31.10.2012

Erota hyvä ihminen sellainen henkilö joka pyrkii etsimään totuutta sellaisista henkilöistä joille maksetaan valehtelemisesta. Muuten teet suuren virheen.

PUHTAUS

Mikään muu intohimo ei ole maailmassa täysin puhdas kuin aikuisen ihmisen suoraan toista aikuista ihmistä kohtaan tuntema henkinen ja lihallinen intohimo, rotuun, ikään, sukupuoleen katsomatta. Kaikki muut intohimot ovat tämän perushimon likaantuneita versioita.
Erilaisuus kannattaa yrittää hyväksyä vaikka se olisikin maailmassa rauhanomainen enemmistö.

JURI JOENSUUN PROSEDURAALISUUS POETIIKASSA

väitöskirjatyön (2012) kappale II alkaa näillä sanoilla:

"Kaikkeen ilmaisuun ja viestintään kuuluu ennen tilkintaa sijaitseva taso, joka ei itsessään ole merkityksellinen. Materiaalisuus on symbolisen viestinnän perustava ennakkoehto ja tilanne (Elo 2005, 35)."

Nämä lauseet eivät suinkaan päde omaan prosesuaaliseen kirjoitamiseeni. Vaan edustavat oman projektini ja ensimmäisen lähtökohtani vastakohtaa. Minun tapauksessani alkulause tietenkin kuuluisi näin:

"Kaikkeen ilmaisuun ja viestintään kuuluu ennen tilkintaa sijaitseva taso, joka itsessään on merkityksellinen. Materiaalisuus (varsinkin -- tai vain ja ainoastaan -- niiltä osin, kuin on nykyisen tieteellisen katsomustapamme ulkopuolinen ja tuntematon, esimerkiksi vain pimeä materia) on symbolisen viestinnän perustava ennakkoehto ja tilanne."

Tämän kaltaisessa metamystiikassa -- tai pikemmin uudessa agnostisuudessa -- ei ole kertakaikkiaan mitään kummallista, vaan voisi sanoa, että se jo edustaa olennaista tausta-ajattelun valtavirtaa maailmantaiteessa.
 
Mutta siis, tutkittavan, esimerkiksi tekstuaalisen objektin tasolla, noiden kahden pöäinvastaisen lähtökohdan eroa, ei voi välttämättä mitenkään havaita. Ja tämä on kaiketi vain hyväksyttävä mielenkiintoisena lisämausteena.

SUUREN NOBODYN TOTEUTUMINEN SUURESSA AJATTELEMATTOMUUDESSA

Mikä siis alla luonnehtimassani gnostilaisessa tai Kataisen mallissa on vikana. Varmasti malli patistaa työn tekemiseen ja laiskuuden välttämiseen, koska se on ainoa vaihtoehto. Arbeit Macht Frei. Ongelma on kuitenkin se, että malli lopettaa ajattelun ihmiselle tyypillisissä muodoissa ja Descartesin "Ajattelen olen olemassa" käänttyy negaatioksi: tulemme näkemään miten olemattomuus, SUURI NOBODY, toteutuu ajattelemattomuudessa.


HYVINVOINTIYHTEISKUNNASTA LUOKKAYHTEISKUNTAAN JA KIVIKAUDELLE

Kataisen hallitus on viimeistellyt Neusvotoliiton hajoamisesta alkaneen länsimaisen prosessin, jolla pyritään saavuttamaan uudenlainen, täydellisen läpitihkumaton ja jyrkkä luokkayhteiskuntakondensaattorirakenne.


Tämän kehityksen nykyisessä vaiheessa me oleme hyvin lähellä tietynlaista tyrannian tilaa, jossa ehdoton valta valitsee itselleen nöyrät vasallit ja hallitsee vasallien kautta. Nöyryyden ja nöyryytyksen rituaalit ovat nyt ajan henki. Gnostilaista asennetta tapaa siellä, mihin ne joiden silmästä rähmät tippuu pakenevat ensimmäisenä: taiteessa ja tieteessä ja henkisessä elämässä. Gnostilaisuuteen törmättyään sitten kaikkein idealistisimmat ja viisaimmatkin tyypit näyttävät olevan riittävän pelokkaita hyväksymän Diilin. Siis korruption! Siekailematta. Vain tyystin lahjattomilla ja onnettomilla on enää varaa jättää Diili hyväksymättä... niillä joita ei kuitenkaan hyväksyttäisi. Kukaan ei nyt mieti sitä, mihin tällainen korruption ja väkivallan siekailematta hyväksyvä asenne myöhemmin johtaa.

Täydellinen topologisten ulottuvuuksien puute siunataan jonkinlaisen hetkellisen hätätilan tai kriisin varjolla. Kriisi koskettaa vain eliitin ulkopuolista kansanosaa. Sillä rahaa ja aineellista vaurautta ei ole maailmassa ollut ikinä niin paljon kuin nyt. Mutta toisaalta kansa ei ole koskaan ollut suhteellisesti yhtä riistetty kuin nyt. Sillä kansan henkinen elämä ja MINÄ on totaalisesti hukassa. Tilalle on tullut suuri SINÄ, jolle ollaan rehellisiä. MINÄlle ei kenelläkään ole juuri nyt varaa olla rehelinen. Sillä Diili on niin tärkeä, ja se on jokaisen ulottuvilla. Jokainen on tasa-arvoisesti jonossa, demokraattisella jonotusnumerolla. Kuka tahansa voi voittaa niin kuin lotossa voitetaan. Mikä tahansa voi olla riittävää isoveljelle, jos on riittävän kiltti ja uskoo omaan paremmuuteensa itse. Se on: usko toisten huonommuuteen. Mutta MINÄn rehellisyys uhrataan. MINÄ, jolle rehellisyys on ainoa yhteinen nimittäjä. Sen voi uhrata vain kerran. Eikä paluuta ole.

Raha ja pääoma käytetään nyt ihmisten osatamiseen, ja nostamiseen, eliittiin. Eliitin turvajoukoiksi halutaan työn kovettamia lahjakkuuksia. Sellainen näyttää hyvältä, ja oikeudenmukaiselta. Se on hyvä mikä NÄYTTÄÄ oikeudenmukaiselta, mutta ei kuitenkaan ole sitä.

Absoluuttisen porvarillisuuden paradigma on topologisesti identtinen homoseksuaalisuuden paradigman kanssa. Ne ovat kaksi identtistä systeemiä, joiden teho tulee esiin silloin kun ne laitetaan päällekäin. Absoluuttinen porvarillinen politiikka ei voi olla muuta kuin homoseksuaalisuutta ja päinvastoin, absoluuttinen homoseksuaalisuus ei voi olla muuta kuin täydellistä porvarillista politiikkaa. Se on neliö, josta on kulmat leikattu ympyräksi, ja sitten se rullaan. Homoseksuaalisuus on kapitalismin optimaalisin tila.

Gnostilaisilla on pahempi helvetti kuin kristityillä, koska saattaa joutua syntymään tähän maailmaan uudestaan. Kristityllä on kiire tappaa lihansa pois pahasta maailmasta, muta gnostilainen petaa itseään valaistuneeksi, koska hänelle on luvattu että niin hän ei synny uudestaan. Hän ei tiedä asiaa, hänelle on vain luvattu. Siksi kristityt ja kommunistit yhtyvät tässä pisteessa, jossa e vastustavat gnostilaisuutta. Gnostilainen tekee maailmasta täydellisen helvetin välittämättä todellisuudessa mistään muusta. Näin on välttämättä siksi, että mitään muusta ei voi tietää. Muun tunteminen on uskonvaraista, myös gnostilaiselle. Kapitalismin idea näyttää olevan sama: koska maailmasta ei tule kapitalismilla taivas kenellekään, tehdään siitä sitten helvetti niin monille kuin mahdollista. Tämä on psykologinen, tiedostamaton itsetuhovietti, joka liittyy kapitalismiin ja kapitalistiin. Se on olemassa oleva ja tosi, jokaiselle joka on riittävän rehellinen sitä tutkimaan.

Lienee toki olemassa erilaistakin homoseksuaalisuutta kun asian tämä puoli, jota korostan siksi, että siitä yleensä vaietaan. Maksulliseen seksiin pätee sama kuin homoseksuaalisuuteen. Siinä on se hyväksikäytön puoli, mutta myös se toinen puoli inhimillisenä asiana niille, jotka eivät inhimillistä asiaa saa kuin rahalla tai jotka muuten vain kaipaavat lisää inhimillistä asiaa. Jälkimmäisessä prostituutio ja homoseksuaalisuus ilmenevät ehkä saman pakotien eri ulottuvuuksina.

Väitän, että sillä hetkellä kun homoseksuaalisuus on yhteiskunnassa yhtä normatiivista kuin heteroseksuaalisuus, myös prostituutio on yhtä normatiivista kuin avioliitto, seurustelu tms. Väitän, että nämä ilmiöt, tällaisina lainkaltaisina, liittyväst kapitalismiin yleensä. En pakota ketään olemaan niin rehellinen itselleen, että huomaisi tämän. Homoseksuaalisuus on yhtä sairasta tai yhtä tervettä kuin prostituutio. Ilmiö on joka tapauksessa sen verran kompleksinen, että en sanoisi jyrkästi, että jokin asia ei liity johonkin toiseen lainkaan.

Jyrkässä luokkayhteiskunnassa prostituutioon ja homoseksuaalisuuteen liittyvät äärimmäiset polariteetit. Homoseksuaalisuus ja prostituutio ovat toiselta puolelta halveksunnan ja toiselta puolelta ihailun kohteita. Myös omahyväisen säälittelyn aihe (ihmisoikeuksien puolustajalle) ja omahyväisen ylpeyden aihe (miljonääriportolle). Ja mitä suurempaa on ihailu (prostituutin tai homon rikkautta kohtaan), sen suurempaa on haleveksunta (näiden olentojen ääretöntä opportunismia kohtaan). Samoin köyhät maksavat prostituutiosta suhteellisesti paljon enemmän omaan varallisuuteensa nähden, siksi prostituutio on rikkaan tapa nöyryyttää köyhää: missään asiassa rahanarvo ei käy niin selväksi kuin prostituutiossa. Homoseksuaalisuudessa on + ja - puoli, julki ja kaappipuoli. Valta ja narri. Se, jolla on valtaa, voi olla mitä hyvänsä. Mutta sen, jolla valtaa ei ole, on oltava rehellinen, ennen muuta itselleen. Se on systeemi.

Voisi tietysti psykologisoiden todeta, että halveksunta on tunne ja tunne ei ole kuin toisen asteen ominaisuus jota voi oppia ymmärtämään sisältä milloin myös sisäinen valo rupeaa näyttämään paljon suurempia asiayhteyksiä. Kun tunnetta ei ymmärretä ja juostaan oman pahan olon takia liian nopeasti hakemaan apua väärillä kuvitelmilla, alkaa biologinen sota tai alhainen kulttuuri.

Mutta tällaisella psykologisoinnilla ja ymmärtämisellä ole mitään tekemistä jyrkässä luokkayhteiskunnassa. Luokkien haaste on nimen omaan siinä, miten olla ymmärtämättä. Sehän on sotatila, ja sotatilan unohtaminen on petturuutta. Luokkayhteiskuntaa määrittää nimen omaan äärimmilleen viety ja terävöitetty armottomuus, jota sitten fasistikirkko linnunpelättijumalineen tuodaan sumuharsona pehmentämään. Fasistisessa luokkayhteiskunnassa kaikki ymmärtäminen, filosofia ja intelektuaalisuus on omaan jalkaan ampumista. Ja tästä pääsemme alkuperäiseen teemaan, eli gnostilaisuuteen: gnostilainenhan juuri ymmärtää tämän ymmärtämättömyyden pakon aktuaalisen asiantilan kirkkaimmin. Gnostilainen on ikään kuin ajattelevinaan, olevinaan mystikko, olevinan syvällinen, olevinaan taiteilija, olevinaan ihminen, olevinaan MINÄ. Mutta se mitä hän todellisuudessa on, on SINÄ. Ja SINÄn etu ei ole kenenkään yhteinen etu. Miksi? Charles Mansonin sanoja lainatakseni: "Cos Im NOBODY. NOBODY!" Vain MINÄn etu on kaikkien yhteinen etu.

