31.10.2011

KRISTIAN BLOMBERG: ITSEKSEEN MUUTTUVA (2011)

Hannu Waarala ylistää Kristian Blombergin uusinta: "Edistyksen harha syntyy kielen epätarkkuudesta, ja naiivista suhteesta todellisuuden itse asiassa melko tuntemattomiin ja yllättäviin prosesseihin."
Juhana vauhdissa taas niin kuin aina. Siinä sitä runoa olisi, eikä sille pidä tehdä mitään.
Hän on piilottanut sisälleen olkinuken, ja vastaanottaa epätarkkojen laukauksia omilla kasvoillaan. Todellinen itse seuraa sivulta huvittuneena, tarkat huomaavat sen.

VOIMATTOMUUS

Kuljen kadulla ja katselen niitä jotka nyt kaduilla yleensä kulkevat. Osalla on tietoisuus, osa luulee että omalla järkeilyllä on jotakin merkitystä. Suuri osa on tasapainoisia organismeja, jollakin tasolla, järjissään. Pieni osa ei löydä mitään tasoa, jolla tasapainoilu onnistuisi. Yritän jäljittää mistä lähteestä eri olentojen tietoisuus on peräisin, onko yhteys katkonainen vai jatkuva. On sinänsä mahdoton käsittää mikä tätä kaikkea vielä pitää liikkeessä, vaikka sielu ja ydin on jo aikoja sitten sammunut. Vailla minkäänlaista reaalista tulevaisuudennäkymää kaikki vain jatkuu mekaanisesti kuin kaiku. Luominen on loppunut, luomisen energia on tyystin ehtynyt, jokainen hetki on pitkä askel taakse, tai jonnekin, kohti sellaista hämärää, jota ei kenties ollut edes kaiken alussa.

KONSTANTIN LEONTJEV

Korkeampi tietoisuus, puhtaasti paha, ja väittää itseään tulevaisuudeksi, Kristuksen pessimistisen lupauksen tai sen mitä Kristus ei luvannut mukaiseksi...

Mietin Konstantin Leontjevin vastinetta Dostojevskin Pushkin-puheeseen vuonna 1880. Leotjevin itsevarmaa profeetallisuutta... kuinka nuo hänen ennustuksensa ovat viimeistään nyt toteutuneet... kenties tarkemmin kuin kenenkään 1800-luvun profeetan? Kuinka hän toisaalta kiittää Karamazov-romaania oikean suuntaisena, mutta valittelee Dostojevskin henkilökohtaisen kehityksen hitautta suuntaa muuttavien tuloksien saavuttamiseksi.* Koko hahmon älyllinen ja filosofinen kristallinkirkkaus... mutta samalla munkkimainen epäilyttävyys. Leontjevilla on esimerkiksi sangen erikoinen ja venytetty näkemys platonisesta harmoniasta vastakohtien sopusointuna: hän ottaa tällaisen harmonian esimerkiksi kahden armeijakunnan yhteentörmäyksen... totaalisen sodan, ydinsodan olosuhteissa?

Vesa Oittisen toimittama 1800-luvulla ilmestyneiden keskeisten venäläisten artikkelien käännöskokoelma Venäjä ja Eurooppa: Venäjän idea 1800-luvulla (Vastapaino 2007), on esipuheineen epäilemättä tärkeintä meillä ilmestynyttä Venäjä-kirjallisuutta. Oittinen on esipuheessaan ennen muuta loistava opettaja. Kokonaisuutena kirja kykenee paljastamaan jotakin olennaista siitä, mitkä ovat erilaisten "venäjäluentojen" tai "venäjäsuhteiden" syvemmät yhä vaikuttavat perusteet.

Itselleni on ollut pitkään epäselvää - tai ei ainakaan täysin selvää - mikä itseasiassa on Venäjän jatkuvan epäilemisen metafyysinen perusta (jos reaalipoliittinen ennakkoluuloperuste jätetään syrjään). Tämä kirja tuo olennaista valaistusta kysymykseen (yhtä paljon epäilyn kohteesta kuin epäilijästä itsestään) lähinnä juuri Dostojevskin ja Leontjevin äärimmäisen kiinnostavassa dialogissa... joka on platonista dialogia... täysin eri äänilajissa kuin Sokrateen ja Thrasymakhoksen, mutta samasta aiheesta ja vähintään yhtä kovin (eikä pelkästään älyllis-argumentatiivisin vaan myös taiteellis-henkisin) panoksin.

Jos ajatellaan mihin äly yksin, kristallinkirkkaimmillaan voi yltää, se on yleensä jotakin enemmän kuin minun älyni... ja varsinkin sitä on syytä epäillä, mutta eri tavalla kuin minä epäilen omaa puutteellista vain hetkittäin toimivaa älyäni narsistismelankolisessa puuskassani.

Emotionaalinen referenssi musiikissa ja taiteessa yleensä (kaikkein ideaalisimmin käsitettynä) on puhtaan älyn epäilemisen perusta. Äly yksin johtaa harhaan silloin kun "evankeliumia julistetaan kaikkialla, mutta rakkaus alkaa kadota".













Torson idea: Fjodor Dostojevski kädet sidottuina. Patsas Omskissa.








*Leontjev huomauttaa myös, että Karmazovin ortodoksimunkit eivät puhu niin kuin todellisen ortodoksimunkit puhuvat: Dostojevski jostain syystä poikkeaa realismin vaatimuksesta seikassa, jota useimmat lukijat eivät voi tarkistaa. Itse olen aavistanut (pikemmin kuin pannut merkille... tietysti tietoni ovat tässäkin asiassa lähes äärettömän puutteelliset), että venäläiset naiset eivät usein (jos koskaan?) puhu tai käyttäydy niin kuin naiset Dostojevskin "realistisissa" romaaneissa, kun taas esimerkiksi Leo Tolstoin naiset ovat helpommin tunnistettavia venäläisen todellisuuden tyyppejä vuosisatojen yli.

29.10.2011

ESA MÄKIJÄRVI: KAUKAINEN MAA (2011)

Esa Mäkijärven uusin kokoelma on aluksi hämmentävä. Runo ei varsinaisesti viettele rytmin, lauseen, kuvan, muodon, idean tai ajatuksen tasolla. Se on kuin vieraskielinen runo, joka ei oikein käänny suomeksi. Vaivaannuttavaa olotilaa jatkuu uskalletun pitkään, mutta onneksi säkeet pysyvät lyhyinä ja kepeästi virtaavina. Vähitellen alkaa hahmottua Mäkijärven varsinainen taiteellinen keino: musiikillinen, rakenteellinen toisto. Sanat ja rakenteet voivat olla vaikka miten yksinkertaisia, mutta merkitykselliset erot ja samuudet alkavat hahmottua siinä, miten kaikki toistuu. Rauhallinen paikoin banaali ääni, joka aluksi tuntuu niin täysin tyhjyyttä kumisevalta, alkaa loihtia (viimeistään runon Sukellus hylkyyn paikkeilla) ympärilleen yllättävää viisauden auraa. Varsinkin kokoelman loppuosa on hyvin musiikillinen, itseasiassa juuri samassa mielessä kuin joku Mozart monissa teoksissaan kääntää banaalin melodisen itsestäänselvyyden rakenteen avulla yleisinhimilliseksi. On puhe siitä mistä (ei) voi puhua: jää lukijan tehtäväksi kuvitella se.

28.10.2011

JOS PUSHKIN OLISI SAANUT ELÄÄ KAUEMMIN...

"Jos Puškin olisi elänyt kauemmin, niin meidän välillämme olisi ehkä nykyistä vähemmän väärinkäsityksiä ja kiistoja. Mutta Jumala sääti toisin. Puškin kuoli täysissä voimissaan ja vei kiistatta mukanaan hautaan suuren salaisuuden. Ja me pyrimme nyt ratkaisemaan tuon salaisuuden ilman häntä."

"Venäläisen ihmisen kutsumus on kiistämättä yleiseurooppalainen ja yleismaailmallinen."

"Ja minä luulen, että myöhemmin me - tai emme tietenkään me vaan meidän jälkeemme tulevat venäläiset - ymmärtävät järjestään, että todellinen venäläisyys tarkoittaa nimenomaan sitä, että on pyrittävä ratkaisemaan lopullisesti eurooppalaiset ristiriidat, pyrittävä löytämään ratkaisu meidän sielumme kaipuuseen kohti yleismaailmallista yhdistymistä ja sisällytettävä siihen veljellisen rakkauden nimissä kaikki meidän veljemme, ja viimein on tuotava julki lopullinen aate kaikkien kansakuntien välisestä suuresta yhtenäisestä harmoniasta ja lopullisesta, veljellisestä sopusoinnusta kristillisen evankeliumin lain mukaisesti."

Fjodor Dostojevski, venäläinen moralisti

MASTER OF FINE ARTS

Venäläinen maalarimestari Aelita Andre räjähti suuren yleisön tietoisuuteen kypsällä tyylillään 9 kuukauden iässä. Nyt hän on nelivuotias ja valloittanut New Yorkin.

27.10.2011

NE

Wall Streetin valtaajien julistus:

"Lähestymme sinua, koska nyt hallituksiamme ohjailevat yhtiöt, jotka asettavat voitot ihmisten edelle, itsekkyyden oikeudenmukaisuuden edelle ja sorron tasa-arvon edelle.

Olemme rauhanomaisesti kokoontuneet tänne, kuten oikeutemme on, tuodaksemme nämä asiat esille.

Ne ovat vieneet kotimme laittomalla pakkolunastuksella, vaikka ne eivät olleet alkuperäisiä lainanantajia.

Ne ovat saaneet rankaisematta pelastuspaketteja veronmaksajilta ja ne jatkavat kohtuuttomien bonusten jakamista johtajilleen.

Ne ovat tehneet pysyväksi ikään, ihonväriin, sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan epätasa-arvon ja syrjinnän työpaikoilla.

Ne ovat myrkyttäneet ruuan tuotannon piittaamattomuudellaan ja ajaneet viljelijät ahdinkoon monopolisoitumisella.

Ne ovat keränneet voittoja kiduttamalla, eristämällä ja kohtelemalla julmasti lukemattomia eläimiä ja aktiivisesti piilotelleet tekojaan.

Ne ovat lakkaamatta yrittäneet viedä työntekijöiltä oikeuden neuvotella paremmista palkoista ja turvallisemmista työoloista.

Ne ovat pitäneet opiskelijoita panttivankeina kymmenientuhansien dollarien lainoilla koulutuksesta, vaikka se itsessään on ihmisoikeus.

Ne ovat jatkuvasti ulkoistaneet työvoimaa ja käyttäneet ulkoistamista keinona leikata työntekijöiden palkkaa ja terveydenhoitoa.

Ne ovat lobanneet oikeusistuimia saadakseen yhtiöinä samat oikeudet kuin yksilöt, mutta ilman vastuuta ja rangaistavuutta.

Ne ovat käyttäneet miljoonia dollareita lakimiesarmeijoihin, jotka etsivät niille keinoja pyristellä irti työntekijöiden sairausvakuutussopimuksista.

