21.3.2013

HAUTALAGATE 2

Kuten päivän lehdessä jo selkeästi ilmoitettiin, Hautalan virhettä on turha vähätellä vetoamalla sen pienuuteen, koska kysymys on periaatteellinen. Se on moraalinen ja periaatteellinen juuri siinä mielessä kuin Vihreillä itsellään on tapana viritellä moralisoivia ja halveksiä kynnyskysymysasetelmiaan. Missään tapauksessa ei nyt pienillä moralistisilla kynnyskysymyksillä kiusaamisen pääarkkitehtia pidä päästää miten hyvänsä hyppimään omasta veräjästään.
   
Mitä Hautalan "arkkiviholliset" sitten oikeastaan ajattelevat Hautalsta? Juha Molarilla oli linkittämäni kattava muistio siitä, mitä "arkkiviholliset" ajattelevat. Koska Hautala ei mitenkään ole vuosien varrella kommentoinut Molarin väitteitä, olen itse ollut taipuvainen ajatelemaan, että väitteet ovat totta ja suomen media suojelee Hautalaa.
 
Tätä näkemystä on vahvistanut se, että Molari on väitteidensä takia menettänyt virkansa, eikä ole saanut mitään uutta työtä vaikka on koulutukseltaan tohtori, kauppatieteilijä ja ties mitä.
 
Jos Molarin väitteet ovat valhetta, on tietysti tapahtunut megaluokan onnettomuus, ihan siitä syystä, että Hautala ei äärimmäisessä moralismissaan ja ylimielisyydessään ole vaivautunut kommentoimaan arkkivihollistensa väitteitä mitenkään.
 
Tässä vaiheessa ei tietenkään enää riitä, että leimaa Molarin ja Bäckmanin hulluiksi. Vaikka ainahan sitä voi yrittää, jos se loputtomasti toimisi.
 
Arkkivihollisten silmissä Hautalaa siis pidetään äärimmäisen hienovaraisena, kykenevänä ja taitavana euroopanluokan profasistina, jolla on kytköksiä Venäjän terrorismiin ja pahimpaan eurooppalaiseen kapitalistisen eliitin uusprofasismiin.
 
Väite, jonka mukaan Putinin vastustaminen ei välttämättä vielä tarkoita profasismia on tässä yhteydessä asiaton. Nimittäin voidaan kysyä: murhattiinko Beslanissa putinisteja vai viattomia lapsia?

Ellei siis olla siinä käsityksessä, että Hautalan yhteys Kavkaz Centerin keskeisiin toimijoihin on keksitty tai tekaistu syyte. Ellei käsitys ole se, että Kavkaz Center ei ole suoraan kytkeytynyt Beslanin iskuun, eikä ole iskun tekijöiden ensisijainen tiedotuskanava. Siinä valossa mitä tiedän, näyttävät nämä käsitykset kovin kiistanalaisilta. Arkkiviholliset eivät ainakaan ajattele näin. He ovat perehtyneet kysymyksiin minua syvemmin.
 
Hautalalta on odotettu irtisanoutumista Kavkaz Centeristä, tai edes jotakin lausuntoa syytteisiin. Mutta sitä ei tullut. Nyt voi olla myöhäistä. Jos Hautala pelkästä vastustajiaan kohtaan kokemasta moraalisesta ylimielisyydestään on jättänyt Kavkaz Centerin tuomitsematta, se on kyllä häneltä suuri virhearvio. Lehtitiedoissakin Hautala sanoo kokoustaneensa Bulevardi 2 sijaitsevassa toimistossa, siis tsetseeniterroristien levityskanavan sijoituspaikassa (serverit ovat fyysisesti sijainneet siellä). Aika vaikeaa tulee olemaan nyt erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan: kokoustamisen harmittomuus ja kokoustilan aktuaalinen arkikäyttö terrorismin tukemiseen. Siitä huolimatta, että Hautala ja Nekrasov ovat velhoja selittelemään ja pitämään itsestään selvästi yhteenkuuluvia asioita erossa toisistaan.
 
