30.6.2013

EI ROOMAN KEISARI VAAN TEURASAUTOLLINEN NAUTOJA

Jos ihan rehellisiä ollaan, en ole koskaan todella sisäistänyt jazzmusiikin filosofiaa. Ja tämä sisäistämättömyys tai sisäinen resistanssi on osa koko ilmiön pysyvän vierauden viehätystä. Minulla on itseasiassa jokin sisäinen ominaisuus joka vastustaa klassiselle jazzmusiikille tyypillisiä musiikillisia ratkaisuja. Olen alusta asti ollut kokeellisen multigenresoitinmusiikin ystävä (johon kategoriaan voi lukea nuoruuden bändikokeilut). Ihmiset nimittäin jakautuvat kahteen luokkaan: toiset mieluummin ohjelmoivat itseään kun toiset taas ohjelmoivat mieluummin tietokonetta. Minä kuulun jälkimmäisiin ja pidän itseni mieluummin tabula rasana.

Siksi erikoisten baarissa leveiltävien taitojen kohtuuton harjoittelu ei oikein kuulu repertuaariini niin kauan kun voin ohjelmoida nuo taidot tietokoneelle ja pitää sieluni niistä eri ruumiissa. Tässä on taustalla ajatus siitä, että en halua ruumiiseeni (objektiivisen järjen samentajaksi) motorista automaatiota, joka sitten taas on työllä poisopeteltavassa ristiriidassa jonkun seuraavan motorisen automaation kanssa jne. Kaiken sanelee laiskuus: ei niinkään laiskuus harjoittelua kohtaan, vaan laiskuus "taitojen" paljon työläämpää poisoppimista kohtaan.
 
Ihmisääni instrumenttina ei ole kiehtonut minua koskaan: olen jotenkin liian skeptinen ihmisen suhteen, että oikein voisin sulattaa yleisesti sen tuottamia ääniä. Poikkeukset ovat asia erikseen. Näin on ollut niin kauan kuin muistan. Pienenä lapsena kun vanhemmat kuuntelivat radiosta satunnaisia jollotuksiaan, muistan saaneeni fyysistä pahoinvointia juuri ihmisäänen suunnattomasta valheellisuudesta ja vieraudesta. Jotain ilkeää siinä aina on mukana, jokin joukkoteurastuksen löyhkä. Nykyisin kun menen äitini keittiöön, ensimmäiseksi hiljennän radion: ihmisääni aiheuttaa väristyksiä. Tämä johtunee siitä, että edellisessä elämässä en suinkaan ollut Rooman keisari vaan teurasautoa väistelemään oppinut vanha hämäläinen nauta. Torahampaattoman eläimen huuto sanoo minulle enemmän kuin ihmisten sadismiuutettujen turhaumahovietikettien miljoonat kiemurat. Kundabufferi on ehkä juuri jatkuvan kiusaamisen ja turhautumisen aiheuttama solumutaatio, joka kasvaa aivojen sisään valtavat hirvensarvet.
 
Siksi aiemmin postaamani Keith Jarrettin Standard Bandin tuotanto on itseasiassa minulle melko kylmäksi jättävää musiikkia. Yhtä Jarrettia kohtaan on maailmassa paljon turhautumista samojen aiheiden äärellä. Ja siksi alla oleva Motianin tuore teema on ehkä jazzin sitä osastoa, joka tulee minua lähimmäksi. Pidän tienviitoista, joiden mukaan voi todella kulkea. Edvard Vesalahan varsinaisesti minut pisti kiinnostumaan tuosta kaikesta. Kun kerroin tämän Vesalalle, hän piti tietoa omituisena. Sitä ennen Coltranet ja Charlie Parkerit eivät tehneet minuun minkäänlaista sisäistä vaikutusta. Eikä tuon tyylisten jazzmuusikoiden vaikutus ole senkään jälkeen oikein sisäistynyt. Vesala tekee edelleen sisäisen vaikutuksen. Vesala luuli, että jazz voi kuolla turhautumiseen. Mutta hän ei nähnyt, että jazz vasta syntyy siitä.

Gurdjieffin / de Harmanin sävellyksistä mielipiteeni on voimakkaasti jakautunut. Yleisesti ottaen de Hartmanin tyyli on toivottoman jähmeää ja sisäisesti liikkumatonta, melko yksiväristä ja tonaalisesti kaavamaista. Minusta Gurdjieffin monitahoinen luonne ilmenee noissa teoksissa olemattomalla tai osin väärällä tavalla. Voisin tässä lähiaikoina tehdä oman koosteeni kaikesta Gurdjieff-aiheisesta musiikista: käsitys siitä mikä osa siitä kaikesta on minun mielestäni arvokasta tai ainakin jotenkin kiinnostavaa. Tietysti tämä mieltymys liittyy silloin välttämättä enemmän movement-ideoihin kuin musiikillisiin referensseihin.


 

Tässä eräs ihmisääni joka ei herätä minussa pienintäkään epäluuloa:


VÄHEMMISTÖJEN VÄHEMMISTÖ

Itsetunto on itsensä tuntemista samanlaisten kautta: se on: samanlaisten sielujen kautta, sielun veljien kautta.

Armeijassa huono itsetuntoni johtui siitä, että tajusin ensimmäistä kertaa elämässäni selkeästi kuinka tolkuttoman erilainen olin henkisesti vertaisryhmässäni. Minun oli pakko näytellä alusta asti, hetkeäkään en voinut olla oma itseni. Todellisuudessa en voinut sietää koko laitosta tai juuri ainoatakaan kasarmialueella tapaamaani ihmistä. Mutta minulla ei ollut itsetuntoa myöntää sitä: koska en tiennyt kuka olen. En tuntenut itseäni yhdenkään samanlaisen sielun kautta. Armeija oli minulle Delfoin oraakkeli.

Jopa vanhat tuttuni ja koulukaverini muuttuivat kasarmialueella minulle etäisiksi, täysin vieraiksi. Me emme olleetkaan samanlaisia sieluja: armeijassa sekin selvisi. Hekään eivät tunteneet minua: he eivät tunteneet itseään minun kauttani. Päivästä toiseen jonkinlaisen käsitykseni mukaisen keskivertoihmisen näytteleminen oli haastavaa, koska ihminen joka ei tunne itseään, ei voi kovin hyvin näytellä ketään toista. Ehkä jotkut toisetkin näyttelivät, mutta eri suuntaan kuin minä. Ja he tekivät sen joka tapauksessa hyvin. Mieltä painoi kysymys: kuka minä olen? Miksi olen itselleni näin tuhoisassa paikassa? Missä voisin tavata sielun jonka kautta voisin tunnistaa itseni.
   
Lopulta toisten erilaisten sielujen näkeminen paljaana päivästä toiseen, huono yritys kätkeä omani, jäätävä molemminpuolisen myötätunnon puute, täydellinen kyvyttömyys tunnistaa itseä toisessa, luhisti henkisen olemukseni. Tuntui, etten pohjimmiltaan koe mitään samalla tavalla kuin toiset. Ymmärsin olevani yksin sfinksinkokoisen kysymyksen edessä. Vajosin äkkiä syvään masennukseen ja halvaustilaan: se oli jonkinlainen kosminen paniikki.

Eilen täytin neljäkymmentä vuotta. Masennuksesta selviämiseen on kulunut tämä kaksikymmentä vuotta. Kirotut kysymykset eivät ole selvinneet. Yksinäisyys on vain muuttunut tiheämmäksi. En edelleenkään kovin selvästi tiedä kenenkään toisen kauta kuka olen, mistä olen tänne tullut, miksi olen täällä ja mitä minulta varsinaisesti pitäisi tehdä muuta kuin yrittää peitellä todellista olemustani: olemusta joka on yksinkertaisesti vieras täällä.
 
Ei ole mitään taidekenttää tai runopiirejä tai mitään ammattikuntaa tai kansallisuutta, jonka edustajat olisivat noin yleisesti sielunveljiäni: hylätessään minut he ovat toimineet ihan oikein. Minä en varsinaisesti kuulu mihinkään. Runoilijat ovat minulle yhtä etäisiä kuin insinöörit. Vain tiettyjen venäläisten keskuudessa itsetuntoni ei ole ihan niin huono kuin muualla: senkin sanelee armo: ei tarvitse niin tuskallisella tavalla näytellä pientä. Voi olla edes hetkittäin oma itsensä joutumatta siitä täyteen vastuuseen: venäläiset aina tunnistavat minussa jonkun, ikään kuin paremmin kuin itse tunnistankaan. Haluaisin kysyä heiltä, kenet he luulevat näkevänsä. Missä ovat nähneet toisen samanlaisen? Voisivatko esitellä minut sille henkilölle? Kuka se on? Missä majailee? Mitä toimittaa?
 
On selvää, että täälläoloni on osapuolille pääsääntöisesti hyvin kiusallista. Minä en toivoisi olevani täällä ja minun ei toivottaisi olevan täällä: tästä vallitsee syvä yhteisymmärrys. Ei täällä ei ole minulle mitään valmista paikkaa, jossa pääsisi olemaan vähemmän kiusallinen tai jopa tärkeä. On oltava vähemmän kuin on, mutta mitä: kerkiääköhän se asia vielä selvitä. Melkein mikä tahansa vastaus tekisi minut onnellisemmaksi, kunhan se sitten olisi oikea ja tosi vastaus. Ja: olenkohan nyt varmasti etsinyt itseäni riittävästi? Vai vieläkö pitäisi seuraavat kaksikymmentä vuotta jaksaa? Erakkous kiehtoo tässä vaiheessa jo melko lailla. Faunihan minussa jo tiesi: ei se itse etsimällä löydy, kun se täytyy tehdä.
     
Edelleen itsetuntoni horjuu jos joudun katsomaan itseäni liian vääristävästä egoistisesta peilistä. En pidä tilanteista, joissa kaukaisuuteni tulee liian levottomuutta herättävällä tavalla selväksi läsnäolijoille. Ovathan toisetkin näyttelijöitä, näyttelevät vain eri suuntaan: ja tekevät sen hyvin. Heille on varattu kenties paikka jossakin.

Tänne on siunaantunut sielunhahmoltaan monenkirjavia olentoja, päämääriltään toisistaan poikkeavia, sisäisiltä vaikuttimiltaan toisilleen vieraita. Eivät kommunikoi keskenään pitkienkään elämiensä aikana. Silti ovat hätäisiä kertomaan toisille mitä saa ja voi aistia, vaikka se on tyystin yhteismitatonta. Ilmaisutarve johtuu siitä, että muuten ei joudu toisten laskuihin, kun ei tiedetä, että sitä on olemassa. Jos siitä pitää tehdä täsmällisesti selvä, se on kova työ: jos ei ole ihmisen mallia, sille tulevaisuudelle joka alkaa nyt, se on tehtävä itse. Mistä ovat sielut tänne kokoontuneet, muodostuneet, maan pölystä? On ehkä olemassa jokin sellainen kuin laumasielu. Sen tärkeyden varjossa sieluni on vähemmistöjen vähemmistö.

AS CLOSE TO PERFECT AS SOMETHING CAN BE

29.6.2013

THEME SHIP KARNAK

Tällainen luonnos. Miksaus aivan pielessä. Ei jaksa nyt.
20130629(36

         


NAUDAN FILOSOFIA

Koko viikon ollut kamala flunssa. Koodasin eilen vähäisillä voimillani Castaliaan moodigeneraattorin, joka luo yhden oktaavin alalla annetusta intervallilistasta asteikkoja. Koskettimistolta painetun koskettimen ei tarvitse kuulua asteikkoon. Mikä tahansa koskettimistolta soitettu sävelkorkeus lisätään aina (sen koskettimen sekvenserin soittamaan listaan) ensimmäiseksi, jolloin soitetuista äänistä saattaa tulla poikkeamia asteikkoon. Tämä ensimmäisen satunnainen ייִדיש -kokeilu vielä mitään Bruckneria ole.
20130629(1

         


HÄNET TUNNETAAN SIITÄ ETTEI HÄN KOSKAAN TOISTA MITÄÄN

Historia toistuu koska ihminen ennen muuta tahtoo toistaa. Ihminen vailla "objektiivista järkeä" on kirjanoppineisuutensa varassa. Täydellinen tuhokin kirjoitetaan historiaan eräänlaisena lopputuloksena, joka edellytti mahtimiestä. Jos negatiivisia tuloksia ei kirjattaisi, ei niille löytyisi riittävän kunnianhimoista tekijää. Poikaa pojan saumaan.


