29.2.2012

Painiturnaus Nietzschen kanssa on pitkällinen, eikä vaaraton. Kirjojen ahmijat, ennakkoluulojen huutajat, elämäntaito-oppaiden lukijat ja muut maailmanhistorian häviäjät hän tuomitsee tai pikemminkin johdattaa kuolemaan oman käden kautta. Huoneeseen saattaa virrata näkymätöntä hajutonta myrkyllistä kaasua, hitaastitappavaa.

TASA-ARVO

"Samanarvoisille samanlaista, eriarvoisille erilaista" sanoo Nietzsche. Ymmärrämme tämän logiikan kaksiteräisenä miekkana. Eriarvoisien erilaisuus voi olla parempaa tai huonompaa, näkökulmasta riippuen. Tämä on ristiriidassa niiden Nietzschen niiden käsitysten kanssa, joissa puhutaan kaikkea moraalia vastaan ("kun hän puhuu ristiin, se voi olla rakkautta"... VOI olla, VOI olla ei). Arvoa ei voi sopia ilman aikaan ja paikkaan sidottua moraaliperustaa. Parempien on tyytyminen tasa-arvon sopimukseen, elleivät he toivo eriarvoisuuttaan sovittavan negatiivisesti (esim. juutalaiset: jumalan valittu herrakansa, natsien valittu orjakansa... vastaavia esimerkkejä on lukemattomia). Immoraalisessa tilanteessa eriarvoisuus voidaan aina sopia miten tahansa, joko positiivisesti tai negatiivisesti, tilanteesta, hetkellisestä hyödystä riippuen. Siksi me näemme henkisesti latteat, henkisesti ja emotionaalisesti mahdollisimman vähäarvoiset ihmiset oman yhteiskuntamme huipulla. Mutta heillä on jokin sovittu arvo, joita me emme kenties näe. Mystikon me näemme, hän on aina pohjalla - massojen jaloissa ja alapuolella. Sekin on sopimus. Nietzschen Epäjumalten hämärä on affektien synnyttämä projektiivinen kuvaus hänen silmiensä eteen avautuneesta päälaelleen sovitusta maailmasta. Meidän maailmamme synnyttää nuo samat affektit. Affektit syntyvät maailmasta ja ne synnyttävät maailman. Tämä on maailmanhenki, joka kiertää kehojen kautta tullakseen todeksi. Demonit, aaveet, kuolleet, vainajat. Nämä affektit tulkitaan sairauksiksi, tai riivaajiksi, jotka maailma ihmisessä synnyttää. Jokainen sairaus on ajatus jossakin. Affektien viisaus on eräänlaista patologista lääketiedettä: sairauksien viisautta. Dostojevskin ja Nietzschen viisautta. Sairauksien puhetta ja dramaattista filosofointia terveyden puutteen ikuisesta aiheesta. Sairas ei ole sopimusten piirissä. Hän rikkoo sopimuksen ja samalla kysyy niiden mieltä koko fysiologisen epätasapainonsa romahtavalla voimalla. Sopimuksen valvojan on puututtava tähän: kiellettävä affektin ilmaus, joka on vain puolinaisesti itsetietoinen, sillä sairas ei näe vaivoiltaan miekkansa kaksiteräisyyttä. Tämän sokeuden takia sairaalla ei sopimuksen piirissä ole oikeutta ilmaista itseään. Alistetussa asemassa oleva, olemassaolostaan kamppaileva muuttuu mahdottomaksi, kun olemassaolon kamppailu terveyden hetekellisen palaamisen myötä muuttuukin täydellisen hegemonian tavoitteluksi. Pahin ja viekkain kaikista vaisto-olennoista on haavoitettu uhri ja suvereeni tyranni samassa hahmossa. Tämä epäilemättä on ihmisen pääominaisuus. Ihminen kokee olevansa rajaton niin kauan kuin toiset ihmiset ja luonto asettavat hänelle ankarat rajoituksensa ja pakottava sopimuksiin. Siinä missä ihmisruumiin tehtävä on jakaa maailma on ihmissielun tehtävä yhdistää maailma toisten ihmisten, eläinten ja kasvien kanssa. Tämän kaiken terveyden perustana olevan hurjan irrationaalisen paradoksin olisi tultava täysi tietoiseksi. Mutta sopimukset estävät sen. Siksi affektien irrationaalisuus on tulevaa tietoisuutta: aavistus tulevasta järjellisyydestä. Ja samalla uusista sopimuksista, jotka luonnostelevat uuden vankilamme pohjapiirroksen. Ei ole pako- tai paluutietä luontoon enempää kuin avaruuteen. Ei ole peruutusvaihdetta. On vain jatkuvan tulemisen, siis jatkuvan tietoiseksi tulemisen tai tuhoutumisen ikuiset mahdollisuusjumalat.

Ehkä Nietzsche etsii immoraalisuuden kaupuulla tätä: Meidän tulisi viipyillä sanomattoman tuntumassa ja välttää loppuun asti sopimuksia. Välttää rakentamasta itsellemme uutta vankilaa.

»Elämys alkaa siellä, missä sanat loppuvat. Ja kuitenkin sanat saattavat johdatella ihmistä sanomattoman tuntumaan.» Yrjö Kallinen

Eräs vietti-ihminen
affekti-ihminen
aaveiden ensyklopedia
leegio henkiä
sanoja
joista jokainen
kaksiteräinen miekka
Lopussa minä puhuu 
kuolematon hourailija
Nietzschen filosofia on suuri (tahallisten mutta loistokkaiden) väärinkäsitysten ensyklopedia.

Täysin tosissaan ja kirkkaana oma itsensä, hän on ehkä vain muutamissa Epäjumalten hämärän lopun kappaleissa... paria kuukautta ennen lopullista luhistumistaan.

Nietzscheä voi lukea kuin piru raamattua

tai kuin jumala mustaa raamattua.

Kaikki kääntyy helposti mitä tahansa tarkoitusta vastaan.

Oliko jokin alkuperäinen tarkoitus tai päämäärä?

Mikä on nykyinen asiantila tässä suhteessa?

Immoralistilla ei ole edes salattuja päämääriä?

Johtuuko tämä hänen tietämättömyydestään

vain laajasta tietoisuudestaan?

Voiko salattu päämäärä olla kaunis eläin?
Nietzscheä ei voi vain lukea. Hänen kanssaan on painittava tai sitten vain uskotella ymmärtäneensä tai vain muistaa jotakin. Mitään ei häneltä saa ilmaiseksi. Ja se mitä saa, ei ole lainkaan sitä miltä hänen kirjoituksensa näyttää. Nietzsche on vakava pilailija, joka ei anna kasvonilmeen tai äänenvärin paljastaa, mitä oikeasti ajattelee siitä, mitä affektidemoni milloinkin purkaa paperille. Joskus teksti on yksinkertaisesti aseistariisuvaa:
"Liberaalit instituutiot lakkaavat heti olemasta liberaaleja, kun ne on saavutettu: myöhemmin ei ole pahempaa ja perusteellisempaa vapauden vahingoittajaa kuin liberaalit instituutiot [...] Liberalismi: selväkielellä laumaeläimellistäminen..." Nietzsche: Epäjumalten hämärä
Sanoo Nietzsche näköjään tämänkin, jonka hänen ahkera lukijansa Spengler myöhemmin vain identtisenä toistaa, ajatus joka, ellei kaiken aikaa olekin pätenyt, on ainakin jälleen tullut päteväksi:
"Venäjä, ainoa valtio, jolla nykyään on ruumiissaan kestävyyttä, jolla on varaa odottaa, joka voi vielä luvata jotakin, - Venäjä, joka on vastakkaiskäsite surkeille eurooppalaisille pikkuvaltioille ja hermostumiselle, joka on kohonnut kriittiseen pisteeseen Saksan Reichin perustamisen myötä... Länsimailla ei ole enää niitä vaistoja, joista instituutiot versovat, joista versoo tulevaisuus:"
Nietzsche on Yhdysvalloissa hyvin suosittu, enkä ihmettele:
"Vapaus tarkoittaa sitä, että sotaiset ja voitonhaluiset vaistot hallitsevat muita vaistoja, esimerkiksi niin sanottua "onnea". Vapautunut ihminen, sitäkin suuremmalla syyllä vapautunut henki, talloo jalkoihinsa sen halveksittavan hyvinvoinnin, josta näkevät unta rihkamakauppiaat, kristityt, lehmät, naiset, englantilaiset ynnä muut demokraatit. Vapaa ihminen on soturi." Epäjumalten hämärä, s.89

28.2.2012

Jos unessa olevalle ihmiselle ei ole hyvää ja pahaa, siis ei vähäisintäkään tietoisuutta tekojen seurauksista, valveilla olevalle ei ole neutraalia.

27.2.2012

Pari muunnelmaa toissapäivän teemoista ja kokeilu uudella akusmaattisella improvisointitekniikalla.
20120227(1

         
20120227(2

         
20120227(3

         
morning brings morning back
evening brings evening back
nothing brings everything back

SIELUNOLMI

Olmi on silmätön salamanteri, joka elää Dinaaristen alppien karstimaiden maanalaisissa järvissä.

UNEN DEMOKRATIA

Demokratian aika päättyy siihen, että massat demokraattisesti äänestävät itsensä keskenään suursotaan, jossa he murhaavat toisensa biologisilla aseilla.
Pankkien masennuslääke on raha.

MUUTAMIA SÄVELTÄJÄLÖYTÖJÄ

kuuntelussa kiinnostavaksi osoittautuneita, tältä päivältä:

http://en.wikipedia.org/wiki/Louis_Andriessen

http://en.wikipedia.org/wiki/Ned_Bouhalassa

http://en.wikipedia.org/wiki/Denis_Dufour

http://en.wikipedia.org/wiki/Gilles_Gobeil


http://en.wikipedia.org/wiki/Paul_Dolden


http://en.wikipedia.org/wiki/David_Miles_Huber


http://en.wikipedia.org/wiki/Louis_Dufort

Paul Dolden









26.2.2012

ILLAN KONSERTTITALTIOINTI

20120217(1

          20120225(1

          20120225(2

          20120225(3

          20120225(4

          20120225(5

          20120225(6

         

25.2.2012

KYLLÄ PORVOON MANNE TIETÄÄ!

Viikonlopputervehdys Janus Putkoselta:

"Vastassamme on mitä ilmeisimmin uusi "operaatio Barbarossa" - ja edessä sen torjuminen. Suomen Antifasistinen liike onkin kenties aikakautemme merkittävin järjestö? Tässä teille pohdittavaa --- suosittelen ehdottomasti.

Hyvää viikonloppua, "keep up the good work!"

Venäjän armeijan esikunnassa palvellut kenraalieversti evp, Leonid Ivashov, sanoi torstaina MEMRI:n haastattelussa, että Venäjä valmistautuu käyttämään sotilasvoimaa puolustaessaan Irania ja Syyriaa. Hyökkäys Syyriaan on epäsuora hyökkäys Venäjää vastaan. Hän sanoi maansa puolustavan maailmaa fasismilta.

http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=4&id=2712
Iranin suurlähettilään kohtaaminen luo tervehdyttävästi erilaisen - paremman - käsityksen Iranista ja iranilaisten ymmärryksestä mitä tulee Aasian strategisen tilanteeseen kuin länsimaisen median yksipuolisen mustat kertomukset tahtovat antaa ymmärtää. Valitettavasti yksikään suomalainen media ei ole tehnyt Iranin Suomen suurlähettiläälle haastatteluja, vaikka Iranista puhutaan uutisissa liki päivittäin.

http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=2&id=2629

"Siis jos yli 40 vuotta ennen ensimmäistä maailmansotaa pystyttiin luomaan suunnitelma ei vain ensimmäisestä, vaan kolmesta tulevasta maailmansodasta, ja joista onkin toteutunut ensimmäinen sekä toinen – näistä kolmannen parhaillaan kehittyen pelottavasti kohti syttymispistettä, juuri kuten Albert Pike kirjeessään kuvaili mahdollisesti jo 140 vuotta sitten... Koko maailmanhistoria sellaisena kuin olemme sen oppineet tuntemaan, tulisi tämän tiedon vahvistuessa hylätä." 

http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=5&id=475


Vladimir Putin exposes the NWO Part 1

http://www.youtube.com/watch?v=Hr5GxN3C8uw
Lainaksi tarkoitetut kypärät, pari turvaliiviä
ja raippaa siististi hyllyssä.
Omaksi hankittujen murheiden kustannukset.
Runoilija on panssarivaunu.



Äyriäisen vastsassa
täynnä valaan lihaa.

TIETOISUUS

Traktori, mullikka
haraa vastaan
kun sitä vedetään
väkisin junaradan
yli laitumelle.
Osaa kirjoittaa taidokkaasti ahdistavan tekstin. Osaa... mitä muuta?
Makasin maassa ja katsoin anovasti eläimen päähän,
jossa kasvojen kuuluisi olla. Anelin armoa muurahaiselta.
teko pyhä teko hammas
teko paha teko lammas
silmään kusi
pusi pusi
Rationaalisuus

taito välttää

ryppyotsaisuus

Ratio, suhde

suhteen haju
Pietarilaisen veronkiertojuristin mietteitä:

- Kunkin uutisen totuusarvo itselle tarkistetaan päivän horoskoopista.

- Horoskoopin mukaan kolmas maailmansota alkaa 21.12.2012. Maya-kalenterin uutinen on siis oikea. Tuhat ruplaa vetoa.

