30.6.2011

EZRA POUND: NEITSEELLINEN

Ei, ei! Painu matkoihisi. Jätin hänet äskettäin.
En aio tuhria huotraani vähemmässä kirkkaudessa,
Tulkoon ympärilleni uusi keveys;
Hennot kätensä ovat minut jo salmenneet
Jättivät verhotuksi, kuin eetteriharson
Kuin hävyn, hienon kirkkauden.
Voi, olen poiminut taikaa hänen kasvoiltaan
Huotrivat minut kauttaaltaan asiat jotka myös hänet.
Ei, ei! Painu matkoihisi. Yhä on aistimus,
Pehmeä kuin kevään tuuli koivumajoista.
Vihreinä versovat huhtikuun oksat,
Kuin talven haavan näppärillä sormillaan hän tyrehdyttää,
Kaiketi puiden kaltaista on tämä nautinto:
Valkena kuin puiden kuoret, rouvamme tunnit.


Alkuperäisestä kannattaa huomioida rivien erittäin tehokas rytminen poljento ((jambinen) pentametri) ja loppusointukaava (petrarcalainen sonetti). Käännös on raaka, eikä edes pyri merkityksen tarkkuuteen (vaan jotenkin toimivaan tekstiin).

Yleisenä havaintona: on jotenkin masentavaa että Wikipedian runousoppientryissä kaikkien muiden kielien kohdalla tulee runsaasti esimerkkiaineistoa erilaisten runomittojen käytöstä, mutta suomeksi ei yleensä löydy esimerkkejä eri mitoista ja runojalkojen tulkintatavoista - ellei kalevalamittaa lasketa.
Oikeaa ymmärrystä ei voi tavoittaa ellei näe kuinka kaikella väärinymmärtämisellä on motiivi. Älyllisyys, joka arvottaa suuremman kompleksisuuden säännönmukaisesti positiiviseksi tai ihmisten erehtyvän pohjimmiltaan tyhmyyttään, on naurettavan pinnallista. Unta unien joukossa.
Ei kannata tehdä ainoaa asiaansa siitä, että vastustaa jotakin missä itsestäänselvästi on ideaa.
Runoudella ei voi häiritä ketään. Siksi ei kannata kirjoittaa häritseviä runoja. Kukaan joka voisi häiriintyä jostakin ei lue runoja. Kannattaa käyttää tilaisuus hyväksi ja kirjoittaa jotakin salassa ylimääräisiltä tirkistelijöiltä.
Lihassa niin hieno lasipiikki
ettei löydy. Sattuu kuitenkin.
Jos annat rovon kerjäläiselle, tuet
järjestäytynyttä rikollisuutta.
Jos sijoitat prostituutioon, tuet
kansainvälistä ihmiskauppaa.
Jos et anna ilmaiseksi, tuet
prostituutiota.
Jos ei huvita, tuet prostituutiota.
Jos sinua ei ole, tuet prostituutiota.
Jos et selviä muuten, tuet prostituutiota.
Jos maailma on sairas, tuet prostituutiota.

Kolmea tragediaa seuraa satyyrinäytelmä.

27.6.2011

VALLAN RAKENTEET

ovat kollektiivisen muistin hallinnointiin liittyviä ontologisia käyttöoikeuksia. Yksilötietoisuuden ontologinen asenne määrittää käyttöoikeuden. Ontologinen asenne on pohjimmiltaan emotionaalinen rakenne. Emotionaaliset rakenteet pitävät itsestään huolen ristiriidattomuudestaan: mitä voimakkaampi jokin rakenne on, sen voimakkaammin se sulkee pois rinnakkaiset rakenteet. Siksi ontologinen asenne (ammatinvalitseva henkiolento) estää yksilötietoisuuden pääsyn yhtä aikaa moniin kollektiivisiin muisteihin. Valtarakenteiden yleisavain olisi kyky muuntautua emotionaalisesti kaikkien (hetkellisesti toisensa poissulkevien) ontologisten asenteiden heijastimeksi (hologrammiolento).

Valtahirarkian alin taso on käyttöoikeudetta jääminen: kyvyttömyys löytää tarvittavaa ontologisen asenteen koodia - kyvyttömyys adaptoitua morfogeneettiseen kenttään. Tällöin yksilötietoisuus on rajattu, oman aivokuorensa sisäisen muistin vanki, vailla yhteyttä ulkoiseen muistiin (eli lukuoikeus on vain manuaalisiin, käsillä oleviin dokumentteihin ja objekteihin, tai niihinkin rajoitetusti - suora lukuoikeus morfogeneettisen kentän informaatioon on estetty). Valtahierarkian korkein taso on täydellinen hallinnointioikeus (luku- ja kirjoitusoikeus, sekä muita hallintooikeuksia) tietyn ontologisen asenteen ulkoiseen muistiin. Mitä suurempi vahvistin jokin organismi on jollekin morfogeneettiselle kentälle, sen korkeampi sen valta-asema suhteessa kenttään.

Keskeisiä muunnoksia:
1) Monen ontologisen asenteen välillä vaihteleva yksilötietoisuus lähtökohtaisesti (muttei poikkeuksetta) heikentyy suhteessa jokaiseen erilliseen emootiorakenteeseen.
2) Jokin morfogeneettinen kenttä voidaan estää, jolloin täydellisistäkään käyttöoikeuksista kenttään ei ole iloa, koska kentän vahvistaminen on yksilötietoisuuksien tasolla estetty. Kentän estäminen on tragedian synty.
3) Kenttien (aina väkivaltainen) estäminen, rajoittaminen ja hallinnointi on osa yleistä kenttien välistä, näennäistä, valtarakennetta.
4) Näennäisen vallan tavoittelu (väkivalta) tuhoaa ontologisen asenteen sisäisen rakenteen. Näennäisen vallan tavoittelun aste on kääntäen verrannollinen todelliseen valta-asemaan. Todellista valtaa voi olla vain sillä, joka ei lainkaan tavoittele näennäistä valtaa.
5) Traagikolla on pääsy useampaan kuin yhteen kenttään. Tragedian synty on olemisen estyminen: kenttien välinen jännite ja vastakkainasettelu.
6) Fasismi on negatiivista olemistietoisuutta: näennäisen vallan lujittamista kenttiä tukahduttamalla. Ihmisen evoluution päämekanismi?

26.6.2011

USKONKO

että Maa ei ole pannukakku? En, ennen kuin olen itse ohjannut lentokoneen sen ympäri. Uskonko, ettei Kuussa ole elämää? En, ennen kuin olen itse käynyt Kuussa. Eikö koko 1900-luvun tieteessä kuulukin saksalainen koirankuonolaisen nauru, haise saksalainen sianlanta? Eikö kaiken taustalla olekin tämä ajatus: katsokaa nyt näiden provinsiaalisten tolloprofeettojen kaikkitietävyyttä, jos heideän intuitionsa erehtyy näissä (meidän pilallisen roskatieteemme muka todistamissa) asioissa, miten heidän naurettava intuitionsa muka voisi osua oikeaa missään asiassa! Sokeat kanat.



(Saksalaisen puolustuspuhe (hirvittävästi rääkyen): Senkin kiittämättömät tollot! Tontut! Moukat! Ali-ihmiset! Apinat! Sekasikiöt! Mitä siitäkin olisi tullut jos teille olisi annettu kaikki vastaukset valmiina? Mitä te siitä olisitte oppineet laskemaan? Te olisitte märehtineet vastaukset ulkomuistiinne kuin joka-aamuisen pilalehtenne. Te olisitte nyökytelleet päätä kuin lehmät. Vain tämä pedagogiikka, että me todella viritimme teille ilkeän, vertahyytävän laiskanläksyn, sai teidän hitaat masentuneet harmaat avosolunne oikeaan kristityn työhön. Ilman meitä te istuisitte kivikaudella havunoksa kädessä. Kiittäkää meitä senkin nolot uikuttajat!)

25.6.2011

KUULIAISUUDEN JA PALVELUHALUN VAMMA

Saksalaisen kulttuurin syvin kysymys on äärimmäiseen väkivaltaan kykenemisen kysymys.

Ja vastaus on selvä: ehdottoman kuuliaisuuden ensimmäinen edellytys on minuuden ylittämisen torjunta. Siis: ykseyskokemuksen mahdollisuuden torjunta tietoisuudesta.

Sillä se, joka käsittää ykseyskokemuksen ja muistin olemuksen, ei epäröimättä toteuta holokaustia takapihallaan.

Tämä pätee kaikessa hierarkisessa ihmisyydessä, joka toimii koneen tavoin materiaalisen hyödyn tavoittelussa. Tämä vamma - ykseyskokemuksesta eristymisen vamma - on Wagnerin Parsifalin Amfortaan haavan olemus. Eurooppalainen kammottava, mieletön perisynti: ihminen uhraa kokonaan oman sielunsa terveyden velvollisuudentunnosta ja kunnianhimosta itselleen lopulta vieraaksi jäävää päämäärää kohtaan.

KAAOKSEN TYYPIT

On selvä, että mystinen ei organisoi valtioita tai valtarakenteita. Mystinen organisoi universumeja. Kaikki mikä estää koneen ideaalisen toimintatehon tulkintaan maanpäällisyydessä virheeksi. Niinpä paradoksaalisesti elämän alkuperä ja olemus sinänsä tulkintaan virheeksi. Järjestys kaaoksen vastakohdaksi. Mutta on olemassa kahdentyyppistä kaaosta: 1) todellista, sekoittunutta, moninaista ja tehotonta, 2) näennäistä, ideaalisen järjestynyttä, ykseydellistä ja tehokasta. Kaikki näennäisen järjestynyt esiintyy näiden välimuotona (sisäisesti ristiriitaisena).

