31.3.2011

KOSMINEN INTERSUBJEKTIIVISUUS JA A-N-T-I-L-A-N-G-U-A-G-E

Jos Odysseus olisi tuntenut oikean meditaatiotekniikan
hän olisi ollut heti kotona.

Suurkaupungissa tuntemattomien ihmisten sielullisia tiloja ei voi ennustaa: niistä ei voi itseasiassa tietää mitään... vaikka olisi lukenut kaiken kirjallisuuden ja ymmärtänyt kaiken lukemansa. Juuri siksi, vaikeinta on oppia olemaan täysin vailla ennakkoluuloa ja samalla täysin vailla pelkoa. Toisin sanoen: absoluuttisen vaistonvarainen, eli itsevarma.

Syvä psykologinen intersubjektiivisuus: "Yksilön mieltä ei siis käsitellä yksityisistä motiiveista käsin, vaan osana verkkoa, jossa risteävät toisten aikomusten ennakoinnit, toisten toimien tulkinnat ja näihin tulkintoihin perustuvat vastaukset." (Teemu Ikonen: 1700-luvun kirjallisuuden ensyklopedia)

Kosminen intersubjektiivisuus joutuu kuitenkin luopumaan tuosta kaikesta, tulematta kuurosokeaksi tai kuolleeksi. On vain kanavoiduttava korkeampiin taajuuksiin.

Kosminen intersubjektiivisuus on tavoitettavissa parhaiten juuri sterneläisessä "tunnematkailussa" jossa "tavoitteena on tutustua tuntemuksiin, joita ihmiset herättävät toisissaan olessaan yhteydessä ilman yhteistä kieltä."(Ikonen) Ymmärrettävästi saavutettava lähetinvastaanottimen (jo para?)psykologinen jännitetaso on sterneläisessä tunnematkailussa suurin mahdollinen.

30.3.2011

Satyyri lukee satiirin toimintaohjeena.

Katharsis, kyynelten mielihyvä.

29.3.2011

RAJOITE (CONSTRAIN)

Rajoite on biologiseen elämään kiinteästi liittyvä piirre. Elämän on selviydyttävä rajoitteista huolimatta. Rajoitteista on oltava tietoisia, ne on kenties osattava kiertää. Taiteessa rajoite muotoa luovana tekijänä ilmaisee juuri tätä tiedostamisen prosessia. Rajoite, joka ei ole täysin ehdoton, on normi. Vapaus tai luovuus eivät millään tavalla synny rajoitteesta. Rajoitteeseen suhtautuminen sen sijaan voi heijastaa noita ominaisuuksia. Tarkoitus on tulla tietoiseksi siitä, että suurin osa rajoitteista on keinotekoisia ja tarpeettomia. Kun taas jotkut rajoitteet ovat luonteeltaan ehdottomia. Rajoite tiedostetaan, jotta se voitaisiin ylittää. Mihinkään rajoitteeseen ei kannata rakastua. Usein on parempi ettei sido edes kelloa ranteeseen. 

ELÄINSUOJELUA

Todeta susien sukupuutto tietyllä alueella. Estää tehokkaasti koiria esiintymästä susina, uskottelemasta suden olemassaoloa. Suunnitella hävitystoimia niille alueille, joilla sutta vielä tavataan: jotta paikallinen totuus voisi olla myös universaali totuus, eikä pelkkä paikallinen häpeä.

Ja mitä sitten kun sudet on saatu eliminoitua? Siirrytään tietysti seuraavaan lajiin. Kuin Christian Bökin romaani, jossa vain yksi vokaali on sallittu. 98% sanoista on kiellettyjä. Lukunautinto, jos sellaisesta voidaan puhua, on pelkästään sadistinen.

EPÄPOLIITTISUUDEN ONGELMA

esimerkiksi runoudessa on se, että teeskentelmällä (hyvin taidokkaastikin) epäpoliittista, ideologioihin sitoutumatonta, voidaan olla sitoutuneita väkivaltaiseen imperialismiin mutta vaikuttaa samalla tehokkaasti vastapuoleen: niihin joita imperialismi aktuaalisesti riistää. Epäpoliittisuuden vaatimus toisille esitettynä on vaatimus estää heitä puollustautumasta ja suojelemasta itseään selvää väkivaltaista imperialistista riistoa vastaan. Ja tällainen itsesuojelun tuomitseminen usein esitetään hyvin moralisoivassa sävyssä. (Rehellisyyden ja yksilöllisyyden nimissä, poliittista konsensusta siitä mikä olisi paras mahdollinen maailma, ei milloinkaan voida saavuttaa, toisin kuin siitä mikä on huonoin mahdollinen maailma: se on: vaihtoehdoton maailma.)

Pyrkimys totuuden selvittämiseen ja avoimeen rehellisyyteen (rehellisyyteen, joka ei voi kai olla muuta kuin lopullisen tiedon puuttumisen tunnustamista) on tietysti välttämättä poliittista. Totuuden ilmituleminen johtaa vain siihen että kätketty peli muuttuu avoimeksi, ei pelin lakkaamiseen. Positiivisen evoluution poliittinen vihollinen on itse politiikka.

Mitä sitten? Miten sitten?

