28.2.2011

KUNINGATARRAVINTO

sperma, jonka mystikko lypsää itse itsestään. Energia välittyy tietoverkon kautta hienommassa muodossa kuningattarelle. > mystikon sperma > pukinlypsäjä

TAITEENVIHA SUOMALAISESSA KULTTUURIELIITISSÄ

Persujen valtaannousun hyvä puoli olisi se, että se vihdoin paljastaisi karusti miten laajaa suoranainen taiteenviha on suomalaisen kulttuuri(raha)eliitin keskuudessa.

Kysymys ei ole vain välinpitämättömyydesta hengenelämää, sielua ja tunne-elämää kohtaan. Taiteenviha on fasismin keskeinen ilmenemismuoto, joka kohdistuu luovuuden alkuvoiman lähteisiin. Avain henkilöt ja teokset pyritään korvaamaan merkityksettömällä, tyhjällä propagandalla.

Tiedän että Suomen kulttuurielämän vaikuttajien huipulla on kiihkeitä taiteenvihaajia. Asia kannattaa ottaa riuskalla otteella tarkkailuun.

"Fasismissa ja natsismissa olennaista oli emotionaalisuuden ja taiteellisuuden halveksunta. Katsottiin esim. naureskellen keskitysleirien teatteri-esityksiä: venäläisiä kehuttiin kyllä lahjakkaiksi ja taiteellisiksi mutta ylimielisesti, vähätellen. Myös tämä venäläisten taiteellisuuden korostaminen on nykyisinkin vallalla."
Ei Nietzschen filosofia ole muuta kuin muinaiskiinalaista sotastrategiaa, josta on johdettu elämänfilosofiaa. Siinä missä kiinalaiset käyttivät petollisuutta vihollista vastaan, käyttävät nietzscheläiset sitä lähimmäisiään ja jopa omia lapsiaan vastaan. Pojistaan he haluavat tehdä kyrpänsä imijöitä. Kaikki ihmiset ovat heille hyväksikäytettävää riistaa: vihollisia apinaihmisten sodassa kaikki kaikkia vastaan. Siinä on koko Nietzschen salaisuus.

"Emme ole mikään Song-dynastian ruhtinas Xiang, emme tarvitse mitään sellaista aasimaista inhimillisyyttä ja oikeudenmukaista moraalia." Mao Zedong, puheessaan sodankäynnistä
Ei ole varmaan yhtäkään perussuomalaista vaaliteesiä, jota en jollakin jotenkin kuvitellulla käytännön sisällön tasolla, innokkaastikin allekirjoittaisi. Hyviä ja rakentavia perusajatuksia.

Paitsi se yksi ja tärkein, jota ei sanota: ikuinen totaalinen sota Venäjää vastaan Suur-Saksan rinnalla.

27.2.2011

KUKA SAA OLLA UUSI SILJO?

Persujen valtaannousun myötä on myös Suomen kirjallisella kentällä, sen eliitillä, tarvetta astua ulos aidommassa ja suorasukaisemmassa tahdossaan, siirtyä naamioidusta salaperäisyydestä ja kätketystä ilmaisusta astetta avoimempaan suuntaan. Olla aivan vapautuneesti ja häpeilemättä oma itsensä. On tietenkin tarve löytää uudelleen se 1910-30 -lukujen kulttuurimme kulta-ajan hegemoninen äänilaji, nasaalin käskevä ja mahdikas totaalinen äänilaji, jolla Leo Tolstoin ja Ilja Repinin aikalainen Juhani Siljo kansakunnan kaapin päältä huutaa runonsa:

Käy spitaalitautiset vapaina meillä!
Ne mataa lieroina mailla ja teillä,
pian taivaankannen ne tartuttaa,
niit’ ellei kohta jo niele maa!
Tuli tauti Idästä – alhaiso-vapaus.
Moni uskoi: vaaraton tartunta-tapaus;
ei Suomen miehen se veriin jää,
ehk’ ihoa hiukan näivettää!
Ja kuitenkin tauti se tarttui, se varttui,
ja valkosuomuja ihoon karttui!
Veri kaikille myrkyille altis jo on,
koko sielu turta ja tunnoton!
Tuli Idästä tauti ja Itään kääntyy
mies Suomen, ja veljeilemään jo vääntyy
kera tartunnan tuojan saastaisen,
oman maansa, kuohilas, kavaltaen.
– Ulos maasta, Horna! Pois hospitaaliis
Nevan rannoille, keralla elävän saaliis.
Ulos, tartunnan saaneet, taivaltakaa!
Päin Itää! Tai nielköön teidät maa!
12. XI. 17.


Lähde: Siljo, J. 1919: Selvään veteen: runoja ja tunnuslauseita . Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.

Täysin vapautunut ja aito on jo huuto ja rellestys, jonka Soini nyt vapauttaa. Ladataan käsiaseet ja puetaan päälle natsin viitta: vihdoin tappamaan, vihdoin verilöyly... alhaisoa, spitaalitautisia, herkimpiä sieluja, roskia, lahjakkaimpia, ihmisjätettä, hauraimpia, kauneimpia lapsia, maan mutaa, ah kaikkea vain sekaisin roviolle niin paljon kuin sielu sietää! Kirjailija Maju Lassila (Algot Untola) haudattiin teloitettujen punaisten joukkohautaan Santahaminaan. 1925 Suomen armeija perusti sikalan hautapaikalle.

»Merikapteeni evp. Sten Lille kertoi myös, että etappipataljoonan teloitusryhmät valittiin vapaaehtoisista. Hän ei ollut itse ilmoittautunut joukkoon 21. toukokuuta, mutta kuului etappipataljoonaan ja oli Katajanokan vankilan pihalla sinä aamuna, jolloin Untola tuotiin laivalle kuljetettavaksi. Lillen mukaan Untola oli 'pieni mies, joka oli pukeutunut suureen päällystakkiin'. Salmen ja Gunnar Björlingin (1887–1961) lisäksi laivalla olleiden vartiomiesten joukossa olivat ainakin Wolmar Henrik Ståhlberg (1887–1940; myöh. mm. Turun kuritushuoneen 2. apulaisjohtaja) ja Viljo Numminen (1896–1960; myöh. korkeimman oikeuden oikeusneuvos). Saamani tiedonannon mukaan juuri Ståhlberg olisi tuupannut Untolan laivalta mereen. Viljo Nummisen osuudesta eivät hänen vaimonsa ja poikansa, opetusministeriön kansliapäällikkö Jaakko Numminen ja Uuden Suomen päätoimittaja Juha Numminen, tienneet enemmän kuin sen, että hän kuului valkokaartin 1. pataljoonaan ja oli siten yksi Tehtaankadun kansakoululta laivalle komennetuista vartijoista.[1]»
>>


Kysymykseen Siljon huutaman taudin luonteesta ja ilmansuunnista: alla olevassa kartassa vihreällä merkityillä alueilla pornoteollisuus on vapaata. Punaisilla ja keltaisilla alueilla laitonta.


>>
Jeesustelijat, anarkistelijät, dandistelijät, eivät vihaa mitään niin paljon kuin lahjomattomuutta.

Lahjomattoman tunnistaa vain siitä, että häntä syytetään kaikista mahdollisista lahjustenvastaanottamisista. Koska hän tekee kaiken todistettavasti omalla kustannuksellaan.
Rehellisyys ja avoimuus ovat turvallisia lähestymistapoja vasta sitten kun on varmaa, että ollaan tekemisissä rationaalisten, järjellisten olentojen kanssa.
Varkaalle rehellisestä taloudellisesta yhteistyöstä koituva molemminpuolinen hyöty ja rauhantila ovat äärimmäisen vastenmielistä myrkkyä.

Varkaiden maailmassa sellaiset sivistyneen maailman perusasiat kuin hyvä energia tai hyvä värähtely eivät merkitse mitään.

KIRJAROVIOT

olisi hyvä sytyttää aina omilla opuksilla. Ja sytyttäjä saisi mieluiten olla jo laajan tuotannon tehnyt menestynyt kirjailija, jonka teoksilla on selvästi henkistä ja esteettistä arvoa. Ensin poltetaan kaikki omat teokset, ja vasta sitten toisten.

En missään tapauksessa kannata edes tällaista näennäisesti rehellistä ja kunniallista, mutta äärimmäisen barbaarista menettelytapaa.
Kun tutkitaan maailmankuvaa, joka vähitelleen paljastuu kokonaisuudessaan venäjävihaytimen varaan rakentuneelta, tutkitaan todellisuudessa sellaisen ihmisen mieltä, joka luulee ajankulun ja odottamisen tuottavan yhtälöksi: 2+2=5. Voihan kuubalaisilta tietysti kysyä, haluaisivatko he vaihtaa paikkaa suomalaisten kanssa.
Jos vilpittömyyttäni epäillään poliittisella perusteella, on kysymykseni epäilijälle:

- Oletteko käynyt Suomen armeijan ja vannonut Suomelle sotilasvalan?

- Onko teillä Suomen kansalaisia lapsia? Kuinka monta?

- Omistatteko Suomesta maata?

IHMISYYS

Kaikki tuo samanlaisuus, näennäisen erilaisuuden kiihkea sallinta, on vain jotta todellista erilaisuutta ei sallittaisi. Todellinen erilaisuus on hankalaa: se ei pysy puolueohjelmassa, vaan luottaa enemmän itseensä. Sellaista on ihmisyys, valitettavasti.
Paha raivostuu vain siitä, jos väitetään, että jokin on hyvä. Mistään muusta se ei raivostu.

MAFIA

mieluummin käyttää väkivaltaa, kuin levittelee avoimesti hyviä argumentteja. Tai edes keksii niitä.

LUULOTAUTIEN OSASTOA

en perustaisi tavallisen sairaalan yhteyteen. Luulotautiset ja sairaat voivat tavata kahviossa ja ruokkia toistensa pahenevia oireita. Luulotaudit imevät oikeista taudeista suuren määrän mielikuvitusravintoa. Sairaat taas sairastuvat vielä luulotauteihinkin, joita juorut lääkäreiden osaamattomuudesta ja länsimaisen lääketieteen laaduttomuudesta kiinalaiseen verrattuna ruokkivat. Luulotautiset hankkivat sairailta sairaalavaatteiden sisässä salakuljetettuja lääkärikirjoja, jotka ovat luulotautisilta kiellettyä kirjallisuutta.
Ehdottomasti pitää luulotautien sairaalan olla erillinen toiminnallinen yksikkönsä. Samassa rakennuksessa voi olla enintään jonkinlainen todellisuuden tutkimuslaitos, esimerkiksi ilmatieteenlaitos: maailman tarkimmat ja uudenaikaisimmat säähavaintolaitteet, joiden pelkkä ulkonäkö on omiaan lisäämään luottamusta saavutetun tiedon lopullisuuteen.

26.2.2011

No nyt sen ainakin tietää, että sotaan syylliset voitaisiin nimetä ja tuomita myös aina ennen sotaa.

DISINFORMAATIO

Suomessa kutsutaan disinformaatiokampanjaksi milloin mitäkin ihmisten mielipiteenilmausta. Lähtökohta kannattaa kuitenkin pitää mielessä: se mikä perustuu todistettavissa oleviin faktoihin ei ole disinformaatiota. Totuus on loppupelissä arvokas pelikortti. Sillä kaikki on lopulta yhteisön moraalisen aistin varassa, myös yhteisön tulevaisuus.

VÄÄRÄ MESSIAS

Kun oikea Messias syntyy, hänet raahataan ristille heti kun tunnistaminen on varma. Näin siksi, että väärälle messiaalle jäisi liikkumatilaa pettää kanssa, sen kaikissa odotuksissa, jatkuvassa petetyksitulemisen raivossa. Kansa, jonka sen toivon korkein kohde, aina ja ikuisesti väärä messias, itse Kuolema, hyvillä mielin tapattaa sodassa saadakseen vähän tuohta ja nimensä maailmankirjoihin.

Oikeata Messiasta kiinnostaa vain hyvä ja esteettinen elämä. Väärää Messiasta vain kenen tahansa voittaminen millä tahansa keinoilla, päämääristä välittämättä. Itsemurha, joka naamioidaan mahdollisimman näyttäväksi ja laajaksi katastrofiksi.
Ihminen on ainoa eläinlaji, joka ei opi historiansa onnettomuuksista mitään. Suuret aivot mahdollistavat tämän sadismin.

Itsemurha on aina ja yhä uudestaan suosittu ratkaisumalli vaikeisiin ongelmiin, joiden järkevä ratkaiseminen vaatisi nöyrtymistä viisauden kuulemiseen.

PERSUSS

Onko siis mahdollista, että Persujen mahdollisella runsaalla vaalivoitolla olisi poliittisesti positiivista merkitystä?

Äärimmäinen EU-kriittisyys on kai kaikissa muodoissaan mitä positiivisin asia. Euroopan kehäketut, Englanti, Ranska, Saksa, Venäjä ovat pelanneet ilkikurista peliään tuhat vuotta. Näillä opinnoilla vielä me emme heille pärjää, pelinappuloita korkeintaan olemme.

Sitäpaitsi EU-kriittisyys on hyvä ja positiivinen asia vasta yhdistyessään oikeaoppiseen venäjäsympatiaan (hyvien elinvoimaisten piirteiden tunnistaminen Venäjässä, negatiivisten piirteiden tarkka huomioonottaminen ja suodattaminen).

Älykkäille ihmisille eloonjääminen ja menestys ovat tärkeintä, ei sota, rodunpuhtaus tai rodunsekoitus, jotka ovat aina vain poliittisen pelin välineitä. Olento tai kansakunta joka jää täysin jumiin johonkin historian traumaan tai mitättömään rotueroon (kun suuri maailma on äärimmäisen paljon suurempia rotueroja täynnä, ja joiden sekoittumisista seuraa lähinnä vain vastustuskykyisempää genetiikkaa) on väistämättä tuhoon tuomittu oikeiden ihmisten ja älyllisten olentojen peleissä.

25.2.2011

PERSU-SS

Historian itsensätoistavuudeksi luonnehdittu ilmiö, eli käsitys siitä, että ihmiskunta ei opi historiallisesti tekemistä virheistään, vaan tekee samat virheet yhä uudelleen ja samalla tavalla, johtuu kahdesta asiasta:

1) valtaa tavoittelevat yksinomaan henkilöt, joiden ainoa mielihyvän lähde on viattomien ihmisten kärsimys ja kuolema

2) loppu ihmiskunta teeskentelee tyhmää, äärimmäistä lahjakkuutta ja kykyä osoittaen. On pääteltävä, että ihmiskunta koostuu näyttelijäneroista: muuten näin vakuuttava idiootin esittäminen ei voi olla mahdollista. Itseni kaltaisia huonoja ja haluttomia näyttelijöitä on vain harvoja.

