31.5.2012

UUSI TULI&SAVU

näyttää todella hyvältä! Hei, mites täällä on jo tätä vesimarmorointi-ideaa, jonka juuri luulin keksineeni!

Harry Salmenniemen avausruno on suurinpiirtein yhtä päräyttävä kuin Henriikka Tavin Toivon avaus Lastu. Kumpaakin runoa lukiessa haluaisi yhtäaikaa ennen loppuun pääsemistä ahmia sisäänsä kokoelmallisen samanlaisia... alkaakin samassa jo itse kirjoittaa sitä kokoelmaa... näitä runoja ei kenties koskaan tule lukemaan loppuun... jää matkalle, täysin. Voi voi miten hienoa!

Ensimmäisen säkeistön loppuun olisi tällainen edittiehdotus:

tiedä miksi juhlissa nauretaan.
Eikä kukaan tiedä? 

Jäljemmäksi, ehdotus:

Hevosen siittimet ovat suuria,
mustia, täydellisiä. Siemenneste
ja iho kiiltää marmorina.
Virtsan määrä on valtaisa.
*

Juho Niemisen Vanha riimi vastaan uusi on oivaltava ja vapauttava johdatus skeemojen vertailevaan tiedostamiseen.


*

Teemaehdotus johonkin tulevaan lehteen: Henkisyys.

Eikö olisi mielenkiintoista tutkiskella moniarvoisesti ja monipuolisesti, kriittisesti, skeptisesti ja fanaattisesti lehden verran mitä sana "henkisyys" ylipäätään voi tarkoittaa taiteessa ja runoudessa? Eikö nyt olisi tämän pohdinnan aika?

30.5.2012

HENKISYYDEN KIELTÄMISEN TÄSMÄLLINEN TIEDE

Henkinen elämä ymmärretään usein väärin, ties millä ihmeellisellä tavalla, en edes yritä systematisoida niitä.

Henkinen elämä on hyvin yksinkertaista. Se on tiedostamattoman ja aistimattoman mutta vaikuttavan aktiivisen voiman hyväksikäyttämistä. Henkinen elämä kehittää työtapoja, joiden avulla tavallisesti vaikeina tai mahdottomina pidetyt älylliset haasteet ratkeavat toisella tavalla. Henkisille prosesseille on ominaista se, että ne ovat (rajoitetusti ja eristetysti) intuitiivisia.

Intuitiivisuus ei ole mahdollista henkisyyden kieltävässä arkielämän ympäristössä. Juuri siksi, ettei henkisyys olisi mahdollista, meillä on arki. Henkisyyden kieltäminen on todellisuudessamme paljon tietoisempaa kuin henkisyys. On vaikea sanoa, minkä kosmisen syyn nojalla näin on.  
Kandinsky oli minusta kyllä radikaalisti väärässä sanoessaan, että kaikki tekninen kehitys palvelee yksin omaan aineellista eikä lainkaan henkistä.

Minusta teknistä kehitystä voidaan käyttää joko selvästi henkistä elämää vastaan tai selvästi sen hyödyksi. Valinta on vapaa ja säilyy ihmisellä.

27.5.2012

TAIDEPOLITIIKAN PELINAPPULA


l'art pour l'art
fl'art pour fl'art
f'art pour f'art

Taidetta taiteen vuoksi ( lat. ars gratia artis) on sanonta, jolla on monta ristiriitaista ja vastakkaista tulkintaa. Vasili Kandinski vastusti taidetta taiteen vuoksi eri syystä kuin totalitarististen maiden johtajat. Kandinskin tulkinnan mukaan "taidetta taiteen vuoksi on, jotta kuivassa hengettömässä erämaassa ylipäätään olisi taidetta". Tyrannien tulkinnan mukaan "taidetta taiteen vuoksi ei ole sopivalla tavalla ideologisesti ja poliittisesti käyttökelpoista". Taidetta taiteen vuoksi saa siis syytteitä kahdelta suunnalta, toisaalta hengettömyydestä toisaalta käyttökelvottomuudesta. Taide taiteen vuoksi on käyttökelvotonta, yhtä lailla hengen elämän kuin poliittisen elämän näkökulmasta. Käyttökelpoista se on vain erityisen taidepolitiikan näkökulmasta, se on taidepolitiikan pelinappula: siitä voidaan tarvittaessa olla mitä mieltä hyvänsä.
Koulutettu ja oppinut.

26.5.2012

TAITEEN OBJEKTIIVISUUDESTA

Hienommat tietoisuusenergiat, joita meillä kunakin hetkenä on käytössä, eivät ole millään tavalla suoraan aistittavissa. Siksi olemme olennaisesti niiden vallassa. Ounastelemme omaa tilaamme, mutta emme tiedä: erehdymme tämän tästä. Ei-aistittavia energiavarantoja kutsutaan tiedostamattomiksi. Tässä mielessä tiedostamaton, eli hieno tietoisuusenergia, ei voi koskaan tulla tietoiseksi, suoran aistimuksen merkityksessä. Tiedostamaton ei ole jokin asia tai idea, jonka voisimme keksiä.

On kuitenkin tiettyjä keinoja peilata ja tarkkailla tuota meillä olevaa energiaa. Varmin keino on taiteen tekeminen. Mikään ei yhtä välittömästi osoita meille henkistä tilaamme kuin taiteellisen uurastuksemme lopputulos. Olemmeko todella innoissamme vai emme? Me voimme ajatella itsestämme mitä tahansa, hyvää tai pahaa, mutta taideteoksemme henkinen sisältältö, eli se energia, jonka se vapauttaa välittömästi havaitsevissa organismeissa, lähinnä itsessämme, on todellinen henkinen tasomme.

Kukaan toinen ei voi kertoa meille taiteemme arvoa. Meidän on pääteltävä se suoraan niistä energioista, joita se vapauttaa meissä itsessämme ja kenties myös niistä energioista joita se vapauttaa toisissa.

Täysin viisas ja järjissään oleva ihminen ei milloinkaan tee taidetta sen takia että olisi taidetta, l'art pour l'art. Taidetta tehdään siksi, että emme erehtyisi subjektiivisten tunteiden valtaan, vaan olisimme objektiivisia sen suhteen mikä on henkinen tilamme, ja voisimme pyrkiä joillakin toimenpiteillä parantamaan tilaamme. Henkisen tilan on jatkuvasti kohennuttava jos mielimme toistuvasti aidosti ilahtua ja energisoitua (= ei masentua) omista tekemisistämme.

"Suuri joukko harhailee salien läpi ja pitää kankaita "sievinä" tai "suuremmoisina". Ihminen joka voisi sanoa jotain, ei ole sanonut mitään ihmiselle, ja se joka voisi kuulla, ei ole kuullut mitään. Tästä taiteen tilasta käytetään nimitystä... l'art pour l'art. Tämä värien elämää olevien sisäisten sointujen tuhoaminen, tämä taiteilijan voimien hajottaminen tyhjyyteen on "taidetta taiteen vuoksi". Taidollee, kekseliäisyydelleen ja tuntemiskyvylleen etsii taiteilija palkkiota aineellisessa muodossa. Hänen tavoitteekseen tulee kunnianhimon ja omistushalun tyydyttäminen. Taiteilijoiden syventyneen yhteistyön tilalle syntyy taistelu näistä hyödykkeistä. Valitetaan liian suurta kilpailua ja ylituotantoa. Viha, puolueellisuus, yhdistysvimma, mustasukkaisuus, juonittelu ovat seurauksena tästä materialistisesta taiteesta, jolta on riistetty tarkoitus." Vasili Kandinski 26.5.1912



Metamystikko on traagikko.

METAMYSTIKKO KUUNTELEE

idealistin ja materialistin puhetta.

‎IDEALISTI (26.5.1912): "Sieluumme, joka pitkän materialistisen kauden jälkeen on vasta heräämässä, kätkeytyy epäuskon, päämäärättömyyden ja tarkoituksettomuuden epätoivonsiemeniä."

MATERIALISTI (26.5.1972) : (Laulaa) "Nykyhetkellä tapahtuva kahden vastakkaisen järjestelmän, sosialismin ja kapitalismin, taistelu päättyy epäilemättä sosialistisen järjestelmän täydelliseen voittoon! Tämä varmuus perustuu yhteiskuntakehityksen lainomaisuuksien TIETEELLISEEN ANALYYSIIN ja elämän TOSISEIKKOIHIN."

IDEALISTI (26.5.2012): "Muutos on nyt parikymppisissä ja nuoremmissa. He päättävät tulevaisuudessa ja siitä tulee hyvä."

RADIO (26.5.2012): "Poliisi on ottanut kiinni yhden miehen epäiltynä viime yön ammuskelusta Hyvinkään keskustassa. Ammuskelussa kuoli yksi ja loukkantui kahdeksan ihmistä. Yksi haavoittuneista on poliisi. Epäilty, 18-vuotias mies otettiin kiinni kello 7.45 noin kuusi tuntia ampumisten jälkeen."

MATERIALISTI (26.5.2012): "Tää on taas hyvä osoitus siitä, kuinka poliiseja ja sotilaita tarvittaisiin tässä yhteiskunnassa enemmän ja kuinka nykyiset tuloerot eivät vielä riitä motivoimaan kaikki positiivisella tavalla. Tarvittaisiin lisää kilpailuhenkisiä tosi-tv-ohjelmia, joista saa positiivisia fiiliksiä. Nuorilla ei ole ole mitään tekemistä, eli maksullisia tv-kanavia ja väkivaltapelejä on vielä liian vähän. Poliisien määrä pitää satakertaistaa. Itsekkyyttä pitäisi kannustaa enemmän. Ei ole mitenkään itsekästä ammuskella ihmisiä summittaisesti. Siitä joutuu varmasti telkien taa."

IDEALISTI (26.5.2012): "Paha on negatiivisuus, ei erilaiset mielipiteet. Vuorovaikutus ja vaikuttaminen, paremman idean ääneensanominen on hyvä alku."

MATERIALISTI (26.5.2012): "Onneksi on helppoa! Voisitte vaikka laulaa kadulla että:

Kapitalismista irtaantuu
yhä uusia maita ja sosialismin
ja yhteiskunnallisen edistyksen
puolesta taistelevien voimien
lukumäärä kasvaa
valtavasti koko maailmassa!

Kansainväliset voimasuhteet
ovat kerta kaikkiaan ja lopullisesti
muuttuneet sosialismin hyväksi!

‎IDEALISTI (26.5.1912): "Materialististen katsomusten painajainen, joka on tehnyt elämästä pahan, tarkoituksettoman leikin, ei ole vielä ohi. Heräävä sielu on vielä vahvasti tämän painajaisen vallassa. Vain heikko valo kajastaa kuin yksi pieni piste pimeyden suunnattomassa piirissä. Heikko valo on vain aavistus, jonka näkemiseen sielulla ei ole täyttä rohkeutta epäillessään , eikö valo olekin -- unta, ja pimeyden piiri -- todellisuutta. Tämä epäily ja materialistisen filosofian yhä painostavat kärsimykset erottavat meidän sielumme voimakkaasti "primitiivisten" sielusta. Meidän sielussamme on särö, ja jos sitä päästään koskettamaan, se soi kuin maan syvyyksistä löydetty kallisarvoinen maljakko, jossa on särö."
"Sieluumme, joka pitkän materialistisen kauden jälkeen on vasta heräämässä, kätkeytyy epäuskon, päämäärättömyyden ja tarkoituksettomuuden epätoivonsiemeniä." Vasili Kandinski, 26.5.1912

25.5.2012

Maalauksen on oltava joka hetki valmis, maalari saattaa kuolla minä hetkenä hyvänsä, sanoi Repin maalattuaan kolmetoista vuotta kasakoiden poliittista juonittelua.

NAAPURIN TYTTÄRET, NE TANSSII TAIVASALLA

kuuluu tehneen asiallisen levyn, jonka tahdissa meidänkin tyttäret tykkäävät tanssia. Se oli sekin Kandinsky-Gurdjieffin satu-Moskovassa juutalaisten uudenvuoden jatkojuhlissa kun kuulin tätä bändiä ensimmäisen kerran. Jatkoille mentiin limusiinilla joka pyöri tyhjän panttina Moskovan kaduilla ja oli ladakyytiä halvempi.