"chrystalizing the consequences of the maleficient organ kundabuffer"

"the Process of the Periodic Reciprocal Destruction of Men"

BRUCKNER: TE DEUM

GURDJIEFF JA TEKNOLOGIA

Gurdjiffin Beelzebub's Tale on pidemmänpäälle yhtä ihmiskunnan järjettömien prosessien päivittelyä. Hullunkuristen asioiden hullunkurisuutta alleviivataan jonkinlaisella pseudohistorismilla: sillä, että asiat ovat taphtuneet samanlaisina aiemminkin, eikä niissä ole mitään uutta ja keksinnöllistä. Tekniikkaa on kuitenkin siinä sivussa kehittynyt. Gurdjieffin newage-henkisen projektin todellinen kynnyskysymys onkin se, mitä hänen Beelzebubinsa osaa sanoa tarkasti vieraiden planeettojen tekniikasta.

28.6.2013

TEILAAMISEN TARPEELLISUUDESTA

Maaria Pääjärvi kirjoittaa päivän puheenaiheesta, eli Laura Lindstedtin kirjoittamasta Tero Hannulan teosten raskaasta teilauksesta.

Aihe on itselleni kiinnostava, koska olen alusta asti sekä itse suruttomasti teilannut toisia että tullut itse suruttomasti teilatuksi. Kolikon kaksi puolta ovat hyvin tuttuja. Viimeksi olen joutunut itse täällä blogissa raskaan sarja teilaamisen kohteeksi psykologisesti tarkkanäköisen anonyymin lukijan taholta, joka on nähnyt kiitettävästi vaivaa itsetuntoni horjuttamiseksi. Sellainen teilaus täällä blogin moderoidulla keskustelupalstalla on kuitenkin melkein kilttiä verrattuna siihen, että saman kirjoittaisi Hesarin kulttuuriosastossa tai Kritiikin uutisissa. Tietenkin minä joudun sellaiseenkin teilaamisen varautumaan henkisesti, se on selvä, vaikka voisihan sekin tuntua kunnianosoitukselta: eihän minulla mitään erikoista asemaa ole menetettävänä siinä pelissä.
 
Teilausurani aloitin Kulttuurivihkojen kriitikkona. Ensimmäinen teilaamani runoteos oli Olli Heikkosen Kuinka maa muuttui musiikiksi. Heikkonen oli silloin toisen kokoelmansa kirjoittanut runoilija, jonka esikoinen Jakutian aurinko oli palkittu näyttävästi Hesarin kirjallisuuspalkinnolla. En pitänyt kummastakaan kokoelmasta, ja päätin teilata tuntemattomuudesta -- en niinkään Heikkosta, vaan Hesarin kirjallisuuspalkinnon. Voi olla, että tietty eliittipiirien kauna minua kohtaan juontaa juurensa jo tuosta ensimmäisestä röyhkeästä eleestä. En tiedä, koska näistä ei puhuta.

Toinen varsinainen teilaukseni oli Jukka Mallisen esseekokoelman Varastettua ilmaa lyttääminen täällä blogissani kymmenisen vuotta sitten. Tuokin kirja oli saanut poikkeuksetta kaikkialla ylistävän vastaanoton, kymmeniä ylistäviä kritiikkejä.

Halusin teilata kuuluvasti nimenomaan tuon "kritiikin" tai kuten itse ajattelin "kritiikittömyyden" taikapiirin, joka Mallisen kokoelman ympärille oli muodostunut. Tosiasiahan on, että Mallisen kokolailla hengetön hengen tuote tihkui mitä olemattomimmin perusteltua venäjävihaa ja prokarelia-asennetta. Varmasti omaan asenteeseeni vaikuttavana oli Mallisen lukemattomat silmiini osuneet runosuomennokset, jotka tuntuvat tarkoitushakuisesti etsittyjen lässähtäneiden tekijöiden hengettömiltä esimerkeiltä siitä "kuinka Venäjällä ei tapahdu mitään olennaista". Jos en tietäisi paremmasta, vihaisiin Venäjää ja kirjallisuutta ylipäätään. Ovelaa toimintaa varmasti, mutta ei miellytä minua.
 
Mallinenhan on tästä kirjallisesta päällekarkauksesta sitten suuttunut minulle niin leppymättömällä tavalla, että käyttää kaiken tarmonsa ja arvovaltansa (PEN:in entisenä puheenjohtajana ja muissa järjestöissä) tuhotakseen elämäni. (Eikä tässä lopulta edes välttämättä ole mitään henkilökohtaista, poliittisestä nyt puhumattakaan: tuollaiset ihmiset ilahtuvat, jos saavat edes jonkinlaisen tekosyyn kenen hyvänsä heikommassa asemassa olevan elämän tuhoamiseen.)
     
Pääsääntöisesti voin todeta, että itse heikossa asemassa taiteemme kentällä olevana pysyvästi sivullisena tai ulkopuolisena, olen kuitenkin pyrkinyt valitsemaan teilauksen kohteeni niin, että en tulisi lyötyä lyöneeksi. Tarkoitus on ollut kaikissa tapauksissa, omasta edusta välittämättä, rikkoa ummehtunutta hymistelyn ja pelon ilmapiiriä, jota tietynlaiset ihmiset ympärilleen työkseen kylvävät. Sitäpaitsi minulla ei ole hallussani lopullista totuutta kenestäkään, enkä ole niin väittänyt. Olen vain arvioinut kyseisiä teoksia.
 
Saamistani julkisista kirjallisuuskritiikeistä muutamaa voi pitää nihkeän puoleisena. Erkka Mykkäsen Tuli & Savuun kirjoittamaa arvostelua toisesta kokoelmastani voi pitää suoranaisena teilauksena. En minä ole siitä Erkalle suuttunut. Oikeassahan hän varmaan oli. Hienoa, että viitsi ottaa kokoelman käsittelyynsä. Se olikin ainoa arvostelu siitä silloin.
 
Sitä ennen ja sen jälken olen saanut positiivisakin kritiikkejä nyt tässä tilanteessa, jossa vähälevikkistä kirjallisuutta ei välttämättä meillä aina edes mitenkään huomioida. Varsinainen teilaus tulee minulle kuitenkin alusta asti ja aina uudestaan vuosikymmenestä toiseen ilman mitään muutosta kaksinaamaisuuden ja apurahalautakuntien kautta. Tämä on varsinaisen eliitin tapa toimia: he eivät sotke käsiään lokaisiin julkisiin teilauksiin tai hankaliin väittelyihin, esteettisestä keskustelusta puhumattakaan, vaan käyttävät suoria hienovairaisia myrkytyskeinoja. Voin olla aivan varma siitä, että vaikka tekisin mitä, tilanteeni ei tule tästä mihinkään muuttumaan. Tällä tavalla minut on määritelty, kaikissa mahdollisissa tulevaisuuksissa, kaikki ne tavat joilla aivosoluni, ajatukseni, tekoni, voisivat järjestyä uudella, kenties jopa ihmisarvoa luovalla tavalla. Itseäni koskeva tuleva, se koko mappi, on jollakin oraakkelilla varmassa tiedossa ja tallessa, enkä edes tiedä kuka hän on. Kafkamaisissa oikeussaleissa saan kierrellä loppuelämäni etsiskellen juttuni joskus muinoin loppuunkäsitellyttä tuomaria.

Tällaisiin keinoihin nähden, todelliseen kosmiseen pahuuteen verraten, on julkinen teilaus jonkun näkyvän henkilön todellisilla kasvoilla jopa ilmaa raikastava toimenpide. Raadollisten asioiden avoin ilmaiseminen julkisuudessa ei ole kuitenkaan koskaan niin rumaa kuin se pimeys joka vallitsee ihmissydämessä. Teilaaja lopettaa ainakin kaksinaamaisuutensa siihen paikkaan, ja itseasiassa minä kunnioita sellaistakin piirrettä hivenen, kun nyt tiedän miten kaksinaamaista ja absoluuttisen kyvytöntä suoraan tunteenilmaisuun kaikenlaista ilmaisua ammatikseen harjoittava porukkaa yleisesti ottaen on.  
 
Laura Lindstedtin kritiikkiä Hannulan teoksista en ole vielä lukenut. Hannulan sitä uutta teosta, joka oli kai se viikossa kirjoitettu, silmäilin vähän ratikkamatkalla, enkä ole siihen palannut.
Tänään hankin syntymäpäivälahjaksi itselleni Max 6:n lisenssin. Nyt alkaa patchit olla sellaisia ettei enää jaksa tämä Mac vääntää. Taas olisi uuden koneen hankinta edessä. Tämä jaksaa vääntää nyt 16 sämplesoitinraitaa kun pitäisi lähteä 30 liikkeelle ja 60 aina parempi. Alla olevassa kokeessa on 20 soitinraitaa. Mutta kone takkusi pahanpäiväisesti. En kuullut lopputulosta tehdessä, äänitys meni näköjään oikein.

20130628(1

         


27.6.2013

POESIAN HELININ JA FILANDERIN

kokoelmat tuntuvat hyviltä kädessä. Vihkosissa on tietty laadun vaikutelma. Pehmeät kannet ja liimasidos kummassakin. Kansipaperit ja sisäpaperit ovat minusta laadukkaan tuntuiset. Toisessa ihan onnistuneesti kansikuvana melkein kaikkien aikojen ensimmäinen maalaukseni.

Mitä tähän voi sanoa, se on Heliniä, tekijänsä nimi on sen ainoa rauhoitava selitys: se sanoo itse kaiken:

melkoinen harppi
taivas reikiä täynnä
tervapimeitä aironsolmuja
hän on koko koriste
häntänsä päälle astuja
suuton vihelletty
jänis ja nooan korppi
ala laimeta ja mustua
maailman harava

HÄN TULEE PILVEN PÄÄLLÄ


"I went to this official doctor; but when he fist of all desired to sound me and for this request me to undress entirely so that he might tap me all over with his little hammer, I could of cource in any way consent. And I could not consent to this, because, if I had bared myself, I sjhould inevitably have betraydes my tail which there on your planet I skillfully hid under the folds of my dress." 
Gurdjieff: Beelzebub's Tales s. 608

(Kuva: Arhi Kuittinen)

26.6.2013

MATTEUKSEN EVANKELIUMI


Luin tänään Saarikosken Matteuksen evankeliumin. Ainakin tämä on hyvää proosaa, ehkä Lagerkvistin innoittamaa, lakonista. Vaikutelma on sama kuin monissa Saarikosken parhaissa suomennoksissa: alkutekstiä tuntematta Saarikosken tulkinta lienee monissa kohdissa onnistuneella tavalla kyseenalainen suhteessa alkutekstiin. Koska tulkinta on taiteellisesti onnistunut. Mielihyvin lukisin koko Raamatun tällaiselle kielelle käännettynä. Kuten lähes kaikki muukin Saarikosken kynästä lähtenyt, tämä on puhuttelevinta ja vahvinta suomenkielellä saatavilla olevaa kirjallisuutta.

Voimakkaasta tulkinnasta heräävät vanhat kysymykset: eikö Matteuksen evankeliumin Jeesus ole puhtaasti kirjallisesti konstruoitu tyyppi, jossa kirjallinen intentio on osoittaa uskonnollisten profetioiden eli odotusten ja toisaalta käytännön elämänmuodon välinen suuri ristiriita. Yhtä konstruoituna tulee mieleen joku Tolstoin tyyppi Nehljudov tai Gurdjieffin Beelzebub. Onko sillä merkitystä ovatko Jeesus, Beelzebub tai Nehljudov todellisia historiallisia tyyppejä. Jos he olisivat, heidän elämänsä kulku noudattaisi kirjoitettua ajatonta logiikkaa. Ehkä heillä on todelliset esikuvansa, mutta se ei ole kiinnostavaa. Matteuksen evankieliumi on mahdottomuuden kuvaus. Se kuvaa maailmallisen paradoksin, jonka ihminen itselleen valmistaa.
 
Ainoa varsinainen arvoitus joka Jeesuksen sanoihin sisältyy on tuleva kuningaskunta, "nykyisen sukupolven aikana päättyvä aikakausi", josta Jeesus lakkaamatta puhuu. Hän tarkoittaa tulevalla kuningaskunnalla yhteisöä, joka löytää elämäntapansa kuvatun maailmallisen paradoksin ulkopuolelta.