Mitä tulee Perussuomalaisten mahdolliseen vaalimenestykseen, on kai selvää, että sellainen käänne ei ole mahdollinen, että Soini osoittautuisikin hyvin naamioituneeksi Robin Hoodiksi. Ei, kyllä kysymys valitettavasti taitaa olla kansan huijaamisesta: kansan tiedostamattomaan itsetuhoviettiin vastaamisesta.

Jos joku väittää, että näin ei ole, että Persut eivät ole pelkä Kokoomuksen klovni ja Nato-kassara, pitäisi ainakin osoittaa se, että Persuilla on jokin suunnitelma itsenäiseksi Suomeksi palaamiseen, eli siis Venäjä-suhteiden varalle... jokin muu kuin viha. Muutenhan täällä ollaan motissa.

Demokraattiset vaalit on kuin ryhmä matemaatikkoja ja matemaatikkoa teeskenteleviä, joiden tehtäväksi on annettu jonkin hyperabstraktin ja monimutkaisen toistaiseksi ratkaisemattoman matemaattisen ongelman ratkaiseminen. Kaikki väittävät pystyvänsä ratkaisuun. Matemaatikot yrittävät vakuuttaa kansan retorisesti matemaattisista kyvyistään. Heidän täytyy puhua hyvin yksinkertaisesti. Tuolla retoriikalla ei ole mitään suhdetta matematiikkaan tai sen ongelman monimutkaisuuden asteeseen, joka heidän varsinaisesti pitäisi ratkaista. Yksinkertaistetun esityksen retorisen vakuuttavuuden perusteella kansa lopulta puoliunessa valitsee sen matemaatikon, joka saa ratkaisua yrittää.

KUOLEMA

Joskus itse Kuolema asettuu ehdolle vaaleissa. Ja joskus tulee valituksi. Sekin on kansan tahto; sitäkin on kunnioitettava.

AVIOPUOLISOIDEN KESKINÄISESTÄ ONNESTA, JOKA PERUSTUU KOMMUNIKAATION TÄYDELLISEEN PUUTTUMISEEN

Parisuhteessa elävällä on vain harvoja asioita, joista kotona voi avoimesti puhua. Syy sovittuun vaikenemiseen useimmista teemoista, mutta varsinkin puolison pettämiseen liittyvistä teemoista, on se, että mikään parisuhde ei ole absoluuttisen tasa-arvoinen. Vaikeneminen taas on absoluuttisen tasa-arvoista.

Suhteessa toinen osapuoli on välttämättä dominoiva. Avoimuuden sopimuksesta tulee näennäinen, toispuoleinen. Dominoiva ospuoli jättää asioita tunnustamatta, alisteisessa asemassa olevan kaikki sanomiset kääntyvät voimakkaammin häntä itseään vastaan. Alisteisesta asemasta tunnustaa helposti mitättömän mitä sydämellä sattuu olemaan, siinä toivossa, että toinen sitten vastavuoroisesti tunnustaisi nuo koko universumia horjuttavat rikoksensa. Niinhän se ei mene. Vain absoluuttinen vaikeneminen, mieluiten keskinäinen kielitaidottomuus on avio-onnen ehto.

Ihminen on väsymätön lakien ja moraalilakien säätäjä. Yötä päivää ihminen säätää toiselle sellaista lakia, jota ei itse aio noudattaa.

Puhdas itsekkyys ei ole rakastettava ominaisuus. Sitä ei haluaisi viljellä enempää itsessä kuin toisissa. Paistiajatus kuitenkin on sellainen, josta ei eroon pääse. Ei kannata teeskennellä että pääsisi. On tehtävä kauppa... jonkinlainen säällinen kompromissi. Kiitä Jumalaasi, jos aviopuoliso ei ymmärrä kieltäsi. Sillä luonnostaan ihminen puhtaan itsekkyyteen sortumisensa haluaa salata. Jos asia onnellisesti pysyy salassa, eikä sen seuraukset lopultakaan ole vaihingollisia tai keneltäkään pois, ei itsekkyydestä ole haittaa kenellekään. Jokin hinta sillä silti on.

Rikosten selvittely olisi joka tapauksessa niin hankalaa ja monimutkaista, ettei jaksa uskoa monenkaan pystyvän lopulta niitä kiemuroita ymmärtämään: heteroseksuaalisuus on kaikista ilmiöistä vähiten ymmärretty ja siedetty. Heteroseksuaalisuus on erilaisuutta, jota ei hyväksytä. Neljäs malja on vielä meidän... viides meidän, kuudes, seitsemäs, kahdeksas panomielen, yhdeksäs, kymmenes hullun nymfomanian. Kuka viinin reittejä bakkhanttien aivoissa pystyy jälkikäteen selvittelemään? Ei kukaan kuolevainen.

Myös uteliaisuuden vastuuttomuus (siihen liittyvät riskit) tuntuvat usein anteeksiantamattomalta tässä iässä. Varsinkin toisille selitettynä. Vaikka pelkästään itsekkäästi ajateltuna oma tietoisuus seikkailuista lisääntyy... jos kaikki menee hyvin eikä lapsi jää isättömäksi.

Tietysti ilmapiiri erotisoituu myös kotona, jos aviomies paneskelee kaupungilla julkkiskaunottaria. Asia muuttaa luonnettaan, jos astutaan tiukkaan porvarilliseen asetelmaan, jossa rahalla ja maineella on keskeinen merkitys näiden kuvioiden hoitamisessa. Se maailma jossa itse tulee liikuttua on kuitenkin lähempänä symbolismin dekadenssia: öisillä pimeillä kujilla, tuntemattomana haamuna... nuhruisissa kapakoissa aamun tunteina... ummehtuneiden retkeilymajojen kylmiä halpoja saastaisia huoneita... kiihkeää suojaamatonta - ei seksiä, vaan ehdottomasti rakastelua - kylmän talvisen balttilaisen bordellinen likaisella lattialla... loukkoja, ansoja, mädännäisyyden halpaa makeutta ja pilaantumisen polyfoniaa.

Vaikka miten kidutettaisiin en tunnustaisi salaisuuksieni sisältöjä täällä avoimesti. Ja syy on pelkästään se, että en usko kenenkään, joka nuo sisällöt saisi tietää, enää pystyvän rakastamaan kaltaistani ihmistä... romantikkoa, saturnista olentoa, joka tarvitsee vain aikuista rakkautta. Juttujen häpeällisyys ja kaduttavuus määrittyy täysin niiden julkisuusasteen mukaan. Jos asiat pysyvät salassa, ne ovat jälkikäteen ajateltuna, muistojen asemassa puhtaasti positiivisia. Mutta jos tulevat julki tuntuvat säälittäviltä. Harvoin on elämässä mitään kerskailun tai edes paljastamisen aihetta.

Niin onnellisesti on sattunut, etten kertaakaan ei ole sörkännyt kaluani jälkikäteisen harmittelun kohteeseen. Sitä on ilomuisti. Rumankin ihmisen panemisessa on juhlallisuutta. Kallisarvoinen on se kokemus, ettei vastaavaa ole pakko kokea uudestaan. Suhteellisuuden tajua kehittyy: jatkossa sietää pikkuvirheitä paremmin. Kauniin naisen panemisessa taas on ilo (ehkä ainoa laatuaan) siitä, että jätti itsensä nuorena murhaamatta.

Puolisolle tunnustaminen, ylipäätään asioista keskustelu, voi olla mahdollista silloin kun liikutaan herooisesti päivänvaloa kestävien asioiden maailmassa... kaukana symbolismin romanttisesta hämärästä. Itselleni sellainen on kuitenkin tavoittamatonta. En mitenkään voisi tunnustaa kenellekään henkilökohtaisia kokemuksiani. Himon kohteista en myöntäisi useinkaan olevan kysymys, ellen jää kiinni itse teosta. Mutta jokin hyvin subjektiivisesti hahmotettu himo ehkä on taustalla... en tahtoisi joutua selittelemään sitä. Dionysistä on mahdotonta yrittää selittää.

En mielelläni haluaisi saada tietooni vastaavista asioista toisista ihmisitä. Olisi
kiusallista saada tietää rakastettunsa roikkuvan turhimuksen sarvessa. Mutta jos taas salattu rakastaja olisi jumalankaltainen, siitä voisi kokea ylpeyttä ja hyvää oloa: Mahtavaa, sellainen mies, ja on rakastunut minun vaimooni! Vastaavasti nainen varmasti ilahtuisi, jos saisi tietää miehens hyväilevän salaa jumalatarta.

Perheenisän uskollisuudesta sanoo kotijumalani (tosin eilen vielä kirottu fasisti ja ryssävihaaja) Juhani Siljo: "Lihanhimo voi ja saa ja sen tuleekin olla hyvin voimakas; mutta jos myös yksilöllinen ylpeys on kyllin suuri, niin se hallitsee himonkin."

Hannu Salama kehottaa perheenäitejä pettämiseen ja vieraiden paneskeluun, mutta samalla avoimeen kommunikaatioon kotona. En jaa tätä Salaman kerettiläistä käsitystä! Minusta perheenäidin suorastaan pitää huorata... ja jos ei hän sitä tee - voi syntisistä syntisin pihtaamisen ja kieltämisen synti! - hänet pitää siihen melkeinpä taivuttaa... jo mielenterveydellisistä syistä. Mutta samalla hänen pitää huolehtia siitä, että asia ei tule ilmi millään objektiivisella tavalla. Irrottelu on mitä suotavinta, mutta missään tapauksessa ei ole sallittua jäädä siitä kiinni ja loukata puolisoa.

Moniavioisuus on ajateltavissa kiistatilanteen ratkaisuna. Toisaalta minulle ajateltavissa oleva perhekoon lisäys tarkoittaisi vain vaimojen määrän leppoissaa tasaista lisääntymistä - työssäkäyvän perheenosan määrän lisäämistä (ajatellaan, että vaimot olisivat esimerkiksi hyvissä pappisviroissa, rovasteina, viskaaleina tai kirkkoherroina, jopa piispoina, synninpesät, päivät pitkät jakamassa armoa, kuten Hannu sanoisi, ja kuten minä en ajattele, mutta siinä kuitenkin sitten tyytyväisenä loikoilisin iltapäivällä vuoteen päälä, päiväpeitteen päällä, ja lueskelisin Apu-lehteä ja odottaisin vaimoja kotiin ruokaa laittamaan, lapsia tarhasta ja muuta touhuamista). Kenenkään mieltä ei tällaisilla ratkaisuilla pidä pahoittaa. Kuhnureiden määrää en, silläkään uhalla, taloudessani lisäisi: jos saan pojan, se olkoon sitten ristini. Pelkään että polygamia johtaa kaikissa tapauksissa mahdottoman vaikeisiin sosiaalisiin ongelmiin, joiden ratkaisemiseen ei näissä oloissa mikään filosofia ole riittävä. Viisi naispappia ja yksi aviomies olisi vaikea yhtälö ainakin Pohjanmaalla.

Eroottiset kuvat ovat ilon, absoluuttisen jaollisuuden sfääri, niin kuin barbinukeilla leikkiminen.

MUSIIKITON AIKA

Musiikissa se, mikä ilmestyy viimeisenä ja ensimmäisenä lakkaa on joidenkin mielestä harmonia, joidenkin mielestä lyyrinen melodia. Taiteisiin musiikki ilmestyy viimeisenä ja ensimmäisenä lakkaa. Kun rytmi lakkaa ollaan musiikittomassa ajassa. Se, joka ei sitä huomaa, jatkaa monotonista paukuttelua ja tautologista jollotusta.
Vanhan kiinalaisen strategiataidon oppikijan mukaan feminismi on sotilasdoktriini, jolla hallitaan kulttuuri-imperialistisesti miehitettyjä alueita.

GENETIIKAN TUTKIMUKSEN LOPPUTULOS

on siis se, että ihmisen geenissä on monikymmenmiljoonakertaisesti liian vähän tietoa tuottamaan toisistaan erotettujen identtisten kaksosten tutkimuksessa havaittujen yhtäläisyyksien todennäköisyysjakaumia.

Tämä on tieteellinen lopputulos.

Informaatiota siirtyy henkilöiden välillä jollakin toisella fyysisellä ja materiaalisella mekanismilla, joka ei kuitenkaan kuulu tavanomaisten aistimusten piiriin.

Tämä on todistettu.

PAT METHENY

Tällainenkin takavuosien suuruus on 2010 tehdyillä levytyksillä ihan uskomattoman ilmavassa vedossa. FB-faniryhmän kuvista näkee, että jumala on myös fyysisesti häikäisevässä kuosissa. Mitä Apollon soitti sinulle kitharalla, eli mitä hän sinulle ennusti? (Suda)

Jonkun Scofieldin 2009 levytykset eivät juuri kestä vertailua, ummehtunutta on meininki.

Oulipopo (Ouvroir de Litterature Policiere Potentielle) patafyysikko säveltäjä Gavin Bryars kuulostaa palattavalta: jotakin Arvo Pärtin, Steve Reichin ja Philip Glassin välille jännittyvää.

Jazzvokalisti Stacey Kent on jotenkin todella tyydyttävä kielivaihteluineen.

