TABUNLUOJAT JA TOISEUS

Toiseuden vierauden hyväksikäyttäminen on ehdottoman tärkeää tabun luomisessa. On aiheita, joihin ei voi eläytyä ja joille ei saa nauraa. Jos joku on pelastunut keskitysleiriltä tohtori Mengelen koomisesta ihmiskokeesta, henkilön ulkonäölle ei saa nauraa, vaikka tohtori on tehnyt siitä "parennellakseen" hyvin koomisen. Samoin, jos jonkun isoisä on ollut syyttä 25 vuotta Siperian vankileirillä karkoituksessa, on sopimatonta vitsailla Siperian kevään kauneudesta ja luonnon rauhan ihanuudesta. Nauru ei yksinkertaisesti vapauta tunnelmaa, saa näkemään asioita toisin.

Mutta on olemassa toiseuksia, jotka eivät ole verrattavissa holokaustin läpikäymiseen. Esimerkiksi jollekin takinkääntäjästalinistille saattaa olla kamalinta maailmassa se, että on joskus joutunut istumaan koko illan Pentti Saarikosken pöydässä. Harva on päässyt kokemaan sitäkään kauheutta. Mutta tuon henkilön koettelemusten ja raivon vakavuudelle sopii kuitenkin nauraa, ja näin vapauttaa itsensä ja yhteisönsä Pentti Saarikosken herjaamisen pakkomielteestä.

Tabun rakentajat keksivät toiseksia edustaville tyypeille arkoja aiheita ja kipupisteitä, jotka eivät ole mitään arkoja aiheita tai kipupisteitä kenellekään. Mutta väitettä "tämä satuttaa sieluani" ei voi kumota, jos sielu kuuluu olennolle, josta ei voi tietää mitään, ja jota ei voi ymmärtää peruspsykologian ja oman kokemuksen perusteella. Toiseuksilla voi olla vaikka mitä kipupisteitä ja traumoja, joita ei voi kuvitellakaan. Ja siksi periaatteessa mistään ei saa puhua mitään, koska se loukkaa verisesti.