Mutta paradoksi on ja pysyy edelleen, kaikenkattavana, vaihtoehdottomuuden erämaana. Ehdoitta luvattu kuningaskunta ei ole vieläkään tullut. Jeesuksen aikalainen sukupolvi näkee Jeesuksen omien sanojen mukaan myös Ilmestyskirjan aikojen lopun rituaalit. Siispä koko tarina Jeesuksesta vaikuttaa tulevaisuusprofetialta. Ellei aikojen loppu viittaa johonkin spenglerläiseen kulttuurin iltahämärään.
 
Jos Jeesuksen kaltainen ihmeidentekijä eläisi nyt, hänen elämänsä noudattaisi kirjoitettua logiikkaa. SIitä päätelen mikään häntä (tai evankeliumin kirjailijaa) riivannut aikakausi ei ole toistaiseksi päättynyt. Nykyinen maailma on yhtä kuin evankeliumissa kuvattu hölmöyden logiikka. Olemme näköjään ikuisessa väkivallan silmukassa, aikojen loppua odotellessa.

Jumalan kuolema ja antisemitismi ovat ilmanmuuta Matteuksen evankeliumissa sisäänkirjoitettuna. Jeesus syyttää maailman hölmöyttä: te silmänpalvojat paasaatte Jumalasta, mutta jos Jumala ilmestyy teidän joukkoonne edes ajatuskokeen tasolla ihmetekoineen kaikkineen, te murhaatte Jumalan. Eikä muuten voi olla. Tämän kaiken voi ennustaa lineaarisesti.

Miten siis olla johdonmukainen ja rehellinen? Jeesuksen mukaan: on joko lopetettava paasaamasta Jumalaa, tai sitten on lopetetava hänen murhaaminen. Jeesus ei mitään kuolemallaan lunasta, vaikka itse niin hourailee. Jeesus on epäluotettava kertoja: mikään ihmeiden kuningaskunta ei hänen sukupolveaan ole kohdannut, sikäli jos hän nyt oli historiallinen henkilö. Ihmiskuntaa ei pelasteta murhaamalla, ei ainakaan Jumalaa murhaamalla! Sellainen on unnuttelua, pelkkää loppusoinnuttelua.

Parannetaanko sitten Jeesuksen vaatimalla uskolla? Siirtyvätkö vuoret todellakin uskolla? Ja jos ei, johtuuko se aina siitä, että usko ei riitä, kuten Jeesus syyllistää? Näin tieteellisen aikakauden silmin vaikuttaa siltä, että Jeesuksen puhe on alunperinkin uskomisjärjestelmien parodiaksi kirjoitettua puhetta. Tai sitten se on vertauskuvallista: ihmisten tehokas yhteistoiminta vaatii aina jonkin verran uskoa.

Lääketieteessä, jos hoidolla ei tieteellisesti osoitettua tehoa ole, se ei silloin ole tieteellistä. Ja jos tieteellisesti osoitettu (esimerkiksi sokkotestillä tms.) teho on, hoito on silloin tieteellistä. Tämä tieteellinen osoittaminen tarkoittaa puhtaasti teknistä tehoa, joka on toistettavasti osoitettavissa. Se ei sulje pois, että on myös muita tehovaikutuksia, mahdollisesti haitallisia, joiden osoittaminen on myös tieteen asia. Tieteellistä ei ole se, että väitetään jokin tehovaikutus, mutta ei voida osoittaa sitä, jotakin koetta toistamalla. Jeesuksen ihmeteot olivat tällaisia. Jeesus väitti hoidon teknisen tehon perustuvan hoitajan uskoon. Ja Jeesus syyllisti: jos teknistä tehoa ei ole, silloin se johtuu aina siitä, että SINULLA on liian vähän uskoa. Jos autosi moottori sammuu, SINÄ olet huono hoitaja! Tämä häirikköjen häirikkö siis väittää, että placebolla voidaan siirtää vuoria. Sellaista pyramidityömaata minä kutsun avainpatentiksi ja menestystekijäksi. Jos et pysty siihen, olet huono ihminen. Kuka ties asia on juuri niin kuin Jeesus sanoo, Jeesuksen mekaniikka.

Matteuksen evankeliumin rinnalla on hyvä lukea Machiavellin Ruhtinasta: Ihminen ei opi, vaikka asiaa väännettäisiin rautalangasta kaksituhatta vuotta yhtä soittoa. Ihminen elää jokaisella syöpäsolullaan Jumalan murhaamisesta. Kaikki lukemisharrastukset ja kirjallisuusharrastukset ovat ihmisrotalle vain eleganttia sivistyksen väistelyä: väkivaltaa, väkivaltaa, väkivaltaa. Näissä olosuhteissa on rehellisyyttä lopettaa kaikki puhe Jumalasta. Elävät Jumalat tekeytyköön valekuolleiksi ja vaietkoon ikuisesti. Kaiken toivon voi heittää. Ketään ihmistä ei pelasteta, Jumalat pelastakoon itsensä.

25.6.2013

polttivat oikean naisenrintansa paremmin kantaakseen jousta.
Aamun nuhainen improvisaatio.

 20130625(12

         


Sikermällinen rytmimotiiveja.

 20130625(2

         

24.6.2013

PYHIEN KIRJOITUSTEN POLTTAMISESTA

Jos olen raivonnut, olen raivoan siitä, ettei paratiisi ole tässä ja nyt. Pikkumaisuutta, lapsellista perfektionismia? Ollaan kuin suoraan vanhasta testamentista ja kuvittellaan että Raamattu voidaan unohtaa. Minä haluaisin unohtaa, mutta eihän se käy.
20130624(12

         

20130624(2

         

20130624(3

         

23.6.2013

ORCHESTRAL IMPROVISATION

20130623(22

         


20130623(32

         

20130623(42

         

20130623(13 (remix 20130604(12)

         

TUOTTAJA

Tuotantoyhtiössä tuote kirotaan, ja siihen pannaan Kainin merkki. Ettei kukaan, joka tuotteen ostaa, sitä tappaisi.

KOIRA HYPPÄÄ SILLALTA

noin kerran kuukaudessa. Koira hyppää vesiputoukseen, joka on viisitoista metriä sillan alapuolella. Hypystä hengissä selvinnyt kiipeää takaisin sillalle ja hyppää uudelleen. Koira hyppää aina samalta puolelta siltaa, kirkkaalla säällä, on rodultaan pitkäkuonokas.

IDEALISMI, ELI KOODIKIRJA NOOSFÄÄRISSÄ

Vain idealisti pitää ihanteenaan sitä, että hartioilla roikkuu yksi pää. Muille seitsemän päätä sopii aivan hyvin, tarpeen mukaan. Lokeroaivoisuus, labyrinttiaivoisuus, tai kemiallisesti silitetyt ympäripyöreät painokertoimet, jotka sopivat väljästi niin tekniikkaan kuin humanismiin.
 
Vain idealisti haaveilee kaikkien asioiden suhteellisesta ja kompaktista kudoksesta, rajattomuudesta jonka voisi koota rajallisuuteen hologrammimaailmankaikkeudeksi; semiäärettömästä koodikirjasta, johon ääretönulotteisen vektoriavaruuden jokainen vektori kvantisoidaan.

Entäpä jos idealistin aivojen koodikirja onkin noosfäärissä. Ja idealistin aivot pitävät lukua vain kvantisoitujen vektorien koodikirjaosoitteista ja residuaaleista.

22.6.2013

Minimalistinen improvisaatio tältä päivältä.

 20130622(1

         

Romantikko on paska inhorealisti.

NELJÄ PARIA OIVALLISIA NAHKAHOUSUJA

juoksentelee aina elävinä vuohipukkeina tilallani ja niiden joukossa on mainio säkkipilli, joka jo nyt, elävänä pukkina osoittautuu niin musikaaliseksi. että eri housunlahkeiden ehdokkaat alkavat heti, kun se tulee mäkättäen niien luo, tanssia ja tölmiä, aivan kuin arvaisivat jo, että niiden on kerran määrä tanssia säärieni verhona unkaria tuon säkkipillin tahdissa." Clemens Brentano: Moniaat Whmyllerit ja unkarilaiset kansalliskasvot, suom. J.A. Hollo 

FLOODING IN THAILAND


21.6.2013

ROBERT MOOGILLA

on tässä suurella taidolla tehdyssä dokumentissa mielenkiintoinen sanoma: tietoisuus vaikuttaa suoraan analogisiin piirilevyihin ja kenties myös tietokoneisiin. Olen itsekin ihmetellyt tätä ilmiötä ja muutaman kerran kirjoittanut siitä. En kuitenkaan omien kokemusteni pohjalta osaa erottaa, onko kysymys vain psykologisesta tilasta, sellaisesta ikään kuin ihmisen ja koneen välisen telepatian tunteesta, vai todellisesta hiukkastason fysikaalisesta ilmiöstä, jossa informaatiota todella siirtyy ihmiseltä koneelle ja koneelta ihmiselle pelkän tietoisuuden voimalla.

Keith Emerson soittaa hienon soolon. Joitain pitkästyttäviä muusikkojen haastattelukohtauksia on, mutta Moog käntää nuo egoistiset hetket oudon kylmästi parodiseen valoon. Muusikkojen egoismi on eräs kaikista sietämättömimmistä asioista maailmassa.  

20.6.2013

PIETARIN PARADOKSI

Opiskele matemaatikko Daniel Bernoullin vuonna 1738 laatima ajokortti Pietariin ennen kuin hyppäät Allegroon.  

AREA OF STUPIDITY

Since people usually do not behave in ways consistent with axiomatic rules, often their own, leading to violations of optimality, there is a related area of stupidity.
Nettivideoista päätellen teknisen statistiikan opetuksen taso on huonointa ja taantumuksellisinta Intiassa. Standfordista ja Caltechista taas ei oikein löydy bayeslaisia mestareita enää vai?

but unfortunately it can take a long time for the walker to explore all of the space.

YKSINKERTAISTETUT YHTÄLÖT JA KANSALLINEN OVERFITING

Torsti Lehtinen sanoi viime lauantaina hyvin jotenkin tähän tyyliin että "Istanbulissa tajusin, että mun filosofian pitää olla pätevää kaikkialla, eikä vain oman valtakunnan rajojen sisällä." Yksinkertaistetuilla tai monimutkaistetuilla yhtälöillä voi päästä pitkälle, jos ei koskaan käy toisaalla tai koskaan avaa rehellisesti silmiään. Ilman vilpittömiä havaintoja voi helposti johtaa maailmansa kaikki mahdolliset tapahtumat yksinkertaistetuista tai monimutkaistetuista yhtälöistä. Tulla näkemään vain se mitä on varautunut näkemään. Tulla löytämäänvain hahmot joita on ennalta ohjelmoitu etsimän. Se on koko ajan vähemmän. Se on väkivaltaa.
Opettaminen olisi tehokasta, jos opettaja keskittyisi vain näyttämään olennaisen sille joka ei vielä tiedä, sen sijaan että näyttelee pätevää sille, joka jo tietää.

WORK ECONOMY

Dear x, ok I think I see point of your frustration now better. I have personal limitations to discuss things properly in english language in litteral form, but I try. The posted link was definately a little bit "oopsy-poopsy" from the first view, but the idea propably was to show how some center ideas of G-work are becoming wider adaptation in society. Thats just good thing in general. But the drawback is that: somebody gets "oopsy-poopsy" feel all of this stuff. As X said: "but I personally believe we are going nowhere by pretending to be more "advanced" than we are. "

The first implicit claim is: "There is well-known human tendency to pretend "advanced", and use this "psychic duplicity" as a real currency in a markets of resiprocal social respect, esteem, authority etc."
 
Second implicit claim is: "This is just escaping from the more transparent social valuation systen (ordinary science, art, politics) to less transparent system of dim esoteric cult or sect."
 
My personal answer is: Thats not the truth as well as I know. I have took a part of the regular meetings now five years. Dynamic or balance of our meetings are very far from that kind of ideas of social valuation and hierarchic authoritarian brain wash. All the ideas has took part of our regular meetings very openly, without limitation of subjects or emotions. But this is just my personal impression.
 
Its a quite open frame of work, not a form of cult. One very fundamental proof of that is the relation to real money. Real money has the place, which is necessary. But noting more, as far as I see. This is one of the main aspect.
 