Jos kysymys on vain sananvapauden suojelemisesta, se voidaan tehdä niin kuin Johan Bäckman teki Jussi Halla-ahon sananvapautta suojellakseen: puolusti oikeudessa Halla-ahon sananvapautta, mutta sanoutui irti julkisesti sisällöistä. Näin ei Hautala ole toiminut, vaikka juuri sitä on häneltä vaadittu.
 
Hautalan ja miesytsävänsä remonttihommat ovat lehtitietojen mukaan sekava hässäkkä, joista ei osaa sanoa muuta kuin että heidän remonttimiehensä on todella erikoinen valinta.
 
Viime vuosien venäjäkeskustelussa on ollut vallalla ylimielisyys ja ääriajattelu. Ellei ole asettunut Hautalan venäjävastaisen ehdottoman moralismin linjoille on tullut leimatuksi putinistiksi. Itse en ole putinisti. Mutta minut on leimattu putinistiksi tai ainakin putinistien kätyriksi. En ole hyväksynyt enkä hyväksy näitä hautalalaisten kaksinaismoralistisia kynnyskysmyksiä, linjauksia ja toimintatapoja.
 
Venäjän ongelmia on voitava kritisoida, mutta samalla on voitava olla tekemättä niistä ehdotonta moralistista kynnyskysymystä kaiken mahdollisen Venäjään liittyvän suhteen. Jos analysoin omia tunteitani, on ongelma ollut juuri tässä äärimmäisessä ylimielisyydessä ja arrogantissa moralismissa, jolla Venäjän ongelmiin on suhtauduttu. Ja sitten ihan keinoissa: että ne ovat niin symmetrisen häikäilemättömiä. Epäröimättä on hyökätty jyrkällä moraalismilla ja halveksivalla ylimielisyydellä Venäjään positiivisesti suhtautuvia epäpoliittisiakin ihmisiä kohtaan.
 
Juuri tämä äärimmäinen halveksiva hyökkäävyys ja nöyryyttämisen halu on ärsyttänyt ja pelottanut ainakin minua ja juuri sen takia viimevuosien venäjäkentällä, ei toisinajattelijalle tai vapaa-ajattelijalle ole jäänyt oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin lähteä Bäckmanin juttusille hakemaan oikeussuojaa: suojaa sanavapaudelle ja mielipiteenvapaudelle. Hautalalaisten hegemonia on ollut äärimmäisen voimakas ja sitä vastaan on jouduttu taistelemaan todella vähäpätöisistä poteroista ja huonoista asemista. Hautalan remonttimies tietänee mistä puhun.
 
Hautalan luottomies Mikael Storsjö on julkisuudessa avoimesti antanut ihailevan tukensa tsetseeniterrorismille. Storsjön poliittinen motivaatiorakenne on moninainen. Osaltaan hillitön ääriasenne on pelkkää seikkailunhalua ja poikamaisuutta. Osaltaan taas hillitön moralismi on kätkemässä sitä, että meillä ihan kotimaassa on vähemmistöjä ja kaikentasoisia ongelmia kasvavasta sosiaalisesta eriarvoisuudesta alkaen (jos kohta ei mitään Tsestsenian sotaan verrattavaa). Storsjö onkin ollut näiden asioiden suhteen arrogantti moralisti. Hänen motivaatiorakenteessaan nämä pienet "moraalisesti periaatteelliset kuviot" liittyvät laajemmin historiaan, Georgian sotaan, Viron apartheidtilanteeseen, Neuvostoliiton hajoamiseen, II maailmansotaan jne.
 