Schopenhauerlaisesti voidaan siis sanoa, että "tahto" ei kohdistu elämän rajoitettuihin muotoihin (valtio, valtarakenne) vaan elämän rajoittamattomaan ilmiöön, sen ykseyteen monimuotoisuudessa. Kun valtio ei ole totalitaarinen, "tahto" voi esiintyä siinä, näennäisesti virheenä. Totalitaarisessa valtiossa "tahto" on aktuaalinen virhe: "tahto" vastustaa totalitaarista valtiota. Valtio ei ole "tahdon" orgaaninen muoto, eikä ihmiskunta ole "tahdon" ideaalinen edustaja.

MYSTIKON TYÖ

on sanomattoman kevyttä ja kaikissa olemassaolon mahdollisuuksissa liikkuvaa. Se on täysin vailla raskautta. Ja kenties tunnistettavissa vain siitä, että se on syntynyt salaa ja ilman aineellisia resursseja.

Armenialainen versio:




Koko elokuva.


Saksalainen versio:



(Etten vaikuttaisi tekotaiteelliselta hienostelijalta, huomautan, että kärsimättömien ja kiireisten kannattaa aloittaa oopperan katseleminen noin 45 minuutin kohdalta, 5. youtube-jakso, josta varsinainen toiminta alkaa. Alku on dramaattisesti tyhjää taustoittamista ja huomaan nyt, että sen yli nukkuminen taannoin elokuvateatterissa oli varsin hyödyllistä ajankäyttöä.)

PORNON GENEALOGIA I: NIETZSCHE JA GÖBBELS

Tässä dokkumenttielokuvassa esitetty Hitlerin salamurhayritys kieltämättä vaikuttaa itsessään natsihuumorilta, lavastukselta. Nietzschen Moraalin alkuperässä kiroamat käsitteet "omatunto" ja "kaitselmus" vilisevät todistajalausunnoissa ja sopivat mainiosti ironiseen puheenparteen. Voi olla että von Stauffenberg olisi hyvinkin tavoitettu afterpartylöylyistä Paraguain Nueva Germanian lauteilta tohtori Mengelen ja muiden nietzscheläisen komiikan mestareiden kanssa.

‎"Tämä sota on rikollisesti johdettu."... "Että jollakin saksalaisella on vielä omatunto."... "sivistys", tällaiset ilmaisut ovat tyypillistä natsihuumoria, jonka kohde löytyy englantilaisten kaltaisesta sketsiviihteen kuluttajaryhmästä.

Maailmanpornon moraalinen haate kohdistuu olennaisesti samaan kuin natsien ja Nietzschen moraalinen haaste. Porno on vimmaisen ilkeällä tavalla alastonta ja rehellistä ja haastaa epärehellisen saippuaoopperan mädän teeskentelyn ja seniilin hässäköinnin. Porno kertoo avoimesti kapitalismin todellisen lain siinä missä saippuaooppera sievistelee, valehtelee ja kätkee.

Maailmanrakenteeksi tulleen saippuaoopperan jälkeen meidän täytyy ilman muuta myötää, että pornon rehellisyys välittömästi ja reflektoimatta virkistää ja ilahduttaa meitä jollakin synkällä ja ironista mielihyvää tuottavalla tavalla.

Ensisilmäyksellä jää huomaamatta, että ollakseen olemassa - olemassaolonsa perustana - pornomaailman täytyy suhtautua suoraviivaisen vihamielisesti ja halveksivasti vain niihin elementteihin, joihin myös Nietzsche kohdistaa raivonsa: omatunto, sielu, magia, sivistys ja kaitselmus. Pornomaailman näkökulmasta samoin kuin natsien näkökulmasta nämä konstruktiot ovat olemattomia, epätosia, puhtaasti illusorisia, sillä ne eivät selviä hetkeäkään hengissä pornon jokapäiväisen tuotannon hapettomissa olosuhteissa.

Natseja ja pornoa ei lopulta voi haastaa hyssyttelyllä, teeskennellyllä sivistyksellä, saippuaoopperalla. Nämä rakenteet vain peittävät näkyvistä perimmäisen hierarkisuuden (natsiupseeri, pornotähti), brutaalin julmuuden ja valehtelukyvyn kunnioituksen ja koko yhteisörakenteen tehokkaan hyönteismäisen konemaisuuden. Siis unen - läpikotaisesti ilkeän ironian syövyttämän unen.

Käytännössä natsin voi haastaa vain aito mystikko. Vain mysteerin aito kunnioitus on natsismin äärettömän julmuuden käytännön todellinen vaihtoehto ja epäsymmetrinen vastakohta. Mystikko myös määrittää natsin olemalla se "täysin konemaisen todellisuuden virhe" johon natsin turhautunut synkkä raivo kohdistuu. Mystikko tietysti tekee tuon virheen - siis mysteerin - vain tietoiseksi, omimatta sitä mitenkään erityisesti. Natsismi on syytä ymmärtää totaaliseksi sodaksi mystikkoa vastaan. Holokaustin perimmäinen tarkoitus on poistaa mystikko näyttämöltä. Holokaustin jälkeen mystikkoa ei enää löydetä: hänestä on tullut olematon, Sokrateesta on tullut käsittämätön, tai ainakin ilkeä valehtelija Nietzschen itseään toteuttavan ennustuksen mukaisesti. Tällainen sota on käyty tyypillisesti kirkkojen suojista, joissa järjettömät rutonkaltaiset uskonnot ovat riehuneet yrittäen sanomattoman kavalin keinoin salamurhata oman ytimensä mysteerin.

Pornon röyhkeys sen sijaa ei lymyile ja majaile kosteissa katakombeissa niin kuin kristusvauvoja illallistavat pedofiilipaavit, vaan astuu huoran ritarinviitassa avoimesti ja rehellisesti askeleen lähemmäs mysteeriä: porno kohdistuu viattomuuteen, nuoruuteen, lapsuuteen, jossa yksin asustaa mahdollisuus turmella mysteeri suoraan. Porno glorifioi fasistisen vanhuuden silmittömän sinkinkostean kavaluuden.

24.6.2011

MEDITAATIO

Jos olemme ohjelmoitu miehen tavoin, olemme mies. Helposti valonsäteen läpäisemä, lapsen rakennekaava, yö, polttava. Käsi käy luonnollisuutensa pakosta. Todellista koomikkoa ei ole mies nähnytkään. Uni on koomikkona tylsä. Rosvoja ovat unet, ajanvievät, työskentelevät vimmallaan, noitien kenties polttavat unet. Näennäiset kuolleet runomitat kärsimyksen mitat. Pelkkää toiminnallista rahanhimoa on runouden koko kansantanhu.

Miksi joku ryöstelee sukupuita? Ohjelmoitu elämään, ampumaan ominaisuuksia. Neljä laajaa selinkääntynyttä tosikkoa merta. On sota, voisimmeko siis tanssia. Tämän kerran. Nyt tosin, ei pehmoilla. On Uni, näe siis, selin ovat tylsät odotukset.

Modernisti pukeutuneena aina mies, jumalaan sidottu aisti, vihreän kentän edustalla. Elimet kaluavat kuin lampaat elävää. Elimet ovat oma yhteisönsä. Jumalan syöpäkasvain sinä olet, vaihteluiden kentässä kävelevä kuolleista kielistä väännetty solmu. Näkemiin, elämän hyve, silmän syöpä. Näkemiin, se on raskasta. Kenties edes tämän tunnustavat tosiseikat. Ja silmä tunnustaa mitä järki ei. Sidottu ja poltettu silmä, mitä tarkimmin verjeltu heikkous. Linnut siis koostuvat pölystä.

Äärettömyyden kilpailija on nolla. Se tarvitsee mokoma kaiken. Asiaa ei ole. Miksi ihmiset puhuvat hillittömästi, työskentelevät monta kertaa kilpailijalle. Marxin linnut aina tuottavat suoraan rakkautta. Nyt ei kritiikkiä kiitos. Lisäarvo on ilmeinen.

Arthur, vain rakkaus tehokkaasti kieltää korvaamasta meitä koneilla. Se on tyynen taloudellista toimintaa. Suojella luonnotonta luonnosta. Tunnustatko ymmärtäneesi. Että syöpä on sairaus. Sota lähinnä on kristittyjen yksi aforismi. Arthur, sanoisit joitakin tosiasioita panssarivaunujen sijaan. Vihdoin uudemmat huoneet valaistaan, pelastetaan puusta pihtaaja. Palotikkaat ovat ihmisen elämä.

Mies yrittää lapsia, vaimoa ymmärrettään. Totuudesta ei sanaakaan nyt kun alkaa telkkarista KING KONG. Solusta tulee aikuinen, huoneet muuttuvat kuulustelijoiksi. Ovat taivaassa tanssiesi valkeat pilvet. Näkemiin. Että hän ei ole palautunut samaksi, kiven julmaa puhetta biologisen junan vessassa. Seinät jumalan tylsinä ja hitaina kuuntelevat. Itsen vahvistin, hyvältä näyttää.

Heidän valmiina olevista laivoistaa osa tuottaa vahinkoa kaikille. Ei siis vain viholliselle (jota ei edes ole: on vain me, yksi). Kansallisromantiikasta kissanristiäisiin ne niittävät suosiota tavalla joka jotenkin ymmärretään. Sielu on käynyt kuussa, sitä emme tiedä. Münchhausen-läskimaha on lajina todennäköinen. Mutta yksilöt ovat maksettuja jopa joukkohautauksessa. Laajan sukupuuton heikot rytmit. Kävellessäsi käsi antaa tyynen, typerän vaikutelman.

