28.2.2013

OIKEUDENMUKAISEN YHTEISKUNNAN KYMMENEN KÄSKYÄ

On täysin oikeudenmukaista, että pieni Suomi hoitaa leväperäisesti asiansa hoitaneiden laskut.

On oikeudenmukaista, että toisin paikoin lapset joutuvat elämään pelon ilmapiirissä ylisuuren suurpetokannan takia.

On oikeudenmukaista, etta uusioperheen uusiovanhempi kieltää perheenjäseniä käymästä aiemmin kuolleen vanhempansa haudalla.

On oikeudenmukaista, että ihminen joutuu kommentoimaan fiktiivistä seksimaniaansa.

On oikeudenmukaista, että yksittäiset työntekijät joutuvat asettumaan yksin työnantajaansa vastaan.

On oikeudenmukaista, että nuorilta kesätyönhakijoilta vaaditaan hulppeita meriittejä paperilla.

On oikeudenmukaista että veropalautukset menee 100% ulosottoon.

On oikeudenmukaista, että joku saa opiskella samaan aikaan kahta tutkintoa omaan piikkiin.

On oikeudenmukaista että Israelissa on arabivähemmistö, jos Palestiinalaisvaltio perustetaan.

On oikeudenmukaista, että syytön joutuu tässä asiassa silmätikuksi.
Voitin Salmenniemen Huuto.netistä. Jesh!

HOMOPELI

"Jotain on todella oudosti, kun suurimman hallituspuolueen ministeri Stubb pyrkii muuttamaan lainsäädäntöä keräämällä nimiä kansalaisaloitteeseen. Normaali paikka edistää asiaa olisi valtioneuvosto." hs


Pelimiehiä ovat Stubb ja Lasse Männistö. Kovia pelimiehiä ja jos pelimiehiä arvostaa ylitse muun, on Kokoomus silloin se oikea puolue.

Nyt ovat Stubb ja Männistö kätkemässä sitä, että homoseksuaalisuudessa on aina kaksi napaa: + ja -, avoin ja kätketty pokeri. Itse he ovat kätketyn pokerin miehiä. Avopokerimiesten emansipaatio on näille uhka. Miksi? Koska se vähentää heidän valtaansa. Avoin homoseksuaalisuus näet on vallan näkökulmasta kuin luukku auki oleva katiska kalastajan näkökulmasta: kalat menevät kyllä sisään, mutta pääsevät helposti ulos. 
 
Homoseksuaalisuus ei ole sisäisesti yhtenäinen ilmiö. Se on kompleksinen ilmiö. Mutta kompleksisuus on näenäistä ja keinotekoista. Kun tätä ei tajuta, puhutaan ohi. Ohipuhuminen tässä asiassa tuntuu olevan kaikkien osapuolten intressi; suuri yleisö halutaan pitää asian suhteen varpaillaan.

Kysymys homoseksuaalisuuden maailmasta on monessa suhteessa samanlainen kuin kysymys Venäjästä. Kaikenlaisia asiantuntijoita esiintyy, mutta he harvemmin puhuvat sitä mitä todella tietävät. Ja toisaalta, ne jotka eivät todella tiedä, puhuvat paljon mututuntumalta, silkasta ennakkoluulosta, joka on aina mittatilattu ennakkoluuloteollisuuden tuottama design-tuote.
 
Mututuntuma-puheesta puuttuu se moniulotteinen arvaamattomuus, jota Venäjä todellisuudessa edustaa ja siksi se tunnistuu mututuntumapuheeksi, ennakkoluulodesigniksi.
 
Tasa-arvoisia me olemme, kuin kaukaiset galaksit tai eri valtamerien samankokoiset valaat.

HIMASGATE

Onko pääministeri Kataisella menneet käsitteet oikeudenmukaisuus ja kohtuuttomuus sekaisin? Vai olisivatko oikeudentuntoisuus ja kohtuudentajuisuus pikemmin oikeat käsitteet? Eivät ne ole sen vähemmän kanonisia käsitteitä, mutta parempia ehkä. Ne on keksitty itse ja itse määritelty, sen toimesta, jolla valta on.

Oikeudentuntoisuus ja kohtuudentajuisuus ovat pohjimmiltaan mystisiä käsitteitä (jokaisen henkilökohtaisesta mystiikasta tai antimystiikasta riippuvia), ja ne palautuvat aina tavalla tai toisella Nietzschen kumoamaan tai vähintään riitauttamaan sokraattisen omantunnon mystiseen käsitteeseen. Noiden käsitteiden subjektiivisesta ja objektiivisesta määrittelystä purkautuu esiin, ei pelkästään yksilönsielu ja kentänsielu, vaan myös kansansielu, valtionsielu, rodunsielu ja ties mitä muinaisia kummituksia... lopulta ideologioidensielu, uskontojensielu, maailmankuvasielu... Jokaisella omat oikeus- ja kohtuuskäsityksensä. Ketä niistä Katainen edustaa? Vai edustaako hän vain Kokoomussielua, hyvävelisielua, omaa itseään? Sielusta he kuitenkin puhuvat, nuo Sielun Veljet.
 
Ei niin, etteikö jokainen olisi apurahaansa absoluuttisesti ansainnut, mutta pitäisi aina huomata kohtuuttomuuden suhteellinen vaikutus yhteisöön. Taide ja tiede eivät ole bisneksen tai loton ihmeellinen maailma, mitä tuloksiin tulee. Vai ovatko? Eikö kehitysaskeleet tapahdu taiteessa ja tieteessäkin hyppäyksellisesti, siis hallitsemattomasti, intuitiivisesti ja mystisesti?
 
Apurahamaailmaa himasgate kuitenkin kuvannee hyvin. Sama kohtuuttomuus on jo kaikkialla mutta ei ihan yhtä räikeässä muodossa. Kohtuuttomuuden hahmo on sama, mutta mittakaava vaihtelee. Alojen ihmiset eivät huomaa, että räikeä kohtuuttomuus itse asiassa tuhoaa ja rikkoo enemmän kuin rakentaa. Se on vanhan kunnon hajoita ja hallitse strategian muoto. Itse asiassa se on totaalista sotaa aitoa kulttuuria ja hengen elämää vastaan. Jotkut ihmiset ovat niin ylimielisiä ja narsistisia että suostuvat tällaisen likaisen toiminnan pelinappuloiksi. Koko apurahajärjestelmässämme on merkkejä tällaisesta mädännäisyydestä ja todellista tekijää lyömään pyrkivästä korruptoivasta vakavasta autoimmuunisairaudesta.

Vai onko tämä vain kateellisen panettelua. Kateus, tuo heikkous, joka ei kestä vuosisatojen epäoikeudenmukaisuutta ja sadismia nurkumatta. Kuinka alhaista.
 
Millään toisella alalla joka tapauksessa ei voisi jättää merkittäviä tekijöitä, jopa alan uudistajia ja kaikkein lahjakkaimpia tekijöitä kokonaan vaille alalta tulevaa toimeentuloa. Mutta taiteessa ja tieteessä se on mahdollista: norjalainen Abel kuoli nälkään, pietarilainen Grisha Perelman elää äitinsä kanssa yksiössä. Olisiko nyky-Suomi poikkeus tässä maailmanhistoriallisessa prosessissa. Palkinnot ja professorinimitykset Berliiniin tulevat aina päivää liian myöhään. Samaan aikaan merkityksettömät nousukkaat ja suhteilla pelaavat poliitikot vetävät kohtuuttomia rahoja joka puolelta. Tämä on Maa, planeetta. Ei Jumalan sielu.

Ja näin jatkuu täällä vuosia, vuosikymmeniä, vuosisatoja, ilman mitään päätepistettä. Konservatiivi ilahtuu tästä. Niin ilveilevän, irvistelevän Jumalan selän takana me olemme.

Reippaasti oikeistohallitus aina vain yrittää pahentaa korruptiomekanismien vahingollisuutta: Maassa Maan tavalla. Tämä kertoo ikävällä tavalla siitä, että taidekenttä ei ole autonominen vaan ulkoisessa ohjauksessa. Jos kenttä olisi autonominen, sen kannattaisi huolehtia vahvimmista toimijoista heidän silmiinpistävän alaspainamisen sijaan. Voi kysyä, onko tämä poliittinen ongelma vai onko se laajempi koko yhteisön mooraalista tasoa luonnetiva piirre, ajan degeneraatioilmiö, vai Maa-planeetan kosminen kainistinen lakimyytti, jonka Abel yhä uudelleen ja uudelleen joutuu kohtaamaan. Miksi sitä pitää toistaa?

Sisäpuolen ja ulkopuolen logiikka sekoaa silloin kun kohteen "sielu" joutunut ulkoiseen kontrolliin. Tätä peittämään moderni aika kieltää käsitteen "sielu" käytön. Toimintakenttiä pitäisi ajatella erillisesti niiden sisäpuolen ja ulkopuolen dynamiikan kannalta. Esimerkiksi kaupallisuus ja taloudellinen tuottavuus ovat merkittäviä mittareita vain tieteen ja taiteen kenttien ulkopuolisen tehokkuuden kannalta. Mutta Jumala on se, joka päättää ja Calvin, ja vapaat markkinat.
 
Siinä missä kentän sisädynamiikassa todellinen teho ja tuotto perustuu muihin asioihin, Jumalalla se perustuu suosikkijärjestelmään ja mielivaltaan. Jos tätä ei tarkasti ajatella ja huomata, koko kentän kontrolli valuu ulos, Jumalan, Calvinin, pankkimonopolin tai vapaan markkinatalouden käsiin. Sisällä tapahtuu moraalinen rappioilmiö. Tämä voidaan taas sitten jälkikäteen panna ulkoa merkille ja koko kenttää rangaistaan itse asiassa juuri siitä, että se ei ole itse hallinnut itseään, vaan antautunut pelinappulaksi ulkopuolisiin, tarkalleen ottaen sille itselleen tuhoisiin, oveliin ja pahantahtoisiin päämääriin. Ihmettelen, että taiteen ja tieteen kentillä ei kyetä (pelokkuudestako jo johtuen) analysoimaan näitä todellisia mekanismeja. Ei löydetä mitään tahtotilaa, joka olisi moraalisesti kestävä -- Jumalan vihaa ja Calvinin oveluutta kestävämpi -- ja vähemmän itsetuhoinen.

27.2.2013

RUNOILIJA KOHTAA TOISEN RUNOILIJAN

Istun tyytyväisenä sushibaarissa merileväsalaatin ja lounaan syöneenä, japanilaisen (jauhepohjaisen pika-) teen kera nautin jälkiruoaksi yhden Max Jacobin runon. Luettuani nostan pääni kirjasta kasvoillani sukkeluuden oivaltaneen pörhäkkä virnistys. Samassa lasisermin takana minua tuijottavat Lauri Otonkosken kevytmodernin ulataajuudelle viritetyt pisteliään mureenamaisen ilmeettömät runosilmät. Hän näki minun tyhjän lautaseni! Hän näki kuinka minä nautin elämästä!

