30.4.2013

NOITAVASARA ISKI HÄIJYSSÄ SALAKUULUSTELUSSA

Tämä on niin tyypillistä suomalaista kultturi-ilmastoa. Tyyppi, joka itseasiassa pelkää vapaata ajattelua ja todellista intellektuaalisuutta, hehkuttaa jokapuolella kuinka paljon hän rakastaa intellektuaalisuutta ja henkevää ajattelua.
 
Sama nimeltä mainitsematon helsinkiläistaiteilija levittää disinformaatiota noista käymistään "intellektuaalisista keskusteluista" ympäri nettiä, ottaa asian sieltä toisen täältä irti asiayhteyksistään ja laittaa kuin mikäkin kaapin jumala muille keskusteluun osallistuneille suupalloja, etten voisi korjata hänen ympäri nettiä levittämäänsä disinformaatiota.
 
Toissapäiväisissä kuulusteluissa tämän taiteilijan työhuoneella hän yritti esimerkiksi juottaa minut (itseni kustantamilla viineillä) humalaan ja saada lausumaan jotain ohi suuni. Painotin hänelle erittäin voimakkaasti, että hän ei laittaisi sanoja suuhuni niin kuin itse haluaa, vaan kuuntelisi mitä yritän hänelle sanoa. Sanoin, että olisi hyvä äänittää tämä keskustelu, jälkikäteisten väärinkäsitysten välttämiseksi. Kummallekin osapuolelle omat nauhoitukset.
 
Hän kuunteli tarkkaavaisesti sanojani, mutta päätti jälkikäteen (noin tunnin kuluttua keskustelusta) valehdella julkisesti ympäri internettiä, silkassa vahingoittamistarkoituksessa. Tämä taloudellisesti hyvin menestyvä taiteilija ei epäröi kaikin voimin torpedoida suoraan taloudellisiin menestymismahdollisuuksiin liittyviä hankkeita täysin suojattomalta ja alusta asti torpedoinnin uhriksi joutuneelta vailla asemaa olevalta henkilöltä. Hänellä on siis käytössä täysin samat työkalut kuin näillä muillakin tätä maata torpedoivilla järjestögangstereilla ja absoluuttisilla taiteen vihaajilla. Oikeilla prostituoiduilla siis.
 
Toistan tässä mitä sanatarkasti sanoin hänelle:
 
"Haluan että homoseksuaalisuus-ilmiöstä (jos hyväksytään että se on erotettava ilmiö, mitä kaikki eivät hyväksy) ei puhuttaisi yleistäen ja stereotypioin. Halusin rajata koko ilmiltä koskevan kommenttini VAIN JA AINOASTAAN Spartan historian käsittelyyn, ja tuosta historiasta tunnettuun sotilaalliseen järjestelmään. En missään tapauksessa yleistäen sanonut, että sparatalainen malli olisi kaikkien sotilasjärjestelmien ja tappokoneiden taustalla. En missään tapauksessa yleistänyt, että tämän tyyppinen toiminta olisi ominaista homoseksuaaleille yleensä, tai suurimmalle osalle homoseksuaaleja tai että se olisi yleisempää homoseksuaaleille kuin ns. heteroseksuaaleille tai biseksuaaleille. En MISSÄÄN TAPAUKSESSA väittänyt mitään tällaista. Kysyin sen sijaan näin: eikö homoseksuaalisuuden julkinen tunnustaminen ole spartalaisessa järjestelmässä rikos järjestelmää vastaan? Eikö homofobian intressi ylipäätään juuri tule tuosta järjestelmästä itsestään? EIkö siis homoseksuaalinen sotilasjärjestelmä ole homofobian synnyttäjä? En saanut Kiveltä vastausta. Ilmeisesti hän ei edes ymmärtänyt kysymystä."
 

Liitän tähän aiemman käydyn keskustelun tärkeimmät puheenvuorot:
  
HP Heikkinen: "Ei homot ole syyllisiä mihinkään. Sadistinen tendenssi sen sijaan vaikuttaa monen asian taustalla (yhteiskunnan palkitse-rankaise-järjestelmät, nöyryytykseen perustuvat rakenteet, ryhmädynamiikka ja ulossulkeminen, porno ja julkinen häpäisy, kilpailuasetelmat ja häviäjän häpäiseminen jne.). Perseellehän sitä lastakin piiskataan kun se ei tottele. Ja selkäranka alkaa tuolta peräaukon tietämiltä. Ihmiskulttuurissa väkivaltainen taipumus muuntuu usein sadistiseksi, pilkanteoksi, sanalliseksi nöyryytykseksi jne. jolla pahin taistelu-uhka kierretään. Ja pahiten nöyryytetyistä tulee usein myös sadistisimpia (esim. kouluampujat). Homous taas on nimenomaan positiivinen libidon toteuttamisen muoto. Jos sitä haluaa. Heterolle homous symboloi usein kaikkea mitä ei haluaisi, mutta on "pakko", koska yhteiskunta... Siksi monet sanoo kaikesta negatiivisesta että "se on sitä homostelua". Tai "ne on niitä homoja jotka ajattelee niin". Ryhmädynamiikka vaikuttaa myös siihen mikä on "homostelua" ja mikä miehelle sopivaa. Helpointa olisi hylätä koko nautintodynamiikka ja sanoa että "kaikki on seksiä". Mutta se on totta, että kapitalismissa, joka yrittää olla "nautinnon yhteiskunta", elämästä nauttiminen on useimmille todella hankalaa... Ja myös altruismi, empatia jne. on tehty helvetin hankalaksi, kulttuurin kilpailuluonteen yms. vuoksi. Yksinkertaistettuna: vähemmän stressiä, leppoisampi ihminen, vähemmän pilkkaa ja sadismia ja enemmän "aitoa iloa". Mitä se "aito ilo" nyt kullekin on."
   
HP Heikkinen: "Mutta sekin on totta, että sadistiset hahmot on usein esim. taiteessa kiehtovimpia. Pahassa ja destruktiivisessa on jotain yleismaallisella tavalla kiehtovaa. Ja vallantunteessa ja välinpitämättömyydessä, kuin kissassa joka leikkii saaliillaan. Destruktiivisessa tasossa elää se feeniks-myytti. Tuhon kautta uuteen elämään. Kuka nyt ei unissaan haaveilisi esim. koulunsa tai työpaikkansa räjäyttämisestä pommilla? Jopa lassi ja leevi sarjakuvissa käsitellään sellaista. Homot sen sijaan... nehän on pehmeitä... (tai se on se arkkityyppi, kaikki ihmisethän on todellisuudessa erilaisia)"
  
Sami Hyrskylahti: http://m.facebook.com/photo.php?fbid=497945580279392&id=100001918642586&set=a.140702472670373.30746.100001918642586&_mn_=5&refid=17
 
Tero E.K. Simonen: "Noh, hänpä tykkää puhua ehkä liikaakin, siinä jää helposti korvat kuuroiksi kun ei ole malttia, tai siis ei tarvitse edes olla. painostusta tämä yhteiskunta tarvitseeekin, siis olevinaan niinku tarvii. homo keskusteluun en ota kantaa."

GOETHEN LAULU GENOVALAISEN OSTERINMYYJÄN KOJULLA

Oli tänään työ silkkaa laulua
sudittua sain viisi taulua
ateljeessa vielä sata maalausta
muhii, statuksella: kausi musta
Grafiikanlehteä vedostin tusinan,
risteyttää koin viikunan ja rusinan
Lounaalla rykäisin pätkän runoteosta
ihkun pöllin idean Tolstoin Leosta
Jousikvartetto syntyi siinä sivussa
kuten oopperakin nerouteni kivussa
Luonnostelin fuugan lautasliinaan
silmäilin kritiikit, sorruin viinaan
Purin blogimerkintöihin katkeruutta
kädellä vasemmalla työstin proosaa uutta
Illan väkersin prototyyppiä
Sammon, tutkin töyhtöhyyppiä
Kunnes pikkutunneilla jo syntyi essee
miksei kukaan tajuu Hessee
Näin harhaa nero tähtitarhat
joskus vakavatkin vainoharhat
Silloin tällöin sana "fasismi" korvaan särähtää:
"Sai Nylén apurahan - siit' voi ärähtää."
Tuotannossain painaa mulla laatu
sekä määrä, on tieni oma - ei väärä
Suljetun komeron jumala
pärjää avomerellä
valehtelemalla itselleen.
Taideteos joka yritti myydä taideteosta oman itsensä hinnalla.
Sanasta miestä tai hymyilevää nonsense-munkkia.

29.4.2013

TURHAAN PAISTETUT HARAKAT JA KOSMOSVAPPU




Gallery Factory St.                                                                           Tehtaankatu 19 Helsinki

TURHAAN PAISTETUT HARAKAT ?

Janne Nummela, maalauksia

27.4. – 25.5.2013

Kosmosvappu 30.4.2013 klo. 18.00 - 24.00.

Luvassa myös levymaisteluita:





"Aukko jonka olin nähnyt oli pelkästään heidän intentionsa luomus, ja siinä taas yhdistyivät naguaali Juan Matusin porttipäähänpinttymä ja Silvio Manuelin omalaatuinen huumorintaju: niistä syntyi kosminen vagina. Florindan kokemuksen mukaan siirtyminen yhdestä itsestä toiseen oli fyysisen maailman ulkopuolinen tapahtuma. Kosminen vagina oli fyysinen ilmaus noiden kahden miehen kyvystä kääntää "ajan pyörää". Florinda selitti, että kun hän ja hänen kaltaisensa puhuivat ajasta, he eivät tarkoittaneet mitään kellolla mitattavaa ilmiötä. Aika on huomion ydin." Carlos Castaneda, Koitkan Lahja, s. 311

TZADIKSESSIO

jatkuu. Kyllä löytyy mahtavaa kamaa Tzadikilta. Eilinen suurlöytö oli Raz Mesinai, kenties sukupolvemme kiinnostavin säveltäjä. Ja tänään tämä Guy Klucevsek. On elämä ainakin musiikillisesti rikasta tällaisenaan, nopean tiedonvälityksen äärellä. John Zorn on nimenomaan musiikin tuottajana nero.