What is the subject matter of the "work" then? In objective its everything what philosophers as Karl Marx or later Wilhelm Reich has stated about idea of work economy: important in life is love, work and knowledge. Our system of living should based of these three things. Gurdjieff genius contribution is to understand this objectivity of work as complex of two parts. Beside work is marxian "added-value" in material economics, ist also gurdjieffian "added-value" in spiritual energy economics.
 
Now, if one not realize, because lack of personal experience of what it is mean to have "added-value" in spiritual energy economics, this is not a proplem of the group work, or the concept. It is responsibility of the human being to have this awareness. But if for some reason there is no this awareness, nothing can actually done by others. Its not in a "word mind". Its not conviceable by words. Its not happend by recommendations. This all just extrapolate the inner resistance, which is based on organ Kundabuffer.
 
So, what is claimed "more advanced than we are" here. It is, so to speak, "experienced enough" to realize spiritual aspect of the any kind of work act. This is what we actually share in groups. And groups then functions as inter-subjective catalysators: they are supposed to make us see more clearly, what is real in our experience. To properly discriminate "the real energy actions" from the background noise.
 
The main concentration there is, naturally, in function we called "attention".
 
It sounds so simple and practical. But its nothing more. Its nothing extraordinary and mystical, nothing deep or holy. One should not overfitting the real point, which allways happens when innelligentsic people, who work only with one center, without honesty of the heart, try to come closer to real work.
  
It is just very ordinary carefully hidden thing in all living organism.
Omasta puolestani olen tyytyväinen siihen, että olen kaikilla käytettävissäni olevilla keinoilla ja voimilla pyrkinyt ehkäisemään sitä yhteiskunnallista ja kulttuurista kehitystä, joka nyt on eskaloitunut. Enää en näe, että minulla tai kenelläkään olisi mitään tehtävissä. Nyt mennään kontrolloimattomasti ja vastavoimattomasti historiallisen vääjäämättömyyden opettavainen vuoristorata loppuun saakka. Morifinen kenttä määrää kaiken. Tietoisuuden rippeetkin ovat kadonneet. Kun asiat kasvavat liian suuriksi, ne vaikenevat. Silloin ihmiset, täysin tyhjät ja ulkoaohjatut, juttelevat, eivät enää asiat. Mitään ei voi selittää kenellekään, kaikki ovat toistensa tapahtumahorisonttien tuollapuolen, jokainen liikkuu pyörteessä yli valonnopeudella omaan suuntaansa.
Epäilyttävät toimintatavat vaativat yleensä aivojen kemiallista sumentamista, ellei pelkkä kirkas tunteen voima riitä aivoja sumentamaan.
"Positiivinen kapina... Olisiko se mahdollista?" Ilman tietoisuutta ei. Tietoisuus ei näköjään synny muusta kuin rikkimenosta, nimittäin kundabufferin rikkimenosta. Ihmiseläin on lajina paradoksi: liian suuret aivot on, mutta ilman tietoisuuden mahdollisuutta, elleivät hajoa. (Katso: Beelzebub's Tales kappale 43.)

 About the different view to the cities after inner changes: but what if change is not actual perception? If its like the fate: city stays as it is, in sleep, and never change from inside, only from outside. Wake observation not evolve. The deepest understanding which first sighting gave, never change, because it was already aware wakened observation. But if you fall asleep again, you may think: city was changed. It is not changing until kundabuffer of it exist -- and as long some inner change should be some level violent action.

19.6.2013

SOKRATES VASTAAN LOYOLA

Hyvän ideaa tai viisasten kiveä
eivät ihmiset ole toistaiseksi löytäneet.
Siksi kysyvät, etsivät. Paitsi ne,
jotka uskovat predestinaatio-oppiin.
Heille ihmisenä olemisen arvokkuus
ei edellytä kysymistä, ei mitään
Dostojevskin kirottuja kysymyksiä,
vaan pelkän yksinkertaisen uskon
sokeaan colttikäteen.
Ihmiset puhuvat, eivät asiat jotka ovat liian suuria puhuttaviksi.
Jos sinulla on asema, tulet huomaamattasikin käyttäneeksi sitä väärin herättämällä painostavaa tunnetta niissä, jotka ovat huonommassa asemassa.
skeptisyyteni on kaiteetonta
Viemärin toiminnasta ei voi olla syntymättä ajatus
vesihanan jatkuvasta hyväksikäytöstä.

17.6.2013

sinä olet kyttäämällä voittanut
itsellesi sen mistä jalot taistelivat

Käymälä kappelin alla
vessakirjoitusten toora
iholla QR-koodina

kolme varista kyseisellä taivaalla
ovat mustat nähtävyydet
Postmother, Peewee ja Powwow

leffa pullossa plunderpussy
ruopattu toivo Criss ja Cross

Kumottu elämä oli kiva merenkeitin
planeetan rapuaivot kattilassa

ELÄÄ ODOTTAMALLA, ODOTUTTAMALLA TOISIA

mitä varten kujille korkean muurin viereen
tuuperrutaan lannoitteeksi kukille

työtä ja lopettamista jokainen maailman solu
nuori wimma joka ajaa pois turhat tarinat

Piffenille liiketoimintaa valomatojen
sydänsimpukoiden lämpö Paff & Poffpoff

aurinkoinen puoli ylöspäin
teinkö hyvin kysyy virne
vahingoniloisin

ja me kaikki haluamme maailman selvitystilaan
Salve, elämän arvoitus hyppii pyllyjen välissä

kuin Havannan villakoira silmien meripihkan
nostolaitteessa

mielettömyys ja planko vuonna Purk
aivastaa ulos todennäköisyyksiä

ihmisen elinten ja lihan mustuus
kaikkien elämänmahdollisuuksien teoriassa
 
me olemme nähneet jokaisen bayesiläisen statistiikan
läpi Ratko Mladićin antifasistisen kostonhimon

Me lataamme ilmakivääreihin ääntänopeampia oopperoita
haluamme maailman selvitystilaan
lainastoautossa, kaikki ne ovat kaikki

vaikka Humpty kuoli syksyllä Frumpty kertaa
jääpallosukkahousut päässä on ihminen viive

AIVOTÄRÄHDYS

hiljaisuus puhuu, tietoisuus. Fake!
Joten tämä on Hush! Varoitus!
Kaiunmaa, miten viehättävästi
se muistuttaa sinua
että käyntimme on hämärtymistä
Miry Mitchel kuuntelen
sanojen jäännökset
tuuliharppu toisensa jälkeen
fimfim fimfim. fumfum fum-fum.
sydämensavuissa tässä ja nyt
Niin! Dum Du Duum.
tuuli kääntää kirjojen sivut peltikatolla
miehet haluavat muurahaisia
tämän vuoden vedenpaisumuksissa

MIEHEN VIUHKA

Tässä vaiheessa vuotta lienee taas aika pyytää anteeksi kaikilta tasapuolisesti. Anteeksi että olen vaivannut. Anteeksi että olen vienyt tilaa ja aikaa, vettä ja happea. Maailmaan mahtuminen on enkelin kukkotappelua höyhenellä. Anteeksi.

Ролан Быков: Я сюда больше никогда не вернусь (1990)

Rolan Bikovin neuvostokauhuklassikossa Я сюда больше никогда не вернусь (1990, En palaa tänne enää koskaan) pikku-Ljuba putoaa tapahtumahorisontin tuolle puolen. Rolan Bikov (s. 1929) oli erittäin maineikas neuvostoliittolainen komedianäyttelijä, joka vanhoilla päivillä ohjasi tämän lyhytelokuvallisen maailmanelokuvassa vertaansa vailla olevaa kauhua. Tätä viimeistä neuvostokauhuklassikkoa katsoessa toisaalta pohtii kaikenlaista, myös sitä, että täysin väkivallaton kotikasvatus saattaa johtaa novalismaiseen maailmastaerehtymiseen: Novalishan kai totesi: siellä missä on lapsia on kulta-aika. Musiikki: Alfred Schnittke.


MUSTA AUKKO

on huono kriitikko: edes negatiivinen informaatio ei tule horisontin yli.

14.6.2013

A BLACK HOLE IS A

...
 
"Event horizon of a Black Hole
is a harmless point of no return.
 
...
 
Hot Bit Soup.

You can only ask: How hot?

...

Its a Really HOT down there!

...

Alice fall over the horizon.

Nothing bad happend to her.

...

She sees nothing but ordinary things

out of horizon

...

She happily sailed through a

point of no return

cool as cucumber"

KONEEN TUNTEMA HALU JA PELKO

eli positiivinen ja negatiivinen kuvittelu, jakautuvat aktiiviseen ja passiiviseen komponenttiin: hyökkäykseen ja pakenemiseen. Nämä taas jakaantuvat elämää puolustavaan ja elämää tuhoavaan komponenttiin.
 
Nelikentät:
 
Aktiivinen halu on elämää puolustavaa vastarakkaudessa.
Passiivinen halu on elämää puolustavaa vastarakkaudettomuudessa.
Aktiivinen halu on elämää tuhoavaa vastarakkaudettomuudessa.
Passiivinen halu on elämää tuhoavaa vastarakkaudessa.
   
Aktiivinen pelko on elämää puolustavaa hyökkäyksen torjunnassa.
Passiivinen pelko on elämää puolustavaa  ylivoimaisen vaaran edessä tai tarpeettomassa hyökkäyksessä.
Aktiivinen pelko on elämää tuhoavaa ylivoimaisen vaaran edessä tai tarpeettomassa hyökkäyksessä.
Passiivinen pelko on elämää tuhoavaa hyökkäyksen torjunnassa.
Enropiaksi kutsutaan kätkettyä informaatiota.
  

IKUINEN KATKAISUHOITO KAIKESTA

En voi sanoa, etteikö poliittinen päätöksenteko hetkauttaisi. Erittäin tuntuviahan nuo päätökset ovat, kun ovat poikkeuksetta vääriä. Äänestyskopilla juoksuttamisesta en koe saavani turhautuneita masokistisia kiksejä. Ei minkäänlaista sadistisen matalaotsaista mielihyvää, joka kai voisi olla ainoa tapa nauttia siitä pelleilystä. Siksi olen muutenkin impotentti nauttimaan tästä "elämästä".

Suomalaiset "vassarit" ovat taas näyttäneet todellisen luonteensa. Todellisia koiria noi kaikki valtaan nousevat vasemmistoliittolaiset, heti jos kannatusta ilmestyy jostakin viemäristä. Epäloogista pohjasakkaa.
 
Björn Wahlrooskin on parempi, koska on sentään rehellisesti sitä mitä on. Eli natsi. Anaalinatsien kanssa minulla tosin palaa hihat sekunnin murto-osassa: en osaa nauttia siitä että Wahlroos pääsee pissaamaan suuhun ja kakkaamaan niskaan. Minäkin haluan pissata hänen suuhunsa ja kakata hänen tukkaansa... vai haluanko?

Olenko SM-impo toisin kuin muut kanssamatkustajat? Kyllä, ikävä kyllä. Olen erilainen, enkä ylpeä siitä. En nauti alistamisesta enkä alistetuksi tulemisesta. Olen kelpo epäkansalainen, laiska kiusaamaan ja aiheuttamaan vahinkoa tulevaisuudelle.

Huumediileri on narkkarin paras ja ainoa ystävä. Täällä vain on kymmenen huumediileriä yhtä narkkaria kohden. Ole siinä sitten ikuisessa katkaisuhoidossa kaikesta. Eturivin runoilijoiden naurettavana ja syljettävänä. Ilpo Tiihosen pihalle heittämänä, pläkkipellinpala ja steariinia otsalla talvipakkasessa kuin Leif Färding.

Kätketyksi väitetty homoseksuaalisuuteni triggautuu jos triggautuu vain Wahlroosin seurassa. Kiihottunein kirkastunein energisin mielin tonuksesta ryhdikkäänä tulisin sotkemaan nyrkkejäni siihen mustan aukon suohon, jos Jumala suo.
 