Charles Bernstein* toteaa: "Tuntuu, ettei koskaan voida sanoa riittävän usein, että pyrkimykset 'runomuodon politiikkaan' suuntautuvat kaikkia runouden poliittista vaikutusta korostavia ajatuksia vastaan." (Leevi Lehto: Language runous, Kirjallisuuden avantgarde ja kokeellisuus 2007)

On pakko myöntää, että vaikeasti hahmottuvassa lauseessa tulee ilmi jotakin olennaista. Jos "runomuodon politiikka" on yhtä kuin runouskentän resurssien jakautumisen sisäinen politiikka (tämä siis oma tulkintani, tulkintoja voi olla useita), on varmaa, että tuollaisen ulkopuolelta ruokitun kentän dynamiikka suuntautuu kaikkia mahdollisia aitoja poliittisia vaikutuksia vastaan ja minkä tahansa konsensuksen puolesta.

Runomuodon politiikka ei siis pitäisi lainkaan tehdä, vaan ainoastaan katsoa, mikä pysyy hengissä ja mikä on elinvoimaisinta, evolutiivisessä mielessä. Mielivallanalaisten, negatiivisten impulssien kuten kateuden, katkeruuden ja koston, säätelemien instituutioiden ei milloinkaan pitäisi kajota evoluutioon ja biologisen elämän itsesäätelyyn. Mutta kysymys on tietysti vaikea, koska säätelemättömyyden luonnontilaa ei ole olemassakaan. Ellei sitten juuri jonkinlainen kosminen kellopulssi, sen puoleen kääntyminen, ja sitä seuraaminen, olekin ainoa ja alkuperäinen "luonnontila".

Taiteen epäpoliittisuuden syvin vaatimus on varhaisromanttinen: taiteen on pikemmin esitettävä maailmaa etäältä, ulkopuolelta ja objektiivisesti kaikessa äärimmäisessä ristiriitaisuudessaan ja koko dynamiikassaan, kuin yritettävä rajoittavasti vaikuttaa maailmaan. Esityksestä voi olla se hyöty, että voimme sen avulla hahmottaa oman tilamme ja valita joko etenemisen tai käänteen. Taide joka on sotkeutunut manipulaatioon, pelaa ihmisten hellimillä itsepetoksilla ja on päättänyt totuuden ihmisten puolesta, on paitsi vaarallista myös armotta paljastuvassa latteudessaan huonosti nautittavaa.


*Paradoksaalisesti ajattelen, että Bernsteinin toitottama avantgardistisen kulttuurin ja valtavirran vastakohtaisuus on pikemminkin valtavirtaisuuden puolustuskeino kuin mitään merkittävälle taiteelle hyödyllistä. Niin kauan kuin vaihtoehdot pysyvät heikkoina, alakulttuurisina tarjoten pelkkää vaihtoehdon ideaa ilman vahvaa sisältöä, valtavirtainen manipulaatio saa kaikessa rauhassa voimistua ja tarjota sisällöt. Bernsteinin ajatus siitä, että merkitys ei milloinkaan ole yhtä kuin sisältö, sopii yhtä hyvin taiteen kentän sisäiseen rikkomiseen (kuin G.W. Bushin puheisiin), silloin kun apajilla on pelureita, joille tuokin kenttä on vain ilman mitään muuta sisältöä yksi taloudellisen hyötymisen ansaintalogiikka muiden vastaavien rinnalla. Taiteen hukkaaminen tällaiseen helppoon huijaukseen on suurin vaara, jonka Bernsteinin ajatusten takana vaanii. Ja on vaikea uskoa, ettei hän itse "sinisilmäisyydessään" olisi tietoinen siitä.
suositumpi, helpompana pidetty perinteinen/futuristinen matematiikka
suositumpi, helpompana pidetty perinteinen/futuristinen universumi

Universumin keskipiste on marginaalin marginaalin marginaalin marginaalin marginaalin marginaalin marginaalin marginaalin marginaalin marginaalin marginaalin marginaalin marginaalin marginaalin marginaalin marginaalin marginaalin marginaalin

OULIPO JA TEL QUEL

Sakari Katajamäen ja Harri Veivon toimittamassa Kirjallisuuden avantgarde ja kokeellisuus -artikkelikokoelmassa (2007) on Harri Veivon mielenkiintoinen juttu Ranskan lähihistorian kirjallisuuselämästä Oulipon ja Tel Quel -ryhmän viitekehyksestä tarkasteltuna. En ole koskaan kuullutkaan Tel Quel -ryhmästä, joka on ilmeisesti ollut 1960-70 -luvuilla Ranskan kirjallisuuselämässä hegemoninen. On valaisevaa lukea ryhmän opportunistisista vaiheista ja hieman pelottavan johtajan Philippe Sollersin juonista. Sollers on ranskalainen runoilija, suomessa toistaiseksi tuntematon muuna kuin Julia Kristivan aviopuolisona. Sollersin juonittelut tekevät kyllä ymmärrettäväksi hyvin paljon Suomen kirjallisuuskentän lähihistoriasta - koko menneestä eurooppalaisesta hengenilmastosta. Samalla myös selkenee, miksi Oulipo tuntuu edelleen niin elinvoimaiselta ja raikkaalta.

Kuvauksen perusteella en luonnehtisi Sollersia ns. apinaihmiseksi - opportunistiseksi, ahneeksi, kaikkia yhteiskunnan rakenteita häikäilemättä hyväksikäyttäväksi 3/4-avoiseksi rosvoksi. Käsite apinaihminen on epäonnistunut. Puhuisin mieluummin jäynäihmisestä - sellaisesta, joka tekee mielellään politiikkaa, sen sisällöstä ja suhteesta biologiseen elämään täysin riippumatta (kaiken toiminanna motivaatio on toisaalta elostelu, narsismi ja egoismi - toisaalta kateus, kauna ja kosto itseä lahjakkaampia kohtaan). Tel Quelin historiallinen merkitys näyttäytyykin lähinnä jonkinlaisena kaiken luovan ja henkisen toiminnan lamauttajana. Kammottavaahan tuo kaikki 1900-luvun totaalinen sekopäisyys - politiikka yleensä biologista elämää vastustavana ilmiönä - on, mutta hyvä toisaalta tietää.

