30.6.2012

KOSMINEN REALISMI



FILIGRAANIT






COLD VENUS OUT OF WATER

SIELU -- NATSISILPPURI

Ihmissielu ei ole kuin jännitetty jousi vaan kuin kilpi, joka asetettuna sodan jumalan polvea vasten ei sadan tonnin dynamiittipaukun edessä, ei Pentti Linkolan peräaukossa räjähtävän neutronipommin edessä osoita lailapullisen 1960-luvun pronssilevy-työn joustavuutta ja sopeutumiskykyä. Se on kuin lumilinko, joka sylkee natsiainesta tien pientareelle.

VALTIOHINTTI

Breivikin teko voisi olla kansallisaatteen näkökulmasta arvostettava, jos hän olisi hyökännyt Naton sotilastukikohtaan ja onnistunut tappamaan yhdenkin omaa maataan miehittävän sotilaan. Omasta näkökulmastani: aseettomien lasten kimppuun hyökkääjän "sielullisia elämyksiä" ja poliittista siansaksaa ei niinkään ole tarpeen ymmärtää. Olennaista olisi pistää mies julkisesti narun jatkoksi niin nopeasti kuin vain mahdollista. Breivikin kaltaisten teloittamatta jättäminen välittömästi sen jälkeen kun syyllisyys todetaan on rikos ihmisyyttä vastaan. Sillä tässä maailmassa teloitetaan syyttömiä vaikka millä mitalla, niin paljon, ettei tällaisten rikollisten hengen arvoa ole syytä sen enempiä pohdiskella. Norja on satanistien solukkokunta. Valtiohintti. Syöpää tursuava marsu.

EDISTYKSELLISYYS

Goethen hengellä on enemmän esi-isiä kuin alkuasukkaan hengellä, yhteensä 14 enemmän.
Olisi väärin sanoa, että taiteilija työskentelee ja voikin työskennellä ehdottomasti vain itselleen, omalle daimonilleen, opettaakseen sitä, saadakseen sen yhä uudelleen ja uudelleen äärettömän hämmennyksen ja ilon valtaan. Tosiasiassa taiteilija työskentelee myös jälkeen tulevaa, myöhempää persoonaa varten. Hänen teostensa aineellinen säilyminen vain on yhdentekevää, sillä taideteoksen lopputulos, eli tekijä, säilyy daimonissa. Onhan selvää, että aineellinen taideluoma on itse taideteoksen, eli tekijän kannalta merkityksetön.

HARMOONINEN KITKA

Vanha nainen
sekä jumalan että maidon kaltainen
ajan ja ikuisuuden
välinen harmooninen kitka
kutoo ajallisesta ikuista

Senpä tähden ihminen,
siitä syystä, sen vuoksi
ja sitä varten

ORAKKELIEN RAPPIO

oppia tuntemaan vain katoava
olla tietämättä mitään ikuisesta
jotta voisi iloita
elämän tappiosta, kuoleman voitosta
"Kuolevaisten olioiden isä on Sota" Herakleitos

ONNETTOMUUKSIEN SUOJAAN

Aina kun ihmiskunnan pitäisi
henkisesti kasvaa
synnytetään sota,
jotta ei tarvitsisi kasvaa.
Aina palataan nollapisteeseen.
Valolta Onnet pakenevat häpeäänsä
Onnettomuuksien suojaan.

28.6.2012

TUNTEMATON JUMALUUS
Moi.

YLI-IHMINEN
Häivy.

TUNTEMATON JUMALUUS
Tunne itsesi.

YLI-IHMINEN
Minä olen.

VALHEENPALJASTUSKONE
Sinä et ole.

AURINKO
Kone on rikki.
Kone nukkuu.

YLI-IHMINEN
Tieteelliset totuudet ovat pelinappuloitani. (Tuosta saat.)

TUNTEMATON JUMALUUS
(Kaatuu maahan. Kuolee.)

YLI-IHMINEN
(Häipyy.)

TUNTEMATON JUMALUUS
(Nousee ylös, puhdistaa vaatteensa ja häipyy.)
värit avaa silmät äänet korvat
mutta runous, mutta runous

PORTTI

Masennus on pyhä
kunhan siihen ei totu,
kunhan siitä ei parane
liian nopeasti ja helpolla
lääkkeellä.
Kunhan siitä paranee
joka päivä uudelleen.
Haades on portti sisään.
Dionysos on portti ulos.


"Haades ja Dionysos ovat sama asia."
Herakleitos

DIONYSIACA

Sulketaa mysteereihin kuin venäläinen sahtiastiaan.

IDENTTISEN RAKKAUS, KSENOFOBIA, TOISEUDEN RAKKAUS, KAIKENRAKASTAJAT

Miksi ryssän vihaaja on aina paatunut hintti? Koska biseksuaali häilyy, eikä osaa vihata. Hintin ja biseksuaalin psykologinen ero onkin merkittävä: hintti on laihdutusintoilija-sienestäjä, joka ensimmäisenä jättää pois herkullisimmat ja helpoimmat sienet, ja lopulta kaikki myrkyttömät sienet. Biseksuaali taas haluaa valmistaa sanoinkuvaamattoman runsaita herkkuja ja tarvitsee siksi myös kaikki myrkkysienet ateriaansa, koska metsän sienet eivät muuten riittäisi. Ja: vain tyhjätasku vihaa vaistomaisesti pankkiiria, eikä ymmärrä, että pankkiiri tekee vain työtään, johon hänellä on yhtä etäinen suhde kuin poliisilla pamputettavaan.

TIETO JA USKOMUKSET

Kansan uskomukset ovat aina ja kaikkialla mitä hyvänsä, mutta vihittyjen tieto on samaa. Koska mysteerit ovat ihmiselle ainoa pysyvä asia. Tieteellinen tieto suhtautuu mysteereihin satunnaisesti, ajasta ja paikasta riippuen. Siksi tiede on aina lähempänä kansan uskomuksia kuin vihkimystä. Ankarasti ajateltuna tieteellistä on vain sellainen tieto, joka on ehdottoman täydellisesti kaikkien epäilyksien ulkopuolella siitä, että se voisi olla ihmisen kuolevaisen mielen manipuloimaa. Kaikki tieto, mihin kuolevaisella voi olla manipulatiivinen osuus on epätieteellistä ja samalla mysteeritiedon vastaista, eli kansanuskomusta. Tässä ankarassakin tieteellisen tiedon tulkintatavassa jää mysteeritiedon ja tieteellisen tiedon eroksi mahdollinen parallaktinen vääristymä, objektiivisen tarkastelijan näkökulmasta johtuva virhe, joka on kaikille maan ihmisille yhteinen. Siksi yhteys maan ulkopuoliseen elämään on välttämätön ennen kuin tieteellinen tieto voi yhtyä mysteeritiedon kanssa, joka on yhteistä myös kaikelle maan ulkopuoliselle elämälle.
"Aiskhyloksen syytettiin tuoneen näyttämölle jotakin mysteereihin kuuluvaa. hän pelastui kuolemasta vain pakenemalla Dionysoksen alttarin luo ja osoittamalla oikeudessa, ettei hän ollut vihitty." (Rudolf Steiner: Kristinusko ja vanhan ajan mysteeriuskonnot)

27.6.2012

OLEMUKSETON TOIMINTA JA SANKARIVAINAJAN IDEA

Jos kerran ihmisen sisäinen olemus on rajattoman muuntuvainen ja vastakohtien evoluution pelikenttä ulkoisen olemuksen säilyessä muuttumattomana, voidaan kysyä, onko paha aina olemuksetonta toimintaa?

Onko mahdollista epäillä tätä moraalisen ajattelun perustaa: "Paha on olemuksetonta toimintaa."

Jos ei epäillä, voidaan kuitenkin ehkä todeta, että jossain mielessä kaikki maallinen elämä on olemuksetonta toimintaa ja siis pahaa. Ja samalla pahan aktiivinen vastustaminen (politiikka) on olemuksetonta toimintaa itsessään, siis pahaa.

Uhrieläimen murhaaminen on rituaalinen muistutus siitä, että maallinen elämä on aina jossakin määrin olemuksetonta toimintaa. Uhrirituaali on olemuksettoman toiminnan symboli. Tietoinen uhri on siis ikään kuin olemuksellista toimintaa siinä missä tiedostamaton uhri on olemuksetonta toimintaa.

Pahan vastustaminen on aina uhraamista. Se, joka vastustaa pahaa, uhraa itsensä, ja muuttuu itse pahan välineeksi. Jos tämä uhraaminen on tietoista (teon pahuudesta), voiko se olla olemuksellista toimintaa? Eikö sankarivainajan idea perustu juuri tähän päätelmään?

VASTAREAKTIOIDEN EVOLUUTIO

Onko ainoatakaan eläinlajia, jonka yksilöt kehittyisivät vastareaktioiden evoluutiossa. Eläinlajia, jonka osa jatkuvasti hyökkäisi toisia vastaan ja pyrkisi elämään ei vain toisella tavalla kuin fyysisesti kaikin puolin identtiset lajitoverit vaan loogisesti aivan päin vastaisella tavalla.

Otetaan konkereettinen esimerkki Suomalainen kovanaamainen Show-emäntä Maria Veitola on fyysisesti Pietarilaisen tuttavani kaksoisolento. Henkilöitä ei voi erottaa fyysisesti toisistaan millään tavalla. Mentaalinen rakenne on kuitenkin kauempana kuin maailmankaikkeuden etäisimmät galaksit toisistaan. Miten tällainen voi olla selitettävissä jonkin eläinopin tai psykologian pohjalta? Eikö juuri tällaiset havainnot, jotka ovat olleet itselleni jokapäiväisiä kymmenien vuosien ajan, vaadi oikeutetusti mystistä "sielu"-selitystä. Yksinkertainen selitys on tietenkin se, että venäläinen kulttuuri on syntynyt vastareaktion evoluutiossa suhteessa saksalaiseen kulttuuriin ja suomalainen kulttuuri on äärimmäisenä vastareaktiona venäläiseen kulttuuriin jonkinlaista saksalaisuutta korotettuna toiseen potenssiin. Suomalaisuus on karikatyyristä saksalaisuutta: kosmisen nolla-akselin suhteen absoluuttista käänteissupersymmetristä venäläisyyttä jokaisen yksittäisen kvarkin tasolla. Mutta "sielu"-selitys vaatii kysymään: miksi kulttuurit ylipäätään muodostuvat niin koherentisti ja vääjäämättä vastareaktioiden evoluutiosta. Siis: mistä johtuu kulttuurien päätähuumaava mielettömyys, päätähuumaava hulluus ja käsittämättömyys? Miksi kulttuurit eivät ole järkevämpiä, taloudellisempia ja eklektisempiä? Miksi kulttuurit eivät suoraan sanottuna milloinkaan pyri toimivuuteen, järkevyyteen, miellyttävyyteen, ylivoimaisuuteen ja parhauteen? Miksi ne aina yhtä mielettömällä kiihkolla pyrkivät vain vastakohtaisuuteen, joka joskus ylevöitetään käsitteellä "omaperäisyys" tai "omalakisuus"?

