31.8.2011

Turun akatemiassa hyväksyttiin ensimmäinen kansankielinen
väitöskirja vuonna 1749, pitkin hampain.

Nuo jotka pitävät havumajaa alkuperäisimpänä olotilanaan
katsovat senkin olevan hienostelun kieli.

Hyvin kasvatettu nuori tyttö ehdotti latinaksi:
herra Swedenborg, perustakaamme enkeli.

Mies valkeassa vaipassaan, ei tiedä.
Likinäköinen. Kastaa kuivan pullansa lämpimään maitoon.

Sielu,
piilotettu niin kauniiseen kummajaiseen
etten luottaisi sen havaitsijana
kykloopin silmään

Kuin juutalainen salajuoni.
Eetteristä tyhjä kennosto.
Kuin Einsteinin aivot

me olemme toteutuneen lihan vangit.

Naiset ja miehet! Ei tule elää yhdessä
ellei ole toinen toisilleen tehty.

Marssivat kummitukset hätistellään
epäsäännöllisellä rummutuksella

Välinpitämättömyyttä on jättää
kiinnittämättä huomiota askellukseen,
edessä, sivulla ja takana olevan
liikkeisiin, samalla kun
yhdessä marssimuodostelmassa lipuu
toisen lomitse.

Fasismi on rytmin sairaus.

Neekerit eivät marssi.
Ensyklopedia, paitsi kokeellisen runouden myös aidon monikulttuurisuuden dialektinen kehitysalusta.

ISLAMILAINEN KULTTUURI ON PERUSTUNUT ÄÄRIMMÄISEEN ERIARVOISUUTEEN

jo satoja vuosia. Haaremilaitoksen hyväksyminen on äärimmäisen eriarvoisuuden temppeli ja tunnuskuva.

Vain yksi esimerkki:

"Moulay Ismail, Alaouite sultan of Morocco from 1672 to 1727, is said to have fathered a total of 525 sons and 342 daughters by 1703 and achieved a 700th son in 1721.[3] He had over 500 concubines.[4]" Wikipedia

Haaremilaitoksella on vain yksi viesti: tämä on mahdollista maailmassa, ja siinä eivät tavanomaiset käsitykset yhteiskuntarauhan rikkoontumisesta paina mitään. Ja juuri tämä on myös Euroopan halukkaan islamisaation syy, ei niinkään maahanmuutto: halutaan oppia tehokkaita äärettömän eriarvoisuuden mahdollistavia toimintatapoja, välineitä ja tehokasta totaalisen ilkeyden politiikkaa. Esimerkiksi hunnunkäyttö vertautuu länsimaissa yleistyneeseen naisten alaspukeutumiseen, lenkkitossuvillitykseen ja muuhun ilkeyden ja pahantahtoisuuden perikuvastoon. Samalla menetetään kaikki luova energia, juuri niin kuin islamilaisissa kulttuureissa onkin selvästi osoitettavalla tavalla käynyt vuosisatojen saatossa.

Huomatkaa, että tämä ei ole vihapuhetta, vaan objektiivisia huomioita.
Epiikan tehtävä: lukita suomen kielen asema tulevaisuuden lingua francana.

RUNOUS KOODEKKINA

Runoudeksi pakattu tietoisuus pyritään siirtämään tai tallentamaan käyttäen mahdollisimman vähän sanoja. Menetelmä, jolla tietoisuus pakataan on poetiikka. Pakkaus puretaan vastaanottajan tietoisuudessa. Pakatun tietoisuuden tulisi olla:
• ymmärrettävää
• tunnistettavaa
• luonnollista

Poetiikan tulisi olla:
• yksinkertainen
• vaatia vähän resursseja (prosessointiteho, kaistavaatimus jne.)
• virheensietokykyinen
• nopea

Runous kuten musiikki, on dualistista. Se koostuu aaltomuodosta ja energiahiukkasesta, jotka välittyvät kuulijalle.

Runous jakaantuu aaltomuotokoodekkeihin, mallinnuskoodekkeihin ja hybridi koodekkeihin. Aaltomuotokoodekki pyrkii palauttamaan vastaanottajassa lähettäjän tietoisuuden täydellisesti. Tämä edellyttää yhteistä kokemuspintaa ja käyttää hyväkseen lähettäjän ja vastaanottajan mielikuvituksen tiettyä ennustettua samankaltaisuutta.

Mallinnuskoodekki pyrkii palauttamaan vastaanottajassa jotakin lähettäjän tietoisuuden kaltaista, jotakin vastaavaa, eikä edellytä yhteistä kokemuspintaa. Aikojen ja avaruuksien yli voidaan runoilla vain mallinnuskoodekilla. Mallinnuskoodekki ei palauta lähettäjän omaa ääntä, vaan riittävän kaltaisuuden.

Hybridikoodekki yhdistelee edellisten parhaita puolia tilanteeseen sopivasti. Hybridikoodekissa vastaanottaja on yhtä paljon runoilija kuin lähettäjä.

Laadukas runoteksti on LPC-koodattua jumalan sanaa.

30.8.2011

LADYBOYN RISTI

Sen yksinkertaisempaa totuutta ei ole maailmassa, kuin pyrkiä tekemään toiselle ihmiselle se mitä tahtoisi itselleen tehtävän. Ja jättää tekemättä toiselle se, mitä ei toivoisi itselleen tehtävän. Mutta vain Sumatran viidakossa kypsynyt suurisilmäinen, sironilkkainen ja -kaulainen ladyboy nämä sanat meistä todella lihaksi elää. > itämaat

MITEN IHMISEN SAA OIKEISIIN TÖIHIN?

Jos hyväksytään, että ihminen on puhtaasti evoluution ja olosuhteiden tuote, täytyy myös hyväksyä se, että nämä olosuhteet eivät ole tuottaneet ihmistä sellaiseksi, kuin Gurdjieff sen täydellistyneenä näkee. Miksi tietoisuuden evoluutiossa tapahtuisi katkos tässä kohtaa niin, että se irtaantuisi olosuhteiden pakosta? Kukaan ei pysty selittämään tätä.

Siksi on ymmärretävä, että olosuhteiden muuttaminen Gurdjieffin tarkoittamalle tietoisuuden evoluutiolle paremmin sopivaksi, on ihmisessä laajemmin tapahtuvan muutoksen aivan välttämätön edellytys.

Muuttuvatko olosuhteet itsestään sopivammiksi? Eivät.

Aiheuttaako ihmisen väärä työ olosuhteiden edelleen vaikeutumista. Kyllä.

Tarkoittaako Gurdjieff tietoisuuden evoluutiolla sitä, että ihminen selviää tietoisuutensa avulla yhä kammottavammissa olosuhteissa. Ei.

Onko ihmisen lakattava vaikuttamasta olosuhteisiin Linkolan ehdottamalla tavalla. Ei.

Ihmisen on vain alettava tekemään oikeaa työtä ja lakattava väärä työ.