Yleisestiottaen herkimpiä ovat valkeat rosvot. Vanhemmat ovat historiallinen
näkymätön ja kuulumaton vääristymä. Kesäpäivä pidentää kansan keski-ikää.
Elämän luomisesta sukupuuttoon on hän kuolleista todellisin.
Toisin kuin yleisesti luullaan
Saatanan pyyteetön auttaminen
ei ole jokamiehen
kyseenalaistamaton
ja ehdoton velvollisuus.
lapsia kuralätäkössä Pantheonin edustalla
lapsia kuralätäkössä Empire State Buildingin edustalla
laineilla keikkuva Kirovin tehdas
kylmässä kirkossa saksalaisen urkumusiikin vihaa
keskikesän illan humalaista huutelua vasten
valkoinen tyhjä kangas
kehyksenä koko universumi
toisin kuin linnut
eivät sielut puhu
toisilleen
toisin kuin sielut
eivät linnut puhu
Ekelöf

OPEN MIC:IN SULO JA KARI

Nykyisin järjestettävät open mic -runotilaisuudet ovat potentiaalisesti avartava kokemus. Open mic -tilanne riisuu tekstin lähikonteksteistaan, viitepisteistään, paljaaksi omileen avoimeen arvaamattomaan kokemukseen. Jo läsnäoleva olematon pisara maailmasta osoittaa hämästyttävää yhteismitattomuutta ja moninaisuutta. Jokainen, jonkun oma, ääni on ällistyttävän kaukana toisesta, viereisestä. Väistämättäkin tapahtuu kiusallisia rinnastumisia, dialogisia siirtymiä esiintyjien välisesti. Niihin voi varautua, niitä voi kirjoittaa sisään omaan esitykseensä. Ja: niihin ei voi varautua. Taikuri haastaa akateemikon, oleminen temppuilun, olemattomuuden dandy jäpittämisen, vankilakundi keikarin, trubaduuri monomaanikon, improvisoija ulkolukijan, räppirentous jännittäjän, herkkyys yksinkertaisuuden, jämäkkyys vapinan, kepeämuistaja paperistatihrustahjan, rauhallinen katse yhteydettömyyden, vienous tuijotuksen, etäisyys läheisyyden, vieraus tuttuuden, yksinkertaisuus monimutkaisuuden, liike pysyvyyden, tasapaino horjuvuuden, hienovaraisuus kömpelyyden, ääni äänettömyyden, hiljaisuus näyttelijöiden meuhkan ja kärpästen surinan, tarkuus erehdyksen, liikenteen melu supinan, dynamiitti tylsyyden, vakavuus kikkailun, panomies frigidin, rakkaus panomiehen, halu haluttomuuden, tieto sekopäisen halun, kulli sydämen, ironikko rakkauden, sydänkohtaus kylmyyden, profeetta ironikon, ateisti profeetan, järjettömyys tiedon, taikuri ateistin.

23.6.2011

Luonnos Hedegger-kritiikiksi:

1) Hypoteesi: Heidegger viittaa "olemisella" ilmiöön, johon Sheldrake viittaa puhuessaan morfogeneettisistä kentistä. Miten jokin on (jonkin ontologinen asenne) riippuu siitä, millaisen kentän vaikutuksessa jokin on. (Hypoteesi on aika villi, mutta ainoa mieleentuleva, jos hyväntahtoisesti olettaa, että ontologiahöpinässä ylipäätään on mitään mieltä.)

2) Koska Heidegger on tietoinen suhteellisuusteorian filosofisesti tuhoisista seurauksista mystisille spekulaatioilla, hän ohittaa mystiikan ja yleensä metafyysisen spekulaation ja keskittyy tutkimaan kokemuksen jälkiä empiirisesti kielen etymologiassa.

3) Metodista seuraa lukuisia "nietzscheläisiä virhepäätelmiä", joita ei voida valottaa tutkimatta aiheuttavan ilmiön metafyysistä perustaa. Karkein virhe on kuvitelma siitä, että ilmiö (kenttään rajoitettu ykseystietoisuus) selittyisi vulgaarimaterialismin ja hienovaraisen etymologian ja psykologian yhdistelmällä. Natsi-Heideggerin täytyi olla tietoinen virheestä - virheen täytyi siis olla tahallinen. Modernin natsismin hämäys perustuu juuri toisaalta metafysiikan kieltämiseen, toisaalta taitavaan hämäykseen, jossa morfogeneettinen kenttä uskotellaan ykseystietoisuudeksi (retorinen keino, jolla kirkko saatiin vakuuttuneeksi natsismista... mahdollinen aina silloin kun tuntuma ja tietoisuus morfogeneettisten kenttien reaaliseen väkevyyteen on heikentynyt ja kansallisaate saanut sokeuttavaa jalansijaa). Sheldraken teoriat tarkoittavat metafyysisten johtopäätösten muotoilua johdonmukaiseksi fysikaaliseksi hypoteesiksi.
Tiedostamaton aritmetiikan harjoitus, jonka parissa sielu ei tiedä laskevansa.
Leibniz
Miksi Nietzscheä ymmärrettään, Schopenhaueria ei?

Miksi Soinia ymmärretään, Marxia ei.

Miksi siansaksaa ymmärretään, saksaa ei.

VALLANHALUTTOMUUS

Vastentahtoisuus vallassaoloa kohtaa määrittää kaikkia järjellisiä olentoja. Koska järjellinen olento ei tiedä, millä tavalla jumalatehdas voidaan aikaansaada ja hän näkee kaiken toimintansa vain vahingoittavan elämää ja estävän elämän korkeimman muodon esiintymisen, hän häpeää tietämättömyyttään äärettömästi ja on valmis luovuttamaan valtansa heti sille joka tietää paremmin. Valtaan joutunut huono-onninen tietämätön haluaa vain luopua vallastaan ja aloittaa opinnot. Paremmin tietävää ei kuitenkaan ilmesty ja tietämätön joutuu pitämään valtansa, omaa alennustilaansa inhoten ja anteeksi pyydellen.
Pitkä uni ei-herkullisesta pitsasta

22.6.2011

TOTAALINEN SOTA RAKKAUDENTUNNUSTUKSENA

Toisen maailmansodan aikainen natsifilmi Münchhaussen (1943) melkeinpä todistaa sen, että natsit itsekin uskoivat Venäjän ja Pietarin edustavan pelkästään Graalin maljan tuottamaa ikuista elämää. Onhan Pietari Schoppenhauerin aineellistunut mieli, kaupunki joka on rakentunut ja varautunut olemaan elävä orgaaninen vastaus jokaiseen Schoppenhauerin koskaan kirjoittamaan riviin, tuo totaalisen illusorisen ja fantastisen onnen tila, jossa patologinen seksuaalihalu hätistellään onnistuneesti kuin neppiauto sekunti sekunnilta, minuutti minuutilta keskittymällä halun välittömään ja suoraan fantastiseen kohteeseen - ja siten estämällä helvetinkaltaiset sublimaatiot tylsyyden hakkaavaan naulapäisyyteen. Ja tämä kaikki illuusion voimalla, sillä meille riittää täysin se, että kaikkien halujemme toteutus näyttää ja tuntuu mahdolliselta; ja tuossa fantasian yltäkylläisyydessä meitä ei oikeastaan edes kiinnosta kaikken (tai minkään) erityisen halumme toteuttaminen. Ja vastaavasti ahdistus on vain sitä, että halun toteuttaminen ei näytä tai tunnu mahdolliselta, vaikka se itseasiassa olisikin mahdollista. Tuota schoppenhauerilaista halun taivasta kohtaan teutonit kokivat mitä lempeintä ja hyväntuulista penetroimishalua. Mutta tylsyyden rappeuttamien aivojensa sairaudessa oli liiallista kuumuutta, leppeä syleily muuttui hillittömäksi hävitykseksi ja murhaamiseksi. Vain Jumalan kaikkivallan irvokkuus voi ilmoittaa meille kaikkien suunnitelmien pieleenmenemisen näin epämiellyttävällä tavalla. Tuskan ja mielihyvän välinen tasapaino on suunniteltu niin rasittavaksi kuin mahdollista. Ja tarkimmin on suunniteltu se, ettei ole mitään ulospääsyä. Joukot järjestyivät kuin ferromagneettiset hiukkaset maan helvetinkenttään, jonka voimaa jokainen marssiaskel vastusti avaruussukkulan päättäväisyydellä. Teutonit tyytyivät sokeassa tahdonvoimassaan penetroimaan, eivät vain kaikkea tielle osuvaa, raavaita miehiä, vanhoja ukkoja ja männynkäpyjä, vaan jokaisen kivimuurin, graniittikallion ja vuorennyppylänkin. Kun näet maankuoren ympärilläsi kääntyvän ylösalaisin ja koko taivaan tulimerenä, tiedät teutonien rakastuneen itseesi. Hulluus oli täydellistä, mutta taas kerran ei vihan vaan leikillisen rakkaudenkilvoittelun aiheuttamaa. Samalla tavalla jenkkikenraalit haluavat ydinkärkien helminauhan kietämään Graalia, penetroida koko planeetan munkkirinkiläksi. Taas kerran, silkasta tylsistymisenpelosta, näiden kelpo miesten järjen on hulluus nakannut maata kiertävälle radalla ja kosmisen jähmettyneen tahdon tylsät jääpuikot jo neulovat kalloja Jumalan taajuudella. He haluavat istua joogina sodan hartaudessa, sodan elähdyttävää äänetöntä värinäytelmää, plutoniuminkaunista iltaruskoa ihaillen, mutta heidän alkuperäinen havaintonsa rakkaudesta oli oikea. Minkäänlaiselle vihantunteelle ei jää sijaa.

