8.5.2020

J.G.BENNETT: SEX: 7. SEX AND SOCIETY

[Nopeaa raakakäännöstä. Ihmettelen miten lopulta vaikeaa Bennettin hienovivahteisen englannin kääntäminen on edes perusmerkityksen tasolla. Voi olla, että silläkin tasolla erehdyn tai yksinkertaistan liikaa paikoin. Suomenkielinen versio vaikuttaa todella riisutulta. Erilaisten hankalien käsitteiden suomennosvastineet ovat toistaiseksi melko sattumanvaraisesti valittu. Suosittelen alkutekstiä, joka on hankalasti sulavaa, mutta hankaluudet sitten ainakin tulevat kohdattua sellaisina kuin ne alunperin ovat.]


Jos otamme huomioon kaiken sen, mitä on aiemmin sanottu seksiin liittyen, voimme nähdä, että tapa jolla seksi on säädelty nykyaikaisessa yhteiskunnassa on melko epätodellinen ja harhainen. On nähtävä selkeästi kaksi tosiasiaa. Ensiksikin, ensisijainen ja normatiivinen seksin funktio useimmille ihmisille ei ole lisääntyminen tai nautinto, vaan psyykkisten energioiden sääntely. Toiseksi, todellinen avioliitto on mahdollinen vain niille harvoille, jotka ovat kykeneviä ja halukkaita uhraamaan itsekeskeisyytensä (self involved). Nämä tosiasiat on jätetty pääosin huomiotta yhteiskuntarakenteissamme. Se mitä ehdotan tehtäväksi, on rajata sosiaalisten rakenteiden muodot, joiden tulisi vakiintua sellaisiksi, että ne vastaisivat paremmin inhimilliseen seksiin liittyviä tosiasioita.

Ensisijainen seksuaalinen funktio on seksuaaliakti miehen ja naisen välillä, joka säätelee luovan energian virtausta lävitsemme, samoin kuin mahdollistaa kaikkien psyykkisten aktiviteettiemme "ruuansulatustähteiden" (substances) eliminoimisen. Ne, jotka eivät seksuaalisen elinvoimansa kukoistusaikana voi saavuttaa normaalia seksuaalista toimintaa (function), kärsivät kaikkien energioiden häiriöistä: seksin yhteiskunnallisessa järjestämisessä tulisi ajatella tätä säätelynäkökohtana.

Sukupuolten välisissä käytännöissä on tyypillisiä tilapäissuhteet (transient relationship), jotka tähtäävät pelkästään energioiden säätelyyn. Minusta näyttää siltä, että nykyisin [1975] tilapäissuhteet nuorten miesten ja naisten välillä ovat suotavia ja hyvin pitkälle normaalin seksuaalisuuden tarpeiden mukaisia. Joissakin yhteiskunnissa tilapäissuhteita säädellään, mutta meidän yhteiskunnassa ne sallitaan, kuten sallittiin ennenkin, tiskin ali (under the counter), eikä aina alikaan. On tarpeellista tehdä ero tilapäissuhteen ja irtosuhteen välillä. Irtosuhde palvelee usein pelkästään persoonallista mielihyvää, mutta tilapäissuhde ottaa huomioon perusolemusten sekoittumisen.

Me emme lainkaan ymmärrä sen nykymaailmassa kytevän huonovointisuuden astetta, joka seuraa tietämättömyydestä niistä muodoista ja tavoista, joilla ihmiskohtalot tulevat toisilleen suosiollisiksi tai tuhoisiksi. Kunnes ehkä astrologian ennustaito joskus elpyy ja kykenee kertomaan olemustemme yhteensopivuudesta, meidän tulee yrittää löytää mahdollinen siirtymä nykyisestä kaoottisesta tilastamme sellaiseen, joka voisi paremmin tyydyttää inhimilliset tarpeet ja potentiaalit. Minkään ulkonaisen vihjeen avulla emme tule ymmärtämään, mitä vaaditaan siihen, että seksuaalinen toiminta voisi kuulua täysin olemukseemme. Meissä jokaisessa on kyky tietynlaiseen sisäiseen havainnointiin, joka voi herätä ohjaamaan seksuaalisuutemme suuntaa, jotta se voisi säädellä energioitamme ja ehkäistä olemukselle tuhoisat kiintymykset. Voimme käyttää Gurdjieffin käsitettä "organic-self-shame", viitatessamme tähän havainnointiin, joka kytkeytyy omatuntomme toimintaan.

