30.6.2011

EZRA POUND: NEITSEELLINEN

Ei, ei! Painu matkoihisi. Jätin hänet äskettäin.
En aio tuhria huotraani vähemmässä kirkkaudessa,
Tulkoon ympärilleni uusi keveys;
Hennot kätensä ovat minut jo salmenneet
Jättivät verhotuksi, kuin eetteriharson
Kuin hävyn, hienon kirkkauden.
Voi, olen poiminut taikaa hänen kasvoiltaan
Huotrivat minut kauttaaltaan asiat jotka myös hänet.
Ei, ei! Painu matkoihisi. Yhä on aistimus,
Pehmeä kuin kevään tuuli koivumajoista.
Vihreinä versovat huhtikuun oksat,
Kuin talven haavan näppärillä sormillaan hän tyrehdyttää,
Kaiketi puiden kaltaista on tämä nautinto:
Valkena kuin puiden kuoret, rouvamme tunnit.


Alkuperäisestä kannattaa huomioida rivien erittäin tehokas rytminen poljento ((jambinen) pentametri) ja loppusointukaava (petrarcalainen sonetti). Käännös on raaka, eikä edes pyri merkityksen tarkkuuteen (vaan jotenkin toimivaan tekstiin).

Yleisenä havaintona: on jotenkin masentavaa että Wikipedian runousoppientryissä kaikkien muiden kielien kohdalla tulee runsaasti esimerkkiaineistoa erilaisten runomittojen käytöstä, mutta suomeksi ei yleensä löydy esimerkkejä eri mitoista ja runojalkojen tulkintatavoista - ellei kalevalamittaa lasketa.
Oikeaa ymmärrystä ei tavoita ellei näe miten väärinymmärtämisellä on motiivi. Se joka arvottaa kompleksisuuden aina positiiviseksi tai ihmisten erehtyvän tyhmyyttään, on pinnallinen. Unta unien joukossa.
Ei kannata tehdä ainoaa asiaansa siitä, että vastustaa jotakin.
Runoudella ei voi häiritä ketään. Siksi ei kannata kirjoittaa häritseviä runoja. Kukaan joka voisi häiriintyä jostakin ei lue runoja. Kirjoita jotakin salassa tirkistelijöiltä.
Lihassa niin hieno lasipiikki
löytymätön akupunktiopiste
Jos annat rovon kerjäläiselle, tuet
järjestäytynyttä rikollisuutta.
Jos sijoitat prostituutioon, tuet
kansainvälistä ihmiskauppaa.
Jos et anna ilmaiseksi, tuet
prostituutiota.
Jos ei huvita, tuet prostituutiota.
Jos sinua ei paneta, tuet prostituutiota.
Jos et selviä muuten, tuet prostituutiota.
Jos maailma on sairas, tuet prostituutiota.

Kolmea tragediaa seuraa satyyrinäytelmä.

27.6.2011

hetki sitten kävelin yksikseni
kentät läpi sankarihaudoille huudellen:
"kuudelle nopeimmalle huikea tarjous"
tuuhea juuresta ajettu
kaihoa nuohoa kotiin joka paikkaan
kapina jaakko pajaan majaan tilkkaan
omaan nilkkaan vilkkaan
mielikuvituksen takia myytiin
yksityiseksi onnelliseen kotiin
leninin selonteko esiteollinen
onnellisten oikeiden tähtien ego
tulin kaksikseni
tikapuilla apua hapuillen
kapulakielinen takielunek
kourassa epäsuora upea särö
mistä histosta ätsiän tietää
luullakseni mul on viisi vuotta aikaa
etten voi sietää ääties
mitää äätim
ketää äätek
mis mä oon syntyny ettemmä osaa
nebulosaa, selluloosaa
mariposa rungossa bossanovaa
aavote puolikovaa huoliko
apukattotuoliko missä miks
ketkä täällä johtaa poraa
seinää soraa laattaa laskee iskee nuuttiv
taitettuun niiletes
vaseliinia niveliin
rutiinialustus jestas taas
wie die See Jungfrau zum Kind
vihdoin istuin mäelle kastelemaan kasvavia puita
rakensin majaa
ei ollut tsänssejä eksyä
osata läksyä tykitystä yskitti
ätsytikyt

VALLAN RAKENTEET

ovat kollektiivisen muistin hallinnointiin liittyviä ontologisia käyttöoikeuksia. Yksilötietoisuuden ontologinen asenne määrittää käyttöoikeuden. Ontologinen asenne on pohjimmiltaan emotionaalinen rakenne. Emotionaaliset rakenteet pitävät itsestään huolen ristiriidattomuudestaan: mitä voimakkaampi jokin rakenne on, sen voimakkaammin se sulkee pois rinnakkaisrakenteet. Siksi ontologinen asenne (ammatinvalitseva henkiolento) estää yksilötietoisuuden pääsyn yhtä aikaa moniin kollektiivisiin muisteihin. Valtarakenteiden yleisavain olisi kyky muuntautua emotionaalisesti kaikkien (hetkellisesti toisensa poissulkevien) ontologisten asenteiden heijastimeksi (hologrammiolento).

Valtahirarkian alin taso on käyttöoikeudetta jääminen: kyvyttömyys löytää tarvittavaa ontologisen asenteen koodia - kyvyttömyys adaptoitua morfogeneettiseen kenttään. Tällöin yksilötietoisuus on rajattu, oman aivokuorensa sisäisen muistin vanki, vailla yhteyttä ulkoiseen muistiin (eli lukuoikeus on vain manuaalisiin, käsillä oleviin dokumentteihin ja objekteihin, tai niihinkin rajoitetusti - suora lukuoikeus morfogeneettisen kentän informaatioon on estetty). Valtahierarkian korkein taso on luku- ja kirjoitusoikeus ontologisen asenteen ulkoiseen muistiin. Mitä suurempi vahvistin jokin organismi on jollekin morfogeneettiselle kentälle, sen korkeampi sen valta-asema suhteessa kenttään.

Keskeisiä muunnoksia:

1) Monen ontologisen asenteen välillä vaihteleva yksilötietoisuus lähtökohtaisesti (muttei poikkeuksetta) heikentyy suhteessa jokaiseen erilliseen emootiorakenteeseen.

2) Jokin morfogeneettinen kenttä voidaan estää, jolloin täydellisistäkään käyttöoikeuksista kenttään ei ole iloa, koska kentän vahvistaminen on yksilötietoisuuksien tasolla estetty. Kentän estäminen on tragedian synty.

3) Kenttien (aina väkivaltainen) estäminen, rajoittaminen ja hallinnointi on osa yleistä kenttien välistä, näennäistä, valtarakennetta.

4) Näennäisen vallan tavoittelu (väkivalta) tuhoaa ontologisen asenteen sisäisen rakenteen. Näennäisen vallan tavoittelun aste on kääntäen verrannollinen todelliseen valta-asemaan. Todellista valtaa voi olla vain sillä, joka ei tavoittele näennäistä valtaa.

5) Traagikolla on pääsy useampaan kuin yhteen kenttään. Tragedian synty on olemisen estyminen: kenttien välinen jännite ja vastakkainasettelu.

6) Fasismi on negatiivista olemistietoisuutta: näennäisen vallan lujittamista kenttiä tukahduttamalla. Ihmisen evoluution päämekanismi?

26.6.2011

OHJELMOITU KUOLEMA

Silmän linssi koostuu lähinnä kuolleista soluista.

USKONKO

että Maa ei ole pannukakku? En, ennen kuin olen itse ohjannut lentokoneen sen ympäri. Uskonko, ettei Kuussa ole elämää? En, ennen kuin olen itse käynyt Kuussa. Eikö koko 1900-luvun tieteessä kuulukin saksalainen koirankuonolaisen nauru, haise saksalainen sianlanta? Eikö kaiken taustalla olekin tämä ajatus: katsokaa nyt näiden provinsiaalisten tolloprofeettojen kaikkitietävyyttä, jos heideän intuitionsa erehtyy näissä asioissa, miten heidän naurettava intuitionsa voisi osua oikeaa missään asiassa! Sokeat kanat.