23.3.2011

ENSYKLOPEDINEN POETIIKKA, KOSMINEN PSYKOANALYYSI

Koskan ensyklopediaentryn nimi ja itse teksti ovat jo poeettisessa suhteessa, pelkkä ristiviittaaminen aiheen perusteella johonkin otsikkoon ei välttämättä tuota montaasiefektiä. Siksi viitteet pyrkivät ketjuttamaan samaa tai vastakohtaista poeettista sisältöä, joka on ilmaistu monella eri tavalla, osin päällekkäisesti tai kehitellen. Ajatus ristiviitteestä meditaation tuloksena viittaa tähän: on mentävä ilmaisutapojen, sanojen, taakse ja analysoitava, mistä tekstissä on olemisen ja elämän tapahtumisen kannalta kysymys. Tämä kai on juuri kosmista psykoanalyysiä. Tekninen laite voi rinnastua tarkasti merieläimeen, merieläin Sofokleen draamaan, draama päivälehtiuutiseen jne. Vastaavuuksien tarkkuus riippuu siitä miten poeettisesti asia on onnistuttu ilmaisemaan. Vakuuttavuus taas syntyy viitattujen analogiahahmojen määrän suhteessa. Ensyklopedinen poetiikka siis on kosmista psykoanalyysiä, Bachelardin esittämässä mielessä.

VAKUUTA PLANEETTASI

Tsernobylin ydinvoimaonnettomuuden lasku oli kenties suurempi kuin koko Neuvostoliiton olemassaolon aikana ydinvoimalla saavutettu hyöty (kun otetaan huomioon aika-ajoin uusintatarpeessa oleva sargofagi jne).

Sama saattaa vielä osoittautua todeksi Japanissa. Jos reaktori räjähtää, asia on varma.

Moneen muuhunkin nykyihmisen toimintamalliin, varsinkin henkisiin prosesseihin kuten kulttuuriin, pätee sama. Ydinreaktorin tuhoutuminen on vain yhteiskunnallisten henkisten reaktioiden tarkka allegoria. Huonot ajatukset ja filosofiat voivat säteillä radioaktiivisesti vielä tuhansien vuosien kuluttua. Lasku, joka sitkeästi teeskennellystä tyhmyydestä, tietämättömyydestä ja lyhytnäköisyydestä maksetaan, voi olla hirvittävä. Vakuutusyhtiöt eivät tule apuun.
Tutkijat toteavat, että yhdeksässä maallisessa demokratiassa yksilöt kokivat hyötyvänsä enemmän pimeydestä kuin valosta.

22.3.2011

Pietarissa kukkein nuoriso opettelee jo lentämään.

Koto-Suomessa, ja taas jotenkin niin helikopterista pudonnut olo.

ORFILAINEN KAAOS HOMOKLUBILLA PIETARISSA

Oli launatina hyvät bailut pietarilaisessa homoklubissa (entinen decadance). Fedja aliast DJ Kto rundaa kaupunkia tuhannen teinikaunottarensa kanssa. Lauantaina oli kansallisankarin yllätyskeikka kansainvälisellä homoklubilla. Homojen ilmeet olivat paljon puhuvia kun tuhat teinikaunotarta pisti ranttaliksi. Heteroseksuaalisuus yhdistettynä jumaluuksiin, kuten Dionysos, on väkevää, pelottavankin vierasta jostakin näkökulmasta.
Ei rasismi ole muuta kuin seksuaalista vastenmielisyyttä tai varautumista sen kohtaamiseen. Mitä vähemmän tietoa ja enemmän enakkoluuloja, sen vähemmän ymmärrystä vieraille ominaisuuksille, myös hyville. Lajiero perustuu etäisyyteen.

21.3.2011

PIETARIN MATKAN JÄLKEEN

Pitäisi saada vain mieli pysähtymään ja kyetä olemaan ajattelematta mitään. Alkaa vähitellen toden teolla valjeta omista värähtelyistä huolehtimisen ensisijaisuusperiaate. Ei pidä kuvitella mitään. Ei pidä tehdä jumalastaan minkäänlaista (mieli)kuvaa.

PUNA-ARMEIJAA ETSIMÄSSÄ

Metrotunnelin liukuportaan
loputtomassa sotilaskatselmuksessa
vauvakuumeinen naiskersantinkatse
haavoittuneesti himoitseva
kostea sielunhaava
on totuus evoluutiosta

Hei, rautainen rauhan jumalatar,
tehdään maailma täyteen
nerokkaita lapsia!

Yli-ihmistä jokainen haluaisi panna

Vaan ei ole aika rakkauden
On musiikiton aika

Eikä uuden kauppakeskuksen
McDonaldsin hampurilaisannos
ole mitään sen enempää
kuin loistava McDonaldsin
hampurilaisannos

Taivas on täydellisten
lohdutuspalkintojen maa

Päivittäinen maleksiminen
näillä käytävillä
parantaisi mistä tahansa syövästä

Päivällä Kristus, yöllä Dionysos
ja hänelle sanotaan
ettei hän tunne itseään

Kuin kuulisi koulussa ylempiluokkalaisten
opetussisältöjä ja tajuaisi
että ne eivät kuulu itselle

Saatana on kiinalainen keksintö

11.3.2011

LOPPUTULOKSEN IMPERATIIVI

Ainoa tosi tarina evoluutiosta on sen lopputulos.

