31.12.2011

Ne jotka eivät rauhan aikana saa kyrpäänsä seisomaan saavat sodassa. Sota on olemassa yksin tätä tarkoitusta varten. Kulttuuriväen karnevaalipresidenttihuuma johtuu yksin siitä, että he ovat kaikki saaneet vapautuksen armeijasta. Me, jotka tiedämme, emme leiki vakavalla asialla. Presidentti ei ole yksin ilkeä klovni (voi näille taputtajia), vaan myos ihmishengistä vastuussa. Siihen tehtävään haluaisimme kai ensisijaisesti henkilon, jolle ihmiselämän menetys on negatiivinen asia, eikä pelkkä kiksiä tuottava mauste bisneksessä. älkäämme politisoiko seksuaalisuutta, niin suvaitsevaisuus, joka ei ole pelkkää ylistuslaulua ja sisältää kriittisyyttä, ei ala näyttämään heti myoskään vihalta.

Siksi toivotan kaikille rauhaa rakastaville ja rauhan mahdollisuuksiin uskoville voimaa sodan vastustamiseen ja rauhanomaista uutta vuotta 2012.

"Minusta on hauskaa keksiä itselle kaikenlaisia elämäntarinoita." PS1966


"Onko aivan varma, tulee tässä mieleen, että nyt on jo aika siirtyä suunnitelmatalouteen?" PS1966

Olen nähnyt ystävättäreni kirjaston kirjassa Saarikosken hänelle henkilokohtaisesti piirtämän rupisen vitun. Minä vuonna? En muista.
"Soitin eilen kahdelle naiselle, toiselle kerroin että tulen, toiselle että en tule." PS66
"Ensi yonä en nuku enkä nussi.


En nuku enkä nussi ensi yona." PS66

Mutta mitä tarkoittaa käänteinen Pinokkio?
Asiat voidaan aina ymmärtää väärin, monet käyttävät vain sitä hyväkseen. Asiat voidaan myos aina ymmärtää oikein, ja sitäkin voi käyttää.

Venäläinen markkinaidea. Ostin pietarilaisen lähion ostarista nahkahansikkaat. Myynnissä oli kalliita "laadukkaita" hansikkaita ja yhden halvat ja hyvät. Mietin miten niin hyvät voidaan myydä alihinnalla. Kunnes keksin: tietenkin myymällä valikoima huonoja polkkypäille ylihinnalla. Ja keitä ovat polkkypäät? Ne, jotka uskovat hyvän olevan aina kallista ja uuden aina kokeilemisen arvoista.

Venäläinen etäytys. Venäjällä kun katsojien ei haluta eläytyvän ulkomaiseen elokuvaan, tai siis kun tiedetään että he eivät itse halua sitä, mutta haluavat kuitenkin katsoa, uteliaisuudesta ja oppikseen, heidän tyotään autetaan tekemällä mahdollisimman etäytetty, mahdollisesti yhden väsyneen lukijaäänen selostama dubbaus. Elokuvaa on mahdollista seurata, mutta kaikki vivahteet menetetään. Vastaavasti kun katsojien halutaan eläytyvän, dubbaus ja ääniraita voidaan tehdä jopa paremmin kuin alkuperäisessä elokuvassa, kuten on tehty Walt Disneyn Pinocchiossa 1940. Tämä ei ole raha-, tuotanto- tai ammattitaitokysymys.

Eräässä Ну, погоди! -animaatioversiossa seikkailee Hessu Hopo, jonka hampaat eivät ole tylsistyneet tylpiksi. Hessuhan on amerikan susi.

"Eilinen, tämä päivä ja huominen ovat peräkkäin, mutta muuten on päivien järjestys sekaisin." PS 1966
Saisinko sanottua tämän...

Heikot ja arvoneutraalit seurannaisideat (jotka eivät todellakaan ehkä edes ole mitään ideoita... nämä ihmisethän eivät edes tunnusta mitään ideoiden olemassaoloa, koska heidän omissa puhtaasti reaktiivisissa puuhissaan ei koskaan ole mitään ideaa) kuten sananvapapus, ihmisoikeudet, luonnonsuojelu ja seksuaaliset vähemmistot ovat oivallisia poliittisia peitteitä ensisijaisten pyrkimysten rappeutuneisuudelle ja taantumuksellisuudelle. Kun isossa salapelissä junaillaan ja suunnitellaan sotaa, on epäoleellisella tasolla syytä viedä huomio kauniiseen sanahelinään. Järjettomille pikku aasinpojille (satu Pinokkiosta on muuten loistava kuvaus koko tästä touhusta) menee läpi tämä sumutus niin kauan kun he lopulta huomaavat omat aasinkorvansa. Mutta samalla tavalla kuin länsimainen kristillinen papisto syyllistää heteroseksuaalisuutta samalla kun itse harjoittaa salaa homoseksuaalisuutta ja varsinkin pedofiliaa, nämä kokonaisnäkemyksettomät "pätevät" ja "asiantuntevat" tuhoavat ajamiaan asioita jollakin paljon yleisemmällä tasolla kuin näyttävät haluavan näiden ongelmien syihin puuttua.
Ennen käärmeeksi muuntumistaan hän tunsi voimakkaana painovoiman, joka sai hänet kokonaan unohtamaan itsensä. Muisti on gravitaation funktio.

30.12.2011

Saarikosken Prahan päiväkirjat (1966) on ehkä kokeellisinta proosaa, jota olen suomeksi lukenut. Ymmärrän hyvin miksi hänen kustannustoimittajansa Paavo Haavikko ei uskaltanut muuttaa tästä kirjoituksesta sanaakaan, ei edes ehdottaa minkäänlaista editointia.

Saarikoski on suomeksi huimasti parempi kokeellinen proosakirjailija kuin joku James Joyce. Tämä aspekti katoaa helposti näkyvistä siksi, että lopputulos ei ole kompelo vaan tavattoman kirkas ja nerollinen. Saarikoskea on tapana parjata juuri siksi, ettei tämä ylivoimaisuus tulisi esiin, että ihmiset eivät lukisi hänen tärkeitä teoksiaan. Onhan niiden jälkeen toki turha lukea paljon heikkotasoisempia maailmankirjallisuuden klassikkoja - tai sellaisia joita klassikkoina yritetään tyrkyttää, uskomalla että kun mahdollisimman moni hopottää jostakin siitä itse asiassa tulee jotakin. Suurin osa länsimaisista uudemmista klassikkoista ja suosituista kirjailijoista on tällaisia... ihmeellisen demokraattisen hopotyksen äänestämiä pelejä. Sopulimainen hopotys ja äänen pitäminen turhasta ilman mitään sisältoä on kulttuurimme iljettävin piirre.

Saarikoskella sisälto on aina toissijainen tekstin muotosuhteisiin ja lauseen symboliseen tasoon nähden. Sisälto voi olla aivan mitä tahansa, mutta sen lomassa ja symbolisella tasolla puhutaan aina yhtä ja samaa maailmasta, ihmisen mielikuvituksesta ja niiden mahdollisuuksista. Lähiluvussa huomaa, että jokainen tekstiosa, kappale, päivä, fragmentti, lause on jollakin tavalla uuteen suuntaan kurottava. Tässä teksti tulee lähelle Jyrki Pellistä - tai ehkä paremmin Pellinen lähelle Saarikoskea - mutta Saarikosken teksti on kaiken aikaa jotenkin enemmän maadoitettua. Ideat, niiden toteutukset, ovat hyvin selkeitä.

Eikä tämä tietenkään mikään autenttinen päiväkirja ole vaan läpikotaisin fiktiivinen teos. Tämän kertoo jo se, että kerronnan keino ja orientaatio vaihtuvat joka kappaleessa. Jos kävelee kadulla tai on sosiaalisessa tilanteessa, ei kaiken aikaa voi olla kynän ja paperin kanssa kirjoittamassa ylos sitä mitä ajattelee. Sitä ei myoskaan voi täydellisesti tallentaa muistiin... muistaa jälkikäteen sitä mitä muisti ja aistit kulloinkin vierittävät tietoisuuteen tai sen rajalle. Teksti on siis läpikotaisin konstruoitua ja siten fiktiivistä. Itse asiassa en usko, että Saarikoski on koskaan Prahassa käynytkään.

"En ole runoilijoiden kategoriassa, sillä en pysty keksimään mitään omasta päästä."
PS

Kettufarmari: "Uskonnot ovat hyodyllisia siksi, että ne osoittavat, että ihminen uskomalla [mihin tahansa?] kykenee muuttamaan itseään [miten tahansa?]. Mutta ne ovat haitallisia siksi, että niiden sisällot ovat aina osittain haitallisia elleivät silkkaa valhetta."

VENAJAN VAPAIN MIES

Olemme venäjän vapaimman miehen kanssa banjassa 7 tuntia. Ei koko maailmasta niin vapaata miestä loydykään. Eikä ympäristoä: kello 3 perjantain vastaisena yonä kaksivuotiaat sirkeät lapset juoksentelevat hippasilla äitiensä jaloissa nudistibanjassa. Eräällä miehellä on tatuoitu enkelin siivet selkään. Ne ovat sen verran pienet, ettei niillä pysy ilmassa. Ja mikä pahinta, ne eivät voi kasvaa, mutteivät helposti palakaan. Normaalia Pietaria, normaalia Venäjää.

Tässä banjakanssakäymisessä ei ole kysymys seksuaalisuudesta niin kuin länsimainen mieli heti kuvittelee, vaan terveestä ja normaalista suhteesta ihmiskehoon sen eri ikäkausina. Banjaan ei mennä tirkistelemään vaan olemaan ihmisiksi vapaina seksuaalisesta hapatuksesta... niin kuin pornoistunutta paskamaailmaa ei olisi olemassakaan. On tietysti selvää, että moni venäläinenkään ei ole tästä evankeliumista kuullut.

Erehdyn tekemään taas sen virheen, että puen vaatteet ennnen Kettufarmaria, jolloin hän vasta innostuukin saunomaan. Sanon, että kyyti lähtee. Jätän hänet saunomaan ja pyörähdän kaupungilla. Baarit ovat ihania, väkivallattomuuden ja alkohollittomien juomien tyyssioja! Otan autokyytiin Veronican, Iran, Lidian ja Natashan. Haemme Kettufarmarin banjasta ja vietämme loppuyon nuorten neitien kanssa Kuusisen klubin yläkerran baarissa teetä nauttien.

Olisi Odysseuskin
voinut yrittää
kotiinpaluuta viinan voimalla.

Putinin näkoinen ja ennen muuta häneltä kuulostava humalainen herra liittyy seuraamme. Keskustelu on... no sanotaan että haastavanpuoleista. Lopuksi ajan ja poskisuudelmin saattelemme opiskelijatytot korrektisti opiskelija-asuntolaan. Tällaista kaikkea mukavaa kanssakäymistä voi baari mahdollistaa.

Pietarissa, huomauttaa Kettufarmari, on esimerkiksi joka päivä 15 000 ihmisellä syntymäpäivä. Ja sitäkin yleensä on tapana juhlia avoimesti julkisissa tiloissa, mikä on myos hieno tapa. Kun on kerran keksitty Pietari, ei pyorää tarvitse keksiä uudestaan.

Aamulla on kiva herätä kirkkain mielin ilman krapulaa: asia jota alkaa arvostaa yhä enemmän tässä iässä.

*

>Pietaripanoraama. Klikkaamalla helikopterin kuvaa pääsee näkemään panoraaman toisesta kohdasta. Zoomilla pääsee aika lähelle rakennuksia.

29.12.2011

SAARIKOSKIKO

keksi autofellaation?

28.12.2011

Saarikoski vihjaa Prahan päiväkirjassaan, että Kekkonen olisi ollut homoseksuaali ja että hänen isällään ja Kekkosella olisi joskus ollut suhde. Teksti vihjailee minusta myos jotenkin siihen suuntaan, että hän olisi itse kokenut insestiä. Itse hän oli luultavasti juuri niin sitkeä hetero kuin tällaisten päivälleen 45 vuotta sitten kirjoitetun mietelauseen psykologia antaa ymmärtää:

"Monta naista on sama kuin ei yhtään naista."


Kirjoitus muuten heikkenee ensimmäisen sadan sivun jälkeen, mutta ottaa taas kohta nerollisen ryhtinsä.



suvaitseminen,
siis ei rakastaminen tai vihaaminen

Hitler rakastaa Tsekkoslovakiaa, muttei suvaitse

satu jossa lampaat aina pahoja
ja susi kokemassa itsensä uhrina
TKK:lla opinnot tuntuivat muistaakseni useimmiten vittumaiselta suorittamiselta, pakonomaiselta ja hengettomältä. Mutta mitä enemmän tätä elämän pakkoa katselee, toisaalta ihmisten kyvyttomyyttä analysoida analysoitavissa olevaa ja toisaalta kyvttomyyttä erottaa luonteeltaan tekninen muusta, siis yleistä logiikan ja järjen puutetta, alan minäkin vähitellen arvostaa opintojani. TKK:lla kaikki tähtäsi itsevarmuuteen, luottamuksen kasvattamiseen omaa järkeä, arviointikykyä ja muistia kohtaan. Ja se oli todella ikävää puurtamista - jos ja niin kauan kuin - omaan arviointikykyynsä ja järkeensä ei täysin luottanut.