26.2.2013

lasketteluloma tuntui paljolti pitkitetyltä synnytykseltä.
Kiitollisuutta tuntien nautimme raakasuklaan ravintoarvoista. Valitettavasti hiiviskelypelin äänimaailmassa ruuansulatuksen virheet huomataan paljon herkemmin. Muutenkin hiiviskelyssä näyttää olevan aseet suuremmassa osassa kuin itse hiiviskely. Olut pierettää, kova on pauke: helikoptereita ja ledejä mielessä heti aamutuimaan. Usein hiiviskelyssä ei ole mitään mieltä, sillä elinvoiman palauduttua huoleton eteneminen on hyvinkin mahdollista. Onhan se häiritsevä ääni kun astelee huoletta, mutta ei kuitenkaan kovin vaarallinen. Kaverit nukkuvat usein vierekkäin ja syövät samasta kaukalosta. Vihreä poni antaa usein keltaisen ponin aloittaa ruokailun. Kuin varkain on kotiini hiipinyt vaalean puun värisiä ja korimatskusia sisustustavaroita. Kompastun tuoliin ja kuin varkain minut puhkaistaan puhumaan. Pimeässä en näe ponien huolta heidän kasvoiltaan, mutta se kuuluu hiljaisuudesta. Makaan nurkassa eikä kukaan pysähdy auttamaan. Edessäni on kuusi värikästä ponia ihmettelemässä ja tuomitsemassa. Eikä siinä kaikki. Siinä on hääpukuni levällään tällä hetkellä lähinnä varastona toimivassa huoneessa ylimääräisen sohvan päällä katseilta piilossa. Eikä siinä kaikki, huoneessa on muurahaisia, varsinkin sohvalla. Pitkän ja kiusallisen hiljaisuuden poistaakseen violetti poni kysyy: "Mikä sinä olet? Kysymyksestä ällistyneenä vastaan lopulta hymyillen: "ei, ei ollenkaan, odotan vain tässä bussia kun ulkona sataa" Sitten alkaa tapahtua taas jotain epämiellyttävää: alan nähdä hepokatteja muodostuvan rannekoruistani. Kerrankin tässä hiiviskelyssä on siis jotain järkeä, kun pitää oikeasti edetä matonreunalta lattialle. Muurahaisten äänimaailma ei missään vaiheessa tee suurempaa vaikutusta. Se on toimivaa vaikkakin hahmojen puheet ovat usein todella hiljaisia. Onhan kello jo liki kahdeksan, he hiljentävät ääntään. Tällaisissa kertomuksissa hahmoista nousee kuin varkain esiin uusia piirteitä, jotka eivät aina ole kauniita ja haluttavia. Ympärilläni on syvä hiljaisuus, varastohuoneen tumma hämäryys. Nousen ylös ja laitan toppahousut jalkaan ja takin niskaan. On pakko hiipiä vessaan ja antaa kaiken tulla ulos. Se helpottaa hetkeksi mutta myöhemmin iskee katumus. Pimeässä kahden istuttavalla pöntöllä en näe sinua. Tiesin että olet siinä, istut hiljaa vierelläni, joskus sanot jotain kuin murtaaksesi hiljaisuuden, jotain hauskaa ja nokkelaa. Minua naurattaa niin että banaanimössö lentää suustani lattialle. Minä itken kuin vesiputous ja yritän salata sen. Sitten minä taas nauran. Ihania muistoja näitä jää, ne pysyvät aina mielessä kuin auringonpistos. Tiedän että kerronta on nyt niin hienovaraista ja tiivistä, lyyristä ja etäännytettyä, ettei lukija lopulta oikein pääse sukeltamaan tähän maailmaan. Mutta minä itken kuin karaana, en kadu käytöstäni, kun olen tällainen pervo. Kun lopulta tajuan mitä tapahtuu, ulvahdan kauhusta ja juoksen kopisevin askelin sängyn alle piiloon. Sade ja tuuli jatkavat huminaansa vielä jonkin aikaa. Pimeyden ihannointini tuntuu vain kasvaneen ja nuoruuden ja aikuisuuden rajat hämärtyneen entisestään mielessäni. Ei minusta ole enää poneille kaveriksi. Olen kuin vihannes joka kuitenkin ajattelee ja tuntee. Sitä ei vaan kukaan muu tunnu ymmärtävän. Kuulen kuinka ponit hiiviskelevät huoneessa ympäriinsä päämäärättömästi. Ne ovat lyhyitä, kääpiön mittaisia mutta eivät niin tukevia. Onhan se häiritsevää, tuo ympäriinsä kuljeskelun aiheuttama melske. Minä vain kyyhötän sängyn alla jonkun ruumiin vieressä. Jotain olisi tehtävä, tiesin sen. Sotilaan harkintakykyni kehotti minua toimimaan. Mutta aiheuttaisi liikaa vaaraa itselle ja muille. Näin siis jätämme hellät jäähyväiset mitä syvintä kiitollisuutta tuntien. Ystävät, suokoon ponitalo teille runsain mitoin onnellisuutta, kunnes tapaamme jälleen. Aurinkoa päiviisi, sisäistä aurinkoa sulle, katellaan, jatkellaan, jaksellaan.
"Pinnallinen tutkielma omastatunnosta." "Salaliito-oravat." Timo

25.2.2013

Tyhmää voi leikkiä suuntaan tai toiseen.
Älä anna parodialle tilaa, ole tarkka
siis suurpiirteinen, viimekädessä älä politisoi.

MANIPULOIJA ESITTÄÄ KIISTANALAISEN KIISTATTOMANA

Itellektuellien kanssa on niin hankala keskustella, kun he aina sanovat mitä tarkoittavat, eivätkä koskaan tarkoita mitä sanovat (sanoi Saarikoski). Tunnetusti vastakkainasettelujen aika oli ohi jo peloponnesolaissodissa. Metamystinen asenne olisi kai sitä, ettei suostu päättämään kantaansa suurista maailmankuvallisista ja olennaisesti avoimista ja kiistanalaisista kysymyksistä. Siis ei suostu politisoimaan olemukseltaan politisoitumatonta, äärellistämään ääretöntä, hallitsemaan hallitsematonta, siis sitä mikä määritelmällisesti ei kuulu ihmiselle lajinsisältäpäin hallittavaksi, mutta johon hallinnan illuusiot aina ahneimmin kiinnittyvät. Tietysti tämä voi perustua vain (ikuisesti?) kiistanalaisten kysymysten tunnistamiseen.
Aurice Aetherlinck
Tutkia onko painovoimaan uskomisella ja yleensä uskonnollisuudella yhteyttä. Ei ole! Ne jotka uskovat painovoimaan eivät usko uskontoihin. Näin niin kuin tieteellisesti arvioiden. Tarkoitan vain että ihan tässä viimeviikollakin kutsuilla tekivät valonsäteet mutkat erään henkilön läheisyydessä. Myös lievä revontuliefekti oli havaittavissa. Lieneekö suhteellisuusteorian mukaista, vai sitä urigellerismiä sitten? Mitään ääniä emme niistä revontulista havainneet kantautuvan. Tehdä väkivaltaa aminohappojen kristallisoitumiselle ei välttämättä tarkoita, että olisi muuten havaittavasti väkivallaton. Näin niin kuin runollisesti ilmaistuna.
 

äärellistä merta
ympyrää sinä purjehdit

24.2.2013

AIDOSTI LÄPITUNKEMATON

Maria Matinmikon esikoisrunokokoelma Valkoinen vaikuttaa alkumaistiaisten jälkeen kokoelmalta, jollaista en muista vähään aikaan Suomessa kirjoitetun. Sen viileys ja läpitunkemattomuus on aitoa. Matinmikossa vaikuttaisi olevan kunnon modernistin ainekset: suppealla kuvastolla saadaan kuitenkin jotain aikaan, eikä se perustu vain ylipaisuneeseen menneiden tekijöiden ihailuun ja jäljittelyyn. Palaan asiaan.

ELÄMÄNSUOJELUN VASTAKOHTA

Kaikki mikä jollain keinolla saadaan hengiltä voidaan siten julistaan kuolleeksi. 








Onko se Pekka Himasen Sininen kirja sitten lopulta niinkään heikko esitys kun sitä tarkemmin lukee? Olisiko rahalle -- juuri ja juuri -- kuitenkin saatu vastinetta?

23.2.2013

Pysäköintikissat
naavarinta, hurmeparta
Afroditeen käteen tatuoiduista
yksikään lause
ei ole sitä miltä näyttää.

ERÄÄNÄ PÄIVÄNÄ PELITALOSSA

Tänään oli pelitalossa
tavoitteena rakentaa peli joka kuvaa
suosikkisupersankari Spidermania
Muurille oli annettu nimi,
jolla viitataan pyhään kirjaan
se on: pyhäänjedinaapiskukkoon
Älä anna mitään lipsahdusta
tapahtua sillä et pysty
muuten saattamaan tätä peliä
loppuun.
Mutta aikabonus lisätään,
jos olet suoriutunut nopeasti.
Samalla, pelejä on jo paljon
maailmassa on pelaajia
vielä enemmän ja
väestön ikähaitari lupaa
kaikenlaiseen pelailuun
koko ajan enemmän aikaa.
Tässä suuressa pelitalossa
oli siis tavoitteena tänään
rakentaa pysäköintipeli autolle
Pysäköinnin oli tarkoitus tapahtua
mahdollisimman pian sillä
hyvä kuljettaja ei vaan aja
hienoja autoja vaan myös
liikkuu hyvin nopeasti
paikasta toiseen, ja jos hän on
ammattilainen, kuten sinun pitäisi
osoittaa olevasi, se on myös
melko vaivatonta.
Tässä siis pysäköintipelin
raskasteollisuus esittäytyy, hei.
Voit valita minkä tahansa auton
Ei väliä kumpi voittaa
pelaat aina samalla tasolla
vaikka et tule sitä
koskaan huomanneeksi





ERÄS VÄLIKYSYMYS

Arvoisa puhemies, väestön ikääntyessä erityisesti
kaatumisten aiheuttamat murtumat tulevat lisääntymään
miten silloin päästään samanlaiseen kuntoon
kuin cheerleaderit ja vastaavat
Myös huoltosuhteemme on muuttumassa
miten päästä perille, jos ei tie edes näy
onko meidän välttämättä luotava teoria siitä
tuotettava toisille lajeille tasapuolisesti sekä
tuskaa että iloa, arvoisa puhemies, haluaisinkin nyt
kysyä, miten väestön ikääntyessä
päästä alkuun kun vanhukset pitävät kaiken
kivan itsellään, miten päästä tekemään intohimoa
vastaavia asioita yhä useammin
ja onko meidän välttämättä pyrittävä tarjoamaan
väkivaltaisia malleja sekä miehille että naisille
kaaduttava kirkon mukana itään tai länteen
vai onko meidän autettava kirkkoa
pysymään pystyssä
Arvoisa puhemies, väestön ikääntyessä myös liikenteen
käytännöt muuttuvat, miten silloin päästä yli
pettymyksestä joka risteyksessä
kohdataan, hän saa siis tietää
onko meidän silloinkin välttämättä jatkettava
matkaa ja niin edespäin
pakotettava ihmiset vastoin tahtoaan perehtymään
uusiin liikennesääntöihin ja hukattava
tuo erinomaisen turvallinen asemamme
Arvoisa puhemies, väestön ikääntyessä yhteiskuntamme
on huolehdittava siitä miten päästä rengastajaksi
rengastuslupia myönnetään eri laajuisina
onko meidän välttämättä luotava teoria siitä miten tunnistaa
uudet kottaraisvaroitukset ja pääskyvaroitukset
sillä väestön ikääntyessä lähipalvelujen
taustalla keskushierarkiateoriat ovat tietoa siitä
miten päästä eroon jenkkakahvoista:
onko meidän aina pakko löytää jokin ratkaisu
emmekö voisi vain nauttia ongelmista jonkin aikaa
Arvoisa puhemies, on pakko kysyä, väestön ikääntyessä
yhä yleistyvä rytmihäiriö, jonka kliinikko kohtaa toistuvasti
onko meidän ensin aina pakko riidellä ja sitten vasta sopia
miten päästä alkuun kun vanhukset
pitävät elokuvastudiot itsellään
ja väestön ikääntyessä uusien lääkkeiden tullessa
markkinoille pääsemme vihdoin vaihtopenkiltä
mukaan toimintaan, ennen kuin lyhty jo himmenee
pääsemme kuvaamaan pimeyttä, missä täytyy ainakin tietää
minkälaisen tarinan haluaa katsojille kertoa
vai täytyykö? Arvoisa puhemies, haluammekin nyt haastaa
jokaista olemaan ensin tinnerisaunan kirpeillä lauteilla
katsomaan näkyä, sillä väestön ikääntyessä ärsyttävät
banaanikärpäset pörräävät loppukesästä
yhä vain äänekkäämmin siitä
miten päästä malliksi? Ja haluankin nyt kysyä
arvoisa puhemies, oletteko te koskaan ajatellut ryhtyä malliksi?
Haluatteko te tietää mitä vaatimuksia malleille nykypäivänä
asetetaan? Onko meidän pakko hyväksyä huumeetkin,
kun ne kuitenkin ovat tulleet alallemme
jäädäkseen, niinpä arvoisa puhemies,
väestön ikääntyessä ja ikärakenteen muuttuessa
haasteena on edistää sitä miten päästä tavoitteisiin
ja haastaa ongelmat. Aiemmin olemme puhuneet
käyttäytymistavoitteiden asettamisesta
täällä ja oikeiden sanavalintojen teosta
mutta väestön ikääntyessä alzheimerin tauti etenee
asteittain. Siksi emmekä saa selvyyttä siihen
mistä se johtuu, sillä arvoisa puhemies, väestön ikääntyessä,
jos ehkäisyä tehostetaan miten päästä eroon
appelsiini-ihosta? Siis onko meidän nyt pakko
taas kuulla täällä Ultra Bra:ta joka tuutista?
Miten te itse tekisitte, arvoisa puhemies, saanko sinutella
menisit johonkin maailmaa isompaan paikkaan tanssimaan
ja onko sekään mikään ratkaisu?

