31.12.2010

EUROOPAN TOPOS

Pahin kaikista on libertiini vailla elostelun pienintäkään häviähdystä: sadisti joka pukeutuu hyveeseen ja ylevyyteen.

Sen täydellinen vastakohta on elosteleva Novalis - saksalainen Kristus, joka "puhuu kolme kertaa nopeammin kuin muut".

Siinä missä ranskalainen tyranni ja sadelainen irstailija tunnustaa avoimesti sielunsa koko aidon ja todellisen sisällön (eikö tämä kirjoitusele ole jo katumuksentekemistä), pyrkii saksalainen pakenemaan itsepetostensa ja viheliäisten valheidensa yhä uskomattomampaan ylevyyteen... jonka korkeimpana huippuna siintää varhaisromantiikka... kansallisromantiikka, vailla nöyryyden tai katumuksen häivää.

Libertiinin ja kukkeimman varhaisromantikon ero on epäselvä. Eikö libertiinin tarkasti kuvaava kirjallisuus ole jotakin, mitä libertiini ei koskaan itsestään paljastaisi?

Varhaisromantikko sanoo: romanttinen rakkaus on se, mikä saa libertiinin ansaan ja muuttamaan tapansa.

Libertiini sanoo: se joka jää rakkauden ansaan ja muuttaa tapansa, ei ollut tosilibertiini. Ei koskaan ollutkaan meikäläisiä.

Mitä jää jäljelle? Ei mitään tähän maailmaan kuuluvaa: saksalainen Kristus.

Sillä on eräs suuri ongelma: se puhuu niin kuin uhri. Puhe, jolle sadistin korva on äärettömän herkkä. "Rakkaus on magian mahdollisuuden perusta", sanoo Novalis... eikö tämä muka ole uhrin puhetta? Vai leijonan, joka on pukeutunut lampaan karvaan ja odottaa hyeenojen tulevan lähemmäs? Myös lähes täydellinen tilastollinen ja demokraattinen merkityksettömyys, mistä johtuvia ongelmia toiminnan jatkuvuudessa vaalikausittain.

Mutta toisaalta: kun luemme realistisesti Novaliksen kirjeitä ja Saden Sodomaa rinnakkain emme välty ajatukselta, että koko "saksalainen Kristus" on vain saksalaisen Keisarin metapolitiikan fiktiivinen väline, jolla estää Ranskan samanaikaisten tapahtumien leviäminen.

Schiller, Novaliksen suurin idoli, oli erikoisen kaksihaarainen suhteessaan Ranskan vallankumoukseen. Novaliksen kirjeet ovat täynnä hämäräperäistä tekstiä, toisaalta oudon kielitietoista toisaalta hätkähdyttävän vierasta realismille ja terveelle järjelle:

"Minä opin vasta nyt tuntemaan itseni ja nauttimaan itsestäni -
sen tähden minun täytyy lähteä pois."

"Syvässä iloisessa levossa haluan odottaa sitä hetkeä, joka minut kutsuu pois."



28.12.2010

REALISMIN PERUSTA

on epätoivon analyysi: kuinka paljon jollakin yksilöllä tai valtiolla on menetettävää, voitettavaa, salattavaa, siedettävänään kärsimystä. Realismin ongelma on se, että sen tarvitsemat tiedot eivät milloinkaan tule julkisiksi, vaan ne on aina kuviteltava.

27.12.2010

Sotilas lähetettiin tiedustelutehtäviin. Häntä kehotettiin naamioitumaan taiteilijaksi. Siinä hän onnistui hyvin ja kävikin niin, että pitkän tiedustelumatkan taiteelliset tulokset olivat monin kertaisesti arvokkaammat kuin sotilaalliset tulokset.

MAAILMAN KOHTUUTTOMUUDEN MUISTOMERKKI

Miessuvun vitsaus on kestää suuria luontaisia eroja peniksen koossa. Joskus suuri nainen on tehtävä onnelliseksi pienellä, mikä edellyttää henkisyyttä. Lajien väliset erot kasvavat suhteessa havainto- ja vertailukyvyn puutteeseen: kirahvi pysyy poissa possun näköpiiristä. Mukesh Ambanin omakotitalo, 173 metriä korkea Antilia-pilvenpiirtäjä, nousee raikkaana sisäilmapatsaana Mumbain silmänkantamattomassa saaste-erämaassa. Aina niin naurettavilta kuulostavat horinat Intian henkisyydestä lienevät siis totta.

26.12.2010

2010-12-25(1

     


2010-12-25(2

     

25.12.2010

Jalosta pelkosi kunnioitukseksi
tai juokse iätkaiket pimeässä
metsässä itseäsi pakoon.