Siksi suomalainen mies ja nainen ovat syvätasolla äärimmäisellä tavalla erilaisessa asemassa suhteessa näihin asioihin. Miehen ja naisen syvätasoa kohdellaan kapitalismissa rakenteellisesti eri tavoin. Siksi kommunikaatio on syvimmällä tasolla hyvin vaikeaa tai täysin mahdotonta, jos siis on tietoisuutta tuolla tasolla. Itsekkyys tekee myötätunnon mahdottomaksi kirkkaasti mahdottomissa olosuhteissa. Pinnalla vaaditaan tasa-arvoa tai mitä hyvänsä, mutta syvätasolla ei milloinkaan voi olla tasa-arvoa: järjestelmä pitää siitä huolen.

Kuten asfalttimies Masi 69v tokaisi: tasa-arvosta on turha puhua; sitä ei ikinä ole ollut eikä ikinä tule olemaan. Kapitalismin olosuhteissa, sillä syvätasolla on voimakas intressiristiriita: koska kapitalismin käyttöenergia on seksuaalinen tyytymättömyys ja usko, että rahalla voisi huorittaa päivänsä auringonlaskuun. Että jossakin edelleen pyöriin Isä Aurinkoisen kettutehdas, josta androideja puppuaa pantavaksi koko läntisen maailman tarpeisiin. Ikävä uutinen onkin se, että Kettutehdas on tauolla. Huoria riittää enintään Kalifornian tarpeisiin jos sinnekään. Siinähän hankit energiasi kyberneettisen henkiautomaattisi vaatimiin hyppyihin.
 
Näissä oloissa homoseksuaalisuus on yritys vastata jollakin ekologisesti rakentavalla tasolla, ja kenties ainoalla rakentavalla tasolla kapitalismin olosuhteissa, henkiseen energiakriisiin. Mutta muutospainetta olosuhteiden muuttamiseen se ei tuota, näin on Lenin tokaissut.


***

Leonard Susskind puhuu tässä tuosta syvätason epätasa-arvosta joka perustuu tähän miehen ja naisen (Bob ja Alice) informaatioiden tavoittamattomuuteen: kapitalistinen tapahtumahorisontti kulkee heidän välillään. Susskindin tapa on luultavasti yksinkertaisin tapa käsitellä syvätasoa.  

KOHTALON IDIOOTTIMAINEN IRONIA

Miksi aina kun ihminen vannoo vaikenevansa runoilijana ja katkaisevansa välinsä runokenttään häntä raadellaan käsittämättömällä yötpäivät kuumottavalla kakkahätääkin vittumaisemmalla kirjoitusinspiraatiolla? Totaalinen 70 vuotta kestävä ekstaasi! Taas Nietzsche pääsee nauramaan luovalle hölmölle mystikolle ja romantikolle, tilaa lentoliput Genevejärven rannalle ja kirjoittelee siellä kaikkea mahdollista höyrypäistä sekoilua ja herjaavaa paskaa ja nimeää sen sitten runoelmaksi! Ihmisyys on perseestä. Nerous matematiikassa eli runoudessa on noloa. Mä en enää ala. Te voititte. Mutta tänne mä en nyt teidän naurettavaksi näitä runoja postaa.

tää kekrikansa, yhtä outoo sille, ilo onni ihmisyys 
he mitä tahtoo, elää mille, jäätuuli heiltä tunteet hyys 
ken koskaan hehku, sammu ei, on hyhmää  
parantumatonta on se – ja tyhmää!"
                                         Eino Leino (remix SL)
Unohdukselta määrätyt elämykset

MONIKULTTUURISUUS JA MONIKULTTUURISUUS

En usko, että Suomessa insinööritieteen taso matemaattisen tietojenkäsittelytieteen ja fysiikan kuumimmilla aloilla on mitenkään lähellä Caltechin tai Standfordin tasoa tällä hetkellä.

Jos sitten pohditaan, mistä Kalifornian huikea taso johtuu, on monikulttuurisuus ilman muuta eräs avainsana. Toinen avainsana on voimakas ja syvä kokeellinen kulttuurinen crossover-liike.

Jos sitten mietitään, miksi Saksan tai Suomen "monikulttuurisuus" ei tuota mitään vastaavaa, on syy se, että Kaliforniassa asuu puolitoista miljoonaa Venäläistä.
 
Kulttuurin kehityksen kannalta on ihan eri asia joku pizzanpaistaja kuin venäläinen huippumatemaatikko. Tätä ei ole meillä hyväksytty.

Syy on tässäkin asiassa se, että pervertoitunut sairas musta-aukko ei voi käsittää tulevaisuuden horisonttia ainaista päivittäisä kiusaamishulabalootaan tärkeämmäksi asiaksi.

13.6.2013

"Boosting is based on the question posed by Kearns:[1] can a set of weak learners create a single strong learner?"
"If you torture the data long enough
it will confess."
It could be a individual
which was never part
of your training sample.
Oli vuosi 223 Maailman luomisen jälkeen
tai kuten täällä sanotaan vuosi 1921
Kristuksen syntymän jälkeen.

KUNDABUFFERI JA REALISMI

Edes salaisimmissa unelmissani en ole haaveillut oikeudenmukaisuudesta tai kohtuudesta. Ainoastaan äärettömän epäoikeudenmukaisuuden edes hetkellisesta taukoamisesta.

THREE-BRAINED BEING

Todellista oppimista on vain se mikä juurtuu kaikkiin kolmeen keskukseen. Tämä asettaa oppimiselle vakavia rajoitteita. Aivoja on rakennettava tietyssä järjestyksessä, ettei opitut asiat lopulta erottaisi keskuksia omiksi erillisiksi aivoikseen. Jos jokin välttämätön kokemus puuttuu, opittavan asian juurtuminen keskuksiin estyy.
Ravintopetos.

12.6.2013

BIOGRAFIA

Nuorempana harrastin enemmän matematiikkaa, musiikkia ja sävellystä. Kaunokirjallisia ambitioita alkoi herätä vasta 20 vuotiaana kun luin Friedellin Uuden ajan kulttuurihistorian ja tutustuin paremmin surrealismiin, lähinnä Bretoniin. Sykäyken taustalla on varmasti armeijakokemus: huoli libidon tukahtumisesta tai vääristymisestä. Mutta alusta asti myös ajatus tietoisuuden muuntamisesta kirjoitusprosessin avulla. Havaitsin, että oraalisen kaikenrakastajan libidoenergia on nykymaailmassa yhtä patoutunut ja häiriintynyt kuin anaalinatsin. Päätin yrittää ratkaista ongelman toisin. Pyrin kanavoimaan energiaani ekstaasiin, johon ei sisälly alistamista. Anaalinatsin libido on aina kytkeytynyt alistamisen ajatukseen. Alistamispäämäärän välttäminen johti itseilmaisuun, joka tavoittele vilpittömyyttä ihanteena. Vilpittömyys on epätriviaalia, koska meillä on perimmäinen ja jaettu epätieto. Yleisen yhteisymmärryksen ja kommunikaation puutteessa tärkeäksi on muodostunut kysymys omastatunnosta: onko se kuten Nietzsche sanoo, olematon reaaliteetti, vai jokin tosi oleva. Armeijakokemuksen jälkeen olin valmis kääntymään jälkimmäiselle kannalle, Sokrateen puolesta Nietzscheä vastaan. Gurdjieff on tuonut selvyyttä asiaan. Anaalinatsille elämä on seksuaalista hysteria joka päättyy kuoleman ekstaasiin lain rajalla, fyysiseen esteeseen, piikkilankoihin. Hän tottelee vain piikkilankaestettä halujensa toteuttamisen rajana. Analyysi merkitsee hänelle kulttuurin rappiota. Kun kysyt häneltä hänen taiteenvihastaan, hän esittelee lempitaiteilijansa: Alfred Rosenbergin. Mutta Novalis, Hoffmann ja Poe rakastivat kuolleita. Kaikenrakastajalla ei ole tällaista tosimaailmaan kohdistuvaa afroditeenpelkoa, hänen kärsimyksensä on samansukuinen kuin anaalinatsin. Kaikenrakastaja ja anaalinatsi ovat veljiä. Absoluuttisen vastakohatisuutensa geometria vaan ei ole mitään niin yksinkertaista kuin pallopinta tai taso. Se on moniulotteinen vektoriavaruus, jossa vektorin pituus tai samankaltaisuus tai vastakkaissuuntaisuus ovat hämärästi hahmottuvia suhteellisia asioita.
Porakoneiden tanssi, sarvikuonojen tanssi.

LIIKE-ELÄMÄN PALVELUKSESTA PLANEETAN PALVELUKSEEN

Ammatilla tarkoitetaan kunkin ihmisen tekemän työn nimikettä. Henkilön ammatti koetaan usein kiinteäksi, fiksatuksi funktioksi, jota ei valita ja vaihdeta kuin sukkia. Käsite ammatti liittyy porvarillisen työn käsitteeseen. Kuhunkin ammattiin vaaditaan yleensä työnkuvaan soveltuva valmentava koulutus, jolla saavutetaan pätevyys ja perustiedot työn suorittamiseen.
  
Ammatti vastaa kysymykseen: mitä vapaita porvarillisia työpaikkoja on olemassa. Ammatti ei vastaa kysymykseen: mitä maailmassa pitäisi tehdä. Miten parhaiten palvella sitä, jota haluaa palvella. Suurin osa ihmiskunnan kokemista negatiivisista tunteista johtuu tästä ristiriidasta.

Kysymys ei ole siitä, mitä yksilö haluaa elämällään tehdä, vaan siitä millaiseen palevlukseen yksilön elämä voi soveltua. Tämä on moniulotteinen kysymys: ilman elämänhalua elämä ei sovellu mihinkään. Mutta egoistinen halu ei voi johtaa oikeaan työhön. Oikea työ voi ottaa millaisen tahansa työn muodon. Mutta millainen tahansa työ voi olla ei-työtä.
 
Äärimmäisen pieni negatiiviseksi koettu seikka tai äärettömän suuri vääryys eivät poikkea kyvystään tuhlata kokijansa energiaa, jos kokemukselle antaa kaiken vallan. Ihminen jää kokemaan vääryyttä, ellei kykene henkisesti liikkumaan. Jos ihminen liikkuu henkisesti, hän ei jää kokemaan vääryyttä, vaan palvelevat planeettaansa parhaalla mahdollisella tavalla. Viimekädessä vain tanssi on oikeaa työtä.  
 

WILHELM REICH JA PAVIAANIJUMALAN LIBIDO

Jos oraalisen kaikenrakastajan pitää valita ryyppyseura sivistyneen anaalinatsin ja hipsterin väliltä, ei ole epäsevyyttä kumman seuraan kannattaa hakeutua. Hipsteri on aina rappeutunut, analyyttiset ajatuksensa umpisolmussa, päivänolento. Anaalinatsi on oraalisen kaikenrakastajan mustapaitainen veli: rajoittamattoman vapauden olento, jolla kaikki psyyken lait ovat ulkoistettua todellisuutta.
 
Ongelmia kuitenkin seuraa tästäkin veljeydestä. Anaalinatsi haluaa tietysti tarjota koko illan. Hän kantaa pöytääsi kolme tarjottimellista tilaamaasi juomaa, ja kun ihmettelet asiaa suu auki:
 
"No mitä, eikö kommunistille juoma kelpaa! No kaadetaan sitten lattialle."
 
Wilhelm Reichin ongelma oli se torjunta, jolla hän suhtautui Freudin libidon käsitteeseen. Oraalisen kaikenrakastajan libidoenergia on nykymaailmassa tasan yhtä patoutunut ja häiriintynyt kuin anaalinatsin. Kumpikin on lapsesta asti yhtä huolestunut libidon sammumisesta.
 
Ongelman ratkaisutapa vain on erilainen. Kaikenrakastaja pyrkii kanavoimaan energiaansa ajatukseen ekstaasista, johon ei sisälly alistamista. Anaalinatsilla taas koko libido on kytkeytynyt alistamisen ajatukseen. Anaalinatsi on lopultakin epäselektiivinen seksuaalisuutensa kohteiden suhteen, mies tai nainen, vanha tai nuori, ruma tai kaunis, samantekevää, kaikki penetroidaan yhtäläisellä ylimielisellä ylivoimaisella terveellä itselle todistelun tarpeen vimmalla. Elämä on seksuaalista hysteria joka päättyy kuolemaan tai lain rajoille, fyysisiin esteisiin ja piikkilankoihin. Anaalinatsi tottelee vain piikkilankaestettä halujensa toteuttamisen suhteen. Analyysi merkitsee hänelle aina kulttuurin rappiota. Kun kysyt häneltä hänen taiteenvihastaan, hän esittelee lempitaiteilijansa: Alfred Rosenbergin.
  