Mikään materiaaliselta perustalta lähtevä teoria tai kosmologia ei voi tavoittaa tosi tarinaa sellaisena kuin se on.

Koska me emme voi rationaalisesti tarvoittaa materiaalisuuden syvintä kertomusta sellaisena kuin se on maailmana kerrottu.

Materiaalisuuden perusta (tulee) jää(mään) tietoisuudellemme irrationaaliseksi.

Evoluutio on yhtä kuin moraali.

Moraalia voidaan arvioida ainostaa lopputuloksia vertailemalla.

Se mikä johtaa ihmisen lopulliseen kestävään onnellisuuteen on moraalista. Onnettomuuden tuottava on moraalitonta. Lopullinen onnettomuus voi paljastua vasta hyvin pitkän ajan (sadan vuoden, vuosimiljoonan) kuluttua.

Moraalista on vain se, mikä tuottaa onnellisen täydellisen kauniin tietoisen olennon sadan, tuhannen, miljoonan tai miljardin vuoden kuluttua.

Voimme tutkia ihmistä evoluution lopputuloksena. Kauneus, tietoisuus, monipuolisuus, avoimuus ja tasapainoisuus on moraalista. Muu on moraalitonta.

Tiedettä ei pidä kieltää. Mutta pitää kieltää metafyysisten johtopäätösten tekeminen kulloisistakin tieteen tuloksista. Geenibiologiaa pitää tutkia, mutta Trofim Lysenko oli oikeassa.
Ellei loputon sota osoita sinuakin pikkusieluiseksi,
niin eiköhän ainakin ydinsota,
ajattelee pikkusieluinen hyvillään jo voitonvarmana.

10.3.2011

ANALOGIAPÄÄTTELY MORAALISEN TIEDON LÄHTEENÄ

Väitöskirja Novaliksen ensyklopedisestä poetiikasta.

Eli miten satu tehdään poliittisesti käyttökelvottomaksi.
Yksi Kokoomuksen junailema kerjäläinen
yksi Kataisen kyynelilkeä irvistys
Helsingin talviräntäviimaisella kadulla
pistää liikettä töppöseen enemmän
kuin tuhat lihasta, nahkasta ja palaneen
sielun kärystä ommeltua unelmaa
palkankorotuksesta.

9.3.2011

TOTAALINEN SOTA JUMALAA VASTAAN

Sodat ovat määräaikaisia kokemuksia. Keskimääräisenä sotapäivänä kuluu taiteilijalta litra piriä. Se on biologisen elämän, kauneuden ja ihmisen geneetiikan tuhontamisen hinta. Rintama Jumalaa vastaan ei kestä sekuntiakaan ilman kovaa huumelatinkia. Pää ja keho pumpataan täpöselleen medikaalia. Lääketeollisuuden ja sotateollisuuden rikastujatoukat rukoilevat hysteerisessä kemiallisessa aivopyörremyrskyssä. Yhtäkään valonhetkeä ei saa tulla vuosiin tai rynkyn piippu luiskahtaa välittömästi omaan suuhun.

YHDYSVALTAIN UFONATSIT

Holokaustivaltion kosmiset saatanaoperaattorit käyvät geneettisten helvetinmutanttiapuriensa kanssa elinkauppasotaa Afganistanissa.

PYSÄYTÄ SAATANA! PYSÄYTÄ MUTANTIT!


"Afganistanin presidentti hylkäsi USAn asevoimien esittämän anteeksipyynnön.



Kabul, Afganistanin presidentti Hamid Karzai on hylännyt Yhdysvaltain armeijankenraali David Petraeuksen esittämän anteeksipyynnön yhdeksän alle 15-vuotiaan pojan tappamisesta, johon USAn asevoimat hiljattain syyllistyi.

Anteeksipyynnön hyväksymisen sijasta Karzai korosti, että lisääntynyt siviiliuhrien määrä on pääsyy Afganistanin ja Yhdysvaltain välien huononemiseen.

Kabulissa oli sunnuntaina mielenosoituksia, joissa tuomittiin USAn toistuvat siviilien kuolemiin johteneet iskut.

Yhdysvaltain puolustusministeri Robert Gates vieraili Afganistanissa pian lasten surmaamisten jälkeen.

Radio Havana Cuba / KOMINFORM




KOMINFORM

http://www.kominform.eu/"

VULGAARIMATERIALISMI

Ykkösluokassa matkustavat lahjotut.

Kakkosluokassa liian rumat
lahjottaviksi. Ja lahjomattomat.

Kerjäläisessä pelottavinta on kestävyys
tyhjyydessä. Helvetinkristallissa,
tietty hengissä selviämisen standardi.

Vallankumouksellisuus on vähäistä.

Siitä itsemurhan vapausaate.

Ihmisellä on moraalinen elin, sanoo Novalis.
Kuin jumalpuhelin. Sen puute
on geneettistä, sanovat ateistit:
hörhöt luulevat että heillä on kirkas silmä.

Veri valuu kaiken aikaa. Ateisti hymyilee.
Juudaan silmä on sokea.

Ihmisessä on sisäänkoodattuna kymmenen käskyä,
tai sitten ei ole.
Ilman puhelinta ei voi soitta ja kysyä.

