VIIMEINEN VIIKKO SOTAPONNISTELUISSA VIHERNATSISMIA VASTAAN ALKOI

Tässä kirjoituksessa Sampo Villanen (vas) kirjoittaa hyvin viherstalinismista, painostuksen ja pelon ilmapiiristä, joka liikkuu Pekka Haaviston agressiivisten kannattaryhmien keskuudessa. En ole Jussi Halla-ahon valtaan nousun lisäksi nähnyt mitään yhtä pelottavaa ja yksisilmäisen suvaitsematonta poliittista ilmiötä. Viherstalisnistit haluavat virittää suupallon jokaiselle soraäänelle.

Puhun siis kulttuuripiirien ajattelunvapaudesta ja touhuavista ihmisistä. Ja touhu on tuttua entuudestaan. Nyt vain tuo ilmiö että näennäisesti kriittisimmät ja politiikan suhteen epäluuloisimmat ihmiset ovat lyöneet kantansa lukkoon kollektiivisesti jo viikkoja ennen kuin mitään on edes puhuttu, painostavat siihen vielä muitakin. Toki puheenparteni on hieman provokatiivissävyistä... ihan vain ilmapiiriä puhdistaakseni, sen vähän mitä nyt voin tässä tehdä.

Yritän vähän karskilla retoriikallani ilmaista, että oma sanan ja ajattelun vapaus on edelleen olemassa. Ja että juuri se on aidon demokratian perusta. Haaviston taustaryhmässä on näitä entisiä revaristalinisteja, jotka todella hallitsevat nämä joukkopsykoosin keinot. Laatu onkin ollut taas sitä tuttua: ei yhtään soraääntä ja hirveä pelon ja ahdistuksen ilmapiiri, joka vasta nyt on alkanut eripuolilta rakoilla. Viikko sitten meitä irtisanoutuneita oli vain Timo Hännikäinen ja minä.

Toinen juttu on se, miksi pitäisi rakoilla. Tämän ymmärtäminen edellyttää vihreiden poliitikkojen kuten Heidi Hautalan toiminnan monivuotista ja tarkkaa monitorointia. Junailu on niin hienovaraista, että tavallisen ihmisen havaintolaitteille sen todistaminen on kuin haamua todistaisi. Haaviston kampanjassa huomio kiinnittyy hänen seksuaaliseen suuntaukseensa ja muihin melko epäolennaisiin tekijöihin, mutta ulkopolitiikasta hän ei sano olennaista. Välttelyn tarkkuus viittaa siihen, että se on täsmällisen harkittua. Heidi Hautala on ihmisoikeus- ja sananvapausaktivisti, jolle näissä kysymyksissä on kaksi standardia: venäläiset ja muut. Hän on rasisti, mutta rasismi koskee vain venäläisiä. Tästä on osoituksena esimerkiksi se, että hän ei ole koskaan puuttunut sanallakaan viron venäläisvähemmistön kohteluun, vaikka se on modollisesti (puuttumatta tuon etnisen kostotoimenpiteen historiallisuus syihin) rajumpaa kuin monien vähemmistöjen kohtelu, jotka ovat hänen huolenaiheenaan. Hautalalla on myös suoria kytköksia Kaukasuksen terroristeihin ja kenties Moskovan terrori-iskuun. Hän on siis erittäin häikäilemätön poliitikko, mutta myös äärettömän taitava. Sitä, että Haavisto on tämän ison politiikan pelinappula on vaikea todistaa, muuten kuin ihan pikkuvivahteilla. Esim tämä: "Osallistuin kuluneella viikolla Pekka Haaviston tenttaamiseen kollegoiden Susanna Niinivaaran, Kirsikka Moringin ja Venäjän vapain mies elokuvan tuottajan Liisa Juntusen kanssa. " todistaa, että Haavisto antaa haastattelun rajatusti ns. entofasistisesti suuntautuneille toimittajille, joiden venäjäagenda on yksinomaan vähemmistöt separatismipotentiaalina, samalla kaavalla niin Venäjällä, kuin Libyassa, Syyriassa ja muissa maailman kriisikohteissa. Rahoituksen ja värivallankumouksen kaava toistuu kaikkialla identtisenä, jo kymmeniä kertoja.