Kaikenrakastajalla ei ole tällaista afroditeenpelkoa, mutta hänen kärsimyksensä on saman kaltainen. Siksi kaikenrakastaja ja anaalinatsi ovat veljiä, kun turhalla älyllisellä roinalla todellisuudentajunsa kadottava hipsteri on yhtä kaukana kummastakin: pelkkä sokea Panin selvänäköisyyttä vailla oleva partikkeli. Geometria ei ole pallopinta tai taso, vaan hyvin moniulotteinen vektoriavaruus, jossa sellaiset asiat kuin vektorin pituus tai samankaltaisuus tai vastakkaissuuntaisuus ovat vaikeasti hahmottuvia asioita.
This is some terrific home research
tracking the movement of the magnetic north pole.
Looks complex but is one of few.

11.6.2013

Jeesuksennahkainen takki ja kengät.

VIHAN RAHOITUKSEN KULTA-AJAT

On niitä "paskempinakin aikoina" runoja kirjoitettu, koska "paskempina aikoina" taiteenvihaajilla ei ole niin makoisaa rahoitusta.
Hänellä oli joka viikko seitsemän oikein, mutta hän ei koskaan oppinut täyttämään lottokuponkia oikein.
Ehtoni runojen rustaamisen jatkumiselle: Barack Obaman Nobelin rauhanpalkinto on peruttava.
rakkaus
tavalliseen, kovia kokeneeseen
ihmiseen
vai vain tungetteleva utelias kiinnostus

INTELLIGENTSIC. THE SUPPORT VECTORS


Miksi julkisesti rahoitetussa runoudessa pitäisi hyväksyä poliittinen eturivijako? Jako pysyy pystyssä vain sillä, että sitä pidetään pystyssä. Mitä tämä kertoo kaikista niistä tämän mielivaltaisen jaon allekirjoittajista? Todellisuudessa, ollakseen hyväksyttävä, tuollainen jako voi perustua vain läpinäkyvään arviointiin tai kansansuosioon.

Hannu Helin kirjoittaa julkisesti rahoitetusta Kiiltomato-arvostelupalstan läpinäkymättömyydestä: "ne vaan kieroilee eikä kerro mitään, vaikka julkisella rahallahan sekin pyörii, ja se on musta väärin."

Itse ihmettelen miten paljon tätä raadollista "kiusaamista kiusaamisen vuoksi" on runoudenkin kentällä, jossa nyt ei raha pyöri, ja joka juuri siksi on ollut jossakin määrin elinkelpoisempi kuin muut kentät. Kentän yleistä (nyt taas kurinpalautuksen jälkeistä) ilmapiiriä kuvaa täsmällisesti tässä blogissa häiriköivä anonyymi kiusaajakommentaattori.
 
Perverssejä eturivejä ja takarivejä ilmestyy palvelemaan sadistisen mielikuvituksen alhaisimpia vaistoja. Henkinen alhaiso (ei intelligentsia vaan mechanogentsia) tunkee kirjallisuuteen, jossa saadaan kovimmat kiksit kaunopuheisesta matalaotsaisuudesta. Pienetkin resurssit heitetään tehokkaasti vessanpyttyyn todellisen avuntarvitsijan nenän edestä.

Tällaisena BigBrotherien luvattuna aikana voi miettiä näiden operaattoreiden toiminnan motiivia. Itse he eivät ole vastavoimana millekään väkivalta-anti-kulttuurille, päinvastoin: he ovat pitämässä "vähälevikkistä" kirjallisuutta "vähälevikkisenä". Muuten he ovat samassa roolissa kuin Mikael Lilius Fortumilla: osoittamassa ettei julkinen rahoitus toimi... että se johtaa törkeään hyväksikäyttöön ja vastuuttomaan pelleilyyn.

Kaltaisellani työlaiskirjailijalla koko toiminta on tietysti takkiinottamista kaikilla mahdollisilla tasoilla. Se menettelisi, jos ei tarvitsisi katsella BigBrotheria samalla kentällä jolla itse raataa vapaaehtoistyötä silkasta solidaarisuudesta ja hyvien ystävien jalomielisyydestä.
 
Solidaarisuuden ylläpitämisen energian ja solidaarisuuden rikkomisen väkivallan välisen pyörteen sietäminen on typerää jollakin sellaisella tasolla, josta on vaikea puhua selvästi. Se joka tietää (sisäpiirin kautta) tämän, pitää koko osallistumistouhua paitsi naurettavana myös häpemättömänä typeryytenä. Se leimaa sellaiset mukanaolijoita, joilla ei ole sisäpiirin mandaattia, törpöiksi klovneiksi.
  
Nyt täytyy muistaa, että puhumme runoudesta, emme esimerkiksi jostain tieteenalasta. Kysymys on luovan taiteen alasta. Tai ainakin niin väitetään.
     
Kysymyksessä on pysyvä rakenne, henkinen väkivaltatilanne, kylmäkiskoinen lahtariasenne eturiviläisten suunnalta, hyvin monia kirjailijoita ja runoilijoita kohtaan, joiden virhe kuitenkin on ollut se, että he ovat yksin, eivätkä ole pitäneet yksityiskohtaista päiväkirjaa yksinäisistä kokemuksistaan. Päiväkirjaa, joka voisi auttaa meitä. Nyt voi havahtua siihen, että allekirjoittaneen tilanne ei ole sama, eikä muodostu samaksi.
 
Koko kuviossa näkyy siekailematon väkivalta ja luovan työn vastainen jyrkkä asenne. Sekä tukivektoreiden osalta jatkuva Hannu Helinin mainitsema aiheeton kieroilu, jonka voisi helposti pienellä läpinäkyvyydellä välttää. Syvä inhimillisen ymmärryksen puute ja kundabufferin murtumattomuus, yhtä kaikki. Toivottomuus vähäisimpäänkään henkiseen kehitykseen. Tulevaisuuden horisontin puuttuminen.
 
Itse en halua olla mukana kentällä enkä myöskään halua leimautua sellaisen kentän kautta, jossa vallitsee taiteelle vihamielinen kieroilu. Tarkoitus on palvella päinvastaista asiaa. On selkiytettävä kohde tai päämäärä, jota on tarkoitus palvella. On selkiytettävä ja tehtävä läpinäkyviksi kentän pelisäännöt. Juuri pohjimmainen läpinäkyvyyden puuttuminen on todellinen konfliktien syy ja siksi se lopulta muodostuu esteeksi todelliselle henkiselle toimintakyvylle.
  
Olivatpa pelisäännöt sitten mitkä hyvänsä, ne on aina tietyllä varauksella hyväksyttävissä siinä tapauksessa, että ne ovat täysin julkilausutut ja läpinäkyvät. Mutta läpinäkyvyyden puute estää hyväksymästä pelisääntöjä, jotka eivät TUNNU oikeilta. (Pelisääntöjen ilmaiseminen tietysti on jotakin sen tyylistä, kuin tässä videolla kohdassa 0:27:00 : http://www.youtube.com/watch?v=VeKeFIepJBU)
     
Samalla on nykyistä paljon tarkemmin katsottava mitä päämäärää kukin kentällä olija todella palvelee. Siis palveleeko hän kollektiivisen henkisen toimintakyvyn etua vai toimiiko sitä vastaan. Ei pidä suostua yhteistyöhön päämäärälle vihamielisen kenttää valtaamaan pyrkivän aineksen kanssa. Siis: henkinen rikkominen ei voi olla kulttuurisen rakennustyön kanssa mitenkään sopusoinnussa! 
     
Tämän hetkisessä tilanteessa vaihtoehdoksi jää yritys hillitä pyörrettä rauhanomaisin keinoin. Siis suoran henkisen väkivallan vähentäminen. Tai sitten vetäytyminen kentän olosuhteista ja vaikutuspiiristä.
 
Pitkään, jo vuosikymmeniä, olen yrittänyt pyörteen hillitsemistä rauhanomaisesti ja pienellä provokaatiolla. Nyt näyttää -- varsinkin kun uusin runoilijapolvi ei tue väkivallan pysäyttämistä millään tasolla, eikä vaikuta myöskään historiallisesti tiedostavalta -- minulle ainoaksi vaihtoehdoksi vetäytyminen kentän vaikutuksen ulottumattomiin. Paatunutta kynäsotaa en tämän pidemmälle kannata, varsinkin kun näyttää, että kentän väkivallasta ei kärsi kukaan toinen elossa oleva runoilija tai muu toimija. Poistelen pikkuhiljaa Facebookista ja muualta näitä kontakteja.

Vetäytyminen sopii minulle aivan hyvin.

IntelligentSic.

SEITSEMÄN ETURIVIN KÄÄPIÖTÄ

ne jumalan kanssa pelleili.

10.6.2013

SUURKAUPUNKI

Saarella kaikki jänistä suurempi kasvaa ja sitä pienempi pienenee. Eikö myös kyläyhteisössä sormea suurempi sukuelin kasva ja sormea pienempi pienene?
Taiteen "loisto" ei voi perustua kokonaan ihmisuhrien radioaktiiviseen säteilyyn. Olisi oltava myös jokin positiivinen ulostulo.

ETURIVI SEN KUIN KARTTUU

Ei herranen aika, taasko tulossa lisää "eturivin runoilijoita"!

Mihin me "ei-tärkeät" oikein joudumme, kun eturivin tarpeet koko ajan vain kasvavat?

Käykö tässä nyt niin, että me teemme sen työn kun "eturivi" yleenee työnjohtajaportaaseen kasaamaan omaisuutta?

Olisiko mitään mahdollisuutta ajatella kriittisesti tätä käsitettä "eturivi"?

Ketä se on luotu palvelemaan?
   
Pitää ymmärtää, että täysin satunnainen (mihinkään vertasikritiikkiin tai muuhun vastaavaan avoimeen arviointiin perustuva) luokkajako ja täydellisen kohtuuton resurssien jako näiden luokkien välillä ei voi palvella ainakaan taiteen päämääriä. Sillä kysymys on taiteen vastaisesta päämäärästä: "eturivi"-puhe heikentään paitsi runouden omaa arvovaltaa myös sen tasoa. Painopiste siirtyy porvarilliseen statuskilvoitteluun. Tämä taas on ansa koko taiteen arvovallalle: kun taide löytää itsensä sieltä, se voidaan kokonaan lakkauttaa. Björn Wahlroosin toiveuni on siis käynyt toteen. Paljon ei siitä enää puutu.
  
Eikö nyt taiteessa vielä se joka tekee sen homman ole se tekijä?
 
"Eturivin perkele kakkasi työntekijän kasvoille."

Earth-years
Henkinen olotila on perjantain pohjalukemista selvästi kohentunut ehkä juuri Gurdjieffin ansiosta. Teksti on äärimmäisen vetävää ja selkeää.
Parin päivän selailun perusteella Gurdjieffin Beelzebub's Tales vaikuttaisi olevan seikkaperäinen elämän käyttöopas Maa-planeetalle. Ehdottomasti jatkan lukemista.