Gnostilainen tietoisuus siitä, että jyrkän luokkayhteiskunan mitä hyvänsä jyrkkää raja-aitaa ei ylitetä muulla kuin isoveljen Diilillä, takaa gnostilaisen "sielunrauhan". Raja-aidoista tehdään sellaisia, että niitä ei ylitetä omin avuin: koska ylittäjät AMMUTAAN muurilla. Gross over my dead body.

Tärkeää luokkayhteiskunnassa on juuri ymmärtää se, että mikään työn tekeminen tai lahjakkuus tai ominaisuus ei voi korvata Diiliä. Seksuaalisilla ominaisuuksilla on merkitystä prostituution ja homoseksuaalisuuden "rehellisissä" opportunistipyramideissa.

Näin se menee, Jyrki Boy.

30.10.2012

Luonnonvoimat ylittävät harvoin ihmisen voimat.

SIELU JA VALTIO

Siis miksikö kokeilen tätä itselleni rehellisenä pysymistä?
 
Miksi en sielussani valitsisi Diiliä, vaikka joku olisi riittävän heikkonäköinen sellaista minulle tarjoamaan?
 
Koska haluaísin perustaa puolueen -- ja tämä on päämääräni -- itselleen rehellisten puolueen.
  
En voi pettää päämääräni, sillä sen jälkeen ei ole jäljellä mitään.
 
Uskon, että itselleen rehellisenä pysyminen on kaikkien yhteinen etu.

Mutta se on tietysti turhan yksinkertainen sääntö säännöksi peliin.

DIILI

Ole ahkera. Tee paljon työtä. Voit saada Diilin. Vain sillä mennään jonon ohi. Jonossa ovat kaikki. Etkö jo tajua. Mikä on ajan henki. Jonossa ovat kaikki. Olethan kiltti poika, ja teet kaiken sääntöjen mukaan. Säännöt ovat sitä varten, mittaamassa sinun kiltteyttäsi. Ei sääntöjä muuhun tarvita, vain jonotukseen. Ja ilman sääntöjä ei voi jonottaa. Ja jonon ohi pääsee vain Diilillä, ei sääntöjä rikkomalla. Säännöt voivat olla mitkä hyvänsä. Se on peli. Sillä on tekemistä vain älyn kanssa. Sillä ei ole mitään tekemistä aistien kanssa tai sellaisen energian kanssa, jonka voisi aistia. Olet joka tapauksessa sen ansainnut. Pelin. Mutta valitettavasti Diiliin liittyy joitain asioita, joita ei voi tässä paljastaa. Ne eivät ole osa peliä. Niillä on tekemistä aistien kanssa ja sellaisen energian kanssa, jota kaikki eivät aisti.




"OLEN HIIHTÄNYT METSÄÄ, JÄRVEÄ

NIIN KUIN ÄÄNETÖN TUMMA PUU

EIPÄ SIINÄ OLE KAI MITÄÄN JÄRKEÄ

JOS EI TIEDÄ MIKÄ TÄÄLLÄ ONNISTUU

KUN ON TUO RAKKAUSKIN AIKA MUTKAINEN TIE

ENKÄ TIEDÄ EDES MINNE SE EI VIE"
paha äiti

Hoh hoh, tää on taas niitä päiviä ettei keskittymiskyky ja innostus riitä oikein muuhun kuin Teemu Mannisen Paha äiti -runokokoelman tarkkaan lähilukunauttimiseen.

KOSMOKSEN POLITIIKKA: ANTINARSISMIN ABSOLUUTTI

Sinänsä mielenkiintoisia vaikka myös hyvin masentavia havaintoja. Vaikkei KUKAAN tällä planeetalla ole aikaisemmin tehnyt sen tyylisiä musiikkikokeiluja kuin euklidisella sekvenserillä tekemäni kokeilut, YKSIKÄÄN ei ole kiinnittänyt kokeiluihin mitään huomiota tai linkittänyt niitä, ehkä paria saman henkilön tekemää poikkeusta lukuunottamatta. Sama huomio pätee videoteoksiin, jotka ovat omassa lajissaan ensimmäisiä, esimerkiksi Googlen similarity -toimintoon perustuvat. Olen polttanut ja jakanut jonkin verran kesäisistä musiikkijutuista masteroimiani CD-levyjä ihmisille, mutta KUKAAN ei ole ottanut niitä puheeksi jälkeen päin tavatessamme. Ei siis YKSIKÄÄN. Tällä tavalla minulle ei mahdollistu kehitellä eteenpäin näitäkään ideoita. Näillekin ideoille käy samalla tavalla kuin kaikille muillekin ideoilleni: niissä ei tulla pääsemään ensiaskelta pidemmälle. Kaiken äärettömän moninaisen jäljittelyn ja resurssien tuhlaamisen keskellä tuntuu kyllä oudolta, että ainutlaatuisesti uutta ja arvokasta avausta vastustetaan näin yksituumaisesti. Miksi? Pelkäävätkö, jotkut että tästä tulee joku villitys? Joka myöhemmin voisi uhata BB-talojen totalitaarista kaikentäyttävyyttä? Mutta eihän siitä voi tulla mikään villitys, koska kukaan toinen ei tällaisia asioita tee. Eikä ilmeisesti edes kykenisi tekemään, koska silloin olisi välttämätöntä omata joitakin saman tyyppisiä ominaisuuksia, joita minulla on. Hyvin tuhoisia, haitallisia ja ikäviä, tälle planeetalle sopimattomia ominaisuuksia. Eipä taida olla yhtäkään, joka täällä selviäisi hengissä sellaisten ominaisuuksien kanssa. Ja tämä ei todellakaan ole narsistinen huomautus, vaan LÄPIKOTAISIN surullinen huomautus. Sillä eihän voi olla toista niin LÄPIKOTAISIN murheellista ihmistä kuin minä olen. Niin läpikotaisin tämän planeetan ABSOLUUTTISEN MAHDOTTOMUUDEN tutkinutta. Niin täysin ja totaalisesti mahdotonta ja toteutumatonta, antinarsistista ja kaiken ylpeytensä menettänyttä. Äärettömän surullinen on olento, joka pitää tätä mahdottomuutta ainoana mahdollisuutenaan, ja puhuu niin kuin olisi paljonkin vaihtoehtoisia planeettoja, joilla asiat sujuvat sivistyneesti ja jumalanpelossa. Totta kai olen aina tiennyt, ettei minulla ole, eikä tule koskaan olemaankaan, mitään edellytyksiä ymmärtää tämän planeetan olentoja. En edes koskaan voi oppia kommunikoimaan tämän planeetan olentojen kanssa. En taida koskaan saada selville edes sitä, onko kaikki mikä täällä tuntuu vastenmieliseltä ja pitkästyttävältä vain minun kiusakseni luotua, vai pitävätkö nämä olennot noista inhottavista asioista ilman minun kärsimyksiäni. Siis olisiko asiat niin ikäviksi TARKOITUKSELLISESTI luotuja, vaikka en olisikaan niistä täällä niistä TIETOISESTI kärsimässä?

KYMMENEN NÄYTTÖKERTAA?

Onko tämä todella niin paskaa? No, itse tykkään.

KOLME NÄYTTÖKERTAA?

Iso on aina pienelle haaste. Ison ja pienen ei pidä liittyä yhteen, koska siinä aina iso kehittyy ja pieni tapetaan. Ison ja pienen välisistä keskusteluista unohtuu yksi asia: se mitä ainutlaatuisia palveluja pieni todella tuottaa isolle. Eivät ison ja pienen suhteet ole koskaan sellaiset kuin kahden pienen. Iso on harvoin riippuvainen pienestä, mutta pieni jää helposti riippuvaiseksi isosta. Ison ja pienen yhteenliittymässä otetaan ison toimintatavat käyttöön niitä kyseenalaistamatta. Isommalla on enemmän rahaa ja valtaa. Poikkeavatko ison ja pienen näkemykset ja toimintatavat toisistaan? Vai ovatko ne ison ja pienen yhteiset päiväunet? Periytyykö iso samasta lähteestä kuin pieni? Vai ovatko ne kahden eri maailman tuotteita? Pienelle, jolla ei ole öljyä ta muita luonnonrikkauksia, on elintärkeää, että mahdollisimman suuri osa lahjakkuudesta hyödynnetään. Isolla on varaa tuhlata lahjakkuutensa. Kuu ja tähdet lumoavat aina sekä ison että pienen. Mutta ison ja pienen liitos voidaan tehdä myös molemmat tasavertaisesti huomioiden. Tämä edellyttää isolta kärsivällisyyttä. Yhdistyminen ohjautuu usein mekaaniseksi rutiiniyhdistymiseksi koska pienen liittämisestä isoon on vaikea saada syntymään merkittävää kehittämispotentiaalia. Länsi-Siperiassa pidetty suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressi sai lehdet pohtimaan ison ja pienen valtasuhteita. Tuota ison ja pienen kohtaamista, nokkimisjärjestystä, minäkin pidän marsilaisten reaktion perussyynä. Asukasluvultaan saman kokoluokan liitokset ovat mielestäni helpommin toteutettavissa kuin ison ja pienen planeetan. Näin turvataan molempien planeettojen tasavertainen huomioiminen päätöksenteossa. Paasikivi oli reaalipoliitikko, joka ymmärsi ison ja pienen eron. Ison ja pienen yhteistyö ei aina ole kovin yksinkertaista.


VÄÄRIIN IDEOIHIN USKOMINEN

Vieläkin sanaan "insinööri" liittyy meillä ideologia. Porvarillinen ammatti, jonka määrittää enemmän se ihmistyyppi, joka työtä tekee, kuin työn sisältö. Siksi "insinööri" on tunnistettava tyyppi. "Insinööri" ajattelee tietyllä tunnistettavalla, karikatyyrisellä tavalla. "Insinööristä" on helppo piirtää pilakuva. Neusvostoliitossa asia ei ainakaan ollut näin jotenkin hölmösti. Ja kenties siksi venäläinen insinööri edelleen perii taiteellisen ja humanistisen yleissivistyksensä, kokonaisihmisyytensä, venäläisestä perinteestä.

29.10.2012

DAVID JA GOLJAT -TIEDE

Ystävä sanoi terävästi, että Suomen ja Venäjän tai minkä tahansa suhteellisesti suuren ja pienen valtion, kunnan tai henkilön rajan käynti noudattaa aina samaa dynamiikkaa. Lainalaisuudet muistuttavat luonnonlakeja ja ovat juntattu kivikauden ankkuriin. Mitään muutosta ei voi saada aikaan näihin teeseihin millään keinolla. Kaikki julkinen ja poliittinen aktiviteetti Suomen ja Venäjän suhteissa on deterministisesti johdettavissa näistä universaalilaeista. Minkäänlaista poikkeuksia lakeihin ei tunneta.

Siis äärettömän suuren ja äärettömän pienen yksilön raja-alueella vallitsee aina ja poikkeuksetta:

1) ehtymätön pelko, jolla pieni suhtautuu isoon, peläten ison vaikutusvallan kasvua itsessään.

2) ehtymätön rodullinen vihamielisyys, jolla pieni suhtautuu isoon, pyrkiessään suojelemaan itseään ison vaikutusvallan kasvulta itsessään.

3) ehtymätön vihapuhe, jolla pieni ehkäisee normaalien inhimillisten suhteiden solmimista ison kanssa, pyrkiessään suojelemaan itseään ison vaikutusvallan kasvulta itsessään.

4) ehtymätön rähmällään olo kaikkien etäämmällä olevien isojen edessä, jolla pieni pyrkii kompensoimaan ison tuottamia emotionaalisia voimavaikutuksia itsessään.

5) korvien sulkeminen rationaalisilta ja taloudellisilta argumenteilta ja tunteiden kiinnittäminen maahan ja vereen: omaan määräysvaltaan. Samalla oman määräysvallan siirtäminen ison vihamiehille.

6) ison demonisointi uskonnollisella, rationaalisten argumenttien ulkopuolisella propagandalla.

7) ison poikkeuksetta ystävällinen, rauhanomainen ja lempeä suhtautuminen vainoharhaiseen, järkensä menettäneeseen pienee. Pienen hoitoon ohjaaminen.


**

No, leikki sikseen. Mutta tätä aihetta ja sen erilaisia variaatioita sietäisi kyllä miettiä. Esimerkiksi tataarikulttuuria pitäisi tutkia, koska tataarit eivät lisäänny venäläisten kanssa rodullisista syistä.

