30.11.2012

Reich And Gurdjieff.

Reich eetteriteoriasta.


Reich todella väittää pystyneensä todistamaan orgonienergian objektiivisesti ja kokeellisesti.


18 March 1940
I have now found a method for measuring orgone energy in amps
or volts. The new problem is to make it usable—i.e., either to convert it into electricity or to find orgone-specific means for utilizing it.










Veltto Virtanen Reichistä:


 " Reich oli vapaan rakkauden apostoli, mutta vapaus, jota meidän aikamme seksuaalisesti toteuttaa, on kaikkea muuta kuin se, mitä Reich tarkoitti sukupuolisella vapaudella. Reichin näkemys orgonienergiasta on hänen rakkauskäsitteensä ydin. Oikeastaan rakkaus on Reichin mukaan orgonienergiaa. Ja tällä energialla on meissä jokaisessa oma itsesäätelynsä. Ihminen on kuin akku, johon latautuu energiaa ja jonka on purkauduttava määräajoin. Mutta panssari saa meidät latautumaan ja patoutumaan liikaa, aina siihen pisteeseen, jossa padon on murruttava. Ja tämä liika pidättely johtaa energian vääristymiseen. Pelkkä sukupuolinen kiihko ruumiin tasolla, ajatusten pyöriessä seksuaalisessa "vapaudessa", on yksi tämän kipeyden muodoista. Joka on todella seksuaalisesti vapaa, on vapaa myös tästä jatkuvasta toistamispakosta. Seksuaalisella tasolla vallitsee itseohjautuva ja itsesäätelevä energiatalous. Ja tämän säatelymekanismin vinoutumiseen kiteytyy ihmisen olemisentuska. Kaikki tuntevat paineen ja ahdistuksen luissaan ja ytimissään, muttei kukaan pysty selittämään itselleen, mistä oikein on kyse. Siksi vapaudenkauppiaat hallitsevat meitä, tämän selittämättömän ristiriidan tähden, joka tekee meidät myös alttiiksi uskomaan mitä tahansa helpottavaa selitystä."

ÄÄNILEVYTURTUMUS

Olen aika väsynyt tässä maassa mm. siihen että joka paikassa soi musiikki, johon olen patologisesti kyllästynyt. Sellainen kyllästyneisyys ja turhautuneisuus, joka mulla on kaikkeen tohon juttuun, saa kuuntelemaan noita asioita vain tarkemmin ja sarkastisesti vittumaisemmin. Mua harmittaa, että täällä ei saa julkisella paikalla rauhaa jostain popista ja rockista. Jos jotkut Eput tekevät jonkun biisin, sitä soitetaan täällä maailman tappiin ihmisten kiusaksi. Suoraan sanottuna, mä olen sitä mieltä että olisi parempi jättää tekemättä sellainen kama, jos on pienikin vaara, että nää urpot pakkotoistaa sitä sitten ikuisesti. Tässä mielessä mä en ole äänitetyn musiikin ystävä -- ja musiikin äänittäminen ja äänilevy on maailman ikävin keksintö. Miljoonasta mahdollisesta ja ennenkuulemattomasta levystä sadistimärehditään vain sitä yhtä ilkiömäisintä kolmen minuutin aina samana toistuvaa kiusankappaletta. Elävä DJ-jossain mielenkiintoisessa kosmisessa minimaalisessa projektissaan voi olla ihan eri asia äänilevyjensä kanssa. Valitettavasti lista usein korva täällä DJ:n. Ilman äänilevyä musiikki olisi pakko pitää elävänä päivästä päivään. Nyt se useammin tapetaan kuin saadaan remixeinä uudelleen eloon. Siitä on tullut tällainen kristillinen sadistiritulaali, jossa kristus vedetään hirteen joka päivä uudelleen ja paatuneet paskiaiset hilluu täysin rajoittamattomia aikoja osaamatta kuolla pois piinaamasta ihmiskuntaa. Pakkotoistettu musiikki on tapa jolla porvari kiduttaa sielua.

TOHTORI REICH, PLANEETASTAEREHTYNYT?

Tietysti jos ajatellaan tohtori Reichin psykologista tilaa II maailmansodan aikaan on ymmärrettävää, että hänen mielikuvituksensa toimi ylikierroksilla jonkin pakotien löytämiseksi ihmiskunnan alennustilasta. Sellainen paine pakottaa kuvittelemaan hyvin epätodennäköiseltäkin tuntuvia mahdollisuuksia. Ihmisen turvautuminen Jumalaan ja orgonienergian keksintö epäilemättä on samantyyppisten umpikujakokemusten tuote. Mutta onko kysymys vain planeetasta erehtyneen hallusinaatiosta vai äärimmilleen tarkentuneiden aistien havainnosta.

29.11.2012

Päivän kuvahaku.

INTERSUBJEKTIIVISUUS JA SOPIMUSIRRATIONAALISUUS

Rationaalinen keskustelu homoseksuaalisuudesta on erittäin harvinaista. Irrationaalisuutta aiheen ympärillä on paljon. Tämä irrationaalisuuden ja rationaalisuuden suhde on kiinnostava. Yhteiskunnallinen vastakarvaisuus on helppoa sopimusirrationaalisuuden kaavussa, mutta vaikeaa suurempana rationaalisuutena. Jos intersubjektiivisuus uskotaan metodiksi täytyy alkaa myös uskoa salaliittoinen sopimusirrationaalisuus aidoksi intersubjektiivisuudeksi. Esimerkiksi tässä artikkelissa kuvatut ilmiöt eivät minusta mitenkään lisää yhteiskuntakeskustelun rationaalisuutta, esimerkiksi etsimällä rationaalisuudelle uusia perustoja. Sen sijaan ne lähtevät tutulta perustalta, mutta irrationaalisesti. Irrationaalisuus taas ei ratkaise ongelmia, vaan väistää ne kielellisin sopimuksin. Mikä taas tuottaa uusia ongelmia. Ongelma ikään kuin solumaisesti jakautuu, loputtomiin.

Toisin sanoen, heteroseksuaalinen yhteiskuntaelämä euroopassa on henkisesti ja biologisesti lähes täysin jähmettynyt. Ja tämä tila on nimen omaan se todellinen linkki nykyhetken ja 80-vuoden takaisen historian kanssa. Ilmeisempää indikaatiolinkkiä ei ole ja siksi sairautta ei nyt tunnisteta. Homoseksuaalinen yhteiskuntaelämä on ainoa alue, joka ei ole biologisesti täysin jähmettynyt. Kuitenkin tämä tila ei viitoita tietä järkevään seksuaaliekonomiaan kokonaisuuden kannalta, vaan yhä tulehtuvampaan ja kärjistyvämpään ongelmatilaan. Jos homoseksuaalisuus olisi seksuaaliekonomisessa mielessä aidosti vapauttava ilmiö, tilanteen pitäisi kehittyä vähitellen kokonaisuutena suotuisampaan suuntaan. Nyt kuitenkin käy niin, että tilanne on miltei päivä päivältä huolestuttavammin patoutunut, vaikka toisaalta homoseksuaalisuuden turbiinit kehräävät energiaa yhä vimmatummin. Mekanistiselta tieteelliseltä pohjalta ei näihin ilmiöihin ole mitään pääsyä. Mekanistinen tiede on aikoja sitten tullut tiensä päähän, lakannut palvelemasta yhteiskuntaa ja selittämästä mitään tosiasiallisia ilmiöitä. Wilhelm Reichin sanomaa ei osata nyt ymmärtää syvemmin, ja se on itseasiassa tragedian syvenemisen syy: se joka ei ole koskaan yrittänyt vastustaa fasismia henkisesti ei voi ymmärtää mitä orgonienergia tarkoittaa. Näköpiirissä on vain yhä jyrkempää seksuaalitorjuntaa.

MASSAIHMINEN: SOSIAALINEN PAINE JA MORFINEN KENTTÄ

Elämän tarkoitus on orgonienergian tutkiminen. Massaihminen on elämänvierausolento, joka rakentuu mekaanisista ja ulkoaomaksutuista elämälle vieraista osatekijöistä. Massaihminen on tajuttomuusolento, jonka määräävin piirre on orgonienergian ajatuksen luja torjunta. Jos massaihminen tulee tietoiseksi orgonienergiasta, se lakkaa olemasta massaihminen, koska ensikertaa ymmärtää käsitteiden "sosiaalinen paine" ja "morfinen kenttä" olennaisen eron. Näin voi päästä käymään vain jossakin onnettomuudessa, koska torjunta on äärettömän luja. Massaihminen joutuu aluksi toimintakyvyttömään "musulmaanipaniikkiin". Ja ellei se johda kuolemaan tai itsemurhaan, alkaa varsinaisen ihmisen kehittyminen, täysin alusta. Massaihmisessä ei ole ollenkaan syntyneenä varsinaista ikiaikaista ihmistä, eli varsinaista tietoista elämää. Massaihminen on osittain tietoinen kone, toisinsanoen jossain määrin itsetietoinen ja autonomisesti toimintakykyinen mutta orgonienergian näkökulmasta kuollut eläin.
 

SOPIMUSIRRATIONAALISUUS SALALIITTOISUUDEN ENSIMMÄISENÄ INDIKAATIONA

Vihje sopimusirrationaalisuudesta saattaa olla mitä vähäisimmässäkin sanomattajättämisessä tai emotionaalisessa itsetukahduttamisessa. Emotionaalinen vapautuneisuus on nimenomaan ainoa vakuuttava henkilökohtainen osoitus sopimusirrationaalisuuden puuttumisesta. Jos emotionaalinen vapautuneisuus puuttuu, jäljelle jää tutkia onko henkilön irrationaalisuus sopimuksenvaraista vain tiedostamatonta.

OJARUMMUN SISÄPINTAAN HANKAUTUNEIDEN LAUSEIDEN MAANLÄHEISYYDESTÄ

Harald Birger Olausen ja käsitteet selväpäisyys, lähteenkirkas klassinen realismi, tosiasioita tunnustava kirjallisuus, poliittinen tietoisuus savukeidaslais-turkulaisen poliittisen sopimusirrationaalisuuden absoluuttisena vastakohtana. Kun kysyn, onko Olausen lukenut Kortteista, ei nimi ole tuttu. Sanon, että Kortteisen kirjoitustyylissä on samoja virtaavuusulottuvuuksia kuin hänellä, mutta Kortteisen poliittinen ulottuvuus on sopimusirrationaalinen (siis ei vain harmittoman irrationaalinen ja jostain ihme "nuoresta iästä" johtuva, minkä todistaa sekin, että hänen isänsä on "marxinsalukenut" Helsingin yliopiston sosiologian professori. Itsekin ymmärsin nuo asiat jo 16 vuotiaana "selkeämmin" vaikken osannut kirjoittaa siitä kompleksisuudesta mitään ulos). Mutta Olausen osoittaa, että kirjoittamisen kyky, rytmi, lause, tekstitietoisuus, on vain toissijainen taso, jonka rikkauteen pannaan todellisia toiveita vasta sitten kun ensisijainen taso on saavutettu. Ja ensisijainen taso on näkökulma tai näköalapaikka, josta maailma paljastuu viiltävän erottelualtiina viiltävälle erottelukyvylle. Tämä paikan tarkkuus juuri on Olausenille ominaista selväpäisyyttä. Tuo selväpäisyys saavutetaan tekemällä käänteisesti kaikki se mitä pakovoimainen mutta luomiskyvytön LSD-hippi tekisi. Saavutaan asemiin, joista alkaa isokela maailman ohuinta silkkipaperia aukirullautua. Kieli rikastuu siitä, että se löytää todellisuudesta viilloksen ja vivisektiopinnan, johon sen rakenteet voivat tukevasti kiinnittyä. Tätä pintaa ei löydä sameassa muoviputkessa elämän elimistön läpi solahtava japanilaista turistibussia muistuttava kulttuuri. Tuon kulttuurin lauseet ja kuvat jäävät muistuttamaan ojarummun sisäpintaan hankautuneiden naarmujen maanläheisyydestä.  