23.12.2010

TOTUUDENAISTI

vastakohdalla
on taipumus
liioitella
siinä missä toisella
vähättellä

eikä tasapaino
jossakin
sillä välillä
ole välttämättä
totuuus
"Opi antamaan anteeksi." Ilse Koch

"Opi antamaan." Jack Abramoff

"Vauhtia!" Irma Grese

"Rauhallisesti nyt." Albert Pierrepoint
Mikä tahansa tiedon vääristely
aiheuttaa sotaa

koska yritys sanoa totuus ei riitä
ja asioiden laajuuden hahmottamiseksi
tarvitaan aidosti kiihkeä
vastavääristely

Siinä missä ei näy ylivoima
näkyy sopupeli

Ellei mikään muutu
sota jatkuu
Turha kai odottaa tsaarilta positiivista kritiikkiä
onnistuneista vallankumousvalmisteluista
-- tai edes veljeltä.
kaikello
eka kertansa

21.12.2010

Kovinkin perusteltu kritiikki, ellei se tapa, vahvistaa. Mutta väkivalloin päätetty vaikeneminen on eriasia -- sen suhteen Nietzsche ei voi sparrata meitä.

ELÄMISEN TAITO

tiedon puutteessa elämisen taito. Ilkikurinen hymy tietävälle, kannustava hymy tiedon etsijälle. > tuntematon

20.12.2010

NOOAN VARASLÄHTÖ

Jo pitkään oli Nooa havainnut merenpinnan tasaisesti kohoavan. Kun hän oli saanut arkkinsa valmiiksi ja lastannut eläimet arkkiin, alkoi merenpinta yllättäen laskea. Ilmiö oli yhtä selittämätön, kuin pitkään säännönmukaisena jatkunut pinnannousu. Myös satelliittimittaukset kaukana syvänmeren ulapoilla todensivat asian.

19.12.2010

META SCIENCE FICTION

Hessen Lasihelmipelin tyylilajin voisi määritellä metatieteiskirjallisuudeksi, koska siinä ei oteta lainkaan kantaan ns. "tieteen" sisältöön. Tästä hetkestä, vuodesta 2010, nähty tulevaisuuden tiede kaikkineen, todellisuuden ja totuuden tuntemisen tiede, on jotkin mitä Hesse kuvaa kokonaisuudessaan lasihelmipelin symbolilla. Hesse ei anna mitään vihjettä siitä, millainen tuo lasihelmipeli on, paitsi, että se on välttämättä 1900-luvun (ja vielä kenties pitkäänkin jatkuvan "sotien kauden" tai Hessen mainitsemalla toisella nimellä "sarjalukemistojen aikakauden") "tieteen" täydellinen antiteesi. Tämä ilmenee esimerkiksi siinä seikassa, että teologioiden, mystiikoiden ja tieteen välinen ristiriita, joka vallitsee yhä 2000-luvulla, on Hessen maailmasta kadonnut.

Lasihelmipelin symboli ei itseasiassa kata tieteitä (kuten matematiikka, tähtitiede, biologia, historia) sinänsä, vaan se on niiden ydin, yhteinen alua. Lasihelmipeli liittyy objektiivisuuden ja totuuden käsitteisiin. Lasihelmipeliä tarvitaan tieteellisten tulosten "totuudellisuuden" ja "objektiivisuuden" arvioinnissa. Lasihelmipeli, Hessen fiktion mukaan, kekehittyy juuri vastineeksi tarpeeseen, joka nousee sotien ja ideologioiden aikakauden yhä syvempiin huijauksiin ja kierouksiin johtavasta totuusrelativismista.

Me emme ole (Hessen mukaan, historiallisesti) vielä nähneet edes lasihelmipelin alkupisaraa.

Olennaista on se, että tulavaisuusfantasian voi kirjoittaa välttämällä sellaista esinekuvausta ja asioiden kuvausta, jotka vaativat kannanottoa siihen, mitä teknologia todennäköisesti tulee elämänmuodossa muuttamaan. Kaiken tuon voi jättää aukikin, tai nimetä yksinkertaisilla symboleilla. Talo mainitaan, ihmiset asuvat sellaisissa, kerran mainitaan auto.
Poeettisen tiedon ilo ja hilpeys ei ole pohjimmiltaan leikittelyä eikä teeskenneltyä keikailua vaan todellisuuden myöntämistä. "Pisara puhdasta valoa, ikuista iloa."