Typerä ajelehtivien repaleisten kumpupilvien täyttämä taivas, tuulahteleva melkein kolea sää. Kuurosadetta ja kirkasta auringonpaistetta vuorotellen tunnin välein, raju ukonilma suoraan pään yläpuolella muutaman kerran päivässä - hirvittävää salamointia ja rytkettä kuin pommikeskityksessä. Yöllä tulitauko. Näin on jatkunut viikko pari. Pilvet ovat ihmismielen latistavin tuote.
Kun historiallinen ajattelija todetaan hyödylliseksi, hänen muotokuvansa väärennetään hyödyntavoittelijoiden narsismia tyydyttämään.

Ehkä Schopenhauer, väkevyyden ja plutoniumpommiksi tiivistyneen sokean elämäntahdon ikoni, jolle kaikkinainen gravitaatio on pelkkää kosmista pilaa, näyttikin todellisuudessa tältä.

20.6.2011

JUMALAN KÄSI

luonnollinen kuin modernia edeltäville sukupolville ajatus siitä, että sodassa ei todella ole kysymys muusta kuin nuorten miesten koettelusta ja määrän vähentämisestä. Sodan hulluus - voiko olla mitään luonnollista asiaa johon nuori nainen suhtautuisi yhtä tyynen luottavaisesti.

ANTUR DUO



HANS STEINHOFF: OHM KRüGER (1941)

Saksalainen osaa olla inhottava jos se vittuuntuu täydellisesti, tämä elokuva kertoo siitä. Mukana Kekkostakin viileämpi herra presidentti ja iloiset hoilaavat engelsmannipapit. Mahtavaa nahkaremmin tiukkaa natsirääkymistä. "How do you do, mr. Bruger, I hope you got a little bit "sivilization"... krä kräh krä krää kröh" Saksalainen on mieluummin perverssi ja ilkeä kuin teeskentelee viatonta typerystä - ja asennetta voi toki ymmärtää. Luoja armahda meitä ärsyttämästä saksalaista:



Juutalaisen Stanley Kubrickin vaimon enon, natsien antisemitistisen hoviohjaajan Veit Harlanin Jud Süß (1940)... ja natsisordiinon nahkaruuvi sen kuin kiristyy maailmanvittuilun perverssissä ytimessä:



Läpipervessin viattomuuden henki: ruotsalaisnatsi-maitotyttö Kristiina Söderbaum miehensä Veit Harlanin maailmanpornon alkuluovuuden ahjossa Slavoj Žižekin lempielokuvassa Opfergang (1944). Göbbels keksi pornon luovuuden:



Saksalaisen ekspressionismin huippu, Paul Wegenerin Der Golem (1920, rekonstruoitu Ant Ur duon soundrack on huippu):

19.6.2011

KING VIDOR: FOUNTAINHEAD (1949)

Žižek arvostaa King Vidorin Ayn Rand ohjauksen Fountainhead kaikkien aikojen parhaaksi amerikkalaiseksi elokuvaksi. Moinen provosoiva nosto pakotti katsomaan elokuvan Randin itsepetoksen laatuun liittämistäni ennakkoluuloista vapaasti. Elokuvan tyylilaji ei missään tapauksessa ole realismi. Se on jonkinlainen erikoinen nietzscheläis-itsepetoksellinen utopia Amerikasta ja samalla todellisen Amerikan kritiikkiä. Randin mukaan 1930-40 lukujen Amerikka ja varsinkin New York toteuttaa huonosti omat julkilausutut ihanteensa. Rand osoittaa kyllä kiistattoman taitavasti mikä on ihanteen ja todellisuuden välinen ristiriita. Elokuva heijastaa toki selvimmin Randin itsensä, vallankumoukselle selkänsä kääntäneen pietarilaisen emigranttinaisen, Amerikkaan, ainoaan mahdollisuuteensa, kohdistamia pakkomielteisiä ja sisäisesti ristiriitaisia itsepetoksellisia toiveita. Toiveiden taustalla näkyy hysteerinen kommunismin pelko - ja kenties myös ajankohtaan nähden aiheellinen kommunismin kritiikki. Koska en ole itse elänyt esimerkiki Stalinin Neuvostoliitossa, en kykene arvioimaan missä määrin Randin kritiikki on todella pätevää - eli missä määrin neuvostoliittolainen järjestelmä tukahdutti sen Randin mielestä keskeisimmän inhimillisen perustarpeen jonka aikakauden New York näyttää tukahduttavan vain melko täydellisesti (ja toisaalta mikä on kuvatun todellisuuden suhde muihin individualismin uhreihin kuten perheeseen: Randin likaisessa rahan ja egoismin suurmaailmassa eivät lapset ja muut enkelit paljon jaloissa pyöri). King Vidorin ohjaus ei kuitenkaan ole kylmän sodan alun poliittista propagandaa vaan taiteellisesti vakuuttava fantasia, hauras ja vielä suhteellisen kaunis satu, johon uskominen jää imperialistisen kapitalismin globaalin spektaakkelin lopullisuuden hyväksyvän luovan individualistin ainoaksi toivoksi.


Arkkitehti Roarkin puolustuspuhe on liikuttava ja huvittava: ikään kuin nyt jokin jokamiehenoikeus, ihmisarvo, esteettinen idealismi tai kiistämätön hengen voima merkitsisi pidemmän päälle yhtään mitään pilvenpiirtäjätyömaiden ja suurten pääomavirtojen totaalisessa pakkovallassa. Tämä on tietysti kapitalismin suuri kysymys, joka kapitalismilla on itsessäänkin tarve toisinaan kiistää ja hämätä avoimeksi. Neuvostoliiton hajoamisen (vastavoiman katoamisen) jälkeen on saatu kuitenkin nähdä, että suurinkin rocklegenda, elokuvaohjaaja, kirjailija, arkkitehti tai mikä tahansa individualisti joutuu ehdoitta alistumaan pääomien orjuuteen (tämähän on oikein laulu tai mantra, jota suomalaisetkin kirjailijat jonkun Juha Seppälän suulla laulavat). Saa ainoastaan esittää, että todella haluaa tehdä sitä mitä käsketään. Toisaalta on ehkä toiveajattelua kuvitella, että missään yhteiskuntarakenteessa täydellinen individualismi olisi mahdollista muuten kuin täysin omakustanteisesti.



Ja kun nyt on osoittautunut olevan niin, että Roarkin puhe on kaikilla kentillä pelkkää sananhelinää ja itsepetollista toiveajattelua (ja tämän tietävän vain ne, jotka ovat hänen asemassaan), onkin Amerikassa alkanut esiintyä henkisiä opettajia, joogeja ja mystikkoja, jotka opettavat miten voi olla, kun ei voi tehdä. Suoranainen taiteenviha voi liittoutua tällaisten opetusten kanssa: ärtymys siitä, että joku luulee tekevänsä, vaikkei sellainen voi olla olosuhteisiin nähden reaalisesti mahdollista. Ärtymys kyvyttömyydestä ymmärtää olosuhtaita. Mutta kuitenkin ja samalla kertaa voimakas vastustus tai ainakin kiinnostuksen puute olosuhteiden muuttamista kohtaan. Vaikka meditaation ja suojautumisen keinot ovat sinänsä tarpeellisia, liittyy niiden hallintaan myös monenlaisia julkilausumattomia intohimoja.

18.6.2011

silmä tunnustaa tosiasiat
ensimmäisestä valonsäteestä
aivot työskentelevät kieltääkseen
nahka itkee raipan odotuksessa
Nietzschen kenties poleemisen väitteen mukaan uskonto on heikkoja varten, niitä varten joilla on vimma tunnustaa tosiasioita. Nämä yksilöt ovat yhteisönsä aistinelimet, joita ilman yhteisö on sokea.

Vahvemmalle mokoma taloudellista etua katsomaton tosiasioiden tunnustaminen ei tulisi kuuloonkaan. Samalla tavalla ja yhtä kirkkaasti kuin kristitty hän tuntee tosiasiat, mutta hän lyö taloudellista kilpailijaansa tosiasioilla tai valheella, yhdentekevää, kunhan tulosta - ja kilpailijalle vahinkoa - syntyy tehokkaasti. Nämä yksilöt ovat yhteisönsä toiminnallisuus, joita ilman kaikki muu rappeutuu ja elämän perusedellytykset katoavat.

Vahvin sen sijaan ei ymmärrä koko kysymystä totuudesta. Hän ei tunne tosiasioita eikä hänelle mikään ole totta. Sarvet, hampaat ja kynnet ovat korvaamassa aivojen kokoa tai toimintaa. Nämä yksilöt ovat yhteisönsä kova nahka, raja rajattomuudessa.

Niin kuin kehon tehtävä on suojella heikoimpia osiaan, sisäelimiä ja aistinelimiä, on yhteisön tehtävä suojella itsessään (keinolla millä hyvänsä) noita herkimpiä elimiä, joita ilman se välittömästi eristyy ja tuhoutuu.
Nyt olen vaivaa säästämättä kertonut teille totuuden. Minua pidetään syystä tylsänä tyyppinä. Haluan vihdoin nauttia laajaa suosiota pellenä.

