30.4.2012

29.4.2012

Maalaustarvikeliikkeen kassalla tulee mieleen: väripaperin hinnan voisi lyödä pajatsoonkin.
Mitä on idealismi ilman mystiikkaa? Änkyrähienostunutta suuruudenhulluutta, narsismia, snobbailua, sadismia...

Mitä on materialismi ilman mystiikkaa? Sokeaa himojen tyydyttämistä...

IHMISOIKEUDET - KOKO KÄSITTEEN FILOSOFINEN PARADOKSAALISUUS

Mitä oikeuksia on eläimellä, joita ei kukaan ihminen suojele? Sudella oikeus tappaa. Jäniksellä juosta.

Mitä oikeuksia on ihmisellä, joita ei kukaan ihminen suojele? Darwinin ennustamat.

Mitä on suojelu? Aseellista tai viisaudellista.

Mikä määrittää asellisen suojelun oikeutuksen? Vahvimman oikeus.

Mikä määrittää viisauden? Mysteerien tuntemus.

Onko mysteeri todistettavissa tieteellisesti kenelle tahansa? Ei ole.

Miten sitten? Vain vihkimyksen kautta.

Mikä siis on ihmisoikeuden todellinen perusta? Viisaus.

Mikä on viisauden perusta? Mystinen.

Mikä on mystiikan perusta? Ei kapitalismi tai kommunismi.

Keneltä siis pitää ihmiskunnan rikoksia anteeksipyydellä? Mystiikalta ja hengeltä. Ihmisiltä - valheen puolen valitsijoilta - ei tarvitse. 


Joskus sanoin varauksellisesti
olevani metamystikko, mystiikan
mahdollisuuden tutkija.
Nyt tiedän, ettei mystiikalla ole
mitään mahdollisuutta.
Voin siis aivan hyvin myöntää
olevani pelkkä mystikko.
Maailma ei olisi maailma
ellei siellä olisi aina kaksi
valhetta vastakkain.
Jos voisit olla valitsematta
puolesi.

28.4.2012

Ihmisen pitäisi opiskella, koulia ja hioa itseään niin monta kymmentä vuotta, että viisas hänet nähdessään ei masentuisi kokonaan toimintakyvyttömäksi. Ihmisen pitäisi siis antaan toiminnallaan viisaalle mahdollisuus kerran astua päivänvaloon erakkoluolastaan - edes yhdeksi sekunniksi ilman pelkoa välittömästä masentumisesta, kivitetyksi tai ristiinnaulituksi tulemisesta. Ihmisen pitäisi olla kouliintunut huomaamaan ja erottamaan viisas, joka astuu hänen sisältään luolasta päivänvaloon kuin arka hiljainen eläin. Ihmisen toiminnalla ei ole muuta tarkoitusta kuin vaieta, vaieta, vaieta...

Ja tästä ei seuraa, että kapitalismi on paremmin kuin kommunismi tai muuta sellaista.

"TIETEELLISEN" MATERIALISMIN HENGENVAARALLISUUS KAPITALISMISSA JA SOSIALISMISSA

Eetterin tulipalo aivoissa on eetterin olemassaolon intersubjektiivinen todiste. Aivojen toimintakyvyn tuhoutuminen ja niiden uudelleenrakennus, joka kestää kaksikymmentä Maan vuotta, jos ihminen on äärimmäisen onnekas ja saa tällaiseen uuden mahdollisuuden, kuten Apuleiuksen romaanin antisankari. Siksi Horuksen rikkimennyt silmä on viisauden symboli. Maan päällä ja kuolevaisella ihmisellä ei muunlaista viisautta ole. Mutta fasismin "tieteellistä" materialismia ironisoivilla leireillä ei tällaiseen anneta mahdollisuutta.

Niin, suhteessa mystiikkaan kapitalismin (fasistisen materialismin) ja kommunismin (1900-luvun dialektisen materialismin) pahuus todella voidaan rinnastaa. Sillä mitään "pahuutta" ei edes ole, ellei ole selkeää käsitystä mystiikasta. Pahuus on läpikotaisin mystinen konsepti. Materiaalisessa maailmassa on vain lajien evoluutiota ja selviytymiskamppailua.  

"Jumalat, jotka loivat ihmisen, antoivat ihmiselle kuoleman. Mutta elämän he pitivät itsellään." Pekka Streng

27.4.2012

PIIRTO-OHJELMA-ASIANTUNTIJAT HOI!

Apua, onko olemassa jokin kaupallinen piirto-ohjelma jolla voisi tehdä samat kuin Harmonyllä mutta printata mielivaltaisella tarkkuudella, so. koko kuva vektoritiedostona?

Olisi loistavaa jos mielivaltaisen kokoisen valokuvan voisi ladata Harmonyn tapaiseen ohjelmaan ja sitten piirtää siihen päälle. Olisikohan tällaista ohjelmaa olemassa?
Muurahaiset työpöydäläni kuljettavat kirjaimia. Ne lisääntyvät ja liikkuvat yhä vilkkaammin, eivätkä kuole edes kahvikupin reunan puristuksessa. Kemiallinen sota niitä vastaan on tuomittu häviöön. Ne maastoutuvat laminoidun pöytälevyn vihertävään kuvioon täydellisesti. Kun ne pysähtyvät, niitä ei ole olemassa. Todellisuudessa niitä on yhä enemmän ja valojen sammuessa talon täyttää huomattava pauhu. 

26.4.2012

MUKAVA SAKSALAISUUS

Albertin päivänä lähti jäät lammesta. Kevät on siis aikaisessa, kun yleensä Vilhon päivänä vasta lähtee. Tänään albatrossiparvi täytti ilman, siipien varjot olivat pitkät.

ERIMIELISYYKSIIN MYSTIIKAN TAKIA

niinpä tietysti, erimielisyyksiin mystiikan takia, kuinkas muuten.

Mikä helvetti on teosofi-kommunisti?