Mitä siitäkin olisi tullut jos ihmiselle olisi annettu kaikki vastaukset valmiina? Mitä siitä oltaisiin oppittu? Olisi märehditty vastaukset ulkomuistiin. Nyökytelty päätä kuin lehmät. Laiskanläksyn pedagogiikka sai avosolut oikeaan työhön, kysymään olennaisia kysymyksiä. Ilman Salaisten Mestareiden sääliä istuisimme kivikaudella havunoksa kädessä.

25.6.2011

KUULIAISUUDEN JA PALVELUHALUN VAMMA

Saksalaisen kulttuurin syvin kysymys on väkivaltaan kykenemisen kysymys.

Kuuliaisuuden ensimmäinen edellytys on minuuden ylittämisen torjunta. Siis: ykseyskokemuksen mahdollisuuden torjunta tietoisuudesta.

Sillä se, joka käsittää ykseyskokemuksen ja muistin olemuksen, ei epäröimättä toteuta holokaustia takapihallaan.

Tämä pätee kaikessa hierarkisessa ihmisyydessä, joka toimii koneen tavoin materiaalisen hyödyn tavoittelussa. Tämä vamma - ykseyskokemuksesta eristymisen vamma -- dissosiaation vamma -- on Wagnerin Parsifalin Amfortaan haavan olemus. Eurooppalainen kammottava, mieletön perisynti: ihminen traumatisoi itsensä mimeettisen halun raatelemana, velvollisuudentunnosta ja kunnianhimosta itselleen lopulta vieraaksi jäävää päämäärää kohtaan.

KAAOKSEN TYYPOLOGIA

Tavallisesti mystinen ei organisoi valtioita tai valtarakenteita, paitsi pythagoralaisten NWO Iambichuksen salaliittoteorioissa. Mystinen organisoi universumeja. Kaikki mikä estää koneen ideaalisen toimintatehon tulkintaan maanpäällisyydessä virheeksi. Niinpä paradoksaalisesti elämän alkuperä ja olemus sinänsä tulkintaan virheeksi. Järjestys kaaoksen vastakohdaksi. Mutta on olemassa kahdentyyppistä kaaosta: 1) todellista, sekoittunutta, moninaista ja tehotonta, 2) näennäistä, ideaalisen järjestynyttä, ykseydellistä ja tehokasta. Näennäisen järjestynyt esiintyy välimuotona (sisäisesti ristiriitaisena).

Schopenhauerlaisesti voidaan siis sanoa, että "tahto" ei kohdistu elämän rajoitettuihin muotoihin (valtio, valtarakenne) vaan elämän rajoittamattomaan ilmiöön, sen ykseyteen monimuotoisuudessa. Kun valtio ei ole totalitaarinen, "tahto" voi esiintyä siinä, näennäisesti virheenä. Totalitaarisessa valtiossa alamaisen "tahto" on aktuaalinen virhe: "tahto" vastustaa totalitaarista valtiota. Valtio ei ole "tahdon" orgaaninen muoto, eikä ihmiskunta ole "tahdon" ideaalinen edustaja.

Despotismissa vain despootti edustaa tahdon täydellisyyttä. Hän on kansakunnan kaikkien unten esikatselija. Despotiassa kaikki kanavoivat despootin unta.  

MYSTIKON TYÖ

on kevyttä ja liikkuvaa, vailla raskautta. Ja kenties tunnistettavissa vain siitä, että se on syntynyt salaa ja ilman aineellisia resursseja.

Armenialainen versio:




Koko elokuva.


Saksalainen versio:



(kiireisten kannattaa aloittaa 45 minuutin kohdalta, 5. youtube-jakso, josta varsinainen toiminta alkaa. Alku on dramaattisesti tyhjää taustoittamista ja huomaan nyt, että sen yli nukkuminen taannoin elokuvateatterissa oli varsin hyödyllistä ajankäyttöä.)

24.6.2011

MEDITAATIO

Jos olemme ohjelmoitu miehen tavoin
valosaasteen läpäisemä lapsi
rakennekaava yön polttava käsi
luonnollinen pakko. Todellista
koomiikkaa ei esitä unen
epäonnistunut standup koomikko
noitien kenties polttava uni, kuolleet
runomitat, kärsimyksen mitat
rahanhimo runouden koko kansantanhu.

Miksi joku ryöstelee sukupuita
ohjelmoitu elämään ampumalla
rauhoittettuja ominaisuuksia, neljä
laajaa tosikkoa merta, selin meihin.
On sota, voisimmeko tanssia, tämän
kerran, unessa meihin selin
tylsät odotukset.

Jumalaan sidottu aisti, vihreän ruudukon
edustalla, elimet kaluavat, lampaat
shakkiruudukkoa, oma yhteisönsä
jumalan syöpäkasvain, vaihtelun
kentässä, kävelevä kuolleesta kielestä
sidottu solmu. Näkemiin elämän hyve,
katseen syöpä, tosiseikat, jotka tunnustivat
itsensä. Silmä tunnustaa, mitä järki
kieltää, sidottu, poltettu silmä, verjeltu
pyhä heikkous.

Linnut koostuivat pölystä
äärettömyyden kilpakumppani, nolla
tarvitsee kaiken, miksi ihmiset
työskentelevät kilpailijalle, Marxin kertut
kehräävät laupungilta rakkauden mettä,
jonka lisäarvo on ilmeinen.

Arthur, vain rakkaus tehokkaasti kieltää
korvaamasta meitä, tyyni pranajärjestelmä
suojella luonnosta, luonnotonta. Tunnustatko
ymmärtäneesi: sota on kristittyn aforismi. Arthur,
laulaisit tosiasioita panssarivaunujen sijaan.
Vihdoin uudemmat huoneet valaistaan.
Palotikkaat lasketaan alas ihmiselämään.

Totuudesta ei sanaakaan nyt kun alkaa
telkkarista KING KONG, solusta tulee aikuinen
seinät muuttuvat kuulustelijoiksi.
Kiven julmat puhet biologisen junan vessassa
seinän jumala hitaana kuuntelee.

Heidän valmiina olevista laivoistaan osa
tuottaa vahinkoa, kansallisromantiikasta
kissanristiäisiin, niittää suosiota, sielu
vieraillut Kuussa ja Marsissa, Münchhausenin
läskimaha ja maksetut astronautit
sukupuuton heikko rytmitaju, marssiessa
käsi, joka antaa typerän vaikutelman.

Yleisestiottaen herkimpiä ovat valkeat
rosvot, vanhemmat kuin yksi kesäpäivä
joka pidentää keskimääräistä elinikää
elämän luomisesta sukupuuttoon
hän on kuolleista todellisin.
Toisin kuin yleisesti luullaan
Saatanan pyyteetön auttaminen
ei ole jokamiehen
kyseenalaistamaton
ja ehdoton velvollisuus.
lapsia kuralätäkössä Pantheonin edustalla
lapsia kuralätäkössä Empire State Buildingin edustalla
laineilla keikkuva Kirovin tehdas
kylmässä kirkossa saksalaisen urkumusiikin hikeä
keskikesän illan humalaista huutelua vasten
valkoinen tyhjä kangas
kehyksenä koko universumi
toisin kuin linnut
eivät sielut puhu
toisilleen
toisin kuin sielut
eivät linnut puhu
Ekelöf

OPEN MIC:IN SULO JA KARI

Nykyisin järjestettävät open mic -runotilaisuudet ovat avartava kokemus. Open mic -tilanne riisuu tekstin lähikonteksteistaan, viitepisteistään, paljaaksi omileen avoimeen arvaamattomaan kokemukseen. Jo läsnäoleva olematon pisara maailmasta osoittaa hämästyttävää yhteismitattomuutta ja moninaisuutta. Jokainen jonkun oma ääni on ällistyttävän kaukana viereisestä. Väistämättäkin tapahtuu kiusallisia rinnastumisia, dialogisia siirtymiä esiintyjien välisesti. Niihin voi varautua, niillä voi kirjautua sisään omaan esitykseensä. Ja: niihin ei voi varautua. Taikuri haastaa akateemikon, oleminen temppuilun, olemattomuuden dandy jäpittämisen, vankilakundi keikarin, trubaduuri monomaanikon, improvisoija ulkolukijan, räppirentous jännittäjän, herkkyys yksinkertaisuuden, jämäkkyys vapinan, kepeämuistaja paperistatihrustahjan, rauhallinen katse yhteydettömyyden, vienous tuijotuksen, etäisyys läheisyyden, vieraus tuttuuden, yksinkertaisuus monimutkaisuuden, liike pysyvyyden, tasapaino horjuvuuden, hienovaraisuus kömpelyyden, ääni äänettömyyden, hiljaisuus näyttelijöiden meuhkan ja kärpästen surinan, tarkuus erehdyksen, liikenteen melu supinan, dynamiitti tylsyyden, vakavuus kikkailun, panomies frigidin, rakkaus panomiehen, halu haluttomuuden, tieto sekopäisen halun, kulli sydämen, ironikko rakkauden, sydänkohtaus kylmyyden, profeetta ironikon, ateisti profeetan, järjettömyys tiedon, taikuri ateistin.