- Sodanvaisto on ihmiskunnan suoneniskentää. Maailma ajautuu sotaan, koska ihmiset ovat rappeutuneita. Rappeutuminen ilmenee elämän vaiston, terveen pelon puuttumisena. Rappeutuneet ihmiset eivät pelkää sotaa. Olipa sota millainen hyvänsä. Ihmiskunan täytyy uusiutua nimen omaan siksi, että se oppisi jälleen pelkäämään. Loppuun riistetty ihminen ei pelkää. Ihmisessä täytyy olla jotakin riistettävää, että hän voisi kokea pelkoa. Mutta samalla, pelko vie elämästä maun. On oltava pelkäämättä tässä ja nyt. Mutta pelättävä kaukaisessa tulevaisuudessa ja historiassa. Tällainen on jumalamme.

- Yhdysvallat on kansakuntien joukossa pieni henkisesti sairas lapsi, joka ei tiedä mitä tekee.






Kiusaaminen on henkisen riiston alkumuoto. Se on "alkuperäistä riistoa" marxilaisessa merkityksessä. Siis materiaalisen riiston taustalla oleva syvempi muoto. Jopa koululaiset voivat olla hyvin tietoisia tästä. Siksi he lopettavat kiusaamisen ellei heihin millään tavalla reagoi. Reagoiminen, huomion siirtäminen, on henkisen energian luovuttamista. Kiusaaja lopettaa heti, jos häntä ei huomioi - jos voi olla huomioimatta. Sillä kiusaaja myös tietää luovuttavansa omaa huomioenergiaansa kiusatulle, joka ei huomioi kiusaajaa.

JAAN KAPLINSKIN OLEN KEVÄT TARTOSSA (2010)

suomennosvalikoiman sivulta 20 löytyy ihan ajatuksen tasolla resonoiva teksti. Muuten tämä on liian pehmeää tekstiä runoksi. Vika on luultavasti suomennoksen, mutta kenties myös alkutekstin muodon. Silti Kaplinski epäilemättä on paras eurooppalainen elävä runoilija. Suomessa ei ole ketään hänen kaltaistaan.

Runosuomennoksia ei liioin tarvita. Ensinnäkin nykyiset tekijät eivät juuri onnistu suomentamaan klassikoita olemassaolevia paremmin. Tämä johtuu siitä, että tekemässä eivät yleensä ole parhaat voimat, vaan jälleen kerran, biopoliittisesti valitut henkilöt, niin kuin suomen kulttuurielämässä tätä nykyä aina. Lopputuloksena on hikisennihkeää hengetöntä ikävyyttä.

Kaikki on biopolitiikka. Taiteesta ja hengestä ei ole Suomessa kysymys. Tämä on jo kaukaisen imperiumin periferia, jossa ihmiset elävät lähinnä suojakilpinä tulevia sotia varten. Jos tänne tuotetaan jotakin sillä on vain sotapropagandan tarkoitus. Kukaan ei enää edes usko, että Suomessa voisi elää itsenäisiä henkiä. Jos näin on, sille vaaditaan selitys. Mitä tietoisempi henkilö on, sen sitkeämmin hän vaatii selitystä.

Kohtaan tämän koko ajan länsieurooppalaisia ihmisiä tavatessani. Noiden masentavien nuijien ja tolvanoiden käyttäytyminen on melko noloa ja aliarvioivaa. Länsieurooppalaisten hölmöläisten mielestä ihmisen ajattelukyky ja henkiset kyvyt ovat jotenkin yhteydessä kykyyn puhua vieraita kieliä. Minä puhun kaikkia vieraita kieliä kömpelösti.

Vain Moskovassa voi suomalainen enää kohdata henkisiä ja älykkäitä ihmisiä tasavertaisesti. Tämä johtuu siitä, että venäläisiää ei ole aikaa muodostaa kaiken maailman ulkokansalaisista vahvoja ennakkoluuloja, toiseksi siitä, että kukaan ei millään tavalla tunne Suomea ja suomalaisia. Toisin sanoen vain venäläiset ovat riittävän suurpiirteisiä ja suurisieluisia, sanalla sanoen omanarvontuntoisia, että he kestävät ottaa kaikenlaiset ihmiset aitoina ja todellisina. Venäläisille ei tarvitse teeskennellä. He eivät loukkaannu, sillä tavalla kuin länsieurooppalaiset, jos oletkin heitä henkisesti suurempi. Heille sellainen on iloinen ja positiivinen yllätys.

Tämän takia vapaa ja yleinen sosiaalinen kanssakäyminen ihmisten kanssa - niin että ihminen saa olla aidosti itsensä - on yleensä mahdollista enää vain venäläisten kanssa. Suomessa tilanteen täytyy olla aina suljettu ja erittäin varovaisesti järjestetty.
Biopolitiikka ei voi olla hyvää. Se on aina rasismia.

PLATONINEN DUALISMI MAAILMANTRAUMANA

Epäilemättä platonisesti dualistinen maailmankokemus on henkisen trauman seuraus. Sokrates varmasti kärsi traumasta. Kristusta, kokonaisihmistä, ei kannata sellaiseen maailmaan odottaa, jossa henkisten ihmisten traumatisoiminen (sota etc.) on teollista tuotantoa.


liian helposti syttyvät aivot / tuhkan laulaja 
Ihmisellä on sodanvaisto, jonka kytkeytyessä ihminen itseasiassa toivoo sotaa ja lopettaa älyllisen kriittisyyden. Tässä ihmiskunnan kollektiivisessa suoneniskennässä on yksilön kannalta yhdentekevää kuoleeko miekkaan, ydinsäteilyyn vai biologiseen tautitartuntaan.

Suurvalloilla on totaalisesti tuhoavan yllätysydinhyökkäyksen varalta kostoaseina äärimmäisiä biologisia aseita, jotka huolehtivat siitä, että kosto ei jätä jäljelle ainoatakaan elävää ihmistä koko mantereella.

Iranilla saattaa olla hallussaan tällaisia biologisia kostoaseita.

24.2.2012

Sotasyylliset kannattaisi rangaista ennen sotaa.

Sääli
maailman suurinta sotilasmahtia kohtaan
on sairautta.

Iloni on niin kevyt että läheisyydessäni
valonsäikeet repeävät irti toisistaan.

Minä näen keijuja joka puolella.

- Kuhnurin mietteitä.
Ahdistukseni on niin raskas että läheisyydessäni
valonsäikeet repeävät irti toisistaan.

Minä näen kummituksia joka puolella.

- Orjan mietteitä.

HÄTKÄHDYTTÄVÄ FILOSOFINEN PILA

Minusta Nietzsche harrastaa paljon loukkaavia, hätkähdyttäviä piloja. Pilakirjoituksiksi vakavia, vihaatihkuvia ja retorisesti häikäisevän tehokkaita.


Hätkähtäneelle lukijalle hän ei milloinkaan paljasta, että kysymys on pilasta. Vastaääni on taas eri rooli - järjestyksessä seuraava affekti. Mitään omaa ääntä ei edes ole... kaikki jumaluudet, demonit ja aaveet purkautuvat kontrapunktisesti vuorollaan yhdestä sykkyrästä.


Siksi hän historiallisessa mielessä kosiskelee kaiken maailman psykopaatteja ja itsemurhaajia. Hivelee breivikien itserakkautta. Kenties aikomuksenaankin johtaa heidät tuhoon.


Ehkä hänen tarkoituksena on tuhota Saksa ja saksalaiset imarrella heitä ja houkutella heitä... olemalla ylivertainen heidän omissa paheissaan... vetoamalla heidän alhaisimpiin vaistoihin ja itserakkauteen, kunniantuntoon, vilpittömyyteen... julmuuteen rehellisyytenä. Seurauksista välittämättä. Tuhoonviettelijä Dionysos... sotahullu Nonnoksen Dionysos. Myrkyllinen Nietzsche.


Mitä jos Breivik tai Hitler saisivat kuulla, että tekstit, joita he eniten maailmassa arvostavat, on kirjoitettu pilaksi. Harhautukseksi. Ansaksi.
En yhtään ihmettele jos

tämä maailma on sieluni tila.

Olen syyllinen siihen mitä aistin.

Tämä pikakarma a(r)vaa sielustani kaiken.
Matkalla Kiinaan, kyberdissidenttien maailmankonfferenssiin.
Pietarilaisen veronkiertojuristipariskunnan
harvinaisella tavalla vammainen kolmevuotias tytär
soittaa, nyt kun hänen sormensa on leikattu erilleen toisistaan
loistavasti pianoa.  

Terveet ihmiset eivät halua tulla miten kuten toimeen
yksinkertaisesti hengittää, rakastaa, työskennellä, syödä
juoda, nukkua.

Terveet ihmiset ovat valmiita luopumaan vaikka mistä
säilyttääkseen oikeutensa kiusata, edes mahdollisuuden
päästä siihen asemaan.


Terveet ihmiset hengittävät sadismia.
Jos se kielletään, he sairastuvat
tylsistyvät.

Tätä sanotaan elämän vaistoksi.

Minulta on elämän vaisto kuollut.
Haluan vain tanssia.
Aikamme valtioviisaus: täydellinen oikeustajun puute.
Aikamme henkisyys: yrittää sietää mukisematta, mahdollisesti hymyillen, mahdollisimman suurta epäoikeudenmukaisuutta.
Aikamme peruspsykologia: tavanomainen epäoikeudenmukaisuus ei ole enää mitään, eikä kiihota ketään.
Minulle arvioituja hengissäselviytymisaikoja Venäläisen yhteiskunnan rakenteissa:

Pietarilainen investointipankkiiri: 3 kk max.

Pietarilainen veronkiertojuristi: 2kk max.

Moskovalainen Ricky Martinin näköinen nuorimies: ikuisesti! Sinä olet aurinko!
Internetistä pitäisi ottaa joka vuosi täydellinen kopio. Nettiä selatessa voisi valita mitä vuotta selaa. Sadan vuoden päästä tätä käytäntöä osattaisiin ehkä arvostaa.
Jos nyt älyllinen elämä tällä planeetalla ylipäätään jatkuu, tästä aikakaudesta ja Euroopasta jää jäljelle ehkä jonkin verran bittimössöä tulevaisuuden ihmisten peloitukseksi ja varoitukseksi siitä, millainen on kaiken elämän, sähläämisen ja energianhaaskauksen hedelmä uskonnottomalla sekulaarilla aikakaudella.
Pietarilaisen veronkiertojuristin mukaan kuulun siihen 0.01% aniharvinaiseen ihmisryhmään, jonka silmiä ei pysty avaamaan, vaikka kertoisi koko elämänsä tosiasioita Venäjästä. Minulla on kuulemma niin sanotusti heikentynyt elämän vaisto. Ihminen, jolla tuota tärkeätä vaistoa on rahtukin jäljellä, kääntää kuulemmaa nokan pois Moskovasta ja pakenee niin pitkälle kuin tässä maailmassa on mahdollista.

Äh, tyypillinen venäläinen.  

HYVÄN JA PAHAN TUOLLAPUOLEN ME EMME OLE

Ihmiset tekee toistensa vihollisiksi vain se, että he joko eivät ymmärrä toistensa hyviä päämääriä tai heidän päämääränsä ovat pahoja.

Siksi

1) Jos päämääräsi on hyvä, yritä ilmaista se mahdollisimman hyvin.

2) Jos päämääräsi on paha, älä ihmettele vihollistesi määrää.
Meillä on kylässä venäläinen juristi, jonka erikoisalueena on veronkierto. Uskomatonta juttua jätkä kyllä heittää. Vaikka selvästi on tarkoitus saada minut vain masentumaan. Mutta voiko tuollaisia juttuja kukaan keksiä? Kerron kun selviän krapulasta.
Tajusin että Nietzsche on sittenkin lääke. Tiettyyn sairauteen, sen myöhäisessä vaiheessa, hyvin pieninä annoksina. Jonkinlaista rytmistä painia, alkuperäistä kasautumista, työtä. Tappavaa myrkkyä. Mutta oikein annosteltuna ja oikealla hetkellä lääkettä.

23.2.2012

Miksi Nietzsche inhoaa ihanteita? Epäjumalia?

Järkeilen näin: koska Hermes synnyttää riemastuttavia muotoja pelkästä ilosta ja voimantunnosta, eikä mistään alhaisesta jäljittelyn halusta tai ihanteen tavoittelun halusta.

Ihanne on yhdistettävissä kansallisaatteeseen, rotupuhtauden käsitteeseen, ulkonaisiin mallikuviin, joka on lopputulokseltaan yhtä kuin verenvähyys, hauskan emootion kuolema ja rodun murha. 

Nietzsche vihaa ihanteita, koska vain nerolla voi olla ihanteita. Jos asiat pitää vääntää rautalangasta, on parempi ettei väännetä ihanteita.

