31.5.2013

Im not
idealis
Im not
materialist
Im something
between

There is a ground
not a hole

30.5.2013

SKANDALIA - JULKKARIT

Pe 31.5.2013 klo 15.00 kirjakauppa Kirja, Wallininkatu 10, Helsinki.


VALAISTUMINEN JA PYSSY RIOT


Mutta oppia ikä kaikki: ihmiset ovat vain hermoverkkoja, joita pitää jatkuvasti opettaa. Hologrammaattinen maailmanpakkausalgoritmi muuttuu päiväpäivältä tehokkaammaksi. Ihminen uskoo valaistuvansa varmana siitä, että omat käytössäolevat aivosolut eivät enää olennaisesti lisäänny.

Pussy Riot on hyvää opetusdataa. Otetaan inputtiin ilmiö, ja tarkastellaan sitä eri puolilta.
 
"Kapitalistinen järjestelmä tietyllä tavalla tuottaa ääriopportunistisia "jonon ohittajia", jotta muutkin ihmiset alkaisivat nimenomaan ohittaa toisiaan eli kilpailla keskenään ja löytää siitä elämän mielekkyyttä. Mitä räikeämpää oman edun tavoittelua muiden kustannuksella (esim. korruptio) esiintyy, sitä enemmän on selvää, että kaikkien täytyy muutenkin ajatella vain omaa etuaan ja kapitalismi perustuu juuri tähän rationaliteettiin."
 
Jokin tuollainen funktio on sisäänrakennettu. Se on vaikea todistaa, koska menee aina siiloon "salaliittoteoriat". Oikeastaan kysymys on vähän samasta asiasta kuin poliisin työssä: ollaan ammatinpuolesta (rosvojen) enemmistön etua vastaan. Tietystä näkökulmasta kysymys on opportunismista: poliisit ovat itsekin rosvoja, jotka vain saavat parempaa palkkaa siitä, että käyttävät tietojaan rosvojen jahtaamiseen. Kaikki rosvot eivät koskaan voi olla poliiseja.
 
Pussy Riot on minun arvelujeni mukaan hyvä esimerkki tästä: täysin ulkoa käsikirjoitettu ja maksettu ryhmä, joka tekee ja sanoo ihan mitä käsikirjoittaja haluaa. Omaa tahtoa noilla on yhtä paljon kuin William Burroughsin Hämyllä. Minun mielestäni, toisin kuin länsimaissa luullaan, Venäjällä ei ole kansalaisyhteiskunnasta tulevaa painetta, joka purkautuisi juuri tuollaisessa muodossa. Mutta tämä käsitys on yhtä vaikea todistaa kuin päinvastainen käsitys. Siksi kaikki jää harhaisten uskojen ja luulojen harteille. Huppujen takanahan voi olla ihan kuka hyvänsä. Tarkoitan, että kysymys ei välttämättä ole aidosta, johonkin punkkiin verrattavasta tunteenpurkauksesta, vaan kenties silkasta prostituutiosta.

29.5.2013

TALKOOT JA KAPITALISMI

Talkootyö on kapitalismissa aina osallistujalle tappiollista toimintaa. Mutta tappio ei ole ainoa rasite. jos aletaan oikein innolla talkoilla tekemään tappiota, huomataan, että se ei käy. Sellaisesta kiinnostuu isoveli. Ilmestyy kovalla rahalla korruptoitua ns. "kansalaisyhteiskunta" pilaamaan talkoilla aikaansaatua iloa. Ilmestyy sananvapauden puolustajia laittamaan talkoolaisille suupalloja, ilmestyy ihmisoikeusaktivisteja polkemaan talkoolaisten oikeuksia, ilmestyy kaiken laista suurella rahalla korruptoitua "vapaaehtoistyöläistä" ja "hengenmiestä", jotka ottavat tilanteen ripeästi haltuun. Kapitalismin sääntöjä saa rikkoa, jos se perustuu tietämättömyyteen, tyhmyyteen tai hullutteen. Mutta niistä ei saa rikkoa silloin, kun motiivi jää epäselväksi, eräällä tavalla mystiseksi, leijumaan ilmaan. Nopeasti siis terminoidaan talkoohommat, masennetaan ammattimaisesti tunnelma, latistetaan virtuoosisesti yritykset, viedeään näppärästi rahat ja kustaan vielä kaiken kukkuraksi talkoolaisten niskaan. Jos talkoot eivät silläkään lopu, laitetaan ne loppumaan väkisin: talkoolaisten rahoituslähteet katkaistaan, heidät heitetään ulos työpaikoista, näännytetään nälkään.

Venäjällä tämä isolla rahalla korruptoitu "kansalaisaktiivisuus" on yleisesti tunnettu ilmiö. Mutta meillä ei oikein huomata, että tällaista on. Kysymys on viimekädessä siitä, että joillakin on kapitalismissa (joka perustuu äärerttömän suuriin tuloeroihin ja äärettömän pervertoivaan ihmistenväliseen epädemokratiaan) aina niin paljon ylimääräistä rahaa, että he periaatteessa voivat korruptoida itselleen milten perverssiä "kansalaisyhteiskunta" -teatteria hyvänsä.

Nyt en tarkoita korruptoivilla voimilla tai korruptoiduilla voimilla varsinaisesti systeemin väärinkäyttäjiä. Vaan jotakin mikä ainoastaan takaa systeemin olemassaolon. Kapitalismissa tarvitaan talkoiden rikkojia, jotta kapitalismi ei ajautuisi liialliseen epästabiilisuuteen. Ihmisten itsensätoteuttamishalut täytyy pitää kurissa, jotta he pysyvät rahan ja vain rahan palveluksessa. Siksi tarvitaan masentajia, ankeuttajia ja valtava armeija sokrateenmyrkyttäjiä, siis isolla rahalla korruptoitua porukkaa, jota laitetaan talkookentille rikkomaan ja pilaamaan.
 
Nimen omaan näkymätön rahan voimavirtakaapeli on se häntä joka näitä koiria niin elähdyttävästi heiluttaa. Niitä, joilla ei tällaista kaapelia ole, ei myöskään häntä heiluta.   
  
Jos ongelmana olisi pelkästään omaisuuden menetys, suurinpiirtein kaikki ryntäisivät talkoisiin tekemään parempaa maailmaa tai ainakin toteuttamaan itseään, oman neuraalisen solmunsa energiayhtälöstä piittaamatta. Onhan elämä sentään kapitalismissa läpikotaisin turhauttavaa, miksi ei ottaisi riskiä. Sehän on tavallaan kuin olisi yrittäjä, vaikka yrittäisikin vain jotakin mahdotonta tai utooppista. Kuitenkin, miksi ei uskoisi ihmeisiin? Siksi, että jos kaikki alkaisivat äkkiä uskoa ihmeisiin, kapitalismi horjuisi. Tarvitaan aktiivista pilaamista ja mikä tärkeintä kulttuurin pitämistä erittäin matalalla tasolla. Ihmeeseen uskomisen masentaminen on uskomattoman kovan työn takana silloin kun puhutaan ihmisestä. Sokrateenmyrkyttäjät ovat tässä toimessa etujoukkoa ja eliittiä.
  
Ja vastaavasti talkoolaiset omaksuvat ironisen astenteen itseensä juuri siksi, että havaitsevat toimintansa jotenkin oudolla tavalla naurettavaksi.
Taiteilijan on pysyttävä riippumattomana taiteessaan. Muussa suhteessahan hän ei tietenkään voi riippumaton olla, koska yhteiskunnassa ei ole mitään täydellisen riippumattomuuden tilaa. Mutta se käy vaikeaksi siinä vaiheessa kun häntä korruptoivat rahasummat alkavat kasvaa. Pikkurahasta voi kieltäytyä kuka hyvänsä, mutta isosta rahasta kieltäytyminen vaatii melkoisesti harjoitusta. Kasperi Laine Yle Areenalla.

ELIMIENPALVONTA

Pienipippeliselle runkkaaminen on toisen asteen fantasiaa: kohteen lisäksi on kuviteltava suhteellisen iso elin. Kun toimitus tälla tavalla etääntyy omasta fyysisestä kehosta, ollaan jo lähellä mystiikkaa: ei kyllästy, mutta säilyy arvoituksellinen mystisyys. Isokyrpä odottaa omalta kädeltäänkin tosiasiat tunnustavaa palvontaa. Jos sitä ei kuulu, alkaa homma tympäistä.

FUNKTIO JOKA ROMAHTI

"Yhdysvaltain ulkoministeriön virkamies ja diplomaatti Chas Freeman Jr selittää, kuinka sinut ohjataan sallittuun suuntaan, valtarakenteita tukevaan todellisuustunneliin, ja pidetään siellä - miten itsesensuurin mekanismi rakennetaan." >>


Yritä tässä sitten vaikuttaa puheella maailmaan. Kuten tiedämme, sanoilla ei ole merkitystä, sanoi John Cage. Miksi? Siksi, että hullujen sanomaan vaikuttaminen on pyrkimyksenä sisäisesti ristiriitainen. Kiteytynyt aivojen hermorakenne ei opi uutta. Output pysyy samalla tavalla vääränä, kaadatpa verkon opetuksen jälkeen inputiin mitä hyvänsä. Verkko ei tunnista oikein edes opetusesimerkkejä. Se ei ole muuttanut painokertoimiaan. Mikään aivopesu, huumekokeilu tai humalatila, ei voisi niitä muuttaa. Ne ovat kiteytyneet, lukkiutuneet, konvergoituneet. Tuollaisesta verkosta puuttuu yleensä holografinen rotaatiofunktio. Aivot eivät pysty kääntelemään asian eripuolia esiin ja siksi ne eivät luokittele asioita oikein. Eri asennossa sama asia näyttää vieraalta, ja toisaalta luodut perspektiiviharhat tuottavat kaoottista luokitteluvirhettä. Tämä on parallaktinen koodausvirhe aivojen hermoverkossa.

Yleisin syy suomalaisen Venäjä-kuvan vääristymään: "kykenemättömyys hyväksyä tai harkita sellaista todistetta, joka nousee prosessin aikana esiin hyväksytyn viitekehyksen ja rakenteen ulkopuolelta)."

Taas sitä opittiin uutta: sionisti ei ole yleensä juutalainen.

RISTIRIITA

"Monella on se käsitys, että lännen valtaliitto ulottuisi jo kaikkialle vastustamattomana voimana, ja että Moskovakin olisi sen pauloissa. Olen vaatinut todisteita tästä, koska itse en ole mitään pitävää löytänyt Jeltsinin jälkeiseltä ajalta, päinvastoin – mutta sanokaa, jos todella näin olisi ja Moskova olisikin lännen salaisessa otteessa, miksi Tel-Aviv paljastaisi kriittisellä hetkellä heikkoutensa vaikuttaa Moskovan vallanpitäjiin muutoin kuin sotilaallisella uhkauksella? Lännen hegemoniasta vasta taistellaan." Verkkomedia
 
Olennaista on se, että vaikka pääoman ja pääoman välillä on ristiriita ja pääoma kukkoilee pääomalle, tuo ristiriita ei ole sovittamaton.
Eilen tekoälyyn ja neuraalilaskentaan erikoistunut pelisuunnittelijakaveri lyttäsi Sheldraken toistaiseksi uskottavimmalla kuulemallani tavalla. Hänen perustelujensa tarkistukset ja pohdinnat vielä kesken. Opinnot jatkuvat.

28.5.2013

Hei, olen liikkeideni kombinaatio.

Lähdetkö kanssani hiljaisten taistelujen mitalijahtiin. Lupaan kampittaa.
Taidekenttä on ulkoistanut taiteen, sanoi Van Gogh, miksi maksaa mitään siitä minkä ne tekevät ilmaiseksikin.

PENIS ENLARGEMENT

Korkeakulttuuri, näin uskon, ei elä viholliskuvasta tai ulkoisesta vihollisesta, vaan omasta elämänilostaan ja ylitsepursuavasta rakkaudestaan. Tällainen tila olisi tarvoiteltava. Se on ainoa, joka voi vapauttaa pelihimosta.

Jossakin suhteessa jokaisella kulttuurimuodolla on jotakin annettavaa. Tehokkaimmin elämääsäilyttävät ja vähiten väkivaltaa tuottavat toimintatavat pääsevät voitolle, ellei sotaa tule. Uskon siihen, että elämää säilyttämään pyrkivien kulttuurien välillä ei ole sovittamatonta ristiriitaa. Sota ei ole välttämätön. Mutta matalat ja tehottomat tietoisuudentilat joutuvat keskenään sovittamattomaan ristiriitaan ja törmäyskurssille: se on vain ajan kysymys.