Itselläni esimerkiksi ei ole mitään erikoisen vahvaa mielipidettä Georgian sodasta. Käsitykseni on, niillä tiedoilla joita minulla on käytettävissä, että olen lähempänä Venäjän käsitystä kuin läntistä. Kreml on aina Kreml, olipa siellä puikoissa Putin tai kuka hyvänsä. En usko, että Kremlin näkökulma antaa lopulta paljon liikkumatilaa kenellekään. Ellei kysymyksessä ole Yhdysvalloissa koulutettu CIA:n palkaama henkilö, kuten Georgian ja Virion johtajat.
 
Sinänsä minulla ei ole mitään henkilökohtaisella tasolla Mikael Storsjötä vastaan. Olen tuntenut hänet henkilökohtaisesti kauemmin kuin nämä tässä esillä olevat kysymykset tai Johan Bäckmanin. Storsjössä asuva Kaarle XII, eli militantti itämaihin suuntautunut kiihkopuoli on saanut minut ottamaan etäisyyttä, vaikka selvästi näen taustalla sinänsä sympaattisen omaleimaisen ja intomielisen poikamaisuuden. Hautalalaisten poikamainen kukkoilunhalu arkkivihollisilleen, ja päinvastoin, on ollut uskomattoman typerää energianhaaskausta, jos taustalla ei ole mitään muuta kuin henkilökohtainen egoismi. Kuitenkin jos maailmaa katsoo, voi huomata, että nämä henkilöt asenteineen liittyvät paljon paljon laajempaan kuvioon, joka ei ole vain tämän nurkkakunnan vitsaus.
 
Oma venäjäsympatiani, joka tässä diskurssissa joutuu ongelmiin, on niinkin yksinkertianen, että olen vain saanut Venäjällä mielestäni hyvää ja sympaattista kohtelua ja kunnioitan sitä. Sen takia en halua alkaa kokemuksiani vastaan puhumaan kategorisesti Venäjästä pahaa. Pahaa sanottavaa ei minulla henkilökohtaisesti ole, tai en ainakaan muista, jos jotain on joskus ollut, siksi en voi ottaa jotain poliittista ideaa tai fiksaatiota koko maailmankuvani perustaksi. Minusta tämä on ihan relevantti perusta, oma kokemus: mihin muuhun muka runoilija voisi loppupelissä luottaa? Joku toinen, jonka kokemus on toisenlainen, saattaa ajatella perustavasti toisin. Näkemykseni on runoilijan ja vodkaturistin, ei liikemiehen tai asukkaan. Tällä ei ole mitään tekemistä putinismin kanssa, muttei myöskään mielettömän moralisoinnin ja kynnyskysymysten asettelun. Tämä on positio, joka toki etsii havaintojensa ja kokemustensa tueksi laajempia selityksiä sille, miksi näin koen ja miksi joku toinen ei näin koe. En missään tapauksessa vaadi, että jonkun pitäisi kokea samoin.

34 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Minusta tämä on ihan relevantti perusta, oma kokemus: mihin muuhun muka runoilija voisi loppupelissä luottaa?"

Minä en ainakaan missään nimessä luottaisi omaan persoonaani niin paljon, että ottaisin oman kokemukseni ehdottomaksi todistukseksi mistään.

Sven Laakso kirjoitti...

Runoilijalla ei ole paljon vaihtoehtoja. Minun mielestäni.

Tiedollinen aspekti on aina toissijainen.

Mutta erehdykset pitää tunnustaa: ne varsinkin ovat materiaalia.

Vastaavasti tiedollisen perustan varassa etenevä ei minusta voi olla runoilija.

Mutta nämä ovat näitä minun määritelmiäni. Romanttisia ja erittäin vieraita nykytodellisuudelle.

Sven Laakso kirjoitti...

Ja vastaavalla logiikalla: runoilija on aina väistämättä mystikko.

Koska vain mystikkohan voi todella uskoa näkevänsä illuusioiden ja kaikkien verhojen lävitse.

Ja erehtyy toisinaan silti.

Anonyymi kirjoitti...