Zorn julkaisee myös kirjoja. Tässä esimerkki hänen kirjaprojekteistaan:

"THE SATYR'S PLAY – a deluxe edition book
John Zorn

SOLD OUT

The Satyr's Play deluxe edition is now available in a VERY limited run of 66 copies of which only 55 have been made available for sale to the public. The book has been hand bound in full black goat skin stamped in gold on the front, back and on the spine. Each book contains unique French marbled end papers, nine rare drawings by Austin Osman Spare printed on vellum against gold flecked paper, and the original John Zorn text printed in black and red on acid free paper gilt in gold. Each volume is individually signed, numbered and inscribed with a unique personal sigil by Zorn himself on the CD pocket.

50 copies are available at the price of $333 dollars each including UPS shipping. Payments may be made thru PayPal or Credit Card. Sales tax must be added to any orders sent to an address within New York State.

To reserve your copy please contact us at info@tzadik.com with your shipping address and selected method of payment. We will reply with an invoice and further instructions."

Zorn on vuoden vanhempi kuin Pat Metheny, eli tänä vuonna 60 vuotta! Congrats John Zorn!

ERKKA FILANDERIN HERÄÄMISEN VALKEA MYRSKY

siis julkaistu Poesialta. Ensivaikutelma on se, että ei tätä turhaan ole hehkutettu. Uutta todellisuutta näyttäisi Filander olevan luomassa. Ainakaan tässä ei tarvitse kysellä onko tämä runoutta.
   
Hänen estetiikkansa tuntuu hämmentävän tutulta, mutta runokuvat ovat tuoreita, uusia. Esimerkiksi pelkkä "suihkulähde" -sanan käyttö saa minut mietteliääksi. Oma kokoelmani ilmestyy 16.5 ja siinä käytetään juuri tuota samaa sanaa hyvin saman tapaisesti. Nuo kohdat ovat kuitenkin syntyneet käsikirjoitukseeni sen jälkeen kun muistan Poesian jo varmistuneen Filanderin kokoelman julkaisusta.
 
Näyttää tosiaan siltä, että me perustamme Filanderin kanssa suihkulähteen koulukunnan.
Tähden iholla painovoima on 300 miljardia kertaa voimakkaampi kuin Maan pinnalla. Valo joutuu liikkumaan iholla poimuttuneita linjoja pitkin.
Valkoinen kääpiö on ikääntynyt tähti, joka on menettänyt ilmakehänsä ja viilenee.
Tahallisesta saastuttamisesta voisi olla hyötyä, hän pohdiskeli.

28.4.2013

PEUKUTUS


on aika hassu ilmiö psykologisesti. Facebookissa olen tutkinut ilmiötä jonkin verran. Facebookissa ei ole alapeukkua mutta on peukuttajan henkilöllisyys. Se on aika eri juttu kuin Bloggerissa, jossa on alapeukku mutta ei peukuttajan henkilöllisyyttä. Kun peukuttajan henkilöllisyys on tiedossa, siitä määräytyy eräänlainen painokerroin, yksi peukku voi vastata viittäkymmentä, mutta ei tuhatta tai kymmentä tuhatta.

Kun puhutaan peukutuksesta tässä blogissa, puhutaan muutamasta yksittäisestä peukusta maailmassa, jossa voi saada "tuhat tykkäystä kuvalla kissanruokaa syövästä kissasta."

Esimerkiksi eräällä amerikkalaisella maalariystävälläni on 2780 FB-kaveria, joista löytyy jokaiselle hänen uudelle maalauspostaukselleen 50-100 tykkääjää. Usein tykkääjät ovat samoja ja kommentoivat kaikenlaisia kuvia täsmälleen samoin sanoin. Kommentteja on joka kuvassa paljon ja mitään informatiivista niihin ei sisälly.

Tämä maalari ilmeisesti postaa Facebookiin valokuvan jokaisesta maalauksestaan, samantekevää miten onnistuneesta. Hänen työtapansa on ilmeisen nopea, koska kuvaa tulee fanaattisen paljon. Minun arvioni mukaan noin 2% tuosta materiaalista on kiistattomasti nerokasta, 50% täysin kelvotonta ja loppu epäselvää siltä väliltä.

Tykkäyksiin ja kommentointiin tavaran laatu ei näytä vaikuttavan millään tavalla. Vaikka hän roiskisi aivan hävettävän surkeita töherryksiä niitä hehkutetaan täsmälleen samalla innolla kuin täysin ainutlaatuisia mestariteoksia.
 
Ihmettelin tätä niin suunnattomasti että päädyin keskustelemaan hänen kanssaan erään mielestäni hienon maalauksen ostamisesta. Sen hinta oli 300 euroa! Kun kyselin toista mielestäni ehdottoman surkeaa töherrystä, senkin hinta oli 300 euroa!    
 
Aloin aavistella jotakin pahaa. Tämä henkilö on joutunut oudon väijytyksen uhriksi. Tykkäykset ruokkivat hänen narsismiaan niin, että hän on lopulta vaarassa täydellisesti sokeutua sille mikä on hyvää ja mikä huonoa. Hän on merkittävä spontaani lahjakkuus, mutta suuressa vaarassa tuhoutua. Ja joku tai monet ilmeisesti juuri toivovat hänen tuhoaan ja ruokkivat sitä ammattimaisen uutterasti. En tiedä vaikuttaako asiaan se, että hän on puolalaistaustainen häikäisevä nuori ylimyskaunotar, joka saa jokaisen miehen polvet tutisemaan. Aivan ihmeellinen näytelmä kertakaikkiaan!
Kun hyvänilmanlintu, jota luultiin pahanilman linnuksi, oli heitetty laivasta, yltyi myrsky ja laiva upposi.

27.4.2013

NEUVOSTOMUISTELOT

Oma musiikin genrensä on Venäläisten historiallisten ihmiskuvadokumenttien taustamusiikki. Ääretön kaipuu ja surumielisyys samalla kun näytetään nykyhetken kuvaa loskaisesta Moskovasta ja Che Guevaran näköisestä hahmosta kapitalistisen helvetin keskellä: päähenkilön poika tai pojanpoika, joka kaipaa Neuvostoliittoa ja rakkautta.

25.4.2013

PIILAAKSON KENTTÄ

Informaatioteknologian tietoisuusevoluutio toimii näin:

1) on uusi matemaattinen malli jota sovelletaan tehokkaasti käytäntöön

2) syntyy uudenlainen monia ongelmia ratkaiseva sovellus, josta käyttäjät automaattisesti kiinnostuvat

3) syntyy automaattisesti markkinat ja markkinoilla menestystekijä

4) monet käyttäjät tutustuvat käytön kautta teknologiaan ja alkavat intuitiivisesti ymmärtää sitä

5) intuitiivisesta ymmärryksestä seuraa, että käyttäjät voivat helposti ymmärtää taustalla olevan matemaattisen idean

6) matemaattinen idea markkinoidaan monille.

7) syntyy uusia matemaattisia ideoita joita sovelletaan käytäntöön ja prosessi lähtee alusta.



Piilaakson "henkeä" voi tuskin ymmärtää ilman ymmärrystä siitä millä tavalla matematiikkaa omaksutaan noiden yliopistojen peruskursseilla. Usein ajatellaan, että matematiikka on ideoiden ja symbolien maailma, eikä sitä voi ymmärtää, jos on kiinni materiassa. Tämä ajatus on peräisin maailmasta ennen informaatioteknologiaa: köyhästi manipuloitavasta maailmasta harvoine matematiikan sovelluskohteineen. Informaatioteknologia räyjäyttää matematiikan mahdollisten sovelluskohteiden tiheyden ja juur tämä on olennaista. Tästä syystä Piilaakson henki ei ole idealistinen vaan se on nimen omaan ultramaterialistinen. Piilaaksossa kaikki matematiikka on kiinni materiassa koko ajan. Ja se materia on "matematiikan kieli". Materia tai paremminkin bitti on matemaattisen formalismin "kielen" takana oleva kieli, aivan samoin kuin tietoisuus on luonnollisen kielen takana oleva kieli. Tämä siis tarkoittaa sitä, että kaikelle matematiikalle voidaan osoittaa jokin tunnetuksi oletettu sovelluskohde, johon liittyvän perusongelman mahdollisimman monet ymmärtävät.

Monien ymmärryksestä syntyy morfinen tietoisuuskenttä, joka siis on paikallinen, ja joka kirkastaa tietyt ideat ja tekee ne helpostiomaksuttavimmiksi kuin toiset ideat. Tätä ei voi ymmärtää hahmottamatta mitä Sheldrake puhuu morfisista kentistä. Sheldrake on ohittamaton jos halutaan ymmärtää todella Piilaakson menestystekijä.

Samalla on ymmärrettävä, että johonkin Aalto-yliopistoon ei voi mennä puhumaan Sheldrakesta. Aalto-yliopistossa on huuhaata sellainen jokat todellakaan ei ole huuhaata Standfordissa... siis niissä tietyissä piireissä, jotka tämän maailman teknologista kehitystä ohjaavat. Ongelma tulee juuri siinä, että vain supervalloissa voi olla sellaista tietoisuuden tutkimuksen ymmärrystä. Nämä ovat sotilasteknologisesti strategisia asioita ja siksi niitä ei levitetä noin yleisesti ottaen toisiin supervaltoihin. Venäläisilla ja kiinalaisilla on omat tietoisuuskenttänsä jne. Jos Venäjällä vierailee paljon ja kiinnittää nimen omaan tähän asiaan huomiota, huomaa, että eivät he ole amerikkalaisia jäljessä tietoisuuden tutkimuksessa vaikka teknologiassa ovat.