AKATEMIAN KAHVILASSA

tytöllä oli niin kaunis vahva ranne ja leveänahkahihnainen kello, että minulta lähti jalat alta. Hän katseli tarjoilijapoikaa, jolla oli myös vahva suonikas ranne ja leveähihnainen kello. Poika tarjoili minulle korrektisti ilman merkitseviä katseita. Pidin sitä kohteliaisuutena. Hän oli puheesta päätellen virolainen. Istahdin pöytään hänen selkänsä taakse, ikään kuin piilokameraksi tarkkailemaan tiskillä jonottavien opiskelijatyttöjen ilmeitä. Kaikkien vastapäisestä yliopistorakennuksesta virtaavien tyttöjen ilme, hymy, katse, reaktiot olivat samat. Asiakkaana jo olevat tytöt tuntuivat olevan yhtä kiinnostuneita pojasta. Ja myös filosofi rakastaa kauniita poikia ja pyrkkii saattamaan heidät kauniiden tyttöjen yhteyteen. Komeat pojat tekevät filosofille työtä: siittävät kauniita lapsia, joista pian kehkeytyy entistä upeampia naisia. Siksi on ilo elää ja vanheta: nuoret verevät lasinilkkaiset naiset käyvät vuodesta vuoteen tymäävimmiksi. Näin filosofi valmistaa maaperää kauneimmille ajatuksilleen ja hengittää naisten uloshengitystä, sitä ruusuista happea, josta kauniit ajatukset syntyvät. Mies, joka pelkkää suurpiirteisyyttään lopulta rakastaa kaikkia, ihan jokaista.
Maailman tragedia: vahvin, suorin, vilpittömin, henkisin, kokonaisin ja voimakkain ihminen ei voita ilman kunnollista, lopullista, perinpohjaista metodia. Kieroonkasvaminen ja lihaksi tullut turhauma voittaa sitä ennen aina ja kaikkialla. Kuten Nietzsche sanoo: kokonaisihminen sairastutetaan, tukahdutetaan kuoliaaksi. Mikään ei enää luonnu (käyttääkseni tätä Nietzschen käsitteen suomennosvastinetta). Hänen velvollisuudekseen tulee väistää itseään luontuvampia. Ja keitä ovat nuo luontuvammat? Juuri sellaisia, joiksi hänkin on muuntuva, ellei kuolema häntä armahda. Siis eivät muita kuin heikkopäisiä ja hyvävartaloisia tai teräväpäisiä ja huonovartaloisia. Eivät muita kuin ihmisen surkeita puolikkaita. Ja puolikkaille ihmisille riittää puolikkaiden ihmisten maailma. Kokonaisuutta he vihaisivat ja kadehtisivat murhanhimoisesti, rappeutuneet.    
Unessa olin ilmeisesti venäjänkielisessä Venetsiassa Nietzschen Epäjumalten hämärä -oopperan ensi-illassa. Näin itse säveltäjänkin hymyilevät kasvot aitiossa. Hän vaikutti tuohon aikaan vielä nuorelta. Hänen pikimustat keskittyneet oudot silmänsä... hymy oli yllättän herttainen. Luulenpa, että harva ylipäätään on nähnyt Nietzschen hymyilevän. Esityksen jälkeen lähestyin varovasti isoisääni, joka hänkin vaikutti vielä nuorelta, kysyäkseni, josko hän olisi lukenut Nietzscheä. Oletin hänen vastaavan tyyliin: "Minulla ei ole elämässäni ollut aikaa lukea kirjoja." Mutta hän vastasikin hymyillen, että on vähän lehteillyt, mutta enemmän lukenut niitä selitysteoksia. Jotenkin hätääntyneenä halusin kertoa hänelle miten hämmentävältä minusta tuntuu se hulluuden ja nerouden vuoropuhelu, vastakkaisten tai keskinäisesti suhteettomien affektien sota, joka Nietzschen filosofiassa muistuttaa musiikkia: että ensin tapahtuu ikään kuin atonaalista tai dodekafonista järjettömyyttä, epäharmoniaa, joka jännittää lukijan hermot äärimmilleen, kunnes kohta hyvin tietoisesti päädytään harmoniaan ja kolmisointuun, jossa hermot tuntevat huojennusta ja vapautusta, kunnes jälleen alkaa uusi kouristus ja kuljetaan sama ympyrä alusta. Ja tämä on kontrapuktista kouristelua, kuumeennousua ja laskua ja helpotusta Nietzschen oopperamusiikissa. Jonkinlaista kuumehoureen kontrapunktia. Isoisä kuunteli keskittyneesti ja kiinnostuneena. Vai niin, vai sillä tavalla, hän vain myötäili ihmeissään. En voinnut olla lopuksi jotenkin vähän pöykeilemättä sillä, että olin äskettäin ollut itse kutsuttuna tämän tekijän oopperan kantaesityksessä... että tästä tulee vielä merkittävä tekijä. Vai niin, sepä mielenkiintoista, myönteli isoisä silmät ymmyrkäisinä.

EI TEKOPYHYYS - VAAN TEKOPAHUUS

Immoraalisuus on aina kaksinaismoraalia. Mitään muuta se ei voi olla. Toinen moraali on julkilausuttu: "mitään moraalia ei ole". Toinen salattu väitteellä, että mitään moraalia ei muka ole.

Mutta immoraalinen kaksinaismoraali ei ole tekopyhyyttä - vaan tekopahuutta.
Ihmisen on otettava vastuu sanoistaan omilla kasvoillaan ja omalla nimellään!

Sanat on poltettava ihmisen ihoon ja kasvoihin!

Helvetti, että en ymmärrä näitä puskista huutelijoita ja salanimikommentaattoreita!

"Näyttää siltä, että kieli on keksitty vain keskivertoa, keskinkertaista ilmaistavaa varten. Kielellä puhuja vulgarisoi itsensä." Nietzsche: Epäjumalten hämärä s. 76 

SUOMI JA DIONYSOKSEN HIRTTÄJÄISET

Päivi Räsästä olen sympatiseerannut yleensä (hänen kanssaan muutaman kerran junassa keskustelleena, mutta paremmin tuntematta) vain siksi, että häntä yleensä vastustavat täydelliset ääliöt mielettömillä argumenteilla. Mitä baarien aukioloon tulee, olen kyllä Oras Tynkkysen linjoilla. Suomalainen, varsinkin tällainen hidas hämäläinen, pääsee niin harvoin baariin, että ennen kello neljää ei ehdi kunnolla vauhtiin. Aukioloajan pidentäminen seitsemään auttaisi jo vähän. Eikä sekään tietenkään saisi kokemaan samaa kuin taannoin Moskovassa, jossa poistuessani Glazur-klubilta (hämyinen syvä dionysinen venäläinen rituaaliluola... ei mikään turistirysä... en havainnut ainoatakaan ulkkaria... toisaalta, en ehkä ihan heti kaipaa takaisin tähän paikkaan... vaikka siellä olikin vain suuria olentoja... ei mitään kettuja ja kaneja, vaan pelkästään susia, karhuja ja amurintiikereitä ja joitain kummituksia ja hirviöitä... siellä saattoi filosofi levätä ja virkistyä hetken yön hurjuudessa paossa pahoilta pieniltä ihmisiltä... noilta hermojenjyrsijöiltä, joita katsellessa yleensä tulee niin huonovointiseksi ja masentuneeksi) yhdeksältä aamulla, jonoa oli lähinnä sisäänpäin. Itseasiassa Pietarissa ei enää nykyisin oikein tapaa tätä oikeaa venäläistä Dionysosta. Onko Pietari baltisoitumassa*?




*Baltisoituminen. Bailujen ja kaiken elämän muuttuminen aneemiseksi ja epävenäläiseksi. Parsankalpean natsin antama niskalaukaus Dionysokselle. Verenvähyyden voitto ilosta, elinvoimasta ja energisyydestä. Kesytetty ihminen: nietzschen parsankalpean nihkeyden ja kiukuttelun voitto dionyysisestä moraalista. Saharan laajeneminen Euroopasta kohti itää.

ÄLYLLINEN EROOSIO

Juuri kun olen päässyt hehkuttamasta Wikipediaa, sen kehitystä ja kasvavaa hyödyllisyyttä on tuotava esiin uhkakuvia. Eripuolilta kuuluu väitteitä, että Wikipedian sisällöt ideologisoituvat kiihtyvällä nopeudella. Varsinkin historian uudelleenkirjoitus, väärennys, älyllinen eroosio syö nopeasti upeat aikaansaannokset ja muuttaa koko projektin itsensä irvikuvaksi.
En tiedä, vastaako tämä käsitys totuutta, mutta kaiketi tällainen uhkakuva on mahdollinen, ainakin pitkän ajan kuluessa.

Siksi Wikipedian koko sisällöstä pitäisi ottaa vuosittain kopio, joka tallennettaisiin myös kaikkien saataville Internettiin. Eri vuosien painoksia voisi sitten verrata toisiin erityisella ohjelmalla, joka suodattaisi esiin entryjen väliset erot, muutokset, poistot ja lisäykset.
Kopioita pitäisi säilyttää useissa paikoissa. Kenties eri maiden valtionmuseoarkistoissa.
Mitä tehdään FB-ystävän kuollessa? Kirjoitetaan seinälle muistokirjoitus? Hänen profiilinsa tietysti säilyy muistona... kuinka pitkään?
Mitä siitäkin tulisi, jos me asialliset ja analyyttiset, jokaisen sanamme tarkasti punnitsevat heittäytyisimme nietzscheläisiksi ja tykkänään affektien valtaan? Ryhtyisimme karkeiksi ja loukkaaviksi, umpikieroiksi? Puhumaan jatkuvasti itsemme kanssa ristiin... kääntämään takkia päivittäin ja olemaan ylpeitä siitä? Kiertämään vastuuta kaikista sanoista "roolipuheen", "taiteellisuuden" ja "runollisuuden" halpamaisiin verukkeisiin? En halua edes ajatella!
Nietzschen suhdetta mystiikkaan valottaa riittävästi tämä:

"Imitatio Christi kuulluu niihin kirjoihin, joita en voi pitää kädessäni tuntematta fyysistä vastenmielisyyttä [...]" Epäjumalten hämärä s. 61

Suhdetta Marxiin tämä:

"Suurta eroa ei ole sillä syytetäänkö kurjuudesta toisia vaiko itseään - ensinmainittua harrastaa sosialisti, viimemainuttua kristitty." Epäjumalten hämärä s. 80

22.2.2012

HULLU IHMISKUNNAN OPETTAJA


Epäjumalten hämärän II osan kolmannessa kappaleessa Nietzsche kirjoittaa auki inhonsa kaikkea romantiikkaa kohtaan. Jos tähän mielisairaan todistukseen on luottaminen. Nietzscheähän ei voi ajatella tervejärkisenä enempää kuin loogisena. Hän on sitä euroopplaista sukua jolta ei myöhempiä edustajia puutu. Näitä Houllebecqejä ja retro-gnostikko-beatnikkejä: näiden vastuuttomien populistiänkyröiden paskamöykkyjen äärellä kaikki tuntuvat olevan älyllisesti impotentteja.

Onko Nietzschen epäloogisuus tunnettua "taiteen" ja "taiteilijoiden" perverssiä vaistonvaraista logiikan puutetta? Ei. Vaan silkkaa logiikan parodiaa: Nietzsche kyllä tuntee logiikan, siis on epälooginen kavalan tietoisesti. Siis retorisesti. Tietysti, onhan hän läpikotaisin perverssi henki, kuin ehdoton shakkimestari, jonka voiton todennäköisyys ketä hyvänsä keskivertopervertikkoa vastaan on aina riittävän suuri, jotta lopputuloksessa ei ole mitään jännittämistä. Ylivoimainen hän on sekoittamisessa ja kieroudessa, älyllisen olennon hulluksitekemisen suurmestari. Hänen kirjojensa lukeminen on samanlaista terapiaa kuin sukeltaminen haikalojen tai paholaisrauskujen parvessa.

Tietysti on olemassa innostavampi Nietzsche, joka puhuu "dionysisestä tilasta"... ja haukkuuhan hän ahkerasti saksalaisia, mutta siksi että saksalaiset ovat liian vähän saksalaisia... liian ranskalaisia. Innostavampi se on kuin se poleeminen olento, joka moraalista ja kristinuskosta puhuessaan joutuu niin hirvittävän raivon valtaan, että riehuu ylösalaisin jokaisen ajassaan häälyneen tunneliikkeen: varsinkin ne heiveröisimmät.

Nietzsche antaa ärsyttävän määrän käyttökelpoista retoriikkaa 1900-luvun ja 2000-luvun kainisteille: matalaotsaisimmalle ja immoraalisimmalle oikeistolaisuudelle. Ilman tätä huomautusta poleemisuuteen olisi mahdollista suhtautua avoimemmin ja nauttivammin. Kääntäähän hän sentään oman itsensäkin jatkuvasti ylösalaisin, esimerkiksi Epäjumalten hämärän Anti-Darwinin luonnehdinnassa. Mutta tuloksena on aina, yhtä kaikki hätkähdyttävää ja typerryttävää siansaksaa, joka saa meidät haaveilemaan jalkapallomatkasta Englantiin.

"Darwin unohti hengen (- se on englantilaista!) [...] Se, jolla on voimaa, luopuu henkisyydestä. [...] Henkevyydellä tarkoitan, kuten näkyy, varovaisuutta, kärsivällisyyttä, oveluutta, harhautustaitoa, itsehillintää ja kaikkea, mikä on mimicryä [...]"

Jälkipuheessa suomentaja Markku Saarinen tulkitsee Nietzscheä monin paikoin ylioptimistisesti henkilökultin kautta. Nietzschehän vajosi hulluuden yöhön vain pari kuukautta tämän viimeiseksi jääneen teoksensa julkaisun jälkeen. Siinä missä hulluuden orastavat merkit näkyvät selvimmin on minusta rohkeaa nähdä pelkkä "ihmiskunnan opettaja". Millaisia tuloksia natsi-Saksassa nuo valikoidut opetukset tuottivat? Opetuksia ehkä jossakin mielessä, kyllä.