Kuolleina ne lopulta ovat kaikki samanlaisia.
Siis miksi ihmetellä sotilaan hinkua kuolemaan.

Diderot ei ollut mikään vulgaarimaterialisti,
vaikka provosoi olevansa ateisti.

Onko nyt kaikille selvää, mitä vulgaarimaterialismi tarkoittaa?
Että kvanttimekaniikka on vulgaarimaterialismia?
Että suhteellisuusteoria on vulgaarimaterialismin huipentuma?

Siis valistuksen kritiikki lyhyesti:
1700-luvulla ajateltiin, että tiedon lisääminen nopeasti ylittää vulgaarimaterialismin. Mutta nyt on käynytkin niin, että tiede ei ymmärrä muuta kuin vulgaarimaterialismia.

8.3.2011

SUHTEELLISUUSTEORIAN KRIITIKOT?

New Scientist lehden numerossa 13.12.2010 Milena Wazeck kirjoittaa Einsteinin suhteellisuusteorian kriitikoista ja heidän poliittisista kytköksistään (antisemitismiin jne).

Jutulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mistä Einsteiniä todella pitäisi kritisoida, mutta kenties tuollaisiakin täysin hörhöjä kriitikkoja, joista Wazeck kirjoitaa, on Einsteinillä historian saatossa ollut.

Itse en ole vielä nähnyt missään painettuna siltä perustalta lähtevää kritiikkiä, jonka olen moneen kertaan esittänyt tässä blogissa. Netissä pari kosmologia on lähestynyt asiaa samalta suunnalta, eli ihan näkyvän valon fysikaalisen perusluonteen näkökulmasta. Joko päättelyketjuni on niin yksinkertainen, ettei se voi tulla nykyihmisen mieleen tai sitten kysymyksessä on juuri poliittinen tarkoitus pitää tuo yksinkertainen mutta vaikea argumentti kriittisen tietoisuuden ulkopuolella.

Wazeckin jutusta tulee sellainen käsitys, että puhutaan kaikesta muusta paitsi olennaisesta - ja tästä tyylistähän tunnistaa juuri tiedemetapolitiikan.

IRRATIONAALINEN

ajattelu (esi- tai jälkirationaalinen) ei ole muuta kuin yritys hypätä pitämään jotakin ilmiötä totena ilman, että johdonmukaisesti voisimme päätellä sen alkuannetuista. On luultavasti paljon täysin rationaalista ajattelua, jolla ei ole paljonkaan tekemistä sen kanssa, miten asiat todellisuudessa ovat. Rationaalisissa selitysmalleissa ei tarvitse hypätä, siinä kaikki. Silti ihmiset kohtaavat sitkeästi vuosisadasta toiseen ilmiöitä, joille ei ole muodostettavissa minkäänlaista rationaalista selitysmallia - enempää oikeaa kuin väärää. Ellei voida luoda edes väärää mutta uskottavaa teoriaa, on koko ilmiön olemassaolo kieltämättä kyseenalainen.

7.3.2011

JO NÄISSÄ EDUSKUNTAVAALEISSA

Ainoa todellinen poliittinen jakolinja kulkee antifasismin ja fasismin välillä. Tulevaisuudessa demokratia romahtaa näihin kahteen suppenemisalueeseen. Antifasismia on kaikki mikä luonnostelee todellista vaihtoehtoa fasistiselle kehityssuunnalla. Mutta fasistinen kehityssuunta on jo Suomessa hyvin pitkällä.

Eräs indikaatio tästä on Anton Salosen tapaus, jossa Suomen valtiovallan ja oikeuslaitoksen toiminta on osoittanut vakavan sairauden merkkejä. Kysymys ei ole päätöksistä sinänsä, vaan siitä, että korkeat poliitikot, virkamiehet ja institutiot häikäilemättä laittavat arvovaltansa peliin keksittyjen valheiden puolesta. Nuo instituutiot menettävät arvovaltaansa olennaisesti lopulta. Tämä taas on fasistista kehitystä: kehitystä kohti näennäisempää ja korruptoituneempaa demokratiaa, jonka alla on pelon ja uhkailun totalitaarinen valtarakenne.

New Scientist 9.10.2010 mielipidesivulla on Chris Mooneyn huolestunut kirjoitus Yhdysvaltalaisesta Teekutsuliikkeestä, sikäläisistä persuista. Äärioikeisto on hyökkäämässä tieteen kimppuun juuri nyt, kun eri puolilta tulee signaaleja siitä, että tiede voisi olla jälleen ratkaisevan kehitysaskeleen edessä.

Eikö voi ajatella, että jatkuvat junaillut sodat ovat ehkäisseet tämän kehitysaskeleen ottamista läntisessä maailmassa jo 500 vuotta. Sodan tarkoitus on estää ihmistä saavuttamasta maailmankuvan eheyttä, toisin sanoen, estää ihmisen vapautuminen orjuutuksesta. Palauttaa ihminen yhä uudelleen ainaiseen surkeuden ja moraalittomuuden tilaansa.

INFORMAATIOSOTA

Libyan kriisin uhrien lukumäärät eri tietolähteistä:


Muammar Gaddafi: muutama.

YK: 1000

"Ihmisoikeusjärjestöt": 6000

Venäjän tiedeakatemian Afrikan laitoksen johtaja Aleksei Vasiljev: yksi. Totuus.