Tietysti voi ajatella, että jokin laji, jonka elinolosuhteet muuttuvat usein, joutuu sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin toisistaan poikkeavilla tai päinvastaisilla strategioilla.

Mutta täysin erilaisiin olosuhteisiin sopeutumisesta seuraa pitkällä tähtäimellä uusi eläinlaji, uusine ulkoisine tuntomerkkeineen (joita emme toisilleen vastakohtaisista ja kaukaisista ihmisyksilöistä läheskään aina löydä). Eläinlajiahan määrittää nimen omaan lajituntomerkit, jotka muuttuvat olosuhteiden muuttuessa pysyvästi. 

Ihmisyyden taas määrittää se, ettei lajituntomerkkejä samassa merkityksessä ole. Vaikka olosuhteet muuttuvat, ihminen pysyy kutakuinkin samana. Lisäksi, jos jotkin käyttäytymistuntomerkit määritellään ihmislajille tyypillisiksi, heti jokin ryhmä pyrkii osoittamaan ne käytännössä pätemättömiksi.

Ihmistä ei voi todellisuudessa määritellä ja siksi ihminen ei todellisuudessa ole eläin.

Kaikki ihmisen väkivaltaiset määrittely-yritykset johtavat vastareaktioiden evoluutioon.

EUROOPPALAINEN FASISMI NYT

Eurooppa yhä ja USA vihdoin uskovat fasismiin taloudellisten ja yhteiskunnallisten ongelmien matonallelakaisukeinona yksimielisemmin kuin koskaan. Vaikka fasismin rauhanajan keinot ovat hienostuneet ja sodanajan keinot muuttuneet paljon tehokkaammiksi tämä ei muuta fasismin perusolemusta.

Maailmanhistorian tuomio tulee olemaan se, että fasismin keinoihin ei ongelmien ratkaisussa tule turvautua. Täysin ylivoimainen muu maailma tulee käsittelemään eurooppalais-yhdysvaltalaista moraalista sortumaa rautaisen ylivoimaisella otteella. Siksi jo tästä Harmageddonin epäsuhtaan liittyvästä järkisyystä (7 miljardin ihmisen ydinasearmeija vastaan 1 miljardin ihmisen ydinasearmeija) on keksittävä muita keinoja kuin fasismi. Ongelmathan, joihin fasismi tarjoutuu, ovat todellisia. Ne on kyettävä joka tapauksessa ratkaisemaan. Ilman noita ongelmia ei fasismia olisi.

Fasismille ei saa antaa hengitystilaa ja fasismiin avoimen positiivisesti suhtautuvia henkilöitä on henkisesti piestävä hereille. Valitettavasti heistä useimmat ovat elämän näkökulmasta jo toivottomia terminaalitapauksia vakailla raiteilla kohti väkivaltaista loppuaan.

Korostan vielä, että en kirjoita tätä sillä taka-ajatuksella, että minulla muka olisi tiedossa paremmat lääkkeet ongelmien älykkääseen ja elämänmyönteiseen voittamiseen. Kaikki kuitenkin lähtee fasismin rehellisestä ja syvästä analyysistä.

26.6.2012

KÄÄNTEISET RIMBAUDIT

Jason Powell ryhtyi palkkasoturiuran jälkeen nerokkaaksi maalariksi. Jos Rimbaudin arvon runoilijana ja ihmisenä mitätöi hänen myöhempi elämänsä, tässä käy päin vastoin. Ajallisesti käänteinen prosessi: vähäarvoisen teininarsismin ja laimean tuhoutumisen sijaan rautainen kokemus elämänhalveksunnasta ja sen jällkeinen katarttinen eheytyminen ja timantisoituminen.

Powellin hinnat ovat todella kohtuullisia melko varmoille sijoituskohteille.




HULLUUS SODANKÄYNNIN VÄLINEENÄ

Jos Sunzilta olisi kysytty miten hän näkee Natsi-Saksan sodankäyntitaidot hän olisi nauranut.

Ensimmäinen sääntö: älä milloinkaan petä itseäsi. Hullu ei voi voittaa sotaa missään tilanteessa. Paljon heikompi vihollinen lyö hullun.

Osapuoli, joka sodassa ryhtyy jakamaan valheita ja propagandaa itselleen, ei kohta enää näe yhtään mitään.

Tärkeintä on pysyä kartalla siitä, miten tosiasiat oikeasti ovat.

Realtivismi ja muu pelleily kuuluu vihollisen itsetuhon arsenaaliin. Ajatelkoon vihollinen mitä hulluuksia hyvänsä, itse on pysyttävä järjissään.

PYHÄ MAA, VALTIO JA KOSMOPOLIITTISUUDEN HOUREKUVA

Kainismin perisynti on natsin ainoa perintö. Kaikesta muusta hän kieltäytyy.
 
Jos taas joku kieltäytyy tästä sadismin, itsetuhon ja omatunnon sokeuttamisen kieropersesilmäisyydestä, jota natsi nimittää ainoaksi isänperinnöksi tai pikemmin KORKEIMMAKSI PYHÄKSI, nimittää natsi tätä perinnöstä luopumisen prosessia perisynniksi.

Kun natsi kitisee, ettei nykymaailmassa ole enää mitään PYHÄÄ, hän tarkoittaa: NYKYMAAILMA on alkanut epäilemään kansallisesti rajatun itsetuhon ja perversion mielekkyyttä ainoana elämän päämääränä.

Ja tätä yhtä ja samaa on kaikki natsismi, kansallisvaltion pyhittäminen ja valtion-tyrannin jumalaksikohottaminen kaikkialla maailmassa.

Toisaalta, tässä matriisissa, natsin logiikka on vedenpitävä: sano mitä sanot, mutta isänperintömaasi ulkopuolella jokainen kohtelee sinua täsmälleen saman fasistisen logiikan mukaisesti. Mitään pakopaikkaa TOISELLE logiikalle ei ole kuin ehkä hetkellisenä kosmopoliittisuuden hourekuvana.

Juurettomuuteen voi hypätä, koti-ikävänsä ja maahenkensä voi uhrata ja unohtaa, mutta juurettomuudessa on kasvaminen mahdotonta. Siksi juurettomuus on pitkällä aikavälillä väistämättä rappeutumista.

Vai voimmeko juurtua, kasvaa kiinni Platonin Epinomiksen viidenteen elementtiin?

Maallinen, mullallinen maailma ja sekulaari ihminen houreisine pakotettuinen, sisäisesti merkitystyhjine mutta ulkoisesti orjallisine uskontoineen on käärmesolmujen käärmesolmu, jonka sisäistä ristiriitaisuutta ja houreisuutta kuvannee parhaiten Leo Tolstoin Ylösnousemuksen dekadentti loogikko, maastaluopuja-Nehljudov. Kukapa ei Nehljudovin päättelyketjua ja tekoja seuratessaan jossakin vaiheessa joutuisi kokemaan juurettomuuden vähähappisuuden ja verettömyyden ilmapiirin huimausta. Nehljudovin ohut kosmisuus, luopuminen siitä ainoasta minkä todella omistaa, on jotenkin sukua Flaubertin Bovardin ja Pecuchetin seniilille ja pragmaattiselle tiedonhalulle, halulle löytää Maeterlinckin Sinin lintu ilman sisäistä näkökykyä, ilman nuoren Parsifalin kompassiruusuntuoksun aistielintä. 

OMATUNTO

Natsille omatunto on hirttoköysi johon "heikot" hirtetään.

"Heikolle" omatunto on optinen työkalu, jolla todellisuuden tila havaitaan.

VASTAREAKTIOIDEN EVOLUUTIO

on yhtä kuin Hegelin dialektiikka. Se metafyysistä tankotanssia siinä missä Marx on puhtaasti fyysistä strippaamista. Maeterlinck osoittaa kuinka metafyysisestä on mahdollista draaman avulla puhua absoluuttisella tarkkuudella fyysisen avulla. ELÄKÖÖN MAETERLINCK! 

25.6.2012

KOTIKONSTEIN?

VALISTUS

on kansan demoralisaation lopettamista. Olennaista ei ole tietojen täydellisyys vaan ylipäätään jokin tieto, jota ei luonnehdi disinformaatio-olemus. Tietojen luovuttamisen turvallisuusperiaate: Enkelin erottaminen vainajasta, vainajan erottaminen älykkäimmästäkin pedosta, älykkäimmän pedon erottaminen älykkäästä pedosta.

21.6.2012

Eräänä pulakautena päätyivät leijonat tiikereiden osalta lopulliseen ratkaisuun. Tiikerit olivat rumia, heikkoja ja rodustaan rappeutuneita. Leijonat päättivät syödä kaikki tiikerit. Aluksi tiikerit katselivat itsensä loppuunsyömistä oudoksuen ja ihmeissään. Sitten heille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin syödä kaikki leijonat. Tilanne oli kaikin puolin valitettava ja ikävä. Kukaan ei ollut sen jälkeen iloinen.

19.6.2012

MAETERLINCK: SINIPARTA

INTELLEKTUELLI

Ihmettelen mihin perustuu intellektuellin yleinen arvostus tai halveksunta. Äly on kuin tekniikka, jota voi käyttää monella tavalla oikein tai väärin, elämän voimien eduksi tai vastaisesti. Itse en (traagikkona ja metamystikkona) näe älyä muuna kuin työvälineenä: olennaisempaa on tuntea ja tietoisesti tunnistaa millaisia "värähtelyjä" ajatukset ja teot synnyttävät.

Elämän moraali on positiivisten voimistavien ja elvyttävien värähtelyjen moraalia.

Kaikki muut moraalit ovat elämän moraalille alisteisia: enemmän tai vähemmän kuoleman moraaleita.

Ongelma tilanne syntyy silloin kun on pakko taistella kuoleman moraalia vastaan. Miten tehdä se riittävän tehokkaasti ja vähimmän negatiivisen kokonaisvaikutuksen pohjalta.