On myös ärsyttävää että hinttimäinen ylvästely ja venkoilu nähdään jonkinlaisena ylevyytenä. Mitä ylevää on olla huolissaan siitä, ettei paha ole riittävän voimakasta (Epäjumalten hämärä: Aikaansa sopeutumattoman vaelluksia 18). En tiedä olisiko nykyajassa oleva paha jo riittävän voimakasta Nietzschen makuun. Mutta yhtä kaikki, kai radikaalilla pahuudellakin pitäisi olla joku sisäinen moraali ja päämäärä, jos sen tavoittelu nähdään arvokkaana. Edes taloudellinen päämäärä? Mitään päämäärää Nietzsche ei lausu.
 
Ja niinpä, lausuttuaan jotakin typerryttävää ja masentavaa, voimme olla varmoja, että seuraavaksi hän lausuu jotakin nerokasta. Tätäkö siis on taide: hulluuden ja kirkkauden kiihkeää herkeämätöntä vuorottelua. Miltei lopullista lyhistymistä seuraava uusi hirvittävä ponnistus tai lopullinen kuolonkouristus. Voi miten turhauttavaa.
Tuberkuloosi on runoilijalle poliittisesti korrekti tapa kuolla. John Keats kuoli tuberkuloosiin 1821. Küchelbecker kuoli tuberkuloosiin Tobolskissa Siperiassa 1846. Saima Harmaja kuoli tuberkuloosiin 1937. Crane kuoli tuberkuloosiin 29-vuotiaana Saksassa. Kafka kuoli tuberkuloosiin 41-vuotiaana vuonna 1924. Edith Södergranin kuoli tuberkuloosiin 1923. Ishikawa kuoli tuberkuloosiin 26-vuotiaana. Chopin kuoli tuberkuloosiin 39-vuotiaana. Tšonkadze kuoli tuberkuloosiin 30 vuotiaana. Tšehov kuoli tuberkuloosiin. Jne. Jne. Kaikkien heidän kasvoilleen yskäisi sama tuntematon ohikulkija.

HIRVIÖN ITSETUNTO-ONGELMAT


Jumala on jälkikäteen oikeudenmukainen.
Jumala on aina myöhässä.
Jumala on kampaus.
Jumala on persoonallisuushäiriö.
Jumala on ihmisen pienenpieni vapaa tahto jokaisessa valokvantissa.
Ihmisen tietoisuus voi jättää asiat silleensä tai olla Jumalaa vastaan.
Jumala on lähempänä universaalia tietoisuutta.
Jumala on hyvätahtoinen setä kädet selän takana.
Jumala on erotuomari ilman pilliä.
Jumala on lauma, joka polkee pallopinnalla paikallaan.
Jumala on kvarkin kokoinen hakaristi.
Jumala etääntyy Maasta 75 m/parallaksisekunnissa nopeudella.
Jumala on antanut kaiken vallan pojalleen, joka ei sitä himoinnut.
Jumala on yksittäinen tapahtuma, joka ei toistu.
Jumala on antanut kaikille enemmän kuin he ennen syntymäänsä osasivat toivoa.
Jumala on niin kova kvarkki.
Jumala on vieras.

MALTILLINEN JÄRKEVYYS

"Jumala on elämä." Vasili Rozanov
Eurooppa on tullut niin sairaaksi, että se on menettänyt terveen sairaudentuntonsa, joka sillä sentään vielä ennen (parin vuosisadan ajan) oli.
Herää kysymys (ei taas!)... mitä Nietzsche tarkoittaa sanoessaan "henkisyys"? Ilmeisesti jonkinlaista psykologista piinaavaa kahdenvälistä peliä. Tottahan henkinen ihminen joutuu sellaisiin hyödyttömiin taisteluihin tavan takaa, mutta se on yhtä vähän henkisyyden syy, kuin muiden esineiden liikkuminen on yhden esineen magneettisuuden syy. Ellei tuntisi venäläistä kulttuuria, ellei tuntisi jotakin Vasili Rozanovin suorapuheista ja älykästä analyysiä saksalaisen 1800-luvun homoseksuaalisuuden ja aseksuaalisuuden luonteesta, Nietzschen retorista temppuilua pitäisi varmaankin jonkinlaisen viehättävyyden ja voimakkuuden tunnusmerkkinä.

21.2.2012

"Miten on oikeastaan mahdollista, että nuoret miehet, jotka omistavat elämänsä mitä henkisimmille päämäärille, eivät tunne itsessään ensimmäistä henkisyyden vaistoa, hengen itsesäilytysvaistoa - vaan ryystävät kaljaa!" Nietzsche: Epäjumalten hämärä, s.51

JARMO NIRONEN: SUOMALAINEN PIETARI KUVINA (2003)

Upea kirjamuotoinen muistutus siitä, että kaikki mikä Suomessa ja suomalaisessa kulttuurissa on arvokasta ja kestävää on saatu - nimen omaan saatu - aikoinaan Pietarista. Albert Edefelt oli Pietarin taideakatemian akateemikko, Johan Ludwig Runebergin jälkikasvu elelee Pietarissa kenties vielä tänäkin päivänä (tai sitten ei). Suomielokuvan ikoni Ansa Ikonen syntyi Pietarissa samoin kuin Edith Södergran. Suomalainen teollisuus ja koulujärjestelmä hakivat vauhtia Pietarista jne. jne.

Näinä kauhun ja ilkeän terrorin aikoina ei voi muuta sanoa kuin: voi historiattoman ja järkensä menettäneen ihmisen pöyhkeää typeryyttä.
Kaksikymmentä vuotta kuolemansajälkeistä työtä, että pääsee samalle tasolle kuin koululainen 50-luvulla.

Ja tätä me kutsumme edistykseksi.

Meidän kykymme ovat samat, mutta vastustajamme ovat suuremmat

meissä ja maailmassa.

Avaruusraketinkaan ponnistusvoima

ei takaa riittävää etäisyyttä tässä gravitaatiokentässä.

Mitä iloa on avaruusraketille ryhmätyöstä:

massa ja ilmanvastus lisääntyy samassa suhteessa kuin ponnistusvoima.

Ja seniilit sen kuin jatkavat toistensa palkitsemista.
Kirjoitan tätä humalassa.
Kirjoitan tätä selvin päin.
Terroristivarojen hallinnollista jäädyttämisjärjestelmää valmistelevan työryhmä.
Ihmeellisinkään taideteos tai kauneinkaan eläin ei vakuuta heitä mistään. He eivät usko ihmeeseen, ellei sitä voi toistaa identtisenä. Mutta onko maailman tapahtumisen perusta jonkin toistuminen identtisenä vai se, että jotakin todella tapahtuu? He luottavat vain järkeensä, joka on pahasti tylsymään päin.

IMMORAALISUUS MAAILMANPERUSTANA

Me elämme nietzscheläisessä maailmantäyttymyksessä. Yritän lyhyesti ilmaista, miksi immoraalisuus maailmanperustana johtaa sekä rahakapitalismin voittoon että fasismiin.

Nietzsche julistaa kaikissa teoksissaan alkaen Tragedian synnystä (1872) immoraalisuuden ja tieteellisen maailmankuvan ilosanomaa, joka oli tuohon aikaan uutta ja radikaalia. Samalla hän parodioi Marxin deduktiivista historianfilosofiaa ja kristinuskoa orjakapinan ja orjamoraalin pilkkanimillä.

Nietzscheläinen "tieteellinen maailmankuva" on lisääntynyt havainto siitä, että luonto ei noudata mitään selvää moraalikoodia. Toisaalta Nietzschen käytössä ollut (ja varsinkin hänen filosofiansa tueksi esittämänsä) tieteellinen havainto oli riittämätön johtopäätösten tekemiseksi. Myöhemmin tiede näytti pitkään vahvistavan Nietzschen johtopäätöksiä, kunnes modernin lopussa muuttui poliittiseksi projektiksi ja immoraalisuuden pakonomaiseksi perusteluksi. Meidän aikanamme on selvää, ettei tiede anna lopullista tukea immoraalille enempää kuin millekään universaalimoraalille. Voimme vain todeta: emme tiedä.

Siten ei ole mahdollista tieteellisesti näyttää toteen, ettei Maan biologisella elämällä ole mitään päämäärää (immoraali), samoin kuin ei ole mahdollista tieteellisesti näyttää toteen, että Maan elämällä on jokin päämäärä (moraali).

Sillä moraali on aina paikallinen ja ajallinen oppi päämäärästä ja keinoista päämäärän tavoittelussa.

Immoraalisuus (nietzscheläisessä muodossa) vapauttaa ihminen biologisen elämän tai planeetan kosmisen päämäärän tietoisuudesta. Ihminen ei pohjimmiltaan voi olla vastuun kantaja mistään. Tämän nietzscheläisen immoralismin mukaan (ks. esim. Epäjumalten hämärä) ihminen ei kirjaimellisesti ole vähäisessäkään vastuussa esimerkiksi planeetan luonnosta, ympäristöstä, oman itsensä hyvinvoinnista. Tämä on Nietzschen filosofian perusta ja ehdoton lähtökohta. Jokaista Nietzschen lausumaa pitää ajatella tätä ja vain tätä perustaa vasten.

Voidaan ajatella: Nietzschen filosofian perusta on omaksuttu sellaisenaan nykyisen luonnontieteellisen maailmankuvan perustaksi. Tästä johtuu nykyajan keskeisin piirre: kaikkien "hyvien arvojen" näennäisyys ja farssimaisuus. Esimerkiksi Vihren liikkeen tai kristillisen länsimaisen kirkon taustalla on kova nietzscheläinen immoraalisuus, vaikka näennäinen toiminta on julkilausutulla tasollaan jotakin päinvastaista. Näin on ollut jo kohta sata vuotta.

Koko maailmasta on siis tullut yksi julma saksalaisen keisarin rattopoika.

Minä yhdyn Nietzschen käsityksiin täydellisesti siinä, että 1) me emme voi objektiivisesti tietää lopullisia päämääriä, eikä 2) nykyinenkään tiede kykene kunnolla antamaan tukea sille, että moraalilla olisi jokin perusta.

Mutta johtopäätökseni tästä on toisenlainen: 1) me emme tiedä objektiivisesti, mutta me tiedämme subjektiivisesti ja varsinkin intersubjektiivisesti, 2) nykyinen tiede ei anna tukea, koska nykyinenkin tiede on vielä liian kehittymätöntä. Kenties tieteellinen metodi ei voi oman määritelmänsäkään takia koskaan ulottua perille.

Toisin kuin Marxin käytännöllinen ateismi, Nietzschen immoralismi ei niinkään hyökkää kirkkoa vastaan instituutiona kuin mystiikkaa vastaan uskon perustana. Nietzschen antisemistismi ei tämän johdosta ole yksinkertaista juutalaisvihaa (kaksinaismoralismin vihaa) vaan satiirista kritiikkiä mystiikkansa kadottaneen juutalaisuuden perimmäistä valheellisuutta ja voimattomuutta kohtaan.

Osaltaan tästä syystä mystiikka on meidän keskeisin tutkimusalueemme.

Kuten sanottu kirkko on itseasiassa vaivihkaa täydellisesti sopeutunut nietzscheläiseksi ja immoraaliseksi. Kirkon tosiasiallinen perusta on nyt kätketty immoralismi ja julistus näennäinen moralismi. Kirkko on kadottanut tai pikemmin hävittänyt moraalin perustan - (ei tieteellisen mittalaitteen vaan) mystikon. Kirkolle on tullut tavaksi huolehtia ammattitaitoisesti siitä, ettei Kristus ole olemassa. Kristuksen olemattomuus on maailmamme sitkeän pysyvyyden salaisuus ja kunnia-asia.

Kirkosta on tullut gnostilainen. Tämän kirkon ainoa opettaja, Friedrich Nietzsche, ei ole muuta kuin ikiaikaisen gnostilaisen prototyyppi - tai jos haluamme ajatella Nietzschestä positiivisesti gnostilaisuuden ilkeä demiurginen parodia.

20.2.2012

Minä en oikein luota niihin kirjailijoihin, jotka "aina olivat tienneet tulevansa kirjailijaksi". Miten niin läpikotaisin poliittisen ja epävarman asian voi muka tietää? Siinähän se juju juuri onkin, kai ajatellaan... mutta minusta se on vain epäilyttävää ja jotenkin masentavaa. Enemmän pidän niistä kirjailijoista, jotka eivät edes kuollessaan oikein tienneet tulivatko kirjailijoiksi.
aversion to redundancy
aversion to redundancy
aversion to redundancy
aversion to redundancy
aversion to redundancy
aversion to redundancy
Aluksi, jos hyvin käy, ihmisenä olemisen velvollisuus ei näytä kovin haastavalta: ei näytä olevan mitään aineellisia haasteita suurempia haasteita. Ja aineelliset haasteet, ne vaikuttavat, näköjään, ylen kevyiltä ja toissijaisilta. Sitten kun päälle pursuaa tämä demonien, henkien ja riivaajien selvittämätön kosminen kaaos koko kiristävässä loputtomassa hämäryydessään, alkaa jokapäiväinen elämä olla enemmän vain rämpimistä ja selviämistä. Miksi? Sitä on vaikea kenellekään selvittää. Kaikki laingat vain sekoavat, tietoisuus menee somuun. Miten toivottomalta ja hallitsemattomalta kaikki nyt tuntuukaan. Miten kauas karkaa toivo siitä, että voisi milloinkaan mitään käsittää. Kaikki kirjat sisältöineen ovat muuttuneet itsestäänselvyyksiksi, lohduttoman riittämättömiksi mitään selvittämään. Demonien kanssa voi vain painimistaan painia, ilmeisesti siksi, jotta meissä kasvaisi jokin, joka lopulta, jos ylipäätään selviää, voisi myös selvitä omillaan, ja häätää lopullisesti nuo räyhähenget. Entä taiteilija, realisti? Hän yrittää vain kaikin mahdollisin keinoin orjallisesti jäljentää maailman sellaisena kuin se on: demonisena henkiolentojen luolana.