REICHIN KÄSITYS MYSTIIKASTA

Reichin työdemokratian käsite on mystisen kolmijalan "rakkaus-työ-tietäminen" varassa lepäävä läpimystinen käsite. Silti käsite on minulle kirkas ja selkeä, koska tiedän henkilökohtaisesti Ensyklopedia-projektin intersubjektiivisten kokemuksien kautta mitä Reich syvimmillään tarkoittaa.

Orgonienergia on samaten on minulle kokemukselisesti selkeä, Venäjä-kokemuksieni pohjalta, mutta tiedolliselta kannalta tuo käsite on tietysti puhdasta mystiikkaa:

"Koneiden palvonta perustuu tietämättömyyteen biologian toimintalaeista. Siitä syntyy myös mystisismi, joka työntyy elävän todellisuuden tilalle. Kosminen orgoni, erityisluonteisesti ja nimenomaisesti biologinen energia maailmankaikkeudessa, sen sijaan ei noudata mekaniikan lakeja eikä liioin ole mystinen ilmiö. Sillä on omat erityislakinsa, joita ei voida ilmaista aineellisesti, ei puhumalla positiivisista tai negatiivisista sähkövarauksista tai -virroista, ei mekaniikan jäykin käsittein. Nuo toimintalait ovat nimenomaan funktionaalisia ja niiden puitteissa asianmukaisia käsitteitä ovat "vetovoima", "hajaannus", "laajentuma", "supistuma", "säteily", "sykähtely" jne. Koneellisen murhaamistekniikan kannalta tietysti on valitettavaa, ettei orgonienergia ilmeisestikään sovellu minkäänlaiseen tappamiseen." FMP s.341

Tämä on täsmällisen ymmärrettävää, minulle, subjektiivisesti. Reichin ja minun erillisten subjektiivisuuksien välillä siis vallitsee laajempi intersubjektiivisuus, joka auttaa minua ymmärtämään Reichin ilmaisuja. Mutta intersubjektiivinen tietämisen tapa ei tietenkään ole täsmällisen tieteellinen menetelmä, objektiivisesti. Reichin selitys orgonienergiasta ei menisi patenttivirastossa Einsteinille läpi, ellei mukana olisi vahvaa prototyyppiä ja osoitettavissa olevaa teknistä tehovaikutusta. Reichin selitys kuvaa minusta hyvin kuoleman ja elämän välistä mystistä hyppyä. Se kritisoi asiallisesti tekniikkaan ja koneisiin liittyvää turhanpäiväistä romantiikkaa tai mystistä pelkoa. Mutta samalla se ei näiden asioiden vastapainoksi onnistu selittänään muuta kuin mystisen "orgonienergian", jota luonnollinen kieli ja toistettavat mittaukset vierastavat. Näin ollen kaikki elämän ja kuoleman suuriin kysymyksiin liittyvä jää siis Reichinkin tutkimuksen jäljitä uskonvaraiseksi.

28.11.2012

HARALD BINGER OLAUSEN: JOONAS LOHENOJA, VIIMEINEN MOHIKAANI

Sain juuri käsiini (niin kuin tekin saatte tästä linkistä) Harald Birger Olausenin uuden romaanin Joonas Lohenoja - Viimeinen mohikaani. Romaani kertoo psykokratiaan vajoavan Suomen tarinan sen uuden sukupolven viimeisen mohikaanin, fiktiivisen kotkalaisen Joonas Lohenojan näkökulmasta. Joonas Lohenoja on myös todellinen kotkalainen, mutta fiktiivinen romaani ei kerro hänestä. Muutkin romaanissa mainitut henkilöt ovat ilmeisesti todellisia kotkalaisia, mutta fiktiivinen romaani ei kerro heistäkään.

Aivan ensisilmäyksellä (en ole vielä päässyt alkua pidemmälle) romaani vaikuttaa hyvässä flowssa vetävästi kirjoitetulta suomibeatilta ilman savukeidaslaista seksuaalitorjuntaa. Mieleen tulee Kalervo Palsan Eläkeläinen muistelee tyylinen suomimarkiisidesade.

Mutta millaisissa rekistereissä Olausen seksuaalisuuden ja poliittisuuden teemoja käsittelee? Suomalaisen yhteiskunnan kuvauksessa seksuaalisuuden kuvaus on hankalinta. Onkohan kenelläkään käsitystä siitä mikä täällä on nykyään seksuaalista realismia tai normi? Onko suomalaisen yhteiskunnan seksuaalinormi monogaaminen aseksuaalisuus vai satanistinen aseksuaalisuus ja seksuaalikielteisyys pääenergialähteenä. Ainakin suomalaisen juhlien jatkokulttuurissa, jos sellaisesta voi puhua, näin on raaka todellisuus.

Koska ilmeisestikään luontevaa seksuaaliekonomiaa ja seksuaalista itsesäätelyä ei ole, vaan aina on oltava jokin ulkoinen malli ja moraali, mimeettinen halu oman halun sijaan, ihmiset viruvat psykoottisten torjuntojensa tai itsestä johtumattomien pakkojensa vankiloissa. On vaikea sanoa millainen seksuaalisuuden kuvaus olisi normaalia, aiheettomasti provosoimatonta, vapaata, henkilökohtaisesti rehellistä... niin juuri, edes tätä ei voi tietää... kykeneekö itseään näkemään tässä jne.

Porvarillinen seksuaalisuus esimerkiksi kuvataan juurineen revityn puunkannon tunkemisyrityksenä heinäpaaliin. Turkkalaismöykkäävä savolaisjuoppohullu maahisheimoinen seksuaalisuus taas vaikuttaa neuroosin aiheuttamalta mimeettisepäselektiiviseltä hamuilulta. Kauniita naisia ei suomalaisessa realismissa panna. Jäljelle jää siis se realismi, jossa ovat mukana eläimet ja ulkomaalaiset. Mitä se on? Kuka sitä on päässyt näkemään? Voinemme puhua vain omasta kokemuksesta, mutta missä rajoissa? Onko tarvetta esittää jotakin täysin ei normatiivista mutta samalla ennakkoluuloille vierasta? Mikä on sopivaa? Onhan suomalainen joka puhuu seksuaalisuudesta varmaankin itse jonkinlainen maaninen hullu. Eihän voi olla itsesäätelyä siellä, missä mikään ei riipu itsestä.
 
"Lenin oli puristanut kuollessaan tämän tarinan [F. Pessoan] Anarkistipankkiirin sivuille omaksi pikkumytyksi käsissään, ja huutanut kauhusta sekaisin vedet silmissä suureen ääneen viimeisiksi sanoikseen selvällä suomen kielellä: antakaa nälkäiselle yksi silakka ja tuikku murheeseen ja pillua vielä kaupan päälle nussittavaksi saatanan porvarisiat."
      

HÄPEÄ

Häpeähän on sosiaalisesti määräytyvä suhteellinen tunne. Jos sosiaalisella viitekehykselläsi on riittävän hyvät perusteet sille, että sinun pitäisi hävetä, voit itse pohdiskella johtaako sitkeä häpeämättömyys siihen, että tilanteessasi joudut rangaistuksellisena toimena eristetyksi yhteisön ulkopuolelle, ja toisaalta onko sillä väliä. Jos perusteet eivät riitä, eli et saa rangaistusta tai sillä ei ole sinulle väliä, voit jatkaa häpeämättömyyttäsi tavalliseen rationaalisarkiseen tapaasi. Jos taas perusteet riittävät ja toimintasi johtaa rangaistukseen ja rangaistuksella on sinulle väliä, voit pohtia pienen häpeänpunan esiinnostamista, tietoisesti ja suojavärinä, vaikka tietysti et sisäisesti sellaiseen irrationaaliseen tunnetilaan antaudu. Voit myös pohtia toimintatapojesi säätämistä tai jopa muutosta.

SYÖPÄOSASTO NÄYTEIKKUNASSA

Kapitalismin henki on palvoa rahamystiikkaa eikä työtä sinänsä. Pikemmin työtä vähätellään: mitä vähemmällä työllä rahaa, sen parempi. Mutta kuitenkin näennäisesti työtä muistetaan korulauseissa ja juhlapuhetasolla, takaraivossa kun on se ulkoaopittu nyrkkisääntö että hyvin tehty työ on kehittyvän taloudenkin perusta. Tässä oleva ristiriita paljastuu törkeimmin jossain musiikkiteollisuudessa, jossa työstään täysin vieraantuneet (keskinkertaiset) tai osittain vieraantuneet (huippu-) muusikot yrittävät mekanistisilla harrasteilijatason ylittävillä taikakikoilla tahkota suuryrityksille rahaa (samalla kun tietävät että suuryritystä ei tippaakaan kiinnosta työdemokratia, joka on jokaisen todellisen taiteilijan henkisen olemassaolon perusedellytys... sillä mikä on kauempana demokratiasta kuin joku puhtaasti keinotekoiskorruptoitu idols-tähtikultti). Se on pahaa katseltavaa, mutta toisaalta havainnollinen kuin syöpäosasto tavaratalon näyteikkunassa.