Ne ovat myyneet yksityisyytemme hyödykkeeksi.

Ne ovat käyttäneet armeijaa ja poliisia estääkseen lehdistönvapauden.

Ne ovat harkitusti jättäneet vetämättä takaisin viallisia tuotteita, vaarantaen ihmisten hengen voitontavoittelussaan.

Ne määräävät talouspolitiikasta huolimatta niistä katastrofaalisista virheistä, joita niiden politiikka on tuottanut ja yhä tuottaa.

Ne ovat lahjoittaneet suuria rahasummia poliitikoille, joiden pitäisi valvoa niitä.

Ne torjuvat vaihtoehtoiset energiamuodot pitääkseen yllä öljyriippuvuutta.

Ne estävät ihmisten henkiä pelastavien rinnakkaislääkkeiden pääsyä markkinoille suojatakseen investointeja, jotka ovat tuottaneet suuria voittoja.

Ne ovat tieten tahtoen peitelleet öljyvuotoja, onnettomuuksia, väärennettyä kirjanpitoa ja lisäaineita tavoitellessaan voittoa.

Ne pitävät mediavallallaan ihmiset tarkoituksellisesti väärien tietojen varassa ja pelokkaina.

Ne ovat tehneet sopimuksia vankien murhaamisesta, vaikka heidän syyllisyydestään olisi esitetty vakavia epäilyksiä.

Ne ovat pitäneet yllä kolonialismia kotimaassaan ja ulkomailla.

Ne ovat osallistuneet viattomien siviilien kiduttamiseen ja murhaamiseen ulkomailla.

Ne jatkavat joukkotuhoaseiden suunnittelua saadakseen valtiolta sopimuksia.

Maailman ihmiset,

me, Vapauden aukiolla Wall Streetiä valtaavien yleiskokous, kehotamme teitä käyttämään voimaanne. Käyttäkää oikeuttanne rauhanomaiseen kokoontumiseen; vallatkaa julkisia tiloja; luokaa prosessi, jolla vastata kohtaamiimme ongelmiin, ja kehittäkää kaikkien toteutettavissa olevia ratkaisuja.

Me tarjoamme tukemme, asiakirjoihin perustuvat todisteet ja kaikki käytettävissä olevat resurssimme kaikille yhteisöille, jotka ryhtyvät toimintaan ja muodostavat ryhmiä suoran demokratian hengessä.

Liittykää meihin ja saakaa äänenne kuuluville!"
Kansojen veljeys ja tasa-arvo voittaa lopulta koska mikään muu ei voi voittaa. Toisia alistamaan pyrkivä kateellinen ihminen häviää, vaikka olisi koristeltu sivistyksen rippeisiin. Veljeys on myötätuntoa ja veljeys on vastavuoroista. Ei pidä nauttia kenenkään toisen häviöstä, jos ei itse aivan kohta halua häviöstään nautittavan. Ei pidä myrkyttää kenenkään sydäntä, jos ei aivan kohta toivo omaa sydäntään myrkytettävän. Eikä pidä innostua pahasta, ei suoda pahaa elävälle.

25.10.2011

KUILU JA HEILURI

Sairas vailla sairauden tuntoa. Ja lääkärin havainto siitä sairaudesta, sen laajuudesta, vakavuudesta, havainto joka on itsessään sairaus, ja paljon lamauttavampi. Ja sairaan viha itsensä tuntijaa kohtaan, havaitsijaa kohtaan. Mielisairaalan demokraattinen enemmistö, joka tuomitsee hullun hulluksi.
Kun mietin Richard Wagnerin antisemitismiä, mietin missä määrin myötätunto perustuu vastavuoroisuuteen.
Parviaisen hulluuden kiistäminen on näköjään paheksuttava ja provosoiva väite. Laajensin ja editoin edellistä merkintääni aiheesta.

KARI HOTAKAINEN: HUOLIMATTOMAT (2006)

Kari Hotakaisen romaanin Huolimattomat (2006) aihe on tärkeä, mutta henkilöt yksinkertaisia. Ihmisen sielua vammautetaan, jotta se olisi helppo piirtää. Ja kun se on piirretty, se on vanki. Mutta oikea ihminen on monitahoinen, arvoitus, sellaisia ei suomalaisissa romaaneissa juuri tapaa. Siksi romaani palvelee usein niitä, jotka saavat huvia vammauttamisesta ja vammaisen tarkkailusta.

Muuten Hotakaisen romaani on vetävä ja hyvä. Yksinkertaistaminen palvelee myös napakkaa lausetta ja selkeitä dekkarimaisia suhteita. Aihe on tärkeä: suomalaisen yhteiskunnan, pornoteollisuuden ja ihmiskaupan kohtaaminen. Näiden teemojen keittiöpsykologiasta Hotakainen saa paljon, lähes kaiken irti. Mutta siihen se jää ja elämän arvoitus on toisaalla. On kaikkea uutta tämän auringon alla: matkapuhelintukiasemistakaan ei tunneta fossiileja. On jotakin, joka liittyy teemaan, mutta jää Hotakaiselta huomaamatta. Pornoteollisuuskaan ei ole se vanhanaikainen ja sympaattinen, jota Hotakainen kuvaa, vaan se kasvaa joka hetki silmissä niin kuin Maata kohden syöksyvä planeetta Melancholia Lars von Trierin elokuvassa.

24.10.2011

MELANCHOLIA

Marco Ferrerin elokuvassa La grande abbuffata (1973) syödään. Neljä italialaista nössöä vuokraa linnan ja mässäilee itsensä hengiltä. On vaikea sanoa mihin elokuva tähtää tai osuu, ehkä italian kansaan, joka tapaa syödä itsensä hitaasti hengiltä kun nopeastikin voisi. Kyllästymisen syy ei silti ole yltäkylläisyys vaan olentojen oma tylsämielisyys. Pasolinin purevampi Salo (1975) lienee saanut tästä tylsistymisestä vaikutteita.



Jos elokuvahistoriasta täytyisi löytää yksi mahdollisimman täydellisesti osuva ja jotenkin aikalainen (vaikka sitten rinnakkaistodellisuuden) samaistumiskohde Sven Laaksolle, olisi Aki Kaurismäen Laitakaupungin valojen (2006) Koistinen hyvin lähellä.



Lars von Trierin Melancholia (2011) on parasta Trieriä. Elokuvan sanoma on siksi selvä, että julistamalla Trierin persona-non-grataksi (elokuvan eetokselle päinvastaisten ja vieraiden) pilapuheiden perusteella Cannes sysäsi itsensä outoon valoon.




**
Trierin aiheesta vuonna 2002 kirjoittamani missään aiemmin julkaisematon teksti. Alkuperäinen nimi oli "Maailmanloppu".


Melancholia


Suuri taivankappale oli ilmestynyt kuun rinnalle, pilviä vilahteli editse. Se oli kuuta lähempänä ja kirkkaampi. Auringon säteiltä kysyttiin voimia käydä siellä ja palata takaisin. Päivällä se oli näkymätön, mutta pohjana kaikille Maan puheille ja ajatuksille. Totuus siinä saapui maailmaan. Tiedemiehet selittivät, että se ilmestyy tasaisin väliajoin, ohimenevästi, melkein hipaisten. Minä luulen, että se tulee kohden. Vaan niinhän minä aina luulen. Mutta eikö se näytäkin siltä, että se tulee kohden? Tuo totuus… sanokaamme sitä vaikka totuudeksi… oi, katsokaa sen valtavuutta.

Kun nyt olemme joka tapauksessa päättäneet seurata mitä tapahtuu, pukeudumme sveitsiläiseen asuun ja ujuttaudumme huomaamatta keskelle toria. Olen jättänyt vyötäröltäni vihreän nauhan ja käsivarrestani punaisen nauhan. Kaulaltani olen jättänyt sikarilaatikon kannen, johon oli kuvattu nuori ihana mehiläiskuningatar. Otsaani ei korista läkkipalasesta leikkaamani daavidintähti, näkymättömällä langalla kiinnitetty. Hämärässä se ei näkyisikään.

Tällä hetkellä roikun patsaassa nähdäkseni paremmin. Atsteekkipapit ovat nyt pukeutuneina naamioihin. Heidän tehtävänsä on lähinnä vakuutella kaiken olevan ohimenevää. Kun on väkeä läsnä, hetkellinen helpotus tuntuu yhdenvertaiselta jatkuvan helpotuksen kanssa. Puheenaiheet ovat leuto säätila, josta jokainen on osallinen. Oi kuinka se onkaan valtava!

Olen valinnut asennon, jossa satatuhatta rautakeuhkoa hengittää niskaani vuorollaan. Joka mies tänä yönä kantaa yhtä totuuden kirjasinta käsipuolessaan. Kuuntakainen ehtoollisleipä ravitsee mielikuvitusta todellisella kauhulla. Jokainen unohtaa tärkeät menonsa.

Kello 23 atsteekkipapit joutuvat ankaran neuvottomuuden valtaan. Saamme todistaa uuvuttavan piinaavia tapahtumia. Monet saavat toisistaan kiusallista seuraa. Mahiläiskuningatar maataan avoimella torilla. Puhekumppanuus vaihtuu yninäksi, eskimot katoavat, keskustelu jää leijumaan. Päässä jauhaa loputon sisäinen juhlavastanotto. Sanoja, ilman kytkentää omiin korviin. Köyhät pyhäinhäpäisijät rukoilevat pyhän kosketusta.

Suuri verottaja –kaikella kunnioituksella– ei tällä hetkellä tarvitse suuriuhrisia lahjoja. Ei hätää, mutta miksi se tulee meitä kohti, meitä kaikkia, eikä auta vaikka me yhtenään nousisimme kahakoimaan tai ajelisimme suin pain golfkärryllä autiolle rannalle. Syntyy houkutus ajatella miten valostuva nautinto imaisee sammakoiden korvia huumaavan huudon, niiden sirkuskasvot, tässä kaksoiskuun ristihohteessa. Ja kun auguurit saapuvat päämaaliin, samat tiedot hekin antavat.

On niin vaikea löytää järjellistä perustetta. Selvästi tämä on ohimenevää, mutta miksi tämä tuska kulkee vakionopeudella meitä kohti? Eikö täydykin olla voimakas, kestääkseen tämän näyn. Atsteekkipapit eivät kulje kärsimyksen nöyrinä, alistuvin katsein, sokeaa tietä tässä kamalassa valossa kuten minä. Heillä on pimeänäkölaitteet otsallaan. Jos he tietäisivät mitä tuolla ylhänä tapahtuu, niin kuin sammakot tietävät, he näyttäisivät vain säälittäviltä hillittömässä ahneudessaan. Heillä on liian tarkat laitteet, joilta totuus on käpertynyt.

Mitää ei tapahdu aikoihin. Tuo läkkipellin palanen roikkuu tuolla kuun eteisessä maisemassa tämän elon hetken. Vielä se on himmeä ja kaukainen. Minä yksin sen näen, että se tulee meitä kohti. Miksi pitää heikon ihmisen silmien nähdä jotakin mitä ei mieli jaksa kantaa.