19.2.2012

Ranskalainen beatnikki? (Kerouac muuten kuoli Pietarissa.) Mitä tästä antisemitistä ja natsien liehittelijästä pitäisi ajatella? Muutamama sivu (A-ha:n soidessa) Niin kauas kuin yötä riittää.... ei paskempaa tekstiä... ranskalainen velmuileva pirulainen ei herätä samalla tavalla luottamusta kuin joku Ernst Junger. Kehenkään ranskalaiseen perkeleeseen en ikinä luottaisi.

Celine soundrack:






Soundrack: Norjan iso poika Morten Harket lastensa kanssa:


- Luopukaamme, rakas ystäväni, hetkeksi poliittisten broilereiden arasta väkivallasta ja puhukaamme asioista kunnioittavasti, suoraan.
Vain sitä joka ei pyydä eikä tarvitse autetaan. Ja jos kerrankin pyydät, sen jälkeen ei auteta vahingossakaan. Jokaisella on kadulla kourassaan kolikko, paitsi sillä joka kerjää. Jos pysähdyt, hänen sielunsa livistää paikalta sinuna ja sinun sielusi jää siihen istumaan.
- Saanko kysyä, mitä nämä ovat olevinaan?
- Sikareita, rakas ystäväni, sikareita, ja parasta kuubalaista laatua. Eräs elämän suurista nautinnoista.
- Suonet anteeksi, mutta enhän minä tällaisiin koske.
- Erittäin ymmärrettävää, rakas ystäväni.

TERRENCE MALICK: THE TREE OF LIFE (2011)


Terrence Malickin The Tree of Life, joka sai kantaesityksensä Cannesin filmifestivaaleilla 2011 on hengeltään yllättävän samankaltainen Lars von Trierin Melancholian kanssa, joka sai niin ikään kantaesityksensä samoilla festivaaleilla. Kummassakin elokuvassa on puolensa, vaikka Trierin elokuva on tehokkaampi ja lineaarisuudessaan selkeämpi.

Yli kaksituntisen kerronta  on epälineaarista: tapahtumat ovat epäjärjestyksessä, pitkiä unenomaisia jaksoja, joiden yhteys varsinaiseen kehyskertomukseen jää ilmitasolla hataraksi. kerronta on myös epäloogista ja epätäydellistä. Juonen tasolla runsaasti pieniä yksityiskohtia, jotka jäävät lopulta - tietoisesti - ilman vastausta. Selitys ei löydy symboliselta tai metafyysiseltä tasolta. Kysymys lienee vain oikuttelusta (esimerkiksi eräässä kohdassa kauhuelokuva alluusio: tuolin siirtyminen itsestään... tai toisessa kohdassa armollinen säälivä tyrannosaurus... lintuparvi jakaantuu kolmeksi täysin erilliseksi kokonaisuudeksi, jotka noudattavat kokonaisuuden liikedynamiikka...?) joka elokuvan maailmassa on mahdollinen. Näyttelijätyö on hienoa, mutta unenomaiset jaksot tuntuvat jotenkin vähemmän raikkailta ja ennennäkemättömiltä kuin Trierin vastaavat. Ei samaa voimakasta visiota, vaan jonkinlainen hienoinen hajamielisyys ja keskittymisen hajoaminen. Sietänee toisen katsomiskerran.

REHELLISESTI SANOTTUNA

en tiedä, miten minun kanssani perustellusti voisi olla eri mieltä. Jos perustelu on hyvä, se luultavasti saa minut puolelleen. Jos perustelu on huono, suhtautumiseni on sitäkin suoraviivaisempaa. Ei Venäjällä kukaan mitään pelkää. Rehellisesti sanottuna, mitään peltättävää ei ole. Elämä on niin kuin on, ihmiset ovat niin kuin ovat. Itselleni oli rehellisesti sanottuna yllätys se, että viereisessä pöydässä Anna Politakovskaja näytti niin hyväkuntoiselta kuin näytti. Astronautit eivät puhu asioista. En tarvitse sinua juuri nyt kun aurinkokin paistaa täydeltä terältä. Voisit vähän kierähtää siitä päältä. Parasta elää hetkessä. On suuri valhe väittää, että harrastaisin itsetyydytystä. Rehellisesti sanottuna en ymmärrä mistä koko kuolemattomuudessa on kysymys. Jos kysymys todella on pelkästä seksistä niin kuin kielenkläytöstäsi voisi päätellä... Rehellisesti sanottuna, en ole lukenut Salamalta koskaan riviäkään. Totuus voittaa aina! Se on suuri valhe. Kivettömien oliivien sisällä kivi. Tai musta puuhelmi mustien oliivien joukossa. Ei ole olemassa tyttöjä tai poikia. On vain sukupuolineutraaleja. Kaikki muut pitäisi tappaa. Rehellisesti sanottuna en ole ajatellut koko sivariasiaa vakavissani kertaakaan. Se mahdollisuus on täysin poissuljettu. Rehellisesti sanottuna Holokausti on suuri valhe. Vuonna 1967 Israelin kimppuun hyökättiin. Pankkikupla Islannissa oli vain muutaman liituraitajupin syytä.

18.2.2012


kun köyhyys lentää ulos ikkunasta
rakkaus astuu ovesta sisään

kun rakkaus astuu ovesta sisään
köyhyys lentää ulos ikkunasta

kun köyhyys astuu ovesta sisään
rakkaus lentää ulos ikkunasta

kun rakkaus lentää ulos ikkunasta
köyhyys astuu ovesta sisään
pyhä lintu lihasta tehty saastuttava
pisara merta sen pisaran ympärillä
käsin koskettelematon rangaistus
Yleisesti ottaen olen sangen tyytymätön runohyllyyni. Siellä on liikaa tunnettuja nimikkeitä, joista en todenteolla pidä, ja joihin en luettuani enää palaa. Juuri ja juuri sellaisia, etten viitsi lapioida takkaan enempää kuin kiikuttaa divariin. Ne vievät tilaa ja ikävystyttävät... napattu mukaan etupäässä uteliaisuudesta, selailtaviksi, ja joita lopulta, on osoittautunut, rakastan vähemmän kuin vanhoja tohveleitani tai Brasiliassa valmistettua mustalaiselta äskettäin osatamaani autoa, mutta jotka yhtä kaikki kertovat jotain siitä, millainen maailma todellisuudessa on. Suurinta osaa tärkeistä ja rakastamistani runokirjoista ei kirjastostani löydy. Siksi se ei tarjoa lohtua heikkona hetkenä, eikä haasteita kirkkaana hetkenä. Vain harvat omistamistani runokirjoista ovat "hengen loputtomia aarreaittoja" tai edes mielenkiintoisia. Vähemmän kuin proosahyllylläni on runoissa nyt enää mitään löytämisen iloa. On pakko ryhtyä valitsemaan kodin esineitä ja irtaimistoa, varsinkin runokirjoja jollakin kirjaston poistomyyntiä painavammalla periaatteella. Sitä ennen: kaikesta on saatava lopullisempi selko.

SYDÄMENI TIRKISTYSREIKÄ

Ovatko kaikki maailmat tällaisia? Että kaikki elollisen elämän aika menee sen selvittämiseen, mihin on tullut ja mikä on? Kun luen jotakin Fernando Pessoan Hetkien vaellusta, en voi olla jotenkin laimeasti samaistumatta useimpiin kokemuksiin:
"olen ollut kaikki askeetit, kaikki syrjäänsysätyt, kaikki muka unohdetut, ja kaikki homot"
Mutta samassa iskee epäilys: mitä tekemistä tällä poseeraamisella lopulta on minun kanssani? Eikö tämä ole juuri minun tunteideni ilkeää parodiaa... homojahan on maailmassa suhteellisen paljon ja heillä on aina ollut niin dominoiva asema - suuri valta - kaikissa yhteiskunnissa (vaikka jotkut eivät tätä näe tai halua nähdä). Mitä sellainen on verrattuna minun yksinäisyyteeni? Minun, joka en ole koskaan kokenut millään mielikuvitukseni tasolla homoeroottista fantasiaa? Minun, joka päivin ja öin kadehdin homoseksuaalien nautintoja ja syntejä, joihin keskinkertainen mielikuvitukseni ei riitä ja joihin voimatonta sairauksien ja loputtomien kuurien runtelemaa lihaani ei milloinkaan hyväksytä. Tuon kaiken täytyy reippaasti ylittää järkeni, koska riittää, että kuulen tuon sanan, jonka sisältö on fyysisen kontaktin harrastaminen saman sukupuolen kanssa, ja vaivun välittömästi apaattiseen unenhorteeseen ja masentuneeseen mielenkiinnottomuuteen koko maailmaa kohtaan, jossa sellaiseen hääräämiseen on aikaa. Masentavampi ja vieraampi sitä on ainoastaan tuo tapaheteroiden maailma, jossa satunnaisotannalla valitut parit lukkiutuvat hyvin järjestettyihin koteihinsa ollakseen kokematta mitään siitä ristiriidasta ja jokahetkisestä ei-materiaalisesta ja kosmisesta rakkaudentuskasta, joka on surkeissa riutuneissa loppuunkuluneissa soluissani elämäni jokainen hetki. Minun, jolla ei edes ole olemassa mitään mieheksi tulemisen mallia? On vain loputtomat kuurit, loputtomasti sikiävät mielen ja kehon sairaudet. Minun, joka olen puhdas mahdottomuus, läpikotaisin mahdottomissa koko haamumaailman tiedolla ja taidolla luoduissa olosuhteissa, kiihkeä antinarkissos, kaikenrakastaja ja itseninöyryyttäjä, ymmärrettävästi vailla edeltäjää ja vailla seuraajaa. Umpihankeen juostu rauhaton koinsyömä haamu, joka kuoleman hetkellä ei kätensä ja huuliensa tärinältä saa kirjoitettua minkäänlaista sonettia tai edes lausuttua omaa nimeään. Kertakaikkiaan: maailmaantottumaton. Joku satunnainen homoseksuaali-konformisti kuningas Salomon kullallavuoratuissa palatseissaan on niin kaukana yläpuolellani, että hän ei näkisi joka hetki uudelleen riistettyyn henkiseen köyhyyteeni vaikka katsoisi kaukoputkella. Mystikko on aina alin... ja sanon tämän vailla minkäänlaista traagista pöyhkeilynhalua, täysin kuivasti ja lumouksettomasti, sameasti ja energiattomasti... kaikkien luontokappaleiden alapuolella ja polkema. Kärpänenkin puhuu mystikolle käskevällä tunteettomalla kumealla äänellä. Virus näkee helpon uhrin, riistettvän, ja kärpästen herra ei mystikkoa edes näe. Siksi minulle ei ikimaailmassa myönnetä lupaa seppukuun: tarvitaanhan isännältä saatu lupa! Ja ilman lupaa seppukua pidetään vain minun halpamaisena, perusteettomana pyrkimyksenä päästä kunniapaikalle kärpästen herran vierelle.

OSAMU DAZAI: EI ENÄÄ IHMINEN (1937)

Minulle ei ensyklopedisen kämmenmitan isä Yasunari Kawabata ole oikein milloinkaan kolahtanut. Ei myöskään Mishima. Nyt luen mielenkiintoista, kammottavaa, rehellistä ja avointa Osamu Dazain romaania Ei enää ihminenkään. Siinä on Eeva-Liisa Mannerin karmiva esipuhe. Koko paketti kertoo erikoislaatuisen suoraan - häpeilemättä ja mässäilemättä - jostakin asiasta, josta en lainkaan pidä. Tällainen romaani ei olisi milloinkaan voinut syntyä Venäjällä, vielä vähemmän Euroopassa tai kaikkein vähiten Amerikassa. Siksi se vaikuttaa merkittävältä ja herättää minussa uudenlaista kiinnostusta japanilaiseen kulttuuriin.
"...sen jälkeen kun ihmisiksi sanotut ilmestykset ovat toistuvasti haavoittaneet ja kauhistaneet heitä - ilmeisesti he näkevät hirviöitä kirkkaassa päivänvalossa. keskellä luontoa. Eivätkä he huijaa ihmisiä ilveilyn avulla: he ovat tehneet parhaansa kuvatakseen nuo hirviöt juuri sellaisina kuin ovat ne nähneet. Takeichi oli oikeassa: he ovat uskaltaneet maalata paholaisen kuvia. Ajattelin, että ne olisivat tulevaisuuden ystäviäni. Olin niin kiihtynyt, että olisin voinut itkeä. "Minä aion myös maalata. Maalata helvetistä nousevien haamujen ja paholaisten ja hevosten kuvia.""
Maailman irrationaalisuus on kenties vain näennäistä ja perustuu väärään rationaalisuuteen. Kenties on olemassa rajattomasti tätä maailmaa kammottavampia älyllisen elämän kansoittamia maailmoja ja kenties myös rajattomasti korkeampia maailmoja. Kenties sielut, jotka eivät vaella vain tässä maailmassa vaeltavat todellakin maailmojen välillä. Ja kenties helvetistä nousee tietoisuus tänne samoin kuin korkeammista maailmoista laskeutuu. Ja näiden tietoisuuksien kohtaaminen silmästä silmään tässä maailmassa ja ihmisen päällisin puolin samankaltaisessa olemuksessa on se tietoisen selittämättömän kauhun hetki, jota kutsumme irrationaaliseksi.