ALA-ALA

Koska toimin ala-alalla, olisi hyvä jos minulla olisi värisilmää sekä tyylitajua pukeutumisessani. Hyvän tyylin taito on suuri taito yhdistyneenä suureen välinpitämättömyyteen. Niin ei nyt ole, sillä olen turhamainen. Siksi on pakko ostaa auto. Kahlasin jo korviani myöten Rostokin ruostetomussa, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen että jos se joku on, se on Toyota. Koska yritän saada alalta myös elantoni, asia ei ole minulle merkityksetön. Tottakait harmittaa työskennellä tällaisessa mätäpaiseessa. Ala-alalla naisia punnitaan jatkuvasti. Vaa'at ovat kaikki rikki. Tämä ei ole vain ala-alan ongelma. Siksi, innovatiivisille ja tarkoille ihmisille tämä ala on varsin soveltumaton. Ala on kuitenkin kaikenkaikkiaan yliessivistävä, negatiivisessa mielessä: täällä oppii tuntemaan hyvän idean sen negaation kautta. Tulevaisuudessa sähkö tulee putoamaan pois. Kiitos siitä kuuluu ilmastotalkoille. Mutta kunnon punikkina oikeasti viisveisaan ympäristötosiasiosta. Kiitos siitä kuuluu Teille, kommentajani. On minulla SUPERRYHMÄ komentajia, jotka seisovat alasti alaisensa päällä. Työntekijät vaativat entisen johtajan patsaan palauttamista aukiolle ja ala-alan isäksikin kutsutulle A. Tshubaisille tarjottiin menolippua Ouluun. Kiviniemi-Katainen sekä Katainen- Urpilainen-hallitukset tekivät sen veden pintaan, vasen / oikea nuoli - liikkua. He aikoivat tarjota meille humanoiditaarista apuaan. Täydellisen yhteisymmärryksen saavuttamiseksi pelasimme jonkin aikaa lasihelmipeliä, ja kun asia vallan kirkastui, tuli meidän asettaa nuoret kauniit vartalomme saataville. Tasa-arvoisina kuin toisilleen kaukaiset galaksit, tasa-arvoisia kuin kahden eri valtameren samankokoiset valaat. Siten osallistua kylän traktorit tuntea todellista traktorien valtaa. Buddha istuu hiljaa. Buddhan suussa kyyhöttää punainen sammakko. Eikä eniten juuri se, että hankia loppuun kunkin tason mahdollisimman nopea saada enemmän syödä vihollisesi pussauspelissä ennen kuin he tekevät sen itse. Ennen poliisia hallitsivat lahjomattomat miehet. Se oli erehdys joka on korjattu. Kyllä rodun kautta nämä vaarallisen tason traktorit matkalla autojen romutaivaaseen muiden epävakaiden kuorma-autojen pyhään maaliin uima-altaaseen ruostumaan talveksi. Se oli erehdys. Pahoittelemme sitä. Ehdottomasti tämä on hyvä paikka hengailla yhdessä tässä rakastaa hippejä suudella kilpaa yhdessä lähelle toisiaan ihmiset saavat epäilyttäviä muotoja. Se oli suuri punainen erehdys.

KIRJAIN

Luen KirjaIN lehteä, jonka päätoimittaja Hannele Salminen heitti käteeni Leevi Lehdon salongissa torstai-iltana. Kysymyksessä on ilmeisesti lehden toistaiseksi viimeinen numero. Ihmettelen miksi, sillä vauraita mainostajia lehdessä näyttää olevan enemmän kuin muissa kirjallisuuslehdissä yhteensä. Luulisi noilla mainosrahoilla kannattavan. Suurin osa 150 sivuisen julkaisun jutuista näyttää olevan päätoimittajan itsensä kirjoittamia, journalistisia, haastattelumaisia ajankohtaisjuttuja kirjallisen pintakuohunnan kaikkein ohuimmasta pintakerroksesta. On siinä kaikessa ollut yhdelle ihmiselle työtäkin. Ehkä Hannele Salminen on vain väsynyt, erittäin hyvistä taloudellisista ansioista (mainokset?) huolimatta. Mainosten suuri määrä tosin tekee lehdestä melkein sietämättömän lukukelvottoman: mainokset ikään kuin ikävänä hajuna leviävät kaikkeen sisältöön. Samoin lehden jutut eivät ihan muutamaa harvaa poikkeuksta lukuunottamata kiinnosta minua edes vilkaisun tasolla. Mitä minä rikastun siitä tiedosta, että Riikka Pulkkinen tai Juha Itkonen julkaisevat jo neljättätoista romaaniaan siinä ajassa kun itse olen saanut esseekokoelman suunnitelmaluonnoksen jonkinlaisen loppusuoran alkupäähän jalona tarkoituksenani kumota suhteellisuusteoria, evoluutioteoria ja teoriat maailmankaikkeuden synnystä ja uusia koko kosmologinen käsityksemme. Mitä olen Hannele Salmisen kanssa illallistanut, ehdottomasti hieman karvas asenteeni johtuu myös siitä, mitä tiedän tämän henkilön Venäjä-ennakkoluulojen lukkiutuneen triviaalista tunkkaisuudesta.
 
Tostainen salonkivierailu muuten sujui aivan odotusten mukaisesti myös siinä, että kohtaamisessa erään minulle vähemmän miellyttävän henkilön kanssa pääsi taas tutkimaan valonsäteitä, jotka sillä kohtaa tekivät mutkan. Jatkopaikka Lungiin ei oikein tuntunut mahtuvan sisään, joten piipahdimme jossain näyttelyavajaisissa Eerikinkatu 10:ssä, jossa olikin seinillä riippuvaa taidetta lukuunottamatta ihan mielenkiintoinen näyttelynavajaiset vaateliikkeessä -meininki.

Yhä uudestaan ja uudestaan Kalevi Seilosen kokoelmia, sitäkö todella on keski-ikä?

22.2.2013

i ka o ka ikaokaikaokaa, ei ihme että suusta tulee sammakoita kun kieli on kuin kyyhöttävä rupikonna.

21.2.2013

Koin iloa siitäkin, miten huonosti koirat käyttäytyivät aluksi. Valtava lauma juoksi ympäri olohuonetta muristen, näykkien, rähisten, loikkien ehdottomasti koirilta kielletyille sohville. Varsinkin tuon viimeisen tempun kohdalla tunsin oivaltavani jotakin suurta ja itkin liikutuksesta. En vain nähnyt temppua vaan ensisijaisesti koin sen emotionaalisesti. Ymmärsin, että ne olivat Rekun alkuperäisiä temppuja, joita en ollut ennen nähnyt Hurrin toistamina. Ymmärsin myös, että Rekku oli kuollut.

Kuopion veli soitti aamulla niin varhain, että minulla oli menossa vasta toinen kahvimukillinen. Hän oli ostanut läheiseltä harjulta kauniin pienen satulinnan, jonne meidät kutsuttiin seuraavana sunnuntaina päivällisellä. Tämä Dinner Party olikin sitten iso lonkero ja alkupalana kolme pähkinää.  En olisi koskaan uskonut että luen lehteä syödessäni päivällistä satulinnassa. Niskani olivat arat, pääni ei kääntynyt, aurinko nousi ja pöydän ympärillä satoi sammakoita. Saisinpa edes mennä terassille, muistan ajattelleeni. Rikkaan ihmisen pihiydellä ei ole mitään rajoja. Keskenään ne kyllä järjestävät loistavia juhlia, mutta lähimmäisille ei tarjottu edes sammakkoa.

Oi ameba, olemme korkealla kehitysasteella. Jos olisin veljeni saattaisin kuunnella natsimusiikkia ja paeta tästä kommunistisesta takapajulasta kirkuen ja ymmärtäen, että aamulla saatamme vapaaehtoisesti pistää päämme pölkylle. Veljeni ei ollut vanhentunut lainkaan, häntä oli pidettävä ihmeenä. Et voi tehdä oikeita päätöksiä olematta ehdottoman intohimoinen. Et voi olla olemassa tekemättä pitkällä tähtäimellä oikeita päätöksiä. Mutta voi Jeesus miten pieni voi olla jonkun ihmisen sielu.

Me lähdemme nyt kotiin. On oltava ovela, käytävä ruokakaupassa heti jotta välttää kaameimman ruuhkan. Mennä suoraan kotiin, sulkea ovet. Ruoka on kallista. Iankaikkisesti. Marketti on hiki ja fyysinen instituutti, ei näy sumun leijunta, ei tyhjäkäynti. Sielun keksintö on valtionrunous, ilmojen fenomenologia, malja tieteelle ja pimeälle. Kaikki tämä voitiin tehdä väärin. Tietämättömyys on kuolevaisen kohtalo.
 
Luuletko, ettei minulla ole ollut vastaavaa kokemusta toisen naisen kanssa, kysyin vaimoltani autossa. Hämmentyneen hiljaisuuden jälkeen hän vastasi: Kyllä, luulen niin. Jälleen hämmentyneen hiljaisuuden jälkeen vastasin: Olet aivan oikeassa. Se oli ulkoista dialogia se. Sisäinen dialogi on usein pelkkää saippuaoopperaa. Ei mitään ajattelua, ei mitään virheen loputonta toistoa rajoittavaa kokonaisuuden yläpuolelle kohoavaa historiallista tietoisuutta. Kansat ovat valtioiden sisäistä dialogia. Ne yrittävät toistaa loputtomiin jotakin piirrettä, jota pitävät itsessään hienona. Mutta mikä se arvokas on jonka varassa kansakunnan itsepuolustustahto lepää, se arvokas ja ainutlaatuinen mikä sen kaiken uhalla pitää ihmiskunnan tulevaisuudelle säilyttää? Jos se oon sinun nenäsi, lopeta tinkimätön laskelmointisi ja innoita nenälläsi runoilijaa.

Turkkilaiset ovat onnistuneet kopioimaan rajatta tuuhean tumman tukan, mutta eivät pitkiä sääriä, siinäpä se. Se ei ole ihan yleispätevä kaava. On vain magneettiset rajapinnat, joista jälleen irti riuhtaistu rautainen kärpäslätkä rynnistää. Kansan sisäinen puhe muuttuu tosidialektiikaksi silloin, kun valtion kollektiivisemootionaalinen draama saa myyttisen merkityksen. Myytin sisältä kuoriutuu toinen myytti, joka laittaa kokijansa uneksimaan tuliperäisellä maalla puhjenneesta merkillisestä vaikutuksiltaan positiivisesta kulkutaudista.

Kaunis on tämä ensimmäinen pakkasaamuni. Afrikassa ei koskaan sada lunta. En luule olevani omapäräinen sanoessani, että uni on runoilijan työaikaa, mutta tässä kauppakeskuksessa saa rauhassa juoda kahvinsa ja katsella ympärilleen merkitsevästi vaikka koko päivän. Unessa niin ei tapahdu koskaan, sillä unessa aina tapahtuu jotakin. Uni on täällä todellisuuspitoisempi, afrikkalaistyylisempi olotila, kuin valve. Se, että on pakko herätä, on jossain määrin tunteita loukkaavaa. Se tuntuu haamusärkynä, kuin ihmiseltä olisi leikattu umpilisäke, joka sitten osoittautuisikin tarpeelliseksi. Katselen kakanväristä kynsilakkaa sosiaalityöntekijän sormissa. Pieni voi olla tehokas avain suurempaan. Miten suuri voi olla ero kansojen yleisluonteessa. Ja taas miten pieni voi olla ihme kun aurinko joka päivä viihtyy kauemmin poissa.

Ihminenkö olisi ympäristönsä tuote? Mitä ankarammin ympäristö meihin vaikuttaa, sen nopeammin kohoamme ajatuksinemme tähtien tasolle. Emme tarvitse Kramsun visvaa tihkuvaa sukuelintä toimintakyvyn ja filantropian erittelyyn. Painovoiman edessä pysymme taipumattomina. Ympäristön vastapaine tekee meistä vain inhimillisempiä. Lehteilemme rauhallisesti luontokirjaa. Musiikki herättää meissä siivousvimman ja antaa kokonaisluvuille erikoista tenhoa. Tämä maailma on ihmisen kehitysalusta.
 
Minä olen suomalainen porvaristo, joka on saanut syntyä toivottuna, arvostettuna ja veljiensä rinnalla tasa-arvoisena. Aivan aluksi haluan kiittää kaikkia, I would like to thank everyone. Helvetin enkeleiden vuosijuhla on tänä vuonna sujunut irstaasti. Päivittäin saa kuulla kaikenlaista valittamista mitä pienimmistäkin asioista, kuinka palkitut tai palkitsemattomat raivostuivat toisilleen netissä. Pidän tätä irstaana. Minua todellakin huvittaa tämä, kun strippari päivittelee suojatyöpaikkojen paljoutta maassamme. Onneksi löysin ystävähaun kautta tosi ihanan vertaistukiystävän. Tämän Einarin. Haluan kiittää ja kehua Einari Silliä. Ja lopuksi haluan kiittää kaikkia Helvetin Enkeleitä. Turku Saatanalle!
 
Turku se on perkele! Aina olet toisel puol jokkee. Älkää tänne tulko, huudat kaduilla. Täällä on jo liikaa miehiä. Menkää vain sinne taiteilijoiden sukurutsalaan. Anti heittää. Sä oot varmaan kuullu niitä juttuja, jumalauta ku silloin kolmekymmentäluvulla oli hienoo! sanoo Elias Lönnrotin veljen pojan pojan pojan pojan poika. Korppikotkat olivat lukeneet ajoittain sinertävät huulet tarkemmin, selaista tietoa, jota globaalin kapitalismin organisointi edellyttää, sitä ei voida luovuttaa aivan vastuuttomalle henkilölle.
 
Kun olin hyvin pieni, järvi oli sininen ja rannan kivet lämpöiset. Ajelin sammakolla edes takaisin. Uiminen ei ilman jääkiekkoilijan munareita kiinnostanut. Pienet ja nälkäiset hauet ne Osirikseltakin veivät pallit. Joskus viiden vanhana ymmärsin olevani vähän toisenlainen ja opettelin tekemään inhimilliseltä vaikuttavia juttuja: juttelemaan niin kuin herkkä tyttö. Asuin Torniossa, vanhempieni, pikkuveljen ja isolvenjen kanssa. Olin rakastunut, elämä oli huoletonta. Kun olin raskaana, petin poikaystävääni 14-vuotiaan pojan kanssa. Vanhemmillani oli tapana ikävystyttää minut kuoliaaksi typerillä kommenteillaan, miten helppoa elämä muka oli kun he olivat nuoria. Kun minut valittiin maailman viralliseksi ja yksinvaltaiseksi rokkipoliisiksi, säädin seuraavankaltaisen lain: Yli kolmekymmentävuotiaat eivät saa tehdä äänilevyjä. Paljon myöhemmin, kun rokkarimieheni kuoli varottamatta sydänkohtaukseen nukkuessaan Beverly Hillsissä, minulla kesti viikko haastatella kymmeniä juristeja, ennen kuin millään hinnalla sain palkattua yhden. Vielä olisi tarvittu 50 000 dollaria lainaa suvulta, että tämä blondi olisi saanut juristin tekemään jotakin. Niin se vain haihtui, kahdessa viikossa, miljoonaomaisuus. Jäljelle jäi talo, jonkin verran irtaimistoa, yksi Rolls Royce ja Martinin kaksitoistakielinen akustinen kitara. Tyttäreni joutuu menemään ensi kesänä hernemaalle kesätöihin ansaitakseen rahaa lukiota varten.
 