Ahneet sammakot kurnuttavat jo helpon voiton toivossa. Atsteekkipapeilla on ilonrypyt silmäkulmissa. Ohimenevää on kaikki. Sveitsiläiset menevät kotiin. Miksi he eivät odota kärsivällisesti ja katso mitä tapahtuu? Niin naurettavia nämä sielunvaelluksen naurettavat pelinappulat. Mutta olenhan aina sanonut, voi hyvä Jumala, peltikeuhkot asettuvat kaikkiin asemiin, taivaankappaleet vaihdetaan iskunkestäviin.

Ai niin. Unohdin kai sanoa kuka minä olen. Nimeni on vapahtaja Juha, mutta minua sanotaan vapahtajaksi, koska olen tullut vapahtamaan ihmisiä maan päällä.

Onko sitten jonkinlainen telluurinen totuus, että jos kansa voi liian hyvin, jos valta on liian holhoavaa ja kilttiä, kansa unohtaa itsensä, tulee tylsäksi, saamattomaksi, imbesilliksi ja verenhimoiseksi. Että massaihminen tarvitsee ympärilleen merkittävän määrään kauhua muistaakseen itsensä, jatkuvan sodan kaikki kaikkia vastaan, jatkuvan kidutuksen ja ruoskinnan, jopa maksullisen hengitysilman.

23.10.2011

PIENI KIRJANEN KATKERUUDEN VÄLTTELYSTÄ

Jussi Parviainen kirjoittaa satiiria. Ei parodista, koomista tai humoristista satiiria, vaan myrkyllistä, lasinterävää, ihmismielensumuista ja pelottavan haastavaa satiiria. Ei näennäistä selkeyttä vaan konstruoitua mysteeriä ja hulluuden estetiikkaa. Se, että hän kirjoittaa auki tämän maailman ääriarvoja ei ole hulluutta (provosoiva väite: onhan ulappa, jolla hän rypee taatusti hengenvaarallinen ja terveydelle haitallinen), vaan sitä mediarealismia, jossa me tavallaan kaikki elämme, ja joka koskettaa jokaista aikuista.

Tuon saastan käsittely oman henkilökohtaisen elämän kautta ei vain kuulu myötätuntomme piiriin. Parviainen on rikkonut roppa kaupalla yhteisön tabuja ja yhteisön myötätunto häntä kohtaan on kielletty. Ei saa edes ääneen lausua, että mies ei kenties ole menetetty tapaus, että voisi olla toivoa. Lääkäri, jollaista teeskennellään, ei saa antaa turhaa toivoa kuolemansairaaksi todetulle. Epidemia voi laajeta. Ja on tietenkin rajansa sillä minkä verran voi tuntea myötätuntoa potilasta kohtaan. Tsehovilainen lääketiede, jossa lääkäri ottaa potilaan sairaudet kannettavakseen ei usein tuota hyvää lopputulosta.

Mutta ilman Parviaistakin maailma on täydellisesti niiden välineiden hallitsema, jotka kaikin voimin lisäävät ja levittävät epidemiaa. Minusta näyttää siltä, että epidemia ei suinkaan ole tarttuvaa laatua, vaan ydinsäteilyn kaltaista: uhreja syntyy niistä jotka altistuvat säteilylle ja joilla on "taipumus". Parviainen kertoo ääneen sen, miltä säteilyannos tuntuu. Eikä tämä ehkä ole säteilyn alkuperäinen syy. Voidaan kysyä: onko säteilyn tarkoituskin vahingoittaa -- niitä joilla on "taipumus"? Ja millainen tämä "taipumus" oikeastaan on... voiko siitä lainkaan puhua? Mitä sanoo Mereshkovsky? Entä Leonardo? Gurdjieff ehkä sanoisi, että kysymys on tietynlaisesta magneettisesta keskuksesta. Entä mitä se tarkoittaa, jos "taipumusta" ei lainkaan ole? Millä kaikilla tavoilla pornoteollisuus... ihmisen lisääntymisfunktiota manipuloiva teollisuus... on sotaa, informaatiosotaa... joka haluaa ulottua geneettiseen informaatioon asti? Saana Uimonen on tyypillinen kala pornon jatkuvasti laajenevassa valtameressä. Hätkähdyttävä olento, joka toimii ihmeen määrätietoisesti, ja siinä miten groteskin selkeänä huumorina näemme tämän kaiken silmiemme edessä Parviaisen kautta pitäisi antaa ajattelemisen aihetta. Parviainen on lopulta, kaikista jälkikäteisjärkeilyistä huolimatta, kammottavan näytelmän häviäjä, kuin lyöty gladiaattori Colosseumilla.

Aihe, josta on kysymys, pornoteollisuus, sen logiikka ja kaikki sille rinnasteinen logiikka, ei ole vähenemään päin, vaan se kasvaa, silmissä, kuin Maata kohti syöksyvä planeetta Melancholia Lars von Trierin elokuvassa. Jotkut ovat epäilyttävän vähän huolestuneita tästä asiasta, ja kääntävät kaiken aikaa huomiota uhreihin. Uhrien syyllistäminen on fasismin retoriikkaa. Nämä tahot ilmeisesti eläytyvät mogulin tyytyväiseen asemaan. Mutta myös musta-Jussi on mielellään (tyhjätasku)moguli ja syyllistää julkisuudenkipeyden uhria Saanaa, joka ei voinut vastustaa hänen tarjoustaan. Lopulta, vaikka Maa kaikkine hygieenisyysongelmineen hylättäisiin, mitään ei tule tilalle, on vain tyhjä avaruus.

Jussin ja Saanan kaamea gladiaattoritaistelu näyttää tulleen tiensä päähän. Avioliitto ohi, maanpako. Ei tee mieli asettua kummankaan puolelle. Toivottavasti moni osaisi omassa elämässään ottaa tästä tragediasta opiksi. Äärettömän labyrintin muurin toisella puolella jatkuu aina sama tila.
"Estoiset rakensivat tämän maan. Tämä olisi rajattomien hyvä tietää. Ja jokaisen, joka näistä asioista jotain lausuu, on syytä olla huolellinen." Kari Hotakainen: Huolimattomat

22.10.2011

TABUT

Nykyaikainen demokraattiseksi sanottu yhteiskuntamme on läpikotaisin tabujen täyttämä. Tabuilla on erilaisia luokkia ja eri tabut koskevat eri yhteiskuntaluokkia eri tavoin. Tabut saattavat olla myös täysin yksilöllisesti määräytyviä: joillakin on oikeus rikkoa tabua julkisesti saamatta rangaistusta. Muutoin tabun rikkomisesta seuraa aina yhteisön rangaistus.

Tabun rikkominen, eli väkisinjulkinen keskustelu tabuaiheesta ei johda mihinkään muuhun kuin asian käsittelyn vastustamisen voimistumiseen. Vastavoima kasvaa mitä pidempään väkisinjulkista keskustelua jatketaan. Tabu ei poistu eikä voi poistua niin kauan kuin yhteisö on olemassa. Tabun rikkominen missään muodossa, edes huumorin varjolla ei saa yhteisön asenteissa tapahtumaan vähäisintäkään muutosta. Sanalla, järjellä, perustelulla, tieteellä tai väkivallalla ei ole tabuun pienintäkään vaikutusta niin kauan kuin yhteisö säilyy.

Esimerkiksi muutamia asioita, joiden käsittelyä vastustetaan voimakkaasti suomalaisessa yhteiskunnassa:
1. Miehen seksuaalinen emansipaatio.

2. Venäläisen kulttuurin positiiviset piirteet.

3. Homoseksuaalisuuden todellinen yhteiskunnallinen merkitys.

4. Sosialismin tai kommunismin positiiviset puolet.

5. Kolikon kääntöpuoli yleensä.

Globaalissa informaatiotilanteessa uusien kansainvaellusten aikoina kansalliset taburakenteet muuttuvat erittäin hankaliksi ja väkivaltaisiksi ylläpitää.
Melko läheltä kotiamme löytyi lähde, jonka vesi on juotavampaa ja virkistävämpää kuin mikään mehu, kivennäisvesi tai virvoitusjuoma. Saimme selville, että veden laatu on tutkittu äskettäin erinomaiseksi. Kannamme juomaveden kotiin säiliöissä. Ihmettelen suoranaista himoa, joka on minulle jo ehtinyt muodostua tuohon veteen.

AVIOLIITON JATKUVAN LYKKÄÄMISEN PUOLUSTUS

on avarampaa aika ajoin pohtia: mennäkö naimisiin vai eikö mennä?
kuin: erotako vai eikö erota?
ihmiset antavat toisilleen ajattelun aihetta

yli 400-vuotias islanninsimpukka, 9550-vuotias kuusi Taalainmaan kukkuloilla, 43 000-vuotias tasmanialainen pensaskasvusto

on pikkumaista toivoa elävänsä pidempään kuin joku toinen

HARHAILUN AKATEMIA

ellei ole varaa maksaa koulutuksesta
täytyy maksaa harhailulla

kaksi naista on yksi nainen, ykseys syvällä
kaksi naista enemmän kuin jaksan kestää

on vaikea selittää sodan tarpeellisuus
mahdollisesti ikuisen kostonkierteen

lopullisen ratkaisun tarpeellisuus, kysymys
jota kukaan ei kelpaa ratkaisemaan

YKSITYISTÄMINEN

Mikään inhimilliseen vapaaehtoisuuteen, hyväntahtoisuuteen, vilpittömyyteen, rehellisyyteen - muuhun kuin rautaiseen pakkoon - perustuva asia ei toimi, koska jokaiseen rakenteeseen on aina mahdollista soluttaa tyyppi, joka sievoista palkkiota vastaan osoittaa tämän.

Iankaikkisuus on täynnä pakkoa ja ehdottomuutta.

21.10.2011

LUMOOJA 3/2001

Pidin uudessa kirjallisuuslehti Lumoojassa julkaistuista Jermu Koskisen runoista. Lehdessä on paljon muutakin hyvää, kuten aina harkitsevaisen ja viisaan Tommi Parkon essee runouden virtauksista ja sukupolvien lyhyydestä.
Unohdin kaulaliinan junaan, itsetunto romahti.

Jos on lehtipuu, syksyllä pelkkä ranka.

Kastraation välttely ei ole vielä pilvenpiirtäjän rakentamista.
Pää täynnä typeriä valheita hän ajaa yhteisiä asioita
eikä edes tiedä olevansa prostituoitu.

Ei katuprostituoitua, joka kerjäläisen nähdessään ei kokisi halua sylkäistä.

Kun niille tarjoaa syötin, valehtelee jonkin surkean tunnustuksen, niiden silmät syttyvät eivätkä ne ajattele reaktioitaan. Opetetut verenhimoiset koirat haukkuvat ja purevat, vaikka olisi syytä kuulostella.