25.10.2012

MALTILLISTETTU VERSIO RAKKAUDEN KAKSOISKÄSKYSTÄ

Älä vihaa Jumalaa yli kaiken äläkä vihaa lähimmäistä niin kuin itseäsi.
Kaikella rajansa.
Mahdollisuuden rajoissa
on mahdottomuudella rajansa.
Voisiko sitä mitenkään siirtää?
Kaikki ei ole niin läpinäkyvää miltä näyttää.
  
Hassutellaan vähän.
 
Aatu palasi lauteille
tuhkaamosta tänään.

RAUTA-AIKA: ROMANTIIKKA TÄSSÄ-JA-NYT-MIELIKUVITUKSENVARAISUUTENA

Romantiikka on vailla etumerkkiä. Romanttinen asenne voi suuntautua mitä tahansa muutosta tai vallankumousta edeltäneeseen aikaan. Tai minkä tahansa muutoksen tai vallankumouksen jälkeiseen aikaan tulevaisuudessa. Tulevaisuususko on myös romantiikan muoto. Romantiikka on tässä-ja-nyt-mielikuvituksenvaraisuutta tai muistinvaraisuutta.

Romantiikka ei ole sopeutumista. Se joka voi sopeutua aikaansa jotenkin, ei voi olla romantikko. Romantikko voi olla ainoastaan täydellisellä sopeutumiskyvyllä, nopeudella, liikkuvuudella, näyttelijäntaidolla ja henkevällä sensibiliteetillä varustettu henkilö. Romantikko voi olla vain se, joka ei voi sopeutua rauta-aikaan, se jonka hitaus ei ole aitoa. Rauta-ajan karkea aisti erottaa paljon tarkemmin itselleen vieraan naamioiden takaisen aidon elämänvoiman kuin kulta-ajan herkkä aisti naamioiden takaisen kuoleman.

Rauta-aika pelkää elämää kuin ruttoa, samoin kuin kulta-aika pelkää kuolemaa. Siksi rauta-aika suuntautuu sotaan ja kulta-aika rauhaan. Rauta-aikana rauha on ihmisille kauhistus ja vain räikeä verenvuodatus pitää yllä järjestystä ja tyytyväisyyttä. Rauta-ajan värähtelyt ovat pelkästään korkeita. Niistä puuttuu keskialua ja varsinkin alapää.

Kullantekemisen taito on rauta-ajan himotuin ominaisuus. Kenelläkään ei ole sitä, sillä muuten se ei olisi rauta-aika.
Syntyminen Suomeen on lottovoitto,
paitsi sille, joka ne voitot maksaa.

KÄDET SIDOTTUNA

Poliittinen asennoituminen totuutta vastaan on huonoa politiikkaa. Mutta sille ei voi mitään, jos huono politiikka on samalla ainoaa politiikkaa. Sille nimen omaan ei voi mitään siksi, että ihminen on kuolevainen. Vaikka hänen ajatuksensa olisivat ikuisia, hänen ruumiinsa on kuolevainen. Hänen puhuva suunsa ja kirjoittava kätensä on kuoleman kanssa auttamattomassa liitossa, toisin kuin jumalien. Ihmisen ei pidä pyrkiä käyttäytymään jumalan tavoin. Se olisi hybristä. Jumalan ei pidä pyrkiä käyttäytymän ihmisen tavoin, se olisi nemesistä. Sielu ja liha ovat siis erikseen. Toinen ajaton, toinen ajallinen toimija. Hauta tekee selvää ajallaan niistä, joiden toimeksianto on liitto totuutta vastaan ja joiden kunnia riippuu totuuden tukahduttamisen asteesta. Hautaan on pitkä matka, joskus lyhyt. Meidän elinaikaimme kuluu odottamiseen kädet sidottuna. Jumala ei meitä armahda, mutta kuolema on jumalaa armollisempi.  
Kaunis on ensimmäinen pakkasaamu.

IHMISEN JA KONEEN VELJEYDESTÄ

Kone voi levätä täydellisesti paikallaan, mutta ihmisessä on aina liikettä ja tuoksintaa. Jos ihminen pysähtyy, se kuolee. Silti ihminen ei pelkää mitään. Se voidaan purkaa osiin ja koota taas. Kaikki on järkevää ja tarkoituksenmukaista. Mutta ennalta määrättyä lopputulosta työnä ihminen tekee aivan yhtä hyvin kuin kone. Ihminen ei silloin ideoi.

DRUIDIT JA RAUTALEMMINKÄISET

Steve Vain konsertissa oli kosolti tarjolla mielenkiintoisia ilmiöitä havaittavaksi. Tärkeimpänä tietysti Vain koko tyypin plastinen ja tanssillinen vieraus koko jäykälle ja henkisesti pysähtyneelle yleisölleen.

Miksi tämä yleisö hyväksyy Vain, vaikka se vierastaisi ulkoavarauuden oliona jokaista taiteellisesti Vain tasoista newcomeria? Yksi selitys on Vain sirkusarvoissa: että hän on maailman paras. Maailman paras kitaralla sirkustemppuja tekevä taiteilija-muusikko. Niin, jokainen porvarikin hyväksyy maailman parhaan sirkustaiteilijan, vaikka toiseksi paras saisi porvarin mielestä mennä jo tehtaaseen hyödylliseen työhön. Energialla ja ympäröivällä elämänpiirillä ei ole porvarille mitään väliä. Riittää, että jossakin kaukana, Amerikassa on, tai oli kerran, yksi, maailman paras. Se rittää, porvarille, aikojen loppuun asti, ihmisyydestä. Loppu on koneen kilkatusta.

Salissa kaikki muut olivat vanhentuneet 20 vuotta, mutta Vai oli pysynyt samana tai nuorentunut, muuttunut aineettomaksi, lähes leijuvan kepeäksi, savunherkäksi. Pari vuosikymmentä sitten asiat olivat maailmassa kuitenkin toisin, maailmalla oli toinen suunta ja ihmisillä oli toinen usko. Ihmiset olivat nuoria, ja he näkivät elämässä mahdollisuuksia, kauniita korkealta kareutuvia siltoja, joita saattoi kulkea, jos oli tarkka ja herkkä. Mutt nyt oli tuo ääretön plastillisuus vastaan ääretön jäykkyys. Kaksikymmentä vuotta jääkautta oli tehnyt tehtävänsä, ahavoinut kasvot, luonut tatuointien ornamentiikkaa ihon täydeltä. Vailla itsellään ei näkynyt yhtäkään tatuointia. Entisetkin olivat poistuneet.

Lavalla näkemämme Lemminkäinen oli Kosmoskalevalan aito druidilemminkäinen, mutta salin Lemminkäisistä oli tullut Haavikko-Holmbergin Rauta ajan IV-osan jäykkiä rautalemminkäisiä ja ihmisen sarvekkaita sadasosia porvariponinhäntineen. Ennen henkeä, sitten lihaa, nyt rautaa, ja lopulta ruostetta.

Koko kuilu oli esitykseen sisään kirjoitettu: eräässä kappaleessa Vai astui lavalle jedisoturin asussa. Niin, jedisoturi, se on kaukana polittiseen umpisolmuun menneen pohjolan larppaavasta pönöjäykkyydestä ja poninhäntäisestä porvarillisuudesta. Se on kaukana tanssittomasta ja ilottomasta soitosta, se on kaukana kiveenhakatusta fasismin notaatiosta ja Sibeliuksen selkänikamatulehduksenjäykästä niskasta. Se on kaukana henkisestä totaalikuolemasta, vailla uusiutumiskykyä ja luovuutta.

Jatkuvasta luovuuden paasaamisesta samaan aikaan kun luovuuden rippeille annetaan niskalaukaus saunantakana tehtaassaniskuroimisesta. Niin kirkkaasti tämä on pelkkää sitä ja Vai, joka on suuri taiteilija, tuli kertomaan sen meille: This is your World, You do the Things Resonates Best for You.

24.10.2012

STEVE VAI, DRAGONINEN DRUIDI

Kitaristi Steve Vain konsetti eilen Helsingin Circuksessa oli loppuunmyyty. Ohikulkumatkallani sain lipun ovella yhtä ylimääräistä lippuaan kaupittelevalta mieheltä normihintaan.

Lavalla nähtiin yksi suuri taiteilija + taustabändi. Taustabändin soittajat olivat kaikki lajissaan maailman ehdottomia huippuja, joita vasten Vain oli helppo erottua edukseen. Show oli mielenkiintoinen yhdistelmä laatusirkusta ja henkistä taidetta. Vain soitossa yhdistyy jonkinlainen huippusirkustaiteilijan hämmästyttävyys ja dragoninen lyyrisyys. Hän soittaa instrumenttiaan, jota niin monet ovat kokeilleet soittaneet, täysin toisin kuin kukaan toinen. Eikä vain toisin vaan täysin jäljittelemättömällä tavalla. Se näyttää niin helpolta, mutta maailmassa ei ole ketään toista joka saisi sähkökitaran soimaan samoin. Ei ainoastaan jokainen kappale tai riffi vaan jokainen ääni kuulostaa syvästi omalta. Jokaisessa äänessä on Vain ominainen sisäänrakennettu aikakäsitys.

Konsertin perusteella Vai on tällä hetkellä ehkä henkisempi ja soittotaitoisempi kuin koskaan aikaisemmin. Jopa klassisen Passion & Warfare levyn kappaleet kuulostivat livenä paremmalta kuin levyllä. Livesoitosta oli mahdollista kuulla missä määrin noissa kappaleissa on improvisaatiolle tilaa: sitä ei ole millisekunnin marginaalissakaan. Hentoisin äänenväri ja vivahdekin on sävelletty.

Sinäsnä tuossa musiikissa ei ole paljonkaan hentoja elementtejä muussa kuin Vain omassa kitaroinnissa, joka on sensuaalista ja tanssillista, läpikotaisin henkevää ja omaperäisen nerokasta. Taustabändi on dynamiikaltaan ja asenteeltaan aika kompressoitu paketti. Se on kuin vakaa sirkusareena, tampattu kenttä hiekkaa. Enemmän rock kuin blues. Kaikista vähiten jazz.

Kokonaiskokemus oli kuitenkin ensisijaisesti taiteellinen. Konsertin kesto, Vain antautuneen yleisöä kunnioittava asenne ja hänen soittonsa ainutlaatuinen häkellyttävyys ja kauneus tekivät tehtävänsä. Loppuunmyydyssä salissa jokainen oli täynnä vilpitöntä ja liikuttavaa kunnioitusta tuota taiteilijaa kohtaan. Suosionosoitukset olivat varsin ainutlaatuisella tavalla kunnioittavat ja mahtavat.

Kun yleisö koostui selvästi raskaamman stadionrockin ystävistä, oli ilo huomata itsekin osoittavansa liikuttuneena suosiotaan, eikä etäisen ironisesti. Stadionrockdinosauruksille taputtaa aina hieman varautuneesti. Jollekin Iron Maidenin kaltaiselle bändille on jopa vaikea taputtaa, koska yleisö on toisaalta pelottavan psykoottista ja toisaalta esityksessä on niin vähän taiteesta kysymys.

Vaille sen sijaan hurrasi huoletta, eikä poliittinen massapsykoosi ahdistanut, koska se mikä teki vaikutuksen oli taiteellinen asia. Mahtava kokemus.  

On romanttista olla kone:
kone ei pelkää kuolemaa.
 
Ja on romanttista olla ihminen:
ihminen ei pelkää elämää.

SUURI SIRKUSTIREHTÖÖRI


Eilen näytti hetken siltä, että Johan Bäckmanin peli olisi ollut pelattu, kun venäläismedia kääntyi häntä vastaan. Mutta tämän päivän suomalaisissa ja venäläisissä lehdissä suuri teatterimies pääsee taas niskan päälle.

Nimittäin lehtijuttujen vaikutelma onkin nyt se, että Johan ja venäläismedia ovat yhteistuumin näyttäneet millaista olisi jos venäläinen media toimisi Suomea kohtaan niin kuin suomalainen media itseasiassa aina toimii Venäjää kohtaan. Nyt kuitenkin jo näin pian todetaan, että niin ei voi toimia pitkään maiden välien huonontumatta aidosti. Itsekriittinen tapa jolla venäläistoimittajat nyt puhuvat omasta mediastaan ja Bäckmanin aiheuttamasta vääristyneestä suomikuvasta on suomalaismedialle täysin vieras. Nimittäin suomalainen media vääristää venäjäkuvaa paljon pahemmin ja jatkuvasti, eikä huomaa tässä mitään ongelmaa. Itsekritiikkiä ei kertakaikkiaan ole olemassa.
 