IHMISYYS

Hessen Lasihelmipeli on kuin erittäin huolellisesti kirjoitettu kirje kaukaiselta planeetalta, jonka jokainen lause on täysin ymmärrettävä ja selkeä sellaiselle, joka on jostakin kummallisesta syystä tai sattuman oikusta tullut hankkineeksi koodin purkamiseen tarvittavat edellytykset täällä.

Kirje vieraalle planeetalle täytyy laatia niin, että se voidaan ymmärtää yksiselitteisesti silloin kun vastaanottajan tietyt älylliset ja kokemukselliset edellytykset täyttyvät. Ehkä juuri planeettojen välisen tekstuaalisen kirjeenvaihdon yksiselitteisen tajuamisen minimiedellytyksiä voisi kutsua laajasti ottaen ihmisyydeksi.

Lasihelmipeli on tulevaisuusfantasia vielä meidänkin aikakaudellemme: 1900-luvusta puhutaan kirjan loppupuolella (s.337-340) kaukaisena menneenä aikakautena, joka johti lasihelmipelin keksimiseen.

ENERGIANSÄÄSTÖLAMPPU

Koska kehitys on pakollista, korvasivat monimutkaiset ja kalliit energiansäästölamput vanhojen hehkulamppujen sukupolven. Kun viimeinen hehkulampputehdas suljettiin alkoi energiasäästölamppujen käyttöikä puoliintua. Nykyisin energiansäästölampun valoteho on kynttilää heikompi ja käyttöikä erittäin lyhyt. Se ei kilpaile missään positiivisessa ominaisuudessa hehkulampun kanssa. Se on ongelmajätettä jo syntyessään: hajotessa lastenhuoneessa, on 10 000 Lego-palikkaan puhdistettava yksitellen käsin. Toistaiseksi elämme kynttilän valossa odotellen ledivalojen tuotantokustannusten halpenemista. > Edison > kynttiläin eutanasia

18.12.2010

JUOKSE Saatanan poro! Se
JUOKSEE Saatanan asialla levittämässä kuolemattomuuslupausta. Sen
JUOKSEMA matka on kahden pysähdyksen välillä, eläimestä riippumatta varsin lyhyt, niin sanottu poronkusema. Sen saa
JUOKSEMAAN pelkkä ilo, ilman uhoa tai pelkoa ja aina se on
JUOKSEMAISILLAAN tielle tai kaatumaisillaan taikinakippoon. Me taas olimme
JUOKSEMAISILLAMME sen kaulaan huutamaan miten sitä rakastimme haulikot ojossa. Kun toinen oli
JUOKSEMAISILLANSA epätoivoissaan sarvensa seinään, saimme sen vihdoin pimeään vajaan, missä se tiputteli myrkkyjä hyllyiltä toisten sydämiin.
JUOKSEMALLA ei sitä kiinni saanut! Se katosi. Datasta voi tutkia sen
JUOKSEMAN reitin. Havaita sen
JUOKSEMASSA kaupungilla vallan viehkoissa asuissa kuten punanenäisenä ja neonvärisissä sukkahousuissa alkkarit niiden päällä. Se juoksi
JUOKSEMASTA päästyään, ja me metsämiehet nautittiin rauhasta ja naurettiin hupsuille eläimille. Ilta oli saatanan rattoisa. Ajattelin olla
JUOKSEMATTA mihinkään ja mennä vain hyvin syöneenä nukkumaan, että jaksaa aamulla juosta ja paukutella. Alkoi jo sattua jalkoihin loputon
JUOKSEMINEN. Silloin näin kalliolla, jossa illallistimme, ison kyltin: Satumaan Satukoulu. Tässä pirun pihamaalla oli kaikennäköistä väkeä.
JUOKSEMISTA ei voinut nyt edes ajatella. Toisaalta ärsyttää tyypit jotka valittaa jos vähän väsyttää 100km lenkin jälkeen. Aamulla
JUOKSEMME taas Kaivuri-Mutasen ja polkupyöräkaverin perässä pusikossa.
JUOKSEN saatanan lujaa vapaana miehenä toisen perässä ja yhtä karkuun. Miten itse
JUOKSETTE talvella lumikengissä, kysyn vaan? Tuli nähtyä järven jään yli
JUOKSEVA ahma. Saamelaiset sanovat että nuo eläimet
JUOKSEVAT Saatanan aiheuttamien ilmestysten ja unien perässä. Vaikka se miten
JUOKSISI kuntoilisi, liikkuisi, tanssisi, loppu tulee kuitenkin.
JUOKSISIT sinäkin elävien perässä niin kuin toiset, minulle sanottiin.
JUOKSISITTE itse sen helvetin pilvihemmon hameenhelmoihin, vastasin. Eipähän olisi niin paljon hommaa täällä alakerrassa, hemmetti soikoon!
JUOSKAA h i t a a s t i, se kannattaa, sanoi johtaja. Jos olisin
JUOSSUT yksin, olisin juossut paljon kovempaa, mutta “kotirauhan” säilyttämiseksi juoksin hissukseen.
JUOSTA pitää, välttää tärinää, ei saa harrastaa sauvakävelyä, ei saa nostaa puntteja.
JUOSTAAN vaikka Austraalian manner läpi, huusin, niin siinä on ainakin selkeä alku ja loppu!
JUOSTAKOON lietteisiin ja juosteisiin vain saadaksemme harjoitusta ja
JUOSTAKSEMME kiinni kansainvälistä kärkeä. Tässä on Örebron kaupunki, jossa piti
JUOSTAMAN pika-ampumaviesti.
JUOSTAVA on vaikka henki menisi. Kun tarkastelet tätä oravanpyörää, voit nähdä: siinä ei ole muuta moottoria kuin me.
JUOSTEN maailman ympäri. Lähedemme matkaan 1.1.2011 Lontoosta ja eksymme heti.
JUOSTIIN helvettiin ja takaisin.
JUOSTU on.
MERITURSAAKSI, eli vauraaksi ja valtavaksi noteerattiin sivusilmällä hänen saaliskandidaattinsa
MERITURSAALLA on pehmeä ja suojaton pussimainen ruumis: sen keskellä on suuaukko.
MERITURSAALLE ominainen puolustuskeino saalistajia vastaan on nopea värinvaihto ja sulautuminen ympäristöön.
MERITURSAALTA odotetaan huimaa kasvua.
MERITURSAANA olisi melkoinen reppu ja pään molemmilla sivuilla pullosilmät.
MERITURSAASEEN ei pääse helposti käsiksi, sillä rustokoppa suojaa aivoja.
MERITURSAASSA pää liittyy välittömästi pussimaiseen ruumiiseen.
MERITURSAASTA jää mustepilvi kun se pakenee.
MERITURSAATTA taskuravut lisääntyvät meren pohjassa vallattomasti.
MERITURSAINEEN on meri moninaisen elämän tyyssija.