GENEETTISEN PERIMÄN SÄÄTELYN STRATEGIAT HISTORIALLISISSA IHMISYHTEISÖISSÄ

Olisi hauska löytää jokin perinpohjainen tutkimus tästä aiheesta, ettei tarvitsisi arvailla. Rakkauden edellytykset ovat ankarat. Ihmisen täytyy olla kehittynyt voidakseen rakastaa ja ollakseen rakastettu. Rakkauden maksimointiin pyrkivää evoluutiota voidaan ohjata monin tavoin ja jokainen yhteiskuntajärjestelmä on erillinen strategia kehityksen ohjaamiseen. Platonin valtio on kuvaus tästä. Platonin valtiotyypit voidaan karkeasti jakaa vähenevän rakkauden ja lisääntyvän rakkauden peleihin. Esimerkiksi kommunismi ja fasismi ovat tästä näkökulmasta erilaisia pelejä, vaikka muista näkökulmista ehkä samanlaisia. Tästä näkökulmasta kapitalismi on kaikkein oudoin peli.


Ole hyvä ja lukitse minut pois
Äläkä salli päivänvaloa
täällä sisällä, jossa minä piileksin yksikseni
en välitä mitä he sanovat, aion pysyä
maailmassa ilman rakkautta

Linnut laulaa nuotin vierestä
ja sadepilvet kätkevät kuun
olen OK, täysin fine, täällä yksikseni
en välitä mitä he sanovat, aion pysyä
maailmassa ilman rakkautta

Siispä odotan, ja sillä välin
näen erään kaverin hymyn
hän voi tulla, tiedä milloin
kunhan tulee, sit ollaan hukassa
Joten baby, sittenpä näemme

En välitä mitä he sanovat, aion pysyä
maailmassa ilman rakkautta




Jussi Parviainen: Fasistin rakkaus

29.8.2011

KRYPTOFASISMI

Tietenkin olen lukenut Gurdjieffin ja hänen seuraajien tekstejä myös kryptofasismin, eli näennäiseen epäpoliittisuuteen kätketyn fasismin näkökulmasta. On aivan kiistämätöntä, että Gurdjieffilla itsellään on fasistisia tai ainakin antikommunistisia päämääriä. Päivänpoliittiset kannanotot jäävät sinänsä vähäisiksi. Tämä ei kuitenkaan paljon vähennä Gurdjieffin ajattelun suurta antoisuutta. Kaikkea on kuitenkin syytä ja lupa epäillä.

Suomalaisessa Gurdjieff-aktiviteetissä epäilyksiäni on herättänyt lähinnä buddhalaisuuden yhdistäminen neljänteen tiehen. Buddhalaisuus on moninaisuutensa ja nonsensikaalisuutensa takia erittäin vaarallinen ja helposti kapitalismin olosuhteissa kryptofasismiksi kääntyvä filosofia. Buddhalaista on mikä tahansa, äärimmäisestä nihilismista ja mystiikan kieltämisestä aitoon henkisyyteen, aina sen poliittisen tarpeen mukaan, joka on ajankohtainen.

Erään tansakalaisen gurdjiefflaisen FB-persoonallisuuden kanssa käymäni keskustelut ovat herättäneet epäilyjä täkäläisen ja mannereurooppalaisen gurdjieffläisyyden eroista (tuo FB-persoonallisuus herättää epäilyksiä). Toisaalta esimerkiksi movementseista, joissa on ulkomaalaisia ohjaajia, minulla on pelkästään positiivisia ja antoisia kokemuksia.

**

Esotericism has transmogrified into a crime scene.

Dalai Lamas bad leadership.

Gurdjieff-Bennet herecies.
- ...harras katolinen, jonka yöpöydänlaatikosta löytyy kaksikymmentämetriä köyttä. Rippi-isän pitkästyttäminen turhilla jaarituksilla on syntiä. Jatkoilla juotiin ehtoollisviinit. Käteensolmittu Neitsyt Maria tippui seuraavana päivänä johonkin baarin vessaan.

- Meillä pohjanmaalla mitään syntejä tunnusteta. Kun ei tehdä syntiä. ... Ai, niinku kiinnostaaks sua joku threesome vai?

- Että sellainen ajatus.

- Miten voi tulla jätkälle edes mieleen!

- Sullehan se tuli mieleen. Ja puhuit tossa kulman takana kotona odottavasta aviomiehestäs.

- Älä nyt kuule jätkä rupee... Hyvää yötä.

- ... yökerhossa nuorten, kelmeiden, hapantuneiden, passiivisten, Erosta halveksivien naisten lasittuneiden katseiden arkisuuden unenhorkkaisessa meressä Sumatran viidakossa kypsynyt siro ja kiinteä apinakissan kivesmurskalla voideltu ladyboy on kaiken naisellisuuden alkumuoto. Hän on meistä ainoa, joka voi eikä ainoastaan pyri tekemään toiselle ihmiselle sen mitä tahtoisi itselleen tehtävän. Aatamin armeijassa pojista tehdään naisia. Kuinka vereviä ovat hehkuvat, täydellisen kimmoisat, mieheksi syntyneet yli sata vuotiaat vanhukset. Tiesittekö radioaktiiviselta vaikuttavien punaposkien todellisen iän?


26.8.2011

Me kuulemme narsistisista kristuksista,
kuristavan yhteisöllisyyden uhreista.
Kaupungit sulkeutuvat, kaupunkien portit, eikä auta vaikka olisi jo muutaman päivän kuljeskellut kaduilla.
Nyt, se joka herää, ei saa itkeä äänekkäästi, niin kuin pieni lapsi.
Mies päätyy usein laitoshoitoon heti vaimon kuoltua.

Suuri on mikä tahansa rakkaus joka tyhjyydeltä pelastaa.

Yhä täydellisempi herramme, tyhjyys.

TEORIA INHIMILLISISTÄ HEIKKOUKSISTA

Suljetussa pimeässä tilassa olennot hapuilevat toistensa heikkouksia. Täytyy löytää vain heikkous, mikä tahansa, ja imeä siitä energiaa. Pimeydessä veri on väritöntä. Vahvuuksista ei kannata välittää, niitä ei kannata tavoitella. Vahvuudet johtavat valoon, jossa verenimeminen täytyy lopettaa.
Korkeasti radioaktiivinen kala on hetken sanomattoman kaunis.

Koko Tyyni valtameri on saastunut, kertoivat Kiinan viranomaiset tänä aamuna.

Ja ihmiset, he valitsevat tyynesti fasismin, vaikka he tietävät sen johtavan ydintuhoon. Kauhun puoliintumisaika on pitkä, eikä se ole heidän toivonsa, vaan rangaistus, jota ei mikään jumala kykenisi heille antamaan. Heidän oma uhmakkuutensa repii kaikkeuden täyttävät hämähäkinseitit. Eivätkä he milloinkaan elävänä tunnusta, että on jotakin mitä he eivät ymmärrä.

Minun sieluni on pirstaleina kuin seinään paiskattu hehkulamppu.


No joo. Ei oikein pure, sillä todellinen Jusu on terävä:



25.8.2011

Ajanhenki muodostuu vietistä ja ansasta, josta ihmiset eivät osaa vapauttaa itseään, vaikka miten haluaisivat. Kaikki muu on epäajankohtaista.

24.8.2011

KOLMEN KUUKAUDEN SÄÄNTÖ

Tänään mietin helsinkiläisen turkkilaisen ravintolan lounasbufeen äärellä lihan makua. Tiskin takana asiasta jo keskusteltiinkin hiljaisella äänellä:
- No miten menee. Onko asiakkailta tullut mitään?
- Ihan ok. Ei ole kukaan huomauttanut lihasta.

