31.7.2013

Musiikin visualisoinnista MSP/Maxilla.
Vihtahousu presidentiksi!

SAARNAAJA

Saarnassa saa saarnata. Saarna on saarnaamisen rauhoitusalue. Kunpa rajoittuneet ja suvaitsemattomat ihmiset hyväksyisivät erilaisuuden. Ei saarnaaja pyydä ymmärrystänne vaan ainoastaan sitä että hänet suvaitaan. Saarnaaja haluaa vain saarnata, lakkaamatta, teille syntisille.
Vkontakten kehittäjät ovat lukeneet ajatukseni ja lisänneet kommentointimahdollisuuden jokaisen musiikkitiedostoon. Kommentit näkyvät vain itselle ja omassa haussa. Kätevää.

KAATUILEMATTOMAT

Kun käärme kompastuu, robotti horjahtaa. Tie nousee pystyyn, on vain pakko jatkaa silmissä sapelihammasgasellin kosminen katse. Haluan olla puhdas ja iloinen. Mutta se ei käy.




HAMPAATON SUSI POLIITTISEN BROILERIN KORVAAMISMUOTONA

Pois voi jalostaa mitä hyvänsä, mutta takaisin ei paljonkaan. Evoluutio vähentää hyviä ominaisuuksia. Insinööritaito ja Isä Aurinkoisen kettutehdas lisää hyviäominaisuuksia.

TELAKETJUDILDO

Itsetunkeutuva tunnelointiväline lumivyöryn uhreille tai odottelutoimintaan itsen kanssa. Tunkeilija hakemusnumerolla GB2484553 A 20120418.




 




Järjettömyys on maailmassa, jotta sotapropagandalle olisi tilausta.

VANHA VIHTAHOUSU

Beelzebub herran mukaan satyyrityttö vaimona ei olisi miehelle onnenkantamoinen. Mutta kun liha vähenee harvoin pidot paranee: henkisestä kilvoittelusta tulee liiankin helppoa. Suoranainen vetelyyden veruke. Kovin vastus on kovin henki. Häränkieltä sielun vaakakupissa vastapainona. Luovuttajalle Neuvostoliitto oli siitä kiusallinen paikka, että paitsi muslimit myös satyyrit menivät naimisiin kristittyin kilvoittelijain kanssa - vääjäämättä herkullisen onnistunein lopputulemin. Ei luovutettu miesten 100 metrin finaalissa kaksi metriä ennen maalia niin kuin nykyään tehdään. Vanha Pushkin-vihtahousu Napolin arkeologisessa museossa:

RUOHOSTUDIO

Yllättävän hyvä soundi näissä pienissä Harman/Kardon purkeissanikin kun kuuntelee ulkona, terassilla. Tuoli takkatulen edessä kaiuttimet keskellä terassia. Vielä parempi olisi tietysti ihan pihalla ruohikossa. Tossahan sivuseinästä tulee vielä kampasuodattavia heijastuksia, tietysti myös lattiasta, katosta enää vähemmän kun on korkealla. Ruohikosta ei tule heijastuksia. Jos olisi ikuinen kesä ja paljon aikaa niin kuin jollain taiteilijalla, voisi kuunnella kultakorvalla miksauksia täydellisessä akustiikassa pihalla. Kompressori/limitteri säädöissäni on todellakin parantamisen varaa. En ole mikään kompressoriasiantuntija. Pitää ottaa työkalut paremmin haltuun. Koska minä oikein pääsen näissä äänijutuissa poetiikan kanssa tekemisiin?

TERVEEN JÄRJEN ÄÄNI JA PERVOJEN RIEHUNTA

Ahaa, lainsäätäjä on ajatellut Sotsin olympialaisia. Eli laki poistuu olympialaisten jälkeen. Kysymys on siis taas täysin pragmaattisesta poliittisesta ideasta. Muutenkin vaikuttaa siltä, että nämä Venäjän tämän tyyppiset lait ovat vain pottuilua länsimaiselle kovapäisyydelle. Katsotaan kuinka pitkälle ihmiset jotka eivät tiedä mitään ovat valmiita harhaluuloineen menemään (meillähän nämä venäjäasiantuntijat ovat kaikki ikuisessa maahantulokiellossa Venäjälle). Sananvapauskysymystä ja ihmisoikeuskysymystähän käytetään länsimaissa täysin perverssisti, niin kuin kaikkia ns. hyviä arvoja.

(kuva: Wallu Walpio)

30.7.2013


20130727(2

         

Löytömielentilan väri määrittää kullan arvon.
Elämä on niin kallis harrastus, ettei siinä yksi herrasmiehenä oleminen enää tunnu missään.

HARRY SALMENNIEMEN KIVIRIVIT

antaa positiivista sävyä uhkaavalle, pelottavalle, masentavallekin sanalle "eturivi". Eturivissä istuvat pahamaineiset kiltit tytöt, tottelevaisuudella sen kaiken saaneet, minkä normaali saa vain sydänverellä ja miekalla. Eturivissä leijuu kiltteyden mädänlöyhkä, takarivistä kuuluu örveltävä huutelu. Välillä nukutaan. Kivirivit on parfymoitu neekerityttö: fyysiikka ja käsituntuma takaavat ettei mikään mahdollisesti myöhemmin paljastuva sisältö voi pilata muiston tunnelmaa. Tuotteessa on ostopäätöksen maku: lykkääminen on tehty naurettavan vaikeaksi.

HETEROSEKSUAALISUUDELLE SAIRAUSLUOKITUS F69

Tuli vietettyä yö Flemarilla M-barin terassijatkoilla homoaktivistin yksiössä. Raaistumista vastaan viinalla ja naisilla: yhdistelmä jolla on paljon todellisuutta huonompi maine. Kuitenkin julistin jo parvekkeelta: heteroseksuaalisuus on sairaus jolle on saatava luokitus! Katseltiin yön mittaan suvun valokuvakansiot ja pohdiskeltiin maailman menoa. Venäjän homopropagandalaista on päivitetty mielipiteeni nyt se, että koska en tiedä mitä lain asettajilla tarkalleenottaen on ollut mielessä, on lakia pidettävä epäonnistuneena ja kiistattomasti huonon signaalin antavana. Hämmästelin sitä että tämä homoystävämme ei ollut elämässään kertaakaan harrastanut seksiä naisen kanssa. Korviin jäivät kaikumaan hänen juristi-isänsä lopullisen tuomion ja kirouksen sanat: tämä maailma on niin vittumainen paikka, ja naista niin vaikea rakastaa, että itselleen ei pidä antaa minkäänlaisia verukkeita siitä mahdottoman ja loputtoman yrittämisen vastuusta pakenemiseen. Miehen osa on pään seinään lyöminen ja sinnikkyys. Joka sitä pakenee ei ole enää poikani. Ei minkäänlaista turvakotia hänen irstautensa hedelmille: törkeät tulokset hylätään kuin ruoansulatuksen jätökset! Köyhyyttä varten ei Kiinassa perusteta taloja: sitä ei tunneta siellä. Siellä jokainen työskentelee: siellä kaikki ovat onnellisia! Mikään ei turmele köyhän tarmoa, ja kukin voi sanoa kuten keisari Nero: Quid est pauper!


Tätä se miehenä oleminen on:


29.7.2013

Kirjanpainaja Eläinkunta Animalia Niveljalkaiset Arthropoda Kuusijalkaiset Hexapoda Hyönteiset Insecta Kovakuoriaiset Coleoptera Erilaisruokaiset Polyphaga Kärsäkäsmäiset Curculionoidea Kaarnakuoriaiset Scolytidae

28.7.2013


Aivan mahtava päivä kekkuloida tyttären kanssa alasti pihalla ja leikkiä merirosvoa. Kuunnellaan afrikkaa hifinä pihalla. Lammessa ei viitsi pulahtaa nyt kun puuttuu laituri, mutta välillä pikkualtaassa. Pihalla on paras akustiikka. Kiedoin nyt lakanan ylleni.

Soittolistaa: Command Strange & Dynamic - So Much Tenderness (cut) – Liquidfunk (Drum-and-Bass) 1:45 Elliott Sharp & Zeena Parkins – Pinball Logic 4:04 Zeena Parkins – 2Gun -1:00 Swimmer One – Cloudbusting 4:08 Dan Black – Gimme Into The Cloudbusting 3:22 Gemma Hayes – Cloudbusting (Kate Bush Cover) 4:25 Neil Halestead – Cloudbusting (Kate Bush cover) 4:06 Young Edits – Cloud Busting (Kate Bush) 6:21 Dhafer Youssef – Wood Talk 3:47 Dhafer Youssef – Les Ondes Orientales 9:09 Dhafer Youssef Quartet – Les Ondes Orientales 11:59 Шостакович Д.Д., исп. Татьяна Николаева (фортепиано) – - op.87, № 1 Прелюдия и фуга С 5:37 Шостакович Д.Д., исп. Татьяна Николаева (фортепиано) – - op.87, № 2 Прелюдия и фуга a

Mihin lapsen kyky leikkiä perustuu? Pieneen kokoon ja siihen että lapsen ei tarvitse erikseen selittää: hei minä vain leikin, kaikki on leikkiä! Tyttären nukkevauva juuri kertoi hänelle leikisti että hän on maailman paras äiti. Hienoa varmasti kuulla, vaikka vain leikisti. Its lekottelen toivossa että seura tekee kaltaisekseen. Nyt tanssimaan. Tuli hyvä biisi.

Tää on hoippuversio: Swimmer One – Cloudbusting. Toimii hyvin täysillä. Koko kulmakunta joutuu tämän nyt kuulemaan.

Ei ole mitään häpeää ja syyllisyyttä. Ihmiset ovat erilaisia. Siis oikeasti. Ja erilaisuuden hyväksyminen ei edellytä sen ymmärtämistä. Kaikesta pitää yrittää kirjoittaa, mutta suurin osa ihmisistä ei ymmärrä suurinta osaa asioista.
Se on ihmisen osa.

Afrikkaa: Dhafer Youssef – Wood Talk

http://www.youtube.com/watch?v=E82BifytoYY&feature=fvwrel

Sääli että youtubessa on niin huono äänenlaatu. Tämä kuulosta ihan toiselta paremmalla laadulla.
Siisti biisi: FM LAETI – Coco (feat. Fatoumata Diawara). Afrikka sopii tällaiseen päivää. Mikä voima auringossa on! Hitto. afrikassa voisi bailata tätä päivää 70 vuotta... tai no 700 vuotta, mikä on universumissa elollisen olennon keski-ikä. Mutta minä olen vaatimaton mies: mulle sopisi nyt aluksi bailata vaikka vain se 70 v tästä eneenpäin ja sitten istua alas.
Saksa jossa pahuus viettää kesiään, jossa psykedelia on aina tapa kestää olemassaolo. Afrikka jossa hyvyys talvehtii.
Saksalainen romantikko opettaa pientä tytärtään: Tyttö joka lapsena kokoajan valittaa pitkästymistään ja tylsistymistään joutuu mörköjen ja hullujen bordelliin, jossa on tosi tylsää miljoona vuotta.

LUKUHARRASTUKSISTA: KIMALAISTEN KANSSA KUUMAA VIINIÄ

Kilven Vaakku kouraan ja aurinkoiselle seinustalle viinilasin kanssa lukemaan olemisrunoutta. Luen Alastalon salia aina pari sivua eteenpäin joka kesä. Kilven romaaneissa on aina heinäkuun poutaisen suvisunnuntain keskipäivä, kello kaksitoista salissa raksuttaa, höyryveturi puksuttaa läheisellä seisakkeella. Sitä istuskelee pihakeinussa valkoinen pyhäpuku päällä ja ihmettelee 1880-luvun Suomen suuriruhtinaskunnan hiljaista onnentilaa.
"vahvisti hän selvällä ajatuksellaankin tajunsa tiedon siitä, että suvi oli korkeimmillaan ja maat avanneet täydet sylinsä auringon armasteltaviksi." Vaakku Kilpi: Kirkolla, sivu 12.