23.6.2011

Luonnos Hedegger-kritiikiksi:

1) Hypoteesi: Heidegger viittaa "olemisella" ilmiöön, johon Sheldrake viittaa puhuessaan morfogeneettisistä kentistä. Miten jokin on (jonkin ontologinen asenne) riippuu siitä, millaisen kentän vaikutuksessa jokin on.

2) Koska Heidegger on tietoinen suhteellisuusteorian filosofisesti tuhoisista seurauksista mystisille spekulaatioille, hän ohittaa mystiikan ja yleensä metafyysisen spekulaation ja keskittyy tutkimaan kokemuksen jälkiä empiirisesti kielen etymologiassa.

3) Metodista seuraa lukuisia "nietzscheläisiä virhepäätelmiä", joita ei voida valottaa tutkimatta aiheuttavan ilmiön metafyysistä perustaa. Voiko kenttään rajoitettu ykseystietoisuus selittyä vulgaarimaterialismin ja hienovaraisen etymologian ja psykologian yhdistelmällä? Virheen täytyi siis olla tahallinen. Modernin natsismin hämäys perustuu toisaalta metafysiikan kieltämiseen, toisaalta tarkkaan mutta salattuun tietoon pranajärjestelmistä. Sheldraken teoriat tarkoittavat metafyysisten johtopäätösten muotoilua johdonmukaiseksi fysikaaliseksi hypoteesiksi.
Ajatusten kestävyyden mitta on siinä, miten suuresti ne kestävät olla ristiriidassa itsensä kanssa.
Tiedostamaton aritmetiikan harjoitus, jonka parissa sielu ei tiedä laskevansa.
Leibniz
Miksi Nietzscheä ymmärrettään, Schopenhaueria ei?

Miksi Soinia ymmärretään, Marxia ei.

Miksi siansaksaa ymmärretään, saksaa ei.

VALLANHALUTTOMUUS

Vastentahtoisuus vallassaoloa kohtaa määrittää kaikkia järjellisiä olentoja. Koska järjellinen olento ei tiedä, millä tavalla jumalatehdas voidaan aikaansaada ja hän näkee toimintansa vain vahingoittavan elämää ja estävän elämän korkeimman muodon esiintymisen. Hän häpeää tietämättömyyttään ja on valmis luovuttamaan valtansa heti sille joka tietää paremmin. Hänen taustanaan on suuri jätevuori, jonka rinteille on perustettu laskettelukeskus. Valtaan joutunut tietämätön haluaa vain luopua vallastaan ja aloittaa opinnot. Paremmin tietävää ei kuitenkaan ilmesty ja tietämätön joutuu pitämään valtansa, anteeksi pyydellen.
Pitkä uni ei-herkullisesta pitsasta. Pyörtyminen unessa. Unessa kuokkavieraana ystävän häissä, joihin ei kutsuttu. Ystävällä japanilainen asetakki. 

22.6.2011

TOTAALINEN SOTA RAKKAUDENTUNNUSTUKSENA

Toisen maailmansodan aikainen natsifilmi Münchhaussen (1943) melkeinpä todistaa sen, että natsit itsekin uskoivat Venäjän ja Pietarin edustavan pelkästään Graalin maljan tuottamaa ikuista elämää. Onhan Pietari Schoppenhauerin aineellistunut mieli, kaupunki joka on rakentunut ja varautunut olemaan elävä orgaaninen vastaus jokaiseen Schoppenhauerin koskaan kirjoittamaan riviin, tuo tahtotila, jossa patologinen seksihulluus hätistellään onnistuneesti kuin neppiauto keskittymällä halun välittömään kohteeseen - ja siten estämällä tylsyyden hakkaava naulapyssy. Sillä meille riittää se, että halujemme toteutus näyttää mahdolliselta; ja fantasian yltäkylläisyydessä meitä ei oikeastaan edes kiinnosta minkään erityisen halumme toteuttaminen. Ja vastaavasti ahdistus on vain sitä, että halun toteuttaminen ei tunnu mahdolliselta, vaikka se itseasiassa on mahdollista. Tuota schoppenhauerilaista halun taivasta kohtaan teutonit kokivat mitä hyväntuulista penetroimishalua. Mutta tylsyyden rappeuttamien aivojensa sairaudessa oli liiallista kuumuutta, leppeä syleily muuttui hävitykseksi. Vain Jumalan kaikkivallan irvokkuus voi ilmoittaa suunnitelmien pieleenmenemisen. Tuskan ja mielihyvän tasapaino on suunniteltu rasittavaksi. Ja tarkimmin on suunniteltu se, ettei ole ulospääsyä. Joukot järjestyivät kuin ferromagneettiset hiukkaset maan helvetinkenttään, jonka voimaa jokainen marssiaskel vastusti avaruussukkulan päättäväisyydellä. Teutonit tyytyivät sokeassa tahdonvoimassaan penetroimaan, eivät vain kaikkea tielle osuvaa, vaan jokaisen kivimuurin, graniittikallion ja vuorennyppylänkin. Kun näet maankuoren ympärilläsi kääntyvän ylösalaisin ja koko taivaan tulimerenä, tiedät teutonien rakastuneen itseesi. Hulluus oli täydellistä, mutta jälleen kerran ei vihan vaan leikillisen rakkaudenkilvoittelun aiheuttamaa. Samalla tavalla jenkkikenraalit haluavat ydinkärkien helminauhan Graalin kaulaan. Silkasta tylsistymisenpelosta, näiden kelpo miesten järjen on hulluus nakannut maata kiertävälle radalla ja kosmisen tahdon tylsät jääpuikot jo neulovat kalloja Jumalan taajuudella. He haluavat istua joogina sodan hartaudessa värinäytelmää, plutoniuminkaunista iltaruskoa ihaillen. Mutta heidän alkuperäinen havainto rakkaudesta oli oikea. Vihantunteelle ei jää sijaa.

HARMAA PILVIPEITE

Typerä ajelehtivien repaleisten kumpupilvien täyttämä taivas, tuulahteleva melkein kolea sää. Kuurosadetta ja kirkasta auringonpaistetta vuorotellen tunnin välein, raju ukonilma suoraan pään yläpuolella muutaman kerran päivässä - hirvittävää salamointia ja rytkettä kuin pommikeskityksessä. Yöllä tulitauko. Näin on jatkunut viikko pari. Harmaa pilvipeite on ihmismielen latistavin tuote.
Kun historiallinen ajattelija todetaan hyödylliseksi, hänen muotokuvansa väärennetään hyödyntavoittelijoiden narsismia tyydyttämään.

Ehkä Schopenhauer, väkevyyden ja elämäntahdon ikoni, jolle kaikkinainen gravitaatio on kosmista pilaa, näyttikin todellisuudessa tältä.

20.6.2011

JUMALAN KÄSI

luonnollinen kuin modernia edeltäville sukupolville ajatus siitä, että sodassa ei todella ole kysymys muusta kuin nuorten miesten määrän vähentämisestä. Sodan hulluus - voiko olla mitään luonnollista asiaa johon nuori nainen suhtautuisi yhtä tyynen luottavaisesti.