Nimen omaan informaatioteknologia ja kybernetiikka, ovat matematiikan materiaalisen evoluution alueina juuri niitä kenttiä, jossa ensimmäisenä saavutetaan "kosmiset" metaforat. Todella huimat matemaattiset mahdollisuudet avautuvat vasta kosmisissa informaatioteknologisissa metaforissa, jotka seuraavat verkoittuneen maailman pitkäaikaisesta kehityksestä. Piilaakson professorit ja yritysjohtajat ovat tulleet näistä metaforista tietoiseksi osittaain psykedeelisten huumeiden käytön seurauksena. Tieto ei ole peräisin seminaareista vaan shamanismista. Tämä on salaisuus: matematiikka on shamanismia, koska morfinen kenttä vaikuttaa siihen miten matematiikka omaksutaan. Tämä on matematiikan sielullinen perusilmiö. Ja teknologiassa luovuus kaikilla tasoilla toteutuu tämän perusilmiön kautta. Tässä ilmiössä ei ole mitään triviaalia tai helposti selitettävää.

Vanhan liiton matematiikkamonopolia hallitsee pieni eliitti, joka pitää suurimman osan ihmiskunnasta matematiikkaa pelkääväisinä. Sheldraken ja Standfordin projekti on täysin tällaisen maailmankuvan vastaista radikaalia toimintaa. Kukaan vanhassa liitossa mukana oleva ei voi aidosti saavuttaa menestystekijää, koska korkeakulttuuri on kosmopoliittista myös matematiikassa. Siksi menestystekijän vastustus on paitsi henkistä ja älyllistä, myös puhtaasti poliittista: menestystekijän ei haluta tulevan esiin, koska se aavistetaan ylivoimaiseksi ja vallankumoukselliseksi. Standfordin professorien youtubeopetusvideoissa on uuden liiton henki, ja tämä henki leviää vääjäämättä koko maailmaan tietoisuusverkon avulla.

Jos siis halutaan teknologisesti olla edelleen luovia, on pysyttävä vähintään kärryillä mutta mieluiten eturintamassa. Matematiikan perusopetuksesta ei voi tinkiä yhtään tingitään mutta toisaalta perusopetus ei voi säilyä entisellään. Matemaattisessa tietoisuudessa on pystyttävä ylittämään paikallinen kriittinen massa, joka kentän perustamiseksi on välttämätön. Kentän on synnyttävä, jotta matematiikan opetus voisi johtaa menestystekijään. Menestystekijää ei voi toisaalta synnyttää vanhan liiton matematiikkamonopolilla joka perustuu ihmisen perusluonteeseen. Tarvitaan uudenlaista radikaalia pedgaogiikkaa, joka kykenee perusluonteen ylittämiseen ja tietoisuuden todella nopeaan evoluutioon. Menestystekijää on etsittävä pedagogiasta joka soveltaa oppimisessa mahdollisimman täydellisesti olemassaolevaa internettiä, mutta kehittää uusia tapoja. Tässä ehdotan konkreettisesti että matemaattisia ideoita, malleja, perustyökaluja aletaan markkinoida samalla tavalla kuin iPad sovelluksia. Matemaattinen työkalu pitää tehdä suurelle yleisölle yhtä koukuttavaksi kuin hyvä ipad appsi tai peli. Pelit ja matematiikan opetus pitää jotenkin yhdistää. Tähän on löydyttävä rahaa. Mutta toisaalta projekti on globaali: päällekäistä työtä ei pidä tehdä yhtään. Jos joku on tehnyt asian Kiinassa, meidän ei enää tarvitse.



Matemaattisen mallisen hetikäytettävyys ja työkaluluonne on erotettava tieteellisen mallin selittävästä luonteesta. Matemaattinen malli ei selitä, vaan tekee. Materiaalinen todellisuus on matematiikan näkökulmasta selitystä tai kuvitusta. Siksi innovaatiota, teknologista keksintöä on verrattava valmiiseen maalaukseen, jonka maalari on viimeistellyt monenlaisia työkaluja ja työtapoja käyttäen. Maalari on ennen muuta luova työkalujen hallinnassa. Työkalujen moneus ja soveltamisen yllättävyys on maalarin menestystekijä. Maalari ei pääse menestysteokseen loogisesti, ilman luovaa hyppyä. Samalla tavalla menestysinnovaatio ei voi syntyä pelkästään loogisten vaihtoehtojen yhdistelmänä, niin kuin sitä myöhempi nurkkien siivous.    
 
Piilaakson henki on se, että on mahdollisimman paljon ihmisiä on samassa paikassa, jotka ymmärtävät menestystekijään liittyvän ideoiden tiheyden. Miten se toteutetaan? Niin että ideoista tehdään mahdollisimman helpostilähestyttäviä ja ideoiden ilmaisuista mahdollisimman demokraattisia, tekemällä ilmaisu tiheäksi. On käytettävä paljon aikaa tämän peruskysymyksen miettimiseen. Loppu, keksinnöt ja kaupalliset sovellutukset seuraavat itsestään.

Vain matematiikka on menestystekijä uudessa teknologiassa. Ilman luovia matematiikan osaajia, ei voida päästä enää eturintamaan: luovuus on jo voittanut kilpailun. Mekanistinen ajattelu ei riitä menestystekijäksi. Menestystekijätasoinen tekninen keksintö on pohjimmiltaan matemaattinen. Muu on oikeastaan enää vain rutiinityötä. Perusinnovaatiotoiminta on periaatteessa vain nurkkien siivoamista sen jälkeen kun joku uusi menestystekijäavaus on lanseerattu. Perässähiihtajät seurailevat trendejä, mutta menestystekijä luo trendin. Menestystekijän luominen ei ole mitään sukua trendien seuraamiselle. Siksi pitää tarkasti erottaa toisistaa menestystekijäinnovaatiot ja ruutininomainen nurkkien siivous. Nurkkien siivous voi kestää vain sen aikaa kun on siivoamattomia nurkkia. Kun ne loppuvat tarvitaan taas menestystekijäinnovaatiota.
 
Matematiikassa kysymys ei ole ensisijaisesti laskutaidosta, sillä laskeminen on triviaalia: kone tekee sen. Kysymys on kyvystä hahmottaa mahdollisimman tiheästi matemaattisia ideoita ja kyvystä soveltaa niitä mahdollisimman tehokkaasti käytännöllisten ongelmien ratkaisemiseen ja kyvystä välittää tämä tieto mahdollisimman monilla tavoilla erilaisille ihmisille. Kosmisissa metaforissa tiedonvälittäminen itsessään tuottaa lisäarvoa. Tieto palaa verkosta melkein heti takaisin rikastuneena.
 
Taloustiede tai filosofia eivät menestystekijä-tasolla ole keskeisiä. Niiden kehitys seuraa itsestään. Perusta on materiam dialektiikassa. Piilaaksossa pitää katsoa tätä kohtaa: miten matematiikkaa opetetaan siellä, miten matematiikkaa opetetaan soveltamaan käytäntöön, miten tämä tapahtuu konkreettisesti? Miten tästä luodaan metodi?Millä tavalla eri ihmistyypit oppivat matematiikkaa. Mitkä ovat suurimmat ongelmat oppimisen esteenä (kenttään adaptoituminen). Miten ihmiset saadaan siirtämään huomio pois laskutaidosta ja keskittymään matemaattisten ideoiden ymmärtämiseen. Harva tarvitsee laskutaitoa, mutta yhä useampi tarvitsee ideoiden ymmärtämisen taitoa.

Matematiikka ei ole kieli. On ymmärrettävä, ettei kirjoitustapa ole ensisijainen taso. Vaan se mitä tuon "kielen" sanojen takana on. Matematiikka on jossain mielessä "loogista ajattelua", mutta menestystekijäkeksintöihin ei päästä VAIN loogisella ajattelulla. Menestystekijä keksintö voi harvoin olla looginen vaihtoehto tai seuraus. Loogisuus ei ole keksimistä, vaan keksimättä jättämistä. Todelliseen keksintöön liittyy hyppy, joka on yllättävä ja joka ei seuraa suoraan loogisista vaihtoehdoista. Menestystekijätasoinen keksintö on parhaimmillaan yllättävän matemaattisen mallin uudenlaista soveltamista tekniseen ongelmaan joka on polttava. Tehokkaalla matemaattisella mallilla voidaan ratkaista todella hankalia ongelmia ihmeelliseltä tuntuvalla tavalla. Informaatioteknologiassa matemaattinen malli on jos suoraan materiaa ja käytäntöä: se likimain yhtä kuin konkreettinen toteutus. Jos Piilaakson ja muun maailman eroa etsitään, uskon että se on juuri tässä.

Kohdassa 5:30 ehkä piilee se Piilaakson sanoma:

 

Eli: se missä olet, voi olla paikka tai huume, ja tarvitaan monimutkainen matemaattinen järjestelmä kertomaan oletko paikassa vai huumessa.

23.4.2013

RUOKAILUN JA ULKOILUN JÄRJESTÄMINEN

Kun hänelle valmistetaan salaattia on hedelmät ja kasvikset leikattava oikealla tavalla eikä niitä saa koskaan sekoittaa keskenään. Salaattiin kuuluu aina elävä hummeri. Huoneen, jossa hän ruokailee, tulee olla pieniä yksityiskohtia myöten täysin valkoinen. Huoneessa on oltava eläinkuosinen matto, mieluiten elefantti. Hän ei suostu pyyhkimään suutaan tai sormiaan muuhun kuin Versacen pyyhkeeseen. Hän ei hyväksy neilikoita ruokailutilassa. Ennen ruokailua avustajien tulee pestä huone hammasharjalla puhtaaksi siellä aiemmin vierailleiden ihmisten hiuksista ja ihosta. Kun hän valmistautuu uloslähtemiseen hän ei anna meikkaajien koskea itseään käsillään. Välissä täytyy olla sivellin tai meikkisieni. Eteisen tulee olla kokonaan valkoinen. Kadulla hän ei suvaitse kenenkään ihmisen katsovan suoraan häntä kohti. Hänen ympärillään on aseellisia henkivartijoita. Hänen koirallaan on oma autonkuljettaja ja hoitaja, koska hän on itse allerginen koirille, eikä siedä koirien näkemistä. Autonkuljettaja ei missään nimessä saa katsoa hänen koiraansa tai puhua sille. Hän ei suostu matkustamaan hississä tai ylipäätään millään laitteella tuntemattomien ihmisten kanssa. Hän ei suostu lentämään Venäjän, Azerbaijanin tai Burman ilmatilassa.
Kuka enää pesee jugurttipurkkejaan?
Kuka enään mielii avoimelle sektorille
tulos tai ulos-systeemin riepoteltavaksi?
Kuka enää puolustelee homoja?
kuka enään uskaltaakaan edes äänestää?
Kuka enää kehtaa ajaa Volvolla?
Kuka enään muistaa tämän sivun olemassaoloa?
Kuka enää asuu itserakennetussa homekorsussa?