SYNTYMÄPÄIVÄKIRJEITÄ 1

Eilinen, muistatko sitä. Minun on vaikea ymmärtää kuinka paljon sitä kaipaan, vai kaipaanko. Eilisessä oli puolensa ja siinä oli helvettinsä. Sinä kerroit minulle kuinka söit täysjyvämuroja aamiaiseksi ja kuinka kahvikuppisi jätti ruskean renkaan sanomalehden taloussivuille. Toisena aamuna soitit minulle kertoaksesi miten murot olivat loppuneet, vaikka minä olin sanonut sinulle edellisenä iltana juuri ennen nukahtamista miten aion nukkua ainakin kahteentoista. Sinä soitit minulle yhdeksältä, koska halusit kertoa kuinka nälkäinen olet. Mutta miksi sinä et kertonut minulle suoraan sairaudestasi. Miksi et kertonut että olit varattu? Miksi sinä sanoit olevasi kauan kadoksissa ollut prinsessani? Tänään, aamulla, vedin syvään henkeä ja onnittelin itseäni siitä, että selvisin eilisestä hengissä. Niin, tästä olemme varmasti yhtä mieltä: kokonaisuutena ajatellen eilinen oli helvetti, vai oliko? Minä kerroin sinulle, kuinka sinua odotin; liian kauan ja hartaasti. 
Tartuit rintaani hanakasti, sormesi puristi omaani, ja ymmärsin, että en tiennyt elämästä kaikkea. Rintani huusivat sinua luokseen, juoksin ääreesi, pysyin siinä. Valomaito, joka virtasi minusta sinuun, oli täyttymystaakka, jonka tahtiin elämämme hitaasti pulppusi. Sinä maiskutit pienillä huulillasi minua, ja minä ymmärsin kaiken entisen rajallisuuden, pienuuden ja olemattomuuden. Ei olisi oleva päivää ilman sinua, ei minua olemassa entisin ajatuksin, silloinkaan kun olisimme erossa. Sinä muutit minut. Mutta siinä oli kuitenkin puolensa. Jokin sellainen ehyt, melkeinpä aikoinaan vähälle huomiolle jäänyt vivahde, jota kokonaan ilman jääneenä, nyt, täytyy tunnustaa, minun on hyvin vaikea olla. Hyvin, hyvin vaikea olla. Ehdottomasti! Sanon ehdottomasti! Miltein huudan ehdottomasti! Kerran meiltä silloin kysyttiin miten jakselimme. En muista mitä me mutisimme siihen galluppiin. Ei kauhean kiinnostava aihe varmasti ollut siinä vaiheessa elämää. Me seisoimme liikennevaloissa ja liikennevalot tuovat aina mieleen huhun siitä että liikennevaloista lähdetään heilahtamalla taaksepäin. Lonkka työntyy eteenpäin, ja siitä sitä sitten mennään. Näin tosiaan tapahtuu. Myös minä uin valoissa vastavirtaan. Tulin tietoiseksi tästä ihmislajin taipumuksesta annoin pääkoppani painaa vartaloni etukenoon. Pienimmästä päästä ei pääni ole, joten kallistuin ihan riittävästi eteenpäin. Olin startissa odottamassa valojen vaihtumista. Valo himmeni, keskittymällä ehdin liikkeelle ennen toisia lantionkeikauttajia. Ja niitä oli paljon. Minun kilpailihjoitani. Ehkä eilinen oli helvetti. Mutta nyt on hyvin vaikea sitä nähdä. Tiedän, että kaipaan sellaista, mitä se ei ehdottomasti ollut. Mutta, joka kuitenkin oli, koska kaipaan sitä. Muistatko mitä me sovittiin jo vuosia sitten: että taivaassa elämänpuun juurella tavataan. Entä muistatko mitä me tehtiin näihin aikoihin viime vuonna? Muistatko mitä me yritimme tehdä? Entä mitä me teimme valvojaoppilaiden kylpyhuoneessa viikko sitten? Rakas, muistatko sinä ylipäätään mitään? Muistatko mitä me puuhasimme niiden tyttöjen kanssa? Älä nyt ajattele että jos puhun tästä näin julkisuudessa, tästä tulee minulle samanlainen juttu kun siitä yhdestä lauritähkäfanaatikosta? Sinähän uhkailit minua: Älä sano, että olet nuori, vaan mene, minne ikinä sinut lähetän, ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua. Missään tapauksessa en halua eilistä takaisin. Vannon, että myrkyllistä oli alle prosentti kaikessa siinä mitä saimme kestää. Me olimme vain niin allergisia kaikelle. Vannon, että se oli melkein epätodellista, olematonta. Nythän meillä on kaikkea enemmän, kaikkea sataprosenttisesti. Niin ystäväiseni, vai oletko jo unohtanut sen, mitä sanoin sinulle, kun puhuimme viimeistä kertaa eilen tuossa selkäni takana olevassa rakennuksessa? Oletko unohtanut kuoleman hetken, jolloin sinun on vaikea liikuttaa kieltäsi ja käsiäsi ja perheesi ja naapurisi itkevät? Oletko unohtanut, mitä tapahtuu kuolevalle henkilölle, kun hänen sielunsa vedetään ulos, kun hänen vaikeuksistaan tulee ankaria, hänen värinsä muuttuu ja hänen otsansa hikoilee? Vaikutelmat ovat silloin hyvin puhtaita ja sekoittumattomia. Ovatko roskat kadulla koskaan hoitaneet sinua kuntoon? Saastaiset porttikäytävät, lian peittämät tahmaiset kaiteet? Eivät varmasti, koska tiedät, kuinka paljon puhtaus, täydellinen puhtaus, jokaiseen atomiytimeen ulotettu puhtaus sinulle merkitsee. Minä muistan kuinka eilen illalla kömmit bileissä samaan sänkyyn toisen miehen kanssa ja virtsasit hänen päälleen. Tämän jälkeen virtsasit vielä miehen sohvalle. Oletko sinä ennättänyt jo kertomaan tämän sinun kiihkeille ihailijoillesi ja äänestäjillesi? Sen jälkeen suihin ottaessani sinulle tuli jälleen pissahätä ja virtsasit suuhuni jonka jälkeen jatkoimme vielä viisi minuttia naimista. Sinä sanoit että se oli parasta seksiä ikinä. Hyvä herra professori, oletko muistanut kertoa tämän niille sinun romattisten kertosmustesi kiimaisille lukijoille? Eilen kenelläkään ei olisi ollut varaa olla sellainen kun sinä olet tänään, nyt kun voitit lotossa. Tietysti raha on vain hyvä asia, se mahdollistaa paljon hyvin erikoislaatuisia asioita. Sitä en enää muista miten kaikki päättyi. Saakohan äitisi syytettä? Miten meillä meni? Siitä se lähti vähitellen helpottamaan, vai? En muista miten tilanne selvisi, mutta tässä minä nyt olen. >>

TULIKASTE

Ozzy tunnustaa käyttäneensä kuluneet puolitoista vuotta alkoholia ja huumeita. Nyt mies vakuuttaa olleensa jo 44 päivää selvin päin. Muistelen joskus peruskouluaikoina pitäneeni vastavaa päiväkirjaa työpöytätablettini reunaan itsetyydytyksen määristä. Kirkolla tai kasvatuksella ei ollut osuutta syyllisyydentunteeseen: koulun suihkussa vain oli käynyt kaverin päästä varpaisiin mustaksi fritsuksi imetystä lihasta selväksi, että kunnon jätkä ei henkisty, haaveile ja runkkaa vaan antautuu tulikasteeseen.

RAITTIUDEN RAAISTAMA PUHTAUDEN PALVELIJA

Luonnon täydellistämât nautinnot ovat suurempia kuin taiteen viimeistelemät. Mutta joskus luonto erehtyy ja synnyttää saksalaisen machon, joka menee asiassaan liiallisuuksiin. Saksalaisella pornolla on lyömäaseena saksalainen ritariromantiikka: henkistynyt mies ja keimaileva nainen, jonka henkistymisestä saa haaveilla. Saksalainen macho ei keimaile objektina niin kuin Elvis tai neekeri. Ei ole ranskalaisessa Jean-Jacques Perreyn saippuakuplapsykedeliassa Berlin School of Electronic Musicin painajaisensyvyyttä. Puhtauden ja raittiuden ihanteiden syövyttämä sielunvamma panee ejakulaation jälkeen vielä pissaamaan prinsessan kasvoille. Tämä jauhonvalkoinen täydellisyydenetsintä on sitä saksalaisuutta joka panee minut juoksemaan Venäjän rajalle ilman kuljetusta. Hapankaalirockin synkässä psykedeliassa ei ole Pink Floydin naisia miellyttävää veijarimaisuutta vaan jotain Don Quijotesta. Ei mitään Ptroskoilaisen vodkatehtaan takaista Super Poweria, vaan kontrollintarpeen, raittiuden ja vegetarismin raaistaman sielunvamman vastalyöntinä pakkoneuroosi. Nyt minä hengitän hapankaalia, koska pyrkimykseni on vilpittömyys! Sana joka loukkaa ranskalaista, italialaista, englantilaista ylepeyttä: vilpittömyys! Mikä helvetin vilpittömyys universumissa josta emme tiedä mitään. Venäläiselläkin on tarve vilpittömyyteen vodkalekan tintassa: tarve olla välitön maallisten taka-ajatusten peilisalissa. Beelzebubin omien sanojen mukaan lumous katosi Saksasta, koska moderni ihminen luopui olemisvastuustaan: varsinaisesta työstään, olemisenergian uusintamisesta. Bakanttien tanssi on ihmiselle työ, josta hän on vastuussa. Muu? Herran haltuun! Venäjällä ei luovuttu tuottavasta työstä eli tanssista: kaikesta päämäärättömästä surinasta, eetterinkehräämisestä. Ihminen on kuin "sahharnaja vata", sokerista tehty vanutuppo fleksiibelin paperitolpan ympärillä. Venäjä tuntuu tänäkin päivänä sielulle toisenlaiselta. Sille tunteelle vaan ei ole mitään muuta objektiivista korrelaattia kuin tyhjä sana "Venäjä". Kokemus, josta on yhtä vaikea puhua kuin homoseksuaalisuudesta sitä kokemattomalle.

27.7.2013

Olenkohan riittävästi erottanut intuition suggestiivisuudesta? Gurdjieff varottaa erehdyksestä sekoittaa nämä. Suggestiivisuus on kyky autopilotilla seurata jotakin logiikkaa ja joutua tuon logiikan vangiksi tiedostamattaan.

MONARKISMI

yritys tehdä omista degeneroituneista oikuista ikuisia kosmisia lakeja.

ALL THE ABNORMAL STRANGENESSES OF THE PSYCHE OF THE THREE-BRAINED BEINGS WHO IN MOST RECENT TIMES ARISE ON THAT PLANET EARTH

20130726(4

         



20130726(5

         


20130726(6

         


26.7.2013

VENÄJÄN HOMOPROPAGANDALAKI

Tuntematta nyt kaikkia tämän asian juridisia yksityiskohtia ja kaikkia keskustelussa esiintulleita argumentteja, tekee kuitenkin mieli edelleen pohtia, miten puhua homoseksuaalisuudesta neutraalin kriittisesti niin, että ns. homofobia-argumentti voidaan selkeästi poissulkea. Mielipiteeni on se, että homoseksuaalisuudesta on voitava puhua ilman homofobiksi leimautumisen vaaraa. Kaikenlaisissa matalaotsaisissa julkisissa keskusteluympyröissä vähääkään myötäsukaisesta poikkeava homopaijaus tulkitaan homofobien ja ääriainesten tahalliseksi provosoimiseksi. Ikään kuin puhujan pitäisi tietää miten suuri ja väkivaltainen homoseksuaalisuuden vastustus kansanjoukoissa piilee.

Jos ajattelen omaa venäjädiskurssiani siinä piilee ehdottomasti samantyyppisiä olettamuksia: Sofi Oksasen Puhdistus on huono romaani, koska Sofin pitäisi tietää millainen venäjäviha kansanjoukoissa kytee, eikä suostua tekemään sillä patoutuneella vihalla silkkaa rahaa.

Voidaan kysyä, teenkö minä sillä silkkaa rahaa, jos parhaan kykyni mukaan pyrin olemaan tässä kysymyksessä neutraali, mutta välttämään autoritaarisesti ohjatun homohymistelyn kielellisiä aineksia. En varmasti tee. Missä siis on ne kansanjoukot, jotka hurraavat kaltaiselleni kriittiselle äänelle? No, ei sellaisia ole. Koko sellainen asenne on silkkaa huijausta.