27.12.2011

AVOIMUUDEN MAHDOTTOMUUDESTA

Olisiko mahdollista kasvattaa sukupolvi, joka olisi avoin, ajatteluun ja tyohon kykenevä? Rehellinen itselleen? Joka ei odottaisi tuloksia vähillä ponnisteluilla? Joka ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa suhtautuisi ihmisyyteen tosiasiana: sellaisena kuin se on, muttei pessimistisesti. Sukupolvi joka ottaisi annettuna tosiasiana: jokaisen tänne syntyvän, lahjakkaimmankin, on tehtävä 70-100 vuotta herkeämätontä tyotä itsensä kanssa tullakseen ihmiseksi.

Eikä se riitä. Mutta ei sillä väliä, sillä tärkeää on prosessin todellisuus ja rehellisyys prosessille. Tärkeää on tehdä oikeaa tyotä, mikä on: olla vahingoittamatta toisten tyotä.

Tahtoisin vain nähdä jonkinlaisen kokonaissuunnitelman, joka ei olisi peitetty sotasuunnitelema, tai heti epäilyttävä, mahdoton, jokin periaate, vaikkakin ilman lausuttuja sääntojä, josta voisi edes hetkeksi innostua.

Lopullinen ratkaisu on hyvän idea.

Vieras tai uusi ajatus on bakteeri, jonka uskallamme päästää tietoisuuteemme vain sikäli kuin meillä on sille varmuudella vastustuskyky. Muu menee ohi. Ja jokainen tietoiseksi tuleva ajatus muokkaa tietoisuuskenttää. Jos haluamme säilyttää jotakin entisellään, ei vaarattomia ajatuksia ole olemassakaan.
Ihmisyys on kykyä täydelliseen yhteistoimintaan jatkuvasti mahdottomissa olosuhteissa. Olla täydellisen itsevarma ja epäroimaton asioissa ja teoissa joista ei tiedä mitään eikä milloinkaan voi tulla tietämään mitään. Ihmisyys on sopimuksen varaista järkeä.
Tietoinen teksti ei kysy lukijaltaan mika sattuu olemaan oikein, osuvaa ja teravaa.

Luukkaan evankeliumi 8:10 gnostilaisuutta? Ehka, jos sen esittaa tassa muodossa:

"Te olette saaneet oppia tuntemaan demiurgin valtakunnan ikävät, kuvottavat salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksina, jotta he nähdessäänkään eivät näkisi eivätkä kuullessaankaan ymmärtäisi."

Seko se on nyt se salaisuus etta ihmiset ovat paljon pahempia kuin voisi kuvitella ja siitä huolimatta on hyviä ihmisiä. Että he tietävät lopulta melko paljon toisistaan, mutta ovat silti mitä ovat: salaisuus toinen toisilleen.

BARBAPAPAN SUBJEKTI

on silmat ja suu: se mika muodonmuutoksessa sailyy. Ei nimia hiukkasille ja silti gnostilainen vakaumus salaisuuden sailyvyydesta. Taydellinen jaljittely paljastaa kaikki muut ideat paitsi ei Barbapapan ideaa.

Barbapapa on yhteiskunnassaan aito nonkonformisti, joka käyttäytyy odotuksia tai normeja vastaan. Han ei epäonnistu yrityksessaan jaljitella normia enempaa kuin olla oma itsensa. "Luuletkos olevasi jotain?" hanelle sanotaan, ja han ei luule vaan on. Yleensa seurauksena on ihmisten ja elainten hengen pelastuminen. Tämän individualismin hetkellinen ihannointi ei johda siihen, että kaikki yrittävät olla jotain barbapapamaisen erikoista ja omansalaista ja kaikki haukkuisivat toisiaan tästä yrittämisestä. Tätä piirrettä varmaankin Neuvostoliittolaiset lastenohjelmien tuottajat vieroksuivat epärealistisena.

Arviot yksilöistä tehdään yhteisöissä. Miten yksilön suhtautuminen yhteisöön vaikuttaa yhteisön mielipiteeseen hänestä. Barbapapan olemassaolo unohdetaan heti kun hän on toiminut hyodyllisesti: unohdus ja erakkous mahdollistaa sen, ettei hän muuten aiheuta häiriotä olemalla silmissä.

Yleensä, jos yksilö pyrkii yhteisöön, häntä torjutaan tai sopeutetaan. Barbapapa sopeutuu täydellisesti mihin tahansa, mutta vain hetkeksi. Aluksi hän pyrkii pysymään yhteisössä, häntä kunnioitetaan tai häneen ei kiinnitetä huomiota; sitten hän pyrkii avaruusaluksella yhteisöstä pois, pettyneenä: häntä halveksitaan tai ihaillaan (jotka ovat kumpikin huonoja asioita).

Kaikissa tilanteissa paine yhteisössä pysymiseen on kova: avaruusmatkan päätepisteestä ei ole Barbapapallakaan tietoa. Planeetan paine ahdistaa, varsinkin individualististen vastavoimien takia, ja sen takia barbat siirtyvät tahtomattaan viimeiseen luokkaan: halveksituiksi tai ihailluiksi. Nämä henkilöt ovat nonkonformisteja. He eivät suinkaan ole hukassa omien raja-aitojensa suhteen ja heidän moraalinsa on korkea.

YRJANAN PAIVAKIRJASTA VIELA

Jalkimaku on kuitenkin ja lopulta hyvin kaksijakoinen. Koko tuo paivakirjan kattama aika on ollut itselleni hyvin vaikeaa aikaa. Yrjanan vaikeudet ovat teennaisia ja epakaytannollisia, epailyttavia.

Lopussa Yrjana ikaan kuin koko vitsin selityksena paljastaa olevansa, ei mystikko vaan gnostilainen. Ajattelen viimeista mukaan liitettya keikkapaivakirjaa, jonka jaksoin vain silmailla lapi. Kuuntelen youtubesta kamalia, suttuisia kannyaanityksia noilta keikoilta. Pohdin Thomas Henry Huxleyn agnostismia. Kuin joku rikostutkija yritan saada otetta tasta kuviosta joka ei hahmotu.

...gnostilaisuus, mita se tassa tapauksessa tarkoittaa? Gnostilaisuuden kritiikki on kautta aikojen ollut salaseuraisen kaksinaismoraalin kritiikkia. Gnostilaiset ovat kaksinaismoraalin kaytannollisyyden keksijoita ja kehittelijoita... ilkeita moraalinvartijoita. Gnostilainen gnoosis on nimen omaan tyrannin, keskitysleirin komentajan tai rocktahden kyynista ja "salaista" tietoa normi-ihmisyydesta. Gnostilaisuus on egoismin ja ihmishalveksunnan luja perusta. Sillä:

"Totuuden tietävät ne, jotka eivät sitä kerro. Ne jotka kertovat, eivät tiedä." Saarikoski: Prahan päiväkirjat

Ja näin ollen koko ajanhukka maailmankirjallisuus, jota Yrjänäkin niin mielellään mainostaa ahnehtivansa, ei ole muuta kuin yksi tietämättomän hapuilun surkuhupaisa muistomerkki. Suuri joka suuntaan kurottava arvaus. Tai sitten se on ilmatiivis valhe... vilpittomän vahingossa valehtelema, umpikieron spontaani purkaus. Siis näin ollen.

Mita pitaisi Gurdjieffista ajatella, onko myos hän salaa gnostilainen? Bennett ei ainakaan ole. Mystikolle olisi kai tärkeää, ettei häntä jälkikateen voida leimata gnostilaiseksi.

PEKKA HAAVISTON

tukipuheessa on liikaa tuota konfliktien ratkaisua ja joukkohautatematiikkaa. Oikeistolaisimman ehdokkaan tukijoukoissa on harmitonta taidevakea ja tiukkoja strategeja ja kaikkia muita kuin sodanvastustajia sekaisin. Tama tuo mieleen Obaman kampanjan ja valinnan. Ostetaan toivoaa ja saadaan pettymys. Silloin kun konflikteja ollaan tekemalla tekemassa ja myoptavaikuttamassa on minusta turhan aikaista hehkuttaa suurta persoonallista vaikuttavuutta konfliktien ratkaisussa.

Sinisilmainen ihminen (jollaisina pidan kuitenkin osaa tuosta taidevaesta... en kuitenkaan ole aivan taysin kyyninen) luulee, etta kun vain laittaa julkisesti koko toivonsa peliin ei sita kukaan kehtaa heti ja avoimesti pettaa. Aina uudestaan ja uudestaan luulee.

Itse suhtaudun Haavistoon suurin epaluuloin ja varauksin: en missaan tapauksessa aanestaisi hanta. Tosin parempiakaan vaihtoehtoja ei paljon ole. Soini on varmasti huono. Niinistoon en luottaisi presidenttina. Lipponen on tietenkin poissa laskuista.

Jaljelle jaa Arhinmaki ja Vayrynen, joista Vayrynen on vasemmistolaisin. Arhinmakea luultavasti aanestan.

Hesarin vaalikone sanoo minulle odotetusti nain (mika vain korostaa kaiken totaalista absurdiutta):

Sija Vertaile Ehdokas Puolue Pisteet
1 3 Soini Timo PS -175
2 7 Essayah Sari KD -215
3 4 Väyrynen Paavo KESK -370
4 6 Niinistö Sauli KOK -408
5 9 Arhinmäki Paavo VAS -476
6 8 Biaudet Eva RKP -511
7 5 Lipponen Paavo SDP -513
8 2 Haavisto Pekka VIHR -555

26.12.2011

Barbapapaa ei tunneta Venajalla. Venalaisista elainfaabeleista puuttuu muodonmuutos. Keskeinen kulttuurifilosofinen avain?

23.12.2011

Jos kerran yksilöistä tulee niin helposti kuin näyttäisi tulevan
jonkin muun kuin yhteisen hyvän ja oman parhaansa agentteja
voidaan miettiä mitkä ovat demokratian mahdollisuudet edes teoriassa.

22.12.2011

JUMALANPOIKIEN SLAPSTICK

Hegelin mukaan kristinusko on komiikan korkein muoto, Jumalanpoikien slapstick, Jumalattoman kummallinen näytelmä olosuhteissa, jolle ei voi olla nauramatta ja kuulematta siinä oman uskonsa rajallisuuden.

LEVYMOGULI SOITTAA

Kaikki iloluontoisetkaan eivät kuole nauruun. Miles Davis kuoli raivokohtaukseen. Sordiinohuutoa, joka lähti hänen kauan sitten puhelimeen rikkihuudetusta kurkustaan kuvataan kammottavaksi. > pyramidikokemus > naurun mahti
Jos suoran väkivallan vastakohta ei olisi epäsuora väkivalta vaan väkivallattomuus.
Massaihminen perustuu omaa järkeä ja omia tietoja kohtaan tunnettuun epäluottamukseen.

Mitä pienempi paikkakunta, sen helpompi on luottaa omaan järkeen ja omiin tietoihin, joita suuri moninaisuus ei sekoita. Ykseydestä tulee joviaalien ja kilttien pieni sulkeutunut yhteisö keskellä kylmää, luotaantyöntävää ja aneemista ympäristöä. Individualismi ja hulluus ovat silloin yksi ja sama.

Ja vastaavasti: mitä suurempi moninaisuus, sen helpompi tavoittaa asioiden takaa todellinen ykseys. Individualismi ja järki ovat silloin yksi ja sama. Ja ne ilmenevät huumorissa, naurussa, joka vääjäämättä paljastaa todellisuuden suhteet, keinotekoisten suhteiden takaa.

Suurissakin yhteisöissä ihmiset elävät mukavuusalueillaan. Antimetafysiikka on mukavuusalueella pysyttelyn metodi. Rajallaoleskelija tai rajanylittäjä on ainoa, joka kohtaa mystisen ilmiön, tietoisen kiven, metafysiikan välttämättömyyden. Muille ne ovat vain satuja vailla maadottunutta kokemusta.

21.12.2011



Sidney Nolan
Untitled (calf carcass in tree)
1952
archival inkjet print
23.0 cm x 23.0 cm

VASEMMISTOKONSERVATIIVI

kunnioittaa eurooppalaisen vasemmiston saavutuksia, eikä juuri näe syytä miksi Suomen pitäisi katua suotuisaa ystävyyttä Neuvostoliiton kanssa. Konservatiivi ei hyväksy vainoa, joka kohdistuu pienempiin ja köyhempiin maihin, vaan pyrkii elämään kristillisten periaatteiden mukaisesti. Valtaosaa vasemmistosta ja oikeistosta ei voitane lukea konservatiiveihin. He pikemmin ovat liberaaleja tai anarkisteja: kannattavat vankkumattomassa yhteisymmärryksessä pankkiirien vallankumouksia ja valtion ja työtätekevien varojen siirtoa pankkiireille ja muutamille harvoille. Konservatiivia voidaan myös sanoa antisatanistiksi tai antisaatananpalvojaksi.

20.12.2011

Ei lintuja vaan pankkiireja
tarkkailemalla nähdään tuleva.

He ostavat valmisruokapakkauksia,
Lontoossa he varautuvat nälänhätään.
"sillä tänäänhän on pikkujoulu. Joka poisotat maailman synnit."