Ehkä juuri tästä syystä runoilijoita kehotetaan pysymään poissa politiikasta. Jäljet kauhistuttavat.

Esität härkäpäisesti epämääräisiä poliittisia syytöksiä ja näkemyksiä, ja samaan hengenvetoon kiistät edes sanoneesi mitään, koska runoilijan suusta tulleita väitteitä ei pidä ottaa kirjaimellisesti. Onhan se vähän outo asetelma.

No, ei tietysti lyyrikkoa pidä estääkään sanomasta mielipiteitään. Mielestäni tämä blogi on sinulle ihan riittävä hiekkalaatikko. Kommenttilaatikoiden täyttöaste ja keskustelun taso kertovat omaa kieltään.

Hitto vie, minäkin pidän monista venäläisistä ihmisistä ja heidän hengentuotteistaan, mutta sinä herätät niin suurta fyysistä ärtymystä, niin että jopa fantasioin sinun pudottamisestasi lentokoneesta laskuvarjolla Pohjois-Koreaan, aivan parinkymmenen metrin päähän Venäjän rajasta.

Tai sitten kokonaan ilman laskuvarjoa.



Sven Laakso kirjoitti...

"Ehkä juuri tästä syystä runoilijoita kehotetaan pysymään poissa politiikasta. Jäljet kauhistuttavat."

Ei siitä nyt ole niin kauheaa vahinkoa tullut, jos olen muutamiin ilmeisiin epäkohtiin puuttunut.

Niin se vain on, että ei maailmaa moralisoimalla muuteta, vaan niin, että huono järjestelmä muutetaan paremmaksi.

Sven Laakso kirjoitti...

Likkinä kapitalistisen elämänmuotomme ja syöpäsairauksien välillä näen sen, että kapitalismi tuottaa vakavia egon sairauksia.

Siis nimen omaan mennää liikaa tiedolliseen ja poliittiseen hienohankaukseen ja unohdetaan tunteet "runoilijoiden hulluutena".

Mutta eihän tällaista voi saada menemään perille sellaiselle ihmiselle, joka ei kertakaikkiaan käsitä, että se miltä tuntuu on paljon todistusvoimaisempaa kuin mikään tieto ikinä voi olla.

Nimittäin jos voi tuntea sen, mikä aktuaalisesti on.

Tässä kohtaa en yksinkertaisesti voi muuta kuin viitata Gurdjieffiin ja Sheldrakeen.

Jos joskus neuvostoliiton onkin vodkaturisteissa ollut puusilmäistä väkea (nämä kommunistit ja mitä näitä nyt on), ei kannata kuitenkaan lähteä siitä, että kaikki ihmiset kaikkina aikoina ovat yhtä sokeita.

Sven Laakso kirjoitti...

Siis ilmoitan, että en aio sillä perusteella vielä että ihmiskunnan historiassa joku ihminen on ollut tyhmä ja sokea lakata luottamasta omaan järkeeni ja omiin silmiini.

Sven Laakso kirjoitti...

Runoilijaa kehotetaan pysymään poissa politiikasta juuri siksi, ettei hän sekoittaisi salakavalia pelikuvioita.

Tietysti politiikassa on kautta aikojen ollut runoilijoiksi itseään kutsuvia tyyppejä, joilla ei ole mitään tekemistä runouden kanssa, ja joiden tuottamat katastrofit ovat kyllä verrattomia.

Sven Laakso kirjoitti...

Jokainen todellinen runoilija haluaa aina pysyä politiikasta niin kaukana kuin mahdollista. Mutta aina se ei ole mahdollista, koska todellinen runoilija politisoidaan aina.

Sven Laakso kirjoitti...

Ajatus, että minut pitäisi pudottaa Pohjois-Koreaan, jotta oppisin jotakin uutta olisi sinänsä loistava, ellei olisi pahantahtoinen.