Ekströmsin uutuus Vanhan ajan mustaherukkamehu oli jonkin aikaa suosikkini, koska hinta oli Marlin Vanhan ajan mustaherukkamehua edullisempi. Mutta nyt, brändäyksen jälkeen maku on jo jotain ihan muuta kuin vanhaa aikaa.

Mitä tahansa tuotetta voi käyttää kolme kuukautta sen markkinoille tulosta. Sen jälkeen on syytä ryhtyä epäluuloiseksi.
Koirat tappelevat.

Hamsterin tapa purra on petomainen.

Kun pää on pölkyllä ei viisauskaan auta.

Jokaisella valtakunnalla on huoransa.

Ellei kadulla niin senaatissa.

Nuoret itsevarmat pankkiirit.

Oudon jumaluuden esiinkutsumat.

Te ette voi kieltää ulostamista.

Tai jos voitte, se tapahtuu kuitenkin.

Sahaanko omaa oksaani jos sanon:
ei ole mitään paikkaa josta muistaisin
saaneeni kalaa.

Niin hauras on muisti.

Niin täydet ovat vedet.
Raha-asiat on vaihtoehdoton järjestelmä.
Lajien sukupuutto on, tietenkin, niin kuin pilvitaivas, ihmissielun tapahtumien seuraus.

Ihmiset eivät tiedä mitä heille voidaan antaa tai mitä heiltä voidaan ottaa.

Eläinkunnassa niin kuin ihmiskunnassakaan ei tunneta minkäänlaista tasa-arvoa. Hienoin tai voimakkain tietoisuusenergia on yksipuolisesti muiden asioiden syy.

YKSINKERTAISTAMINEN

on energiatasojen välistä kommunikaatiota: hienomman energian käsittämistä karkeamman energian tasolta nähtynä.

Todellinen riisto tapahtuu sensitiivienergian alueella. Mystiikan kieltämisen traditio on rakennettu suojaamaan tämän riiston jatkuvuutta. Niin kauan kuin perusmekanismi ei ole yleisesti selvillä, niin kauan kuin riistetyllä ei ole tietoisuutta energioista, hän ei tiedä tulevansa riistetyksi enempää kuin itsensä riistämäksi (ja puhun itse nimen omaan tästä altavastaajan positiosta... on tunnustettava, että todellinen tietoni energioista on heikkoa ja kirjaviisaudelta haiskahtavaa).

Niin kauan kuin hänellä on auransa, hänen ei anneta tietää siitä. Ja sitten kun hän on jakanut kaiken pois, hänelle nauretaan.

Kapitalismi on hienoimpia energioja kuluttava ja karkeistava prosessi, joka päätyy kollektiivisen sosiaalisen kuoleman kaltaiseen tilaan. Kysymys ei ole siitä, etteikö nämä karkeistumisen prosessit kuuluisi kaikenlaiseen ihmiselämään, vaan siitä, että kapitalistinen totaliteetti ei mahdollista minkäänlaisia vahvoja vastaprosesseja. Kaikki vastaprosessit ovat olemassa yksin kapitalismin armosta. Jumalan armo on jo kauan sitten kukistettu.

(Tarkennan: kapitalismissa on hyvää dynaamisuus, innovatiivisuus ja kokeilu. Nämä alueet edellyttävät sensitiivienergioden kanavointia ja myös tuottavat luovaa energiaa. Mutta nämä alueet on sekoittamatta pidettävä erossa kapitalismin paljon määrittävämmistä haittapuolista: pääomien kasaantumisesta, ekologisesta rasituksesta ja seksuaalisesta vieraantumisesta. Hyvien puolien ei saa antaa naamioida paljon merkittävämpiä haittoja. Pääomien kasaantumiseen esoteerinen merkitys on kenties juuri tietoisuusenergian väheneminen. Marxin vieraantumiskäsitteen esoteerinen merkitys on ehkä se, että organismin tekemä työ ei tuota sensitiivienergiaa. Toisin sanoen työn lopputulos jää vain karkeimmalle materiaaliselle tasolle. Erittäin pitkällisenä yhteiskunnallisena prosessina tämä tuottaa äärimmäisen kriisin seksuaalienergioiden tasolla. Tällä hetkellä länsimaat ovat siinä tilassa.)

Hienoimmat energiat ovat femiinejä energioja ja ne loppuvat kapitalismissa ensimmäisenä. Femiinisyys tuhoutuu kokonaan. Kun sukupuolten välinen kaikki energiavaihto lopulta päättyy, on heteroseksuaalinen sukupuolisuus päättynyt. Tilaa voidaan kuvata homoseksuaaliseksi takalukoksi, totaaliseksi energiakuoleman absoluuttiseksi nollapisteeksi, jossa femiininen sensitiivienergia on muuttunut kokonaan kallisarvoiseksi ja usein väärennetyksi kauppatavaraksi. Sillä yhä harvemmat organismit kykenevät tuottamaan tuota elinvoimaa. Ja ihmiselämässä on kyse vain organismien oikeasta työstä: eli siitä hyötysuhteesta jolla organismit kykenevät tuottamaan sensitiivienergioita. Millään muulla asialla ei ihmiselämässä ole vähäisintäkään merkitystä, sillä aineellisen hyvän mahdollistavat keksinnöt ja voitokas kaupankäynti ovat pelkkiä sensitiivienergian esteettömän toiminnan seurauksia.

Kapitalismi on yksisuuntaista kulutusta, kaiken sen kulutusta jonka evoluutio ja ihmiskunta vuosituhansien aikana rakensi. Kapitalismiin lukitussa helvetin timantisoitumisprosessissa ei tapahdu minkäänlaista elämän uusiutumista, vaan kaikki biologinen elämä tukahtuu tai purkautuu syövänkaltaisiin mutaatioihin. Kapitalismilta suojautuminen kapitalismin sisällä on erittäin vaikeaa tai mahdotonta. Jos esoteerisistä traditioista todella on jotakin jäljellä ja toisaalta vielä jotakin hyötyä meille, se voi liittyä yritykseen suojautua säteilyltä räjähtävän reaktoriytimen sisällä. Sulava tai räjähtävä kevytvesireaktori on kapitalismin tarkka metafora.

Minä kuulen lakkaamatta helvetin porttien narinan.

NANO ICE















(from Alexey Kostyukov)

23.8.2011

Kun en ylipäätään ollenkaan matkustele muualla ulkomailla kuin Venäjällä, on pitkä mannereuroopan vierastaminen johtanut siihen, että olen kadottanut jossain määrin käsityksen siitä, mitä mannereuroopassa tapahtuu henkisesti (vaikka Venäjä onkin kirkas peili). Ellei se tyhjene yhteen sanaan, fasismi (niin kuin en toivo), en tiedä siitä mitään. On jotenkin selvää, että minä en voi milloinkaan tulla ymmärtämään eurooppalaista (nietzscheläistä), eikä eurooppalainen voi milloinkaan tulla ymmärtämään minua (platonistia).

22.8.2011

HILJAISUUDEN DIPLOMATIA

Jokaisella musiikillisella aktilla on pääkvaliteetti ja pääuhri. Esimerkiksi laulunääni on moniulotteinen kvaliteetti. Musiikki on inhimillisten ominaisuuksien arvostamista ja uhraamista.