Mikä sitten on venäläisnvähemmistöihin huomion kiinnittämisessa ongelma? Eikö vähemmistöjen etua kuulukin valvoa? Kyllä sinänsä. Ja kansainvälistä painetta pitää tällaisten asioiden suhteen lisätä. Paine sinänsä on Venäjälle ja sen kehitykselle hyväksi, mutta ei sotilaallinen paine. Toisaalta nämä toimijat eivät ole vähemmistöistä kiinnostuneita muuna kuin suuremman pelin nappuloina. He pyrkivät kovalla vähemmistöpolitiikallan (Hautala terrorismin tukemisella) luomaan Venäjän sisälle tarkoituksellista ja agressiivista separatismia, johon Venäjän on jotenkin reagoitava. Venäjän reagointi taas vaikuttaa ulkopoliittisesti Suomeen, joka tällä suunnalla ilmaistaan kansalle venäjän oma-aloitteisena agressiona. Tämä nähdään signaalina sille, että Suomen asema on uhattu. Tämä kerrotaan kansalle siinä paketissa, että liittoutuminen on pakollinen turvallisuuden takaamiseksi, koska Venäjä on hullu ja täysin arvaamaton jne. Myös Georgian sota junailtiin tällä logiikalla: Georgian hyökkäys saatiin länsimaisissa tiedotusvälineissä pitkään näyttämään Venäjän "järjettömältä" agressiolta. Vaikka asian oikea laita on myöhemmin jouduttu myöntämään.

Kaikki separatismi ei tietenkään ole yksiselitteisesti aiheetonta ja huonoa. Mutta tässä tapauksessa, kun separatismin tukemisen ja kiihottamisen syy on pelkästään se, että junailulla halutaan vaikuttaa Suomen puolueettomuuspolitiikan loppumiseen, se on huono asia. Libyassa ja arabimaissa kysymyksessä taas on luonnonvarojen siirtäminen ulkomaiseen hallintaan. Separatistit ovat siellä hyödyllisiä idiootteja, mutta varmasti heidän johtajansa saavat pienet verirahansa.

Peli on hyvin monimutkaista ja äärimmäisen likaista. Yhdysvallat on siinä aktiivisena toimijana, ja siksi epäilen myös Haaviston olevan CIA:n palkkalistoilla, vaikka tämä nyt on salaliittoteoretisointia kyllä, koska mitään tietoa ei minulla voi olla. Kaiken kaikkian tämä junailu on Suomen kansallisen edun vastaista ja katsoisin myös: maanpetoksellista.

Jos todisteita kaipaa, Hautalan toiminnasta niitä on vaikka millä mitalla, ja ne voidaan kaivaa esiin. Haaviston kytkeytymisestä tähän soppaan en voi muuta kuin esittää hyvin vahvan epäilyksen.

Mitä Viron vähemmistöpolitiikkaan tulee, en edes viitsi kiistää, etteikö venäläisvähemmistö siellä olisi ansainnut vähän kuumotusta ja puristusta. En epäile yhtään, etteikö olisi. Mutta sellaisilla demokratian pelisäännöillä ei Viro ole toiminut, jota muilta mailta edellytetään, josten siihen olisi kaikesta huolimatta pitänyt puuttua, oli moraalisesti oikein tai ei.

Ja Viro nyt on vain yksi räikeä esimerkki näistä ihmisoikeuksien ja sananvapauksien kaksoistandardeistä, jotka ovat tämän politiikan keskiössä.

Haavisto on nyt ja tulee loppuun asti olemaan hyvin hyvin ympäripyöreä ja abstraktin opettajamainen venäjäkommenteissa. Hän pelaa todella niin taitavasti, että vain pahinta voidaan odottaa. Samoin Soini ja persut ovat Venäjästä täysin hiljaa. Persujen puolueohjelmassa ei ole Venäjästä mitään. Tonttikauppa-asiasta on vähän mainittu jossakin. Tämä on vaarallinen enne.

‎"Soini esiintyi pari vuotta sitten Suomalaisuuden Liiton lehdessä, vaati
siinä selkeästi "karjalaa takaisin"." Tällaista voidaan odottaa. Toisaalta ylpeännationalistinen nokkapokka ja huonoitsetuntoinen kukkoilu, toisaalta homomainen BITCH-asenne Venäjää kohtaan on pahinta mitä voi kuvitella tapahtuvan. Natottaminen alkaa heti.

Näen itse (ja tiedän että moni haluaa nähdä asian päinvastoin) myös Anton Salosen tapauksen osana tätä laajaa ilmiötä, jossa Suomessa viranomaistasolla toimitaan sillä tavalla aloitteellisesti, että pakotetaan Venäjä jollakin tavalla puuttumaan Suomen sisäisiin asioihin, josta saadaan oivallinen pelinappula siihen peliin, jossa tätä osoittamalla voidaan perustella Naton tarpeellisuutta. Sotilasliitosta ja ohjustukikohdista Suomessa hyötyisi varmasti taloudellisesti pieni lobbarieliitti, mutta kansalle se tarkoittaisi kurjuutta, sillä Yhdysvaltalaisten potentiaalisesti agressiivinen sotilastukikohta niin lähellä Pietaria pakottaisi venäläiset hyvin hyvin mittaviin vastatoimenpiteisiin. Välttämättömät toimenpiteet tulevat Venäjälle silloin todella kalliiksi ja se hinta tullaan kostamaan Suomelle täysimääräisesti kauppasuhteiden menetyksinä. En suosittele kokeilemaan.