viimeyönä. Unet olivat selkeitä ja melko mielenkiintoisia. Eräässä unessa olin koulun käsityötunnilla äitini entisellä kotipaikkakunnalla. Käsityön opettajana oli Slavoj Zizek. Korjasimme vanhoja hienoja polkupyöriä. Ymmärsin tilaisuuteni tulleen ja ajattelin kysyä opettajalta jotakin todella perustavaa maailmankaikkeuden rakenteesta. Kun onnistuin muotoilemaan kysymykseni ja uskaltauduin kysymään, koko luokka mölähti pilkallisesti nauramaan. Opettajakin vain hymyili hieman säälivästi ja vastasi jotain ympäripyöreää hyväntahtoisesti vältellen.
Unen toisessa vaiheessa olimme jonkinlaisella ryhmämatkalla Moskovassa. Kaupunki ei juuri muistuttanut todellista Moskovaa. Ehkä se oli tulevaisuuden Moskova. Tunnelma ja toiminta oli äärimmäisen absurdia, en nyt pysty palauttamaan yksityiskohtia tarkasti.
Hae tästä blogista
Blogiarkisto
Tietoja minusta
0 comments:
Lähetä kommentti