"Kysyit minulta neuvoa. En enää anna neuvoja muille."

Saarikoski: Prahan päiväkirjat

IHME. EI KAUTTAKULKUA.

Ihmiset syntyvät toisistaan.

Koko elämä on aikaa kasvaa.

Mutta ihmistä tulee kasvattaa.

Kuin sisäänpäin kiertyvää spiraalia.

Ihmeen kautta.

Kasvattaa, eikä toivoa siihen rakastuvansa.

Juurien ei tarvitsekaan nähdä aurinkoa,
ja niistä voi hetkittäin tuntua siltä
kuin asuisivat Platonin luolassa.

Ihmisen suurin puute on kyltymättömyys.

Jos kyllästyttäisiin nopeammin,
jatkettaisiin nopeammin työtä.

Etsintöjä jotka ovat välttämättömät.

Kukat
kuin väärintekijät
kukoistavat hetken.

Elämän kukinto on onnistua
huijaamaan hetki aikaa Jumalalta.

Silti me olemme kuolemattomat.

Ja mekin kuolemme kohta.

Solidaarisuudesta kuolemaa kohtaan.

Liian kauas keskuksestaan laajentunut spiraali.
"Raitiovaunujen laahaaja letkahtaa aina käänteissä irti, ja silloin minulle tulee nuoruus mieleen, ajat jolloin ei vielä ymmärtänyt tuollaisten tapahtumien merkitystä, ja Jumalaa pelkäsi." Saarikoski: Prahan päiväkirjat

19.12.2011

RAADONSYÖJÄT

Vähälevikkinen kirjallisuus pidetään vähälevikkisenä. Pieni kustantaja ei mahda asialle mitään, sillä kirjakaupatkin alkavat olla samaa omistusta kuin isot kustantajat ja niin edelleen. Ilmiö ulottuu ilmeisesti myös kirjastojärjestelmään, joka sentään voisi olla riippumaton... jos olisi tahtotila suojella kulttuurin elävää osaa. Taloudellista omistusta tärkeämpi on se kuka omistaa kentällä toimivien ihmisten ajatukset: kuka miehittää tietoisuuden kenttää. Jos tietoisuus on laajasti myrkyttynyt, siinä ei muutama toisinajattelija paljon paina.

On mielenkiintoista havaita tämä ristiriita: ensin paskahousut valittavat kaiken kulttuurin kaupallistumista ja sisällön yhdenmukaistumista, ja ivaten halveksuvat niitä, jotka sille ehdoitta antautuvat. Kun joku näyttää miten asia tehdää toisin, paskahousut pelästyvät tikunjäykiksi ja valitsevat käsittämättömän salamielisen ja halpamaisen vaikenemisen strategian.

Heistä on mukavaa ivata, mutta muutosta he eivät halua. Kaikki kohtuus ja tasapuolisuus loukkaa tämän apokalyptisen paskaväen oikeudentajua. Jos yhdelle ei anneta kaikkea, sarvipäät suuttuvat. Samalla jääkylmällä laskelmoinnilla jolla he puolustavat kakoisstandardi-ihmisoikeuksia ja -sananvapautta, he puolustavat kaksoisstandardi-tasa-arvoa ja -demokratiaa. Todellisuuden syvimmällä tasolla nämä rahanahneudellensa kaiken uhraavat raadonsyöjät vihaavat noita kaikkia arvoja, ja itseasiassa tekevät kaikkensa niitä vastaan. Huijaavat isosti, niin sanotusti. Satanistisen uskontunnustuksensa varassa he ovat valmiita vaikka yömyöhään tekemään vaapaaehtoistyötä, että avuntarvitsijaa potkaistaisiin päähän. Ja sitä, jolla on jo kaikki ja joka ei mitään tarvitse autettaisiin. Heitä kiihottaa sadistisesti tämä kohtuuttomuuden kuolemantanssi ja minkään muun kuin sadistisen kiihottumisensa takia raadonsyöjät eivät ole valmiita laittamaan tikkua ristiin.


SAARIKOSKI SE VAAN

tuntuu edelleen parhaalta suomalaiselta runoilijalta ikinä. Prahan päiväkirjat ovat, kuten Pekka Tarkkakin toteaa, taiteellisesti täysipainoisinta Saarikoskea. Onneksi en lukenut näitä aiemmin. En luultavasti olisi aivan tietoisesti ymmärtänyt. Aavistellut vain, haistellut, kuten aina.

En usko Saarikosken alkoholismiin, narsismiin ja persoonalliseen epämiellyttävyyteen. Niiden täytyy olla häntä panettelevien tylsimysten keksintöä ja projektiota: kirjailijaa voidaan syyttää jälkikäteen siitä mitä hän itse tunnustaa, vaikka tunnustukset olisivat alunperin rousseaulaisia.

Ja mitä sitten vaikka olisi ollut juoppo. Tylsimyksiä he ovat, vailla ymmärrystä omaperäisen ja arvokkaan salakirjoituksesta näennäisesti kevyen ja välinpitämättömän sisään. Aikalaiset eivät ehkä ymmärrä sitä, mutta tulevaisuuden ihmiset ymmärtävät tästä kaikesta vain tuon salakirjoituksen. Onko jollakin parjaajalla käsitystä tämän ilmaisun historiallisesta luonteesta?

Pitäisikö koodi purkaa ääliöille? En usko. Purettuna se olisi jo banalisoitu. Saarikosken sanonta on pohjimmiltaan vakavaa, lämmintä ja omaperäistä: ei sitä voi ronkkia tai laventaa menettämättä olennaista.

Se että parjaajat eivät itse kykene purkamaan koodia ja jäljittelemään tyyliä osoittaa varmimmin, että he eivät pohjimmiltaan ole ymmärtäneet mistä siinä on kysymys. Ehkä he kuvittelevat ymmärtäneensä, mutta se pitäisi minusta osoittaa vähän selvemmin. Toisaalta en minäkään sitä pysty jäljittelemään, eikä pysty kukaan.

Saarikoski jos joku ei ole helppo runoilija. Ei kukaan runoilija ole helppo. Toiset vain säilyttävät mielenkiintoisuutensa paremmin kuin toiset. Jäljittelemättömyys selviää vasta kun on pitkään lukenut ja tutkinut kaiket maailmat ja yhä vain etsii sitä mitä haluaisi oikeasti löytää.
"Sen mitä inhoan, ja sen mitä rakastan, kirjoitan isolla alkukirjaimella. Nyt lähden liikkeelle, löytääkseni. Sen mitä etsin." Saarikoski: Prahan päiväkirjat

VAIKEA TAPAUS

Miksi te oikein minua luulette? Hieron kipeät lihakset ja otan kainaloon nukkumaan? Ei helvetti rouva, eikö teillä ole edes verhoja? Meillähän on tässä valo päällä ja taloa vastapäätä on toinen. Minä te minua oikein pidätte? Tässä on nyt koko ajan paha maku suussa. Tympii koko seksi. Mielessä pyörii jotakin muuta kuin se mitä on edessä. On niin pimeä, ettei näe edes nussia. Ei sillä, etteikö teillä olisi kaunis vartalo ja pälä pälä. Seuraavalla kerralla parempi tuuri ja pälä pälä.

18.12.2011

VAKUUTTAVAT IHMISET

ovat paljon epävarmempia kuin epävakuuttavat, koska vakuuttavilla on tietoa Jumalasta. Vakuuttava ei voi olla alle 40 vuotias.
Minulle syntyi perjantaina, kun haistelin kosmoksen tuoksuvanoja, jännittävä haave musiikista. Että tässä vielä joku päivä keksin ryhdistäydyn ja alan. Alusta ja jostakin uudesta tietoisuudesta täynnä vapauksia mahdollisuuksia ja varmuutta. Olen varmaankin vielä kaukana siitä. Tai kenties tuo tietoisuus on löydettävissä kokonaisuutena salamannopeasti kuin vieras kieli. Luultavasti joku jo ajattelee näitä samoja tunnevisioita jossakin ja tekeekin jo täysin samoja. Luultavasti hyvin pian.

KESKUSTELUT

"Ihmisten kanssa käydyt keskustelut ovat tällä vuosisadalla mahdottomia. Jokaisen uskoo
niin juurevasti omaan jumalaansa, että kommunikaatio on lähestulkoon mahdotonta. Ideakin on järkeä vailla." A.W. Yrjänä Päiväkirja 30.8.2006

Henkilökohtainen kokemukseni on toinen. Minulla ei muita olekaan kuin hyviä ja antoisia keskusteluja. Jotkut niistä kestävät viikon, jotkut vain yhden yön tai päivällisen. Niitä ei ole usein. En päivittäin tapaa ihmisiä perheenjäseniä lukuunottamatta. Enkä nykyisin varsinaisesti tapaa kuin aivan satunnaisen ohimenevästi ihmisiä joita en halua tavata. Kaikki työni on erakon työtä. Pitkiä nettikeskusteluja en juuri käy. Huumorini, väitteeni, eetokseni, vivahteeni, olemukseni, eleitteni suhde sanaan ei käy selväksi pelkän chatin pohjalta, ainakaan vieraammille.

Silti jollakin yleisemmällä tasolla Yrjänän huomio tuntuu oikealta.
Kaltaiselleni hämäläiselle suomalaisuus on lähinnä lämmintä huumoria. Ja sellaisenaan mukava juttu. Teininä tämä oli itsestään selvää, mutta sen jälkeen se on päässyt kaiken synkistelyn, ironian ja sarkasmin keskellä pahasti unohtumaan.

17.12.2011

Olen alkanut korvaamaan koko blogin syvyydessä kielellisiä tilanteita elävöitetymmillä. Älkää ihmetelkö jos kaikki teksti äkkiä muuttuu toiseksi.
Eih, havaitsin bloggerissa ikävän bugin tai ominaisuuden. Edit Posts -tilan hakutoiminto ei löydä erästä vuoden 2005 merkintääni millään hakusanalla, otsikolla tai muulla. Merkintä kuitenkin löytyy selaamalla postauksia, ja sitä voi editoida normaalisti. Näyttää siltä, että toiminto ei löydä mitään viittä vuotta vanhempaa. Voikohan tätä jotenkin säätää? Täytyy tutkia.

CMX: IÄTI (2010)

on A.W. Yrjänän mestarilaulu, CMX:n paras albumi ja lyriikoiltaan ehkä vakuuttavin koskaan suomessa julkaistu albumi.

Talvikuningas (2007) oli progekokeilu, joka ei täysin toimi. CMX on kokonainen rokkibändinä, progebändinä puolikas. Progessa täytyy olla joka jätkän joka hetki transsendentissa tilassa: siis nauttia jatkuvasta yllätyksestä. Yrjänä itse valittelee päiväkirjassa tätä, ja se myös kuuluu Talvikuningas levyltä. On oltava ryhmä supermuusikkoja, täysin musiikilleen omistautuneita, yhteenhitsautuneita ja egonsa yhdessä hillitseviä, ylittäviä: yhdessä jousikvartetti, urut ja improvisoiva Bach.

Superbändin, vanhan King Crimsonin... vanhan Mahavishnu Orchestran... todennäköisyys tässä universumissa on häviävän pieni. Tietysti viimeiset ajat ovat olleet erityisen vaikeita tällaiselle musiikille... millekään musiikille. Tehdä niin päinvastoin kuin kukaan. Hyvin pitkän aikaa ja hyvin intensiivisesti.

Kokonaisihmisyyden vuorenhuippu, vuoren laaksoissa ihmiset elävät. Progebändissä on soittaja joka laaksosta, ja he seisovat happilaitteineen ja telttoineen yhteisellä maaperällä. Varsinaisia progelevyjä on maailmassa onnistuttu tekemään vain muutama, ehkä alle kymmenen... mitä tietenkään progevihaajat, jotka rakentavat epigoneista olkinukkensa, eivät ota huomioon.

Jottei nyt synny vähättelevä vaikutelma, todettakoon, että CMX:n upean 2000-luvun levyt ovat ainoat ehkä kymmeneen vuoteen kuulemani äänilevyt, jotka olen kuunnellut alusta loppuun kokonaisuuksina suurella mielenkiinnolla. Yleisesti ottaen, näinä aikoina, tällaista ei tapahdu. On vain yksittäisiä kappaleita. Enkä juurikaan kuuntele musiikkia.

Iäti -albumin kuuntelin kuitenkin saman tien kolme kertaa alusta loppuun - sama tapahtui viimeksi muistaakseni Metallican Master of Puppetsin (albumin, jonka olen kuunnellut tai soittanut läpi arviolta 200 kertaa) kanssa.

POSEIDON

Vastassa rannalla on kaunis mies
rujo mies, äärettömän voimakas.

Hänen mielestään rauhanaika
on aina jotakin vesittynyttä.

Hän on pakottanut monta minua itsemurhaan
äkkiä pimenevällä kujallaan.

Sillä hän ei puhu itsestään
vaan hän puhuu minusta
minä-muodossa
ja minä nyökyttelen.
Minä, joka olen vahva avomerellä.
Enkä muualla.

Selittelemällä ei terve mies
kutsunnoista saa hullun papereita.

Kuka se on, joka astuu esiin
ja kertoo kuinka ne hankitaan?

Kuka minä olen, että hän voi minut
niin tarkasti tuntea ja hylätä?