"Anteeksi vain, mutta velovollisuuteni on tehdä julkinen itsemurha suosittuna koomikkona." Slavoj Žižek

KIVEN IDEA

Kysymys aineellisen ilmitodellisuuden näennäisyydestä palautuu nähdäkseni siihen, että aineellinen ei koskaan ole täysin vakaassa ja väkivallattomassa suhteessa ensisijaiseen. Siksi aineellinen on jatkuvassa muodonmuutoksessa: se etsii järjestystä ja tasapainoa mutta koska se ei lopullisesti järjesty, se palautuu vääjäämättä, esimerkiksi jonkin kosmisen tasoisen katastrofin seurauksena, vähintään kaaoottiseen tilaan jos ei nyt aivan alkutilaan. Jotta elämä ei tuhoutuisi aineellisen missä tahansa odotettavissa olevassa tai odottamattomassa mutta vääjäämättömässä muutoksessa, elämän ohjauksen on itsessään oltava aisti ilmitodellisuuden taustatodellisuuteen (tai ulottuvuuteen). Elämän perusta on ainetodelisuuden taustan tapahtuma. Älyllinen tietoisuus pyrkii, ei vain jäljittelemään tuota perustaa, vaan olemaan yhtä sen kanssa. Mielekäs sopeutuminen kuhunkin tilaan seuraa ensisijaisesti aistiyhteyden säilyttämisestä perustaan - ei niinkään elintilasta tai kilpailusta (milloin se ymmärretään muuna kuin tuon yhteyden katkaisuyrityksenä). Aineellisen olemassaolon epäileminen on yhteyden olemassaolon epäilemistä. Täysin katoavainen ja näennäinen ei itse asiassa ole olemassa näennäisen kuolleen ajanhetkensä ulkopuolella. Ja vastaavasti todellisen täydellisinkin ilmaus aineellisessa on omassa ajallisessa erityisyydessään katoavainen, vaikka ajan ulkopuolella olemassaoleva. Kiven idea, pölyksi jauhautunut, nestemäiseksi sulanut, radoilleen kiteytynyt ikuisuus.

Siksi idealismi ei ole aineellisen ilmitodellisuuden kieltämistä tai edes vähättelyä vaan ilmitodellisuuden näennäisyyden asteen minimoimista, kuitenkin täysin tietoisena siitä, että harhan minimointi ei koskaan voi johtaa täydelliseen lopputulokseen, mutta uskoen siihen että tyydyttävään lopputulokseen se voi johtaa.

"The demand to give up the illusion about its condition is the demand to give up a condition which needs illusions."

"The philosophers have only interpreted the world, in various ways; the point is to change it."

"To call on them to give up their illusions about their condition is to call on them to give up a condition that requires illusions."

"They don't know it, but they are doing it."

Marx


"The fundamental level of ideology is not of an illusion masking the real state of things but that of an (unconscious) fantasy structuring our social reality itself."

Žižek
Kävellessä karsimme pois ne askeleet, jotka eivät vie meitä eteenpäin. Tanssiessa päinvastoin.

15.6.2011

RAKKAUDEN JUMALA

Metafyysinen on puhetta kadonneesta
empiriasta - sukupuuton puheenparsi.

Siis puhetta potentiaalisesta, luomisesta.

Sukupuutossa olevalle vaikeinta on rakastaa.

Ihminen, sidottu lajiinsa: niihin joita
kykenee rakastamaan.

Pelkää toisessa sitä, minkä salaa pelkää itsessään
olevan mahdollista - lopulta pakollista.

Jos atleetti vihaa toisen läskimahaa, se ei tarkoita,
että hän salaa vihaa sitä itsessä. Ei hänellä ole
sitä, paitsi potentiaalisena. Rentous on suurta.

Jos olet paniikissa, muurahainenkin on suuri.

Neljä tietä suhtautua pornoon ovat: tehdä itse,
kieltää ilmiö, pehmoilla, olla rakkauden jumala.

TULEVAISUUS YKSILÖNÄ, TULEVAISUUS LAJINA

"Kuoleman hyväksyminen on näin ollen elämän hyväksymistä ilman tulevaisuutta, eli elämistä nykyhetkessä ajan yläpuolella, kuten Emerson asian ilmaisi." Ken Wilber, Rajaton viisaus, s 105

Mutta on kahdenlaista tulevaisuutta: tulevaisuus yksilönä ja tulevaisuus lajina. Kukaan mystikko tuskin on tarkoittanut, että henkisesti korkeatasoinen ihminen voisi hyväksyä tulevaisuuden puutteen lajina. Sen sijaan lajin tulevaisuus poistaa heti kaiken yksilön tulevaisuuteen kohdistuvan paineen, ja eläminen nykyhetkessä tulee helposti mahdolliseksi. Jos lajilla joka tapauksessa on tulevaisuus, yksilön teot muuttuvat merkityksettömiksi. Yksilön teot ovat ajateltavissa merkityksellisiksi ainoastaan silloin kun lajin tulevaisuus on uhattu. Silloin nykyhetkessä eläminen vaikeutuu. Mutta lajin tulevaisuus vapauttaa yksilön jopa lisääntymisen huolehtimisesta, puhtaaseen nautintoon. Huoli lajin tulevaisuudesta - kyvyttömyys vain olla nykyhetkessä - sen sijaan voi johtaa hallitsemattomaan lisääntymiseen, joka vain entisestään vaikeuttaa asioita.

Valaistuminen on vähäisessä määrin yksilöllinen asia: yksilön on pystyttävä siihen. Mutta todellisuudessa kaikki riippuu siitä, miten kestävälle pohjalle yhteiskunta ja koko maailma rakentuu.

IHMISEN RAKENNEKAAVA

Heteroseksuaalisuuden pisimmälle kehittyneet inhimilliset elämänmuodot esiintyvät vain Venäjällä ja kenties satunnaisesti joissakin latinalaisen Amerikan maissa(?). Homoseksuaalisuus sen sijaan esiintyy samanlaisena - heteroseksuaalisesta idealismista luopumisena - globaalisti. Venäjäviha on mahdollista nähdä tietystä ideaalista luopumisen vastareaktiona ideaalin paljastumista kohtaan. Vain Venäjä kykenee teollisuuden tavoin tuottamaan antiikin kulttuurin ylittävää femiiniä jumaluutta. Juuri tämän jumalateollisuuden olemassaolo - jumaluuden, ihmisideaalin rakkennekaavan tuntemus - on Venäjän salaisuus. Venäjävihan moraalittomuus on tämä: koska muilla ei ole tietoa, heidän ei pitäisi yrittää vahingoittaa sitä hermeettistä ydintä, jossa ihmiskunnan perimmäistä kaikki mytologiat ylittävää tietoa säilytetään. Se, että osataan erittäin taitavasti rikkoa, turmella ja hajoittaa ei ole arvokasta tietoa jumaluuden rakennekaavan tuntemisen rinnalla. Luomisen hajoittamisesta seuraa luomisen luonteeseen liittyvän empiirisen tiedon katoaminen. Venäjän mytologinen kaikkiylittävyys on minkä tahansa alhaisen maailmanvalloitusidean pahin kompastuskivi. Planeetan elämän suruttoman hävittämisen kompastuskivi.
Kusipäisyyden täytyy olla vaikeaa kun maailmassa ei saa olla havaittavasti mitään, mikä voisi johtaa epäröintiin.

13.6.2011

Syöpä on ensisijaisen rajan sairaus - subjektin ja objektin, tietäjän ja tiedetyn, näkijän ja nähdyn, organismin ja ympäristön välinen sairaus.

Krishnamutri sanoo: "Ja tuohon välimatkaan, näkijän ja nähdyn asian väliseen matkaan, tuohon jaotteluun sisältyy koko ihmisen sisäinen ristiriita."

Ihminen ei ole yhtä havaitsemansa maailman kanssa, vaan hänestä tulee maailman syöpä, ja maailmasta tulee syöpä hänessä.

(vapaasti Ken Wilberiä mukaillen)
Esoteriaa on vaikea vääntää mainosmiehen kielelle.

Mainosmies on perussuomalainen, koska mainosmiehen ammattitaito on myydä jotakin perussuomalaiselle.

Perussuomalainen on mainosmiehen luomus. Alunperin se oli ihminen.

Kun taiteilijasta tehdään mainosmies, hän on oppinut ilmaisemaan itseään.

Kun taiteilijat korvataan mainosmiehillä, ja laiteaan hyllyyn nimeksi "taide" käy niin, että taiteelle ei jää enää mitään paikkaa.

Nukkumisesta maksetaan palkka, vaikka vain valveillaolo on oikeaa työtä.
Ero hienovaraisuudessa ei tuota eroa moraalilogiikan perustassa. Karkea natsi ei ole naurettavampi kuin hienovarainen satanisti. Naiivia ei ole suhtautua vakavasti meditaatioon ja magiaan vaan usko, että asioilla olisi ihmisille merkitystä, jos he vain ymmärtäisivät ne oikein. Ihmiset ymmärtävät paljonkin, mutta heidän itsearvostuksensa ei riitä siihen, että totuudella olisi heille mitään merkitystä.

12.6.2011

Syöpä alkaa yhdestä solusta ja jakautuu hillittömästi. Mutta mitä tehdä, kun terveyttä on jäljellä yksi solu.

Terve solu on sairaan yhteiskunnan syöpä.

Kuolemattomia ovat jumalat ja syöpäsolut.
Erilaisille syöpäsairauksille altistuvuus on todennäköisesti paikallisesti ja ajallisesti vaihtelevien morfogeneettisten kenttien ominaisuus. Piirteet joiden tavallisesti katsotaan altistavan syöpään ovat siis psykologisia johdannaisia, toisinsanoen ihmisten tietoisia mieltymyksiä, jotka voimistuvat tai heikkenevät morfogeneettisen kentän vaihteluiden mukaisesti. Kaikki neuroosit ja lopulta psykologiset anomaliat ovat morfogeneettisen kentän erilaisten vaihteluiden seurannaisilmiöitä.
Suomen kansallissairaus - Punahukka.
Fasismi on aina autoimmuunisairaus.