GERMANISAATION RUTTO

"Ei siis ihme, että askeettista ja taantumuksellista elämänkieltäjää pidetään suuremmassa arvossa kuin rakkauteen altista elämänmyönteistä ihmistä [...]" Wilhelm Reich

PUSSY RIOT JA HITLERILÄISYYDEN VOITTO

"Sellaiset yleisluontoiset sanonnat kuin "lehdistön, kokoontumisen ja sanan vapaus" eivät yksinään likikään riitä, vaikka ne tietenkin ovat lähtökohtina tarpeen. Ne näet suovat irrationaaliselle ihmiselle täysin samat oikeudet kuin vapaudelliselle ja järkiperäisesti toimivalle. Mutta rikkaruohot rehottavat aina elinvoimaisemmin ja nopeammin kuin kunnon puut. Siksi tuollaisen lainsäädännön lopputuloksena olisi hitleriläisyyden voitto" Wilhelm Reich

NYT-IMPOTENSSI, LÄVISTYSMANIA JA PREUSSILAISET LIHAKOUKUT

Normaalia seksuaalisuutta on se seksuaalisuus joka yhteiskunnassa toteutuu normina. Normi voi olla autoritaarinen aseksuaalisuus, homoseksuaalisuus tai sadismi yhtä hyvin kuin seksuaaliekonominen itsesäätely. Harvemmin ja vain anarkismin tilassa se kuitenkin on jälkimmäinen. Reichin ajatukset seksuaaliekonomiasta kohtaavat jatkuvaa torjuntaa ilmeisesti juuri siksi, että Reichin retorinen tausta-ajatus on yhteiskunnan normien muuttaminen. Esimerkiksi preussilaista autoritaaris-sadistista läpikotaisin jäykistynyttä biopaattisen mekanisoitunutta yhteiskuntaa Reich haluaa "vapauttaa" seksuaaliekonomisella säätelyllä. Mutta sadistiset ja anaalisen seksuaalitorjujat, jotka samalla kertaa elättelevät kaikkivoimia kuvitelmia ikuisesta taivastenvaltakunnasta, maailmanherruudesta ja yli-inhimillisestä ikuisesta rakkaudesta, tuskinpa lotkauttavat korvaansa sellaisella komporomisille kuin maltillinen yhteiskunnallinen järkevyys tai seksuaaliekonomia. Psykopaattien opportunistipyramidissa kaikki järki tuntuu vesittyneeltä ja komporomissilta. Vain irrationaalinen, mahdoton, mielikuvituksellinen ja hallusinatorinen tuntuu tavoittelemisen arvoiselta silloin kun peli joka tapauksessa on menetetty eikä nyt-hetkestä voi enää nauttia.
Stereotyyppinen valituksen aihe on se, että joku on lapsena jäänyt vaille lämpöä ja kosketusta. Itse en tiedä siitä mitään. Vanhempana ja lähinnä isänä olen huomannut, että lapselle on suhteellisen vaikea olla läheinen. Ainakin oma lapsi on polarisoitunut 100% äitiin päin. Minä voisin valittaa, että jään vanhempana vaille lapsen läheisyyttä. Toisaalta sitten eräs arvostamani henkilö opettaa, että vanhemman ei pidä olla lapsen "lässyttävä kaveri" vaan luotettava.
Seksuaaliekonomia on siis pyrkimystä seksuaalisen kokonaisturhauman minimointiin yhteiskuntaolosuhteissa. Vastakohtana on fasismin psykokratia, jossa seksuaalinen kokonaisturhauma pyritään maksimoimaan ja kanavoimaan irrationaaliseksi sotahulluudeksi.

SEKSUAALITORJUNNAN IRRATIONAALISUUS

Seksuaalitorjunnan alkuperä on luulatavsti siinä, että yhteisössä on ollut seksuaalisesti surkeita mutta (jossakin historiallisessa suhteessa) korvaamattoman hyödyllisiä jäseniä, joiden toimintakyky on täytynyt taata. Kohteliaisuudesta on ryhdytty kätkemään normaalia elämää. Terveessä yhteissössä tällainen toiminta on irrationaalista. Tietysti olettaen, että seksualinen toiminta on ekonomista, siis seksuaaliekonomiaa luonteeltaan, eli luonnolliseen energiavaihtoon tähtäävää, eikä mikään tukahduttamisesta toissyntyinen sadismikompleksi. Seksuaalisuus on luonnollista hengitystä, valvetilassa, vatsallaan, ilman uniapneaa.

PÄÄPSYKOPAATTI JA SOPIMUSIRRATIONAALINEN LAVASTUSSUUNNITELMA

Siinä pisteessä jossa tiede muuttuu kunnianhimoisten mekanisoitujen suorittajien ja suoritusten sosiaaliseksi sopimusirrationaaliseksi pelikentäksi, jolla pahimmat psykopaatit pitävät valtaa, tullaan äärettömän vaaralliselle alueelle. Tiedettä johtaa silloin todellisuudessa sopimusirrationaalinen politiikka. Sopimusirrationaalinen politiikka taas on olemassa vain yhden asian takia: se on valmiiksi lavastettu näyttämö, joka odottaa itse pääpsykopaatin esiin astumista.

27.11.2012

Reich todella on 1800-luvun tiedemies siinä mielessä, että hänellä ei näytä olevan aavistustakaan 1900-luvun tieteen sisäisestä irrationaalisuudesta. 1900-luvun tiede nimenomaan torjuu sen mitä Reich pitää loogisena ja voitonvarmasti itsestään selvänä. Tieteen irrationaalinen tila on voinut jatkua meidän päiviimme asti, ja siksi itseasiassa me olemme jälleen samassa biologisen jähmettymisen tilassa, joka lopulta johti fasismiin ja toiseen maailmansotaan. Ihmiskunta on tällä hetkellä irrationaalisempi kuin koskaan, mutta se ei ole sitä mystiikan varjolla vaan oman tieteensä varjolla. Tämä vastus on taantumuksen välineenä itseasiassa paljon pahempi kuin konsanaan Reichin vastustama mystiikka ja irrationaalinen taikausko... sillä me emme voi toivoa enää mitään ylempää auktoriteettia joka tulisi harhaan joutuneen tieteen avuksi. Ellei tiede itse kykene parantamaan itseään, ei ole jäljellä mitään oljenkortta, johon rationaalisuus voisi enää tarttua. Siksi kehitys kulkee tällä hetkellä vääjäämättä kohti fasismia: seksuaalisbiologinen jähmettyminen on päivä päivältä yhä tuntuvampaa. Henkinen liike on miltei täydellisen pysähdyksissä eurooppalaisissa yhteiskunnissa. Tilanne on pahentunut huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Taloudellinen taantuma on vain tämän henkisen taantuman pitkäaikainen seurausilmiö, kuten aina. Reichin tärkeintä sanomaa ei ole kyetty ymmärtämään ja oppimaan. Ja syytä tähän on myös Reichissä itsessään. Reich ennusti, että joudutaan läpikäymään 6-20 maailmansotaa, ennen kuin ihmiskunta laajemmin on valmis omaksumaan orgonienergian ajatuksen ja tutkimaan sitä sillä tieteellisellä vakavuudella, jonka se ansaitsee. Nykyinen ihmiskunta on aivan liian ylpeästi mekanistisen ja taloudelliskapitalistisen mystiikan vallassa ja samalla aivan liian häpeissään omasta biologisenergisestä alennustilastaan, että se mieluummin kuin sotisi nöyrtyisi tunnustamaan mielettömät sukupolvien kestoiset arviointivirheensä. Tätä tilaa ei suinkaan seuraa mikään virheiden tunnustaminen vaan äärimmäinen koneellinen ja sokea murhaaminen. Sellainen on tämä olio.

PSYKOKRATIA

psykopaattien jäännöksettömästi määrittämä todellisuus, jossa terve järki on diagnosoitu tuhottavaksi rutoksi.

PERKOLALAINEN TYÖDEMOKRATIA

Paitsi korkeaa teknologiaa tarvitaan myös ilmaista energiaa, jotta tämä tommipommilainen sosialismi voisi mahdollistua ilman vieraantumista ja ilman kuulumista johonkin eliittiin:

 "Periaatteessa uskon, että kaikki yhteinen ja yhteistoiminta on pohjimmiltaan mätää ja koneet pitää kehittää sellaisiksi, ettei ihmisten tarvitse olla millään tavalla riippuvaisia toisistaan. En tarkoita välttämättä erakoitumista mutta katson, että terve sosiaalisuus voi perustua vain täyteen vapaaehtoisuuteen." Tommi
Massaihminen on aina poikkeusyksilö, joka ovelasti ja poikkeusyksilöä loputtomasti lahjakkaampana ja älykkäämpänä naamioituu massaksi ja tyhmäksi. Näin massaihminen välttää ihmisenä olemisen vastuun. Massaihminen on aina nero, mutta käyttää kaiken energiansa sielullisten olentojen kiusaamiseen, hengiltä päästämiseen ja syömiseen. Massaihminen ei ole posirtiivisesti luova, koska sellainen olisi virkistävää. Tärkeintä on vahvistaa huonojen säiden tuottamaan masentavaa vaikutusa. Massaihminen ei voi masentua. Tunnuslause: sama se on mitä kiusaa, kunhan kiusaa. Toinen tunnuslause: kaikki lait, säännöt, säädökset, määräykset, ohjeet ja viisaat varoitukset on muunnettavissa kiusantekemiseksi, estämiseksi ja sadismin voimalaitosturbiiniksi.

RUUMIILLISTUNUT JUMALANINHO

Miten 2+3=4 jos 2+3=6? sopimusirrationaalisuus ei välitä irrationaalisuuden sisällöstä, vaan ainoastaan huolehtii sen muodosta. Näin toimivat media ja valtio. Massaihminen on irrationaaliolento. Se poikkeaa eläimestä siinä, että se päätyönään tukahduttaa luonnollista seksuaalisuuttaan. Se on sadismia luova nero, joka kehrää sadismia kuin kohtalotar lankaansa. Se itkee ilosta nähdessään maailmankaikkeudenkokoiseen kokonaisturhauman. Se on sen suurin ilo. Se toivoo jonakin päivänä vielä pääsevänsä herkuttelemaan Kristuksen ruumiilla ja verellä, mutta useimmiten sen on tyytyminen viattomiin lapsiin ritsat kädessä. Eikä taskuvarkaiden opettajalta opetuslapsia puutu.

LAUMAELÄIMEN PLANEETTATURHAUMA

Elämä kuin toistuva luokallejääminen. Ikuisesti samana toistuva virhe yksinkertaisimmassa yhteenlaskussa. Mielettömien mekanististen elämännäkemyksien mieleenkiinnoton ja loputon ensyklopedia.
 
"Hän elää, rakastaa, vihaa ja ajattelee pelkästään kuin kone. [...] Ja tämän ääriseurauksen osailmiöitä ovat käsitys hierarkisen valtiorakenteen välttämättömyydestä, yhteiskunnan koneellinen hallinto, vastuun pelko, johtajavallan kaipuu ja auktoriteettihakuisuus, määräysten ja käskyjen tarve, mekanistinen ajattelutapa luonnontieteissä, koneellinen tappamistyö sodassa. [...] Mutta mekanistinen elämänfilosofia ja koneet eivät riitä tekemään surmatöitä. Siihen tarvitaan sadismia, tuota toissyntyistä, alistus- ja tukahduttamistoiminnoista syntyvää viettiä. Se on ainoa todella merkitsevä tunnusmerkki, joka rakenteellisesti erottaa ihmisen eläimestä." Wilhelm Reich, FMP s. 326-328














i and my life shooted very beautifully
i and my economically suitable male
i and my house will serve the lord
i and my body GNOME
i and my fear SPAmy
i and my peep-team
Ovatko avaruusolennotkin oman itsensä ja elämän tarkoituksen suhteen yhtä pihalla?