ANTUR DUO



HANS STEINHOFF: OHM KRüGER (1941)

Saksalainen osaa olla inhottava jos se vittuuntuu täydellisesti, tämä elokuva kertoo siitä. Mukana Kekkostakin viileämpi herra presidentti ja iloiset hoilaavat engelsmannipapit. Mahtavaa nahkaremmin tiukkaa natsirääkymistä. "How do you do, mr. Bruger, I hope you got a little bit "sivilization"... krä kräh krä krää kröh" Saksalainen on mieluummin perverssi kuin teeskentelee viatonta. Luoja armahda meitä ärsyttämästä saksalaista:



Juutalaisen Stanley Kubrickin vaimon enon, natsien antisemitistisen hoviohjaajan Veit Harlanin Jud Süß (1940)... ja natsisordiinon nahkaruuvi sen kuin kiristyy maailmanvittuilun perverssissä ytimessä:



Läpipervessin viattomuuden henki: ruotsalaisnatsi-maitotyttö Kristiina Söderbaum miehensä Veit Harlanin maailmanpornon alkuluovuuden ahjossa Slavoj Žižekin lempielokuvassa Opfergang (1944). Göbbels keksi pornon luovuuden:



Saksalaisen ekspressionismin huippu, Paul Wegenerin Der Golem (1920, rekonstruoitu Ant Ur duon soundrack on huippu):

19.6.2011

KING VIDOR: FOUNTAINHEAD (1949)

Žižek arvostaa King Vidorin Ayn Rand ohjauksen Fountainhead kaikkien aikojen parhaaksi amerikkalaiseksi elokuvaksi. Moinen provosoiva nosto pakotti katsomaan elokuvan Randin liittämistäni ennakkoluuloista vapaana. Elokuvan tyylilaji ei ole realismi. Se on nietzscheläis-itsepetoksellinen utopia Amerikasta ja samalla Amerikan kritiikkiä. Randin mukaan 1930-40 lukujen Amerikka ja varsinkin New York toteuttaa huonosti omat julkilausutut ihanteensa. Rand osoittaa mikä on ihanteen ja todellisuuden välinen ristiriita. Elokuva heijastaa toki selvimmin Randin itsensä, vallankumoukselle selkänsä kääntäneen pietarilaisen emigranttinaisen, Amerikkaan, ainoaan mahdollisuuteensa, kohdistamia pakkomielteisiä ja sisäisesti ristiriitaisia itsepetoksellisia toiveita. Toiveiden taustalla on kommunismin pelko - ja kommunismin kritiikki. Koska en ole itse elänyt esimerkiki Stalinin Neuvostoliitossa, en kykene arvioimaan missä määrin Randin kritiikki on todella pätevää - eli missä määrin neuvostoliittolainen järjestelmä tukahdutti sen Randin mielestä keskeisimmän inhimillisen perustarpeen jonka aikakauden New York näyttää tukahduttavan vain melko täydellisesti (ja toisaalta mikä on kuvatun todellisuuden suhde muihin individualismin uhreihin kuten perheeseen). King Vidorin ohjaus ei ole kylmänsodan alun poliittista propagandaa vaan taiteellisesti vakuuttava fantasia, hauras kaunis satu, johon uskominen jää imperialistisen kapitalismin globaalin spektaakkelin lopullisuuden hyväksyvän luovan individualistin ainoaksi toivoksi.

Arkkitehti Roarkin puolustuspuhe on liikuttava ja huvittava: ikään kuin jokamiehenoikeus, ihmisarvo, esteettinen idealismi tai kiistämätön hengen voima merkitsisi mitään pilvenpiirtäjätyömaiden ja suurten pääomavirtojen totaalisessa pakkovallassa. Tämä on tietysti kapitalismin suuri kysymys, joka kapitalismilla on itsessäänkin tarve toisinaan kiistää ja hämätä avoimeksi. Neuvostoliiton hajoamisen (vastavoiman katoamisen) jälkeen on saatu nähdä, että suurinkin rocklegenda, elokuvaohjaaja, kirjailija, arkkitehti tai mikä tahansa individualisti joutuu ehdoitta alistumaan pääomien orjuuteen. Saa ainoastaan esittää haluavansa sitä mitä käsketään. On toiveajattelua kuvitella, että missään yhteiskuntarakenteessa täydellinen individualismi olisi mahdollista muuten kuin omakustanteisesti.

Roarkin puhe on kaikilla kentillä sananhelinää ja itsepetollista toiveajattelua (ja tämän tietävän vain ne, jotka ovat hänen asemassaan). Amerikassa on alkanut esiintyä henkisiä opettajia, joogeja ja mystikkoja, jotka opettavat miten voi olla, kun ei voi tehdä. Taiteenviha voi liittoutua tällaisten opetusten kanssa: ärtymys siitä, että joku luulee tekevänsä, vaikkei voi olla olosuhteisiin nähden reaalisesti mahdollista. Ärtymys jonkin toisen kyvyttömyydestä ymmärtää olosuhteiden vaatimuksia. Mutta kuitenkin ja samalla kertaa voimakas vastustus tai ainakin kiinnostuksen puute olosuhteiden muuttamista kohtaan. Vaikka meditaation ja suojautumisen keinot ovat sinänsä tarpeellisia, liittyy niiden hallintaan myös monenlaisia julkilausumattomia intohimoja.

18.6.2011

silmä tunnustaa tosiasiat
ensimmäisestä valonsäteestä
aivot työskentelevät kieltääkseen
nahka itkee raipan odotuksessa
Nietzschen kenties poleemisen väitteen mukaan uskonto on heikkoja varten, niitä varten joilla on vimma tunnustaa tosiasioita kapitalismista. Nämä yksilöt ovat yhteisönsä aistinelimet, joita ilman yhteisö on sokea.

Vahvemmalle mokoma taloudellista etua katsomaton tosiasioiden tunnustaminen ei tulisi kuuloonkaan. Samalla tavalla ja yhtä kirkkaasti kuin kristitty hän tuntee tosiasiat, mutta hän lyö taloudellista kilpailijaansa tosiasioilla tai valheella, yhdentekevää, kunhan tulosta - ja kilpailijalle vahinkoa - syntyy tehokkaasti. Nämä yksilöt ovat yhteisönsä toiminnallisuus, joita ilman kaikki muu rappeutuu ja elämän perusedellytykset katoavat.

Vahvin sen sijaan ei ymmärrä koko kysymystä totuudesta. Hän ei tunne tosiasioita eikä hänelle mikään ole totta. Sarvet, hampaat ja kynnet ovat korvaamassa aivojen kokoa tai toimintaa. Nämä yksilöt ovat yhteisönsä ruikonnannahka*, raja rajattomuudessa.

Niin kuin kehon tehtävä on suojella heikoimpia osiaan, sisäelimiä ja aistinelimiä, on yhteisön tehtävä suojella itsessään (keinolla millä hyvänsä) noita herkimpiä elimiä, joita ilman se välittömästi eristyy ja tuhoutuu.

*Rupikonnan nahkaa käytetään afrodisiana länsi-Afrikassa. Sonoran autiomaassa elälävä aitokonna Bufo Aqvariuksen nahka on DMT-pitoinen. 
Nyt olen vaivaa säästämättä kertonut teille totuuden. Minua pidetään syystä tylsänä tyyppinä. Haluan vihdoin nauttia laajaa suosiota pellenä.

"Anteeksi vain, mutta velovollisuuteni on tehdä julkinen itsemurha suosittuna koomikkona." Slavoj Žižek

KIVEN IDEA

Kysymys aineellisen ilmitodellisuuden näennäisyydestä palautuu nähdäkseni siihen, että aineellinen ei koskaan ole täysin vakaassa suhteessa ensisijaiseen. Aineellinen on jatkuvassa muodonmuutoksessa: se etsii järjestystä ja tasapainoa mutta koska se ei lopullisesti järjesty, se palautuu vääjäämättä, esimerkiksi jonkin kosmisen tasoisen katastrofin seurauksena, vähintään kaaoottiseen tilaan jos ei nyt aivan alkutilaan. Jotta elämä ei tuhoutuisi aineellisen missä tahansa muutoksessa, elämän ohjauksen on itsessään oltava aisti ilmitodellisuuden taustatodellisuuteen (tai ulottuvuuteen). Elämän perusta on kosmisen taustan tapahtuma. Järki (nous) pyrkii, ei vain jäljittelemään tuota perustaa, vaan olemaan yhtä sen kanssa. Siksi nous ei hätkähdä kun logos sortuu. Mielekäs sopeutuminen kuhunkin tilaan seuraa ensisijaisesti yhteyden säilyttämisestä perustaan - ei niinkään elintilasta tai kilpailusta (milloin se ymmärretään muuna kuin tuon yhteyden katkaisuyrityksenä). Olemassaolon epäileminen on yhteyden olemassaolon epäilemistä. Katoavainen ja näennäinen ei itse asiassa ole olemassa näennäisen ajanhetkensä materiaalisuuden ulkopuolella. Ja vastaavasti todellisen täydellisinkin ilmaus aineellisessa on omassa ajallisessa erityisyydessään katoavainen, vaikka ajan ulkopuolella olemassaoleva. Kiven idea, pölyksi jauhautunut, nestemäiseksi sulanut, radoilleen kiteytynyt ikuisuus.