Mutta Venäjä on hieman erilainen maa. Venäjällä sellaisia kansanrivejä ehkä on, en tiedä. Mielikuvilla ainakin pelataan ja kovaa, kuten tämä juttu osoittaa. Venäjällä myös psykologiset totuudet ovat hieman toisenlaisia. Venäjällä ei ole psykologisesti totta väite, jonka mukaan kaikki miehet ovat femiinejä, ja kriittisyys homoseksuaalisuutta kohtaan johtuu femiinisyyden kieltämisestä itsessä, ja jos vain ymmärtäisi itsensä ja olisi avoin, olisikin jo homo. Tämä päätelmä ei ole psykologisesti totta Venäjällä. Miksi ei, sitä en osaa sanoa. Venäjällä kuitenkin hyväksytään se, että ihmiset ovat erilaisia. Ihmiset ovat erilaisia myös tämän sisäisen feminiinisyytensä suhteen. Ei monistakaan käytännön esimerkeistä ei voida tehdä lopullisia ehdottomia päätelmia siitä mikä on totta tai miten asioiden luonnossa pitäisi olla.
 
Mitä tuohon linkittämääni juttuun tulee, on syytä muistuttaa, että Putinin vastustajat tekevät rahasta (jota heiltä ei puutu) millaista propagandaa hyvänsä. Kaikkeen Venäjältä saatuun informaatioon mitä ei ole itse kuvannut ja itse omin silmin kahden todistajan kanssa nähnyt, pitää suhtautua syvällä varauksella. Venäjä on informaatiosotaa käyvä valtio.
 
Varmuudella tiedetään, että on olemassa tahoja, jotka ovat valmiita maksamaan suuriakin rahasummia Venäjän yhteiskunnan sekaisin saamisesta. Seksuaaliskysmykset ja ihmisoikeuskysymykset ovat kovia aseista Venäjää kaatamaan pyrkivien sotahullujen käsissä. Ihmisoikeuskysymykset ovat ajankohtaisia jos ja kun Venäjä todella selviää tolpilleen Neuvostoliiton tuhoamisesta, eli kylmän sodan tappiosta. Venäjän nykyisellä kehitystasolla olevassa maassa, jossa on äärimmäisiä yhteiskunnallisia ja henkisiä kuiluja, on jokahetkinen sodan väreily. Siksi voi hyvin olla ettei siirtymävaihe onnistu, yhteiskunnalliset ongelmat kärjistyvät ja laajamittainen verenvuodatus eskaloituu, esimerkiksi jossakin aasian rajamaiden öljyvaltiossa. Länsimaissa on paljon ryhmittymiä, joiden silmät kostuisivat ilosta jos venäläiset alkaisivat tappaa toisiaan. Vuosikymmenien kestoinen 200 miljoonan ihmisen balkanisaatioverilöyly Venäjälle on monen ihmisen uurastuksen ainoa päämäärä ja lämpimin toiveuni.

Rauhanomainen yhteiskuntakehitys Venäjällä on ei-balkanisoiva kehittymisen tapa. 200 kansallisuuden sulatusuuni ei voi jotenkin epädemokraattisesti ja Washingtonista johdetusti hajota osiin ilman että sellaisesta tulisi vähintään 50 vuoden sisällissota. Mahdollisessa balkanisaatiossa kuolisi niin paljon ihmisiä, että kysymys jonkun objektiivisesti hyvin hankalasti rajattavan ryhmän erityisistä ihmisoikeuksista ei suhteessa siihen ole täkein ratkaistava ongelma. Tällaisesta täysin mahdollisesta sodasta ja sen vaatimista miljoonista uhreista ei ole yksikään niistä ihmisistä huolestunut, joille Venäjän homopropagandalaki on suurin huolenaihe maailmassa.
   
Ystävälliset ja vakuuttavat ihmiset sen sijaan vastustavat sotaa ja edistävät rauhanomaista demokraattista kehitystä Venäjällä. Jos on vilpittömällä asialla ystävällisin mielin, ei asioita kannata kaiken aikaa sotkea. Ne, joiden tarkoitus on vain sotkea, saadaan helposti muusta joukosta erotettua. Yksi pahimmista sotkijoista tämän alueen Suomessa on Suomen Pen, jonka virallisen liturgian mukaanhan Venäjä räjähtää kuin hulluksi tullut natsi-Saksa naapuriensa niskaan. Todellista Sodan vastustamista  olisi painostaa Yhdysvaltoja ja Natoa junailemasta kiristysvannetta Venäjän ympärille.

Venäjän yhteiskunnan on kehityttävä myönteiseen suuntaan oman dynamiikkansa ja aikataulunsa mukaisesti. Putinilla on tämän prosessin johtavana vastuullisena hahmona Venäjällä ehdoton demokraattinen kannatus, jota ei ulkoa pidä yrittää manipuloida. Venäjän vaalijärjestelmä on tarkkailijoiden mukaan aivan yhtä luotettava kuin minkä hyvänsä maan vaalijärjestelmä. Kuka nyt esimerkiksi täysin luottaa Suomen tai Yhdysvaltojen vaalijärjestelmään. Ja jonkunhan se paskakin homma pitää hoitaa. Tekemistä on paljon: Venäjän infrastruktuuri on vanhentunut, yhteiskunta puolitiessä matkalla kohti toimivaa. Jokainen laki joka siellä säädetään on säädetään taastusti jostakin syystä.
 
Jos ajatellaan tuota ansaa, joka linkittämässäni artikkelissa on kuvattu: venäläiset uusnatsit houkuttelemassa homopoikia hakattaviksi Vkontakten daittipalstoilla. Täytyy sanoa, että heteronkin  venäjän villissä myöhäisantiikkisessä maastossa on syytä katsoa tekemisiään tarkasti. Kaikenlaista toistaan oudompaa houkutuslintua liikkuu. Olen itse parikin kertaa jättänyt erinäiset jatkokutsut väliin jonkun epämääräisen rituaalimurhan pelossa. Puheilleni on tullut myös parikymppisiä homopoikia, joita olen epäillyt jonkinlaisiksi houkutuslinnuiksi. Toisaalta olen myös suomessa törmännyt houkutuslinnuin metsästäviin rikollisiin. Joku tällainen Vkontakte-ilmoittelu nyt vaikuttaa melko alkeelliselta syötiltä.
   
Tietääkseni hpomopropagandalain sisältönä on kieltää homopropagandan levittäminen, ei rajoittaa ihmisoikeuksia, sananvapautta jne. Se mikä sitten on homopropagandaa tulkitaan varmaankin aika asiallisissa rajoissa. Ainakaan näitä venäjän television homomuotitoimittajia ei ole tietääkseni homopropagandaverukkeella hyllytetty vaikka maneerit on lähinnä propagandistisia. Minä en tiedä mitä lain laatijoilla on tarkalleen ottaen  ollut mielessä. En usko, että jutussa mistään kiusantekemisestä on kysymys. Homoseksuaalisuushan ei ole Venäjällä asia, johon ihmisten asennoitumistavat muuttuvat ajan ja tiedon lisääntymisen myötä. Oikean tiedon lisääminen ei vähimmässäkään määrin lisää Venäjällä homomyönteisyyttä. Minun mielestä tämä ei ole kaksinaismoralistinen signaali. Venäjänvastaiset ex-pat tahot suomessa tietysti heti sanovat että Putin on itse homo. Tämä on nimenomaan poliittinen argumentti, ei Putinin seksuaalielämään liittyvä argumentti. Se on väite, jota ei voi kukaan tarkastaa, ja jota käytetään poliittisena välineenä arkailematta. Minulle on samantekevää onko Putin homo. Ainakaan hän ei näytä tekevän politiikkaa pelkästään homoseksuaalisen liehakointinsa jatkeena. Yksi asia on yksityishenkilöiden seksuaalinen suuntautuminen, toinen asia on suurvaltapolitiikka joka yrittää selviytyä noiden asioiden kanssa. Jos itse olisin vasemmistolainen homoseksuaali, jonka huolenaiheena olisi oma uskottavuus, en heti sekoittaisi itseäni venäjän ns. "homokysymyksiin", jotka liittyvät Venäjän suurvalatpolitiikkaan ja sen vastustamiseen keinolla millä hyvänsä. Yhden suurvallan vastustaminan on toisen suurvallan tukemista. Muuten ei voi olla. Siksi mielestäni Suomen ei pidä liittyä Venäjän sotilaalliseen kuristusrenkaaseen, jonka tarkoituksena on sisällisodan provosointi Venäjälle. Mitään niin anteeksiantamatonta ei pidä yrittää suurilahjaisimmankaan kaksinaamaisuuden suojissa.
   
On lukuisia tahoja, joiden mielestä sananvapauden tila on tällä hetkellä Venäjällä parempi kuin länsimaissa. Jos heidän kantojaan lähemmin tarkastelee, huomaa, että he ovat täysin oikeassa. Mutta he jättävät huomiotta hieman eri asioita kuin arvostelijat. Käsite "ihmisoikeus" on todella hankala Venäjän kaltaisissa valtakeskittymissä joihin kohdistuu lakkaamatta hurja ulkopoliittinen ja sotilaallinen paine. Ei yhdelläkään imperiumilla, joka jatkaa olemassaoloaan keinolla millä hyvänsä, ole varaa ihmisoikeuksiin. Yhdysvalloilla on Guantanamonsa ja monet muut ongelmansa, yli sadassa sotiensa kohdemaassa. Homoseksuaalisuus ei ole Yhdysvaltojen imperiumille ongelma koska useimmat homoseksuaalit jakavat heidän suurvaltapoliittisten ja sotilaallisten intressinsä (yhdysvalloilla on hyvät psykologit heidän taivuttamiseensa, ja kukapa ei haluaisi komeita sotilaita alueelleen naimaan miehiä ja naisia).
 
Vastaväite ilmeisesti on, että homopropagandalaki antaa kaikille hulluille myönteisen signaalin toimia homoseksuaaleja vastaan väkivaltaisesti. Tätähän tuo linkittämäni juttukin pyrkii todistelemaan. Ja että Putin siunaa tämän kaiken. Minusta tämä on ehdottomasti ja nimenomaan anti-Venäjä propagandaa, ei aitoa huolta heikossa asemassa olevia homoseksuaaleja kohtaan.
 
Suomessa ilmapiiri homoseksuaalisuuden suhteen on muuttunut parissakymmenessä vuodessa rajusti. Syy huolettomuuten on pitkälti Neuvostoliiton luhistumisessa ja voittajien puolelle pääsemisessä Kylmän sodan loppupelissä. Homoseksuaalisuus ja poliittinen opportunismi Venäjällä on historiallisesti aivan erilainen ilmiö kuin luterilaisen kaksinaismoralismin Suomessa. Venäjällä on tällä hetkellä ja luultavasti aina ollut paljon vilkkaampi homoskene kuin missään muualla Euroopassa. Ja siihenhän laki ei koske nytkään, eikä tuo skene ole mitenkään hiipumaan päin. Mutta tuo "kulttuuri" on luonteeltaan toisenlainen. Tosiasia kuitenkin on, että minkä hyvänsä kansakunnan suhtautuminen homoseksuaalisuuteen ei ole joko vain edistyksellistä tai taantumuksellista, vaan riippuu valtion sotilaallisesta turvallisuustilanteesta. Yhdessäkään sodan välittömästi uhkaamassa valtiossa, ei julkinen homoseksuaalisuus voi olla sallittua. Gurdjieffin mukaan tämä ei ole mikään kosminen laki. Vaan sota itseasiassa on kosmisen lain vastainen poikkeus, eikä mikään kosminen laki pakota sotaan. Gurdjieffin mukaan myös homoseksuaalisuuden kieltäminen on jotakin, mille ei ole mitään kosmista perustetta, vaan pelkästään tällainen ihmishistoriallinen, maaplaneettainen abnormaali psyykkinen peruste. Mutta sota suhtautuu homoseksuaalisuuteen toisin kuin rauhanaika, tämä on ihmiskunnan aikakirjoihin aina uudelleen kirjoitettu asia.
 