24.2.2011

TYÖRAUHA

Kiinan vanhin sotilasakatemia juhlii tuhatvuotista taivaltaan. Huomionarvoista on sekin, että strategiaoppimateriaaleihin ei ole tullut muutoksia sitten vuoden 1072 rehtorin tekemän modernisaation, eli pienten reunamerkintöjen. Perinteikkään oppilaitoksen ilmapiiristä, käytäviltä ja luentosaleista, välittyy tuhatvuotisen jymäyttämisen henki. Pääsykoe on säilyttänyt muotonsa 932 vuotta. Siihen kuuluu niin sanotun seitsemän klassikon, eli seitsemän hedelmällisenä vuonna 475 eaa kirjoitetun strategiataidon oppikirjan (muuttumattomissa muodoissaan) unenomainen hallinta. Tullakseen valituksi, kokelaan sielu täytyy olla kauttaaltaan galvanisoitu kirjainmerkeillä, joista täydellinen sotataito saa henkisen muotonsa. Opiskelun kannalta on edullista jos kampusympäristöön ja oppimateriaaleihin ei tule muutoksia kaiken aikaa, esimerkiksi 2500 vuoteen. Tällainen painottaa viimeistelyn, hionnan ja loppuun saattamisen merkitystä ajattelu- ja rakennustyössä. Uusi oppilas voi aistia työskentelyn rattoisan ilmapiirin ja opiskella alalle pelkäämättä jatkuvia uudistuksia ja lomautuksia. Kuuluisien kävelijöiden listaan voisi lisätä Mao Zedongin, 6000 kilometrin huviretkellään Kiinan halki (vrt. matka Amerikan mantereen halki 4200 km). Kävellessään Maolle jäi aikaa pohdiskella sodankäynnin konfutselaista strategiataitoa. Reunamerkintöjä hän ei nähnyt tarpeellisiksi tehdä vanhaan, jo kertaalleen oikein ja hyvin mietittyyn. Eipä edes alleviivannut mitään: hyvästä kirjasta näet ei tarvitse alleviivata mitään. Maoa kiusasi maailman vähittäinen muutos. Vasta 5000 vuotta täydellistä muuttumattomuutta takaisi kohtuullisen työrauhan, hänen loppuunpiinattu sielunsa ajatteli.
Hehän hoitavat ihmissuhteita kuin kungfutselainen sotilasstrategi dynastian ulkopolitiikkaa.

OHJE

Älä koskaan kirjoita poliittista manifestia,
poliittista runokokoelmaa
tai edes poliittista iskulausetta
muutoinn kuin rakastavassa ja lämpimässä yhteistyössä
aidoimman, leppymättömimmän ja totaalisimman
poliittisen vihollisesi kanssa.
Kaikki vihollisuus johtuu siitä, ettei jakseta opetella kieltä. Tai ollaan muuten vain tottumusten sanelemassa vankilassa omalla miellyttävyysalueella. Avoimuutta millekään vieraalle on harvoin niillä, joiden asiat on järjestetty täydellisesti kohdalleen. He löytävät kaikille tyytymättömyyksilleen kuvitteellisia kohteita, eivätkä milloinkaan jaksa paneutua itsetutkiskeluun. Päinvastainen halu on tietenkin niillä, jotka kokevat asemansa sietämättömäksi.

Sodan strategioita ei kannattaisi tuhlata ainakaan silloin kun ei olla tai haluta olla sodassa.

TÄYDELLINEN PIILO

on vain pyhä kaupunki.

LIHAN OPETTAMINEN

Jos joskus voittaisi lotossa ja olisi varaa Magnepanin paneeleihin altaanreunalle, pitäisi myös hankkia kunnollinen vinyylisoitin ja siihen rutkasti levyjä. Paneelit ovat armottomat: vinyylin ja CD:n ero tuntuu kuin yö ja päivä. Tajuaa, ettei äänikuvaa voi saada täysin kohdalleen digitaalisella äänellä... joka on ikään kuin aistien maailman ilman näköaistia. Jos on kerrankin päässyt kuulemaan paneeleilla kunnon vinyylisoitinta, paluu digitaaliseen ei onnistu millään. Toisaalta pitää varoa päästä kuulemasta kalliita neuloja: ero neuloilla on kuin yöllä ja päivällä. Ei pidä antaa lihansa tiedostaa, että varsinainen musiikkinautinto alkaa vasta yli 7000 euron hintaluokan neuloista. Liha ei unohda, jos se kerran pääsee kuulemaan. Eräänlainen taiteenlaji sekin: varoa opettamasta lihaansa tavoittamattomille nautinnoille.

23.2.2011

ENNAKKOLUULOJA

Voidaan kysyä: mitä joku erikoistuneen hahmon ottanut tietää elämän kokonaisuudesta?
Mitä kovakuorikoksi horjautettu muka tietää siitä, millaista on todella olla pantteri tai delfiini?
Kun neuvonantajilta puuttuu se, jolle neuvoja pitäisi antaa.
Kun neuvonantajat ryhtyvät päätöksentekoon keskenään,
jakelemaan toisilleen tietoisesti vääriä neuvoja,
siinä meillä on parlamentarismi.
Nyt kuninkaat pakotetaan äänestämään neuvonantajia valtaan...
Notre-Damen julkisivun kuninkaanajukopat,
jotka väkijoukko repi irti hillittömän raivon vallassa.

PIILON TAHTO: ROMANTIKKO, ANTIPOLIITIKKO

Politiikassa on kysymys aineellisten resurssien jakautumisesta ja jakamisesta ihmisyksilöiden kesken.

Politiikka pyrkii kahteen asiaan: 1) siihen että olisi mahdollimman paljon jaettavaa, 2) siihen että jakajia olisi mahdollisimman vähän.

Politiikan vastustaminen on antipolitiikkaa. Politiikan naamioiminen joksikin muuksi kuin politiikaksi on metapolitiikkaa.

Politiikalle yksilön elämä, kuolema, asioiden tila, niiden todellinen laita, ovat erilaisia pelinappuloita, siinä missä valhe, sota, nälänhätä, tulivuorenpurkaus, seksuaalinen haluttavuus, ydinkatastrofi, itäeuroopan romanit, ilmastonmuutos, ääri-islamistien hyödyllisyys, talouslama, kultasuoni, teknologia tai öljyesiintymä.

Viattomalta näyttävä kiinnostus johonkin ilmiöön sinänsä voi olla aina metapoliittista kiinnostusta.

Ilmiökiinnostuksen ja metapoliittisen kiinnostuksen ero on ensyklopedisuuden ja erikoistumisen ero. Maailmankuvallisuus on romantiikkaa, erikoistumisnen on metapolitiikkaa.

Kaikilla ihmisen tuottamilla sanoilla, sanomatta jättämisillä, teoilla ja tekemättä jättämisillä, olemisella tai ei-olemisella, on jokin poliittinen merkitys. Kaikella mikä tapahtuu aineellisessa todellisuudessa on jokin poliittinen merkitys.

Romantikko tarvitsee politiikkaa vain saadakseen olla rauhassa. Romatikko vihaa politiikkaa, koska se sotkee jokaisen asian, jokaisen ilmiön sinänsä, omilla sekoilevilla motivaatioillaan. Politiikka sotkee ensyklopedisen yhtenäisyyden ja maailmankuvan hienovaraisen absoluutin, jota vasten kaikki havainnot suhteutuvat. Politiikkaa käyttää välineenä kaikkea sitä, mistä romantikko nauttii ja iloitsee itsessään. Politiikka käyttää myös välineenä kaikkea sitä elämää ja kauneutta tuhoavaa, minkä olemassa oloa romantikko ei toivoisi.

Politiikka siis pitää antiromanttisia asioita yllä, ja toisaalta sotkee romanttisten asioiden puhtauden. Poliitikko maadottaa, romantikko sieluttaa.

Romantikko on antipoliitikko, mutta hän tarvitsee politiikkaa siinä määrin, että saa olla rauhassa, piilossa. Myös kaikella sillä, mitä hän sanoo ja tekee on poliittinen merkitys, jonka hän kuitenkin pyrkii heti neutraloimaan vastaansanomisella ja -tekemisellä.

Romantiikan metodi on mahdollisimman äärimmäinen poliittinen epäjohdonmukaisuus ja mahdollisimman täydellinen henkinen ja sielullinen johdonmukaisuus.

Paradoksaalisesti, kestävä ja rauhanomainen politiikka voi olla vain antipoliitikkojen tekemää (poliitikot käyttävät aina sotaa ja kansanmurhia milloin vain sellainen vähääkään sopii heidän aineellisten olosuhteiden mukaan vaihteleviin päähänpistoihinsa, he haluavat kaikkea muuta paitsi olla rauhassa, jatkuva mölinä, suosionosoitukset ja tuskanhuudot pitävät heidän tylpän mielensä virkeänä).

Antipoliitikko taas on valmis totaaliseen sotaan poliitikkoja vastaan, vain jotta saisi olla rauhassa politiikalta. Antipoliitikko on totaalinen piiloutuja: häntä kiinnostaa vain totaalisen piilon ja näkymättömyyden mahdollisuus.

Ihmisen korkein tahto, on tahto piiloutua.

22.2.2011

ROMANTIIKKA

Romantiikka on haarukointimenetelmä. Vastakohtien asteittaista lähentämistä tai etäännyttämistä. Tietyn tavoittamattoman keskipisteen esiintaikomista. Romantiikka on rationaalisuuden korkein aste, koska se todella sieluttaa magian: siis sen on oltava rationaalista magiaa.

Sieluttaminen on maadoittamisen vastakohta.

Romanttinen innoitus, sanoo Novalis, on galvaaninen reaktio: Jumalan ionisaatio. Onhan Jumala toki metallia.

Romantikon hetkellinenkin olemassaolo, ja varsinkin toiminnan jatkuminen, on luonnon suurin paradoksi: absoluuttinen sopeutumattomuus ilmeisiin olosuhteisiin, ilmeisiin luonnonlakeihin, ilmeisiin ihmisluonnonlakeihin, niiden tylppään tyranniaan. Kaiken toiminnan sovittaminen epäilmeisiin luonnonlakeihin, sanomattomaan, syvempään ja maya-maailmaa konkreettisempaan luontoon. Eihän hänen kuolevaisen tarvitsisi niitä lakeja noudattaa, jotka vain kuolemattomille ja enkeleille ovat imperatiivi.

Sillä ilmeiset lait ovat Thanatoksen lakeja, Kuoleman säätämiä lakeja. Epäilmeiset lait yksin ovat Elämän lakeja. Kuolema perustuu varmaan tietoon, elämä perustuu epävarmaan uskoon.

Romantiikkaa pidetään lapsellisena, koska vain huonosti kasvatetut lapset yrittävät tehdä siitä leipäpuun, tyhmyyttään. Menevät soitellen sotaan, kuolevat käsittämättä maailmasta mitään, tai tulevat väkivaltaisesti nöyryytetyiksi, pahoiksi ja kieroiksi. Romantikon vaikeudet ovat aina ylitsepääsemättömiä. Tämä pitää aluksi, jo kasvatuksessa, hyväksyä.

Romanttinen asenne syntyy jatkuvasta hätääntyneestä liikkeestä, äärettömän epätoivon ja äärettömän toivon tasaisesta vuorottelusta, olotiloista, joista kumpikin on ihmissydämelle hetkeä pidempänä pakahduttavan raskas, kuolettava. Vuorikiipeily ei ole juurikaan romanttista. Romattinen pakko on ehdoton pakko voittaa Kuolema shakissa: jo alkuun pääsemisessä tarvitaan linnoitus, jollaista ei ole yhdelläkään shakkilaudalla milloinkaan nähty.

Nietzschen Zarathustra ei syntynyt innoituksen vallassa, jos Novalikselta kysytään: pikemmin se on innoituksen parodia, maailmallisen loputtoman peilisalin vääristyneiden kuvien tarkan havainnoinnin tulos, Mozartin C-molli konserton suunnitelmallisen jäljittelyn parodia.

21.2.2011

Sota ylipäätään mikään kuolemanvakava asia ole, paitsi tietysti niille jotka sodissa kuolevat.

Peleissä ylipäätään mitään vakaumuksia kaivata: kuin päättäisi shakissa jokaisen siirtonsa etukäteen.

Se mitä uskoo ja se mitä näyttelee tietävänsä.

Kysymykseen siitä, mikä ihminen oikeastaan on, me emme ainakaan osaa vastata ytimekkäämmin kuin Novalis. Kaikesta päätellen kysymys on meille jotenkin hankalampi kuin hänelle.

HENGITYKSEN PIDÄTTELY

Vaikka pohjimmiltaan järkevää ja rehellistä ihmistä kiinnostaa aina se, mikä ihan oikeasti on totta ja todennäköistä, mikä harhaa, tämä on myös aina poliittinen kysymys. Se, että totuus tiedetään on yksi politiikka. Se, että totuutta ei tiedetä on toinen politiikka. Kun saksalainen tietää absoluuttisen totuuden, englantilainen ei radikaalisti tiedä sitä. Kun ranskalainen tietää absoluuttisen totuuden, saksalainen keksii, että sen totuuden absoluuttisen negaation täytyy mitä todennäköisimmin olla absoluuttinen totuus.

Vanhassa euroopassa ainakin I maailmansotaan asti pakka oli kokoajan mukavasti sekaisin. Valtioliittoja ja sotia pelailtiin villisti: kuukauttakaan ei pystynyt ennustamaan olosuhteiden muutoksia ja kehityksiä. Siksi käsityskannat, sensuuri ja sallinta vaihteli melko taajaan ja kaikki äänet pääsivät, ainakin silloin tällöin, jossakin puolella, esiin ja kuuluviin.

I maailmansodan jälkeen on seurannut jonkinlainen täydellisen pysähdyksen maailmankausi... eurooppalainen valtiopoliittinen jääkausi... liitot ovat vakiintuneet, ja valta-asetelmissa ei tapahtu hengenelämän kannalta olennaisia muutoksia: mannereurooppalainen yksimielisyys on löydetty kollektiivisessa henkisen itsemurhan ja pakkaskuoleman satanistieetoksessa.

Mutta kuitenkin esimerkiksi englannissa ja venäjällä on tällä hetkellä voimallinen pyrkimys tieteessä päästä eroon 1900-luvun mannermaiskeskeisestä luonnontieteen filosofiasta. Suomessa ollaan sataprosenttisesti sitouduttu (ehkä vahvemmin kuin missään muualla) juuri 1900-luvun mannermaiseen maailmankuvaa, ja ehkä eniten juuri niihin virheisiin. Sosiaalisen kuolemantuomion saa täällä kaikki säröääni tai toisinajattelu. Vapaa-ajattelijat ovat vapaa-ajattelijoiden lahtareita: kaikki vapaa ja kriittinen ajattelu, rationaalisuus, mystiikka, huumori, jopa biologisen elämän olemassaolo sinänsä on aina ja ikuisesti putinismia, kommunismia, tsarismia, mitä tahansa Venäjällä ikinä keksitään tai tapahtuu, aina absoluuttista pahaa.