Siksi idealismi ei ole aineellisen ilmitodellisuuden kieltämistä tai edes vähättelyä vaan ilmitodellisuuden näennäisyyden asteen tunnustamista, kuitenkin täysin tietoisena siitä, että harhan minimointi ei koskaan voi johtaa täydelliseen lopputulokseen, mutta uskoen siihen että tyydyttävään lopputulokseen se voi johtaa.

"The demand to give up the illusion about its condition is the demand to give up a condition which needs illusions."

"The philosophers have only interpreted the world, in various ways; the point is to change it."

"To call on them to give up their illusions about their condition is to call on them to give up a condition that requires illusions."

"They don't know it, but they are doing it."

Marx


"The fundamental level of ideology is not of an illusion masking the real state of things but that of an (unconscious) fantasy structuring our social reality itself."

Žižek
Edetessä karsimme pois askelet,
jotka eivät vie eteenpäin.
Paikallaan pyörimisen askelet. 
Tanssiessa päinvastoin.

15.6.2011

MUURAHAISEN RENTOUS

Metafyysinen on puhetta kadonneesta
kokemuksesta ja myös läsnäolevasta.

Siis puhetta siitä mistä ei voi puhua.

Sukupuutossa olevalle vaikeinta on rakastaa,
toivoa hyvää, jota ei voi enää saada. 

Ihminen on sidottu lajiin: niihin joita
kykenee rakastamaan. Niihin joiden
hyvää hän haluaa itselleen.

Ihminen pelkää toisessa sitä, mitä salaa
pelkää itsessään.

Jos atleetti vihaa toisen läskimahaa, hän salaa
vihaa sitä itsessään. Ei hänellä ole sitä,
paitsi potentiaalisena. Rentous on suurta.

Jos olet paniikissa, muurahaisen rentous on suurta.

Neljä tietä suhtautua pornoon ovat: tehdä itse,
kieltää ilmiö, pehmoilla, olla rakkauden jumala.

TULEVAISUUS YKSILÖNÄ, TULEVAISUUS LAJINA

"Kuoleman hyväksyminen on näin ollen elämän hyväksymistä ilman tulevaisuutta, eli elämistä nykyhetkessä ajan yläpuolella, kuten Emerson asian ilmaisi." Ken Wilber, Rajaton viisaus, s 105

On kahdenlaista tulevaisuutta: tulevaisuus yksilönä ja tulevaisuus lajina. Kukaan mystikko tuskin on tarkoittanut, että henkisesti korkeatasoinen ihminen voisi hyväksyä tulevaisuuden puutteen lajina. Sen sijaan lajin tulevaisuus poistaa yksilön tulevaisuuteen kohdistuvan paineen: eläminen nykyhetkessä tulee mahdolliseksi. Jos lajilla on tulevaisuus, yksilön teot muuttuvat vähämerkityksellisiksi, sankariteon vastakohdaksi.

Yksilön teot ovat ajateltavissa merkityksellisiksi ainoastaan silloin kun lajin tulevaisuus on uhattu. Sankarillisuus on vastuuta lajista. Sankaruuden positiossa nykyhetkessä eläminen vaikeutuu. Sankaruus on pikemmin ajan ulkopuolista. Ajan ulkopuolisuuden voi ajatella shamanistisesti porttina toiseen todellisuuteen, jossa vietetty aika kuluu tämän todellisuuden kellojen seisten.

Lajin varma tulevaisuus vapauttaa yksilön jopa lisääntymisen huolehtimisesta, puhtaaseen nautintoon. Huoli lajin tulevaisuudesta - kyvyttömyys vain olla nykyhetkessä - sen sijaan voi johtaa hallitsemattomaan lisääntymiseen, joka vain entisestään vaikeuttaa asioita.

Valaistuminen on vähäisessä määrin yksilöllinen asia: yksilön täytyy pystyä siihen. Se riippuu siitä, miten kestävälle pohjalle yhteiskunta ja koko maailma rakentuu.


IHMISEN RAKENNEKAAVA

Heteroseksuaalisuuden pisimmälle kehittyneet inhimilliset elämänmuodot esiintyvät vain Venäjällä ja kenties satunnaisesti joissakin latinalaisen Amerikan maissa(?). Homoseksuaalisuus sen sijaan esiintyy samanlaisena - heteroseksuaalisesta idealismista luopumisena - globaalisti. Venäjäviha on mahdollista nähdä tietystä ideaalista luopumisen vastareaktiona ideaalin paljastumista kohtaan. Länsimaista vain Venäjä kykenee teollisuuden tavoin tuottamaan afrodisiaa. Juuri tämän jumalteollisuuden olemassaolo - jumaluuden, ihmisideaalin rakkennekaavan tuntemus - on Venäjän salaisuus. Venäjävihan moraalittomuus on tämä: koska muilla ei ole tietoa, heidän ei pitäisi yrittää vahingoittaa sitä hermeettistä ydintä, jossa ihmiskunnan mytologista tietoa säilytetään. Se, että osataan rikkoa, turmella ja hajoittaa ei ole arvokasta tietoa jumaluuden rakennekaavan tuntemisen rinnalla. Luomisen hajoittamisesta seuraa luomisen luonteeseen liittyvän empiirisen tiedon katoaminen. Venäjän mytologia on maailmanvalloitusidean kompastuskivi. Venäläinen sielu on ihmismielen amazonin sademetsä.

13.6.2011

Syöpä on ensisijaisen rajan sairaus - subjektin ja objektin, tietäjän ja tiedetyn, näkijän ja nähdyn, organismin ja ympäristön välinen sairaus.

Krishnamutri sanoo: "Ja tuohon välimatkaan, näkijän ja nähdyn asian väliseen matkaan, tuohon jaotteluun sisältyy koko ihmisen sisäinen ristiriita."

Ihminen ei ole yhtä havaitsemansa maailman kanssa, vaan hänestä tulee maailman syöpä, ja maailmasta tulee syöpä hänessä.

(vapaasti Ken Wilberiä mukaillen)

EI TULE KUTSUA EDES TALKOISIIN

Esoteriaa on vaikea vääntää mainosmiehen kielelle.

Mainosmies on perussuomalainen, koska mainosmiehen ammattitaito on myydä jotakin perussuomalaiselle.

Perussuomalainen on mainosmiehen luomus. Alunperin se oli ihminen.

Kun taiteilijasta tehdään mainosmies, hän on oppinut ilmaisemaan itseään.

Kun taiteilijat korvataan mainosmiehillä, ja laiteaan hyllyyn nimeksi "taide" käy niin, että taiteelle ei jää enää mitään paikkaa.

Nukkumisesta maksetaan palkka, valveillaolo talkootyötä.
Ero hienovaraisuudessa ei tuota eroa moraalilogiikan perustassa. Karkea natsi ei ole pahempi kuin hienovarainen satanisti. Naiivia ei ole suhtautua vakavasti meditaatioon ja magiaan vaan usko, että asioilla olisi ihmisille merkitystä, jos he vain ymmärtäisivät ne oikein. Ihmiset ymmärtävät paljonkin, mutta heidän itsearvostuksensa ei riitä siihen, että totuudella olisi heille merkitystä.

12.6.2011

Punahukka, Suomen kansallissairaus.
Syöpä alkaa yhdestä solusta ja jakautuu. Mutta mitä tehdä, kun terveyttä on jäljellä yksi solu.