YANN AUBERTIN

Tavallaan taas aika siistiä meininkiä. Valumajäljet pensselimaalattu.
Reichkäännöksessä kai sanat taikausko ja mystiikka vaihtaneet paikkaa tai sitten Reich käyttää sanaa mystiikka provosoivasti.

26.11.2012

SANA IHMINEN

on käytöltään eräs ristiriitaisimmista. Milloin sitä käytetään alennustilan puolusteluna: "me olemme vain ihmisiä", milloin viisauden puolustuksena konemaisuutta tai eläimellisyyttä vastaan: "me olemme sentään ihmisiä". Eläimellisyyteen verrattuna massaihmisyys vaikuttaisi olevan jonkinlainen biologinen sairaustila, jossa aivojen liikakasvu on syövän esiaste. Koneen ja ihmisen erottaa se, että ihmiskonetta ei voi käytön välillä sammuttaa, mutta jos se sammuu, sitä ei enää uudelleen saada käyntiin. Tämä elämään periaate ei vaikuta kovin mekanistiselta. Viimekädessä ihmisyyttä puolustetaan kaiken kattavaa ihmisvihaa vastaan ihmisen poikkeusihmisten nerokkailla ei-mekanistisilla ja ei-kaavamaisilla saavutuksilla. Mutta jos poikkeusihmisiltä kysytään, mitä he ovat mieltä, he sanovat ihmiskunnan tavoitteeksi poikkeusihmisen vastustamisen, nöyryyttämisen ja maahanpainamisen.
Rikkaat rikastuu. Jos tämä on se korkein totuus, joka meidän pitää nähdä ja uskoa, älkää pakottako meitä heräämään kovin aikaisin aamulla.
Hiippakunta

25.11.2012

Siis mitä? Reich toteaa, että sielun olemassa olon kieltäminen on yhtä kuin mystiikka. (FMP s.321) Ihmetytti että Freud myös puhuu alkuperäisissä psykoanalyysiluennoissaan vuodelta 1916 sielusta ja tiedostamattomasti sieluun vaikuttavasta. Tiedostamaton on siis = "tiedostamattomasti sieluun vaikuttava, joka modernilla ajalla torjutaan olemattomaksi realiteetiksi

REICHLÄINEN PESSIMISMI

Mutta tämän kuolemansairaan yhteisön jäseninä (yhteisön joka kykenemättä itsesäätelyyn ja täyteen sosiaaliseen vastuuseen, vaikka kaikki teknologia siihen on jo olemassa, mekaanisesti sukupolevasta toiseen äänestää itselleen psykopaattisen parlamentaariset huijarit itseään huijaamaan) me alati olemme vaarassa tuhoutua yksilöinä. Yksilötuhoutumista vastustaa ainoastaan se positiivinen voima, jolla kykenemme rakastamaan todellisia inhimillisiä mahdollisuuksia itsessämme ja toisissa. Lisäksi se negatiivinen voima jonka avulla näemme vähäpätöisenkin tietoisuutemme merkittävänä ja jopa välttämättömänä siinä kitukasvuisessa ja taantumuksellisessa tietoisuuden tilassa, jossa maailmamme pääsemättömästi tuntuu olevan. Ihmiseen vuosituhantisen kärsimyshirtoriassa iskostunut sopimusirrationaalisuuden rutto näyttää loopulta estävän koko lajin selviytymistaistelun. Tuo rutto tuhoaa ensin lajin sisäisen rationaalisuuden ja itsesäätelyn perustan yksilöissä, jotka pyrkivät omaehtoisella toiminnallaan pitämään yllä mahdollisimman rationaalista tietoisuutta. Kun tämä perusta tuhoutuu, joutuvat suuret massat kaoottisesti irrationaalisuutensa valtaan. Sota on sosiaalisesti vastuuttoman eksistenssin todentamisen muoto. Tuolla tasolla kaikki itseymmärrys syntyy viholliskuvan kautta ja lisääntyvä tuhoutuminen nähdään vääristävien peilien kautta jalostumisena. Tässä massaihmisen pohjimmaisessa irrationaalisuudessa, kyvyttömyydessä ja jopa haluttomuudessa rationaalisuuteen, on yhä paheneva kierre. Lopulta pelko kasvaa niin kauan kuin on olemassa toinen ihminen, toinen, viimeiseen elolliseen olentoon asti.

PAINOVOIMATON TAIDE

Monesti erittäin dissonoivia nykymusiikkiperformansseja kuunnellessa tulee miettineeksi missä määrin irrationaalisessa navigoimisen esittäminen on olennaisempaa kuin irrationaalisesta vapautuminen. Siis millä tasoilla "maailma" on rationalisoituva. Uskoakseni kosmiset lait ovat vahvempia kuin mikään ihmisten maailman sopimusirrationaalisuus. Pyrkiä siis avoimesti noiden sanomattomien avoimien lakien mukaisuuteen pikemmin kuin osoittamaan ihmisten sopimuksien salaliittoisalitajuista mielettömyyttä. Siis eräänlaista ristiriitojen ratkaisua meditaatiossa. Taide voinee toimia myös niin, mutta yhteiskunta ei tietenkään koskaan toimi niin. Ehkä siksi klugelaisjälkijoukkolaisena kutsuisin tätä juuri painovoimatomaksi taiteeksi, koska se kadottaa täysin ihmissalaliittoisenalitajunnan sykeröroolipelidialektiikan ja vetää kaikki solmut auki perustavampien energiojen tasolla ja osoittaa miten paljon yksinkertaisempaa ja hienompaa on korkeaenerginen ja kollektiivisyliaistillinen jumalelämä verrattuna pelkästään yksilöälyllisesti ympäristössään navigoivan individualistisen kotelon jokahiekanjyvän muistinvaraiseen huomioimiseen. Jokainen ajatus ja idea on sille samanpainoinen: painovoimaton. Se ei enää valikoi asioita niiden keveyden tai raskauden perusteella ja jätä jotakin huomiotta vain siksi, että korsi olisi liian raskas kantaa.

PELKO JA LOGIIKKA

Pelko nykyajassa, kun sana ainakin vielä täällä verkossa on täysin vapaa, on sitä että jatkuvasti uskotaan kapitalismin politrukkien salaliiton läpäisevän koko yhteiskunta niin, että poliittinen korrutio saa murhaavan ja pelottavan ylivallan kaikissa kansan kerrostumissa. Myönnän itse kärsiväni tästä pelosta aika ajoin. Pelko lamauttaa työkyvyn ja selkeän ajattelun, se saa aikaan emotionaalista kuohuntaa ja myrkyttymistä, joka ei sitten kuitenkaan pysy kurissa vaan ryöpsähtelee ulos epäselvinä ilmauksina. Voimakkaat ja suorat, vaikka epäselvät ilmaukset saattavat hälventää pelkoa ja mahdollistaa taas hieman työtä olosuhteissa, jotka ovat kaiken aikaa hyvin kaukana niistä työlle suotuisista olosuhteista, joita Reich kuvailee työdemokratian manifestissaan. Työdemokratia on pelon vastakohta ja pelko nimenomaan ensimmäisenä rikkoo työdemokratian olosuhteet ja tekee mistä tahansa korkeatasoisesta ammatinharjoittamisesta mahdotonta. Reichin hahmotelmassa kuka tahansa korkeatasoisesti ammattiaan harjoittava henkilö elää välttämättä joko aidossa työdemokraattisessa tilassa, tai voimakkaasti kärsii työdemokraattisen tilan puuttumisesta. Reichin työdemokratissa mikä hyvänsä työ ymmärretään työn itsensä tuottaman mielen manifestina samaan tapaan kuin Gurdjieff asian esittää. Yksilön työkykyyn ja työmahdollisuuksiin liittyvän henkisen kärsimyksen Reich näkee yhteisöä ja yhteisöjä tosiasiallisesti yhdistävänä voimana: kaikilla on syväpsykologisella tasolla sama vaistomainen päämäärä: halu tehdä mielekästä työtä menestyksellisesti ja samalla pyrkimys päästä eroon kaikesta politikoinnista ja demagogiasta, siis sopimusirrationaalisesta maailmankuvasta, ihmisiä yhdistävän keskinäistä monipuolista arvostusta lisäävän työdemokratian avulla. Sillä vain luontainen rakkaus, elintärkeä työ ja luonnontutkimus ovat Reichin mukaan järkiperäisiä elämäntoimintoja. Ne ovat rationaalisia oman olemuksensa pakosta. Siksi ne myös ovat kaiken irrationaalisuuden verivihollisia. Reich ilmeisesti tarkoittaa järkiperäisyydellä eri asiaa kuin Max Weber puhuessaan "rationalisaation rautahäkistä." Tulkintani mukaan Reich puhuu nousin ja logoksen yhteistyöstä, Weber logoksen ylivallasta.
 
Esimerkiksi Ensyklopedia-projekti näyttää minusta pitävän sisällään juuri Reichin tavoittelemat piirteet työdemokratiasta. Projektin sisällä vallitsi työdemokraattinen henki, mutta ulospäin ilmeni poliittisen kamppailun välttämättömyys minityöolosuhteiden takaamisen kamppailuna. Tästä paineesta syntyi eräänlainen työn tuhoutumisen pelko, välttämättömyys suojella työtä. Jos ulkoisia olosuhteita ei mitenkään saada järjestymään suhteessa työdemokraattiseen henkeen, työdemokratia ja työ itsessään tuhoutuu ja tekijän suhde työhön kuoleentuu. Ensyklopedia tasapainoili tämän asian suhteen äärirajalla alusta loppuun, ja onnistui säilyttämään työdemokratian hengen, mutta tuli samalla tietoiseksi niistä irrationaalisista voimista jotka nykytodellisuudessa vastustavat mitä tahansa työdemokratiaa. Kapitalismin irrationaalisuus ilmenee esimerkiksi juuri tässä, että kapitalismi vastustaa kaikilla tasoilla työdemokratian olosuhteita, mutta ylistää vieraantunutta työtä.

AMERIKKALAISIA HELSINGISSÄ

Saamiemme tietojen mukaan epämääräisillä asioilla liikkuvia amerikkalaisia pyörii Helsingissä. Erään helsinkiläisen liikkeen henkilökunnalta saadun tiedon mukaan poliisi on ottanut yhden kiinni ja muita etsitään parhaillaan poliisikoiran avulla. Kyseisessä liikkeessä oli käynyt yksi amerikkalaiseksi epäilty henkilö. Epäilyksiä vahvisti miehen hallusta löytynyt matkapuhelin. Facebookiin kirjoittaneiden helsinkiläisen mukaan amerikkalaisia olisi ollut lauantaina liikenteessä ainakin Hämeentiellä. Hämeentiellä oli käynyt asunnon ovella noin kello 15.30 nuori amerikkalainen nainen. Naisella oli ollut mukanaan Suomeksi tekstattu lappu, jossa pyydettiin apua vähävaraiselle. Arviolta noin 20-vuotias, pienikokoinen ja punakka nainen oli soitellut kerrostalon ovikelloja. Poliisia ei tavoitettu puhelimella lauantaina illalla. Aiemminkin Helsingissä on vieraillut amerikkalaisia, joiden on epäilty syyllistyneen elämän normaalimenon häirintään. Eräiden tietojen mukaan nyt liikenteessä olevilla amerikkalaisilla olisi vuokrattu asunto Hämeentieltä ja amerikkalaisia olisi useita, jopa lähes kymmenen hengen seurue. Helsinki seuraa tilannetta.

