8.2.2017

Kirjoitan sinulle kaukaisesta maasta. Ystäväni perusti Japaniin arkkitehtitoimiston, johon rekrytoiduin. Ajattele, työtoverinani on nyt tunnettu venäläinen avantgardisti El Lissizky. Anteeksi etten kertonut sinulle lähdöstäni. Että vain sillä tavalla katosin. Kaikki tuli niin yllättäen. Eräänä päivänä yritin korjata robottia, jonka toimintaa en käsittänyt. Tutkin suurennuslasin alla integroituja piirejä, kirjoitin matkapuhelimeen sanoja ja koodeja. Sitten sain puhelinsoiton tuntemattomasta nurmerosta. Pian olin Japanissa. Ioillio, kuusissa kymmenissä oleva japanilainen mies, istahti viereeni ja otti monokkelin käteensä ja korjasi laitteen käden käänteessä. Et voi moittia päätöstäni. Ja päätöksenihän oli selvä: jäisin tänne loppuelämäkseni. Muistin sinut. Ei puhettakaan etten olisi muistanut. El Lissizky kulki ohitsemme ja huomautti: "Khöm, hieman erikoinen ratkaisu". Päätin antaa sinun odottaa. Myöhemmin löysin syntymäpäiväkortin tai jonkinlaisen pornoelokuvan kansilehdykän, jossa Ioilliota onniteltiin 148 vuotispäivän johdosta. Siitä tiesin: toimistossa tehtiin friikimmän puoleista pornoa. Ihmiset pomppivat työpöydillä. Ilmapiiri oli silti hätkähdyttävän rauhallinen. Yritin vain istua ja olla ajattelematta mitään. Mieleni pohjalla oli suihkulähde josta puppusi rauhattomia kuvia ja sanoja. Päätin olla kirjoittamatta niistä. Öisin toimiston liukkaalla lattialla oli vaikea nukkua. Varsinkin kun Japanissa ihmiset työskentelivät öisin kovalla tohinalla. El Lissizskyllä tuntui olevan harvinaiset unenlahjat: hän nukkui myös öisin. Ystäväni vanhemmat olivat jossain vaiheessa muuttaneet Japaniin ja asuivat nyt saman katon alla. Saatoin piipahtaa syömään pullaa aina kun huvitti. Jumala oli Japanissa kaikkea muuta kuin suuri. Pikemmin hän oli pikkumainen ja viekas kuin kvarkki. Jos hän todella oli meidän asioistamme kiinnostunut, se oli korkeintaan jonkinlaista sarkasmia. Vihdoin pääsimme robotin korjaustyössä eteenpäin. Mitä olin odottanut sitä jo muutaman kuukauden. Ystäväni onneksi osasi homman. Ei Ioillio. Hän oli jo kuollut. Miten voit kihlattuni?

(20/12/2012)

1 kommentti:

Timo kirjoitti...

Jos näkisin vastaavan unen, olisin kenties itse robotin(kin) osassa.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com