21.4.2013

COLLECTIVE IMPROVISATION IN ATMOSPHERE OF SCELSI



         


NEXT TO SILENCE



         


THE ELEPHANT DITHYRAMB

20130421(14

         


19.4.2013

ALAN TURING: BREAKIN THE CODE

New York kontrapunktia.

         


ESISARJALLISTA RETROILUA

Äärettömän kuiva sarjallinen harjoitus Castalialla, johon on nyt laadittu primitiivinen temposta riippumaton kaksiparametrinen tiheysjakauman säätö. Eli muuttaa nuotteja tauoiksi (tietyn satunnaisjakauman mukaan) sitä todennäköisemmin mitä kireämmällä ruuvi. Kolme päällekäistä ambientmaista täysin paikoillaan pyörivää tasoa: piano, perkussiot, puupuhaltimet. Puupuhaltimista käytössä vain stakkaattoääniä, koska legatosämplet on aika kauheita. Sämplepuhaltimet voivat ehkä toimia jotenkin radikaalisti vain äänenväreinä irti jäljittelevästä ajatuksesta. Nyt vähän onnettomasti jossain puolivälissä. Parasta jälkeä tulee ehkä jos käyttää täysin synteettisiä soittimia, joiden jokaista paramertriä voi säätää ja vähemmän näitä sämplesoittimia.

         


17.4.2013

LÄHDE EHTYI ÄKISTI

Lähde josta olemme hakeneet vetemme ehtyi äkisti. Vain puoli astiaa sain. Sitä siinä oikein ihmeteltiin jonkin aikaa. Putki tuskin katkesi tai irtosi, se on vahvaa muovia. Ehkä asialle on jokin muu selitys. Seuraan tilannetta.
Ihmistähän täällä piti suojella eikä luontoa sanoi luonnonsuojelija Marsissa.

16.4.2013

OODI HAPANKAALILLE

Jotain epämääräistä lähinnä rytmikokeilua.

         


ANTINIETZSCHELÄINEN LAINSÄÄDÄNTÖ: KAKSINAISMORAALISTA KOHTI KESTÄVÄÄ KEHITYSTÄ

Säätelyssä ja direktiivihässäköissä pitäisi mennä hienovaraisesta kaksinaismoralistisesta negatiivisesta kilpailusta kohti reaalista yhtenäistä käytäntöä, jossa säädetyt lait olisivat sellaisia, että myös lain säätäjät itse voisivat noudattaa niitä menettämättä kaikkea sitä kilpailuetua jonka lain noudattaminen aiheuttaa.
Jos pitää Suomen kirjallisuushistoriasta valita yksi suuri romaanihenkilö, valitsen Jyrki Pellisen Markon. Markon seikkailuja jakaisi lukea vaikka miten paljon. Pellisen lause on aina epäintentionaalisen oloinen kuin pilvenhattara, mutta tilanteessaan aina nerokas, kuin pilvenhattara joka on ottanut jonkun sillä hetkellä päätä vaivaavan moniulotteisen matemaattisen probleemin ratkaisun muodon.
Vyöryvä kivi sammaloituu. Vyöryvä kivi ei pyöri vaan liikkuu ikään kuin yhtenä massana.

HIOTUN KAKSINAISMORAALIN VASTUSTAMATON TEHOKKUUS

Vihreät-tyylinen (Ville Niinistö, Heidi Hautala) suunniteltu kaksinaismoraali tulee Suomessa kuulemma "lahkokulttuureista" (eikä Nietzscheltä), selitti minulle eräs naapuri siskontyttären syntymäpäivillä. Ystäväni kertoi Raahen kultakaivoksen jäteskandaalista sellaista, että ympäristötarkastuksista vastannut kansanedustaja oli kultakaivoksen edunsaajana. Ville Niinistö muuten hyväksyi sen, että kaivos laskee jätteensä mereen, vaikka vastuulliset ilmeisesti tiesivät, että mitään muuta tapaa ei oltu edes suunniteltu toteuttaa. Samahan tapahtui Talvivaarassa: eräs siskontyttären syntymäpäivillä sattui olemaan Pekka Perän vanha tuttu ja juttelikin miehestä kovin mielenkiintoisia asioita. No, tämä on vain tätä juoruamista. En voi ottaa toisten juorujen todenmukaisuudesta vastuuta.

15.4.2013

HAPANKAALIA



         


PIANOKAPPALE X-DUURISSA



         


OPTIMISMI

Tietoa tulvii joka puolelta ja suodattimet toimii. Tilanne on oikein hyvä. Tai ainakaan se ei koskaan ole ollut parempi. Pientä valittamista ja säätämistä löytyy, mutta se on vain pientä ja ohimenevää. Aaivan kohta keksitään ratkaisu kaikkiin ongelmiin.

PIANOSARJA

Tässä onkin siirrytty jo Saksasta... johonkin. Glenn Gouldilta on ehkä saatu se oppi, että tulkinnallisetkin parametrit ovat tässä jo alustavasti sarjallisesti hallittuja, eli nuottipaperilla tämä olisi jo olennaisesti köyhempi "abstraktio". Ääni ei ole abstraktia, vain musiikki joka on abstrahoitu paperille on abstraktia.


         


Tosiasiassa Himasella on nyt sellainen tilaisuus ampua kiekko vaikka mihin, Kataisen häkistä puhumattakaan, että ihme on jos hän vain jättää sen käyttämättä ja suostuu ruokkimaan negatiivisia ennakkoluuloja. Himaselle tarjotaan nyt paikkaa nousta suurien filosofien joukkoon ohi poliitikkojen. Paikan lunastaminen voi tapahtua vain suurteoksen kriteerit täyttävällä työllä. Mutta jos sellainen tulee, on sitten asia selvä hyvin perusteellisella tavalla. Monien mielestä sellaista ei voida odottaa, mutta katsotaan.

KAIPUU SUUREMPIIN ONGELMIIN, JOPA "YHTEISTEN ASIOIDEN" PÄHKÄILYYN, ELI RAHAN KAVALTAMISEEN

Mutta siis, jos elämä vielä muuttuu tästä helpommaksi ja ääretön määrä energiaa saadaan käyttöön, herää kysymys miks kaikki on niin vaikeeta, miks kaikki ei oo helppoa? Vastaus on silloin tämä: koska ihminen diggaa vaikeuksista ja on fiksoitunut kompleksisuuteen. Muuta syytä ei enää ole. Tehtävien omatoiminen ratkaiseminen on kivaa ja se kiva loppuu ilman ongelmia. Tuntuisi tyhjältä ymmärtää, ettei ole mitään ongelmia, tai että niiden ratkaisu on pikkulapsellekin aivan olemattoman helppoa, siis kun unissa annetaan oikeat vastaukset.

MARGARET THATCHER KYLPEE SYNTYMÄTTÖMIEN LASTEN ELIMISSÄ

On pyrittävä siihen, että sävellettyä musiikkia ei tarvitsisi itse läpikuunnella. Ei sen takia, ettei se olisi suuri, ehkä ylittämätön nautinto, vaan siksi, että ei ole aikaa. Sävellysprosessi, varsinkin jos tehdään tulevia klassikkosävellyksiä, joita ihmiskunta tulee kuuntelemaan ehkä 1000-2000 vuotta, on oltava nopeampi kuin sävelletyn kappaleen läpikuunteleminen, muuten ei muiden töiden ohella ehdi säveltämään. Tämä on uusliberalismin pirunnyrkki, johon taiteilijan tahdon täytyy vain alistua. Askeettisuutta hedonismin sijaan, kylmää järkeä tunteilun ja liikutusten kyyneleiden sijaan.

KAIKEN OLEMISEN PERUSTAMINEN ELINKAUPALLE

Uusliberalismi on ajan pelaamista. Passiivista tai negatiivista elinkauppaa. Mitään muuta sisältöä ei ole.

SÄÄNNÖT OVAT SÄÄNTÖJÄ

Uusliberalismissa säännöt ovat sellaiset: on vain uni ja uneen laulajat. Määräyksiä ja asetuksia vierastan. Laissa on se vapauttava puoli, että siihen voi vedota itsesuojelun takia. Säännöt ovat sääntöjä, periaatteessa itsesuojelua eivätkä toisten kiusaamista varten. Mutta on olemassa yksityiskohtaisuuden raja, jossa sääntö lakkaa olemasta rakentavasti suojeleva ja muuttuu tuhoavasti rajoittavaksi. Vain tämä voi perustella sääntöjen rikkomisen, eikä mikään egoismi. Aina eivät säännöt mahdollista reiluutta ja oikeudenmukaisuutta. Laki voi olla oljenkorsi tukemassa reiluutta sadismin kaikkivaltaa vastaan.
Myönnän että olin illalla nuorekkaasti innostunut. Sen huomaa siitä, että aamu sarastaa vaikka luuli olevansa illassa. Nyt on suht'tahmea päivä edessä.

JÄRJETTÖMYYS

Iniset ja kärsit masennuksesta, koska mikään ei ole selvempi kuin masennuksen syy. Koska mikään ei ole yksinkertaisempi kuin masennuksen poistaminen. Iniset ja haluat kärsiä ikuisesti.