Olen Henriikka Tavin Toivon sivulla 11. Kirjan voi sulkea. Tässä riittää purtavaa täksi viikoksi. Ensi viikolla lisää tätä ravintoa.
Nordic Walking Lady - NWL

MAAILMAN SURULLISIN MUUSIKKO, MAAILMAN SURULLISIN IHMINEN

Jos ei ole kuolematon sielu on helvetti kuin mikä tahansa muukin paikka, sanoi eversti. Ei siellä tunne surua.
 
Maailman surullisin muusikko Chet Baker:


Toissayön näky: äärimmäisen kolmiulotteinen epätodellisen tilallinen kirkas maalaus. Koko näköhavainnon prosessin uudelleen ajattelu. Jälleen sotilaskoulutuksessa. Jatkuvia karkeita nöyryytyksiä, joihin ei reagointia. Lopuksi jonkinlainen hienoinen kunnioitus.

Le bonheur de vivre


kosminen tornado
tähtien pyristystanssi
mustien rahajumalien rumba

24.5.2012

BATAJUHLAT KANDINSKY-GURDJIEFFIN SATUMOSKOVASSA

Subjektiivisen tietämisen jatkuvasti kasvavaa epävarmuuden aluetta vasten asettuu intersubjektiivisen tietämisen varmuusperiaate: kolmen keskuksen katkokseton energiayhteys: neljäs taso.

Batá-rumpu on kaksikalvoinen tiimalasin muotoinen rumpu, jonka toinen kalvo on suurempi kuin toinen. Lyömäsoitinta käytetään ensisijaisesti uskonnollisissa rituaaleissa. Batá on lähtöisin Nigerian joruboilta. 1800-luvulta alkaen batá-soitto on kehittynyt hienostuneemmaksi kuubalaisessa synkreettisessä santería-kultissa, joka on katolisen kulttuurin vaikutuksessa kehittynyt orjakulttuuri.
 
Oikeat bata-rummut ovat pyhiä esineitä, sillä batá-rumpu on jumalien sanansaattaja. Rumpujen rakentamista, käsittelyä, soittoa ja hoitoa ohjaavat tarkat säännöt. Kalvona käytetään kuohimattoman urospeuran tai pässin nahkaa. Vuohien, sonnien, lehmien tai lampaiden nahkaa ei käytetä. Rummun henki valitsee rummun asuinsijakseen, jos kaikki menee hyvin. Maalliset olennot, kuten naiset eivät saa häiritä rummun henkeä. Jos niin tapahtuu, esimerkiksi kosketuksen kautta, mittaamattoman arvokas ehkä vuosisatoja huolellisesti vaalittu rumpu on korjauskelvoton. Se voidaan heittää pois.
 
Kuubalainen batá-yhtye on kolmijäseninen. Jokaisella jäsenellä on erikokoinen rumpu. Suurin keskelle asettuva rumpu on äitirumpu Iya, keskimmäinen isärumpu Itótele ja pienin vauvarumpu Okónkolo. Yhteensä kuusi eri viritystasoa. Nigeriassa bata-rumpuja on viittä eri kokoa, eli kymmenen viritystasoa.
 
Vain initioidut muusikot voivat koskettaa batá-rumpuja, heillehän yksin on mahdollista selvitä kokonaisen batá-rituaalin henkisistä rasituksista. Fyysisesti batá-soitto ei vaadi niinkään paljon. Kädet liikkuvat verkkaisemman oloisesti kuin ilmassa kantautuu ääniä. Bata-rumpali ei touhota virtuoosisen yksilösuorittajan ontolla pöhköydellä: virtuositeetin-idealla ei itseasiassa ole batá-soittamisen kanssa mitään tekemistä. Ennen rituaalia on soittaja peseytyy huolellisesti vedellä, rukoilee paljon ja pidättyy jonkin aikaa seksistä. 

Kuubassa jumalien sanansaattajarumpua ei milloinkaan soiteta auringonlaskun jälkeen. Silloinhan alkaa lihan juhlat: Matanzas toque -seremonia.

Santería-seremoniassa batá-rummuilla soitetaa lyhyitä eri jumaluuksille omistettuja sävellyksiä, joita kutsutaan nimellä toque. Erilaisia toqueita on yli 140. Toquen kesto on tavallisesti muutamia minuutteja. Toquessa jokaisella kolmesta soittajasta on oma melko yksinkertainen kuvionsa. Polyrytmi muuttuu haastavaksi siinä länsimaiselle ajattelulle vieraassa tavassa, jolla yksinkertaiset elementit asettuvat keskinäiseen tasapainoon. Kysymys on nimenomaan tasapainosta tai aikasymmetriasta, joka on myös rumbbaclaven länsimaisesta metriikasta poikkeava idea. 
 
Batá-soitto on tarkasti säädeltyä, sooloiluun mahdollisuus jää ainoastaan matalimmalle äitirummulle. Sooloilu on iskun siirtämistä muutamia millisekunteja puoleen tai toiseen, jolloin koko polyrytmisen tasapainon luonne muuntuu. Toquen olemus on muodonmuutos: kahden rytmisen luonteen rajalla pelkkä painotus muuntaa luonteen. Tämä on äitirummun funktio.  
 
Rituaalinen batá-soitto on polyrytmisen kaksinaisluonteen säätelyä hienoisilla aikasymmetrisillä muunnoksilla. Soiton tekee älyllisesti yli ymmärryksen meneväksi se, että kysymys ei ole teknisestä hallinnasta. Kysymys ei ole haltuunoton illuusiosta, sillä väärinsoittamisen tapoja olisi heti kättelyssä ääretön määrä, jonka lapsikin jo tajuaa. Ja lapsikin osaa fyysismotorisesti suorittaa lapsirummun tai isärummun kuvion. Mutta kuvioiden asettaminen tasapainoon äitirummun kanssa vaatii initiaation.
 
Tunnekeskus onkin äitirummun soittajan dominanssi, ja älykeskus ja motorinen keskus alemmassa asemassa. Isärummun vahvin keskus on älykeskus ja lapsirummun vahvin keskus on fyysinen keskus. Batá-yhtyeen soitto on keskusten saumatonta energiavaihtoa: Gurdjieffin neljäs taso. Se ei ole pysyvä taso, sillä yhteys haihtuu ilmaan jokaisen toquen päätyttyä. Mutta yhteys konstruoidaan rituaalissa heti kohta uudelleen suurella varmuudella. Uudelleen ja uudelleen, suuri intersubjektiivinen varmuus, ilman haltuunoton tai älyllisen dominanssin illuusiota.
  
Älyllinen sekulaari batá-soittaja, joka hösöttää kolmea batá-kuviota yhtä aikaa, ei voi kaikesta virtuosisesta ja älyllisestä hybriksestään huolimatta saavuttaa intersubjektiivista varmuuden aluetta, joka on mahdollista vain vähintään kolmelle päälle, sydämelle, aivolle ja käsiparille. Mitä pidemmälle hösöttäjä kehittyy, sen suuremman epävarmuuden, tyhjyyden ja merkityksettömyyden leiman hän saa soittoonsa.   

Länsimaisen ihmisen katkerassa orjalaitoslogiikassa älyllinen haltuunoton pakkomielle kuristaa ja tukkoaa elävän energian ääri-individuaalisen yksinmenijän organismissa. Elävän energian edessä kolonnialisti ei voi muuta kuin surkutella kaiken ((väki)valan)kielen murenemista ja muistella menneen orjalaitoksen kukoistuksen aikoja. Initioidulla batá-soittajalla sen sijaan on vastakkain joka hetki haltuunoton äärellinen pakkomielle ja absoluuttisen elävän energian äärettömyys. Siinä on jo positiivista draamaa, alassyöstyjen, orjiksi alistettujen, valekuolleiden jumalien salainen hilpeä viisaus.

Batá-soittajien orjakapina on pieni musta salainen pyörremyrsky, joka tulee pullosta ulos ja menee taikaisin pulloon. Mutta eikö jostakin kapitalismin yläkerroksista kumise paljon tummempi rummutus, todellinen kosminen rumba ja maailmankokoinen pyörremyrsky -- sellainen että tähdet putoavat taivaalta. 


 Matisse

Tämä tarina on keksitty. Kaikki alkoi eräänä aamuna. Tyttöystäväni jätti minut nukkumaan. Olin kai jossain vaiheessa mennyt shokkiin. Joku nuoli naamaani. En kai muuten olisi herännyt ollenkaan. Pääsin jotenkuten keittiöön. Sain ruokaa suuhuni. Toinen samanlainen tapaus sattui muutamaa päivää myöhemmin. Katselin televisiota sohvalla. Kuinka ollakaan menin taas shokkiin. Joku nuoli naamaani. Konttasin keittiöön. Sormissani oli pieniä reikiä. Olisi kiva tietää onko kenelläkään vastaavia kokemuksia?

Tämä tarina on tosi. Isäni oli veljeni ja serkkunsa ja tämän kengurun sekä Moona-robotin kanssa vierailulla eräässä saaressa. He olivat jo palanneet veneelle ja aikeissa poistua kun Moona-robotti äkkiä hyppäsi veneestä ja juoksi täyttä höyryä niemenpoukaman läpi. Tässä vaiheessa muut huomasivat isän serkun kengurun puuttuvan ja lähtivät Moona-robotin perään. Niemen toiselle puolella he näkivät Moona-robotin vetävän kengurun järvestä.

Tämä tarina on epätosi ja se menee näin. Palvelija-Iivana oli saanut tyhjentää tuhkakuppini. Päätin tehdä paremman sopimuksen palvelija-Paavalin kanssa. Kysyin palvelija-Paavalilta, paljonko ottaisit tuhkakuppini tyhjentämisestä? En halua astua kaverin varpaille, sanoi palvelija-Paavali. Ovatko markkinat jo jaettu, huudahdin. Minullako ei ole valta valita! Soitin palvelija-Aleksanteri II:lle. Tämä ilmoitti tyhjentävänsä tuhkakuppini kalliimmalla hinnalla kuin palvelija-Iivana. Hän oivalsi, että kyse oli kaverille sovitusta alueesta. Niinpä palvelija-Aleksanteri II pisti palvelulle kovemman hinnan. Tätäkö on kansan valta? Minä vain kysyn!

Tämä tarina ei ole keksitty. Ei enää tekosyitä! Aurinko paistaa taivaan täydeltä. Olen ainoa jolla on ikiomat kävelysauvat. Olen nordic walking Mister. Lämmittelemme erään kylän keskusaukiolla. Tämän homman minä osaan. Kaikki hyvin, très bien. Maisemat matkalla ovat sitä itseään. Naurua riittää. Kotiin lähtiessä sanon: "I did it". Lentokone tuo ylihuomenna Veikkaaja-lehden. Taitaa eilen aloitettu Sota ja rauha jäädä vielä hetkeksi yöpöydän kulmalle odottelemaan.

Venäjää kannattaa opetella jo siksi, että useimmat kansainväliset uutuuskirjat ovat venäjäksi 10-15 euron hintaisia. Klassikkopokkarit ovat usein alle 10 euroa. Ruslaniasta (Bulevardi 7) saa ilmeisesti kaiken, ainakin tilaamalla. Pietarissa kirjat ovat vielä halvempia.

23.5.2012

Runouden viehätys perustuu osittain argumentoinnin ongelmallisuuteen. Argumenteista me emme tiedä mihin tarkoituksiin ne ovat myöhemmin käytettävissä. Argumentoinnissa pitää olla paitsi terävä myös äärimmäisen varovainen, jättää suosiolla useimmat tosiasiat sanomatta ja valehdella väistelytarpeen mukaan.

TAIKURIN KATSOMISEN TABU

Metamystisestä asenteesta ei siis seuraa se, että tulisi sokeasti kunnioittaa ja kumartaa kaikkia taitavia taikureita, vaan täsmälleen päinvastainen. Spinozalaisen/diderotlaisen/marxilaisen valistuksen vastaisesti metamystinen asenne ei äkäisesti leimaa taikuria aina harmittomaksi silmänkääntäjäksi, vaan kehottaa joissain erikoistapauksissa katsomaan tarkemmin. Käytännössä taikuria ei voi haastaa hänen omilla tempuillaan, ja tämän Lenin tiesi. Mystiikan kieltäminen on siis aina ja alunperinkin reaalipoliittinen ase. Mutta tarkemmin katsomisen kieltäminen -- hienompien havaintoenergioiden karkeuttaminen -- on valistuksen vastaista. Vulgaarimarxilaisuuden syvin ongelma on se, että se julkilausuu olevansa kehittynein valistusaate samalla kun se on suoraviivaisessa sodassa valistuksen edellytyksen, tarkemman katsomisen, kanssa.