Nen nykymaailmassa vaikuttavat kulttuurit kuolevina tai selviytyvinä. Selviytyviä ovat vain ne, jotka kykenevät imemään ja sovittamaan itseensä tehokkaimmat kultturin uudet ja vanhat välineet, ja luomaan niiden avulla vapauttta ja elinvoimaa. Tukahtuvat tai taantumukselliset kulttuurinmuodot karsiutuvat pikapikaa. Venäläisyys on selviytyjien joukossa ehkä, juutalaisuus varmasti.

Suomalaisessa todellisuudessa pajon syvempi kulttuurikuilu kuin nykyvenäläisen ja nykysuomalaisen välillä on suomalaisen romanin ja nykysuomalaisen välillä. Se on suurin mahdollinen kuilu, sanoisin, kaikki muu on sitä vähäisempää, myös ero kiihkoisimpiin muslimeihin.

Mutta yhdelläkään suomessa esiintyvistä ulkokansallisista ryhmistä ei ole niin vankkaa koti-identiteettiä kuin venäläisillä. Tämä johtuu siitä että Neuvostoliito oli supervalata ja Venäjä alkaa taas olla supervalta. Se luo identiteetin, joka on jotain muuta kuin kehitysmaatausta tai muslimi-identiteetti.
     
Niputtamalla venäläiset kehitysmaakastiin vaikeutetaan diplomatiaa, itse sitä edes kunnolla tajuamatta tilanteessa, jossa todellisuudessa pitäisi tehdä hartiavoimin työtä sen eteen, että hahmotettaisiin sitä jossain suhteessa korkeampaa tietoisuuden tilaa, joka Venäjällä vallitsee. Sanon "jossain suhteessa korkeampi tietoisuuden tila", tarkoitan: erilaisesta historiasta johtuen. En tarkoita "joka suhteessa korkeampi tietoisuuden tila" jne.
  
Erotan sanan "russofobia" käytön yleisestä ksenofobiasta. Mutta erotan sen myös siitä Kekkosen Suomen russofobiasta, joka kunnioittavasti pelkäsi Neuvosto-Venäjää niin, ettei uskaltanut tehdä omia päätöksiä. Russofobiaa parempi ilmaus tarkoitukseeni lienee venäjäinho.
 
Tällä hetkellä venäläiset ovat meillä paitsi suurin myös monessa suhteessa aivan erityinen maahanmuuttajaryhmä. Olen ajatellut viimeaikoina niin, että venäläisyys on lähellä jotain sukupuoli-identiteettiä. Venäläisiltä voi odottaa tietyllä tavalla polarisoitunutta mielipiteen muodostusta. Mutta sitten on taustaltaan etnisesti venäläisiä, jotka ovat vaihtaneet alkuperäisen venäläisen identiteettinsä ja muuttaneet länsimaihin. He ovat ennustettavia päinvastaisesti. Länsimaissa asuu pysyvästi vähän venäläisiä, joilla olisi se alkuperäinen venäläinen identiteetti. Vaihtajat menevät yleisen ksenofobian siiloon. Mutta se venäjäinho jota itse tarkoitan, on erityiseen venäjällä ilmenevään venäläiseen identiteettiin kohdistuvaa inhon sekaista pelkoa. Todellinen vieraudentunne kohdistuu, vailla mitään positiivista uteliaisuutta, siihen mikä on todella vierasta.
  
Venäjän eristäminen on ollut ympärysvaltojen politiikkaa jo yli vuosikymmenen ajan. Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että tämä ei ole viisasta geopolitiikkaa. Josta kusta sama ilmiö näyttää ehkä sisältä tulevalta motivaatiolta: että Putinin hallinnon on helpompi hallita kansaa, kun sillä ei ole yhteyksiä ulkomaailmaan. Mutta parallaktisesti hallinan paradigma pätee myös toisin päin: suomalaisia on helpompi hallita, jos he eivät huomaa mitä mahdollisuuksia lähellä oleva Venäjä voisi tarjota (eikä vain veroparatiisimielessä). Venäjä on ehdottomasti pakotie moneenkin suomalaista yhteiskuntaa vitsaavaan umpikujantunteeseen. Tämä halutaan kätkeä. Halutaan korosta Venäjän niitä puolia, jotka ehdottomasti eivät tarjoa pakotietä mihinkään.
  
Eristyminen ja eristäminen on kaksipuolinen kolikko. Ennen muuta olen huolestunut tilanteen huononemisesta Venäjän sisällä, johon vanteen kiristyminen rajoilla aina Venäjällä johtaa. Tämä vanteen kireys ja Venäjän sisäinen tilanne ovat matemaattinen yhtälö. Huolestuttavin piirre on valtamediassa lietsottava yleinen venäjäinho ilman mitään tiedollista vastavoimaa. Venäjän kehuminen on meillä kielletty valtamediassa.
    
Mediamanipulaatiolla tietämättömät kansalaiset laitetaan vihallaan päättämään ja tekemään politiikkaa, kun viha on ensin tekemällä tehty. Populismihan siihen naruun tarttuu. Tällaista menoa ei oikein voi katsella hiljaa itsekseen myhäillen. Pitää olla tarkkana kun vapautetaan venäjäinhoisia voimia entisestään: mitään demokraattista vastavoimaa niille ei ole näköpiirissä, eikä vastavoima voisi saada ääntään mitenkään kuuluviin. Jos henki pääsee pullosta ulos, sitä ei saada sinne takaisin omin voimin.
Virus ikään kuin valitsee oman vasta-aineensa ja aiheuttaa sen lisääntymisen.

KONEOPPIMINEN JA KOIRANKOULUTTAJA


muistuttaa kanonisoidun teoriansa (perseptronit, neuraalilaskenta) tasolla äärimmäistä skinnerläistä ehdollistamalla oppimista: siis William Burrouhsin Hämyn päähenkilöä, jonka esikuva Skinner on. Tämä johtuu siitä, että verkon toiminta on eriytynyt. On olemassa vain yksi tahto, ja se on opetusjoukon tahto: ulostulon tahto joka verkon (backpropagation) avulla determinoi syötettä. Ei ole olemassa verkon tahtoa, joka tarkoittaisi: aiemmin opitun erillaisen sisällön (painokertoimien) tahto suhteessa uuteen opetuksen kohteeseen. Jos olisi olemassa verkon avoin, sisääntulevan datan luonteesta riippumaton ja oikeasta luokituksesta riippumaton tahtotila, joka asettuisi tahtona opetettavaa "oikeaa luokitusta" vasten, silloin voisimme vasta puhua todellisen oppimisen kongnitiivisesta mallista.
 
Epäilemättä tällaisia malleja on kehitelty tekoälytutkimuksessa, minä vain en vielä tiedä niistä. Tästä päästää suoraan holografiamaailmankaikkeuden teoriaan. Nimittäin sellainen universaali verkko, joka voisi oppia uutta käyttämällä olemassaolevien solmujensa painokertoimia mahdollisimman tehokkaasti hyväkseen, olisi tehokkain mahdollinen pakkausalgoritmi. Luultavasti juuri tästä hahmoalttiuteen perustuvan moniulotteista dataa pakkaavan salgorismit ongelmasta seuraa se, että jonkinlainen holografinen verkkorakenne tulisi olemaan optimaalinen.
 
Entä jos olisi olemassa "todellisia soluja" ja "mimeettisiä soluja". Todellinen solu olisi sellainen joka sisältäisi itsessään hologrammiuniversumin ja itsesäätäisi painokertoimiaan sen mukaisesti. Mimeettinen solu vain jäljittelisi toisten solujen "tahtoa", jolloin painokertoimet muuttuisivat vain koko verkon lopputulosta silmällä pitäen.
Olemme saavuttaneet pisteen, jossa luonto korvautuu ihmisluonnolla. Samalla inhimillinen päätöksenteko ja keskustelu pyrkii kätkeytymään toimivalta yhteiskunnalta. Samalla on turha odottaa yhteiskunnalta kovin tehokasta toimintaa, jos päämäärät eivät ole tiedossa.
Sateenkaarenvärinen saippuakupla, joka puhkeaa... häh, se olikin natsi.

HAAVEIDEN KIRKKO

Ja kun minä annan naisenpuutteessa olevalle alastoman naisen kuvan, minua sanotaan pyhimykseksi, mutta kun minä kysyn, mistä naisenpuute johtuu, minua sanotaan kommunistiksi.
Miksi meitä aina pitää nussia kivenmurikalla aivojen läpi. Me sensuaaliset.
Yhteiskunnalliset mittarimme ovatkin kolikkoautomaatteja.

LASINEN LIITUTAULU

"hullujenhuoneentaulu" Timo

27.5.2013

KAFKAN RANGAISTUSSIIRTOLA

on kieltämättä käsittämätön novelli, kun ottaa huomioon sen syntyajankohdan. Ja ilman assosiaatiota natsisaksaankin se on maaginen.




Kannattaa lukea tämä novelli kerran viikossa tai vähintään kerran kuukaudessa!
 
Koska me emme tiedä missä olemme, mikä on tämän planeetan tila (ekologisesti), mikä on sielumme
tila, ja mikä on alkuperämme (tämä planeetta vai jokin muu)… sitä ei tiedä kukaan toinenkaan ihminen sen paremmin, vaikka teeskentelisi niin miten oivallisesti. Vallitsee siis tosiasiallinen ja suuri epätietoisuus, jossa ei ole perustaa yhteisymmärrykselle. Kenties suurille massoille pitää todella opettaa jotain ihmisen alkuperästä ensin ennen kuin voidaan siirtyä mihinkään korkeampaa tietoisuutta vaativaan yhteiskunta muodostelmaan. Kenties vaihtoehtoisilla seksuaali-identiteeteillä ja ties millaiselle ihmisen evoluutiolla on tässä opetuksessa tärkeä tehtävä. Onko maalima 300 vuoden päästä tuhoutunut vai valmis kommunismiin, me emme tiedä sitä. Siihen asti: lukeaa Kafkan Rangaistussiirtolaa!
Mihin sielut nyt menevät? Miksi ne menevät tuonne?



Kaiken lihan tietä
Miten luonto ja kummitustalo eroavat toisistaan? Talon isäntä on ihminen, mikäli talossa ei kummittele. Jumala olisi kummitus, jos asuisi talossa.
Harakka vain nauraa. Se ei tiedä millaista on lentää maan alla lapiosiivin.

SEKSUAALI-IDENTITEETTI JA IHMISTEN TUOTANTO

Kommunismin kannalta:

1) Ihmisyhteiskunnan tärkein funktio on se tapa jolla se uusintaa itseään. Eli siis tapa jolla ihmistä, tarkemmin ihmiskehoa uusinnetaan. Tässä materialistisessa prosessissa ei ole mitään yksinkertaista tai triviaalia, mutta siinä ei myöskään saa tapahtua vakavia virhearviointeja yhden ihmissukupolven kuluessa. Kaikki tulevat ihmissukupolvet ovat riippuvaisia kustakin menneestä sukupolvesta. Yksikään sukupolvi ei saa täydellisesti epäonnistua, ilman että sillä olisi valtavia ja pitkäaikaisia vaikutuksia tulevaisuudessa. Epäonnistumisen aktiivinen myötävaikuttaminen taas on verrattavissa sairauteen tai rikokseen.
     
2) Seksuaali-identiteetti-keskustelu koskettaa suoraan ihmiskehon tuontantofunktiota.
    
3) Tämä on tärkein asia kommunismissa ja menee kaiken muun edelle.
  
4) Ihmisten tuotantoa ei voi trivialisoida eikä rinnastaa teolliseen tuotantoon. Tieteellisen tiedon puutteet tällä alueella on tunnustettava. Väärään tai vanhentuneeseen tieteelliseen tietoon ei saa vedota. Genetiikan tietämyksen riittämättömyys, eli niin sanottu puuttuvan informaation ongelma epigenetiikassa, on ehdottomasti tunnustettava. Viimekädessä ja kiistattoman tieteellisen tiedon selkeässä puutteessa tunteeseen ja intuitioon on oltava mahdollisuus luottaa.
 
5) Ihmistentuotantoon suoraan vaikuttavat tekijät on voitava arvioida ja harkinnan mukaan kyseenalaistaa. Vähemmistöseksuaali-identiteetit ovat tällaisia funktioita: niillä ei ylipäätään ole mitään samanarvoisuutta tai tekemistä ihmisten tuotannon kanssa. Ne ovat toissijaisia funktioita suhteessa ihmisten tuotantoon.
 