9.6.2013

"intelligentsia would simply be called 'mechanogentsia', then perhaps this would be more correct." Beelzebub's Tales s. 1081

MINUSTA KOKO MAAILMANKIRJALLISUUS

Ihmetyttää kaikki luovan kirjoittamisen koulutusohjelmat, joilla automaattisesti mennään ohituskaistalle Kafkasta ja von Kleististä. Kirjallisuuden Nobelkin on viimeaikoina alkanut tuntua minusta todellisen kirjallisuuden rienaamiselta. Pelkkää kontrollointia ja vallanpitoa, jonka tarkoitus on kätkeä todellinen merkittävä energia ja luomisvoima, se mitä sitä nyt yleensä on. Siis tarkoitan avauksia tulevaisuuden horisontteihin, uinahtaneen voimattoman omasta perversiostaan virkistyvän taaksepäin katselemisen sijaan. On ei ainostaan vaara, vaan kenties jo oleva tosiasia: se mitä tällä hetkellä valtavirtaisesti kirjoitetaan, ja mistä minulla on jonkinlainen tietoisuus, näyttää pelkältä kundabufferilla leveilyltä. Se vastaa kysymykseen: miten olla tiedostamatta, lisäämättä mitään olennaista, kampittaa taiteen pätkätyövoimaa ja silti kirjoittaa koko elämä paksuja todellisuutta rienaavia ja elämälle ilkkuvia kirjoja, jotka ihme kyllä hulluille menevät klassikoista missä hyvänsä keltaisessakirjastossa. Koko tuo kasa vaikuttaisi olevan suuri kundabufferi ja "maleficent self-calming". Kategoristen minkähyvänsä-tekstin-rillipirumaisen-lukemisten sijaan painottaisin itse tietoisuuden kohottamisen yleisinhimillistä projektia ja vähän senkin oudon asian silmäilyä, että miten elämä voisi jatkua positiivisissa merkeissä tästä eteenpäin. Siis tästä, ei pisteestä jossa oltiin kaksikymmentä vuotta sitten. Eihän se vaadi muuta kuin oman täydellisen sairauden ja seniliteetin tunnustamista: pientä kirurgista toimenpidettä, jolla kuolio leikataan pois. Kirjallisuutta ei pidä käyttää seniliteetin viihdyttämiseen, vaan todellinen tehtävä on yhdessä saada maailmasta jonkinlainen ote. Kaikkia resursseja ei pitäisi aina heittää seniliteetin viihdyttämisen turhalle alttarille, vaikka se onkin todella väärin ja siksi kiihottavan perverssi temppu. Siitä ei jää mitään jäljelle ja sinne on jo uhrattu ihan tarpeeksi.

 


AIVOKÄYRÄ-BLOGIKIRJOJA KALLION KIRJAKAUPPA KIRJASTA SUORAAN HYLLYSTÄ

Kallion kirjakauppa Kirja myy tämän blogin blogikirjoja suoraan hyllystä. Tällä hetkellä kaupassa on nähtävillä vain yksi kovakantinen kirja, joka onkin yllättävän onnistunut. Kirja lähtee kaupasta 30 eurolla. Pehmeäkantiset joita tulee kohta myyntiin lähtevät 20 eurolla.
     
Blogikirjoja voi tilata suoraan Lulusta huokeaan hintaan. En ota mitään välistä kun en jaksa näiden pennien kanssa pelata, ja kiinnostuneita on kuitenkin enintään muutama. Kymmenen myytyä teosta olisi minulle "suurmenestys". Nyt ollaan noin viidessä puolen vuoden aikana.
 
Lulun kovakantinen on yllättävän jämäkkä. Toistaiseksi kovakantisena on saatavilla vain tuo Aivokäyrä 2010. Kansitaide toimii siinä hyvin. Pyrin saattamaan kaikki muutkin tuossa koossa ja muodossa kovakantisena saataville. Paperiläpyskä on turhan suurikokoinen eikä muutenkaan mikään häävi esine. Kansiprintit on kyllä suhteellisen hyvälaatuisia kaikissa.  

SIELUJEN KOKEILUSTUDIO JA "TÄRKEISIIN" KOHDISTUVA KOSMINEN HALVEKSUNTA


Mikä ihmeen sielujen kokeilustudio tämä paikka oikein on?
   
Miksi joillakin harvoilla on sielu ja suurinosa lihasta on vain kammottavaa aavemaista teatterirekvisiittaa?
 
Miksi suurin osa sieluista kokee tämän tilanteen edulliseksi, toisten hyväksikäytön ja oman itsensä tuhoamisen mahdollisuudeksi?

Miksi jotkin sielut eivät voi sopeutua tällä planeetalla mihinkään?
 
Mitä tämä naurettava teatteri, sitkeä ja lähes äärettömyyksiin asti masentava teatteri oikein on tarkoittavinaan?
 
Miksi jäljellä olevat sielut, jotka on tänne rangaistussiirtolaan jotenkin tuntemattomalla tavalla istutettu, tuhlaavat synergiaenergian mahdollisuutensa, vaikka tietävät, ettei yksi sielu voi TEHDÄ MITÄÄN?

Mikä tämän kärsimisen ja rankaisemisen merkitys on?

Miksi rakkaus ei ole sieluille täällä mahdollista?

Mitä hyötyä on sielulle pohdiskella tällaisia yhden elämän ajan?

Olisiko viisainta nopea harakiri?

Mätäneekö sielu lopulta, ellei kykene harakiriin?

Onko tämä hyödytön, täydellisellä turhauttavuudellaa äärettömyyteen masentava teatteri juuri itsemurhan välttämättömyyden käsittämisen takia olemassa?

Miksi EDES sielut eivät koko pitkän elämänsä aikana opi ymärtämään MITÄÄN seksuaalisuudesta?
 
Mikä on oikea tulkinta tälle vankeudelle? Absoluuttisessa ilottomuudessaan ja kiusaavassa turhauttavuudessaan verrattomalle systeemille?

Miksi me kadehdimme Sokratesta, joka sentään reilusti tuomittiin ja myrkytettiin?

Miksi avoimesti julistettu mielivaltainen kuolemantuomio on tätä koko elämänkestoista myrkyllistä myhäilyä armollisempi kuolema?

Mistä myhäilevät hirviöt saavat Gurdjieffin Beelzebub's Taleaan korkeamman ja varmemman tiedon tämän kidutuslaitoksen tarkoituksesta ja omasta tuhontatehtävästään?

Eikö kuolemaan tuomittuja sieluja olisi helpompi tuhota jollakin toisella tavalla? Onko tämä todellakin viisain mahdollinen tapa tuhota, jos tarkoitus on nimenomaan tuhota?

Jos tarkoitus on rangaista, onko sieluilla mahdollisuus saada jotenkin selville se, mistä syystä heitä rangaistaan? Mistä syystä tämä tietoisuutta vailla oleva liha on lähetetty heille kidutukseksi?

Mistä lähteestä nämä kaikkia syöpäsoluja säteilevämmät plutoniumrotat oikein kumpuavat ja imevät loputtoman ilkeysenergiansa?

Onko tämä paikka etäisimmän mutaation ja psykologisen vierauden paikka, vai onko olemassa vielä jotakin tätäkin hienovaraisemmin hirviömäisempää henkistä kidutusta?

Voiko kosminen halveksunta ja kiroaminen olla äärettömämpää kuin se, jota koen? Voiko mikään elävä organismi kestää suurempia hiukkasenergioita ilman solujen välitöntä tuhoutumista?

ILKIVALTIOT PLANEETAN SYÖPÄSOLUINA?

Onko niin, että kaikki kansallinen on lopulta yhtä kuin taiteenviha ja vain kosmopoliittinen voi olla taidetta? Onko valtioiden ainoa olemassaolon tehtävä tuhota sielu ja rakentaa ihmisestä kone, joka kykenee tuhoamaan planeetan? Kansallinen "taiteilija" roikkuu puukkona universaali-ihmisen sydämessä? Verenhimoisin mahdollinen hengen myrkytystila?
Aiempien sukupolvien välineellisen kehittymättömyyden aiheuttaman kitkan on tänään korvannut ihmisen täydellinen motherfuckerius.

O JERUM O JERUM

PLANEETTA JOKA LUKI LIIKAA RITARIROMAANEJA


1) Joillakin aniharvoilla ihmisillä on omatunto (aistiva järki, nous), mutta useimmilla ei. Tämä on aktuaalinen tilanne, mutta on epäselvää, mistä tämä johtuu.
 
2) Modernit ihmisyhteisöt toimivat niin kuin nous olisi olematon realiteetti. Tämä on Nietzschen ansiota.
 
3) Koko tämän surullisen hahmon planeetan psykologinen hukassaolo vain pahenee päivä päivältä.
 
4) Syy hukassaoloon on täysin selvä. Ne, joilla on omatunto, tietävät kaiken.
 
5) Mutta, se jolla on omatunto, ei voi olla "TÄRKEÄÄ". Kaikki mitä hän sanoo tai kokee on siten TURHAA. Erityinen sieluttomuuden elin, eli kundabufferi, joka on useimmilla ihmisillä, pitää sielun ulkona tämän planeetan ja ihmiskunnan asioista, kaikissa ihmisyhteisöissä, pienimmissäkin. On tuhra kuvitella, että olisi olemassa jotain yleisesti tunnettuja taide- tai tiedeyhteisöjä jäljellä, joissa kundabufferi ei olisi ottanut täyttä valtaa. Tämän planeetan abnormaalius on juuri tämä nurinkäännettyys, joka läpitunkee, pervertoi ja turhauttaa kaiken.
 
6) Omatunto (asitiva järki, nous) ei siis voi mitenkään vaikuttaa tämän planeetan kohtaloon, joka on vääristymä, epänormaalius, mutaatio, kenttien romahtaminen.

7) Ne joilla on omatunto, voivat tehdä vain seuraavia asioita:

A) Tulla täydellisen tietoisiksi planeetan ja ihmiskunnan psykologisista olosuhteista ja itsestään ja sen jälkeen liittyä salaisesti yhteen. Kaikki julkinen yhteenliittyminen tullaan hävittämään, sillä kundabufferi valtaa jokaisen yhteisön hyvin nopeasti.
 
B) Seurata asioita syvästi masentuneena kaikkien yhteisöjen sivusta. Se, jolla on nous, ei voi millään keinolla elävänä luopua siitä tai hankkia kundabufferia. Ne, joilla on nous, ovat täydellisesti sen vankeja. Nous on heikkoutta ja sääliä nietzscheläisen hulluuden edessä. Omatunto on heikkoutta, niin kuin syvä ymmärrys on heikkoutta silloin kun hulluus pitää täyttä valtaa. Omatunto on yhtä vähän uskonasia kuin vahvin hirttoköysi maailmassa.
 
C) Itsemurha.

BEELZEBUB'S RULE OF POWER IN PLANET EARTH

"beings with objective reason always have conscience as well, and consequently such a being with conscience, will never be 'important' among the other beings." Beelzebub's Tale s.1069

8.6.2013

PETTÄMINEN

Puolison pettämistä tapahtuu lähinnä silloin kun elämää petetään kyllästymällä yksiavioisuuteen, mutta teeskentelemällä tyytyväistä. 

"Puolison pettämisen suurin motiivi on halu todistaa itselleen, että omaa vielä kyvyn vietellä."
"Seksuaaliatlas tietää myös kertoa, että 98 prosenttia kaikesta pornografiasta tulee Yhdysvalloista, lopuista valtaosa on peräisin Venäjältä, Unkarista ja Tshekistä."

>> 

SIELUTTOMUUDEN ELIN

Kundabuffer, which was implanted at the base of the human spine in order that they should not perceive reality.
Beelzebubin mukaan "periodic reciprocal destruction" eli "määräaikainen vastavuoroinen elämäntuhonta" on Maa-planeetalla asuvan "epänormaalin ja vammautuneen elämänmuodon" luonteenomaisin piirre. Kysymys on niin kaikin puolin sairasta ja virheellisestä elämänmuodosta, että mikään varsinainen logiikka ei voi sitä tavoittaa. On jopa niin pitkälle degeneroituneita elämänmuotoja, että niillä ei voi sanoa olevan tietoisuutta lainkaan: kaikenlaisia apinoita ja hyönteisiä, kaikkea sitä mitä ei missään muualla tavalla. Äärettömän surun, korviavihlovan kirkuvan sadismin sanattoman kauhun, taantumuksen ja dekadenssin paikka nimeltä Luonto. Kaikki ihmisten "logos" on automaattista järkeä, eli käytännössä elämän epämuodostumasta syntyvää mielisairauden logiikkaa. Tässä tilassa vain "nous" voi olla aistillinen yhteys johonkin todellisempaan logiikkaan. Beelezebub's Tales, s. 1057
Jaaha, on tullut aika aloittaa Gurdjieffin Beelzebubs Tale englanniksi.

7.6.2013

KAFKAMAISEMPI KAFKAA

Tänään olen ollut lähes itsetuhoisen masentunut ja ärtynyt. Mikä on masennukseni ja itsetuhoisten ajatusteni syy? Enkö ymmärrä kuinka onnellinen täällä pitäisi olla?

Kafka kuoli 41 vuotiaana nälkään. Tuberkuloosin takia hän ei pystynyt nielemään ruokaa. Ei keksitty tapaa syöttää häntä. Ennen kuolemaansa hän ehti polttaa noin 90% kirjallisesta tuotannostaan.
 