Tyyppiesimerkki autovasta-aineiden aiheuttamasta autoimmuunisairaudesta on SLE eli punahukka, jossa verenkierron autovasta-aineet voivat aiheuttaa tulehdusta esimerkiksi sydämeen.
Valtamedia - vai leukemia?

OHJELMOITU KUOLEMA

Silmän linssi koostuu lähinnä kuolleista soluista.

PIHTAAJAN MIETTEITÄ

Ei heilaa Helluntaina, mutta olisi voinut olla. Samoin ei koko kesänä, mutta olisi voinut olla. Ah mitä on elää tulevaisuuden haaveissa ja menneen muistoissa, mutta ei koskaan tässä ja nyt.
Enkelit ovat samanlaisia. Aikuinen ihminen on heikosti erikoistunut syöpäkasvain, hyvänlaatuinen, tavallisesti.

10.6.2011

Riivaus puhua suoraan todellisesta on Wittgensteinin mukaan tuomittu sekasotkuun. Riittävän kokenutta ja hyväntahtoista kuulijaa ei ole olemassakaan; näkyvä maailma ei ole ideaalinen vaan näennäinen.

Todesta pitäisi puhua aina näennäisen kautta, maailman rakentamisen kautta. Vakuuttaa järjestämällä näennäisen osat todellista vastaavasti - tai sille vastakohtaisesti.
Uni on kyvyttömyyttä missään tilanteessa nähdä näennäisen ja todellisen välillä vallitsevaa hillitöntä ristiriitaa.

Olla unessa, olla palamatta tulessa.

VALVEILLAOLON PUHDAS KAUHU

Sanoisin melkein että aivan varmasti natsikeskitysleireillä täytyi olla erityisen sadistisia ja sairaita vankeja, joiden kyvyt huomioitiin ja jotka oivalleettiin säästää leiriltä hengissä selvinneiksi "todistajiksi" ja "historian kirjaajiksi".

On olemassa ihmisiä joiden kyky pahuuteen on aivan naurettavan huikealla tasolla.

Vankilat ja vanki-ihmistyyppi ovat olemassa, jotta käsitys pahasta banalisoituisi ja tylsistyisi: että kysymys on pelkästä kömpelyydestä. Leo Tolstoi kiinnitti tähän kradinaaliharhautukseen erityistä huomiota romaanissa Ylösnousemus.

Gurdjieff kertoo mitä pitää tehdä, jotta voisi vapautua silmät sokaisevasta unesta, mutta hän unohtaa kertoa, miksi me ylipäätään olemme taipuvaisia uneen. Vain aniharvan ihmisen psyyke mitenkään kestää valveillaoloa. Ne jotka kestävät, ovat järjestäen sadisteja. Järjissään olevia todistajia, sellaisia joilla olisi yhteys positiivisiin emootioihin, on valveillaololla kaikkina aikoina ollut hyvin vähän, jos yhtäkään. Siksi, jos pyrit hereille, sinua joko pidetään nukkuvana typeryksenä tai piilevänä sadistina.

KOKONAISVALHEEN LYHYET POLTTAVAT JÄLJET

Kaikki täällä on nurinkäännettyä, näennäinen sytytysaineenkaltaisessa ristiriidassa todellisen kanssa. Ihmiset eivät enää usko silmiään, tai uskovat vain silmiään: he uskovat enää oman pahuutensa.



Silloin kun

vihreys on mustuutta

punaisuus sinisyyttä

sananvapaus suupallo

rauhanpuolustaminen sodanpuolustamista

kansanvihaaja työväen presidentti

tulenjanossa kieriskelevä vetinen lohikäärme.



Vain taide voi olla sitä mitä väittää olevansa -- kunhan ei väitä mitään.

Salama tekee näkyväksi -- sekin on tulta.

On monia keinoja. Katso mihin listaan nimesi laitat. Jos olet sokea, älä laita nimeäsi mihinkään listaan.

9.6.2011

Kohtuuhintaisen vuokra-auton nuhruisuus tuntuu vain hyvältä. Miten kammottavalta se tuntuisikaan, jos se pitäisi lunastaa omaksi.

NOITIEN TULENTEKOVÄLINEET

Ei ole sielua tarkoittaa
ei ole voimaa tarkoittaa
että on yhteydessä kaikkeen
monin ulkonaisin epämääräisin
tavoin. Että muisti on kokonaan
ulkoinen, ihmisen tyhjyys
ettei ole kantaa paljoja mukana
kestääkseen jatkuvan tulemisen,
menemisen. Elollinen, sielu on
kahden aistimuksen kohdistus
näennäisen ja todellisen lumous
aistimuksen ykseys, palavien
molekyylien ristiriita.

Aavikon hedelmöittäjän herjaava vaatimus.
Tulenjanoa aavikolla, sivistys, perversiota
pelkoa ja hallintaa. Onko tuo vieras absoluutti
yleisen muodonmuutoksen sielunsukulainen
Autiomaassa sodan polttamia tyhjyyksiä 
kuiluja ominaismuotoineen, perikatoineen
hengenaavikolla hyvähampaisia kalloja
kateuden ilonaiheita.

Risteytykset neutraloivat kampurajalan.
Sairaudenväkevyys ja tulenjano 
tyydyttymätön halu ja torjutuksi tulemisen pelko.
Liekehtivät aivot, näennäisen ja toden rajapinta
ajatuksen keijut, noitien tulentekovälineet
Niiden lumous on ajatukseton.
Ihminen on runouden aisti
kentässä jossa ovat kaikki elollisen
vahvistamat muodot
josta hän aistii ja vahvistaa vain sen
mikä on täsmälleen hän itse.

Muotojen äärettömyyden kynnyksellä me olemme
olemassa olevan
painovoimakentän vankeja.

Myös runomitat ja rytmit kuuluvat
tähän aistimisen alueeseen:
ne joko aistitaan valmiina
tai sitten ne täyttyy keksiä.

Näennäisellä on jokin korrelaatti
olevassa. Näköaisti on näennäisen aisti. Usein me
aistimme näennäisen tarkemmin kuin todellisen.

Todellista on se mikä toteutuu. Näennäistä
se mikä näyttää toteutuvan.

8.6.2011

ESIRATIONAALINEN, PAKANAJUMALUUDEN RAJA, JÄLKIRATIONAALINEN

Olen lukenut Ken Wilberin Rajtonta viisautta nyt puoliväliin. Aletaan päästä asiaan. Alkupuolen saksalaisen idealismin kertaus oli mainio sinänsä. Pari huomautusta, jotka voivat osoittautua turhiksi myöhemmin.

1) Ykseyskokemus on ihmisen synnynnäinen tila. Sen heikkeneminen tapahtuu murrosiän jälkeen. Jotkut ehtivät tulla kokemuksen luonteesta täysin tietoisiksi jo lapsena. Tällaisten ihmisten ei pitäisi mennä armeijaan. Jos Kristus olisi poltettu, hän ei olisi luultavasti noussut ylös.

2) Jotkut ihmiset eivät koe mitään erityistä yhteyden eristävää kriisiä, puhumattakaan roviolla rituaalisesti poltetuksitulemisesta... mutta eivät myöskään tule ykseystietoisiksi. Sheldraken morfogeneettisten kenttien teoria valaisee tätä. Eläinlajeilla, kansoilla jne. on morfogeneettiset kenttänsä (ominaiset unensa)... kysymys on rajoitetusta ykseystietoisuudesta. Ei rajattomasta viisaudesta, mutta rajallisesta, luonteeltaan mystisestä. Nationalismi, kansallissosialismi ja muut ikävät ilmiöt perustuvat tähän rajaan. Pakanajumaluuden rajaan. Tämä liittyy esirationaaliseen. Tätä asiaa on syytä painottaa. Monet ns. mystikot eivät näe selvästi tätä vaarallista rajaa, joka mahdollistaa maailman tolkuttomuudet. Heidän radionsa on toiminnassa, toisin kuin poltetun miehen radio, mutta siinä missä mystikon radio tavoittaa universumin kaikki kanavat rajattomasti, heidän radionsa kattaa vain rajatut kansalliset tai heidän egolleen sopivat kanavat. Heidän jälkirationaalisuutensa ei ole siinä mielessä aitoa, että he todella rationaalisesti olisivat päätyneet siihen. Säieteoreetikkojen mukaan tarvitaan galaksin kiertävä syklotroni, jotta Planckin vakion kokoluokka saadaan eroteltua. Ennen tätä, jos tarkkoja ollaan, ei ole ihan oikeasti ja tieteellisesti aitoa jälkirationaalista.

POLTETTU MIES

Helposti syttyvä
siis helposti poltettu.

Näkeminen on tietoisuutta
materiaalien paikoista
visuaalinen impulssivaste.

Aurinko on tietoisuuden impulssi.

Sielu on kaikkialla,
tietoisuutta elollisesta.

Elämänimpulssi näkymätön,
kuulumaton kirkonkellon kumahdus.

Valon avulla voitaisiin saada
enemmän esiin, jos olisi enemmän.

Palaneen huoneen unet.

Jos Jeesus olisi poltettu
tuhka olisi noussut ylös.

Mystikkojen polttajat
vasta mystikkoja ovat.

Itsen voi todistaa
vain puuttuvana.

Nukkujien rauhallisina ilmeinä
voi poltettu mies nähdä oman kuvansa.