Minä olen elänyt niin monta elämää. Vaa'at ovat vaakoja. Ne perustuvat sähköiseen anturiin ja kuvittelevat olevansa kauniita ja komeita, vaikka näyttävätkin ihan homoilta ja huorilta. Vaa'at ovat materialistisia kaunosieluja. Ne ovat luotettavia mittalaitteita, mutta tarkkuudesta johtuen myös herkkiä ulkoisille häiriöille. Niiden harrastuksista on turha sanoa mitään. Kätköselosteessa lukee, että juuri minulla on lupa mennä penkomaan tämä kätkö. Jos ei mitään löydy, on turha moittia paksunahkaista isännöitsijää. Turhan tarkka vaaka aiheuttaa vain ylimääräisiä kustannuksia. Painoa tuijottava vaaka voi harhautua ajattelemaan, että vain se itse osaa sanoa totuuden. Olet turhan tiukoilla koko ajan. Löydät ratkaisun, kunhan jätät turhan painolastin pois. Älä ikinä hanki vaakaa.
 
Herran näkökulmasta on herraonni aina hyvä, sillä typeryys on ehtymätön luonnonvara. Samat vanhat valheet menevät aina kaupaksi joillekin. Jos siihen porukkaan valitaan mukaan ja myöhemmin palkitaan vain niitä, joille menee kaupaksi, taataan ehtymätön työmotivaatio minkä tahansa päämäärän suhteen. Niin se vain on, että tutkimusten mukaan ihminen tekee 40 000 valintaa päivässä. Siksi ajattelen, että ajoittain pitäisi luottaa intuitioonsa. Vaikka tokihan David Foster Wallacen itsemurha kertoo enemmän Yhdysvalloista kuin hänen kaikki teoksensa. Mielestäni onkin typerää tehdä tärkeitä päätöksiä tunteiden pohjalta. Miljoonaa kärpästä ei voi tappaa yhdellä iskulla. En usko, että kannattaa luottaa intuitioonsa, kun kyseessä on niin tärkeä päätös kuin miljoonan kärpäsen elämä. What goes around comes around; kaikki minkä antaa, saa moninkertaisena takaisin. En yleensä tukeudu tunteisiini päätösten teon helpottamiseksi, sillä sitä saa mitä tilaa. Ihminen ei ole kone, työt ovat ketjutetut tässä maailmassa ja aina pitää muistaa ketä palvelee. Erehdyn tuskin koskaan kuunnellessani sisimpiä tunteitani ratkaisun löytämiseksi. Ei ole mitään niin ilmeisen huonoa ja surkeaa päämäärää, ettei jostain löydettäisi joku joka on riittävän järjetön sitä rahasta tavoittelemaan tai jopa sen takia kuolemaan, kunhan vähän piereksitään sankarimyyttejä ja rautaristejä silmille, ja kerrotaan kuinka etevä ja verraton yksilö hän onkaan. Nämä pohjoiskorealaiset kenraalit kunniamerkkirihkamaa roikkuvine pöksyineenkin ovat vielä vaatimattomia tapauksia jos Renny Harliniin vertaa.
Miksi on näin? Hyvä kysymys, joka sopii niin moneen tilanteeseen.
Kauppakeskuksessa saa rauhassa juoda kahvinsa ja ketsella vaikka koko päivän, mutta unessa ei koskaan. Unessa aina tapahtuu jotakin. Uni on usein todellisuuspitoisempi, venäläistyylisempi olotila, kuin valve.
Saarikoski huomauttaa, että ihmisten etu- ja sukunimien yhdistelmät on se elävin mitallisen runouden muoto, jossa lähes kaikki ihmiset tietoisesti tai tiedostamattaan pohdiskelevat runojalkojen asemia. Elävän rytmiikan pienin yksikkö on elävän henkilön nimi.
Teemu Mannisen Paha äiti on muuten toisella lukukerralla ihan eri kirja. Aivan kuin joku olisi vaihtanut koko sisällön. Sama ilmiö tapahtui muuten Futuraman kanssa. Onko tämä hyvä vai huono merkki? Futurama kiinnosti toisella kerralla vähemmän, Paha äiti enemmän. Jos kohta Futurama kiinnosti ensimmäisellä kerralla enemmän. Kiinnostavinta tässä on ehkä juuri se, että Paha äiti -tyylinen runokokoelma on kuin tietynlainen äänilevy, josta koulun pihalla sanotaan: kymmenennellä kuuntelukerralla se avautuu vasta. Kouluikäisinähän silloin joskus kuunneltiin tiettyjä äänilevyjä yhtenään, kymmeniä, jopa satoja kertoja. Oli silloin sekin, lähinnä tyttöjen koulukunta, että elokuvia katsottiin tolkuttomasti: 17 kertaa Pretty Woman. Kirjoja ei yleensä luettu kertaakaan. Gurdjieffin ajatus, että tietty valmiiksi saatettu kirja pitäisi lukea saman tien kolmeen kertaan, on ollut minulle viimeaikoihin asti vieras.  

HAADEEN KYPÄRÄ

"Oho! En edes huomannut maastoutumistasi. Älytön ninjataito!" kommentoi puolituttu raitiovaunussa sattunutta tilannetta jälkikäteen. Kun minä hyppäsin jo myöhään illalla pariksi pysäkinväliksi hänen juttuseurakseen ja hän niin topakkana meni ostamaan lippua, sopi tietysti mainiosti kuvioon, että tarkastajat ilmestyivät seuraavalta pysäkiltä. Tajusin tilanteen ja astuin rauhallisesti tarkastajanaisen taakse, yritin avata vaunun oven mutta vaunu oli liikkeellä jo. Seisoin muina miehinä hymyillen ihan tarkastajan selän takana hänen pyöriessä ja tehdessä työtään. Kun minulla nyt sattui olemaan päässäni kyklooppien takoma kypärä, joka kykeni muuttamaan kantajansa näkymättömäksi, päätin kokeilla sen toimintaa. Näkymättömäksi muuttuminen auttoi ja tarkastajat jättivät minut väliin. En puolitutulle viitsinyt paljastaa, että kysymys oli vain älyttömästä tuurista; luultavasti tarkastajat olivat illalla jo väsyneitä eivätkä jaksaneet ottaa selvää tapausta piikille. Pitäköön minua nyt vähän aikaa velhona, juuri tämän kaltaista glooriaahan kaipaan.

20.2.2013

Olen suomalainen porvaristo, joka on saanut syntyä toivottuna, arvostettuna ja veljiensä rinnalla tasa-arvoisena. Minusta huvittavinta on se, kun strippari päivittelee suojatyöpaikkojen paljoutta maassamme.
Vaa'at ovat vaakoja. Ne perustuvat sähköiseen anturiin ja kuvittelevat olevansa kauniita ja komeita, vaikka näyttävätkin ihan homoilta ja huorilta. Vaa'at ovat materialistisia kaunosieluja. Ne ovat luotettavia mittalaitteita, mutta tarkkuudesta johtuen myös herkkiä ulkoisille häiriöille. Niiden harrastuksista on turha sanoa mitään. On turha moittia paksunahkaista isännöitsijää. Turhan tarkka vaaka aiheuttaa vain ylimääräisiä kustannuksia. Painoa tuijottava vaaka voi harhautua ajattelemaan, että vain se itse osaa sanoa totuuden. Olet turhan tiukoilla koko ajan. Löydät ratkaisun, kunhan jätät turhan painolastin pois. Älä ikinä hanki vaakaa.
Aivan aluksi haluan kiittää kaikkia, I would like to thank everyone. Helvetin enkeleiden vuosijuhla on tänä vuonna sujunut irstaasti. Päivittäin saa kuulla kaikenlaista valittamista mitä pienimmistäkin asioista, kuinka palkitut tai palkitsemattomat raivostuivat toisilleen netissä, paitsi ei täällä! Onneksi löysin ystävähaun kautta tosi ihanan vertaistukiystävän. Tämän Einarin. Haluan kiittää ja kehua Einari Silliä. Ja lopuksi haluan kiittää kaikkia Helvetin Enkeleitä. Turku Saatanalle!

RUNOILIJAN JA KANSAKUNNAN KYSYMYS

Mikä se arvokas on jonka varassa kansakunnan itsepuolustustahto lepää,
se arvokas ja ainutlaatuinen mikä kaiken uhalla pitää ihmiskunnan tulevaisuudelle säilyttää?
Kuka runoilija sen on kirjoittanut, kenelle kirjurille se on annettu tehtäväksi?
Ei kai sitä ihan keksiäkään voi, johonkin todellisuuteenhan sen pitää perustua aina?
Mutta mikä se on? Ahneus? Kateus?
Jos se olet sinä, miksi et lopeta tinkimättömiä laskelmointejasi ja ryhdy innoittamaan runoilijaa?

VERRATTOMUUS

Typeryys on ehtymätön luonnonvara. Samat vanhat valheet menevät aina kaupaksi joillekin, ja jos porukkaan valitaan mukaan ja myöhemmin palkitaan vain niitä, joille menee kaupaksi, taataan ehtymätön työmotivaatio minkä tahansa päämäärän suhteen. Ei ole mitään niin ilmeisen huonoa ja surkeaa päämäärää, ettei jostain löydettäisi joku joka on riittävän järjetön sitä rahasta tavoittelemaan tai jopa sen takia kuolemaan, kunhan vähän piereksitään sankarimyyttejä ja rautaristejä silmille, ja kerrotaan kuinka etevä ja verraton yksilö hän onkaan.



Nämä pohjoiskorealaiset kenraalit rihkamaa roikkuvine pöksyineenkin ovat vielä vaatimattomia tapauksia verrattuna länsimaiseen tai suomalaiseen verrattomuuteen.
Patentoidut keksinnöt ovat ihmisen keksimiä kaikki, eikä se niiden arvoa vähennä.
Herran näkökulmasta herraonni on aina hyvä.
Taas oli laihdutuskuuri päättynyt
ja käveltiin kaupungilla maha pystyssä
yhden ratkeamattoman yhtälön
ratkaisuvimmaan väsyneinä.
Vähäaistinen kansakunta,
kurjaakin kurjempi herraonni
mutta saattoiko ateisti muuta toivoa,
hyvä Jumala, se on keksintöä, ja muu
kuolevaista, pahaa.