Kovin vaikeasti nimittäin uskoisin viihtyväni Pohjois-Koreassa, mutta eihän sitä koskaan tiedä:-)

Mistähän mahtaa olla syntynyt sellainen mielikuva, että ihailen Pohjois-Korean meininkiä?

Olen sanonut, että PKorean saarto ja kiristys pitäisi lopettaa, jottei ihmisiä siellä tehtäisi ihan hulluiksi.

Tästä ei voi minusta vetää sitä johtopäätöstä, että uskoisin viihtyväni tuossa piinaavassa
olotilassa.

Myöskään kapitalismin oikeutetusta kritiikistä ei nyt voi vetää sellaista johtopäätöstä, että PKorean (paljolti ulkoisesti aiheutettu katastrofaalinen) tilanne sitten olisi mielestäni ihanteellinen.

Sven Laakso kirjoitti...

Minusta myös se ajatus, että meillä olisi jonkinlainen kansalaisvelvollisuus uskoa hegemoninen uutisointi esimerkiksi sotatoimialueilta, on kestämätön.

Jos sanon, etten usko uutista, ennen kuin olen itse asian kokenut ja omin silmin nähnyt, tarkoittaa vain sitä, että hyväksyn sen, etten tiedä.

Uutisen perusteella vielä en väitä että tiedän, silloin jos on pienikin syy epäillä tiedon manipulointia.

Tähän ei minusta oikein voida sanoa, että heitetään hänet sotatoimialueelle, niin sittenpähän oppii.

Timo kirjoitti...

Radovan Karadžić on tunnettu esimerkki runoilijasta, joka ei pysynyt poissa politiikasta.

Anonyymi kirjoitti...

Minä, siis sinä anonyyminä joka laittoi aivan 1. kommentin, en ole ollenkaan tuota hiukan kenties paikoin tätäkin muistuttavaa järjenkäyttötapaa vastaan, mutta minun on vaikeaa käsittää, miten joltain voi mennä ohi tuo suomalaisen Venäjällä ratsastamisen kerhon antipaattisuus. Tavallaan ulkopuolelta näyttää, että äärimmäisten poliittisten juonittelijoiden ja ilkeämielikköjen kerho syyttää muita juonittelusta ja ilkeydestä. Kyseessä on rumalla vanhalla sanottuna jonkinlainen äärimmäinen akkamaisuusilmiö.
Jotenkin koko kuva on ehkä pikkuisen semmoinen, että Sven on Pinocchio ja nuo Kavkaz-center-viattomat-lapset-blaa-blaa-porukka vähän kuin Kettu ja Kissa. Toisaalta jos näin omaperäisen bloggaamisen edellytys on eksentrinen politiikkatulkinta, niin on paljon parempi että eksentrisyys säilyy tuollakin alalla kuin että koko paketti tulee triviaalin selväjärkisyyden turmelemaksi.

Näin kerran dokumentin V. Majakovskista, ja en voinut olla hätkähtämättä sitä, kuinka suvereeni ja totaalinen ristiriita sen vallantajussa ilmeni julkisen ja yksityisen elämän välillä. Aivan kuin se olisi ollut skitsofreeninen: kaikkien valtarakenteiden ja sortamisen suorastaan kristusmainen käsitteellinen alasrepijä, mutta oman elämänsä käänteissä kuin sorrettavaksi ja höynäytettäväksi luotu tragediamagneetti. Jotain vähän vastaavaa olin havaitsevinani Nietzschen jostain lyhyestä elämänkerrasta, jonka nuorena haksahdin lukemaan. Ehkä siinä on jokin perheihanteen tai perheensisäisten psyykendynamiikkojen konstruoiminen vähän kuin demiurgisesti "alhaalta ylöspäin"? Ne on ruutitynnyreitä sellaiset vastavallan klikit, ja objektiivisuuden suhteen taitavat olla heikoilla jäillä. Mistä ei tosin tietenkään missään nimessä seuraa, että etabloitunut "logos" olisi oikeassa.