Haavikon Naismetsä ainakin on kännissä kirjoitettu. Kukaan ei kirjoita selvin päin niin hyvin. Jokin sanajärjestys oli valittava.

23.4.2012

Aina kannattaa kysyä. Kysyvä ei tietä kysy jos eksyy. Eikö oppi ojaan kaada jos tieto lisää tuskaa?

OPPI

Ei oppi ojaan kaada, mutta tieto lisää tuskaa. Opetusta saat, et sitä mitä opetus sinun kannaltasi merkitsee. Opetusta saat yleensä seksiä vastaan, ilmaiseksi vain kantapään kautta. Tieto maksaa sitä hyväksi käyttäen saatavan hyödyn arvon. Noosfäärin entropian laki.

22.4.2012

JO ILMASTO-OLOSUHTEIDEN TAKIA ENSISIJAISESTI

meidän kannattaisi vilkuilla kulttuuria, joka on tottunut alun 10000 vuotta pitämään Siperian pakkasessa ja lokasateessa lystiä viisas hymy kasvoillaan. Niillä, jotka jossakin Floridan tai Kalifornian kalkkaroerämaassa tekevät muutaman hassun miljoonan ja sitten kupsahtavat on meille lopulta vähän mitään annettavaa.

21.4.2012

VELI KUJALA

Jaha, se on sitten levyostoksille.

DAVE BRUBECK

elää. Eiköhän tässä ole uutista päiväksi.

KOKO STORY LYHYESTI











20.4.2012

ILTASUUNNITELMA

Братья Карамазовы (Иван Пырьев, 1969), 218 min.

MINÄ NÄIN ITSENI RIITELEMÄSSÄ

Minä olin nähnyt itseni öisin unessa, kunnes törmäsimme häneen kadulla suurkaupungin keskustassa. Oli jo iltahämärä ja hän oli juuri palailemassa töistä Kesoilin kahvilasta kun me ajelimme huolettomasti partioautolla. Hän tuli kaukaa ja hänellä oli oikeamielisen noidan kirous päänsä yllä. Näin hänen kiiltävän vaalean plasmapallomaisen pehkonsa. Samassa hän jo seisoikin edessämme. Me pidätimme hänet epäröimättä. Hän kaatui ja satutti itsensä, hänen upea takkinsakin repesi. Tuo ihana ilmestys vaati minua pysymään vakavana, nauramatta ilkeästi, sillä minuun sattui. Hänen salkustaan löytyi etsimämme verinen marionetti. Kuulusteluissa hän kertoi asuvansa 15 km:n päässä esikaupunkialueella. Me pidimme Schlippendorffin häkillä huolen siitä, ettei hän tänä iltana palaisi kotiinsa. Yöllä kuulustelija esitteli itsensä Anneksi. Hän sanoi hänelle, että hän voisi nukkua sellissä. Itse nukkuin sohvalla mikä huvitti Annea: "Aivan kuin olisit mies". Huone oli puolihämärä. Pöydällä loimusi neljä kynttilää ja suitsuke eritti tunnelmaa kuulusteluhuoneeseen. Kymmenen minuutin kuluttua Anne kysyi häiritsisikö minua jos hän ottaisi huoneessa xylostaattikylpyjä. Minä vastasin että tyttöjähän tässä vain ollaan, senkun otat. Minä näin itseni siinä. Minä näin Nicholaksen. Sanoin Annelle: "Minä näin Epun" "Epun?" "Niin. Hän...hän oli ennen Vantarilla." "Mitä tapahtui? Missä sinä näit hänet?" "Unessa. Hän on täällä. Muuten en unia näkisi. Hän on tässä huoneessa." Annen silmistä tulvi kyyneleitä. Halasin häntä ja pitelin sylissäni. Minä näin hänet. Varjoissa, kujilla. He, yrittävät viedä minut takaisin. "Vain minun kuolleen ruumiini yli", ajatteli Anne päättäväisesti. "Älä ajattele noin, he voivat vaikka tappaa sinut", sanoin heti. "Anteeksi." Silloin minä näin itseni toisella puolella ja hän laittoi kätensä rajalle. Hän veti kätensä pikaisesti pois kuin olisi saanut sähköiskun. Näin itseni kokeilevan uudelleen, hän halusi ilmeisesti tuntea minut, hänen kasvoiltaan paistoi hätä, minustako? Minähän olin tämä sumu, minä olin tämä joka nielee kaiken. Minä olin tämä, joka hänet vangitsi. JUOKSE, sanoin itselleni, juokse pois, älä palaa, minä tuhoan sinut. Lähde kauas pois, jätä minut rauhaan. Ei, älä laita kättäsi rajalle. Hän laittoi kätensä rajalle, hän ei kuullut huutojani. Raja väreili kuin xybilin pinta.

KAPITALISTI ANTOI HYVÄÄ HALVALLA !

Ostin Harman / Kardonin MAS speakersit Fredan / Eerikinkadun kulman hifiliikkeestä 100e / pari (ns. 80% ale). Elämänlaatua tehokkaassa pienoiskoossa.

Praise the demiurg-lord, creator of the material world!

PAKKO OLLA TYLSÄ

Media, kansansuosio, näkyvään asemaan asettuminen joko pakottaa kohteensa sulkemaan kokonaan henkisten energioiden vaikutuksen pois kehollisesta materiaalisuudestaan tai heittäytymään mielettömästi niiden valtaan. Kumpikin on tuhoisa kohteelle. Henkinen energia on myös seksuaalienergiaa. Jostain kumman syystä kapitalismin yleisessä tylsyydessä ihmiset kuvittelevat, että tällainen tylsyyden erikoismuoto on jotenkin elämänä arvokkaampi. Viisas pysyy poissa noiden energioiden liepeiltä vain jotta voisi heittäytyä hallitusti uimahyppääjän tavoin joka hetki. Palvonta on tuhoissa sekä palvojan että palvotun kannalta: kummassakin tapauksessa kysymys on henkisen ja materiaalisen kasvun puutteesta.