Tästä samasta syystä sellaiset tiedemiehet kuten Rupert Sheldrake kohtaavat tiedeyhteisössä outoa ja hätkähdyttävääkin epätieteellistä, irrationaalista ja poliittista vastustusta, vaikka Sheldrake ei itse julkilausu mitään poliittista ohjelmaa.

Itse asiassa keskiaikaiseen tyyliin ajatellaan että taikuri -- tässä tapauksessa hyvä-taikuri-Sheldrake -- tekee hulluksi, tai ainakin päästää irti kaikki pullon henget, jos hänen temppuunsa kiinnitetään mitään huomiota. Pohjimmiltaan kysymys on kokeellisen tieteen resoluutio-ongelmasta. Sheldraken päättely ylittää "empiirisen" ja "tieteellinen" resoluution. Mutta hänen logiikkansa tavoittaa silti hienomman resoluution, ja piirtää siitä tarkan kuvan -- kuvan, joka on tieteellisellä resoluutiolla kuvattuna käsittämätön tai järjetön, vailla yhtenäisyyttä. 

Kysymys on siitä, olemmeko me todella kiinnostuneita tietämään vai ainoastaan toiveajattelun avulla kestämään elämää. Vulgaarimarxilaisuus on irrationaalista ja epätieteellistä, eikä lainkaan kiinnostunut tietämisestä. Toisaalta mikään politiikka tai ideologia ei voi olla kiinnostunut tietämisestä.

Tietämisen huono poliittinen maine perustuu siihen, että tietämisestä ei seuraa toimintavarmuus vaan pikemmin neuvottomuus ja epävarmuus. Tietäminen on aina tavallaan sen tietämistä, että tietää ehkä enemmän kuin muut, mutta ei juuri mitään siitä mitä voisi ja pitäisi tietää.
 
Tästä havainnosta ei pitäisi seurata voimaton voivottelu vaan luja taisteleva (marxilais-tieteellinen) antipoliittinen (reichläinen) asenne.  

22.5.2012

SERAFIM SAROVILAINEN MIETISKELEE ITSEKSEEN:

Mitä tulee mystiikan sukupuoliriippuvuuteen, voisikohan sanoa, että miehet naisia helpommin pakenevat pettymyksiään tai pettymyksen pelkoaan, tai silkkaa sukupuolisuuden osoituksista johtuvaa oidipaalista kastraationpelkoaan mystisiin fantasioihin?

Ja että naiset pakenevat maailmaanpettymyksen pelkoaan inhorealismiin? Siis eivät jätä pettymykselle mitään mahdollisuutta, vaan ikään kuin jo lähtevät siitä ettei muuta olekaan ja tulevat elävältä kuolleiksi vapaaehtoisesti.
 
Kenties tämä ei ole sukupuoleen liittyvä jakolinja.

Mutta jos ajattelen itseäni, pettymyksen silkka kestäminen ironian tai huumorin avulla on niin sisäänrakennettu kaikkeen maailmasuhteeseeni, etten oikeastaan osaa pelätä pettymyksiä, vaan pikemmin osaan nauttia täysin rinnoin silloin aniharvoin kun pettymys ei jostakin maailmassa rysyyntymisestä seuraa.
 
Onhan selvää, että ilon ja tyydytyksen tunteet ovat ensisijaisesti eristyksen, yksinäisyyden ja maailmastavetäytymisen alueelle kuuluvia. Maailma on jatkuvan petymyksen ja murheen laakso, jossa haluaisi kulkea näkymättömäksi tekevä viitta päällään, Hadeksen kypärä päässä, täydellisesti massaan kadoten.

Jos sanon kriittisesti jotakin, se ei ole taisteluhuuto, vaan hiljainen arka huomautus siinä toivossa, ettei kukaan sitä kuulisi. Maailma on pesuvesien poisheittopaikka ja pesuvedet ovat mustanaan lapsia.

Ajatus siitä että tulisi maailmassa nähdyksi ja herättäisi vahingossa huomiota on mieletön. On solahdettava maailmasta jälkeä jättämättä, hajuttomasti ja äänettömästi asumatomia metsänkorpia pyhittäen ja metsän eläinten ja lintujen kanssa hiljaa jutellen.

PIENI KILTTI PYÖRREMYRSKY

Mä olen mahdollisimman epädramaattinen henkilö, sanoi pyörremyrsky. Pyrin loppuun asti välttämään kaikkea turhaa kuohuttamista. Rakastuminen on mulle kuin yrittäisi pässiä naruun. Pakon edessä siihen on nöyrtyminen. Rakkauden pitäisi olla niin kestävää punosta, että se ylittäisi kaiken sosiaalisen hössötyksen ja myös primitiivisen seksuaalisuuden. Ylittäisi -- huomiottajättämisen ja anteeksiantamisen mielessä. Sellaista on pyörremyrskyn rakkaus: se ei ole luonteeltaan täysin henkilökohtaista vaan pikemmin henkistä. Henki tietysti henkilöityy, jos mahdollista.

MASSAIHMINEN JA TODELLINEN IHMINEN

Wilhelm Reichin massapsykologiassa on kenties mielenkiintoista juuri se, että hän vaikenee täysin individualistisen tai aidon ihmisen psykologiasta. Massaihmisessä on lähtökohtaisesti jotain auttamattomasti vialla. Reich tuntuu hyväksyvän sen annettuna, eikä pyri korjaamaan sitä. Hän pyrkii ainoastaan sopeuttamaan massaihmisen uuteen tilanteeseen ja aikakauteen. Jos verrataan Reichin kuvauksia 1930-luvun saksalaisesta massaihmisestä tähän päivään, voi huomata että suuri muutos onkin tapahtunut.

Mutta niiden asioiden suhteen, joista minä huolehdin, ei ole tapahtunut mitään muutosta.

Olen aina ihmetellyt joidenkin ihmisten pakonomaista halua erottua massasta. Olen pitänyt juuri heitä massaihmisinä ja tuota halua massaihmisen jäljiteltynä individualismina -- mimeettisenä haluna. Taitaa olla niin, että en ole koskaan täysin sisäistänyt tätä massaihmisen olemusta. Itse en ole tuntenut halua erottua massasta vaan halua jotenkin sopeutua tai naamioitua massaan. Massaihminen on tuntunut alusta asti vieraalta ja pelottavalta, ennen muuta irrationaaliselta. Massaihmisen logiikka ja järki on minun irrationaalisuutta. En ole Reichin tavoin kylmäjärkisesti pystynyt analysoimaan massaihmisen olemusta absoluuttisen auttamattomana ilmiönä. Olen aina elänyt romanttisessa haaveessa, että ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia: vaikka massaihmisellä ei ole sielua, että se olisi kuitenkin hankittavissa. En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että kysymyksessä voisi olla auttamaton ero. Suoranainen lajiero.

Gurdjieffin massapsykologiassahan sielu on hankittavissa -- ja ennen muuta menetettävissä -- oleva ominaisuus. Ero on vain laadullinen, käytettävissä olevan karkeamman ja hienomman (havainto)energian välinen ero.

Reichin tekemä tarkka massaihmisen psykologinen määrittely ja toisaalta observoivan position itsemäärittelyn täydellinen puuttuminen (tai pikemmin aktiivinen kätkeminen) viittaa moderniin gnostilaisuuteen. Modernin gnostilaisuuden (jota tietenkin myös Hitler edusti... eikä Wittgensteinia ilman Hitleriä) perusidea on kärjistään massapsykologiset negatiiviset pakkoneuroosit äärimmilleen, kieltää mystiikka massatietoisuudessa äkäisesti ja vihkiä hallitseva aivan pieni luokka tieteellisen tarkasti salassa pidettyihin mysteereihin. Moderni gnostilaisuus ilmenee siis ensisijaisesti mediataitona. On mediataitoa ja mediataitoa. Vihkiminen tapahtuu massapsykologisten ilmiöiden kuten politiikan, elokuvan, sodan, rockmusiikin tai urheilun avulla. Nämä massailmiöt eivät siis edusta Reichin tarkoittamaa rakkaus-työ-tietäminen perustarvealuetta vaan nimenomaan poliittisen irrationaalisuuden aluetta. Massarockmusiikki, menestysromaani tai -elokuva nykyaikaisessa massamerkityksessään on poliittisen irrationaalisuuden ydinalue. Poliittisen irrationaalisuuden alue on ylärakenne, joka imee tai syleilee itseensä kaiken tietyn energiatason ylittävän julkisen toiminnan.
 
Moderni gnostilainen tekee kaikkensa vahvistaakseen poliittisen irrationaalisuuden aluetta. Reich tosin manifestoi poliittisen irrationaalisuuden alueen täydellistä tuhoamista ja hylkäämistä, jota tietoisesti gnostilainen (massaihmistä tietoisesti ja salaa hyväksikäyttämään pyrkivä) ei milloinkaan ehdottaisi.

Mielenkiintoisesti Reich kääntää asian niin, että Marx itse oli gnostilaisen arkkityyppi. Aluksi vilpitön ja rehellinen tiedemies. Sitten, katkeroituneena ainaiseen taloudelliseen ahdinkoonsa, gnostilainen populistinen politikoija ja kansankiihottaja. Kunnes lopulta jälleen katumusta tekevä, politikoinnille selkänsä kääntävä tiedemies.

Jos todella on niin, että massaihmisen ja todellisen ihmisen välillä on auttamaton, täysin umpeenkuromaton ja olennainen ero -- eikä vain laadullinen ero unen ja valveen välillä, kuten Gurdjieff selittää, johon auttaa pelkkä herätyskellon kilinä -- mystiikan vapauttaminen massaihmisten keskuudessa on epäilemättä äärimmäisen vaarallista. Nimittäin heti tilaisuuden tullen ilmestyy pahantahtoinen demiurgi muovaamaan mystiikkaan vapautuneista massoista sokeaa sotajoukkoa samanlaisiaan tappamaan.  

II maailmansodan jälkeinen aikakausi onkin pyrkinyt muovaamaan massoista antimystisiä ja individualistisia robotteja. Robotit voidaan ohjelmoida sotaan, julmuuksiin, raakaan ilottomaan työhön ja mihin tahansa elämälle vieraaseen samaan tapaan kuin mystiikkaohjelmoidut koneet, mutta ovat pysäytettävissä helpommin. Robotit ovat tehokkaita ja tunteettomia, välinpitämättömiä kuolevaisia, sanan kuolevainen kaikkein täydellisimmässä merkityksessä.  

21.5.2012

ANTIPOLITIIKKA

Wilhelm Reichin Fasismin massapsykologian lopun antipolitiikan manifesti (s.364-375) kiteyttää jollain tasolla sen miten itse hahmotan antipolitiikan.
 
Voi tosin huomauttaa, että Reichin epäpoliittisen aikakauden visio jo toteutui 1980-90 luvuilla, mutta osoittautui vain rockaavaan epäpoliittisuuden kaapuun kätketyksi oikeistolaiseksi ideologiaksi, eikä yhtään sen enempää tuonut esiin rakkauden, työnteon ja tietämisen keskeisfunktioita näennäisen maailmanpolitikoinnin kustannuksella. 2000-luvulla alhaispolitikointi on tullut takaisin kaikkein taantuneimmassa ja masentavimmassa muodossaan. Esimerkiksi sanomalehdet näyttävän kautta maailman (ehkä Venäjä pois luettuna) juuri niiltä pahimmilta esimerkeiltä joita Reich analysoi Euroopan 1930-luvulta: 99% poliittista irrationaalisuutta, 1% yhteiskunnallisia perustoimintoja.    

MYSTIIKKAVARAUTUNEISUUS

Olen korostanut pikemmin metamystiikkaa*, eli mystiikan olemuksen selvittelyä, kuin selittämättömän mystisen kokemuksen sokeaa tavoittelua. Kokemus on ilmiön tutkimisen edellytys tässä, kun kysymys ei ole objektiivisesti vaan intersubjektiivisesti havaittavasta ilmiöstä. Asenne poikkeaa esim. Heideggerin asenteesta. Hän vakioi mystiikan samaan tyyliin kuin Einstein vakioi valon nopeuden, saadakseen yhtälönsä tarkoiksi. Jumala on Heideggerille luonnonvakio, aina nolla, ja maailman selittämisestä on selvittävä ilman sitä. Heideggerin asenne on lähellä mystiikan eksplisiittistä kieltämistä (nietzschetyyliin). Heidegger on kuitenkin äärivarovainen mystikko. Asenne kuvaa hyvin 1900-luvun "gnostismia", joka usein äkäisesti kieltää mystiikan mutta menee puolitiehen sen keinojen käytössä, kuin taikuri joka ei paljasta keinojaan. Tällaisia ilmiöitä ovat kaikki kansallisuusaatteen ja mystiikan yhdistävät yhteiskuntailmiöt. Eikä varmasti olisi väärin kutsua tätä taikauskoksi, sillä huomautuksella, että temppu todella toimii tehokkaasti.