Oli miten oli, kaikki nämä vastakkainasettelut ovat ikäviä ja tulevaisuudessa toivottavasti turhiksi osoittautuvia. Vastakkainasettelut eivät maailmassa lopu niin kauan kuin joku valtakeskittymä pyrkii ehdottomaan sotilaalliseen dominanssiin omine propagandoineen ja totuuskäsityksineen. Sota ei voi kuulua mihinkään korkeakulttuurin levittämisen välineistöön: kulttuuri joka harjoittaa sotaa, ei ole korkea, ja sitä ei tulla yksimielisesti hyväksymään. Niin kauan kuin toisin voi ajatella, toisin tullaan ajattelemaan vaikka diktaattorina olisi Hitlerin kaltainen homo. En puolusta sitä ikävää tosiasiaa että Venäjä joutuu syytä tai toisesta antamaan lainsäädännöllisesti tällaisia negatiivisia signaaleita. Tasapuolisuuden nimissä pitäisi tietysti kakki heteropropaganda kieltää. Se olisi suuri edistysaskel. Samoin pitäisi heteroavioliitto kieltää tasapuolisuuden nimissä. Mitään propagandaa ei tarvita, asiat puhukoon puolestaan. Suuresta sotilaallisesta paineesta johtuvia taantumuksen merkkejä on muutenkin ilmassa Venäjällä, joka ei ole mikään irrallinen osa tätä äärimmäisessä taantumuksen maailmaa.
"Ne päästetään ilmaiseksi katsomaan jalkapalloa, jota eivät saa -- tai miten vain sen haluat ilmaista -- pelata itse." Matti Paavilainen
Paavilaisen Toinen jalka haudassa (1979) on loistava aforistisesti pohdiskeleva runokokoelma. Muutamia rivejä näin 35 vuoden etäisyyden päästä katsottuna uskaltaisin jättää pois.
Unenomaisen ihana iltapäivä. Ukkonen jyrisee, emme lähde saareen. Oma vähemmän hifi sähkösauna saa kelvata. Serkku oli ostanut saaren saunan uuden kiukaan 50 eurolla. Sen verran siis maksaa huippusauna. Mutta kotona pitäisi vetää paloturvallinen hormi katon läpi. Ehkä sellaisen eristelaatikon voi itse tehdä. Nelimetrinen teräsputki joka tapauksessa maksaa maltaita. Eikä kiukaan tarvitse niinkään paljon maksaa kun emme tarvitse vesipataa siihen kylkeen. Hifikiukaan pesän voi tehdä laajan rautaputken pätkästä, johon luukku. Siitä suoraan hormi katolle, hormin ympärille metrin paketti kiviä verkkosylinteriin.

FOR THOSE UNHAPPY FAVORITES OF YOURS

Kyllästynyt kaikkeen vanhaan paskaan? Niin minäkin. Tervetuloa nahkoihini kokemaan miltä tämä kypsyyden aste tuntuu. Päätin nyt kuitenkin kokeilla jotain uutta äänillä. Lopputuloksesta ei kummoinen tullut. Kuten sopii odottaa olennolta joka elää keskimäärin 70 vuotiaaksi. Siis 70 vuotiaaksi, ei 700 vuotiaaksi. Ehdi siinä oppia musiikin alkeet, musiikin, jonka harjoittelu pitäisi aloittaakin vasta yli satavuotiaana (Beelzebub-herran mukaan). Mutta tässä tätä nyt kuitenkin taas olisi. Piano ja oboe pitää ymmärtää tasa-arvoisina ääninä muun improvisoidun materiaalin kanssa. Kaikki on tehty kerralla, kymmenestä browserikkunasta improvisoitu konkreettiset äänet, vasemmalla kädellä soitettu piano ja oboe. Jos ihmisellä olisi neljä tai no kolmekin kättä, soittamisen opiskelun aloittamiseen saisi luultavasti luvan 90 vuotiaana.

20130726(1

         

20130726(2

         

20130726(3

         

PUOLUSTUKSELLA PUHEENVUORO

Tytär: Mummu, miksi sinä huudat minun isälle?

Mummu: Kun minä en aina tykkää sinun isäsi jutuista.

Tytär: Hän on kyllä ihan kiva isä.
lähetys epäonnistui ensin tehdään sitten analysoidaan
lähetys epäonnistui vähän niin kuin lapset lähetys
epäonnistui lastenkodissa ehkä lähetys epäonnistui
hyvinsuunnittelematonta kamaa

OTTEITA PSYKOPAATTIEN TYÖKALUPAKISTA

Sadun maailma alkaa siitä mihin tiedon maailma päättyy. Jos varmaa tietoa on enemmän, on sadun maailmaan pidempi matka.

Uuden tutkimuksen mukaan planeettamme kehitystä johtavilla psykopaattirikollisilla on "organ of kundabuffer". Päivän satulehdistä poimittu uutinen ei Gurdjieffin satujen ystäviä saavuta aivan järisyttävällä yllättävyydellä. Kyky eristää erillisiä persoonia omassa tietoisuudessa, pienet minät (smali I's) toimivat sopivasti tilanteiden mukaan täysin tietämättä mitä toinen käsi tekee. Tämä on taidokkain mahdollinen vastuun kiertämisen strategia, joka johtaa satusetä Gurdjieffin mukaan siihen, että planeetan tietoisuusenergia vähenee sitä enemmän mitä enemmän on elossa tällaisia organismeja. Lopulta tulee joku satusetä Albert Einstein satukirjoineen ja kiistää koko tietoisuusenergian olemassaolon. Sillä nykyihmisiltä on tosiasiallisen peruuttamattomasti rappeutunut kyky aistia kosmisia vaikutuksia. Toinen asia on sitten se, miksi tämä "chrystallization of kundabuffer" on niin välttämätöntä ja väistämätöntä maaplaneetan olosuhteissa, kun prosessi kokoajan exponentiaalisesti kiihtyy. Satukirjassa sanotaan että Maan kolmeaivoisten elämä on neljäsataa kertaa lyhyempi kuin keskimääräisen universumin keskiluokkaisen asukkaan. Beelzebubsadut eivät toistaiseksi ole minulle antaneet selitystä siihen, miksi Maan ihmisiä pidetään tällä tavalla vankeina tietämättömyydessään, vaikka heille voitaisiin opettaa asioita, joiden avulla he voisivat tehdä elämästään vähemmän kristallisoitunutta kärsimystä näillä kotikonnuillaan. Luultavasti syy on se, että tämän planeetan satujaymmärtämättömät ihmiset tekisivät ydinaseilla joukkoitsemurhan heti kun heille selviäisi todellinen tilansa. Kovin vahvasti ei voi olla aikansa satuja edellä tai jäljessä. Näissä olosuhteissa vaatii hirvittävästi energiaa olla vähimmässäkään määrin tietoinen ja satukirjoita vapaa. Me elämme totaalisessa saduin ylläpidetyssä sodassa tietoisuutta, alkeellisinta tietoisen elämän kehitysastetta vastaan. Me elämme satuihin uskomisen totalitaarisuudessa. Ehkä jo miljoonan vuoden päästä on toisin. Silti, kun nyt katson tuota omaakin tytärtä, minusta tuntuu, että ihmisten tietämättömyydessä pitäminen on perin julmaa sadismia. Satujen sadismia. Vaikea uskoa sellaisista ulkoavaruuden satusedistä kovin hyvää, jotka antavat tällaisten iloisten lasten tuhoutua omaan disneylandiinsa tällä psyykkisesti syvästi sairaalla, satusetä Gurdjieffin mukaan kaikista universumin elollisista planeetoista onnettomimmalla. Sillä niin täydelliseksi on satujen hyvä Jumala luonut tämän maailmankaikkeuden että tästä eivät pidot enää huonone.

PRINCE WHO HATED MONARCHISM

Kaikki todennäköisyydet ovat ehdollisia, koska mikä hyvänsä todennäköisyys riippuu kyseisen systeemin sisäisestä tilasta. Siksi olisi hyvä, jos ihmiset suhtautuisivat miehen sanaan niin kuin ehdolliseen todennäköisyyteen. Ei sanasta miestä, vaan miehestä sisäistä tilaa.

Kaikki puhe ja kirjoitus on kutkuttavaa väkivaltaa. Vähintään kutittamista mutta useimmiten raapimista. Harvemmin silkkaa lyömistä. Itse arvostan enemmän katutappelijoita kuin sanoillakiusaajia. Sanojen pitäisi olla aistien jatke, ei aistien korvike tai sumentaja, ei huume vaan ekstaasi.

Prince who hated monarchism. Kirjallisuus on suuren uteliaisuuden ja vähän myöhemmin suurten pettymyksen alue. Harvoin törmää hyvään. Mikään siinä ei ylittämätöntä.

Musiikista on hyvä kysyä: onko tämä kuviteltu ennen kuin se on tehty? Vai onko tehty ennen kuin suunniteltu? Onko suunnittelematta syntynyt kaikista suurin rakkauden hedelmä niin kuin lastenkoti aina tulee meille osoittamaan. Mitä arvoa on ihmisen kaavailuilla? Heijastavatko ne Jumalan sisäistä tilaa jollakin ehdollisella todennäköisyydellä?

Ted Hughesin Syntymäpäiväkirjeitä vetää kuin savuhormi, jonka luukku on kiinni. Neljässätoista tämän teoksen aktiivisen lukemisen vuodessani olen päässyt sivulle 95, kun kirjassa on yli 200 sivua. Silti nyt niin kuin mies punaisena raivosta käy rakastamasa naisen kimppuun, avaan tämän kirjan. Paljonkohan tällaisen kirjoittamiseen on palanut apurahaa ja tupakkaa? Paljonkohan tätä lukieassa palaisi tupakka jos polttaisi. Tahmeassa ohittamattomuudessaan tämän kirjan päihittää vain harva eturivin runoilijaimme tuote vuodessa.

Matti Paavilaisen palkittu Unohduksen huvilat vuodelta 1982 joutaa kellariin. Niin kuin kaikki palkittu yleensä joutaa. Mutta saman kirjailijan Toinen jalka haudassa sisältää arvokkaita huomioita, kuten:

"jenkki on käynyt kaupassa osatamassa itselleen
tukun alimman kastin kauhtanoita
asiaa ymmärtämättä tietysti, sillä
ylimmän kastin kauhtanat olisivat olleet saman hintaisia"

Kommentiksi tuohon voi sanoa: Hypotalamuksessa ei koskaan tapahdu tuollaista, sillä hyvä on siellä ei suinkaan samanhintaista vaan aina paljon halvempaa kuin huono. Näin on nähty viisaaksi tehdä: ottaa tyhmiltä rikkailta paljon rahaa huonosta ja antaa hyvä ilmaiseksi hyvälle. Mutta tuskin alakastin kauhtanoissa on laatueroa: kastinmerkki on aina saman laatuinen.  
 
Levoton päivä. Netti ei toimi.
 
On kahdenlaisia kerjäläisi. Ensimmäinen pyytää sinulta ropoa toinen että autat hänet koko maailman tyranniksi. Jälkimmäinen sanoo: esimmäinen on mafian palkkaama.
 
Hannu Helinin Kaikki kaikessa jossakin sivujen 65-73 maastossa: nyt loppui hyvin sujunut sinfonian säveltäminen tältä päivältä! Siirryn runon kirjoittamiseen.

DOPING, RAHA, SALALIITTO KUOLEMAN KANSSA

Virpi Kuitunen oli aikoinaan eturivin hiihtäjä. Hänen asemansa turvasi kansansuosio. Kansansuosion turvasi objektiivisesti mitattu menestys, lahjakkuus, kova harjoittelu ja ennen muuta doping. Runouden kaltaisessa kirjallisuuden lajissa tällainen "eturivi" -käsite on hankalampi: kansansuosiota ei turvaa mikään. Eikä aikalaisen kansan suosio ole runoudessa koskaan välttämättä tarkoittanut klassikon asemaa. Kateellisten kollegoiden arvostus on jo toinen juttu, mutta sillä ei ole "eturivi" käsitteen kanssa mitään tekemistä. Runoudesta puuttuu olympiakilpailun, kilmetrimääräisen matkapituuden ja maaliviivan kaltaisia objektiivisia mittareita. On vain tunteita, tuomareita, poetryslamejä, muttei ole kellokoneistoja ja maalikameroita. Siksi, joku luulee että kysymys on objektiivisuudesta, avaa porsaanreiän aristofaniselle pilkkakirveelle.