Voimme kuvitella itsemme sosiaaliseen järjestelyyn, tilapäiseen, melkein sopimuksenvaraiseen avosuhteeseen, joka ei ole avioliitto, eikä käsitä niitä piirteitä, jotka nykyisin avioliittoon liitetään: pysyvyys ja yksinoikeus. Tällainen tila on hyödyllinen vain antaessaan mahdollisuuden sitoutua työhön itsen kanssa siten, että havainnot oikein ohjaavat suhdetta. Tilapäissuhteesta saattaa kasvaa pysyvän olemuksen suhde, jollainen on tarpeen perustettaessa perhettä aidosti suosiollisissa olosuhteissa. Tämä johtaa seuraavaan seksin toiminnallisuuteen.

Lisääntyminen on toinen seksin toiminnallisuus, ja se on pidettävä erillään ensimmäisestä, koska se vaatii erityistä huomiota. Kuten aiemmin sanoin, vanhemmilla on erityinen vastuu lapsesta, joka alkaa ennen syntymää ja päättyy täysi-ikäisyyteen. Vastuu on tasapainoisen ja kestävän lapsi-vanhempi-suhteen välttämätön edellytys. Perinteisesti tasapainon takasi sosiaalinen rakenne hienojakoisine sääntöinen ja lakeineen, mutta nykyisin on käynyt selväksi, että tuollainen ulkonaisesti säädelty tasapaino on monin tavoin epätyydyttävä. Ymmärtääksemme, miksi tasapainon tulee kuitenkin olla säädelty, on katsottava mitä seksuaalinen lisääntymissuhde merkitsee.

Meidän yleinen kyvyttömyytemme kohdata lisääntymissuhde edes sen perustasolla on melko täydellistä, samalla kun sitkeästi säilytämme syvän tiedottomuutemme olennaisemmista tasoista. Jotakin lisääntymisfunktion merkityksestä saattaa valjeta, jos huomaamme, että ihmissuvun [tai ainakin heimomme] tulevaisuus riippuu täydellisesti niistä tavoista, joilla mies ja nainen yhteiskunnassa kohtaavat toisensa. Koska kaiken tulevaisuus riippuu lisääntymisestä, se täytyy olla hienovaraisesti säädelty. Antiikin perinteisissä kaupunkiyhteisöissä, lisääntyminen ei ollut vain pyhä toimitus, vaan jotakin jonka säätely edellytti tietoa, joka ei ollut tavallisten ihmisten ulottuvilla.

Alkuperäiset astrologilääkärit, jotka olivat kykeneviä saavuttamaan tätä tietoa, ymmärsivät palvelemisen merkityksen: tavan jolla oma kärsimys muunnettiin muotoon, joka saattoi hyödyttää toisia. Tästä johtui se, että astrologi saattoi toimittaa tehtävänsä, ei pelkästään laajoista hankituista tiedoista ja persoonallisista kyvyistä.

Vanhemmuus on selkein esimerkki siitä, mitä Gurdjieff tarkoitti "tietoisella kärsimyksellä" (intentional suffering), se on: käydä läpi kärsimys toisten hyväksi. Jokainen vanhempi tietää, miten ainoa tapa olla roolissa on olla odottamatta minkäänlaista palkkiota tai helpotusta ja tehdä vain se, mikä on oikein lapselle. Tästä vaikeasta työstä seuraa kärsimys; mutta työ on laadultaa hyvin olennaisesti muuntumistamme helpottavaa.

On ymmärrettävä, että on olemassa miehen ja naisen välisen suhteen ydinolemus, jonka keskeinen muoto ei ole jälkeläisten tuottaminen, vaan inhimillisen vuorovaikutussuhteen muoto itsessään: elämä miehenä ja naisena niin, että se rikastaa kaikkien elämää. Olosuhteet, jotka mahdollistavat miehille ja naisille tämän kaltaiset liitot ovat olennaisesti samanlaiset, joita oikeanlainen lisääntymisprosessi edellyttää: on oltava todellinen sitoumus jaolliseen (shared) muuntumiseen. Kun ihmiset kertovat minulle aikovansa naimisiin, yritän tehdä tämän asian selväksi, sillä asia on itsestään selvä minulle. Sadoissa ja tuhansissa avioiliitoissa olen henkilökohtaisesti nähnyt kuinka harvoin ne kokonaisuudessaan ovat tasapainoisia (eivätkä ainoastaan ulkoisesti) ilman korkeampaa päämäärää, jonka isä ja äiti voivat keskenään jakaa. Liitto, joka tapahtuu ydinalueella, on harvinainen, siitä huolimatta, että siihen ei sisältyisi vaatimusta henkisestä avioliitosta (spiritual marriage).