- Ei! Ei-minä sanoi ja riisui aurinkolasit silmiltään, ja hänen ilmeensä vakavoitui.
- Kyllä! Minä sanoi ja nosti aurinkolasit takaisin silmilleen.
- Siis ei! Ei-minä jatkoi.

20.10.2011

Ei riitä näytöksi todellisuudessa, jos internetissä kirjoittaa aiheesta jotakin, sanoo pornotähti Lothar.

19.10.2011

OMATUNNON PAUHU, MYÖTÄTUNNON RÄJÄHDYS

niin kuin ihmiset katsovat sotauutisia televisiosta
niin he kuuntelevat omatuntoaan

tv-lupatarkastajaa ei päästetä ovesta sisään
luutuneet ajatuskuviot loksahtavat paikoiltaan
millimetrin

tähän vapautemme rajoittuu
ja entä sitten jos luu oli murtunut
jo tsiljoona vuotta sitten

teos kysyy miksi taiteen pitäisi olla tyylikästä
jos elämä kaikessa epäonnenmukaisuudessaan ei ole

onko tämä aiheellinen kysymys?

runossa tutusta (paitsi ei minulle) tulee vierasta
elävästä (paitsi ei minulle) tulee kuollutta

mutta mistään ei tule tuttua tai elävää

älä riko jos et osaa korjata
oli kirjoitettu paperilapulle kopiokoneen viereen



kevyen ja sekavan runoteoksen äärellä
kannattaa edes joskus pysähtyä miettimään
ennen kuin sitä ryhtyy kehumaan
onko se syntynyt tunnissa
tai varastettu netistä
tai mitä tahansa ovelaa
jolla kehuja halutaan nolata

INSPIRAATION VALLASSA SYNTYNEET TEOKSET

Joycen Odysseus syntyi kuukaudessa, Finnegans Wake 18 päivässä.
Kevytmoderni, lentokonemetallin tuotekehitys. (Roo Ketvelin mukaan)

MILOS FORMAN: YKSI LENSI YLI KÄENPESÄN (1975)

Vierivä kivi ei sammaloidu. Älä pese julkisella paikalla likaisia pyykkejäsi. Mutta voiko kivi jatkaa vierimistä täysin yksityisesti?

Paljon ovat ajat muuttuneet vuodesta 1975, vaikkei olettaisikaan tämän elokuvan edustavan realismia. Elokuvat ovat aina inhimillistettyjä, pahikset vain näyttelevät. Paniikin luomiseen tarvitaan ulkoisesti näyttävä, ihmishahmosta poikkeava hirviö. Se, joka väittää, että lapsuuden muistuminen mieleen niin erilaisena maailmana on pelkkä lapsuuteen aina liittyvä harhakuva, voi katsella vanhoja elokuvia noilta ajoilta. Miksi se näkyy elokuvissa, jos se on harha? Miloš Formanin hullut vuosimallia 1975 ovat "normaalimpia" ihmisiä kuin Roman Polanskin Haamukirjoittajan 2010-luvun autolautalla seisova realistinen porukka, sellainen samanlainen joka jää tallinnanlautalta videotallentimiimme. Katsokaa ihmisiä, ihmisjoukkoja, ryhmiä, ja yrittäkään päätellä, mikä muu on toisin kuin pelkkä pukeutuminen.

Vaikka avaruusolennot eivät ymmärrä ihmisten runoutta
olisi toiveikasta odottaa ettei heillä ole ajattelukykyä.

Aina kun kristitty tappelee kiinalainen voittaa.

18.10.2011

POLITIIKAN TARKOITUS

Paljon mukavampaa
kuin olisi itse junailla
ja käyttää ihmisiä hyväksi
olisi tulla itse hyväksikäytetyksi
johonkin tavattoman kauniiseen päämäärään
jota ei tarvitse uskoa
tai edes aavistaa
mutta joka saavutetaan.
Munkki Ryōkan joutui yhtenä iltana tanssikilpailuun parikymppisen nigerialaiskaunottaren kanssa. Se oli kuin satakieli olisi joutunut lyyralinnun kiusattavaksi: tyttö toisti munkkivanhuksen liikkeet leikiten, plus lisäsi väliin sulokkuutta ja keimailua. Munkki pääsi niin pitkälle, että tunsi olevansa teinityttö.

Hän kieltäytyi olemasta pappi tai edes runoilija, hän kieltäytyi jopa syömästä hänelle tarjottua ruokaa ja juomasta vettä. Siinäs näette.

OLE OMA ITSESI

käskevät nuoriso-ohjaajat, ikeät klovnit ja rock-tähdet parrasvaloistaan. Mutta jos kristitty tulisin hetkeksikin omaksi itsekseen, olisihan hän tietty ristillä riippumassa. Kristittyjä kun olemme, piru vie. Liian moni saa tyydytystä kummallisista elämälle vieraista asioista. Hengen pitimiksi on viljeltävä vierasta itsessä, muuta kuin sitä joka on "minä". Vapaasti saa vanhatestamentillisesti paeta, erakoitua, kävellä synkkään metsään, jos kantti kestää. Tärkeää on jotenkin selvittää, johtuuko kristityn vaino kulloinkin puutteellisesta kehityksesta suhteessa omaan potentiaaliin, vai liian pitkälle menevästä kehityksestä suhteessa omaan potentiaaliin. Valitse naamiosi tarkasti, tämä on tiedon puu.

ENKELITERAPIA

Työ, joka ei hyödytä ketään, ei voi olla taidetta. Työ, joka hyödyttää vain toisia, muttei tekijää, ei voi olla taidetta. Työ, joka hyödyttää vain tekijää, muttei toisia, on "terapiaa". Siitä voi tulla taidetta, jos muut myöhemmin ovat saman "terapian" tarpeessa.
Oli pakotieksi lavastettu vankila ja vankilaksi lavastettu pakotie.

Ja pakenemiseksi naamioitu vankeus ja vankeudeksi naamioitu pakeneminen.

On vankeja, jotka eivät pidä todellisuuden pakenemisesta
enempää kirjoihin, ajanvietteeseen, omiin ajatuksiin kuin muurin tuolle puolen. On vankeja, joita on rangaistu syystä, ja joille on kunnia-asia suorittaa rangaistus loppuun.

LIITTYMINEN JA JOTENKIN OLEMINEN

Se, että assosioi sitä mihin jokin asia ainakin liittyy ei kerro paljoa siitä miten asia todellisuudessa on. Assosiaatiot avaavat ymmärrystä sille, miten jokin asia ylipäätään voi olla. Loistava assosiaatiokyky auttaa ymmärtämään myös harvinaisempia asiantiloja, ja sitä mikä ei ole mahdollista mitenkään. Mutta sitä miten asiat ovat, ei voi saada selville pelkästään assosioimalla, arvailemalla.

Assosioidussa kentässä on kaksi vahvaa potentiaalia: asioiden todellinen tila, ja sellainen käyttämätön mahdollisuus, joka samalla on todellinen pakotie. Vahvaa taidetta, kirjoitusta, runoutta, voi luoda vain näitä potentiaaleja vasten, joiden kautta ohjautuvat ja vapautuvat todellisuuden enegiavirrat.

Asioiden tila on aina jokin, pakotietä ei välttämättä ole. Näennäinen pakotie ei johda virtaa. Tietoisuus on sen tietämistä, mitä päämäärää mikäkin teko tai sana palvelee. On epävarmaa voiko näitä ymmärtää, mutta ehkäpä, ehkäpä voi tietää. Päämäärät voivat olla: 1) asioiden pitäminen ennallaan, 2) mahdollisuuksien näkeminen, 3) pakeneminen.

DREAMCATCHER 2003

Tuntuu tosi hölmöltä katsoa tämä Stphen King -filmatisointi 8 vuotta myöhässä. Joskus elokuvat kannattaisi vain katsoa ensi-illassa, säästäisi aikaa. Erityisesti nautin tässä elokuvassa siitä, että kosmisen monsterin perusallegoria panoroi kaiken aikaa: sen taustalta paistaa milloin mitäkin, pornoteollisuus, fasismi, homoseksuaalisuus, vaginakateus, syväviilto, vittupää, taideinstituutiot, syöpä, sotalaitos, antiantifasismi, ilmastonmuutos, köyhyys, muukalaisuskonto, elitismi, barbaria jne. Hirviö soluttautuu maan elämään milloin mitäkin kautta ja perusmekanismi säilyy, koska ihmisen tietoisuudella on kyky ja taipumus adaptoitua ja jälitellä aina vahvempaa tietoisuutta. Vain kuolemasta ylösnoussut on tartunnalle vastustuskykyinen. Meedio Dudditin suora yhteys kosmiseen keskukseen mahdollistaa vastaanpanemisen (koko ryhmälle). Elokuvassa on mainio gurdjiefflainen viritys, joka viedään tietoisen yli, komedian rajoille. Samoin kuin Rupert Sheldraken tutkimustulokset, jotka ovat kuin tämän elokuvan runousoppi.

17.10.2011

Eriarvoisia lintuja syntyy katkomalla osalta siivet. Ja muutenkin.

Hitler elää vielä jossakin.

Kaiken eriarvoisuuden kukkuraksi on vaikea uskoa, ettei joku keksisi vielä jotakin outoa ja kallisarvoista elämää pidentävää keinoa. Että heidän kuolemansa ja hautajaisensa ovat vain teatteria niiden lohduksi jotka oikeasti kuolevat. Välillä hautoja kannattaa kaivaa auki.

Hitler elää vielä jossakin.

Saattaisiko olla niin, että Proust liittää miehen ja naisen rakkaussuhteeseen epäterveellisen määrän romanttisia haaveita? Entäpä jos Albertine onkin vain Albert. Eikö olisikin ironista uskoa ensin, että asiat ovat yhdellä liikuttavalla tavalla, mutta saada sitten selville, että ne ovat päinvastoin.

Hitler elää vielä jossakin.

Ihminen ei oikein osaa tehdä mitään tietämättä miten ihmiset aiemmin ovat tehneet.

TIETOINEN KÄRSIMYS ON OLLA MYYMÄTTÄ SIELUAAN - TAI HEITTÄMÄTTÄ POIS EDES ILMAISEKSI

Kaikkea on nähty

unohdettu runoilija joka luuli olevansa KGB:n agentti
Nobel-runoilija joka oli CIA:n värväämä

muuten kuin ihmisiä

mutta aistillisuuden salaisuuden
tilalla väkivallan salaisuus

ROMAN POLANSKI: HAAMUKIRJOITTAJA (2O10)

Roman Polanski on ehkä suurin kaikista elossa olevista elokuvaohjaajista. Haamukirjoittaja vuodelta (2010) on eräs hänen hienoimmista elokuvistaan. Paitsi uskomattoman älykäs ja vakava elokuva myös loppunsa puolesta hieno kädenojennus blogi- ja ntamo-tyyliselle julkaisutoiminnalle, jossa tekstiä ei editoida kuoliaaksi.