Bäckman taas esiintyy tänään venäläisten lehtien jutuissa suurena teatterimiehenä, joka tuo teatterin keinoin esiin suomalaisen median yksisilmäisyyden.
 
Jos Bäckmanin nyt tunnustaisi: valehtelin tahallani, koska halusin vain näyttää millaista olisi, jos venäläinen media toimisi samoin kuin suomalainen media aina toimii.

Ihmeellinen on sirkus, kiitos tirehtöörin.

23.10.2012

Ne eivät ole vain sanoja,
ne eivät ole vain viivoja
paperilla, korkeuskäyrät.
Kun tulet maastossa mäen
juurelle ja katsot karttaa
näet mitä ymmärrät.

VAIN MARXIN ANALYYSEJÄ OPPIKIRJANA LUKEMALLA SAADAAN HELVETTI VALLOILLEEN

Vain Marxia lukemalla -- ja olemalla Marx -- voi kapitalismi saavuttaa korkeimman vaiheensa. Marxin laajaa varoittavien esimerkkien ja analyysien ainesta on käytettävä oppikirjana, mutta järjestelmä on suojattava paremmin, uudenaikaisimman (salatun, ei patentoidun) sotilasteknologian avulla. Parasta teknologiaa ei pidä patentoida, ettei vastustaja kehittäisi sitä vieläkin pidemmälle.

KOKONAISIHMINEN, OMINAISUUKSIEN LEEGIO JA YHTEISTYÖ

Niin kuin sukupuolia ei missään tapauksessa tulisi politisoida toisiaan vastaan, ei myöskään mitään positiivisia inhimillisiä ominaisuuksia. Rehellisyyden pitäisi riittää tämän tunnustamiseen, ominaisuuksien tunnustamiseen.

Tietysti jokaisella ominaisuudella kuten kolikolla on kääntöpuolensa ja siinä missä positiiviset ominaisuudet kilvoittelevat keskinäisessä yhteistyössä, kääntöpuolet sotivat keskenään. Kokonaisihminen ei voi ainakaan aluksi olla muuta kuin kokonaisvaltaista yhteistyötä.

Kokonaisihmisen ehdot vain ovat ankarat, koska sen tulee rakentua jyrkistäkin vastakohdista ilman hajottavaa politisoituvaa dialektiikkaa tai kaikenkattavaa hegemoniaa. Kullakin ominaisuudella on hegemoniansa, mutta ominaisuudet ovat enemmän demokraattinen kuin hierarkinen kokonaisuus. Kukin ominaisuus on yksin ratkaiseva jossakin tilanteessa. Kukin yksilö on kvaliteettinsa vartija, silmät rakenteille, jotka muilta jäävät piiloon.

Sukupuolidikotomioissa tämä kokonaisihmisen ryhmäluonne on selkeimmillään ja hankalimmillaan. Vaikka pidän Risto Ahtin uudesta romaanista Metsän mies (ja mikä lie äskettäinen kirjallisuuspalkinto meni siis mielestäni täysin oikeaan osoitteeseen), ihmettelen silti sen outoa diskurssia tässä mielessä. Ahti tapailee jotakin sukupuolen jälkeistä kokonaisihmisyyttä, ikään kuin yksi voisi olla kokonainen. Sukupuolten taaksejättäminen olisi ehto tällaiselle kehitykselle. Siispä jos maailmanpelastuminen on Ahdin hallusinaatioista kiinni, ei tarvitse toivoa. Ahdin ajatus onkin jotenkin outo ja väärä. Se perustuu ajatukseen sukupuolisuudesta jatkuvana nälän ja niukkuuden erämaana, jossa himoittavuus on pelkkää statuksen kohotusta ja politikointia.

Sen sijaan ajatus sukupuolisuudesta riittoisana, jopa yltäkylläisenä energiavaihdon käytännöllisenä välineenä ja kokonaisihmisyyden rakennusperiaatteena on länsimaisille nykyihmiselle totaalisen vieras. Me olemme ehdollistaneet sukupuolemme niin täysin valtarakenteille ja uralla etenemiselle ja taloudelliselle hyödylle, että olemme täydellisesti unohtaneen sen alkuperäisemmän sukupuolisuuden, joka luonteeltaan paljon hehkuvampaa ja toteutuvampaa, paljon vähemmän illuusiota ja pelkkää mielikuvaa, paljon enemmän läsnäoloa ja suoraa energiaa. Alkuperäinen sukupuolisuus on paitsi yltäkylläistä ja iloista, suoraa ja energistä, myös täysin viatonta. Koska vika on vain siinä, että sukupuolisuudella ostetaan jotakin karkea-aineellista etua, ilman että todella vaihdetaan energioita ja lisätään energioita.

Tämä suorasukaisen ja reippaan vietin laskelmoiva ja pirullinen kieroutuma perustuu asioiden havaittuun ja koettuun niukkuuteen: 1) Toisaalta karkea-aineellisten resurssiemme niukkuuteen, 2) mutta ennen muuta degeneroituneen lihallisuuden ympäröivään niukkuuteen, baarin ulkopuoliseen tyhjään katuun, tuulen huuhtomaan pankkiirien ja omistajien nukkumalähiöön. Nykyisistä länsimaisista ihmisistä on tullut lihallisenergisesti niin vähäisiä, että ei olla enää oikeastaan mitään ihmisen puolikkaita vaan ihmisen sadasosia. Ollaan tuuhean kuontalon sijaan yksi hius. Kokonaisihmisyys on sitä vaikeampaa, koska enää ei kaksi tai neljä riitä tuottamaan vaikutelmaa yhdestä kokonaisesta tyypistä, jolla olisi täysipainoinen ja ristiriidoista tiheä sisäinen elämänsä ja leegionsa. Sisäisestä elämästä on tullut ulkoista ja sitäkin köyhempää, koska ihmisen sadasosat riitaantuvat pienimmästäkin asiasta ja poukkoilevat suuntiinsa, koska mikään nahka ei enää pidä heitä tiukasti yhdessä paketissa.
 
Prosessin edistäminen -- kaiken politisointi -- ei auta päinvastaista liikettä, joka olisi yksilön paluuta kokonaisihisyyden suuntaan. Tämä ei ole ollut ihanteena länsimaissa ja lopputulokset alkavat näkyä ihmisten henkisten tarpeiden ja fyysisten toteutumien äärimmäisenä ristiriitana. Elämävireen pohjimmainen epätyydyttävyys johtuu siitä mahdollisuuksien äärettömästä rajallisuudesta jonka näemme vallitsevan individualismi-ihanteemme ja yksilöllisen olemattomuutemme välillä. Ja mitä vähemmän olematon on yksilömme, sen tärkeämmät ruuvit puuttuvat päästä. Pornon salaisuus on juuri tässä.
 
Huolestuttavinta on se, että asian selkeäkään osoittaminen ei saa aikaan muuta kuin psykologisten suojamekanismien laukeamisen. Yhä voimakkaammin uhotaan individualistisen vapauden ja nationalismin nimeen, veren köyhyys nähdään rotupuhtautena, mielikuvituksen köyhyys henkisenä tasapainoisuutena, hengen köyhyys järkevyytenä. Sofi Oksasen kaltaiset psyyke ja masennuslääkkeillä aivonsa pois liuottaneet kirjailijat iskevät tähän tuloksen tekemisen rakoon ja kirjoittavat provosoivat perversionsa juuri tälle yleisölle fantasiaksi. Tällä tavalla antaa imarella itseään hullu, joka ei näe tulevaisuutta yhtä päivää pidemmälle.
Massaihmisen päiväkirja.

MASSA ON HIRVIÖ TÄYNNÄ KAUHEITA AJATUKSIA

Wilhelm Reichiä mukaillen voisi taas sanoa, että massat ovat "heränneet", ja ne ovat "heräneet" nimenomaan siihen, että kukaan ei ajattele -- ainakaan Paavi -- heidän puolestaan. On alettu itse ajatella, järkeillä. Ongelma on: että se ei riitä. Tuo ajattelu synnyttää hyvässä uskossa ja vakaumuksessa tuotettua hävitystä ja inhimillistä köyhtymistä. Siksi ihmiset tuhoavat ensimmäisenä ne, jotka huomaavat ongelman ja yrittävät ajatella "paremmin" heidän puolestaan. Wilhelm Reichille kävi itselleen juuri niin, hän oli kiellettyjen listalla natsi-Saksassa, Neuvostoliitossa, mutta varsinkin Yhdysvalloissa. Kun massat ajattelevat jo itse, siis ovat "heränneet", ne eivät tunne mitään. Venäjän idean isä Pjotr Tsadaajevhan totesi, että massat ovat nimenomaan tuntoaisti sille, joka (tai mikä) ajattelee heidän puolestaan. Nyt massat ovat lakanneet tuntemasta. Ne ajattelevat itse, omalla tavallaan. Kauheita ajatuksia.

22.10.2012

Kaikki kengurut ja suomen pystykorvat karjalais-suomalaista laikaa vastaan!
Havaintojeni mukaan mies ja nainen ovat usein paljon lähempänä toisiaan kuin nainen ja nainen. Siksi en oikeastaan ymmärrä koko feminismin ideaa.
Kenguru voi hyökätä vahvankin kallion kimppuun, toisin kuin ennen. Kenguru voi hyökätä jopa koirien ja ihmisten kimppuun. Kengurut voivat hyökätä toistensa kimppuun, mutta ne voivat myös lahjoa toistensa yksiköitä ja kaupunkeja. Kenguru voi hyökätä maapallon toiselle puolelle itsepuolustuksen nimissä, aivan kuten drontosauruksetkin. Kenguru voi hyökätä geenivoron kimppuun ainoastaan, jos se on kääntynyt geenivoron suuntaan. Kenguru voi hyökätä nukkuvan jättiläisen päähän ja raapia. Sillä on pitkät kynnet. Kengurut ovat täysin hulluja ja voivat tehdä ihan mitä tahansa. Kengurut ovat vaaleanpunaisia.

VAIN SINULLE

Etsimme uusia matka-arvostelijoita, joilla on rohkeutta ja halua matkustaa kiehtoviin kohteisiin ja sen jälkeen arvostella ne. Maksamme matkan, ja edellytämme vain aikaasi. Sinun on voitava matkustaa lähitulevaisuudessa ja matkan jälkeen sinun on rastitettava kyselylomakkeemme. Lomakkeen täyttäminen ei vie montaa minuuttia aikaasi. Jos sinulla mielestäsi on tähän mahdollisuus ja sopivat kyvyt, ilmoittaudu VainSinulle -lomalle jo tänään.

PERHE ON PAHIN

Tämä ei luultavasti ole juutalainen sanonta, koska juutalaisilla (samoin kuin venäläisillä) on voimakas perhetunne. Juutalaisten perhetunne luultavasti on erilainen kuin venäläisten. Joku varmaan tietäisi tarkemmin kertoa tästä erosta. Joka tapauksessa, heillä on vahva perhetunne, koska joillakin ei ole.

Meillä sana läheisriippuvaisuus on ehkä lähin yleisesti käytetty käsite kuvaamaan sanaa perhetunne. Läheisriippuvaisuus -sanassa on sisäärakenne mielleyhtymä jostakin epäterveestä. Läheisriippuvaisuus on verrannollinen huumeriippuvaisuuteen tai alkoholismiin. Meillä jokaisen tulee riippua vain oman itseytensä ja yksinmenonsa hirressä: ei niissä ihmisissä joiden läheisyyteen itse änkeää ja tuppautuu. Ei tule ripustautua taloudelliseksi taakaksi niille ihmisille, jotka ovat liian hitaita pitääkseen reilusti etäisyyttä. Platon ei luultavasti ollut läheisriippuvainen. Muuten hän tuskin olisi ehdottanut ihannevaltionsa perhejärjestelyjä niinkin vapaiksi kuin ehdotti.

Entä miksi joillakin ei ole vahva perhetunne? Se voi johtua siitä, että heillä ei ole perhettä, ja he ovat menettäneet kyvyn tuohon tunteeseen. Se voi myös johtua siitä, että heidän perheensä ei ole sellainen kuin he haluaisivat tai sellainen kuin he kuvittelevat että heillä pitäisi olla. Voi myös olla, että heillä ei vain ole tunteita, tai että heillä on voimakkaampia tunteita muita asioita kohtaan. On kuitenkin selvää, että jos perhe hajotetaan puuttumalla perheen sisäisiin asioihin, se koskee paljon enemmän ihmistä jolla on voimakas perhetunne kuin ihmistä jolla ei ole. Tämä aihe oli keskeinen natsisaksassa, jossa juutalaisten voimakkaampaa perhetunnetta nimenomaan käytettiin hyväksi ihmisten ideologisessa ja rasistisessa kidutuksessa.