5.3.2011

Juttelin isän kanssa saunassa. Vihkisormuksetkin antoivat isovanhemmat sotakorvauksina. Metalliset saivat tilalle. Minkä verran antoivat saksalaiset? Berliinin muurihan murtui vasta eilen. Ovatko uskaltaneet ajatella koko asiaa, sitä nöyryytyksen astetta. Ja silti. Tulevaisuuteen vain pitäisi katsoa, myrkyttämättä itseään kaunalla.
"Miksei me liitytä Neuvostoliittoon" s.540

"sota-aikana vähenevät itsemurhat, psykoosit, rikokset ja avioerot; mutta niin vähenevät romaanitkin" s.542

Matti Pulkkinen: Romaanihenkilön kuolema

3.3.2011

Äärimmäisistä ajatuksista on vaikea sanoa perustuvatko ne tavallista paljon tarkempaan vai epätarkempaan aistiin.
Niille, jotka siitä ihmisyydestä niin paljon puhuvat, jotka mielellään puhuvat sydämestä ja testaavat sen alttiutta ja herkkyyttä ja kärsimiskykyä... ei heille useinkaan merkitse ihmisyys tai kauneus mitään, vaan vain oman kannan voitto, niin kuin pikkulapsille, jotka ovat äidin kanssa kaupassa.

Mystikkoa ei politiikka kiinnosta. Mystikko ei ole poliittinen henkilö... ainakaan niin kauan kuin vain pystyy olemaan huutamatta tuskasta. Jenkkisotilaan maihinnoususaapas painaa kasvoja liejuun.

PALEFACEN UUSI



Tehokasta tykitystä Palefacelta.

Hieman kohteettomaksi jää ironian terä kuitenkin, niin kuin Suomessa tavallisesti jää.

Faktuaalisesti rutinoituja panomiehiä ovat pornotähdet.

Runomiehet yleensä kai nykyisin panevat aika vähän verrattuna pornoammattilaisiin? Pitäviä todisteita on vaikea löytää, koska runomiehet varmasti tavallistakin vähemmän videokuvaavat sänkykamaritoimintojaan.

Toisaalta vaikea sanoa, kun ei itse liiku piireissä ja asuu maalla.

Ennen oli ehkä paremmin. Muistan ne Juhani Peltosen humalaiset jutut muinaisesta runomiesten Unkarista. Joku Hannu Salama tohon kuvioon voisi ehkä sopia edelleenkin. Sukupolvestamme yksin Tuomas Vimma. Mutta ei kai kukaan voi kutsua Vimmaa runomieheksi... vieläpä yleistäen? Vimman Gourmet-romaanin romaanin keskiluokkaiseen sikailuun Palefacen kappaleen kärki osuu muuten paitsi kertosäkeen osalta, joka siirtää fokuksen oudosti. Toisaalta Vimmaa itseään ei pidä suoraan samaistaa romaanin toimintaan... onhan romaanin kirjoittaminen taiteelliseen muotoon jo asioiden suhteiden tiedostamista ja sellaisenaan kriittistä toimintaa.

Vai onko Palefacen tässä tarkoitus ilmaista, että hän itse ei harrasta sukupuoliyhteyttä
tai heteroseksuaalisia suhteita. Onko tämä selibaattilupauksen tehneen munkin saarna?

Siinä tapauksessa melkoista jeesustelua, sanoisin.

Vai onko tarkoitus syyllistää vain runouden ilmaisukeinoista kiinnostuneita miehiä: kenties kuohita vain heidät... joku tällainen Janne Kortteinen, joka on uskaltanut kirjoittaa teoseksuaalisen manifestin ja ollut joissain puheissa tyttöjen kanssa? Asetella suupallot runomiehille. Mutta huutaa itse munasaannoksiaan otsasuoni paukkuen?

Onko kappaleen sanoma nimen omaan heteroseksuaalisuutta vastaan kohdistettu? Vai ainoastaan aseksuaalisuuden puolesta?

Vai voisiko sokkelin kivittäminen sittenkin tarkoittaa antifasismia? Antifasistithan suvaitsevat eroottisuuden ja juhlivat naista. Ehkä Palefacen mielestä juuri tämä on yhteiskunnan sokkelin kivittämistä, sillä onhan se toki juurikin opportunistien homoseksuaalisen pyramidin sokkelin kivittämistä.

Ovatko nämä Palefacen tarkoittamia runomiehiä? Sitäkin voi miettiä tarkoittaako sanakäänteistys sitä, että kolikolla on kääntöpuoli: että jokaista runomiehellä on panomiesvastineensa, jossakin oman itsen ulkopuolella.
Nakkekustantajat, akuankkakustantajat
pellehermannikustantajat, pekkapuupääkustantajat...

NYT NAKKE

Kovan paikan tullen
he vaikenevat
he jatkavat vaikenemistaan
jatkettua vaikenemistaan
koska he eivät ole
runoilijoita

Koska he eivät ole
omantunnonihmisiä, sydämenihmisiä
(niin, eihän nietzscheläisellä todella
voi olla omaatuntoa eikä sydäntä)

Ovatko he edes ihmisiä?

2.3.2011

Kauhein yksinäisyys mikä ihmistä voi kohdata on se, että hänestä kehittyy alkeellinen persoonallisuus. Salamannopea, veitsenterävä, kristallinkirkas, jokaisessa tilanteessa. Täysin yksin, kaikille täydellisen käsittämätön, hylkiö.