SININEN LINTU

Kirjaa ei tarvinnut kuin vähän raottaa ja Maeterlinckin ilmapiiri valtasi täydellisesti koko talon. Mitäs ihmettä tämä oikein on. Tässä aivan elintärkeässä kirjailijassa olisi suomentajille työtä.  >>


17.6.2012

KANSAKUNNAN DEMORALISOIMINEN 

ei tarkoita jotakin "vapautumista" uskonnollisesta dogmatismista, vaan sitä, että demokraattinen enemmistö ihmisistä ei enää näe eroa tosiasian, faktan ja valheen välillä, informaatio tai faktat eivät sano heille enää mitään vaikka heidät kuinka hukuttaisi faktoihin. Ihmiset menettävät kykynsä (morfisten kenttien tasolla, siis yhteydessään kollektiiviseen muistiin) muodostaa maailmankuvia tai kokonaisuuksia ja arvioida yksittäisen tiedon totuusarvoa kokonaisuuden kannalta. Siksi vallitsee krooninen kyvyttömyys muodostaa yksimielisyyttä pienimmästäkään asiasta. Yksilöillä ei toisaalta ole omaperäisiä tai vahvoja elämänmyönteisiä ideoita, mutta toisaalta he ovat äärimmäisyyteen asti itsekyytensä ja pikkumaisuutensa saneleman individualismin vankeja.

Kansakunnan demoralisoiminen on tahdottu tila ja sotilaallinen operaatio. Se on sitä eri tavalla kuin enemmistö kuvittelee. Enemmistön viholliskuva ei kohdistu henkisesti ja aineellisesti oikein: viholliskuva on SIIRRETTY valittuun syntipukkiin. Enemmistö ei kykene mitenkään paljastamaan itselleen SIIRTÄMISEN logiikkaa, koska sillä ei voi olla luotettavia tietoja niistä asioista, joihin SIIRTÄMINEN perustuu. Kriisi syntyy todellisen viholliskuvan ja SIIRRETYN viholliskuvan rationaalisesti selvittämättömästä ja kaoottisesti turbulentista kohtaamisesta, rajapinnasta.

Demoralisoimista seuraa destabilisoituminen ja kriisi. Yksikään uudenajan kulttuuri ei ole selvinnyt kriisistä NORMALISOIMISEEN ilman SOTAA eli itsetuhoa. Sodan vaara ei ole suoranaisesti järjellisesti hallittava asia. Länsimaissa ei tällä hetkellä ole minkäänlaista laajempaa tietoisuutta tai tieteellistä tietoa niistä mekanismeistä jotka voimistuvat kriisissä ja johtavat sotaan. Wilhelm Reichin oikeansuuntaiset havainnot on pääasiassa sivuutettu ja toisaalta hänen virheelliset havaintonsa on hyväksytty.

Maailmansotien todellista opetusta ei ole tunnistettu, eikä maailmansotien syitä ole analysoitu riittävän syvästi ja rehellisesti. Neusvotoliiton ja Natsi-Saksan sotaan johtaneita yhteiskunnallisia kehityksiä ei ole analysoitu rehellisesti.

Siksi näyttää siltä, että historia joutuu toistamaan itseään säntillisesti ja vääjäämättä, paljon II maailmasotaa pahemmassa muodossa. Uusi valtava globaali kriisi ja sota tarvitaan, ellei ihminen muuten voi nöyrtyä näkemään tosiasioita.  

Sota ei ole vääjäämätön. Sodan ehkäiseminen vaatii ennen muuta järkiperäistä nöyrtymistä ydinaseiden ja vääjäämättömän itsetuhon edessä. Kuoleman enkelin on nöyrryttävä elämän edessä tullakseen uudeksi elinvoimaksi.

Mutta kuolemanenkeli jos kuka ei nöyrtyvää tyyppiä. Sivilisaation pitäisi kyetä nöyryyttämään kuolemanenkeli ja sodan jumalat hyvällä: pelkällä viisaudellaan ja kauneudellaan. Ellei sivilisaatio kykene uhraamaan kauneudelle ja viisaudelle YHTÄÄN MITÄÄN, sota on vääjäämätön.

Sodan syy ei ole viisauden ja kauneuden jumalissa. Vaan tuhon enkeleissä ja sodan jumalissa, heidän sokeassa raivossaan. Vihan syytä ei pidä SIIRTÄÄ viisauden jumaliin vain siksi, että säästyttäisiin VÄLTTÄMÄTTÖMÄLTÄ UHRAAMISELTA.

ON VÄLTTÄMÄTÖNTÄ UHRATA VIISAUDEN JUMALILLE. Ja olla uhraamatta SODAN JUMALILLE.

Jos näin ei tapahdu, sota tulee tuota pikaa ja se tulee olemaan hyvin paljon kauhistuttavampi kuin II maailmansota. Se tulee olemaan kenties koko ihmissuvun kuolinisku. Tuon oppimattoman, epäviisaa suvun, joka halveksi viisauden jumalia loppuun asti. Joka sylki viisauden jumalia kasvoihin loppuun asti.

Morfisten kenttien romahdus, joka sodasta seuraa, paljastaa länsimaisille ihmisille -- tosin liian myöhään -- esimerkiksi sen, että edes nykyistä teknistä osaamistasoa ei voida säilyttää, jos morfiset kentät romahtavat kokonaan. Sodan jälkeen kukaan ei yksinkertaisesti enää kykene kehittämään teknologiaa. Teknologinen tieto on ensisijaisesti morfisen kentän tietoa ja vasta toissijaisesti patenttitietoa. 

 

16.6.2012

Kiertämällä avattava metallinen olutpullonkorkki ei olekaan kovin nerokas keksintö. Et voi nähdä onko pullo avattu vai ei ennen ostamista. Korkissa ei yksinkertaisesti ole mitään sinettiä.

EUKLIDISET RYTMIT

Tälle on näköjään keksitty jo ihan käsitekin. Olen kirjoitellut täällä miettinyt kuubalaisten rumbarytmien ja afrikkalaisten batarytmien olemusta. Rumba-clavehan on yksinkertainen esimerkki euklidisesta rytmistä.

Euklidinen rytmi tarkoittaa symmetriapulssiin perustuvaa rytmiikkaa. Symmetriapulssi on kaiken aikaa sama, mutta polyrytmiikka muodostetaan jakamalla erilaisia määriä iskuja symmetrisesti pulssin ympärille. Esimerkiksi Rumba-claven voi ajatella kaksiosaisena rytminä, jonka samankestoisille osille jaetaan kolme ja kaksi iskua. Iskuja voi kvantisoida vaikka 1/16 tai 1/8 osan tarkkuudelle, mutta tietokonemusiikissa ei tarvitse onneksi kvantisoida jos ei halua, koska tarkkuus on sämpäystaajuuden rajoissa ääretön.

Tässä pari juttua euklidista rytmeistä (1, 2). Wouter Hisschemöllerin sivulta voi ladata myös Macintoshille aplikaation. Järjestelmävaatimuksena on Java 1.6 eli OSX10.6 tai uudempi. 

Tässä MSP-Maxilla toteuttettu euklidinen rytmigeneraattori. Voimme kuulla rumba-claven perusidean:




 Tässä vähän vakuuttavampi miditoteutus:


ON STAGE

- Where is the street said building.
- I am the Street said Tree.
- Hi Street. This is a building. I mean I am the building. But Im not at the Moment looking for shoe.
- I mean my name is Street said Tree. She/he did'n know why she/he need to lie.
- Understand, but I really not need a shoe. 
- Hi Tree said street.
- What you doing here?
- I live here.
- I though you are Street said building.
- No, my real name is Tree. And I am not shoe by the way. And who knows you may need me.
- Interesting.
- Isnt it.
- I would say funny.
- Yes, rather funny.
- I must go nOw said building and walked aWay form the Stage.
Harva on tullut ajatelleeksi hakukonerunoiljaa aikamme Elias Lönrotina. Internetin tekstuaaliset sisällöthän suurimmaksi osaksi ajan myötä katoavat tallentumatta mihinkään.
Silmä on vain herkempi tärykalvo ja tärykalvo on vain herkempi iho. Kun iho kehittyy siitä tulee tärykalvo ja tärykalvosta silmän suunnattoman miellyttävä harmonia.

Kaunis nainen tahtoo olla hankala ja kypsä mies ei kaihda mitään niin tarkasti kuin hankaluuksia naisten kanssa. Siksi kauniiden naisten osaksi jää kypsyttää epäkypsiä miehiä ja epäkysien miesten osaksi tavoitella mahdotonta.
hiljaisuus musta ääni valkoinen kohina

BAUDELAIRE: PAHAN KUKAT SUOM. ANTTI NYLEN

Heti alkuun täytyy todeta, etten ole lukenut suomennosrunoja alusta loppuun, enkä todennäköisesti tule lukemaankaan. Sanon vain muutaman kommentin tähän Maaria Pääjärven Parnasso-kritiikkiin.

Ensinnäkin Kaijärven suomennos on minusta ollut aina ihan luettava. Tosin alkuperäistekstin kanssa sillä on vähän tekemistä muodon tasolla. Uuden suomennoksen suurin ansio, on se, että se tarjoaa koko alkutekstin suomennosten rinnalla.

Sen sijaan Nylenin suomennoksella en näe olevan itsenäistä kirjallista arvoa. Suomennokset eivät kanna itsenäisinä ilman alkutekstiä. Ainakaan minä en niitä yksinään jaksaisi lukea. Baudelairen runoudessahan ei ole kysymys, niin kuin nyt ei runoudessa yleensäkään ole kysymys mistään ajatuspohdiskelusta. Nylenin suomennokset toimivat kuitenkin hyvin alkutekstien lukemisen apuvälineenä.

Kaikki on siis uuden suomennoksen osalta tehty mielestäni oikein ja kompromissittomasti, kuten Pääjärvikin toteaa. Ratkaisut ovat perusteltuja ennen muuta siitä näkökulmasta, että Nylen ei ole runoilija tai ainakaan hänen Baudelaire-suomennoksensa ei minusta tunnu runoudelta. Silti Kaijärven tai Saarikosken tapa suomentaa klassinen runous itsenäisesti toimivaksi kirjallisuudeksi suomen kielelle ei ole mitenkään väärä, arvoton tai vanhentunut. Toivoisin, että noiden vanhempien tekijöiden olennaisiin kvaliteetteihin, ennen muuta itsevarmaan tapaan tuottaa runoutta suomen kielellä, kiinnitettäisiin tarkempaa huomiota. Vai onko kysymys siitä, että ihmiset eivät erota pelkkiä säkeisiin jaettuja sanoja runoudesta? Vapaa rytmi ei ole mikään säkeiden vapaa leikkaus jne. nämähän ovat perusasioita. Tietysti nykyrunous käyttää kaikenlaisia keinoja, mutta aina pitäisi kysyä: miksi? Mitä kvaliteettia kukin keino palvelee, ja miksi se on mahdotonta tai mielenkiinnotonta muilla keinoilla?