Aina silloin kun kysymys ei ole välittömästä NYT-hetkessä olevasta tunteesta ja aistimuksesta on kysymys ihmisten välisistä sopimuksista. Taiteen idea on olla tällä rajalla: jos joku alkaa luottaa liikaa ihmisten välisiin sopimuksiin ja avioliittoihin, ottaa taide välineeksi välittömän aistimuksen ja NYT-hetken kiimaisen houkuttelevuuden. Sopimusten olemassaolo tai olemattomuus taas on yksinkertainen regressio-ongelma. On olemassa luokittelija, jos hahmo (pattern) on olemassa. Ei ole luokittelijaa jos ei ole hahmoa. Jos ei mikään viettele, on kysymys sopimuksesta kuoleman kanssa.

25.7.2013

BEELZEBUB VENÄJÄN VALLANKUMOUKSEN VAIHEISTA

"But after two days it turned out that there were not sufficient beings of our tribe dwelling on the planet Earth to replace all the [czarist] officials of that community; and we therefore immediately sent the [ship] Occasion back to the planet Mars for our beings there." s. 118

Muuten tämän Beelzebubsatujen kappale 15. on outoa monarkistista höpinää. Ajatus, että tsaristiset suoraan Gogolin mielipuolen päiväkirjasta repäistyt hallintomiehet, joiden kundabufferin kristallisoitumista Tolstoi niin hullusti kuvaa Ylösnousemuksessan, olisivat jotenkin vapaita kundabufferin kiteytymisestä on pöyristyttävää monarkistista propagandaa. Tsaristisella venäjällä tosin oli paljon ihmisiä, jotka olivat vapaita kundabufferin kristallisoitumisesta, kuten Tolstoi itse. Mutta ei heillä ollut niin suoraa tekemistä brutaalin hallinnoimisen kanssa kuin kappale 15. esittää. Ajatus maallisesta vallanpidosta, joka olisi vapautunut kundabufferin vaikutuksista on suoraan satukirjasta. Sen ulkopoliittisen paineen valossa, joka tällä planeetalla yleensä vallitsee, ei ole mitään syytä uskotella tällaisia satuja kenellekään.
Kieltäydymme keskustelemasta heidän kanssaan niin kauan kun meitä ei kunnioiteta, sanoi Maduro. Sama pätee suomen kulttuuripolitiikkaan.

BEELZEBUB IN AMERICA


ensin tehdään ja sitten analysoidaan.
vähän niin kuin lapset.
lastenkodissa. ehkä.
hyvinsuunnittelematonta 


20130725(3

         

24.7.2013

SHIP OCCASION

20130724(2

         


20130724(1

         

Lassi Nummi, kellariin? Linna vedessä, ei ainakaan tämä. Onhan tämä vähän tällaista nojatuolirunoutta, residenssirunoutta. Apurahoilla on tässä maksettu ihmisyyden todistajat hiljaisiksi, muttei kokonaan kuulumattomiin. Sitten hän otti jonkun nykyisen eturiviläisen tekeleen, pyöritteli sitä vähän sormissaan ja heitti jonnekin maahan.

OBJEKTIIVISEN JÄRJEN PUUTTUMINEN

Älä aliarvioi todellisen motivaation puutetta. Silloin kun ei motivaatiota ole surffataan kundabufferin varassa, joka on ihmisen elimistä kestävin. Sadismin sarvi.

MODERNIN SODAN HELVETTI ON HELVETILLINEN PIINA OLLA ILMAN KILPEÄ JA KEIHÄSTÄ

Luen Thukydideen Peloponnesolaissotia. Ajattele että saisit sotatantereelle luvan kanssa juosta tanakalla keihäällä kaikista eniten maailmassa vihaamaasi matalaotsaista barbaaria kasvoihin. Eikö se ole juhlariemu jonka lämpimässä ajattelussa miehinen uhrautumiskyky herää? Eikö se ole jotakin, mitä et jättäisi kokematta vain siksi, että hyvin todenäköisesti itse kuolet taistelussa samalla konstilla?

LUOVAN TYÖN MAHDOLLISIMMAN TÄYDELLINEN ESTÄMINEN

Kuuntelin nopeasti läpi kaikki maailmassa tehdyt versiot Kate Bushin Cloudbustingista. Tekijänoikeusrikos varmasti, mutta en saanut hommasta nautintoa. Riittäisikö tämä rangaistukseksi: tuhlasin elinaikaani hetken, mutta en saanut nautintoa? En saanut myöskään rahallista korvausta: tänään on vapaa päivä. Mutta sain nopeasti tietää että sellaista versiota, jonka itse ajattelin kohta tehdä, ei ole toistaiseksi olemassa. Mitähän patenttienkin tutkimisesta tulisi, jos ei olisi mahdollista tietää mitä aikaisemmin on tehty. Tietokannat ovat maksullisia, mutta ei niiden selaaja mitään patenttihakemusten tekijöille maksa. Sellaista se luova työ on.
Arvoitus numero yksi: Kuinka kauan keskitysleirin komendantilta kului siihen, että hän poisti koottujen runojensa säkeistä kaiken huumorin?

YDINLASKEUMAN AIKAAN

jos olisi musiikillinen inspiraatio voisin tänään säveltää vaikka sinfonian. Minä en edes sängystä pääse jalkeille ilman inspiraatiota. Ydinsodan aikaan kun perseissä surisee jokaisella lökäpöksyllä pieni kenraali nimeltä pakko. Sellaista se on, kun ei kukaan maksa toisten ihmisten murhaamisesta. On tyydyttävä silkkaan iloon ja hyväntekemiseen. Hoi keskinkertaiset runoniekat! Te kalmankalpeat julmat pennut, kaiken maailman soinnuttelijat ja palindromirubiikikot vailla huumorintajua, tulkaapa suojelemaan sotilaita, informaatiokilviksi kentälle, se on teidän velvollisuutenne isänmaata kohtaan jota ei rahalla ole: olla ihmiskilpi informaatiosodan plutoniumsateessa.
tämä päivä ei huomista huomaa
aikapankkiryöstö, kiire ja kuolema

LIISA JA ORGONI




Olisi hienoa jos Reich löydettäisiin uudelleen... ei kokonaisuutena, vaan niiltä osin kun hän osui oikeaan. Sitä on luultua paljon enemmän. On kritisoitavaakin, mutta hieman eri paikassa kuin 1900-luvulla kuviteltiin. Joku orgoniboxi, jossa J.D. Salinger vietti koko loppuelämänsä Siepparin jälkeen, ei ole se Reichin todellinen juttu. Tosin Leonard Susskindin teoria mustista aukoista kertoo implisiittisesti sen, että orgoniboxi toimii niin kuin pitääkin... silloin kun sinne laitetaan Liisa, ihmemaassa vierailun jälkeen. Jos Liisa sen sijaan ei vielä ole käynyt ihmemaassa, ei orgoniboxi toimi niin kuin Reich väittää. Ihmemaavierailu on Susskindin ja nykyisen fysiikantietämyksemme valossa ensisijaista. Kaikki ihmemaahan siis (eli pikkasen tapahtumahorisontin tuollepuolen) ja sen jälkeen loppuelämä orgoniboxissa kommunikaatiovaikeuksista kärsien.

Alice in summerland:


KUULUMISIA KUUSTA

Kun huijaaminen ja teeskentely taas kerran nousi sellaiselle kehitystasolle, että vakavoiduttiin sitä kuuntelemaan.

SIVILISAATIO

suurkaupunki, väärinkäsitysten toisilleuskottelun sosiaalinen tihentymä yleisen tietämättömyyden arolla. Kilometrimääräisesti miten kaukana keskimäärin sivilisatiosta ihmisen olisi vietettävä aikansa pysyäkseen suhtjärjissään?
Aika ajoin, keskimäärin ehkä kerran viidessätoista vuodessa, otan Matti Paavilaisen tilaavievän runotuotannon runohyllystäni nahkadivaanille käsittelyyn ja katson joko se joutaisi kerran viikossa kellariin vietävään kirjalavaan nakattavaksi. Ei jouda, tälläkään kertaa. Mieshän puhuu sielusta. Ei jonnejoutavaa!

JOHANNES KASTAJAN PÄÄ

Totta kai vieteriukon pään voi vetää kahden metrin päähän laatikosta, jos leikin idea on se, että pää ei siitä enää pomppaa pystyyn. Jotkut ovat riittävän pitkällä nauttiakseen juuri tällaisesta. Onkohan sitä olemassakaan muuta zenläistä tietä kuin tämä sähköpaimenin rajattu ympärivuorokautisesti valaistu harhapolku?

RISTEILYT

Kun äiti ja poika lähtevät Tallinnan risteilylle ei siitä varmasti yhtä legendaarinen matka kehkeydy kuin mitä olen kokenut silloin kun äiti ja tytär lähtevät. Isä ja hyvännäköinen tytär reissussa on se kaikista masentavin yhdistelmä. Isoisä ja tyttärentytär on sitä toiveikkaampi: kerran olin sellaisen porukan jatkoilla Kiovan-junassa. Isoisä ei herännyt vaikka joku jalka vissiin hosui pöydältä kylmät teet niskaan. Kyllä ne risteilyt hyviä reissuja on.
Teatteri-ihmisten satunnainen humalainen seurue usein koituu hermojensa menetyksen kanssa painiskelevan erakkomunkin pelastukseksi: kääntyy kielekkeeltä äänien suuntaan, muistaa taas elämän ja lihan ja sen että on muitakin ihmisiä iloineen ja suruineen.

RAKASTA SUOJELUPOLIISIASI NIIN KUIN ITSEÄSI JOTTEI SE SINULTA TIETOJA PIMITTÄISI

Matti Tiisalan psykoottisesta loppukauden runotuotannosta tekee pidemmän päälle hivenen epäkiinnostavaa lukemista se, että hän ei puhu ihmisistä todellisilla nimillä. Nyt luettuani määrättömän suurella nautinnolla noin kolmetuhatta sivua Tiisalaa, minulla lienee perusteita väittää, että hän ei juuri liitä havaintojaan ja kuviaan todellisiin tapahtumiin ja ihmisiin vaan etäyttää ne liiaksi, usein luontokuviin. Avain katoaa. Nuo psyyken prosessit, joita hän kuvaa ovat meille siksi selviä, että oivaltavakaan uusi runokuva ei paljasta kohteestaan mitään uutta. Kohde on emotionaalisella tasolla läpikotaisin hallussa ja meitä kiinnostaa vain sen tyyppiset tiedot, joita suojelupoliisilla yleensä on hallussaan. Tietysti jos ei ole tarkkaa tietoa, mutta on tunne tai käsitys asiasta, on varmempaa etäyttää kuva hieman ajatellusta kohteestaan. Tarkka tiedustelupalvelutieto on runoilijalle kultaakin kalliimpaa. Voi myös kysyä: onko olemassa suurta runoilijaa, jolta suojelupoliisi pimittää tietoja? Mitä Pushkin tai Goethe olisivat olleet, jos he eivät olisi olleet poliisien piirileikin keskushenkilöitä. Mikä oikeastaan on suojelupoliisin ja runoilijan ero, onko se runomittaan liittyvä? Poliisin runomittahan on pampun pituus (siinä on mitta ja sointu, joka tuntuu hyvältä sekä kädessä että iholla). Mutta niin on runoilijankin, nimittäin suuren sellaisen. Mutta ei kaikista suurimman, tietääkseni. Siksi kai runoilija kunnioittaa suojelupoliisia aina vertaisenaan kollegana, mutta suojelupoliiisi ei milloinkaan kunnioita runoilijaa tai muuta näkyjennäkijää vertaisenaan kollegana.

NEGATIIVINEN SAIRAUS

Näenäistä mielenterveyttä nauttiva henkilö luokitellaan negatiivisesti sairaaksi silloin kun hänen kaiken ymmärryksen mukaan pitäisi olla todella sairas, mutta mitään sairautta ei ole diagnosoitavissa. Myös kaikki normaali sairaudentunne puuttuu. Henkilö itse kehuu olevansa niin sanotusti "terve".