Polanskin haamukirjailija on toisaalta kova ammattilainen, toisaalta kirjallisen idealistisesti piirretty hahmo, jonka metodina on sanoa aina totuus. Silti hän vahingossa editoi edeltäjänsä tekemästä pääministerin omaelämäkertakäsikirjoituksesta pois sen kovan ytimen. Hän uskoo johdonmukaisen logiikkansa johtavan siihen, että hän aina näkee kokonaiskuvan selkeästi. Se, joka kohdistaa kaikkien "ajatustensa terävät nuolet länsimaista rationalismia vastaan ja asettaa tilalle idän mystiikan, zenin, meditaation ja Hiljaisuuden (isolla kirjaimella)" ei luultavasti pääse niinkään pitkälle yhtä monimutkaisen ongelman selvittelyssä, kuin Polanskin elokuvan nimetön päähenkilö. Meditaatio ja hiljaisuus ovat, jotta voisi nähdä selvästi. Kirkkaita ajatuksia tarvitaan, jotta voi olla ja toimia hallitusti.

Mutta tällä kertaa kokonaiskuva on päähenkilön tarkkanäköisyyteen nähden liian hyvin lavastettu. Kun hän lopulta tajuaa virheensä, on loppu käsillä. Vai oliko editoiminen sittenkään virhe: miten tuleva pääministeri olisi osattu naittaa CIA:n agentille vuosikymmeniä ennen kuin kukaan saattoi aavistaa hänestä tulevan pääministerin? Onko ihmiskohtalo CIA:n juoni? Elokuvan muutamassa kohtauksessa myös tiedonsiirto on nopeampaa kuin nykyteknologialla olisi mahdollista, millä ilmaisesti halutaan vihjata, että CIA:n jäsenillä on keskinäinen telepaattinen yhteys.

On ilo katsella mestarinäyttelijöiden suoritusta. Miten hämmästyttävää, että tämä kaikki luodaan vain meitä varten - vankilaksi tai pakotieksi.

Eräänä päivänä sitten hän näytteli huonosti, jopa minun seurassa. Oli päiviä, joina ei tarvinnut lainkaan näytellä.



16.10.2011

Niin kauan kun en osaa työskennellä

on minut helppo pitää erossa työstä

20 vuotiaana toivoin pääseväni johonkin rakettiin

paikallislumi alastomuutta toisaalta

kivestä särkee

KASTRAATION PELKO

Finaalisessa kapitalistisessa fasistityranniassa (jota esimerkiksi John Fowles kuvaa teoksen Aristos (1964, 1968-laitos) kappaleessa 8... 50 vuotta sitten kirjoitettu teos, mutta hätkähdyttävällä tavalla vanhentumaton), jossa aivan kaikki luovat (seksuaali)energiat ovat kaupallisesti säädeltyjä ja normaaliin inhimilliseen seksuaalisuuteen on varaa jatkuvasti vain yhä rikkaammilla, on kastraation pelko paitsi henkistä myös fyysistä. Luovien energioiden pysähtyminen tarkoittaa henkistä kastraatiota. Fasismin tiukka militaarilogiikka syntyy kastraation pelosta sillä hetkellä jolloin sota ymmärretään vähemmän pelottavaksi kuin kastraatio. Ja tämä piste saavutetaan aina, myös vasten mahdollista ydinsotaa, sillä kastraatio (nauttimiskyvyn täydellisenä menettämisenä) on ihmislajille viimeisellä rajalla kuolemaakin pelottavampi. Fasismin retoriikkaan kuuluu keskeisesti yhteiskunnan "köyhien" (joita on fasistisessa yhteiskunnassa jatkuvasti kasvava osuus) suorasukainen kastraatio. Kastraatio tapahtuu fyysisellä tasolla myös kun ihmisten vieraantuminen saavuttaa marxilaisesti ajateltuna kosmisen äärettömyytensä: totalitarismin absoluuttisella jääkaudella minkäänlaista (hetero)seksuaalista tai eroottista värähtelyä ei tapahdu ilman merkittävää energiansiirtoa -- siis rahasummien siirtoja. Fasistinen prostituutio ei ole köyhien naisten tulonlähde, vaan eroottisesti vauraiden olentojen tuottoisa tulonlähde, joka rahastaa armotta lisääntyvällä kastraation pelolla. Prostituutio muuttuu jatkuvasti yhä kilpaillummaksi ja tuloerot kasvavat prostituution sisällä enemmän kuin yhteiskunnassa muuten. Hysteeriseksi kasvavan pelon lääkinnässä porno jää taustalle, mainoksen asemaan, koska porno ei suinkaan vähennä vaan lisää kastraation pelkoa. Porno on todellisen ja kallishintaisen prostituution mainos. Tässä kuviossa homoseksuaalisuuden suosio kasvaa ensinnäkin puhtaasti järkisyistä, toiseksi kastraation pelosta. Kastraation pelkoon auttaa vain todellisten ja intohimoisten kohteeseensa keskittyneiden yhdyntöjen määrä, saman tekevää hetero- vai homoseksuaalisten, ei päiväunelmointi tai fantasiat. Myös, kuten Fowles toteaa, tietoisuus ehkäisyn käyttämisestä vahvistaa seksuaalisen hillittömyyden psykologisia vaikuttimia.
Etsin tässä internetistä tietoa eräästä mieleeni sattuneesta seikasta, josta ajattelin kirjoittaa. Oma blogini tuli hakutuloksissa kolmosena. En muistanut kirjoittaneeni aiheesta ja luinkin kiinnostuneena vanhan tekstini. Siinä oli riittävästi tietoa, kaikki olennainen. Editoin pois pari sanaa.

KAKSI ROMAANIA

Kalevi Seilosen romaania Metsäroisto tarvitsee lukea kaksi lausetta päästäkseen täysin kärryille ja imuun. Czeslaw Miloszin Issan laakson suomennoksesta ei kovin nopeasti löydy ainuttakaan mielenkiintoista lausetta. Henkilönimeämiset eivät kanna auraa. Kaikkia sympaattisia henkiolentoja kutsutaan tympeästi "paholaisiksi", kai olevinaan ironiaa. Yleensä en tällaisia jaksa haravoida, mutta kun kerran on Nobel myönnetty kirjailijalle tekee mieli kaivaa esiin edes jonkinlainen vihje siitä miksi ihmeessä. Ehkä tässä on jotakin elokuvakäsikirjoitusainesta (kenties kuvattukin?), joka vain alkaa tavattoman pitkäveteisesti tekstinä, mutta joka kuvalla tarkoittaa yhtä kamera-ajoa. Elokuva kielellisesti tyhjänä romaanina on tietysti parempi, koska parin tunnin sijaan läpi kahlaamiseen kuluu aikaa vain vartti pari, jos sattuu uteliaisuus olemaan kaiken yli käyvä luonteenpiirre. Vai onko pelkästään poliittinen... venäläisiähän tässä tapetaan.

PAN'S LABYRINTH (2006)

on tiettyjen ratkaisujen osalta katsomisen arvoinen espanjalainen antifasistinen fantasiaelokuva. Ylitse on jaksettava käydä melkoisten fantasiaklisheen hetteikköjen, musiikin jatkuvana mattona vellovan sentimenton, muutamien hieman huonosti valittujen pääroolinäyttelijöiden, käsikirjoituksen pahempien tahattomien kömmähdysten.

15.10.2011

STRUKTURALISMI

Bakkanaaliviinin rakenne:






















> photomicrography
> mikrografia

PÖRSSIKURSSIMONITORI SAUNASSA

1) suurta tuloa siitä mitä rakastaa

2) pientä tuloa siitä mitä rakastaa

3) ei tuloja

4) pientä tuloa siitä mitä vihaa

5) suurta tuloa siitä mitä vihaa

Mennä uudelleen samaan umpikujaan
seinän läpi meneminen vaatii asenteiden kovettumista
äärettömän paksun seinän
hulluuden tajuaminen
on lähinnä motivaatio-ongelma

Omatunto valehtelija vikkelä
totuudenpuhuja kömpelö kuin varas

Tässä umpikujien umpikujassa
miten kiero täytyisi olla näyttääkseen jalolta

Sain viime yönä lääkäriltä kuolemantuomion
tai pianoni sai
en löytänyt kitaraa

Vanha mies jota kohtaan en tuntenut mitään mielenkiintoa
halusi opettaa

Niille jotka eivät näe todellisia unia
kaikki tulee suurena yllätyksenä
herätä voi milloin tahansa jos sydän kestää

Tragedia jota ei voi väistää tuntuu mahdottomalta kestää

Stalinin onnistui tuottaa opaalinvihreä pallosalama laboratoriossa,
se seikkaili öisin ympäri Moskovaa
sitä väisteltiin tottuneesti: eihän kukaan pelännyt ukonilmaa
merellä saati keskellä manterjalustaa

Venäjän ilmatilassa on lentäjän hyvä tietää:
pallosalamat lukevat ajatuksia ja liikkuvat vailla taipaletta

Outojen olentojen joukossa minulta vaadittiin uskontunnustusta
olenko ortodoksi tai kenties katolinen
sanoin uskovani vain ihmeisiin

Pianosta sanottiin ettei siitä tule enää soitinta
olin hakannut taltalla puuta pois
parantaakseni sointia joka oli alunperinkin huono

Kuinka paljon täytyy ihmistä loukata
ettei hän suostu enää makaamaan pirunkaan kanssa
ilmaiseksi

Voimaton on hyvä mies ja pahalla etumatkaa
vuosimiljoona
ellei ajan käsite ole harha

Energisoivat juhlat vai väsyttävät juhlat
sitä ei aina tiedä juhliessa

Tiedämme että graniitin kristallisoituminen
kestää yli miljoona vuotta

Joskus voi taivaalta sataa rautaa
minearologit ovat salaviisaan näköistä väkeä
taskut täynnä kosmoksen veistotaidetta

Valo on vain maailma
jossa voi tapahtua
mitä tahansa
ja maailma sen kuin makaa
sydämeni päällä ja alla
sydänvoileipä

Arvokkaimmat asiat ovat hauraita,
huoran kestävyys ääretön
tuloerot kasvavat myös heillä
ihminen on kaikille saman hintainen

Jos haluaa olla oma itsensä on oltava enkeli
heitettävä pois turha painolasti uhraamalla
jumalantarkasti

Koska me emme ole yhtä mieltä
edes pörssikurssien suunnasta
edes omaa nimeämme emme saa selville
Naisista maailmasta ei saa selvää ottamatta.

Alaston pienimunainen joka istuu rennosti on hassu.

En tiedä mitään Venäjästä, enkä tästä maasta.

Houkkion elämä on säästyä kaikelta tiedolta.

Eikä luonto tunne vihaa tämän sadismin edessä.
Viinanjuonnin tärkeys kummastuttaa. Kysymys on siitä, että voi edes hetken keinotekoisesti pitää sulkeutuneisuuttaan täysin auki vasten juopunutta yötä ja krapulaista aamua, luolaelämän yleistä tyhjyyttä. Surkeudentilassa paremman toivo perustuu siihen, että onnistuu täysin edes tässä yksinkertaisessa tehtävässä. Ja se, joka ei tätä ymmärrä on joko lapsi tai menetetty tapaus.