Anonyymi kirjoitti...

En pidä tunnetta ja järkeä toisiaan poissulkevina. Uskon, että oma tunne-elämäni on vähintään yhtä moni-ilmeistä, syvää ja myötäelämiseen kykenevää kuin omasi. Enemmänkin. Se, ettet pysty asettumaan esim. Venäjällä asuvien sorrettujen vähemmistöjen asemaan, on kiinnostavaa ja kertoo sinusta paljon ihmisenä. Mutta tähän on tarpeetonta mennä, arvaan jo väistöliikkeesi.

Lähinnä haluaisin pudottaa sinut lentokoneesta ilman laskuvarjoa siksi, että tällainen ilmalento ja sen päättyminen voisi olla sinulle vahvasti mystinen kokemus. Ei siinä muuta ole takana. Pohjois-Korea on epäilemättä hirvittävä paikka niin tunteen kuin tiedonkin valossa, mutta soisin että ennen ilmalentosi mystistä päättymistä saisit nähdä Venäjän maan - kuin Avalonin varjon - vilahtavan silmiesi ohitse.

Mutta eikö sinustakin ole erikoista, että puolustat Venäjää vetoamalla tunteeseen, ja vieläpä ylpeilet sillä että kirjoitat siitä vain minkä TUNNET, mutta niitä ilmiöitä ja todellisuuksia joista et eri syistä pidä (USA, Suomi, kapitalismi, ym.), vastustat järkiargumentein? ("Järki" tietysti sinun kohdallasi lainausmerkeissä.)

Anonyymi kirjoitti...

Sinun kannattaisi muuten julkaista kommenttini saman tien, sitä mukaa kun kirjoitan niitä - nyt ne jäävät odottamaan hyväksyntääsi tarpeettoman kauan, ilmeisesti siksi että ehtisit kehittää päivien aikana niille jonkin riittävän nasevan vasta-"argumentin".

Vierailuni tässä blogissa ovat joka tapauksessa sen keskeisintä ydinmehua. Ilman näitä henkeviä sivalluksia koko blogi jäisi yhtä merkityksettömäksi kuin muu kirjallinen tuotantosi.

Ja uskon että jossain vaiheessa huomaat olevasi kategorisesti väärässä. Sellaisella tavalla, jossa ei ole mitään "toiseuden" tai "vasta-ajattelun" tapaan ravitsevaa tai virkistävää, vaan joka on ainoastaan inhoa ja sääliä herättävää sokeaa, itsepintaista väärässäolemista. Sellaista pelleilyä, että sen tajuaminen myöhemmin elämässä tulee olemaan surullinen hetki.

Sven Laakso kirjoitti...

Jos olen väärässä, silloin kenelläkään tällä planeetalla ei lähtökohtaisestikaan ole mitään toivoa, joten väliäkö sillä. Jos taas olen väärässä niin, että toivoa on kaikesta huolimatta, sehän on silloin ilon päivä.

Sinä anonyymi et kykene erittelemään egoistista tekemisen motiivia elämänrakkaudesta, joten kommenttisi eivät niin kamalan arvokkaista kuitenkaan ole. Apurahakeskustelu oli ihan valaiseva. Vakuutuin ja voimauduin asiastani todella paljon. Kiitos siitä.

Sven Laakso kirjoitti...

"Se, ettet pysty asettumaan esim. Venäjällä asuvien sorrettujen vähemmistöjen asemaan, on kiinnostavaa ja kertoo sinusta paljon ihmisenä. Mutta tähän on tarpeetonta mennä, arvaan jo väistöliikkeesi."

Siis kykenen kyllä. Separatismia rahoitetaan hyvin ulkomailta.

Tunnen vaikka kuinka paljon vähemmistökansallisuuksiin kuuluvia ihmisiä. Mutta ei heillä mitään sen kummempaa valittamisen aihetta ole ollut kuin itselläni on Suomessa jne.