Elina Merenmiehen piirros kannessa on aivan mahtava.

KANTASOLU


(Kuvien lähde: Google-kuvahaku)

PAINOVOIMA

Ihmiset jotka erinäisin tunnereaktioin nousevat sellaisia asioita vastaan, jotka he voisivat vain välinpitämättömästi ja tyynesti kiertää ovat epäloogisia silloin kun he eivät puhu morfisista kentistä ja niiden gravitaation synnyttämästä raskaudesta. Se mitä tapahtuu on tämä: heidän fyysinen olemuksensa kohtaa morfisen kentän ja heidän tietoisuutensa ei jaksa omin avuin irrottautua sen painovoimasta. Kysymys ei silloin ole yksinkertaisesta ja kevyestä väistämisliikkeestä, vaan irtautumiseen tarvitaan väkivaltainen impulssi. Alhaiselta vaikuttava tunnereaktio on tuo impulssi. Se on alhainen, ei (poliittisen) luonteensa takia, vaan siksi että sen käyttämä energia on karkeaa. Ilman tietoisuutta kentistä tuo energia ei voi koskaan hienontua, koska törmätään aina yhtä väkivaltaisesti asioihin jotka tietoisuus vain elegantisti väistäisi. Ajattelu on kevyttä, morfisten kenttien painovoiman kumoamisena. Ajattelun vastuu on tietoisuus joidenkin kenttien välttämättömyydestä ja väistämättömyydestä. Me emme voi irtaantua kaikesta ja kokonaan.

TUNTOAISTI

Digitaalisen kuvan ihminen on ihminen korostetusti ilman tuoksua. Äänitetyn musiikin ääni on korostetusti ääni ilman visuaalista tilaa, ääni ilman tuoksua, fyysistä muotoa jne. Tämä aistien välinen hetkellinen epäharmonia on ominaista joillekin taidemuodoille ja se on niiden vahvuus. Ne nimittäin pakottavat taiteen havaitsijan aktiivisesti kuvittelemaan tai synnyttämään jonkinlaisen harmonian, joko keskittymällä vain yhteen aistiin ja sulkemalla kaiken muun pois tai mielikuvituksen avulla. Vain epäharmonian tutkiminen ja tunteminen tekee täysin tietoiseksi harmoniasta. Ellei epäharmoniaa tunne, harmoniaa ei milloinkaan voi saavuttaa, toisin sanoen, harmonia ei silloin ole päämäärä koska se on aktuaalinen tila. Harmonia on siis yhtä paljon tuntoaistin kuin maailman ominaisuus. Harmonia on houkutellut tuntoaistin esiin moninaisten organismien valtamerestä. Epäharmonia taas hautaa tuntoaistin moninaisten organismien mereen. Harmonia on kahden maiseman päällekkäisyydestä ja samanaikaisuudesta syntyvä välittömästi fysiologisesti tuntuva eheydessään miellyttävä vaikutus.

15.6.2012

DREAM HOUSE 4-5.5.2012



Koko Dream House lähetys täältä. Janne Särkelä & Sarana, erittäin hienostunutta ambienttia. Visa-Valtteri "Visy" Pimiän melodioita. Visy Pimiän mielenkiintoinen setti kannattaa kuunnella Dream Housesta.

Sirpa Jokinen demonstroi äänitilanteen tai auditiivisen tapahtuman estetiikkaa (samoin Nestori Syrjälä, kuvataidetaustaisia molemmat). Äänitilanteen ajallinen ja paikallinen rajaaminen äänityksellä on oma todellisuuden huomioinnin muoto, siis taidemuoto sinänsä. 

Myös Dennis Tanin ja Katri Ikävalkon Dream House setti "Touch of Spirits" on kiinnostava. Tan käyttää korkeaa naisääntä ja Msp-Max ohjelmointia luomaan hyvin samantapaisen vaikutelman kuin  itse koin toisenlaisessa yhteydessä. Olen kirjoittanut tapahtumasta, mutta en löydä merkintää nyt tästä blogista. Itse äänitin pannukellosoitintani eräänä yönä, äänityksen aikana aloin vähitellen erottaa korkeaa jatkuvaa ääntä. Ääni alkoi erottua selvemmin ikään kuin yläharmoonisista muodostuvaksi laulujatkumoksi. Kuuntelin laulua haltioissani enkä lopettanut soittamista kuin ehkä 30-45 minuutin kuluttua äänen kadottua. Olin innoissani kuulemaan tuottaisiko äänitys saman vaikutelman uudelleen. Mutta tietokone oli jumissa (vaikka olin juuri kuullut kuulokkkeista soittoani). Uudelleen käynnistyksen jälkeen en löytänyt tallentunutta tiedostoa tuosta äänityksestäni. En tiedä onko ilmiölle, äänelle, tietokoneen sammumiselle jne. selityksenä jokin psykoakustinen harha-aistimus, sattuma tms.

RANK-ensemble tarjoaa ohjelmassaan mielekästä äänentutkimusta hiljaisuuden valossa. Paljon taukoa ja tilaa hienovaraisten ja vain ihan hetkittäin rujojen äänien ympärillä, silti orkesterillista olemista.

MAA productions -osion lopussa on mielenkiintoisia avauksia Esineiden karnevaalin suuntaan.

Meida Lab productions -osiossa puolestaan on kehitelty mielenkiintoisesti edelleen Google Translator -äänisynteesin hyödyntämistä äänitaiteessa. Juttua on laajennettu äänitetyllä puheella.
 
Nestori Syrjälän käsitetaiteelliset teokset tutkivat mm. sitä missä kulkee mainosmusiikin, hissimusiikin, kevyen musiikin ja taidemusiikin raja. Onko kaikki hissimusiikki ideologista? Voiko kevyt musiikki olla ei-ideologista?

Jani Purhonen saunoo jaa puuhailee muuta mukavaa studioaikansa. Vai soittaako hän ainoastaan puuhailun ääniä nauhalta, vai soittaako hän äänitettä jossa joku puuhailee studiossa ja soittaa puuhailun ääniä nauhalta, vaikea sanoa.

Chi-Hsia Lai luo struktuureja hienostuneista lyömäsoitinäänistä ilmeisesti MSP-Maxin ja Super Colliderin avulla. Lisää "Lisa" Lain hienoja teoksia löytyy esim täältä.

Lopuksi Davide Panizza vetää mahtavan karaoken ipodinsa kanssa.
 
Dream Housen ohjelma täällä.


Jos ihminen on kaikkea kohtuutta ja tietoisuutta vailla, on parempi etta han on idealisti kuin materialisti. KGB-agentti Juri Bezmenovin moniselitteinen luento 1980-luvun alusta. Muuttujia luennon sisalla kannattaa vaihdella, ja varmasti myos Bezmenov on tarkoittanut niin. Bezmenov esiintyi loikkarina ja antikommunistina, mutta teravammin hanen puheensa viiltaa nykyhetken kapitalistista maailmaa, 20 vuotta Neuvostoliiton tuhoutumisen jalkeen.
Entinen KGB-agentti selittää poltergeistilmiötä:

PAIMENRUNOUS

Espanjalainen runous: Scottish Highland -runous: Intialainen runous: Lurch-runous: Texas longhorn-runous: Amerikkalainen maatalousteollisuuden vastainen runous: Brasilialainen runous tänään: Paranormaali amerikkalainen runous:

AGRIPROOSA LÄNNENMAILLA

14.6.2012

lintujen luostarin johtajatar

KUTEN SANOTTU FASISMIN RIKOKSIA EI OLE KÄSITELTY EIKÄ TUNNUSTETTU, SAATIKKA TUNNISTETTU

On mahdotonta ajatella, että natsileireillä ei olisi tapahtunut systemaattista saksuaalista väkivaltaa ja mitä ihmeellisimpiä "pitoja" myös aivan korkeimpien toimihenkilöiden piirissä. Ainoa todiste tästä on oikeastaan se vimma ja toisaalta tarkkuus, jolla natsit syyttävät tällaisista rikoksista kaikenlaisia syyttömiä ryhmiä, jotka itse tuntevat syyttömyytensä. Mutta kaikki heidän aktuaalinen toimintansa viittaa siihen, että psykologisen välttämättömästi juuri tällainen luuranko on oltava vielä kaapissa. Tämä on tunnustamaton ja käsittelemätön rikos toistaiseksi. Nuo asiat on vain täydytty järjestää vielä äärimmäisemmällä tavalla salaisesti. Yhtäkään silminnäkijää (itse tapahtumalla tai sopivien vankien valinnalle ja katoamiselle) ei tietenkään ole jätetty elämään (koko se joukko josta "sopivat" on valittu on välittömästi tuhottu). Tästä jos mistä on huolehdittu "saksalaisella järjestelmällisyydellä". Itseasiassa saksalaiselle järjestelmällisyydelle ei varmasti tämän todellisempaa syytä voi kuvitellakaan. Kenties koko holokaustin salattu syy onkin juuri tässä järjestelyssä: seksuaalisten rikostn salaamiseksi on välttämätöntä tuhota "valittujen" lisäksi myös "ei-valitut", jotta valitsemisen seksuaalisfysiologiselle perusteelle ei jää silminnäkijöitä ja todistajia. Hössin kaltaisten luonteiden velvollisuudentunto on ymmärrettävä tämän tyyppisiä intiimeitä ja salattuja rikoksia vasten. En tietenkään tarkoita mitään "normaalia sukupuoliyhdyntää", joka natsien retoriikassa on tietenkin hirvittävä rikos (kuvaava natsisatiirinen asenne: normaali on rikos, koska vain epänormaali ja sairas on sallittua... mitä sairaampaa sen parempaa, heidän implisiittisen esteettisen koodistonsa mukaisesti). Niitä täytyy olla valtava määrä. Hänen tyyni järkevä ja porvarillinen asenteensa on vain kaksinkertainen naamio näille välttämättä olemassaoleville tosiasioille. Mikään ei estä hänen älyllisellä tasollaan sitä, että kaikki "sielullisuus" on tietoista jäljittelyä.
On selvää, että imperialistisen kapitalismin palveluksessa olevat korkeimmat johtajat ovat moraalisesti verrattavissa suoraan SS-johtajiin.
 
Retorisesti heitä vastaan pitää käydä samoilla aseilla, joilla natsit hyökkäsivät juutalaisia vastaan. Kysymys ei ole silloin mitään "kansanryhmää" vastaan hyökkäämisestä eikä myöskään "luokkaa" vastaan hyökkäämisestä. 