LUOLAN TRADITIO

kun kaiken takaa
kokoava valo
katoaa
voidaan mistä tahansa
sanoa mitä tahansa
ja raha ratkaisee

eikä tämä ole suuri muutos
niille jotka kaikkina aikoina
eivät ole valoa nähneetkään

pahuuteen vihityille sopimusasiat kuiskitaan,
muut tulkitsevat niitä sydämensä ruhjeista

kun vangit vapautetaan
on vartija alakuloinen

14.10.2011

SADISTIN MIELENRAUHA

Joka sietää kehen tahansa kohdistuvaa sadismia raivostumatta,
ilman voimakkaan inhon ja vihan tunnetta,
on sadisti.

PAHAT AJAT

käsitykseni on ollut, että hyvää olisi ollut enemmän.

lukuisilta on valittu kestämättömin, ikään kuin osoitukseksi siitä, että ovat joskus hairahtuneet.

muuten vakuuttavilta on valittu huolestuttavia näytteitä, vaikka keskimääräinen aines olisi tasokkaampaa.

ovat kuitenkin antaneet itse julkaisuluvan

välinpitämättömyytensä tai itserakkautensa, egoisminsa sokeudessa.

mukana vain ja ainoastaan kelvotonta monilta.

muutamat valitut vanhemman polven parhaat loistavat korkeatasoisin näyttein, joihin muu vertautuu ikävästi.

sitten täällä on tämä, joka tarjoaa aina samaa matelijaa kiusallaan, ja joka aina jostain käsittämättömästä syystä hyväksytään.

on tarkoituksella huonoja tekeleitä, tilaustöitä tätä varten.

joku kirjoittaa paljon esipuhettaan (ja muuta tuotantoaan?) terävämpiä lasinsiruja sisään omenoihinsa.

monet syyt ovat konsanaan käsittämättömiä

esteettisesti mutteivät kenties taloudellisesti.

viides kolonna?
Taantumus sitä luokkaa
että näkemyksiä haetaan
jo maailman pahimmista slummeista.

13.10.2011

PLATONIN LUOLAVERTAUKSESTA

En tiedä mitä tämänkin aatoksen esittäminen taas merkitsee ja mihinkään vaikuttaa, mutta esitetään tavan mukaan.

Luulen, että Platonin luolavertauksessa on pohjimmiltaan kysymys seksuaalisesta vertauskuvasta. Luolan taustalla oleva tuli kuvaa luovaa seksuaalienergiaa. Vangeilla on käytössään vain energian vähemmän hienoja muotoja. He havaitsevat luovan energian konkreettiset aikaansaannokset "varjoina" luolan takaseinällä. He tulkitsevat varjoja, mutta heidän ei onnistu niiden tai varsinkaan toistensa avulla lisätä tai vähentää luovan energian tuotantoa itsessään, joka edellyttää toisenlaista työtä kuin se, johon he ovat tottuneet.

Suora ja rakentava tekemisiin joutuminen tulen kanssa on välttämätöntä pakotien löytämisen kannalta. Voi olla, että Platon tarkoittaa tällä poikien ja miesten kohdalla homoseksuaalista yhteyttä. Tavanmukainen heteroseksuaalisuus saattaa kuulua vain vankeuden selviytymistapoihin, koska siihen harvoin kuuluu tietoinen työ. (Kummassakin olennaista on työ. Bennett näkee homoseksuaalisuuden hankalammaksi työn kannalta, koska narsismin ja aineellisten hyötyjen kytkökset ovat kenties säännönmukaisemmin ja salakavalammin estämässä homoseksuaalista työtä).

On vaikea sanoa, miten asiat saattoivat olla antiikin yhteiskunnissa, mutta nykytodellisuudessa tuntuu, että heteroseksuaalit ovat niitä, jotka yrittävät tulkita hankalasti tajuttavia varjoja, joita homoseksuaaliset luovat energiat synnyttävät. Kysymys on tunnistettavasti eri energioista, ja nykyisessä todellisuudessa heteroseksuaalisia luovia energioita on hyvin vähän. Kiista luovan energian määrästä ohjaa homoseksuaalisuuteen, vaikka lopputuloskin on siten täysin erilainen.

Platonin vertauksessa luolan touhujen järjellinen käsittäminen ja onnistunut pako näyttää mahdollistavan jonkinlaisen riippumattomuuden tulesta: suoran henkilökohtaisen yhteyden luovan energian keskukseen ilman rajoittavia, tukahduttavia ja tuhoavia ihmisvälikäsiä.
"Fasimin tunnusmerkki, Natsi-Saksasta asti on ollut niin suuri järjettömyys, että sitä ei saa otetta.

Se typertää havaitsijansa ja jäykistää tämän paikalleen. Neuvottomana.

Mykkänä ja kädettömänä. Kykenemättömänä mihinkään fasismin vastustamiseen.

Fasismi on niin iso ja lisäksi jotenkin saanut kasvaa yhä suuremmaksi, ettei ole kai oikeinkaan puttua siihen.

Tämä on nykyinen maailman järjestys." Parviainen
"Näyttääkseni kuinka lähellä kolariuutista pornokuvien ilmestyminen on."

"Pornoa ei erota erotiikasta kuin ulkopuolinen näkijä.

Se joka saa katsoa, mutta ei koskea.

Tässä on pornon sydän."

Parviainen
Ironia on näkemys jonkin uskon pettävyydestä.

Kaiken ironia on tietoisuus siitä, että mikä tahansa usko saadaan pettämään.

Nykyihmisen tuhovälineiden edessä
mikä tahansa elävä on kestämätöntä.

Ironia on kuoleman ja myös pakenemisen positio.

Pahuus ja epäoikeudenmukaisuus on arvattavaa, tylsää, typerää ja sivistymätöntä: se tuhoaa itse oman yhteisönsä.

Eikä maailmanloppu tulekaan kaikille.

12.10.2011

harvahampainen ruma runopoika
kasaa jonkinlaisen antologian

miten kertoa se, että tietoiset teeskentelijät
ovat jo tehneet kaiken tarkemmin kuin heikon jumalan
äänessä on mahdollista kulkea

ja he rikkovat työtä aktiivisesti
murtavat ääntä, tuottavat hälyä

tietoinen huonon estetiikka on jo pidemmällä
kuin taitamattomuuttaan huono, hampaaton vilpittömyys

huono teksti on aina tahallista, aaveiden politiikkaa
Joycen kakkapökäle: aaveiden sisäoppilaitoksen pedagogiikka

pahimmat hirviöt taputtavat käsiään,
muut kulkevat unessa

nämä läkähdyttävän ahdistavat olennot
mistä rinnakkaistodellisuudesta

mistä vielä pahemmista unista
ne saavat hahmonsa ja visionsa

kaikki solut ovat vaihtuneet tässä kehossa
kullan negaatio tuntee alkemistisen kaavansa

kaikki unet ovat materiaalisesti totta
eikä ole ajankulua, kehitystä, historian prosessia:
on vain rinnakkaistodellisuuksien välistä siirtymää

me olemme kadotetut, jos unohdamme ja hylkäämme kopiomme
rinnakkaistodellisuuksien uniin tiedottomina harhailemaan

täydellisesti kuvattu surumme syy
siinä ei ole mitään mysteeriä
ja sitä on helppo tuottaa lisää

jos joku käyttäytyy niin kuin ei tietäisi
olevansa umpimielisyyden vankilassa

miljonäärin ikiaikainen pelko rahan loppumisesta/
kerjäläismunkin varmuus valon riittävyydestä

niillä kaduilla vapautin itseni köysistä
joilla olin ensin kiinnittänyt itseni mastoon

yhä jotenkin uskoin sen jäävän salaisuudeksi
halusin salata sen ennen muuta itseltäni

toki joku edustaa ihmistä enemmän kuin toinen
mutta on myös hyvyyden tehokas idea
Yleensä Hikipedia ei kiinnosta, mutta tätä varjoa jäin tuijottamaan.
menneet valheineen ja temppuineen niin pelottavan solmuun
ettei sitä voi enää kiinnostua seuraamaan
syöpä on elämän kestoinen
vailla kaikkea sairaudentuntoa
unia joista herätään vain vaivoin ja ihan lopuksi
peilit siittävät peilejä

7.10.2011

Tornado talon ympärillä on niin voimakas, että ikkunoihin hankautuva pöly syttyy tuleen. Sen mentyä on täysin tyyntä ja aurinkoista. Illan viileydessä käyskentelee henkilöitä, ei pieniä vihreitä miehiä, vaan noin mäntypuiden korkuisia hoikkia jättiläisiä, joilla on Panin kasvot, kiharat hiukset, pienet sarvet, lyhyt häntä, ei pukinsorkkia.

6.10.2011

Etsin ennen muuta työtapaa, nopeaa, eleganttia, höyhenenkevyttä ja -tehokasta. Mitä sitten tehdään on sen päivän asia.

5.10.2011

KÄVELY II

Leikistä voi saada enemmän, jos kohtaa sen totena.

Hän katosi vain minulta,
hienotunteisesti maailma näytteli
hänen kadonneen kaikilta.

Vanhat ihmiset, enemmän tai vähemmän saaneet,
kaikille on annettu.

Minä olen pieni poika, jonka ei vielä anneta
ampua ilmakiväärillä rastaita.

Minulle on annettu tämä työ.
Kukaan ei ole sitä minulle antanut.

Älä sano, ettet olisi saanut
hengittää puhdasta ilmaa.

Myrkyt syntyvät kehossa pikarin
tyhjentämisen jälkeen.

Miten sellainen kärsimys voi olla tietoista,
joka on tiedottomuuden tahallaan aiheuttamaa.

Kirja, jonka jokainen lause täytyy kääntää nurin.
Jokainen ajatus, sopiva sadismin harmoniaan.

Mikä muu tietoisuus tästä voi syntyä
kuin ihmiskunnan naamion takana
välinpitämätön hölmö ilme.

Eläimen sydän kestää eläimen kohtalon,
eläimen arjen vähät fantasiat.
Eläin joko nukkuu tai valvoo.

Tyhjyys on muodikas sana.

Ei sydämessä ole tyhjyyttä,
vaan paljon reunamerkintöjä tyhjyyteen.

Buddhanpatsas, tyhjä kuin taikurin hattu.

Sauvakävely on vanha laji.
Paimenten ja profeettojen.

- Toisten auttamisesta kaikki lähtee.

- Toivoisin, että näyttäisit esimerkkiä.

- Minähän näytän, mutta sinä et näe.

- Minä näen, sinä et näytä.

- Minä autan sinua näkymättömällä tavalla.

- Talkootyöläinen on jokaisen lamallarikastujan unelma-ammatti.

- Jääkaudella ei järjestetä edes talkoita.

JOHANN FRIEDRICH ANTHING (PHOTOSHOPPED?)

Tällainen ihminen ei kykene mitenkään ymmärtämään sitä globaalin maailman yhtälöä, jossa yksilön monimutkaiseksi naamiopeliksi jalostunut itsesäilytysvaisto muuntuu suoraan yhteisön naamioimattomaksi itsetuhovaistoksi.