KUN KAIKEN MUUTTAMINEN PORNOKSI EI ENÄÄ RIITÄ

Oikeudenmukaisuus luonteenpiirteenä ei ole kai mitään muuta kuin kyky ottaa jonkinlaista etäisyyttä jatkuvasti mahdollisimman räikeäksi pyrkivään irvokkuuteen. Ihmiset, joiden luonteessa on vain vaivoin hallittu irvokkuus, eivät kykene missään tilanteessa edes vahingossa oikeudenmukaisuuteen, jos saavat päättää. Oikeistototalitarismi on irvokkaimpien ja räikeimmin härskien totaalista valtaa yli kaiken muun.
Sääntö numero yksi: kanna aina taiteltua foliohattua taskussasi, jotta ehdit laittaa sen itse omaan päähäsi ennemmin kuin he pamauttavat foliohatun päähäsi. Heillä on aina foliohattu käsillä kun liikkuvat. Jos et ehdi, yritä ainakin väistää, tai älä riisu Lenin-kotsaasi ollenkaan missään tilassa.

ASIOIDEN SISÄISTÄMISESTÄ

Jos enemmän kuin kaksi ihmistä on koolla, kaksi yrittää salaliitolla pölliä kolmannen fyrkat. Jos tämä sitten siitä ystävällisesti kaljalasin äärellä huomautta, onkin kahdella Marx-foliohattu valmiina käsilaukussa, jonka sitten heti pamauttavat kolmannen päähän.
Nykyajan individualismi kätkee vain sen, että erilaisuudesta halutaan itse asiassa päästä eroon. Individualismi on saman naamioitumista erilaisuuksien peruukkeihin. Nykyihminen ei kestä todellista erilaisuutta.
Älä moralisoi, anna rahan ratkaista.

21.10.2012

Harva haluaa mitään tietää.
Moni haluaa hallinnoida sitä
mitä tiedetään.
Freestyle-Motocross ammattilainen on aina romantikko. Hän on lajissaan täydellinen, eikä koskaan tee inhimillisiä virheitä. Mutta tempun onnistuminen riippuu aina yleisön sen päiväisestä mielialasta. Millainen tahansa hyppy tulee niskoilleen alas, jos yleisö niin toivoo.

SVEN LAAKSON PÄIVÄKIRJA / AIVOKÄYRÄ. LATAA TÄMÄ BLOGI SIISTEINÄ KIRJOINA

Alla kaikki blogitekstini vuosilta 2003-2012. Mukana myös kaikki kommentit siistissä PDF-taitossa. Mukana on myös skandaalinkäryiset extrat, eli julkaisemattomat merkinnät, joita on noin 350. Mitään kunnianloukkauskamaa ei silti kannata metsästää, koska turhat ylilyönnit olen kokonaan poistanut palvelimelta. Vuoden tekstimäärät vaihtelevat 450-750 sivun välillä, kun sivukoko on A4 ja fonttikoko 11. Olen itse näillä näkymin painamassa laitoksen I-IX Lulu.com issa.


http://www.keuhkotonsammakko.net/kaymala2012.pdf

http://www.keuhkotonsammakko.net/kaymala2011.pdf

http://www.keuhkotonsammakko.net/kaymala2010.pdf

http://www.keuhkotonsammakko.net/kaymala2009.pdf

http://www.keuhkotonsammakko.net/kaymala2008.pdf

http://www.keuhkotonsammakko.net/kaymala2007.pdf

http://www.keuhkotonsammakko.net/kaymala2006.pdf

http://www.keuhkotonsammakko.net/kaymala2005.pdf

http://www.keuhkotonsammakko.net/kaymala2004.pdf

http://www.keuhkotonsammakko.net/kaymala2003.pdf

Kaikki naiset ovat erilaisia. Tätä feministinen ideologia ei hyväksy.

Samalla feministinen ideologia ei tule myöskään hyväksyneeksi sitä, että
kaikki miehet ovat erilaisia.

Myös hipsterit, jotka pyrkivät jäljittelemään kaikessa homoseksuaalisuutta ja
kieltämään heteroseksuaalisuuden olemssa olon pyrkivät kiistämään ihmisten välisen erilaisuuden:

on olemassa myös heteromiehiä. Tämä on kiistämätöntä.

Kun haulit menevät ohi kaikesta, katson, että ne silloin osuvat. Itseeni.
Elias Lönnrotin veljen pojan pojan pojan pojan pojan kanssa seikkailtiin Hämeenlinnan yössä. Turku se on perkele, aina olet toisel puol jokkee. ...... Tänne älkää tulko, huudettiin kadulla, tämä on keskiluokan paikka, ja te ette ole keskiluokkaa nähneetkään. Menkää vain sinne taiteilijoiden sukurutsalaan. Antaa heittää....... Sä oot varmaan kuullu niitä juttuja, jumalauta ku silloin kolmekymmentäluvulla oli hienoo! ...... Sitten mies kuoli varottamatta sydänkohtaukseen nukkuessaan ja Beverly Hillsissä hänellä kesti viikko haastatella kahtatoista eri juristia, ennen kuin millään hinnalla sai palkattua ketään. Mutta vielä olisi tarvittu 50 000 dollaria lainaa, että olisi voinut saada juristin tekemään jotakin. Kahden viikon päästä oli enää turha tehdä mitään: koko kuolinpesä ja miljoonaomaisuus oli jo putsattu. Testamentti oli enää pala paperia. Jäljellä oli talo, jonkin verran irtaimistoa, yksi Rolls Royce ja Martinin 10 000 dollaria maksava kaksitoista kielinen akustinen kitara. Korppikotkat olivat lukeneet ajoittain sinertävät huulet tarkemmin.

se kaivuri kävi kahteen kertaan
kesällä kaivettiin uimakuoppa
kevääl kaivettiin laivakuoppia
laiva uppos
aika tekee tehtävänsä
pienelle kopalle

tekis mieli kahvii

jotain pitäs saada

vatsastapuhujan vatsa
antoi jänniä ääniä,
kun mainittiin ehtoollinen
hänellä oli varmaan nälkä


päivä kerrallaan tuikkivat tähtöset

askel kerrallaan galaksi kolahtaa


kerran istuin keskellä kirkkoa baltiarallaa

laulettiin seisaaltaan, kirja kädessä

en tienyt mihin olisin laittanut toisen käden

tanssitin sitä sitten ilmassa
Kun olin pessyt ikkunat
tuli hetkittäin hyvät ajat mieleen.
Päivä kerrallaan liikahti aurinko.
Askel kerrallaan haihtuu savu.

savu leijuu, ganja
polkupyörä
ja sit moottorisaha
mä tykkään ottaa vastuuta pienimuotoisesti
atomia pienemmästä

ASKEL

kerrallaan on lentotaidottoman ainoa tapa edetä. Myös pyörä ottaa askelia, vaikka differentiaalisen lyhyitä. Askelta lyhyempi matka on itseltä kotiin.
Ihminen luotiin vasta darwin kuoleman jälkeen.
Totuus on lähes näkymätön
vääntöjen pikkujättiläinen.
sanoma
sanomattakin
Älä pelkää foliohattua,
se on huoleton päähine.
Sinä et halua, että minä kasvan isoksi, sanoi tammi
sille puulle jonka varjossa se kasvoi.
 
Katso minä olen vain lihaa, minussa ei ole mitään vaurioitunutta.

20.10.2012

HOMOTAKUU

Onko homoseksuaalisuus nykyisin välttämätön ehto sille, että nuori kaunis nainen voisi kiinnostua miehestä?

IKUISEN ELÄMÄN SALALIITTO

Se on sitten kuolemantuomio, kuolevaisuus, tänne syntyminen.

Hyvin pienisiipinen lintu lensi matalalla maiseman yli.
Kakanvärinen kynsilakka päihderiippuvaisten styksin lautturin sormissa.
Yö Hämeenlinnassa, mm. Aleksis Salusjärven kaksoisolennon hifisaunassa. Enpä ole sellaista ammattisaunojan saunaa ja itsetehtyä hifikiuasta aikaisemmin nähnyt. Inspiraatio saunan virittelyyn on nyt selvästi suurempi.

19.10.2012

Kuka heitti ensimmäisen kiven Maailmanpankin ikkunaan?

CIA:n väkijoukkoon soluttautunut agentti.

Kuka oli Yhdysvaltain keskuspankin räjäytystä autopommilla suunnitelleen
nuoren vihaisen miehen uskottu ja lähin rikostoveri?

CIA:n väkijoukkoon soluttautunut agentti.

Kuka törmäsi lentokoneella kaksoistorniin?

CIA:n väkijoukkoon soluttautunut agentti.

Kuka aiheutti vaaran liikenteessä?

CIA:n väkijoukkoon soluttautunut agentti.
Että on kyky innostua saippuaoopperasta
ei välttämättä ole paranormaali kyky.

http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/hamaran-vartija/


ENTÄ NÄIN, VETOAAKO TUNTEISIIN?

NATO:n kaikki hyökkäyssodat täysin puolustuskyvytöntä vihollista vastaan ovat olemassa vain siksi, että sodan uhreiksi jääneiltä naisilta ja lapsilta voitaisiin varastaa elimiä Yhdysvaltalaisille pankkiireille.

Mutta en minä ole tätä omin silmin nähnyt, eikä mystikon tarvitsekaan. Sillä mystikko tuntee mikä on totta.

SALALIITTO JA TUNNEREAKTION HARHA

Salaliitto perustuu siihen, että on olemassa salattu totuus,
jota kuka tahansa tai kukaan ei voi tarkistaa.

On täysin toisin annetut faktat,
ja voimakkaat mystikon tunnereaktiot siihen, mikä ei ole totta.

Mystikon epämystiset reaktiot näytelmään, joka häntä varten on kirjoitettu,
jotta hän osoittaisi olevansa ihan tavallinen ihminen.

Näytelmään, jonka vain salaliittoon vihkiytynyt tietää mystikkoa varten
kirjoitetuksi tunteita herättäväksi valheeksi.

SALALIITTO

Johan Bäckmanin nykyinen toiminta osoittaa, että Venäläiset ihmiset ja venäläinen media ovat naurettavan helposti manipuloitavissa tunteisiin vetoavilla asioilla, joita he eivät voi itse tarkistaa. Salaliittojen luvattu maa on se maa, jossa ihmisillä on voimakkaat tunteet. Ja jossa tunteet päättävät asioista demokraattisesti.

18.10.2012

Vaarallisen näköisesti Paavin
vapaapainijat heittelevät toisiaan.

PAAVI

Tietoa sinulle ei anneta, vaan usko.

Ja jos et usko, vaan haluat itse tietää

saat lopulta tietää vain sen

mihin sinua kehotettiin uskomaan.

Jälkiviisaasti sanotaan: miksi et uskonut

sinä pakana, sinä ylpeä, sinä riidanhaluinen.

Niin on kaikki pyhä tehty häpäistäväksi

salaisuudesta on olemassa vain salaliiton sinetti.

Todista olevasi ihminen.
Todista olevasi robotti.
Totuuden opportunisti. Suurimman salaisuuden vartija.


Nuori mies, hyvännäköinen
epäilyttävät sisukset.



Kuten yleensä tapahtuu päivä tuo valoa.


Kun ritarista tuli kalastaja.


Fritz jupisi itsekseen: "Husaarit ja kettu."


Moganni Nameh: Book of Laulaja


Kaksikymmentä vuotta olen tullut ja mennyt.


Kylpyammeet ja baarit.


Korkeat muurit.


Voit silti tehdä voltteja
niiden harjalla. 


Sinettisormus on vaikeampi tehdä.


Voit asua missä tahansa, jos sinulla on miekka, 
joka suojaa tehokkaasti.

  
Äänilevy on valkoinen
mutta taivaankaari

SALALIITON PERUSTEET

Salaliiton initiaatiossa on tuotava initioitavan silmien eteen jotakin mitä olisi täysin turha yrittää paljastaa maailmalle leimautumatta hulluksi.
Jokaiselle planeetalle on oma sopiva ja mukavasti uskottava historiallinen muinaisesineistönsä ja kirjallisuutensa. Kaikenlaista mielenkiintoista voidaan historiaan järjestää. Jokainen fossiili on jonkun hautaama. Maankuoressa ei ole mitään väärentämätöntä.  