Toisen seksuaalisen toiminnallisuuden tapauksessa umpimähkäinen pariutuminen tarkoittaa umpimähkäistä lisääntymistä. Monet ovat tehneet tämän oudon havainnon: modernit ihmiset lisääntyvät lähes umpimähkäisesti, ilman erityistä geneettistä tietoisuutta (consideration). Satoja vuosia olemme hallinneet suurta genetiikkaan liittyvää yhä täydellisempää tietomäärää, jonka avulla olemme onnistuneet jalostamaan monia kasvi- ja eläinlajeja haluamaamme suuntaan: paitsi omaamme. Kykenemme tuottamaa miltei millaisia tahansa haluamiamme siemeniä, hedelmiä, kukkia, eläimiä; mutta ihmislajina kokonaisuudessaan toimimme päinvastaisella tavalla. Nykyisin tavanomainen umpimähkäinen pariutuminen lisää räjähdysmäisesti epästabiileja geneettisiä yhdistelmiä ja suodattaa hienompia laatuja.

Syvemmällä tasolla ihmiset ovat osoittautuneet luonnostaan sisäisesti epästabiileiksi ja kyvyttömiksi minkäänlaiseen pitkäaikaiseen sitoutumiseen, jota edellytetään normaalilta lisääntymiskykyiseltä liitolta. Pahempaa: he ovat usein täysin epäherkkiä sille, minkä pitäisi olla ohjaavana voimana sellaisissa suhteissa, jotka julistavat itseään lapsentarpeella; tai pikemmin, voisimme sanoa, että he ovat herkkiä väärällä tavalla, koska he eivät näe mitä lapsi objektiivisesti tarvitsee, mutta vainoavat kylläkin lasta ennaltamäärätyillä käsityksillään siitä, millainen lapsen tulisi olla tai millaisena he lapsen haluaisivat nähdä. Voimme havaita tämän vastasyntyneissä, kuinka ihmiset rakentavat heille kuvitteellisen persoonallisuuden ja liittävät ajatuksia ja haluja lapsen liikkeisiin ja toimiin, vaikka kokemukset, joista he puhuvat eivät ole lapselle millään tavalla mahdollisia. Normaalissa yhteiskunnassa ihmisille ei pitäisi sallia tällaisia suhteita, ennen kuin he ovat osoittaneet kykenevänsä omistautumaan työlle itsen kanssa hankkiakseen tarvittavaa tasapainoisuutta ja herkkyyttä.

Nykyisin, vastentahtoisen hedelmöityksen ehkäisy näyttää muodostuvan mahdolliseksi ilman energioiden häirintää. Tämä ei ole vielä mahdollista [1975]. Nykyisillä ehkäisymenetelmillä on epätoivottavia psykologisia ja fyysisiä seurauksia, mutta ehkäpä uusia tapoja keksitään.

Mutta mikään ei viittaa siihen, että ihmiset olisivat valmistautuneempia kuriin jota perhe-elämä edellyttää: se on mahdollista vain ihmisille, jotka ovat sitoutuneet intensiiviseen työhön itsensä kanssa. Asiantilan eräs seuraus on se, että tulemme minimoineeksi tavallista suuremmilla kyvyillä varustettujen lasten syntymistä. Tämä on hyvin vakava kehityssuunta nykyajassa, jossa päin vastoin suuremmalla potentiaalilla varustettujen lasten syntymistarve on suurempi kuin yhtenäkään edeltäneenä aikakautena. Kriisi, johon maailma kokonaisuudessaan on suistumassa, tarvitsee äärimmäisen kipeästi suurella henkisellä potentiaalilla varustettuja ihmisiä. Voidaan jopa ajatella, kuten Cambridgen biologian professori Bidder argumentissaan, jonka useat eläintieteilijät ovat jakaneet: että henkisen elämän taantumus länsimaissa olisi osaltaan seurausta traditiosta, joka on vaatinut henkisiltä ihmisiltä selibaattilupauksen. Tämä tarkoittaa, että 2000 vuotta olemme systemaattisesti suodattaneet rodustamme henkisesti potentiaaliset ihmiset.

Tämä ei tarkoita, että lapsi, jolla on potentiaalisena hyvin tiheä sielu, aina ilmeisesti ja poikkeuksetta syntyy suotuisissa olosuhteissa, mutta selvästikin vahemmat, jotka ovat henkisesti tietyllä tavalla kyvykkäitä, voivat vähintään auttaa lapsen sielun muotoutumista suhteellisen puhtaaksi, vapaana äärimmäisistä periytyvistä rasitteista. Juuri tällainen objektiivisuus oli antiikin astrologien palevelustyön perimmäinen tarkoitus.