IRRATIONAALISUUDEN KRIITIKKO

Sofioksasmaisen irrationaalisen neuvostoliittokaunan ongelma ei sinänsä ole stalinismin rinnastaminen fasismiin -- Wilhelm Reich on tehnyt tämän rinnastuksen jo 1930-luvulla ja paljon perusteellisemmin. Reich ei kuitenkaan arvioi Neuvostoliiton projektin epäonnistumista suhteessa johonkin äärikapitalismiin, virolaiseen äärinationalismiin tai fasismiin, vaan suhteessa siihen mitä Lenin kirjoitti, tarkoitti ja lupasi. Siksi Reichin analyysi on paitsi rehellinen myös rationaalinen ja hänen suussaan sana "punafasismi" saakin todella vakavastiotettavan sävyn. Sillä suhteessa Leninin ideoihin valtion kuoleentumisesta stalinismi todellakin oli jyrkkää taantumusta ja kaikessa avoimessa nationalistisessa propagandistisuudessaan ja henkilönpalvontaidiotismissaan täyttä punafasismia. Sana "punafasismi" on epäoikeudenmukainen silloin kun sitä käyttää johonkin viron äärinationalistiseen anarkokapitalismiin uskova henkilö, sillä tuskinpa stalisnismi oli sen ahdistavampaa kuin pikkuporvarien diktatuuri. Täytyy aina muistaa, että sofioksaset laittavat Reichin vankilaan ihanneamerikassaan, ihannenatsisaksassaan tai missä tahansa ihanneyhteiskunnassaan ja kohdistavat häneen mitä stalinistisimman henkisen vainon. Aina odottaa irrationaalisuuden kriitikkoa samat kirjaroviot.  

24.11.2012


korvata pakkopaita ennakoivilla kasvatustoimenpiteillä
mielisairauksista tiedetään liian vähän
niitä ilmenee liian paljon
korvata sähkö kaasulla
homeista tiedetään liian vähän
ongelmina ilmenee liian suuret kalusteet
ja liian pieni tila
korvata vesi nesteellä
joka on täynnä vitalisoivia eliksiirejä
Calixtuksesta tiedetään liian vähän
hypoksemiaa ilmenee liian suuren
dityppioksidi pitoisuuden johdosta
korvata vesi osittain kuivalla siiderillä

Häntä joka pelaa planeetoilla pétanqueta ei voi syyttää näpertelystä. Kuolema, köyhyys, näpertely, koiran häntä jalkojen välissä, häntä joka koiraa heiluttaa, miksi kutsua häntä jumalaksi.

GLOBAALI DYNAAMINEN MINIMIVALTIO & VERKKODEMOKRAATTINEN ITSESÄÄTELY

1. Olen kirjoittanut vuosien varrella erilaisia hahmotelmia nettidemokratiasta yhteiskunnallisen itsesäätelyn lopullisena päämääränä. Ajatus on periaatteessa täysin sama, joka Neuvostoliitossa kommunistisen puolueen toimesta aluksi esitettiin (mutta jonka toteutumisen kariutuminen oli jo täysin varmaa viimeistään vuonna 1935): toteuttaa dynaaminen kaikista ylhää käsin annetuista virkailijoista riippumaton paikallinen ja alueellinen itsehallinto. Reich puhuu tästä FMP:n sivuilla 233-255.

2. Olen myös luonnostellut globaalin dynaamisen minimivaltion rakenteen kansainvälisenä oikeustoimielimenä, joka omistaa kaiken tietyn kokorajan ylittävän suurteollisuuden ja energiateollisuuden osake-enemmistön ja jakaa osinkotulot eläkkeinä tasan. Kaikki keskisuuriteollisuus ja pienyrittäjyys sen sijaan olisi mahdollisimman vapaata anarkokapitalismia lähestyvää toimintaa tarkasti ja globaalisti ohjatun ympäristölainsädänön ja muun lainsäädännön rajoissa. Yritysten pienentyessä tai pilkkoutuessa, valtio automaattisesti ulkoistaa ja yritysten kasvaessa valtio ostaa (ennaltamääritellyin hinnoin).  

Tässä jalkimmäisessä mallissa, joka selvästi suurteollisuuden osalta on valtiokapitalistinen/kommunistinen ja pienyrittäjyyden osalta pikkuporvarillinen, on se pieni kauneusvirhe, että juuri jotakin tällaista malliahan Saksan kansallissosialistit tavoittelivat. He sotivat globaalin suurteollisuuden vaikutusvaltaa vastaan ja halusivat tukea pientä ja paikallista. Samalla he halusivat laajentaa tämän oman valtiorakenteensa imperialistisesti koko maailmankäsittäväksi.

Kansallissosialisteilla sen sijaan ei ollut ajatustakaan mistään absoluuttisen demokraattisesta ja verkottuneesta yhteiskunnan itsesäätelyelimestä tai reichläisen työdemokratian arvojen kunnioittamisesta.

Reichin työdemokratialuonnos (FMP luku XI s. 295-299) on minusta hyvin mielenkiintoinen jos se yhdistetään verkkodemokraattiseen itsesäätelyyn ja dynaamiseen globaaliin minimivaltioon.

Maallisista rikkauksista en välitä koska olen kokolailla kehno rosvo, joka aina jää kiinni tai tulee varastaneeksi arvotonta. Meillä oli ennen systeemi, jossa rosvo oli jumala. Hyvä systeemi muuten paitsi että ei toiminut.

23.11.2012

Mystikko ilman metamystistä itseanalyysiä on täysin sokea hellyydentarpeen, seksuaalisuuden ja rakkauden välisille eroille ja persoonansa osille, jotka huolehtivat näistä asioista erillisinä projekteina. Milloin sekoitetaan helyydenkipeys seksuaaliseen himoon, milloin ylevöitetään puhdas fyysinen kaipuu mystisellä rakkaudella, milloin rakkaus latistuu ystävyydeksi vailla erityistä emotionaalista jännitesidettä. Vaikka missä epätoivossa ja kärsimyksessä triviaalin ja tahdotun tilan takia nähdään kaiken pyhittäviä yleviä arvoja. Tuota kaikkea on rationaalisesti ajattelevan ihmisen vaikea ymmärtää. Miksi aina on oltava näön vuoksi kysymys vakavasta ja syvästä. Miksi aina on halu omistaa. Miksi ei koskaan tämä hetki, elämä, kokemus ja siitä haltioituminen. Miksi aina mekaaninen torjunta. Miksi ei koskaan uskoa siihen, että rakkaus kyllä tietää meidän puolestamme paremmin.  
Wilhelm Reich muuten pitää Nietzscheä saksalaisen imperialismin edustajana jopa siinä määrin, että Nietzsche voisi hänen mielestään kirjoittaa jopa Mein Kampfin:

 "[...]professori Fujisawa on japanilainen Nietzsche [...] ja hänen kirjansa on itämainen vastinen Adolf Hitlerin teokselle Mein Kampf" s. 380
Myös Nietzschen irrationaalisuus on sopimusirrationaalisuutta. Nietzsche vastustaa uskonnollista ja platonista mystiikkaa vastustaakseeni juutalaisuutta hienovaraisen "sivistyneesti". Kun taas Wagnerin vilpittömyyden Nietzsche toteaa hampaattomaksi juutalaisuutta vastaan ja haukkuu siksi Wagneria.  

INFERNO-PÄIVÄ, VAPAA YÖ

Jos hyväksyy sen, että kapitalismista ei nyt pääse yli eikä ympäri, rajoittuu poliittinen taistelu baarien aukioloaikojen pidentämiseen, tai pikemmin täyteen vapauteen kaikkien aukioloaikojen suhteen. Markkinatalouden ja kapitalismin ainoa todella yksiselitteisen hyvä puoli on tämä mahdollisuus kuunnella markkinoita myös näissä todella elämään vaikuttavissa asioissa. Mutta se on tietysti se vapaus, joka meiltä puuttuu.
"Onnellisuus on torjuntavoitto." Vesa Haapalaa tulkiten.

RUMPULEIRILLÄ DAVE MUSTAINE OTTI LARS ULRICHILTA SUIHIN

Oli syksy, herääminen on ollut vaikeaa, sanotaan. On nukkunut tarpeeksi, kun herää virkeänä. Kun Kiinan Han-dynastian perheet omistivat näitä koiria, kiinanharjakoirat kehittyivät aarteiden vartijoiksi itsestään. Sillä ne olivat lakkaamatta aarteiden lähistöllä, ja oppivat vartioimaan reviiriään. Äiti tiedän, että nyt on vaikeaa. Sanotaan, että aika parantaa haavat, mutta haavat sydämessä eivät parane, eikä niiden pidäkään, sillä arvet. Joka tapauksessa lähdin juosten hakemaan polkupyörää läheisestä leirikeskuksesta. Kun pääsin leirikeskukselle oli jo talvi ja siellä jonkinlainen leiri käynnissä. Poikia kokoontui rahilla makaavan miehen ympärille. Hän oli Lars Ulrich, kuuluisa rumpali. Tämä oli ilmeisesti rumpuleiri. Kohta Ulrich veti housut kinttuun ja Dave Mustainen laittoi hiuksensa korvan taakse, jotta ne eivät olisi valuneet hänen ottaessa Ulrichilta suihin. Pojat katselivat toimenpidettä kiihkon vallassa. Minä seisoin siinä rivissä ja Ulrich ilmeisesti piti minua rumpukurssilaisena. Kohta alkoi tunnettujen pornotähtien tanssiesitys. Ulrich selosti, että naispornotähtiä häpäistään pornoelokuvissa juuri siksi, että kukaan ei sen jälkeen voisi uskoa heidän esittämiinsä juoruihin rikkaista ja menestyneistä ihmisistä, jotka käyttävät heidän palvelujaan. Pornotähti ei voi kiristää rikkaita, koska hän on ollut julkisissa elokuvissa, ja kenelle tahansa on selvää, että sellainen ihminen voi tehdä rahasta mitä hyvänsä, varsinkin kiristää rikkaita. Pornotähti ei voi levittää juoruja, tai kiristää juoruilla, koska pornotähti on keltaisen lehdistön näkökulmasta juoruinvalidi, toisin kuin tavallinen prostituoitu. Pornotähti on siis rikkaan huora, sanoo Ulrich, ja koko pornoteollisuus on olemassa, rikkaiden palvelijoiden muokkausta varten. Ja tästä juuri on rock'n rollissa pohjimmiltaan kysymys. Juuri tämä systeemi on se ROCK -- paljon kylmempi kivi kuin alkuun voisi kuvitellakaan. Pojat kuuntelivat tätä opetusta korvat kuumina.