UUSLIBERALISTINEN AJAN PELAAMINEN TAITEESSA

Joskus tulee mieleen, että joillekin tyhjänpalvojille taide on vain kavallusta hienostuneempi tapa huijata ihmisiltä rahaa. Rahalla pelataan sitten aikaa, joka on suoraan tarvitsijoilta pois. Joku voisi ajatella, ettei taiteen tekemisnopeutta tarvitse erikseen tematisoida, mutta joskus äärimmäisen nopeasti tekeminen synnyttää parempaa jälkeä kuin hidas norsunluutornin kymmenenvuoden hinkkausprosessi makoisalla äärettömän rauhoittavalla apurahalla, riskittömyydellä ja loppuun asti poliittisesti varmistellulla uusliberalistisella lyömisagendalla. Ennen kaikkea nopeasti tekeminen sulkee pois sen tulkinnan, että hommassa olisi kysymys PELKÄSTÄÄN uusliberalistisesta ajanpelaamisesta toisilta pois. Miten taideteos synnytetään ilman sen vaatimaa kypsyttely ja työskentelyprosessia? Tilanne on haastava ja uudenlainen, mutta siihen on samat välineet kuin aina ennenkin: magia, magia ja magia. Taiteen tekemisen tehokkuus on tematisoitava, jotta uusliberalistinen tehottomin mahdollinen taskuvarkaiden - ottava mutta ei mitään antava - maailma ei saisi koko taidetta valtaansa.
Kovan koodaussession päätteeksi hieman kokeilua uudistuneella Castalialla. Klavierstücke:


         


14.4.2013

PIENI KEVÄTUHRI EDGAR VARESEN MELODIATTOMASSA HENGESSÄ




         


Aion toteuttaa jo mahdollisesti tänä iltana uudenlaisen sarjallisen generaattorin, joka toimii niin, että jokaiselle Akain koskettimelle voi määritellä (tai transponoida) oman sävelrivin, niin että kun kosketinta painaa siitä äänenkorkeudesta sen koskettimen instrumentilla lähtee koskettimen rytmisekvenserin rytmillä siihen äänenkorkeuteen transponoitu rivi. Saan ikään kuin kokonaan uuden ulottuvuuden: jokainen kosketin tarkoittaa paitsi tiettyä instrumenttiääntä ja tiettyä rytmistä kuviota, myös tiettyä melodiaa. Melodian ominaisuuksia voi säätää joko muuttamalla riviä tai koskettimen sekvenserin ominaisuuksia säätämällä. Jokaiselle koskettimelle on siis oma erillisesti Akain kontrollereilla (joita on aivan liian vähän tällaiseen massiiviseen setuppiin) säädettävä euklidinen sekvenserinsä. Logic on kyllä vaarassa kyykätä jos instrumentteja on ylikymmenen, siksi joka kymmenes kosketin soittaa nyt aina samaa instrumenttia, mikä on aika optimaalinen jako (koska ei mene tasan oktaaville), jos käytössä on kymmenen eri soitininrtumenttia Logicissa.

13.4.2013

KITHAIRAN JA HOLLANTILAISMINIMALISMIN ILTA

Kithaira.


         


Ei mikään biisi vielä, mutta ensimmäien kokeilu tänään koodatulla venäläispohjaisella euklidisella generaattorilla. Hyvää tässä minun kannalta on se, että homma on alunperinkin koodattu MSP:tä ajatellen, joten pystyn hallitsemaan hommaa täydellisesti ilman javascripteihin puuttumista. Huonoa on visuaalisen käyttöliittymän puuttuminen. Joutuu vaivaamaan päätä enemmän.


         

Spooky Cinematic String Orchestra.
         

KORJAUS

Tosiaan aiemmassa merkinnässä oli bändin The Scenes nimi väärin. Nyt korjattu.
TYTÄR: Jos et sinä ole kiltti poika, he eivät opeta sinua unessa, ja sitten sinun pitää olla höpsö vauva vaikka miten pitkään.
 
ISÄ: Aitäh!

12.4.2013

Vastustajan erehtymättömyyden huomaaminen on psykologisesti masentavimpia tilanteita.

PEKKA JA KOLJA


Jos PIetarin kaupungilla on jokin idea se on: murskata sitkeimmät ennakkoluulot joka hetki uudelleen mahdollsimman positiivisella ja innoittavalla tavalla. Pietarilaisen teleologian mukaan siis pahanilman lintu on aina väärässä: sillä näin osoittautuu jälkiviisaasti olevan yhä uudelleen ja uudelleen kaikilla tasoilla yhtä aikaa. Tämä Nikolai Ihmeidentekijän poetiikka on siis se, jossa ennakkoluulojensa varassa vannomaan ryhtyvä ihminen pahimmin häpäisee itsensä. Jokainen pietarilainen kirjoittaa omaa romaaniaan, jossa ei ole käytännössä mitään ennalta-arvattavia piirteitä, muuta kuin se, että hyvälle tuulelle siitä tulee kohtalonomaisella varmuudella. Asiat tapahtuvat jokaisessa romaanissa aina päinvastoin kuin pahanilman lintu luovuutensa äärirajalla vannoo tapahtuvaksi. Eikä mikään muu ole varmaa. Tämä on muinaisten astronauttien tapa saavuttaa painovoimattomuus ja kevyesti leijua Kuuhun ja sitä kautta kosmoksen saarille. Näin teki venäjänmatkaajistakin paroni von Muchaussen ja monet muut. Jos Pekka Himanen nyt noudattaisi Nikolai Ihmeidentekijän kaavaa loppuraportissaan, olisi se murskaavaa hänen kovaäänisimpien ennakkoarvostelijoiden kannalta. Kataisen pussiin saataisiin kenties eniten poliittisia pisteitä kääntymällä Kataisen filosofiaa vastaan: tai ylittämällä se tyylillä. Nyt on Pekalla kiire saada Koljan kanssa hommat selviksi. Katainen ja Himanen voivat hävitä ainoastaan siinä tapauksessa, että negatiiviset ennokkoluulot saavat vähänkin ruokaa.

 

THE SCENES

Kuuntelin runoilija Miki Liukkosen The Scenes bändin albumin Images of Animals Crying in Public. Yleensä en kuuntele pop-albumeita läpi, saati kommentoi. Tässä tapauksessa poikkeuksen aiheuttaa Liukkosen ympärillä pyörivä pienimuotoinen hype.
 
Scenersien esikoisalbumi on ehkä suomalaisessa kentässä jollakin tavalla raikas avaus. Vaikutteet ovat selvimmin amerikkalaisessa indierockissa. Myös esi-isissä, kuten Fred Frithissä, King Crimsonissa, erilaisessa ruohonjuuritason indiefolkissa ja jopa hetkellisesti John Zornissa. Laulu tuo minulle mieleen Billy Idol -maneerit. Englanninkielinen laulu ei ole kovin omintakeinen piirre ja siksi tuotoksen heikoin lenkki: imitaation tasolla taitavaa, mutta juurevuuden tasolla merkityksetöntä. Esikuviin nähden Scenersin uudistava musiikillinen innovatiivisuus rajautuu valmiina annetuista palikoista vähän omalla tavalla kokoonkeittämiseen. Itsenäistä omaleimaista musiikillista ajattelua en havaitse. Vähän tässä puolessa ärsyttää tämä aikamme suomalaisuutta, varsinkin poliittista elämää, vaivaava itsetunnon täydellinen puuttuminen: että vain amerikkalaisia uskalletaan maneristisuuteen asti matkia, mutta itse ei uskalleta ajatella mitään tai ainakaan radikaalisti. Tässä suhteessa toivoisin, että kunnianhimo nousisi limbolukemista edes lasten korkeushyppykorkeuksiin.
 
Soppaan valittujen ainesten toteutus on sinänsä moitteeton. Kaikkineen aikaansa seuraava ryhmä on kysymyksessä mikä sekin Suomen olosuhteissa on itseisarvoltaan merkityksellinen asia. Kysymys on myös hyvin nuorista tekijöistä, onko osa peräti alle parikymppisiä? Täytyy siis sanoa, että nämä seikat ja Suomalainen vaikea toimintaympäristö huomioon ottaen saavustus on hyvän ja kiitettävän rajamailla. Bändin nimi ei minua sytytä. Mieleen tulee editointiehdotuksena Scanners, joka on jo vaihtoehtobändin käytössä.

11.4.2013

NAT KING COLEN JA BOB MARLEYN MURHAT

Syöpätutkimus oli Yhdysvalloissa maailmansodan jälkeen mitä luvanvaraisinta ja poliittisesti kontrolloiduinta toimintaa. Wilhelm Reich oli yhdysvaltalaisen syöpätutkimuksen avantgardisti, joka ensimmäisenä osoitti radioaktiivisen säteilyn ja syöpäsairauksien välisen syväyhteyden. Reich tietysti suljettiin tutkimuksiensa takia vankilaan, jossa hänet murhattiin.
 
Nat King Cole, maailmanhistorian kaunisäänisin mieslaulaja, murhattiin Yhdysvalloissa vuonna 1965 radioaktiivisella myrkyttämisellä. Cole oli enenevässä määrin lähtenyt mukaan rasisminvastaisiin kampanjoihin. CIA:n agentti kabareetähti Gunilla Hutton solutettiin Colen lähipiiriin. Huttonin kautta oli järjestetty radioaktiivisen aineen kulkeutuminen Colen kehoon. Cole ei tupakoinut. Tämä on jälkikäteen keksitty selitys hänen keuhkosyövälleen.
 
Bob Marley kuoli Miamissa vuonna 1981. Marley oli avoimesti sodanvastainen henkilö, joka katsotaan Yhdysvalloissa vaarallisimman luokan rikokseksi. Yhdysvalloissa lapsien murhaaminen tai pedofilia eivät ole edes rikoksia sodanvastaisuuteen verrattuna. Marley piti siis murhata. CIA järjesti radioaktiivisen aineen joutumisen Marleyn kehoon. Marley sairastui melanoomaan ja kuoli hyvin tuskallisen ja pitkän sairastamisen jälkeen.
 
Nämä tulkinnat ovat omia salaliittoteorioitani, eivätkä pohjaudu pitäviin faktatietoihin, koska sellaisia tietoja ei ole saatavilla. CIA tietää aina enemmän kuin nerokkainkin salaliittoteoreetikko. Siksi CIA on nerokkaampi kuin nerokkain nero. CIA halveksii neroutta ja taidetta. Salaliittoteoretisointi ei muodosta vaaraa.
Artikkeli aiheesta.