Tällaiseen tunteenvaraiseen ja epärationaaliseen venäjäprojektioon sitoutuminen rajoittaa toimintamahdollisuutemme olemattomaksi: se on taitava kognitiivinen keino pitää ajatukset kollektiivisesti kurissa. Liian kurissa: se estää tehokkaasti kaiken ajattelun. Sillä Venäjällähän tunnetusti ajatellaan miten tahansa. Jos sen vastakohtaa lähdetään juhlimaan ja sellaiseen hulluuteen vielä sitoudutaan: on tulos se, ettei saa ajatella mitenkään.

Jos Suomi on itsenäinen valtio se ei voi määritellä itseään täydelliseksi Venäjän negaatioksi. Pelkkä negatiivisen kautta itsensä määrittely, pelkkä reflektoivuus, vailla mitään positiivista ja maailmankuvallista ulottuvuutta tuhoutuu lopulta omaan sisäiseen totaaliseen resistanssiin ja ristiriitaan. Tämä on luonnonlaki.

Ratkaisujen etsiminen tälle paranoidille pelkistä paradokseista koostuvalle korttitaloitsetietoisuudelle on hyvin varovasti etenevää terapiaa. Parasta olisi tietenkin odottaa suurten imperiumien nerokkaimman aineksen väkeviä aloitteita ja läpimurtoja, ja tuoda sitten voimakkaita ajattelun aseita ulkopuolelta. Mutta jaksammeko me hengitystä pidätellen odottaa enää hetkeäkään enempää.

TOMMI PERKOLA

on taas parhaimmillaan: onpahan aika leopardilaisen tarkkaa analyysiä huumorintajusta. Juuri muuten mietin itse tota huumorintajuttomuusteemaa, mutta en olisi osannut kiteyttää yhtä osuvasti.

SENSASENSASENSAATIO!

Luin yöllä Novalilksen Vesa Oittisen suomennoksen vielä lukemattomat kohdat ja muutamat paikat toiseen kertaan.

Poetisismeja...

Logologisia fragmentteja...

Teplitz-fragmentteja...

Onhan tämä hämmästyttävintä tekstiä mitä olen kuunaan lukenut.

Mutta Oittisen esipuhe antaa vaikutelma siitä, että ainakaa meillä tätä Novalista ei ole taas jälleen ymmärretty... siis nyt jälleen yleisen suhteellisuusteorian jälkeisessä merkityksessä.

Ehkä joku Juhani Siljo vielä ymmärsi Novaliksen hyvinkin. Sen jälkeen on tullut vaikeudet, sillä Novalis ja romatiikkahan perustaa melkein kaiken luonnonfilosofiansa juuri valoeetteriin, joka olikin 1700-luvun tieteen valtavirtainen käsitekonstruktio, ja jonka siis Einstein, Jung ym. hylkäävät niin fysikaalisena kuin ihmispsykologiaan vaikuttavana selitysmallina. Eli se mikä Novalikselle on fysikaalista, konkreettista ja aistillista (analogiahahmotusta) on 1900-lukulaiselle piilotajuntaa, kongnitiivista ja psykologista. Kun maagisen maailmansielun (valoeetterin) aistillinen luonne ja suora tiedollinen merkitys korvataan ihmisen subjektiivisilla hallusinaatioilla ja synkronisiteetilla, ollaan olennaisesti heti hyvin epäromattisessa tai suorastaan antiromanttisessa maailmankuvassa.

Silloin tosiaan ollaan täysin metsässä ja pääsemättömissä näkemään sellaisen tekstin merkitystä, kuin esimerkiksi Poetisismeja sarjaan sisältyvä pitkä aistillisuutta käsittelevä teksti, eikä voida oikeastaan käsittää edes Fichten filosofiaa vastauksena Kantille.

Novaliksen filosofia on Cornelius Agrippan (Goethen Faust parodisoi juuri Agrippaa) okkulttisen filosofian rationaalinen esitys. Kirjallisuuden tutkimus on ollut jälleen kerran ensiluokkaisen ovelaa kyvyssään kätkeä ja salata tämä suora (laiton) yhteys. Kysymys ei ole mystikon vaan metamystikon puheesta: vahva ja eheä ilmaisu todistaa voimakkaasta omakohtaisesta mystisestä kokemuksesta, tai pikemminkin aistimuksesta... mutta tarkoitus on kuitenkin ennen muuta ymmärtää itse ilmiö. Ja vastata Kantille... tarkemmin: täydentää kantin käytännöllisen järjen kritiikki.

Mutta onneksi me olemme jo taas palaamassa Novaliksen fysikaalisiin lähtökohtiin, pitkän, pitkän erämaavaelluksen jälkeen. Rupert Sheldraken, David Bohmin, säieteoreetikkojen, parapsykologian tutkimuksen uusimpien edistysaskeleiden myötä olemme vihdoin jäljittämässä 1900-luvun tieteen suuria virhearviointeja.

Jo nyt - melkein jo nyt - voidaan varmasti sanoa: Novalis oli oikeassa. Einstein oli väärässä.

Kenties jo nyt - melkein jo nyt - on aika romantiikalle valmis... uuden kultakauden aika... kenties jo huomenna, kenties jo tuhannen vuoden kuluttua... kenties jo ydintalven ja maailmanlopun jälkeen

Tämähän on sensasensasensaatiomaista!!!

Skandaskandaskandaali!!!
Sillä hetkellä kun me jo kauan sitten nuoruuden päivämme unohtaneina vihdoin tajuamme Novaliksen, kuten Friedell sanoo, ihmiskunnan henkisen täydellistymisen ja korkeimman kehityksen profeettana, todistuksena inhimillisen mielikuvituksen voimasta ja mahdista, alkaa moni erinomaisena pitämämme asia äkkiä tuntua hämmästyttävän keskinkertaiselta ja pölyisen kuolevaiselta.

Friedellille ei sata Nietzscheä ja Strindbergiä paina vaakakupissä yhtä Novaliksen fragmenttia enempää, ja siinä hän edustaa itse korkeinta profetiaa. Sillä Novaliksessa kumahtelee jokin suunnaton verrattomuus, jokin jonka voi kenties aavistaa vasta vuosikymmenien luovan vulkaanisen purkauksen jälkeen lepotaukoa pitäessään, jokin mitä ei voisi sanoa oikein edes bysanttilaiseksi... sillä siinä ei ole ekleettisyyden itsetiedotonta, neuvotonta kaikkialle suuntaavaa epävarmaa ja vain puhtaasti alkuvoimaista neroutta... jokin vielä enemmän ja vielä syvemmin kaikille yhteinen, vielä hallitumpi ja itsevarmempi... mutta joka silti muistuttaa eniten juuri noita olentoja, joita olemme tavanneet Bysantin valhallassa, noita äänettömiä suuria ja kauniita demoneja, joissa ei ole lainkaan vihaa ja joille kärsimystemme vuosituhantisuus ei merkitse mitään: noita kotikontuja tutumpia ja rauhoittavampia jättiläisiä, jotka näkevät meidät esisilmäyksellä kokonaisuudessaan, ja joilta meidän tekisi äärettömästi mieli kysyä MIKSI? MIKSI? MIKSI?... jos ihmiskunnalla on jokin positiivinen tulevaisuus... se kumahtelee tällä veitsenterällä.... sillä Novalis tietää... miten ihmissydän pysäytetään ajatuksen voimalla... ja miten pysähtynyt ihmissydän laitetaan uudelleen tikittämään... eikä vain tikittämään: vaan miten siitä tehdään uudelleentunteva, eikä vain tunteva: vaan miten se saadaan uudelleen itsestään täyttymään ilosta ja ajatuksista... Novalis tuntee... biologisen elämän alkuperän salaisuuden.

20.2.2011

Novalis on äärimmäisen hämmentävä...... keskimäärin tietysti vain tavallista enkelten kieltä...... nerokkaita täysin tuntuvia kuvia ja väkeviä ajatuksia...... sitten äkkiä jokin äärimmilleen kuohuttava syytös Ranskan vallankumousta tai Goetheä vastaan...... lukija nousee nojatuolista sydämensä varpaille...... ja muutaman sivun kuluttua täysin päinvastainnen lyhyt tilttaus...... jälleen lukija pomppaa tuolista, 220 vuotta myöhemmin...... laittaa ajatuksensa levylautaselle hollantilaisen deathmetalyhtye Pestilencen albumin Resurrection Macabre (2008)...... kuohuttavaa: hänhän on itsensä täydellinen vastakohta...... milloin vallankumouksen ylin ystävävä...... milloin kiihkeä vastavallankumouksellinen...... milloinkaan ei nihkeä, vaan aina kuilunjyrkkä ja tappavankirkas kaksiteräinen miekka...... Goethe on hänelle milloin taivaiden valtias, milloin helvetin herra...... kokonaisuus ei ui kauniin asiallisuuden hyväätekevässä ilmapiirissä...... niinpä siis esimerkiksi Thomas Carlylen yritykset ylistää Novalista Englannissa teilattiin kovin ottein: häikäilemättömänä yrityksenä saattaa voitetut katsantokannat voimaan taas...... rikollisuutta ja mitä koiramaisinta saksalaista imperialismia...... Saksan keisarin yritys panna ei vain Englannin kuningatarta vaan koko saarivaltakuntaa...... pää irti Novaliksen ylistäjiltä oli käsky...... Venäjällä mentiin varotoimissa vieläkin pidemmälle...... "tänne sen kerjäläisnulikan pää ja heti", raivosi Katariina Suuri...... mutta Aleksanteri I oli toista mieltä.....

SPENGLERIN TEOSEKSUAALINEN MANIFESTI

Turvallisuus oman itsensä ja näkymättömien mahtien edessä on ollut tähänastisten henkisten säätyjen perustana.
(Novalis)

Henkisyyden kohtalonyhteys ei ole niinkään sidoksissa vain Venäjän valtion (Bysantin) säilymiseen, kuten Spengler viisaasti olettaa, vaan se on lopulta murtava valinta myös jokaisen valtion sisällä. Tulee luultavasti jonkinlainen ajanhetki, jolloin on valittava täysin avoimen ja kaikesta epäpuhtaudesta vapautuneen Saatanan palvonnan tai hengen väliltä. Ja sillä "maailmanlopun hetkellä" kahtia jakautuminen on paljon merkittävämpää kuin sitä edeltävästä kehityksestä voisi päätellä. Lopullinen herääminen ja astuminen todellisuuteen ja hetkeen, pakottaa hillittömällä kosmisella painollaan monet myös pysähtymään. On tehtävä luja ja ehdoton päätös joko maailman säilyttämisen tai sen tuhoamisen puolesta. Jokainen askel tuhon suuntaan lisää kosmisen painon (IHMISEN PÄÄLLE ASETTUVAN JUMALAN VIHAN) kaksinkertaiseksi, jolloin yhä harvempi jaksaa sen välittömästi hulluksitulematta ja järkeäänmenettämättä kantaa. Jokainen edelleen otettu askel tuhon suuntaan karsii aina valtavan enemmistön jäljellä olevasta biologisesta elämästä. Vain huonoin ja kelvottominen on silloin edistyskelpoistaja jatkamaan tuohon ehdottoman JUMALAN VIHAN kohtisuoraan suuntaan. Ja vaikka nyt näyttää siltä, että soitellen mennään sotaan ja KOHTISUORAA JUMALAN VIHAA PÄIN KULKEMINEN olisi vain reipas ja kuntoakohottava laululeikki, ja että suurin osa ihmiskunnasta kuitenkin tulee kaikissa KOSMISEN PAINON TILOISSA demokraattisesti päättämään MAAILMAN TUHOAMISEN puolesta, asia tullaan vielä ottaamaan selkeämmässä KOSMISEN TITAANISEN PAINON valossa esiin. TITAANINEN TAAKKA LASKETAAN YKSIN JOKAISEN IHMISEN HARTEILLE. Tiukkaan juntatun Saatanan palvonnan voitto ei ole sillä painon totaalisella hetkellä vielä niin ilmiselvä, kuin miltä se juuri nyt tässä kevyessä laululeikissä ja lasten mehuhetken tunnelmassa vielä vaikuttaa. Eikä kaikki teoseksuaalinen, eli elämänmyöntävä, ole suinkaan niin täydellisesti Venäjän vastuulla ja varassa kuin Spengler pessimismissään toteaa. Kovin monien on vielä pakko herätä... ja yhteinen unelma kaiken lopullisesta tuhoutumisesta särkyy.




Kuka tämän tietää Euroopan kansoista?



Ei kukaan muu kuin se, joka on piirittänyt Bysanttia. Se, joka on piirittänyt itseään.
"Mitä hyödyttää että neitsyt on säilyttänyt ruumiinsa eheyden, jos hän on lyönyt laimin sielunsa eheyden?" Babette Blue

Siksi alfabeettinen neitsytpolku, neitsyeksipalaamisen kehäpolku.

Tästä Novaliksen idealismista on pitkä matka ilmakehän pohjalle kontilleen määkimään.

Pioneerluotainta kaukaisemmat visiot... pääkallo ja tiimalasi... aito hampurilainen porno... Irwin, Novalis ja Babette Blue.

Tanssikaa, oi satyyrit, villisti ja vapaasti... metsäseutujen villit asukkaat... mutta olkaa samalla kohtuullisessa määrin säädyllisiä... hyvin avoimesti tulkitun kristillisyyden puitteissa... tottakai toinentoistenne sisällä jatkuvasti tulisesti rypöen... hirvittävillä tekoparruilla mahtaillen... Dionysoksen objektiivisina korrelaatteina ilmakehän pohjalla... mutta voisiko ajatella, että kristillisessä hengessä... siis ihmisiä uhraamatta ja leirejä turhautumienne esikuviksi perustamatta... sitä vanhaa ja muka "alkuperäistä" nietzscheläistä apinaihmisyyttä kavahtaen. Teoseksuaalisten manifestien hengessä kaikkea ateismia, pahuuden rakosilleen jätettyjä veräjiä kavahtaen. Johan Sebastian Bachin kantaatteja laulaen. Veräjiä perässänne sulkien. Ettei vain syntyisi sellainen vakava ja uhkaava vaikutelma, ettei ole muuta kuin satyyrinäytelmä... ettei ole varsinaista esitystä...? Että satyyrit olisivat riistäneet järjeltä kuninkuuden ja jääneet viimeisiksi jäljelle? Olisiko tämä taragedia mahdollinen? Tämän utooppisen avaruuslaivojen paradoksin selvittämisen mahdollistaa kenties vain tietty pyhä huumorintaju ja komiikantaju. Vai tarvitaanko jälleen kosminen Sofokles osoittamaan tragedian ja komedian raja...