17.12.2010

FRITZ TEGULARIUS - NIETZSCHE RAPPIOTYYPPINÄ

on Hessen Lasihelmipelissä päähenkilö Knechtin "epästabiili ja paaheellinen" ystävä, säteilevä, kaksijakoinen ja sairas ennusmerkki koko Kastalian tulevasta tuhosta.

Fritz Tegulariuksen suora esikuva on Friedreich Nietzsche. Hessen kritiikki Nietzscheä kohtaan on täsmälleen sama kuin omani. Hesse on niitä harvoja 1900-luvulla eläneitä riittävän rehellisiä ihmisiä, jotka pystyvät arvioimaan oikein ja tunnustamaan Nietzschen moraalifilosofian tosiallisen vaikutuksen romaaninkirjoittamisaikakauden Euroopan tapahtumiin. Nietzschen vaikutusta 1900-luvun (ihmiskunnan kaikkein ikävimpien ilmiöiden arkkitehtinä ja) pääfilosofina yleensä rajusti vähätellään. Nietzsche on (puhtaasti negatiivisten vaikutusten) filosofina paljon paljon kuviteltua suurempi, kenties ainaisesti ylittämätön ja aliarvostettu.

Ja maailmassa on käynyt juuri niin kuin Hesse (Lasihelmipeli, suom. Kai Kaila, 1972... sivu 260) ennustaa: Kastaliasta on tullut yksin Nietzschen ja nietzscheläisten valtakunta, jossa vanhoja Kastalian arvovaltaisia edustajia siedetään yhtä vaikeasti kuin alkuperäisessä Kastaliassa siedettiin Fritz Tegulariuksen kaltaista egosairasta häirikköä. Itseasiassa aito Kastalia on hajonnut ympäri palloa ja sen on korvannut varjo-Kastalia, joka koostuu varjo-Tegulariuksista... joissa on jäljellä enää se mikä Nietzschessä oli sairainta ja ikävintä: moraalifilosofia.