18.4.2012

DIALEKTINEN IDEALISMI, MATERIALISMI & WHATEVER

On selvää, että idealismista seuraa tietynlainen luokka-ajattelu. Ja oikeastaan traditionaalinen luokka-ajattelu ei voi perustua muuhun kuin idealismiin: sielujen väliseen arvohierarkiaan.

Materialistinen luokka-ajattelu, joka on tyypillistä kapitalismille, on yhtälailla idealismin kuin dialektisen materialisminkin irvikuva ja parodia. Fasistikirkko, maailmanperverssiyden kiteytymänä, on juuri tämän kapitalismille tyypillisen idealismin sanahelyyn kätketyn raaemman materialismin, kainismin ja gnostilaisuuden tyyssija.

Kapitalistisessa idealismiin kätketyssä materialistisessa luokka-ajattelussa on raaemmin kysymys materiaalisesta omistamisesta ja nimen omaan individualismiin yhdistyneenä materiaalisesta riistämisestä.

Niinkään ei ole kysymys ihmiskehoista: ihmiskehon rumenemista ja taantumista pidetään luonnollisena: onhan ihminen kerran syntynytkin apinasta.

Mutta ihan tieteellisesti ajateltuna apinalla ei luonnollisissa elinolosuhteissaan ole mitään tarvetta kehittyä miksikään. Siksi ihminen ei tieteellisessä katsannossa ole kehittynyt apinasta, mutta apina on suurella todennäköisyydellä kehittynyt muinaisesta gnostikosta.


Todellinen idealisti sen sijaan kokee aina olevansa nurinkäännetyssä maailmassa, jossa apostolit hakataan pääalaspäin ristille ja kristus syödään pääsiäispöydässä elävältä. Hänelle demokratia ja kommunismikin takaavat edes jonkinlaisen levähdystauon valekuolleessa nimettömyydessä ja kasvottomuudessa. Fasistikirkon sijaan siis kommunismikin on idealistille oljenkorsi vaikkei mikään lopullinen täyttymys. Idealisti nimittäin kuitenkin haluaa aina ehdotonta luokkayhteiskuntaa: Kristuksen kuninkaaksi ja Nalle Wahlroosin Siperiaan hiilenpoimijaksi.


Oikeaoppisen dialektisen materialismin ensisijainen kysymys on ihmiskehon materiaalinen laatu ja tarkemmin sen eroottinen nautittavuus. Kaikki muut materiaaliset kysymykset ovat toissijaisia näissä vaikeissa planeettaolosuhteissa.

Mutta korostaessaan demokraattisen yhteiskuntaruumiin kehitysvaikutusta ja paradoksaalisesti vähätellessään "suurten miesten" (samalla äärimmäiseen henkilöpalvontaan sortuen) vaikutusta historiallisessa dialektiikassa dialektinen materialismi joutuu osoittain harhaan.

Nimittäin dialektinen prosessi ei voi värähdellä pelkästään materialististen kysymysten suhteen vaan se värähtelee yhteiskunnallisena tietoisuutena materialistisen filosofian ja idealistisen filosofian virtausten välisenä.

Ei voida kuvitella Neuvostoliiton jälkeisen Venäjän suurta idealismin havainnollista kokeilulaboratoriota ilman Neuvostoliiton materialistista kokeilulaboratoriota.

Mutta viimekädessä ja tieteellisesti, Platonin nollapisteessa, idealismin ja materialismin välinen skitsofrenia katoaa. Vielä me emme ole saavuttaneet tiedollista perustaa, yksimielisyyden perustaa, jolta dikotomian dekonstruktio ja häivyttäminen olisi aidosti mahdollinen.

Siksi dialektinen kehityskulku jatkuu, mutta se voi jatkua vain Hegelin määrittämässä mielessä maailmanhengen aistittavissa olevalta ei-tiedolliselta perustalta. Puhtaasti marxilais-lenininen dialektisen materialismin ideologia (pikemmin kuin filosofia), kaikessa ilmeisessä paradoksaalisuudessaan on tuomittu rapautumaan alkuosiinsa tässä pikemmin hegelläisessä prosessissa.

Muistutan että tieteellinen idealismi, Platonin nollapiste, on mahdollista vasta ensimmäisen matemaattisesti toimivan säiekosmologisen mallin myötä. Matemaattisesti toimiva tarkoittaa tässä sitä, että malli ennustaa oikein luonnonvakiot, hiukkasmaailman asiat yhtä lailla kuin kosmologiset havainnot, suhteellisuusteorian anomaliat, aavevoimat, mustat aukot jne.
Tämä ei tarkoita, eikä sen pitäisikään tarkoittaa idealismin voittoa. Vaan idealismin syvenemistä, tällä tiedollisella perustalla, ottamaan huomioon materialismin pääväittämät yhteiskuntaolemisen ja materiaalisen olemisen ja yhteiskuntatietoisuuden välttämättömästä suhteesta, ihmiskehon materiaalisesta ensisijaisuudesta yhteiskunnallisena voimavarana ja tietoisuuden tärkeinpänä mittalaitteena, toistaiseksi.

17.4.2012

Ajoin bussia lapsuudesta tutulla peltotiellä. Sisätilat olivat huurussa, tuulilasi rapainen ja lasinpyyhkijät rikki. Mutkassa muistin sisäkaarteeseen jäävän ruutanalammikon ja väistin turhankin laveasti ulkokaarteeseen. Lammikko olikin pompannut tien yli ja bussi upposi nopeasti. Pääsin ulos kattoluukusta.

KOULU- JA PERHESURMIEN

sarja Suomessa on historiallisesti ja alueellisesti poikkeuksellinen. Muutamia ajatuksia.

Ihmisten tulevaisuus ja toimeentulo on kaikkina aikoina enemmän tai vähemmän epävarma. Esimerkiksi sodan odotusarvo on euroopassa historiallisesti 20-25 vuotta (de Mausen mukaan). Nyt eletään tällä kolkalla poikkeuksellista rauhan ja stabiilisuuden aikaa. Tällaisista tekijöistä ei seuraa suurentunut perhesurmaamisen yllyke.