Proseduuri näissä ilmiöissä on aina samankaltainen: on olemassa mytologinen, ikiaikainen vihollinen, jota vastaan kansa yhdistetään mystisen kokemuksen paatosta hyväksikäyttäen. Tämä ei ole yhdenkään kansan etu, vaan ainoastaan niiden etu, jotka kansoja riistävät. Jokaisen kansan taloudellinen ja geneettinen etu on rauhanomainen rinnakkaiselo. Kansallismystiikassa ja sitä kuvaavassa kansallismytologiassa alemmat jumalat, noidat, henget tai demonit anastavat vallan korkeammilta jumalilta ja kääntävät elämänvoimat traagisesti itseään vastaan. 

Mystiikan tiedottomia ja primitiivisiä muotoja valjastamaan pyrkiviä ilmiöitä pidän vaarallisina riippumatta siitä perustuvatko ne uskonnollisten tunteiden avoimeen lietsontaan vai mystiikan äkäiseen kieltämiseen. Mystiikan äkäinen kieltäminen joka tapauksessa korvautuu hetken kulutta avoimella lietsonnalla ja sotatilalla. Ne ihmiset jotka vilpittömästi pitävät mystiikkaa olemattomana reaaliteettina ovat kaikkein suurimmassa vaarassa joutua onnettomuuteen sillä hetkellä kun totuus yllättäen ja varoittamatta valkenee. Mystiikka vaatii ahkeraa immuniteetin ja suojautumisen harjoittelua taikauskon hylkäämisen mielessä. Taikauskon hylkääminen on aktiivista mystiikkaa sinänsä. Seksuaalisuus taas on taikauskon ytimessä ja noidankehä on valmis: olemme jälleen hylkäämässä seksuaalisuutta taikauskon hylkäämisen aktiivisessa ja julmassa merkityksessä.

Minä en Wilhelm Reichin tavoin (Fmp 176-177) usko, että itse mystinen ilmiö (tiedollisessa merkityksessä) ja taipumus mystisen ilmiön havainnointiin olisi kitkettävissä seksuaalisen estyneisyyden kitkemisellä. Seksuaalisen estyneisyyden vapauttaminen vain vapauttaa huomion mystiseen ilmiöön sinänsä kun kaikki tietoisuusenergia on sitä ennen suuntautunut lähinnä tiedottomasti mystiikan ja seksuaalisuuden ristiriitaan (joka on aina muotoa: sielullisten mahdollisuuksien pettäminen lihallisten mahdollisuuksien niukkuudessa). Mystisen ilmiön havaitseminen ei tule seksuaalisen vapautumisen myötä vähemmän kipeäksi, vaan päin vastoin kirkastuu. Sen sijaan itse kehon energialiikevaihto jossain määrin elpyy. Ilkeän pihtaamisen aiheuttamat vakavat vauriot ja sadistiset perversiot saattavat hieman korjaantua. Mystinen kokemus jää kuitenkin taustalle vaikuttavaksi, eikä minkäänlaiset seksuaaliset kokemukset kykene vaivuttamaan unohdukseen sen absoluuttista asemaa (tosin Reich puhuu massaihmisestä ja massapsykologiasta: kenties juuri tämä on massaihmisen ja aidon ihmisen välinen ero).   

Koska mystisen ilmiön syvintä olemusta ei voi kadottaa -- se on läsnä aina joko noidankehänä tai taikapiirinä -- ja kitkeä pois (satunnaisessa yhteiskuntarakenteessa) millään pelkästään seksuaalisella vapautumisella, ainoalta ulospääsytieltä näyttää tietyllä tavalla varautunut mystiikan olemukseen perehtyminen. Käytännössä tämä on eräänlaista kokeellista käyttäytymispsykologiaa ja eläinpsykologiaa, teoreettisesti lähinnä teoreettisen fysiikan (aukkojen) selvittelyä. Taiteellisesti runoutta: mytologian sijaan pikemmin malliajattelua ja metamytologiaa*.

Mitään kommunistista ihanneyhteiskuntaakaan, sen kerran toteuduttua, ei voida pitkään säilyttää ilman mystiset ilmiöt selittävää tiedettä tai tieteellisen kaltaista intersubjektiivista toimintaa (jota edustaa tuollaisessa yhteiskunnassa taide). Vaikka Wilhelm Reichin kuvaamat (massa)psykologiset kokemis- ja asennoitumistavat ovat ihanneyhteiskunnalle tuntemattomia, se ei kuitenkaan voi uinahtaa mystiikan tietoisuudesta (metamystiikasta) joutumatta palaamaan vähemmän ihanteelliseen tilaan.


*En ole varma ovatko nämä meta-käsitteet parhaita mahdollisia.














Kun en vain minä ketään harhaan johtaisi. 
 
Unessa kävin kuolemattomuuskeskustelun jonkun kantahenkilökuntaan kuuluvan upseerin kanssa.

Upseereilla ei ole psykoanalyysiä. Niiden on vain itse selvittävä kaikesta.
 
Jos ei ole kuolematon sielu, helvetissä palaminen ei kuulemma ole mikään juttu.
 
En saanut selville oliko se paikka (sama kuin tämä?) helvetti vai joku välitila.

En saanut selville oman sieluni tilaa. Toistin joitain yksityiskohtia henkilöhistoriastani oudosti väärin, jolloin upseeri vaimeasti hymähti.

20.5.2012

PARI MIELENKIINTOISTA TAITEILIJALÖYTÖÄ

Julia Cher

Jani Rättyä (uudet maalaukset)

HYBRIS, KASTRAATION PELKO, IKUINEN AUTOKOULU

"Baby, we were born for fun" >>





Kaikki kehittyneet kulttuuritraditiot noudattavat tiettyjä samoja peruslainalaisuuksia:

1.1) On sovittu tietty täsmällinen normisto, joka muistuttaa liikennesääntöjä.

1.2) Mitä kehittyneempi kulttuuri, sen täsmällisempi normisto. Normiston idea on olla kollektiivinen sopimus, jonka avulla yhteiselämästä luodaan taidetta. Tavoitteena on ensinnäkin kauniiden ja miellyttävien asioiden saavuttaminen ja toiseksi näiden asioiden tekeminen ja nauttiminen yhdessä. Mutta myös yhteisöllisen turvallisuuden ja vakauden saavuttaminen.

1.3) Mitä täsmällisempi normisto, sen tehokkaampi (energia)liikevaihto ja suurempi nopeus.

1.4) Mitä suurempi nopeus sen suuremmat vahingot, jos liikenteeseen lähtee ilman vaadittavia perustietoja ja taitoja.
 
1.5) Liikennesäännöt, niiden noudattamatta jättämisestä seuraavat rangaistukset sekä fataalit onnettomuudet koskevat vain kuolevaisia.
 
1.6) On jumaluuden tai pyhän alue, joka edustaa sääntöjen yläpuolella olemista, tuonpuoleista.
 
1.7) Sääntöjen yläpuolella oleminen perustuu osittain sääntöjen käytännöllisen hallinnan tuottamaan suvereniteettiin. Mutta ensisijaisesti mahdollisimman suoraan ja suureen energialiikevaihtoon.
 
1.8) Korkeakulttuuria ei voi ottaa haltuun sääntöjen suvereenilla hallinnalla. Maksimaalinen energialiikevaihto otetaan haltuun sen korkeakulttuurin säännöstön avulla, joka on kulttuurinen koti.
 
1.9) Säännöstön suvereeni hallinta ilman energialiikevaihtoa on kuolevaisuuden rappeutunein tila, joka tehokkaasti estää kaikenlaista energiavaihtoa. Tällaisen päästessä vallalle kulttuuri tukahtuu ja kuolee.
 
1.9.2) Liikennesääntöjen osaamattomuuden tai rattijuoppouden tai muun piittaamattomuuden päästessä vallalle kulttuuri tukahtuu ja kuolee. 
 

Kaikkien kehittyneiden kulttuurien elinvoima perustuu:

2.1) Jatkuvaan, uutteraan ja pyyteettömään työhön ja erittäin nöyrään alttiiseen asenteeseen. Jatkuvan opiskelun ja alussaolemisen korostamiseen. Näennäisten auktoriteettien ja mestari-noviisi asetelmien ehdottomaan kieltämiseen.

2.2) Sääntöjen tarkkaan tiedostamiseen ja kykyyn selittää ja esittää mahdollisimman monella tavalla jokaisen säännön syy. Tai sitten se, että säännöt ovat vain sopimuksia: morfogeneettisen kentän ja kollektiivisen muistin perusta.
2.3) Tietyissä rajoissa uteliaaseen, avoimeen ja sallivaan suhtautumiseen sääntöjen rikkomista kohtaan. Sääntö pysyy elävänä ainoastaan jos sitä kilpailutetaan kaiken aikaa tietoisilla poikkeuksilla. Sääntöjen ja kaikkien mahdollisuuksien välinen ristiriita on jatkuvasti kipeä ja polttava. Säännöt ovat rajalliset, taide ääretön. Silti sääntöjen puitteissa on kenties mahdollista saavuttaa ääretön.
 
2.4) Kiinnostuneiden harrastajien määrään. 
 
2.5) Perusvälttämättömyyksien ylittävien taloudellisten intressien ehdottomaan kieltämiseen. 

   

Esiintyy seuraavat universaalit ongelmapositiot:

3.1) Ylpeänlaiska tai kulttuurisesti koditon kuolematon sielu joutuu toistuvasti kuolevaisten abstrahoimien sääntöjen nöyryyttämäksi. Sielu tekee siis hidasta kuolemaa ellei jotenkin saavuta suvereniteettia.

3.2) Kuolevaisten maailman Kerberoksille raivoissaan, kastraation pelossa ja askeettisuuden katumusharjoituksissa hybrinen sielu nauttii salaa jumalten ateriaa kuin oikeudentunnon ystävä.

3.3) Täysin yllättävällä hetkellä viimeisiksi sanoikseen se päästää ilmoille käsittämätöntä mutinaa, korvia repivän huudon tai mielettömän naurun. Kuolee, ellei jotenkin saavuta suvereniteettia.

PORFYRIOS NAI

vasta vanhalla iällä, ehkä 60-vuotiaana, kahdeksanlapsisen lesken. Kahdeksanlapsinen leski onkin ainoa vaihtoehto sille joka ei halua toimia epämääräisten tuntemusten vaan varman tiedon varassa. Jäkikasvua analysoimalla voi varmistua geneettisen aineksen laadusta. Aina varmempi jos osa lapsista on jo aikuisiässä. Viisas mies tämä Porfyrios.

TYÖHAASTATTELUN TELEOLOGIA

Työhaastattelun tarkoitus on saada kysymyksillä etukäteen selville se totuus, jonka historia tulee paljastamaan. Aika on kuin kuvanveistäjä, joka veistää toteutuvan mahdollisuuden sille annetusta materiasta. Tulevaisuudessa ja nykyhetkessä asiat voivat olla niin tai näin, koska on mahdollisuus valintaan. Mutta jälkikäteen tarkasteltuna, historiallisesti, asiat ovat aina jotenkin yhdellä ja lopullisella tavalla.
 
"Kun sanalla totuus viitataan ajallisiin, historiallisiin tapahtumiin, sanaa käytetään yksikäsitteisesti. Totta on se, mikä on todistettavasti tapahtunut. Jotenkinhan asioiden on kuitenkin täytynyt tapahtua, että tähän on tultu. Vaikka siitä, miten asioiden syyt ovat olleet, ei selville päästäisikään." >>

Työhaastattelussa kysymys on siis oraakkelivastausten saamisesta haastateltavalta. Nuo oraakkelivastaukset kertovat haastateltavan ja haastattelijan yhteisestä tulevaisuudesta. Kysymykset on laadittava hyvin. Haastateltava ei tiedä olevansa oraakkeli tai edes lintu josta auguuri ennustaa.