He ovat yksinkertaisesti SS-miehiä joita yhdistää tietty koulutus ja moraalikoodi. Heidän ei pidä millään tavalla olettaa eroavan Himmlerin tai Rudolf Hössin kaltaisista ja hänen apureistaan.


KOLME TEESIÄ

1. On olemassa ihmisrotuja yhtä vähän kuin on olemassa sekarotuisia susia. Koirilla on rotuja, ne ovat ihmisen toiminnan tulosta, ihmisten tarpeiden täyttämiseksi tarkoituksella luotuja. Yli-koira on yksi ja sama, eikä se ole seurausta mistään rodunmukaisesta koiraelämästä.  

2. Ei ole olemassa mitään pysyviä luonnonlakeja tai yhteiskunnan tai elämän kehityslakeja. On olemassa vain toinen toisikseen hitaasti muuntuvia normin ja poikkeaman vastakohtaisuuksia. Edes perustavimmat fysiikan lait eivät ole ikuisesti samana pysyviä, aineiden ominaisuuksista tai orgaanisen elämän ominaisuuksista puhumattakaan.

3. Minkään luonnosta tai eläinkunnasta palautuvan metaforan, käyttäytymissäännön tai yhteiskuntaorganisaation perusteella ei voi arvioida ihmiselämää. Ihmiselämä ei ole verrattavissa mihinkään muuhun, paitsi rappeutuneissa paikallisissa muodoissaan ja hetkellisesti. Teesi 1. on siis tämän mukaan suhteellinen.

13.6.2012

Murhaaminen on fasistin huumoria.

"Ja kun nousin ja hiivin ulos parakin takaovesta ja katselin vastapäistä krematoriota, näin sen vieressä ulkona avotulen, johon heitettiin lasten ruumiita. Kuolleita ja vielä eläviä; sillä kuulin lasten kirkumista, näin miten tulenliekit leikkivät hennoilla ruumiilla..."Tri Lucie Adelsberger

Niskalaukaus on hengitysilma, jota ilman fasisti tukehtuu.

Fasistit ovat aina ja kaikkina aikoina samanlaisia, tämän saatoin todeta jo armeijassa, joka ympäristö saa nämä tyypit usein hekumoimaan niskalaukauksen ajatuksella... pelkkä sanaa maistuu heidän suussaan erityiseltä. Uhriksi heille sopisi kuka tahansa sopivassa asemassa oleva, samantekevää mitä kansallisuutta, "oma" vai "vihollinen".

Kukin persoonallisuus on luonnostaan joko äärettömän hyvä tai äärettömän paha, ja pyrkii teoillaan tietoisesti tai tiedostamattaan absoluuttiseen hyvään tai absoluuttiseen pahaan.

Hyvä ihminen tunnistaa vaistomaisesti ne keinot, jotka voivat olla mahdollisia pyrittäessä hyvään.

12.6.2012

Höss taitaa olla katumuksentekijä. Hänet hirtettiin aivan hänen katumuksensa alussa. Sen työn täytyy jatkua.

"Täten olemme vain halunneet selvittää, että se oikeassa-olemisen paatos, joka sävyttää Hössin kertomusta ja joka kenties voi harhauttaa kritiikittömän lukijan, lepää hyvin hataralla perustalla." Martin Broszat
Huuto.net on loistopaikka divariostoksiin. Kohta jo kaikki Maeterlinckin suomennokset hyllyssä ja tarkistuksessa.

SUURIN TAIDE

Ivan Pirievin Karamazovin naiskohtausten kaltaista jälkeä ei saa aikaan muu kuin isä aurinkoinen kutittamalla pöydän alla rooliaan suorittavan kaunottaren haaroväliä höyhenellä. Räjähdys. Ylistetty olkoon stalinismin ylipappi! Riivatut, riivatut, kuvausten jälkeisen elämänsä hullujenhuoneella tai luostarissa viettäneet Pirievin naiset! Todellinen narttujen ja noitien yhteislaulu Aljosa Karamazovin, nuoren mukin hullujen silmien alla. Koko valkokangas kolme tuntia tiheänä riivattuja riivaajia, Dostojevskin hullujen galleria, poikkeusihmisiä, slaavilaisia yli-ihmisiä, sadistisia saatanoita poroporvarille. Tätä elokuvaa ei voi viittä minuuttia satunnaisesti valitusta kohdasta katsoa puhkeamatta liikutuksen tai kauhun kyyneliin. Nyt Dmitri Karamazov huutaa Heil Hitler ja tekee natsitervehdyksen ilmaan! Jumalhoukka-Grisha hyökkää kahleissaan luostariin ja sylkee raamatun päälle. Munkit menettävät järkensä kuin SS-miehet Furerin kuolinsanoman kuuluessa radiosta! Dostojevskin hulluus täydessä käynnissä kuin hyökkäysvaunun irrotettu moottori, jonka pakokaasu ohjataan poroporvareilla täytettyyn elokuvakatsomoon. Mielettömät määrät viinaa, munkkejä, huoria, sotilaita, hulluja, madonnia, pylväspyhimyksiä pylvästäkin korkeampien palavien ruumiskasojen äärellä. Kysymys mystiikasta kirkuu läpi kosmisen yön. Venäläinen ihminen pamahtaa juovuspäissään sattumalta hillittömän kiihkon vallassa hämäräniin öisiin neuvonpitoihin kaunotarten ja salaneuvosten keskelle syrjäisissä maalaiskartanoissa. Ajettuna asumaan arolle määrättömien rikkauksien päälle, tuomittuna tulenpolttavaan sisäiseen rikkaudentaakkaan. Ovista ja ikkunoista mustalaisia herra armahda mustia humalaisia venäläisiä irstaita kuin pikkulapset tai enkelit, kaksikaulaiset, kolmekaulaiset, nelikaulaiset kithairat likaisilla käsivarsillaan. Nykyään mustalaiset eivät laula eivätkä tanssi. Pää toimii kuin tietokone, jota on käsketty olemaan muistamatta mitään. Vain odottaa jotta kesä alkaisi ruoho alkaisi kahdella kädellä kaikkialta yhdellä kertaa. Kun kuin päästäkseen runouden tunnelmaan, on oltava kuumissaan, on voitava viilentyä hieman. Ihmisen suvunjatkaminen olematta mikään helppo juttu on vaikea juttu jos haluaa olla tosionnellinen. Ja kaikki voidaan viedä pois kuin kuvausten jälkeen loppuun käytetty näyttelijä kierrätetään hullujen mustalaisleiriin joka on koko maailma. Ihminen liikuttuu siitä että ensin ajattelee toista pahalla mutta saa vastineeksi parhautta. Miten paljon suurempi taiteilija Piriev on Dostojevskia?
Kukapa näitä toisiaan raatelevia kauniita eläimiä ei haluaisi heiltä itseltään pelastaa.

ARBEIT MACHT FREI

Mielenkiintoista, että tämä Hössin kuuluisa aforismi tarkoittaa Hössin mukaan työtä juuri gurdjiefflaisessa eikä marxilaisessa merkityksessä. Mahdollisuus työhön keskitysleirillä oli vangille tarjottu hyväntahdon ele, jota vain harva osasi oikein arvostaa. Työn avulla vanki saattoi työskennellä itsensä kanssa sisäisesti ja estää henkisen luhistumisen ja työhönkelpaamattomuuden ennen teloitusta. Sisäistä työtä tehneitä ihmisiä oli Hössin mukaan siistimpi teloittaa, koska he eivät ulisseet tai juoksennelleet puolikuolleina ympäriinsä etsien napakkaa SS-saaappaan potkua päähän. Sisäinen työ on siis hyvä.

Aforismi kuvaa Hössille, leirilääkäri Mengelelle, Eichmannille ja muille ystävyksille tyypillistä leppoisaa huumorintajua.

HANNAH ARENDT JA PORNON KUIVA HUUMORI

on hahmo, joka melkein saa Hössin muistelmien jättämän kuohunnan tyyntymään.

Miten voi olla olemassa näin oudolla tavalla typerä ihminen?

Jo Hössin muistelman ja lausunnot työtoversitaan Eichmanista räikeästi puhuvat vastaan Arendtin tulkintaan Eichmanin persoonallisuudesta ja natsismin syvimmästä olemuksesta.

Natseilla ei ollut kerrassaan mitään tekemistä "arkipäiväisyyden" tai "porvarillisuuden" kanssa.

Arendt vaikuttaa hölmöltä (tai pikemmin hölmöä teeskentelevältä), joka on kykenemätön ymmärtämään natsien kieroa huumorintajua (Karl Fritchin ylpeily Eichmanille keksinnöillä, kuten hyönteismyrkkky Cyclon B:n käyttäminen syöpäläisten torjuntaan... ja Eihmanin vastaus: mikä tässä on uutta ja keksinnöllistä? Cyclon B:hän on tarkoitettu juuri syöpäläisten torjuntaan) tuntemaan niitä emotionaalisia hienovirtauksia, jotka natsismin takana toimivat.

Natsismi on pornon kuivaa huumoria, sublimoitunutta ääretöntä vihaa, käytännöllistä mustaa ironiaa ja yhteiskuntasatiiria, nurinkäännettyä marxilaisuutta, anti-antifasismia, antisemitismiä, nurinkäännettyä ironista raamatuntulkintaa (siis ei-tulkintaa) jne. Perversio, joka voi yhtä hyvin tänäkin päivänä. Kaikki moraaliset ihanteemme periytyvät SS-huumorista.

Koko holokausti on Hössin tarkasti kuvaamana jonkinlainen täydellinen satiirinen romaani, virheetön mustan huumorin taideteos, kenties saksalaisuuden virheettömin luomus. Satiirin kohteena on saatanan edessä pulikoiva ihminen. 

Natsit samalla käsittelivät tämän teeman täydellisimmällä mahdollisella tavalla. Siksi on ihan turha nykyään enää kirjoittaa tästä aiheesta kovistelevia romaaneja, jotka eivät parhaimmillaankaan tee mitään vaikutusta verrattuna Hössin muistelmiin.

Tässä umpikujassa ihmettelen, että SS-moraaliin ja huumoriin perustuvien romaanien kirjoittelu sen kuin lisääntyy meillä ja muualla. Kohta ei taas mitään muuta olekaan. Ihmettelen, että ihmiset eivät laajemmin kiinnostu kyselemään vaihtoehtoja näille jo loppuuntestatuille ja kelvottomiksi todetuille maksiimeille. Mistään ihmisluonnonlaeista ei ole kysymys. Venäläiset ja monet muut ovat miettineet näitä asioita paljon. Katse pitää kääntää vaihtoehtojen suuntaan. SS-huumorille ei kansakunnan tulevaisuutta voi rakentaa.
Syöpäsairaat keksivät sellaisen lopullisen ratkaisun ongelmaansa, että kaikki syöpälääkärit tapetaan. Lääkärit tapettiin, sairaat kuolivat, sen pituinen se.