Sen sijaan sodan mahdollisuuden poissaolo saattaa aiheuttaa hallitsematonta väkivaltaisuutta. Kuka ties tällainen uusi pitkä rauhanaika on evolutiivisesti ihmiselle (tai ainakin joillekin heistä) vaikea opetustilanne.

90-luvun laman konkurssikohtaloita läheltänähneillä saattaa olla fataalimpi suhtautuminen henkilökohtaisen talouden horjumiseen. Ei haluta samojen häpeäkohtaloiden toistumista itselle ja lapsille. Tämä olisi traumaselitys.

Mutta koulusurmaajat eivät ole nähneet lamaa, eivätkä ole myöskään välttämättä mitenkään luokkatietoisia.

Jokin metafyysisempi / paranormaalimpi selitysmalli voi kenties tulla aikakaudessamme kysymykseen, ainakin tällaisten ääriselittämättömyyksien, kuten Helsingin uusin tapaus ja A.B. kohdalla. En lähde nyt spekuloimaan, mitä tämä voisi tarkoittaa.

16.4.2012

Jos joku on niin typerä, ettei näe maailmaa muuna kuin (triviaalisti tai tieteellisesti) materiaalisena ongelmana, ei ole meidän asiamme. Hän on unessa itsensä unohtaneena. 

Surullisia ovat nämä tieteellisyyden, tyhjyyden ja kuoleman filosofit. Kaikki samanlaisia fasisteja.

Jos ylipäätään tunnustamme (triviaalisti tai tieteellisesti) materiaalisen ensisijaisuuden aisteillemme, se on meidän puolelta suurta ystävällisyyttä, suuri sovittelun ele. 


14.4.2012

Olen kova kävelemään punaisia päin jos autoja ei näy. Monet silti odottavat. Eilen pysähdyin Lönnrotinkadulla Jari Isometsän vierelle punaisiin. Isometsä saapasteli punaisia päin Ruttopuistoon putkilaukku selässä. Jäin itse odottamaan vaikka autoja ei näkynyt. Tunne oli uusi ja melko voimakas. 

TIETEELLINEN DIALEKTINEN IDEALISMI

Dialektinen materialismi on äärimmäisen tehokas työkalu eräänä taidefilosofiana, mutta yksinomaisena elämänfilosofiana se on itsemurha pelkästään siksi, että se ei millään tavalla pysy selitysvoimaisena niin monien intersubjektiivisesti havaittavien ilmiöiden suhteen. Usko tieteellisyyteen, joka selkeästi on olennaisilta osin keskeneräistä, muuttuu vähitellen mielettömäksi elämän kannalta olennaisimpien asioiden haaskaamiseksi ja uhraamiseksi. Tästä näkökulmasta 1900-luvun sosialismin romahdun näyttää suorastaan dialektiselta välttämättömyydeltä, koska filosofisessa perustassa ollut paradoksi tai virhe kävi lopulta sietämättömäksi.

Materialistinen filosofia, joka vaikuttaa kapitalismin taustalla, syyllistyy tähän samaan. Ja toisaalta marxilainen taloustiede kritisoi edelleen pätevästi kapitalismia.

Silti idealismilla on luokkaperustastaan irti olevia vahvuuksia.

Tässä kehitysvaiheessamme todellinen tieteellinen materialismi olisi myös samalla kertaa tieteellistä idealismia. Kysymys tieteellisyydestä pitää esittää samalla kertaa materialisteille ja idealisteille. Ei riitä, että jommat kummat ideologisista syistä hyväksyvät "tieteellisyyden" tai hylkäävät tieteellisyyden.

13.4.2012

DIALEKTIIKKA

Vastustamisen halu on ihmisen perimmäinen halu. Se on useimmiten seksuaalista viettiä voimakkaampi.

MITALLINEN JA MALLILLINEN RUNO

Runomitta on runon määrällisten ja laadullisten ominaisuuksien ykseys. Mikään luonnollisen kielen runomitta ei ole täsmällinen määrämitta. Avoin ja orgaaninen luonnollinen kieli tuottaa määrämittaan sumeita poikkeustapauksia. Määrämitan noudattaminen ei indikoi laatua, eikä laatu indikoi määrämittaa. On olemassa idealistinen myytti siitä, että kiteytynein ja henkisesti intensiivisin ja laadukkain ilmaisu on rytmisesti säännönmukaista, eli tarkastikin määrämittaista.

Geologian opinnoissaan Novalis havaitsi, että aivan eri luokkaa olevat esineet ja ilmiöt ovat tietyssä suhteessa toistensa kaltaisia, analogisia. Havainto on tyypillinen välitilojen ja erämaiden asiantuntijan havainto, sen, joka on kulkenut pitkiä taipaleita asumattomilla alueilla kenttien välissä. Novalishan taivalsi geologiasta kirjallisuuteen, yhtenään valtavia kosmisia siirtymiä, välitilan asujaimelle tyypillisiä.

Erilaisissa esineissä piilevä osittainen yhtäläisyys mahdollistaa mallin tekemisen, mikä merkitsee tietyn esineen (järjestelmän) jäljentämistä toisen, jossain suhteessa analogisen esineen (järjestelmän) avulla. Tiedostustapaa tai menetelmää joka suo mahdollisuuden jäljentää tutkimuksen kohteena olevan, jokseenkin vaikean ja laajan järjestelmän toisen (luonnollisen tai ihmisen luoman keinotekoisen) järjestelmän avulla sanotaan tieteelliseksi mallin teoksi ja tutkimuskohteen jäljentävää järjestelmää malliksi. Mallin valmistaminen merkitsee alkuperäisen kohteen jäljentämistä yksinkertaistettuna, tosin tuo yksinkertaistaminen ei saa olla kovin mielivaltaista ja liiallista, muuten mallin ja orginaalin yhdenkaltaisuus häviää eikä edellinen pysty antamaan jälkimmäisestä itse asiassa mitään uutta tietoa. (Afanasjev: Filosofian alkeen s. 164-165)

Kirjallisuudessa mallin tekemisen perusyksikkö on toisaalta kontekstin ja sen muuttujien vaihtamiseen perustuva korvaamismetodi ja toisaalta symbolinen lause, tai pelkkä sana tai käsite, joka alkuperäisestä kontekstistaan irrotettuna kuljettaa alkuperäisen kontekstinsa muuttujia uudessa kontekstissa symboleina tai kielikuvina. Poeettista laatua edustaa analogian tarkkuus ja oivaltavuus ja uutuus. Poeettista määrää taas edustaa sanan, käsitteen, lauseen muoto tai kontekstin muoto sinänsä.