Jokainen laulaa äänellään, mutta jos ääni on epäpuhdas tai säröytynyt se tulkitaan puhtaan äänen uhraamiseksi. Epämääräinen yrittäminen tulkitaan selkeän täydellisyyden uhraamiseksi. Jokainen esitetty asia tulkitaan tietoiseksi ihanteeksi, tietoisesti halutuksi. Jokainen epäonnistunut yritys tulkitaan sen kvaliteetin juhlimiseksi ja onnistuneen yrityksen hylkäämiseksi.
Joskus yksioikoisen kehitysuskovaisten kulttuurivisionäärien tarve nähdä kulttuurissa koko ajan jotakin ajankohtaista aikaansa seuraavaa ja lähtökohdistaan ymmärrettävää kehitystä tuntuu masentavalta. Varsinkin jos "kehitys" on luovan energian näkökulmasta taantumista. Kulttuusissa pyörän uudelleen keksiminen on vähintään yhtä tarpeellista kuin aikakauden tietoisen kommentaarin kehityskulku. Se mikä kuvittelee olevansa tietoista ei aina ole tietoista, sillä tietoisuus on ensisijaisesti energiaa, ei muodon evoluutiota. Samoin ajattomuus ei ole paluuta johonkin muotoon, vaan paluuta hienompaan sensitiivienergiaan, joka on minkä tahansa muodon potentiaalinen esiaste.
Matriarkaatin totalitarismissa sota patriarkkaattia vastaan jatkuu yhä. Vain komeimpia miehiä ei voi taivuttaa uskomaan, että patriarkkaatti yhä tukahduttaisi täällä.

Tasa-arvoisilla on luottamus. Pettäminen on alistetun vallankäyttöä.

21.8.2011

Aiheuttaako jotkin ruoka-aineet tiettyä syöpää, vai tietyn syövän inkubaatiovaihe tiettyyn ruoka-aineeseen kohdistuvaa halua. Pelkät korrelaatiot eivät kerro mitään syy-seuraussuhteiden suunnasta.
Vain pelkästään hieno sensitiivienergia ei ole tarpeen. Kun on revittävä hämähäkinverkkoa, nähtävä suuria linjoja ja vedettävä näennäisen hienovaraisuuden mutkia suoriksi, tarvitaan karkeata energiaa. Mutta ilman kykyä jalostaa hienompia energioita ei ole mahdollista päästä pitkälle taiteissa. Ihmisten väliset suhteet voivat olla energioiden näkökulmasta yhdentekeviä tai ne voivat olla generaattoreita.

ARTO LAPPI, SILENE LEHTO

Olin jo muotoilemassa, että luin Arto Lappin Oravan portaat ilman ainoatakaan herännyttä ajatusta tai tunnetta. Mutta se ei lopulta pitäisi paikkaansa. Vaikka Lappin lyhyet luontokuvat ja tankarunot valuvat mielestä kuin vesi hanhen selästä, jotkin pidemmät muodot tekevät vaikutuksen intensiteetillään.

Silene Lehdon Hän lähti valaiden matkaan (WSOY 2011) ärsyttää aluksi liiallisen hallitulla riskittömällä vaikutelmalla, mutta vetää myöhemmin puoleensa tasapainoisella melko realistisella ideoiden marginaaleja kiertelevällä proosallisuudellaan. Lehdon runous on pitkäjännitteistä, hiljaista, intiimiä ja läpikotaisen tämänpuoleista. Ote tuntuu päättäväiseltä, ei kovin kohtalokkaalta: hän on selvästi valinnut runouden vielä kun kaikki muukin olisi ollut jäljellä. Turvallinen ja vakaa moderni sielu, jolle modernit maailmanselitykset kelpaavat mielihyvin, ja joka ei haikaile täältä mihinkään.

20.8.2011

Yle Ajantasa 19.8.2011

     

SYSTEEMI - NOLLAPISTE

2011-08-05(12

     

2011-08-05(11

     


FASISTINEN DOUBLETALK

on kaiken kaksoispuhumisen äiti: hienovaraisinta mahdollista doubletalkkia. Fasistisen doubletalkin idea on saada sana muuttumaan ilmitasolla lihaksi: että teko ja sana ovat objektiivisesti yhtä, mutta henkisellä tasolla toisensa absoluuttiset vastakohdat. Fasismin idea on täydellisin mahdollinen henkinen väkivalta. Nietzsche oli hyvin lähellä tätä todellisuuden mahdollisimman täydellisen vääristymän ideaalia, totaalisen väkivallan ja antihumanismin ydintä, mutta kykeni vammauttamaan vain itseään. Jollain tavalla voi ajatella, että nykymaailman henkinen tila on sama kuin Nietzschen subjektiivinen henkinen tila juuri ennen kuolemaa -- nietzscheläisen filosofian ainoa looginen lopputulos.

MONI-ANTIKULTTUURISUUS

Mikä tahansa on hyvää jos siitä tykkää. En viitsi edes teeskennellä, että tykkäisin myös oman tykkäämisen kohteeni rikkomisesta. Sellaista monikulttuurisuutta ei voi olla olemassa. Se on masokismia. Monikulttuurisuus ei voi olla sadismin ja masokismin leikki.

Ilolla on aina hintansa. Kulttuuri on sitä, että ilo voidaan maksaa myös vaihdantataloudessa, toisella ilolla. Ei siis aina ja poikkeuksetta rahalla - mikä olisi yleisenä sääntönä moni-antikulttuurisuutta. Rikastumisen merkitys on ainoastaan ilon ostamisessa.



17.8.2011

2011-08-13(1

     

2011-08-13(2

     

2011-08-13(3

     

2011-08-13(4

     

16.8.2011

Jäi vaille ansaitsemaansa arvostusta,
siis kohtasi ihmisyyttä alentavaa henkistä
väkivaltaa kaikkien hymyillessä.
Demokratia: kaikkia lyödään yhtä lujaa ja
kaikki vain hymyilevät.
Ihmiskunta on sensitiivienergiaa ja väkivaltaa. Kaksisuuntainen evoluutio: sensitiivienergiaa tai väkivaltaa.

11.8.2011

SOSIALISMIA JA LENINIÄ VIHAAVAT ORJAT

"ILO raportti paljastaa, että esim. Napolin eteläpuolella 1200 koditonta maatilatyöläistä saavat tehdä työtä 12t/pv ilman sopimuksia ja pilkkapalkalla yksityisen poliisin vartioimina ja elää kuin keskitysleirioloissa."

Onneksi olkoon, poliittiset jättiläiset.
Pitäisikö aselakia tiukentaa - siis aseen laillista omistusta hankaloittaa? Ja kääntäen, pitäisikö aseiden laitonta hankkimista tällä tavoin lainsäädännöllisesti helpottaa?
Kännykät keskustelevat keskenään ja yrittävät selvitellä omia rakenne- ja suunnitteluperiaatteitaan, parantaa ja täydellistää itse itseään.

- Miten rakkaus liittyy ulostamiseen?

- Ei tietääkseni mitenkään(?).

9.8.2011

Ydinpolttoaineen loppusijoitus asutuille alueille muuttuu sotatilanteessa itemurhaydinpommiksi.