KAPITALISMIN SANKARIRAKENTAJAT

Se on sitten aamu, mikä tarkoittaa että se on taas uusi päivä ja uusi mahdollisuus rakentaa kapitalismia: http://www.girlsandcorpses.com/ Katsotaan filmi loppuun. Aivan kohtahan sodat ovat täällä katsomossa asti. Ne hyppäävät valkokankaalta katsomoon. Ne tarttuvat akustisesti niin kuin hinkuyskä. Nuori hinkuyskäpotilas tavoitettu taikavuorelta:

Siinä missä kapitalismi on riistämistä on historiallisesti tunnettu kommunismi varastamista. Kommunismi nimittäin ei huolehtinut henkisen pääoman kyvystä toisintaa itseään. Se on varastamista jos yhdet sekopäät toteuttavat sadistisia fantasioitaan ihmisten hyväuskoisuuden varjolla. Siispä tänään: rento EI mutanttien tyrannialle! SIllä mutantit ole sen parempia tyranneja kuin imbesillit. Kaikki ovat samanlaista kosmista jätettä. Ja niin kauan kun ihmiset ovat täydellisesti turtumuksen unessa, ei mitään toivoa ole. Mutta ei siitä turtumuksen unesta millään helvetin joogahymistelyllä selvitä päivänvaloon. Kyllä se vaatii ihan tiukkaa analyysiä ja jokahetkistä totuuden silmään puukottamista. Me olemme tekemissä niin ennätyksellisten luupäiden kanssa että sinne ei saa sisään mitään millään muulla kuin vasaralla tai käsikranaatilla.

Niinpä neuvostojärjestelmää ei tule ikävä. Omat provokaationi perustuvat siihen, että minusta näiden nykyisten länsimaalaisten kaiken saatanankarvaisten järjesteögangsterien omahyväisyys on niin hassua, kun he ovat itse pahempia kuin KGB:n sadistisimmatkaan agentit. Neuvostoagenteilla oli sentää jokin looginen mukaperustelu toiminnalleen, jota saattoi tietoisesti myötäillä. Mutta näillä meidän KGB-miehillä ei ole mitään heikossa asemassa olevan kiusaamisesta saatua palkkaa kummempaa motiivia. Ei kai tämä kaiken kattava kapitalismi nyt niin hermeettistä suojelua sentään kaipaa, kun ei sille mitään maailmanloppua kummempaa vaihtoehtoa kuitenkaan keksitä.
Siitä kolmannesta tiestä, kapitalismin ja maailmanlopun ohituskaistasta: sille ei pidä antaa mitään historiallista nimeä, kuten kommunismi tai sosialismi. Ei sillä voi mitään tekemistä noiden historiallisten systeemien kanssa olla, siksikään että kaikkien ulottuvilla oleva teknologiamme on jo nyt rajattomasti kehittyneempää kuin 100 vuotta sitten. Historiallisen koston kierteistä on päästävä eroon, jos aidosti eteenpäin halutaan mennä. Seuraavan askeleen edellytys on anteeksianto.

Kapitalismi on ytimeltään hienostunutta väkivaltaa. Toisessa vaakakupissa on heidän rahansa. Toisessa vaakakupissa koko ihmisyys ja biologinen elämä. Terroristien kanssa ei pidä neuvotella, tai saa neuvotella vielä alkuliman muodossa, evoluution tuossa päässä. Kapitalistit eivät välitä evoluution suunnasta, vaan ainoastaan evoluution tuottaman lisäarvon muuttamisesta rahaksi. Siksi he eivät lopeta niin kauan kuin yksikin atomiydin on hajottamatta. He tulevat nylkemään jokaisen elävän olennon ja atomin, niin kauan mikään universumissa liikkuu.
Jos kapitalismin vaihtoehdottomuuden perusteena pitää sitä että yksityinen maanomistus on ollut nyt pakko hyväksyä Kiinassa, Pohjois-Koreassa, Kuubassa jne. koska eivät ihmiset halua luopua siitä pienestä perunapellosta tai kasvimaasta, se on sama kuin voivottelisi homoseksuaalien asemaa siksi että maailmasta on todistettavasti löydettävissä yksi syrjäytynyt homoseksuaalisesti suuntautunut yksilö, samalla kun ne nuoret homot lentelevät 13 kertaa maailmanympäri vuodessa. Tai sama kuin voivottelisi naisten asemaa siksi, että kaikki naiset eivät vielä ole kapitalististen suuryritysten pääjohtajia. Näiden ryhmien sisäinen solidaarisuus on kohdistunut vain menestyjiin, ei pudokkaisiin. Mutta ulkospäin he vaativat parempaa asemaa pudokkaista, joita krokotiilinkyyneleet silmissä esittelevät.


Ei jonkinlaisen oikeudellisen aseman turvaaminen jollakin kompromissinomaisella tavalla vielä ole sama kuin Marxin tarkoittama työn tekemisen tuottaman lisäarvon systemaattinen ja teolliseksi toiminnaksi jalostettu riistäminen. Venäjällä maasta on noi 7% kasalaisten omistuksessa ja 0.3% kapitalististen yritysten omistuksessa. Loput 92% ovat valtion omistuksessa. Tämä tarkoittaa sitä, että kansalaiset Venäjällä luottavat näillä numeroilla siihen, että kapitalismi ei riistä heitä aivan puille paljaille. Jos tuo luottamus valtion kykyyn suojella kansalaisia kapitalismilta vakavasti horjuu, on maa pakko yksityistää myös Venäjällä.




GRANIITTI

kiven käpyrauhassilmä. Kiven aistillisuuden ja telepatian keskus.
Toisessa vaakakupissa heidän rahansa.
Toisessa vaakakupissa koko ihmisyys.
Terroristien kanssa ei neuvotella.

HARHAPOLKUJEN SÄHKÖPAIMENET


Hannu Helin kirjoittaa blogissaan Jukka Koskelaisen toiminnasta kirjallisuuskentän kulisseissa. Asia ei minulle tule suurena yllätyksenä. Vaikka Helinin kertomus onkin vain pintaraapaisu, on selvä että tällaiset bysantinismit kuohuttavat meitä.
 
Tiukan linjan taiteenvihassa on (nykyisin ihan yleismaailmallisesti) tällainen toimintaidea: jos taide on ase imbesillisyyttä vastaan, tehdään sitten imbesilleistä taiteilijoita, annetaan heille apurahat ja jätetään touhun ulkopuolelle vain ne aseilla hosujat. Tälla tavalla (muuten yleisökadosta kärsivästä) taidekentästä saadaan keitettyä jonkinlainen viihde- ja pornoteollisuutta etäisesti varjona muistuttava outo sekoitus turhamaisuutta, statuspullistelua, jonnejoutavien muinaisten esteettisten näennäiskysymysten pohdiskelua ja turhaa taikatemppushowmeininkiä.

Tällaista taidetta luonnehtii käsitteellisesti venäläinen naisperformanssitaiteilija (jonka nimeä en nyt löydä) joka kulkee alasti Green Peacen lippua heiluttaen kadulla, jos joku maksaa hänelle siitä. Tai käy suttaamassa paikallisen kirkon ikonin spraymaalilla, jos joku maksaa siitä. Prostituutiosta hänet erottaa se, että hän dokumentoi maksutapahtuman ja maksetun teon, ja kutsuu tätä kokonaisuutta taiteeksi, eikä prostituutioksi (tietääkseni häntä odottaa tällä hetkellä vankeustuomio).
 
Toisin sanoen kysymys on rahasta. Taiteen kentällä pyörivää pottia jakamaan halutaan mahdollisimman vähän päitä, kaikista vähiten niitä, joille taide on (todellinen eikä näennäinen) ase imbesillisyyttä vastaan.
   
Jukka Koskelainenhan useimpien muiden 90-lukulaisten tavoin käyttää valtaa sellaisella tavalla, jonka voisi katsoa olevan rikos ihmisyyttä vastaan juuri tässä mielessä, että he tehokkaasti ja tietoisesti tekevät taiteen hampaattomaksi siihen ainoaan yhteiskunnalliseen tehtävään joka sillä on. Nuo toimintavat ovat ovela yhdistelmä vallanhimoa, matalamielisyyttä ja kunniattomuutta, mutta niistä puuttuu kaikki naiivius ja haparointi. Harhapolun sähköpaimenten palkkatyö on tosiasiallista tilannetta tuntemattomien karitsojen paimentaminen harhapoluilla luovasti omaehtoiseensa eksytykseen.
   
Tällä tavalla väkivaltaisiin ja paatuneisiin yksilöihin ei vaikuta mikään muu kuin fyysinen tason toimintaa rajoittavat toimenpiteet. Jos heihin aiotaan vaikuttaa (mitä minä en tottavieköön aio) se ei voi tapahtua taiteen keinoin, joille he ovat absoluuttisen immuuneja: sen on tapahduttava fyysisellä tasolla. Moraaliselta luonteeltaan tämänlaatuisen teatterin pyörittäjät ovat järjellisen argumentoinnin tuollapuolen.
 
Periaatteessa ne keinot, joita nämä henkilöt eivät epäröi panna käytäntöön ovat moraalisesti yhtä rappeutuneita kuin Neuvostoliiton viranomaisten keinot taidetta vastaan, sillä erotuksella että rauhanajan tilanteessa fyysisiin puhdistuksiin ei ole tarvetta mennä -- ja että mitään julkilausuttua loogisesti ymmärrettävissä olevaa motiivia toiminnalla ei ole. Tämä on ainoa syy miksi en innostu täkäläisestä omahyväisyyttä puhkuvasta Neuvostoliiton arvostelusta: nämä osaavat kyllä samat ja vielä hienovaraisematkin keinot taiteen tosiasiallista tehtävää vastaan kuin KGB:n upseerit. Tämä mies elää. Mandelstam on kuollut.

PERVERSSI

Kun inhottavalta toiminnalta puuttuu järjellinen motiivi, kutsutaan tilaa perversioksi. Harhapolun sähköpaimenilla on perversio eksyneitä lampaita kohtaan.

23.7.2013

No niin, mitäs tähän sanotte rehdit tieteen palvelijat: 
hinkuyskä tarttuu kuin tarttuukin akustisesti!

Eli kolme hämyistä improvisaatiota
ilman ispiraatiota
hälyiseen tilaan.

20130723(1

         

20130723(2

         

20130723(3

         

PUHDAS KOKEMUS JA SEN PUUTE

Tytär (4v): Minä en usko mihinkään äitikundaliineihin, jumaliin, enkeleihin, kummituksiin tai noitiin.
 
Isä: Ai. Miten voit olla noin äärimmäisen varma asiasta. Oletko paljonkin tutkinut näitä asioita?
 
Tytär: Ei sellaisia ole olemassa. Minähän en näe niitä.
 
Isä: Oppia ikä kaikki. Joulupukkiinkin aletaan todella uskoa vasta viidenkympin iässä. Jos lasten aistien tarkkuuteen luottaisi Fukushimankin suhteen, mitä siitäkin tulisi.

Tytär (seuraavana päivänä): Ihmiset ovat kehittyneet lentävistä näkymättömistä keijukilpikonnista eikä mistään apinoista. Näkymättömiä olentoja on paljonkin olemassa, ja minä näen ne kaikki.

Isä: Eilenhän sinä sanoit, ettei mitään keijuja ja joulutonttuja ole olemassa?
 
Tytär: Minä vain leikin skeptikkoa.

Joskus minulla on tavallisten
hämärien muisti- ja mielikuvien
sijaan äärettömiin tarkentuvia
muisti- ja mielikuvia, jotka
poikkeavat täysin edellisistä.
Näynkaltainen tila voi kohdistua
menneeseen, nykyhetkeen etäisyyden
päässä, tai kenties jopa tulevaan.
Hypoteesini eetterikoodikirjasta
perustuu tähän muistin toimintaan
liittyvään havaintoon.
Nyt on ollut taas tätä
eilen ja tänään.





Sielu on kuin räpylä
vedessä joka liikkuu
tavattoman nopeasti
suuntaan johon emme
halua liikkua.
Yli puolet blogini merkinnöistä on tullut 2010-luvulla. Tahti on kiihtyvä. 10 000 merkintää meni rikki kuukausi sitten.