Poeettisessa Ensyklopediassa kontekstin määrämitaksi on ajateltu kämmenmitta, japanilaisen kirjailijan Yasunari Kawabatan mukaan. Kämmenmitta ei ole vapaan proosarunon merkkimäärä, vaan tyypillisen mallineen koko. Kämmenmitta ei sulje pois muita poeettisia mitallisuuksia.

MAAILMANHENKI JA DIALEKTIIKKA

Filosofia ja ideologia määrittävät aina toisiaan. Ideologian vaikutus filosofiaan muodostaa dialektiikan perustan: vastakkainen filosofia syntyy jo pelkästään siksi, että halutaan katsoa, voiko ideologiaa vastustaa. Ideologiselta kannalta kokeellinen luonnontiede on vai yksi mahdollinen todistelun perusta, siloin kun siitä sattuu olemaan hyötyä. Tämä pätee myös kapitalismiin... evoluutioteoriaan... Sfinksin temppelin rakennusperiaatteisiin.

Dialektiikan suhteen yleensä täkeä kysymys on: voiko dialektiikka olla pelkästään dialektista materialismia ja mitä sellainen voisi tarkoittaa? Onko materialismi vain materian ensisijaisuuden tunnustamista (jonka itse tunnustan), vai myös idealismin toissijaisuuden kieltämistä (jota en itse tunnusta). Vaikka jonkin yhden ensisijaisuus tunnustetaan siitä ei itsestään seuraa jonkin toisen toissijaisuuden kieltäminen.

Jos dialektiikka on puhtaasti materiaalista, avautuu degeneraation, harhapolun ja ihmisyyden totaalisen tuuliajolle joutumisen kuilut liian runsaslukuisina koko universumin aineellisten mahdollisuuksien piirissä. Ihmisen eksistenssin aineellinen todennäköisyys on olematon, samoin biologisen elämän. Pienikin (dialektinen) harhapolku tekee elämän ja ihmiselämän kokonaisuudessaan rappeutuvaksi tai mahdottomaksi.

Hegelläinen maailmanghenki, joka on ja pysyy dialektiikan ankkurina ja absoluuttina, keskipisteenä jonka ympärillä dialektiikka häilyy ja johon muutos eri suunnista aina tähtää, se ei itseasiassa ole hullumpi idea. Ilman maailmanhenkeä dialektiikka on pysyvästi tuuliajolla. Voisi sanoa, että ilman maailmanhenkeä koko dialektiikan käsite on mahdoton.   

Mutta tämän tunnustamisesta ei välttämättä seuraa idealismin ensisijaisuus ihmisyksilön näkökulmasta. Ihmisaisteille materiaalinen säilyy ensisijaisena. Vaikka planeetan aistille tai ihmiskunnan tai koko eläinkunnan kollektiiviselle aisti-tietoisuudelle idealismi on ehkä ensisijaista. Me kuitenkin toimimme ihmiskehosta käsin, emmekä voi hypätä yksilötietoisuuden yli. Meille siis planeetta-aistin ideaalisuus on toissijaista. Hyvin tärkeää, mutta toissijaista.

Ehkä juuri tätä materialismin ja idealismin likimääräistä tasa-arvoa voisi olla metamystikkous tai metafilosofia hyperkriittisenä draamataiteena, kreikkalaisena tragediataiteena.  

12.4.2012

Voisiko olla niin, että feminismin perusta olisi sama kuin sovinismin, nimittäin huono kasvatus. Vailla pätevää ihmisen mallia, miehen ja naisen mallia, käpertynyt, vertaisarvioinnin puutteesta ylpeä, rajoittunut, ennakkoluuloinen, elinvoimaton ja keskinkertainen mieli vailla kaikkea normaalia uteliaisuutta tyytyy ensimmäisiin tarjoittuihin mielikuviin asiasta, josta ei pyrikään hankkimaan parempaa tietoa ja kokemusta. Olisiko niin, että feminismi ei yksinkertaisesti tunne miestä ja siksi tuon käsitteen tilan hänen tietoisuudessaan varaa mikä tahansa löydetty ja pois heitetty mielikuvajäte. Sitten hän aloittaa elämänkestoisen hämmästyttävät syvästi ihmisyyden vastaisen sotansa tuosta satunnaisjätteestä kyhättyä olkinukkea vastaan.

Miten muuten feminismi voisi olla ymmärrettävissä paitsi tietoisena tosiasioiden pilkkaamisena?

Feminismi on sotaa naiseuden (& miehuuden) ydinolemusta ja kaikkia naiseuteen (& miehuuteen) kuuluvia jaloja, henkisiä ja aistillisia piirteitä vastaan.

Feminismi on päättäväinen yritys tuhota naiseus (& miehuus), ihmisyys ja lopulta kaikki planeetan biologinen elämä.

Voiko lukeneella, kokeneella, kaiken saatavissa olevan tiedon läpikäyneellä (pohjimmiltaan femiinillä ja aistillisella) tietoisuudella enää muita tulkintoja asiasta olla?

11.4.2012

MAGNEPLANAR 3.7

Tämä olisi sitten parasta mitä rahalla saa. Äänenlaatu ei kaiketi tämän parempi voi kaiuttimilla olla. Mutta hintaakin on melkein 8 k€.