CONQUISTADOR

Hän syyllistää meitä turhamaisuudesta ja itsekkyydestä: siitä, että hermostumme kun kaikki ei mene aivan niin kuin haluaisimme. Todellisuudessa mikään ei mene niin kuin haluaisimme. Ja hän tietää sen.

APURAHAT TARKOITETTU TAITEELLISTA TYÖTÄ TEKEVIEN KATKEROITTAMISEEN?

Hieno lukea esimerkiksi tällaisia tilastoja, kun ei ole itse saanut kirjalliseen työskentelyyn viimeisen viidentoista vuoden aikana juuri mitään taloudellista apua, vaikka erittäin moni on tiennyt saman ajan tekeillä olleen teoksen työläydestä, teoksen, joka tehtiin kuitenkin kunnolla, tiimalasin ja pääkallon kanssa, ja onkin saanut nyt hyvän vastaanoton. Muutamat sydämelliset ihmiset ovat selkänahastaan repineet apuja. Lopputulos: terveys on kovilla. Kun on ollut tekemisen pakko - ja pakko hoitaa samalla muut raskaat velvollisuudet.

Monelle taiteenalan ihmiselle olisi ehkä hyödyksi tietää miten (henkisesti) vaikeaa nykyisen kaltaisessa yhteiskunnassamme on olla todellinen työläiskirjailija: kirjoittaa tosissaan ja henkensä hädässä samaan aikaan kun tekee suurta keskittymistä vaativaa aivan muun alan työtä, ilman helpotuksia, sen verren kuin tässä yhteiskunnassa ihmisillä on tapana työtä tehdä. Se on minusta todella vaikeaa, jos lähdetään siitä, että aikaa on jäätävä perhe-elämään ja muihin välttämättömiin toimiin. Energian ja ajankäytön organisaation täytyy olla koko ajan sotilaallisen hioutunut. Tällaisten vaikeuksien voittamisesta ei ymmärrystä tai kiitosta jaeta miltään taholta. Sota-ajalla oli vaikeampaa - tosin myös kaikilla muilla. Monipuuhaisuudesta kyllä syyllistetään, ja onhan se totta: eri suuntiin vetävät keskittymistä vaativat asiat jossakin määrin aina häiritsevät toinen toistaan. Ja: energian ja ajan käyttö voi aina olla paljon organisoidumpaa, energisoidumpaa, häviöllisen sijaan voitollista. Tuhlauksesta voi kokea huonoa omaatuntoa, masentua.

Apurahalautakunnille on helppo selittää keskiverto kirjasyksykaman järkeväntuntuinen työsuunnitelma, mutta jos on tekemässä jotakin ainutlaatuista, jollakin toisella energiatasolla, sitä on vaikea luvata ja selittää, kun ei tiedä onnistuuko se ja mikä siitä tulee. Työsuunnitelmat ovat jotakin, mistä sytyy vaikutelma, että taiteilijat ovat apurahalautakuntia varten olemassa eikä päinvastoin.

Implisiittisen rakenteellisen vastuksen määrä on ollut koettuna suuri. Tuulimyllyjä vastaan on taisteltu kaikilla mahdollisilla tasoilla. Jotkut henkilöt ovat nähdäkseni aktiivisesti tehneet suorastaan kaikkensa, ettei teos olisi koskaan valmistunut. Sellaisen havaitseminen vetää sanattomaksi.

Olen hyvin kiitollinen siitä pienestä ja kohtuullisesta avusta, jota olen saanut todelliseen tarpeeseen. Se ei ole kuitenkaan mahdollistanut pitkäjännitteistä taiteellista työtä; eikä kadonnutta aikaa ja mahdollisuuksia saa takaisin. Samalla saa tilastoista lukea, että niille joilla on jo ylenmäärin on annettu ylenmäärin lisää - toisinaan vähintään kiistanalaisin taidekriittisin ja -historiallisin perustein. Moraalista uskoa ei lisää havaita, että suomalaista vanhemman polven taiteilijakuntaa ei ainoastaan palkita ylettömästi jostakin menneen aikakauden kulttuurityöstä, vaan heitä suorastaan rikastutetaan palkinnoilla ja apurahoilla sijoituspääomapiirien tasolle, samalla kun nuoren polven tunnustetusti eturivin tekijät taistelevat vuosikymmeniä lähes täysin ilman rahoitusta.

Kuollut ei huuda apua. Hengissä ollaan, hissukseen. Se on etulyöntiasema - vainajiin nähden. Täytyy yrittää energisoitua ystäväni lausahduksesta: "Se, minkä valmistuminen edellyttää apurahoja, ei ole täysin välttämätöntä".

"conscious labour and intentional suffering" Mutta onko täydellisen tiedottomuuden tahallaan aiheuttama kärsimys tietoista kärsimystä, sitä voi miettiä.
Ei ainoastaan ilmasto lämpene,
vaan myös minän sulamispiste siirtyy.
Matalat ihanteet ovat välttämättömät
jos kaikesta huolimatta halutaan olla
sodassa korkeitten ihanteitten kanssa.


Uusi vihollinen on hiipinyt odottamatta keskuuteemme. Sen nimi on tietoisuus.
Koota silputusta ajasta mosaiikki.

Runoilijan päivä kestää 70 vuotta.

4.10.2011

Paperikone ei ole poeettinen kuva
vaan poeettinen mekanismi.

JATKUVA VALLANKUMOUS KUMOAA JOKA HETKI MYÖS OLEMISEN

Kasvoton. Anonyymi. Näkymätön. Näkymätön käsi. Olla kasvot
kasvottomuuden vastakohtana.

Unihiekka. Elohopea, patsaan vastakohta. Näkymättömäksi tekevä voide. Patsas, jolla Haadeksen kypärä.

Patsaassa olennaista:
on eloton, jaksaa poseerata.

Esillä kuin syntipukki. Kuin ikoni.

Esillä kuin harkitsematon teko, jonka seuraus on pyhimys.

Nimetön, kuin se, joka ei tiedä nimeään, kuin putoaminen, kuin tunnettu ahdistus.

Kuolla oudolla tavalla, astumalla harhaan.

Nuorallatanssija joka ei tanssi
eikä putoa.

Sillä jolla on väärä nimi. Ja minä joka on pysyvä. Ei katoavainen. Ei kuolevainen, vaan kaiken elollisen yhteinen tahto. Minä, jolla ei ole riitaa tai sopua. Minä, jolla ei ole nimeä. Minä, joka on ei-kukaan. Minä, joka on tyhjyyden yhteys.

Anonyymi metsä ei tiedä olevansa naamio.
Vanha olkinukenpunoja mittailee leimikkoa.

Minä joka tietää nimensä hajoamisensa hetkellä.

Hälisevä toisiaan vastaan huutava yleisö,
ennätyksen edessä laukeava yleisö.

Yksimielinen vähähappinen yleisö maatakiertävällä radalla
peukalo alaspäin.

Sadismi, kadotuksen oikeamielisyys.
Ja sen nauru, terveyden vastakohta.

Haennainen kuva peittämässä näkymätöntä
haennainen sävel peittämässä kuulumatonta
haennainen sana peittämässä asioiden mieltä

Haiseva yön pukki josta paljastuu tuoksuva jumala.
Haiseva todellisuus josta kuoriutuu magian raatokärpänen.

Se ei ole totta edes unena. Vain orgasmi on totta.
Suuren esineen impotenssi.

Pilvenpiirtäjä, joka on toistuva huojennus
kastraation välttämisestä.

Alussa oli kasvillisuus. Alussa oli kastraatio. Alussa oli kuka hyvänsä mies. Alussa oli nainen ja sokerijumala.

Lopuksi naamio jaloille ja säärille, naamio maalataan ja lakataan. Naamio on punainen.

Pimeyden turvin hän oli nimetön.
Niin kuin kuuluisien kaunotarten sukunimet
vaihtuvat tiheään.

Niin kuin ryppyinen pellavaöljyväri on kauniimpi
kuin sileä emali.

Ansalanka, käpälän muotoinen. Moninkertaisesti
varmanpäälle pelattu häviö shakkiturnauksessa.

Maailman pisin täysin vaistonvarainen ja laskutaidoton kirjeshakki.

Moninkertaisesti kannustettu hyppy matalaan veteen.

Moninkertaiset avunhuudot merellä, moninkertainen vankila
valaan vatsassa.

Valaan, joka on omaa rasvaa ja nahkaa.

Me olemme kreikkalaiset sotilaat lentokyvyttömän valaan vatsassa.

Oleminen, ainoa turva jota valaan vatsassa ei ole.

Hapan diili sitruunapuun kanssa,
puristetun sitruunan testamentti.

Valaan, joka ei ole lintu,
vatsassa on tarpeen seiväshyppääjän kekseliäisyys.

Täälläkin on helppo tuntea kiitollisuutta
siitä, että on etuoikeutettu toimimaan,
etuoikeutettu kuolleisiin ja vielä syntymättömiin nähden.

Sillä kaikki on kekseliäisyydestä kiinni.
Mikään ei ole täysin mahdotonta.

Hyökkäävät amatsonit seipäineen
ja pakenevat amatsonit seipäineen
kun vankila muuttuu linnakkeeksi.

Myyrän pää työntyy kolosta. Turhan menestyskirjailijan suurin haaste on unohtua. Klassikon suurin haaste on unohtua. Mutta miksi vain turhasta poliittisesta julkkiksesta aina sanotaan: "On niin paljon turhia naamoja, ihmisiä jotka haluaa lähinnä olla julkisuudessa, mutta tässä meillä on mieletön lahjakkuus." Oliko Hamletilla olemisen ja ei-olemisen välillä jokin kolmas todellinen vaihtoehto. Miten olla radikaali, vaikkei sielussa ole mitään muuta radikaalia kuin oleminen. Se on rauhallinen peilinrikkojan edessä; vankilasta se etsii kärsivällisesti pakotietä. "suurinta maailmassa on toisten tietoisuus. Ei ole väliä millä asialla, mutta on vain niin siistiä olla joku joka tiedetään." Tai, jos onkin väliä millä asialla, mutta se asia ei miellytä - siis hyödytä - itseä. OLLAKO vai eikö OLLA - ei siitä kysymyksestä tule sen yksinkertaisempaa viisastelemalla itse parrasvaloissa. Neuvoksi itselle: OLLA. Neuvoksi toisille: ei-OLLA. Mikä Helvetin ykseystietoisuus! "Miksei voi olla vain hiljaa itsessään?" on yhtä typerä kysymys kuin "Miksi on politiikkaa?". Miksi uhrautua - uhrata olemisensa - toisten puolesta. Tai rahantekemisen takia. Ja se jolle on luotu mahdollisuus OLLA hiljaa itsesään - miksei hän ymmärrä, että se mahdollisuus on (poliittisella tai taloudellisella) työllä (olemisen uhraamisella) lunastettu. Kukaan viljelijä ei viljele maataan rauhassa, ellei se rauha ole verellä lunastettu. Veri on oleminen, veressä oleminen jatkuu, verisyys. Onko sankarillista kadota, vaieta. Vaikeiden kysymysten edessä; tai turhien kysymysten edessä; niiden joihin filosofia ei ole löytänyt vastausta, eikä löydä. Tai niiden, joihin se löytää.