SÄÄLI ON SAIRAUTTA, HELLÄKÄTISYYDESTÄ RANGAISTAAN

Hössin muistelmien jälkeen ihmettelen -- täysin ilman kiihtymystä tai vihantunnetta--, ettei näitä saksalaisia fasistisaatanoita ja heidän kaikkia ihmeellisiä "rotuveljiänsä" (samanlaisia saatanoita kuin muutkin) ja kaikkia apureita tapettu viimeiseen pikkulapseen Saksan häviön jälkeen. Ihmettelen, että näin sairaalle kansakunnalle piti vielä antaa mahdollisuus elämään, vihaamisensa ja revanssinhalunsa jatkamiseen. Liittoutuneet säälistä helläkätisesti armahtivat paatuneet rikolliset. Pelkkä "sotasyyllisten" tuomitseminen kuolemaan ei tällaisten tekojen jälkeen käy järkeen. Sotarikosten vakavuuteen nähden esimerkiksi Suomi pääsi sodan jälkeen kuin koira veräjästä. Natouhon ja revanssihalun huumassa pitäisi muistaa, että Suomea ei ole koskaan oikeastaan kohtuullisesti rangaistu osallisuudesta järjettömiin sotarikoksiin, kieroilusta puhumattakaan. Siis "kohtuullisesti rangaistu", esimerkiksi koko upseerikunnan tuhoamisella. Kosto täysin ylivoimaisen vihollisen puolelta olisi jo tarkoittanut enemmän: maan miehittämistä, koko kansakunnan tuhoamista ja rippeiden assimiloimista Neuvostoliittoon. Mutta näin ei jostain kumman säälistä tapahtunut, säälistä kansakuntaa kohtaan, joka niin kerkeästi itse yhä edelleen toistaa, että sääli on sairautta. Vain mitättömät vankeustuomiot pääpukareille. Saksaa kohdeltiin vain aavistuksen vähemmän silkkihansikkain. Miksi ihmeessä? Jotta tulisi taas uusi suursota ja saataisiin kalliisti maksaa säälistä? Vai kenties siksikö, että nämä läpikotaisin julmat ja tunteettomat siat joskus häpeäisivät kaiken ihmisyyden täydellistä puuttumista itsestään... häpeäisivät omaa alhaisuuttaan, kelvottomuuttaan, ritarillisuuden täydellistä olemattomuutta ihmiskunnan edessä? Häpeäisivät hävyttömät? Nämä eivät osaa hävetä. Nämä eivät tiedä mitä häpeä on.

II maailmansodan sotarikoksia ei alkuunkaan ole vielä käsitelty eikä sovitettu. Niitä ei milloinkaan voida sovittaa. Ne ovat ikuisia anteeksiantamattomia rikoksia ja syyllisyys niihin tarkoittaa hidasta tuhoa jokaiselle niihin osallistuneelle kansakunnalle. Nurbergin sotatuomioistuimen tuomiot ja myöhemmät natsirikollisten tuomiot ovat pelkkää ulkonaista puhdistautumista ja näytöstä. Koko prosessi on oikeastaan vielä täysin kesken. 

Suomalaisesta näkökulmasta ainakin kannattaa miettiä onko näillä eväillä syytä juuri nyt ryhtyä lietsomaan rotuvihaa ja tuottamaan -- taas kerran, kuinka monta kertaa Hegel sanoikaan, että historia toistaa itseään -- vakavaa, koko maailman turvallisuutta horjuttavaa painetta Venäjän rajoille.

11.6.2012

NATO

Hössin muistelmat antavat tarkan kuvan siitä mikä oli Saksan kansallissosialismin sisältö ja mikä oli jo tiedossa 1920-luvulta alkaen.

1) Jos Suomalainen väite kuuluu: kansallissosialismin sisältöä ei tunnettu meillä, täytyy ihmetellä miten se on mahdollista, kun Hitlerin kirjoitukset tunnettiin hyvin ja toiseksi, mitä järkeä on liittoutumisessa sellaisen osapuolen kanssa joka ei jaa liittolaisilleen tärkeimpiä ja olennaisimpia tietoja. Olla siis hyödyllinen idiootti. Hitlerin kirjoituksien pitäminen pilajuttuina on sama kuin pitäisi jotain Halla-ahoa puheita tai koulumurhaajan netissä antamaa uhkausta harmittomana mahtailuna ja pilajuttuna. 

2) Jos Suomalainen väite kuuluu: kansallissosialismin sisältö tunnettiin meillä läpikotaisin. Mitä järkeä on puhua erillissodasta? Ja miksi denatsifikaatiota ei meillä koskaan suoritettu? Kysymys sodasta Neuvostoliittoa vastaan oli silloin Suomen puoleta hyökkäyssotaa vailla voitonmahdollisuutta. Miten tällainen voi olla tulkittavissa muuna kuin omien kansalaisten tahallisena ja suunnitelmallisena teurastuksena?

Kummassakin tapauksessa liittoutuminen on Suomen kannalta demokraattisesti järjetöntä.

Sama pätee Natoon. 





HALLA-AHO, BREIVIK JA HITLERIN HAAMU

Oletan, että niillä postituslistoilla, joilla Jussi Halla-aho on mukana tunnetaan historia ja äärioikeiston poliittiset keinot tarkasti. Nuo keinot ovat keskusjohdettuja. Keksinnöllisyyden ja luovuuden ilmapiiri on samantyylinen kuin voi lukea vaikka Rudolf Hössin muistelmista. Natsi piittaa prioriteettikysymyksistä... kuka silloin keksi sen ja sen härskin ironian... sen ja sen juutalaisten kidutuskeinon. Natsismin luovuus on pornon luovuutta koko maailman kokoisella leirillä, jossa kaikki ihmiset ovat alistettu näyttelijöiksi.

Tutustumatta tarkemmin Breivikin tekstiin, voi keksiä senkin opportunismiksi. Monet tulevat natsivaikuttajat istuivat 20-luvulla profeetallisen pitkiä kuristushuonerangaistuksia murhista ja joukkomurhista. Poliittiset äärioikeistovangit olivat sitten automaattisesti Hitlerin ja Himmlerin luottomiehiä ja SS:n kantavia voimia. 
 
Samalla logiikalla: Breivikiin jos kehen ylösnoussut Furer voi luottaa. (Hurskas) Hulluus ei ole ongelma. Kuten Hössin muistelmista voi lukea, natsikomennossa todellisuuden tila on paljon hulluutta kauheampi. Hössin muistelmat myös todistavat hypoteesin, että natsihallinnon "päämäärä" ei missän vaiheessa ollut sodan voittaminen vaan keskitysleirien ihmiskokeet -- motiiviton sadismi. Keskitysleiri on natsismin itseisarvo ja päämäärä: rotuteoreettinen kokeellinen totuus ihmisestä.

Se mistä natsit eivät paljon välittäneet, oli tosiasia, että heidän juhlimansa "pahimmat mahdolliset olosuhteet" ovat vain inhimillisen totuuden toinen puoli, samalla kun toinen puoli -- parhaat mahdolliset olosuhteet -- katoaa kokonaan näköpiiristä. 
 
Kuolemanenkelin roolin näytteleminen oli SS-upseerin tärkein ja keskeinen tehtävä. Näytelmän kesto ylitti kaikki odotukset tuolloin. Höss muistaa, ikään kuin syvästä unesta havahtuen "sodan voittamisen päämääränä" vasta muistelmiensa loppupuolella. Jos katsoo niitä suuntia joihin Saksa suinpäin hyökkäsi, ei kai kukaan alkuunkaan olettanut, että suhteellisen pieni valtio ja pieni kansa voisi lyödä apureineen koko maailman?

Arvokasta oli elämys, "murhaelämys", sinänsä. Tämän todistaa se, että Himmlerillä, Eickellä ja vastaavilla oli tärkeämmiltä ja motivoidummilta sotakiireiltä jatkuvasti aikaa puuttua yksittäisiin pikateloituksiin ja valtavat jahdit ja rangaistukset joita paenneiden vankien ja pienimpien rötösten selvittämiseksi laitettiin säntillisesti ja mitään voimia säästämättä toimeen. Energiaa pikkumaiseen, äärettömän pedanttiin sadismiin oli paljon enemmän kuin huoltoon ja sairaiden hoitoon jne. Ne olivat fasismin maalaustaiteen, fasismin luovuuden tärkeitä yksityiskohtia, joita ei sopinut unohtaa. Fasisti ei ole mikään Ilja Repin, joka Kasakoissaan maalaa sivuhenkilön kultaompeleisen palttinapaidan epämääräisesti vain siksi, että katsojan huomio keskittyisi keskeiseen aiheeseen.
  
Kansanryhmänvastaisesta kiihotuksen tekniikasta Höss analysoi Der Sturmer -lehteä, joka on hänen mukaansa esimerkki huonosta kansakiihotustekniikasta, joka kuitenkin sai paljon alhaisinta keskitysleiriväkivaltaa aikaan. Tunnustukselliseen tyyliinsä Höss tunnustaa, että lehteä salapäätoimitti juutalainen (mikä ei kaiketi pidä paikkaansa). Tällaisia vastaavia kieroja tunnustuksia Hössin muistelmat ovat ehkäpä täynnä, ja siksi Halla-aho toteaisikin niistä: "Epäluotettava lähde mihinkään arvioon."
 
En koe mässäileväni pelolla (kauhuviihdetyyliin) lukiessani sellaista ainutlaatuista ja persoonallisuuden kokonaan uudelleen muokkaavaa dokumenttia kuin Hössin muistelmat. Yritän lukea luovasti ja vapaana ennakkokäsityksitä. Vilpitön haluni on ymmärtää, ohi esipuheiden ja ennakkokäsitysten, mitä ihmettä on tapahtunut. Ihmisen "sielullinen elämä", johon esim. Höss tämän tästä viittaa on pitkälti tuntematon ja vain arvailujen varassa. Yritän selvittää itselleni edes jotenkin sitä, mikä ylipäätään voi olla inhimillisesti mahdollista. 
 