NAUTINTOJEN YHDENTEKEVYYDESTÄ

On vaikea uskoa, kuten Porfyrios väittää teoksessaan Pidättyminen sielullisten olentojen tuhontamisesta, että ihminen luonnostaan voisi tulla toimeen ilman rakastelua. Tietysti näin on, jos ns. vegetatiiviset energiat liikkuvat vapaasti ilman vahvoja energiashokkeja. Tuskin se luonnollinen olotila on, pikemmin työn, harjoituksen ja itsensävoittamisen tulos.
 
Alkoholia ei käytetä nautintoaineena vaan samaan uskonnolliseen tarkoitukseen: vegetatiivisten patoutuneiden energioiden liikkeelle panemiseen parempien keinojen puutteessa.
  
Alkoholi on siis viisasten juoma sikäli kun tarkoitus on uskonnollinen eli antifasistinen.
 
Nautintoaineena tuontiviinit ovat yhdentekeviä, kuten seksi on yhdentekevää pelkkänä elämän aistillisena sulostuttajana ilman rituaalitarkoitusta.

Jos on varaa nautintoihin on yhtä lailla varaa luopua niistä ja silloin Porfyrioksen (ja Sokrateen) vapaa tahto on mahdollinen imperatiivin muodossa: nautintoja tavoitellessaan tulee pidättyä vahingoittamasta sielullisia olentoja.

Sielullisten olentojen vahingoittaminen on oman sielun vahingoittamista, mikä johtaa pian energiatilan vararikkoon eli liikevaihdon patoutumaan.

On siis yhtä lailla tiedettävä mikä on sielullinen olento kuin on tiedettävä mikä vaikutus tosiasiallisesti vahingoittaa sielua ja mikä ei. On tunnettava yhtä lailla olennon kuin sielun anatomia. 

Mutta missä määrin näitä - ja varsinkin jälkimmäistä - voi tuntea riittävällä tarkkuudella? Joudutaan häilyvyyden alueelle, jonka Platon sanoo (Valtiossa) olevan syvimmältä olemukseltaan yksikäsitteisen tiedon puutetta.
 
Mutta voiko olemukseltaan yksikäsitteisyyden puute milloinkaan muuttua yksimielisyydeksi hyvän idean paljastumisessa?

Osa uskoo, että yksimielisyys on saavutettavissa edistyksen kautta. Osa uskoo, että yksimielisyyden puute on sielullisen olemassaolomme muuttumaton perusominaisuus.

18.5.2012

Ensyklopedia on materialismia siinä mielessä, että se välttää tutuimpiakin abstrakteja käsitteitä. Ei kuitenkaan usein kielimaterialismia vaan realistisen kuvauksen keinoja hyödyntävää. Mystistä tekijöiden yhteisymmärryksen ja päämäärätietoisuuden mielessä, sikäli kun äärettömän pitkien harhapolkujen määrä on ääretön.

17.5.2012

Koko öisestä kuhinasta ei voinut todeta muuta kuin: "Jotain on tehty oikein."

Aamulla juoksin portaat alas Sörnäisten metroaseman liepeillä ja suutelin kaikkia niitä huivipäisiä jumalanpalveluksesta palaavia muslimitiikerinaaraita.

16.5.2012

odotellaan sano kettu ku kanussa istu
sydänveri nurmikolle loristen

odotellaan sano ambulanssikuski valoissa
mihinkään ei ole pakko paitsi kuolemaan

juu odotellaan odotellaan sano
sitten kun saa ostaa KEU KEU KEU!

mustalaisen hevonen kuoli
juuri kun oppi olemaan juomatta

tsaari kuoli kun ei oppinut
sydänveri nurmikolle loristen

odotellaan sano Vatanen
mihinkään ei ole pakko paitsi kuolemaan

nyt tietty joku näsäviisas vastaa
odota rauhas tai vastaavaa

SYYTTÄJÄN ILMAANTUMINEN

on hankalaa vain sille, joka ei tiedä mitä tekee.
Luultavasti ihmiskunnan mahdollisen tiedollisen kehityksen välttämättömiä edellytyksiä ovat:

1) uusien sukupolviin vaikuttavien edistyksellisten suurteosten kirjoittaminen uusien tieteellisten tulosten valossa

2) vanhojen pervertoituneiden, läpikotaisin mädäntyneiden taantumussukupolvien kuoleminen ja kuoppaamisjuhlinta.

Selvästi tämä prosessi ottaa aikaa. Ikävyyden ylläpitäjien täytyy kadota. Sitä on odotettava kädet nyrkissä ja henkeä pidätellen, sydänveren loristessa nurmikolle. Sitten vielä uusien sukupolvien täytyy kasvaa kokonaan sisään totaalisella tavalla erilaiseen, huomattavasti korkeatasoisempaan ajattelunautintoon.

MYSTIIKAN ONGELMA

Sinänsä on ilmiselvää, että lähes kaikki itseään reflektoimaan pyrkimätön mystiikka (siis ei-metamystiikka) on taantumuksellista ja taaksepäin suuntautuvaa.

Olisi liiankin houkuttelevaa yleistää: kaikki mystiikka on poikkeuksetta vahingollista ja ihmisyyden syvimpien elinvoimien vastaista kiihkoilua. Ellei olisi olemassa myös syvimpien elinvoimien mukaista kiihkoilua: jyrkästi tulevaisuuteen suuntautunutta mystiikkaa. Tällainen mystiikka tunnetaan antiikista esimerkiksi Kuningas Oidipuksen tragediasta: Oidipukselta nimittäin puuttui tulevaisuuteen suuntautunut mystinen näkökyky, jota lopuksi Sofokles kuvaa poltetuilla silmillä.

Nykyisen kapitalismin eräs merkittävä vahvuus on sen dynaaminen kyky antaa jossain määrin tilaa tulevaisuuteen suuntautuneelle näkökyvylle. Tarkoitan nimen omaan mystistä näkökykyä: en tarkoita loogis-lineaarista ennustamiskykyä monimutaksiten laskelmien pohjalta tai hyvää arpaonnea. On huomion arvoista, että kapitalismi antaa mystiselle kyvylle tilaa, vaikka sen tiede ei kykene tunnistamaan ilmiön vaikuttavia mekanismeja.

Massakapitalismin moottori on silti kiistatta ihmisen itsekkyyden ja ahneuden, kateuden ja katkeruuden tunteiden äärimmäinen kiihottaminen. Siis materialismi, joka yhtä jyrkästi kuin dialektisen materialisminkin filosofia hylkää mystisen ilmiön takaisen ilmiömaailman kuvitteellisena tai Nietzschen sanoin "olemattomana reaaliteettina".

Sadistinen itsekkyyden ja ahneuden kiihottama motivaatio on ristiriitainen ja tuhoisa suhteessa tulevaisuuteen suuntautuneen näkökyvyn tuottamalle motivaatiolle. Silti maailmaa (ns. hyvinä aikoina) hallitsee tulevaisuuteen suuntautunut näkökyky. Tulevaisuuteen suuntautuneen näkökyvyn tuottamat motivaation heikentävät kapitalismin taantumuksellisten rakenteiden tuottamia motivaatioita. Jos tämä prosessi jatkuu pitkään ja kyllin kiihkeänä, täytyy taantumuksellisimpien rakenteiden itsestään hälvetä luonnollisen poistuman myötä.

Se mitä kutsutaan kommunismiksi (ihmisen ahneuteen ja itsekkyyteen perustuvan motiivin yhteiskunnallisen minimoinnin merkityksessä) on tulevaisuuteen suuntautuneen näkökyvyn todellinen päämäärä. Tästä näkökulmasta rahan perässä sokeina juoksevat ihmiset ovat hyödyllisiä idiootteja. Kommunismi ei tarkoita yksityisomistuksen täydellistä katoamista, vaan ainoastaan tuotantosuhteiden tietynlaista järjestelyä ja tuotantovälineiden omistuksen yhteisyyttä. Kommunismissa kaikki tuotantovälineiden ulkopuolella on yksityisomisteista, luonnollisesti ja välttämättä. Tuotantovälineet tulee ymmärtää mahdollisimman laajasti, jolloin niihin luetaan tuotannollisesti merkittävät maa-alueet, yleiset kulkuvälineet, ihminen, eläimet, luonto kokonaisuudessaan jne. Tuotantovälineitä eivät ole kotiomikrot, konttorityövälineet, Internet, taideteokset, ravinto, alkoholijuomat, nautintoaineet, yksityiset kulkuvälineet, vaatteet, huonekalut, kiinteistöt ja irtaimistot yksityiskäytössä jne.

Kommunistisessa maailmassa on jokin yhteisomistuksen mahdollistava neutraali globaali demokraattisesti sovittuja pelisääntöjä valvova rakenne. Demokratia ja päätöksentekö toimii tietoverkossa omia aikojaan. Henkilödemokratiaa ja parlamentarismia ei tunneta lainkaan. Kenties esimerkiksi pienyrittäjyys ja high-tech pienteollisuus voi olla yksityisomisteista tiettyyn kokorajaan saakka. Nimen omaan tuotantomäärät määrittävät yhteisomisteisuuden. Kaikki suurtuotanto on yhteisomisteista tai yhteisöllistetään. Kaikki pientuotanto on yksityistä tai yksityistetään. Yksityistäminen ja päin vastainen prosessi ovat mitä tavallisimpia toimenpiteitä tuotantoalasta ja tuotantomääristä riippuen. Kommunismi ei hävitä kapitalismin dynaamisimpia piirteitä vaan tehostaa niitä. Yksilöiden väliset kohtuulliset varallisuuserot säilyvät kommunismissa, mutta luokkarakenteet katoavat, sillä pelkät varallisuuserot ilman antagonistisia yhteiskunnallisia ristiriitoja eivät synnytä luokkia. Olennaista on se, että kommunistisessa yhteiskunnassa yksilöiden väliset varallisuuserot eivät luo päämääriin liittyviä ristiriitoja.


Kommunismissa ei ole, eikä voi olla, lainkaan omaisuudettomia -- toisten omaisuutta himoavia -- ihmisiä. Siksi kommunismi voi täyttää (ja ennen tätä kykyä kommunismi ei voi olla mahdollinen) omaisuudettoman ihmisen aivan minimaaliset perustarpeet kaikissa tapauksissa. Tätä asiaa ei ole erikseen arvioimassa mikään instanssi, vaan käytössä on kansalaispalkka, joka katsotaan minimaalisten aineellisten tarpeiden suuruiseksi (tässä kai on joku paikallisindeksi). Byrokratiaa ei tästä synny lainkaan. Työpalkka ei vähennä kansalaispalkkaa, mutta työpalkat määräytyvät uudella tavalla. Kaikenlaisista tuloista maksetaan samansuuruinen tasavero kaikilla tulotasoilla. Tämä minimoi verotukseen liittyvän byrokratian ja laskennan. Globaalisti optimoitu mekanismi ei vaadi säätelyä tai erikoista huomiota.


Mukava, laadukas, nautinnollinen ja viihtyisä elämä sinänsä säilyy kommunismissa ihmisen motivaatiorakenteen keskeisenä tekijänä. Kommunismissa kykenevillä ihmisillä on paljon yksityisiä ansaintamahdollisuuksia tarjolla. Olennainen ero kapitalismiin on se, että ylimäärää hankitaan ylimääräisellä työllä, jota kenenkään ei ole pakko tehdä. Ylimäärää hankitaan myös pelkästään omien aineellisten tarpeiden, nautinnonhalun ja mukavuuden halun tyydyttämiseksi, eikä esimerkiksi muiden kateuden herättämiseksi. Kommunismissa rahaan ei liity minkäänlaista mystistä ulottuvuutta niin kuin kapitalismissa: kapitalistinen mystiikkahan kohdistuu juuri rahan gravitaatiovoimaan sinänsä, ei niinkään rahan kykyyn tyydyttää välittömiä aineellisia tarpeita. Kommunismissa rahan gravitaatiovoima on lakkautettu kokonaan, sillä jokainen voi haluteessaan olla siitä vapaa. Tämä ei tarkoita henkisesti korkeatasoisen esteettisen ja aistillisen elämän lumovoiman katoamista. Tämän lumovoiman vaikutus on asetettu tarkasti mittakaavaansa ja jokainen voi sitä halutessaan jossain määrin saavuttaa. Kommunismissa itseasiassa esteettiseen, aistilliseen ja materiaaliseen kohdistunut harrastuneisuus saavuttaa aivan uudenlaiset mittasuhteet. Poissa on sairaalloinen ja sairastuttava kerskakulutus ja tilalla toisaalta välittömien tarpeiden kohtuullinen tyydytys toisaalta äärimmilleen laajentuva esteettinen materialismi.