RATIONAALINEN JA IRRATIONAALINEN MYSTIIKKA



Pyrkimys sanoman mahdollisimman suureen yksinkertaisuuteen ja täsmällisyyteen on varmasti ollut yksi populaarimusiikin ja rock-asenteen keskeinen lähtökohta. Ongelmaksi on havaittu se, että osa olennaisista asioista jää silloin käsittelemättä. Wittgensteinläisittäin, se mistä ei voi puhua selvästi on mystiikkaa. Mystikkoasenne on heittäytyä tuon alueen varaan ehdoitta. Negatiivinen rationaalinen tulkinta mystiikasta on silloin sitä, että asenne tulkitaan perustattomaksi hulluudeksi ja irrationaalisuudeksi. Positiivinen rationaalinen tulkinta on se, että asenteella on tosiasiallinen ja vankka perusta, joskin rationaalisesti ilmaisematon tai vaikeasti ilmaistava. Wilhelm Reichin orgonienergia tai Sheldraken morfisten kenttien hypoteesi on juuri yritys puhua siitä mistä ei voi puhua selvästi. Tällainen pyrkimys samalla antaa mystiikalle irrationaalisuudesta ja hulluudesta poikkeavia merkityksiä. Nietzscheläis-psykoanalyyttinen tulkinta taas johtaa näkemään kielen ulkopuolisella alueella pelkkää olematonta realiteettiä, inhimillisen tietoisuuden ja psykologiden häiriötilan taustakohinaa. Toisinsanoen nähdään ironisesti tyhjäksi se, mikä ei välttämättä ole tyhjää. Kaiken tyhjentävässä väkivallassa ja riistossa tyhjyys on tietysti hyvä oletus, joka harvoin pettää. Sama kuin ensin puhkottaisin vesisäiliö, ja sitten myöhemmin uskottaisiin se tyhjäksi edes sisään katsomatta.

Nyt siis ongelma on se, että jos irrationaalisuus sinänsä hyväksytään, hyväksytään silloin myös fasismi, joka perustuu sopimusirrationaalisuuksiin. Irrationaalisuutta siis ei pitäisi missään muodossa hyväksyä, ellei kohta halua hyväksyä Göbbelsin puheita. Göbbelshän juuri pelasi tällä sopimusirrationaalisuudessa.  

FIDEL CASTRON SEKSUAALIELÄMÄ

taitaa olla aihe, jota ei uudessa laajassa elämäkerrassa kosketella. Ja juuri se olisi ollut kiinnostavaa. Miksi Fidelin seksuaaliekonomisia ajatuksia ei voisi julkaista? Porvarillinen maailma järkkyisi?

21.11.2012

MITÄ HELVETTIÄ TÄÄLLÄ ON MENEILLÄÄN

Jos olisin ulkoavaruuden olento ja pamahtaisin tälle planeetalle, pyytäisin ensimmäiseksi saada tavata paikan administraattorin ja edes jonkinlaisen selvityksen siitä mitä helevettiä täällä oikein tapahtuu.

IRRATIONAALISEN MAAILMANKUVAN KRITIIKKI

Miksi liitän kosmologiaesseessäni erilaisia hypoteeseja yhteen villin tuntuisesti? Hypoteesit joita valitsen, edustavat mielestäni rationaalista kosmologiaa ja maailmankuvaa. Ne ovat loogisia ja johdonmukaisia hypoteeseja, ja niitä yhdistää juuri tämä halu asettua tiettyä sopimuksenvaraista irrationaalisuutta vastaan. Irrationaalisuutta, joka, kuten näen, perustuu pitkälle siihen, ettei asioita tunneta riittävän syvästi, eikä luoteta lopulta omaan järkeen, vaan uskotaan suunnitelmallinen ja (tieteen) keskusjohdettu sopimusirrationaalisuus.
 
Minusta siis Sheldraken hypoteesit, Reichin orgonienergia-hypoteesi, samoin kuin seksuaaliekonomia-hypoteesi, säiekosmologiset hypoteesit siinä missä Gurdjieffin intersubjektiivinen psykologiantutkimus ovat rationaalisia projekteja. Niiden jyrkkä irrationaalinen torjunta taas on empiiristä kiihkoilua ja kosmologista irrationaalisuutta. Siis keskusjohdettua dogmaattista sopimusirrationaalisuutta (ottamatta kantaa siihen miten suoraan empiirisesti perusteltavaa on lopulta ehdotta orgonienergiaa tai morfisia kenttiä).
 
Tässä tapauksessa, kun suoraan havaittavien kosmologisten anomalioiden määrä on joka tapauksessa jo suuri, edustaa anomaliat selittävä metafysiikka pikemin rationaalisuutta ja mahdollisen selitysmallin kieltäminen irrationaalisuutta. Suhteellisuusteorian sopimusirrationaalisuus itse asiassa vapauttaa analogisesti fasismin propagandakeskusjohdetun sopimusirrationaalisuuden: loogisen epäjatkuvuuskohdan sopimuksenvaraisuuden, kunhan kaava tuottaa oikeita tuloksia massapsykologian käytännössä. Tieteellinen moraalinen vastuuni on siis vastuuta kokonaisuuden johdonmukaisuudelle pikemmin kuin vastuuta yksityiskohdan tulkinnalle. Tällainen ei suinkaan ole jokaisen metafyysikon ohjelmanjulistus.
 
On toki olemassa rationaalisia hypoteeseja, jotka eivät ole välttämättömiä suoran empiirisen havainnon kannalta. Mutta tässä ei puhuta niistä. Tässä puhutaan nimenomaan anomalisista empiirisista havainnoista, niistä havainnoista, jotka eivät ole selitettävissä vallitsevan tieteellisen maailmankuvan rajoissa. Nämä havainnot eivät kaikki kommunikoidu samalla kaavalla, koska tulkinta riippuu taustalla olevasta kokonaisteoriasta: siksi ainoa tapamme edetä on etsiä metafyysisellä tasolla mahdollisimman yleisesti kommunikoivaa hypoteesiä, sillä havaintomme eivät enää mahdu konventionaalisesti sovitun teoriakehyksen sisään, ja jos yritämme ne sinne pakottaa, syntyy väkivaltainen ja kärjistetyn irrationaalinen tilanne, joka muistuttaa paljossa fasismin mystiikalla perusteltuja sopimusirrationaalisia pakkoja ja velvollisuuksia.
  
Argumentti on siis lyhyesti tämä: on olemassa anomalisten ilmiöiden alue, jota nykyinen mekanistinen selitysmalli ei mitenkään selitä. Nämä metafyysiset hypoteesit, joita otan mukaan, sen sijaan selittävät yhtenäisellä tavalla nämä ilmiöt. Ne ovat siis rationaalisensuuntaisia empirian näkökulmasta, koska ne eivät ole ristiriidassa vanhempien havaintojen kanssa, mutta selittävät myös uudet. Vanha mekanistinen selitysmalli, joka on kohdannut riittävästi vastaesimerkkejä, on jatkuvan hylkäysuhan alainen. Suhteellisuusteoria on perustavanlaatuisin kanto tuossa kaskessa, koska ilmeisesti kehittyneempien mallien luomisen este on juuri se, että suhteellisuusteorian rajatun pätevyyden katsotaan falsifioivan paremmat selitysmallit. Tämä irrationaalinen tieteen taikausko on tieteen kehittymisen pahin este (ja pönkittää itseasiassa vain maailman energiantuotannon suuria monopoleja).
  
Siispä asiat, jotka ovat suhteellisuusteorian ongelmia, ovat myös luonnontieteellisen maailmankuvan ongelmia, koska suhteellisuusteoria on nykyisen luonnontieteellisen maailmankuvan eräs tärkeä kivijalka. Tässä ei nyt ole kysymys inhimillisen kokemuksen tavoittamisyrityksestä, vaan laajalle empiiriselle aineistolle ja varsinkin inhimilliselle intersubjektiiviselle kokemukselle mahdollisimman vieraan teorian falsifiointiin tähtäävistä jatkotutkimuksista.
 
Voidaan sanoa, että suhteellisuusteorian tarkoitus ei ole selittää inhimillistä kokemusta vaan makroskooppisten kappaleiden dynamiikkaa. Suhteellisuusteorian pätevyys rajoittuu kosmologisesti kahden tarkasteltavan kappaleen optisen yhteyden matemaattiseen aproksimaatioon. Se ei ole selitysmalli lainkaan, vaan pelkkä laskukaava. Siitä ei voida johtaa laajempaa kosmologiaa enempää kuin filosofia johtopäätöksiä.

Olen mielestäni osoittanut riittävällä tavalla suhteellisuusteorian pelkäksi matemaattiseksi abstraktioksi, joka on ristiriidassa todellisuuden kanssa: 1) näkyvän valon dualismin esimerkkien avulla, 2) paradoksiesimerkin avulla, joka kuvaa kahden planeetan välillä suurella nopeudella lentävää kahteen suuntaan valon nopeutta mittaavan konkreettisen laiteen, joka samalla kertaa lyhenee ja pitenee. Laite siis lentää vakionopeudella pois toisesta auringosta kohti toista aurinkoa. Mitataan yhtä aikaa kummastakin auringosta säteilevien fotonien nopeutta lentävässä laitteessa. Todellisuudessa valo ei muuta laitteen pituutta, vaan kysymyksessä on pelkkä matemaattinen laskukaava. Lyheneminen ja piteneminen tapahtuvat teorian mukaan eri koordinaatistoissa, mutta todellisuudessa nuo kaikki kappaleet sisällään pitävä avaruus on itsensä kanssa yhdessä ja samassa koordinaatistossa.

Tässä ei ole kysymys kategorioiden ja mittakaavojen sotkemisesta, vaan mielikuvituksen turhan tieteisfantastisen lennon hillitsemisestä: reaalimaailmassa esineet eivät samalla kertaa lyhene ja pitene valon vaikutuksesta. Jos joku väittää muuta, kysymys ei ole kriittisesti itsevarmasta ajattelusta, vaan tieteisfantastisesta haihattelusta tai pelosta ja uskosta salaliittoon. On nähtävä tarkemmin: suhteellisuusteorian tiedefantastista mielikuvitusta kiihottavat väitteet seuraavat vain matemaattisesta työvälineestä, jota tuossa teoriassa käytetään. On sinänsä täysin irrationaalista myöntää jollekin Lorentz approksimaatiolle, johon suhteellisuusteoria perustuu, niin maailmaasyleilevä kaikkimerkitys. Kysymyshän on vain tuosta yhdestä matemaattisesta mallista tai pikemmin yksinkertaisesta topologis-geometrisestä kaavasta, joka alunperin on syntynyt aivan toisiin tarkoituksiin. Varsinkin kun huomataan, että suhteellisuusteoria ei kovin laajasti pidä yhtä kosmologisten mittaustulosten kanssa, tuollaisesta matemaattisesta mystiikasta on rationaalista luopua.