KUUN KIVI JA HOMEROS

Minulle on hieman epäselvää miten muinaiset helleenit onnistuivat järjestämään vuosisatojen kestoisen informaatiosotansa barbaareina pitämiinsä nähden. Nykytiedon valossa sellaisen ei pitäisi olla mahdollista ilman että sillä on päinvastaisin vaikutuksia kuin ne joita voimme helleenisen kulttuurin hedelmistä lukea. On syytä lukea rinnakkain kuusta tuotua kivea ja Homerosta. 

22.7.2013

Sielunbotti.

ETHÄN VERTAA PERUSTULOA VENÄJÄN VALLANKUMOUKSEEN! Kiitos.

lannistunut aurinko blaastaa pilvien yläpuolisessa tilassa

verot ikkunoissa
valoa verottavat
ei tule tietoiseksi
huonosta säästä


kun pohtii huoneessa että

perustulossa on vain yksi mutta
miten haaveilla paratiisista,
jos todistettavasti elää siellä
mistä lisää valituksen
kateuden kaunaisia aiheita?
mistä hyvää ruokaa FB-statuksiin?
niinpä. ei mistään.

Uskon, että perustulo nykymaailman virikkeissä grillattua ihmistä unnuta aloitekyvyttömyyteen. Evoluutio ja kilpailuvietti pitää huolen "homman järkevyydestä" senkin jälkeen kun kilpailu on saatu järkevälle ja moraalisesti kestävälle pohjalle. Kaiken maailman luukut ja lautakunnat voidaan sulkea ja siellä istuvat potkia kadulle. Liike-elämän kiljumat lyhyet irtisanomisajat ja pätkätyöt muuttuvatkin lähinnä positiivisiksi mahdollisuuksiksi työntekijälle saada vaihtelua elämään.

Entä jatkavatko sairaudet
kuolema maailmassa
jossa valittaminen käy
yhä vaikeammaksi, ja ilahtunut hykertely
täyttää koko näkyväisen taivaanholvin?

Kyllä kai. Se on osa tätä laulua
joka vähitellen järjestyy ihmispsyykeksi
oikean suuntaiselle tielle
johtavien kaukaisimpien
tienviittojen suuntaan.
Olipa kerran keppihevonen josta irtosi keppi. Nappasin sen käteeni ja ryhdyin piiskaamaan sillä itseäni.

QUEER PLANET: NASTIEST STILL-LIVING PLANET OF THE UNIVERSE

ETANAT, ELI LUKEMISTA JULMILLE PENNUILLE

Olen lukenut Gurdjieffin Beelzebubsatukirjan kappaleita satunnaisesti sieltä täältä sen mukaan miten kappaleiden nimet ovat sattuneet iskemään silmään. Viimeksi luin kirjan alkupuolen kappaleen: "A Piquant Trait of the Peculiar Psyche of Contemporary Man". Tuo lyhyt kappale on niin hyvin kirjan henkeä kuvaava, etten voi vastustaa kiusausta nopeasti suomentaa sitä tähän kokonaisuudessaan:
 
Nykyaikaisen ihmisen psyyken pikantein piirre
 
"Palataanpa vielä noihin Maa-planeetan kolmiaivoisiin otuksiin, jotka kiinnostavat sinua ja joita tulit kutsuneeksi etanoiksi. Onneksi olet nyt kaukana noista kolmekeskuksisista, joiden ylpeyttä loukasit. Täältä he eivät voi saada sinua käsiinsä. Tiedätkö sinä itseäsi tuntematon pikkupoika mitä nuo otukset tekisivät sinulle jos tietäisivät mitä heistä ajattelit ja saisivat käsiinsä? Kauhuistuttaa edes ajatella. He käsittelisivät sinua niin, että (kuten meidän Mullah Nassr Eddin sanoisi) 'et palaisi aisteihisi ennen kuin koivut kukkivat'. Neuvon sinua: milloin hyvänsä ryhdyt uuteen toimeen, rukoile Kohtalottaria suojelemaan siltä, että nuo otukset koskaan saisivat tietää sinun kutsuneen heitä etanoiksi. Mars-planeetan aikoinani ja myöhemmin oleskellessani heidän keskuudessaan sain tietää mitä he tekevät jokaiselle joka rohkenee antaa heille tuon kaltaisen pilkkanimen."
 
"Tietenkin se oli vain lapsellinen oikku sinun puoleltasi päästää sellaista suustasi; mutta kolmiaivoiset tällä erikoisella planeetalla, varsinkin nämä nykyiset, eivät erottele sellaisia pikkuseikkoja kuin henkilön kehittymättömyys, lapsellisuus, tyhmyys. Mikään ei voi tulla lieventäväksi asianhaaraksi."
   
"Varo siis erityisesti käyttämästä tällaisia loukkaavia nimityksiä. Ensinnäkin siksi, että minä olen sinulle tästä asiasta hyvin vihainen ja toiseksi varmistaaksesi tulevaisuutesi."
 
"Tällä hetkellä olet heistä turvallisen välimatkan päässä. Mutta jos he saisivat vaikkapa vain kahdennenkymmenennen välikäden kautta tietää mitä sanoit, silloin olisi pannaanjulistuksesi varma asia. Kirouksen ulottuvuudet tosin riippuvat täysin niistä mielenkiinnon kohteista, joita heillä kulloinkin sattuu olemaan."
  
"Ehkä minun on syytä hieman yksityiskohtaisemmin valottaa sinulle, mitä Maan kolmiaivoiset tekisivät jos saisivat selville todelliset ajatuksesi. Niin, nämä kolmiaivoiset, jotka sinua nyt niin paljon kiinnostavat. Annan täsmällisen esimerkin, joka valaisee myös eriskummallista ja meille vierasta psyykettä."
 
"Suustasi lipsahtaneen sammakon provosoimina -- mikäli tilanne jossa tämä tapahtuu on heidän mielestään muuten pitkästyttävä ja reipasta toimintaa kaipaava -- he järjestävät kutsut tietyille henkilöille ennalta määrättyyn paikkaan. Kutsuille pukeudutaan juhlallisesti ja siellä on koolla juhlaneuvosto. Ensiksi he valitsevat keskuudestaan neuvostolle presidentin ja vasta sitten ryhtyvät varsinaiseen oikeudenkäyntiin, joka on varsinainen juhlariemu."

"Alkajaisiksi, kuten he noissa tilaisuuksissa sanovat, he pilkkovat sinut palasiksi. Eikä siinä kaikki. He pilkkovat myös isäsi, isoisäsi, tarvittaessa aina Aatamiin asti. Sitten äänestyksen jälkeen, jos heillä on syytä todeta syyllisyytesi, he tuomitsevat sinut samantapaisten aikaisempien näytösoikeudenkäyntien ennakkotapauksien mukaisesti "vanhaksi fossiiliksi"."
  
"Mutta jos he eivät löydä mitään selvää tuomittavaa - mikä on tosi harvinaista - juttusi siirretään, ei suinkaan roskakoriin, vaan hierarkiassa seuraavaan oikeusasteeseen. Kaikki kertaantuu sillä erotuksella että käsittelijät ovat hieman "tärkeämpiä henkilöitä". Vasta loputtoman veden-kaivoonkantamisen jälkeen on asiantuntijoiden ylipäätään mahdollista tulla siihen tulokseen, että mitään tutkittavaa ei ole."
 
"Kun he ovat täysin varmoja siitä, että mitään tuomitsemisen aihetta ei ole, alkaa todellinen vaara henkilöäsi kohtaan. He nimittäin tulevat yllättäen ja täysin yksimielisesti siihen tulokseen että sinut on pannaanjulistettava. Ja tiedätkö mitä se tarkoittaa?"
 
"En."
 
"Kuuntele sitten vapisten."
 
"Se tarkoittaa seuraavanlaista kaikista suurinta juhlariemua jonka nämä psyykkisesti täysin hämmästyttävät ja meillä vieraat olennot ylipäätään tuntevat. Tuon yhteiskunnan tärkeimmät henkilöt, jotka siis istuvat sinut vääjäämättä tuomitsevan loputtoman hierarkian huipulla tuossa kaikista korkeimmassa oikeusasteessa, asettavat tuon yhteiskunnan kaikki alemmat toimihenkilöt ja kaikki heidän johtamansa laitokset (mitä kulloinkin sattuu olemaan, esimerkiksi pankit, kirkon, lehdistön, median, tehtaat, kansalaisjärjestöt, taidejärjestöt, ammattiliitot jne.) pitämään tietynlaisen seremonian, jossa sinulle toivotaan ja rukoillaan seuraavia asioita tapahtuvaksi:
 
Että menetät sarvesi, että hiuksesi muuttuvat harmaiksi, että ruoka vatsassasi muuttuu ruumiskirstun nauloiksi, että tulevan vaimosi kieli on kolminkertaisen kokoinen tavalliseen kieleen verrattuna, kun haukkaat lempipiirastasi se muuttuu saippuapalaksi, ja niin edespäin loputtomasti."
   
"Ymmärrätkö nyt, sinä itseäsi tuntematon lapsi, millaiseen vaaraan asetat henkilösi kutsumalla näitä kolmiaivoisia friikkejä etanoiksi?"
   
Sanottuaan tämän Beelzebub katseli hyväntuulisesti naureskellen lemmikkiään.        
Ihmisen oma käsitys siitä mitä ihminen on tai ei ole, on samanlainen kuin käsitykset jostain pieleen jalostetusta koirarodusta: tällä ei ole sitä ja sitä hyvää historiallista ominaisuutta siksi, että karsimme siitä ne hyvät ominaisuudet. Harmitellaan täysin epäonnistunutta projektia, mutta heti kun pystykorvien joukkoon syntyy yksi atavistinen luppakorva, siitä sanotaan: ei, tuo ei SAA olla totta. Taas alkaa rodunjalostus, luppakorvat leikataan pois, siniset silmät ommellaan ruskeiksi.
 
Suomen eetterikoodikirja on täynnä tällaisia erikoisia paradokseja, lausutaan yksiä ihanteita ja toimitaan aina johdonmukaisen varmasti ihanteita vastaan (totta kai kaikissa maissa tilanne on enemmän tai vähemmän sama, me emme vain tiedä sitä olematta yhteiskunnan ytimessä sisällä pitkiä aikoja). Objektiivisella järjellä ei voi sellaiseen touhuun olla mitään sanomista. Haavikon paradoksirunous on tämän kepillahakattavan patologian kuvaus.

"Mielisairaudesta sinä olet tullut ja mielisairaaksi sinun on jälleen tuleva. Aamen."
"Matkalla pysähdyttiin huoltoasemalle. Lööpissä luki "RAKASTUIN NUOREEN MIEHEEN". Laitoin sormet ristiin, silmät kiinni ja toivoin, "Loiri, Loiri, Loiri...", mutta Katri Helena se kai olikin" Tero Hannula
Ensin huonot uutiset. Telepatia-aktiivisten lasten pahoinvointi tuntuu lisääntyneen. Ihmisen ongelma on, että hän on sydämestään luopunut. Veritestin tulokset ovat saapuneet. Yllätys! Yllätys! Teidän DNA sopii yhteen jokaisen murhamiehen kanssa. Olette ihminen.

KooppiKorneri on Bardin laitevian vuoksi peruttu ja tilalle tuskin järjestetään korvaavaa ohjelmaa. Passipaikan ja presidentinlahden välinen kelkkura on suljettu! Ghost Recon on käynyt läpi monen karsastaman virtaviivaistuksen. Peruukkini on kallellaan.

Teillä on enää viikko elinaikaa, sanoi lääkäri. Innokkaasti halusin tietää myös hyvät uutiset. Mutta tosiaan, ensin ne huonot uutiset. Meidän aussiperheen ihana ikinvanha kuuro ja vähän hassulle haiseva bokseriherra vietiin ikuiseen uneen torstaina. Me haluamme kuulla huonot uutiset, jotta hyvät kuulostaisivat sitten paremmilta.

En mahtunut kuvaan Naantalissa, on se siksi monimutkainen paikka. Taide on ase. Ääliömäisyyttä vastaan. Mutta nykyään ollaan niin rauhanomaisia, että asetta ei käytetä. Luulenpa, että meistä jokainen löytää itsensä Paavalin sanoista: En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.