HENKINEN PILVIPALVELIN

Unessa oikeanpuolen kulmahammas irtosi, mutta painoin hammasta vain tiukasti takaisin paikalleen. Kulmahammas on minulla jämäkin kaikista hampaista. Lopulta kielsin ja unohdin koko hammasongelman unessa.

Keskustelua hampaan irtoamisesta unessa.

SIENIPIZZATEORIA

Ufan A-Cafen viisivuotissyntymäpäivien jatkoilla tilasimme sienipitsat. Pitsaa ei kuulunut, meitä myöhemmin tilanneet saivat jo omansa, kävin kovistelemassa keittiömestaria. Hänen koppava asenteensa aiheutti sen, että nostin äläkän ja poistuin ravintolasta kadun varteen autoa pysäyttämään. Keittiömestari juoksi perääni pakkaseen ja rauhoitellen ohjasi minut pöytään jossa pitsat jo odottivat. Tässä vaiheessa emme osanneet arvata, että pitsat oli valmistettu thaimaalaisella reseptillä philosybiinisienistä. Tämä teoria siis selittäisi jaetun rinnakkaistodellisuuskokemuksemme hotellin käytävillä, kaikkine pyramidiinsulkemisfantasioineen ja naurupaniikkikohtauksineen.
 
Pyörre todellakin on se tila, jonka valtaan paniikkikohtauksessa joudutaan. Philosybiinisienet epäilemättä voivat kiihdyttää ja voimistaa, ikään kuin jyrkentää pyörrettä. Purjehtija luulee olevan turvallisesti avomerellä, mutta huomaa liikkuvansa muuhun kuin tuulen suuntaan. Nopeasti ollaan jo pyörteen ytimessä vauhdilla matkalla alaspäin. Pyörteet jotenkin kuuluvat kosmoksen rakenteeseen, voimakkaiden henkisten tilojen rajoilla. Voimakkaimpia pyörteitä ovat mustat aukot, joista edes valonsäteet eivät jaksa paeta. Rationaalisen henkisesti stabiilin ihmisen ja pyörteen välissä on ikään kuin lasi tai ohut jää. Hän liukuu pyörteen yli huomaamatta, vaaraanjoutumatta. Hänen toimintansa ei ole varsinaisesti purjehdusta, koska meri on ohuesti jäässä.
  
Lämpimillä merialueilla pyörteet ovat purjehtijoille vaaraksi. Pyörre on ulkoinen Solarismeren tapahtuma. Viiden vuoden meditaatiokokemuksella ei vielä ole mahdollista lentää pyörteen yli. Lentäminen on lentotaidottomalle mahdollista, jos laivassa on useita lentotaitoisia joogiguruja. Se joka ei osaa unessa lentää ei varmasti osaa myöskään pyörteestä lentämällä itseään pelastaa.        

ANTISKENEMANIFESTI

Skeneen hyväksytään vain skeneilijät. Skenellä ei ole mitään tekemistä hyvän tai huonon kanssa. Skenellä ei ole mitään yhteyttä kiinnostavuuteen, sillä se on vain politiikkaa ja sopupeliä. (Korkea)taide tapahtuu aina alakulttuurien ulkopuolella, käytännössä alapuolella. Skenellä on resurssit taiteilijalla ei mitään. Itse en erota käsitteitä hyvä, elämänmyönteinen ja korkeataide toisistaan. Skene on aina elämän vastustamista, pakotien tukkimista. Vain taide etsii todellista pakotietä, on elämää, siis korkeataidetta. Skene skeneilee yhä äärettömämpiin turhautumisen silmukoihin eikä etsi yhtään mitään. Elämän estetismissä ja taideuskovaisuudessa ei sinällään ole ongelmaa, kunhan ei matalalla tasolla liittouduta samanmielisten kanssa, eli taas joidenkin perverssien käytännön ironikkojen kanssa, johonkin vittulanskeneen, jossa silkka yleinen pahantahtoisuus voi pervertoida minkä hyvänsä idean. Ristiriitaa ei ole, jos rakennetaan sellainen isä-aurinkois-jumalasuodatin, joka päästää läpi vain oikeamieliset. Jolloin siis ironia ja vastaanajattelu muuttuu vastuulliseksi ja testaavaksi kritiikiksi, hajoittamisen ja rikkomisen sijaan. Tämä onkin yhtäkkiä aineellisimman mahdollisen skenen vastakohtana henkisesti kollektiivisinta mahdollista individualismia. Oikeamielisten tehtävä on tietoisuuden graniittia. Saattaa näyttää, että seilaan tukevasti toiveajattelun valtavirrassa, mutta mihin suuntaan? En haaveile kollektiivitietoisuuden manipuloimisesta vaan kollektiivitietoisuuden avartamisesta tai ylipäätään mahdollistamisesta ja perustamisesta. Kollektiivitietoisuutta juuri ei voi manipuloida, kun se on demokraattinen henkinen pilvipalvelin.

ARTO HALOSEN SINIVALKOINEN VALHE

osoittaa parhaalla mahdollisella tavalla sen, miten salaliittoteoreetikot voivatkin päästä äkkiä vahvoille. Tarvitaan vain ihan pieni murtuma, yksi löydetty salkku, erittäin suuri valppaus... ja TADAA koko homma tulee päivänvaloon. Hautalagate on jo pieni esimurtuma valheen kivikovassa kudoksessa.

10.4.2013

Esimerkiksi Venäjän nykytaide-elämään jotenkin yleensä minulla kohdistuu suuria epäluuloja. Epäluuloni kohteet taitavat olla kuitenkin lähinnä näitä oppositiomiehiä... tai mistä minä kaikista tiedän mitä ovat. Fiilistasolla arvioituna Venäjä ei ole nykytaiteessa mitään verrattuna Yhdysvaltoihin. Venäjä on kapitalistinen maa, ja sen mukaiset ovat odotushorisontit. Tulevaisuutta katselee epäluuloisena kuin hiilikaivostyöntekijä Thacherin kauden Englannissa. Se, että läntinen ja venläinen valtaeliitti ei kykene sujuvaan yhteistyöhön on lähinnä onni onnettomuudessa. Jaksan iloita tästäkin pikku valonpilkahduksesta. Jos yhteistyö onnistuisi, voisi kaiken toivon täällä heittää. Mutta ei kylmäsotakaan kivaa ole.

OMMELTU MUNANKUORI

Paperilla oli kuulakärkikynällä piirrettyjä tanssivia iloisia kananmunia: äiti, isä ja lapset. Kaikilla paitsi tyttärellä oli munankuori jo vähän murtunut sahalaitaisesti. Pojalla kuori oli jouduttu ompelemaan, ettei sulat sisälmykset valuisi murtumasta ulos. Iloisesti hän silti tanssi. Äidin munankuoren sisältä pursusi paksua sinisellä tussilla piirrettyä hiusta. Pari kananpoikasta oli jo kuoriutunutkin, ne olivat paksuin todellisuudentajuisin tussinvedoin piirrettyjä ja tanssivat iloisesti. Yhdellä oli naama turvoksissa. Se oli satuttanut nokkansa kuoriutumisprosessissa. Meni aamukahvit sittenkin väärään kurkkuun vaikka seisoin todella pitkään kahvimuki kädessä ja suu auki nelivuotiaan tyttären näkemän ja piirtämän unen selitystä kuullen. "Ommeltu munankuori!... Tämähän on uutta todellisuutta...", ajattelin. "Aivan itsestään selvä idea, mutta en ole tullut ennen ajatelleeksi.... Joku on varmasti joskus ajatellut tämän.... googlataanpa."

Löytyi vain tämä:
 

KRISTALLOGRAFIA

eli kideoppi. Margaret Thatcherin pääaine yliopistossa. Kristallikiteen ominaisuudet: on kova ja epäröimätön.
Olen vakaumukseltani syvästi kokeva kristitty, voinko osallistua rahajoogaan? Rahajooga ei ole uskonto ja pankkiryöstökoulussa suvaitsevaisuudella ja rauhallisella puheella on suuri merkitys. Rahajooga voi olla yksi monista teistä sisäisen rauhan ja rakkauden löytämiseen. Rahajoogassa voit olla ateisti, tai edustaa mitä uskontokuntaa tahansa. Polkuja on monia.

KÄYMÄLÄRADIO

Vielä päivän musakuuntelujen kooste. Kaikki nimet eivät ole ihan tänään löydettyjä, mutta yli puolet on. Eli ihan suht hyvä musiikkipäivä, jos kymmenisen entuudestaan tuntematonta suosikkia löytyi kuitenkin. Ei paljon tietysti yhdelle päivälle, mutta jotakin. Ei mikään ammattilaisen kalansaalis, mutta harrastelijalle hyvä.



         


Бобры – Тихой сапой

Dans Les Arbres – Canopee (2012)

Víctor Jara Martínez - Neruda, Poema 15

Erik Friedlander – 8 War Cry 9 Harbinger 10 Retaliation

Nat King Cole – Nature Boy

Белая гвардия – Всего лишь смерть

ЗГА [Николай Судник] – Ледоход

Enrico Rava – Tati

Ва-банк – А она (2010)

Pet Bottle Ningen – Cherry Blossom Scandal 34

Pet Bottle Ningen – Surgeon Mask

Евгений Дога – Вальс из х/ф "Мой ласковый и нежный зверь"

Remu

Евгений Дога

9.4.2013

DANS LES ARBRES

Tää bändi ole levyllä ihan älyttömän hyvä (ECM).

 

 Ja sit vähän klassisempaa tavaraa afrikkalaiselta kuninkaalta:

 

I AM RUSSIAN TATTOO ENCYCLOPEDIA

Siksipä ajattelin ottaa pakaraani QR-kooditatuointin
jotta muistaisin ja kaikki muutkin alastoman
kehoni lähelle pääsevät muistaisivat
ja kaikki jotka alastonta kehoani
elävänä tai kuolleena valokuvaavat muistaisivat
ja varsinkin kaikki jotka noita valokuvia
kiihottunein mielin kuolemani jälkeen katselevat muistaisivat,
mitä QR-koodin takaa löytyvästä linkistä
aukeavalla nettisivulla sanotaan halusta elää.