Tämä nyt voi olla jonkun mielestä todella tylsää että tieteisfantastinen ajatuksenlento torpataan näin inhorationaalisella argumentaatiolla. Sille ei voi mitään. Avaruusseikkailut ovat vain fantasiaa, niillä ei ole mitään empiiristä todellisuuspohjaa. Ne itse asiassa tulosta varsin proosalliseen matemaattiseen lausekkeeseen liitetystä inhimillisestä mystisestä ja myyttisestä mielikuvituksesta. Pelkkää satua, eikä mitään muuta. http://en.wikipedia.org/wiki/Lorentz_transformation
 
Suhteellisuusteoria on siis syvimmältä olemukseltaan approksimaatio siitä mitä kahden kappaleen välillä tapahtuu kun niillä on yhteistä valoa: toisin sanoen se on matemaattinen teoria kahden luonnollisen kappaleen välisestä optisesta yhteydestä. Se on matemaattinen aproksimaatio Michelson Morley –kokeen negatiivisesta tuloksesta, mutta ei mitään sen enempää. Siksi kaikki laajemmat kosmologiset ja filosofiset päätelmät tuosta teoriasta johtavat harhaan. Ja tämä juuri on säiekosmologioiden tarpeen selitys: suhteellisuusteoriasta ei voi johtaa rationaalista kosmologiaa. Tarvitaan toisenlainen kosmologinen malli, joka voisi olla ehdotus kokonaisteoriaksi.

Tässä kulkee jyrkkä koulukuntaraja. Jotkut nimenomaan ovat mieltyneet maailmankuvaan joka on läpikotaisin mitattava, mutta kokonaisuutena irrationaalinen. Toiset taas ovat mieltyneet maailmankuvaan, joka on kokonaisuutena rationaalinen, mutta ei sinänsä mitattava. Tämä rajaviiva on itse asiassa Platonin ja Thrashymakhos-Nietzschen sielujen ero.

Toimiva säiekosmologia ei voi olla suhteellisuusteorian kanssa ristiriidassa – kahden kappaleen tasolla. Erot tulevat esiin vasta laajemmissa kosmologisisssa systeemeissä, kuten mittauksissakin on havaittu. Kahden kappaleen välisissä mittauksissa suhteellisuusteoria pätee poikkeuksetta. Kosmologisissa mittauksissa on havaittu anomalioita, järjestelmällisesti. Itse suhteellisuusteoriaa siis ei voi sanoa irrationaaliseksi. Vain siitä jodettava kosmologia ja filosofiset päätelmät ovat irrationaalisia. Jos kosmologisia tai filosofia päätelmiä ei tehdä, kaikki on oikein, toimivaa ja rationaalista, mutta hyvin rajatusti.

Tässä esseekokoelmassa ei siis ole kysymys mistään henkisen tilan puolustamisesta vaan kysymys on elämän puolustamisesta. Oma henkinen tilani on laajasti ottaen elämää. Jos se ei vakuuta se ei ole minun ongelmani. En pyri vakuuttamaan toisinajattelijaa, esimerkiksi kuollutta, vaan vahvistamaan samoinajattelijaa, esimerkiksi elävää. Samoinajattelijaa on vielä vaikea Suomesta löytää, mutta onneksi Suomi on poikkeus. Silti toisinajattelijan (vallitseva ihmistyyppi, vallitsevan dogmatismin kiihkoisa kannattaja) on mahduttava maailmaani. Haluan vain osoittaa, että nuo toisinajattelija ovat taikauskoisia pitäessään kiinni jo falsifioidusta maailmankuvastaan. Näen tuossa ajattelussa pelkästään huonosti argumentoitua irrationaalisuutta ja sekaannusta. Haluaisin uskoa ettei se ole tahallista. Mutta kovin tahalliselta se kuitenkin vaikuttaa. Heidän poliittiset taitonsa ovat turhan hioutuneita suhteessa heidän elämänsä yleiseen sinisilmäisyysvaatimukseen. Miksi siis tuota irrationaalisuutta ei saisi kritisoida? Mistä kumpuaa tämä ankara pelko irrationaalisuuden analysointia vastaan? Näen esseekokoelmani nimen omaan irrationaalisen maailmankuvan kritiikkinä.

“Science, real honest science, should be the only dominant power in the world, securing life, guideing the cource of human effort, protecting the newcomers to the human race from damage by false education and lack of knowledge.“


Näin sinisilmäisesti kirjoittaa Wilhelm Reich päiväkirjassaan vuonna 1940. Monet vasemmistointellektuellit ajattelivat tuolloin samoin: tieteellinen maailmankatsomus pelastaa maailman. He eivät tulleet ajatelleeksi, että heidän kiihkoonsa voidaan suunnata taitava ironia. Sillä tiede on yhtä altis alistumaan politiikan työvälineeksi kuin taide tai mikä hyvänsä elämän osa-alue. Paraskaan vilpitön tahto ei ole onnistunut suojelemaan tiedettä politisoitumiselta. Ja minäpä väitän, että Einstein on enemmän poliitikko kuin tiedemies. Reichin muistelmat (American Odyssey Letters and Journals 1940-1947) todistavat, jos eivät muuta niin ainakin sen, että Einstein oli taitavan teatteriseurueen päämies, kunnian ja maineenhimoinen taikuri, kaukana vilpittömästä henkilöstä. Einstein teki 1900-luvun tieteestä jotakin aivan muuta kuin vasemmistolaisintellektuellit olisivat toivoneet. Reichluenta johtaa jopa niin äärimmäiseen väitteeseen, että Einsteinin varovaisen pöyhkeä narsismi ja tarkasti kätketty hillitön sotakiihko yksin olisi vastuussa atomiajan suurista tragedioista, Fukushiman voimalakatastrofia myöten. Varmaa on vain se, että selväjärkisempää ja vähemmän mielenvikaisuuteen taipuvaista tyyppiä kuin kaikin keinoin II maailmansodan aikana sotaa vastustanut Reich ei maailmassa tuolloin elänyt.
Taksikuski palautti pankkiryöstäjien setelikassin: "Raha ei ole tärkeää." Löytöpalkkiota eivät pankkiryöstäjät maksaneet.

20.11.2012

Jotkut ihmiset eivät vain osaa erottaa tahantonta irrationaalisuutta suunnitellusta salaliittoirrationaalisuudesta, enempää kuin erottaa sitä loogisuudesta.

FALSIFIOITAVUUS

Tutkimus luonnontieteen tohtoreiden asennepsykologiasta Reichiin ja Sheldrakeen saattaisi paljastaa jotain oikeasti olennaista tieteen toiminnasta. Torjuntahan on kova. Turjuntalogiikka on aina sama, riippumatta siitä kenen ja millä tavalla koulutetun ihmisen väitteitä torjutaan. Torjuntalogiikkaa noudattaa kaavaa: on olemassa selkeitä mittauksia, joista sinä et vain tiedä, jotka selkeästi todistavat Reichin ja Sheldraken hypoteesit vääriksi. Jos kysytään onko nämä mittaukset suhteellisuusteoriaa tukevia mittauksia ja on onko syy suhteellisuusteoria, vastaukset muuttuvat epäselviksi. Suhteellisuusteorian mitatut anomaliat eivät horjuta väitettä falsifioivien mittausten olemassaolosta. Samalla väitetään kuitenkin, että Reichin ja Sheldrken hypoteesit EIVÄT OLE falsifioitavissa. Onko siis kysymys enemmän poliittisesta salaliitosta kuin tieteestä?
"thoroughgoing metaphysical naturalists Lewis Wolpert and Richard Dawkins, reportedly refused to even examine his evidence—a fact cited as illustrating the dogmatic nature of mainstream science alluded to in Sheldrake's book The Science Delusion.[59]"

TOM AND JERRY

on kyllä siinä mielessä mahtava animaatio, että musiikin ja kuvan orgaanisuus on uskomattoman saumatonta. Myös kuva noudattaa metristä rytmiikkaa ja kuva onkin ikään kuin hysteerisen musiikillisen emootion jatke. Kun miettii millä tekniikalla tämä on aikoinaan toteutettu, ei tee mieli vähätellä ammattitaitoa.

19.11.2012

Huomio Lars von Trierin elokuvasta Manderlay. Hulluun kansallisuuskiihkoilijaan verrattuna gangsteri on hyväntekijä, sillä gangsteri saattaa toimia jopa oikein, kunhan siitä maksetaan normaalisti. Gangsterilla on sama taksa hyvästä työstä ja likaisesta hommasta.

VÄITÖSKIRJA-AIHE

Oikeasti kiinnostava ja selkeä tieteellinen tutkimus olisi tutkia Rupert Sheldraken ja Wilhelm Reichin tutkimuksiin ja henkilöihin kohdistuvaa torjuntaa tiedeyhteisöissä kautta maailman. Kuinka laajaa torjunta on? Miten hyvillä perusteilla torjutaan? Kuinka paljon on puhtaasti irrationaliseksi ja emotionaaliseksi tulkittavaa torjuntaa. Onko anonyymiäkään kannatusta lainkaan ja miten hyvillä perusteilla? Onko torjuntareaktion laadussa, intensiteetissä, perusteluissa systemaattisia eroja eri maiden välillä.

SUURI MUISTINMENETYS

Fasismi on strategista tarkan suunnitelman varaista epäloogisuutta tai irrationaalisuutta, joka samalla kertaa vapautta maksimaalisesti massojen emotionaalisia karkeita energioja ja tukahduttaa maksimalisesti hienompia energioja. Fasismi on yhteiskunnan ydinreaktio, joka tuottaa maksimaalisen määrän energiaa ja maksimaalisen määrän hengenvaarallista hitaastipuoliituvaa jätettä. Fasismin ketjureaktion alkaessa tapahtumat kehittyvät hyvin nopeasti ja hyvin nopeasti katoaa kollektiivisesta muistista fasismin alkuhetkeä edeltävä inhimillinen historia. Fasismi tuhoaa ensitöikseen historian, sillä se tuhoaa kentät. Kenttien romahtamisen hetkellä, järjissään ei voi selvitä kukaan muu kuin sellainen yksilö, joka on etukäteen luonut tarkan kartan tilanteesta itselleen ja ulkomuistiinsa. Nimittäin kenttien romahtaessa massat muuttuvat täydellisesti muistinsa menettäneiksi, ilaman mitään selviytymismallia tai vastustuskykyä.

18.11.2012

HYBRIS

Onko tietämättömyys elämän perustavimmista laeista ihmisessä niin sitkeää, koska meillä ei ole ollut riittäviä teknisiä välineitä sen tutkimiseen vai siksi, että olemme kaikista teknisistä välineistä huolimatta yhä edelleen erittäin haluttomia tietämään ja näkemään totuutta? Mitä pidemmälle teknologia kehittyy, sen sokeammaksi täytyy ihmisen tulla, sen tyhmemmäksi ja aistittomammaksi, jos todella hän kamppailee totuuden esiin purkautumista vastaan. Tässä onnettomassa kamppailussa, tässä hybriksessä hän voi vain hävitä. Ja hänen ainoa lohtunsa on se, että niin voivat hävitä kaikki muutkin lajit tältä planeetalta hänen mukanaan, koska hänellä on valta päättää, kuoleeko yksin vain yhdessä kaikkien kanssa.