8.8.2011

ALOITEKYVYN TAIDE

Düsseldorflainen Newsweekin toimittaja Dieter kertoo tarinansa. 1974 hän oli täällä Heinolassa ja rakastui Katriin, jota ei enää koskaan sen jälkeen nähnyt. Mutta telepaattinen yhteys ei koskaan päättynyt ennen Katrin viimekeväistä kuolemaa vaikean kymmenen vuoden syöpätaistelun jälkeen. Fyysinen yhteydenpito tapahtui satunnaisesti puhelimitse, kirjeitse. Myös Dieterin vaimo kuoli keväällä kymmenen vuotta sitten lausutun kuolemantuomion ja vaikean syöpätaistelun jälkeen. Dieter on tullut tuomaan kukan Katrin haudalle. Oman vaimonsa haudalle hän oli hakenut alppipurosta suuren purppuranpunaisen kiven, jonka päällä he kerran olivat seisseet onnellisina. Kävelemme vesisateessa laiturille ja katselemme Päijänteen selkää. "On jotakin syvempää, henkisempää, mitä me emme täysin järjellisesti tunne, ja meidän täytyy yhdessä koko ihmiskuntana kohdata tämä yhteinen tietämättömyytemme", sanoo Dieter. Tunnen kuinka syvä suru hiljaa virtaa kehooni ja silmistäni valuu poskilla vesipisaroihin sekoittuvat kyyneleet. Itken ilmeettömästi, huomaamattomasti, hyvin rauhallisesti. Näytettyään tämän -- että ihminen voi rauhallisesti itkeä vain tietyn vakaan tunteen vaikutuksessa Dieter hitaasti vetää surun pois minusta ja alkaa kertoa suuremmoisesta ja valoisasta energiasta, joka liittyy kuolemaan. "Me käymme vain tämän maailman läpi seuraavaan", hän sanoo.

"Musiikki jatkuu voimakkaalla rytmillä ja sitten alkaa tunnettu pyörimisliike. Minulle selitettiin, että seis-merkki kuvaa kuoleman hetkeä, kun sielu tulee tietoiseksi totuudesta. Tämän 'totuuden hetken' sanotaan paljastavan ihmisen koko menneen elämän, ja dervissin tulee nähdä itsensä kuin juuri kuolleena ja valinnan voimansa menettäneenä." Bennett
Tapaan jo ikääntyneen mestitsirumpalin helsinkiläisessä kahvilassa ystävättäreni seurassa. Me puhumme luonnonäänista, mielen vaikutuksesta ilmastoon ja säähän, Dominican tanssivista pyörremyrskyn kestävistä bamburakenteisista taloista. Käymme soittamassa rumbaa Mäkelänkadulla, haemme pari runoilijaa ja suunnistamme hämäläisen järven saareen. Rumpali kertoo muuttaneensa 16 vuotiaan Lontooseen, levyttäneensä mm. Jimi Hendriksin, Joe Cockerin, Eric Claptonin kanssa. Muuttaneensa 30 vuotta sitten Los Angelesiin, elämään muusikonelämää. Hänen uransa oli alkanut vuonna 1964 suomesta lontoolaisen sirkuksen kiertuerumpalina. Hän oli tavannut suomalaisen Katrin, jonjka oli koko elämänsä muistanut, mutta josta ei ollut kuullut ennen kuin kaksi vuotta sitten kun Katri otti häneen yhteyttä Facebookissa. Rumpali jätti talonsa ja vaimonsa, pakkasi tavaransa lentokoneeseen, muutti Katrin luo Suomeen. Yhteiselämää kesti vuoden verran, sitten välirikko ajoi Helsingin keskustan hotelliin. Hän pyörittelee päätään: "Ei, Kaliforniaan en enää milloinkaan palaa." Tarjosin hänelle huoneen käyttöön.

Heinolalaisen yökerhon tanssilattialla näkyy nautinnollisen paljon vaaleaverisiä pitkiä uhkealanteisia synnyttäjiä. Keski-ikäinen rintava nainen tanssii kanssani. Peräydyn hieman jokaisella askeleella. Hän ikään kuin käy päälleni. Tunnen rintalastan alla jatkuvaa pistoa ja pientä hengenahdistusta. Joskus pietarilaisessa metrossa tuntee samanlaista ja saa katsella aikansa ympärilleen, ennen kuin huomaa säteilevän kaunottaren. Olen sopinut jo mökkijatkot tämän äidin kanssa. Vaaleaveriset äitiään päätäpidemmät kaksostytöt, tämän kevään ylioppilaat, liittyvät tanssiseurueeseemme. Arvioin jo aiemmin heidän asuvan vielä kotona ja olevan äitinsä huollon alaiset.

Helsinkiläisellä klubilla on soittojamit. Rumpaliystäväni tähystää congien takaa minua ja pyytää minut lavalle. Astun congien taakse ja kättelen ainoastaan basistia, vasta istuttuani penkille. Koska olen tuntematon, rangaistukseksi etikettivirheestä muusikot kohdistavat muutaman sekunnin voimakkaan piston sydänalaani. Joudun aloittamaan tarttuvan, energisen rytmin saadakseni kivun lakkaamaan. Torvisektio lähtee heti mukaan, basisti ja rumpali hetkeä myöhemmin, tilanne energisoituu vaistonvaraisesti. Jaksan taputella täydellä intensiteetillä kaksi kappaletta, paitani on kauttaaltaan hiestä märkä.

Puolituttu arkkitehti Paalanen vittuilee omalla tavallaan minulle koko baari-illan. Päästyämme mökkijatkoille hän ei jätä rauhaan vaan ryhtyy todenteolla etsimään psykologista keinoa nurkkaanajamisekseni. Olen aamuyöstä ja koko päivän tissuttelusta naula päässä ja aloitekyvytön. Kesäöisen mökkiterassipöytäseurueen jäsen lausuun muutaman runosäkeen. Paalanen pikemmin käskee kuin pyytää minua heittämään jotain omaani, jotain parempaa. Kuullut säkeet eivät olleet kehnoja. Parempaa ei ole niinkään yksinkertaista heittää. En saa mitään mieleeni ja kieltäydyn vaisusti kunniasta. Ilahtuneena blokistani Paalanen jatkaa pakottamistaan. En pysty. Mietin juoksisinko metsään puolituttujen edestä. Nousen kuitenkin ylös ja alan lätkimään litsareita puolituttu arkkitehti Paalasen naamaan. "Sulla on jätkä todella paskat energiat", huudan raivon vallassa. Kohotan terassituolin ja valmistaudun iskemään sen Paalasen niskaan. Tapahtuma saadaan estettyä. Häpeä on suuri. "Ei toi musta oikein runoudelta vaikuttanut", sanoo Paalanen hiljaisella aralla äänellä ja vakavin kasvoin. Menen nukkumaan krapulaani. On vaarallista olla (maallisella tavalla) ylpeä mutta (henkistä nöyryyttä edellyttävällä tavalla) epävakaa sielu.