Vasemmiston tulee tukea tulevaisuuteen suuntautunutta näkökykyä ja pysyä hereillä hetkinä, jolloin taantumus pyrkii ottamaan väkivaltaisia ja pakkonomaisia muotoja.

Taloudellinen lama säilyy kaikesta edellä sanotusta huolimatta suurena taantumuksen optiona, jolloin rikollinen, sadistinen, matalaotsainen taantumus on heti valmis äärimmäiseen väkivaltaan valtansa palauttamiseksi. Eikä kapitalismin riistoluonne, kolonnialismi, jatkuvat riistosodat ja lukemattomat muut ikuisesti kapitalismiin liittyvät ominaisuudet edellä sanotusta katoa, vaan kenties ainoastaan hyvin hitaasti lievenevät.

Mikään kapitalismin huonot puolet tukahduttava vallankumous sen sijaan ei itsestään selvästi ja tieteellisellä varmuudella tuota dynaamisempaa yhteiskunta- ja talousjärjestelmää ellei:

1) mystiikan mekanismeja tunneta paljon nykyistä paremmin

2) energiaongelma ole jotenkin nykyistä kestävämmin ratkaistu

3) teknologinen ja tieteellinen kehitystaso yleensä mahdollista sosialismia ja kommunismiin siirtymistä pakottomasti ja kivuttomasti.

Sosialismin vaiheessakaan ei enää saa olla kivuliaita pakkoja. Kivuliaiden pakkojen todellisuudessa kapitalismi on dynaaminen tuomari, joka jakaa ruusuja ja risuja omalla epämiellyttävän sadistisella tavallaan.


Mihinkään ei ole pakko paitsi kuolemaan.

Mustalaisen hevonen kuoli juuri kun oppi olemaan juomatta.

SIVILISAATION KÄÄRMESOLMU

Sivilisaatiomme on niin vakavasti ja tappavasti umpisolmussa, ettei edes fasismilla ole kenties voimaa nostaa päätään.

Sillä fasismin edellytys on tietynlainen epätarkka ja epäsubjektiivinen taipumus abstraktiin mystisyyteen.

Tällainen mystisyys on sekä äärimmäisen heikkoenergistä että määrällisesti harvinaista länsimaissa nykyisin. Fasismin ydinpolttoaine on siis itseasiassa vähissä.

Mutta mystinen asennoituminen on edelleen joillekin yksilöille selviytymistapa kapitalismin mahdottomissa olosuhteissa. Näitä selviytyjiä on enää vähän ja heidän mystiikkansa ei ole sukua 1900-luvun mystisille tunteille. Heidän mystinen fantasiansa nimittäin kohdistuu jo siihen, mitä yleensä on kutsuttu kommunismin kypsäksi vaiheeksi.

Mystiikka on yleensä ja historiallisesti yksilön selviytymisstrategia mahdottomissa olosuhteissa. Kapitalismin mahdottomat olosuhteet eivät muutu siitä, että yksilö kannattaa yhtä tai toista poliittista aatetta -- tai on mystikko. Jonkinlaisen rauhanomaisen tai levottoman vallankumouksen jälkeen olosuhteet eivät muutu yksittäisessä maassa tai koko maailmassa nopeasti muutamassa vuodessa miksikään sosialismin siirtymäkaudella. Vasta valmis ja kypsä utooppinen kommunismi olisi tila, jossa mystikko voisi heittää mystiikkansa -- vaihtaa fantasian todellisuudeksi.

Tämä ristiriita -- yritys kitkeä ei ainoastaan autoritaarinen uskonto vaan myös yksilöiden uskonnolliset tunteet ennen kommunismin lopullisen vaiheen saavuttamista -- koitui 1900-luvun sosialismin kohtaloksi. Nimittäin täysin sisäistynyt mystiikka
ei ole varsinaisesti taantumuksellista vielä muussa tilanteessa kuin kypsän kommunismin tilanteessa. Sisäistynyt mystiikka nimen omaan johtaa siirtymäkauden etenemistä kohti kommunismia. Tieteellisesti ja materiaalisesti puutteellisissa olosuhteissa materialistisen dialektiikan vaiheittainen eteneminen jatkuu. Päätyminen siirtymäkaudelta oikeaan suuntaan ei ole itsestään selvyys missään vaiheessa.

Koska kommunismin lopulliseen vaiheeseen ei voida hypätä siirtymäkaudetta, tulisi siirtymävaiheessa sallia tietynlainen siihen kohdistuva syväsubjektiivinen mystinen asennoitumistapa. Voimaannuttava, suurienerginen mystiikka kohdistuu mahdolliseen. Myös taantumus voi olla mahdollista ja siihen kohdistuva mystiikka on tuhoisaa nykyisissä olosuhteissa, joissa tuotantovälineet ja tuotanto suhteet edelleen kehittyvät vauhdikkaasti.

Sen sijaan uskonnollisen ulkonaisen pelleilyn salliminen on nykytilanteessa samantekevää. Se on joka tapauksessa henkisenä tuulenpesänä paitsi vähäenergistä ja poliittisesti merkityksetöntä myös melko epäsuosittua.    

Nykyisen vasemmistoajattelun ei siis tulisi hukata paukkujaan uskonnon olkinuken vastustamiseen, kuin enintään poikkeustapauksissa Yhdysvaltojen kaltaisissa maissa, joissa historiallinen prosessi kulkee jälkijunassa. Yhdysvaltojen kaltaisissa kehitysmaissa on uskonnon ulkonaisia muotoja syytä kohdella edelleen spontaanin murskaavasti. Mutta samalla kertaa on muistettava siirtymävaiheen tuntematon kesto ja sallittava sisäistyneempi mystinen asennoituminen siirtymävaiheen yksilöllisenä selviytymismuotona.

Ihmisen yksilöllisyyttä ei voida pitkiä aikoja rajoittaa minkään päämäärän takia. Päämäärä sen sijaan voidaan hukata minä hetkenä hyvänsä. Mystiikan uskonnon harjoittamisen ulkoisista muodoista irti oleva sisäistynyt muoto kohdistuu jo itse päämäärään, eikä siksi voi muuntua päämäärälle täysin vahingollisen fasismin ydinpolttoaineeksi. Mystiikan sisäistynyt muoto ei ole historiallisesti pysyvä ja identtinen tila, vaan kehittyy ihmiskunnan tietoisuuden mukana.

15.5.2012

Entä jos joku ei ymmärrä mitä Wilhelm Reich tarkoittaa eikä myöskään halua tehdä tieteellistä tutkimusta todellisuuden suhteen?

Hänen velvollisuutenta on silloin kai pysyä poissa politiikasta ja yhteisten asioiden hoitamisesta. Hänen velvollisuutensa on silloin kai tehdä työnsä ja pysyä hiljaa.

VASEMMISTON EPÄYHTENÄISYYS JOHTUU EPÄTIETEELLISYYDESTÄ

Wilhelm Reich osoitti vuonna 1942 Fasismin massapsykologian 3. saksankielisen tarkistetun laitoksen esipuheessaan kaikki ne ongelmat jotka marxilaiseen teoriaan jo silloin saatettiin selkeästi liittää. Fasismi paljasti marxilaisen teorian ja neuvostososialismin käytännön olennaiset puutteet, eikä tilanne ole tähän päivään mennessä muuttunut miksikään: vasemmistolla ei ole sitä mitä kapitalismilla ja fasismilla on: teoriaa (mystiikasta). Siksi, häivyttääkseen tämän ison kysymyksen, vasemmisto jalkautuu pieniksi ryhmiksi, ikään kuin kysymys olisi vain pikkuongelmista. Iso ongelma sen sijaan näkyy yhtenäisyyden puutteena ja ennen muuta henkisen voiman totaalisena poissaolona.

Erittäin selkeä ja pelottava todiste tästä on se, että Persut kykenivät käyttämään oppikirjamaisesti Reichin vuonna 1942 muotoilemaa proseduuria fasismin vääjäämättömästä aina-uudelleen-tulemisesta väärän marxilaisen analyysin olosuhteissa. Jos vasemmisto ei pian keksi virhettään seuraavalla kerralla persut onnistuvat.

Kapitalismin suuri elinvoima tällä hetkellä johtuu siitä, että kapitalismin paljon tarkemmin ottaa huomioon fasismin opetukset kuin mikään vasemmistoryhmittymä. Olen ihmetellyt, että edes Safkassa ei todellisuudessa näytä siltä, että fasismin ongelmaan suhtauduttaisiin sen ansaitsemalla teoreettisella vakavuudella.

En sano, että energian käyttäminen lapsikaappausasioihin ja mielenosoituksiin on turhaa, mutta vakasti olisi syytä miettiä sitäkin mistä fasismissa oikeasti on kysymys ja ennen muuta sitä miten fasismin vastaiset voimat saadaan yhdistymään. Nyt tilanne näyttää siltä, että fasismi on voimien ainoa yhdistävä tekijä. Fasismi on kuin nuotio, jonka ympärillä tulentekotaidottomat antifasistit, vasemmistolaiset, ihmisoikeustaistelijat ja muut ryhmittymät värjöttelevät ja lämmittelevätkin. Kaikki salaa ihailevat fasismin voimaa joka on noin miljoonakertainen sitä vastustaviin voimiin nähden, mutta kukaan ei tunnu olevan kovin kiinnostunut siitä, mihin tuo voima perustuu ja miksi muilla kuin fasisteilla ei ole siitä hajuakaan.

Yleisesti ottaen tämä äärimmäinen älyllinen kevytmielisyys tekee vasemmistosta paitsi vastenmielisen myös arveluttavan poliittisten tuuliviirien temmelyskentän.... jonkinlaisen varakentän, silloin kun oikeistopuolueissa ei juuri satu olemaan vapaita edustajapaikkoja "pojille". Vasemmistopuolueet tarjoavat oikeistolaisille mainioita poliittisen etenemisen mahdollisuuksia ja ennen kaikkea taloudellisia resursseja. Miksi rahastaa Kyösti Kakkosia, jos voi saada taskurahaa ja tukea kommareilta. Ei ole häpeäksi oikeistolaiselle olla ensin jonkun vasemmistopuolueen puheenjohtaja jne. Se on ihan yhtä hyvä tie osoittaa luonteen kieroutta ja potentiaalia sadismiin.

Siksi nykyisin on lähinnä tärkeää, ettei vasemmisto vahingossakaan saisi minkäänlaista demokarrttista kannatusta: se olisi inhimillinen katastrofi.... fasismilla on äärimmäisen paljon syvempää tietoa ihmisyydestä kuin vanhasta marxilaispohjaisesta filosofiasta on mahdollista ammentaa.

Ilman filosofiaa tai edes yritystä vakavaan ajatteluun on minusta parempi, että koko vasemmistosta ei pahemmin kuultaisi.

Oikea vakava ajattelu on valovuosien päässä siitä mitä Suomessa on viime vuosikymmeninä nähty. Ja näyttää siltä, että maailman parhaatkin filosofiset päät ovat lähinnä unessa.

Tämä on siis nimen omaan vasemmiston uudistumiskyvyn ongelma. Vasemmistolaisissa aineksissa ei ole lähinmainkaan riittävästi älyllistä kapasiteettia ratkaisemaan niitä vaikeita kysymyksiä, joihin kapitalismi jo leikiten ja suvereenisti antaa näennäisiä vastauksia..... sillä onhan koko Marxin olennainen kritiikki kapitalismia vastaan täysin pätevä ja voimassa.

Kysymys on vasemmistolaisen ajattelun muita suuremmasta kyvyttömyydestä olla tieteellistä. On vaikea olla tieteellinen, jos on patologisella tavalla henkisesti laiska, eikä ylipäätään tiedä mitään tieteestä. Näin voisi Rupert Sheldrake vastata nykyaikaiselle vasemmistolaiselle ja ilman vahingoniloa. Onhan Sheldrake itse osoittanut tarkasti ja uutterasti, miten vasemmiston pitäisi nykytieteen tuloksia tulkita saadakseen otteen oikeistosta, kapitalismista ja varsinkin aina-uudelleen-tulevasta fasismista.

Mitään mahdollisuuksia ei ole eikä tule olemaankaan ennen kuin vasemmistolaiset oppivat tieteellisen huomiointitavan, ennen muuta itsensä sisäiseen todellisuuteen, mutta myös ulkoisiin tapahtumiin, sillä tavalla kuin Sheldrake tarkasti ja havainnollisesti osoittaa.