KOKOOMUS

3/4-aivoiset tekevät kieltämättä ripeästi suunnitelmia ja päätöksiä. Hetken kuluttua vääriksi, haitallisiksi, tuhoisiksi osoittautuvia. Lyhytnäköisyydessä ei kokoomuslaisen kanssa voi kilpailla. Mutta politiikassa ja varsinkin ulkopolitiikassa sellaiset ovat vaarallisia. Maailmankuvattomat. Kaikki sanat pelkkää reflektiota ja nurinkääntämistä, niin kuin Veltto Virtasen pikkuhousut Kimmo Sasin baskerina. On siinä niitseläiset: jäljellä ei ole kuin kuppa.

AMERIKKALAISNATSIEN TEHTAILEMAT KANSANMURHAT

niistä on meille näkyvissä vain jäävuoren huippu. Entinen Neuvostoliitto ja natsi-Saksa tulevat vielä kalpenemaan amerikkalaisen fasismin tuhojen tunnustamisen edessä. 1960-luvun jälkeen pelkästään amerikkalainen öljyteollisuus on Amzonin sademetsissä aktuaalisesti toteuttanut useita kokonaisten intiaaniheimojen holokausteja.


AMERIKKALAINEN USKONTUNNUSTUS

Minä uskon kaikivaltiaaseen Saatanaan,
taivaan ja maan häpäisijään
ja viiteenkymmeneen tuhanteen kopalliseen piruja
Saatanan poikia, meidän Herrojamme,
jotka sikiävät pahasta hengestä,
syntyvät Kerberoskoiran peräreijästä
kärsivät vähän Frank Zappan takia,
astuivat ylös Hummeriin,
istuvat kaikkivaltiaan Saatanan
oikealla puolella kartanlukijan paikalla
ja ovat sieltä tuleva korruptoimaan ja saastuttamaan
eläviä ja kuolleita.

Minä uskon pahaan henkeen,
ja taistelen pahan yhteisen seurakunnan,
pahain yhteyden,
kansanmurhien potensoimisen,
ruumiin häpäisyn
ja arvottoman elämän puolesta.


>>

PARATIISILLINEN RAKKAUS

on rakkautta tilastoihin. On tilastoitu ihmiskoneen ideaali. Yhteiskunnan tehtävä on pitää huoli siitä, että ideaali asettuu Gaussin käyrän keskipisteeseen. Tähän asti tulee materialismi. Loppu jää sieluille: sopikoot miten parhaaksi näkevät. Enempää eivät voi toivoa.

MAAGINEN LINTUHARRASTUS

on olla kaiken aikaa havaintopaikalla ilman taipaletta. Alempien harrastajien ulosaituu ja löydetyn näytteillepano maksusta on olennainen osa toimintaa. Harrastelintujen kättäytyminen muuttuu harrastuksen muuttuessa vähitellen psykologiseksi sodankäynniksi. Linnut joita ei harrasteta alkavat evolutiivisesti jäljitellä lintuja joita harrastetaan. Kohta ne pyrkivät bongaamaan harrastajan. Harvinaisuudet naamioituvat tavallisiksi ja pyrkivät vain hyötymään aineellisesti jäljitelmien hösötyksestä. Harrastajan silmän kasvavasta sokeudesta.
Kun jokin näyttää hassulta, aina ei ole kysymyksessä tietämättömyys, hulluus, dementia. Se voi olla vain kuvotusta, vastenmielisyyttä, ankaraa allergiaa.

MATTI PULKKINEN: ROMAANIHENKILÖN KUOLEMA 1985

Olemme nyt tunnustellen saaneet havaita, että nykysuomessa varovainenkin fasistisen etiikan kritisointi johtaa sosiaaliseen kuolemantuomioon. On erittäin hämmästyttävää seurata, millaisiin pitkällisiin ja erittäin suurta rahoitusta vaativiin vainotoimiin ollaan valmiita menemään esimerkiksi kirkkoherra Juha Molarin suun tukkimiseksi.

Järkevältäkään vaikuttavat ihmiset eivät herää ymmärtämään millaisesta toiminnasta todellisuudessa on kysymys. He eivät herää, vaikka heitä potkisi.

Kuitenkin vielä vuonna 1985 suomessa sai kirjoittaa paljon antifasistisemmin ja rohkeammin kuin Molari koskaan on henkensä kaupalla uskaltanut. Esimerkiksi Matti Pulkkinen selvittelee romaanissaan Romaanihenkilön kuolema psykohistorioitsija Lloyd deMausen lasten oikeuksista läpi Euroopan historian (s.467-486). Molari on esittänyt paljolti samoja asioita. Mutta Pulkkisen romaanin seuraavassa luvussa neuvostoliittolainen tiedustelu-upseeri jo kutsuu deMausea fasistineroksi. Kaikenkaikkiaan tämä ei ole nykymittapuulla kovinkaan postmodernia tai kokeilevaa tekstiä, vaan ainoastaan äärimmäisen hengittävää ja tasapainoista, kirkasta, kuulasta, hyvältätuntuvaa proosaa... onko mikään suomalainen romaani koskaan muuten tuntunut minusta näin hyvältä?

Matti Pulkkinen elää vielä, muttei ole julkaissut romaania pariinkymmeneen vuoteen. Onko vaikeneminen oma-aloitteista vai suupallo laitettu, sitä on vaikea arvioida. Selvää on, että nyky-Suomessa Pulkkisen kaltaiselle taiteilijalle ei ole tilaa (Pulkkisesta ja kyseisestä romaanista on laatuun nähden hämmästyttävän vähän kirjoistua netissä).

