23.6.2017

MISTÄ LÖYTÄISIN UUDEN TIEN

Mistä löytäisin uuden tien matkalleni? Mistä löytäisin uuden jalansijan suunnalleni vuorenseinämällä jolla yövyn? Parhaimmillaankaan runous ei ole runoutta suurempaa. Lautaset ovat toisistaan erillään, pöytäni leijuu. Lautaset ovat tärkeä mutta näkymätön tekijä. Tarjoilu on päättynyt. Lautaset ovat täynnä harkittuja itseni näköisiä lauseita. Ne tarjoilen. Lautaset ovat osa todellisuutta. Me tavoittelemme täydellisyyttä. Me emme aavista huomista elosalamoita. Lautaspinossa lautasten väliin asettuvat monet epätäydellisyydet. Ensimmäinen miljardimme palauttaa itsekunnioituksen. Toinen miljardimme palauttaa hoikemman vartalon ohella aivojen mielihyväjärjestelmän. Jos olisimme syntyneet hyönteiseksi, jos vain olisimme, olisi nenänvartemme millin sadasosan lyhempi. Se kaikki olisi vain lyhytkestoinen uni. Sellaista jota itseään täydentävä näkee käytävillä, kun odottaa jotakin tapahtuvaksi itselleen. Hän odottaa myönteistä löydetyksi satamaksi, huiskuttaa ja laukaisee ilotulitteensa viimeiseen rakettiin. Hän on valmiustilassa, jossa onni saattaisi potkaista tai astua päälle tai silittää käpälällä. Vielä hän ei ole taitellut potkaisevaa onnea reppuunsa kuin eväsvoileipiä, ja lähtenyt itse kävelemään. Aina hän on jotakin sukua. Aina hän on jonkun ystävä ja jonkun vihamies. Aina hän on kaikuluotainten ulottumattomissa ja pelastuu.

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com