OMAHYVÄISYYS

Voiko omahyväisyys mennä jopa niin pitkälle, että pieni Suomi antaa suurelle Venäjälle kehitysapua yhteensä 120 miljoonaa euroa vuodessa? Tällaista hulluutta ei voi tulkita muuna kuin epärehellisyytenä, jonka päämäärä on Venäjä-suhteiden heikentäminen. Venäläinen suuttuu tuollaisesta rahalla pilkkaamisesta. 


17.10.2012

Mutta tämä käärme oli vastamyrkytön
tiedon sokeaa pistettä vasten.

MITÄ ON VENÄJÄ-OSAAMINEN

Kun katselee mediassa vellovaa huostaanottokriisiä, täytyy miettiä, mitä on Venäjä-saaminen? Sitä näyttäisi puuttuvat tällä hetkellä Suomessa poliittisessa vastuussa olevilta ja heidän avustajillaan.
 
Venäjä-osaaminen ei ensisijaisesti ole Venäjän kielen hallintaa. Kielitaito voi vähentää väärinymmärtämistä.

Analyysissä on mentävä syvemmälle.

Suomalainen, venäläinen tai mikä tahansa yhteiskunta jakautuu karkeasti heikommassa yhteiskunnallisessa asemassa oleviin ja vahvemmassa yhteiskunnallisessa asemassa oleviin ihmisiin. Heikompaan tai edullisempaan yhteiskunnalliseen asemaan vaikuttaa tietynlaiset henkilökohtaiset ominaisuudet kaikkien satunnaistekijöiden lisäksi. Kussakin yhteiskunnassa on lainsäädäntö, normisto, tabut ja kirjoittamattomat säännöt, joilla paremmin kykenevät pelaamaan ne, joilla on edullinen yhteiskunnallinen asema. Silti korkeimmassa asemassa olevien on pelattava täydellistä peliä, jos mielivät säilyttää asemansa.
 
Venäläistä ja suomalaista yhteiskuntaa verrattaessa, voi todeta, että on olemassa tiettyjä inhimillisiä piirteitä, jotka lupaavat menestystä sekä suomalaisessa sekä venäläisessä yhteiskunnassa. Vastaavasti on piirteitä, jotka lupaavat kummassakin heikkoa menestystä. On olemassa myös piirteitä, jotka lupaavat hyvää menestystä toisessa ja huonoa toisessa. Tällainen piirre vahvana on heikkous toisaalla, mutta vahvuus toisaalla. Ja vastaavasti: sama piirre heikkona on vahvuus toisaalla, mutta heikkous toisaalla.

Ilman tämän kaltaisten dikotomioiden ymmärrystä, ei voi hahmottaa olennaista tekijää, joka vaikuttaa historiallisesti Suomen ja Venäjän (kuten Saksan ja Ranskan) välillä.

Siksi sellaiset ihmiset, jotka jommassa kummassa maassa ovat auktoriteettiuskoisia ja kontrolloituun hierarkkiseen statusjärjestelmään yöt ja päivät sitoutuneita, eivät valtioiden rajoja ylittäessään voi muuntautua niin, että kykenisivät ymmärtämään tuon toisen järjestelmän ja toisen hierarkian pelisääntöjä ja lainalaisuuksia omalta yksilölliseltä kannaltaan tai kenenkään toisen kannalta. He ovat järjestelmän täydellinen osa: he eivät näe itseään, ja siksi he eivät myöskään näe järjestelmäänsä.

Yhteiskunnan jäsenet ovat tietyssä hierarkkisessa rakenteessa osallisina. Jokainen katsoo asemaansa tältä kannalta, eikä voi täysin vapautua siitä. Mutta osittainen vapautuminen on mahdollista. Kulttuuriantropologi Victor Turner kutsuu tällaista hetkellistä pakottavasta statushierarkiastan vapautumisen tilaa liminaalitilaksi.
 
Nyt henkilö, joka ei ollenkaan edes vaistomaisella ja intuitiivisella tasolla ymmärrä mikä on liminaalitila, toisin sanoen henkilö, joka ei kykene asettumaan liminaalitilaan ylittäessään valtioiden rajoja, ei voi käsittää merkkijärjestelmää, joka on oman persoonan kannalta merkityksetön, tuntematon ja vieras.

Moderni länsimainen ihmistyyppi on määritelmällisesti tällainen. Hän ei edes tiedä mikä on liminaalitila. Hän ei edes hetkellisesti pysty mentaalisesti muuntautumaan tähän tilaan.
  
Tällaiselle ihmiselle Venäjä on kerta kaikkisen käsittämätön, piinaava ja sietämätön kokemus. Hän ei voi ymmärtää kerrassaan mitään. Hän ei kykene tunnistamaan aistihavaintoja, jotka ovat hänelle käsittämättömässä ristiriidassa tunteidensa kanssa. Hänellä ei ole aavistusta siitä, millaisia impulsseja ihmisellinen tietoisuus vastaanottaa viiden aistinsa lisäksi. Kysymys on valtavasta määrästä aistimetadataa, jota ihminen, astumatta liminaalitilaan, ei edes tiedä aistivansa. Vailla tietoisuutta tästä piilotajuisesta prosessista, joka liminaalitilassa muuttuu aistittavaksi, muuttuu toisenlaiseen psykohierarkiseen todellisuuteen asettuminen kaoottisen ahdistavaksi.
 
Selviytymisstrategiaksi jää emotionaalinen koteloituminen, jossa jäädään mekaanisesti tuttujen perusaistimusten varaan, idioottimaiseen ja hyvin epätyydyttävään olemisen tilaan.
 
Aikuinen ihminen, joka ei elämässä ole miettinyt tällaisia asioita, ei ryhdy niitä miettimään sittenkään kun on väkevästi saanut ne kohdata. Hän keksii mielessään nopeita torjuntamekanismeja asioille, joita hän ei todellisuudessa pyri ymmärtämään. Venäjän kohdalla näiden selityssyllogismien tuloksena on emotionaalinen tila, jota kutsutaan russofobiaksi.
    
Tämän vääjäämättömän tilan ja lopputuloksen kykenevät väistämään vain he, jotka tietoisesti tai sattuman kaupalla kykenevät virittymään liminaalitilaan. Tämä tapahtuu usein ja ainakin aluksi päihteiden avulla. Ilman päihteitä se tuskin on aikuiselle ihmiselle mahdollista. Päihteiden merkitys on kokonaan tässä: auttaa liminaalitilaan. On selvä, ettei alkoholi ole tässä suhteessa kovin edistyksellinen päihde. Eleusiin mysteereissäkään ei käytetty viiniä.
   
Mitä Venäjään tulee, käy helposti niin, että päihteiden käyttö riistäytyy käsistä ilman tyydyttävää lopputulosta. Henkilö ei edelleenkään osaa selittää itselleen omia tunteitaan. Alkoholismiin johtavalla tiellä henkilö ryhtyy jälleen keksimään tekosyitä todellisen työn ja ymmärtämisen sijaan. Hän päätyy uskomaan todelliset tunteensa harhaksi. Jälleen lopputuloksena on emotionaalinen koteloituminen, depressio ja jonkinasteinen fobia.
 
Vain henkilö, joka kykenee tietoisesti ja ilman päihteitä visttäytymään liminaalitilaan voi lopulta olla venäjä-osaaja.

SALALIITON PERUSTEET I JA II

Se on kuin luonnon salaliitto järkeä vastaan. Siitä voi olla enintään teoria.
Inhimillinen kulttuuri on aina itsestään korkea ja hieno, eikä se vaadi erityistä ponnistelua.
 
Ponnistelua vaatii tietoinen väkivalta, jolla kulttuuri saadaan rappeutumaan. Ja rappeutuneessa tilassa mikään ei onnistu ponnistelematta.

BLOGBOOKER

Nyt kaikki äkkiä pulauttamaan blogeista PDF-tiedostot ja Lulu.com :ista kirjat. Blogbooker tekee sen.

Kas niin, pulahti  9 x 700 sivua.

15.10.2012

Löysin parikymmentä ehkä kestävää aforismia viimeisen kahden vuoden ajalta.

Tämä on totisesti itsestäänselvyyksien kirjaamo. Kuin kolmen kilometrin valaistu pururata.

ITSESTÄÄNSELVYYKSIEN KIRJAAMO

Taitaa olla niin, että silloin kun sananvapaus on,
sen käyttämiseen liittyy suuri vastuu (pelon voittaminen)
myös näissä blogeissa,
tai kohta sitä sananvapautta ei ole taas missään.

Terveisin Itsestäänselvyyksien kirjaamo
Kun viisauden vaara oli voitettu
oli jäljellä tyhmyys.

14.10.2012

Jos olemassaolomme perusta on murtunut ja tilanteemme on vertahyytävän kalsea, kysyn vaan mitä järkeä on "kulttuurissa" pelkkänä petkutuksena?
 
Siis kulttuuri, joka ei tietoisesti ole petkustusta on meille sinänsä petkustusta, koska kukaan ei näiden olosuhteiden vallitsevan teorian mukaan voi olla rehellisesti tosissaan tai järjissään.
Saarikoski ottamassa Kekkoselta suihin kovan ryyppyillan päätteeksi. Siinäkö siis avain Suomen lähihistoriaan? Alkukuva. Voimautunut vitutus kulmakarvat tuuheina.
Vakava on tauti, kun sitä oikein silmästä silmään joutuu katsomaan. Lääkäri empii, arpoo, pelkää. Mikä olisi riittävän radikaali kirurginen toimenpide, jolla elävää kudosta voisi vielä pelastaa. Ei ole tunnekuohunnan aika nyt, enää.

RUTTO JOKA TARTTUU VILKAISUSTA

Tämä maa on sellainen, ettei voi muuta kuin istua jalat ristissä joogipaskana. Solmussa kuin Intian järki. Jotkut sairaustilat ovat sellaisia, ettei niitä kestä katsella sairastumatta itse vakavasti. Rutto joka tarttuu vilkaisusta.

Ja kun miettii joitain venäläisiä strippareita, ei paljon olo kohene. Niin, tietysti Venäjä -- tai tarkemmin fantasia Venäjästä -- on minulle paljolti kaiken toivon projektio. Kun nyt on jokseenkin selvää, että ainakaan missään muualla ei toivoa ole. Venäjä on liian iso, että asian voisi tietää. Tietämättömyydessäkö ainoa toivo?

Päivän lehti kirjoittaa, että Venäjän media on talutusnuorassa, niin kuin mikään muu tässä maailmassa ei olisi.

Samalla luen toisaalta tällaista kansalaisjournalismia: "On raivostuttavaa todeta yhä uudestaan, kuinka länsimaiden valtamedia sivuuttaa Lähi-idän uutisoinnissaan jatkuvasti tunnetun tosiasian, että Syyrian, Iranin ja Libanonin vastainen kampanjointi on alueellisen suursodan valmistelua, ei toisistaan erillisiä konflikteja. Asioista pitäisikin uskaltaa puhua niiden todellisilla nimillä, joka myös selventäisi suurelle yleisölle tilanteen vaarallisen luonteen ja kohtaamamme riskit."

Tosiasia on, että länsimedia on epävapaampi kuin Venäjän media. Mutta kenen talutushihnassa Suomen media sitten on, ellei presidentin ja eduskunnan?

Ehkäpä CIA:n talutusnuorassa?

Olen kuullut, että Suomen ulkoministeriöstä CIA värvää agentteja tällä hetkellä alimmankin tason virkamiehistä. Siksi on niin huono vitsi, että henkilö, joka saa palkkaa CIA:lta puhuu ääni vapisten Suomen kansallisesta edusta. Tiedän tästä värväyksestä vain ulkoministeriön työntekijän kautta ja hänen nimeään en voi paljastaa. Hänen mukaansa Supolle on yhtä tyhjän kanssa raportoida asiasta, koska sielä on "Tiitisen listat" paljon paremmin tiedossa. Eivätkä ne tee mitään. Tällaista olen kuullut. Ja kun tämän maan menoa katsoo, vaikeuksia ei ole uskoa. Itse en ole mikään Supo, joten en tietenkään osaa sanoa mitään nimiä. Tiettyjen henkilöiden toiminta vain on niin energistä ja aktiivista ja vailla selkeää henkilökohtaista motiivia, että epäilykset ovat todella todella suuret. Tuota "energiaa" on tässä maassa tällä hetkellä paljon tuntuisesti. Vastakkaista energiaa ei ole sitten yhtään. Outo on epätasapaino. Mitään en voi todistaa raastuvassa.
Tässä on minulla tietystioma lehmä ojassa. Sillä itse suomalaisena luovan työn tekijänä saan energiani ja toimeentuloni ihan eri lähteestä kuin CIA:lta. En ole ihan varma siitä, miten tämä CIA on meidän kansallisen omaperäisyyden kanssa linjassa. Tunnen paremmin täkäläisten ihmisten olot ja intressit ja instituutiot. Päättelen vaan, että Pentagon on sen verran kaukana, että minun, naapurini ja sen edut eivät välttämättä ihan aina mene yksiin. Ei minulla muuten mitään sitä CIA:ta vastaan ole.