SAKSALAISUUDEN SYVIN OLEMUS VS JAPANILAISUUDEN SYVIN OLEMUS

17.2.2012

Seppukun armo ja maailmanselitys.
raa(ta)misopimus

MAAILMAN VAHVIN VAUVA

Ihminen sanoo rakastavansa rauhaa ja yhteisymmärrystä.
Mutta ihminen haluaa kultaa.
Kultaa on vähemmän, jos se jaetaan osiin.
Siksi ihminen pitäytyy aina toisen ihmisen vihollisena,
olipa toisen ihmisen johtaja kuka tahansa
muu kuin hän itse.
Oikeudenmukaisuuden kaikki viholliset kelpaavat
hänelle varsin hyvin liittolaisiksi.

Mitä likaisten keinojen toimikunta silloin tekee,
kun asiat käyvän liian selviksi?
Se lakkaa puhumasta korkeista päämääristään
ja tunnustaa olevansa vain väkivaltainen ja ahne.
Se heittäytyy rehelliseksi: mitään kauniiden keinojen
toimikuntaa ei itse asiassa ollut edes olemassa.
Kaikki oli vain propagandaa.
Ja se pakottaa kaikki muut tunnustamaan tämän saman,
ennen kuin huomauttaa siitä, että se on itse maailman
vahvin ja väkivaltaisin apina.


EI OLE VARMUUTTA

Jokakaisella kansakunnalla on oma sairas elämänvalheensa ja jokaisella yksilöllä oma ilkeä elämänpetoksensa, johon jylhä varmuus ihmisen kuolevaisuudesta perustuu. Ihminen on kuolevainen koska kuolema on mahdollinen. Samoin on Jumala kuolematon koska kuolema on mahdoton.

ENSYKLOPEDIA-MAIHINNOUSUKENGÄT


Vedimme hienot valkoiset Ensyklopedia-maihinnousukengät jalkoihin ja lähdimme moottoriveneretkelle. Tarkoitus oli ilmeisesti kiirehtiä johonkin jazz-konserttiin, joka oli käsittääkseni jo alkanut. Mukana veneessä oli lisäkseni ainakin kaksi tyttöä, joilla oli suuri kokoero ja mies, joka kenties oli toisen tytön isä. Meillä oli liput vain kahdelle. Iso tyttö oli lomaileva meteorlogi ja sanoi, että nyt olisi hyvä sää ja kannatti silti lähteä, vaikkei tiennyt saako lippuja. Mies painoi omien sanojensa mukaan 105 kiloa ja halusi matkalla venesatamaan ratsastaa selässäni. Minusta hän painoi ainakin 150 kiloa ja olin läkähtyä. Kesken retken meidät yllätti täysin lumisade, järven jäätyminen ja pimeä. Jouduimme rantautumaan ja soittamaan hakijan. Onneksi siskollani oli käsitöiden näyttely siinä paikassa, johon rantauduimme ja pääsimme lämmittelemään. Saatoimme jättää joitain tavaroita hänen huostaansa. Moottoriveneen suuren moottorin otimme auton takakonttiin. Meillä oli veneessä myös jonkinlainen kahden aikuisen mentävä puinen mäkiauto. Sen me jätimme siskon huostaan. Aiemmin illalla olimme kotonani, jossa äiti ja isä ihmetteli sitä, että olin kutsunut isomman tytön kotiimme, vaikka tyttöystäväni oli jo meillä. Sanoin, etten ollut kutsunut häntä ja että hän oli vain kaveri. Vanhempani eivät uskoneet, enkä myöskään käyttäytynyt niin, että heillä olisi ollut syytä uskoa. Tyttöystäväni otti asian varovaisen positiivisesti. Lopulta saapui iso ruma ilkeä mies, jonka otaksuin olevan isomman tytön isä. Tulin hänen kanssaan mukavasti juttuun, vaikka hän yritti kokoajan riistää sieluni pimeässä eteisessä. Päädyin siihen, että alkuperäinen riisto on juuri tällaista alkuperäisen kasauntumisen riistämistä, jota hän yritti. Sillä sieluhan on pääoman kasauma, joka syntyy henkisestä työstä, ja jota ei lainkaan ole ilman työtä. Sielu voidaan riitää, jos ihminen ei omista tuotantovälineitään, eli omaa kehoaan. Marxin teos Pääoma on tämän alkuperäisen ilmiön objektiivinen korrelaatti.

16.2.2012

Mainio juttu Johanna Maria Davisin Suomessa uraauurtavasta Kuuban ja USA:n suhteiden tutkimuksesta.
Ollako vai eikö olla…

onko tämäkin suljettu lippuäänestys?

Oleminen on teleologinen kysymys

Sijoituskohteeksi ei riitä olla tässä ja nyt

On oltava tulevaisuudessa

rauhassa ja turvassa

Harvinaisuus, uhanalaisuus

edellyttää tehokasta tiedonvälitystä

Saksan viimeisen suden olemiskysymys vuonna 1904:
 
Sukupuuttoonkuolevan on lopulta
 
annettava itselleen anteeksi

oma ei-olemassaolonsa

jahtieläimen pottava jalansija

Olemiskysymys virtuaalisessa sukupuutossa

Koiran jumalan kuolemassa ja valekuolemassa

toivon symbolina milloin hengettömille, milloin hengellisille

Suden sielun materiaalisena edustustona täällä

On lakannut erittämästä lumousta

Vaikka ehkä evoluutiosta huolehtiminen

tässä läpikulkutunnelissa

jossa on kaksisuuntainen liikenne

ei ole meidän asiamme

Emme tiedä mihin avaruuteen

mihin pölyyn ja lumeen

mihin vesisateeseen juurtuisimme

Minkä heikkouden vailitsemme vahvuudeksi
 
tällä kertaa

Ja järjettömyys on heittäytymistä sen varaan

ettei ymmärrä: järjetön

usko, toivo ja pelko

Järjetön väsymys

Henkiset siitokset tapahtuvat juurtuneena tyhjyyteen

ja askeleemme ovat ka/opinaa aikojen portaikossa

Ollako vai eikö olla…

sekin on demokraattinen päätös.

Heideggerin kysymys on Hamletin kysymys

sillä ihminen on leegio

Moninaistuminen on hienostunutta erikoistumista,

kokonaisihmisyys sen vastakohta

Mutta suuryrityksiin ja sotalaitoksiin

he eivät pakota demokratiaansa

Me synnymme aina omasta mielestämme myöhäiseen

hämmästyttävän keskeneräiseen maailmaan

Näin on joskus kirjoitettu
 
että synnynnäiset muistomme eivät ole täältä

että he tarvitsisivat ulkoisen vihollisen

ellei niitä olisi liian monta

Sankaruus palkitaan kuolemalla

ja petturuus rahalla.

Ei propagandan rahoittaminen

ole humanitaarista avustusta

tai kulttuurisen moninaisuuden viljelysmaa.

Puu poseeraamalla kasva.

Olennainen vapaus: kasvun mahdollisuus

Vapautta ei tarvita sellaisiin suuntiin joihin ei aio kasvaa.

Laiskottelu ainoana ilonlähteenään

hän oli Hispania Tarraconensiin maaherra

sheivattu Pelle Miljoona, siis Sedu Koskinen

Totuus, höyhenenkevyt

Runous on tietylle havaintotarkkuudelle asetettua

Runous eroa aistiharhoista intersubjektiivisuudessa

Runouteen on jokaisella varaa ja aikaa

muttei läheskään aina olemista.

Runo: on olemista muttei aikaa.

Työtön: on aikaa muttei olemista.

Leonardo: on olemista ja aikaa.

Kuollut/orja: ei ole eikä ajattele.

Kokonaisihmisyys, hajanaisihmisyys

ipod, iphone, isyvyys, isyyys

Se mistä me tulemme ja mistä me uneksimme...

Täällä kaikki on vain teatteria meille,

jotka olemme vaarassa unohtaa itsemme.

Pätevin ja asiantuntevin ilmein kuvittelemme
 
olevamme jossakin missä emme ole.
Jokaisen työtehtävän jälkeen
virkamies pesee kätensä saippualla.
Kaikki liberalismi on saatanan palvontaa. Halloween juhlinta on SAATANAN palvontaa!!! Porvarismi on saatanan palvontaa. Mitäkö satanismi on? Se on JUMALAUTA SAATANAN PALVONTAA!! Hevimusiikin kuunteleminen on saatanan palvontaa yms yms yms Tuska on saatanan palvontaa. Kaikki länsimainen hyvinvointi syntyi kommunismin pelosta! Spiritismi ei ole leikin asia, se on saatanan palvontaa. Hindulaisuus on saatanan palvontaa. Gandhi oli satanisti. Anime on saatanan palvontaa.
Tässä maailmassa on kaksisuuntainen liikenne.

Tehtävämme on yrittää pitää se kaksisuuntaisena.

TAANTUMUKSEN HELVETINVOIMAT

yrittävät tuhota kaikki kulttuurin tosiedellytykset sairaalla internetin säätelyllään!!! Tosiasia on se, että musiikkia ja musiikkiartisteja samoin kuin elokuvia ja elokuva-artisteja on tässä maailmassa niin paljon, ja heille niin paljon myös fragmentoituneita yleisöjä, että musiikin ja elokuvien vapaa levittäminen sosiaalisessa mediassa vain hyödyttää kaikkia!!!! Venäläiset ovat tajunneet tämän Vkontaktessaan, josta he eivät milloinkaan tule luopumaan!! Jos länsimaailma katkaisee itseltään elämäntien, kulttuurien välille syntyy valtava tasoero venäläisten hyväksi!!! Musiikin ja elokuvien vapaa (huonolaatuinen pakattu) levitys internetissä on ehdoton edellytys tulevaisuuden tietoisuudessa!!!! Joka haluaa kastroida itsensä kastroikoon!

15.2.2012

Parempi olla rakastumatta
jottei ero tuottaisi tuskaa

suomalaisen venäjäsuhde

koska sota on mahdollinen
on rauhanaikanakin parempi
kuvitella olevansa sodassa.

Rajan toisella puolen sahataan itsestä
valmiiksi ihmisen puolikas:

sodan syttyessä ei tarvitse taistella
hetkeäkään itseä vastaan.

Eikö tämä ole elämää ellei
siihen ole sisäänrakennettu kaikki
mahdolliset kuolintavat?

Sellainen ahneus tai kilpailu, joka pakottaa
yhden kokonaisuuden välttämättömät osat
tuhoavasti toisiaan vastaan
on sairaus.

14.2.2012

Onko niin, että globaalin kapitalismin puhtaati rahavirroiksi redusoituva kosmopoliittisuus on henkisesti huomattavasti ahtaampi tila kuin sekalaisten kansallisaatteiden tilkkutäkki. Kansallisaatteiden maailmassa sentään todellista kulttuuria, rehellisyyttä, avoimuutta ja henkisyyttä tarvittiin johonkin... jonkin välineeksi tai tukipilariksi. Globaalin kapitalismin maailmassa millekään sellaiselle ei ole mahdollista puhua rahoitusta. Toimitatonni ei lennä mihinkään todelliseen, koska todellinen on kaikenkattavan spektaakkelin ainoa vastustaja. Tässä tilanteessa, kun keskenään sotivat kansallisvaltiot näyttäytyvät ihanteellisina ja loistavina luovuusympäristöinä, on ehkä vastuutonta puhua siitä kosmopoliittisuudesta, jota minä tarkoitan, ja joka ei millään tavalla voi olla idealismia karsastavan henkilön näköpiirissä.
Jokaisessa ryhmässä likaisten temppujen osasto?

Maailman kauniiden temppujen osastot yhtykää!

Miksi politisoida kokonaisuuden osat toisiaan vastaan?
"Kuntauudistuksen poliittisia lähtökohtia ymmärtääksemme on ensin palautettava mieleen, että jokaisessa puolueessa on likaisten temppujen osasto. Erityisen päteviä ja perinteikkäitä ne ovat suurissa kansanliikepuolueissa. Tämä on hyvin tunnettu tosiasia, vaikka se onkin poistettu jossakin politically correct -vimmassa peruskoulun oppikirjoista." >>
Kirjoituksesta yleensä: en pidä liberaalifasistisesta ajatuksesta, jossa maaseudun ja kaupunkien edut nähdään ristiriitaisina ja yritetään politisoida mahdollisimman jyrkästi toisiaan vastaan. Sillä kaupunkilaiset syövät ruokaa ja maalaiset tarvitsevat kaupunkejä. Tämä on kokonaisuus, jossa kokonaisuuden osia ei kannata politisoida sotaan toisiaan vastaan.