9.4.2012

Scorsesen ja Terrence Malickin haukkuminen ei ollut Kaurimäeltä kovin hieno veto. Mutta tällaisiakaan purkauksia ei voi välttää kun taiteilijat ahnehtivat rahaa ja heidät siksi laitetaan imperialismin ja sotapolitiikan vetojuhdiksi ja viettelijöiksi. Yhdysvalloissa on hieno luonto. Toivon maalle kaikkea hyvää. Ryhdistäytyisivät nyt vähän ja ryhtyisivät rauhantekijöiksi turhan sotimisen sijaan. Ottamalla asioista selvää ja piirtämällä moninaisen ja rauhallisen maailman yhdysvaltalaiset taiteilijat voisivat näyttää suuruutensa.

7.4.2012



20120328(12 (Remix. Tämä lyheni kymmenellä minuutilla. Delayta jäi vielä paikoin liikaa ja 2-3 minuuttia saa vielä helposti pois.)

         

6.4.2012



20090711(22 (Remix)

         

5.4.2012

Hei tänään pääsisi Kansallismuseon suljetulle osastolle katsomaan yhtä uutta runokirjaa! Kirjaa on olemassa vain yksi käsin valmistettu kappale. Sen arvo on mittaamaton koska se on tosi hieno ja hyvä. Yleisö pääsee katsomaan kirjaa tänään puoleksi tunniksi. Seuraavan kerran taas ensi vuonna.
Kaadoin taannoin näyttelynavajaisissa viinit laseineen lattialle ja lasikin hajosi. Ilman viivettä korkeimman oikeuden presidentti kiidähti noutamaan rikkalapion ja siivosi lasinsirut. Itse en ehtinyt edes selkääni taivuttaa nähdäkseni mitä lattian pinnassa tapahtui. Metodista nöyryyttä?

VESA HAAPALA & MARKUS PYÖRÄLÄ: KUKA AMPUI ÖTZIN? (2012)

Timo on pitkin yötä ja päivää lueskellut ääneen Vesa Haapalan Ötz-runoelmaa. Nyt pitäisi osata kirjoittaa, että voisi tietää mitä ajattelee.  Kuinka moni meistä osaa kirjoittaa? Hyvä kysymys. Jos kirjoittamisen osaamisen kriteeriksi otetaan Jukka Viikilän Engel, vain yksi. Jos kriteeriksi otetaan Haapalan Ötz tai Salon Epätietokirja, ehkä vain yksi, jne.

Tätä on runon materiaalisuus: puolipukeiset tunteja saunovat miehet kuljeskelevat runokirjat kädessä pitkin kylpylää ja höpöttävät itsekseen outo virne kasvoilla. Äänitaiteilija lähestyy heitä mikrofoneineen, pyytää toistamaan jonkin rivin.

Mitä pitäisi ajatella Ötzistä? Materiaalisena esineenä fantastinen, nautittava, vaativa, graafikko Markus Pyörälän mestarityö. Heitin vuosi sitten ilmaan idean David McCandlessin Tieto on kaunista -teoksesta runoelmamuodon innoittajana. Tässä se nyt tavallaan on. Ei hullumpi avaus runoudesta (pseudo)informaatiodesigniin.

Entä teksti? Tuhdilta keskiosaltaan vahvaa Haapalaa, elinvoimaista terävä-älyisyyttä. Vantaan lähiön ja korkeakulttuuriraunion ristisiitos. Paikoin vähän väkisin väännetty.... Hakematta tosin herää kysymys: mihin Vantaata ja korkeakulttuurin rauniokuvastoa tarvitaan? Mitä näillä klisheillä ja klisheiden ironisilla ostoskekushavaintoarvostelmilla on tekemistä runouden kanssa? Kai jotakin. Se osaaminen kekseliään kielen ja kuvan tasolla. Mutta myös se halu tulla tunnistettavasti runoudeksi.

Onko tämän kirjoittamisen osaamisen oltava tätä ironian rekistereiden hallintaa, juuri tästä aiheesta, jos aihe ei kosketa. On tyhjyys ja tyhjyyden osoittaminen. Reliikit, niiden puunaajat ja reliikkien silmien puhkominen. Tässäkö tämä todella on, tämä elämä? Miksi olisi? Mitä on tämä filosofisesti ja psykologisesti läpitunkematon hekumointi, päähänpinttymä ja huono idea. Esimerkiksi joku mies joka on vakiinnuttanut asemansa ikuisiksi ajoiksi osaavana ja hyvänä kirjoittajana ja joka ei koskaan tule ilmaisseeksi mitään, ei mitään innostavaa, ei mitään muistijälkeä... joka käyttää määrättömästi tilaa tähän läpikotaisin suvereeniin tyhjyysprojektiinsa. Vainko viedäkseen tilaa? Onko tämä nyt sitten loisto idea? Ei varmasti. Ei hän itsekään ajattelisi niin. Sillä hänelle mitään ideoita ei ole edes olemassa. Ei ole ideaa, siis ei ole mitä? Ei ole keskipistettä, eikä siitä nähtyä orgaanisuutta. Ei yhteistyön perustaa. Ei lopullista tyydytystä ja Matti Nykäsen uutta avioliittoa. Vai olisiko niin, että hän on kuitenkin vain syvästi oppinut keskinkertaisuus jota arvostamme vain siksi että olemme päättäneet arvostaa sen kaltaista häikäilemättömyyttä ja epäherkkyyttä sen kaltaisessa hahmossa. Kai sitä taas joskus sota-aikana tarvitaankin jne.


Haapalan metodisessa hulluttelussa sen sijaan on myös oma ääni. Ja Haapala & Pyörälä yhteistyössä on perusta, idea, laajan moninaisen orgaanisuuden keskipiste. Mutta henkisesti jää kaipaamaan pakotietä, edes pakotien mahdollisuutta... jotakin muuta kuin porvarillisen rahantekemisen & kuoleman solidaarisuuteen sitoutunut silmänisku.