Paikan toimitusjohtajaisännän kasarmiherätys kajahtaa kolmen tunnin unien jälkeen. Häpeä aamupöydässä on ennenkokematon. Olen edelleen aloitekyvytön. En saa sanaa suustani. Haluaisin kadota. "Kyllä sun hei ehkä, vaikka ootkin tosi spontaani tyyppi, kannattaisi edes joku varaporttijuttu varata mieleen tollasia tilanteita varten. Tollanen tilannehan voi tulla milloin tahansa, vai mitä", sanoo isäntämme arasti. "Toi on vaikea kysymys. Mulla on ystävä, joka pystyy improvisoimaan tunnin virheetöntä mitallista runoa paikallaolijoiden luonteenpiirteistä. Kun en edes tiedä mitä siinä tapahtuu, tuntuu jotenkin hölmöltä, pikkumaiselta ja kömpelöltä opetella jotain säkeitä ulkomuistiin. Siis jos sellainen ei tunnu helpolta ja luontevalta. Ja minusta ei tunnu."

"Sellainen, mikä katsojasta vaikuttaa olevan seksihurjasteluun antautumista, saattaa todellisuudessa olla erittäin tarkasti hallittua luovan energian vapauttamista, eikä suinkaan ekstaattisen nautinnon kokemiseksi, vaan sielun herättämiseksi. Paras esimerkki tällaisesta on Derv, mevlevien eli pyörivien dervissien pyörimisrituaali. Olin läsnä ensimmäisen kerran heidän rituaalissaan vuonna 1919, kun suufien Mevlevi-järjestö oli vielä suosiossa ottomaanivaltakunnan viimeisinä aikoina. Maan mahtavat olivat ylpeitä jäsenyydestään tuossa järjestössä ja ottivat aktiivisesti osaa rituaalitanssiin joka torstai. Saatoin todeta itse, että kyseessä ei ollut hallitsematon ekstaasi vaan rituaali, jossa ne, jotka olivat tässä mestareita, saavuttivat tajuisen yhteyden näkymättömään maailmaan." Bennett
Paalanen ja isännät lähtevät veneellä Heinolaan. Loppu jatkoseurue jää mökille paistattamaan päivää. Tapailen Paalasen Telecasterin loistavaa soundia pikku-Voxin läpi terassilla. Tunnelma alkaa kohota ja soitto irrota. Tunnin soittelun jälkeen olemme saunaan valmiit. Kaikki mitä tapahtuu on hyvin erikoista ja miellyttävää. Joku puhuu syväviillosta. Se on kehonmuokkauksen muoto, joka tunnetaan kaikista alkuperäiskansojen traditioista, ja jossa miehen siitin leikataan keskeltä halki. Rituaalia, jonka 7-10 vuotiaat pojat pelkkää hyväntahtoisuuttaan toteuttavat kavereilleen on selitetty kohteen kokemalla vulvakateudella, vaikka itse selittäisin sen pelkällä toimeenpanijoiden kokemalla vittupäisyydellä. Veneilijöiden palatessa olemme hyvällä tuulella ja se tarttuu. Saunomme taas, paikalle tulee lisää porukkaa. Löytyy toinen kitara ja jossain vaiheessa istumme Paalasen kanssa vastakkain soittamassa. Ihmisiä tulee lisää. Purkautuva emotionaalinen patoutuma on niin suuri, että neljä tuntia hujahtaa ja ihmiset vain haluavat lisää soittoa ja laulua. Paalanen on hyvä kitaristi.

VIHAN SYY ON IHMISILLE AINA TUNTEMATON

Niin varmasti on, että halla-aholaisuus ei ole mitään kotivihapuheisiin verrattuna. Mutta tästä ei seuraa, että kotivihapuheet pitäisi sensuroimattomasti päästää julkisuuteen... että niitä vielä julkisuudessa pitäisi kompata. Vaan se, että asioiden täytyy muuttua niin, että vihan määrä vähenee.

On psykologinen virhetulkinta olettaa, että ne jotka vihapuheita yleensä puhuvat, muka tietävät itse mikä heidän vihansa todella aiheuttaa.

Ei, he eivät tiedä sitä. Ja siksi viha on niin helppo älyllisesti "siirtää" syyttömään kohteeseen.

Viha on sellaisenaan kohteetonta ja syvää, se purkautuu välttämättä. Mutta nykyihmisillä ei ole vähäisintäkään itsetietoisuutta siitä todellisestä mekanismista, joka heidän vihansa synnyttää.

Tämä on hallitsematonta ja pelottavaa. Vihan mekanismia ei mitenkään voi hillitä pelkkiin seurauksiin puuttumalla.

Vihan todelliset syyt taas ovat sellaisia, joita ainostaan jokin Neuvostoliiton tapainen järjestely voi terapoida. Ja taas Neuvostoliitossa: ihmiset eivät tiedä miksi he ovat (kaatopaikkansa ja rikkinäisten ikkunoittensa keskellä) niin onnellisia.

Kaksi faktaa: 1) todellinen tieto on tieteellisen tiedon vastaista tai ainakin täysin vierasta tieteelliselle tiedolle, 2) ihmiset
eivät milloinkaan tiedä miksi ovat täydellisen onnellisia tai äärimmäisen vihaisia. Vain puolinaisten tunnetilojen syyt ovat älyllisesti jäljitettävissä.

5.8.2011

ANTIFASISMIN LAKI

Kukaan ihminen, joka ei hyvin suunnitellusti aktiivisesti tai passiivistesti harjoita tai valmistele kansanryhmien joukkotuhontaa ei ole todellinen fasisti. Kaikki ne, jotka eivät ole fasisteja ovat tositilanteessa joko fasistien tahdottomia orjia tai antifasisteja.

SEKSUAALISEN TASA-ARVON SUHTEEN

on niinkin, että mies ja nainen eivät ole täysin tasa-arvoisia. Sillä se on kuitenkin ennen muuta mies, joka niitta kansakunnan lapsineen, naisineen ja vanhuksineen pulkkaan ja uuninpiipusta ulos, jos homma seksuaalisuuden kanssa menee liian hankalaksi. Tämäkin järkiargumentti on syytä muistaa, vaikka itsepetoksen hellimisen nimissä sen käsitteleminen ei kiinnostaisikaan.

Venäläinen traditionaalinen kyläyhteisökommun(ism)i oli täsmällinen eksistentiaalinen hoitomuoto tälle ongelmalle. Ja siinä on antifasismin todellinen juuri, kuohkeassa dionysisoptimistisessa maallisuudessa joka kavahtaa vääriä ja eettisesti kestämättömiä apollinisia ideaaleja.

Tämä on ristiriidassa kaikkien valtarakenteiden ja institutionalisoitujen kirkkojen kanssa. Mutta se ei ole ristiriidassa mystiikan kanssa.

Moderniin tultaessa dionysispakanallinen temmellys kohtaa uusia sudenkuoppia. Marxin mukaan kuoppainen vaihe voi olla pitkä.

NEUVOSTOLIITON ANTIFASISTINEN RIKOSHISTORIA

Meillä on 1990-2000-luvun yhä uusiutuvasti tulvehtiva saatanallismoralisoiva historiankirjoitus siitä, miten Neuvostoliitto ja Venäjän vallankumous pettivät eurooppalaisen natsiaatteen ja keskitysleirien ihmislihansavunhajuiseen rukoukseen hiljentyneen satanismin taistelemalla määrätietoisesti sitä vastaan.