7.6.2011

Deus, eu vou
Vou a un cruel
deus do paso
cruel paso
Love Train

god, ik ga
Ik ga naar een wrede
god van de passerende
wrede passeren
Love Train

भगवान, मुझे जाना
मैं एक निर्दयी के लिए जाना
गुजर का देवता
क्रूर निधन
ट्रेन प्यार

guð, ég fer
Ég fer til grimmur
guð brottför
grimmur brottför
ást lest

god, I go
I go to a cruel
god of passing
cruel passing
love train

isten, én megyek
Megyek egy kegyetlen
istene áthaladó
kegyetlen tompított
szerelem vonat

خدا، من به
من به رفتن بی رحمانه
خدای عبور
بی رحمانه عبور
قطار عشق

jumala lähen
julma ma lähen
jumal mennen
julm mennen
lemmen rongile

אלוהים, אני הולך
אני הולך אכזרי
אלוהים של העובר
אכזרי חולפת
אהבה הרכבת

dieu, je vais
Je vais à un cruel
dieu de passe
cruel passant
Love Train

dios, me voy
Voy a un cruel
dios de pasar
crueles que pasa
el amor de tren

Jumala, minä olen
Menen julma
Siirry jumala
julma kulkee
lemmen junaan

Gott, ich bin
Ich gehe in ein grausames
Gehen Sie auf die Gott
grausam vergeht
Love Train

Bog, ja sam
Ja sam divlji
Idi na Boga
okrutno prolazi
Ljubav Vlak

HÄMÄRÄMIES RAIVOISSAAN

Poliisit vainoavat minua. Enkä minä tee muuta kuin ryöstelen lakkaamatta. Heittiömäiset poliisit, joita ei saa kuriin edes mafian kiristys ja jo maksetut korruptiorahat. Miksi he eivät vainoa muita rosvoja! Onhan täällä rosvoja vaikka miten paljon ja paljon suurempia rosvoja!

TOISINAJATTELU

Ihmisen pitäisi ajatella toisin, vaikka vain huvikseen. Toisinajattelu pitää alzheimerintaudin loitolla. Tietysti toisinajattelu paljastaa sen ilkeän seikan, että juuri kukaan ei ajattele toisin, varsinkaan kysymyksistä, joissa yleinen mielipide on väärässä. En silti ole täysin relativisti toisinajattelun suhteen. On viisaampaa ajatella toisin kuin vääsrässäolija. Tällaisina aikoina, kun oikeassaolijoita on harvassa, toisinajattelu olisi nyrkkisäännönomaisesti suotavaa.

Kun ajattelu kuitenkin on lopulta helpompaa kuin halonhakkuu, täytyy miettiä mistä ajatusretkeilyn heikko suosio kumpuaa. Sosiaalinen ilmapiiri on aistittavissa silloinkin kun ketään ei ole läsnä. Itseasiassa valtavirtainen ajattelu on täysin aistittavissa oleva ilmiö. Eikä sen aistimiseen tarvita toisia ihmisiä, internettiä tai sanomalehtiä. Kysymys on jonkinlaisesta kentästä, jonka suunnattoman voiman tajuaa tökittyään pöydän ääressä pari tuntia yhdellä magneetilla toista magneettia. Mutta se kenttä ei tee jälkeä magneetti-, painovoima- tai sähkökenttään mittarinlukemana. Valtavirtaiset ajatukset ovat läsnä henkisenä painovoimakenttänä, häiritsevänä tai turvallisena, riippuen siitä haluaako tuosta kentästä eroon vai siihen maadoittua. Oleminen tuntuu jatkuvalta lumivyöryn alle jäämiseltä, jonkinlaisessa hillittömän massan spiraalipyörteessä.

Magneetinomaisesti esimerkiksi jatketaan vastuuttomien tulevaisuusfabuloinnin tulvaa, joissa glaktinen pyrähdys nähdään mahdollisena. Todellisuudessa mitään vihjettä siihen suuntaan ei tiede anna, että tällainen voisi edes kaukaisessa tulevaisuudessa olla mahdollista. Järkevämpää olisi miettiä tulevaisuutta siitä lähtökohdasta, että ratkaisevia teknisiä edistysaskeleita ei ole lähimpien satojen vuosien kuluessa odotettavissa. Todennäköisesti me emme pääse pakoon tai uuteen yhteyteen, ja jos elämää on muualla, heidän tilansa ei luultavimmin ole sen kummempi. Kun nykyteknologian uutuudenviehätys katoaa, elämän painopiste siirtyy paljolti laitteiden ihmettelystä muille alueille.

Mahdollisesti näin. Ellei nuo tulevaisuusfabulikkojen meemit sitten ole kirjoitettu johonkin intergalaktiseen ulkoiseen patenttitietokantaan, jota heidän käpyrauhassilmänsä kykenee lukemaan.
On vaikea innostua kansallisromantiikasta ja kansantanhuista jos on itse Kalevala. Tässä ja nyt.

Sota hankitaan, jotta voisi ampua omia. Kaveri jätetään. Niin monta kertaa kuin sen usko elämään palautuu. Sanotaan, että taivaassa on samanlaista tai pahempaa.
Kuuntelin tunnin verran junassa selin miesten keskustelua. Toisella oli koomisen naisellinen ääni. Se jotenkin sopi Kuopion murteeseen. Kun nousin ja käännyin, huomasin suureksi yllätykseksi, että hän olikin nainen.

6.6.2011

VIHAMIES

Vihamiehen liikkeet ovat niin keksinnöllisiä, että niitä ei opi ymmärtämään ja ennakoimaan pitkänkään seurannan jälkeen. Hänestä päättää kirjoittaa romaanin, koska kukaan muu ei ole siihen pystynyt, eikä hän itsekään sitä viitsi tehdä. Jos vihamiehen tappaisi, romaania ei saisi koskaan valmiiksi. Myös vihamies on äärimmäisen taikauskoinen, vaikka maailma välillämme ei ole.
Venäjällä on aina mennyt "ei saa" ja "ei tarvitse" sekaisin. Siihen Neuvostoliittokin kaatui.

Pahinta on pieni liioittelu.
Joka jää huomaamatta liioitteluksi.
Ei dekkareissa lopulta mitään niin hienoa ja elämää mullistavaa ole, vaikkei niitä Neuvostoliitossa julkaistu ollenkaan. Varmaan niiden kirjoittamisesta maksettiin. Kuka sellaisia vain ilokseen kirjoittaa.
Miksi vainojensa ajoista tietävät kertoa tarkimmin henkilöt, jotka eivät epäröi käyttää kuvailemiaan keinoja itse?
Ennen kuin kaikissa kissanristiäisissä ryhtyy juoksemaan voi muistaa, että joillekin siitä maksetaan. Pelkästä yleisönä olemisesta. Tarvitaan erityinen häpeäntaju ymmärtämään mitä se tarkoittaa jos yleisölle maksetaan muttei esiintyjälle.

5.6.2011

PETRI TAMMINEN: MUITA HYVIÄ OMINAISUUKSIA 2010

Kirjan kansi ei houkuttele, peukalopaikasta kirjailijan lievekuvaa samalla silmäten muodostuu vähän yksinkertainen olo. Näen kuitenkin tarpeelliseksi lukea kirjan kannesta kanteen.

Novellia lyhyemmän proosan pituus miellyttää. Hyvät naurut lähtee sieltä täältä. Tammisen ajattelukyvyssä on vääntöä: hän pystyy kaivautumaan siltä täältä yllättävästi olennaisuuden äärelle. Ja tämä tapahtuu hyvin viritetyssä tilassa, jossa konkreettinen tapahtuminen kietoutuu henkilökohtaisten muistojen ja intiimisti koetun intertekstuaalisuuden kerroksiin. Sävy on luottamusta etsivä, tunnustuksellinen, mutta samalla sen verran ilmava, että fabulaation ulottuvuus on alati läsnä. Esimerkiksi Tamminen tunnustaa, että haluaisi elää Veijo Meren kirjoissa. Ei varmaankaan omana itsenään. Kun kerran Meren koko tuontanto hyllystäni löytyy, joudun oikein tarkistamaan asian. Ei, Meren juttua pieksävässä totuutta aina tietyllä tavalla suodattavassa ja polarisoivassa hiekkakuoppakasarmin tuoksussa ei kyllä ihminen haluaisi mieluummin elää. Nimittäin siitä todellisuudesta paljastuisi varmaan jotakin mitä Meri ei ole kirjoihin vienyt. Tunnustan toki, etten tämän tunteen vallassa ole koskaan jaksanut oikein lukea yhtään Meren juttua loppuun. On sitten varmasti näkökulmasta, poliittisestakin, kiinni pitääkö niin hienostunutta rajausta kuin Meri käyttää erittäin mehukkaana vai tyystin mehuttomana. Meri kuvaa hämmästyttävän tarkasti ihmisen puolikasta mutta ei lainkaan ihmistä. Mutta Hämäläisveijari Tammiselle syvästi tunnustettu henkilökohtaisuus on valuuttaa, jolla lunastetaan aina muutama arkkitehtoonisesti perusteltu emävalhe.

Mutta jos Tamminen noin hyvän jutun Merestä keksii, täytyy kai siinä puolet perää olla. Nyt en luovuta. Etsin Mereltä sen ensimmäisen jutun, jonka saan luetuksi loppuun. Täytyy olla joku juttu, jossa ei puhuta sanaakaan kersanttien, armeijan tai sodan saatanallisesta hömpötyksestä. Löytyihän se: Puhumaton mies. Viisi sivua, joista pari viimeistä vähän nihkeästi, mutta luettua sain. Rikas mies nimisen jutun loppu oli hyvä.