"Oli ihmeellistä ja antoisaa, että tällainen Fritz oli olemassa, mutta Kastalian muuttuminen pelkistä hänenlaisistaan koostuvaksi unimaailmaksi oli estettävä. Vaara oli vielä etäinen mutta jo olemassa. Knechtin tunteman Kastalian tarvitsi vain hiukan lisää korottaa ylhäisen eristyneisyytensä muuria, veljeskunnan kurin ja hierarkian moraalin rappeutua, niin Tegularius ei enää olisi omituinen erakko vaan hajoavan ja häviöön tuomitun Kastalian tyypillinen edustaja. [...] Jos toistaiseksi tuntematon, edeltäjä Tegulariuksessa ensimmäisenä ilmennyt sairaus kerran leviäisi ja muuttaisi kastalialaisen ihmisen kuvan, riuduttaisi ja rappeuttaisi sen, yhteisö ei tietenkään koostuisi pelkistä Tegulariuksista, sitä eivät sävyttäisi hänen arvokkaat lahjansa, synkkä neroutensa ja lemahteleva taiteellinen intohimonsa, vaan hallitseviksi ominaisuuksiksi tulisivat hänen epäluotettavuutensa, taipumuksensa lahjojen hukkaamiseen, kurin ja yhteishengen puutteensa." Hesse: Lasihelmipeli, s.260-261

Nykyisestä "Kastaliasta" on tullut juuri Hessen kuvaama. Ja anti-Nietzche suhtautuu siihen yhteisöön täsmälleen samoin kuin Nietzsche suhtautui oman aikansa "Kastaliaan". Erottava tekijä on se, että anti-Nietzsche osoittaa miten alkuperäisen Kastalian (oudoilla perversioiden rituaaleilla korvautunut) yhteishenki on mahdollista jälleenpalauttaa. Myös Hessen romaanin hahmo Plinio Designori, jolla on tiettyä yhtäläisyyttä Leo Tolstoin hahmon kanssa, toimii anti-Nietzschen roolissa.

ENSYKLOPEDIA-ARTIKKELEIDEN VÄRISTÄ JA HIONNASTA

Ensyklopediaartikkelien ominaisuudet ovat väri, läpinäkyvyys, kiilto, lohkeavuus, murrospinta ja kidejärjestelmä. Yhdessä muodon ja löytömielentilan kanssa väri määrittelee artikkelin arvon ja valintaperusteen. Joskus artikkelinimi viittaa väriin. Väriluokituksia ovat akromaattinen, idiokromaattinen, allokromaattinen ja pseudokromaattinen.

Akromaattisen eli värittömän artikkelin "tietoisuuden valonsäde" läpäisee absorboimatta tiettyjä aallonpituuksia. Idiokromaattisen eli värillisen artikkelin tietty peruskoostumuksen aines aiheuttaa sen värin. Allokromaattisessa eli värjäytyneessä artikkelin väri muodostuu moninaisten ainesten sekoittumisesta. Pseudokromaattisessa eli valevärisessa artikkelin väri syntyy erilaisista optisista efekteistä (iridisointi, tiikerin-, haukan ja kissansilmäilmiöt, tähti-ilmiö, opalisointi, aventurinisointi, adularisointi ja labradorisointi).

Artikkelien värin voimakkuuteen vaikuttavat useat oheisilmiöt, mahdollisesti lukijan tietoisuuden oma ultravioletti- tai radioaktiivinen säteily, lämpörapautuminen, dehydraatio, vieraiden aineksien imeytyminen ja muut vastaavat seikat. Nämä prosessit tavallisimmin heikentävät väriä -- harvoin lisäävät.

Artikkelin valonläpäisevyys riippuu poeettisesta kiderakenteesta. Läpinäkyvyyteen vaikuttaa värin voimakkuus, sulkeumat, halkeamat ja rapautumisilmiöt. Artikkelit voidaan jakaa läpinäkyviin, puoliksi läpinäkyviin, läpikuultaviin ja läpinäkymättömiin.

Läpinäkyvyyden asteesta riippuu artikkelin työstötapa, eli kaipaako artikkeli työstämistä telakalla vai ainoastaan hiontaa ja käytetäänkö editoinnissa viistehiontaa, tasohiontaa tai plastista hiontaa. Lukijan tietoisuuden valon heijastuminen ja säteily artikkelin pinnasta ja välittömästi pinnan alta synnyttää artikkelin hohdon, eli niin sanotun "koukuttavuuden". Tähän vaikuttavat taitekerroin, absoptio, läpinäkyvyys, pinnan ominaisuudet ja väri. Hohto on artikkelin tärkeä ominaisuus ja sen mukaan valitaan hiontatyyppi tai työstötapa.