Hän on piilottanut sisälleen olkinuken,
vastaanottaa epätarkkojen laukauksia
omilla kasvoillaan.

Todellinen itse seuraa sivulta huvittuneena.
Tarkat huomaavat sen.

Koetan kääntyä
valon puoleen
välttääkseni sodan.

Sodassa on vähän työpaikkoja
miellyttäville ihmisille.

Myöhästelystä ei tule
sodankäynnin valtavirtaa.

Helvetissä, jos et lakkaamatta kiittele
olojen mukavuutta, sinulle näytetään
vielä pahempi helvetti.

Ydinsota – erityinen harmonian laji.

Itsemurhaan liittyy aina väkivalta.
Jumala loi kuusi päivää maailmaa.
Seitsemäntenä päivänä lepäsi.
Sitten kuusi päivää tekniikkaa,
työvälineitä ja metodiikka.
Seitsemäntenä päivänä lepäsi.
Sitten Jumala ryhtyi tekemään taidetta.

20.4.1986

Olen luullakseni melko oivallinen koululainen. Keskittymiskyvyttömyyteni on keskitasoa. Osaan nähdä jopa tulevaa: että esikoiskirjani julkaistaan tällä päivämäärällä jo 20 vuoden kuluttua. Hohhelihoijaa. Taas oli kokeet.

25.9.1985

Minua ei hämmästytä, että joillakin on niin paljon pidempi koulumatka.

Minua hämmästyttää, että luulet minun puhuvan uskon asiasta.

Sen sijaan on hämmästyttävää nähdä, miten tuhansien vuosien takaa
arkeologit löytävät oikeita kaupunkeja, alttareita, portteja ja vesialtaita.

Vaan ei ole hämmästyttävää, että epäorgaaninen ja orgaaninen aine maapallolla
on jakautunut seitsemään eri luokkaan,
jotka nousevassa järjestyksessä ovat toinen toistaan monenkirjavampia.
Tekijälle taideteoksen arvon ainoa mittari on nopeus, jolla se saadaan syntymään. Timanttihiekka on jauhot josta puuro keitetään. Jos haluaa olla täysipainoinen oopperasäveltäjä, rockmuusikko, kanttori ja katumuusikko palkkatyön ohessa, on välttämättä hiottava metodit kuntoon.
Mitä teen tällaisena lumisokeripäivänä yksin kotona? Mitäpä muuta kuin saunon ja kuuntelen ufalaisten teinien musiikkilistoja. Jokaisella Nikalla on silmien paikalla samanlaiset baškiirien pyhät kaivot, joista rakkauden kultatomu kainosti squirttaantuu kokijan sieluun ja sydämeen. Apollinariat, nuo dervissikenraalien tyttäret.
Voimamies
me olemme olemassa vain jalustoina.

NÄYTTELIJÄ

näyttää ja osoittaa asioiden tilan ja luonteen vähitellen. Kun huomaat että kaikki ympärilläsi näyttelevät, alat itsekin näytellä. Kuka tahansa näyttelijä rakastaa itseään aina enemmän kuin uskovainen Jumalaa. Hyvä näyttelijä rakastaa Jumalaa enemmän kuin itseään.
kaikki näytellään sinulle joka etsit tietä rauhaan
kaikki näytellään sinulle joka et saa sitä milloinkaan

sun olis pitänyt sun olis pitänyt
sun olis pitänyt laulaa

tuulisessa tienhaarassa keskellä aroa yksin laulaa
ja lahjoittaa edes se muutama tonni köyhien lasten sielulle



kaikki näytellään sinulle joka etsit tietä rauhaan
kaikki näytellään sinulle joka et saa sitä milloinkaan

sun olis pitänyt sun olis pitänyt
sun olis pitänyt nauraa

tuulisessa tienhaarassa arolla yksin nauraa
ja lahjoittaa edes se muutama tonni köyhien lasten rauhaan

16.12.2011

Omaa elämää voisi olla mielenkiintoista tarkastella pienintä yksityiskohtaa - sanaa, havaintoa, tekoa - myöten aukikirjoitettuna. Ehkä graafisessa muodossa: täydellistä tilastoa tunneliikkeestä, halusta, pakkomielteestä, väsymyksestä, pelosta, energisyydestä, hymystä, aivokäyrästä. Ei-illuusiota -tyyppinen projekti.

Nyt kun olen päättänyt rekonstruoida itselleni vauhdikkaan päiväkirjan, mietin ihan metodisesti teemoja joita kuljetan, millaista laitan sisään ja millaista jätän pois. Voiko tunnustaa kaiken mikä on totta niin röyhkeän suoraan, että se näyttää siinä määrin fiktiolta, ettei kenelläkkään tule edes mieleen arvata kaiken olevan kuitenkin totta.

Toisaalta kun päivänkierto, elämän rakenne, vuodenaikojen rytmi tai ylipäätään mikään elämässä ei kestä lähempää tarkastelua, ja on kuitenkin päättänyt rekonstruoida itselleen säkenöivän, kadehdittavan ja samalla huokeahintaisen elämän, on huojentavan selvää että se ei voi perustua muisteluun vaan silkkaan sepitykseen.

Pitää kirjoittaa valtava määrä unia, luontoretkiä ja herkkää havainnointia vuosien (270 vuotta) varrelta. Kirjoitan myös itseäni mestaruustason urheilijaksi, Elmoksi, joka tässä nyt paljastetaan. Jatkuva hurja treeni kaulaa myöten suossa. Kaikkia mielenkiintoisia harrastuksia ja addiktioita tulee runsaasti. Palkkatyöaika jää selvästi todellista lyhyemmäksi, päinvastoin kuin työläiskirjailijoilla yleensä. On myös paljon varsinaisia syntejä, jotka aion suoraa kaihtelematta tunnustaa. Ne pitää keksiä huolella.

NOOSFÄÄRI JA ZEITGEIST ELI AJAN HARHA

"En osaa rakastaa ihmistä." Pentti Saarikoski 1953

Ihmistä, joka on ehtinyt saada kosketuksen kulttuuriimme, on kaiketi mahdotonta rakastaa. Rakastamisen voima ja potentiaali on ennallaan, vaikka kohde on sopimaton. Siksi rakkaus ei voi toteutua meidän ajassamme suoraan kahden aikuisten ihmisen välisenä, kuin ehkä ihan hetkellisesti. Vaikka miten yrittäisi. Mutta se toteutuu ympäröivänä ja ohjaavana voimana. Ensin täytyy ymmärtää mikä on mahdollista, sitten tehdä kaikki se mikä on mahdollista. Meillä on valtavasti rakkautta, mutta sen enegian muoto on meille toistaiseksi hahmoton ja tuntematon... epäkonkreettinen.

Monet tälle ajalle ominaiset taiteilijat kertovat tarinoita, jotka ovat ristiriidassa sen tiedon kanssa jonka noosfääri suoraan ilmoittaa yhteydessä olevalle. Ihmettelen muutenkin tätä villitystä keksiä kaikenlaisia latteita juonikuvioita ja fiktiivisiä satuja. Ovatko he todellakin kaikki poliittisesti niin kieroja, että tietävät tarkasti mitä ikävää tarkoitusta tuollainen asioiden keksiminen ja väärentäminen palvelee? Vai eikö heillä vain ole käsitystä siitä kauko-ohjauksesta joka heidän kaikkien tietoisuutta näyttää miehittävän? Heidä tarinansa ovat joko liian synkkiä tai liian valoisia. He äänestävät omat ajatuksensa demokraattisesti ja sitä kutsutaan ajan hengeksi. Oidipuskin oli heitä vilpittömämpi.
Kun luen Saarikosken Nuoruuden päiväkirjoja tuntuu naurettavalta ajatella, että 16 vuotias poika olisi voinut kirjoittaa sellaista. Päiväkirjat julkaistiin 1984, kuoleman jälkeen. Onkohan edes Saarikoski itse rekonstruoinut noita juttuja. Olisi tietysti kai periaatteessa mahdollista tarkistaa ovatko teatteri-estykset ja muut, joita mainitaan, tapahtuneet kirjoitusajankohtiin sopivina päivinä. Ehkä juttu on (poliittisen?) tarkoitushakuisesti ja jälkiviisastellen muotoiltu joidenkin todellisten päiväkirjojen pohjalta. Mutta mitä 16 vuotias poika, joka vakavissaan kirjoittaa, sitten yrittäisi muuta kuin olla viisas, teeskennellä pikkuvanhaa ja miellyttää jotakin kolmenkymmenen vuoden päästä tulevaa itseään. Profeetallisuuden maustetta voi lisätä jälkikäteen, vihjeitä asioita, jotka ovat ehtineet tapahtua 30 vuoden aikana. Ja kai sitä profeetallisuuden maustetta on siellä ollut alun perinkin.
Tänään oli heikko päivä. Aivan kuin olisi jokin flunssa tulossa. Ja vatsa on oireillut, vaikka pari päivää oli kohtalainen. Tämä flunssa on ollut tulossa nyt yli viikon. Ystävän luona nukutun toissayön unet olivat painostavia ja heräsin tilaan, jossa itseä täytyi lääkitä huolellisesti. Eräs kohta unessa tapahtui samassa huoneessa jossa nukuin ja oli niin todellinen, etten nyt ole aivan varma oliko se unta vai totta. Painimme ystäväni kanssa alasti ja vääntö oli melko totista, mutta painin sääntöjen mukaista. Tilanne päättyi tasapeliin ja läsnä oli jonkinlaisen eroottisen frustraation tunnelma. Koin tarpeelliseksi jotenkin selittämällä lohdutella ystävääni, joka oli ilmeisen harmissaan (muttei kiihtynyt tai suutuksissaan) siitä, ettei saanut minusta selkävoittoa. Se tuntui jotenkin nololta. Miksi en antanut hänen voittaa, ajattelin häpeissäni.

Sain ystävältäni kuusta tuotuja laavakiviä, jotka antavat kuulemma sähkösaunassa erikoislaatulyölyt. Kummallista, että nuo kuun laavakivet voivat olla aitoja, vaikka Yhdysvaltojen eri maille lahjoittamat kuukivet ovat poikkeuksetta osoittautuneet väärennöksiksi. Unohdin kuitenkin (mittaamattoman arvokkaat?) kivet junaan, kun samaan IC-hyttiin tullut äiti laittoi jonkin vauvan viltin kassin päälle. Täytyy huomenna kysellä löytötavaratoimistosta, että pääsee erikoislaatulöylyyn.

CMX: PEDOT (2005)

CMX:n Pedot -albumi käsittää alkavan ja sulkevan kappaleen. Kahdeksan samanmuotoista lyhyttä kappaletta. Ja kaksi pitkää kappaletta, joissa toisessa on hieno Pentti Lahden huilusoolo, ja toisessa hieno pasuunasoolo. Ehkä pari lyhyttä kappaletta olisi voinut jättää poiskin. Mutta parhailta aineksiltaan hieno kokonaisuus. Sanoitukset ovat pääosin vahvoja.
"Keskustelu ja kritiikki on niin salamielisen yhdentekevää, että sitä on lähes mahdoton käsittää." A.W Yrjänä: Päiväkirja 29.4.2006

15.12.2011

Sodassa on vähän työpaikkoja miellyttäville ihmisille.

ENSYKLOPEDISTIN PÄIVÄKIRJA 1741–2011

Voisiko tämä olla tulevan teoksen nimi?

SYDÄMEN JA VERISUONTEN JUMALAT





Olen 













































olemassa. Tähän on tultu, rakkauden voimalla, jota minulla ei ole, mutta joka ohjaa. Kaikki kuolemanpelko on ollut toistaiseksi turhaa.

Viimeaikoina olen keskittynyt verenkiertoon, verenkierron jumalattarien kautta. Sydämen toiminta näyttää perustuvan yksin tälle perusperiaatteelle: on oltava vahva tuntuma suonista, lämmöstä ja sykkeestä. Ei migreenin ja tupakoinnin aiheuttamaa ahtautta ja supistelua suonissa, kylmähistä värinää paniikin partaalla. Vaan lihan ja suonen utooppista plastiikkaa, tuhotonta aineenvaihduntaa, teehulluutta. Ei enää rytmihäiriöitä, hyperventilaatioita, vaan sydämen lyönti kova ja täsmällinen kuin luunappi hyvindempattuun bassorumpuun lyöty jonkin eläimen sääriluulla. Läkähtymiseen asti ekstaattinen lämmöntuotto, ja sitten: jääkylmän ja tulikuuman vuorottelu, tasapaino. En kutsuisi sitä viileydeksi. Mutta nollapisteeseen menevää kylmyyttäkin tarvitaan. Älyäkin tarvitaan. Ei siihen pidä kokonaan kyllästyä. Älyllä maadotetaan liika kuumuus - muuten tappava. Urheilijan vartalon ydinpomminkuumuus ja filosofin älyn viileyden allas nestemäistä typpeä.
Suurenmoiset onnittelut Keisarille, mamman mussukalle ja perheen Aidolle Vahdille! On hämmästyttävää miten nopeasti aika kuluu. Kolme ja puoli vuotta Malburgissa, ja nyt todellako jo viimeinen prekliininen jakso alkoi tänään! Minulla olisi Keisarille niin paljon kerrottavaa. Kunpa Keisari vain pääsisi matkustamaan tänne minun luokseni. Minulla on täällä opiskelija-asuntolassa toinen vuodekin.

