24.7.2013

RAKASTA SUOJELUPOLIISIASI NIIN KUIN ITSEÄSI JOTTEI SE SINULTA TIETOJA PIMITTÄISI

Matti Tiisalan psykoottisesta loppukauden runotuotannosta tekee pidemmän päälle hivenen epäkiinnostavaa lukemista se, että hän ei puhu ihmisistä todellisilla nimillä. Nyt luettuani määrättömän suurella nautinnolla noin kolmetuhatta sivua Tiisalaa, minulla lienee perusteita väittää, että hän ei juuri liitä havaintojaan ja kuviaan todellisiin tapahtumiin ja ihmisiin vaan etäyttää ne liiaksi, usein luontokuviin. Avain katoaa. Nuo psyyken prosessit, joita hän kuvaa ovat meille siksi selviä, että oivaltavakaan uusi runokuva ei paljasta kohteestaan mitään uutta. Kohde on emotionaalisella tasolla läpikotaisin hallussa ja meitä kiinnostaa vain sen tyyppiset tiedot, joita suojelupoliisilla yleensä on hallussaan. Tietysti jos ei ole tarkkaa tietoa, mutta on tunne tai käsitys asiasta, on varmempaa etäyttää kuva hieman ajatellusta kohteestaan. Tarkka tiedustelupalvelutieto on runoilijalle kultaakin kalliimpaa. Voi myös kysyä: onko olemassa suurta runoilijaa, jolta suojelupoliisi pimittää tietoja? Mitä Pushkin tai Goethe olisivat olleet, jos he eivät olisi olleet poliisien piirileikin keskushenkilöitä. Mikä oikeastaan on suojelupoliisin ja runoilijan ero, onko se runomittaan liittyvä? Poliisin runomittahan on pampun pituus (siinä on mitta ja sointu, joka tuntuu hyvältä sekä kädessä että iholla). Mutta niin on runoilijankin, nimittäin suuren sellaisen. Mutta ei kaikista suurimman, tietääkseni. Siksi kai runoilija kunnioittaa suojelupoliisia aina vertaisenaan kollegana, mutta suojelupoliiisi ei milloinkaan kunnioita runoilijaa tai muuta näkyjennäkijää vertaisenaan kollegana.

4 kommenttia:

Jaakko kirjoitti...

Kannattaa huomata että Tiisala kutsuu kiusaajaansa kutakuinkin systemaattisesti "salaiseksi poliisiksi" (Suojelupoliisin sijasta). Ts. hänen kokemansa terrori tapahtuu tältäkin osin hyvin käsitteellisellä ja epäpersoonallisella tasolla.

Sven Laakso kirjoitti...

Tiisalan tuotanto olisi kaikista parasta digitaalisessa muodossa, johon voisi tehdä hakuja.

Voisi tehdä kiinnostavia omia hakukoneversioita Tiisalan rakenteista. Tyyppi on niin pikkutarkka ja monomaaninen (vai miten häntä nyt luonnehtisi), että empiirinen kirjallisuustutkimus tietojenkäsittelytieteen tasolla tuottaisi varmasti uusia oivalluksia.

Sven Laakso kirjoitti...

Tekisi mieli myös kokeilla oulipolaisia korvausmenetelmiä tiisalan runoihin. Vaihtaa systemaattisesti joku Tiisalan usein käyttämä sana johonkin toiseen. Tehdä tällaisia muuttujanvaihtoja, koota lauseita ja jaksoja joissa nuo avainsanat esiintyvät ja katsoa alkaako teksti kertoa jotain toista tarinaa.

Sven Laakso kirjoitti...

Ja sitten tietysti vaan päällekirjoittaa sellaisenaan ja cut-up:ina. Ehkä pitää skannata jotain ja kokeilla toimiiko. Toisaalta vasta isosta massasta sen näkisi ja noiden skannauksessa olisi mieletön homma.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com