Terve solu on sairaan yhteiskunnan syöpä.
Erilaisille syöpäsairauksille altistuvuus voi olla paikallisesti ja ajallisesti vaihtelevien morfogeneettisten kenttien ominaisuus. Piirteet joiden tavallisesti katsotaan altistavan syöpään voivat olla psykologisia johdannaisia, toisinsanoen ihmisten tietoisia mieltymyksiä, jotka voimistuvat tai heikkenevät morfogeneettisen kentän vaihteluiden mukaisesti. Kaikki neuroosit ja lopulta psykologiset anomaliat voivat olla morfogeneettisen kentän erilaisten vaihteluiden seurannaisilmiöitä.
Fasismi on autoimmuunisairaus.

Punahukassa verenkierron autovasta-aineet voivat aiheuttaa tulehdusta esimerkiksi sydämeen.
Valtamedia - vai leukemia?
Erikoistuvatko enkelit, niin kuin aikuinen ihminen.

Heikosti erikoistunut syöpäkasvain, hyvänlaatuinen tavallisesti.

10.6.2011

Riivaus puhua suoraan todellisesta on tuomittu sekasotkuun. Riittävän kokenutta ja hyväntahtoista kuulijaa ei ole olemassakaan; näkyvä maailma ei ole ideaalinen vaan näennäinen.

Todesta pitää puhua näennäisen kautta, maailman rakentamisen kautta. Järjestää näennäisen osat todellista vastaavasti - tai sille vastakohtaisesti.
Uni on kyvyttömyyttä missään tilanteessa nähdä näennäisen ja todellisen välillä vallitsevaa ristiriitaa. Olla unessa, olla palamatta tulessa.

VALVEILLAOLON PUHDAS KAUHU

Sanoisin melkein että aivan varmasti natsikeskitysleireillä täytyi olla erityisen sadistisia ja sairaita vankeja, joiden kyvyt huomioitiin ja jotka oivalleettiin säästää leiriltä hengissä selvinneiksi "todistajiksi" ja "historian kirjaajiksi".

Vankilat ja vanki-ihmistyyppi ovat olemassa, jotta käsitys pahasta banalisoituisi ja tylsistyisi: että kysymys on pelkästä kömpelyydestä. Leo Tolstoi kiinnitti tähän harhautukseen huomiota romaanissa Ylösnousemus.

Gurdjieff kertoo mitä tehdä, jotta valveutuisi unesta, mutta unohtaa kertoa, miksi me vajoamme uneen. Vain harvan psyyke kestää valveillaoloa. Ne jotka kestävät, ovat järjestäen sadisteja. Sellaisia joilla olisi yhteys positiivisiin emootioihin, on valveillaololla vähän. Siksi, jos pyrit hereille, sinua joko pidetään nukkuvana typeryksenä tai piilevänä sadistina.

KOKONAISVALHEEN LYHYET POLTTAVAT JÄLJET

Kaikki täällä on nurinkäännettyä, näennäinen sytytysaineenkaltaisessa ristiriidassa todellisen kanssa. Ihmiset eivät enää usko silmiään, tai uskovat vain silmiään: he uskovat enää oman voimattomuutensa.



Silloin kun

vihreys on mustuutta

punaisuus sinisyyttä

sananvapaus suupallo

rauhanpuolustaminen sodanpuolustamista

kansanvihaaja työväen presidentti

tulenjanossa kieriskelevä vetinen lohikäärme.



Vain taide voi olla sitä mitä väittää olevansa -- kunhan ei väitä mitään.

Salama tekee näkyväksi -- sekin on tulta.

On monia keinoja. Katso mihin listaan nimesi laitat. Jos olet sokea, älä laita nimeäsi mihinkään listaan.

9.6.2011

Kohtuuhintaisen vuokra-auton nuhruisuus tuntuu vain hyvältä. Miten kammottavalta se tuntuisikaan, jos se pitäisi lunastaa omaksi.

NOITIEN TULENTEKOVÄLINEET

Ei ole sielua tarkoittaa
ei ole voimaa tarkoittaa
että on yhteydessä kaikkeen
monin ulkonaisin epämääräisin
tavoin. Että muisti on kokonaan
ulkoinen, ihmisen tyhjyys
ettei ole kantaa paljoja mukana
kestääkseen jatkuvan tulemisen,
menemisen. Elollinen, sielu on
kahden aistimuksen kohdistus
näennäisen ja todellisen lumous
aistimuksen ykseys, palavien
molekyylien ristiriita.

Aavikon hedelmöittäjän herjaava vaatimus.
Tulenjanoa aavikolla, sivistys, perversiota
pelkoa ja hallintaa. Onko tuo vieras absoluutti
yleisen muodonmuutoksen sielunsukulainen
Autiomaassa sodan polttamia tyhjyyksiä
kuiluja ominaismuotoineen, perikatoineen
hengenaavikolla hyvähampaisia kalloja
kateuden ilonaiheita.

Risteytykset neutraloivat kampurajalan.
Sairaudenväkevyys ja tulenjano 
tyydyttymätön halu ja torjutuksi tulemisen pelko.
Liekehtivät aivot, näennäisen ja toden rajapinta
ajatuksen keijut, noitien tulentekovälineet
Niiden lumous on ajatukseton.
Ihminen on runouden aisti
kentässä jossa ovat kaikki elollisen
vahvistamat muodot
josta hän aistii ja vahvistaa vain sen
mikä on täsmälleen hän itse.

Muotojen äärettömyyden kynnyksellä me olemme
olemassa olevan
painovoimakentän vankeja.

Myös runomitat ja rytmit kuuluvat
tähän aistimisen alueeseen:
ne joko aistitaan valmiina
tai sitten ne täyttyy keksiä.

Näennäisellä on jokin korrelaatti
olevassa. Näköaisti on näennäisen aisti. Usein me
aistimme näennäisen tarkemmin kuin todellisen.

Todellista on se mikä toteutuu. Näennäistä
se mikä näyttää toteutuvan.

8.6.2011

ESIRATIONAALINEN, PAKANAJUMALUUDEN RAJA, JÄLKIRATIONAALINEN

Olen lukenut Ken Wilberin Rajtonta viisautta nyt puoliväliin. Aletaan päästä asiaan. Alkupuolen saksalaisen idealismin kertaus oli mainio sinänsä. Pari huomautusta, jotka voivat osoittautua turhiksi myöhemmin.

1) Ykseyskokemus on ihmisen synnynnäinen tila. Sen heikkeneminen tapahtuu murrosiän jälkeen. Jotkut ehtivät tulla kokemuksen luonteesta täysin tietoisiksi jo lapsena. Tällaisten ihmisten ei pitäisi mennä armeijaan.

2) Jotkut ihmiset eivät koe mitään erityistä yhteyden eristävää kriisiä, puhumattakaan roviolla rituaalisesti poltetuksitulemisesta... mutta eivät myöskään tule ykseystietoisiksi. Sheldraken morfogeneettisten kenttien teoria valaisee tätä. Eläinlajeilla, kansoilla jne. on morfogeneettiset kenttänsä (ominaiset unensa)... kysymys on rajoitetusta ykseystietoisuudesta. Ei rajattomasta viisaudesta, mutta rajallisesta, luonteeltaan mystisestä. Nationalismi, kansallissosialismi ja muut ikävät ilmiöt nousevat tästä. Pakanajumaluuden rajaan. Tämä liittyy esirationaaliseen. Tätä asiaa on syytä painottaa. Tiedostamaton mahdollistaa maailman tolkuttomuudet. Radio on toiminnassa, toisin kuin poltetun miehen radio, mutta siinä missä mystikon radio tavoittaa universumin kaikki kanavat, tämä radio sieppaa vain kansalliset kanavat. Jälkirationaalisuus ei ole aitoa, niin että rationaalisesti siihen oltaisiin päädytty. Säieteoreetikkojen mukaan tarvitaan galaksin kiertävä syklotroni, jotta Planckin vakion kokoluokka saadaan eroteltua. Ennen tätä ei ole tieteellisesti aitoa jälkirationaalista.

POLTETTU MIES

Helposti syttyvä
helposti poltettu.

Näkeminen on tietoisuutta
materiaalien paikoista

Aurinko on tietoisuuden impulssi.

Sielu on kaikkialla,
tietoisuutta elollisessa.

Elämänimpulssi kuulumaton
kellon kumahdus.

Valon avulla voitaisiin saada
kenties enemmän näkyviin

Palaneen huoneen unet.