SUURSAKSALAINEN HENKI

Runoilija Novalis on kaikkien avaruuslentäjien esikuva. Ei kukaan ole milloinkaan uhmannut samalla tavalla painovoimaa kuin hän, mutta avaruuteen menivät toiset. Nykyisin ihmisellä on keinot siirrellä painavia esineitä niiden omalta kannalta luonnottomiin suuntiin. Kheopsin pyramidin 2,3 miljoonan kalkkikivilohkareen keskimääräinen paino on 2,5-5 tonnia. Suurimmat kivet painavat 50 tonnia. Se on 30 henkilöauton massa. Maailman suurin rakennusnosturi King Kong, pystyy nostamaan Kheopsin pyramidin huipun korkeuteen sata kertaa raskaampia taakkoja. "Painovoiman vastustaminen on luonnottomuuden huippu." (Ludwig Wittgenstein) > avaruusmatkailu > kypärä > vertikaalinen siirtäminen

TEKOÄLYLTÄ SALATTU MYSTEERI: OBJEKTIIVINEN KORRELAATTI

Eli ääri-idealistinen hypetyspalopuhe


Poeettinen ensyklopedia on nimen omaan väline esiintyvälle runoilijalle, koska ristiviitteiden avulla voi löytää temaattisia kudoksia erilaisiin tilanteisiin liittyen... ja myös improvisoida ohjelmistoa... tilanteen ja innoituksen mukaan. Ristiviitteet kokoavat erisuuntiin kuroutuvia dramaturgioita. Temaattisesti improvisatorinen ja toisaalta tilanteeseen liittyvä, nopeastikeskusteleva ulottuvuus on kiehtova.

Ero Petri Tammisen lyhytproosakokoelmien dramaturgiaan on se, että Ensyklopedia alkaa kaikkialta ja kasvaa kaikkialta kuin ruoho ja muoto on kehä vailla alkua ja loppua. Ja että siellä on viitattuja retkeilypolkuja. Mutta myös umpimetsässä saa kaikin mokomin samoilla ja luoda omat polkunsa.

Monen tekijän muodostama intersubjektiivisuus... ja samalla avoimuus... tarkoittaa, että taustalla on välttämättä oltava (näin pitkässä projektissa... nimittäin tällaista ei voida jatkaa epäaidolta perustalta vuodesta tai vuosikymmenestä toiseen tekijöiden tulematta täysin hulluiksi tai kyvyttömiksi inspiraatioon... Ensyklopediaahan on tehty KOLMEN VUOSIKYMMENEN aikana!) jokin kokoava maailmankuva ja havainto, joka perustuu tähän jaolliseen maailmaan. Havainnosta ja konkreettisesta "objektiivisesta korrelaatista" seuraa jaollinen poetiikka... ensyklopedinen poetiikka. Tämä on tavallaan Novaliksen alkuperäisidea --- eli poeettisella tasolla Diderot'n idea ensyklopediasta: maailman jaollisuus ja ykseys pitää huolen siitä, että ensyklopedian ... kunhan se on uskollinen maailmalle ja toisaalta sitä täydentävälle mielikuvituksen fantasialle... moninainen aines tulee jotakin kautta yhteenkuuluvaksi.--- Juuri tämän piirteen takia Novalis juhlii tuollaisessa muodossa alfabetiikan luomaa sattumaa ja yllättäviä yhteyksiä... jotka ensyklopediamuodossa ovat jatkuvasti uudelleenlöydettävissä vailla aukikirjoituksen ja toisaalta metafyysisen selityksen väkinäisen epämääräistä osoittelevuutta.

Olennaisin kysymys on: voidaanko yksimielisyys poetiikasta tavoittaa ja millä ehdoilla?

Kirja fyysisenä objektina ja painotuotteena on ei-virtuaalinen ja konkreettinen vastaus tähän kysymykseen. Se ilmaiseen armotta sen, missä määrin varhaisromanttinen idealismi on pakotettu maailmalliseen kompromissiin.

Ilman Internettiä ja sähköpostia tällainen projekti ei voi olla mahdollinen. Siksi tämä on olennaisesti 2000-luvun runoutta. Sosiaalisten verkostojen runoutta, tavallaan. Aikaisemmin, ennen 1990-lukua, tämä ei olisi missään tapauksessa voinut syntyä... paitsi ehkä jossain bysanttilaisessa luostarissa.

Kysymys on sosiaalisen verkoston kollektiivisesta taiteesta. Mutta sosiaalinen verkosto on tässä jotakin melkein vielä syvempää (ja hankalampaa, pakottavampaa... mutta myös vapauttavampaa) kuin periluterilainen koti, uskonto ja isänmaa. Eli jollakin tasolla totaalinen vastakohta FB-verkostoille ja muille. Jonkinlainen helvetin taivaallinen psykologinen kokeilustudio... joka tekee konkreettisesti täysin suoraan selvää kuolevaisuuden ja kuolemattomuuden perikysymyksistä (toisaalta Pioneerluotain... toisaalta pääkallo ja tiimalasi ovat ensyklopedistin "huoneentaulu").

Ensyklopedian tärkein objektiivinen piirre on ensyklopedinen montaasi, joka toteutuu ristiviitteiden avulla. Ristiviitteet osoittavat paitsi suoria temaattisia assosiaatioyhteyksiä (itsestään selvästi kielen materiaalisella tasolla nähtynä), myös objektiivisia korrelaatteja (syvemmän tekstin äärellä meditoimisen tuloksina). Jälkimmäisiin minkäänlainen tekoäly ei pääse käsiksi. Objektiivinen korrelaatti on tekoälyltä salattu mysteeri, mutta ihmisen mielikuvitukselle (jostakin syystä, mitä me emme täysin tiedä tai tunne!) matemaattisen selkeä asia... siis ei vain nyt aikalaisten ja kulttuuripiirin keskuudessa, vaan aina ja kaikkialla, vuosituhannesta toiseen... kenties jopa toisilla planeetoilla (Hessen lasihelmipedin ideahan on olla nimen omaan jonkinlainen planeetan käyttöohje vierailijalle).

Objektiivinen korrelaatti, asioiden rajatusti ja paloittain määritelty vastaavuussuhde, on ensyklopedisen estetiikan keskeisin piirre... maailman ja poetiikan jatkuva avoimuus ja keskeneräisyys... mutta samalla matemaattisen tai musiikillisen tarkka vastaavuuslasihelmipeli (ideaali, joka toteutuu sitten miten toteutuu... ja osoittaa myös raa'asti idealismin ja maailmallisen konkretian, kuolemattomuuden ja kuolevaisuuden välisen kuilun).

KAIN JA ABEL LAVASTIVAT JUMALAN KATOAMISEN

Oulipolainen letteristi ja potentiaalisen kriminologian perustaja Jean de Porla on tutkinut laajasti Kainin, Abelin ja Jumalan rikosvyyhtiä. Hän on tutkinut kaikki mahdolliset salaliitot ja väärintulkinnat jotka rikokseen ovat liittyneet... voisi sanoa vallankumouksellisin tuloksin.

Jungin synkronisiteetti on käsite, jonka piti selittää telepatian ja prokognition kaltaist ilmiöt... joita ei voitu selittää fysikaalisesti suhteellisuusteorian jälkeen. Kysymys on siitä, miten tietoa voi siirtyä kahden erillisen subjektiivisen tietoisuuden välillä, jos ei aistillista yhteyttä ole.

Koko hiukkasfysiikka ja hiukkaskäsite on seurausta siitä, että samat ilmiöt eivät voi olla värähtelyä väliaineessa... koska koko väliainetta ei mittausten mukaan ollut olemassakaan (epäonnistuneet yritykset mitata valoeetteriä). Säieteoriat taan konstruoivat aivan uudenlaisen väliaineen... joka ei olekaan ainetta, mutta jolla yksittäisistä säntäilevistä hiukkasista päästään eroon ja voidaan jälleen konstruoidan sekä näkyviä että näkymättömiä ei tavoin materiaan vaikuttavia moniulotteisia värähtelymoodeja.

Säieteorian vaikeudet tulevat esiin kosmologisissa kysymyksissä... koska malli pitää saada vastaamaan ja selittämään outoja kosmologisia havaintopja, mustia-aukkojen jne. Siitä ollaan kaukana, sillä eihän säiemallit selitä oikeastaan vielä mitään. Kysymys on vain yrityksestä ratkaista selviä ristiriitoja... joihin 1900-luvun ihminen oli jo jotenkin tottunut.

Lars von Trierin ja T.H. Dreyerin mystiikka on juuri tätä: biologisen elämän tietoisuuksia yhdistää jokin tiedollinen kanava. Ja juuri tämä on armo, jonka 1900-luku (Jung) on kieltänyt... ja samalla laittanut ihmisen, yksilön itsensä vastuuseen kaikista subjektiivisen tietoisuuden häiriöistä.

Perisynti on olosuhteissa jotka toistuvat sukupolvelta toiselle samoina. Tietyissä perityissä ja annetuissa olosuhteissa ja tietyssä perityssä asemassa on pakko toimia tietyllä samalla (syntisellä) tavalla.... ellei valitse jotain itsarilinjaa... tai Tolstoin Nehljudovin linjaa.

Marxin teoriat olivat vastauksia perisynnin ikuisena jatkuvaan ongelmaan. Mutta tästä tuleekin jo poliittista. Jumalan kadoksissa pysyminen yhä edelleen on Kainin ja Abelin välisen salaliiton seuraus. Nyt, juuri tällä hetkellä, Kain ja Abel enää teeskentelevät keskinäistä kateutta ja murhaa... todellisuudessa he ovat keksineet keinon jakaa rahat ja pettää Jumalaa.... tai siis Kristusta. Kain ja Abel ovat ylittäneet kateutensa vihassaan Kristusta kohtaan. Abel viihtyy vaikka roskapöntössä, jonne Kain hänet tunkee, kunhan saa vain vihata Kristusta, syödä Kristuksen lihaa ja juoda Kristuksen verta mielin määrin.

Juuri tästä ilmiöstä on kysymys nyt.

Kainia ja Abelia kiihottaa enemmän Kristuksen teurastaminen kuin keskinäinen kateus. Tästä myös johtuu myös se, että Marxin teoriat eivät näytä hetkellisesti päteviltä.

19.2.2011



MEIN KAMPF

Saksalainen on kauan ollut jokapaikan jussi. Pian hänestä kuitenkin tulee kaikkien jussien jussi.
(Novalis)
Me olemme keksineet kaiken muun,
emme pyörää.


Me emme voi mennä takuuseen edes
porkkanoista.


john cage
Jumala koostuu äärettömän tiiviistä metallista. 

Hapettuminen tulee paholaisesta.

(Novalis)
Luonnon ja sen luojan tahdon
vastustaminen on ihmiselle elinkeino.
Onko se ainoa mahdollinen?
Runouden vastakohta -- lattea totuus ja epämiellyttävä harha.
Kirjastani on tultava tieteellinen raamattu - reaalinen ja ideaalinen malli - ja kaikkien kirjojen itu.

*

On aina työstettävä jotain kohdetta ja yritettävä tämän työstämisen sekä uudelleentyöstämisen aikana päästä eteenpäin.

*

Kaikki hyvät tutkijat - läkärit ja havainnoitsijat ja ajattelijat - menettelevät Kopernikuksen tavoin: he kääntävät tosiasiat ja metodin nurin nähdäkseen, josko silloin päästäisiin paremmin eteenpäin.

*

Meidän tunteellisessa mielialassamme kaikki on liittynyt toisiinsa mitä omaperäisimmällä, mieluisimmalla ja elävimmällä tavala. Toisilleen aivan vieraat seikat saatetaan yhteen tietyn paikan, ajan, oudon samanlaisuuden, erehdyksen, jonkun sattuman avulla. Näin syntyy ihmeellisiä yhteyksiä ja omaperäisiä yhteenliittymiä; yksi tuo mieleen kaiken, siitä tulee monien asioiden merkki, tätä yhtä merkitään monilla ja monet synnyttävät sen. Ajan ja avaruuden avulla yhdistetään ymmärrys ja fantasia mitä kummallisimmin tavoin ja voidaan sanoa, että jokainen ajatus, jokainen sydämemme ilmentymä on tietyn läpeensä omaperäisen kokonaisuuden yksilöllinen jäsen. 

*

Spinoza on jumalasta luopunut ihminen.







Anteeksi, luin väärin.




Spinoza on jumalasta juopunut ihminen.




(Novalis)
Goethen Wilhelm Meister on oikeastaan runoutta vastaan suunnattu Candide.
(Novalis)


Siis vielä kerran, ja vakavasti... kuolemanvakavasti, jos sallitte:



Goethen Wilhelm Meister on oikeastaan runoutta vastaan suunnattu Candide.
(Novalis)

18.2.2011

Eivät sävelet ole muuta kuin taittunutta liikettä.
(Novalis)

MAAILMANKUVA JA VASTAMAAILMANKUVA

Fysiikka on oppi fantasiasta.
(Novalis)

Novaliksen kaltaisen merkittävän kirjailijan ja vähämerkityksisen kirjailijan ero on siinä, että edellisen jokainen lausuma on maailmankuvallinen kun jälkimmäisen jokainen lausuma on reflektiivinen. Maailmankuvalliset lausumat saavat voimansa itsenäisen ja kokonaan oman maailmankuvansa fantastisesta täydellisyydestä. Reflektiiviset lauseet saavat voimansa jo olemassaolevien voimakkaiden lausumien ja ajatelmien vääntelystä ja kääntelystä. Reflektiiviset lauseet eivät johda mihinkään lopulliseen ja mielekkääseen koherenssiin. Reflektiivisistä lauseista ei voi luoda ensyklopediaa. Siksi vain maailmankuvallinen on varsinaista luomista. Ja reflektiivinen on vastaluomista, milloin se ei ole pelkästään varkautta. Nietzsche aloitti Platonista reflektiivisesti, mutta päätyi maailmankuvaan: syntyi vastamaailmankuva... kapitalismin skitsofrenia on Nietzschen kahtiasahautunut mieli joka ei suostu mielettömien seuraamustensakaan edessä kuolemaan. Ne jotka uskovat maailman mielettömäksi eivät etsi vastauksia, vaan pelaavat, peluuttavat ja pelaavat.
...kuin masentuneet itsemurhaa hautovat pyövelit
työttöminä ja turhautuneina
viimeisen alkukristityn ja ensimmäisen
varhaisromantikon lahtaamisen jälkeen
viimeisen himomurhaorgian jälkeen
sättivät toisiaan, pudotuspeleissä
loputtomissa peleissa, peluuttamisissa, pelurihelveteissä
kenestä seuraavaksi tykinruokaa, kenestä seuraavaksi
revitään huumoria...
Jos sekunti olisi rahayksikkö,
voisiko kaiken maksaa odottamalla?