Sellainen pikku juttu tästä laajenee, että kansanedustajat voivat pyytää Supon aineistoa nähtäväksi. Koska elämme edustuksellisessa demokratiassa, silloinhan Supolla ei voi olla mitään tällaisia uusia "Tiitisen listoja", eihän, koska vasemmistoedustajat paljastaisivat ne. Eihän? Valitettavasti asia ei mene ihan näin. Vasemmistoeliittimme nimittäin on kyykyssä Kokoomuksen ja SDP:n edessä virkoja kerjäämässä. Virat maksetaan vaitiololla. Vasemmisto (siis kokonaisuudessaan!!) pelkää ja myös on juonessa mukana. Näin ikävään johtopäätökseen tässä nyt on päädyttävä, valitettavasti: vasemmistoeliitti sulkee silmänsä Supon ja armeijan tiedustelupalvelun jatkuvasta perustuslain rikkomisesta. Ja tätä kutsutaan "maan tavaksi".

Onko siis suomalainen päätöksenteko ja todellisen valta luisumassa Pentagoniin? Koska uhka on esillä jo silminnähtävinä etäispesäkkeinä ja prosessi ties miten pitkällä, Venäjä-kortti on siksikin pakko vetää mukaan tähän sisäpolitiikkaan.
Jos analysoin omaa huoltani näissä mediakysymyksissä, viitaten tuohon päivän lehteen, liittyy suuren yleisön medialukutaitoihin. Ehkä olen turhaa huolissani, ehkä medialukutaidot ovat maassa hyvällä tolalla. Jos osaa lukea, että Suomalainen media (ja historiankirjoitus) on pelkkää venäläisten ajatusten ylösalaisin kääntämistä ja ikään kuin negatiivinen peili Venäjälle, kaikki on kunnossa.

Venäjä sen sijaan ei voi olla peili millekään, koska tuon kokoisen maan olemassa olo ei perustu reaktiivisuuteen: sen on oltava tasapainossa ja tarkkana joka suuntaa. Sillä horjahdus voi tapahtua mihin tahansa suuntaan.

Siksi myös Venäjän medialla on suurempi vastuu pitää kansan enemmistö kärryillä siitä, mitä todella tapahtuu, eikä vain pelata jotain reaktiivista peliä. Suomen mediasta ja historiankirjoituksesta taas ei voi saada minkäänlaista kuvaa tapahtumien todellisista kuluista. Mutta eipä se kielitaitoista ihmistä paljon haittaa. Ja onhan nykyisin koko ajan kehittyvät käännöskoneet, joten kaikki periaatteessa voivat myös selvittää tapahtumia todellisia laitoja ja vapaammin nauraa Suomalaiselle kirjoittelulle.

Suomalaisen ja venäläisen johtavan poliitikon ero on siinä, että venäläinen pyrkii (koska hänen on pakko) selvittämään ensimmäiseksi itselleen sen, mitä todella tapahtuu, kun suomalainen poliitikko luulee että kaikki on tarkoituksen mukaista ja suunniteltua maailmassa ja tapahtuu jonkin hänelle itselleen edullisen pelin takia, ja se mitä tapahtuu on siksi Jumalan tahto, eikä sitä edes tarvitse miettiä. Siksi totuudella tai teoilla ei ole mitään merkitystä, koska mitä hyvänsä tapahtuu, se on Jumalan tahto. Voidaan siis heittää noppaa ja jatkaa peliä.

KALLE HOLMBERG: RAUTA-AIKA (1982)

Lemminkäisen tarina, III-osa, on neliosaisen tv-elokuvan Rauta-aika paras osa. Haavikon draama on tässä osassa parhaimmillaan ja absurdeimmillaan, loogisesti ja kiellellisesti niin neronhulluna kuin vain Haavikko inspiroituneimmillaan kykenee.

Lemminkäisen Kyllikki on virolainen, mutta puhuu viroa hieman venäläisellä aksentilla. Onko Haavikon Saari Kivisaari vain Saarenmaa? Pohjolan häiden kuokkiminen ei mene Kalevalan mukaan. Lemminkäinenhän laulaa Pohjolan isännän suohon ja katkaisee kaulan. Haavikko-Holmbergin Pohjolan isäntä kuseksii Lemminkäisen niskaan. Lemminkäinen lyö äijältä pään irti, mutta halpamaisesti takaapäin hävittyään tappelun. Näin se ei Kalevalassa ollut.

Kahdessa ensimmäisessä osassa on myös hetksensä. Vesa-Matti Loiri Ilmarisena on sketsihahmo, huono valinta. Sampo ei ole suuruuden symboli, vaan pelkkä rahan painamiskone. Haavikon kuivaa huumoria sekin.

Pohjola ei ole Turku. Siinä Haavikko on tehnyt virheen. Aino menee veteen hukkumaan Väinämöisen saamatta häntä edes kotiin. Ainon henkilö on muutenkin epäuskottava. Kalevalassa Aino liittyy niemenkärjeltä sulkeltelevien sukeltajanaisten seurueeseen. Veteen meno ei symboloi fyysistä kuolemaa.

III-osan loppu, jossa Lemminkäinen suojautuu lumimyrkyltä kömpimällä teurastamansa hirven sisään ei ole Kalevalan kuvastoa, mutta on nerokkuudessa verraton.


13.10.2012

töissä ongelmaplaneetalla

hän silittää maailman kuin kala
laskee nesteensä mättäälle

MYSTIIKKA

Tyhjyys on vannotulle rakkaudelle erilainen haaste
kuin kaiken kukkeuden ja aistillisuuden yltäkylläisyys.
 
Ainoaa ja oikeaa rakkautta on helpompi vannoa kuolemaa
tai pornoa vasten
kuin jotakin mahdollisesti paljon korkeampa ja henkisempää
olemisen muotoa vasten.
 
Me olemme muodonmuutoksessa, joka on vannomatta paras.
Ihmistä ei voi verrata mihinkään.
Paitsi jossain hupaisissa tapauksissa.
Taiteilijan vastuu rajoittuu tiennäytämiseen.
Siinä hommassa ei ole paljon liikkumavaraa.

ARHI KUITTINEN: KONTULA (2005)


Arhi Kuittisen undergroundklassikkoelokuva Kontula kertoo yhteiskunnallisesti heikossa asemassa olevan ja vahvassa asemassa olevan abstraktin ja ajattoman tarinan.

Kuittisen Kontulassa ympäristö on puhdasta angstia, mutta elokuvassa on omalla tavallaan hyvä fiilis. Kamera heiluu, otokset ovat lyhyitä ja hermostuneita, silti elokuvakerronta etenee miellyttävän jouhevasti.

On selvää, että Kontula on elokuva, joka jakaa rajusti mielipitetä ja käsitykset ovat hyvin katsojariippuvaisia: riippuvaisia siitä, mihin kenelläkin on tarve kiinnittää huomiota. Kohtaus, joka jonkun mielestä on kaikista jouhevin, voi toisen mielestä olla perustellusti reilusti ylipitkä.
 
Kontula on tarunhohtoisten pastoreiden ja sutenöörikirkkoherrojen aluetta, joista yksin saisi kasaan kokonaisen elokuvateollisuuden. Siksi Kuittisenkin elokuvan keskushenkilönä on hyvin kontulalaishenkinen pastori. Pastorilla on yhteiskunnallisesti vahva asema, mutta hän on heikkojen puolella. Kenellekään tämä vahvuuden ja heikkouden dikotomia, joka on Helsingin keskustan ja Kontulan dikotomia, ei ole niin kirkas kuin pastorille.

Kontula on tavallaan roadmovie heikkojen matkasta keskustaan ja takaisin. Tässäkään yhteiskunnassa luokkaeroa ei kurota umpeen pelkällä vaatteiden vaihtamisella. Mutta jotta heikkouden esineet voisivat päästä piinastaan, heidän on aluksi nöyryytettävä itseään vaatteiden vaihtamisella. Sen edellytys on talousihme, ja ohjaaja järjestää sellaisen: öisen kävelysillan ylityskohtauksessa, jossa kunnallispoliitikon mainoskuvalle piirrettään viikset, siirtyvät uskovaisten mummojen luottokortit oudosti poikien haltuun papin hyväksyvän katseen alla.

Näin päästään keskustaan ja saadaan uudet vaatteet. Sitten vain jäädään odottamaan ensimmäistä nousukkaan nöyryytystä, ja katso, hyvä jumala antaa sen tapahtua. Työtä käskettyä ohjaaja rakentaa oikeaoppisen nöyryytyksen, johon liittyy poliitikkojen likaiken peli.
 
Heikkous-vahvuus -akseli on paljaana ja abstraktina, sellaisena kuin se meidän yhteiskunnassamme esiintyy. Ja pastori tiesi sen kaiken, antoi sen tapahtua.
 
Venläisen Jevgeni Bauerin, ennen Venäjän vallankumousta tuotetuissa elokuvissa, luokat ovat niin erillään, että mikään vaatteiden vaihto ei auttaisi edes alkuun. Kontulassa on siis kysymys demokraattisen yhteiskunnan luokkajaosta, jossa pelkkään vaatteiden vaihtoo voi edes hetkellisesti uskoa pitävänä valepukuna luokkien välillä. Sellainen asia kuin sivistys ja herkkyys eivät ole Kontulan heikkous-vahvuus -dikotomiassa mitään ulottuvuuksia tai lisävivahteita. Kaikkea tuota on eri luokissa miten sattuu, eikä se merkitse mitään heikkouden ja vahvuuden jyrkän kahtiajaon kannalta.

Tsaarin venäjän alaluokkaiset eivät voineet olla heikkoja, koska huonosti olisi käynyt.
Heikkoja sen sijaan oli yläluokissa ja pilvin pimein, sairastavia, henkisesti epänormaaleja ja muita etuoikeutettuja. Herkkyys on heikkoutta raakuudessa. Tsaarin Venäjällä raaka oli alaluokka, koska se ei muuta olisi voinutkaan olla. Bauerin elokuvissa ei ole sitä epätodennäköistä ristiriitaa, että alaluokkainen voisi olla sivistynyt ja herkkä. Bauerin köyhät ovat kaikki rosvoja ja itse tilanteensa aiheuttaneita juoppoja ja Bauerin yläluokkaiset ovat filantrooppeja, jotka yrittävät tyhminä ja vilpittöminä auttaa köyhiä ja joita köyhät petkuttavat työkseen. Ei ole sitäkään ristiriitaa, että yläluokkainen ihminen olisi vallanhimoinen, ahne ja tekopyhä juonittelija. Meidän demokraattisessa maailmassa raaka on koko maailma, vaikka se voisi olla paljon muuta.
 
Jalo kohtalon nostama eliitti, vailla alaluokkaista kummempaa sivistystä, vain enemmän pelimerkkejä ja oveluutta. Sitä on Kuittisen Kontulan yläluokka. Rappeutuneen aateliston surkea eikä edes kadehdittava fantasia, jota Sauli Niinistö toteuttaa juuri nyt, pakahtumaisillaan jumallallisen tehtävän hengettömään ja mielettömään voimautumaan.


Undergroundklassikkostatus voi olla rahoitusten ja levitysten ulkopuolelle tylysti ja aiheettomasti jätetylle Kontulalle ihan vahvakin status. Se herättää vähemmän epäilyksiä. Sillä tottahan kaikki kaupalline ja vaahdottu elokuva kätkee taakseen likaisen pelin. Kontula on puhtaalla undergroundstatuksellaan ikään kuin aidommin oma itsensä, kompromissittomasti ja loppuun saakka.