Artikkelin hohdon lajit ovat:
1) timantinhohtoinen
2) lasihelmimäisenhohtoinen
3) helmiäisenhohtoinen
4) silkinhohtava

Varsinkin pidempien artikkelien taipumusta hajota kriittisten huomautusten vaikutuksesta nimitetään lohkeavuudeksi. Kielellinen rapautuminen lisää lohkeavuutta. Lohkeavuus on kullekin artikkelimuodolle ja aiheelle yksilöllinen ominaisuus. Ensykloepdia-artikkeleiden lohkeavuutta on kuutta eri astetta:

1) erittäin etevä
2) etevä
3) hyvä
4) selvä
5) epäselvä
6) merkityksetön

Kun tiedetään artikkelin lohkeavuus, voidaan valita oikea suuntaus ennen hiomista. Hyvästä lohkeavuudesta seuraa säännönmukaisesti helmiäishohtoisuus ja epäselvästä lasinhelmenhohtoisuus. Jos artikkeli on erittäin etevästi lohkeava, on varottava vahingoittamasta sitä hionnalla. Alemmat lohkeavuuden luokat ovat editoimalla parannettavissa, mahdollisesti jaettavissa useammiksi sekeämmiksi artikkeleiksi tai uudelleennimeämällä selkiytettävissä. Lohkeavuusluokitus "merkityksetön" tarkoittaa aina artikkelin poistamista käsikirjoituksesta.

Artikkeleissa, joissa ei ole lohkeavuusominaisuutta, on murrospinta. Murroksia on seuraavanlaisia:

1) simpukkamurros
2) epätasainen murros
3) sälöinen murros
4) vähäinen murros


Työstämättömän muuhun tarkoitukseen kirjoitetun tai löydetyn raakamateriaalin hyvä makroskooppinen tuntomerkki on morfologia eli kidejärjestelmä. Poeettinen aines esiintyy luonnossa ja elämänmuodoissa abstraktissa kidemuodossa. Kidehilasta eli abstrahoidun kiteen sisäisestä rakenteesta riippuvat artikkelin taiteelliset ominaisuudet.

Kide muodostuu nurkista, pinnoista ja särmistä, joiden suhteet toisiinsa nähden ovat vakiot. Tämä ominaisuus on yhteistä kaikille samantyyppisille kiteille. Tämän ulkoisen symmetrian määräävät sellaiset symmetriaelementit kuin kiertoakseli, symmetriatasot, symmetriakeskus ja kiertokuvastusakselit. Näiden symmetriayhdistelmä muodostaa 32 kideluokkaa. Nämä taas jakautuvat seitsemään kidejärjestelmään.

Artikkelin morfologinen muoto riippuu poeettisten kiteiden sisäisestä rakenteesta ja niiden alkuperästä. Muoto on tärkeä tekijä artikkelin laadun ja tyypin lisäksi sille, hiotaanko se vai siirretäänkö sellaisenaan käsikirjoitukseen. Vain ihanneolosuhteissa muodostuneet poeettiset kiteet abstrahoituvat säännöllisiksi. Yleisintä on, että löydetään epäsäännöllisiä yksittäiskappaleita tai niiden kasaumia eli juonteita. Joiltakin artikkeleilta puuttuu sisäinen rakenne kokonaan, ne ovat silloin amorfisia artikkeleita. Ensyklopediassa voi nähdä rakeisia, kompakteja, puikkomaisia, lehtimäisiä, pallomaisia, tippukivenkaltaisia tai kollodeista saostuneita artikkeleja ja artikkelijuonteita. Muodot noudattavat elävän todellisuuden systeemeistä vapaita muotoja.

Joskus poeettisten kiteiden kehittyminen (abstrahointi) on häiriintynyt tai ne ovat keränneet itseensä liikaa epäpuhtauksia ja sulkeumia, jolloin niistä on tullut sameanvärisiä ja läpinäkymättömiä. Joskus poikkeuksellisesti sameus voidaan hyväksyä tehokeinona, jonka tarkoitus on korostaa vastakohtansa läpinäkyvää hohtoa.

Artikkelit ovat keskimäärin kämmenkokoa, ja niiden painoarvo kasvaa suhteellisesti enemmän jos pituus ylittää keskimääräisen koon. Pidemmissä artikkeleissa on aina tutkittava lohkeavuutta.

Editoinnissa artikkeleille on kehitetty lukuisia eri hiontatyyppejä, jotka ovat erikoistuneet tietyn tyyppisten artikkelien ominaisuuksien korostamiseen. Timantinhotoisilla ylivoimaisesti suosituin hiontamuoto on briljantti, jonka viisteiden kulmat on suunniteltu tuomaan loisto ja värileikki esiin mahdollisimman hyvin. Läpinäkymättömät artikkelit tavallisesti pyöröhiotaan.