Vertauskuvallisesti ja mahdollisimman yleisenä runouskeskustelullisena avauksena voisi heittää: natsit rakastivat juutalaisia, mutta liian kirjaimellisesti "Kill your darlings!" Save your darlings ja niistä tulee Euroopan keisareita.

Huonolle perusidealle rakennetut hienot jutut / hienolle perusidealle rakennetut huonot jutut.


KESKEN / JATKUU / EDITOITUU  (En ole vielä itse lukenut kirjaa.)
kiinassa ei ole yhtään pyhää
viikossa ei yhtään epäpyhää

4.4.2012

SONIC MATERIALISM

Emotionaalisten eleiden/klisheiden puuttuminen ei tarkoita ironisuutta. Ei mitään manifestia. Ei mitään uutta. Vain havainto siitä mitä tapahtuu. Unen materialismi, konkreettinen uni. Musikaalinen kielimaterialismi.

PLATONIN SIELUN KARKKITEHDAS

Sinänsä täällä saa puuhailla suuremmitta rangaistuksenpeloitta, mutta niinhän se on, että taiteesta aina rangaistaan. Sen osoittaminen, että taidepy(R)kimys ei ole jonkinlaista vilppiä on tässä yhteiskunnassa mahdollista vain setelitukolla. ITE-taiteen vaarattomuus on pelkkä myytti, Kylähulluttelu vaatii ylen määrin juonittelua ja sosiaalisuutta. En minä paljon kylillä kuljeksi. Viimeaikaiset äänikokeilut ovat selkeyttäneet pyrkimyksiä sikäli, että eihän minua lopultakaan kiinnosta tehdä kenellekään muulle kuin itselleni. Ei ole va(A)raakaan. Blogiakaan en periaatteessa kai enää tarvitse. Hyväksyä tosiasia, että millään keinolla, vaikka mitä tekisi, ei saa yhteyttä tähän aikakauteen ja yhteiskuntaan. Blogin lukijamäärä en vähättele, mutta motivaatioksi riittää sekin, että itse pidän tekemisiäni mielenkiintoisina. Että viihdyn nyt aluksi itseni kanssa. Ja sitten lähimmäisten. Sekin on paljon, miltei enemmän kuin uskaltaa toivoa. Laajempi merkitys? Ei ole tätä laajempaa merkitystä, henkisesti, koska meissä on kaikki. Taidetta on sitten olla välittämättä siitä, että kenties se ei merkitse paljoa tai mitään monelle. Ja ettei tässä tietoisuudessa ajaudu itsensä kanssa umpikujaan virumaan, kärsimään tai uneen. Erikoinen paradoksi: jotenkin metodisella nöyryydellä välttää umpikujan, ei luovu ihanteistaan, ei unohda itseään, ja se ei muka kiinnosta ketään. Tarkemmin: se ei kiinnosta niitä, jotka ovat unohtaneet itsensä... jotka ovat aktuaalinen toiseus. Myös toiseus minussa. Tässä on tämä henkisyyden ja taiteen leikkauspiste. Ei voi olla mitään tämän enempää. Tämä on vähän ja tämä on suurta, miltei mitätöntä. Ei mitään taloudellista. Jos vain miettii mitä mahdollisuuksia olisi ja miten harva niitä käyttää... Nöyryyden puute houkuttelee esteet esiin. Kohtaa esteitä äärettömän määrän, eikä nöyryyden vastakohta tuota mitään. Nöyryys metodina on suurinta oveluutta. Opi tämäkin. Se perustuu tarkasti kellotettuun oman arvon tuntoon. En tarkoita nöyryys = kiltteys. Kiltteyskin on vain metodi, älyä teroittava. Ja se kannattaa, jos se palvelee henkistä päämäärää, sanoo hengen pankkiiri. Mutta nöyryys on suhteessa vain itseen: ettei anna (megalo)thymokselle ylivaltaa. Järki on nöyryyttä ja nöyryyden puute sumentaa järjen. Järki ei poista rumaa hevosta vaunujen edestä, mutta pitää ohjakset. Platonin sielun karkkitehdas: nöyryys ja häpeä ja oman arvon tarkka tunto ja ylpeys ja hybris.

KOLLAASIMUSIIKKI JA TEKIJÄNOIKEUDET

Länsimaissa remixeistä maksaa artisti tekijänoikeusmaksun alkuteoksen tekijälle. Ei ole ihme, että Pietarin klubeilla, jossa tätä sääntöä ei varmaan paljon kunnioiteta on musiikkikulttuurinkin taso jotain aivan muuta. Tekijänoikeuslainsäädäntö on pääasiallisesti elävän musiikkikulttuurin este, mutta on siinä toisaalta puolensakin että alkutuottajia kunnioitetaan ja heidän toimeentulonsa turvataan. Upporikkaan edelleen rikastumisen turvaamisesta pennittömän avantgardetaiteilijan selkänahalla en ole enää varma.

Tekijänoikeuksia selvästi ja osoitettavasti rikkovan materiaalin esittäminen julkisesti tai äänitallenteena johtaa Suomessa melko varmasti toimenpiteisiin. Blogista tai Youtubesta materiaali voidaan pyytää poistamaan tekijän tai tuotantoyhtiön aloitteesta. Suomen Yleisradiossa voi esittää tekijänoikeudella suojattuja remixejä tai kollaaseja, koska YLE maksaa tekijänoikeusmaksut vuosittain könttäsummana.

Tekijänoikeuslainsäädäntö on kollaasimusiikin levittämisen (ei tekemisen) kannalta ongelma. Asiaa voi vertailla hakukonerunouteen. Levytetty musiikki vertautuu runokokoelmaan. Levytetystä musiikista rakennettu kollaasi on kuta kuinkin sama kuin rakentaisi runoteoksen toisten runoteosten säkeistä. Tällainen idea tuntuu melko itsestään selvästi rikkovan tekijänoikeutta myös kirjallisuuden puolella.