6) Seksuaali-identiteetti kuitenkin vaikuttaa parinvalintaan ja siksi se vaikuttaa heteroseksuaalisuuden osalta myös ihmisten tuotannon kvalitatiiviseen puoleen. Mutta ei kvantitatiiviseen puoleen: ihmisiä voidaan tuottaa sukupuoli-identiteetistä riippumatta, satunnaisesti tai millä hyvänsä periaatteella. Tällöin kuitenkin tunne ja intuitio ohitetaan merkityksettömänä. Tässä on siis taustalla mystiikan radikaalisti kieltävä argumentti.
 
7) Mitä hyvänsä seksuaali-identiteettisä siis voidaan arvioida ihmisen tuotannon kvalitatiivisesta näkökulmasta. Jos tässä arvioinnissa, jonka pitää olla tieteellistä, paljastuu ongelmia, kyseinen ilmiö voidaan nimetä esimerkiksi sairaudeksi tai rikokseksi ihmisyyttä vastaan, jos sellaiseen on tieteellinen näyttö. Jos tällainen tieteellinen näyttö on olemassa, sitä ei pidä poliittisesta painostussyystä salata.

8) Kvantitatiivinen kysymys ihmisten tuotannossa on triviaali: tuotetaan lisää biologisesti eläviä yksilöitä. Ratkaistavaksi jää kysymys ihmisten tuotannon kvalitatiivisista muuttujista. Mikä on edullisinta luontuvuutta planeetan olosuhtaissa kulloinkin? Ensisijainen on varmaankin seksuaalinen omavaraisuus ja kyky elää rauhanomaisesti planeettaa ja toisia ihmisiä riistämättä. Tämä on kvalitatiivinen ominaisuus, joka juurtuu luontevuuteen. Tästä ei seuraa eugenistista genetiikkaan liittyvää päättelyä, koska kysymys on kokonaan epigeneettinen ja "puuttuvan geneettisen informaation ongelmaan" liittyvä.

*
 
Ihmisten tuottaminen tarkoittaa tässä vain ihmisen biologista uusintamista.
 
1) Ihmisen biologisen uusintamisen tutkiminen kuuluu materialismin, eikö niin?
 
2) Ihmisen biologinen uusintaminen on ihmisen tahdon varassa oleva prosessi, eikö niin? Ei esimerkiksi Jumalan tahdon tai jonkun hallitsemattoman voiman, eikö niin?
 
3) Ihmisen biologiseen uusintamiseen vaikuttaa seksuaali-identiteetti, eikö niin?
  
4) Mutta ihmisen biologinen uusintaminen ei välttämättä vaikuta seksuaali-identiteettiin, eikö niin?

*

Yllä kysymys on vain keskustelun virittelystä. En väitä että nämä hypoteesini olisivat mikään lopullinen totuus. Evoluutioteoriaa kannattaa pohdiskella. Pietarin eläintieteellisen museon evoluutiotaulussa ihminen on katkoviivalla evolutiivisessa suhteessa eläinkuntaan, kun taas muu eläinkunta liittyy toisiinsa ehyellä viivalla. Neuvostokommareilla oli varmaankin perusteensa moiseen hahmotukseen. Kommunistisesta näkökulmasta ei ole ehkä kiinnostavaa pohtia sitä, onko ihminen jumalan luoma vai evoluution tulosta. Kiinnostavaa on pohtia sitä (jota varmasti neuvostoliitossa pohdittiin): onko tämä planeetta ihmisen alkuperäinen kehitysalusta. Jossakinhan kehitysalustan täytyy olla. Mutta onko se tämä planeetta, sitä me emme ihan pitävästi tiedä.

Poleeminen väitteeni on siis se, että kommunismin kannalta ihmisen biologinen tuotanto on ensisijainen. Ensinnäkin siksi, että kommunismi lepää biologisella perustalla, eli ihmisen perustalla. Ihmisen epäilemättä pitää olla myös biologisesti tietynlainen, että se voisi järjestäytyä stabiiliksi kommustistiseksi yhteiskuntarakenteeksi. Tai siis on olemassa ainakin toivottavampia ja vähemmän toivottavia evolutiivisia suuntia. Vaikka elämänmuotoa ei etukäteen varsinaisesti voikaan määritellä. Tämä jos mikä on dialektista materialismia, jonka lopullinen sisältö paljastuu vasta evoluutioprosessissa. Ei kuitenkaan ole niin, että ihmisen evoluutiota enää ohjaisi luonto. Ihmisen evoluutiota ohjaa tästä eteenpäin ihminen, eikä mikään muu.
  
Jos siis ihmisen evoluutiota välttämättä ohjaa ihminen, on kysyttävä, kuka tai mikä ihminen? Millä periaatteella? 
Tahdon riemuvoitto saa yleensä vastaansa päinvastaisen tahdon riemuvoiton.
  
Ehdoton alistaminen ei ole hyvää diplomatiaa.
  
Syöpä ei ole sairaus, jos on varaa väittää niin. 

26.5.2013

Brian Greene, Jack Kerouac fyysikkona.

25.5.2013

SEKSUAALI-IDENTITEETTI JA LUOKKAKANTAISUUS

eivät viihdy yhdessä. Myös tässä huomataan neuvostovenäläisen ja länsimaisen kommunismin ero Neuvostoliitossa ei ollut seksia, KOSKA ei ollut koko kysymystä seksuaali-identteetistä. Havaittiin että luokkakantaisuus ja seksuaali-identiteetti sulkevat toisensa käsitteinä pois. Siksi ainoa tapa ratkaista ongelma oli tehdä julkilausutusti (mutta mitä tosiasiallisesti?) seksuaali-identiteeteistä tasa-arvoista -- kunhan niistä ei tehnyt poliittista numeroa. Julkisesti manifestoitu seksuaali-identiteetti on henkilön yksityinen asia ja oma väittämä. Se ei ole objektiivisesti arvioitavissa. Siksi henkilö voi väittää seksuaali-identiteetistään mitä hyvänsä kun taas totuus voi olla mikä hyvänsä. Yhteiskuntaluokka taas on objektiivisesti määriteltävä asia. Nyt ei voida tietää onko joku henkilö lojaali kätketylle tai avoimmelle seksuaali-identiteetilleen vai luokalle. Seksuaali-identiteetti ylittää kapitalismin olosuhteissa luokkakantaisuuden. Vastaavasti luokattomassa yhteiskunnassa seksuaali-identiteetin merkitys katoaa. Länsimaiset vasemmistolaiset eivät ymmärrä tätä asiaa oikein tai ainakaan samalla tavalla kuin nykyvenäläiset, koska heillä ei ole mitään ensikäden kokemusta sosialismista. Siksi he eivät myöskään ymmärrä homoseksuaalisuuden ilmiötä niin kuin venäläinen sen ymmärtää - kapitalismin olosuhteissa luokkarajat ylittävänä opportunismina.

24.5.2013

OPPORTUNISMI, ELI SELVÄN KOKEMUKSEN KIELTÄMINEN RAHASTA

Mitä on opportunismi? Opportunismi on sitä, että sielu muutamasta pennosesta kieltää saaneensa Taivaassa hyvää kohtelua tai saaneensa Helvetissä huonoa kohtelua.

23.5.2013

Thomas Hardy suistui runouteen vanhuudenpäivillään, epäonnistuttuaan maailmanluokan prosaistina. Esikoisrunoteostaan Hardy hioi kolmekymmentä vuotta.

ONNELLISEN SIITOKSEN IKUINEN HETKI

Siksipä juuri kaikki tilanteet onnellisen siitoshetken ulkopuolella on myös mielenkiintomme ulkopuolella.

ONNISTUNUT SIITOS JA SEKSUAALI-IDENTITEETTI

Seksuaalisuudesta keskusteleminen on hankalaa ihmisten kanssa, joilla ei ole filosofista päätä käsittää, että meillä ei juuri ole Platonin Pitoja syvempää käsitystä siitä mitä ylipäätään on seksuaalisuus.

Eräs nuori vasemmistolainen toivotti minut tervetulleeksi itämellunmäen työväentalolle katsomaan oikeita vasemmistolaisia homoja, jollaisia en tiedosta koskaan tavanneeni tai nähneeni. Ja tämän sanon maailman homokuppilat nuohonneena ja jokaisen hintin jututtaneena.

Ilmiö josta "Venäjän uudet arvot" -polemiikissa on käytetty "homopropaganda" nimitystä on mahdollisimman kaukana itämellunmäen työväentalosta. Rahoitus ja näkyvyys on kaikkein vauraimmassa valtakulttuurissa ja valtamediassa, länsimaisessa muoti- ja viihdemaailmassa. Nuo tyypit eivät edes heitä kusta itämellunmäen työväentalon päälle suihkarista.

Laajemmin seksuaali-identiteetti -ilmiön luonne on se, että homoseksuaalisuuden sisällä vallitsee äärimmäisen suuret tuloerot, kuten heteroudenkin. Homoseksuaalisuus on julkisuuden suhteen polarisoitunut niin, että heikossa asemassa olevat separoituvat manifestoimaan homoseksuaalisuuttaan julkisesti kun paremmassa asemassa olevat tekevät kaikkensa peitelläkseen seksuaaliset taipumuksensa. Tämä ei eroa heterokäyttäytymisestä: kaksinaismoraali kuuluu myös heterokäyttäytymiseen valta-aseman mukaisena.

Se, sitoutuuko henkilö lojaaliksi seksuaali-identiteetilleen yli luokkarajojen, vai luokkakantaisuuteen, on subjektiivinen valinta kaikissa sukupuoli-identiteeteissä. Sukupuoli-identiteetin muuttaminen opportunistisella periaatteella lienee kaikkiin sukupuoli-identiteetteihin liittyvä piirre historiallisesti. Sitä ei ole mahdollista tarkkailla tai kokonaan estää.

Pietarin lakiesityksessä kysymys plautuu tähän: sallitaanko seksuaali-identiteetin manipulointi hyödyntavoittelun takia ja sallitaanko manipuloinnin mainostaminen, eli identiteetin vaihtamisen hyötyjen mainostaminen.

Miksi ei?

Ainoa perustelu taitaa todella olla lisääntymisfunktio. Ja siinä varsinkin jokin ominaisuus, joka erityisesti huolehtii genetiikasta -- tai pikemminkin epigenetiikasta: morfisesta kentästä, sheldrakelaisisttain ilmaistuna. Väestön epäselektiivisen määrän lisäämisestä sinänsä ei voi olla aitovenäläinen päämäärä. Eikä varsinkaan kasvatustehtävä sinänsä, esimerkiksi adoption kautta. Olennaista on nimenomaan siitos, ja vielä paremmin onnistunut siitos. Onnistunut siitos tyypillisesti venäläisessä tai paremmin ehkä pietarilaisessa mystiikassa erotetaan "kiinalaisesta" kauhistuttavasta epäselktiivisyydestä, lihanlisäämisestä, tykinruoan lisäämisestä, tai vain "jonkin syntyneen ihmisolennon" aina samanlaiseksi kasvattamisesta.
 
Venäläiset uudet arvot tuntuvat paneutuvan juuri kysymykseen siitä: miten taata - ei mikä hyvänsä satunnainen siitos - vaan tietyllä solovjovlaisella filosofisella tavallaan hahmotettu onnistunut siitos. Tämä ei ole rotukysymys tai latinalainen verikysymys, vaan aitovenäläinen sielukysymys: filosofisesti äärimmäisen syvä rakkauden mystiikkaa lähestyvä kysymys - keskeinen Pietarissa, vielä esimerkiksi Solovjovin ja Dostojevskin filosofiassa sata vuotta sitten. Mutta ei enää Euroopassa, jossa siitos on enää jälkikaiuntaa, tilastollinen satunnaistapahtuma ilman tarkempaa katsomista ja tunteidenkuuntelua.

Siksi jokaisessa pietarilaisessa siitostapahtumassa on Alexander Pushkin henkilökohtaisesti vastaamassa tapahtumien kulusta (kuten meillä Aleksis Kivi). Jos jokin menee pieleen, sujauttaa Puskin ohuilla pitkillä kauniilla sormillaan ehkäisylaitteen. Syntymäpäivä kuten kuolinpäivä on tietenkin tärkeä juhlapäivä, koska kaikki voi mennä niin monin tavoin vikaan. Voi olla huono tunnelma tai paviaanijumalan sälyttämä impotenssi liiallisen kauneuden edessä. Mutta onnellisen siitoksen päivä on se todellinen juhlan päivä.

22.5.2013

VENÄJÄN SENSUURILAKI

Kuulemani mukaan "Venäjän uudet arvot" -tilaisuutta ei saanut lainkaan kuvata venäläisten vaatimuksesta. Vain venäläinen kuvaaja oli paikalla. Eli esitelmät eivät ole tulossa nettiin, mikä on ikävä juttu keskustelun kannalta. Koko juttu jää siis provokaation tasolle.
 