Arvatkaapa mitä olen löytänyt? Kun olin nuorempi, ajattelin aina etten halua koskaan naimisiin. Jos olisin yhä samalla kannalla, olisin ylpeästi sitä mieltä, enkä haluaisi sekoittaa mitään avioliittoon liittyviä termejä tähän kirjeeseen, jolla tarkoitukseni on ennen muuta onnitella itse Keisaria hänen merkkipäivänsä johdosta. Se olisi vähän niin kuin kannanottoni tälle yhteiskunnalle, jossa avioliittoani oikein odotetaan. Olisin ylpeästi vähän rebel! Mutta nyt olen oppinut hymyilemään niille lukuisille pikku penteleille, jotka piru on lähettänyt ympärilleni johdattamaan minua erilaisiin kiusauksiin. Minun on kerrottava teille jotain erityistä. Minun on kerrottava teille paljastus itsestäni. Teitä ei varmaan kiinnosta paskankaan vertaa. Antakaa minun selittää tämä asia, nimittäin ero todellisuuksien ja ulottuvuuksien välillä. Niin tämä onkin tärkeä juttu. En kai minä muuten teitä näin häiritsisi omana syntymäpäivänänne, te mamman mussukkakulta. Niin kuulkaas, mitä olen oppinut täällä herra Wolffilta. Jokaisella todellisuudella monista rinnakkaistodellisuuksista on vertikaali virtaus, mikä kulkee kaikkien ulottuvuuksien läpi. Ja voitteko uskoa, jokaisella ulottuvuudella on myös horisontaali virtaus, mikä on erityinen tuon todellisuuden taajuudelle. Kolmannessa ulottuvuudessa jokainen näistä rinnakkaistodellisuuksista näyttää täysin erilliseltä, koska yksi kolmannen ulottuvuuden päälaeista on erillisyydenlaki.

Ei älkää luulko, että aion nyt kosia teitä. En suinkaan! Minähän suorastaan petän teitä täällä toisen kanssa. Niin, että joko teidän suuri hupsuutenne suvaitsee ymmärtää mitä tämä tarkoittaa. Ottakaa nyt ensimmäiset vastaantulevat heinärattaat allenne ja suunnistakaa kohti Filosofiaa. Sillä kohta ei teitä enää mikään pelasta. Pukeudutte valepukuun ja matkustatte kaikilta salaa. Me täällä herra Wolffin kanssa istumme ja tupakoimme, odotamme saapumistanne. Pankaa töpinäksi te senkin istumapissijä! Minua on pitkään kiinnostanut, että miten te pussaatte sitä hilavitkutintanne tuon kaiken ympäriinsäkuseskelun jälkeen? Minä pyydän teitä: astukaa rakettiin ja lentäkää tänne!
Tänään on 9-vuotissyntymäpäiväni. On hämmästyttävää miten paljon voi löytää asioita joista nauttia näin pienellä ja rauhallisella saarella. Kun olin nuorempi ajattelin että tällaista olisi ollut Dickensin Lontoossa, sumuisilla ja iljanteisilla kaduilla, siellä missä ihmistä ja rihkamaa myydään ja ostetaan halvalla ja vielä halvemmalla. Minulla lapsuus jäi lyhyeksi, töihin oli mentävä. Ei minulla ole mitään valittamista. Olen vain ymmälläni. Aamupalaksi jos en saa pekonia ja kananmunia, tulee päivällä tunne, että miten tämä päivä käynnistyy. Olen rannalla katsomassa ilotulitusta ja hieno se on. Tällä rannalla olen menettänyt neitsyyteni, omaisuuteni, terveyteni, ystäväni ja kaikken muun.

Tänään on sitten 19-vuotissyntymäpäiväni. Ei tunnu mitenkään ihmeelliseltä. On hämmästyttävää miten paljon äärimmäisiä tunteita, tilaa, avaruutta ja myös eeppistä lähikuvaa mahtuu näin lyhyeen tuokioon, vajaaseen kahteenkymmeneen vuoteen, jonka tämä alkusoitto on saanut kestää. Kun olin nuorempi ajattelin ryhtyväni nunnaksi. Tiedäthän millaista se on kun kasvat ja aiot tehdä monia eri asioita. Lapsuus, jolloin todella olisi pitänyt säveltää sinfonioita, jäi minun kohdallani lyhyeksi ja nuoruus tyystin kokematta. Tai ei minulla ollut sellaista vaihetta kuin nuoruus kuin ehkä bioloogisesti. Isojen hommiin astuin jo 7 vuotiaana, siis tekemään niitä kevyempiä töitä. Päivät olivat yhtä pitkiä kuin sotamiehillä, eikä oopperan sävellykseen tai filosofisen pääteoksen luonnosteluun jäänyt juuri aikaa. Ei minulla ole mitään valittamista. On ihan kiva vaihdella esimerkiksi ulkonäköänsä, mikä onkin tällä alalla välttämätöntä. En tosin saa mennä laserleikkaukseen juuri nyt. Jostain syystä minua kiihottaa silmälasipäiset vanhemmat naiset. Parempaa ei olekaan. Nainen joka siristelee silmiään nähdäkseen on aina poikkeuksetta hieno näky. Kerran selaisen perässä kuljin saaren eteläpuolella pikkupolkuja rantaa kohti kunnes matka päättyi taas yhteen yksityiseen rautaporttiin. Yksityisomistuksen kumoaminen tuntui silloin välttämättömältä. Tuon hirmuvallan kumoaminen on kaikkien inhimillisten aistien ja ominaisuuksien vapauttamista. Rantapäivinä, eli tällaisina päivinä jolloin en tee mitään muuta kuin olen rannalla, minut pelastavat auringon asukkaat, flammbojanit, kiitoksena terästyttönä tehdystä sukulaisrodun edustajien hengen symbolisesta pelastamisesta.

Tänään on tyttäreni 15-vuotis syntymäpäivä. Hän rakastaa suklaakakkuja. Tein hänelle minttumutakakun. On hämmästyttävää miten paljon hyvää tässä maailmassa voi tehdä kun ei pidä lukua siitä kenen ansioksi se luetaan. Kun olin nuorempi ajattelin että ihmiset - puhumattakaan pyhän hengen ohjaamista ihmisistä - pystyisivät mihin tahansa. Ajattelin että lapset on saatava alle 20 vuotiaana. Ehdinkin saada kolme. Mutta sitten tuli tämä vahinko, joka syntyi kun olin jo 26 vuotias. Menihän se niinkin. Lapsuus jäi Mintulta lyhyeksi. Häneen taitaa juurikin päteä "kypsyminen jälkijunassa". Ei hän tosin mielestäni vielä vanha ole. Ei ollenkaan. Tyttö parhaassa iässä, ja tytöthän vain paranevat vuosien saatossa. Hieman alle 20 ei ole vielä vanha. Ei minulla ole mitään valittamista tosiaan ollut tässä roolissa ja tyytyväisenä olen tietäni kulkenut. Nyt rannalla olemme yhdessä näkevinämme kuinka tsaariperhe purjehtii laivallaan lahdelle jossa keisarikin sanoo olevansa onnellinen. Norpan pää nousee aalloista. Olemme näkevinämme suuren onnen, rakkauden ja valoisan tulevaisuuden. Olemme näkevinämme kaksoisolentomme meren toisella rannalla: heillä on sydän ja jakaus päinvastaisella puolella. Aavemaista. Psykoanalyytikko Jacques Lacan nosti esiin nämä meren peileihin liittyvän ilmiön, tämän kosmisen vastakkainasettelun. Jos nuorelle simpanssille näytetään peiliä, se on kyllä kiinnostunut kuvajaisestaan jonkin aikaa, mutta siihen se jää.

14.12.2011

PÄIVÄKIRJAROMAANI - KIRJEROMAANI

Jonkinlaisen päiväkirjaromaanin ja kirjeromaanin välimuodon ajatus kiehtoo mieltäni juuri tällä hetkellä.

Georges Bernanosin Maalaispapin päiväkirja (suom. Helena Anhava, WSOY 1953) on lukulistallani seuraavana. Rauno Räsänen näköjään pitää romaania yhtenä merkittävimmistä lukemistaan.

Muita päiväkirjaromaaneja suomeksi >>

HARDCORE SUPERSTAR

Eilinen piipahdus ruotsalaisen Hardcore Superstarin keikalla Tavastia-klubilla oli varsin valaiseva kokemus siitä viitekehyksestä, jossa joku A.W. Yrjänäkin toimii. Ei käy häntä kateeksi, jos on yritettävä puhutella paikalla nähtyä populaatiota.

"No meillä oli kuitenkin hauskaa ulkosalla kun nauratettiin lääneistä asti tulleita tyttösiä.", totesi ystäväni, joka ei viitsinyt vaivautua sisälle.

Sisällä tapahtui aktuaalinen Jumalan teatteri: ruotsalaiset teiniöykkärit heittivät paskaa yleisön naamalle, ja yleisö -- hurrasi hurria.

"Tytöt oli ihan valuvassa ekstaasissa teatraalisista pitkätukista."

Idolsia -- mutta teinimpi meininki?

Todellisuuspakoa, fantasiaheroiinia? Ei missään nimessä.

Vaan lasinsiruhelvetti kengille, silmille, korville. Vailla mitään fantasiaa. Vailla mitään aistillisuutta tai kaaoksen takaa hahmottuvaa ideaa. Todellisuus tuntuu tämän pakomatkan jälkeen ihan kivalta paikalta.

Paitsi ehkä kuurosokeamykkän yleisön huuruisessa päässä.

Joku Jone Nikula innoissaan nauramassa ja huitomassa pirunsarvimerkkiä ilmaan.

Ei antikristus vaan pseudokristus. Tarkka-ampuja Häyhä napsisi tuollaisen komppanian urkuparvelta.

Ihmiset joko totaalisen pihalla tai totaalisen pahoja.

Pihallaolija: "minä en halua mitään, minä en tiedä mitä haluan, mutta jäljittelen halua, jota jokin kollektiivinen subjekti jäljittelee".

Paha: "minä en halua mitään, mutta minusta on hauska laittaa ihmiset haluamaan järjettömiä, tyhmiä ja itsetuhoisia asioita."

13.12.2011

Jopa on taas vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoituksesta. Semmoista "rakas päiväkirja, tänään heräsin, puin ja söin" tyyppistä päiväkirjaa en ole ikinä jaksanut pitää. Jospa nyt kuitenkin yrittäisin. Vaikka minun ei ole helppoa tunnustaa ventovieraille ihmisille olevani pyöveli.

Nukuin kuin tukki kellon soittoon ja olen ollut todella pirteä koko päivän. Unesta en muista muuta kuin, että suuri hyönteinen oli kurkussani ja yritin nieleskellä sitä alas. Sitkeästi se jatkoi kiipeämistään kohti suuta, kunnes haihtui. Tänään on ollut kiireinen päivä. On ollut suuri valiokunnan kokous. Ja nyt: miksi en saisi vain lösähtää tuoliin tai hierontapöydälle ja kuulla vaikka kertomuksia Kiinasta. Kyllä kai sitä täytyy tunnustaa, että on jo aika vanha kun pitää kaivaa villasukat jalkaan sisällä.

Täytyy myöntää, että on pieni jännitys päällä. Olin unohtanut valkeuden katsellessani syksyn raskaita värejä ja tänä aamuna sitten oli valkeus edessäni. Seisoin hiljaisena hämmästyksestä. Äitini sanoi, että minun pitäisi mennä naimisiin. Sitten hän sanoi, että koiramme oli ollut aamulla ihan värikäs. Aloin ihmetellä asiaa, kunnes älysin. On pakko tunnustaa, että moderni ihminen ei ole päässyt lähellekään eläinmaailmaa rakentajana tai suunnittelijana.

Jonna sanoi ettei hän ole koskaan oikein tajunnut mikä Epussa on vikana. Epulta puuttuu vain se jokin vaikka sukujuuret on hyvät. Paljon olisi kehitettävää, mutta ei se raha puussa kasva. Paljon tehtävää, aivan liian paljon. Masentaa tämä ainainen syöminen. Paitsi että, tänään en ole saanut mitään muuta alas, kuin yhden actimelin ja pari lusikallista jugurttia. Uunissa kuitenkin tuoksuu lohikulibiac ja kana-vuohenjuustopiirakka. Kohta päästään herkuttelemaan. Sitä ennen täytyy laittaa viisi tiedostoa kolmeen eri kansioon, täytyy odottaa kuusi kertaa se aika, kun vehje ottaa yhteyttä. Vieläköhän tänään jaksaisi kirjoittaa pätkän koodia? Ehkä yksi metrin mittainen sql-lause? On tämä saatana työmaa. On tämä vaan niin uskomatonta. On helppo tunnustaa itselleen ja muille tuleensa huijatuksi mukaan kansanmurhaan.

Niin ja sanoinko jo, että minulla on jääkaappi huoneessani? Pilvet lipuvat pahaenteisen hitaasti näiden tapahtumien taustalla. Ulkona näyttää tyystin erilaiselta kuin kevään heleydessä, kesän vehreydessä tai syksyn väriloistossa. Hyvää ja onnellista päivää vietetään Louis Armstrongin pyhimysmarssin tahdissa. Tunnustettakoon nyt sekin, että miltei kaikista naisista olen haaveillut.