Sen sijaan kuulee myös antifasistien suunnalta väitteitä, että Neuvostoliitossa tietyt "kommunistit" olisivat pettäneet antifasismin tekemällä, noin vain huvikseen, rikoksia ihmisyyttä ja planeetan elämää vastaan. Pelkästä rituaalisen sadismin ja pahantekemisen ilosta.

Tämä on vakava syyte, joka vaatii lisätodisteita. Pelkkä Bulgakovin Master i Margarita ei riitä koko aikakauden analysointiin. Eikä fiktioteos, jossa mielikuvituksen lento on kuitenkin suhteellisen vapaata vaikka kyllä todistusvoimasta, riitä yksin todisteeksi edes Stalinin kaudesta. Meillä on rannaton meri fasistien kirjoittamia "kosmmunismin mustia kirjoja". Mutta onko meillä ainoatakaan todella vakuuttavaa ja poliittisesti kompromettoitumatonta antifasistin kirjoittamaa kommunismin mustaa kirjaa?

Minä ja kapitalismin todellisen pahanlaatuisuuden tarkasti nähnyt ja kokenut sukupolveni voimme uskoa "antifassistiseen kommunismin mustaan kirjaan" vain siltä pohjalta mitä totunnaisesti tiedetään ihmisestä ja perisynnistä. Jonkinlaisen perisynnin kausaalisuuslain pohjalta. Mutta haluan myös aktuaalisia todisteita. Ja niiden täytyy tulla ehdottomasti poliittisesti kompromettoitumattoman antifasistin tutkimustyön tuloksena. Fasistin historiaväärennökset eivät kiinnosta minua, vaikka häkellyttävät sinänsä taidokkuudellaan.

Asia täytyy siis esittää sillä tavalla, että käy selväksi miten väitetyt neuvosto"kommunistit" (ja ketkä tarkalleen ottaen) pettivät oman aatteensa tai sen aatteen joka heillä ihanteellisesti kuviteltiin olevan... tai oikeastaan jonkin platonisen ihanteen, rahan hyväsymbolin ylittävän hyvän perikuvatietoisuuden muodostumisen, jota heillä ei vielä edes voinut olla muuna kuin alkubakuninlaisena ituna, mutta joka olisi ollut kenties kaukaisessa tulevaisuudessa todellinen ja selviytymiskykyinen. Ei siis niin 1990-2000-lukulaisesti, että miten he pettivät saksalaisen fasismin taistelemalla sitä vastaan erittäin määrätietoisesti ja ponnekkaasti valtavan suurin uhrauksin. Hämmentäviä sotauhreja ei pidä ajatella aatteen pettämisenä, vaan aatteen loogisena syynä. Ja aktuaalisen aatemuodon (kenties jo harhautuneen) romahtaminen taas ei ole sotauhrien syy -- kenties (voi ollakin?). Mutta kun aatemuoto romahti, sotauhrit näyttävät turhilta. Yleiseurooppalaisesta näkökulmasta, näin ei tosin ollut. Fasistisen maailmanvalloituksen onnistumisen seuraukset olisivat olleet hirvittävät. Kuusi miljoonaa juutalaisesta olisi ollut siinä kevyt alkusoitto.

Vakasvasti sairasta nykykapitalismia ei pidä sekoittaa taloudenhoidon terveisiin utooppisesti "porvarillisiin" muotoihin., jotka ovat kuviteltuja (esimerkiksi Paavo Haavikon kirjallisuudessa), mutteivät milloinkaan käytännössä mahdollisia. Tällainen sekaannus olisi lääkäriltä vakava hoitovirhe ellei rikos: hän sekoittaa tappavan syöpäsairauden ihorakkulaan. Hän hoitaa "antifasistisesti" ihoa, vaikka kysymys on melanoomasta.

Itse pidän noita entisen neuvostoliiton ihmisten tavannomaisia kauhujuttuja kommunistien rikoksista pelkkänä psykologisena defenssinä: sopeutumiskeinona katastrofaaliseen nykytilanteeseen. Kannattaa panna merkille, että heidän käsityksiä ei koskaan (yhdessäkään tapauksessa?) voi todistaa, vaan ne ovat aina kuultuja huhupuheita. Ja on syytä muistaa, että neuvostonuorelle jo se, ettei sattunut saamaan pariin päivään laatupillua, oli varmaankin jo suuri kauhunaihe (voisiko joku kirjoittaa tutkielmat: 15 000 sivuinen 20 osainen "Antropologinen katsaus venäläiseen seksuaalihistoriaan" tai vain 1500 sivuinen vihkonen "Katsaus Neuvostoliiton seksuaalihistoriaan"?). Mitä muuta on Soltsenitsynin Kolmas piiri ja Vankileirien saaristo kuin länsi-ihmiselle käsittämättömän monivivahteisten jatkuvien rakkausseikkailujen kuvailua. Sama venäläisen maalaiskyläyhteisön kommuunirakenteen eksistentiaalinen ydinselviytymiskeino tulee voimakkaasti esiin myös Tolstoin Ylösnousemuksen vankijunaosiossa, joka hovien hienostuksesta tarkastellen näyttää iljettävältä helvetinliejulta, mutta saksalaisen keskitysleirin sadistisesta kurista katsottuna miltei taivaalliselta paratiisilta. Kysymys on maallisuudesta, kompromissista, ei taivaasta, muttei myöskään helvetistä vaikka vankijunassa ollaan. Myös Dostojevskin venäläiset vankisiirtolakokemukset puhuvat tämän hämmästyttävän siperialaisparadoksin puolesta.

Hyvä esimerkki tällaisesti huhpohjaisesti kauhun luonnista on 1990-luvulta Nikita Mikhailkovin elokuva Utomljonnie Solntsem. Elokuva on sinänsä
erittäin hätkähdyttävä ja perusfaktojen osalta varmasti tosi. Mutta ulkopoliittinen motivaatio tapahtumille on kokonaan poistettu -- tai sitä ei ainakaan valoteta riittävästi. Jos päähenkilö joutuu vainoharhan uhriksi, olisi elokuvassa pitänyt esittää vainoharhan referenssi, johon päähenkilö diktaattorin mielessä sekoittuu. Ja miksi sekoittuu? Tämä on (Edgar Allan) poelaisen kauhudraaman yrinmuunnos. Mikhailkovin elokuvassa kaikki näyttää perin järjettömältä. Mutta elokuva ei ole riittävän hyvin tehty, riittävän polyfoninen, ollakseen täysin todistusvoimainen (Kuten Poen novellit ja niistä laajennetut Dostojevskin romaanit). Siksi luen elokuvan pikemmin sopeutumisriittinä uuteen aikaan.

RAHA HYVÄN IDEAN SYMBOLINA

Porvarillisuus on aikoja sitten muuttunut sairaudeksi. Tuon sairauden ydin on rahan muuttuminen symboliseksi. Tämä tarkoittaa oikeastaan sitä, että pieni raha on yhtä merkittävä kuin iso raha, sillä kysymys on rahan ikuisesta virrasta, jonka on päätetty johtavan tiettyihin taskuihin. Raha on yksin hyvän symboli, eikä hyvällä ole muita symboleita. Siksi aivan kaikki planeetan elämä on alisteista tuolle hyvän symbolille.

Tämä filosofia on syvä. Sen perusta on 1900-2000-luvulla Nietzschessä ja Ayn Randissa ja se on erittäin syvällisellä tavalla käännettyä platonismia.