LEIKITÄÄN TIETÄMÄTÖNTÄ, JOOKO

Tämä Pekka Himasen tapaus on täydellinen esimerkki siitä, minkä tyylisiä kaksoisstandardeja ajattelen homoseksuaalisuuden tuottavan kulttuurielämän huipulla. Siis juuri tältä se mitä tarkoitan näyttää, mutta en tiedä onko tässä tapauksessa siitä kysymys. Himanenhan ei ole julkisesti homoseksuaali.
Kun olin hyvin pieni, järvi oli sininen ja rannan kivet lämpöiset. Ajelin sammakolla edes takaisin. Kun olin viisi, opettelin tekemään inhimilliseltä vaikuttavia juttuja. Juttelemaan niin kuin olisin hyvin herkkä lapsi. Asuin Torniossa, vanhempieni, pikkuveljen ja isolvenjen kanssa. Olin rakastunut, seurustelin ja menimme paljon myöhemmin kihloihin. Elämä oli huoletonta ja ihanaa. Kun olin raskaana ja melkein petin poikaystävääni 14-vuotiaan pojan kanssa. Vanhemmillani oli tapana ikävystyttää minut kuoliaaksi typerillä kommenteillaan, miten helppoa elämä muka oli kun he olivat nuoria. Kun minut joskus hamassa tulevaisuudessa yksimielisesti valittiin maailman viralliseksi ja yksinvaltaiseksi rokkipoliisiksi, säädin heti seuraavan lain: Yli kolmekymmentävuotiaat rockmuusikot eivät saa tehdä äänilevyjä. Kun olin kuollut, kun olin tuhkaa hiven vaskiuurnassa, alla mullan ja mustan kiven, ah autuas levätäkseni silloin! Suuria tähtiä kohti loin minä silmäni illoin.
Juoppo ja mitä ilmeisemmin melkoisen paheellinen pariskunta kulki ohitseni junassa. Palasivat sitten siihen viereen istumaan, vähän samoin kuin itse kuljen hyvännäköisten blondien ohi välinpitämättömästi, mutta aina palaan kohta siihen viereen istumaan ja naputtamaan tärkeänä koneellani. Vanhemmalla herralla on korvakoru ja flirttaa aika avoimen hinttimäisesti. Nainen vaikuttaa hermostuneelta, muuten kyllä oivalliselta suihinottajalta. Ovat pukeutuneita, puhuvat tärkeänä joihinkin hienoihin ryyppyjuhliin menemisestä -- että ei sitten ryypätä siellä, ei. Yritän tässä vain itsekin kirjoittaa tärkeän näköisenä naputtaa ja olla kyselemättä mihin bileisiin mahtavat olla menossa. Kyllähän se kiinnostaa, ei sitä voi sanoa. Mitäköhän tällainen huomionsaaminen muuten minusta kertoo. Taidan olla aika juopon näköinen kun juopot tulevat magneettina kiinni. Sielu kuin rasvainen ohut haiseva tukka taakse kammattuna. Toisaalta Jeesus on juoppojen ylin ystävä. Heillä on yhteiset intressit, Jeesuksella ja juopoilla: pitää tauottomasti hauskaa. Niin kuin Juopot juovat ja läträävät viinaa, ammentaa Jeesus Jumalan kaikkivaltaa. Voi sieluparkaani.
1900-luku on täynnä poliittisesti arveluttavia, jostakin syystä aina seksuaalisesti epänormaalisti suuntautuneita, "suuria taiteilijoita", joilla ei ole minkäänlaista sielullista vaikutusta ainakaan minuun. Yksi epäilyttävimmistä tämän kategorian hahmoista on runoilja Paul Celan. Celan-myytin epäilyttävyyttä on omiaan lisäämään sekin, ettei yhtäkään hänen runoistaan löydy millään kielellä internetistä. Häntä siis vain myydään, muttei juuri lueta. Sen sijaan internet on täynnä toistaan tyhjempiä Celan-myytin toisintoja, joissa hehkutus on suuri, mutta mitään ei sanota. Joskus kauan sitten luin Jukka Koskelaisen Celan-suomennoksen. Pidin sitä aivan mitättömänä vihkona silloin: muistaakseni juuri KOskelaisen hehkuttavasta tyhjästä asenteesta heräsi ensimmäiset myrkylliset epäilyni taidekentän turmeltuneimman osastos tempuista ja tavoista. Onkohan vihko tarpeen ottaa uudelleentutkintaan? Tuskin tämän epäilyksen hämärä tästä kuitenkaan talttuu, kun tuo hahmo on kuitenkin niin kiinni niissä junttatendensseissä, jotka tällä hetkellä tuntuvat oksettavimmilta taideilmastossamme.
rakkaus on ajanjakso kontrollin ja äärettömyyden välissä.
Jos nyt on katsonut tuntimääräisesti puoletkin siitä pornosta jonka Unkari on viime vuosikymmenen aikana maailmaan tuottanut, voi jo vähän ymmärtää Saarikosken ja Juhani Peltosen sukulaiskansaharrastusta. On siinä meillä sukulaiskansa. Samaan aikaan voi vain ihmetellä sitä, miksi Venäläiset eivät korostetusti "osaa tehdä pornoa". Venäläisyyden oikein ylpeys tuntuu olevan se, että he eivät yksinkertaisesti (epäröi loppuun asti teeskennellä että eivät) OSAA. Unkarilaiset sen sijaan OSAAVAT. On siinä meillä sukulaiskansa, jumalauta! Kaikki feministinen tutkimus lähtee Unkarista. Täydellisellä vartalolla on huoleton nussia: voi luottaa vain omaan arvostelukykyynsä ja viettiinsä, muita muuttujia ei ole. En ole koskaan käynyt Unkarissa. En tiedä uskallanko.

19.2.2013

"Katsokaa, yksikään työ ei ole mestarillinen, mutta ne mittaavat väliinsä tilan, jossa näkee häivähdyksiä uteliaisuuden ikinuoresta olemuksesta." Kristian Blomberg, Tuo sympaattinen Cy Twombly
Kuinka suunnattomasti ihmettelinkään sitä, kun joskus kauan sitten puhuimme J:n kanssa luovuudesta ja hän, vaikka on saman ikäinen kuin minä, piti ihan lapsellisena käsitystä, että kaikkien taiteilijoiden pitäisi olla jotenkin luovia tai edes taiteesta kiinnostuneita. Ihmettelin miten hän sen ikäisenä jo niin rennosti saattoi nauraa, ettei monikaan taiteilija ole missään suhteessa yhtään luova eikä vähimmässäkään määrin minkäänlaisesta taiteesta kiinnostunut. Se kaikki on vain näytelmää ja teeskentelyä, yksi elämänpituinen teatteri. Pitää erottaa taide ja taiteella itsensä elättäminen, vain poikkeuksellisina aikakausina niillä voi olla jotakin tekemistä keskenään, hän kevyesti nauroi, tuo tuntemistani luovista henkilöistä kepeämielisin ja alkuvoimaisin. Yhä edelleen minulle tämä koko asia on hyvin hämmentävä, eikä pelkästään siksi, että itselleni taiteilijana oleminen osoittautui, nimen omaan tässä taiteella itsensä elättämisen mielessä, mahdottomaksi. Yhtä vähän kuin mikään luovuuden tai alkuvoiman lisääntyminen, minkäänlainen suunnanmuutos tai kehitysaskel, voisi tilannettani muuttaa, voi vastakkainen kehityssuunta muuttaa sellaisen henkilön tilannetta, jolle menestys on määrätty tähdissä. Asia on päätetty tähtien kabinetissa joskus, ja niihin päätöksiin ei ikinä koskaan milloinkaan voi valittaa tai hakea muutosta. Tämän mielettömyyteen ja epätietoon perustuva hassu rakennelman, jota maailmanjärjestykseksi kutsutaan, täytyy olla sitä samaa juurta kuin mystiikankieltäjä -munkin iloinen vähän pilkallinen nauru: se on ihmisen pohjimmaisen epätiedon juuresta lähtevä välttämättömyys. Sillä eihän maailma ilman tietoa voi olla muuta kuin nurinkurisin mahdollinen maailma. Selitykset, sanat, tilanteet, jokainen ymmärtää niin kuin itse haluaa, niin kuin ne on ennalta määrätty. Ei kannata tuhlata aikaa sellaiseen. Nyökäyttämällä päätäsi myönnä kaikki mitä et tiedä ja kiellä mitä tiedät, hymyile.
Se tunne kun angolalainen ihmissyöjäheimon prinsessa kysyy kelloa ja vastaat kuusi yli yksi. Se tunne, kun joku o.i.k.e.a.s.t.i. tajuaa. Kun kompastuu toisen puupuhaltajan pilliin, puhaltaminen todella auttaa. Eihän se pipiä poista, mutta ele tuntuu samalta kuin joku vihdoin ja viimein ottaisi yhteyttä, haluaisi tavata. Koko päivän leijut ilmassa. Juot kuoharipullon yksin. Se tunne kun vihdoin. On aika mukavaa. Pitkästä aikaa kunnon poltetta pakaroissa piiskaamisen jälkeen. Se tunne kun vakiojutut ei enää tunnu missään. Huomaat sukkahousujen unohtuneen kotiin ja poni kuuntelee pienintäkin apua. Kun sä et enää haluu sitä hyvää tahtoo, kun sä et enää haluu sitä et kaupungilla sua vastaan kävelee 5 kopioo susta. Miksi piti haluta kehno taideteos, ja vielä omaan nahkaan? Se tunne, kun itse tekee kuolemaa juoksumatolla ja viereisellä matolla rimppakinttuinen teinipoika jatkaa maailman tappiin. Se tunne kun etusivusi on täynnä se tunne-päivityksiä.

MUSTEKALAN SYDÄN


hyväntuulinen mystiikankieltäjä.
eiralaismummojen sotaväki
Burberry-univormuissaan

RIKOLLISET AIKEET

Pari naista oli pysähtynyt autollaan kotiportillemme ja kyseli tietä. Selitin enkä kiinnittänyt naisiin mitään huomiota, ennen kuin toinen juoksi omalle puolelleen ja pistin merkille, että hänelläpä oli vartalo. En tiedä, silmieni kirkastumisestako rohkaistuneena he pyysivät minua lähtemään mukaansa. Vaikka minulla nyt oli muutakin tekemistä suunniteltuna ja vaimo odotti lapsen kanssa kotona, päätin epäröimättä lähteä mukaan. Piti vain viedä kitarat suojaan, sillä näytti olevan sade tulossa. Vein kitarat leikkimökkiin, jotten olisi joutunut vaimon kanssa puheisiin. Mietin sitten että mitäpä jos reissu venyy ja soittimet pilaantuvat kosteassa mökissä. Vein ne sisään, mutten onnekseni joutunut vaimon kanssa puheisiin. Palasin kiireesti portille, mutta eipä autoa näkynyt enää. Palasin sisään perheen luo ja tunnelma oli yllättävän pettynyt. En osannut millään tavalla omahyväisesti kunnollisuuteeni vedoten lohduttautua rikollisten aikeideni mönkään menosta. Seuraavan päivän iltana toinen naisista ilmestyi samalla autolla portillemme. Kerroin, että olin ollut heidän katoamisestaan hiukan pettynyt edellisenä päivänä. Hän selitti kaiken johtuneen ystävästään, joka oli saanut kiirellisen puhelun ja heidän oli täytynytkin heti lähteä Tampereelle. Nainen aiheutti rintakehässäni värinää. Hän oli nyt huomattavasti huomiotakiinnittävämpi kuin edellisenä iltana. Oli juhannusaatto. Serkkupoikani oli meillä ja kasannut traktorilla pellolle suuria kantoja juhannuskokoksi. Tihutti, mutta bensalla kokko syttyi. Pyysin naista katselemaan kokkoa vaikka koko perhe oli siellä koolla. Alkoi sataa kunnolla ja nainen ehdotti, että lähtisimme kaikki Hyvinkäälle elokuviin. Siellä meni joku scifiklassikko, nimeä en ollut koskaan kuullutkaan. Vaimo sanoi, ettei jaksaisi lähteä ja meni lapsen kanssa pahantuulisena sisään, mistä en peitellyt ilahtuvani. Me muut, koko perhe, vanhempani ja siskoni perheineen, lähdimme elokuviin. Me menimme naisen kanssa minun harmaalla BMW 316:lla kahdestaan. Elokuvissa siskoni, kun huomasi että istun naisen kanssa käsi kädessä, joutui jotenkin huomatavasti pois tolaltaan. Nainen provosoitui siitä ja ryhtyi äänekkäästi häiriköimään esitystä ja lähti vaeltamaan katsomossa. Valot sytytettiin saliin ja järjestysmiehet joutuvat selvittelemään asiaa. Tein kaikkeni heidän rauhoittamisekseen ja palautin naisen viereeni. Suurin osa ihmisistä taisi kokea elokuvanautintonsa olevan pilalla ja lähti pois. Muu perheemme onneksi lähti pois. Itsekään en kyennyt seuraamaan elokuvaa ollenkaan. Konfliktin jälkeen suutelimme. Kun palasimme elokuvan jälkeen autolleni, emme löytäneet sitä enää parkkipaikalta. Auto oli ilmeisesti varastettu tai kuljetettu pois. Naisen läsnäolo kompensoi asian harmillisuutta. Suutelin häntä. Nainen kertoi, että lähellä on kaupungin varikko, jonka työntekijöiltä voisimme kysellä asiaa. Työmiehet istuivat lautataapelin päällä. Yritin kiivetä sinne, mutta huomasin, ettei käsissäni ollut voimaa. Olinko ylipainoinen vai estivätkö vyötärölle ulottuvat mustat hiukseni kiipeämisen? Kysyin olisiko heillä tikapuita. Löytyi pienet hyvin hennot kokoontaitettavat tikapuut. Niiden avulla pääsin kiipeämään taapelin päälle. Sieltä saattoi nähdä, etteivät he olleet kuljettaneet autoani varikolle. Se oli siis varastettu. Alkoi harmittaa raskaammin. Kun kävelimme takaisin parkkipaikalle, vastaamme ilmestyi naisen kaveri. Huomasin, että heillä oli keskenään jokinlainen seksuaalinen viritys. He lähtivät siitä jonnekin. Palasin murheissani parkkipaikalle ja katselin vielä ympärilleni. Soitin poliisille ja poliisin kysellessä tietoja mieleeni tuli se, ettei autossani tosiaan ollut keskuslukitusta ja olin pyytänyt naista lukitsemaan toisen oven, mitä hän ei ilmeisesti ollut tehnyt. Niinpä mieleeni tuli se teoria, että naisen kaveri oli elokuvan aikana mennyt avoimesta ovesta sisään ja varastanut auton. Asian harmillisuutta lisäsi se, etten ollut kysynyt naisen nimeä tai puhelinnumeroa. En ollut kysellyt mitään, jottei hän ryhtyisi kyselemään. Toisaalta jos olisin kysellyt, hän olisi valehdellut, jos oli rikollinen.

18.2.2013

Kamala on viekas irstaan näköinen ikuisesti tyydyttymätön kuulumaton nälän ääni siellä missä taiteen kuvitellaan olevan tyhjää. Yleensä leppoisa ja tosi herrasmiesmäinen herra suuttui yllättäen ja kävi lyömään ja tappelemaan ihan täysillä. Miehen vahvuudet olivat peloton kamppailunhalu yhdistettynä irstauteen ja harkitsevaisuuteen sekä lahjomattomaan uskollisuuteen. Koti-ilta oli sitä ennen sujunut irstaasti. Ruuaksi oli tehty pizzaa. Oikein maukasta.