13.2.2012

HÖLLÄN MESTARI

Ainakin tällä hetkellä minusta tuntuu, että Kalevi Seilosen Metsäroisto on yksi parhaista tai jopa paras koskaan suomeksi kirjoitettu pienoisromaani. Tämän toivoisi olevan romaanisarja, ettei tätä tarvitsisi lukea niin hitaasti. Uskomaton mielikuvituksen ylivoima ja lapsellinen leikki, jokaisen lauseen leppeä höllyys ja samalla yllättävä terä moneen suuntaan ja kokonaisuuden sekava johdonmukaisuus, pomppivien tilojen aistillinen tuntu.

SEKSUAALISUUDEN REALISTINEN KUVAAMINEN

heteroseksuaalisen miehen näkökulmasta on länsimaissa tabu, joka pitää aina uudelleen ja uudelleen rikkoa. Ja rikki se ei pysy, koska gnostilainen kaksinaismoralismin salaliitto rakentaa sen aina uudelleen. Suomessa Lemminkäiselle käy aina huonosti. Hänen sanotaan kuolevan omiin leikkeihinsä. Ja kun hän on kuollut ja kuopattu, syntyy tarve väittää, ettei ole edes olemassa mitään satyyrihenkeä. Vaikka Lemminkäinen epäilemättä kuuluu kokonaisihmisyyteen. Missä on sinun veljesi, voitaisiin kysyä Kalevalassakin joskus. Satyria kääntyy elämänvoimia vastaan vain gnostilaisen salaliiton piirissä. Antiikin kuolema on antiikin kätkeytymistä gnostilaisuuden verhoon, joka on kaksinaismoralismi. Gnostilainen filosofi ei elä niin kuin opettaa - niin juuri! Siis: gnostilainen filosofi on sellainen filosofi, joka julkisesti opettaa yhtä ja salaseurassa päinvastaista. Ja elää niin kuin salaseurassa opettaa.

Pornon maailmanmurros on tuon antiikin aukirepeämä ja vasta se on murros, jota Hessen Demian odottaa ensimmäiseltä maailmansodalta. Pornon paljastuminen pakottaa peilukuvansa, gnostilaisuuden kaksinaismoralismin, seinää vasten. Pornoa yritetään sitten tukahduttaa halveksimalla, vihaamalla, moralisoimalla ja hyssyttelemällä, tai väittämällä siitä kaikkea sellaista mitä se ei todellisuudessa ole eikä edusta. Siitä kaikesta porno vain voimistuu. Porno on seurausilmiö, jonka ydin on muualla.
Voisiko yleinen argumentti länsimaisten kansalaisjärjestöjen uskottavuutta luonnehdittaessa olla näinkin yksinkertainen: he eivät selkeästi vastusta sotaa maailman lukuisilla konfliktialueilla, mutta kannattavat suvereenien valtioiden sisäisiin asioihin puuttumista epädemokraattisin keinoin.

Paljon ilmiselviä asioita jää huomaatta siksi, että ei uskalleta ajatella riittävän yksinkertaisesti. Yksinkertaisuus ja suoraviivaisuus on ajattelun tabu.

12.2.2012

Markkinat, demokratia ja hiekkaranta.

11.2.2012

Vain jos kykenee hetkessä täydellisesti "unohtamaan itsensä" voi syntyä jokin sellainen kokemus, mitä jälkikäteen ajatellen voi pitää "itsen muistamisena".
Moskovan konferenssissa 26.1.2012 puhuin kainistisesta (fasistisesta) moraalikoodista nykykirjallisuuden kätkettynä piilorakenteena. Meillä oli esitelmien jälkeen kiinnostava keskustelu Jonathan Littellin Hyväntahtoiset romaanista pariisilaisen elokuvakriitikon Anne-Marie Baronin, saksalaisen historian professori Gunther Volkin ja virolaisen Max Kaurin kanssa. Kun pyysin Anne-Marie Baronia kiteyttämään yhdellä lauseella sen poliittisen tarkoitusperän, jonka välineeksi Littellin romaani kaikkein auliimmin hänen mielestään tarjoutuu, hän vastasi: "En todellakaan tiedä!" "Tiedän vain sen, että kirjailija on hyvin kunnianhimoinen, liian kunnianhimoinen. Eikä sellainen ole suinkaan aina tarkoituksenmukaista, päinvastoin."

Parina kolmena iltana kävin syömässä ruotsalaisen pitkän linjan aktivistin Tord Björkin kanssa.

ASIANTUNTEMUS

perustuu siihen, että asian äärelle päästetään vain harvat.

Suuri asiantuntijamme kenties todella tietää jotakin asiasta, mutta sillä mitä hän sanoo asiasta, ei yleensä ole mitään tekemistä sen kanssa miten asia on.

TÄMÄ TÄSSÄ

"Tavallaan leikin poikaa joka oli nuorempi kuin minä, joka vielä oli hyvä ja vapaa, viaton ja turvattu. Mutta kesken kaiken, aina odotettuna mutta aina kuitenkin ilkeästi hätkähdyttävänä, kajahti jostakin Kromerin vihellys, katkaisi leikin juonen, tuhosi mielikuvan."

"Harvoin olen sittemminkään niin eläytynyt mihinkään kirjaan, paitsi kenties Nietzscheen. Se oli muudan Novaliksen teos..." 

Herman Hesse: Demian
Kuusitoistavuotiasta Saarikoskea hieman masentuneesti mukaillen:

Vain suurimmilla, jos heilläkään, on minulle jotakin annettavaa.
Me valehtelemme joka hetki tahtomattammekin. Ja me valehtelemme tahdonalaisesti.

Meissä on ohuita näyttelijöiden kerroksia, joita voi kuoria kuin sipulia. Ja aina paljastuu uusi näyttelijä, uusi itsetiedottomuus ja uusi perivalhe.

Ihmisen raivostuessa, menettäessa täydellisesti malttinsa, me voimme huomata, syttyykö hänen raivonsa siitä, ettei voi enää valehdella vai siitä ettei voi enää puhua totta.

On oikeastaan olemassa vain nämä kaksi suuntaa. Ja toinen niistä on mahdoton silloin, kun etsitään työmiehiä ja sotilaita maallisten läpikotaisin inhimillisten sopimuskäytäntöjen ja salaisuuksien leirityömaille.

"Olenko minä veljeni vartija?"

Mutta eikö homoseksuaalinen liitto juuri esitä Kainin olevan veljensä vartija?

Vai onko kysymys kahden Abelin liitosta Kainia vastaan?

Ei kai Kain, tuo vahva ja vakaa, koskaan avoimesti
myöntäisi syyllistyneensä veljensä rakastamiseen / turmeluun?

Miksi hän niin tekisi?
Hessen esimerkki osoittaa miten vaikeaa ja traagista on yrittää millään tavalla vastustaa omien maanmiesten sotakiihkoa ja halua itsepetokseen. Vakavaa aktiivista pasifismia ei milloinkaan tulla antamaan anteeksi, ja se tullaan aina lukemaan pelkuruudeksi ja maanpetokseksi.

GNOSTILAISUUS JA KAININ LIITTO


Herman Hessen romaanissa Demian esitellään gnostilainen ryhmä nimeltä Kainistit. Hessen ensimmäisen maailmansodan aikaisessa positivistisessa näkemyksessä Kain ja Abel kuitenkin vaihtavat paikkaa. Kainiksi Hessen päähenkilöt sanovat sitä, jota Jumala itseasiassa rakastaa ja johon nimenomaan ei ole laitettu mitään "Kainin merkkiä". Näkemys on nietzscheläinen ja Nietzsche mainitaakin teoksessa ihannoiden moneen kertaan. Nietzsche myös on selvästi päähenkilö Demianin esikuva. On outoa, että Hesse ei keksi antaa kenenkään henkilöistään kohdistaa Nietzscheen itseensä sitä nurinkääntävää kritiikkiä, jota Demian helposti kohdistaa Raamattuun. Ajan henki oli mikä oli. Hessellä selvästi on selväsrti tendenssiomainen tarve luoda uskoa ja toivoa sodanjälkeiseen Eurooppaan. On myös heti jotenkin selvää, miten Hessen esittämä kestämätön optimismi johtaa väistämättä Toiseen maailmansotaan. Romaanin alkuosa on hyvin tehokas. Mutta siinä on aimo annos saksalaista hölmöyttä. Se olisi vaatinut vielä yhden kappaleen, jossa joku henkilö olisi selittänyt Kainin ja Abelin merkityksen oikein päin... ellei sitten ajattele että loppukappaleen sotavammat tarkoittavat Kainin rikosta Abelia vastaan. Hessen Kainit eivät murhaa veljeään. Muuten Demian on mystiseltä ulottuvuudeltaan sheldrakelainen romaani, niin kuin Andre Bretonin Nadja hieman myöhemmin.

Se, että Euroopassa ei enää ole poliittista kuohuntaa vaan pelkkää kusetusta perustuu juuri siihen moderniin kainistiseen evoluutioon joka on Demianin utopia: hitaaseen vuosisataiseen puhdistukseen, joka vain maailmansotien jälkeen kiihtyy, johtaakseen... ? Elinvoima on tapettu ja se on rauhallisen seniliteetin edellytys. Täytyy kysyä Euroopalta: missä on sinun veljesi?

Race de Caïn, au ciel monte
Et sur la terre jette Dieu!

Race of Cain, storm up the sky
And cast God down to Earth!

Baudelaire

10.2.2012

WERNER HERZOG: Happy People: A Year in the Taiga (2010)

Tämä Werner Herzogin dokumenttielokuva opettaa miten sivistynyt ihminen käsittelee Venäjää. Sivistynyt ihminen kuvaa asioita sellaisina kuin ne ilmenevät, eikä yritä lurjustaa jokaiseen kuvaansa jotakin matalamielistä poliittisesti käyttökelpoista sanomaa.

Ehdotin joskus vuonna 2007 tai 2008 Herzogille kirjeellä tämän tapaisen elokuvan kuvaamista Venäjällä. En tiedä vaikuttiko se sykäyksenä, vai oliko suunnitelma jo olemassa.


Luen-nautin taas kappaleenverran Kalevi Seilosen Metsäroistoa ja surumielisenä myhäilen: niin, minäkin olen enemmän kirjallisuuden aihe kuin kirjailija. Kirjailijat ovat ammattimaista väkeä, näköpiirissään hyviä toteuttamiskelpoisia ideoita ja konkreettinen päämäärä. He mittaavat jokaisen kalorinsa ja pulssinsa, tärkeintä on elää täsmälleen vanhaksi. Minulla taas ei ole näköpiirissäni mitään, mutta silmäilyssä pakotie. Minun tarinani "ei ole miellyttävä, se ei ole suloinen eikä sopusointuinen niin kuin keksityt kertomukset, siinä maistuu järjettömyys ja mielenhämmennys, hulluus ja uni, niin kuin kaikkien sellaisten ihmisten elämässä jotka eivät enää tahdo valehdella." Poliiseilla on kiva ja itsevarma elämä.
Minun käsitykseni mukaan keskimääräinen suomalainen kulttuuri-ihminen, taiteilija tai kirjailija on sellainen, että kun hän havaitsee jotakin alkuvoimaista, selittämätöntä, kuulee lausuttavan ajatuksia joita hän ei ole ennen kuullut eikä lukenut, hän ei suinkaan kiinnostu asiasta, vaan hänestä tulee poliisi. Hänellä on mielessään vain yksi ajatus: kurinpalautus. Häirikkö on saatava vankilaan, keinolla millä hyvänsä.

Hyvin hyvin harvassa ovat poikkeukset.

Ja tämä on odotettavaa ja normaalia. Tosiaankin, kukaan ei voi olla profeetta "omalla maallaan", sillä "omalla maalla" ihmiset osavaat lukea tuttuihin etnisiin piirteisiin ja elekieleen niin paljon syvemmän tarinan, ettei heille siitä johdonmukaisuudesta poikkeavat ajatukset ja sanat voi merkitä muuta kuin hulluutta tai kypsyyden ja aikuisuuden puutetta.

Ja tämän takia insinöörit ovat niin paljon avomielisempää ja henkisesti vapaampaa väkeä kuin taiteilijat, koska heille on ihan normaalia ja päivittäistä kuulla ajatuksista, joista ei ole aikaisemmin kuultu, samoin kuin heillä maailmankuva perustuu vähemmän puhtaasti ihmisten välisiin tykkäämissopimuksiin ja enemmän siihen mikä on luonnonlakien puitteissa mahdollista. Luonnontieteessä samoin kuin rakkaudessa on pohjimmiltaan hyvin vähän mitään poliittista ja tykkäämissopimuksellista. Luonnontiede samoin kuin rakkaus on nerokasta siksi että se on niin naiivia.
Henkipattojen henkipatto. "Poleeminen halu" paljastua aina ja kaikissa tilanteissa pahimpien ennakkoluulojen toteutumaksi.

On vähänlaisesti sellaista kirjallisuutta joka ylipäätään sanoo jotakin, muttei herätä kouristuksenomaisia epäluuloja.

Kirjailijoiden lajit: kosmolopoliitti - kansallinen - maanpuolustuksellinen.
Luen Saarikosken Nuoruuden päiväkirjoja Parolannummen sotilaskodin kirjastossa. En ymmärrä yhtään mitään. Ymmärränkö nyt paremmin? Cloaca Maxima - teini-Klingen antama lempinimi Saarikoskelle.
Venäjän suhteen minulla kaikki perustuu toiveajatteluun.