Rahafetisistinen porvarillisuus poikkeaa vapaasta yrittämisestä siinä, että yrittämisellä ei sinänsä ole merkitystä, koska rahavirtojen päätepisteet ovat etukäteisesti sovittu. Pikkurahaa ei virtojen ulkopuolella liiku yhtään, koska fetisismin idea on se, että ihan kaikki raha menee vain sovittuihin taskuihin, eikä pikkulinnuille jää yhtään. Tällaiselle rahafetisistille, vaikka hän omistaa jo kaiken, esimerkiksi euron tiputtaminen kerjäläisen kuppiin ei ole vain täysin mahdoton ajatus vaan hän kokee suoranaisen oksetusreaktion. Sivukadulla hänen kätensä alkaa nykiä takin taskussa, ja lopulta hän huitaisee muutaman Heil-Hitler-tervehdyksen ilmaan.

On ilmeisen selvä, että kommunismin ja tällaiseksi pervertoituneen nykyporvarillisuuden välillä on muitakin vaihtoehtoja, rauhanaikana.

Mutta se, mihin Heikki Typpö viittaa sanoessaan "porvari ei voi olla antifasisti", on kysymys sotatilanteesta ja vallankumoustilanteesta.

1. CLAVE-KOKEILU

2011-08-04(2

     

3.8.2011

PELKO, VAROVAISUUS JA UHRI

Voiko ihminen analysoida kaiken järkeilyllä ja vailla pelkoa noudattaa tarpeellista varovaisuutta epävarmuustekijöiden suhteen, löytää riskin ja uhrin tasapainon?

Vain aniharvoilla jos kenelläkään on niin tukeva ja syvä kokemus siitä mikä on totta ja mikä ei, että voi kaikissa tilanteissa järkeä käyttäen ratkaista asiat. Ja kun asiat ratkaistaan jotenkin muuten kuin järkeä käyttäen, vain aniharvat jos ketkään tekevät jatkuvasti oikeita ratkaisuja. Maailmassa (universumissa) vaikuttaa toisaalta tuntemattoman syvä ja kenties pysyvä järjestys, mutta myös sattuman laki. Terve varovaisuus on seuraus tästä osin ajattomasta osin ajallisesta prosessista. Turhia pelkoja voi yrittää voittaa tietämällä ja kokemalla sen mitä voi.

Kun sanalla totuus viitataan ajallisiin, historiallisiin tapahtumiin, sanaa käytetään yksikäsitteisesti. Totta on se, mikä on todistettavasti tapahtunut. Jotenkinhan asioiden on kuitenkin täytynyt tapahtua, että tähän on tultu. Vaikka siitä, miten asioiden syyt ovat olleet, ei selville päästäisikään.

Se mikä on totuus universumin ajattomasta olemisesta jotenkin metafyysisellä tasolla on hankalampi kysymys. Itseasiassa kaikki pelot, myös minun pelkoni liittyvät tähän -- etten ole itse ymmärtänyt tai tuntenut miten asiat todella ovat itsessäni ja ulkopuolellani, ja pidän kiinni jostakin mikä pitäisi uhrata, tai olen uhrannut jotakin mitä ei olisi pitänyt uhrata, tai että joku muu on ymmärtänyt oman tilansa ja ulkopuolensa sitkeän johodomukaisesti väärin, ja että siitä seuraa katastrofi, joka johtuu siitä että joku uhraa omasta ja toistenkin puolesta jotakin välttämätöntä tai kallisarvoista.

Olipa totuudesta ja sen tuntemisesta mitä mieltä hyvänsä, se mitä kulloinkin pidetään totuutena on käytännössä vaikuttava konsepti. Kun ihmisyksilöt tai joukot uhraavat -- ja täytyy uhrata paljon päästäkseen johonkin -- he uhraavat sen käsityksen pohjalta jota he pitävät totena. He uhraavat tarpeettoman, haitallisen ja vähäarvoisen suhteessa siihen mitä pitävät arvokkaana päämääriensä suhteen. Mutta jos heidän päämääränsä tai käsitys siitä ei ole totuus, he tulevat uhranneeksi tarpeellisen, hyödyllisen ja arvokkaan. Ellei maallinen elämä edellyttäisi jokahetkistä uhraamista, asialla ei ole niin paljon merkitystä.

Uhraaminen liittyy valintoihin ja pakkoihin: se mitä ei (jostain syystä) ole mahdollista valita vaikka jossain määrin niin haluttaisiin, on uhri. Se on maallisen toiminnan perusta, olipa siitä tietoinen tai ei. Muinainen kulttiuhraaminen, eläinuhrit jne., on vain tämän perusprosessi symbolista tietoiseksitekemistä. Pelot liittyvät vääriin uhreihin -- siis tavallaan väärille tai tuntemattomille jumalille uhraamisiin. Siis omaan tai toisten tietämättömyyteen. Eli jumalanpelosta hyvinkin on kysymys. Mutta tällä ei ole suoraa tekemistä uskontokuntien kanssa, vaan oman aseman, kokemuksen ja itse hankitun tiedon kanssa. Uskontokunnat liittyvät siihen, että joku tekee (uhraamis)päätöksiä, siis on uhripappi, toisten puolesta, eli kollektiivisesta päätöksentekoon.

Jumalat ovat vain aavistettuja nimiä vaikuttaville tuntemattomuuksille. Niiden olemassa olo perustuu yksinomaan tälle väitteelle: "maailmankaikkeudesta emme tiedä paljoakaan". Jumalat ovat hämärästi aavistettujen ja selkeästi todentamattomien vaikutusten tietoisuuden keskuksia.

Viisaus olisi sitä, että osaisi uhrata kaiken turhan ja vahingollisen, muttei mitään tarpeellista ja hyödyllistä. Mutta sitä ei voi osata, ellei tunne koko totuutta. Viisas voi uhrata eniten menettämättä mitään. Ymmärrettävästi tässä on katastrofin ainekset kasassa silloin kun teeskennellään viisasta ja luotetaan tietoon, joka ei ole totta.
Paloittelumurhaajakin vapautuu joskus. Jos tämä asia pelottaa, kannatat kuolemanrangaistusta.

FREESOUND+KITARA

2011-08-02(4

     

2011-08-02(5

     

2011-08-02(6

     

2.8.2011

KITARAKOKEILUA - VENÄLÄINEN ROMANSSI

2011-08-02(3

     

2011-08-02(2

     

1.8.2011

NOKIAUSKO

Hankin pitkästä aikaa ensimmäisen ei-Nokialaisen, kiinalaisen älypuhelimen. Käyttökokemus ei ainakaan horjuta uskoa Nokiaan. Mikä tahansa vanha Nokia viimeisen 5 vuoden ajalta on minusta käytettävämpi. On syytä muistaa, että Nokialla on valtava määrä patentoitua vielä käyttämätöntä tekniikkaa takataskussa. Kyllä se homma taitaa olla sen verran varmalla pohjalla, etteivät nämä pienet suhdannevaihtelut lopulta tunnu juuri missään. Pienet laatuasiat ja logiikan selkeys ovat pidemmänpäälle ratkaisevia. Eihän kukaan ihminen halua tällaisen kiinalaisen kusetuksen kanssa olla pidempään tekemisissä.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com