Sain myös kuulla (lain kannattajalta), että kysymys on yksiselitteisesti SENSUURILAISTA, jolla on suora ja käytännöllinen vaikutus sensuurin merkityksessä ja jota tullaan soveltamaan tässä merkityksessä. Perustana olevan "venäläisen homoseksuaalisuus -teorian" mukaan homous on kuulemma AINA JA POIKKEUKSETTA opportunismia, joka syntyy rahanansaintamahdollisuuksia optimoitaessa: homoseksuaalisuus on AINA oma valinta, jonka määrittää taloudellinen hyöty.
  
Kuulostaa siltä, että tämä ei vielä ehkä ole Venäjän virallinen käsitys asiasta. Uskon, että Bäckmanin uusin "teatteriesitys" saa pian jatkoa.

JÄRJENTUTKIMUSLAITOS = HULLUUDENTUTKIMUSLAITOS

TIMO: Järjellä on ne rajat, jotka hulluus paaluttaa.

SL: Jäljellä on ne rajat, jotka hulluus palauttaa. Hulluus siis palauttaa vanhoja sotia edeltäviä rajoja.

TIMO: Järjellä on raajat, hulluuden puujalat.

SL: Hulluudella on raajoina järjen palavat puujalat.

VENÄLÄISYYS TAUTILUOKITUKSESSAMME

Eivätkö myös eri tavoin suuntautuneet voi elää samassa maailmassa? Minun mielestä ehdottomasti KYLLÄ! Mutta vihervasemmistolaisten mielestä ehdottomasti EI! Heidän mielestään venäläisyys on sairaus, joka pitää parantaa.

TULENARKOJA JA AREMPIA AIHEITA

Onko olemassa juutalaisten rotu tai SS-miesten rotu? Jos ei ole olemassa juutalaisten tai SS-miesten rotua, hyväksytäänkö silloin heidän joukkoonsa kuka tahansa, fyysisesti millainen hyvänsä ihminen? Entä maahanmuuttajavenäläinen, joka vaihtaa identiteettinsä. Minkä takia? Ei pelkän hyödyn takia, vaan myös menestyksen takia.

MAAILMANHISTORIA HUIJAUKSEN DIALEKTIIKKANA

Maailmanhistoria on huijauksen jäädyttämistä. Joku taitavankiero filosofi keksii emämannemaisuuden. Muut emähuijarit liittyvät häneen ja pelaavat itselleen sukupolvien peli- ja elinajan. Sama supermannemaisuus synnyttää taustalla oman sairastuttavan ja paljastavan viruksensa, joka lopulta rappeuttaa huijaussalaliiton ja siirrytään välitilassa kohti seuraavaa sukupolvien kestoista huijausta.
 
Mikä sitten ei ole huijausta? Vain tasa-jako ja totuudenetsiminen täydella voimalla ja kaikilla resursseilla.

Entä sitten jos emme kestä totuutta, kukaan meistä, yksikään meistä?

Mutta voiko totuus olla suurempi piina kuin valhe? Totuuden takia kannattanee kärsiä?

MUUTOS EI AINA LÄHDE ITSESTÄ: SIIS SUKUPUOLEN TAI ELINTEN SWAPPAAMISESTA

Joskus kapitalismiin pitää reagoida eritavoin, eikä aina vain henkilökohtaista elämää tai itseä muuttamalla. Ei swappaamalla sukupuolta tai elimiä edestakaisin vaikka se kuinka olisi markkinatalouden lakien mukaista hetkellisesti. Tietenkään kapitalismin profeetat "suuressa viisaudessaan" eivät tätä argumenttia tule koskaan hyväksymään.

HOMOSEKSUAALIEN TASA-ARVON PUOLUSTAMINEN LÄHTEE NATURALISTISESTA VIRHEPÄÄTELMÄSTÄ LUOPUMISESTA

Meillä homopropagandaa huutaen puolustettaessa vedotaan essentialismiin, eli olemusajatteluun: homoseksuaalisuus on synnynnäinen ja biologinen olemuksellisesti erityinen tila. Ei esimerkiksi rahanansaintamahdollisuuksien synnyttämä valintatilanne. Toisaalta samaa perustelua voi soveltaa myös venäläisyyteen, joka aiheuttaakin sitten jo ihan toisen tason kalabaliikin. Olemusajatteluhan on naturalistinen virhepäätelmä. Eikö? No, jos ei, niin siitä seuraa sitten mielenkiintoinen näytelmä. 

Todellisuudessa: olemusajattelu on virhepäätelmä. Kokonaisihmisyys rappeutuu olemuksiksi, jotka ovat reaalisia selviytymisstrategioita planeettaolosuhteissa. Mutta kokonaisihmisyys etsii totuutta, juuri ymmärtääkseen eri puolet itsessään ja kyetäkseen yhdistämään ne harmonisesti. Kokonaisihmisyydessä on kaikki olemukset, joten olemusajattelu ihmiseen kohdistettuna on kokonaisihmisyyden ja totuutta etsivän mielen näkökulmasta virhepäätelmä. Mutta se ei ole virhepäätelmä eläimen näkökulmasta tai koneen, vaikkapa auton, näkökulmasta.

Jos ihmisen tahto on vapaa, ja ihmisaivot ovat pelkkä itseorganisoituva neuroverkko, silloin ihmisaivot voivat ohjelmoitua miten hyvänsä, eikö niin. Silloin ei siis ole pysyvää ja fiksattua olemusta, vaan puhdas ohjelmoitavuus. Aivoalueet voivat korvata toimintonsa toisillaan ja niin edelleen kuten neurologiasta ja neurologisesta traumatologiasta hyvin tunnemme. Miksi eläimelle tämä sama ei ole mahdollista? No ei siihen ole mitään muuta syytä kuin se, että niin ei tiedetä koskaan aikaisemmin tapahtuneen. Se voi olla mahdollista, mutta sitä ei tiedetä, koska ei ole näyttöä. Entä auto, miksi pakettiauto ei voi olla henkilöauto halutessaan? Siksi, koska pakettiauto on tehtaalla valmistettu ei-henkilöautoksi. Näin koneilla.   
 
Olemusajattelua tutkittaessa on ensin selvitettävä se, mihin tutkimuksen kohteena olevan ihmisryhmän (sukupuolivähemmistöt, venäläiset) olemuksellinen yhteenkuuluvuus perustuu:

1) intuitiiviseen yksimielisyyteen
2) filosofiseen yksimielisyyteen
3) kansallispoliittiseen yksimielisyyteen

ELÄMÄLLE ILKKUJAN IHANTEELLISUUDESTA

Se, että ihailen nyt tällä hetkellä eläviä ihmisiä, joiden vilpittömyyttä ja viisautta voi kaiken aikaa tarkistaa, ihmisiä jotka eivät kätkeydy minkään tähteyden tai kollektiivisesti luodun valtiollisen lavasteen suojiin, ihmisiä joita pääsee lähellä, ja joiden siirtoja voi seurata, sen mahdollistaa ainoastaan tietty mielikuvituksen hankittu liikkumiskyky. Mitään ympärillämme olevaa ei voi ihailla sellainen, jolla ei ole elävää mielikuvitusta. Hän heijastaa vain ennakkoluulonsa ympäristöön ja tekee kaikesta ihailtavasta samaa latteaa ennakkoluulojensa harmaata jatketta. Mielikuvitukseton mieli ihailee vain kaukaisia ja menneitä maailmoja, sellaisia jotka joku paavi tai raharuhtinas on oveluudella pistänyt kasaan kokonaisten kansojen ja aikakausien härskiksi pettämiseksi ja likaiseksi huijaamiseksi, vain osoittaakseen: ihmiset ovat halveksittavia matoja ja tapettavia torakoita juuri siksi ettei heillä ole selvää näkemisen kykyä. He ovat naurettavan sokeita ja fanaattisia sokeudessaan: ihailevat jopa vuosikymmenestä toiseen (varmuudella ja todistetusti) alhaista, rikollista, riivattua, sadistista, mitätöntä lavastettua ja jäljiteltyä, elämälle ilkkujaa.

MILJARDI VENÄLÄISTÄ

Jaaha, taas on päivä eletty, eikä olisi tämänkään päivän rainaa meikäläisen housuissa loppuun katsottu ilman venäläisiä, sillä yhden vuorokauden aikana kuolisi ikävään ja pitkästymiseen ilman Venäjää: ainoaa asiaa mikä tämän tappavan tylsän maailman pitää hengissä ja filmin katsomisen arvoisena. Tietysti se aina vähän maksaa, jos haluaa että tarina pysyy mielenkiintoisena. Ei viinakaan ilmaista ole, eikä ydinpommit. Ainoa ilmainen asia maailmassa on sienet, syksyllä. Miljardi venäläistä, onko se joku muotihuume?

21.5.2013

JÄLJITTELY ELÄMÄNTEHTÄVÄNÄ

vaikuttaa hieman epäkiitolliselta. Jos teet sen hyvin, voidaan aina sanoa ettei se riitä. Jos teet sen täydellisesti sanotaan: se on vain jäljittelyä. Siinä sivussa sinulta pihistetään elinaikaa ja -energiaa.

SYVÄ HUOKAUS

KÄYMÄLÄRADIO



         


- Yo La Tengo with Josh Madell, Susie Ibarra, Mike Ladd and Kid's Chorus – Nuclear War

- New Composers – Из космоса в космос

- Noah Creshevsky – Canto Di Malavita + Mod-07 Lec-27 Inner Product and Orthogonality Part 6

- Infected Mushroom – Pink Nightmares

- Галактическая федерация – Петербург

- Noah Creshevsky – In Other Words (Portrait of John Cage)

- BBC:s Stuart Maconie talks to John Zorn and Pat Metheny about their new 2013 collaboration Tap: Book of Angels, Vol. 20.

- Kluster – Seven Dwarfs

- Improved Sound Limited – Johanna

- 22-Pistepirkko – Carwash

- Milford Graves / John Zorn – Synchronicity

- Весёлые ребята – Автомобили, автомобили буквально всё заполонили


Käytännössä suomalainen poliittinen vasemmisto on yhtä kuin ei vasemmistoa ollenkaan. Mukana ja joukossa on liikaa soluttautuneita tai vain muuten läpimätiä ja älyllisesti heikkotasoisia ihmisiä. Kuka haluaa toimia seulana sellaisessa sorakasassa. En minä ainakaan. Tuosta suunnasta ei toivoa ole luvassa koskaan. Kannattaa keskittyä muihin asioihin.

KAUHUN LÄHTÖKOHTA

on kahden psykologisen merkkijärjestelmän välinen sekaannus. Don Quijote tapahtuu kahden psykologisen merkkijärjestelmän rajalla.

DOSTOJEVSKIN RIIVAAJISTA

julkaisematta jätetty jakso "Stavroginin tunnustus" taitaa todella olla Dostojevskin kirjallisen tuotannon eräs ehdoton huippukohta. Onpas tämäkin nyt kummallista, että juuri tuo kohta oli jätettävä julkaisematta.

Hoffmannilta Neiti von Scuderi on paras tähän asti lukemani, Poen parhaiden kertomusten tavoittamattoman hieno esikuva. Poehan taas oli Dostojevskin esikuva: Poen kertomus The Imp of the Perverse (1846) sisältää kaikki Dostojevsikin Rikoksen ja rangaistuksen (1866) ideat.

MOTHER FUCKER

äitinsänussija, ilmaisee äärimmäistä turhauttavuutta, käytetään jazzpiireissä kohteliaisuutena.

NEW COMPOSERS




Erikoista? Frendasin Facebookissa pietarilaisen New Composers -bändin Valery Alakhovin, jonka tunnen lähinnä muista kuin musiikkiympyröistä. New Composers on klassinen pietarilainen avantgardebändi joka keikkailee paljon ulkomailla. Alakhovilla on noin tuhat FB-kaveria. Huomasin, että jokaisella Alakhovin FB-kaverilla on vähintään yksi yhteinen kaveri minun kanssa (Sami tietenkin), mutta keskimäärin ehkä viisi, toisaalta enintään noin viisitoista. Alakhovin kanssa minulla on kaksitoista yhteistä kaveria. Onkohan ketään toista, jolla on vain yhteisiä kavereita minun kanssa?
On olemassa selkeitä asioita, joista ei voi puhua selvästi, koska ihmisten kokemus noista asioista on häilyvä.