Sven Laakso kirjoitti...

http://en.wikipedia.org/wiki/Radovan_Karadžić

äh kaikki nämä "runoilijat" ovat omasta mielestään runoilijoita, mutta kukaan ei ole koskaan nähnyt niitä runoja.

Mallinenhan kääntää juuri näitä "runoilijoita" ja ei voi kuin ihmetellä, että missä se runous siinä sitten on?

En minä näe mitään runoutta. PElkkää politiikkaa se on.

On vain hieno sanoa itseään runoilijaksi kun on lahtari.

Sven Laakso kirjoitti...

Provosoivalle anonyymille:

epäilen että olet joku Supon maksettu nettihäirikkö.

Eli otan kommenttisi pelkästään laatuviihteenä.

Anonyymi kirjoitti...

Autiomaassa harhaa muukalainen.
Taideautiomaassa.
Kangastuksina välkkyvät apurahat.
Kuuma, kuiva on autiomaa.
Hiekkaan uppoavat taiteilijan askelet.
Askellat, paarustat.
Ja jälleen uusi apuraha osoittautuu kangastukseksi.
Oho.
Kaivosta kannettu vesi valuu juomapullostasi kiville.
Et keksi sanottavaa tällekään riville.
Apurahakeitaat kaukana, kaukana.
Taiteesi kuivuu hiekkaan.

Mystinen on aavikon yö.
Mystinen, mystinen, siitä täytyy riipustaa.
Kenties metamystinen.
Niin kuin fibroosi on kystinen.
Hömppäjuttuja blogiin jos ei muuta,
ja Hautalasta ja muista voi availla suuta.
Tai katsella taideaavikon nauravaa kuuta.
Kaluta oman taiteen hupenevaa luuta.
Svenkka, kaikkialla silmäsi on puuta.
Ei apuraha taiteesi tasoa muuta.

Ja taideaavikolla valkenevat
paranoidisen metamystikon luut.

Anonyymi kirjoitti...

Runoja kirjoittelee taas Svenkka.
Rytmi on tasainen kuin letkajenkka.
Tulee taiteen tiellä useasti vastaan penkka,
ja Svenkalta otetaankin nenästä senkka
kun politiikkaan mennään. Monesti tenkka-
poo tulee eteen, kun otteen reteen
Svenkka ottaa ja ajatusten avoveteen
antaa liueta järjen ja mystiikan meteen
kieltään työntää. Pääsiäiseksi naulaa
hän itsensä ristille ja sieltä laulaa
marttyyrilaulua, täyttä kaulaa,
Venäjästä mutisee pää täynnä taulaa.



Sven Laakso kirjoitti...

Hyviä pilakuvia. Kiitos pilakuvataiteilijalle. On aina mukava päästä pilakuvaan. Se on jotain sekin.

Sven Laakso kirjoitti...

Tuli muuten hienosti selväksi, että tollanen helsyttely ja loppusoinnutus on juuri pilakuvan estetiikkaa... siis ihan traditionaalisestikin. Samoin tollaset jenkkarytmit.

Jollain Siljolla ja Hellaakoskellakin on just tämä pilakuvan estetiikka hyvin keskeinen. Mutta Sarkialla jo vähemmän.

Hienoa selvennystä.

Sven Laakso kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Sven Laakso kirjoitti...

Hauskasti noi mystiikkaa irvailevat pilakuvat kuitenkin osoittavat sen mystiikan,
eli mystisesti, emotionaalisen kokemuksen kautta hankitun tiedon totuusarvon.

Siis, ne asiat, joista mystinen kokemus tuottaa tietoa, ovat olemassaolevia. Kokemus on hämärä, koska tieto ei ole objektiivista.

Mutta nyt meillä on objektiivisena todisteena nämä pilakuvat.

Sven Laakso kirjoitti...

Siis joo, palasin vielä ihailemaan pilakuvarunoja.