Breivik ja Halla-aho ovat mielestäni samaa sarjaa Hössin vältellen ja häveten kuvaamien keskitysleirien vartijatyyppien kanssa. On arvoitus, millaisia ihmisiä sitten Hössin kaltaiset ovat siviilielämässä. Melkoisia erikoisuuksia epäilemättä. Himmler oli baijerilainen kanatarhuri. Höss itse oli maatalousasaintuntija syrjäisellä maaseutupaikkakunnalla (joskin oli ensimmäisen maailman sodan sankari ja sai 1. luokan rautaristin 17 vuotiaana. Poliittinen äärioikeistolainen kuritushuonevanki murhasta, jonka otti lojaalisuuttaan syykseen).
 
Käsittämättömin asia koko historiallisessa fasismissa ja tyranniassa yleensä on ehdoton mysteerinen auktoriteettiusko. Korkeimpien SS-upseerien kohdalla se ei voinut perustua naiiviin ajattelemattomuuteen ja intomielisyyteen. Sitä mysteerisempi tämä asia on nykyisin, kun se uusi Fuhrer jonka nimeen Breivik ja Halla-aho mysteerisesti vannovat, ei ole vielä julkisesti ilmoittaunut missään. Ilman muuta kysymys on uskonnosta. Kenties kouluampujat ja muut vastaavat ovat tämän natsihelvettiäkin pahemman uskonnon profeettoja ja marttyyreja.

Höss kuvaa SS-miesten mysteeristä auktoriteettiuskoa mielenkiintoisesti: 
"Kun Johtaja itse oli määrännyt "juutalaiskysymyksen loppuratkaisun" (Endlösung der Judenfrage), ei vanhan kansallissosialistin, vielä vähemmän SS-upseerin, sopinut harkita asiaa. "Johtaja käski, me seuraamme" -- se ei ollut meille mikään fraasi. Se oli vakavasti tarkoitettu. Pidätyksestäni lähtien minulle selitettiin yhä uudelleen, että olisin voinut torjua tämän käskyn, että olisin voinut saman tien vaikka ampua Himmlerin. -- En usko että tuhansista SS-upseereista yksikään olisi pystynyt edes ajattelemaan sellaista. Se oli yksinkertaisesti mahdotonta. Varmaan useat SS-upseerit moitiskelivat monia RFSS:n kovia käskyjä, mutta jokaisen niistä he panivat toimeen. 
 
Reichfurer SS aiheutti säälimättömän kovilla käskyillään monille SS-upseereille katkeria sisäisiä vaivoja, mutta luullakseni ei kukaan heistä olisi uskaltanut nousta häntä vastaan, ei edes sisimmässä ajatuksessaan. Hänen persoonansa RFSS:nä oli loukkaamaton. Hänen periaatteelliset käskynsä Fuhrerin nismissä olivat pyhiä. Niitä ei sopinut arvostella, ei selittää, ei tulkita. Ne pantiin toimeen viimeistä piirtoa myöten, vaikka olisi tietoisesti täytynyt uhrata henkensä, kuten lukuisat SS-upseerit sodan aikana tekivät. Turhaan ei SS-koulutuksessa esitetty loistavina esikuvina japanilaisia, jotka uhrautuivat valtion ja keisarin puolesta, joka samalla oli heidän jumalansa. Eikä SS-koulutusta voida verrata korkeakoululuentoihin, jotka sivuavat kuulijoita vain pintapuolisesti. Se juurtui syvälle SS-upseereihin, ja RFSS tiesi hyvin, mitä hän saattoi vaatia Schutzstaffeliltaan (SS:ltä).

Mutta ulkopuoliset eivät pysty ymmärtämään, ettei yksikään SS-upseeri kieltäytynyt täyttämästä RFSS:n käskyjä tai surmannut häntä jonkin julman ankaran käskyn vuoksi.

Mitä Johtaja tai hänen -- meidän kannaltamme -- lähin miehensä RFSS käski, oli aina oikein. Myös demokraattisella Englannilla on valtiollinen periaatteensa: "right or wrong -- my country!", jota jokainen isänmaallinen englantilainen noudattaa." Höss, s.156

 "Right or wrong -- my country!"  Mutta nyt oli kysymys hyökkäyssodasta, joka kohdistui koko ulkomaailmaan! Samoin kuin Englannilla usein oli kysymys kolonnialismista. Vai onko näyttävä, hullu ulkopolitiikka juuri oire sisäpoliittisesta totalitarismin kaipuusta? Totalitaarisuus suhteessa ulkoiseen on vain rituaali, jonka avulla saavutetaan sisäinen totalitaarisuus, eli todellinen kansallissosialismin puhdas henki.

Natsisaksa käytännössä toimi tällä mystisellä perustalla loppuun asti. Minusta on aiheellista kysyä: miten se on mahdollista?

Nyt täytyy käsittää, että SS-miehelle mikä tahansa sieluton eläin (toisin sanoen itselleen tietoisella työllä sielua rakentamaton) on tasa-arvoinen. Ilamn sielua jokaisella lehtikirvalla ja ihmisellä on tasa-arvoinen ihmisarvo. Siksi cyclon B -hyönteismyrkkyä käytettiin myös ihmisten myrkyttämiseen. 
 
SS-mies ei voi edes teoriassa epäillä sielun olemassaoloa tai mystiikka, koska erityinen "sotaelämys" on juuri se välttämätön SS-koulutus, jossa SS-mies vihitään mystisen maailman tietoisuuteen. Vastaan on paha lähteä vaittämään, ainakaan ilman aivan erityistä sotakokemusta, jota nämä tyypit aina janoavat. Ja juuri tätä "ulkopuolinen ei pysty ymmärtämään" so. ei pysty mielessään läpikäymään ymmärtämiseen vaadittavan rituaalin tarkkuudella.

Mystiseen tietoon voi päästä muillakin keinoilla, lomailemalla jossakin Weberin "rationaalisuuden rautahäkin" ulkopuolella, esim. Ufassa. Mutta sitä vastaan ei voi oikein väittää -- kuten Wittgenstein tiesi -- totaalisen sodan todellisuudessa ilman erityistä sotakokemusta, johon SS-miesten varmuus perustui. Ja se vastaväite voi olla sitten vain muotoa: suurta huijausta kaikki. Juuri tätä muotoa on Einsteinin suhteellisuusteorian filosofinen loppupäätelmä: avaruus on pimeä, tyhjä, kuollut. Einstein ei suotta ollut Goebbelsin hampaissa. Mutta Himmlerillä ei ollut sotakokemusta, siis oikeaa mystistä vihkimystä. Siitä hetkestä kun kuninkaan uusien vaatteiden olemattomuus paljastui "oli vain kestettävä loppuun asti".
Neuvostomeininki salaviinatrokarien kanssa. Ei kovin edistyksellista pakottaa ihmisia mokomaan lainkiertelyyn. Kai se nyt on selva ettei alykkaita suurkaupunkilaisia voi mihinkaan kieltoihin sitoa. He tekevat kuitenkin mita haluavat. 

10.6.2012

EI OLE TODELLISTA

Venajalla on kaynnistynyt joku natsistinen alkoholin kieltolaki. Tavallista semjorkaa (Baltika 7) ei saa enaa ympari vuorokauden kaikista kaupoista. Esimerkiksi nyt joudumme lahtemaan joka korttelissa taydella teholla toimivan maanalaisen viina ja kalja trokauksen ammattilaisen pakeille, saadaksemme siemauksen iltaolutta. Voi vain kuvitella minka kokoluoka bisnes tama pimea viinan myynti nyt Venajalla on. Jos tama natsikomento on sita putinismia, niin sen taytyy kertakaikkisesti paattya! Venajaa ei tunne kohta Venajaksi = maailman vapaimmaksi maaksi.
Minä esiinnyin mielelläni koulumme juhlanäytännöissä kuolemanenkelinä. Sain hiljaista nautintoa lukiessani tekoituskäskyn eteeni tuodulle uhoavalle Robin Hoodille, jota näytteli paras ystäväni. Teloitus laitettiin heti täytäntöön. Oli hassua miten tuo moraaliton luontokappale siinä vaiheessa valahti keltaiseksi ja sanoi ettei sellaista käskyä olekaan. Sitten kun sidoimme häntä tolppaan, tämä torvelo kehtasi vedota korkeampiin voimiin. Maahan kaatuessaan ystäväni aina vielä hassusti potkaisi jalkaa ja vinkkasi silmää yleisölle. Eräs alaluokan kääpiö oli puettu Nietzschen viiksiin ja juutalaisen viittaan, hän raahasi ruumiin pois näyttämöltä. Alkoi tanssit, verihiutaleiden puutos, seksuaalisen toiminnan häiriöt, heitehuimaus, kehon vapina, näön hämärtyminen, poikkeavat verenvuodot, tahattomat liikkeet, silmän mustuaisten laajentuminen, virtsaamiskyvyttömyys, itsensä epätodelliseksi tunteminen, yliherkkyys auringonvalolle, korvien surina, pitkäkestoinen kuulojälkikuva.
Koko suku on koolla ja lähdössä Helsinkiin tanssiaisiin. Kotipihaan saapuu mielenkiintoisen näköistä väkeä naamiaispuvuissa. Useimpia suvussamme en ole koskaan nähnyt. Silinterihatustani roikkuu kangasrihmoja silmille ja korvien päälle. Lyön ne nitojalla kiinni hatun sisäpuolelle. Toinen kenkäni on kateissa. Sitä ei löydy taksista. Palaamme kotipihaan. Ei sitä näy sielläkään. Lähdemme jälleen matkaan. Sitten muistan isoäitini, varmaankin hän on korjannut kenkäni talteen. Palaan hevosvaunuilla täyttä ravia alas kauniin kesäisen kukkakedon viettävää riinnettä. Nykyisin paikalla on asfalttitie. En lähde enää Helsinkiin. Pietarilaisessa ravintolassa epäselvästi venäjää ja englantia sössöttäen tilaan punaviinin. Tarjoilija kaataa punaisen liköörin. Korjaan tilauksen selvästi englanniksi. Nauramme kömmähdystä pitkään. Viressä oleva tyttö kysyy hiljaa tarjoilijalta, voisiko hän saada samanlaisen minun laskuuni. Tarjoilija suostuu. Keskiyön valossa puistossa pojat heittelevät paperiin kiedottuja suuria vehnäleipiä korkeisiin metallitelineisiin ja kiipeävät syömään. Yksi leipä osuu päähäni, käännyn, hymyilen pojille. Metroaseman liepeillä joku heittää sytytystulpan taakseni jalkakäytävälle. Odotan pommin räjähtävän, ei mitään. Metrolinjat ovat jo lakanneet kulkemasta. Muistan juhlia, joihin olen saanut kutsun. Mielen valtaa ehdoton apatia ja yksinäisyys. Olen taas Helsingissä, Sörnäisissä. Etsin vessaa öisessä kaupungissa, syön ja syön. On koko ajan nälkä. Tapaan kaupungilla koulukavereita, joita en muistanut olevankaan, samoja joita tulen tapaamaan seuraavana päivänä Riihimäen Majakka-apteekissa ja kaupunkitorilla. Ravintolat ovat mielenkiintoisia, samoin turkkilainen ruoka. Käyn usein vessassa. Hyvännököinen keski-ikäinen mies yrittää iskeä. Lyön avarilla kasvoihin kuin ahdisteltu tytönhupakko. Vaistomaisesti ja salamannopeasti hän kääntää toisen poskensa ja kuin maistelllen herkullista suupalaa hymyilee veikeästi. Selitän nauraen kaverille, että olisin kiimassa jos olisin tytönhupakko. Vai onko sellaisia enää, tytönhupakkoja? Mies ainakin oli karismaattinen, baijerilaisen kanatarhurin näköinen. Mutta minulla on rajoitettu seksuaalinen elämä myös unissa, mikä ei tee elämää helpommaksi. Kokoajan tytöt mielessä, kokoajan seisoo. Ei siihen mahdu miehiä väliin. Ajatus ei luista eikä harhaile. En saa unessa orgasmia, en koskaan. Traagista ja vakavaa pillua en ajattele, naisessa on paljon muita hienouksia. Kuten vaikkapa nenä. Silti näen pillun unessa verraten usein. Harhailen taas jonkin suurkaupungin metroaseman liepeillä, etsin bussia aamupäivän hiljaisuudessa. Ihmiset ovat lähteneet osoittamaan mieltä. On taas nälkä.