Kuikka kuoli viime yönä. Ilmeisesti oli saanut minulta liian kovan tärskyn. Alin eläkeikäni nousee tämän johdosta. Toscanaan hamuan, mutta eläkkeellä vasta. Kaiken näkee. Muuta aistimusta ei ole. Me olemme ihmissyöjiä kaikki kun oikein silmiin katsotaan, sanoi ihmissyöjäheimon prinsessa. Emme pääse eteenpäin ilman rehellistä pohdintaa. Skitsofreenikot pohtivat kuulemalla ääniä, osaamatta kuitenkaan nauttia opetuksen sisällöstä.
 
Ehdotin toiveikkaana että muumien sauna sopisi Tasavallan presidentin saunan viereen. Tämä on koiramaa, diktaattori vain ei yllä hykerryttävän huumorin tasolle. Jos tässä snagarilla ei keneltäkään löydy paria euroa, tulee ryssän tankit rajan yli ja menee kaikki. Sitten ne hyvät uutiset.

21.7.2013

IHMISSYÖNTIHAAVE PÄIVÄKÄVELYLLÄ

Vain korkeakulttuurissa taide ja sotilastoiminta erotetaan toisistaan, jolloin taiteesta tulee yleisinhimillisen alue. Sotilastoiminta matalaotsaisuuden valtakuntana erotetaan taiteesta. Muissa skeneytyneissä tilanteissa taide on pieni osa massiivista sotilastoimintaa. Ihmisyyden yleisessä sotahulluuden tilassa tämä tarkoittaa sitä, että sotilaallinen vakoilu ja agenttitoiminta naamioituu lähes aina kulttuuriin ja saa sieltä myös (ikään kuin pestyä) rahaa.
 
Kun pohdin, mikä minua eniten suomalaisessa ns. kulttuurielämässä raivostuttaa, se on juuri tämä antikulttuurin tai matalakulttuurin tapa soluttaa sotilaalliset toimijat kulttuurikentän sisälle. Tietysti minulle aidon taiteilijan ja agentin ero on päivänselvä. Sekuntiakaan sellainen henkilö ei pysy minulta piilossa: luen salamannopeasti hänen eetterikoodikirjansa. Minulla on vielä sellainen vaistomainen tapa että pikemmin kuin juttelen kevyesti syön henkilön suuhuni niin että valomadot vain roiskuvat paidan rinnuksille. Mutta suurimmalle osalle kulttuurikentän häärääjistä ero todellisen ja feikin välillä ei ole selvä. Minuun verrattuna he ovat kuin sokeita unissakävijöitä, onnellisia nukkujia.
 
Kaikki sotilaallinen toiminta on varsinaisen taiteen eli yleisinhimillisen taiteen vihollinen. Agentit kulttuurikentän sisällä ovat varsinaisen taiteen vihollisia, koska he ovat henkisen kasvun tietoisia jarruttajia. Henkilö joka ei erota aitoa taiteilijaa agentista ei myöskään oikein erota aitoa (yleisnihmillistä, objektiivista, henkistä) taidetta epäaidosta.

Siksi minusta joku esteettinen keskustelukerho, jonka jäseniksi hyväksytään henkilöitä sotilaallisella perusteella, mutta jotka sitten availevat suutaan ikään kuin taiteilijoina, ei ole kokonaisuutena järin uskottava. Sotilaiden mukana olo olisi minulle samantekevää, jos he olisivat virkapuvuissaan ja rajoittaisivat lausuntonsa vain sotilallisiin tiedusteluun liittyviin asiantuntijakysymyksiin. Taiteilijana esiintyvä vieras aines sen sijaan ei sovi minulle. On käsitettävä tämän ajatuksen perustavuus.

Minulle on joko selitettävä vieraan aineksen läsnäolon syy ja se miksi he ovat pukeutuneet valeasuihin (sotilasasun sijaan siviiliasuun), tai sitten minun täytyy muuttua epäluuloiseksi tilanteen hyväntahtoisuuden suhteen: ehkä joku imperiumi haluaa vakoilla minua?
 
Sotilallinen toimita vahingoittaa taidetta koska se jarruttaa henkistä kasvua. Tällainen "kulttuurikenttä" etääntyy hyvin tehokkaasti taiteen päämääristä itse sitä havaitsematta. Millään (henkisesti suhteettomalla) kriittisellä puheella tilannetta ei voi pahemmin auttaa. Kriittisesti puhuvat yleensä vain ne henkilöt, jotka eivät erota agenttia taiteilijasta. Ja kun suureen maailmaan mennään tämä erottaminen muuttuu aina vain vaikeammaksi. On suuren imperiumin suuria agentteja, jotka ovat todellisen yleisinhimillisen taiteen vihollisia, mutta paljon "taitavampia tekijöitä" kuin pienen maan henkisesti kehittyneimmät taiteilijat. Tämä puoli edellä imperiumi tulee iholle ja sisään. Sitä kutsutaan informaatiosodaksi.
   
Kun kritisoin Suomen taide- ja kirjallisuuskenttää, erityisesti apurahajärjestelmää, kritisoin tätä pienen pelokkaan maan henkistä pienuutta, joka on käytännössä juuri tätä hyvin kyynistä sotilastoimintaa ja tiedustelutoimintaa taiteen kaavussa. Asenteeni sotilastoimintaan joka saa pestyä rahaa taiteen kentältä ei voi olla toisenlainen: enhän voi hyväksyä väkivaltaista sotilaallista toimintaa, jos en edes ole riittävästi informoitu ymmärtääkseni ketä tai mitä vastaan he ikuista jatkosotaansa käyvät. Elleivät he suoranaisesti käy sotaansa minua vastaan. Mutta mitä pellejä he silloin olisivatkaan jos eivät tiedä: ei minua voi huijata.
 
Pienen maan nimenomaan ei pidä jäljitellä imperiumia: imperiumeissa tosin on taiteen kaapuun soluttautuneita superagentteja, mutta niitä vastaan ei puolustauduta soluttamalla omaan taiteen kenttään samantapaisia (mutta vähemmän super)agentteja, vaan taas ja jälleen kerran yleisinhimillisen taiteen keinoin.

Yleisinhimillinen taide on kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa johdonmukaisesti elämän puolesta sotaa vastaan. Loppupelissä kansakunnat erottuvat positiivisesti vain yleisinhimillisen taiteensa, todellisen positiivisen korkeakulttuurinsa kautta.

Imperiumien superagentit ovat sillä tasolla, että pienen maan henkisimmätkään ainekset eivät tekemisensä laadussa yllä heidän tasolleen, elleivät muodosta kolmen tai neljän henkilön ryhmiä, joita yhdistää lujat henkiset siteet ja jotka sillä tavalla ryhmässä pitävät toisiaan hereillä jatkuvasti, tai ainakin varmemmin joku heistä pysyy hereillä. Tämä on ainoa tapa toimia suojassa superagenttien jatkuvaa hellittämätöntä väkivaltaa vastaan myös imperiumien sisällä. Ryhmä ei saa olla viittä henkilöä suurempi, jo senkin takia, että "tärkeys" saa agentit kiinnostumaan mistä hyvänsä ryhmästä ja soluttautumaan. Ryhmän pitää olla henkisesti timanttinen, mutta ei liian "tärkeä" tai näkyvä. Agentit kiinnostuvat vain "tärkeästä".
 
Kaikki energisoiva tapahtuu tässä ja nyt. Maailmanhistoria ei ole niin ankaran tarkkanäköinen kuin oikein kristallisoitunut ryhmä: se ei välttämättä osaa erottaa kaikkia agentteja aidoista taiteilijoista; se armahtaa unohduksen hyvin ansainneita.
Valomadot pimeydessä tärisevät kylmässä puskevat esiin mustuudessa, sataman harmaiden aaltojen vieressä kolisevat Kapteenin eetteripullot. Itse koen Aurtovan madot virkistäviksi. Aurtova on sekopää, mutta valomadot virkistävät. Onko kenelläkään tietoa mitä nämä tällaiset valomadot ovat ja mihin ihmeeseen ne liittyvät? Kapteeni sanoo, että valomadot sitovat miehiä ja naisia toisiinsa. Ne menevät seitsemäksi vuodeksi naiseen, jos mies harrastaa naisen kanssa seksiä. Eli ne lähtevät miehestä ja menevät naiseen. Migreenissä niitä alkaa silmissä liikkua, lyhyitä luikeroita. Ne haittaavat aika kivasti kaikkea seksitöntä toimintaa kuten työntekoa. Vilistävät valomadot ovat vinkeitä. Eivät mikään vitsi sillä niille on olemassa tieteelliset ja taiteelliset perusteensa. Kiitos pikkukaupungille myös kiiltokuvista: mielessä on nyt moniväriset sykkivät valomadot. Puhdas valkoinen valo.

20.7.2013

Toisin kuin masokistit minä laitan jokaisen kärsimäni loukkauksen tarkasti muistiin. Jokaisen katseen, sanan, vivahteen, jopa lausumattoman ajatuksen.
Mainonta, kaupallisuus, esilläolo todellisen asian peittämiseksi.
Ylösnousseen Kristuksen näkeminen murhamiehelle mitään herkkua ole.

KUOLEMA

Tieteellinen käsitys siitä, ettei ihminen ole luonnostaan kovin sotaisa, perustuu tutkimukseen, jonka mukaan mikään eläin ei ole kovin sotaisa. Paitsi paviaani, joka hyökkää yksin (selvästi epätietoisena siitä kuka on) vaikka leijonalauman kimppuun. Ja tulee nopeasti syödyksi. Menkäämme kiteytykseen: Jokainen sinut tunnistaa ja kaikki näyttävät siltä kuin eivät tuntisi. Itsekin valehtelet ettet tiedä kuka olet. On hauska kulkea muiden epätietoisten mukana ja tutkia reaktioita.

Munchhausen "lentää tykinkuulalla", kuten sotateollisuus nykyisinkin.



























Lemminkäinen: kehdosta alkavan totaalisen sotahelvetin punatukkainen vertauskuva.

 

KINTAALLAVIITTOJAT

Minä sanoin taiteilijalle, että sinulta on yksi maalitaulu jäänyt ampumatta. Taiteilija piti sitä kateellisen panetteluna tai muuten vaan viittasi minulle kintaalla.
Uni luonnostaan paha.
Tehdä roskasta taidetta. Tehdä kullasta taidetta.
Eksentrisyyden rippeet.
Yritys puhua vain suurista taiteilijoista, joista ei ole Wikipedia-arteikkelia.

18.7.2013

Johan Galtung kirjoittaa uudesta fasismista Hesarissa (!). Vähän tätä ristiriitaisin tuntein lukee, Hesari kun käy loputtomiin jatkuvaa kiihkeää infosotaansa aina ja kaikesta huolimatta. Entä miten provosoida rauhaa loputtomassa infosodassa, jossa turvallisuuspalvelujen agentit ovat ainoita intellektuaaleja ja kirjailijat ovat nautakarjaa?

"Pysyvä kriisi ja pysyvä vihollinen ovat käyttökelpoisia käsitteitä yksimielisyyden saavuttamiseksi."

Messiaan voi odottaa saapuvan vain itsestä.
Siinä koko messiaanodotushorisontti.

KOULUNKÄVIJÄ

Versioin Timoa: Olen aina nauttinut liikaa tietämisestä ja oppimisesta tajutakseni. Niin kauan kuin kykenin uskomaan ruokkimiseni tähtäävän johonkin ennalta määrättyyn käytännön päämäärään oli motivaatio käydä kouluja särötön. 

Onhan olemassa tyyppejä, jotka eivät pysty motivoitumaan mihinkään muuhun kuin käytännöllisiin päämääriin. Kaikenlaiset koulut ovat heille yleensä varsin sopivia paikkoja. Esimerkiksi nyt nämä kirjoittajakoululaiset: eivätkö niihin hakeudu juuri uskovaiset että koulu tekee heistä eturiviläisiä. Että he saamillaan taidoilla elämän loppuun saakka vievät leivän Dostojevskin ja Kafkan suusta? Että maitojauheenkin kuorivat Pindaros-lapsen huulilta?

"Vain maailmanympärimatkat lasketaan." 
                                           Eräs eturiviläinen

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com