20.5.2013

Kapitalististen markkinoiden lainalaisuus määrittää yksilökehityksen: se mistä maksetaan on evolutiivisesti positiivinen kehityssuunta. Se mistä ei makseta karsiutuu kapitalismissa pois. Loogisessa kapitalismissa yksilöillä ei ole omaa tahtoa: on vain markkinat ja markkinoiden ehdoton totteleminen. Kysymys: jos sukupuolensa tai sukupuoliroolin vaihtamiselle syntyy markkinat, onko silloin sukupuolen vaihtamiselle mitään estettä? Vastaus: Ei ole. Yksilöllä ei ole rahan ja markkinoiden tahdon ylittävää omaa tahtoa. Entä mikä on rahan ja markkinoiden tahto? Se on rikkaimpien ihmisten tahto.

19.5.2013

VENÄJÄN TUHOAMINEN KANSALLISENA OLEMASSAOLONTEHTÄVÄNÄ

Mannerheim kirjeessään 1919: "Mielestäni pitäisi saada kansa nousemaan vaatimaan Pietarin ottamista, sillä se on kyllä tosi, että vapaussota on selvä vasta silloin, kun Pietari on otettu. Bolsevikkivaara on ilmeinen. Ja kamalaa on, että helvetillistä menoa jatketaan aivan nurkkiemme takana, ihmisiä rääkätään kymmenin tuhansin kuoliaiksi ja myrkkyvirta valuu saastan lähteestä yli maailman. Olisi siinä tehtävä kanasallemme, maailmanhistoriallinen tehtävä, sulkea tuo virta täältäpäin ainakin - mutta kansamme on liian saastutettu kyetäkseen siihen" Lähde: Stig Jägerskiöld: Valtionhoitaja Mannerheim, s. 234
mitä se nyt on muka olla
Afrikan kaunein kuningas

18.5.2013

Tässä haastiksessa kannattaa katsoa enemmän tota toimittajaa. Tuttu kettu Pietarista. Saa varmaan miehiltä aika hyviä haastatteluja tolla flirtillä :-) Venäjällä kaunis nainen voi flirttailla avoimesti miehille, koska ei ole pelkoa, että kenenkään miehen tarvitsisi naisten perään lähteä juoksemaan.
Huonoimmassa mahdollisessa maailmassakaan
kaikki eivät voi olla palkkamurhaajia:
joidenkin on aina murhattava omalla kustannuksellaan.

DEMOKRATIAN NÄENNÄISTYMISEN ALGORITMI


0) synnytettään kohtuuttomat tuloerot keinotekoisesti

1) erikoisuudentavoittelu kanavoituu normipoikkeavaksi psykologiaksi vailla positiivista päämäärää

2) joillain on koko ajan mahdollisuus rahoittaa normipoikkeavaa psykologiaa

3) käsitys ihmisyydestä saadaan sekaisin maksetulla psykologialla

4) äänestäjät kääntyvät itseään vastaan

5) syntyy kollektiivinen tukholmasyndrooma jossa panttivangit takertuvat kidnappaajiinsa

6) syntyy nykyaikainen parlamentarismi.

TURPAANOTTOKYKY, KULTTUURIN TÄRKEIN MITTARI

Jos pohditaan epäsuhtaa esiinnostettujen miespuolisten ja naispuolisten kulttuurivaikuttajien osalta, on kiinnitettävä huomio ensisijaisesti turpaanottokykyyn. Oletus on, että naisilla on vähäisempi kyky ottaa turpaan vuosikymmeniä mielipiteen tai pelkän eksistentialismin perustalla, elää viidakossa yksin kapinallisena, yhteiskunnan ulkopuolisena ja hylkiönä, ja pysyä silti joka hetki ylimaallisen kauniina ja ylevänä (koska hylkäämisen eräs perusta on juuri epäinhimillinen kauneus) sekä timattisen luovuuden terässä.

17.5.2013

RAHAN TEKEMINEN NYKYMAAILMASSA: HELPOIN JA VARMIN TAPA ILMAN HUIJAUSTA

Rahan tekeminen on helppoa. Tarvitsee vain opetella täydellisesti tämän luentosarjan sisältö ja mennä johonkin pankkiin tai vastaavaan laitokseen tekniseksi neuvonantajaksi. Maailmanluokan osaajia ei ole ruuhkaksi asti. Ei tarvitse olla mitään patentoitavaa, riittää että systeemisi toimii, ja saat itse määrätä kuinka monta nollaa on palkkioshekissäsi. Luolamiehelle tai edes 1800-luvun ihmiselle ei olisi ollut yhtä helppoa.


HOMOAVIOLIITOT


(Wedding gift, by Forrest Myers)


 Kun näen sosiaalisessa mediassa kuvan toisiaan suutelevista naisista tai miehistä, miksi en huuda spontaanisti: YES!

En huuda, koska asia ei herätä minussa vähäisimpiäkään tunteita eikä kuulu minulle.

Kun näen sosiaalisessa mediassa kuvan toisiaan suutelevasta naisesta ja miehestä, miksi en huuda spontaanisti: YES!
 
En huuda, koska asia ei herätä minussa vähäisimpiäkään tunteita eikä kuulu minulle.
     
Minun puolestani aikuiset ihmiset saavat tehdä mitä huvittaa toistensa kanssa, kunhan eivät kiusallaan tuppaudu ihmisten eteen julkiselle paikalle tekemään niitä asioita.


 
Kun tuntumani mies ja nainen päättävät mennä näyttävästi avioon, ajattelen: voi voi, toista ei voi omistaa eikä rakkautta käskeä ihmistahdolla: siispä todennäköisesti he kohta yhtä näyttävästi eroavat, mutta toivottavasti saavat tuolla keinolla nautittua elämästä ilman että aiheuttavat vahinkoa toisilleen tai ulkopuolisille.
 
Kun tuntumani mies ja mies tai nainen ja nainen päättävät mennä näyttävästi avioon, ajattelen: voi voi, toista ei voi omistaa eikä rakkautta käskeä ihmistahdolla: siispä todennäköisesti he kohta yhtä näyttävästi eroavat, mutta toivottavasti saavat tuolla keinolla nautittua elämästä ilman että aiheuttavat vahinkoa toisilleen tai ulkopuolisille.
 
Itse en voi koskaan avioitua, koska minua ei voi omistaa eikä rakkautta voi käskeä ihmistahdolla.
 
Kannaltani ainoa tasa-arvoinen ratkaisu avioliitto kysymykseen on siten se, että kukaan ei voi mennä avioliittoon.

(Pietaritar)
Totuus on rajalla, rajan takana odottaa ylilyönti.

MOTIIVI POIKETA NORMISTA



 
Tietyt normipoikkeamat ovat yksilölle taloudellisesti hyödyllisiä, mutta biologisesti tai henkisesti haitallisia. Esimerkiksi jos henkilö on palkkamurhaaja, hän voi tienata mukavasti, mutta aiheuttaa kyllä sielulleen vamman. Hän on normipoikkeama, koska kaikki eivät voi elää murhaamalla toisiaan.
   
Toiset normipoikkeamat taas ovat yksilölle taloudellisesti haitallisia, mutta biologisesti tai henkisesti hyödyllisiä. Asian kompleksisuus on siinä, että nämä vielä pitää tarkasti erottaa. Esimerkiksi jos henkilö on avantgarderunoilija tai -säveltäjä, hän ei voi mitenkään ansaita työllään rahaa, mutta voi kyllä tehdä sielulle palveluksen. Hän on normipoikkeama, koska kaikki eivät voi elää ansaitsematta työllään toimeentuloa.
 
Normipoikkeama, poikkeavuus sinänsä ei siis kerro mitään siitä, mikä on yksilöllisen toiminnan moraalinen arvo yhteisön näkökulmasta. Meidän yhteiskuntamme on erittäin alkeellisilla mittareilla varustettu mittaamaan tätä moraalista arvoa. Toisaalta biologisen tai henkisen haitan suuruutta ei osata mitata. Toisaalta sielullisen palveluksen merkitystä ei osata mitata. Tähän porsaanreikään sitten iskevät ne yhteiskunnalliset sairaudet, joista tällä hetkellä eniten kärsimme.

SOSIAALINEN MEDIA JA TAIDE

Maaria Pääjärveltä tähän aiheeseen hyvä avaus.

Muistan itsekin vielä ne monokulttuurin ajat, kun oli mielekästä kysellä: oletko kuullut sitä tai tätä bändiä. Ja vastattiin vilpittömästi: ei en ole, kerro lisää. Vilpittömyys perustui siihen, että avaruus, josta saattoi etsiä, oli noin paikalliskirjaston levyvalikoiman kokoinen. Nyt se on miljoona kertaa laajempi, ja siitä seuraa koko kysymyksen mielettömyys. Siksi vastaus kysymykseen on yhä useammin välttelevä: "Hei, älä yritä kasata harteilleni tiedostamisen moraalista velvollisuutta".

Taiteen verkkoonkatoamisilmiö on vain illuusio, sillä löytyminen on yhtä todennäköistä somessa. Oivaltuu, että koko touhu on suuri itseohjautuva prosessi. Taiteilija on suuren hermoverkon yhden solmun adaptiivinen painokerroin ja iloinen tuosta mahtavasta tehtävästään. Tai jonkun lineraarisen regressiomallin binaarinen luokitin.

No voi taiteilija olla muutakin. Eihän some ole mikään velvollisuus vaan pelkkä mahdollisuus.
 
Epäonnistuneita esimerkkejä, someen katoavaa taidetta meillä on yllin kyllin. Mutta on onnistuneitakin esimerkkejä, niitä tulee vastaan joka päivä. Varsinkin aktiivisilta kuvataiteilijoilta.

Tom McNease esimerkiksi julkaisee maalauksensa vain netissä ja tuhoaa heti alkuperäiset fyysiset maalaukset ja poistaa heti kaikki valokuvatiedostot ja kopiot omalta koneeltaan. Joskus serverin pykiessä tuhoutuu kaikki data aikamme mestariteoksista. Kysymys on siis fyysisistä maalauksista, ei digitaiteesta. Siis taiteilijan omien sanojen mukaan. Mutta mistä minä sen voisin tarkistaa? Nuo maalauksethan on tuhottu, näyttelyitä ei pidetä, tyyppi asuu Meksikonlahden kansallispuistossa Mississippin suistoalueella, metsässä. Taitava huijari? Kaikki taide on taitavaa huijausta? Mutta miksi? Tom ei saa apurahoja, omien sanojensa mukaan. Mitä hänen pankkitilillään oikeastaan tapahtuu?
   
Toisaalta mitä muka voi tietä esimerkiksi aikamme merkittävästä musiikista ilman internettiä? Ei yhtään mitään, vaikka asuisi New Yorkissa ja juoksisi joka ilta ympäri kaupunkia.

Kansalliset apurahamafiat perustuvat taidetta väsyneesti ja laiskasti arvottavaan kouralliseen eliittiin ja hyvin pieneen taiteen puroon, joka on totaalisesti toinen asia kuin "aikamme taide". Mitään yhteyttä niiden välillä en näe. Syykin on selvä. Apurahaeliitti ei toimi aistillisen esteettisen periaatteen vaan porvarillisen periaatteen piirissä: kysymys ei ole teoksista vaan henkilöistä. Periaate on poliittinen, vaikka elämme globaalissa kosmopoliittisessa moninapaisessa mailmassa "ilman dikotomisia mustavalkoisia vastakkainasetteluja".
   
Apurahamafialle taiteessa ei ole kysymys siitä mikä vakuuttaa tai vaikuttaa mieleen tai aisteihin tai sieluun. Kysymys on pelkästään siitä, kuka henkilö on saanut nimensä poliittiseen listaan. Nimen listaan saaminen taas saa uteliaan kateellisen ja katkeran "yleisön" kerääntymään teosten äärelle: mikä tästä paskasta muka tekee sellaista että sille pitää antaa tolkuttomasti julkista rajoitusta.

Koko tämä bisarri teatteri ja siitä irtoavat masentavat puheenaiheet ovat AINOA apurahataiteeseen liittyvä kysymyksenasettelu. Mitään esteettistä tai taidekriittistä perustelua ei ole, eikä saa olla. Kaikki mielekäs puhe on uhka tuolle mafialle, joka haluaa nähdä ympärillä vain järkensämenettäneitä tahdottomia joojoomiehiä.

Koko taideinstituutio on sikäli menettänyt arvovaltansa, että se ei pysty seuraamaan ja suodattamaan "aikamme olennaisesti virtuaalista taidetta". Samalla hertkellä pitää ymmärtää millaisia uusia kvaliteetteja tarjoaa mahdollisuus tutustua joka päivä kymmeneen uuteen mieenkiintoiseen kuvataiteilijaan ja säveltäjään ympäri maailmaa. Se tarjoaa yksilölle hillittömiä mahdollisuuksia, samalla kun se täytyy turhautta lautakuntia ja saada heidät kokemaan aiheellista voimattomuutta.
 