Eräiden artikkelimuotojen harvinaisuudesta johtuen niitä on pyritty jäljittelemään ja toistamaan. Puhtaasti metodisin poeettisin menetelmin on kyetty valmistamaan synteettisiä artikkeleita. Timanttia jäljittelemään on kehitetty useita erilaisia metodeita, joita on esitetty kirjallisuudessa (esim. Oulipo Compendium). Myös työ itsessään on tarjonnut paljon huomioita, joiden varaan on ollut mahdollista perustaa metodisuutta.

Artikkelien väärennökset ovat mahdollisia. Sellaisen voisi valmistaa lasista, jolloin ne erottuisivat helposti aidosta pienten ilmakupliensa perusteella.

Artikkelien esiintyminen, löytäminen ja tarvittaessa hienota tapahtuvat täysin erillisissä mielentiloissa.
Tapasin eilen myös ikäiseni henkilön, joka sanoi olevansa vapaa kaikista tietokoneista ja Internetistä. Nyt lasihelmipelaajalle tärkein on kysymys: miten väistää koulut? Sillä koulu on nykymaailmassa aina vain "koulu", eli Hessen ilmausta käyttäen, "valioiden" erottamisen ja tuhoamisen mekanismi. Edistyminen voi siis olla mahdolista vain väistämällä koulut, eli kulkemalla Gurdjieffin neljättä tietä. Tämä edellyttää selvästi Internetin mahdollistamaa riippumattomuutta "samanrakkaudesta" eli kuolujen varjosta. Heti seuraava kysymys on: miten väistää Internetin varjot ja niiden aiheuttama kenties vielä suurempi vahinko itse pääasialle, eli lasihelmipelitaidossa edistymiselle? Meidän "pedagogian maakuntamme" on hajautettu globaalisti, ja jokainen "magister ludi" on äärimmäsen vierauden ja satunnaisten olosuhteidensa vanki. Olennaista on se, miten "maakunta" kykenee kokoamaan joukkonsa ja tunnistautumaan virtuaalisesti.

Radio-ohjelma Hessen Lasihelmipelistä.

REVONTULIEN ÄÄNISTÄ

TKK:s siis nykyisen Aalto-yliopiston puhetekniikan professori Unto K. Laine on yli vuosikymmenen tutkinut väitettyjen revontulien äänteen mahdollista syntymekanismia. Asia on näköjään edelleen mysteeri, eli tieteellistä näyttöä syntymekanismista ei ole, vaikka tieteellinen näyttö äänten olemassaolosta alkaa olla varmaa.

Ainoa teoria, jota en ole kenenkään asiata kiinnostuneen kuullut lausuvan, on se, että äänet syntyvät ihmisen aivokuorella, kuuloalueella. Uskoisin, että Laine on pohtinut tätä ja hänellä on siihen jokin ehkä poissulkeva vastaus. Samalla tavalla äänitetyt äänet voivat syntyä äänityslaitteiden joidenkin osien välittämissä signaaleissa sähkömagneettisen kentän häiriöinä. Ehkä suhteellisen pitkä (sekuntiluokkaa) oleva viive joka on havaittu visuaalisen revontuli-ilmiön ja aditiivisen ilmiön välillä sulkee pois nämä mahdollisuudet. Kenties joku muu syy.

Yritin joskus itse mallintaa ja syntetisoida erilaisia luonnonääniä, kuten erikokoisia tunturipuroja jne. Kävimme Laineen kanssa joskus penkomassa Yle:n ääninauhastudiossa ja digitoimme nauhoilta kaikki meitä kiinnostaneet luonnonkohinat. Nykyisin Internetin Feesound- projektin myötä YLE:n arkistomateriaali tuntuu paitsi huonolaatuiselta myös rajoittuneelta.

16.12.2010

ENSYKLOPEDISET RYHMÄTYÖMETODIT

eivät voi olla, pitkäjännitteisyytensä takia, mahdollisia ennen internetaikakautta - kuin enintään joissain luostariolosuhteissa.

Ryhmätyömetodien etsimisen ja löytämisen lisäksi (ryhmäsubjektiivisuus = yksilösubjektiivisten estetiikkojen sulautuminen ryhmäsubjektiiviseksi estetiikaksi niin, että ryhmän sisältä se näyttää objektiiviselta, mutta ulkopuolelta subjektiiviselta).

Se, mikä tällaista työtapaa eniten haittaa on juuri "poliittinen", joka tunkeutuu rikkovana jaollisen estetiikan alueelle tai yrittää omia sen käyttöönsä. Jaollista laajassa mielessä ei ole polittinen vaan esteettisen alua. Kysymys on siitä, että poliittisesti (potentiaalisesti ja näkemyksellisesti) erilaiset ihmiset tekevät pitkäjänteistä ja syvää esteettisen tason yhteistyötä.