Veljeni soitti aamulla ja kysyi olenko lukenut Hesarin. Siinä vaiheessa en ollut vielä lukenut. Nyt pitäisi mennä pesemään vessoja, ja sitten taas pesemään vessoja. Olemme Pohjoisen liiton rautainen nyrkki. Tunnustan, että emme ole syyllistyneet rikoslain puitteissa laittomuuksiin.

Eilen kävimme veljen kanssa vähän puskissa. Parin viikon päästä alkaa karhunmetsästys. Jospa tuolle saataisi vaikka kaato niin hyvä olisi. Jos se siitä vaikka innostuisi, tuo velipoika. Tuossa se makaa maassa, toinen käsi kummasti kiertyneenä, kauluri päässä. Ei ole helppo tunnustaa murhanneensa ja raiskanneensa.

Laineet keinuttaa venettä. Päivä on hyvin hiljainen. Monet merenlahdista olivat auki vielä viimeviikolla, eivätkä kaikki rannat ole vieläkään jäätyneet. On vaikea sanoa, mistä on kyse. Tuntuu, kuin katsoisi merta toisen ihmisen silmin. Ihmiskunta on vastasyntynyt. Me olemme kuulleet puhuttavan rakkaudesta. Mutta me emme ymmärrä siitä vielä mitään. On helppoa tunnustaa Kristusta suullaan ja samalla lihalla ja verellä hakata häntä ristille.

Muutaman sadan metrin päässä tiheässä kaislikossa huomasin kirkkaan valon. Se liikkui suurella nopeudella veden pinnalla. Osoitin sitä Marjalle ja Johannalle. He näkivät saman. Ihmettelimme, minkä palokunnan vene täällä tähän aikaan ajelee noin kirkkaat valot päällä. Tunnustan kernaasti tietämättömyyteni - ei sitä tarvitse erikseen paljastaa.

12.12.2011

"ei huorat hurmaa eikä linna lannista" Remu

11.12.2011

Totuuden etsiminen on tulevaisuuksien tutkimista,
kaikkien mahdollisten ja mahdottomien tulevaisuuksien.
Joka lyö lukkoon tulevaisuutensa on enää pelkkä tarkkailija:
toisen käden tiedon varassa
vailla sisäistä tulevaisuuden aistia ja kokemusta.

LENTOKENTTIEN RÖNTGENMONITOREITA

on maagista katsella vierestä, koska grafiikka on niin tarkkaa, kuvien sisällöt kekseliäitä ja värisommitelmat hienoja. Netistä ei oikein löydy tarkkoja matkatavararöntgenkuvia:






Venäjänkieltä on vaikea oppia, eikä vähiten koska:

"Дар слова есть также натуральная принадлежность человека, язык не выдумывается, как и любовь. Однако было бы крайне печально, если бы мы относились к нему только как к естественному процессу, который сам собою в нас происходит, если бы мы говорили так, как поют птицы, предавались бы естественным сочетаниям звуков и слов для выражения невольно проходящих чрез нашу душу чувств и представлений, а не делали из языка орудия для последовательного проведения известных мыслей, средства для достижения разумных и сознательно поставленных целей. При исключительно пассивном и бессознательном отношении к дару слова не могли бы образоваться ни наука, ни искусство, ни гражданское общежитие, да и самый язык вследствие недостаточного применения этого дара не развился бы и остался при одних зачаточных своих проявлениях." Владимир Соловьев: СМЫСЛ ЛЮБВИ

Venäjän kielen takana on heprean kieli.

MUODONTAJU

348 sivua ja 10 vuotta A.W. Yrjänä kirjoittaa päiväkirjaansa mainitsematta seksiä, muuna kuin ehkä unien banaalina väkivaltakuvastona, ja sitten 9.9.2005:
"Me olemme nykyään aika kovia panemaan. Virossa juhannuksena panimme mökin pihassa sortuneen muurin takana sateessa. Vähän sen jälkeen keskellä kotipihaa keskellä yötä. Viitamiesten mökin aitassa panimme kolme kertaa. Aurinko hohti koko ajan. Mia tuli vilkaisemaan mökkiin, me panimme, ja hän ei edes huomannut vaan alkoi selittää meille jotain. Nauratti. Pesukone lopettelee seinän takana. Lähden pesemään alakerran vessan ja sitten ostamaan viiniä ja ruokaa."

Kutsuisinko tätä muodontajuksi? Olisi samalla tavalla tehokasta, jos Proust alkaisi Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanisarjan viimeisessä osassa puhua panemisesta.

Suoraan sanottuna, ainakin Päiväkirjan puolivälii pidin Yrjänää homoseksuaalina. Enkä tiedä onko käsitystä tarpeen muuttaa tällaisten tunnustusten ilmestyessä. Mies vain oppii vuosien myötä taidokkaammaksi valehtelijaksi ja näyttelijäksi... eikö hänen päiväkirjansa sitten olisi yksityiselämän sepittämistä taiteilijamyytin taustaksi? Niin, on lopulta hyvin vaikea sanoa, olisiko hänen "metodinsa" sitten Päiväkirjassa totuus...

VENÄJÄ EI OLE PERHEEN PIENIMMILLE

Joka on nähnyt todellisia venäläisiä rikollisia, ei haikaile Venäjällä vallansiirtoa arvaamattomiin käsiin. Muukaan kansannousu tai kaaos ei tuollaisella ydinasevaltiossa ole toivottavaa. Ketään täysjärkistä ihmistä ei vakuuta Jablokon Nemtsovin hajonnut mielisairas huuto, ja hyvä niin. Vakavastiotettavaksi presidenttiehdokkaaksi vaaditaan ennen muuta vakavasti otettava henkilö. Sellaista ei ole näköpiiristä, kun puhutaan tehtävästä, joka tarkoittaa vaativuudeltaan Venäjän johtamista. Venäjä ei ole tarkoitettu perheen pienimmille, se pitää ymmärtää tässä vaiheessa.

TUHMUUDESSA KIIHOTTAA TYHMYYS

Sillä tuhmuuden ydinpolttoaine loppuu niin pian kuin se normi, jota sen uhmakkuus herjaa osoittautuu illuusioksi. Pelkästä uhmakkuudesta ei seuraa selkeämpi normi, vapaus tai viisaus, vaan rähmällään oleva pakkoliikkeenomainen olkinuken häpäisy. Tämä jatkuu niin pitkään kuin äly on voimaton päästämään ruumiin katiskasta. Koko kuvion tylsyys ja yksinkertaisuus estää sitä enemmän virheen tunnustamisen mitä suurempi on paisunut ja loukattu kunniantunto. Saavutetaan narsismin huippu: maailmanloppu näyttäytyy houkuttelevampana kuin vain oma loppu.

10.12.2011

Kirjoitan liian vähän salaista päiväkirjaani ja liikaa tätä julkista. Tässä en osaa kirjoittaa intiimillä äänellä.
"Olen kävellyt arvaamattani siihen paikkaan, jossa ihmistä ei puhuttele enää kovin herkästi mikään. Paikkaan, jossa itsensä ilmaiseminen on keskenkasvuista egoismia. Runojen kirjoittaminen hävytöntä rietastelua ja oman kilven kalistamista. Laulaminen pillunvonkaamista." A. W. Yrjänä: Päiväkirja 17.2.2005

JA NYT TULEE SE UUTINEN

Filosofin (Solovjev) mukaan miehen ja naisen välinen rakkaus ei tällä planeetalla (Tellus) ole toteutunut vuoteen 1890 (!) mennessä vielä kertaakaan (!). Yksikään syntynyt ihminen ei siis ole ollut "rakkauden hedelmä" sanan varsinaisessa merkityksessä. Homoseksuaalisesta rakkaudesta Filosofi (Solovjev) ei lupaa tätäkään vertaa: nimittäin, että miehen ja naisen välinen rakkaus olisi mahdollisesti keksittävissä, jos ihmiskunta kehittyisi... niin kuin tieteelliset ja taiteelliset ideat on keksitty kehityksen myötä. Homoseksuaalisesta rakkaudesta Filosofi ei sano, olisiko se mahdollisesti keksittävissä.

Filosofin mukaan rakkaus on tällä planeetalla, tänne syntyvillä, syntymäilluusio, jonka täytyy välttämättä murentua. Rakkaus ei näissä oloissa ja näillä objekteilla voi muodostua kestäväksi, mistä suorana seurauksena on kuolevaisuus. Ironinen tietoisuus tästä planeetan toistaiseksi murtamattomasta morfogeneettisestä kentästä on pahan idea; samalla kun tuon ironian kohde on tietämättömyys kentän murtumattomuudesta. Tämän sitkeän tietämättömyyden täytyy johtua jostakin, yliajallisesta muistamisesta, josta päätellään sielunvaellus.  

Minä päättelen: Koska rakkaus ei voi kestää kohteiden ainutlaatuisuutta, ja koska sen intensiteetti edellyttää kohteiden mahdollisimman suurta erilaisuutta, on ainoa mahdollisuus se, että kohteiden ainutlaatuisuus vähenee siinä suhteessa, että kaikki kohteet ovat enemmän rakastettavia ja rakkaudentunteelle alttiita, samalla kun ainutlaatuisuus lisääntyy siinä suhteessa, että kohteet ovat enemmän erilaisia keskenään. Ja lopulta rakkaus olisi vain riemastuttavaa diversiteettiä ohjaava voima.

Mutta morfogeneettisen kentän kollektiivinen tietoisuuskallio ei murru, ellei jokin yksi tietoisuus murra sitä ensin.
Tällainen kirja näköjään ilahduttavan oikein kanonisoikin Gurdjieffin ja Solovjovin saman filosofisen tradition edustajina. Solovjovhan on selkeästi Gurdjieffin opettaja.

Mikä ihmeen kirjasarja tämä toisaalta muuten on?

9.12.2011

Informaaatiosodassa "hyvin informoitu"
tarkoittaa henkilöä jolla on paljon
informaatiota johon suhtautua suurella
epäluottamuksella.

Paljon informaatiota informaation epäluotettavuudesta.
auringonsukeltajanaiset

ENNEN KANSAINVÄLISEN "INNOVATION AND MANAGEMENT" -KONFERENSSIN ALKUA

pyysin jotakuta opastamaan toilettiin, jota en itse löytänyt. Toiletti oli suuren sokkeloisen rakennuksen toiselta puolella. Menin sisään ja opas häipyi. Pönttöä ja paperia en löytänyt. Oli jonkinlaisia korokkeella olevia ovettomia välisermein eristettyjä altaita, joiden pohjalla oli nyrkin mentävä reikä. En oikein voinut pidätellä isoa hätää. Oli silti lähdettävä etsiskelemään paperia. Sain selville, että yliopistorakennuksen katutasossa on kauppa, jossa vessapaperia myydään. Mutta minulla ei ollut ruplia. Kerjäsin käytävällä jonkin aikaa, ja sain opiskelijoiden lahjoituksista kokoon tarvittavan summan. Yritin löytää takaisin vessaan. Se osoittautui hankalaksi. Miten toimisin? Jos en löytäisi takaisin nopeasti, kakka tulisi housuun. Ehtisinkö vaihtaa hotellilla vaatteet ennen esitelmää? Löysin vessan. Ketään ei näkynyt, kuulunut. Yritin päätellä miten tarpeet olisi tehtävä puku päällä tässä oudossa ovettomassa altaassa. Entä, jos kansainvälisen konferenssin tuttuja, vaikka se saksalainen von Helmhotz-yliopiston professori, tulisi ovesta juuri kun möyrin puvunhousuineni paskassa? Hätä ei antanut tilaisuutta kuvitella kauemmin. Nojasin seinään ja aloin ripuloida: vatsa mennyt pahasti sekaisin edellisen illan tarjoiluista. Selvisin toimituksesta kaiketi enimmälti likaamatta vaatteitani. Allas oli hirvittävässä kunnossa. Päätin jättää sen siivoojille, esitys oli alkamassa. Ovella tuli mieleen: entä jos professori astuu sisään samalla ovenavauksella? Päätin sittenkin siistiä allasosastoa hieman. Löysin kaapista vesisangon. Heitettyäni viitisenkymmentä litraa vettä koppiin, se alkoi näyttää paremmalta. Edessä oli vielä haaste löytää konferenssisaliin joutumatta ikuiseen silmukkaan harhailemaan pitkin yliopiston käytäviä.
Tyttären hiuksissa oli kasvava känkkäränkkä, joka toistuvasti kytkeytyi kuin raiteet pääsemättömäksi mielentilaksi. Nyt, pää kaljuna, on vain hetkien avoin vaellus.
Eilen meinasin saada kaksi kertaa turpiini: ensin homofoobilta ja sitten kommunistilta.