"Jokaisella kappaleella on oma aikansa - jokaisella
ajalla oma kappaleensa." Novalis

ELÄMÄN VIHOLLISTEN ETUJOUKKO

Totuus ei sanomalla tule selväksi.
Ne jotka ovat sitoutuneet valheeseen
kunniansa kautta, vannottuun taisteluun elämää vastaan:
ne tulevat taistelemaan kuolemaansa saakka
eivätkä koskaan tule myöntämään perivalhetta.
Moraalilaki on ainoa mikä ihmiset voi yhdistää.
Se on täydellisellä mielikuvituksellä täydennetty tieto:
täydellinen tieto. Henki voi toimia vain tällä alueella.

Kaikki muu on omistushalua: omistusoikeuden varaamista
sellaiseen, mihin omistusoikeutta ei voida saavuttaa.
Toisinsanoen, kaikki muu on ensin ahneutta ja sitten sotaa.
pahat käyttäytyvät niin kuin he olisivat jo helvetissä
hyvät käyttäytyvät niin kuin he olisivat jo paratiisissa
tuolla minua jahdataan kuin villipetoa
tuolla he ovat hiljaa ja tarjoilevat teetä

17.2.2011

me olemme kusessa
sielu pienillä murtumilla
ja vanhukset vain leuhkivat
sillä että ovat eläneet
makoisan ja välinpitämättömän
elämän

15.2.2011

HANNU SALAMAAN LIITTYVIÄ ENNAKKOLUULOJA

Pitelen kädessäni Hannu Salaman viimeisintä romaani, punakantista, Sydän paikallaan. Mitä ajattelen. Salama on jotenkin hämärästi, täysin intuitiivisella tasolla, tuntunut minusta aina koko Suomen kirjallisuushistorian mielenkiinnottomimalta tekijältä. Rehellisesti sanottuna, en ole lukenut Salamalta koskaan riviäkään. Jonkun runon kuulin runoraadissa. Se ei jotenkin pohjiamyöten vakuuttanut. Mutta oli sen kertaisen runoraadin paras esitys.

Salaman jumalanpilkka-asiasta olen aina, siihen koskaan vähimmässäkään määrin perehtymättä, ajatellut, että hänet pantiin vastuuseen naurettavista lapsellisuuksista varoitukseksi niille, jotka oikeasti ehkä voisivat ja aikoisivat aiheuttaa harmia. Jutun yllä leijuu jäynäntuoksuinen hihittely: "...sai enemmistökommunisteilta Moskovaa arvosteltuaan rankasti turpiin. Stalinistinen vähemmistö oli hänet teurastanut... oikeisto oli toimittanut hänet raastupaan jo viisitoista vuotta aikaisemmin. Valtion pitkää apurahaa eläke-etuineen hänelle ei kuitenkaan voitu olla myöntämättä." (Sydän paikallaan, s.76) Ei voitu! Miten niin ei voitu! Tässähän tämä opportunismin kaava on. Onko tämä proletaari tehnyt päivääkään kapitalistista työtä? Haukkuu virastoja... mutta kapitalistista työtähän sielläkin vain tehdään. Kaikki opportunistit ovat saman popliinitakin alta maailmaan pullahtaneita... ja niitä totisesti tämän maan kirjallisuudessa riittää. Tämä on ennakkoluulo.

Yleensä, olen tehnyt havainnon, Salaman nimen ylipäätään muistavat tai siitä puhuvat läpikotaisin epäilyttävät ja korruptoituneet tyypit. Tästäkään ei voi päätellä paljoa itse Salamasta.

Mitä olen toisen käden lähteistä kuullut Salaman pillujutuista... niistähän tulee mieleen mies, jolle pillu kuin pillu on todensanomista arvokkaampi. Ja onko se pillukaan sellaiselle sitten arvokas... sitä voi miettiä. Tämä on, kieltämättä hieman inhottava, ennakkoluulo.

Jaksanko tutustua Salamaan tällä odotushorisontilla? Miksi pitäisi? Voisiko hän muka paljastaa jotakin mikä olisi yhtä aikaa "mielenkiintoista tietää" ja "totta". Tyyllisesti ja sanataiteellisesti odotettavissa on varmaankin jotain melko ummehtunutta jonkun Janne Kortteisen romaanin loppuhuipennuksen jälkimainingeissa elelevälle. Tämäkin on ennakkoluulo.

Kaikki on ennakkoluuloa. Jännitettäväksi jää jaksanko tehdä vaadittavan työn ennakkoluulojen kumoamiseksi, löytyykö sellaisella käänteelle perustaa.
Ihminen on jumalan (enemmän tai vähemmän) objektiivinen korrelaatti. Vapaasti T.S.Eliotin sanoin:

Tapa jolla emootio ilmaistaan materiaalisessa muodossa on objektiivisen korrelaatin etsimistä. Toisin sanoen, asetetaan objektit tilanteisiin ja tapahtumaketjuihin niin, että ne laukaisevat tietyn emootion. Kun ulkoinen ja objektiivinen tarjotaan aistittavaksi erityisellä tavalla, se välittömästi herättää erityisen tunteen.

Tunne johon Eliot viittaa ei ole subjektiivinen "mikä tahansa", vaan intersubjektiivinen "jaollinen ja tietty".

Samalla tavalla teknologia on biologisen elämän objektiivinen korrelaatti.

JOULUPUKIN MAASSA

sadistiksi sanotaan, jos juo itsensä siihen kuntoon ettei muna seiso. On hirveää nähdä se naisen raivo: kun revitään hiuksia, huudetaan ja paiskotaan lautaisia seinään... kun ei muna seiso. Vaikka eihän me edes tunneta... tiedetä toistemme nimiä... eihän siinä mistään kiitollisuudenvelasta voi olla kysymys, vai voiko? Pitäisikö asia hyvittää rahalla? Kai se on ihan selvä, että se johtuu vain viinasta, väsymyksestä ja liiallisesta panohalusta -- eikä mistään oudosta kosmisesta haluttomuudesta -- puhtaasta pahuudesta, jumalanpilkasta, pyhänhäpäisystä, saatanallisesta lihanhimottomuudesta, perkeleen syvimmästä synnistä. No selitys ei auta. Muna ei vain seiso, eli kai se sitten on ihan ok, jos sellaisesta pelleilystä joutuu vähän maksamaan. Kun ei mitään lääkärintodistustakaan ole.

HYPERIMPERIUMI JA KARMAN INTENSITEETTI

Hyperimperiumin ja pikkumaan täkein ero on suhtautuminen jatkuvaa kusetukseen. Hyperimperiumi ei pysy kusettamalla päivääkään kasassa. Ylipäätään sen selvittäminen, miten asiat oikeasti ovat, on miltei mahdoton tehtävä. Valhetta täytyy käyttää harkiten, ja se pitää merkitä, jotta muistaa, missä kohtaa on valehdeltu ja mitä oikeasti tiedetään. Pikkumaa taas voi perustua pitkäänkin kokonaan valheelle. Asiantiloja on vain muutama, ne on helppo muistaa ja pitää keinotekoisesti harmoniassa. Sillä mitä on valehdeltu tai mitä oikeasti tiedetään ei ole suurtakaan väliä... asiathan voivat olla miten vain Jumalan käden ulottumattomissa kun ollaan. Ristiriidasta ei jää heti ensimmäisenä päivänä kiinni, niin kuin hyperimperiumissa jää. Rakenteellinen virhe saa elää ja kehittyä, sille voidaan olla sokeita pitkäänkin. Eihän sille mitään kuitenkaan voida. Elämä ei ole villiä ja vapaata edes suurimmissa kaupungeissa: tämä nuhruisuus ja laimeus on työväline, valhe pysyy piilossa. Huumausaineita ei käytetä aistien kirkastamiseen vaan sekoiluun. Tämäkin on työväline: pidetään koppa sekaisin ettei nähtäisi mitään. Uneliaisuudessa ja tapahtumattomuudessa kömpelökään valhe ei tule pitkään aikaan ilmi. Jatketaan valehtelelua ja vaimennetaan soraäänet kollektiivisella väkivallalla. Eikä niitä tekoja tarvitse muistaa: pikkumaan ihminen luulee, että kaikki elämässä perustuu valheelle. Mistän ei saa paha palkkaansa. Hyperimperiumien megapoliksissa asukkaat oppivat yhdessä päivässä enemmän karmasta ja totuudesta kuin pikkumaan ihmiset koko elämänsä aikana tai mitä koko ihmiskunnan filosofinen kirjaallisuus on koskaan pystynyt käsittelemään: antiikin Rooman valtakunnassa eli keisari Augustuksen laskennan mukaan nyky-Ruotsin verran väkeä. Ja Ruotsi on pikkumaa. Ja karma on paljon paljon pidempi kuin pikkumaiden elinikä. Hyperimperiumien elinikä on pitkä, vähintään 5000 vuotta, ja siellä opitaan yhdessä päivässä, että mikään elämässä ei voi perustua valheelle montaakaan minuuttia. Karma on hyvin lyhyt ajanhetki.

Mutta viisaus ei lopulta ole koosta kiinni. Kaikki sama ja kenties enemmänkin (Dersu Uzala) voidaan tietää ja ymmärtää myös erämaassa, lapissa, Siperiassa, yksinäisessä shamaaninkodassa. Ero on se, että ymmärtäjällä ei ole toista, jolle puhua. Ymmärtäjältä vaaditaan jos ei paljon enemmän niin ainakin toisia asioita.
Satuin tässä istumaan iltaa suomen talouselämän tärkeimmäksi rankatun päättäjänaisen Hele-Hannele Aminoffin ja erään (arveluni mukaan) Nokian korkean tason belgialaisen konsultin kanssa (hän oli paikalla kolmannen henkilön kutsumana). Kun konsultti kertoi hoidoistaan, alkoi kuva valjeta: myös talouselämän huipulla on vieraan vallan agentteja joiden tehtävä on kilpailijan vahingoittaminen ja alasajaminen... ja he saavat siitä vielä kovaa palkkaa asiantuntijoina. Mietin (kun en tietenkään ole asiantuntija): jyllääkö nationalismi nyt myös - ja kenties etenkin - talouselämässä? Suomalaistenkin kannattaisi miettiä tätä, kun kuunnellaan kaiken maailman ohjeita ja parannuskuureja. Konsultin ilme oli näkemisen arvoinen, kun kerroin hänelle, mitä ajattelen hänen kuureistaan.

Sitä ennen sattui muuten hassu tapaus. Olen jotenkin ajautunut illallistamaan näiden talouselämän vaikuttajien kanssa ja join siinä tyytyväisenä 25 vuotiaita tuplarommejani. Juuri kun olin valinnut listasta mitä herkullisimmat tilaukset, tajusin, että luottokredittini samoin kuin tilini kate olisivat luultavasti jo ylittyneet. Lopetin selailun ja poistuin hoitelemaan asioitani läheisen baarin tiskille. Sain siihen astisen laskun maksettua (olisi ollut todella noloa ryhtyä vippaamaan rahaa talouseliitiltä marxilaisten palopuheiden jälkeen), mutta totesin, että kate riittää vain halvimpaan valkkariin. Litkin sitä sitten toisten illallistaessa pitkän kaavan mukaan. Onneksi jotkut ystävälliset illallisvieraat ojensivat haarukoillaan minulle herkkupaloja pöydän yli. Otin ne ilolla vastaan, kuitenkin vatsa armottomasti kurnien valitellen sitä, että olin juuri ehtinyt syödä tukevasti ennen illallispöytään astumista.

14.2.2011

OTTOMAANIT - EI ANTOMAANIT

Lumouksen katoaminen on todellisen henkisen työn synnyttämän hienomman energian katoamista. Pyhityksen haihtumista, pyhän häpäisemistä. Jokainen ikäiseni ihminen muistaa kuinka lumouksen katoamisen rintama siirtyi 1990-luvulla ensin Itä-Saksasta Puolaan, Puolasta Baltiaan, ja lopulta Baltiasta Venäjän sisäosiin... ja nyt tuo katoamisen vyöhyke piirittää Pietaria... Bysanttia.

JANNE KORTTEINEN: PALJAIN JALOIN PALAVASSA VIINIMARJAPENSAASSA (2010)

Kortteinen on ihan vitun hyvä kirjoittaja!

Tällainen ajatus mulle tuli mieleen.

Asia ei selvinny ihan heti. Romaania sai lukea 330 sivua... Kortteinen teeskentelee niin hyvin paskaa... ja ihan mitä tahansa.

Kortteista lukiessa mulle käy niin, että mä alan luulla olevani Kortteinen tai sit sen isoveli tai sit sen pikkuveli.

Aina kun sanotaan "Janne" tai "minä" mä luulen, että sillä tarkoitetaan mua, ironisesti. Et se nimenomaan ei oo itseironiaa, vaan ironiaa mua kohtaan. Tavallaan kohteetonta ironiaa... jonka kohde olen kuitenkin aina minä.

Miks helvetissä? Sitä mä en tajuu. Mun täytyy kysyä sitä Kortteiselta. Ehkä mä vaan haluan asettua tohon ääneen, sillä puhumaan, ja siitä mut tunnistaa... sen, jota harhaileva ironia etsii.

Mä luulen, että Kotteinen on kirjoittanut romaaninsa ironiseksi kommentaariksi kaikkeen siihen mitä mä olen ikinä ajatellut ja tuntenut. Ja se loukkaa mua, koska se tekee sen niin hyvin.

Ensin mä tosin luulin, että Kotteisen tekstin on kirjoittanut yks 40 vuotta vanhempi setä... että tää on avoin kirje mulle.

Ja että tää maa on paikka, jossa ainoa tapa huvitella, on mun jahtaaminen hengiltä. Tai että ne niinku jahtaa tyhjää... mut mä jotenkin imestyksen kaltaisesti etsiydyn siihen suuntaan mihin ne vihaisesti rynnistää.

Sitä mä nauroin ittelleni.

Ei täs voi muuta ku nauraa ittelleen.