Wilhelm Reich on vailla epäilyksiä, 2010-luvun, ja jokaisen tulevan vuosikymmenen ajattelun keskushenkilö, niin kauan kunnes hänen kysymänsä arvoitukset lopulta ratkeavat. Jos koskaan ratkeavat. Yllä olevan dokumentin kohta 38:59: konflikti Freudin kanssa on samaa lajia kuin konflikti Einsteinin kanssa. Freudin jotkut krittiset lausunnot nuorelle Reichille tuntuvat kuitenkin olevan varsin paikallaan. Todellinen jakolinja kulkee ilmeisesti juuri siinä kun aletaan puhua energioista voimatta todentaa objektiivisesti niitä. Eli samassa pisteessä kuin Einsteininkin kanssa. Reichin epäily että psykoanalyysi on poliittisesti sitoutunutta: kohta 39:57. Suoraa kritikkiä psykoanalyysin poliittista perusta vastaan. Matti tiisalahan esitti tämän suomeksi: psykoanalyysi on pohjimmiltaan poliittinen salaliitto. Anna Freudin avoimen fasistiset lausunnot kuvaavat hyvin tilanteen: lapsen suusta kuultiin taas totuus. Siis Reichin projekti on sama kuin Sheldraken ja kapitalismin perusteesien kanssa täysin yhteensovittamaton. Kapitalismissahan ei ole muuta ongelmaa kuin juuri tämä: tieteen ja taiteen poliittinen väkivaltaisuus jota psykoanalyysi saadaan kyllä tukemaan. Reich on vaarassa pajastaa tuon psykoanalyysin salaliiton: kenties vaarassa tehdä sen tieteellisesti, miksi se muuten olisi niin pelottvaa, ellei hänellä olisi muuta kuin puoskaroinnin mahdollisuus? Mutta hän astui miinaan niin kuin Sheldrakekin on astunut. Ja se miina on tuon salaliiton aktuaalisuus, epätieteellisyys ja poliittisuus johon vain tietyllä tasolla toimiva tietyllä tavalla individuaalinen tutkija voi subjektiivisesti törmätä. Psykoanalyysin ja suhteellisuusteorian takana tutkiessaan näitä alueita, lähinnä niiden sisäisten ristiriitojen alueita hyväuskoinen voi kuvitella jotain muuta, mutta tämä outo pelokas salaliitto se tulee sieltä esiin jos ryhtyy tekemään tosissaan "vääränlaista" tutkimusta psykoanalyysin tai suhteellisuusteorian sisäisten ristiriitojen alueella. Tämä on siis suurempi ongelma kuin se, että riittävää objektiivista näyttöä puuttuu näiden epäortodoksisten teorioiden puolesta tai näitä ortodoksisia teoriadinosauruksia vastaan: kysymys on pikemmin suunnasta johon tutkimusta ei ylipäätään sallita. Ja tämä torjunta on luonteeltaan poliiittinen, ei tieteellinen. Äärimmäisen jyrkkä ja emotionaalisesti latautunut. Se, että psykoanalyysi ehkä on kielletty aihe yliopiston psykologian laitoksella, että yksilö ei saa nähdä rakenteellista väkivaltaa mm lapsuudessaan on sitten jotain vielä pahempaa taantumusta, vielä vakavampi indikaatio kuin tuo josta tossa dokkarissa on puhe. 56:21 : punch line, 57:00 : "optic impression he got from the patient..." Reich oli vaara tydellisen hierarkian unelmalle. Kylmä sota ja natsismi vaativat ihmisiä uskomaan pelon olevan elämän energia. 57:50 : necrochemistry: Freud koki seksuaalisuuden vapauttamisen kulttuurin tuhoana -- ja tämä käsitys on Reichin mukaan olennaisesti fasistinen. 58:19 : punch line : "unkwnon, specific, biologically effective energy" siis: eetteri, kvintessenssi, orgonienergia.... "Ero todellisen kosmologisen vakion ja jälkimmäisen mahdollisuuden, jonka nimi on kvintessenssi, välillä on nykyään merkitykseltään vähäinen [...]. " Brian Greene Koska säie-/M-teorioissa mikä tahansa vuorovaikutus on pelkkä aaltomuoto, erilaisia vuorovaikutuksia voi olla paljon. On todennäköistä, että on olemassa vuorovaikutus, joka vaikuttaa biologiseen elämään, mutta joka ei ole suoraan aistittava ja jota ei kyetä suoraan teknisesti mittaamaan. Tarkka nykyeuroopan määritelmä: "Neuroottinen fantasia neuroosipuhtaasta ihmisestä ilman seksuaalisäätelyä." Tärkeä tutkimuskohde tulevaisuuden psykologiassa on tämä orgonienergia tyyppisten ideoiden jyrkkä torjunta, joka esiintyy autoritaarisissa luonteissa, jotka itseasiassa hallitsevat tieteen ja taiteen kenttiä. "Henry Bauer compared Sheldrake's ideas to Wilhelm Reich's generally discredited claims of orgone energies.[51] " Torjuntapsykologiasta: http://www.guardian.co.uk/commentisfree/belief/2009/feb/02/philosophy-sheldrake-science
Onnellisuus on torjuntamekanismi. Ja mitä muuta?

JOHN RICHARDS: KONSERTTI 16.11.2012

Musiikkitalon BlackBox tarjosi perjantai-iltana mahtavan avantgarde-elämyksen säveltäjä John Richardsin ja sibeliusakatemian musiikkiteknologian piirin voimavaroin. John Richardsin teokset olivat jonkinlaisia äänikeskeisiä performansseja, joiden sanoma oli hyvinkin selvä ja peribrittiläisintellektuaalinen. Konsertin loppupuolen eräässä performanssissa Richards itse johti kahdeksan henkistä vatkaajaryhmää. Vatkaajat vatkasivat käsissään noin peniksenkokoista kapulaa, joka resonanssipiiriin kytkettynä tuotti häritsevää äänimaailmaa. Mitä enemmän vatkaajat vatkasivat sen voimakkaammaksi paisui morfisen kentän resonaattorienergia. Vatkaamisen loputtua ja resonaattoreiden sammuttua kesti vielä pitkään ennenkuin kenttään varautunut energia vaimeni.  

KÄSITEJAKO?

Millaisin käsittein voisi parhaiten erottaa sellaisen ihmisen, jolle tiede ja taide ovat pyhiä asioita totuuden etsimisen avoimimmassa mielessä sellaisesta ihmisestä, jolle tiede ja taide ovat pelkästään poliittisen propaganda levittämisvälineitä muiden joukossa. Siis ihmisen, joka pitää pyhänä tieteen ja taiteen autonimista asemaa, erottaminen ihmisestä joka pitää pyhänä poliittista kaiken ylittävää ja kaiken korruptoivaa salaliittoa.
 
Siis onko taantumus/edistys, taantumuksellinen/edistyksellinen paras mahdollinen käsitejako tässä?
 
Jos tältä kannalta katsotaan Neuvostoliittoa, ei luultavasti saada suurta eroa suhteessa länsimaailmaan näkyviin. Taantumuksellisen Neuvostoliiton hajoaminen taas on osoittanut, että länsimaailma ei pääse pohjimmaisesta poliittisesta taantumuksestaan omin avuin eroon: mitään henkistä vapautumista ei tapahdu vaan kaikki säilyy läpipoliittisen taantumuksellisena, kuten enennekin. Suunta on aina vain taaksepäin.

17.11.2012

WERNER HERZOG: CAVE OF FORGOTTEN DREAMS (2011)

Hyvät ihmiset, mitä te teette tällä planeetalla, voitko esimerkiksi sinä kertoa? Älkää nyt näyttäkö noin häirityiltä, noin kiusaantuneilta, voisitteko vain ystävällisesti selittää tekemistänne hieman.

 

SIELU JA SEKSUAALISUUS

Jostta massojen sielussa voisi tapahtua laadullista kehitystä, on monien tai useimpien elämänkokemuksissa tapahduttava laadullista rikastumista. Rikastuminen tarkoittaa myös merkittävien elämänkokemusten lisääntymistä ja tihentymistä. Nämä kokemukset saavutetaan toisten ihmisten kautta ja toisten ihmisten avulla, taiteen ja tieteen avulla, ja varsinkin seksuaalisuuden avulla. Ilman muutosta seksuaaliekonomisessa energiavaihdossa ei voi olla muutosta massojen kokemuksessa, eikä sikäli voi olla edistystä massojen sieluntoiminnoissa.
On ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti voi kestää sitä ajatusta, että maailma ei olisikaan mieletön. He ovat liian kauan hokoneen: maailma on mieletön paikka, ja hyvä niin, maailma on mieletön paikka, ja hyvä niin, maailma on mieletön paikka, ja hyvä niin, maailma on mieletön paikka, ja hyvä niin,...

"Katolinen usko synnyttää ihmismassoihin rakenteellista avuttomuutta ja opettaa ne hädän hetkellä turvautumaan Jumalaan eikä omaan voimaansa ja itsetuntoonsa. Samalla se kehittää ihmisen rakenteeltaan mieluisuuteen kykenemättömäksi ja mieluisuutta pelkääväksi. Siitä taas sikiää melkoisesti inhimillistä sadismia. Saksan katoliset siunaavat Saksan aseet, Yhdysvaltain katoliset siunaavat Yhdysvaltain aseet. Saman jumalan pitäisi yht'aikaa auttaa voittoon molemmat toisiaan vastaan henkeen ja vereen taistelevat sotavoimat. Koko tämän katsomuksen irrationaalisuus ja mielettömyys pistää liiaksikin silmään. " Wilhelm Reich, s.222

VÄHÄPUKEISTEN NAISTEN ÄÄRETÖN VALTAMERI

Kun ihminen on Venäjällä, on ihminen maailmansuurimmassa strippibaarissa. Hän katselee naista. Ja itkee. Venäjällä on niin paljon äärettömän kauniita naisia, ettei ole sinäsnä mikään ongelma sijoittaa kaikkiin tiloihin vähäpukeisia naisia keikistelemään ja nostelemaan tunnelmaa. Oli päivä tai yö, tilaisuus mikä hyvänsä, vähäpukeinen kaunotar kyllä pitää huolen siitä, että kysymyksessä on juhla. Tässä nostoja niiden rakkaimpien vuosien varrella haaviin jääneiden Vkontakte-ystävättärieni profiileista (kuvat ovat muutenkin julkisia). Niin, venäläinen on aina vaistoihminen, haluihminen, jolle seksuaalisen tukahduttamisen ilkityö on sangen vieras ajatus.














































































Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com