Pimeyden naamioima nimettömyys.
Etäisyyden naamioima,
luotaan työntävien kasvojen naamioima,
sokeuden naamioima tuhat kertaa aurinkoa kirkkaampi tähti.

Näyttämö, jonka takana kenttäsairaala.

Näyttelijät ja sairaanhoitajat ovat menneet sekaisin.

Hyvä näyttelijä kirjoittaa jokaisen roolinsa itse,
kaupungin kaikki näytelmäkirjailijat hänen näytelmässään.

Dostojevski -tosiTV

Näytelmän, jota ei ole kukaan ihminen kirjoittanut, on joku kirjoittanut.

Kenttäsairaalassa me pidämme kirjaa niistä
jotka meissä valittavat.

Valkoinen sairaanhoitaja
on harvinaisuus.

Se, että tunteita ei osoiteta on normaalia
silloin kun tunteita ei ole.

Näyttelijät ovat kaikki miehiä,
joista osa puettu naisiksi.

He eivät tiedä olevansa naisia.

He luulevat olevansa naisia.

Satyyri pyllistää
totuuden kentällä jonne vilpittömyys meidät jahtasi.

Minulla on kello, jossa on kamera. Taskuklipsi, jossa on kamera. Avaimenperä, jossa on kamera. Kynä, jossa on kamera. Me esitämme teille naisen kokonaisuudessaan, suunnattomassa valtamerentäyttävässä vaahtokylvyssään, ja kysymme: onko tämä se nainen, josta te puhutte, vai mikä tämä sitten on?

Kyllä sitä miehenkin naimisesta uutuudenviehätys katoaa.

Sinua katsotaan kuin unessaolevaa, unesta.

Unet, ettemme unohtaisi painajaista,
ettemme unohtaisi suloista totuutta.

Tähtikartasta voi päätellä, miten piirtäjä nukkuu.

Kaikkien muistien virtaukset on monimutkainen maalaus,
vaikea pitää selvänä kuvittelematta mitään.

Miten virtaukset erottuvat, mitkä aineet sekoittuvat,
mitkä virtaavat, mitkä jähmettyvät.

Virrassa kelluvia patsaita, pyhäinkuvia.
Tämä virta on maalaukseni.

Kuin se alkemia jossa teennäinen kulta
on näkymätöntä virtausta tässä.

Kuin väri joka meitä yhdistää,
kuin sekoitus jolla maalattu huone
on syvä välitön mielentila.

Niin kuin hämmennys ei ole hautakirjoitukseni
vaan kirkas vesi
lähteeseen purkautuva hämmennys.

Tragedia: ei voi olla auki, olematta auki kumpaankin suuntaan.

Sillä, joka etsii kaukaa, on oltava kirkas muisti palata. Vanhan miehen mieli, kirkas kuin lähteen pinta. Vuosikymmeniä nautittu radioaktiivinen terveysvesi. Ikivanhan miehen pikimusta parta ja terve hieno iho. Onko sankarillista leimata hulluksi se, joka osaa kysyä vaikeat mutta hyvä kysymykset; sellaiset joihin on lopulta vastaus. Onko sankarillista olla verenpainettaan päivittäin mittaava mädän todellisuuden tajuinen harmaus. Yhteiskunnan, jota ei ole kukaan ihminen suunnitellut, on saatana suunnitellut. Ihmisen mielen valta on kumottava joka hetki olemisen vallan edestä. Mutta markkinoiden jatkuva vallankumous kumoaa joka hetki myös olemisen.

Nyt olen satavuotias ja vapaa aineista.

1.10.2011

RENTOA USVAA

Koko aamuyö ja päivä rentoa usvaa, höpötystä, maleksintaa, kirkasta vodkaa, aamu yhdeksästä kaljan lipitystä, hihittelyä, Kansas ja Toto -yhtyeiden tuotannon läpi kuuntelua vinyyliltä hifilaitteilla, syksyisen puutaloidyllin ajattomuudessa, jossakin ei kovin kaukana Turun Kupittaalta.

Frippein kitarasoolo ikinä:


In the wake of Poseidon. Laulussa Greg Lake:


Kansas, Rushin, Yngwie Malmstenin ja monien monien muiden isä:


Fairport Convention... intuitiivisempikin kitaransoitto sujuu suorassa lähetyksessä silloin kun muusa valvoo taustalla:


Ja sitten vielä tämä, London boys 1966:


London boys tasan 10 vuotta myöhemmin:

JUMALAN TEATTERIN OHJAAJAMAESTRO

Ensimmäinen mielikuva Jussi Parviaisen ja porno-Saanan suhteesta on tietenkin se, että demonit siinä repivät huumoria ja säväreitä vanhasta sokeasta miehestä. Kuten me niin hyvin tutkimustemme perusteella tiedämme, nämä kosmiset demonit toimivat hyvin tarkan suunnitelman mukaisesti: erilaiset avioliitot ovat heille vain rituaaleja ja esileikkiä sapatteihinsa. Sillä eiväthän nämä olennot nauti aistillisuudesta vaan murhaamisesta:
"Tulkaa kaikki perkeleen saatanan pettäjät, minun luokseni, niin minä herjaan teidät murhanhimoiseksi - joka onkin pettämisen

sisältö - toisen tappaminen. Niin kuin Johannes Kastaja herjasi Herodes Antibasta, niin että tämä tapatti hänet koko pettäjä-

perheensä häpeän vuoksi."

Katsoin Jussi ja Saana Parviaisen haastattelun Maria! ohjelmassa. Katsoin myös Yksinteoin kaksi esitelmän, trailerin, ja muutamia muita videoita. En ole vielä nähnyt Yksinteoin kaksi elokuvaa, mutta menen katsomaan ensitilassa.

Näyttää kuitenkin siltä, että Parviainen on tekemässä Lars von Trierinkin touhuja
hätkähdyttävämpää uudenlaista Jumalan teatteria. Jumalan teatterissa Jussi itse esittää omaa rooliaan tiedotusvälineissä ja, niin - todellisuudessa joka on läpikotaisin harhaa. Saana-nuorikko on palkattu naispääosaan, (musta-?)Jussin vaimoksi. Kysymys on jonkinlaisesta tosielämän spedeshowsta. Spede Pasasen nimi viliseekin Parviaisen tuoreissa haastatteluissa. Saanan rooli (tämän hypoteesin mukaan) olisi osittain kirjoitettua improvisaatioteatteria. Pornotähtiä palkataan tyypillisesti tällaisiin tosielämä spedeshow-touhuihin, esimerkiksi italialaisessa politiikassa.

On tietenkin sekin vaihtoehto, että valkoinen-Saana liittoutuu valkoisen-Jussin kanssa musta-Jussia ja musta-Saanaa ja kaikkia muita mustan spedeshown näyttelijöitä (koko maailma?) vastaan? Tällä tavalla valoinen-Saana-Jussi olisi koko maailman vapahtaja ja pyhä jumalan poikien liitto. Mutta onko olemassa valkoita-Saanaa, muuten kuin ehkä pornotähtien sperman kauttaaltaan valkaisemana? Eikö ristiriidaton pornoteollisuuteen antautuminen ole juuri myyttisin - wagnerianisin - varmistus siitä, että valkoinen-Saana on kuollut. On vain todellinen ja oikea porno-Saana - eikä mitään muuta. Voiko valkoinen-Saana nousta ylös? Onko valoista-Saanaa koskaan ollutkaan? Tietääkö teatterimaestro Jussi Parviainen tämän?

"Olet tällä teollasi todellinen ja oikea porno-Saana."

Mutta mitä pahaa on olla porno-Saana - hehkuva musta timantti, sodan, itsetuhon ja väkivallan musta muusa?

Jos Jussi Parviainen on Jumalan teatterin ohjaaja, joka kykenee tekemään omasta elämästään ennalta kirjoitetun spedeshown, paljastamaan ja käsittelemään pornoteollisuuden yhteiskunnallisen merkityksen (musta-Jussi) satiirin ja huumorin keinoin, ja lopulta nousemaan haavoittumattomana sieluna (valkoinen-Jussi) kirjoittamiensa kuolevaisten ihmiskohtaloiden naurettavuuksien yläpuolelle, todellisen tragediataiteen suuruuteen, on kantona kaskessa kuitenkin se, että todellisen Jumalan käsikirjoitus saattaa poikeata valkoisen/mustan-Jussin käsikirjoituksesta, joka on kuolevaisen käsialaa. Vai kirjoittaisiko Jumala samaa näytelmää kuin Jussi? Onko sellainen edes mahdollista - Gurdjieffin Beelzebub's talen näkökulmasta?

Mutta kun luen Jussi Parviaisen blogia, en osaa sanoa, onko tämä jotakin roolipuhetta, vai onko henkilö sekaisin ja (gurdjiefflaisesti) tietämätön oman sisikuntansa äänien leegiosta ja polyfoniasta? Toisin sanoen: muistaako hän itsensä tavallista paremmin, jotta kykenee puhtaisiin rooleihin, vai ei ollenkaan? Onko hän nero, hullu, vai kumpaakin yhtä aikaa. Voi olla hullu olematta nero, mutta voiko olla nero olematta hullu? Dramaattinen ja kuohuisa elämä on aina unta, joko ulkoa ohjattua tai sisältä ohjattua. Mutta mitä muita vaihtoehtoja on sillä, jolla ei ole varaa kuvata sitä kaikkea elokuvaksi? Hänen täytyy itse elää.

"Niin minä muutin tulevan yhteisen elokuvani kuvaamishankeen, Seika-lehden ilmestymisen aikaan Saana-reality-shown kuvaamiseksi. Pakko neuvoi, koska rahoitus meni jumiin päähenkilön mediaimagosta." Jussi Parviainen

Toisaalta:

"Porno on siistiä. Melkein yhtä siistiä kuin reality-showt. Joiden tarkoitus on tehdä ihmiset lopullisesti, julkisesti hulluiksi raakeiksi."

Mikä ei ehkä sulje pois tämän vilpittömyyttä:

"Seuraavassa luvussa, oma traaginen yritykseni muuttaa nuorta ihmistä. Vaimoani. Joka oli yritys Saanan itsensä ja meidän rakkautemme suojelemiseksi."

Kaksisuuntainen rituaali - varmistuminen ihmisen päämäärätietoisesta pahuudesta ja ihminen hylkääminen:
"Sekin osa todellisuutta, että me kirkossa, Jumalan kasvojen alla, vannoimme tosillemme uskollisuutta.

Eikä mikään kykene sitä siis estämään.

Myöskään sitä suurinta petosta. Ettei koko elämää sinun kanssasi Saana, ollut edes olemassa."

Jussi Parviainen on suuren luokan teatterimies ja hieno taiteilija.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com