Mä kirjotin Kotteiselle, et mulle yleensä jotkut valaistumisenkokemuksen kuvailut tai mielenterveysongelmista valittamiset on aika tyhjiä juttuja. Musta katsottuna terveillä on hullunpaperit, vapautus armeijasta, eläkepaperit, vapautus kaikesta. Lääkärintodituksiin en usko. Mä olen invalidi, eikä yksikään lääkäri löydä muuta terveysongelmaa kuin rintalastan mätänemisen. Eikä sille ole nimeä.... ellei sit just niitsen-syndrooma.

Mielenterveys on katastrofaalisessa tilassa, mutta kuka sellasta tuubaa uskoo... ja kaikkihan täällä ovat täyskahjoja.

... mitä se niitse vittuilikaan siitä kärsimyksestä... mua niin loukkaa, että Kortteinen sanoo niitsen kärsineen ja sairastelleen.

Mä pidän sitä äijää lähinnä jonkinlaisena ironisena lahtarina, jonkun kenraalin poikaprosituoituna ja metapoliitikkona, jolle maksettiin ihmisille vittuilemisesta... kärsivän romantikon vastakohtana... koko elämäkerta on luultavasti tekaistu... tekisi mieli sanoa...

No joo, sekopäitä on miljardeittain, mistä mä niiden kaikkien aivovammoja ja kuppia tuntisin.

Mystisessä kokemuksessa mulle merkitsee lähinnä se mistä voi (itse) olla ihan varma. Mitään levitaatiokokemuksia mulla ei oo, mut en mä sano, et sellanen olisi ihan mahdotonta.

Kortteinen kirjoittaa noista jutuista, valoilmiöistä, auroista sun muista tosi hyvin. Mut emmä tiä. Mulle mystinen kokemus on jotakin ihan jokapäiväistä ja pientä, aavistelua ja etiäistä, erilaista kipua ja sen helpottamista... tietysti ton kaiken kokemuksen merkitys jossain 10 miljoonan ihmisen megapoliksessa tulee selvemmin ja konkreettisemmin jokapäiväisissä tilanteissa esiin.

Ja sit tulee jotain hemmetin hyvin kirjoitettuja törkeitä, mahtavia juttuja.

Mut ei kai nyt kukaan kuvittele, että joogan löytäminen on joku erikoinen viisasten kivi...

kaikkii ekstaasei ja neurobiologisii ilmiöit... ne avaa kanavat kokoemukseen tietty.

Mut pitäs säveltää Parsifal, että vetävinkään libretto vakuuttais...

Oisko muka kaikenmuotoises seksuaalisuudes pyrkimys yhteyteen ja viattomuuden läheisyyteen Palsan Eläkeläinen muistelee kertoo siit... ja Saden Sodoma-argumenetti: se kertoo itsetuhost, kateudest ja halust tuhota viattomuus ja kyky mystiseen kokemukseen.

Murskata se kolmas silmä. Ja tuottaa nollas oleminen.

Mun mielestä tää on pikemmin normi kuin poikkeus... myös Titus Liviuksen Rooman historiassa... mut ehkä me just nyt ollaan nousemassa siitä paskasta johonkin...

Ikäihmisillä on niin surkea kyky nauttia mistään, vähiten itsestään: turhautuminen
kanavoituu toisten kiusaamiseen, juhlaan, jonka korkein näyttämö on sota, vanhojen homojen juhla, jossa nuorta lihaa kärtsätään.

Mutta tää on vaan mun matalaa maailmankuvaa... johon mä muuten en perusta yhtään mun toimintaani. Mä käyttäydyn niin kuin asiat ei ois niin kuin mä tiiän niiden olevan.

Mun kiinnostus Venäjää kohtaan lähtee just siitä, et ryssät tajuu tän kelan tosi syvästi. Siks pakoteidenkin täytyy olla kehittyneit.

Ja mä oon kiinnostunu lähinnä just niist pakoteist, joil vois päästä omist vammoist ja hulluudest, omast sekoiluist mahdollisimman kauas... muutenkin kuin vetäytymällä täydelliseen yksinäisyyteen. Mä haluun oppii ryssilt tekniikan tähän hommaan. Mä haluun kopioida sen jutun tost isost koulust.

Mut mä uskon, et tiettyjen tyyppien käsittämätön ryssäviha johtuu just siit, että sielt vois oppii jotain helvetin olennaist. Kyllä se muaki pelottaa... enkämä yhtään tiedä mitä siel voi tulla vastaan. Ehkä niil prokareliaveikoil ja postvenäjäemiireil on sit joku syvempi visio siit jutust... vaik ne ei osaa tai edes yritä sitä ilmaista... vaik ne puhuu koko ajan faktuaalisesti paskaa... ei mitää hajuu. Mun mielestä niiden pitäs ainakin jollain tasolla kunnioittaa sitä, että jossain esim. Pietarissa on tehty niin valtavasti henkistä työtä, ja se työ on siinä kaupungissa ja se on elävää energiaa, ja just siks siellä on niin paljon helpompi kuin monessa muussa paikassa tosta vaan tavoittaa ihan se sama kokemus, mikä on mahdollista esim. jossain Gurdjieff-movementissa kuuden tunnin aktiivisen työskentelyn jälkeen.

Tää kaikki on selitetty täs blogis monee kertaa... tai siis mä oon ainaki yrittäny selittää just tätä.

LUONNONTIETEELLISIÄ TOSIASIOITA

Piraija on eksynyt lahna. Lammas on vain eksynyt susi.

13.2.2011

PAHAN JUHLAT

Olisi suuri virhe erehtyä kuvittelemaan, että kaikki missä absoluuttisen pahat (eivät mitkään eksyneet lampaat) näkevät innostumisen aihetta ja välinearvoa olisi intentionaalisesti epäilyttävää ja epärehellistä. Eräälainen sopiva laaduttomuus saa pahat innostumaan, koska rikkaruoho valtaa tilaa hyödylliseltä ja elinvoimaiselta. Mutta pahat ailakoivat myös aitoa ja intentionaalisesti vilpitöntä, silloin kun se on sopivasti narsismin, mielenterveysongelmien, tietämättömyyden tai osittaisen sokeuden turmelemaa. Korkealle pahan juhlissa pääsee häikäisevällä laadukkaalla valehtelulla. Myös kaikki mieltä horjuttava absoluuttinen saasta, suora sumeilematon väkivalta ja potentiaalinen myrkyllisyys ovat korkealle kiitettyjä ja juhlittuja, mutta eivät koskaan juhliin kutsuttuja.

Totuuden ja terveyden tunnistaa siitä, että se ei ole kenenkään intressi.
Erehtymisen ja valehtelun ero voidaan arvioida pelkästään tiliotteita tutkimalla.

KAUPAN KASSAN TUOLLA PUOLEN

Ajatus hyvän ja pahan tuolla puolella olemisesta on yhtä hämmentävän "lapsellinen" kuin varas, joka väittää, ettei kaupassa ole kassaa: oikeastaan siksi sellaisia asioita kuin varastaminen tai ostaminen ei olisikaan olemassa.

Tällaiset buddhalaiset "viisaudet" ovat niin läpikotaisen järjettömiä, typeriä ja tyhjiä, että ihmiskunnalla on kulunut taas 100 vuotta niiden pelkkään ihmettelyyn. Tehojoukkueelle peliaikaa.

Lapsissa on viisaus, varsinkin sellaisissa, jotka jo viisi vuotiaina ovat niin taitavia kirjailijoita, ettei pysty sanomaan onko kysymyksessä häikäisevä valehtelu vai ainoastaan aavistuksen kehittymätön tai rakennevikainen ilmaisumuoto sille, mikä jotenkin hämärästi ja yleisesti kuvitellaan todeksi.

Perimmäinen todistusvoima sen sijaan ei ole abstraktioissa, vaan elämän synnyttämisessä (hyvä) tai elämän tuhoamisessa (paha). Ja tässäkin on vältettävä arvioimasta asiaa näennäisen monimuotoisuuden (rottien lajit) tai kvantitatiivisen määrän (rottien määrä) perusteella.

Meditaatio on maksukortti, puhdasta tekniikkaa ja materiaalinen väline (energiaa siirtyy tililtä toiselle). Sen toimivuuden ja olemassaolon ymmärtäminen on tietoisuudelle askel. Mutta hyvää tai pahaa on välineen käyttö. Jokaisella keksinnöllä on sotateknologinen ulottuvuutensa: käyttö ihmisen ja biologisen elämän puolesta tai sitä vastaan. Biologisen elämän monimuotoisuus ja säilyminen on hyvän absoluuttinen kategoria, jonka yli kuolevaisilla olennoilla ei ole minkäänlaista lupaa tai oikeutta astua. Sitä ei (kabbalassa aksiomaattisesti) voi eikä edes pidä yrittää kuvitella. Olemassaolo on informaatiota, jota ei ole viisasta hävittää (koska me emme osaa luoda sitä tyhjästä, vaan ainoastaan vaikuttaa jossain määrin olosuhteisiin ja ohjailla elollisen kehitystä). Materiaalinen voi jatkua jopa yli sen, mitä ihminen on milloinkaan pystynyt aavistamaan. Ja vasta sen jossakin täysin ulkopuolisena olisi se luomisen keskus, jota kohden nuo korkeimmat aavistukset kehottavat kääntymään.

SNOBI

tarkoittaa Suomessa opportunistin inhoajaa tai vastakohtaa. Mutta yleismaailmallisesti lyhytnäköistä egoistia: megalothymottista ironikkoa, joka pauhaa tyhjiä ideologisia iskulauseita Jumalan kuolemasta ja jonka läyhänen mielikuvitus tuottaa hahmottomia ja jäsentymättömiä hallusinaatioita yli-ihmisestä, vaikka todellisuudessa hän ei tarkasti tunne tai pysty kuvittelemaan mitään muuta kuin ali-ihmisen; petomaisenilkeän pikimustan ironian kohteena on tavallisen ihmisen vaikeudet helvetillisen systeemin orjana: heteroseksuaalisuuden taloudellinen naurettavuus, omantunnon ja rehellisyyden taloudellinen vahingollisuus, ja ihmisyyden positiivisten ominaisuuksien puolesta taistelemisen taloudellinen turhauttavuus yleensä.

RISTIVIITTEEN MONTAASITEORIAA

Ristiviite on ensyklopedian montaasitekniikka. Ristiviitteen luoma yhteys paljastuu lukijalle meditaatiossa. Se on siis meditaation tuloksilla kirjoittamista.

Esimerkiksi Petri Tammisen Piiloutujan maata lukiessa ainoa häiritsevä piirre on se, että kirja ei ole ensyklopedia. Juttuja lukee satunnaisesti, mutta ne tuntuvat olevan myös jotenkin sekalaisessa järjestyksessä, eivät selkeässä aakkosjärjestyksessä, josta ne voisi helposti luettuaan jälkikäteen löytää. Muistelemiaan juttuja saa kahlata tai sitten pitää reunamerkitä tai alleviivata kirjaan.

Ristiviitteet ovat siis kirjaan palaamisen työkalu: alleviivaamisen tai reunamerkinnän korvaamismuoto.

Ensyklopediaa ei tarvitse alleviivata, koska kaikki proosa löytyy omalta paikaltaan tai viimeistään ristiviitteiden avulla johonkin asiaan liittyen tai assosioituen.

Erilaiset runoesitykset (jotakin tilaisuutta varten draamallisesti järjestetyt entryt) kirjoitetaan (siis jo etukäteenkin) ristiviitteiksi ensyklopediaan. Tietty tilaisuuden aihe voi koota yhteen hyvin eriaiheisia entryjä. Paketti tiettyyn käyttöön on helppo pistää kasaan ristiviitteiden pohjalta. On tärkeää, että kaikki olennainen tulee viitattua ja löytyy.

Ristiviitejärjestelmä yrittää ottaa huomioon kaikki mahdolliset taiteelliset kontekstit. Yrittää ikään kuin luoda irrallisista kohtauksista kaikki todella mielekkäät ja erisisältöiset elokuvat, jotka niiden pohjalta on mahdollista luoda. Muistaessaan kohtauksen, sen kautta voi palata tiettyyn elokuvaan. Tai kaikkiin elokuviin, joissa tuo kohtaus on mukana. Tämä on tietysti utopia ja pelkkä idea. Ristiviitejärjetelmä ei koskaan voi olla täydellinen.

PORVARILLISUUDEN NAUTINNOT

hyvät sikarit, pehmeät autot, illalliskutsut ja tonnikalafileet ovat yhtä riemastuttavia kuin yksinäisyyden ja askeesin ilot tai hyvä trashmetalkonsertti (Sodom). Niin kuin kylmä ja kuuma, vuorotellen, demokraattisesti, ei mitään liian usein... ehkä vain kerran vuodessa, hyvällä maulla.

12.2.2011

JUHA WUOLIJOEN ELOKUVA HELLA W

on toteutukseltaan tavanomaisen eurooppalaisen historiallisen epookkielokuvan laatuinen, mutta suomalaiseksi elokuvaksi hämmentävän vähän ärsyttävä kokonaisuus. Wuolijoen elokuvasta saa hakemalla hakea väärennöstä, kompromissia ja valhetta. Kysymys on tiukasti tositapahtumiin perustuvasta elokuvasta, joka saa voimansa pelkästään aiheen poikkeuksellisesta poliittisesta hankaluudesta ja merkityksestä toisaalta ei niin yleisesti tunnetussa Suomen historian osassa. Kritiikkinä voisi sanoa, että Wuolijoen Hella on psykologiselta motivaatiorakenteeltaan hieman epämääräisesti hahmottuva henkilö, jonka suhde omaan tyttäreensä on vielä epämääräisemmin hahmottuva. Hieman epävarman tulkintani mukaan Hella W on suomalaisen porvarillisen antifasistin perikuva: Matti Klingen, Paavo Haavikon ja Paavo Rintalan kristallisoiman poliittisen asenteen suunnannäyttäjä. Aito eurooppalainen intellektuelli siis. Saksassa porvarillista antifasismia edustivat sellaiset 1900-luvun kirjallisuuden kiistattomat suuruudet kuin Thomas Mann ja Herman Hesse. Jos tutkitaan miten suorapuheisia ja ankaria nämä herrat olivat tuomitessaan Hitlerin valtaannousun ja eurooppalaisen fasismin, voidaan todeta, että yksikään suomalainen ei ole koskaan pystynyt samaan. Herman Hessen analyysi fasismista Lasihelmipelissä on vertaansa vailla oleva. Myös Ernst Junger analysoi fasismia rohkeasti vuonna 1939(!!!) Natsi-Saksassa julkaistussa allegoriassaan Marmorijyrkänteillä (kirjassa ollaan mahdollisimman kaukana natsihuumasta, mutta on vaikea tulkita Jungeria varsinaisesti antifasistiseksi). Debordlaisessa fasismin analyysissä porvarillinen antifasismi näyttää kuitenkin aina jossain määrin päänsärkytabletilta aivokasvaimen hoitomuotona.