Taiteilija voi olla poliittisena listattuna ja korruptoituna henkilönä taantumuksellinen. Mutta jos hän on todella luova, hän mahdollisesti ymmärtää millaisia potensoituja aidosti taiteellisia mahdollisuuksia uudet keinot tarjoavat.

Uusia keinoja tietysti on motiivi vastustaa sellaisilla henkilöillä, jotka eivät pysty epätriviaaliin ajatteluun. Siis jäljittelijät vastustavat uusia mahdollisuuksia poliittisesti. Koska nuo mahdollisuudet toki ovat aivan hurjat ja miltei vastustamattomat.

Ainoa asia, joka oikeasti on siis muuttunut on se, että taidetietoisuuden mississippi on nyt sata tai tuhat kertaa leveämpi ja nopeammin virtaavampi kuin aiemmin.

Kriittisesti voi sanoa, että virtuaalinen aistimisympäristö rajaa asioita joskus hyvin latteasti ja ikävästi: fyysisessä tarkastelussa voisimme Tom McNeasen tai Dale Franckin teoksista arvioida miten ne ovat syntyneet, mutta virtuaalisista teoksista emme voi oppia tätä. Voimme vain ihmetellä ja haukkoa henkeä. Kenties tulla huijatuiksi.

Toisissa taidemuodoissa rajoitukset ovat erilaisia. Kuvataiteesta ja veistotaiteesta tietenkin joku Olavi Lanu ei sovi nettiin, koska siinä taiteessa on vain sellaisia asioita, joita ei voi netissä esittää ja siinä ei ole mitään mitä voisi netissä esittää. Voi sen niinkin tehdä. Ympäristötaide jne. Totta kai, eikä tässä ole minun puolelta mitään poliittista vastakkainasettelua. Mutta jos menisimme Lanulta kysymään, mitä mahtaisi sanoa. Jäärät ja äärifiksoituneet ihmiset ovat yleensä hyvin kielteisiä kaiken muun paitsi ikioman fiksaationsa suhteen. Ei se mitään kulttuuria ole, useinkaan.

Teatterin ja muiden varsinasten näyttämätaiteiden ainutkertaisuus ja teollisen toistettavuuden mahdottomuus tekee niistä digitaalisella aikakaudella erittäin vähän kulttuurin uusiin ilmiöihin ja muutoksiin vaikuttavia taantumuksellisia taidemuotoja. Nuo alueet voivat kukoistaa vasta dynaamisempien alueiden täyden kehityksen jälkeen. Hyvin pitkällä viiveellä.

Oluttuopin kylkiäisinä vastaan tuleva taide on mainio idea, varsinkin meillä kun olut on niin kallista. Enkä puhu vain Art goes kapakka -teemasta. Virolaisilla tuotantohinnoilla tuopin kylkeen voisi helposti liittää vaikka hyvälaatuisella kannella valmistetun tupla CD-levyn (a 2.50 euroa). Seitsemän euroa maksaa tuoppi Helsingin keskustan paikoissa. Voisi olla niin että kaikki oluen ostajat saavat joka oluen kylkiäisinä levyn jos haluavat.

Digitaalinen some, jossa palstamillimetrill ei ole määritetyä hintaa, mahdollistaa myös prosessin julkaisemisen, siis keskeneräisen taiteen julkaisemisen. Itse ajattelen tätä blogia juuri keskeneräisen taiteen julkaisukanavana, kommentoinnin ja prosessin kuvaustapana. En ikinä julkaise mitään “valmista” blogissa, kuin ehkä vahingossa. Koska valmiille minulla on muut kanavat. En tietenkään myös tahallaan keskeneräistä. Kaikki vaan tuppaa olemaan yleensä vauhdissa kesken. Turha edes väittää mitään muuta.

Eräs uusi ulotuvuus jonka some mahdollistaa on SNR:ltä eli signaali-kohina-suhteeltaan heikkojen taiteilijoiden diggailu. Esimerkiksi taiteilija joka tuottaa tasaisen varmasti 90% kuraa ja 10% silkkaa neroutta on täysin diggailtavissa, kun taas perinteinen instituutio pitäisi sellaista liikana epätasaisuutena ja epäammattimaisuutena. Se, mitä mieltä taiteilija itse on töidensä mielenkiintoisuudesta tai valmiusasteesta on täysin yhdentekevää siltä ahneelta kuluttajan kannalta, että haluaa hyötyä ja saada taiteessa olevan energian itselleen.

Miksei siis kriittinen taideymmärrys voisi perustua prosesseille, jotka ovat kesken? Niin, juuri siksi, että keskeneräisyydenkin arvioiminen on kritiikin tehtävä silloin kun taiteilija itse ei kykene tai halua sitä arvioida. Blogeissahan ei yleensä kerrota mikä on kesken ja mikä ei, sinne vain lätkitään kaikkea palstamääriä miettimättä, kuka milläkin periaatteella ja filosofiansa mukaisesti. Sellaista on hyvin vaikea kritisoida, ja jos kritisoimisen asettee edelytykseksi, joutuu yleensä vain ohittamaan kaiken. On pakko vaistonvaraisemmin olla läsnä vain siinä mistä pitää ja mistä ei: olla sen suhteen hyvin varma. Ja hyväksyä oma erehtyväisyys.

Ylipäätään silloin kun koko elämän jo pitäisi vähitellen muuntua taiteeksi, ei ole mitään järkeä eristää taidetta omaksi pikkupoolikseen, vaan päin vastoin murtaa taiteen hedelmöittävät virrat kaikkialle yhteiskuntaan. Koko tämän muuntumisen päämäärä on ihan jokin muu kuin taiteen eristäminen jonkinlaiseksi poliittiseksi epäaistilliseksi ja epä-älylliseksi perversioksi.
Omakin tytär kuulemma 1/8 manne. Tämä tästä nyt vielä puuttui!

16.5.2013

MAAILMA ON KOULUKOTI

Syvä epäluulo taidetta kohtaan on ymmärrettävä asennoitumistapa kulttuuri-ilmastossamme. Taidetta käytetään niin paljon valtakoneiston ja talouskoneiston pyörittämiseen, että on syytä epäilyyn, jos joku haluaa olla mukana touhussa. Huonon taiteen ilo on elää tuhlaamalla ihmisten kallisarvoista aikaa. Mutta sillä tietoisuus kehittyy. Maailma on koulukoti.

MIKÄHYVÄNSÄ SKENE HENGETTÖMYYDEN MOLIERELÄISENÄ NÄYTTÄMÖNÄ

Ongelma tässä hahmotuksessa on toistuva sana "skene". Skene on maalliselta periaatteelta lähtevää toimintaa, joka on aina suoranaisessa ristiriidassa henkisen toiminnan kanssa. Siksi vierastan myös kulttuurielämässä näitä "skenejä".

En ymmärrä mitä ihmettä henkisellä kulttuurilla voi olla tekemistä jonkun "skenen" kanssa. Kyllä henkistä muuntumista etsivän ihmisen pitää kestää (ainakin aluksi) yksinäisyys. Vertaisryhmien etsiskely on aivan liian optimistista. Se on illuusio. Yleisestikin ottaen liiallinen optimismi vaivaa henkisesti suuntautuvia ihmisiä. Ei ymmärretä omaa tietoisuuden tilaa tai tämän planeetan tosiasiallista tilaa. Ei uskalleta ymmärtää. Nähdään toivoa, vaikka sitä ei ilman ihmeen tapahtumista juuri ole. Ei testata omaa henkistä tasoa jatkuvasti taiteiden avulla. Luullaan kaiken laista itsestä ja toisista ilman objektiivisia (tai intersubjektiivisia) kokemuksia ja selkeitä havaintoja. Petytään huijareihin, joita tämä maailma tursuaa, tietenkin ja aina: ainoana tehtävänään saada hyvää tarkoittavat ihmiset pettymään.

Tarkemmin kun ajattelen mikä "skeneissä" mättää, päädyn tähän: yhteistyön ja yhteensopimisen tarve ylittää päämääränä varsinainen työn henkisen päämäärän. Näin ei voi olla esim. gurdjiefftyössä, jossa paino on ehdottomasti nimen omaan työn päämäärässä sinänsä, ja yhteensopimisen tarve on alisteista työn päämäärälle sinänsä. Työn päämäärää ei voi alistaa yhteensopimisentarpeelle, joka kuvastaa yksilön liiallista maailmaan kohdistuvaa optimismia ja yksinäisyyden pelkoa. Yksilö ei voi tosiasiassa kohdistaa maailmaan omia sosiaalisia tarpeitaan koskevia vaatimuksia niin, että maailman tulisi joka tilanteessa täyttää ne. Maailma on se miksi se on historiallisesti tullut ja siellä pätee ne voimasuhteet, jotka ovat historiallisen prosessin tulos.
 
Yksilö, joka aina on maailmaan heitetty, ei voi vaatia tältä asetelmalta minkäänlaista henkistä tyydyttävyyttä tai valmiutta. Yksilön mahdollisuudeksi jää huolehtia työn päämäärästä ja työn edellytysten kehittämisestä. Vailla egoa ei voi toimia maailmassa. Sellaista ei voi edellyttää keneltäkään. Se olisi käytännöllinen paradoksi. Sen sijaan voi PYRKIÄ olemaan tietoinen egon toiminnasta, jotta kykenisi erottamaan sen jatkuvasti verhoutuvat päämäärät henkisistä päämääristä, joiden kautta ainoastaan avautuu uusia näköaloja ja kehityshorisontteja. Utooppinen tehtävä, jonka edessä ei pitäisi masentua, menettää järkeään, romahtaa uskoon, luopua filosofiasta, luopua taiteesta, luopua maailmasta.
 
Kaikki me olemme prosessissa ja tekemässä työtä, toiset tehokkaammin kuin toiset, monesta muuttujasta riippuen. Guruinstituutio on minusta aina epäilyttävä, enkä sellaiseen sopeutuisikaan, koska olen itseni opettaja, enkä koskaan voisi pitää ketään gurua, enkä koskaan haluaisi olla kenenkään toisen guru.
 
Gurujen motiivien selvittämisen mahdollisuuteen en usko. On aina monia päällekäisiä ja rinnakkaisia, kätkettyjä ja avoimia motiiveja. Puhtaasti henkisellä alueella voi toimia monin tavoin "väärin". Perimmäisiä motiivejä ei välttämättä voi hahmottaa symbolien tai käsitteiden avulla. Jos joku ei "tiedä" motiivejaan, se on minusta ihan uskottava lähtökohta. Jos joku "tietää" motiivinsa, on katsottava sitä objektiivista taidetta, jossa motiivit saavat järjestyneen ilmenemismuotonsa. On aina alue, jota hän ei voi "tietää". Kysymys on siitä osaako hän itse tunnistaa tuon alueen, ja tunnustaako vaiko kätkee. Myös se minkätyypistä luovuutta sisältyy asioiden selityksiin: onko epätriviaaleja omia tulkintoja, vai jäljittyykö kaikki traditioon. Traditio on aina häviöllinen, joten kukaan ei voi olla "guru" kykenemättä epätriviaaliin luovuuteen. Tämänkin jos tajuaa on jo henkisesti korkeammalla tasolla kuin useimmat "gurut". Mikä ei siis tarkoita, että olisi alkua pidemmällä tai edes alussa.
Moraalinen tila voi olla vain sellainen, jossa kaksinaismoraali on tarpeeton.

HUONON KARMAN PUOLIINTUMISAIKA

Romaniväestö on alunperin vapaudenjanoisten ja henkisten ihmisten yhteisö, jonka ylpeys, ylimielisyys  ja itsediskriminaationtarve on kohdannut valtaväestön tylppäotsaisuudessa lakkaamattoman henkisen nöyryyttämisen tarpeen. Satoja vuosia kestäneen prosessin seurauksena nuo ihmiset ovat rappeutuneet toisaalta valtaväestön pahantahtoisuuden toisaalta oman ahtaan "kulttuurinsa" puristuksessa tasolle, jossa henkisiä kykyjä käytetään enää vain ja ainoastaan (rasistisella perusteella erotetun) valtaväestön petkuttamiseen. Henkinen ja kulttuurinen ylpeys on vähitellen kanavoitunut kollektiiviseksi sosiaaliseksi kamikazesuunnitelmaksi, jossa yksittäisen yksilön merkitys on huonon karman yleinen toteennäyttäminen, poikkeuksia huomioon ottamatta. Siksi romani ei enää välitä omasta karmastaan: hän on jo jumalallisen koston tietoisuuden esine, vailla omaa persoonallista tahtoa tai kohtaloa. Karmaattisen koston merkitys on siinä, että valtaväestö menettää henkisesti ja geneettisesti kaiken siitä todellisesta humaanista olemuksesta, joka romaneilla joskus oli, ja joka on yleisinhimillisesti keskeinen todellisuus. Tuo menetys on itseasiassa tuhoisa: kosto toteutuu hitaasti mutta vääjäämättä.