Mystikkojen polttajat
vasta mystikkoja ovat.

Itsen voi todistaa
vain poissaolevana

nukkujien rauhallisina ilmeinä

7.6.2011

Deus, eu vou
Vou a un cruel
deus do paso
cruel paso
Love Train

god, ik ga
Ik ga naar een wrede
god van de passerende
wrede passeren
Love Train

भगवान, मुझे जाना
मैं एक निर्दयी के लिए जाना
गुजर का देवता
क्रूर निधन
ट्रेन प्यार

guð, ég fer
Ég fer til grimmur
guð brottför
grimmur brottför
ást lest

god, I go
I go to a cruel
god of passing
cruel passing
love train

isten, én megyek
Megyek egy kegyetlen
istene áthaladó
kegyetlen tompított
szerelem vonat

خدا، من به
من به رفتن بی رحمانه
خدای عبور
بی رحمانه عبور
قطار عشق

jumala lähen
julma ma lähen
jumal mennen
julm mennen
lemmen rongile

אלוהים, אני הולך
אני הולך אכזרי
אלוהים של העובר
אכזרי חולפת
אהבה הרכבת

dieu, je vais
Je vais à un cruel
dieu de passe
cruel passant
Love Train

dios, me voy
Voy a un cruel
dios de pasar
crueles que pasa
el amor de tren

Jumala, minä olen
Menen julma
Siirry jumala
julma kulkee
lemmen junaan

Gott, ich bin
Ich gehe in ein grausames
Gehen Sie auf die Gott
grausam vergeht
Love Train

Bog, ja sam
Ja sam divlji
Idi na Boga
okrutno prolazi
Ljubav Vlak

HÄMÄRÄMIES RAIVOISSAAN

Poliisit vainoavat minua. Enkä tee muuta kuin ryöstelen.

TOISINAJATTELU

Ihmisen pitäisi ajatella toisin, vaikka vain huvikseen. Toisinajattelu pitää alzheimerintaudin loitolla. Tietysti toisinajattelu paljastaa sen ilkeän seikan, että juuri kukaan ei ajattele toisin, varsinkaan kysymyksistä, joissa yleinen mielipide on väärässä. En silti ole täysin relativisti toisinajattelun suhteen. Näinä aikoina, kun oikeassaolijoita on harvassa, toisinajattelu on nyrkkisäännönomaisesti suotavaa.

Kun ajattelu kuitenkin on helpompaa kuin halonhakkuu, täytyy miettiä mistä ajatusretkeilyn heikko suosio kumpuaa. Sosiaalinen ilmapiiri on aistittavissa silloinkin kun ketään ei ole läsnä. Itseasiassa valtavirtainen ajattelu on aistittavissa. Eikä siihen tarvita toisia ihmisiä, internettiä tai sanomalehtiä. Kysymys on jonkinlaisesta kentästä, jonka voiman tajuaa tökittyään pöydän ääressä pari tuntia yhdellä magneetilla toista magneettia. Mutta se kenttä ei tee jälkeä magneetti-, painovoima- tai sähkökenttään mittarinlukemana. Valtavirtaiset ajatukset ovat läsnä painovoimakenttänä. Oleminen tuntuu jatkuvalta lumivyöryn alle jäämiseltä.

Magneetinomaisesti jatketaan vastuuttoman tulevaisuusfabuloinnin tulvaa, joissa glaktinen pyrähdys nähdään mahdollisena. Todennäköisesti me emme pääse pakoon tai vankila toisessa galaksissa ei luultavimmin ole tämän kummempi.

Ellei nuo tulevaisuusfabulikkojen meemit ole kirjoitettu intergalaktiseen patenttitietokantaan, jota heidän käpyrauhassilmänsä kykenee lukemaan.
On vaikea innostua kansallisromantiikasta ja kansantanhuista jos on itse Kalevala, tässä ja nyt.

Sota hankitaan, jotta voisi ampua omia. Kaveri jätetään. Niin monta kertaa kuin sen usko elämään palautuu. Sanotaan, että taivaassa on samanlaista tai pahempaa.
Kuuntelin tunnin verran junassa selin miesten keskustelua. Toisella oli koomisen naisellinen ääni. Se jotenkin sopi Kuopion murteeseen. Kun nousin ja käännyin, huomasin suureksi yllätykseksi, että hän olikin nainen.

6.6.2011

VIHAMIES

Vihamiehen liikkeet ovat niin keksinnöllisiä, että niitä ei opi ymmärtämään ja ennakoimaan pitkänkään seurannan jälkeen. Hänestä päättää kirjoittaa romaanin, koska ei hän itsekään sitä viitsi tehdä. Jos vihamiehen tappaisi, romaania ei saisi valmiiksi. Myös vihamies on taikauskoinen.
Venäjällä on aina mennyt sekaisin "ei saa" ja "ei tarvitse". Siihen Neuvostoliittokin kaatui. Pahinta on pieni liioittelu. Joka jää korvamerkitsemättä liioitteluksi.
Ei dekkareissa lopulta mitään niin hienoa ja elämää mullistavaa ole, vaikkei niitä Neuvostoliitossa julkaistu ollenkaan. Varmaan niiden kirjoittamisesta maksettiin. Kuka sellaisia vain ilokseen kirjoittaa.
Miksi vainojensa ajoista tietävät kertoa tarkimmin henkilöt, jotka eivät epäröi käyttää kuvailemiaan keinoja itse?
Ennen kaikissa kissanristiäisissä ryhtyy juoksemaan on hyvä muistaa, että joillekin siitä maksetaan, yleisönä olemisesta. On omattava erityinen häpeäntaju ymmärtääkseen mitä se tarkoittaa, jos yleisölle maksetaan muttei esiintyjälle.

5.6.2011

PETRI TAMMINEN: MUITA HYVIÄ OMINAISUUKSIA 2010

Kirjan kansi ei houkuttele, peukalopaikasta kirjailijan lievekuvaa samalla silmäten muodostuu vähän yksinkertainen olo. Näen kuitenkin tarpeelliseksi lukea kirjan kannesta kanteen.

Novellia lyhyemmän proosan pituus miellyttää. Hyvät naurut lähtee sieltä täältä. Tammisen ajattelukyvyssä on vääntöä: hän pystyy kaivautumaan yllättävästi olennaisuuden äärelle. Ja tämä tapahtuu hyvin viritetyssä tilassa, jossa konkreettinen tapahtuminen kietoutuu henkilökohtaisten muistojen ja intiimisti koetun intertekstuaalisuuden kerroksiin. Sävy on luottamusta etsivä, tunnustuksellinen, mutta samalla sen verran ilmava, että fabulaation ulottuvuus on alati läsnä. Esimerkiksi Tamminen tunnustaa, että haluaisi elää Veijo Meren kirjoissa. Ei varmaankaan omana itsenään. Kun kerran Meren koko tuontanto hyllystäni löytyy, joudun oikein tarkistamaan asian. Ei, Meren juttua pieksävässä hiekkakuoppakasarmin tuoksussa ei kyllä haluaisi mieluummin elää. Meri kuvaa tarkasti ihmisen puolikasta mutta ei ihmistä. Hämäläisveijari Tammiselle syvästi tunnustettu henkilökohtaisuus on valuuttaa, jolla lunastetaan muutama arkkitehtoonisesti perusteltu emävalhe.

Mutta jos Tamminen noin hyvän jutun Merestä keksii, täytyy kai siinä jotain perää olla. Nyt en luovuta, pengon Merta. Löytyihän se: Puhumaton mies. Viisi sivua, joista pari viimeistä vähän nihkeästi, mutta luettua sain. Rikas mies nimisen jutun loppu oli hyvä.

TRULLIYÖ

Viimeyössä nyt ei taas ollut mitään näkyvämpää tajuista syytä levottomuuteen, mutta niin se oli vain repivän levoton illasta aamuun. Juuri tällaisen loputtomasti analysoidun ja loputtomasti selvittämättömän alati toistuvan kokemuksen takia ihminen ei pohjimmiltaan luota itseensä(kään).