Musiikkia tekevät muusikot, joiden intentiona on tehdä musiikkia. Hakukonerunouden materiaalia sen sijaan kirjoittavat kaikki ihmiset, jotka viestivät toisilleen tai itselleen jotakin. Tämä vertautuu enemmänkin mihin tahansa satunnaiseen ääneen, jonka satunnainen (ei muusikko) ihminen tuottaa. Ero on se, että ihmiset eivät yleensä tallenna näitä ääniä hakukoneiden ulottuville.

On jokseenkin selvää, että tekijänoikeuskysymystä ei voi noin vain ohittaa remixin tai selvästi alkuperäänsä tunnistuvan yli 19 sekuntia (vai paljonko se aika EU:ssa on?) kestävän suoran äänilainan kohdalla.

Mutta tekijänoikeus on musiikin ja äänen suhteen jäykkä. Vaikka ääntä muuttaisi miten paljon, transponoisi Tom Arayan taivaan korkeuksiin, tekijänoikeus säilyy, jos asiantuntija voi tunnistaa teoksen alkulähteen ja siinä on pienikin osa alkulähteen alkuperäistä tunnistettavaa signaalia. Lisäksi on tietenkin tekijänoikeus musiikin lyriikalle ja melodialle erikseen.

Asiantuntijan tietysti täytyy jotenkin ensin päästä alkulähteen jäljille. Jonkun täytyy keksiä se. Siihen sattumaan, että kukaan ei keksi, ei ehkä kannata ainakaan Tom Arayan suhteen luottaa.

Pennitön avantgardeäänitaiteilija joutuu siis väistämättä oikeudellisiin tekemisiin valtavan maailmanlaajuisen levy-yhtiön juristiarmeijan kanssa. Juristit haluavat nylkeä hänet, joka halusi vain ilahduttaa kavereitaan. Avangardetaiteilijan elävältänylkeminen on valtava mielihyvän teatteri tässä BB-tuotantotaloustodellisuudessa. Tom Arayaa ei saa urkukonserttoonsa millään muulla kuin tuohella: tilaamalla huutoa itse heralta Texasin maatilalta. Sota ei yhtä miestä kaipaa, paitsi toisinaan. Tämä fakta on vain kohdattava.

HYÖNTEINEN MUISTELEE

Älä anna heille anteeksi
sillä he tietävät mitä tekevät.

Sellainen on laki: jumalan poika
polvillaan ihmisen pojan edessä.

Nöyryys työvälineenä,
metodinen nöyryys.

Norjalaiset eivät usko Jumalaan
eivät edes sarjamurhaajaan.

Kovapäinen kansa?

Jumala näyttää voimansa rennosti
poissaolossa.

Ei suutu. Jumala on hyvä
ja kääntää selkänsä.

Vaikea kuvitella, vaikeampi nähdä.

BRITTIROCKIN TILA

On hänellä hieno ääni, mutta ei kaikkea. Hän on myynyt kohta enemmän kuin Beatless. Ihmiset niin rakastavat näitä numeroita ja kilpailuja, he vielä ostavat hänet ykköseksi. Brittilehdistö kutsuu häntä uudeksi Amy Winehouseksi. Kuka Amy Winehouse?

ARKISTOJEN AARTEITA



20120403(2 (Urkutaiteilija Jukka Viikilä & Local Morphic Field Resonators Ylen isossa studiossa nykyisen Musiikkitalon orkesteriharjoitussalin protoa testaamassa 21.6.2000.)

         

3.4.2012

Lennä mieleni lennä, voit mennä, en pelkää ollenkaan, sillä olen keskitysleirin komentaja.

Lennä mieleni lennä, voit mennä, en pelkää ollenkaan, sillä olen keskitysleirin vanki, eikä rohkeuteni paeta ole muuta kuin pahemman pelkoa.

TOM ARAYA IN GESUALDO



20120403(13

         



20120403(12

         

TRISTAN MURAIL: TIGRES DE VERRE (1975)

Mielenkiintoinen teos havainnollistaa elektronisen äänen ja pianon avulla mitä "spektrimusiikki" yksinkertaisimmillaan tarkoittaa: pianokudos jäljittelee mahdollisimman tarkasti elektronisen äänen soinnillista ja ajallista spektrogrammia.

1.4.2012



20120401(1 (What are you afraid of?)

         



20120402(3 (Cembalotaiteilija Jukka Viikilä & Local Morphic Field Resonators Ylen isossa studiossa nykyisen Musiikkitalon orkesteriharjoitussalin protoa testaamassa 21.6.2000.)

         



20120331(22 (Siitä, että kone soittaa kevyesti jotakin, mikä ihmiselle olisi haastavaa tulee hyvä fiilis. Kaikki ihmisen soitto ja äännehdintä, mikä ei ole helppoa, iloista ja täysin luontevaa on koneeseen verrattuna masentavaa kuultavaa. )

         

MUSIIKIN HARRASTAMINEN

on rankkaa puuhaa. Pelkästään kaikkien venäläisten naissäveltäjien läpikuunteleminen on näköjään elämäntyö. Olen Lera Auerbachissa. Ja näitä listoja on sitten muitakin. Tavoitteena on, että vuoden 2018 loppuun mennessä olisin käynyt koko suuren Venäjänmaan ja Amerikkojen Yhdysvallat vuosisatojen 20. ja 21. osalta.

Ja lopulta, kun vain uutterasti käy läpi jokaisen maailman säveltäjän koko tuotannon, on hyvin pieni todennäköisyys että mitään kiinnostavaa ei löydy. Tämän peninkulman pituuden edessä en yhtään ihmettele että monet alkavat itse musisoimaan.
Ja jos ihmiset ovatkin syntyneet eivätkä ainoastaan degeneroituneet tällä planeetalla, voihan senkin huvikseen hyväksyä. Koska mitään ei tiedetä. Jossakinhan on synnyttävä. Fossiilienkätkijät ovat ovelia huijareita. Kaikki liskolintujen luut ovat saksalaisten käsialaa. Vähättelevä ilmaus "vankila" on kenties vain kuvaannollinen.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com