15.5.2013

Toisesta maailmasta tuleva ääni joka koskettaa suoraan sielua värähtelyllään.


Niin ylpeä mustalaisten kristallitaivaan keisarinna seitsemän valkoisen hevosen ympäröimänä, kauttaaltaan kultaan kiedottuna.
On se vain Irene Hagert ollut nuorena taivaallinen kaunotar, oikea mustalaiskeisarinna. Kuinka moni meistä nyt on koskaan ylipäätään päässyt mustalaisprinsessaa naimaan? Ja tällainen kypsempi tapaus vielä. Voi jumalat! Onko se nyt sitten niitten kulttuurissa niin suuri synty jos yrittää vaimoa iskea aviomiehen silmien alla! Mistä minä olisin voinut tietää, että ne pääsevät puukkojen kanssa sisään sinne Yökyöpeliin? Olisi pitänyt arvata siitä poliisiautosta, joka seisoi kadun toisella puolella koko illan.

Tuula ja Allan Hagertin häät Ylen elävässä arkistossa. 

VÄINÄMÖINEN, VAPAHTAJA JA HUIJARIN VIIMEINEN TOIVO

Ehkä vähän todella hätiköin, kun lähetin tervehdysviestin halla-aholaiselle arkkitehtiystvälleni ja kerroin liittyväni käsiä voimattomasti levitellen heidän äänestäjäjoukkoihinsa. Ehdimme jo sopia tapaamisenkin Jussi Halla-ahon kanssa mustalaiskysymyksen lopullisen ratkaisun tiimoilta. Se pitää nyt kyllä perua. Sanokaa te mitä hyvänsä, mutta onhan se nyt ihan väärin, jos koko romaniväestö laitetaan kaasukammioon yhden tällaisen pikku hassuttelun takia: että erhtyy myymään vapahtajansa Golgatalle. Kerranko sitä ihminen erehtyy, niin, ja varsinkin kun tulee vanhaksi ja unohtaa silmälasit kotiin. Tulee vain miettineeksi, miten huonosti jollakin ihmisellä täytyy tässä yhteiskunnassa olla asiat, jos pyrkii hyötymään minua huijaamalla. Eikö täältä todellakaan löydy enää ketään helpommin huijattavaa? Ei ole huijarinkaan elämä helppoa. Tällaista on olla huijarin viimeinen toivo.
Lähetänpä tässä ehtiessäni Erottaja Barin perussuomalaiselle omistajalle pahoittelukirjeen käyttäytymisestäni ja anteeksipyynnön henkilökunnalle.


Hei, 
ilmestyin eilen loppuyöstä kulttuuripukuisten romanien seurueessa kapakkanne ovelle. Kävi ilmi, että paikkanne politiikan mukaan kyseisillä henkilöillä ei ollut
kulkuoikeutta ovesta sisälle, millään ehdolla. Käsitin asian niin, että kysymys
on rasistisesta separaatiosta ja nostin aika metelin kadulla, johon ovimies
(joku pohjanmaalainen nuorimies, vähän uskonnollisen oloinen)
otti aika jyrkän kannan. Tulin siinä häntä sättineeksi rasistiksi ja takistani
irtosi nappikin pähinässä.
 
Minulta jäi humalatilani takia vähemmälle huomiolle se tosiasia, että
ovimies kutsui seurassani ollutta somalitaustaista henkilöä rikolliseksi,
joista ravintolalla oli jo entuudestaa kokemusta. Minun olisi kannattanut ehkä kuunnella häntä tarkemmin, sillä rikollisiksi he sitten pajastuivatkin, koko joukko. Hämmentävää jutussa oli lähinnä se, että huijariseurueessa oleva houkutuslintu-nainen on erittäin taitava laulaja. Etiikka ja estetiikka eivät vain tällä kertaa kulje käsikädessä. 
En pidä rasistisesta asenteesta, mutta kyseiset henkilöt todellakin olivat rikollisia.
Sain tietää tämän taksimieheltä joka tunnisti heidät ja kertoi heidän viimeaikaisista
tekemisistään, jotka ovat taksimiesten tiedossa.  
Toivoisin että välittäisitte kyseiselle ovimiehelle pahoitteluni ja anteeksipyyntöni.
Asia harmittaa erityisesti siksi, että pidän tätä ovimiestä sympaattisena hahmona
ja toivoisin vielä joskus pääseväni baariinne juopottelemaan.
Lääh ja puuh. Manne ei ollutkaan saanut rahaa vielä tänään. Vasta huomenna saa siskolta rahaa. Mutta haluaisi lahjoittaa minulle kuitenkin jonkun arvokkaan kellon. Kello vain ei tullut sekään kotoa mukaan. Saisin sen myöhemmin. Nyt pitäisi sitten vain tarjota taas koko ilta. Lääh ja puuh. Mutta hyvän tarinan perässä kannattaa tehdä mitä hyvänsä. Tästä tarinasta tulee hyvä vain jos saan mannelta takaisin ryyppyvelat. Käykö niin todella, se jää nähtäväksi seuraavassa jaksossa. Ihmeiden aika ei ole ohi, eihän.
Liian koukuttavaa. Mitä seuraavaksi? Mikä on seuraavan oppitunnin siirto?
Manneystävän lämmin neuvo tässä tilanteessa: "Manneen ei voi ikinä luottaa!!! Saat luultavasti todistaa vielä lisää vedätyksen taidetta!!! Kehotan tässä vaiheessa vetäytymään!!! Pääsit halvalla!!! Usko mua, mannea!!!"
Manneen voi aina luottaa!

SEIREENIKERTOMUS JATKUU

Hmmm, nyt tuli tarinaan pieni lisämutka: Irene soitti ja pahoitteli öistä sekoilua ja holtitonta rahantuhlausta. Hän lupasi tänään maksaa velkansa, 300 euroa + päivällisen. Eilen oli hänen syntymäpäivänsä ja hän halusi juhlia kunnolla. Hän pahoitteli, että jouduin syntymäpäiväjuhlien maksumieheksi. Hmmm, oppitunti jatkuu...?

SEIREENINLAULU JA KULTTUURIRIEPU

Viimeyönä toteutui antifasistin elävä painajaisuni Helsingin yössä. Olin runokokoelmani taittotauolla Helsingin Kasarmintorin karaokebaari Yökyöpelissä. Tapasin baarissa romanipariskunnan ja somalimiehen. Pariskunnan nainen, yli viisissäkymmenissä oleva Irene, lauloi lumoavasti vanhoja suomalaisia iskelmiä. Laulu teki minuun niin vahvan vaikutuksen, että tarjosin koko porukalle kierroksen.
 
Lauloin itsekin. Sen jälkeen kävin vessassa, ja siitä eteenpäin on filmi vähän hämärämpi. Todennäköisesti minut huumattiin paitsi laululla myös juomaani ylimääräisiä aineita sekoittamalla. Jouduin outoon unimaiseen tilaan, jossa Visa-korttini jotenkin oudosti avautui seurueen käyttöön.

Itse olin korttini käytöstä vastuussa. Tietenkin tiedän, että romanien kanssa on AINA oltava ÄÄRIMMÄISELLÄ tavalla varuillaan. Tietenkin minua on vedättänyt satatuhatta "ryssämafiosoa" huikaisevan kauniine houkutuslintuineen. Tietenkin olen oppirahani maksanut moneen kertaan. Mutta kuitenkin.

Jatkopaikkaa etsiskellessämme törmäsimme outoon rasismin muuriin. Erottaja barin, Milli klubin ja DTM:n ovimiehet eivät suostuneet päästämään kulttuuripukuisia ystäviäni sisälle. Syy oli avoimesti ilmaistuna rasistinen. Kun tiedustelin asiaa Erottaja barin ovimieheltä, hän kertoi baarin omistajan jyrkästi kieltäneen KENENKÄÄN romanin astumasta jalallaan tiloihin. Ovimies myönsi omistajan olevan Perussuomalaiset -puolueen jäsen. Jouduin rähinään pohjanmaalaisen lestadiolaisen nuoren ovimiehen kanssa ja takistani irtosi nappi. Sanoin, että tällainen laulaja kunnioittaa heidän matalaa majaansa vain ehkä kerran vuosisadassa. "Kun Irene astuu tämän kaupungin kadulla hänen jalkansa alle pitäisi levittää PUNAINEN MATTO!" Ovi mies nosti minua rinnuksista ja huusi, että kysymys ei ole naisesta vaan seurueen miehistä: somali on tuttu ammattirikollinen. Huusin, että voin hengelläni mennä takuuseen näistä ystävistä: heitä kunnollisempia ihmisiä on tästä kaupungista mahdotonta löytää! Ovimies kehotti minua nopeasti eromanaa seurueesta ja menemään nukkumaan ennen kuin pääsisin eroon rahoistani ja pahimmassa tapauksessa hengestäni. Huusin ja raivosin herjauksia viskellen, että tulisin puolustamaan näitä ystäviäni loppuun asti kaikissa tämän maailman oikeusistuimissa ja lopulta Jumalan edessä. Ovimies väitti, että olen menettänyt todellisuudentajuni, enkä tiedä tosielämästä yhtään mitään. Huusin: Rasisti! Fasisti! Natsihuora! Kulttuurinvihaaja! Taiteenvihaaja!
 
Rasismin muuri vaikeni, mutta vedätys kiihtyi. Menetin ehkä muutaman sata euroa kaikenlaiseen taksiajeluun ja tarjoilluun. Lopuksi vielä päädyimme 24/7 kauppaan, jossa ostin seurueelle noin viikon ruoat. Pitäjänmäen Toimistontie 3:ssa, suunniteltujen jatkojen osoitteessa taksimies esti minua joutumasta asuntoon. Kun jäin taksiin, taksimies kertoi, että somalimies on entuudestaan tuttu ammattikriminaali. Kaksi miestä voisivat asunnossa kiristää minua veitsellä naisen tyhjentäessä automaatilla tiliäni. Sama rokonarpinen somali oli häneltäkin varastanut aiemmin puhelimen ja jättänyt saman kalliin puhelimen toiseen taksiin pantiksi, ajettuaan ensin Espooseen ja luvattuaan jatkaa matkaa Tampereelle. Kun pantin saanut taksimies oli selvittänyt puhelimen alkuperää oli selvinnyt, että se on varastettu toiselta taksimieheltä. Tämä on heidän elämäntapansa, toisti taksimies. Päivästä toiseen tätä jatkuu. Päivästä toiseen.
 
Taksimies pyöritteli masentuneena päätään ja sanoi, että kyseisen huijariseurueen yksikin seikkailu kaupungilla tuottaa Jussi Halla-ahon pussiin aina muutaman lisä-äänen. "Me kun näemme tätä kaikkea niin paljon. Me kun joudumme tietämään miten tämä yhteiskunta lepää." "Se on nääs niin, että sielukkaan laulajan ja kulttuuripuvun käyttäminen vakavan rikollisuuden ja huijaritoiminnan peitteenä on paitsi syvästi tunteita loukkaavaa myös poliittisesti haitallista." "Suomalaiset nääs eivät tykkää, eivät tykkää...", mutisi taksimies masentuneena. Itse tuijotin hiljaisena ulos sivuikkunasta. En jaksanut pomppia taivaaseen asti siitä ilosta, että olin saanut kuulla huumaavaa laulua, saanut muutamalla sadalla eurolla sellaisen vanhanaikaisen vedätystaiteen oppitunnin että venäläinen huijarikoulu kalpenee, mutta säästänyt kuitenkin henkiriepuni. "Kulttuuririevusta pitäisi huijareiden luopua, ettei halla-aholaisuus saisi liekkeihin bensaa", mutisi taksimies masentuneena.

13.5.2013

MATEMATIIKAN JA MAAILMAN SUHDE

Porvari rakentaa maailmansa (matematiikkansa) mahdollisimman kestäväksi, koska hän ei usko kehitykseen, paitsi negatiiviseen.
  
Kommunisti rakentaa maailmansa (matematiikkansa) mahdollisimman purettavaksi, koska hän uskoo positiiviseen kehitykseen.