On aika hienoa jälkeä. Arvostan.

Toivon että keskustelu jatkuu. Ytimessähän noi pilakuvatkin kiistatta ovat.

Mietin, kuinka kovasti täytyy loukata ihmistä, että tuollainen musta flow lähtee käyntiin. Vai tarvitseeko loukata...? Ja mikä on silloin loukkaantumisen mekanismi.

Sven Laakso kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Sven Laakso kirjoitti...

Pohdiskelin tässä myös, että kuka noiden tekstien takana voisi olla. Mieleen tuli Lassi Hyvärinen ja Lassi seuraavalla hetkellä juuri soitti. Hän ei usein soita. Katselin jonkin aikaa sitä hälyttävää puhelinta siinä ennen kuin vastasin. Zagroksen synttäreille matkalla. Lähdenkin nyt sinne.

Anonyymi kirjoitti...

Emme me tunne. Kunhan riipustelin lämpimikseni. Mutta et herätä mitään sellaista vihaa, joka olisi niin kovin mustaa. Kun olet kuitenkin aika harmiton veijari. Hyvää jatkoa.

Sven Laakso kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Sven Laakso kirjoitti...

Nuo pilajutut, paitsi tietysti kertovat jotakin tästä hahmosta nimeltä Sven Laakso, ennen muuta määrittävät tarkasti sen väkivaltaposition, josta Sven Laakso kokee itsensä uhatuksi.

Esimerkiksi "rytmivammaan" viittaaminen on olennaista, koska juuri rytmivamma on se, jonka armeijan aiheuttama trauma synnytti. Sitä ennenhän rytmi oli viaton.

Totaalisen väkivallan positiosta irvaileva pilakuvantekijä ei tule huomanneeksi, että viaton rytmi on rikotussa tietoisuuskentässä sinänsä mahdoton. Hän rikkoo tietoisuuskentän, ja vaatii viatonta rytmiä. Mutta hän ei ole väkivallantekijän itse positiossaan tietoinen tästä paradoksista.

Rikottu kenttä ei ole vain Sven Laakson ominaisuus ja yksityinen kenttä, vaan se koskeen laajemmin koko yhteisöä. Koko yhteisö on itseasiassa syvällisellä tavalla "rytmivammainen".

Sven Laaksossa kuitenkin piilee avain aiemman viattoman kentän palauttamiseen.

Viattomuus on morfisen kentän hahmon turmeltumattomuutta.

Sven Laakso kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Sven Laakso kirjoitti...

Länsimaissa vallitseva venäjädemonisaatiotakin ehdottomampi mystiikkakieltosopimus liittyy tähän ilkeän klovnin näkökulmaan laajemmin.

Samalla tavalla kuin väkivaltamyönteisillä ilkeillä klovneilla pätee mystiikkakielto, heillä pätee venäjädemonisaatio ja antimarxilaisuus -- eli uhrin äärimmäinen syyllistäminen ja yritys estää väkivallan uhrien pakeneminen marxilaisuuden suojastrategioihin.

Kaikki tämä on yhtä koherenttia ilkeän klovnin varjonäkökulmaa, jota Sven Laakso "mystiikka" on tähän asti vain tapaillut, mutta joka nyt ensimmäisen kerran on löytäntyt anonyymissä kommentaattorissa personoituneen ja jäsentyneesti argumentoivan äänen.

Tämä varjo on kenties, vain Sven Laakson itsensä synnyttämä varjo, eikä aidosti edusta sitä alkuperäistä ja olemassa olevaa voimaa, joka kohdattiin suorana ja mystisessä energisyydessään polttavan kirkkaana.

Sven Laakso kirjoitti...

Ilkeätä klovnilta puuttuu kuitenkin olennainen kysymys.

Hän ei tiedä eikä ymmärrä mihin kysymykseen tämä teatteri, jota hän edustaa, on vastaus.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com