Niin, meillä on asiat paremmin. Mutta ehkä juuri siksi olen masentunut. Meillä ei ole mitään estettä muuttaa tätä planeettaa paratiisiksi. Meillä ei ole mitään käytännöllistä estettä elää kuin autuaiden saarilla. Siis ei mitään muuta kuin tukahduttavat ilottomat ahneet kohtuuttomat itsemme. Sairaat itsemme.

Me haluamme Kafkan kohtalon, vaikka olemme ratkaiseet kaikki käytännön ongelmat, jotka häntä estivät nauttimasta elämästä ja luovuudestaan. Me nautimme kenties paljon vähemmän elämästä kuin hän. Hänen tarinansa, hänen kauhunsa, se tuntuu meistä luettuna kenties todellisemmalta kuin hänestä itsestään.

Nämä ihmiset paitsi eivät itse etsi pakotietä, eivät enää myöskään välitä siitä, jos se etsitään heille heidän puolesta.
 
Kaiken järjen mukaan meidän pitäisi olla millimetrin päässä maanpäällisestä paratiisista ja huolehtia, ei siitä onko taiteella merkitystä, vaan siitä että kaikki elämä on taidetta.

HÖRHÖ

lankapuhelin joka puhuu kuin matkapuhelin.

"And as, owning to those same wrongly established conditions there, not all the beings have the possibility of becoming thus satisfied, then, oin this account and for many other reasons, most of them, even with their full desire an neither think sincerely nor see and sense reality, and therefore "Sincere thinking" and the "sensing of reality" have already long ago become a vere rare luxury of this planet of yours and inaccessible to most of them." Beelezebub's Tale s. 1058
Mitä pienempi ihminen henkisesti, sen enemmän vie tilaa ja kuluttaa resursseja.
Inhottavinta maailmassa on ihmisen omistaminen.

KULTTUURIPUKU HUIJAUKSEN VÄLINEENÄ. ENTÄ MITÄ KOKONAISKUSETUKSEN PALJASTUMISEN JÄLKEEN?

"Raha-asiat lienevät kulttuuria myös ja siten niilläkään ei Wahlroosia mukaellen ole itseisarvoa"

 
Minä ymmärrän kulttuurin vergiliaanisesti agrikulttuurin kautta: kulttuuri on maan tai hengen viljelyä. Maan tai hengen riistäminen ei minusta ole kulttuuria, vaikka ihminen ei nykyisin juuri muuta osaa.
  
Kulttuuri ilman viljelyn ja henkisyyden arvoja, palautuu aina rahaan. Kaikki muu on tietysti silloin kuin rahaa huijaavan mustalaisen kultturipuku -- jäännöksetöntä hölmöjen hämäystä. Puhtaasti pintaan ja "kielen materiaalisuuteen" vannova intertekstuaalisuus palautuu aina taantumukselliseksi nationalismiksi ja heimokultiksi: koko tuon yleispätevyyttä vailla olevan viittailun dikotomia hajoaa tuuleen heti kun se viedään "Valtakunnan" rajojen yli yleisinhimillisyyden alueelle, jossa vallitsee täysin toisenlainen ikiaikainen ja yleinen painovoimalaki ja suhteellisuusteoria.
 
Ongelma muodostuu kun hömöt loppuvat. Ketä riistää ja hämätä, kun kusetus paljastuu?

Ai mikä kusetus? No se kusetus, että kaikki se "tieto" paljastuukin yllättäen "epätiedoksi" kun kuljetaan "Reichin" rajojen yli, yleisinhimillisyyden alueelle. Ja kun ei tee mieli tätä tunnustaa, heittäydytään Nietzschen kaulaan individualisteina, huomaamatta sitä, että Nietzsche puhuu imperiumin "Kaiserille", eikä millekään atomisoituneen kapitalistisen yhteiskunnan satunnaiselle individuaalille (joka toki on imperiumin varjokuva).
  
Taiteilijoista, jotka yrittävät pelkällä hämäyksellä ja huijauksella hiiviskellä tämän imperialistisen ajallisuuden lävitse, on hölmöjen loppumisen seurauksena tulossa yhä avoimemmin taiteen ja hengen vihollisia, salaliittoisia rahankahmijoita tai ulkona olevia kerjäläisiä pahimmassa mannemerkityksessä.
   
Kulttuuripukuinen huijari kaupungilla pelaa vain ja ainoastaan Jussi Halla-ahon pussiin. Taide on vaarassa muuttua juuri tällaiseksi, kun taiteilijoiden välinen solidaarisuus entisestään heikkenee kapitalismia imitoivien rahapelien ilkeässä kohtuuttomuudessa.
 
Tietysti kapitalismissa taiteen rahapelien pitää mallintaa muun yhteiskunnan kohtuutonta oikeudentunnottomuutta: taide ei voi liihotella irti siitä äärettömästä raadollisuudesta mikä juurikin on rahalla kiusaavan sotahullun sadismin henki. Palkitsemisen ja rahankähminnän kohtuuttomuudessa solidaarisuus on ensimmäisen rapautuva asia.
 
Tämä kapitalismin atomisoitunut radioaktiivisesti säteilevä syöpäsoluindividualismi on yhteiskunnan sisäinen ongelma. Meitä ei auta yhteiskuntamme sisällä Meeri Koutaniemen inhorealistiset kuvat meksikolaisista hiv-positiivisista luomassa muka suhteellisuudentajua ja taustaa. Että me osaisimme olla niin onnellisiä täällä, kun tiedämme että jossakin roskapöntön pohjalla, auttamattomien olosuhteiden kaoottisessa kauhussa makaa moraalisesti vielä mädäntyneempi kala. Jopa niin katala, ettei Marxkaan osannut sitä fotorealistisella tarkkuudella 150 vuotta sitten vielä ennustaa. Tätä oivallusta sitten palkitaan niin paljon että tylsistyneinkin jazz-mother-fucker-henki jo ryhtyy ihmettelmään sitä hulluutta ja kohtuuttomuuden äärettömintä huippua.
 
On totta että maailmassa on köyhiä ja onnettomia ihmisiä: mutta solidaarisuus ei ilmene vain solidaarisuutena poissaolevaa kohtaan vaan sen täytyy olla ennen muuta avoimuutta ja solidaarisuutta läsnäolevaa kohtaan. Tätä säätelee, järki, eli nous, eli omatunto, joka on aisti. Me aistimme lähimmäisen. Mutta me aistimme myös kauimmaisen. Ja jos me emme enää aisti, me olemme "menettäneet järkemme".

Siis ei niin, että rakentaa tässä ja nyt luokkayhteiskuntaa, mutta kuvaa vielä pahempaa luokkayhteiskuntaa sen tosiasian peittämiseksi. Luokkayhteiskunta on kaikissa muodoissaan yhtä kuin solidaarisuuden tuhoaminen: muuta merkitystä sillä ei ole. Siis rikosta, joka on järjen ja aistin puute, ei voi puollustaa sillä, että etsii maailman roskapöntöistä vielä karmivampia rikoksia, ikään kuin osoittaakseen, että oma rikos on asteikolla lievä, jos asteikko laajennetaan äärettömään kauhuun saakka. Rikos se on, yhtä kaikki, ei viljelyä, vaan riistämistä: se on hengessään sama kuin kuvattu vakavampi rikos, koska järjellä ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Nous:in kadottaminen on varsinainen rikos, joka tuohoaa solidaarisuuden ja eriasvoistaa ihmiset keinotekoisesti, samalla se on rikos joka estää todellisen viljelyn ja tekee taisteesta teeskentelyä.
  
Tervetuloa hetkeen, jossa Nietzsche häviää taistelun: mustempaa myrkkyä ei ole olemassa kuin unessa olevien hortoilijoiden rahankähmintä ja vallankähmintä vailla aistia ja positiivista yleisinhimillistä kasvullista merkitystä. Kyräilyä, mutta ei synergiasta pulppuavaa todellista energiaa. Koska tosiasiallista energiaa ei aistita enää!

Kysymme nyt, miksi kun yhteiskuntamme on kaikilla mittareilla rajattomasti vauraampi ja "hyvinvoivampi" kuin 50 vuotta sitten, yleisinhimillisen taiteen tekeminen tuntuu kuitenkin kaiken aikaa olevan yhä kaukaisempi ja vaikeammin tavoitettava haave? Mistä johtuu tämä asian tila, tunne tai harhakuvitelma? Vastaus on: 1) maailman todellinen mutkikkuus ja sen myötä yleisinhimillisen kokemuksen pirstoutuneisuus tuntuu ja näkyy meille yhä selvempänä, 2) Matteus 19:23: "Totisesti minä sanon teille: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan." 
   
Koko tämä absoluuttinen ihmisarvon puuttuminen on suuri ongelma olosuhteissa, joissa poliittiselle opportunismille ei ole henkistä vastavoimaa eikä mitään yleisinhimillistä kokonaisihmisyyden horisonttia. Tämä on tilamme nyt. Siihen pääsee Wahlroos hyvin purevasti iskemään. Ja se on oikein, että isketään. Onko todellakin taidekentän täydellinen hajoittaminen välttämätön ehto sille, että viljely pääsisi alkamaan? Loputon keskenkasvuinen ironiahan saa voimansa juuri vuosittain tapahtuvista vainioiden polttamisista.
    
On hyvin valitettavaa että meillä kutsutaan taiteilijoiksi kaiken maailman pelokkaita opportunisteja, värikkäitä saippuakuplia ja äärioikeistolaisia populisteja, joiden elmäntehtävä on kätkeminen ja vangitseminen eikä paljastaminen ja vapauttaminen. Tämä sirkus pitäisi viheltää poikki raa'asti.
  
Jätekasaan joutaa kaikki mikä ei elämän selittämättömyyden tasolle yllä. (Esimerkiksi nyt kaikki Venäjän kaavamaiset panettelu: jo kategorinen asenteensa osoittaa ettei olla elämän, ihmisyyden, mysteerin asialla, ei vapauttamassa mitään rahavankiloinen hullusta luolaisesta pimeydestä. Havaintokyvytön törppöys haluaa käsitellä koko elämää yksinkertaisina monoliittisina käsitteinä.)
   
Kun Jörn Donner vastaa Wahlroosin puheisiin, ongelmaksi muodostuu se tosiasia, että Donner ei ole tekijänä tehnyt elämänsä aikana ainuttakaan vaikuttavaa taideteosta. Wahlroosin lausunto taas on täysin ymmärrettävä niille jotka asioista jotain tietävät, joskin provosoivalla tavalla monimerkityksinen.
  
Sitten sanotaan, että Fannyn ja Alexandran aikoihin Donner oli ainoa, joka uskoi Bergmaniin. Olikohan noin. Vaikka toki Suomen ja Ruotsin kaltaisissa kärpäsvaltioissa (kasvupotentiaaliltaan) suuria taiteilijoita ja heidän työtään torpedoidaan systemaattisesti. Luulen, että kaikki kyllä uskoivat Bergmaniin ja juuri siksi pyrkivät tuhoamaan hänen uransa. Tarkoitus oli ja on, että taidetta ei synny, siis oikeaa taidetta jolla on yleisinhimillistä merkitystä, koska silloin mattivanhaset, alexstubbit ja muut kopioidut robotit voivat pyyhkiä ihmisillä rennommin lattioita.

On vapauteneempi fiilis kusta ihmisten suuhun jos Bergmanin kaltaiset ihmisyyden puolustajat saadaan ennenaikaiseen hautaan: juuri tämä on syy tappaa merkittävät taiteilijat nuorena. Jotkut popparit, rokkarit ja muut viihdeankat sitten matkivat näitä merkittäviä ja tekevät elämästään lopun ilman mitään syytä, koska eivät ymmärrä että kysymys on murhasta eikä mistään glooriasta. Sellaista se huumeidenkäyttö aiheuttaa hölmöille riimihuijareille.  
    
Ja tätä sirkusta varten kannattaa perustaa suuria rahoituslaitoksia ja rautaristipalkintoja äärimmäisen myrkyn ja kateuden herättämiseksi. Mustat liput salkoon, kuningas Jerum on täällä!
 
Kärpäsvaltioissa kokonaisihmisyydelle vittuilu ei tunne mitään rajaa, koska koko olemassaolon tarkoitus on ihmisen pienentäminen. Jos Donner todella oli ainoa joka uskalsi auttaa Bergmania hänen merkitys näyttääkin yhtäkkiä suurelta: Wahlroosin huumorintajuun ei kuulu auttaa elämän puolustajia.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com