LAINSÄÄDÄNNÖN VALVONNAN LOPETTAMINEN

Jos USA:n, Ranskan ja Iso-Britanian entisiä ja nykyisiä johtajia ei voida tuomita kansainvälisessä sotatuomioistuimessa pitkiin vankeusrangaistuksiin tai mieluiten kuolemanrangaistuksiin, koko kansainvälinen sotatuomioistuin menettää kaiken arvovaltansa ja uskottavuutensa. On järjetöntä tuomita pikkutekijöitä, jos todellisia ihmiskunnan vihollisia, ihmisyyden ja biologisen elämän herjaajia ja pilkkaajia ei esimerkinomaisesti kyetä rankaisemaan edes jotenkin heidän ennenäkemättömän ilkiömäistä, saastaista ja sairasta rikoshistoriaansa vastaavalla tavalla. Jos ihmiskunnan alinta pohjalastia ei saada vastuusen teoistaan, on ylipäätään turha jatkaa rikosoikeuskäytäntöjen ylläpitoa. Koko lainsäädännön valvonta voidaan yhtä hyvin lopettaa. Minkäänlaista moraalista perustetta sille ei ole löydettävissä.

Tällaisella totaalisen rankaisemattomuuden ilmapiirillä on vaikutuksia, ei ainoastaan nyt elävien ihmisten elämään, vaan myös tuleville sukupolville. Jos suurimmat rikolliset ihmiskuntaa vastaan päästetään kuolemaan luonnollinen kuolema, tulkitaan heidän tekonsa teleologisesti anteeksiannettaviksi, mikä lisää historian toistumisen riskiä ja vähentää kykyä vastustaa historian toistumista.

Yhdysvaltojen tulisi nyt toimia kapitalismin suhteen samoin kuin Saksa on toiminut natsismin suhteen toisen maailmansodan jälkeen: kapitalismin ehdoton kieltäminen, kaikkien kapitalismiin viittaavien ilmaisujen, julkaisujen ja esillepanojen kieltäminen. Päätekijöiden tuomitseminen (näytösluonteisesti) kuolemantuomioihin ja todellisiin elinkautisiin, ja talousrikosten määrittely koskaan vanhentumattomiksi.

ELOKUVAN VUOSISATA

Kappelin matalalla päidemme yläpuolella olevasta ikkunasta

Silmiämme häikäisee luolan tulen suora valo

Aavevoimat esiintyvät Auringon takaa

Aurinkoon päin suuntautuva kiihtyvyys

Hyökätä Auringon kaupunkiin

Tappaa Auringon karjaa

Tonnin painoisia typhoonmeduusoja

Ne hallitsevat rannikkoa kuin masennus

Tuhoavat maan Japanissa

Merimiesten mukaan ilmaston lämpeneminen pilaa meren

Ulapalle ilmestyy pureskeltavaa jäätikköä vaniljakastikeessa

Ja hänen iloiset valtoimet kiharansa leviävät tilaan

Kuin mustan auringon myrkylliset spiraalit

Tämä ei todellakaan ole luolan tulten polttama tasanko, jolta voisi paeta

Mitään todella elävää ei siedetä täällä

Käärme luikertelee silmään ja rakastaa sinut heikoksi

Ei vain pilvet vaan myös kalkkikivi asettuu auringon eteen

Suuri rupisammakko, joka ei hypää

Olisit edes iso meteori, joka peität auringon

Ja pakotat idiootit turvautumaan lämpökameroihin

Koko Aurinkoa ei ole olemassa

On vain luolan tulet

On kaikkea uutta auringon alla

Matkapuhelintukiasemafossiilit

Kultainen kruunu, sädekehä, revontulihässäkkä

Maan navoilla voimakkaissa sähkönpurkauksissa sirisevä

Tuhansien vuosien viettäminen luolassa

Ei olisi haitaksi jos muistaisi Auringon

Tai osaisi edes kuvitella, paeta

Olematonta olemista todellisiin kuvitelmiin

Luolan tulissa häikäistyy sokeutuu

Varjoista näkee tarkemmin

Muuttuako lepakoksi, seurata

Aurinkoa varjoista

Auringon noustessa on juostava

Pimeyden syliin

Kuljen Auringon suuntaan

sen kaikkivaltiaan katseen alla

Pimeyden matkassa kohti Argenttiinaa

Jotakin kohdataan ennen pitkää

Puhutaan että suuri kuivuus

Sitä en voi tietää

Ja jos pilvi tulee luolan tulten eteen, se tuhotaan

Kuin suurena parvena projektorin peittävä tuhohyönteinen

Jos fotonit olisivat materiaa, lamput täyttyisi

Voisi uskoa tähtien olevan luolien

heijastuskuvia taivaankannessa

Tässä on herra Arvoitus

Loistava lika

Leijonaisä, tiikeriäiti

Aurinkojen Aurinko

Tuhannet paahtuneet ihmishahmot keinuvat rannalla

Häiriöttömän tanssimusiikin kohinassa

Auringon loppu on kaiken elämän loppu

Kohdatkoon hän sen Troijan sodan sankarien tavoin pystyssä seisten

Kunnes lähettävät sielun tutkivalle viranomaiselle

Valoon tunnistettavaksi 

Poikasen ensimmäinen velvollisuus on viedä

Kuollut isänsä auringon alttarille ja polttaa hänen ruumiinsa myrrhassa

Enin ihmisjoukko ei näe tässä ihmeteltävää

Ei mitään neitsytluita tai eläimenjälkiä

Kasarmipihalla tyylitöntä kesäistä surinaa

Työhevoset kävelevät pilttuista sokeina aurinkoon

Illalla niiden ei tarvitse edes itkeä

Paso makaa tervantuoksuisella lankkulattialla

ja pitelee mustaa maksaa kädessään

Junanvaunun liukuoven raosta purkautuu valoa

Ei mitään uusia lauseita auringon alla

Ei mitään Kristuksen ihmetekoja

Vain David Rockefellerin kuudes sydäntransplantti

miljoona rakastavaa ristiinnaulittua mykkää sydäntä

Suurilla autoillaan ohi jyristeleviä onnellisia koodareita

Elokuvasäätäjiä ja pankkiireita

Uima-allasbileisiin kiiruhtavia lähetyssaarnaajia

Joita ei voisi vähempää kiinnostaa

Taivaalla satelliitti

Venus peittää jotakin

Tiheä puuvillakerros

Kokonaamarirakkaus

Mies joka etsii kahta naista

Nainen joka etsii yhtä harrastekoiraa

Superkylmä

Transistori

Tälle metsälle on vaikea löytää omistajaa

Harakalle kaikki kirkas edustaa voimaa

Geneettinen kyvyttömyys vastustaa kirkkautta

Kristityn sarvet lentokonemetallia

Samassa soljuu pilvi projektorin edestä

Elokuva jatkuu

Tuon yksinäisen laukauksen komea jyrähdys

Luolan tulen kirkas loiste sulaa rohkaisevaksi vaikutelmaksi

Valkokankaalla

Kaukana ollaan tässä vielä sodan aistillisesta kuvauksesta

Olisipa edes naisia. Aika kuluu juomingeissa.

Saisipa edes tapella.

Tässä mantereenkokoisessa jääkaapissa

Auringonsäteiden pigmettiloka

Epätasaisesti lumipeitteinen leopardi

Talvisäätilanteessa savannin halki

Havaintoa voi epäilla 

Miksi Boldini olisi muuttanut Priisiin maalaamaan kaunottaria

Jos niita olisi loytynyt Roomasta

Autoilijat pujahtavat tyttojen kanssa aamupaivan

Pensaiden varjoihin tyydyttamään tarpeita

ettei mikään olisi heille vierasta
Miksi kirjoitan jatkuvasti asioista, joista minulla ei ole paljonkaan tietoa tai henkilökohtaista kokemusta? En lisätäkseni toisten ihmisten vastaavan suuntaisia ennakkoluuloja, vaikka niin siinä joskus tapahtuu. Pikemmin luodakseni lähtöoletuksia, hypoteesejä ja käsityksiä, joita kokemuksen karttuessa korjata. Luoda tiheä rakenne havainnoille: abstrakti käsitysten puu, jonka oksien todellisia paikkoja havainnot voivat muokata.

8.12.2011

Ennen luultiin, että asia on näin. Ja nyt tiedetään että asia on näin. Monien harharetkien jälkeen. Eikä sitä nytkään tiedetä.

VANHAN VALOKUVAN KAUNEUDEN IDEA

by Google.

Kuvitelma Johannes Kastajasta: anna määrän vakuuttaa itsesi.

APOKALYPSI JA HOMOSEKSUAALISUUDEN TINTTATIMANTTI

Saako homoseksuaalisuudesta kieltäytyä, ja paljonko se maksaa? Tämä on varmasti jokaisen nyt elävän nuorukaisen mielen tärkeimpiä kysymyksiä. Mitä, jos homoilusta kieltäytymisen hintana on koko elämä? Onko viisaampaa valita itsemurha kuin homoilu?

Nämä ovat vaikeita kysymyksiä, varsinkin kansakunnalle, jolla ei ole pätevää filosofiaa.

Ne jotka julkisesti esiintyvät homoseksuaaleina ovat homoseksuaalien kerma: rehelliset ja viattomat, antinietzscheläiset. Mutta yhtä kaikki he ovat heikompia osapuolia ja saman yhteiskuntasopimuksen piiriin vahvempien salassa pysyvien osapuoliensa kanssa kuuluvia. Tämän yhteiskuntasopimuksen ydin ja aurinko on egoismi -- ovelasti monin tavoin hunnutettu egoismi -- ja sopimusrikkomus on sellainen heteroseksuaalinen eroottinen rakkaus, joka murskaa egoismin. Tietenkin on heteroseksuaalisen käyttäytymisen muotoja, jotka eivät horjuta egoismia. Rakkaus, sen mystisessä energisoivassa merkityksessä, täytyy vain sulkea pois -- niin kuin suljetaan pois puhdas energiamuoto -- ja planeetan tulevaisuus -- pelkästään öljymiljonäärien itsekkäiden intressien takia.

Tilanne on nyt sellainen, etten tiedä pitäisikö miesten jatkuvasta flirtistä kaduilla ja kujilla, kaupoissa ja kekuksissa punastua, jottei syntyisi vaikutelma seksuaalisesta kylmyydestä.

Ufassa nuori kaunis poika ei voinut käsittää, kun kerroin hänelle, etten ole kiinnostunut pojista seksuaalisesti. Vietimme kuitenkin hauskaa iltaa, eikä hän menettänyt uskoaan. Ihmettelin sitä. Kekseliäästi hän kutsui paikalle naispuolisen ystävättärensä houkutuslinnuksi. Kaiken tuon lopulta myönteisen vaivannäön edessä tuntui nololta, jopa röyhkeätä kieltäytyä hänen nuoruutensa suloista. Pyytelin asiaa suruissani anteeksi ja valitin surkeasti rajoittunaisuuttani, kenties silkkaa typeryyttäni... toin myös esille jonkinlaisen geneettisen sairauden tai patologian mahdollisuuden, joka estää homoseksuaaliset suhteet ja suosii vain romanttista ylimaallista rakkautta. Hän otti mitä vilpittömimmän selitykseni jonkinlaisena pilantekona ja loukkauksena, joka vaatii suorastaan hyvitystä ja kostoa. Kävellessämme Ufan talviyössä tuli mieleen, että kenties juuri nämä olivat Kari S. Tikan viimeiset sanat. Nuoren kauneuden ja ylepeyden kiehuminen vanhan miehen pöllämystyneen ja onttouttaa kumisevan jalomielisyyden edessä -- jalomielisyyden joka on kuitenkin täysin aitoa ja hengen sanelemaa -- sen kaltaista, jonka vienosta ja varovaisesta varjelusta (kaikkea egoismia kavahtaen) joudutaan kuitenkin aina tässä maailmassa (vaikka miten hiirulaisena eläisi) pääalassuin ristille riippumaan.

Homoseksuaalisuuden kosmostimantissa, jossa nyt ollaan, heteroseksuaalinen absolutismi käy kalliimmaksi kuin mikään toinen elämänmuoto. Sillä jos ei persettä jaa, se maksaa ja paljon, joka hetki enemmän. Asemina, jalansijojen menetyksinä, silkkana rahana.

Ja jos ei fyrkkaa ole tai ei kestä äärimmäistä köyhyyttä (lopulta katukerjäläisyyttä?) perse laulaa iloisesti kuin talitintti talvilyhteessä.

FRIPPEILYÄ JA INFEKTOITUNUTTA SIENISALAATTIA

2011-12-07(1

     

2011-12-07(2

     

2011-12-07(3

     

2011-12-07(4

     

2011-12-07(5

     

7.12.2011

TUHAT KUVAA KERTOO ENEMMÄN KUIN YKSI SANA?

Googlen uusi kuvahakuominaisuus, joka etsii annetun kuvan kaltaisia kuvia, on vispoilijan peruspalikka.

Esim. haku kuvalla:


Vielä kun saisi tästä hakutuloksesta suoraan diaesityksen, jossa yksittäisen kuvan näyttöä koko ruudulla tai videoscreenillä pystyisi säätämään tai varioimaan tuloksen mukaan. Samalla voisi improvisoida freesoundilla ambienttia... ja spiikata Google Translaten puhesynteesillä kaikilla maailman kielillä.

Muista esimerkkejä:
1

2

3

4

5

6

7

8
kuten sananvastuun ja ihmisvelvollisuuksien halventamista ja yhteiskunnallista nukuksissa oloa.