RUNOUDEN HYÖTYSUHDE

Puhtaan runouden, eli runouden, teho moneen muuhun taiteenlajiin perustuu äärimmäiseen ekonomisuuteen: runoudessa on saavutettava äärimmäinen teho vailla minkäänlaisia aineellisia tai taloudellisia resursseja. Sen sijaan kukaan 20-vuotias omastaelokuvasta haaveileva ohjaaja ei nouse sängystä ennen kuin hänelle maksetaan 10 miljoonaa pankkitilille. Elokuvan hinta on aina niin naurettava, ettei järjellinen ihminen sen kuullessaan voi muuta kuin kusta ja paskoa housuunsa. Runoilija tuottaa 40 vuoden aikana planeetallisen utopioita yhden halvan lyhyelokuvan hinnalla. Runouden taiteellinen hyötysuhde verrattuna elokuvaan on miljoonakertainen ja verrattuna tavalliseen videotaiteeseen 10 miljoonaakertainen. Yksi hyvä säe ilmaisee usein enemmän kuin kokonainen elokuvan vuosisata. Joku Matti Tiisalan tuotanto vastaa 1000 vuotta maailman elokuvaa. Minulle hinta on taiteen vakuuttavuuden olennainen kriteeri: jos taiteen tekeminen on kysynyt rahaa, se ei voi olla vakuuttavaa.

POETIIKKANI

Taas kommentti T&S:n tekstitaidenumeroon: minusta runous on paitsi tekstitaidetta, sanataidetta, kertomataidetta, käsitetaidetta, myös taiteidenvälistä poetiikkaa, taidepoetiikkaa ennen välineen määrittelyä. Minulle henkilökohtaisesti väri ja kangas, vain yhden konkreettisen esimerkin mainitakseni, on aivan yhtä luonteva lähtökohta poeettiseen kehittelyyn kuin sanat ja paperi/digitaalinen alusta. Poetiikkani haluaa väkisin olla taiteidenvälistä ja vielä sopia asiansa luonnontieteidenkin kanssa ongelmattomiksi. En millään enää osaa tottua ajatukseen, että jokin inhimillinen, esimerkiksi matematiikka, urheilu, porno, kukkasommittelu, maanviljelys, geologia tai tietokonepelit, olisi runoilijan työkentän ulkopuolella. Sen sijaan nuo kaikki kentät ovat runoilijalle jotakin aivan muuta kuin noiden alojen ammattilaisille: poeettinen merkityksenmuodostuminen perustuu vastaavuuksiin ja syvyyksiin. Se mikä ei lähde mukaan vastaavuuksien peliin, ei antaudu myöskään poetiikalle. Runoilijan työtä on suhtautua äärimmäisen kriittisesti kaikkeen haltuunottoon ja kontrolliin. Runoilija on ei-haltuunottaja ja ei-kontrolloija, sillä runoilija tunnustaa asioiden luonteen ja pyrkii olemaan väkivallaton. Myönnettäköön toki, että olen koko ajan enemmän ja enemmän runoudesta innostunut. Innostukseni on kohta ihan hulvatonta. Poetiikalle sanan ymmärrys on synnyttävä joka päivä uudelleen. Illan tullen voi ymmärrys sammua: ei ymmärrä enää mitään. Mutta unien jälkeen aamulla, päivällä tai viimeistään iltapäivän kirkkaudessa ymmärrys jälleen palaa kuin salamaniskusta. Kaiken yläpuolelle levittäytyy ymmärrys pehmeänä valaistuksena, ehdottoman mystisenä kokemuksena. Vain jotta jälleen illan tullen palattaisiin täydellisen käsittämättömyyden tilaan, joka runoudessa on mitä tavallisin.
Sotilas penkoi laukkuni ja löysi kameran. Oli pakko näyttää kaverin ottamat vakoilukuvat. Mutta se oli viekas eikä takavarikoinut kameraa. Ajattelin, että kohta tulevat pidättämään omalta paikalta. Ryhtäsin käytävään. Pohdin mahdollisuutta hypätä junasta tänne länsi-Ukrainan metsäseudulle. Vähän pelotti miten selviäisin vuoriston lumisissa metsissä. Ravintolavaunussa silmiin osui nuoren naisen katse. Nainen tuli perääni käytävään ja meille syntyi jonkinlainen pikainen romanssi. Kävi ilmi että naisen pöytäseurueessa oli myös hänen aviomiehensä. Nainen alkoi voida pahoin ja palasi ravintolavaunuun. Kohta tuli hänen miehensä ja halusi puhua kanssani. Hän vetäisi esiin veitsen ja kävi päälleni. Sain käännettyä veitsen hänen vahvasta kädestään ja tuikkasin pienen pintanaarmun hänen alavatsaansa. Käskin häntä palaamaan vaunuun. Hyppäsin junasta ja jouduin keskelle orkesteriharjoituksia. Lavalla oli myös lihavia lavastajia pyörätuoleissaan. Taisivat olla jonkun Musiikkitalon avajaiset. Konsertin alussa, kapusin alas jyrkkiä portaita pieneltä puhallinorkesterilavalta, joka oli aivan katon rajassa. Portaat oli valmistettu vaarallisiksi ja halusin tavata arkkitehdin. Pamautin arkkitehdiltä kyselemättä hampaat kurkkuun. Arvasin, että kosto seuraisi pian. Astuin hissiin ja nousin 50 kerrokseen. Hissi keinui ikävästi, aloin voida pahoin. Päätin hypätä hissistä, se oli helpointa.

PAHA ÄITI

Siina Sorvali: "Koska runot ovat lähinnä hillitsemätöntä sanavyörytystä," No ei ihan. Mannisen runothan olennoivat paitsi ihan tiukkaa mitallisuutta myös kaikenlaista assonanssista loppu- ja sisäsointuisuutta, ja ties mitä vielä. Mutta näissä suht vaativissa rajoissa, toki hillitöntä sanavyörytystä. Ostin juuri oman Paha äitini, joka taas kertoo Poesian konseptin toimivuudesta myös ohuempien runovihkosten kohdalla: olinhan lukenut kokoelman jo aiemmin netistä.

MYSTINEN OIKEUSTAJU

"kokemuksiin intistä ”moraalisesti vääränä ja oikeustajua syvästi loukkaavana” olotilana." >>

Niinhän se on sodassakin, että sata, tuhat tai miljoona kärsii yhden ihmisen virheestä. On oltava kone, ja virheetön, muu ei kelpaa. Siksi ainoa asia, jolla tuota tilaa vastaan voi asennoitua, on uuttera ja ehdoton sodan vastustaminen. Sotatilan vastustaminen, eli ehkäiseminen, sen kaikissa ilmenemismuodoissa. Kapitalismin vastaisuus saa syntynsä sodan vastaisuudesta. Ja sodan vastaisuus saa syntynsä terveestä oikeustajusta.


FEMIINI ENSYKLOPEDIA

Kun taannoin näin aivan mahtavaa bilebändi Likkaa lauteilla, tuli tosiaan ihmeteltyä miksi tuo musiikki naisten soittamana on niin paljon parempaa (tai ainakin erilaista) kuin miesten soittamana. Esimerkiksi kaltaisilleni tyttörumpalien ihailijoille Likka oli aivan mahtava kokemus: femiinirumpaliuden aatelia. Femiinisyys on aina mahtava & iloinen yllätys. Maaria Pääjärvi ehdottaakin Tuli & Savun Tekstitaide numerossa korostetun femiinistä kollektiivista nykyrunouspohjaista Ensyklopediaa. Mahtava ajatus. Pääjärven tulkinta Ensyklopediasta (2011) seksuaalista neutraalisuutta välttelevänä, korostetun epäkorrektin maskuliinisena ja myös maskuliinisuutta lämpimästi itseironisoivana tekona tuntuu minusta oikealta ja tarkalta havainnolta.

17.2.2013

HOMOSEKSUAALISUUS KÄSITTEESTÄ

Siinä tapauksessa, että homoseksuaalisuus osoittautuu miehisen vallankäytön menetelmäksi naisellista vallankäyttöä vastaan, nimittäin menetelmänä, jolla mies voi osoittaa muita tapoja hienovaraisemmin ja sielullishenkisesti aktiivisemmin (epäaskeettisella tavalla) riippumattomuutensa naissukupuolesta ja siten parantaa neuvotteluasemiaan, on myös mahdollista kuvitella, että homoseksuaalisuuden yhteiskunnallinen funktio länsimaissa yleensä on hyvin toisenlainen kuin Venäjällä. Venäjällä naissukupuolen ja miessukupuolen väliset valtasuhteet ovat täysin toisenlaiset (ja erillistä analyysia vaativat) kuin länsimaissa. Silloin täytyy homoseksuaalisuuden strateginen menetelmällisyys kohdistua toisenlaiseen dynamiikkaan, sillä Venäjä (tai Aasia) suhteessa länsimaihin on samassa strategisvälineellisessä asemassa kuin homoseksuaalisuus länsimaissa: miessukupuoli voi Venäjän avulla osoittaa epäaskeettisesti riippumattomuuttaan länsimaisesta naissukupuolesta aivan identtisellä tavalla kuin eurooppalainen nainen osoittaa Turkin, Afrikan tai Yhdysvaltojen avulla riippumattomuuttaan paikallisesta miessukupuolesta. Siispä siinä tapauksessa, että homoseksuaalisuus on puhtaasti yhteiskuntadynamiikasta syntyvä strategia, ilmiön analysoiminen on mahdollista vain hyvin rajatusti ja tapauskohtaisesti: tietty historiallinen yhteiskuntajärjestys ja viimekädessä sosiaalinen järjestys määrittää homoseksuaalisuuden strategiapätevyyden täydellisesti. Mistään yleisestä ilmiöstä ei silloin voi puhua. Koko "homoseksuaalisuus" käsite, yleisenä käsitteenä, on epäonnistunut, toimimaton ja harhaanjohtava. Olisi ehkä puhuttava seksuaalivallankäytöllisestä yleisoperaattorista, joka voi saada joissakin tilanteissa homoseksuaalisia strategiamuotoja. Sukupuolten välinen totaalinen sota voi minä hetkenä hyvänsä lientyä kylmäksi sodaksi tai eskaloitua rakkaudeksi. Rakastumisen, eli sukupuoltenvälisen ydinsodan sattuessa, sukupuolet sanovat toisilleen: minä rakastan sinua, eli haluan juuri sinun, eikä kenenkään toisen, genomien periytyvän tähän nimenomaiseen poikalapseeni tai tyttölapseeni, jota olemme parhaillaan luomassa maailmaan. Ilman yhteisen produktiivisuuden horisonttia ei rakkaudesta voi (mielestäni) edes puhua. Rakkaus ilman produktiivisuutta olisi enemmän tuhoavaa, eli hulluutta. Produktiivisuus tosin voi olla monenlaista.

15.2.2013

Turhamaisuus on aina sotkeutunut näkyihin, ajatteli Blake: turhamaisuus, Mr. Bond, on jotain, josta tiedän paljon. Nyt hänen turhamaisuutensa oli saanut todellisen kolauksen. Kuinka hän koskaan voisi kertoa kenellekään, miten alas hänen elämänsä ja turhamaisuutensa oli hänet vienyt. Hänen oli näyteltävä profeettaa öin ja päivin. Turhamaisuus oli tosiaankin ansa ja tässä oli syy miksi: Huomenta ja terveisiä lentokentältä, Blake huusi toimittajien kameralle ja irvisteli! Istun juuri syömässä aamupalaa, odottelen yksityiskoneeseen pääsyä ja näytän teille kieltä. Hähhäh, on meinaan aika hienoa. Turhamaisuus on toinen nimeni! Siis jumankekka, nyt iski totaalityperyys.
Tämän blogin perusteella Uruguai on jonkinlainen Venäjän rinnakkaistodellisuus. Montevideo Moskovan rinnakkaistodellisuus?
Mahtava nälkä!

Tänään osatan pullon japanilaista Hibiki-viskiä.

En syö mitään ennen Tokiota!
Goethe pelkäsi, että maailmasta tulee yksi suuri sairaala, jossa ihmiset auttavat toisiaan. Hän tiesi, että liian kauan tämä paikka oli jo ollut hullujenhuone. Mutta sitä hän ei voinut sietää, että potilaat alkaisivat auttaa toisiaan. Siinä menisi lääkäreiltä ja terapeuteilta tulot ja varmasti syntyisi jonkinlaista kapinaa yleisen tervehtymisen kylkiäisinä. Hullujenhuoneen löyhkän tuulettuminen, ei sitä tämä astmainen kamariherra ei voinut sietää edes ajatuksen tasolla.
Nyt on kova nälkä. Tosi kova nälkä. En enää osaa päättää kumpi häikäisee enemmän, tokiolaiset kypsät geishat vai heidän laittamansa päivälliset.