NOITA

on kansanlääkinnän harjoittaja, vanha viisas tietäjänainen -- tosin vain niiden mielestä, jotka eivät tiedä. Kansanlääkintää on tunnetusti kahta lajia, seksin antamista ja seksin pihtaamista. Sovitteluvälineenä käypä markkinahinta. Luonnotonta olisi ponnistaa ylös siitä mikä juuri nyt laahaa mielen päällä. Mielikuvituksen energiahinta makaa luudan magneettikentässä.

TRULLIYÖ

Viimeyössä nyt ei taas ollut mitään näkyvämpää tajuista syytä levottomuuteen, mutta niin se oli vain repivän levoton illasta aamuun. Juuri tällaisen loputtomasti analysoidun ja loputtomasti selvittämättömän alati toistuvan kokemuksen takia ihminen ei pohjimmiltaan luota itseensä(kään).

Ykseystietoisuus ei aisti vain itsenään, vaan käyttää koko elollista luontoa aistimuksensa vahvistimena. Ei se ole itsevarmuutta vaan universumivarmuutta. Itsevarmoja ovat vain kuolleet tai typerykset.
Jos juutalaiset väitetyssä mielettömässä rahanhimossaan ovat Jumalan valittu kansa, ovat muut kansat vähintään loistavia mallioppilaita.
Neljä viidestä Pietarin keskusta-alueella ei usko ihmisen polveutuneen apinasta (lauantai iltana).

Kieltämättä hurja ajatus, että tämä planeetta olisi verrattavissa mihin tahansa elämän syntysijaan, että elämä olisi pompannut merestä, ihminen apinasta. Ei se ihan selvältä tunnu. Mihin ihminen sellaisissa olosuhteissa voisikaan vielä aikojen saatossa pompata? Olisimmeko tosiaan nuoren universumimme elollisen kehityksen kärkijunassa.

Pienimpien täytyy suojella ja puolustaa nerojumalien mahdollisuutta. Bakteerit ja muut näkymättömät asettuvat asemiin, vain olematon saattaa niiden suojauksen läpi pujahtaa. Mikä olisikaan raatelevampi olematonta.

BLAVATSKY JA PATENTIT

Helena Blavatsky syntyi maagiksi hankalaan aikaan, 1831. Ehkä 1800-luvun loppupuoliskolla oli vielä mahdollista vilpittömästi uskoa, että magian salainen tiede kulkisi jotenkin rintarinnan uskottavissa kilpailuasemissa rationaalisen luonnontieteen kanssa. Toisaalta luultavasti jo aikansa kemianalan patenttikirjallisuuteen tutustumalla Blavatsky olisi päässyt edes hieman kärryille sen sunteen mitä oli tapahtumassa. Maagisen kirjallisuuden ja patenttikirjallisuuden suhde on pulmallinen. Blavatskyn siteeraamassa maagisessa kirjallisuudessa on usein ongelmia: teollinen käyttökelpoisuus ei toteudu yksinkertaisesti siksi, että mitään sellaista ilmiötä jota kuvataan, ei ole huomattu olevan olemassakaan. Blavatskyn toiminnan motiivit ovatkin jokseenkin hämärät, kenties poliittiset: hän näyttää kirjoittavan epäkriittiselle yleisölle, sellaiselle joka ei viitsi testata sanottua käytännössä. Tiedemiehet yleensä viitsivät.

Kysymys magiasta on kuitenkin syvällisempi, eikä sitä voi leimata yksinomaan puoskareiden, huijareiden ja runoilijoiden (Ovidius) mielikuvitusrikkaaksi touhuiluksi. Meiltä kuitenkin näyttää puuttuvan magian kriittinen historiankirjoitus. Donald Tysonin kommentaaria Cornelius Agrippan Okkultiaan voidaan pitää magian kriittisenä kommentaarina antiikin kontekstissa. Tyson näyttää pitävän magiaa, okkultismia ja alkemiaa lähinnä runokuvan tasolla tapahtuvana prosessina, joka liittyy pikemmin maailman esittämisen logiikkaan kuin maailmaan itsessään. Joskin näin monisyistä logiikkaa tarvitaan vain siksi, että maailman itsensä logiikan perusta uskotaan maagiseksi.

4.6.2011

On ihmisiä, jotka vilpittömänoloisesti tunnustavat, ettei heillä ole lainkaan vihamiehiä. Kun on päivä, jolloin tuntuu helpolta uskoa, että maailma on itsen ympärille kehkeytynyt vihamielinen salaliitto. Hullu, juuri siksi uskottavalta tuntuva idea. Samat ihmiset vähän pohdiskeluaan tunnustavat, että on sittenkin ollut kränää. Hymyilyttää kun tietää, että se on vain väärinkäsitys, joka poistuisi muutamalla selvittelevällä sanalla... jos vaivautuisi. Kun on paljon ystäviä, ei tarvitse vaivautua. Ymmärtää, että perivihollinen on juuri se, joka on pitkän vuosikymmenten ystävyyden tekemisen ja lähentymisen jälkeen paljastunut kaikkien kärsimysten pahanlaatuiseksi aiheuttajaksi.
Kirkas kesäpäivä kirvoittaa vain pimeitä ajatuksia.

Ihminen on harvoin valmis taistelemaan uskonsa puolesta,
mutta epäuskonsa puolesta aina.
On vain yksi hyvä, biologisen elämän itsetietoisuuden hyvä.

Hyvän ja pahan tuollapuolen on vain uni, unen harhainen logiikka. Mitä he oikein luulevat tekevänsä, unen olennot. Hyvän ja pahan tuollapuolen on vain itsetiedoton paha.

Kuoleman yhteispeli on saumatonta. Kuolema hajoittaa ja hallitsee: saa vitaalisuuden jumalat taistelemaan toisiaan - itseään - vastaan.

PELASTAKAA KESTÄVYYSJUOKSUMME MAINE VERITANKKAUKSELLA MOSKOVASSA!

Taiteilija... tai no, ainakaa filosofi ei saisi pettää elämää.

Mutta taide on vallattu, kun jäljellä on vain hyvinpalkattu näennäistaiteilija. Kukitettu ihminen. Politiikka on vallattu kun jäljellä on vain hyvinpalkattu näennäiskiistelijä. Kukitettu ihminen. Urheilu on vallattu kun jäljellä on vain hyvinpalkattu veritankkaaja. Kukitettu ihminen. Elämä on vallattu, kun kuollut tekee kaiken halvemmalla ja paremmin. Kukitettu ihminen.

Mutta rehellisen ihmisen vastuu on olla nollatuloilla biologisen elämän puolella ja proteeseja vastaan. Ristillä viruva. Tämä ei ole vastuuta kuninkaalle tai pörssille, vaan vastuuta tulevaisuudelle: että helvetissä säilyisi sävyerot. Ristillä viruva.

Kuollut on täydellinen arvorelativisti: samantekevää missä hän kuolleen aikansa viettää, paratiisissa vai helvetissä. Sävyeroilla on merkitystä vain eläville. Ristillä viruva.

On ilman muuta negatiivinen asia, jos satanismin korkein muoto valloittaa kaikki biologisen elämän organismit. Kukitettu ihminen.

On turha kysyä: mitä se oikein LUULEE tekevänsä. Kukitettu ihminen.

2.6.2011

Lintu lentää pesästä.
Eiväthän ihmiset ole mitään muuta kuin lintuja
Lintujen äänet, nehän kuuluvat kauas.
Kotimaa, se on tuskallinen jättää.
Luonto antaa muusain nauttia omastaan.
Taivaanvuohi jäkättää, lampaat niityllä…
eiväthän lampaat ole muita kuin ihmisiä.
Ihmiset eivät kilpaile rajojensa takaa.
Eiväthän ihmiset ole muita kuin lintuja



Pieni talo. Maan ja metsän tuoksu. Hevosen tuoksu, ja lanta. Karjan tuoksu, ja lanta. Paljain jaloin tai pyörällä liikkuminen. Liikkuminen yksin ja liikkeen ajattelu. Jalat kuin kaksoset. Yksinkertaiset, käytännöliset. Kestävät huonekalut, vanhaa seinäpaperia, huoletonta elämää, päivän valoa, yön pimeyttä. Tuskin valaisimia lainkaan. Vaatimaton näkymä, jossa kuitenkin
luonnollista elämää. Puusauna lähistöllä.

Suuri talo. Uima-altaat. Hajusteiden tuoksu. Keinotekoisia hajusteita. Suurella autolla liikkuminen. Liikkuminen kengät jalassa, jopa sisätiloissa
liikkuminen ryhmässä. Liikuminen velkaisena, vapaa ja rajoitettu liikkuminen. Liiketä jota on mahdoton ajatella, mekaaninen refleksi tai rutiini.
Päämäärän ajattelu (mitä tekemistä tai muuta yhteistä on toisilleen vierailla ihmisillä). Näön vuoksi suunnitellut huonekalut tai kestämättömät käytännölliset, keinovalo, yöllä ja päivällä, peilejä kaappien ovissa (peilit sopivat vain rehellisille jotka eivät piilottele mitään). Avara näköala jossa ei sen kumemmin ole luonnollista elämää. Sähkösauna, sisällä.



barbaarinen aapisto, osaaminen huonosti merkitsee joutumista huonoihin oloihin barbaarien joukkossa. Joskus hourailutilaan joutumista kielen vierauden vuoksi.


Vanha tyttö (Polku)
Tuomittiin orjaksi. Vapautui. Tuomittiin orjaksi.

Mies kuin kapitaalin omatunto. Pääoma. Raha.

Metaforan petollisuudesta:
niin kuin rakaus
on paljon määritelty on
runous, tiloja, herkkiä kestoja.

1.6.2011

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com