RUDOLF HÖSSIN TIEDOSTAMATON

on suurempi universumia.

Sotilas puhuu lakkaamatta sielusta: hänen viimeinen velvollisuutensa on kuvata sielun täydellisen tuhoutumisen ornamentiikka.

Tämän jälkeen saksan kieli oli vain etäistä jälkikaiuntaa. Sillä kielellä sielun uudestisyntyminen ei enää ollut mahdollinen.
 
Herzog ei enää puhu saksaa. Kinski ei puhunut saksaa.

Eurooppalainen kirjallisuus ja runous todellakin päättyi: se sammui keskitysleirin komendantin näkökulmaan. Se ei enää kyennyt muuhun kuin toistamaan sielunsa hajaantumisen.
 
Ne meistä, jotka ovat taistelleet itselleen sielun, eivät enää ole eurooppalaisia.

FASISTIEN JEHOVA ON KUOLLUT!

Kun keskitysleirin komendantti, itsekin kuolemaan tuomittuna heittäytyy selkeällä lauseella panoptikonin silmästä havainnoimaan ja kuvaamaan ihmistä, siinä on suomalaisenkin modernin kirjallisuuden ihanne: viileä näkökuolma vailla kipeintä ihmismyötätuntoa. Läpikyyninen ironia on luonteeltaan ihmisen luomien olosuhteiden terävää pakkoa, tarkasti naamioitu tahattomaksi. Kaikki toiminta on puhdasta ironiaa: tiedostamattomaksi tarkasti naamioitua. Hitler, fasistien Jehova on kuollut! Kenelle vielä täytyy vannoa ikuista kuoleman enkelin uskollisuutta ja velvollisuudentuntoa? Eikä tämä ole pelkästään suomalaisen kirjallisuuden (tiedostamaton?) asenne. Eikö Rudolf Höss ole koko sotienjälkeisen modernin kirjallisuuden salattu perustaja.

9.6.2012

Taas vaikeuksia saksalaisuuden kanssa. Hössin muistelmat kaivaa syvältä. Uskomaton ahdistus. Fassbinderin Berlin Alexanderplatzia en pysty katselemaan.
ä ä n n ä
h t ä n y
t k ä ä n
Suomessa on toivo miehen
Venäjällä naisen nimi
Epäuskonsa puolesta
todellista uskoaan
edes itselleen tunnustamatta
on ihminen usein
taisteleva raivokkaimmin

7.6.2012

Neil Young & Crazy HorseOh Susannah

SAKSALAINEN BEAT?

Tällä hetkellä olen hyvin liikuttunut Aushwitchin komendatti Rudolf Hössin muistelmista. En sentään jumalauta ole mikään britti.

Saksalaisuuttakin on syytä kysyä vielä.

Eikö tässä kuulu jo etäinen vaimea beat.... beat.

"Brandenburgin kuritushuoneeseen oli kerääntynyt Berliinin suurkaupunkirikollisten kerma."

Höss, ehkä homoseksuaalisuuden syvin psykologi....

Tämä taitaa olla tärkeimpiä lukemiani kirjoja...

6.6.2012

"Epätieteellisesti voidaan käsitellä vain sellaista joka on jo tullut tieteen objektiksi." Friedell, III.s.578

MAETERLINCKIN AJANJAKSO?

On ehkä tärkeä nähdä, että Maeterlinckin aika ei koskaan tullut. 1900-luku unohti hänet.
"Maeterlinck ei, kuten melkein kaikki hänen aikalaisensa, merkitse loppua, vaan ensimmäistä alkua, josta uusi epäkypsä ja vielä epävarmana hapuileva ihmisyys alkaa kehityksensä. Hän ei ole virran suu, vaan sen lähde. Ei ole olemassa ainoatakaan elävää ajattelijaa, jossa tuo omalaatuinen coincidentia oppositorum, vastakohtien yhtyminen, joka on kokoonpantu suurimmasta epäilyksestä ja suurimmasta varmuudesta ja joka aina on johdantona uuteen hengenhistorian ajanjaksoon, olisi saanut niin itensiivisen keskittyneen, niin sisäisesti eletyn ja niin vaikuttavan draamallisen ilmauksensa kuin Maeterlinckissä." Egon Friedell, III s.577

SYYLLINEN JA SYYTÖN

Entä elokuva tai näytelmä, jossa jokaisen roolihahmon takana olisi kaksi (tai useampi?) keskenään ristiriitaista ihmistyyppiä, kuten Luis Buñuelin elokuvan Tämä intohimon hämärä kohde naispääosaroolissa. Esimerkiksi Morris Westin The Last Confessionista, Dostojevskin Rikoksesta ja rangaistuksesta tai Auschwitzin kommendantti Rudolf Hössin muistelmista saisi piinaavammin katsojan sympatian jyrkällä puolelta toiselle ailahtelulla leikittelevän dramatisoinnin tällä keinolla. Olisi jo tärkeää tässä maailmanajassa huomata, että todella suurissa oikeudenkäynneissä ei koskaan ole jyrkästi syyttömiä ja syyllisiä toisistaan erotettuina.

IKUINEN PÄIVÄLEHTIKIRJALLISUUSKRITIIKKI

"Ellei se voi suoranaisesti nolata elinvoimaista kohdettaan, pakotettuna nielemään halviksivimman ironisen sävynsä, se syöksyy päinvastaiseen taktiikkaan: piinavan tunnollisesti merkitsee muistiin ja tuskallisen tarkasti erittelee kynäpalkka-armeijansa monilukuisin sepostuksin jokaista muotiin tullutta roskakirjailijaa. Lähes ääretön keinovalikoima ja rikkiviisaus ainoana tarkoituksenaan elinvoimaisen esteettisen vaiston sairastuttaminen ja terveen järjen horjuttaminen."
Teehuijari!
Tähän liittyy sen heikkopäisen mystikon kirottu vaikutus.
Suuret henkiset uudistukset ovat melkein aina lähteneet kääpiövaltioista, keskisuurista piirikuntakaupungeista, suurenpuoleisista maaseutupesistä.
Aivan samalla tavalla kehittyi alppiurheilu.
Kirjoitelma vanhoista kukista.
Iloiset matkustajat hypivät ulos vajoavasta ilmalaivasta ennen kuin se tömähti pehmästi maahan. Lentoasemalla syntyi hässäkkä, matkustajat ja kenttähenkilökunta juoksivat ympäriinsä puolalaisissa nyöritakeissaan, vihreissä housuissaan, kirkuvissa liiveissään, suipoissa albanialaisissa sokeritoppahatuissaan ja tulenvärisissä kalabreeseissaan.

ILMALAIVA GIORDANO BRUNO

Ilmalaivamme on laskeutumassa kolme päivää kestäneen lennon jälkeen. Atlantin ylitys sujui todella hyvin. Voimakas vastatuuli hidasti lentämistä, myöhästyimme kymmenen tuntia. Ukkosmyrsky ja kova tuuli pakottavat viivyttelemään lentoaseman yläpuolella ennen laskeutumisen alkua. Nyt lentoaseman päällikkö ilmoittaa, että laskeutuminen voi alkaa. Laskeutuminen sujuu hitaasti mutta tasaisesti. Kiinnitysmaston läheisyydessä kytken moottorit peruutusvaihteelle jotta alus pysähtyisi. Pudotan painona ollutta vettä. Alus laskeutuu tasaisesti 60 metriä, heitän ankkurin alas. Kello on 19.25. Kaikki on valmista.

"Ja sellaisina ajanjaksoina, jolloin sielu laiminlyödään ja puudutetaan materialistisiin katsomuksiin, epäuskon ja siitä johtuvien puhtaasti käytännöllisten pyrkimysten avulla, syntyy käsitys, ettei "puhdasta" taidetta ole suotu ihmiselle erityistä tarkoitusta varten, vaan tarkoituksettomasti, että taide on olemassa vain taiteen vuoksi (l'art pour l'art). Tässä puoliksi estetisoidaan taiteen ja sielun välinen side. Se kostautuu pian, koska taiteilija ja katsoja (jotka puhuvat toisilleen sielujen kielellä) eivät enää ymmärrä toisiaan, ja jälkimmäinen kääntää edelliselle selkänsä tai näkee tämän silmänkääntäjänä, jonka ulkonaista taidokkuutta ja kekseliäisyyttä ihaillaan." 
 
"[l'art pour l'art] on tiedostamaton protesti materialismia vastaan, joka haluaa saada kaiken käytännöllisen tarkoituksenmukaiseksi."

 Ilmalaivan ruokasali.

1.6.2012

Mitä hittoa, kaikki peukutukset ovat kadonneet joka postauksesta?!

SELLAISTA OLI STEVELLÄ MIELESSÄ

Juuri kun ehdin haaveilla jostakin, saatan todeta: Apple tuo sitä parhaillaan markkinoille.

Tulevaisuudessa kaikki haaveet löytyvät siististi pakattuina kaupan hyllystä?


"Steve Jobsista me emme pääse eroon kuolemankaan jälkeen."


Teemu Arina

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com