Ykseystietoisuus ei aisti vain itsenään, vaan käyttää koko elollista luontoa aistimuksensa vahvistimena. Ei se ole itsevarmuutta vaan universumivarmuutta. Itsevarmoja ovat vain kuolleet tai typerykset.
Jos juutalaiset väitetyssä mielettömässä rahanhimossaan ovat Jumalan valittu kansa, ovat muut kansat vähintään loistavia mallioppilaita.
Neljä viidestä Pietarin keskusta-alueella ei usko ihmisen polveutuneen apinasta (lauantai iltana).

Kieltämättä hurja ajatus, että tämä planeetta olisi verrattavissa mihin tahansa elämän syntysijaan, että elämä olisi pompannut merestä, ihminen apinasta. Ei se ihan selvältä tunnu. Mihin ihminen sellaisissa olosuhteissa voisikaan vielä aikojen saatossa pompata? Olisimmeko tosiaan nuoren universumimme elollisen kehityksen kärkijunassa.

Pienimpien täytyy suojella ja puolustaa nerojumalien mahdollisuutta. Bakteerit ja muut näkymättömät asettuvat asemiin, vain olematon saattaa niiden suojauksen läpi pujahtaa. Mikä olisi raatelevampi olematonta.

BLAVATSKY JA PATENTIT

Helena Blavatsky syntyi maagiksi hankalaan aikaan, 1831. Ehkä 1800-luvun loppupuoliskolla oli vielä mahdollista uskoa, että magia kulkisi jotenkin arvollisena rintarinnan rationaalisen luonnontieteen kanssa. Toisaalta luultavasti jo aikansa kemianalan patenttikirjallisuuteen tutustumalla Blavatsky olisi päässyt kärryille siitä mitä oli tapahtumassa.

Maagisen kirjallisuuden ja patenttikirjallisuuden suhde on pulmallinen. Blavatskyn siteeraamassa maagisessa kirjallisuudessa on ongelmia: teollinen käyttökelpoisuus ei toteudu yksinkertaisesti siksi, että ilmiöitä joita kuvataan, ei ole huomattu olevan olemassa. Blavatskyn toiminnan motiivit ovat hämärät, kenties poliittiset: hän näyttää kirjoittavan epäkriittiselle yleisölle, sellaiselle joka ei viitsi testata sanottua käytännössä. Tiedemiehet yleensä viitsivät.

Kysymys magiasta on kuitenkin syvällisempi, eikä sit voi leimata yksinomaan puoskareiden, huijareiden ja runoilijoiden (Ovidius) mielikuvitusrikkaaksi touhuiluksi. Meiltä näyttää puuttuvan magian kriittinen historiankirjoitus. Donald Tysonin kommentaaria Cornelius Agrippan Okkultiaan voidaan pitää magian kriittisenä kommentaarina antiikin kontekstissa. Tyson näyttää pitävän magiaa, okkultismia ja alkemiaa lähinnä runokuvan tasolla tapahtuvana prosessina, joka liittyy pikemmin maailman esittämisen logiikkaan kuin maailmaan itsessään. Joskin näin monisyistä logiikkaa tarvitaan vain siksi, että maailman itsensä logiikan perusta uskotaan maagiseksi.

4.6.2011

PERIVIHOLLINEN

On ihmisiä, jotka vilpittömänoloisesti tunnustavat, ettei heillä ole vihamiehiä. On päiviä, jolloin tuntuu helpolta uskoa, että maailma on itsen ympärille kehkeytynyt vihamielinen salaliitto. Mieletön, juuri siksi uskottava idea. Samat ihmiset vähän pohdiskeluaan tunnustavat, että on sittenkin ollut kränää. Hymyilyttää kun tietää, että se on vain väärinkäsitys, joka poistuisi muutamalla selvittelevällä sanalla. Kun on paljon ystäviä, ei tarvitse vaivautua. Perivihollinen on se, joka pitkän lähentymisen jälkeen paljastuu kaikkien kärsimysten pahanlaatuiseksi alkusyyksi.
Kirkas kesäpäivä, ja kirvoittaa pimeitä ajatuksia.

Ihminen on harvoin valmis
varmana taistelemaan uskonsa
puolesta, mutta epäuskon puolesta
epävarmana aina.
On vain yksi hyvä, biologisen elämän itsetietoisuuden hyvä.

Hyvän ja pahan tuollapuolen on vain uni. Itsetiedoton paha.

Kuoleman yhteispeli on saumatonta. Kuolema hallitsee
hajoittamalla ja saa vitaalisuuden jumalat taistelemaan
toisiaan vastaan.

PELASTAKAA KESTÄVYYSJUOKSUMME MAINE VERITANKKAUKSELLA MOSKOVASSA!

Taiteilija... tai no, ainakaa filosofi ei saisi pettää elämää.

Taide on vallattu, kun jäljellä on vain hyvinpalkattu kukitettu ihminen. Politiikka on vallattu kun jäljellä on vain hyvinpalkattu näennäiskiistelijä. Kukitettu ihminen. Urheilu on vallattu kun jäljellä on vain hyvinpalkattu veritankkaaja. Kukitettu ihminen. Elämä on vallattu, kun kuollut tekee kaiken halvemmalla ja paremmin. Kukitettu ihminen.

Mutta rehellisen ihmisen vastuu on olla nollatuloilla biologisen elämän puolella ja proteeseja vastaan. Ristillä viruva. Tämä ei ole vastuuta kuninkaalle tai pörssille, vaan vastuuta tulevaisuudelle: että helvetissä säilyisi sävyerot. Ristillä viruva.

Kuollut on täydellinen arvorelativisti. Sävyeroilla on merkitystä vain eläville. Ristillä viruva.

On ilman muuta negatiivinen asia, jos satanismin korkein muoto valloittaa kaikki biologisen elämän organismit. Kukitettu ihminen.

Mitä se luulee tekevänsä. Kukistettu ihminen.
"Omassa visiossani samat perusmekanismit toimivat kaikissa skaaloissa. Elävässä aineessa vain evoluutiotaso, jolle löytyy lukuteoreettinen tulkinta algebrallisen kompleksisuuden kasvuna, on paljon korkeampi kuin "kuolleelta" näyttävässä aineessa. Tietoisen informaation määrä on paljon suurempi. Kvanttikohrenssin skaalat on paljon pitempiä avaruudellisesti ja ajallisesti. Muistin ja suunnitellun toiminnan aikaskaalat ovat paljon pitempiä eläväksi aineeksi kutsumassamme aineessa. Samoin kyky manipuloida ympäristöä ja saada siitä informaatiota on paljon suurempi." Matti Pitkänen, fyysikko

2.6.2011

Lintu lentää pesästä.
Eiväthän ihmiset ole mitään muuta kuin lintuja
Lintujen äänet, nehän kuuluvat kauas.
Kotimaa, se on tuskallinen jättää.
Luonto antaa nauttia omastaan.
Taivaanvuohi jäkättää, lampaat niityllä…
eiväthän lampaat ole muita kuin ihmisiä.
Ihmiset eivät kilpaile rajojensa takaa.
Eiväthän ihmiset ole muita kuin lintuja

 
Yksinkertaiset, käytännöliset kestävät huonekalut, 
vanhaa seinäpaperia, huoletonta elämää, päivänvaloa 
yönpimeyttä. Vaatimaton näkymä, jossa kuitenkinluonnollista elämää. Puusauna lähettyvillä.

Suuri talo. Uima-allas. Keinotekoisia hajusteita.
Suurella autolla liikkuminen. Liikkuminen kengät
jalassa, jopa sisätiloissam, liikkuminen aina ryhmässä.
Liikuminen velkaisena mutta näennäisen vapaasti.

Keinovalo yöllä ja päivällä, peilejä
korkeiden kaappien ovissa. Peilit sopivat niille,
jotka eivät piilottele mitään. Avara näköala
jossa ei näy luonnollista elämää. Sähkösauna, sisällä.

barbaarinen aapisto, osaaminen huonosti merkitsee joutumista huonoihin oloihin barbaarien keskuudessa. Joskus hourailutilaan joutumista kielen vierauden vuoksi.

Vanha tyttö (Polku)
Tuomittiin orjaksi. Vapautui. Tuomittiin orjaksi.

Mies kuin kapitaalin omatunto. Pääoma. Raha.

Metaforan petollisuudesta:
niin kuin rakkaus, paljon määritelty
runous, tiloja, kestoja.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com