Tieteellinen suhtautumistapa ei ole sitä, että tieteen tulokset ja tulkinnat on lyöty lukkoon vuonna 1920, silloin kun viimeksi jaksettiin jotain ajatella, lukea, tutkia. Ei ole mitään järkeä inttää loputtomasti tieteellistä tietoa vastaan epätieteelliseltä, vanhentuneelta perustalta. Ampua itseä jalkaan ja valittaa ettei voi juosta.

Vasemmiston tulisi hylätä ideologisilla perusteilla määräytynyt epäreilu stalinistinen maailmankuva ja käyttää oppositiotilannen tieteellisen tarkastelutavan henkiin herättämiseen. Tehtävä on helpompi kuin milloinkaan aikaisemmin, tarvitsee vain avata Internet, poimia ja tarkistaa tulokset, tulkita ne suorastaan kosmologisesti uudella tavalla.

LÖYLYÄ

Täytyy mainostaa kaikille koekäyttämiäni Shasta-löylykiviä. Sähkösaunaa ei näillä kivillä sähkösaunaksi tunnista. Erittäin kannattava ostos jokaiselle sähkösaunojalle. Laatikko kiviä riittää hyvin pieneen kiukaaseen, suurempaan kaksi laatikkoa takaa laatulöylyt.

14.5.2012

PLATONIN NOLLAPISTE, IHMISELÄMÄN TARKOITUS

Mystiikkaan taipuvaisuutta pidetään Euroopassa vanhastaan massaihmisen tunnusmerkkinä, jopa fasismiin sortumisen ensimmäisenä edellytyksenä. Eurooppalaisen mielen valtaa pahat aavistukset, ja syystä.

Mutta mystiikan kieltäminen ei ole sisällöltään mitään muuta kuin erottumisenhalua edellisestä. Itse asia ei valkene paremmin lakaisemalla se maton alle ja pois silmistä. Jyrkällä kiellolla, tabuamisella.... mihin mystiikka siitä katoaa?

Kolmas mahdollisuus on etsityä metamystikon positioon: kieltämättä selviä tosiasioita pyrkiä tutkimaan niitä juuri siksi, että se on todellisuudessa ainoa tie rationaaliseen suhteeseen ja mystiikan vallasta irrottautumiseen.

Ihmisen on kasvatettava itsensä mystiikan myöntämisen tasolle ilman vallankäytön, riistämisen tai huijaamisen halua. Mystiikan kieltäminen on vain toisen asteen vallankäyttöä, riistämistä ja huijaamisen halua. Metamystikko ei kelpuuta kumpaakaan. Hän ei uskottele mitään kenellekään.

Mutta banaalista haltijatarustosta enempää kuin materialismista ei päästä ennen ilmiön tieteellistä tunnistamista, tekemistä objektiiviseksi.

"Kun fasismi kerran saa massojen mystisyyteen taipuvasta ajattelusta ja tuntemistavasta tehokasta tukea, sitä selvästikin voidaan päästä menestyksellisesti vastustamaan vain tunkeutumalla tuon mystiikan juuriin ja nujertamalla massojen mystiikasta saama tartunta kasvatustieteen ja lääkärintoiminnan keinoin. Ei riitä että tieteellinen maailmankäsitys edistyy, kun se tekee niin hitaita edistysaskelia, että jää mystiikan tartunnasta ja sen vaikutuksista yhä avuttomammin jälkeen. Tätä ei voi selittää mitenkään muutoin kuin sillä, että mystiikkaa ja mystismiä vielä tarpeeksi." Wilhelm Reich: Fasismin massapsykologia, s. 130

Lyhyesti sanottuna: uskonnon ja mystiikan väärinkäyttöä ei voida rajoittaa kohottamalla rappeutunut mystiselle kokemukselle ja uskonnolliselle tunteelle sinänsä vieras ihmiskeho esikuvalliseksi. Toisin sanoen, se että tervettä silmää voidaan loputtomasti huijata ei parane silmän sokaisulla. Sitäpaitsi sokaistulle silmälle fasismin perustaminen on vielä helpompaa kuin näkevälle silmälle. Mekaaninen ateismi ei millään tavalla voi suojella fasismin virukselta joka helposti sopeutuu ympäristöönsä.

Platonin nollapiste on tieteellisen tiedon saavuttaminen mystisestä kokemuksesta. Ennen sitä ihmiskunta ei voi kehittyä millään tavalla nykyisestä tilasta. Sen on oltava siis kaiken toiminnan ja koko elämän päämäärä.

MYSTIKKO JA HOMOSEKSUELLI

Jos vertailee homoseksuaalin ja mystikon asemaa, voi huomata, että mystikko on edelleen lainsuojaton, koska siitä mistä ei voi puhua on vaiettava. Mystikolle kysymys on yhtä lailla ulkonaisesta käyttäytymisestä kuin sisäisestä rakenteesta, sisäisestä havainnosta, jonka totuusarvo on modernina aikana moninkertaisesti kyseenalaistettu. Mystikoksi ei voi tunnustautua joutumatta konfliktiin modernin ajan vaikutusvaltaisimpien ajattelijoiden kanssa: Nietzsche: Sokrates oli huijari..... Wittgenstein: siitä mistä ei voi puhua.... Einstein: valon nopeus on vakio, avauruus on tyhjä, mystiseltä kokemukselta puuttuu fysikaalinen perusta...... Darwin: ihminen ei ole jumalaista alkuperää, miksi ihmisellä olisi sitten jumalaa aistiva elin, eli Descartesin käpyrauhassilmä...... Lenin: idealismi on pelkkää porvarillista huijausta, Platon oli luokkafilosofi...... Hitler: Jumalan valitun kansan teleologinen selvänäköisyys tunnetaan: jos he ovat auguureita he pakenevat tai tarttuvat aseisiin.

Homoseksuaalisuuden ja mystiikan välinen suhde on mielenkiintoinen, sillä myös mystikko on seksuaalisesti normatiivisesta poikkeava henkilö. Ilmeisesti kehitysmekanismi on jossain määrin analoginen homoseksuaalisuuden kanssa, ainakin lapsuuden ikäkausiin nähden. Mystikostakin voi sanoa, että taipumus on synnynnäinen.

Mystikon kehityksessä olennaisin (pojalla) lienee äitisuhde. Mystikko on seksuaalisuutensa ja tunne-elämänsä kanssa pahassa pulassa, fantasioiden suo ei löydä helposti mitään objektiivista korrelaattia. Äärimmäisen epärealistinen tai epätodellinen naiskuva jää maailmassa vastakaiutta.

Mystikko haluaa vain ylistää, mutta lihan ja hengen välinen maailmallinen alue on hankala ylistettävä. Tarvitaan välttämättä pehmentävää fantasiaa. Suuri taide on ylistystä, sanoo John Ruskin. Joskus tuntuu, että yhteiskunnassamme heteroseksuaalisuuden ylistystä pidetään ilmiselvästi homoseksuaalisuuden vastaisena vihapuheena.

Mystiikan mahdollisuuden kieltäminen on mystisen kokemuksen sisäisen reaalisuuden kieltämistä. Mystiseen kokemukseen liittyy tiedollinen luonne, tiedollinen yhteys, vaisto, aavistus, telepaattinen yhteys, selvänäköisyys. Kieltäminen voi olla nietzscheläinen suhtautuminen Platonin mystiikkaan: Sokrates oli huijari ja puoskari. Voi olla että mystikko on rappioilmiö tai yhteiskunnallinen eristäytymisilmiö: fantasiamaailma paisuu kohtuuttomasti vailla reaalista vertailukohtaa.
Erehdynköhän pahasti jos sanon, että mystikko (poika... tietysti on naismystikkojakin) etsii maailmasta oman äitinsä poissaolevaa negaatiota...... niin ideaalista olentoa ei maailmasta hevin löydy. Jossain vaiheessa kaiketi äidin kielletty kuva alkaa houkutella kiellettynä hedelmänä samalla kun äidin eniten pojassaan inhoamien piirteiden paras terä kehityksen myötä tylsyy.

Prousthan oli mystikko ja häntä väitetään toisinaan myös homoseksuaaliksi. Jos Proust todella olisi ollut homoseksuaali, hänen romaaninsa intentiona olisi mystikon tunne-elämän hätkähdyttävä parodia. Pitkä tuo romaani on parodiaksi. Erehtyisemmekö pitämään ylistystä parodiana?

Proust kuvaa Charlusin hahmossa homoseksuaalisuutta niin kuin mystikko sitä kuvaisi. Mystikko ei voi ymmärtää homoseksuaalisuutta oman tunne-elämänsä kautta vaan jonkinlaisena analogiana tai rinnakkaisuutena. Suoraa myötäelämistä ei ole. Samoin homoseksuaali tuskin tunne-elämänsä kautta käsittää mystikon fantasiaa, jonka kautta kaikki asiat merkityksellistyvät. Mystikolle maailma on merkityksetön ilman keinotekoista fantasiakeskipistettä.

13.5.2012

Pienimmästäkin tärähdyksestä työpöytäni lamppu sammuu. Oikeuskäsittelyssä siitä mistä ei voi puhua puolestani sopisi änkyttääkin, ainakin jos todistajana on eläin. Tällainen vapaus johtaisi tietysti oikeudelliseen katastrofiin heti kun eläimille opetettaisiin temppuja. 


11.5.2012

Miehinen hallinan illuusio ja koomisuus ovat vain yhden leikin kaksi puolta. Taiteellisesti olennaisempaa on rajaton orgaanisuus, joka kasvaessaan ja laajetessaan ei muutu kaoottisemmaksi vaan järjestyneemmäksi. Hallinnan illuusio korvautuu järjestyksen tai järjestysten välähdyksillä.

Sileys ja hionta on normin kirkastamista. Kirkasta normia vasten pystyy hienovaraisemmin hallitsemaan poikkeaman lukemattomia ulottuvuuksia. Ensyn romanttisuushan on juuri sitä, että mikä tahansa poikkeus tai norminvastaisuus on hyväksyttävissä, kunhan poikkeus toteuttaa kirkkaasti oman suhteensa normiin. Juuri tätä on harmonia.

Ensyklopedistin tekee mieli pitää matalaa profiilia, esiintyä jonkinlaisena koodarina, joka hiljaa toivoo open source väkerryksensä olevan hyödyllinen joillekin.

>>

METAMYSTIIKKA

on mystiikan mahdollisuuden pohtimista. Se on mystisen kokemuksen mahdollisuuteen liitettyä tuon mahdollisuuden kannalta positiivista tai negatiivista intersubjektiivista, poeettista, käsitteellistä, filosofista tai tieteellistä tietoa. Metamystiikka ei ole enempää mystiikkapositivismia kuin -skeptisyyttä. Se tutkii mystisen kokemuksen mahdollisuutta kokonaisvaltaisesti kaiken saatavissa olevan aineiston valossa. Metamystiikka ei ole materialismia, idealismia, okkultismia tai metafysiikkaa, sillä sen ensisijainen tarkoitus on tehdä nämä käsitteet kokonaan turhiksi. 
itsensä tunteminen
kuolemanrangaistuksen
uhalla kielletty

MILLAISESTA MAAILMASTA ME TULEMME

Wilhelm Reich joutui vielä 1956 Yhdysvalloissa vankilaan puoskaroinnista, lanseerattuaan psykologiassaan mystisiä epätieteellisiä käsitteitä kuten orgonienergia. Neuvostoliitossa samasta olisi saanut varmasti kuolemanrangaistuksen. Natsi-Saksassa Reichin kirjojen lukemisesta olikin määrätty kuolemanrangaistus. Neuvostoliitossa niiden lukeminen ja levittäminen oli kielletty.

G.I. Gurdjieffin kirjojen suhteen asia oli samantapainen mutta vielä vaarallisempi. Yhdysvalloissa Gurdjieffin lukemisesta saattoi menettää paitsi toimilupansa lääkärinä myös joutua vakoilusta syytetyksi. Gurdjieffryhmien kokoontuminen 1950-luvun Yhdysvalloissa oli äärimmäisen salaista toimintaa. Ryhmiin kuuluvien puolisotkaan eivät yleensä tienneet mitään asiasta saatikka edes Gurdjieffin nimeä.