Mitä muita reaalisia mahdollisuuksia on?
Joskus tuntuu, että itsemurhassakin voi olla suurta viisautta ja ylevyyttä. Kun pitkään katselee sellaisia ihmisiä, joiden olemassaoloa ei voi ymmärtää; ihmisiä jotka ovat niin ikäviä, pahoja ja käsittämättömiä, että tekisi mieli vapauttaa itsensä itsemurhalla jakamasta samaa maailmaa heidän kanssaan.

9.2.2012

MIKSAUKSEN ILOINEN TAIDE


eli pohdinta kansallisuusajatuksen rappiosta ja maailmankansalaisuudesta:

Keskiverto venäläisen mielestä on vain mielenkiintoista ja mukavaa miksata geneettisiä kansallisuuksia keskenään ja katsoa mitä syntyy. Heillä ei ole minkäänlaista alistusajatusta tässä, vaan ajatus on luonteva ja iloinen. Kansallisuuksien ja verien miksaus on ehkä keskeisin osa venäläistä kulttuuria. Venäläiselle puhdasrotuinen venäläisyys on itseasiassa useammin kauhistus kuin ilonaihe.

Mutta monikulttuuriset avioliitot ovat nykyisin yhä useammin epäonnistuneita. Koska on nämä metsäläiset vähemmistöt, jotka ovat geneettisesti niin rappeutuneita luoliinsa, ettei heitä oikein enää parhaalla tahdollakaan ihmisiksi tunnista. Kukapa heidän kanssaan haluaisikaan kokeilla risteytymistä. Heillä on pääomastaan enää jäljellä eristynyt ylpeytensä. Heidän houreisiin aivoihinsa kasvaa sitten jonkinlainen kansallisuuskasvi omasta erinomaisuudestaan. He alkavat pitää rotupiirteitään - kyttyräselkää ja kampurajalkaa - jonakin erinomaisuutena. Samaa perverssiä puritaanisuutta vasten syntyy venäläisviha - viha miksauksen iloista ja vapauttavaa ajatusta kohtaan.



SEKULAARISUUS ON FASISMIA

Sekularisaatio, agressiivinen tuhoamissota ihmisyyden uskonnollista perustaa vastaan, tarkoittaa käytännössä sitä, että ihmiseltä kielletään mahdollisuus olla olematta ymmärrettävä.

Todellisuudessa, todellinen ihminen, ei ole ymmärrettävä, eikä hänestä voi elävänä älyllisenä olentona tulla ymmärrettävää. Vain kuolleena hän on ymmärrettävä, ja siksi sekulaarisuus on ihmisen kuolevaisuuden ehdottomuuden fasistista korostamista. Sekulaarisuus on kuolemanpakko.

Kun taas ihmisen henkinen perusta on äärettömyydessä ja määrittelemättömyydessä. Ainoastaan usko mahdollistaa ihmiselle tilan olla määrittelemätön. Sekulaarisuus ei tällaista tilaa anna.


Ihmiset ovat sopineet asiansa ja ajatuksensa niin pysyviksi, että kun minun leppoisa puheeni ja humoristiskoominen läsnäoloni on joka hetki jokaisen sopimuksen röyhkeää rikkomista ja jokaisen solmun aukisivallusta, se herättää voimakkaan eri aistien ja järjen välisen ristiriidan. Ja kun poistun aistien ulottuvilta, en ole mielissäkään enää olemassa. Kaikki yhteys haihtuu heti. Muisto todellisuudesta muuttuu muistoksi unesta. Vaikka se olisi kuinka voimakas, se unohtuu silmänräpäyksessä.
Uudessa kotimaisessa kirjailijassa minua kiinnostaa lähinnä se, miten hän muotoilee pakolliset venäjän vastaiset rivinsä, usein edes käymättä Venäjällä. Huonot asiat tietää käymättäkin.

Joskus kirjailijan tuotantoa pitää seurata pidempään, että asia käy selväksi.

Harvassa ovat ne, joilla on jokin minulle ymmärrettäväksi tuleva taiteellinen päämäärä. Useimmat vain vastustavat jotakin haamua, jolla on yleensä jotenkin venäläiset atribuutit.

Tämä rikkumaton yksimielisyys näistä maallisista sopimuksista on ja pysyy minun sielulleni käsittämättömänä.
Kaikesta pitäisi kirjoittaa aina väitöskirja. Ikään kuin se, että kun asian sanoo yhdellä napakalla lauseella ei riittäisi. Vuodessa pitäisi kirjoittaa tuhansia väitöskirjoja.
Näissä olosuhteissa, sanoo Saarikoski (16v), rakkaus on hybristä Zeusta, hänen erottelutyötään ja sekoitustyötään vastaan. Oi Aristofanes.

LAPSENSIITTÄJÄN PATSAS


Silloin kun ruumiini kaipasi syntiä
siis aminohappojen ja proteiinien pilkkomista
kuolemaa ruumiini kaipasi.
Keneltä vihamiehistäni jäljittelin sellaisen halun?
Petkutusta vai poikkeuksellista neroutta
tämä kysymys ruumiin jännitysmomentista.

Petkutusta vai poikkeuksellista neroutta...
tämä kysymys, runouden jännitysmomentti.
Evoluutioteoria, suhteellisuusteoria, uusateismi mitä lie
gnostilaisuuden ikuista tulemista.
Opettaminen, näyttäminen, vietteleminen, ponnistuksen palkitseminen, oppiin pakottaminen, kivun avulla esittäminen, tarpeen tyydyttäminen, viittaus, esimerkki, kuviteltu tai todellinen esikuva, ihmettelyn tyynnyttäminen, epävarmuuden selitys, varmuuden horjuttaminen, silmien avaaminen, keisarileikkaus, lobotomia, masennuslääkitys, proteesi.

MARXILAISESTA USKONTOKRITIIKISTÄ


Marx on ensisijaisesti antiikintuntija, kulttuurihistorijoitsija ja syvästi sivistynyt tiedemies. Hän ei missään tapauksessa ole antisemitisti - tällainen väite on paitsi epätodennäköinen myös perusteeton. Marx ja Engels kohdistavat uskontokritiikkinsä materiaaliselle ja poliittiselle tasolle. He eivät välitä metafyysisestä spekulaatiosta tässä yhteydessä. Itse hyväksyn tämän. Mutten usko, että tämä kuvastaa Marxin, antiikin filosofian tuntijan, todellista metafyysistä tietämystä asiasta. Koska Marx ei tätä puolta tarkemmin valottanut, sitä on turha spekuloida.

Marxilainen uskontokritiikki kokonaisuudessa on vain puolinaista: se kohdistuu uskonnon harjoittamisen maallistuneeseen ja käytännölliseen osaan. Tässä mielessä voidaan ajatella - marxilaisittain? - että kristinusko hairahtui jo vuoden 270 jkr paikkeilla "harhaopiksi", Plotinoksen jälkeisissä kiistoissaan. Vieraantuminen mystiikasta (tai heideggerlaisittain olemisesta), suoranainen dogmatismin ja mystiikan välinen skisma, ovat leimanneet kristinuskoa (niin kuin muitakin maailmanuskontoja, esim. islamia ja juutalaisuutta) siitä lähtien.

Mitään uskontoa ei voi olla olemassa (lähtien perustarpeesta antaa selitys selittämättömälle) ilman mystistä alkukokemusta, joka on pyhien kirjoitusten tosiasiallinen lähde ja uskonnon "todellisuuspohjan" koetinkivi. Uskonnollinen kokemus on intersubjektiivisesti objektiivista tietoa, joka on ajasta ja paikasta riippumatonta. Ellei maailmantapahtumassa olisi selittämätöntä osaa, ei olisi mitään tarvetta uskonnolle. Pelkkä järki olisi yhä uudelleen riittävä selittämään jäännöksettä kaikken havaittavan ja olemassaolevan. Silloin ei myöskään olisi varsinaisia mielipideeroja: olisi vain tietoa ja tietämättömyyttä.

Siksi painotan uskonnollisuudessa 1) omakohtaisen mystisen kokemuksen ensisijaisuutta 2) kaikkien uskontojen mystisen kokemusperustan identtisyyttä ja ykseyttä: ajasta ja paikasta riippumatonta Intersubjektiivista objektiivisuutta, joka tulee esiin pyhien kirjoitusten ja myyttien pätevyyksinä.

Mystiikassa ja mystisessä kokemuksessa ei milloinkaan voi olla kysymys ihmisyksilön vallasta toisen yksilön yli, sillä: 1) mystinen kokeminen vaatii mitä suurinta sisäistä hiljaisuutta ja äärimmäistä nöyryyttä suhteessa elämään, toisiin olentoihin ja omaan itseen, 2) mystinen kokemus ei ole mitään, minkä voi suoraan osoittaa ja todistaa toisille. Ketään ei voi saada pakolla sitä uskomaan. Mystistä kokemusta ei voi suoraan esittää esimerkiksi taiteen välinein. Sitä voi välittää vain kauneus, jonka havaitseminen riippuu täysin vastaanottajan nöyryydestä, jota ei voi pakottamalla lisätä. 3) Mystiikka ei taivu minkäänlaiseksi dogmatismiksi, säännöstöksi, lakitauluiksi tai sanoiksi, sen uskontodistusvoima kohdistuu vain ja ainoastaan kokijaan itseensä. 4) Mystikko ei voi ryhtyä papin kanssa arvovaltataisteluun. Mystikolla ei ole mitään arvovaltaa. Hän on kaikista luontokappaleista alimpana ja heikoimmassa asemassa.

Omalla kohdallani tästä ei seuraa kristinusko, koska historiallisen olosuhteemme ovat nyt toiset. Tästä voi seurata joissain tapauksissa täysin marxilainen uskontokritiikki. Tästä ei seuraa ateismi, eikä myöskään jumalusko perinteisissä mytologisissa tarinamuodoissaan, jotka sinänsä ovat osittain päteviä ja kiinnostavia, mutta vain kirjallisuutena. Tästä ei seuraa maailmanuskontojen perustojen kieltäminen. Tästä ei seuraa minkäänlainen dogmatismi. Poliittisella tasolla tästä seuraa vain selvästi elämänvastaisten ja väkivaltaisten poliittisen keinojen tuomitseminen. Poliittinen situationistinen laissez faire, tietyin tiukoin varauksin.

KANSAKUNNAN PERUSTA JA SEN TILA


Kulttuurimme on läpikotaisin sairas. Runous oli hetken 2000-luvulla sen ainoa henkireikä. Nyt sekin vaikuttaa sulkeutuvan. Korruptio on liian voimakasta. Pienikin parannus tilanteeseen edellyttäisi suurta avoimuutta, ja sitä, että raha-asiat kentällä järjestettäisiin niin, ettei niillä voitaisi TÄYDELLISESTI myrkyttää elävää kudosta. En siis lainkaan puhu oikeudenmukaisuuden puutteesta, josta tavallinen ihminen täysin katkeroituisi, vaan ainoastaan äärimmäisen MYRKYTTÄMISEN lopettamisesta. En ole koskaan toivonut asioilta tässä maailmassa paljoa, mutta aina liikaa. Mitä muuta minun odotettiin sanovan? Ei kai kukaan tosissaan odottanut, että kopioisin sen saman alhaisen, matalamielisen, rasistisen, venäjävihaa tihkuvan tekstin, joka korruptoituneiden pakotetaan kirjoihinsa kopivan? Tuo ainoa "julkaisukynnys", Kainin merkkinä kaikessa. Vaikka oikeasti tietämättömyydessäni vihaisinkin venäjää, en kopioisi sitä, koska välitän omasta kulttuuristani! Pakotettu ja keinotekoisesti ylläpidetty viha vääristää kansakunnan tietoisuuden ja lopulta tuhoaa sen kulttuurin. Kulttuurin, joka ei vielä ole poliittisesti alisteista, ja joka piti olla tämän kansakunnan olemassaolon peruste. Paradoksaalista: olemassa olon perusteen typerä puolustaminen vihaa ja matalamielisyyttä lietsomalla tuli olemaan se tosiasiallinen syy joka tuon perustan tuhosi.

Kulttuuri-ihmiset tunnistavat suomalaisuudessa ja kansallisessa Suomi-kokeilussa, poikkeuksetta jonkinlaisen tragedian.

Tragedian keskeisiä selitysmalleja on kolme, 1) suosittu 2) vähemmän suosittu 3) järkevä:

1) 1930-luvulla kaikki oli hyvin. Sitten hyökkäsivät venäläiset ja tuhosivat ja puhdistivat kaiken hyvän Suomesta. Suomi ei saanut laajeta Tyynelle valtamerelle. Kaikki ikinä kokemamme vaiva ja kärsimys on siis venäläisten ahneuden ja ilkeyden syytä!

2) 1930-luvulla kaikki oli kammottavasti. Sitten tulivat hyvät Venäläiset ja palauttivat järjestyksen maahamme. Mutta venäläisetkään eivät ole täysin virheettömiä ihmisiä: siksi he kiusallaan eivät "miehittäneet maatamme". Siksi meillä ei ole sitä kaikkea samaa hyvää, minkä virolaiset ilmaiseksi venäläisiltä saivat. Siksi me kadehdimme Viroa ja kärsimme. Kaikki on yksin venäläisten ahneuden ja ilkeyden syytä!

3) Suomen polittinen tilanne ja ilmasto on alusta asti ollut hankala. Maailma on hankala paikka. Kärsimyksemme johtuu siitä, että olemme ylipäätään syntyneet maailmaan.

Sikäli ihminen on kuin suihkukone
jos pumppu sammuu se ei kauan liitele.


Lentopelko lähellä sydämen vajaatoimintaa.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com