Että miten me kaikesta huolimatta,
elämän- ja kuolemanpelosta huolimatta
rimpuilemme aina vain. Kunnes muistin,
että QR-koodit ovat jo vanhentunutta tekniikka.
MVS:hän on jo markkinoilla.

Mutta samapa tuo mun mielestä on,
jos se QR-koodi jotain mulle antaa.
Vaikuttaa varmasti tosi banaalilta niitten mielestä
jotka eivät tiedä mitä se mulle merkitsee.
Ei muiden tarvitsekaan ymmärtää.
Ja jos haluavat ymmärtää, voivat kysyä
vielä kun olen elossa ja kuunnella
viiden tunnin luentoni asiasta.

Jotkut ottavat tatuoinnin vain sen perusteella
näyttääkö se hienolta jossain tribaalissa
visuaalisessa mielessä dekoratiivisesti.
Juu ei ole mun juttu. Mun kuvat on ihan
vaan mua varten. Ne tuntuu omalta iholta,
vaikkakin merkityksellisemmältä kuin paljas iho.
Jos mun ihosta tehdään kuoleman jälkeen
vaikka lampunvarjostimia, niin tatuoidut
kohdat ovat ehdottomasti parhaita.

Mun mielestä on kiehtovaa että ihmisestä
tulee ikään kuin kokonaisvaltainen salakirjoitus
toora joka on tatuoitu oikeilla
tarkoitusperillä ja vain itseä varten.
Mua huvittaa ajatella kuinka joku
Buchenwaldin noita tukehtuu ruokaansa
tajutessaan mitä siihen lampunvarjostimeen
on todella kirjoitettu.

Seuraavaksi tulee rinnan alle tämä runo.

Ei tätäkään kukaan edes näe, mutta itsepä tiedän.

HENKINEN HEDONISTI


Lehmän sielu, suomenkarjan
poisleikatussa sarvessa fraktaalin haamusärky

Eihän meille mikään riitä.

Menettääkö musiikki arvonsa, jos siitä tulee tunnettua
ja se vie leivän toisen muusikon suusta?

Vain tila on tärkeä, tietoisuudentila, olotila
saman tekevää onko sen aiheuttaja tunnettu vai ei.

Olen henkinen hedonisti.

Kun muusikosta tulee suosittu, hänestä tulee kirottu:
häntä ei enää arvosteta hänen tuottamansa nautinnon,
vaan statusarvon vuoksi.
 
Arvostusta löytyy ja arvostettu löytyy
helpoimmin niille, jotka ylipäätään etsivät.

Arvostus on viitta jäljille.

Mutta löytämistapahtumaan tiedollinen ja viitoitettu
loppuu. Alkaa aistillinen. Aistien luonteen subjektiivisesti
määräämä. Ja sen jälkeen vasta aistien kautta sielullinen.
 
Arvostuskysymys, viitoitetut tiet, ovat epäolennaisia
jatkuvan remixaamisen luontopolulla kulkijalle.

Se, että joku osaa tehdä sielulle nautittavia aistillisesti
vähemmän häiritseviä asioita, ei koskaan ole itsestään selvää.

Se, että musiikkia ei kuunnella tai tehdä sen hetkisen
nautintoatuottavuuden takia,
puhtaasti itseä, siis sielua, varten,
joka kuitenkin oletettavasti on universaali,
vaan musiikin kuuntelun tai tekemisen aktilla
halutaan pikemmin kertoa jotakin muille itsestä,
se on jo huoraamista.

Henkisessä mielessä musiikki on suodatin
johonkin tietoisuuden tilaan pääsemiseksi.

Varsinainen sisältö tulee aina muualta, ei taiteesta.

Musiikkitaide on suodatin, jonka kuulija asettaa tietoisuutensa
ja ylipäätään kaikkien havaintojensa väliin.
 
Tietoisuuden siittävä energia kumpuaa pääasiassa toisesta,
taiteelle ulkoisesta lähteestä. Taiteessa ei ole paljon kantosignaalia.
Se on vain suodattavaa. Itse signaali on toisaalla.
 
Taide ohjaa signaalin vastaanottavaisuuteen oikein,
ja varsinkin signaalin koodaamiseen. Taide on koodausavain.

Huoraaminen on resurssien tuhlaamista ydinsodan pelossa tai varmuudessa.
Se on paviaanijumalan maailmaa.

Paviaanijumalan valtakunnasta ei päästä
koska se on mahdollinen.

On ehkä ilahduttavaa tietää että joku sentään kuuntelee
ja arvostaa oikeita asioita.
Joku sentään!? Jokainen syntyvä lapsi! Siis kaikki!

Kunnes pian aletaan mennä metsään.
Mitä lähempänä ihminen on kuolemaa sen kauempana metsässä
ja kääntäen, jollakin tavalla kuolema on läsnä aina.

Kuoleman unohtaminen on toinen metsä,
ja metsien välissä pieni elämän kaistale.

Tai ehkä pitäisi nimenomaan mennä kirjaimellisesti metsään.
Mikä ei yleensä riitä, koska meille ei mikään riitä
niin kauan kuin halu on yhtä ääretön kuin kuolemanpelko.
Olen sairasvuoteelta viimeistellyt runokokoelmaa ja kuunnellut koko päivän Erik Friedlanderia. Friedlanderin musiikillinen kokonaistaju on ihan mieletön, oleminen, oleminen, oleminen, ja aika. Youtubesta ei löydy mitään näytteeksi sopivaa. Kaikki Tzadiklevyt vaikkuttaisivat olevan timanttia. Lisää käymäläradiossa.
Väkisinpurjehdus.

KIRKON VÄRILASIEN PAVIAANIMAALAUKSISTA

Tarkalleen ottaen onko itseen helpompi vaikuttaa kuin maailmaan? Väitän että yhtä hankalia tapauksia ne ovat. Käden voi lyödä poikki täsmälleen yhtä helposti toiselta kuin itseltä. Vaikeus vain on erilaista. On yhtä vaikea olla harkitsematta oman käden poikkilyömisen seurauksia kuin yllättää lähimmäinen miekalla ilman syytä. Ellei sitten ole hullu, jolloin kaikki aste-erot menettävät luonnollisen, energisoituneen, merkityksensä: JA JÄLJELLE JÄÄ VAIN MUISTETTUJA, KUULTUJA, KIRJOITETTUJA, ÄLYLLISIÄ AISTIEN VAHVISTAMATTOMIA MERKITYKSIÄ.


Omiin tekoihin tai ajatusiin ei ole helpompi vaikutta kuin toisten tekoihin tai ajatuksiin. Vaan tämä on yhtä vaikeaa. En usko että ihmiset yleensä päättävät omista teoistaan. Tämä on illuusio. Lähes kaikki ovat ohjelmoidussa unessa. Kuten myös itse olen. Tämä selviää jos vähänkään tarkkailen omia tekojani.


Itsestä TUNTUU siltä, että on herännyt jostakin unesta, koska on jo tarkkaillut itseään ja tekojaan tovin. Mutta yhden unen alla on aina toinen uni, sisäkkäisesti verhoja. Sisäkkäisten kosmisten jokerien sarja tuntuu äärettömältä. Mutta se äärettömyys on tutkittava, ei uskottava.


Siellä se on Babi, paviaanijumala paviaanijumalan roolissaan. Seisoo tulijärvellä ja estää kulkijoita menemästä autuaiden saarille. Se ei ole vain profaani pikkumies, joka leikkii sakraalia hahmoa. Se näyttää siltä, mutta se ei ole roolissaan ihan lahjaton tapaus. Eikä paviaani paljon hätkähdä jos sitä haukutaan paviaaniksi. Sehän on siitä vain ylpeä. Ja tehtävästään, joka kieltämättä on tärkeä: erottaa oikeamielisyys väärämielisyydestä keskellä tulijärveä. Sitä tarvitaan, niin kuin vessassa tarvitaan suurta hämähäkkiä joka syö pöntöstä tulevat sokeritoukat. Käymälän siivous on tarkkaa hommaa, kun pitää hammasharjalla siivoten varoa rikkomasta hämähäkkikaverin verkkoja, joita alkaa olla jo joka puolella. Mutta sitten tulee tenkkapoo kun yhtenä päivänä on ilmestynyt kattoon sata pikkuhämähäkkiä. Että alkaako niitä lukkejakin sitten olla liikaa, ja koko käymälä yhtenä lukinvillana. Että miten sinne pääsee enää ihminen tarpeitaan tekemään kun pitää hämähäkinseittien välistä varoen sisään kiemurrella.


Niin, miten purjehditaan autuaiden saarille lautalla, jonka mastona on paviaanijumalan kyrpä?


Kokemus osoittaa, että ihan viisasta ei ole soittaa suuta Babille, paviaanijumalalle. Siinä voi revetä Horukselta silmä, jonka korjaaminen vie pitkään ja purjehdus viivästyy. Viisainta on rukoilla Babia, kuoleman erektion jumalaa, ettei itselle iskisi kuolemanjälkeinen impotenssi. Olisihan se vähän naurettavaa ensin väkisinpurjehtia autuaiden saarille, mutta olla sitten enää saamatta kyrpäänsä sen koommin seisomaan.


Ajattelu tapahtuu juuri sillä ehdolla, että hyväksyy täydellisen tietämättömyyden. On aluksi hyväksyttävä täysin se, että tietoa ei ole. Se on ensimmäien askela ja tietoisuuden ensimmäinen aste. Sitä ennen ei ole tietoisuutta ollenkaan, vaan on vain paviaanijumalan oikut ja sanelut. Mikä tahansa höpöhöpö tiedon asemassa.