NIETZSCHELÄINEN

on suojatusta ja korkeammasta asemasta tahalliseen oikeusmurhaan syyllinen henkilö. Nietzscheläinen on esimerkiksi oikeusmurhaan syyllistyvä junkkeri Wenzel von Tronka Heinrich von Kleistin romaanissa Mikael Koolhaas. Nietzscheläisyys on immoralismia, rottamaisuutta, eli täydellistä oikeudentunnon puuttumista. Oikeusmurhan tehneelle vannotaan aina verikosto yli sukupolvien. Jumalallisen raivon avulla nietzscheläinen nujerretaan aina lopulta.

HIROSHIMAN LANDE


"Ystäväni Megumin ja hänen poikaystävänsä Yuudain kanssa olemme matkaamassa viikonlopun viettoon Megumin mummolaan, jonnekin keskelle Hiroshiman landea. Ehkä samalla reissulla voisi tehdä Hiroshimassakin pienen kiepin."
"Osakassa on muuten todella mahtava akvaario, jonne kannattaa suunnata jos yhtään kiinnostaa :)"
"ruoan puolestahan tämä Kinkin alueen metropoli on mainio: mikään ei voita kunnon osakalaista okonomiyakia."
"Narassa olen käynyt viimeksi 17-vuotiaana, joten voisi olla mukavaa päästä käymään jälleen peuraparatiisissa"
"Siispä pikapuoliin pitäisi ryhtyä ryokanin, kapselin tai ihan vaikka vain se tavallisen hotellihuoneen metsästykseen."

Riisa on Nippon


Kaikki massapsykoosit, ja varsinkin kapitalismin massapsykoosi,
perustuvat siihen, että yksilöt eivät tunne mystiikkaa.
Yksilö, joka ei tunne mystiikkaa, ei voi olla hetkeäkään riippumaton
morfisista kentistä: siis ei voi tulla tietoiseksi tiedostamattomastaan.
 
Yksilöllisyys on riippumattomuutta morfisista kentistä, tai niiden
muokkaamista yksilöllisesti. Amerikkalainen individualismi
taas on pelkkä massapsykoosin vaikeasti tunnistettava muoto.

 
Tuli kiire satamaan. Piti mennä vielä huoneeseen ja pakata alushousut, hammasharjat ja dödöt mukaan. Taksi luikerteli hitaasti kohti satamaa kaupungin kivettyjä kapeita katuja. Vene oli jo lahdella, vihelsin kapteenin takaisin laituriin. Menin kokkaan ja otin airoparin, kun muilla oli vain yksi airo. Lähellä oleva nainen alkoi motkottaa siitä, että olin myöhästynyt. Otimme suunnan kohti Grönlantia. Seuraavassa muistikuvassa näin kapteenin miehistöinen haaksirikkoutuneena jollekin saarella. Merenkäynti oli niin mahtavaa, että tutkimusryhmälle oli jokseenkin selvää, ettei mitään viikinkejä sellaisilla aalloilla koskaan voinut keinua. Elleivät he sitten olleet hulluja. Kohta oltiin jossakin veden täyttämässä kellarissa kelluvan esineen päällä lähellä kattoa. Selattiin CD-levyjä, joita oli tarkoitus kuunnella. Kun kysyin, missä olemme, joku sanoi että Helsingissä. Miten olimme siirtyneet saarelta Helsinkiin? Olimme pelastuneet? Tutkimuksen tulos kai kuitenkin oli se, ettei mitään viikinkejä koskaan ollut olemassa. Venäjän perusti joku muu. Oli ystäväni syntymäpäivä. Heittelin purukumin palasia kesäisellä nurmikolla, jossa oli paljon alastomia ihmisiä. Leikittelin kasteluletkulla. Vertasin käteni ihoa kahden nuoren pojan käden ihoon. Minulla oli suuria luomia siinä missä nuorien poikien iho oli virheetön. Olin kirjoittanut joihinkin lehtiin pari artikkelia ja tuonut lehdet mukanani. Kukaan ei ollut kiinnostunut lukemaan. Kysyin lukisiko syntymäpäiväsankari jutun heti vai veisinkö lehdet pois, heti. Sain jonkinlaisen turhamaisen raivokohtauksen asiasta. Kaduin suhteellisuudentajuttomuuttani, muttei minusta ollut asiaa leikiksi lyömään.

14.2.2013

Tokiolaisten ladyjen ruoka-annokset on kyllä jotain ihan uskomatonta. Mä en kestä!
Hei tossa salaatissahan on kurkkua... kai!
Törkee nälkä.
Japanilaiset näköjään tykkäävät jakaa kaiken aika avoimesti FB:ssä. Ihmisillä on paljon kuvia ruoka-annoksista, jotka todella näyttävät satumaisen nautittavilta. Suurin osa eineksista vaikuttaa minulle kovin oudoilta, tuntemattomilta. Tulee kamala nälkä näitä katsellessa. Koko Japanin olemassaolo FB:ssä oli jäänyt vähän syrjään ennen kuin nyt eksyin kaverin kaverin kautta Tokio-skeneen. Aika mielenkiintoista. Vanhojen naisten profiilit ovat kaikista mielenkiitoisimpia, ovat tosiaan kaikki kuin jotain butoh-näyttelijöitä. Ihan mielettömiä ruokia! Upeita rakennekynsiä, hienoja autoja, käsittämättömän muotoisia mansikoita. En ole koskaan käynyt Japanissa. Nälkä on kamala!
Kyllä tämä Kirje vaimolleni on Saarikosken elinaikana julkaistuista teoksista huonoin. En meinaa saada luetuksi. Tosin en voi sanoa, että olisin kovasti nyt pitänyt noista Tiarnia-sarjan kahdesta jälkimmäisestä osastakaan.

MAX JACOB: RUNOJA NOPPAPIKARISTA (1945 & 1955)

Professori Jaakko A. Ahokkaan ja Pekka Parkkisen 1977 suomentama Max Jacobin Runoja noppapikarista ei todella ole hullumpi teos suomeksi. Teos on suorastaan erittäin suositeltava.
hänen annettiin harrastaa ostamista (shopping).
kävelevä mainostaulu
valomiekka kädessä
Ei ole reilua vaatia keneltäkään ihmiseltä
yli-ihmisyyttä. Mutta helpompi on olla
yli-ihminen kuin kuolla.
Lauri Tähkä oli muuttanut täydellisesti tyyliään eikä kasvoilla ollut enää virnettä. Meni hetki, että varmistuin virneen kaikkipuolisesta katoamisesta. Sen jälkeen arvostin henkilöä suuresti, oli lopettanut rockin ja kaikkea, kyseenalaisena kaavamaisena pelleilynä.

HUUTO

paskaloskaisella kadulla
kapitalismin kuohitut sielut
ahneutensa ja kateutensa
saatananpimennyksessä
penkkarilaiset kuorma-autojensa
lavoilla harhaanjohdettuina
vailla alkeellisinta tietoisuutta
vailla mitään ymmärrystä
hysteerisesti huutaen
Hän yritti tulla, ainoana neuvonaan kiltteys, Nobel-palkituksi fyysikoksi.

13.2.2013

eläimet käyttävät tunnareita ja salasanoja siinä missä ihmisetkin.
merietanan kertakäyttöpenis
aiheutti kuuluisan riidan.
heinänuhaiset Mozartit

12.2.2013

jokaisella planeetalla on omatunto.
hänellä oli monipuolinen pelote.
voidaan soveltaa puhallinsoittimiin ja revolvereihin.
kellopeli, kello
päätysaumojen merkkiäänet
tässä olisi nyt lasten lelupianon patentti vuodelta 1882.
jäykiste, kovetin, rohkaisuryyppy
Politiikka on kuin paskalla käyminen. On syytä epäillä niitä, jotka tykkäävät jäädä vessaan asumaan.
Ei ole mitään vain sielulle varattua ammattikiltaa
jonka portilla kuolema karsitaan pääsykokein.

SEKULARISMI

Ihminen on enintään siinä määrin maallinen olento
kuin on kiinni jo kuolleissa soluissaan.
Politiikka on kyvyttömyyttä hoitaa yhteisiä asioita.
Politiikka on myrkkyä jolla rotat myrkyttävät sielua.
joka yö kello kaksitoista
kummitus kummitteli hänen kynällään

nyt hän on kuollut ja ylpeä siitä


VÄÄRINKUULTUA HYVÄRISTÄ

kolerakevät, missä viivyt kaltaiseni
etäisten autojen hairahduksessa
joka on kerran koettanut pilkkoa päivänkakkaraa
mutta tämä ei ole musiikin
vaan ammatin valintaopas

MÖRIKEÄ LUKIESSA

Olin vuosia täysin unohdettu,
mutta viime aikoina minut
oli löydetty uudelleen
sillä minulla oli yllätys puheissani.
Usein vietimme aikaa
niin paljon puolelta öin
vahvaa teetä latkien
omassa huoneessa
Jerusalemissa kaikenlaisia
enimmäkseen iloisia
puhellen, sillä taas oli
tavattoman tosissaan
uskomme tulevaisuuteen.
Puheet koskettivat
molemmin puolin
äärimmäisen läheltä
päämäärätöntä ja pohjatonta
rajaa edessämme.
Haluaisimme vain tietää
mitä etuihimme tuli,
muutaman oraakkelilauseen
koska se oli niin hauskaa,
ja silmiinpistävän virallista.
Yleensä lähtökohtani oli tämä:
yö on alueena tumma
mietteliäs hetkien tungos
mutta täysin tuntematon
sielu paistaa ja näyttää unelmat.
Joko se oli pelkkä sattuma
tai vanha hypoteesi
kaksinkertaisen unelmasielun
toimintaperiaatteesta.
Niin oudolta ja seikkailunhaluiselta
kuin se näyttääkin se on suorastaan
väärä hypoteesi mutta parempi
kuin ei mitään, kuten sanoo Goethekin
jossain suhteessa, värien teoriastaan.

11.2.2013

heinänuhaisen näköinen Mozart
On toinenkin syy olla tarkasti sanallisesti määrittelemättä tekemistään: täsmällisesti voi luultavasti ilmaista vain sen mitä se ei ainakaan ole.
Taideoppinut kaveri kielsi arvottamasta omia teoksia näyttelyvieraiden läsnäollessa. Tämän huomion voi myös liittää tapaan hinnoitella teokset ei koon tai jonkun ulkoisen seikan, kuten vaikka markkina-arvon perusteella, vaan tekijän oman mieltymyksen mukaan. Pitää antaa katsojalle oikeus itse päättää mikä toimii ja mikä ei. Olen monta kertaa ajatellut, että sama pätee ehkä vielä suuremmassa määrin ääneen lausuttuun runouteen: pitää jättää lukijalle tai tulkitsijalle mahdollisuus itse päättää miltä tekstin pitää kuulostaa ääneen lausuttuna. Tekijän on hankala itse mennä korostamaan sieltä, pehmentämään täältä, omaa kokonaisnäkemystään. Ei musiikissakaan parhaita remixejä usein tee alkuteoksen tekijä, tai säveltäjä itse soita omaa teostaan innoittuneimmin.
Huomaan, että olen täysin tottunut siihen, että kukaan ei voi minua auttaa. Kun pitäisi mennä lääkäriin, vaivasipa mikä hyvänsä, hymähdän kyynisesti, menen ehkä hakemaan sairaslomaa, mutta en koskaan todellista apua. Mistä se edes johtuu, että tämä lääketiede on luotu jotakin täysin toisenlaista fysiologiaa varten ja että kaltaiseni ihmisen terveydestä ei todellakaan tiedetä täällä mitään.

We are the 99 percent. 
We are the 2013 Open Knowledge Finland board 
We Are The World 25 For Haiti
We Are The 53%
We Are The Tay (WeAreTheTay) on Twitter
WE ARE THE OCEAN 
We Are The City
We Are the 21st Century Ambassadors of Peace 
We Are The Wild Things
We Are The Friction is a book of illustration
We Are the Majority and We Demand Justice 
We Are the Night
We Are the Zombies
We Are the Only Friends We Have
We are the ones who make a brighter day.
So let's start giving. 
We Are the Ocean
We Are The 53%
We Are the Stories We Tell
We are the party of ideas and we are the party of vision 
We are the largest, oldest and most active support group 
for women and men wounded by religious authority figures 
We are the solution 
We are the collective gods to help ourselves. 
Do something about it!
we are the innocent ones 
We are the 4%
We have still got the time! 
we have still got the problem 
of the waste at self land
This is the anti-beach
This Is the Anti-Muhammed Movie
This is the anti-piracy trailer 
We have still got the downstairs bell 
which was used to summon the servants when required
we have still got the chaotic handling of border protection 
so nothing has changed.
This is the Anti-Monitor disambiguation page. 
This is the anti-Advance, anti-liquidation approach. 
This is the anti-Matt Cassel. 
The NYT has a nice overview of the Spotify.

Päivä ei ole lähtenyt kunnolla käyntiin,
makaan vieläkin puolikipeänä jostain syystä (ei alkoholi).
Jos Saarikoskella olisi ollut yksikin tällainen päivä
hän ei olisi tähän ikään mennessä ehtinyt julkaista
yli kahtakymmentä omaa kirjaa.

varpuset neuvottelevat painokkain äänensävyin siitä, 
kuinka yhteiselo tässä orapihlajapensaassa järkyttää
Raamatunkääntäjänä minä en luottaisi kehenkään muuhun kuin Saarikoskeen.