Wuolijoen elokuvassa on myös jonkinlainen pikku kömmähdys: päähenkilö valittelee ensi-iltojaan vaatimattomissa kansanteatterissa, mutta menestyksen päiviä kuvataan gaala-oopperan näyttämöltä. Tai ehkä se oli jonkinlainen unikuva. Elokuvassa ei näytetä väkivaltaa, mutta se on kaltaiselleni henkilölle henkisesti raskas kokemus, koska kysymys on mitä ilmeisimmin hyvin tarkasti kuvatusta realismista. Yksi parhaita koskaan näkemiäni suomalaisia elokuvia.

"Pimeys laskeutuu, arki odottaa ja joka talossa jokaisen miehen naamalla [junan perässä juoksevan] Loirin tuskan irvistys." Petri Tamminen

PETRI TAMMINEN

ei ole juuri kuulunut lukemistooni. Olen selaillut hänen teoksiaan joidenkin tuttavieni luona joskus. Niin tein taas. Piiloutujan maasta (2002) avautui sivu 36, teksti Laitos. Ensimmäinen lause on kohtalainen. Kaksi seuraavaa poistaisin. Neljännestä alkaa juttu. Luin sen kerran itsekseni ja toisen kerran ääneen ystävälle (editoinneillani). Se on todella hieno kolmen sivun juttu. Matkalla poikkesin kirjastoon ja lainasin Piiloutujan maan. Lueskelin juttuja sieltä täältä. Tyyli kävi nopeasti selväksi ja arvaamattomaksi, sillä osui silmään otsikko Lemminkäinen. Mitä Tamminen tietää Lemminkäisestä? Tuntui tietävän yhtä ja toista. Kuka osaa piirtää muutamalla lauseella sairaalat, virastot ja Lemminkäisen, joka ei osaa piiloutua niihin? Kuka tietää, että jäällä kaikki tapahtuu niin kuin omassa mielessä: että ihminen haluaa hylätä pettävän itsensä ennen kuin toiset sen ehtivät tehdä. Hyvä kirjailija, luulisin.

8.2.2011

MAGNEPAN MG 1.7

Janne Kortteisen runoromaani Paljain jaloin palavassa viinimarjapensaassa (ntamo 2010) maksaa Akateemisessa kirjakaupassa 50 euroa. En jaksa ajatella mistä hinnanmuodostuksessa on kysymys. Kirjan selailun perusteella ostotarvetta ei tuolla hinnalla syntynyt. Silmään osui joku vaivaannuttava filosofinen pohdinta... kai jotakin guuglattua.

Mieleen tulee Johan Bäckmanin Pronssisoturi, joka maksoi aikanaan 40 euroa. Jouduin ostamaan Akateemisesta yhden, koska jakelin joululahjoina oikeistolaisille ystävilleni tekijältä saamiani kappaleita ja tuollainen pehmeäkantinen kirja tulee luettua silpuksi aika nopeasti. Elettiin aikaa kun olin vielä varma, että ihmiset tajuavat Bäckmanin satiirin riemastuttavuuden.

HIFImaailman 1/2011 sen sijaan kertoo mihin rahat kannattaa sijoittaa. Magnepan MG 1.7 kaiutin parin saa 3000 eurolla. Annan takuun, että parempaa äänenlaatua ei saa kotelokaiuttimella, vaikka laittaisi kymmenkertaisesti rahaa likoon. Laitteet ovat parasta mitä rahalla saa äänentoiston saralla. Vaativat tosin suuren kuuntelutilan: ilmaa pitää jäädän kaiuttimien taaksekin vähintään kaksi metriä.

7.2.2011

CLAVE Y GUAGUANCO

on kuubalainen 50 vuotta toiminnassa ollut klassikkoyhtye, joka perehdyttää kuulijan latinalaisen rytmin ytimeen, eli clave-käsitteeseen. Clave on yksinkertainen metronomimainen tikutus, joka soitetaan puukapuloilla. Se voidaan myös jättää soittamatta. Idea on se, että asioita tapahtuu enimmäkseen muilla ajanhetkillä paitsi claveiskulla -- isku on painopiste, abstraktio mielen taustalla. Yhteisymmärryksen perusta, joka voidaan osoittaa tai jättää osoittamatta.


WAGNERKO

keksi kyljelläänpanon? En muista tietäneeni, mutta suhtaudun aina näihin prioriteettikysymyksiin huumorilla ja huijauksina. > Quant

ISSA

runoilee kirpuista ja kärpästen lihallisuudesta eli kaikesta mikä ihmiselämässä merkitsee. Juhani Tikkanen on suomentanut hauskasti.

Kirpun pärstäkerroin?

6.2.2011

SUISTO-KLUBI

Nyt se on päätetty: Hämeenlinnan Suisto-klubi on Suomen paras klubi 2011. Ohjelma on lähes päivittäin mielenkiintoinen, superhenkilökunta (paitsi poke... joka tuli häätämään meidät lavalta tanssimasta, mikä taas pelkästään hyvän DJ:n syytä), ilmapiiri yhä mukavampi, yleisö yhä runsaampi ja mukavampi, tilan soundi mitä parhain ja kohta varmasti on hyvä pieni keittiökin.
Eilen paikallinen The blassics funkkasi katon ilmaan. Ihailin kauniita huilun ja trumpetin unisono äänenvärejä ja melodialinjoja (parikymppisistä hemmoista koostuvan bändin sävellysten takana on ilmeisesti joku uusi Kaj Chydenius). Englanninkielinen räppäyskin väliin kuulosti hyvältä, koska musiikki oli muuten niin kauniin melodista ja ilmavaa. Bändin äänityksiä löytyy MySpacesta, mutta varautukaa livenä olennaisesti laadukkaampaan elämykseen.
Tänään siis jazz-ilta, jota ei luultavasti kannata jättää väliin, ainakaan jos hengailee pohjois-Euroopan lähellä.

5.2.2011

EDITOIMATTOMUUS

Kivettömien oliivien joukossa oli kivellinen, lohkesi kulmahammas.
Meidän talo on vasemmalle kallellaan.
Älä huolestu. Se on hyvin yleistä.
Pihakoivu on kallellaan tielle,
sillä on taipumus keskustella
taipumus saada tuulesta unihalvauksia.
Lehtien kahina ja sydänten
ydinvoimakäyttöinen tahdistus,
keinotekoinen veri jossa rotta hengittää.
Liekö etelä pohjoista painavampi.
Mies jolla oli taipumus juoda
kuin varkain ja oireettomasti,
kallellaan kuin kallistunut seinän valo.
Lennokki kieppuu peräsimen mukaan.

3.2.2011

PÄIVÄVANKILA

porvarillisen elämänmenon näyttämö. Yönsä saa ihminen ryypätä, irstailla ja pelata miten tahtoo, kunhan päiväksi ilmestyy vankilaansa olemaan hyödyksi, viilaamaan kalteria toisilta salaa. > yövankila > leipäjonot > tyttömyys

KÄTKEMISEN JA PALJASTAMISEN VUOROTYÖ

Voin mielessäni nähdä jonkun Goethen hätkähtäneen, kiusaantuneen ja lopulta harmistuneen ilmeen Novaliksen juttuja kuullessaan. Minulla on iätajat ollut hyllyssä koko Goetheltä suomennettu hyllymetri, mutta en ole vielä saanut selville onko kysymyksessä runoilija, kirjailija vai maailmanhistorian taitavin metapoliitikko. Faust on varmasti palkitsemattomin koskaan läpikahlaamani paperinivaska. Ainoa mieltä kiinnittävä havainto siinä on tämä: saksalainen kulttuuri on aina, jo kauan ennen Nietzscheä, ollut typeräksi tekeytymiseen retoriikan edelläkävijä. Toki kaikki Euroopan keisarikunnat vuorollaan kilpailevat tästä hyväntahtoisen idiootin teeskentelemisen kunniakkaasta tittelistä. Enemmän reippaista luonnontieteistä ja virkistävästä matematiikasta kuin ihmisen mielisairaista perversioista kiinnostunut Novalis ilmeisesti tajusi tämän vasta kuolinvuoteellaan. Novalis kai aivan vilpittömästi luuli paljastavansa jotakin suurta ja tuntematonta -- koko kosmoksen salaisuuden. Mutta hän kyllä omassa naiiviudessaan - ja sen takaamassa ehdottomassa neroudessa - erehtyi toisten ihmisten naiiviuden ja nerottomuuden suhteen. Siinä missä Novalis oli altis jo nuorella iällä löytämään totuuden siemeniä ihmisten ahkerasti kätkemistä teemoista, Goethe oli rajattoman nerokas kätkemään ja hautaamaan niitä yhä saavuttamattomampiin syvyyksiin. Goethe voittaa tässä ilveilyssä jopa Nietzschen: Nietzschen hulluus estää häntä olemasta yhtä epärehellinen. Ehkä vain Heidegger on pelleilyn taiteessa (aitosaksalaisessa älyllisyydessä) vetänyt vertoja Goethelle.


Vai onko tämä vain metodisen vainoharhaisuuden luoma painajainen...? Oli tai ei, ainakin näin raskaita ja inhottavia ajatuksia vasten on mahdollista ymmärtää, miksi Wagnerille ei riittänyt itsessään ja yksin yhdenkään taiteenlajin todistus tekijänsä vilpittömyydestä.

2.2.2011

MUINAINEN KVANTTIMEKAANIKKO

Toinen kaksossisarista
identtisistä ja samamunaisista
eri perheissä kasvaneista kertoi
olevansa kaikilla tasoilla
siskonsa peilikuva.

Natura non facit saltus -
luonto ei tee hyppäyksiä.


Luonto muuttuu hypäyksittäin.
Novalis




Historian prosessi on palamisprosessi.
Novalis










sillä henkemme on kärsinyt puutetta
Novalis




"Näkijä. Jumalan hullu. Tuleva Dostojevski." oli erään taidehistorian professorin luonnehdinta perjantaiyönä kuvanveistäjä Pekka Kauhasen kysymykseen: "Kuka tämä mies on?" Niin, näkijä ja hullu saa olla, mutta kuka antaa luvan olla tekijä? Ei kukaan muu kuin tsaari itse - tuo kasvoton ja persoonatonko? - se jolta tulee käsky pyövelille olla teloittamatta, jos tulee. Internetaikakauden mauste: tsaarin lupa täytyy saada myös lukemiseen. Ilman lupaa ei mitään saa lukea, eikä lueta.
Jos sitten Pyhässä kaupungissa, jossa on paljon elonpehmennystä ja rakkautta, jää itse näennäisesti ilman rakkautta, se ei merkitse kerrassaan yhtään mitään, sillä toisille tapahtuva rakkaus on aina vähintään yhtä tuntuva ja merkittävä henkilökohtainen elämänkokemus, kuin itselle tapahtuva rakkaus.

Ihmisten tavallisessa olotilassa vaillan minkäänlaista elonpehmennystä, jos jää yhtään paitsi siitä, mitä itsekkäät ihmiset pitävät tavallisesti hyvänä, asia tuntuu raskaalta kestää, vaikka tietäisi edellä sanotun todeksi.

Pyhä kaupunki ei ole hetkeäkään totta rajojensa ulkopuolella.

UNEN PAIKKA

ilmeisesti vaihtelee. Joskus on niin, että on turha toivoa pääsevänsä mihinkään hienompaan paikkaan edes yöksi. Unet voidaan viettää myös todella hurjissa kaukaisissa syövereissä, joissa kaikki asiat eivät ole kunnossa. Ei Platonin ideoiden maailmassa. Siitä ehkä tiedämme, ettei tämä maailma ole enempää hyvä kuin huono.

INTERNETIN ITSENSÄESITTELIJÖILLE

pitäisi kai perustaa virtuaalinen hautausmaa, jotta tietäisi, keneltä ei ole enää odotettavissa uutta materiaalia. Sadan vuoden päästä käytännössä kaikki nyt esiteltävä liha on matojen reijittämää. On vaikea kuvitella, miten tulevaisuuden todellisuus aikoo kilpailla nykyisen kanssa, sillä tapahtuuhan pornossakin sama kuin Hollywood-elokuvissa: vanhojen tähtien aukkoa ei uusi genetiikka riitä paikkaamaan. Ajateltiin, että esittämällä esikuva saadaan yhä yhdenmukaisempaa laatua, mutta Marilynejä ja James Deaneja ei enää synny. Miksi? Koska esitettiin vain lopputulos, ei valmistusmekanismia. Neuvostoliittolaiset 1920-luvun biologit olivat taas oikeassa.

1.2.2011

HITLERIN SILKINPEHMEÄN ÄÄNEN

tuhoaa aikakauden kelvoton äänentoistotekniikka: se mikä on meille säröytynyttä dynamiikkansa kadottanutta rääkymistä, oli salonkivieraille vain hyvin voimakasta satakielenlaulua.



Onko maailmassa jo jossakin uusi Hitler, puhumassa suljettujen ovien takana "Sieg Heil" -tervehdyksiin villiintyvälle maailman talouseliitille?

ROSKAKIRJOJEN VIISAUS

Kaikki viisaus löytyy nykyisin roskakirjoista. Kunnon kirjoista et viisastu. Tällä tahdotaan sanoa: nöyryys palkitaan.

Luin erästäkin kirjaa, kymmenien kehotusten jälkeen, jossa höpsölteltiin tunnettujen hollywoodtähtien rakkausseikkailuista, mutta paljastettiinkin sitten mies homoseksuaaliksi. 40-50 -lukujen tunnetuimmat hollywoodeklassikot näyttäytyvät sen jälkeen oikeassa valossa.

"Miten te voitte, sanoi viisas Ulugh heille, pitää parempina sellaisia tarinoita, joissa ei ole mitään järkeä ja joista ei ole mitään hyötyä? - Juuri sen vuoksi me pidämmekin niistä, vastasivat sulttaanittaret." Voltaire: Sallimus

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com