Tietoisuuden kehittymisen myötä, joka voi tapahtua vain työindikaatioiden kautta objektiivisessa dialektisessa materialismissa, herää uusi tietoisuuskvaliteetti. Ajan kanssa paljastuu, ettei vieläkään itse päätä itsestään tai oman sanelunsa mukaisesti tarkalleen ottaen toimi. Viimekädessä paljastuu selkeästi jokin kosminen intervallijärjestelmä, kuten Gurdjieff opettaa. Osoittautuu että energia virtaa aina ulkoisesta lähteestä. Eikä tietyllä tietoisuuden tasolla enää vahvistu tai värity (kuten Kiovan luostarikirkon korkeallaolevista värilaseista) planeettaolosuhteiden mukaan. Hienompi energia läpäisee tuntemamme materian suodattumattomana. Biologinen elämä ei keskimäärin ole kohonnut elinvoimassaan luomaan sen laatuisia gravitaatiokeskuksia, jotka olisivat herkkiä hienoimmalle kosmiselle... mittaamattomalla. Siis jollakin tällaisella Gurfjieffin kuvaamalla tasolla, josta minä en usko tietäväni paljon tai mitään.

MITEN VASTUSTAA JÄRKENSÄ MENETTÄNEIDEN TOTALITARISMIA?

Kun katselemme länsimaisia järjestögangstereita kauhusta jäykkinä ja housuihimme paskoen, emme voi muuta kuin kysyä itseltämme: onko tämä aikakone? jouduimmeko Stalinin pään sisälle? ovatko nämä henkilöt tosissaan? ovatko he ihmisiä? mitä tämä pissa ja kakka tarkoittaa? tämän täytyy olla pahanlaatuista ironiaa? tämän täytyy olla jokin kammottava groteski taideperformanssi, joka jonakin päivänä loppuu?

Näiden järjestöpaviaanien mielestä politiikka on tätä, ja vain tätä:

On jotenkin valitsemalla tai demokratiaksi naamioiden vallankaappauksella saatava esiin yksi pääpaviaani. Politiikan ainoa asiasisältö on sitten kaikessa nöyrtyminen pääpaviaanin ja hänen rottamaisten kätyriensä sadistiseen matalaotsaiseen oikutteluun ja mielivaltaan. Jos jokaisen tylppäotsaisen oikun edessä ei sitten ehdoitta taivu, joutuu puolueesta ulos. Puolueen ulkopuolella on vapaa riistamaa: mitään ihmisarvoa, sananvapautta tai muutakaan laillista periaatetta ei tunneta. Kaikki on sallittua kunhan ei jää kiinni. 

Jos lähdetään siitä, että järjestögangstereiden mafia meillä on aina. Se toimii kaikesta huolimatta aina ja lakkaamatta, yötä päivää ja vapaaehtoisesti laatien tihutöitään sananvapautta, ihmisoikeuksia, luonnonsuojelua ja sosiaalista edistystä vastaan. Se järjellinen ja kunniallinen kansalainen, joka tällaista ammattilaiskiusaamista ja stalinismia haluaa jotenkin ylipäänsä vastustaa, onko hänellä kansalaisaktiivisuuteensa vaihtoehtoina silloin: 

1) Olla hiljaa ja toivoa, että gangsterit ja järjestäytynyt rikollisuus hiljaaololla maailmasta katoaa?

2) Pyrkiä vastustamaan järjestömafian taiteenvihaa ja fasismia jollakin keinolla? Ja onko keino silloin symmetrinen, eli samanlainen järjestöfasismi pääpaviaaneineen, mutta eri etumerkillä? Vai jokin epäsymmetrinen keino? 

Todellisuudessa mikään ihmisten kokoonpano ei voi tuottaa mitään positiivisia lopputuloksia maailmaan, jos se perustuu autoritaariselle hierarkialle, puolueohjelmalle, fyyrerille, valtasuhteille, politiikalle, joka ohittaa substanssin ja henkisyyden.

Miksi ei?

Ja tämä on tärkeää: KOSKA SIITÄ PAVIAANIMAISUUDESTA PUUTTUU KEHITYKSEN JA KASVUN HORISONTTI.
 
Siksi tällainen sanoin kuvaamattoman iljettävä paviaanilauma vain tyhmentyy tiivistyessaan, kuten sanonta oikein kuuluu. Mitään typerämpää ei voi ikinä edes kuvitella. Länsimaissa nämä ilmiöt ovat pisimmällä. Onko Venäjän ja Kiinan autoritaarisuus todellakaan mitään verrattuna siihen etevyyteen ja tietotaitoon mikä länsimaisilla järjestögangstereilla ja järjestäytyneellä rikollisuudella on tällä hetkellä käytössään? Vastaus riippunee henkilön tietoisuuden tasosta... kieltämättä vastaus ei ole helppo. 
  
Gurdjieff on täydellisesti ilmaissut antipaviaanimaisuuden manifestissaan miten aidosti demokraattinen yhteisö voi sosiaalisesti toimia ja kukoistaa.  
  
Mutta miten vastustaa järjestögangsterien väkivaltaista politiikkaa ylipäätään? Miten vastustaa miellivaltaa, järjettömyyttä ja sekoilua? Onko oikeanlainen gurdjiefftyö todellakin ainoa keino? Ainakin se on ainoa keino, jonka itse nyt hätäisesti keksin kymmenenvuoden kuumeisen ihmettelyn ja pohtimisen jälkeen. Kertokaa te. 
Viisisataasivuinen romaani Kinder-munien yllätysten keksijästä?
Jos sielu on kokonaan hereillä taiteen ei enää tarvitse olla kovinkaan aistillista. Mutta herättävä taide on aina äärimmäisen aistillista. Heräämisen hetki ja hereillä olo ovat kaksi eri asiaa, jotka eivät kata toisiaan, eivätkä sulje toinen toisensa tärkeyttä pois. Norsunluutorni ei ketään herätä, vaan pitää unessa, täysin riippumatta siitä miten hyvin tornissa valvotaan tai nukutaan. SuPo valvoo aina.


MEDIATIEDOTE 9.4.2013 (VAPAA LEVITYKSEEN)


JANNE NUMMELA – KOSMOSKALEVALA, ENOUGH RECORDS [PT]

Taiteen moniottelija Janne Nummela julkaisee Kosmoskalevala-nimisen ääniteoksen, jonka elektronisissa äänimaisemissa on kuultavissa taiteilijan aiemmasta tuotannosta tuttu kokeilunhalu lyyrisiseen ja polyfoniseen abstraktioon. Kosmoskalevala on omaleimainen äänitaideulottuvuus, jossa 2010 –luvun äänimaisema sommitellaan euklidisten polyrytmien avulla ennen kuulumattomaan järjestykseen. Kahden tunnin kestoinen kokonaisuus sisältää kaksikymmentäkuusi teeman ympärillä varioivaa kappaletta, joista jokainen tuo näkökulman tai tunnelman neuroeeppiseen kokonaisuuteen.
 
Mediataiteilija Sirpa Jokinen luonnehtii teosta seuraavasti: “Se kuullosti välillä atonaaliselta musiikilta, etniseltä musiikilta, jazzilta, jollain tavalla gamelanilta (soundi oli g. mutta ei rytmisesti), elektroniselta ja ambient musiikilta olematta mitään niistä. Kollaasia oli varmasti ja pidin sen epätasarytmisyydestä ja kerroksellisuudesta. Minusta tämän suurin anti on sen vaihteleva rytmi. Se ei kuullosta intialaiselta karnaattiselta musiikilta, mutta tuo mieleen sen monimutkaisen rytmin. Tämä on kyllä selvästi oma itsenäinen taideteos. Lämminsävyinen. Teoksessa käytetyt synteettiset soitinäänet eivät ole niin karaktäärisiä kuin akustiset, mutta se ei ole huono asia, vaan tekee liikkeen tajunnanvirtamaiseksi.”

Janne Nummela (s. 1973) on neljä runokokoelmaa julkaissut hausjärveläinen monitaiteilija. Esikoisrunokokoelma Lyhyellä matkalla ohuesti jäätyneen meren yli (poEsia, 2006) oli ensimmäinen suomalainen runoteos, jossa hyödynnettiin laajasti internetin hakukoneita. Kolmannessa kokoelmassa Medusareaktorit (ntamo, 2009) suomalainen runous löysi science fictionin. Viimeisin teos Ensyklopedia (yhdessä Jukka Viikilän ja Tommi Nuopposen kanssa, Poesia 2011) on runon, esseekokoelman ja tietosanakirjan välimaastoon asettuva ensyklopediseen aakkoskehään kirjoitettu kollektiivinen sanataideteos. Ensyklopedia oli ilmestymisensä jälkeen arvostelumenestys ja myös parin viime vuoden myydyimpiä runokirjoja Suomessa. Teos sai Mahdollisen Kirjallisuuden Seuran parhaan kotimaisen proosateoksen palkinnon vuonna 2011.


*

Levynjulkkarit, kirjanjulkkarit ja koekuuntelut.
Album releasing & listening party.
 
30.4 KOSMOSVAPPU. Tulipunainen työläisvappu Harri Kivi Showroom, Hakaniemenranta 12, Helsinki. Alkaen klo. 18.00.
 
9.5. Klo 18.00 KOSMOSMEDITAATIO. Vapaan Taiteen Tila (http://www.vapaantaiteentila.fi/fi), Katariinankatu 3, Helsinki.
 
16.5. KUUNTELURUNOILTA. Janne Nummelan uuden runokokoelman HÄNEN MAANSA OLI SKANDALIA äärellä. Keskustelua taiteidenvälisyydestä ja kaappiryssyydestä. Harri Kivi Showroom, Hakaniemenranta 12, Helsinki. Alkaen klo. 18.00.
 
Mahdollisista muutoksista ja lisäohjelmasta tiedotetaan.
 

*

Kosmoskalevala verkossa:
http://freemusicarchive.org/music/Janne_Nummela/Kosmoskalevala/

Enough Records:
http://enoughrecords.scene.org

Ensyklopedia:

Janne Nummelan maalauksia:

Professori Godfried Toussaintin tärkein artikkeli euklidisista rytmeistä vuodelta 2005:
http://cgm.cs.mcgill.ca/~godfried/publications/banff.pdf

Email:
janne.nummela@kolumbus.fi

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com