Neuvostoliitossa tilanne oli samanlainen. Euroopassa tilanne ei ole tänäpäivänäkään paljon helpompi. Vielä 1989 Helsingin Sanomissa kriitikko Sami Noponen pitää Wilhelm Reichin vankilatuomiota "mystiikasta" erittäin ymmärrettävänä ja hyvin perusteltuna, ellei häntä voitu toimittaa mielisairaalaan sähköpakkohoitoon skitsofreenikkona. "Rajansa kaikella!", huutaa Noponen. Jokainen mystikko - nimenomaan sisäinen näkökyky - on likvidoitava sähköllä! Vain SOKEUS! SOKEUS! SOKEUS! saa olla sallittua orjalle.

Kun katsoo tätä tietoisuutta ja maailmaa, joka on itse asiassa edelleen melko muuttumattomana läsnä, tuntuu lähes käsittämättömältä, että emme tälläkään hetkellä ole maailmansodassa huitomassa natsitervehdyksiä. Mystiikan mahdollisuuden (pohtimisen, eli metamystiikan) kieltävällä itseään tuntemattomalla ihmisellä ei milloinkaan tule olemaan muuta tulevaisuutta kuin ikuinen massapsykoosi ja fasismi.   

9.5.2012

näky miesten sukuelimestä.......paisuvia puhkeavia paiseita.......ulos pursuaa vaaleanvihreitä voikukansiemeniä.......jotka muuttuvat vaaleanvihreiksi muurahaisiksi.......näky naisten sukupuolielimestä.......takaosasta on viilletty syvät haavat pitkälle reisiin melkein polviin asti
se joka keksii mittaamattomuuden
on etulyöntiasemassa
vain niin kauan kunnes joku
keksii mittarin

OLLA VÄLITTÄMÄTTÄ

Porvarillisella hengellä on taipumus luoda kaikkialle inhottavia, väkivaltaisia, tukahduttavia ja sadistisia rakenteitaan.

Kulttuurin ympärille ei kannattaisi luoda sellaisia rakenteita, että ainoaksi tavaksi välttää noiden rakenteiden herättämä hirvittävä vastenmielisyys jäisi luja päätös OLLA VÄLITTÄMÄTTÄ.

SADISMIN PUOLUSTUSTRATEGIAT

Mielenkiintoinen fakta Sofi Oksasen puhdistusta ajatellen: Ei tiettävästi ole olemassa ainoatakaan arkistolähdettä, jossa silminnäkijä todistaisi nähneensä neuvostosotilaan tai neuvostoliittolaisen siviilin raiskaamassa virolaista naista. Mutta on erittäin paljon arkistolähteitä, joissa silminnäkijät todistavat virolaisten fasistien raiskaavan juutalaisnaisia ja tyttöjä. Eikä siinä kaikki: silminnäkijöitä on myös murhille, polttomurhille, ja lasten kidutukselle. Kaikki virolaisten suorittamia. Riittää, että mainitsee virolaisen pahamaineisen natsirikollisen ja taitavan strategisen sadistin Evald Miksonin tapauksen (täältä löytyy valokuvamateriaalia Viron holokaustista).

Tullaan maksiimiin: strateginen sadisti syyttää aina uhria niistä rikoksista, jotka on itse tietoisesti ja suunnitelmallisesti nauttien suorittanut.

Ja juuri tästä syystä myös Jonathan Littellin Hyväntahtoisen romaani on intentionaalista psykohistorian vääristelyä: natsisadisti ei milloinkaan kuvittele olevansa velvollisuudentuntoinen tavallinen ihminen kuten Littell implisiittisesti väittää. Natsisadisti on aina markiisi de Saden tavalla tietoinen toiminnastaan. Sadismi on välttämättä suunnitelmallista toimintaa. Tämän todistaa parhaiten tutustuminen siihen elävään ja vitaaliin luovuuteen ja taitavuuteen jolla vakavat natsirikolliset valehtelevat ja todistelevat syyttömyyttään, ja syyllistävät uhrejaan ja syyttäjiään. Kukaan ei ole enemmän hengissä ja olemassa kuin natsirikollinen joka valehtelee oikeuden edessä. Erittäin selkeä ja valaiseva dokumentti näistä tieteellisen hienostuneista strategioista on Simon Wiesenthal Centerin entisen johtajan Efrain Zuroffin uusin kirja:
Samalla tullaan metafyysisempiin päätelmiin: hyvä teko on sellainen jota ei tarvitse kätkeä tai selittää, enempää nykyhetkessä kuin tulevaisuudessa. Paha teko on sellainen, joka ei kestä ikuisuuden valoa.
Btw: Chattaan juuri Efraim Zuroffin kanssa FB:ssä. 

8.5.2012

HOLOKAUSTIN HISTORIASTA

Englanti oli Euroopan maista ensimmäisenä "judenfrei" vuonna 1290.

Euroopan juutalaisen syyttäminen ahneudesta on yhtä kuin työläisen syyttäminen ammattiyhdistysliikehaaveista.

Natsikeskitysleirien identifiointikuvat ovat maagista katsottavaa. Luulen, että satojen kuvien läpikäyminen muuttaa lopullisesti persoonallisuutta. Harmi ettei tässä Auschwitz-arkistossa ole enempää identifiointikuvia, eikä lainkaan naisvankien tai lasten identifiointikuvia. Kaikkien olemassaolevien identifiointikuvien pitäisi ilman muuta olla tässä arkistossa. Vaikuttava olisi elokuva, jossa yhden uhrin kuvaa näytettäisiin aina 10 sekuntia. Se olisi tasan miljoonan minuutin elokuva (vuodessa 525600 minuuttia). Armeijapalveluksen sijaan ihmiset pistettäisiin istumaan teatteriin, jossa pyörisi tämä elokuva. Pois saisi lähteä kun todettaisiin henkilön persoonallisuuden muuttuneen lopullisesti pasifistiksi.

Vaikuttava on "The Central Database of Shoah Victims' Names" -sivulla pyörivä kuvalooppi murhatuista  naisista ja lapsista.
 
Muuten varsinkin värikuvat Puolan juutalaisgetoista ovat hyvin rauhallisia. Aivan kuin asukkaat eivät tietäisi, uskoisi tai ottaisi todesta heitä odottavaa kohtaloa. He eivät ilmeisesti saattaneet mitenkään uskoa saksalaisten todella toimeenpanemaan Hitlerin selkeästi julkilausumia suunnitelmia. Traagisia, todella traagisia katseita ja koskettavia hahmoja on yllättävän vähän, ottaen huomioon yleiset sotaolosuhteet. Johtuuko tämä kuvien valinnasta vai jostakin muusta, sitä on vaikea tunnistaa. Koskettavampia ovat tavalliset kuvat tavallisista Euroopan juutalaisista maailmansotien väliltä, varsinkin nuorisosta ja lapsista. Täältä löytyy hyvä kuva-arkisto  (lisää saa selaamalla eri kuukausia). Arkistosta löytyy itseasiassa satojatuhansia valokuvia.

Miksi aseeton vastarinta aina ja kaikkialla (kenties yhtä historiallista poikkeusta lukuunottamatta) on tuhoontuomittu?

5.5.2012

TÄYSIKUU, DEMOEFEKTI

Toissapäivänä yritimme soittaa CD:täni Timon luona. Vahvistin oli yllättäen pimeänä, emme saaneet sitä toimimaan. Myöhemmin yöllä venäläisen taiteilijattaren työhuoneella Kalliossa Macbook ei suostunut soittamaan levyä. Seuraavana päivänä radiostudiolla CD:soitin hajosi kesken ensimmäisen kappaleen lähetyksen. Nyt sain tietää, että rento haastattelu jonka annoin paikallistelevisiolle oli ilman ääntä. Mikrofoni oli hajonnut kesken lähetyksen.

TASORISTEYS - LEVEL CROSSING, PART 1/2

5.4.2012 lähiradio Helsinki 100.3 MHz, Dream House, Silakkaradio, klo 1.00-2.00.

http://silakkaradio.fi/shows/2012/dream-house-radio-24h-radio-arts-on-air/

http://www.vadelma.org/radio/

http://www.m-cult.org/

http://m-cult.org/projects/m2hz



"My philosophy is very simple: sonic materialism.

Concept is based on music concrete, in other words: all the sound sources are potential (and conceptually equal) for use in sonic art
-- within the copyright law.

There is nowadays a lot of uploaded sounds available on the Internet..., music, not-intentionally-music etc. You could make effective searches from databases, such as Freesound or Youtube, by using tags or other textual information associated with certain sounds.

By using immediately searchable and available materials, and by recording live sound straight from the open browser windows, It is possible to construct sonic sketches very fast -- sensitively follow the momentary ideas or associations which come to mind.

Intuition leads the browsing. Through a dream which is produced from available materials but not known beforehand or fully controlled. In Sonic-Lucid-Dreams layers awake from each other. They are juxtaposed or daisy-chained in a very organic manner -- sometimes totally randomly.

But there are no accidents if the dreamer is above the law of accidents.

Afterwards, it may be fruitful to see this as a material of psychoanalysis.

Uploaded sounds in databases, such as Youtube or Freesound, are in process to become a part of the sonic subconsciousness of the our time.

They are mostly not like studio recorded sounds -- professionally produced outputs from the commercial music industry. But they could also be that kind of sounds.

The original intention of the uploaded sound is not necessarily interesting from the point of view of sonic materialism.

Sound quality is also a very relative concept. Bad quality of sound could make interesting material, but it is neither the statement nor a value. 

The sensual experience is essential.

Sometimes it is a remix, as the first piece of my set is remix from Biosphere and Valery Gergievs conducting Shostakovits.

Sometimes its going to be more like composition, adding many other techniques and layers to the process.

Youtube-Freesound-Mix is just the beginning part of the whole composition process of "folk music of the 21th century"."

Dream House 5.5.2012

         

3.5.2012

HERMES: Joko nyt on aika kommunismin, työn ilon ja juhlan, jokaisen kykyjen mukaan, jokaiselle tarpeen mukaan? Joko nyt on aika ihmisen salatuimpienkin intohimojen saada yltäkylläinen ja täysin yhteiskuntamoraalinen täyttymyksensä absoluuttisen tasa-arvoisesti luokattomassa yhteiskunnass?

ZEUS: Ei vielä! Ei vielä! Ei vielä! Ihminen on kaukana fyysisestä täydellisyydestä. Hänet on luotava vielä monta kertaa. Dinosaurus ei voi synnyttää yksisarvista.

PROMETEUS: Ei vielä! Ei vielä! Ei vielä! Ei vielä! Työkalut eivät ole valmiina.

AFRODITE: Ei vielä! Ei vielä! Ei vielä! Ei vielä! Ei vielä! Ei vielä!

DIONYSOS: Ei vielä! Ei vielä! Ei vielä! Ei vielä! Ei vielä! Ei vielä! Ei vielä! Ei vielä! Ei vielä! Ei vielä! Ei vielä! Ei vielä! Ei vielä! Ei vielä! Ei vielä! Ei vielä! Ei vielä! Ei vielä! Ei vielä! Ei vielä! Ei vielä! Ei vielä! Ei vielä! Ei vielä! Ei vielä! Ei vielä! Ei vielä! Nerot ovat tulevaisuuden aavistus, hienon hieno tuoksu.   
Kitaristi ei ole oikea kitaristi, ellei hän ainakin kerran elämässään ole vaarassa menettää kätensä herzoglaisessa amputaatiossa myrkkykäärmeen tai hämähäkin puremasta kuten Jeff Hanneman vuosi sitten. Lepra, kuolio tai reuma ovat kitaristin sairauksia. Vakavaksi äityvä niveltuppitulehdus on ollut jokaisella yhtyeensä kannalta korvaamattomalla kitaristilla. Traagisimpia nuoruusmuistoja: läänin kovin soolokitaristi joka sahasi ranteensa vannesahalla ja nousi samaan kategoriaan Jimi Hendrixin kanssa. Transsissa asuva tilumunkki joka sairastui nivelreumaan.   
Paavo Lipponen mulkaisee raitiovaunussa olemustani ja naurahtaa halveksivasti. Ilmeisesti tarkasti Leninin muottiin viilattu hattuni ja muu shalash-rekvisiittani tuo hänelle jotakin surkuhupaisaa mieleen. Veltto Virtasen naismainen hahmo löntystää linttaan astutuissa keltaisissa bootseissa tummissa sammareissa keltaisessa nahkatakissa Kiasman liikennevaloista punaisia päin Eduskunnan lisärakennuksen suuntaan. Kansanrintama toljottaa tyhjää katua, tuhlaa työaikaansa. Veltto on kaikkien edessä huomaamaton, valtava baskeri Haadeksen kypäränä.

1.5.2012

OLLY FATHERS




>>

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com