Hypoteesin ja havainnon suhde matemaattisesti:


TULEVAISUUDEN SUUNTAVIIVOJA

2050 Ei ihmiskunnan sukupuuttoa, ei perikatoa, ei harmagheddonia. 2100 Suomi seksuaaliomavaraiseksi. 2200 Seksuaaliomavaraisia kristuksenseuraajia lukumääräisesti enemmän kuin poroporvareita. 2300 Pähkinäsaaren rauhan seksuaalisen merkityksen ensimmäiset varovaiset arviointiyritykset.

12.5.2013

BIOHACKING

Täyttä psykedeliaa. Psykedelisen viikonlopun näköinen tuote.  20130511(12


         


Ja tässä koko Keith Emersonille omistettu imporovisaatio-operetti. 20130511(23


         


11.5.2013

PROSTITUUTIOTUTKIMUS UPDATE


Pyydän lukijoilta anteeksi: prostituutiotutkimus on jäänyt viime vuosina taka-alalle. Voin syyttää vain henkilökohtaista laiskuutta: vaikka päiväni ovat täyteen lastatut on öisin vielä muutama minuutti lepoaikaa. Sen voisi käyttää paremmin!
   
Prostituutiotutkimus on pääomakriittinen ala, jossa vain isolla rahalla syntyy arvokasta tutkimusta. Olisi hauska tehdä puolifiktiivinen esseekokoelma Helsingin prostituoiduista: käsitellä esimerkiksi kymmentä tai kahtakymmentä henkilöä kirjallisesti. Mutta se vaatisi paitsi päätoimista omistautumista myös loputtomasti rahaa. Jos olisi miljonääri, kävisin aiheen kimppuun: tästä ei ole ennen kirjoitettu hyvin.
  
Yleisesti ei tunneta Helsingissä toimivien luksusprostituoitujen taustoja ja psykologiaa. Varsinkaan ei tunneta heidän poliittisia motiivejaan. Mikään akateeminen tutkimus ei näitä meille selvitä. Miksi? Sotilasagentti ei anna tehdä itsestään "tieteellistä" tutkimusta. Vähintään se olisi sotilastiedustelun asia. Surullista, että mikään tutkimisen arvoinen asia tässä maailmassa ei paljasta itseään sille joka huutaa olevansa tutkija. Todellisuutta ei voida tutkia tarkkailemalla, koska todellisuus ei pidä tarkkailijaa sympaattisena, osana itseään. 
   
Varsinkaan ei tiedetä keskeisien vaikuttajien taustalla olevia henkilösuhteita. Osa on varmasti ryysyläisköyhällistöä, suojaksi ja hämäykseksi. Osa on kenties tiedustelutehtävissä. Jos olen oikein ymmärtänyt, Helsingissä toimii luksusprostituoituina henkilöitä, joilla on suora henkilöyhteys ihan Kremliinkin asti. Nämä henkilöt ovat kuitenkin -- tietääkseni -- äärimmäisen Kreml-kriittisiä. Mutta mene ja tiedä: onko sekin vain hämäysretoriikka vain mikä?

Järjestäytynyt rikollisuus on tietysti toiminnasta mukana, mutta miten? Mikä kaikki on tuosta näkökulmasta järjestäytynyttä rikollisuutta? Koko uusliberaali maailmanjärjestys? Sehän lopulta prostituution synnyttää: prostituutio on yhtä kuin suuret tuloerot: koska ainoa asia johon tuloeroja tarvitaan ja ainoa asia joka niitä lietsoo on prostituutio. Miljonääriys tarkoittaa seksuaalista vapautta uusliberalismissa: tila, joka oli Neuvostoliitossa jokaisen syntymäoikeus.

Porvarillisuus katsoo taaksepäin, menneitä saavutuksia ja imee verensä nykyisyyden elämänvoimista. Se tukahduttaa tässä ja nyt, mutta lietsoo menneiden, poispäivittyneiden aikojen käyttökelvottomia ja tehottomia arvoja. Hyvää siinä on ajatus kestävyydestä ja keralla hyvin tekemisestä, huonoa se, että maallista ei tunnusteta ajalliseksi ja ohimeneväksi. Sillä vain henkisessä voi rakentaa pitkästi. Tässä hirttosilmukassa porvarillisuuden sukupainolasti tuhoaa ellinvoimat ja geneettiset lähtökohtansa tulevaisuudelle. Geenien rappeumassa, niitä aletaan ostamaan, koska kaikki on saatava rahalla, ja se mitä ei rahalla saa, ei SAA olla olemassa. Siksi prostituutiosta tulee porvarillisuuden finaalinen vaihe, dekadenssin kuumottava hermokutina ennen täydellistä henkistä kuolemaa. 
   
Tutkimuskohde on epäilemättä mielenkiintoinen. Mutta sitä voi tutkia vain isolla rahalla ja suurella kirjailijantaidolla. On oltava todellinen psykedeliatunnelin kaivosmies. Tällaiset asiat kun ovat kovin valonarkoja ja julkisuudelle allergisia. Niitä pitää vaania ja kytätä vuosikausia, väsymättä ja hyväntuulisena, Joris-Karl Huysmansin tarmolla, ihan muihin asioihin näennäisesti keskittyen.
   
Missään feministisessä ilmapiirissä ei tietenkään voida tosiasioita todella selvittää. Feminismi on todellisuuden ja luonnon juoni, jolla se kätkee salaisuutensa. Ja nämä ovat enemmän terveen järjen kuin sokean sairastuneen tunteen asioita.

On tietysti tunnettava tutkimuskohteiden kätketyt rahavirrat ennen kuin voidaan tarjota selityksiksi jotain yleisinhimillisiä seikkoja. Mitenkään ei voida laittaa samalle viivalle miljonääriä ja hämäykseksi olemassa olevaa ryysyläisköyhälistöä. Luksusprostituoiduillahan on Helsingissä tavallisesti useita isoja kaupunkiasuntoja ja useita miljoona-autoja. Ovatko ulkomaalaistaustaiset prostituoidut opettamassa porvareille syvempää henkistä porvarillisuutta tai jopa fasismin mystiikkaa?
   
Koko ilmiöllä ei ole tekemistä sen kanssa mitä totuutta peittävä feministi suostuu tai kykenee ymmärtämään. Feminismi on taitava ase järjestäytyneen rikollisuuden kädessä. Muuta merkitystä sillä ei enää näytä olevan.

ME BIOHAKKERIT

Joopa. Eipä tässä nyt varsinaisesti mitään erikoista asiaa ollut. Kävin lääkärissä eilen ja setä passitti minut risaleikkaukseen. Joopa eipä ilmaisista puista taida ainakaan hyvää saada. Kunnollinen koivu maksaa puusepillekin tukussa 1200 eekua/ m3. Joopa, eipä taida irrota uudemmista inteleistä se lämiskä ilman, että core menee rikki. Joopa eipä ole sellasta osiota mitä vois äänestää, ei mikään noista. Joopa, eipä se "käsi"jarru toimi ollenkaan, vaikka laittaa kytkimestä päälle. Ajohydrauliikan se kytkin kyllä estää mutta. Joopa. Eipä tainnut Waltteri-setä käydä koskaan Skotlannissa tai Irlannissa... Jostain kumman syystä ne tukevan siluetin omaavat. No joopa. Eipä vakuuttanut tämä ensimmäinen jakso. Kokonaan en ehtinyt katsoa, mutta tuskin paljoa menetin.

HACKING BIOLOGY: WE ARE THE MORPHIC FIELD RESONATORS: PLATONIN FILOSOFIAN PERUSTA VIVISEKTIOSSA

Mystiikkaa ei aina kannattaisi naljailla vain siksi, ettei itse ymmärrä luonnon toimintamekanismeja. Horus- ja Babi-myytit olisi suotavaa tutkia egyptiläisestä mytologiasta -- kenties meillä informaatioyhteiskunnassa, opettaa jo alakoulussa.

 Horus-myytin mukaan ihminen ei edes voi tulla esoteerisesti tietoiseksi ilman fyysistä aivovammaa. Tietynlaisen psykologispohjaiset traumat voivat egyptiläisen lääketieteen mukaan vastata fyysistä aivovammaa. Se tarkoittaa, että jos elämää halutaan jatkaa, aivojen toiminnallisia keskuksia on korvattava terveillä aivoalueilla. Myöhemmin vaurioituneet keskukset voivat (ehkä?) elpyä, jos eivät ole varsinaisesti fyysisesti vaurioituneita. Jolloin saa vaivannäkönsä palkaksi dynaamisen moniytimisen prossun tai täydellisen sekoamistilan. Varmaa on vain se, että paketti ei voi mitenkään pysyä kasassa ilman tietoisuutta henkisistä energioista ja morfisista kentistä, joihin adaptoitua: resonanssit ovat uudelleenkoodausprosessissa ratkaisevia. Siksi hyperaktiivista uudelleenkoodauksen tilaa kutsutaan psykedeliatunneliksi.

Ellei esimerkiksi ole itse korvannut joidenkin aivoalueidensa toimintaa toisilla aivoalueilla, ei voi egyptiläisten mukaan TIETÄÄ esoteerisuudesta juuri mitään. Esoteerisuus liittyy henkisiin energioihin, joista terve ja tiedostamattomansa autopilotin unessa oleva ihminen ei voi eikä halua TIETÄÄ mitään: koska hänen ei tarvitse.

Esoteerinen tietoisuus on siis jotakin ylimääräistä ja tavallaan traumapohjaista. Se ei kuulu ns. "terveille normaaleille ihmisille"jotka elävät stabiilissa muuttumattomassa yhteiskuntatilanteessa. Terveys tai normaalius määritellään siten, että aivotoimintaa ohjaa perimmältään ulkoinen morfinen kenttä, eikä yksilö-ihminen voi itse säädellä tai sekoittaa aivotoimintaansa miten haluaa. Kenttä on joukon funktio, koska joukko ON morfinen kenttäresonaattori
 
Koko Platonin filosofia perustuu tähän havaintoon. Siksi sitä on mahdotonta kritisoida, ellei aidosti tunne luonnon toimintaa ja TIEDÄ mihin se perustuu.
 
Aivot ovat lähtökohtaisesti eriytymätön hermoverkko, jonka ominaisuuksia voidaan käyttää monin tavoin. Toiminnan tietoinen organisoiminen olisi usein ja useimmille liian monimutkaista ja energiakriittistä.
 
Ihmisen tai vielä paremmin minkä hyvänsä eläimen tietoiset tiedot eivät riitä aivojen kompleksisuuden uudelleen organisoimiseen ja siksi aivojen tavallista toiminnallisuutta ohjaa tiedostamaton morfinen kenttä, eli tietoisuuskenttä. Jos aivojen toiminnallisuudessa tapahtuu häiriö, alkuperäiskentästä on ensin vapauduttava. Toiminnallisen häiriön aivoalue korvataan toisella toimivalla alueella, joka uudelleenohjelmoidaan. Tämä on nörttimäistä bittitason ohjelmointia, eikä mikään korkean tason flowoliokieltä. Prosessissa selviää paitsi aivojen monifunktioisuus ja ohjelmoitavuus, myös morfisen kentän merkitys tiedostamattoman suojakuorena.
 
Siksi täysin elävälle, terveelle, lisääntymiskykyiselle ja toiminnalliselle organismille sen oma morfinen kenttä on aina kätketty malli.

10.5.2013

Cristina Popovici


Regina Valluzzi

8.5.2013

Hyvän ihmisen perikuvana tunnettu Saatana.

TYÖKALUN FILOSOFIA

Eroteltavat:

1) työkalun tarpeen havaitseminen

2) työkalun sovelluksien havaitseminen

3) työkalun kehittämiseen liittyvä ongelma

4) työkalun käyttöön liittyvä ongelma



Kumoamisia:

1) kaikki työkalut eivät muutu itsestään selviksi vain sillä että ne on kerran keksitty

2) yksinkertaisen työkalun käyttö voi olla vaikeaa

3) monimutkaisen työkalun käyttö voi olla helppoa

4) työkalun luova käyttö ja työkalun kehittäminen ovat kaksi toisistaan riippumatonta asiaa



Triviaalisuuden erottaminen epätriviaalisuudesta.

1) jotkut työkalut ovat matemaattisesti triviaaleja, mutta teknisesti epätriviaaleja

2) jotkut työkalut ovat matemaattisesti epätriviaaleja, mutta teknisesti triviaaleja

3) epätriviaalin työkalun käyttö voi olla triviaalia

4) triviaalin työkalun käyttö voi olla epätriviaalia



Virhemahdollisuudet:

1) kuvitella triviaali epätriviaaliksi

2) kuvitella epätriviaali triviaaliksi

3) epätriviaalin nopean oivaltamisen harha

4) epätriviaalin ylittäminen ulkomuistamisen avulla

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com