YHDYSVALLAT TEKEE SIVISTYNEESTÄ SUHTAUTUMISESTA HOMOSEKSUAALISUUTEEN YHÄ VAIKEAMPAA

politisoimalla homoseksuaalisuuden. Vanha tunnettu sotilasviisaus on, että uskollisimpia palvelijoita ovat homoseksuaalit, koska heille merkitsee vain seksuaalisuus, mutta toisin kuin heteroille, seksuaalinen rakkaus ei homoille tarkoita erilaisen rakastamista, vaan samanrakkautta. Samanrakkaus taas ei murskaa egoismia, niin kuin erilaisen rakkaus. Seksuaalisuudella täydellisesti hallittava egoismi on näppärä talutushihna maailmanimperiumin valmistelijoille. Yhdysvalloissa on nyt keksitty tämä ikuinen valtioviisaus.

Itsenäisten valtioiden täytyy nyt todella hieroa aivonystyröitään: miten samalla kertaa olla syrjimättä homoseksuaaleja ja välttää vakava maanpetturuus? Koskaan aiemmin tähän kysymykseen ei ole löydetty muuta sotilaallista ratkaisua kuin homoseksuaalien yksiselitteinen syrjiminen keskeisistä tehtävistä. Tietenkin puhtaasti sotilaallinen näkökohta on samalla kertaa ainoa syy maailmanhistoriassa, jonka perusteella homoseksuaaleja on syrjitty. Eihän mitään muuta järjellistä syytä voi ollakaan.

6.12.2011

2011-12-06(1

     
eschews = luo puitteet seuraavalle cocktailillesi
Ellei taantumista aika ajoin osattaisi tehokkaasi markkinoida edistymisenä, olisimme oleet aina paratiisissa.

Riittävän turmeltuneelle pennulle vahingonilo on ainoa ilon muoto.

**

Viimeyön unet tapahtuivat jyrkässä maailmassa. Uni päättyi siihen, että menin pesemään jotain ämpäriä tuossa kylän keskustassa olevaan maantieojaan. Astuttuani veteen vajosin jalkojen osumatta pohjaan, en kehdannut huutaa apua, ja lopulta ikäväkseni hukuin.

RUNOUDEN VAARALLISUUDESTA

"Священная книга не говорит, женился ли Авраам на Саре в силу пламенной любви, но во всяком случае Провидение ждало, когда эта любовь совершенно остынет, чтобы от столетних родителей произвести дитя веры, а не любви."Владимир Соловьев: СМЫСЛ ЛЮБВИ

Vanhemmassa kulttuurissa, jossa on jo tehty luokattoman paljon harharetkiä, ja aina löydetty takaisin tielle, kehittyy terve ymmärrys runouden ja kaikkinaisen vapaa-ajattelun turmiollisuutta kohtaan. Ymmärretään, että yksi säe, voi mennä sillä tavalla pieleen, että sen korjailu kestää vuosituhannen. Siksi millekään runouden kaltaiselle on vaikea saada huomiota siellä, jossa on siirrytty jo primäärisen tason viestintään, ja jossa jo katsellaan ideoita läsnäolevina silmien edessä, eikä vain haaveilla niiden lihaksi tulemisesta.

Tarkoittamani kokeellinen runous on periaatteessa suunnattu jo tälle tasolle. Se ei yritäkään enää viedä primäärisen viestinnän paikkaa hakkauttamalla itseään kiveen, vaan jatkuvana liikkeena se ehdottaa ainoastaan näkökulman liikkuvuutta, silloin kun se mitä katsotaan on jo valmiiksi meditoituna silmien edessä. Tarkoittamani kokeellinen runous on siis eräänlainen meditaation väline, joka kaihtaa ottamasta itsetarkoituksen roolia. Se on toisen asteen taidetta, unien tulkinnan taidetta, joka pitää jo maailmoja ja niiden suoria reflektoimisia samanarvoisina unina, ja joka pitää todellisena enää suoraa yhteyttä kosmiseen lähteeseen, joka on kaikkien muotojen lähde, mutta sinänsä kaiken esittämisen ulkopuolella.

**

In older cultures, which has already been a lot of self-destructive wars and other bias trips, and which in spite of everything has found path back on the road, has developed a fine understanding of perniciousness of poetry and all forms of free-thinking. It is understood that one verse can go wrong so many ways that correcting it (especially by voting) could lasts millenniums. Therefore, suspicious presentative forms, such as poetry, has difficulties to get attention out there, in collective consciousness as rock, which has already moved from the secondary level to a primary level of communication, and which is already face the ideas themselves, not only illusions of their impure incarnations.

Within the meaning of experimental poetry, as I recognize it, is targeted to this level. It does not even try to take place of the primary communication by carving itself to a stone, but be a continuous movement from form to another: it suggests only the mobility of perspective of senses, when the object is already meditated to be availeble and sensible. Meaning of experimental poetry is to be a sort of meditation tool, which denying to take any head role. It is a secondary school of dreams: the interpretation of dreams, which regard worlds as a dreams and their reflections as equal dreams, using them as a secondary sources, while holds direct contact with the "cosmic source", which is the source of all forms, per se, but everything outside of the straight objective observation and presentation.


"Сознавая, как и животное, пережитые и переживаемые им состояния, усматривая между ними ту или другую связь и на основании этой связи предваряя умом состояния будущие, человек, сверх того, имеет способность оценивать свои состояния, и действия, и всякие факты вообще не только по отношению их к другим единичным фактам, но и ко всеобщим идеальным нормам; его сознание сверх явлений жизни определяется еще разумом истины." Владимир Соловьев: СМЫСЛ ЛЮБВИ

5.12.2011

Kappas, Augustinus tässä toteaa, että Platon tunsi pyhät kirjoitukset, eli raamatun, korvakuulolta ja ulkomuistista, koska hänelle Raamattu oli tuttu ainoastaa tulkin välityksellä suusanallisesti käännettynä.

VLADIMIR SOLOVJOVIN RAKKAUDEN TARKOITUS

Solovjovin lopullinen vastaus sukupuoliinjakautumisen fenomenologiaan.

4.12.2011

THE BUTTERFLY EFFECT (2004)

Asia on hyvin yksinkertainen:
jos haluat muuttaa tulevaisuutta
on ensin muutettava menneisyyttä.

TURVALLISUUDEN TUNNE PLANEETALLA

En luottaisi yhteenkään friikinnäköiseen -
he ovat joko itseään löytämättömiä uneliaita toheloita
tai aivokäyriltään juuri sitä miltä näyttävät.

Friikkien friikki on ensimmäinen luotettava taso.
verenkierron jumalatar

jättiläisen seksilelu

sisäänhengitettävä meduusa

kaikki tämä naisen hyvyys
on käden lämmössä

kaikki tämä rakkauden voima

karhukaisen mukavuusalueella
liito-oravien mukavuusalueella

anagrammieläimen asemassa
Että runoudessa nyt ylipäätään olisi mitään mieltä
pitäisi kirjoittaa vuoden jokaisena päivänä runo eri kielellä.

Сегодня я хочу поговорить о зоне комфорта

Положи меня смотреть на звезды
все это сила любви
формула любви, секреты принципа любви
это самое мощное оружие во всей вселенной

Положи меня на кровать
и накрой меня одеялом звезд

Положи меня на музыку звезд
обними своей гармонией
тронь мои губы пересохшие

Положи меня на лопатки
я готов вверх поднять руки
поиграем немного в прятки
затирая еще одни сутки

Положи меня на сердце твое
как печать перстнем на руку
рухнуло небо, державшееся на моих плечах
останови мгновение, сумасшедший Фауст

Положи меня на ветер
и закрой на миг мне веки
позабыв свои сомненья
я растаю на мгновенье
как сибирское лето

Положи меня на одра болезни
только с тем, чтобы тебя мог видеть
только с тем, чтоб утихло сердце
внять заботе, вкусить милость

Положи меня на полку ближе к небу - потолку
буду плакать и смеяться глядя на свою судьбу
у меня птички звенят сердце - как и всё это чудо

Положи меня на доски, разлетайся
страшный чалый, рот забив железной соской
разлетайся, воранье, в бой идет хулиганье!
разлетайся вместе с пеплом: не возвращайся никогда!

Положи меня на плиту усыпанную лепестками
и подожги, отправь меня в море
направь мой меч гнева против моего сердца

Положи меня на свою руку
или просто рядом с собой на бочок
даже у нищего лубви есть зона комфорта
- коробка из-под холодильника



**


Today I want to talk about the comfort zone


Lay me down to look at the stars
all that power of love
equation of love, secrets of the principle of love
the most powerful weapon in the universe

Lay me down on the bed
and cover me with a blanket of stars
Lay me down to the music of the stars
embrace the harmony
touch my lips parched

Lay me down scapulas to the ground
I am ready to give up
play a little hide and seek
overwriting one more day

Lay me down in your heart
as a sealed ring to the hand
collapsed sky, that was kept on my shoulders
stop for a while, you mad Faust

Lay me down on the wind
and close my eyelids for a moment
forgetting my doubts
I melt for a moment
as summer of Siberia

Lay me down on the bed of sickness
just so that you could see
just so that heart keep silent
to hear the care, to taste mercy

Lay me down on the highest shelf near the sky - the ceiling
I will laugh and cry looking at my fate
I have a birds ringing in my heart
- as everything it is a miracle

Lay me down on board, fly away
terrible roan, his mouth after scoring an iron nipple
scatter, crow gallery, hooligans goes battle!
fly with flying ashes: do ever not come back!

Lay me down on a plate strewn with petals
and burn: send me into the sea
right my sword of anger against my heart

Lay me down on your arm
or just next to you on the flank
even a love-beggars has their comfort zone
- A fridge box

VERNADSKI, NOOSFÄÄRI JA VENÄLÄINEN YKSIMIELISYYS

"Runous on sen sanomista mitä itse on käyttämällä sanoja rytmisissä kokonaisuuksissa." John Fowles: Aristos

"Paras syyttää kohtaloa koska se pani minut syntymään mahdottomaan maahan, jossa asuu hiukan yli kolme miljoonaa ihmistä jotka puhuvat kieltä jota kukaan muu maailmassa ei ymmärrä. Eikä siinä kaikki. Tässä samaisessa maassa puhuvat minun vanhempani toista kieltä, jota maan väestöstä ymmärtää vain kymmenes osa. Vanhempieni tapa ilmaista itseään on sitä paitsi semmoinen että vain sadas osa tästä kymmenennestä osasta osaa ymmärtää sitä. Itse asiassa vanhempani siis viis veisaavat kansan enemmistöstä. Mutta sen sijaan he jalosti suvaitsevat vihata koko Venäjän kansaa joka on heidän naapurinsa. Ja selvääkin selvempää on, että he eivät ole koskaan yrittäneet opetella venäjän kieltä, joten he eivät käsitä sanaakaan siitä mitä kaksisataa miljoonaa ihmistä puhuu ja ajattelee, ja he ovat siitä ylpeitä." Henrik Tikkanen: Kulosaarentie 8

Sen sanomista mitä itse on rytmisissä kokonaisuuksissa... Maailma ei ole yksimielisyyden paikka... tästä keskustelimme eilen Kari Aronpuron kanssa junassa... mutta venäläisillä on aina lopulta keino neuvotella yksimielisyys joka ei ole demokraattinen, tietämättömyyksien summaan perustuva kompromissi. Mikä on tuo dialektiikka joka ilman ainoatakaan sanaa voi polarisoida hetkessä 200 miljoonaa yksittäistietoisuutta? Siitä teknologiasta kirjoittivat Vladimir Vernadski ja Teilhard de Chardin miltei samanaikaisesti ja toisistaan tietämättä. Ja siitä, sen voimasta, ovat sangen tietoisia myös ne, jotka eivät halua tietää siitä mitään.
Kitaransoitto on hankalaa, koska on maltettava olla harjoittelematta, jos haluaa soittaa hyvin. Kaikki on muusasta kiinni. Ilman muusaa ei ole musiikkia lainkaan, ja muusan kanssa kaikki on silkkaa neroutta. Siinä prosessissa ei ole mitään järjellä tai tunteella hallittavaa elementtiä. Soitto on lopetettava kauan ennen monotoniaa ja pitkästymistä. Soitettava vähän joka päivä. Lopetettava heti, jos alkaa tutua hyvältä.

2011-12-04(1

     

ENSYKLOPEDISTI LOMONOSOV - VENÄJÄN LEONARDO

Ufanmatkamme melkein kaikissa keskusteluissa tuli se kohta, jossa Lomonosov sitä ja Lomonosov tätä. Muistaakseni kukaan ei tainnut jättää viittaamatta Lomonosoviin. Ufassa ei kristitty ihminen voi ottaa askeltakaan kompastumatta, ellei sano joka hetki jotain uutta ja ennenkuulumattoman terävää Lomonosovista. Täältä löytyy nälkäisimmille alkuun puoli hyllykilometria Lomonosovin alkuperäistekstejä maistiaisiksi. Tiukkaa universaalineroutta ja maailmanhengen jyrinään venäjän kirjakielen isältä. Venäjän kirjakielen Lomonosov tosin laati välityönään, aivan sivumennen tärkeämpien töiden lomassa. Niille, jotka haluavat aloittaa tavallani perusteista, tässä Lomonosovin Venäjän kielioppi vuodelta 1755.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com