Kolmannesta seksuaalisesta toiminnallisuudesta (sexual function) voimme tehdä sen havainnon, että sillä ei näennäisesti ole minkäänlaista roolia nykyisessä maailmassamme. Olemme ottaneet vanhat traditiot annettuna, mutta emme ole lainkaan systemaattisesti tutkineet niiden pätevyyttä nykyisessä todellisuudessamme. Yksiavioinen normimme ei juuri näyttäisi toimivan käytännössä, koska olemme kyllä ottaneet asian ytimen - että avioliitto on eräs pyhimmistä ihmiselämän tapahtumista - mutta ymmärtäneet tämän asian täydellisesti väärin. Olemme kääntyneet täydelliseen häpäisyyn asettaessamme ihmisiä [kuin naurettavia nukkeja] elämänmuotoon, jolla ei ole ihmisissä minkäänlaista sisäistä vastinetta. Todellisessa merkityksessään avioliitto on miehen ja naisen, aktiivisen ja passiivisen periaatteen välinen hajoamaton sidos, joka esittää ihmiselämän kaikkein keskeisimmän rakenteen, ja jota ei voi vaatia niiltä, joilla ei ole hankittuna siihen tarvittavia kykyjä. Ei ole vain väärin vaan rienaavaa lyödä ihmisiin tällainen leima: että ihmiset eivät kykene kantamaan hedelmää. Ja nykyisen sosiaalisen järjestelymme hankaluus ei ole ainoastaan se, että se perustuu ihmisen fyysisten tarpeiden mahdollisimman täydelliselle ja rienaavalle väärinymmärrykselle, vaan myös utooppisen täydelliseen ihmisen henkisen olemuksen väärinymmärtämiseen [vai tahalliseen väärentämiseen? ilkeyden ja mustuuden timantissa].

Jos säätelevät ja lisääntymiseen liittyvät seksuaalisuuden roolit voitaisiin jotenkin oikealla tavalla järjestää, voitaisiin avioliitto yhteiskunnallisena järjestelynä nähdä sellaisena kuin sen nyt kuvitellaan olevan. Silloin useimmille kävisi selväksi sen olevan ihmiskunnan siunaus. Siunaus on objektivinen teko, jonka kautta henkinen voima saavuttaa materiaalisen todellisuuden ja uudistaa uskon, toivon ja rakkauden [muussa tapauksessa on mahdollista vain uskoa, ilman mitään vaikutuksia materiaaliseen todellisuuteen]. Ilman siunausta maallinen ihmiselämä muodostuu kaiken mahdollisen kuvittelukyvyn ylittäväksi kärsimykseksi [ilman siunausta ihmiselämä on absoluuttisen sietämättömyyden musta timantti?]. Todellinen avioliitto on inhimillisen ykseyden keskusyksikkö, ja mikä tahansa yhteiskunta joka edes jollakin tavalla lähestyy ihmisyyden henkisiä muotoja tarvitsee jonkin, edes muutaman, tällaisen liiton.

Miehen ja naisen liittoutuminen [yhteisen tahdonsuunnan alaisuuteen] täyttää yhteisen kohtalon. Kaksi ovat yhtä salaisessa paikassa, vaikka he olisivat erossa ajassa ja materiaalisessa tilassa. Kun tämä paikka avaa rakkautensa kaikkia kohti, kaikki jotka ovat silloin rakkauden ympäröiminä, voivat käydä sisään. Tämä on pyhimysten yhteys (communion), ja sisäinen yhteiskunta, joka tuo esille vaikutuksen, joka toteutuu ajassa, ja kaukaisessa ihmiskunnan tulevaisuudessa, jolloin kaikille mahdollistuu pääsy pyhäin yhteyteen.

On myös liitto kaiken tämän ylä- tai ulkopuolella. Sufi-terminologialla Beit -ul -Ma'mour, tai Jumalan Asuinsija. Tässä yhteydessä Jumala siirtyy sieluun. Tämä vastaa ilmausta: yliluonnollinen todellisuus aurinkokunnan realiteettien ulkopuolelta on läsnä Taivaallisessa Avioliitossa (Sacred Marriage). Kun sitä vastoin ensimmäinen Asuinsija, Beit -ul -Muharem, on liitto tietoisen energian tasolla, ja toinen Asuinsija, Beit -ul -Mukades, on liitto luovan energian tasolla; kolmas Asuinsija on liitto rakkaudessa. Kolmannen kosmisen voiman - tai sovittavan voiman - yliluonnollinen todellisuus voi esiintyä suorana. Se tekee mahdolliseksi lunastus-aktion, vapaana kaikista tilallisista, ajallisista ja numeraalisista pakotteista. Jumala siirtyy liittoon kuin lapsi ja liiton lähde. Beit -ul -Ma'mour -tilassa mies ja nainen kadottavat kaiken illuusionsa erillisestä olemassaolostaan; he kadottavat jopa koko olemassaolonsa illuusion.

(21.9.2011)

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com