Annetaan Matti Pulkkisen itse sanoa se:
"Jos katsoo naisia, ja miehiä, elämää, sanoin, käsittää että tällaista tietoa levittämällä ei leipää saa. Jos kerron ihmisille että rottaemotkin, joita silitetään päivässä kymmenen minuuttia, synnyttävät terveempiä poikasia kuin silittämättä jätetyt, ne vastaavat "Kirjoita romaani! Kirjoita taas sellainen kuin se hieromakohtaus!"
Silitystä ne kaipaavat, eivät tietoa, mutta, sanoin niille, tämän tiedon eteen olen tehnyt työtä ja teen niin kauan kuin se on sallittua." Romaanihenkilön kuolema, s.485



"Myötämielikö liikahti - vai kiduttajan ahaa-elämys?"


Pulkkisen romaanissa on rajattoman viisasta pohdintaa sen aikaisesta Neuvostoliitosta mikä pätee yhtä hyvin nykyiseen Venäjään. Imperiumi toimii omalla sisäisellä logiikallaan, ja sen toiminta on jossain syvästi loogisessa ja järjellisessä mielessä äärimmäisen ennustettavaa. Jos tuon logiikan tajuaa, imperiumin kanssa toimiminen on äärimmäisen helppoa, koska siihen voi luottaa, melkein kuin itse totuuteen. Mutta tietoja imperiumin asioista tai siitä logiikasta jota se noudattaa ei pidä itse mennä keksimään tai kuvittelemaan: imperiumin asiat eivät ole kuviteltavissa ulkopuolisille. Väärien tietojen levittäminen on vaarallista niille, jotka väärää tietoa omaksuvat. Siksi imperiumilla on joskus itselläänkin taipumus levittää itsestään väärää tietoa. Mutta vääristelyn suunta voi olla täysin arvaamaton. Se ei suinkaan ole aina kaunistelua.

>>

1.3.2011

KOHTALO

Ajattele yksipaikkainen elokuvateatteri, johon astuttuasi et tiedä milloin pääset ulos ja jonka ohjelmatarjontaan et voi vaikuttaa. Et tiedä mitä sinusta tiedetään, mitä sinusta ajatellaan, mitä sinulle tullaan näyttämään. Et tunne itseäsi. Lopulta pääset ulos ja tapaat kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka ovat haltioissaan ja jotka eivät halunneet ulos, heidät täytyi pakottaa ulos. He puhkeavat kyynelehtien ylistyslauluun: elokuvateatteri on Jumalan rakkaus. Ja tapaat niitä, jotka ovat kauhuissaan, he olisivat halunneet heti ulos. Heitä ei päästetty ties miten pitkään aikaan. He vannovat käsi sydämellä: elokuvateatteri on Helvetin kidutuskammio.

KORPPI RAUHANKYYHKYNÄ

Rauhankyyhky muuttui mustaksi, koska se puhui liikaa. Rangaistuksen antoi Apollon, joka kyyhkyläisen puheitten perusteella surmasi uskottoman rakastajattarensa Koroniksen, katui ja rankaisi lörppöä lintua tekemällä siitä korpin. Siksi nykyiset rauhankyyhkyt ovat valkoisilla myrkkyjyvillä värjättyjä korppeja. > Martti Ahtisaari > Barack Obama > Siriuksen olympialaiset

VÄRIVALLANKUMOUKSET

Yhdysvaltojen junailemien värivallankumousten strategiat alkavat käydä selväksi jo kaikille. Hyvää niissä on se, että koska ne perustuvat sisäiseen hajottamiseen, valtiot joihin ne kohdistuvat ovat pakotettuja vakavaan itsetutkiskeluun ja yhteisön moraalisen perustan aitouden varmistamiseen. Inhottavien temppujen vaikutukset eivät ole kohteisiinsa välttämättä huonoja: jos ne vain selviävät niistä, ne vahvistuvat niistä. Todellinen demokratia lisääntyy, näennäinen vähenee. Diplomatia Yhdysvaltojen kanssa käy kuitenkin hankalaksi: harkitsemattomuus jymäyttelyssä voi kääntyä jymäyttäjää itseään vastaan.

Kungfuntse oli oikeassa suhtautuessaan kriittisesti, tai pikemminkin silmääiskien, jymäyttämisen taitoon. Sotilaallisesti tärkeämpi ja ovelampi, mutta onneksi vähemmän tunnettu kiinalainen strategia, on oppi siitä miten paljon heikompi voi päihittää paljon vahvemman.

LUULOTAUTISEN VALONHETKI

Luulotautisella on rehellinen mieli mutta petollinen keho. Kehon ilmoitukset ja halut huomioidaan liian tarkasti ja paisutellaan äärimmäisyyksiin. Sairaalla on petollinen mieli mutta rehellinen keho: mielen kapinaton orja.

SATUNNAISVIERAS

nero kuussa, vapahtaja maassa.

KUHNURIN NÄKÖKULMA

uusi kuningatar lähtee kuhnurien kanssa häälennolle, jonka aikana nämä hedelmöittävät sen koko elämän ajaksi. Kuhnurille ensiarvoista on kosketus. Onneen ei riitä että joku koskettaa; on itse päästävä pukille. Paritelleen kuhnurin kalu repeytyy kuningattaren matkaan. Syksyllä loputkin kuhnurit heitetään pesästä tarpeettomina mässääjinä.
Proust kirjoittaa kohmeisin sormin Pariisin vuoteessaan. Hänelle riittää, että tietää: kukkaanpuhkeavia tyttöjä on olemassa. > kuningatarravinto > lintuharrastus

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com