TUOMAS TIMOSEN RADIOSETTIÄ

Erittäin hyvä. Erittäin hyvä. 

10.2.2013

Miksi ylipäätään olen niin vähän kiitollinen? Harvemmin koen suoranaista kiitollisuutta mistään. Onko se tyhmyyttä? Pelkästäänkö tyhmyyttä? Vai toteutumattomien mahdollisuuksien näkemistä? Äärimmäisen vaikean ja mahdottoman ero on lopulta äärettömän suuri. No tänään joka tapauksessa olen jotenkin ollut hyvin kiitollinen ja ajatellut niin, että minulla on sittenkin paljon syytä olla kaikkien niitten tapahtumattomien onnettomuuksien takia kiitollinen, vaikkei terveys ehkä kestä enää pitkiä aikoja. Tai ehkä terveyskin täysin yllättäen kestää, olenhan ollut vakavasti luulosairas koko elämäni ja lähes jokaisen yksittäisen päivän jatkoaika on ollut suuri yllätys. Ja miksi ei voisi olla kiitollinen, vaikkei terveys sitten elämää kestäisikään. Jos ei kestä niin ei kestä.
addiktoitua välttelemään fiksaatiota.

Maspalomasista pohjoiseen sijaitsee keinotekoinen
vehreä palmupuisto, jossa riippuvaan verkkokeinuun
kantautuu metsäkoneen kaukainen jyly
 
Tekoarpeen virtsanneen miehen tarpeet
ovat valtavat, mutta sademäärät
hieman tavanomaista pienemmät
 
Koskensuojelulakia ei tarvitse avata
 
Onko missään karttaa ajalta ennen
rautalankaa, sotia, dinosauruksia?
 
Keinotekoinen tuuli syntyy ilman
ihmisen väliintuloa

 
Tasangon pohjoisosassa sijaitsee
keinotekoinen Mwanambogon

kraatterisaari ja antibeach

EPÄINHIMILLINEN RAJA

kaksi eteafrikkalaista kieltä, jotka ovat toisistaan etäämmällä kuin suomi ja kiina.
Dante on turkulainen runoilija!

FIKSAATIOIDEN PYHITTÄMISEN RUTTO

Jos diletantismi on fiksaatioita karttava toistoistaan tietoinen tekemisen tapa, haluan olla diletantti.

VÄLTTÄMÄTÖN HYVÄ

Politiikka on harvoin rauhanomaista. Se on sotaa joko henkisellä tai fyysisellä tasolla. Jokainen joka politiikkaan ottaa aktiivisesti osaa tietää olevansa sodassa, jossa on joka hetki kysymys elämästä ja kuolemasta. Suomessa politiikka on todella pehmeää (henkistä väkivalta enemmän kuin fyysistä) verrattuna moneen muuhun maahan. Politiikka on lähtökohtaisesti puolueellisuutta, jota siivittää oikeustajun puutteeseen perustuva inhimillinen erinomaisuudentunne. Sielu on antipoliittinen eläin. Politiikka on välttämätön paha. Viisas keskittyy välttämättömään hyvään.
Inhimillinen erinomaisuudentunne perustuu aina oikeustajun puutteeseen.

KORKEAKULTTUURI

Kun puhutaan Kalevalasta ja kalevalaisesta hengestä, täytyy muistaa, että Pietarissa ainoana maailman kaupungeista ovat kalevalan sankarit arvostettu yhtä korkealle venäläisten, kristillisten ja muiden myyttisten hahmojen rinnalla. Pietari on voimakkaasti kalevalaisuuden läpitunkema ja vaikuttama venäläinen paikka. Kalevala elää nyky-Pietarissa äärettömän paljon voimakkaampana kuin missään sekulaarissa antikalevalalaisessa nyky-Suomessa tai nyky-Karjalassa.

PARASTA TAIDEPOLITIIKKAA KAI

olisi aina pitäytyä kaikesta määrittelystä ja sanattomasti vain (ommmm, minä olen itseni opettaja) kaikin keinoin pyrkiä kohti valonpäästävyyttä ja absoluuttia. Heti kun sanoo jotain joku tarttuu siihen ja kampittaa. Nurinkääntää ne sanat ja ryhtyy voimalla vastustamaan ja saamaan siitä itselleen energiaa. Itse itsensä määrittelemättä jättäminen on aina taidepolitiikkaa. Varmuudella hyväntahtoisten sielujen tarkasti vartioidussa ja ehdottoman suljetussa piirissä voi tietenkin puhua ja määritellä mihen paljon hyvänsä ilman mitään haittaa. Kaikki koulukunnat ja manifestit aina haiskahtavat energiavarkaudelta.
Siis mikä Dantessa ärsyttää eniten? Ei suinkaan muodolliset asiat, kieli, vaan itse sisältö: ärsyttävän opettavainen tyhjä näsäviisaus, aikuisen ihmisen surkea tärkeilynhalu, omahyväisyys, turhanylpeys, hengetön aseksuaalisuus, musta elämänkauna, yleinen hengettömyys ja maallinen vallanhimo... sanalla sanottuna Danten koko henkinen olemus on italialainen, vieroksuttava, ikävä, tylsä,väsyttävä, iloton, puuduttava, epävenäläinen, antikalevalainen, antidionysinen, länsimielinen, nurja, verenhukkainen ja viiltävänohuendnakloriitinpuhdas.

NERON MÄÄRITELMÄ

Nero on elävä aineellinen ihminen, joka ei elinaikanaan millään tavalla kykene hyödyntämään sisäisiä rikkauksiaan planeetta maan olosuhteissa. Nero ei saa mitään vastakaikua. Siinä määrin kuin saamme vastakaikua, emme ole nerokkaita.

ELÄINMIKROFONEISTA

Luen taas Lassi Hyvärisen Keisarin tietä ja pohdin, millaista valoa tämä runous itse asiassa päästää lävitseen. Runoudessa, kaikessa kaikkien aikojen runoudessa, on olennaista vain se, millaista valoa se päästää lävitseen. Sillä runous ei ole sekoitettavissa matematiikkaan, joka on kokonaan läpinäkymätöntä rakennetta ja joka pullistelee rakenteisuudellaan. Runous, jos se ylipäätään on rakennetta, on aina prismaattista rakennetta. Siksi minusta Dante ei ole suomeksi runoutta eikä kirjallisuutta, vaan jonkinlaista poliittista epäselvää pöhinää, joka ei millään tasolla ole kiinnostavaa enempää kuin aikaa kestävää. Ja vastaavasti samasta syystä Saarikosken antiikin päällekirjoitukset ovat suomeksi kenties valovoimaisempaa runoutta kuin alkuperäiskielellään. Minulle on todella masentavaa yrittää löytää diplomatiaa runoudesta kiinnostuneiden ihmisten kanssa, jotka eivät jollakin yleisellä tasolla jaa tätä näkemystä. Jos pyydän heiltä selitystä, en luultavasti ymmärrä sitä heidän haluamallaan tavalla. Sillä minulle syntyy siitä heti vaikutelma, että nyt on kysymyksessä lopultakin taiteesta välittämätön poliitikko, joka luulee salaavansa itsensä.
 
Mielenkiintoinen havainto on tämä: runouden valo on yhtä voimakas kuin sisäinen ääni. Nimittäin oma fyysinen ääni. Samalla tavalla kuin oma ääni resonoi ihmisen rinnassa (toisilla heikommin toisilla voimakkaammin), voi luettu runous resonoida ihmisen rinnassa. Se aiheuttaa fyyisesti rinnassa saman tapaisia resonansseja. Tämä on energeettistä. Samalla tavalla läheisten ihmisten ajatukset resonoivat meidän kehoissamme. Energiat voivat olla yhtä voimakkaita kuin oma huutoääni. Mutta mikään mikrofoni ei varsinaisesti tallenna näitä resonansseja aiheuttavia energioja. Pitäisi olla milrofonina biologisesti elävä aminohappo-olento, sillä biologisen elämän erityinen ominaisuus on herkkyys näille "valoille" tai säteilyille, joille mikään eloton ei ole herkkä. Tulevaisuuden teknologian kehitysnäkymät löytyvät tältä suunnalta, samoin energiaongelman lopullinen ratkaisu.

8.2.2013

hän oli vajaahampainen - xenarthra - jonka
poikueeseen syntyy aina identtiset neloset
Luovuuden tärkein perusta on varmasti persoonallisessa kyvyssä kohdata illuusiottomasti tiedon raja ja kestää kaiken epävarmuus. Vaikka meistä tuntuu siltä, ettei 1900-luvun ihminen tehnyt muuta kuin virheitä osumatta yhdessäkään suuressa kysymyksessä oikeaa, on silti kestettävä epävarmuus ja pidettävä auki, kaikkea tervettä järkeä, tieteellistä tietoa ja suurta todennäköisyyttä vastaankin sitä mahdollisuutta, että kaikki mitä 1900-luku sai aikaan ei olisi pelkkää yhtä suurta erehdystä, joka joutaa kokonaisuudessaan roskakoriin.  
valkoinen kääpiö
naamioituu
mustaksi aukoksi
Niin kauan kun elämän alkuperää ei täysin tunneta eikä alkusyntyä osasta toistaa laboratoriossa lienee viisainta vain lähteä siitä, että ihminen on kaikessa koneen täydellinen vastakohta. Muuta uskomalla saa vain verisuonensa tukkoon.

EILINEN AVAJAISKIERROS LYHYESTI

Galleria Anhava: Viimeistelyn tasoltaan hienosti työstettyjä kehystyksiä. Paksu paspa. Katselin pitkään töiden levytöiden viimeistelyä. Paljon opittavaa tästä käsityötaidosta. Kekkulointia kuuroksi tulleen Kujasalon kanssa.
 
Galleria Forsblom: Hannu Väisäsen töissä oli käytetty jotain ilmeisesti kollaasitekniikkaa pienten kärpäsen paskojen ripottelemiseksi väripinnalle. Tuhansia alle millin halkaisijaltaan olevia graafisesti täydellisiä ympyröitä, jotka saivat isot väripinnat elämään. Erittäin mielenkiintoinen tehokeino, jonka salaisuus ei minulle täysin selvinnyt. Kyllä tämä Väisäsen Rausku oli myös tehokas. Kuulavaikutelma on saatu aikaa tussilla kankaaseen tuhertamalla. Adam Saksin suurissa röyhkeän värikkäissä kukkasommitelmissa keihtoi juuri voimakas väriluovuus. Kankaissa oli mielenkiintoisia välivärejä pohjaväreinä. Kaikissa eri. Niistä kunkin kuvan värisommittelu lähti sitten luontevasti omaan suuntaansa. Yksikään kuva ei ollut värisommitelmana täydellinen, vaan pikemmin rohkeita kokeiluja. Kaikissa kuvissa oli kuitenkin paikoin aivan täydellisen toimiva voimakkaita kohtia. Kekkulointia Eero Aarnion kanssa.
 
Galleria Hippolyte: Teemu Mäen valokuvat olivat ainakin hauskoja tutkielmia normaalin planeetan normaaleista asukkaista.
 
Galleria Helsinki Contemporary: Miika Vaskolan työt olivat ainakin suurikokoisia.

  

7.2.2013

mikronova on hyvin pieni
mielenkiintoinen massahiukkanen
mininovan massan neliö
superuniversuminen rakennusaine

asiat tulevat
pääasiassa
yllätyksenä
vain epätieto
on suurta

6.2.2013

Vuosi 2012 oli tämän blogin aktiivisin ja kirjoitusrikkain. Vuoden lopun neljä kuukautta olivat lopulta maanisemmat kuin useimmat vuodet yhteensä.

5.2.2013

Se, että Venäjällä havaitaan länsinäkökulmasta ihmisoikeusongelmia tarkoittaa kai samaa kuin se että Neuvostoliitossa 30 vuotta sitten havaittiin ihmisoikeusongelmia: Venäjä on ihmisen sortamisen, nöyryyttämisen ja tuhontamisen teknologioissa länttä edelleen paljon jäljessä. Ihmisoikeusloukkauksen havaitseminen Venäjällä tarkoittaa, että asiat siellä eivät ole "yhtä hyvin", eli ihmistä ei saada yhtä huomaamatta murrettua.

2.2.2013

Kaikkien koneiden (varsinkin ihmiskoneen) luovan käytön salaisuus on kyvyssä käyttää konetta niin kuin sitä ei ole alun perin tarkoitettu käytettäväksi.

II versio:

Kaikkien koneiden (paitsi ihmiskoneen) luovan käytön salaisuus on kyvyssä käyttää konetta niin kuin sitä ei ole alun perin tarkoitettu käytettäväksi.

1.2.2013

HEINRICH VON KLEISTIN ROMAANI MIKAEL KOOLHAAS

on kaikkien kovaksi keitettyjen western-käsikirjoitusten isä. Oikeudentunnon ja lainsuojattomuuden käsitteet on tässä romaanissa dramatisoitu taidolla jota voi verrata vain parhaisiin antiikista säilyneisiin tragedioihin. Minusta tämä romaani on maagisessa realismissaan syvempi kuin koko Nietzschen filosofia. Kleist teki roomaanin julkaisun aikoihin itsemurhan, mikä oli epäantifasistinen teko. Fasistinen genetiikka toteutui: loisteliaan kuolema sikamaisen tieltä.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com