Tulee mieleen, että johonkin tällaiseen abstraktilla tasolla selkeään yhteiskunnallisen konfliktin kuvaamiseen kun vielä saisi paremin venäjä-ulottuvuuden mukaan. Kontulan epäneuroottinen ja liioittelematon realismi ei pyri olemaan liian tyylikästä ja kohosteista. Ei mitään aiheettoman mageeta, mutta rakenteellisesti tasapainoista. Mikä osoittaakin että rakenteella pintatason takana voi tehdä miltei kaiken. Pintatason rosoisuudessa on myös se vapauttavuus, että kun ei resursseja ole, ne eivät myöskään haaskaannu täysin turhiin juttuihin niin kuin jossain Kalle Holmbergin Rauta-ajassa.

PUHTAUS: KUN KUVA VENÄJÄSTÄ ON LYÖTY LUKKOON JO KAUAN SITTEN

Varmasti jossakin kabinetissa laustaan nyt näin: Nyt kun Venäjä on vapaan liikkuvuuden maa ja viisumivapaudestakin keskustellaan, tulee meidän enemmän kuin koskaan olla huolissaan nuorista miehistä jotka vapaasti ja omatoimisesti järjestettyjen seuramatkojen ulkopuolella saavat vaikutteita Venäjältä ja venäläisistä sen sekalaisista aineksista. He ovat alttiita ties millaiseen hurahtamiseen ja kun he palaavat taikaisin puolipökerryksissä ja innostuneina on käsillämme todellinen maan vaiva. On sijoitettava kaikkiin venäläisiin kaupunkeihin suomalaisia "torakoita" yöelämää ja muuta vapaata kulttuurivaihtoa kaitsemaan, ohjailemaan ja tarkkaileman seikkailua ja sekoilua. Ennen muuta on tärkeä pyrkiä ennalta ehkäisemään kaikki satunnaisetkin henkilökohtaiset suhteet näihin _________________ aineksiin. Muulla ei ole juuri väliä. Parasta olisi, jos yhä edelleen voisimme pysyä keskitetyssä ja ulkoaohjatussa "venäjänystävyydessä", jolloin ei lainkaan pääse syntymään niitä niin surullisen tunnettuja "persoonallisuuksia", jotka täytyy muilla tavoin ja jälkikäteen pitää erossa kulttuuristamme ja yhteiskuntamme vaikutusmahdollisuuksista.

VENÄJÄN ILMATILA

Myönnän että masennustilani alkaa olla vakava. Tyypillisesti tässä henkisessä tilassa (sillä tämä ei ole mielentila) Venäjän ilmatilaan on siirryttävä hälytyssireenit soiden. Venäjän ilmatila on silkka masennuslääke, joka rauhoittaa heti. Vaikutus on kliininen, silmiä ei esimerkiksi lentokoneessa tarvitse pitää auki. Venäjän ilmatilan tuntee koko kehossaan ja se rauhoitta olemista välittömästi, paljon voimakkaammin ja kirkkaammin kuin mikään rauhoittava pilleri.

12.10.2012

Tuntuu oudolta miksi jonkun kulttuurin ytimessä pitää paapoa puhtaasti negatiivisia ja hajottavia tyyppejä.
 
Ensinnäkin, ja ilman puhdistamiseksi, pitäisi selkeästi arvioida, mikä tällaisten tyyppien toiminnan motiivi on.
 
Ainakaan se ei voi olla kansallisen kulttuurin kehittäminen ja kohottaminen.
Ei Venäläistä nykykirjallisuutta oikein toiveajatteluunkaan voi perustaa.
Minkä sille sitten mahtaa, jos ei löydy yhtään Klugea tai DFW:a.
Luulisi, että tuolla valtavalla maalla sentään jotain olisi tarjota kirjallisessa muodossa.
Itselläni ei ole ollut mahdollisuutta tätä tutkia. Harvalla Suomessa on,
ja asia on tehty niin vaikeaksi kuin suinkin vain mahdollista.
Ihmisiä, joiden tiedän ottavan minkä tahansa kritiikin henkilökohtaisesti, ja joista tiedän, että he eivät kykene vähäisimpäänkään älyllisen tason argumentointiin tai keskusteluun en jotenkin kykene olemaan loukkaamatta henkilökohtaisesti. Livetilanteessa saattaisin sanoa ensimmäiseksi jotakin ulkonäöstä tai ominaishajusta tai vastaavasta. Se on vain inhimillinen pakkoliike tai reaktio, joka herää pelkästään ulkopuolisesta todellisuudesta. En voi syyttää tietoista mieltäni siitä, että en yleensä edes ehdi reagoida näihin impulsseihin tietoisen tukahduttavasti ja säällisesti.

KIRJOITETTU KOMPASSI

Ehkä kysymys on vain siitä, että olen kyllästynyt kaikkeen Venäjää koskevaan poliittiseen poleemisuuteen, koska minusta nyky-Venäjässä kiinnostavaa on juuri kaikki muu paitsi politiikka. Aivan samoin kuin ehkä Suomessa ja kaikkialla. Toisaalta en milloinkaan ajattele omia suoraan tai poleemisesti politiikkaa sivuavia kommenttejani tai ns. aforismeja runoina. Noiden tekstien arvo on päivänkommentaari. Kestävää kirjallista arvoa en näe. Onko päivänkommentaari tarpeen, se on hyvä kysymys. Ja pitäisikö päiväkirja tällaisesta olla salainen ja vain kompassi itselle.
Miettikää nyt vaika niin, että jos Klugen ainoa taiteellinen sanoma olisi, että Merkel on vähän tyhmä, eikä heitä kiinnosta Merkel.

Tai DFW:n ainoa sanoma olisi, että GW Bush voisi painua hiiteen.

Olisivatko nämä sillä maidensa suurimpia kirjailijoita?
 
Ja jos joku niin väittäisi, olisiko tuo joku ihan ok järkihemmo?`
hakaristidippi

PASKAKEITAAN PASKATSUNAMI

Vaikka olen jo vähän rauhoittunut, silti mietityttää eilinen kauhukokemus.

Mistä ihmeestä on kysymys kaikessa tässä venäjälaaduttomuudessa?

Ehkä vastaus on yksinkertaisesti tämä: koska suomalaisten lisääntyvää kiinnostusta Venäjää kohtaan ei voi tukahduttaa, otetaan käyttöön ilkeämmät keinot.

Laitetaan kentälle hakaristimiehet ja paskakeitaan paskatsunamimaakarit pieremään ääretön määrä venäläistä paskaa maksavan yleisön kasvoille. Pidetään huoli siitä, että markkinoilla on vain paskaa ja että rahalla saa vain paskaa. Resurssithan ovat kulttuuriministerin kultaisella nyrkkipanolla paskakeitaalle taatut. Papukaijamerkki ja hakaristi perseeseen.

MIKÄ PLANEETTA MIKÄ TRADITIO

Kuinka monta Gurdjieffin Beelzebubs talea on Venäjäksi? Itse en ole löytänyt vielä yhtään samaa versiota? Ilmeisesti kaikki netissä olevat ovat tekstuaalisesti erilaisia. Tarkemmin jokainen lause on eri versioissa hieman erilainen, eikä yhtään täsmälleen samaa lausetta ole? Mitä järkeä on laatia kymmeniä tai satoja erilaisia versioita teoksesta joka alunperinkin on kirjoitettu omalla kielellä?

Teosversioissa ei näytä olevan varsinaisia laadullisia eroja. Kysymys on vain sanojen korvamisista lähimmillä synonyymeillään ja pienestä (mutta työläästä) varianssista lauserakenteissa. Paperiversioissa, jotka ovat kaikki sisällöllisesti eriliaisia, ei ole yleensä painotietoja eikä tietoja edition laatijasta. Oman kirjaversioni on painanut "Harvest" 2005. Kaikissa kirjoissa ei kerrota edes painajaa ja vuosilukua. Minkäänlaista kriittistä selitystä edistiosta ei ole sisällytetty.

Minusta tuntuisi kummalliselta, jos esimerkiksi kaikki Kalevalan painokset olisivat jokaisen säkeen tasolla erilaisia. Ja mitään valintoja ei selitettäisi koskaan. Mistä ihmeen traditiosta tällainen tekemisen tapa kumpuaa?
Aurinko ei paista eikä lämmitä.
Kasvoni on korvattu
kananmunalla ja pekonilla.
Äänetön vetoketju
laskee kaiken yli.

Jos yrittää jättää mystiikan syrjään

ja ymmärtää silti Venäjää....
 
siitä ei tule kuin väkivaltaa ja hulluutta.



LUOVA ALKUTUOTANTO JA SITÄ VASTUSTAVA IHMISJÄTE

Suomalainen konservatiivisuus ei ole niinkään uuden vihaa kuin uusiutumiskyvyn ja elämänvoiman vihaa. Konservatiivi on kummitus, joka oikeuttaa minkä tahansa väkivallan vain omaan subjektiiviseen kateudentunteenseensa uskoen. Konservatiivisuus on siis kaikkein irrationaalisin tapa suhtautua asioihin. Konservatiivin päätavoite on saada alkuperäisluovuus katoamaan omasta elinympäristöstä, jotta menetettäisiin aluksi kansallinen itsenäisyys ja oma valtiollinen suvereniteetti, sitten kokonaan oma ihmisarvo ja arvokkuus, ja lopulta jouduttaisiin ulkoisen vallan orjuuttamaksi. Konservatiivi tekee tämän kaiken itsellee pelkästä kateudesta muita kohtaan. Konservatiivi on siis ulkoisen vallan agentti, joka pyrkii vahingoittamaan oman kansakuntansa arvokkainta henkistä ainesta.

Ylipäätään varsinainen luova alkutuotanto ei ole Suomessa kovin arvostettua (tällä hetkellä). Alkuperäishenkiä kohdellaan täällä toisen luokan kansalaisina, koska uskotaan, että kaikki uusi ja kiinnostava tulee ulkomailta. Sitten kun osoittautuu että näin ei ole, vaan omassakin maassa on alkuperäistä luovaa voimaa, on yleensä jo myöhäistä edes hävetä sitä että tätä ei huomattu.

Konservatiivit toki huomaavat luovan alkutuotannon aina kaikista ensimmäisenä ja aloittavat aktiiviset riisto- ja sotatoimensa kaikkia noita uusiutimiskyvyn ja elämän arkoja hippusia vastaan. Konservatiivit ovat paitsi rajattoman väkivaltaisia, myös häikäilemättömiä käyttäessään populistisia nöyryytyksen ja alistamisen tekniikoita. Kaikki on konservatiiville sallittua. Stalin olisi kussut hunajaa, jos olisi keksinyt yhtä ilkeitä tukahduttamisen keinoja. Ja konservatiivit vanhoina stalinisteina tunteva Stalinin keinot paremmin kuin Stalin itse.

Silti, nopeita voittoja nämä rahapaskat haluavat tehdä. Mitään ei haluta tietää siitä, millaisen pohjatyön ja taistelun todellinen menestys vaatii. Merkittäviäkin saavutuksia vähätellään röyhkeästi ja niin pitkään kuin silkalla väkivallalla suinkin mahdollista. Konservatiivi uskoo aina väkivallan voittoo. Hänen voitonvarmuutensa perustuu yksin tähän uskoon, ei mihinkään muuhun.
Jos ihminen on ikävä
ei auta vaikka se olisi venäläinen.

11.10.2012

Koko ajatus siitä, että 1900-luvun historialla olisi paljon kulttuurista ja elämällistä opetettavaa meille on täysin harhainen. 1900-luku on silkan väkivallan ja kidutuksen menetelmien vuosisata. Se voi opettaa meillä vain kuolemaa, eikä mitään elämästä. Siksi tuon onnettoman vuosisadan arkistojen penkominen on lähinnä ajan ja energian hukkaan, mikäli ajatellaan jotakin valoisampaa tulevaisuutta. Kysymys on sairaudesta. Ne, jotka haluavat kerrata tuota sairautta jollakin tasolla, ovat sitten lähinnä suljetun hoidon piiriin kuuluvia.


DFW on amerikkalainen pihvi, mehukas pihvi kieltämättä.
Mitä siis voi tehdä?
Ei mitään muuta kuin yrittää vähentää väkivaltaa
itseään kohtaan. Ja sitten kohdella lähimmäistä
ihmisisä ja eläimiä, niin kuin itseä.
 
Olen vakuuttunut siitä, että on harhaluulo
kuvitella voivansa välttää väkivaltaa muita kohtaan,
ellei pyri välttämään sitä itseään kohtaan.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com