20.4.2020

OHJEITA SOTAAN MENEVÄLLE

Moderni suursota on joukkotuhoaseiden tehon takia yksilön näkökulmasta hulluuden tila. Suursodassa on kaksi asemaa: tapattaa toisia satunnaisesti, tai olla yksi satunnaisesti tapatettavista. Asemat eroavat toisistaan, eivät suhteessa järkeen, vaan suhteessa kuoleman yksilöllisyyteen. Hullu on se, joka näkee suursodassa mielekästä toimintaa. Paikallisilla sotaoperaatioilla on suunnitellut päämääränsä, mutta suursodassa kokonaistilanne ja keinot muuttuvat arvaamattomiksi. Sotaan heitetyn ja järkensäsäilyttävän on toimittava jotenkin orgainisoidusti.

Tässä modernin suursodan lähtöoletuksesta johtuu se, että sota järjettömyyden ja ristiriidan näyttämönä kohottaa esiin selkeän mystisen kokemuksen. Sota -- ja jossain mielessä myös kasarmi -- on mystisen kokemuksen tietoiseksi tulemisen näyttämö.

Jälkimoderni kasarmi on henkisyyden suhteen ristiriitainen paikka. Henkinen kehitys ei ole opetuksen intentio. Runoutta tai muuta perinteistä soturitaitoa ei opeteta. Moderni sota ja henkinen tietoisuus eivät silti ole keskenään täysin ristiriitaisia. Kysymys on yhteiskunnan sisäisestä luokkasodasta, jonka näyttämö on kasarmi ja asevelvollisuus. Hallitseva luokka kontrolloi yhteiskuntaa kokonaisuutena. Sodan edellyttämä uhrauksen teollisuus edellyttää henkisen rakenteen yhdenmukaisuutta uhrattavissa.

Lukutaidon yleistyessä massojen mielenhallintaan on tarvittu tehokkaampia keinoja. Nietzschen samoin kuin Heideggerin filosofiaan liittyy tämä lingvistinen luokkatietoisuus: kieli määrittyy luokan mukaan. Joku voi lukea Nietzscheä harmittomana elämänfilosofiana, samalla kun se toisille edustaa kontrollin retorista työvälineittä. Filosofiaksi naamioituna mielenhallintateknologia voidaan levittää yli valtiorajojen: kontrolli lukutapoihin säilyy luokkapohjaisena.

Mystisuskonnollinen käsite, joka vaihtaa merkitystä luokkapohjaisesti on omatunto-käsite. Henkilökohtaiset suhteet taka-alalle jättävä, kansan tai yhteisön etuun kiinnittynyt omatuntokäsite liittyy klassiseen sankarimyyttiin. Mutta alkuperäisissä muodoissa velvollisuudentuntoon liittyvä omatunto harvoin joutuu rakkauteen ja ystävyyteen liittyvän omantunnon kanssa yhtä pahaan ristiriitaan kuin 1900-luvun maailmansodissa ja jättimäisiksi kasvaneiden heimorajat ylittävien kansallisvaltioiden totalitaarisissa sotatalouksissa ja -ideologioissa. Kansallisvaltio kohtelee byrokraattisesti ja väkivaltaisesti heimojen ylläpitämiä kenttiä.

Suoremmin (Nietzsche) tai epäsuoremmin (Heidegger) ilmaistu omatuntokäsitteen uudelleenmuokkaaminen liittyy totalitaariseen ihmiskuvaan. Imperiumien velvollisuudentuntokategorioissa lojaalius ja taloudellinen hyödyllisyys ovat toivottavampia piirteitä kuin henkilökohtainen ystävyys tai rakkaus. Omatunto, joka liittyy jälkimmäisiin on luonteeltaan aivan toisenlainen kuin se "omatunto", joka liittyy edellisiin. Orjalla halutaan nähdä edellisen kaltainen omaatunto, kun mystinen omatunto kuulua yläluokalle.

Kuuluuko mystinen omatunto eurooppalaisessa tai venäläisessä perinteessä vain yläluokalle? Minkälaisen vamman nietzscheläinen omantunnon vaihtaminen velvollisuudentuntoon tuottaa laajemmin modernien velvollisuuksien maailmassa, joka on tehnyt omantunnon ja velvollisuudentunnon yhdistämisen yksilölle mahdottomaksi -- järjettömäksi projektiksi. Sekularismi on kuitenkin selvästi keskiluokan ja yläluokan alibi: tapa teeskennellä viatonta metafyysisen angstin edessä: kieltää koko ilmiö, kieltää mystiikka.

Tämän projektin järjettömyyttä jälkimoderni kasarmi ei tunnusta. Eikä sotalaitos ole pystynyt ratkaisemaan välttämätöntä suhdettaan toisaalta kuolemaan ja toisaalta mystiikkaan filosofisesti hyväksyttävällä tavalla. Sekulaari maailmankatsomus ei poista itse kokemusta -- se jättää sen vain vaille selitystä, toisistaan koteloitujen kontrolloitujen yksilöiden sisäiseksi painajaiseksi ja skitsofreniaksi. Vieraantuminen -- joka on luokkasodan työkalu -- estää tekemästä subjektiivisesta kokemuksesta intersubjektiivista, tietoista. Skitsofrenia on kaksinkertaisesti peritty.

Koska mahdollinen sota ja olemassaoleva kasarmi koskettavat jollakin tavalla useimpien elämää (tai vaihtoehtoisesti armeijasta luopuminen ja NATO:n ja vieraanvallan miehitysjoukkojen riemusaatossa tervehtiminen), pelkkä luisuminen sumeuteen ja toimintaperiaatteiden hämärtymiseen ei kelpaa. Asia pitäisi saattaa kirkkaan älyllisen ajattelun ja filosofian kohteeksi. Jos asiaa ei ajatella selvästi ja toimintatapoja lausuta julkisesti on vaarana, että koko suljettu instituutio (ja vähitellen koko yhteiskunta?) luisuu hämärien motiivien esirationaaliseen varjopeliin.

Hämärillä motiiveilla tarkoitan mystisen kokemuksen esirationaalisia varjoja, uhraamisiin liittyviä rituaalisia muotoja, jotka voidaan tunnistaa pakanallisuskonnollisiksi menoiksi, joiden näyttämöiksi suljetut tiukat instituutiot muodostuvat, jos niiden järjellisesti ajateltu perusta katoaa tai muuttuu käyttökelvottomaksi. Järjen (sen edustajien) kadotessa, siirtymä esimoderniin tilaan tapahtuu ihmisyhteisössä reaktionomaisesti. Kun sekulaari lumous murtuu ja totuudenkenttä paljastuu, täysin yllättävän kokemuksen edessä hätääntyneet massat eivät ala järkeillä filosofista ongelmaa vaan uskovat sen minkä kokevat -- erimoderneihin käytäntöihin turvautuen. Järjen ääni sekulaarissa ja suljetussa muodossaan ei voi kantautua kuin kaikkein kuuroimpiin korviin. Harvat siirtyvät rationaalisesti jälkirationaaliseen tulkintaan -- mutta tällä ei ole demokraattista merkitystä.

Tilanne, jossa sankarimyytti ei ole mahdollinen, mutta sitä kuitenkin edellytetään, samalla kertaa ironisen tietoisena sen mahdottomuudesta, pervertoi vapaaehtoisen uhrautumisen logiikan. Rauhanoloissa ajatukset voivat lipua loputtoman hämärinä, mutta sotaan menevän on välttämätöntä täsmentää ajatuksensa tällaisista asioista vakaumuksiksi.

(11.7.2011)

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com