Erilaisuuden kunnioittaminen (eikä vain kunnioittaminen, vaan jossain määrin myös palvominen ja palveleminen) on aidon monikulttuurisuuden syvin perusta.

Ymmärrämme, että egoristiriitojen alue on myös syvällinen: haluamme etsiä yhteisen hyvän aluetta, puhtaan henkisen aluetta, egoristiriitojen ulkopuolelta.

Näen tämän erikoisen ja syvän paradoksaalisuuden myös voimana.

Kysymys on vieraudenrakastimisesta, toiseudenrakastamisesta, jossa samanrakastaminen on vain mitätön kuriositeetti.

Että poliittinen on mahdollista ylittää esteettisellä, moniäänisyydellä, joka on eräässä mielessä yksi ja kuitenkin monta, tietyllä alueella.

Ongelma joka heti seuraa on se, että poliittinen yrittää ylittää esteettisen. Tai tämä halutaan nähdä ja provosoida tällä tavalla, ainakin joistakin näkökulmista. Silloin jokin alhaisempi haluaa ja uhkaa rohmuta työn hedelmän välineekseen.

Tämän vastustaminen on kynnyskysymys: sille on oltava tuki jo itse estetiikassa, joka moniäänisyydessään kieltäytyy antautumasta välineeksi millekään egon projektille.

PARI KYSYMYSTÄ ITSELLE

1) Mitä asiaa todellisuudessa palvellaan?
2) Mitä asiaa uskotaan olevan palvelemassa?

Oma vastaukseni jälkimmäiseen: Uskon palvelevani totuutta ja Jumalaani.

Tämä asia (kirjoittamiseni) voi olla vain joko niin tai täysin päinvastoin.

Jos paljastuu, että asia on täysin päinvastoin kuin uskon, on häpeäni ja suruni suuri ja ansaittu.
Jos haluu saada on pakko antaa
vähintään katteeton lupaus.

>>

15.12.2010

Onko kapitalismissa tasa-arvoa ehkä mahdollisuus rikastua tai köyhtyä suhteettomasti, sukupuolesta, siviilisäädystä, seksuaalisesta suuntautumisesta, uskonnollisesta asenteesta, moraalista, maineesta, teoista, järjestä, kunniasta, sydämestä, sattumasta, rakkaudesta, salaliitosta, sielusta tai yhtään mistään riippumatta?
Kaikki täällä pyrkii tasa-arvoon, paitsi raha.

14.12.2010

Hyökkäys on kritiikkiä, kuvitteellinen hyökkäys itsekritiikkiä. Asian luonne riippuu siitä, mitä katsoo kuuluvaksi itseensä.

WIKILEAKS

on minusta alusta asti haiskahtanut siltä, että julkisuuteen vuotaan kyllä "salaisia" asiakirjoja, mutta ei salaisia asiakirjoja. Joku muukin on tullut näköjään ajatelleeksi samaa. Viittaan edelliseen, toisinajattelijan paradoksiin. Tämä on ennakkoluulo tai aavistus, en ole tarkemmin perehtynyt asiaan.

TOISINAJATTELIJAN PARADOKSI

globaalissa imperialismissa on siis tämä: jos hän tietää jotakin ja samalla puhuu totta (on todistaja: on siis todellinen voideltu), hän ei ole kauaa elossa.
Toisinajattelija, joka jatkaa elämää, ei joko tiedä tai ei puhu totta.
(Ilmestyskirja 11:7-12)

13.12.2010

TUKHOLMAN ÄSKETTÄISET ISKUT

Jos haluatte lukea jotakin todella absurdia ja täydellisimmän mahdollisen järjettömyyden rajalle menevää, lukekaa ihmeessä kirkkoherra Juha Molarin julkinen vastine hänelle osoitettuihin kanteluihin. Asioiden mielipuolisuus on nyt - Tukholmassa tapahtuneenkin valossa - kyllä kiistattomasti enemmän ympäröivän todellisuuden kuin sitä todistavan ja selvittelevän Molarin syytä.

Molarin laajaan raporttiinsa liittämät ruutukaappaukset varmasti vaikuttavat ns. "järkevän ihmisen" mielestä teekkarihuumorilta. Mutta itsemurhapommi ei kuulu teekkarihuumoriin. Itsemurhaisku on lisäksi asia, jota on vaikea lavastaa: on hyvin vaikea osoittaa, että itsemurhaisku olisi merkitykseltään jotakin muuta kuin aitoa uskonnollista fanaattisuutta. Tukholman pommimiehellä oli suora yhteys asioihin ja henkilöihin, joiden kanssa Molari painii työnsä puolesta.

En osaa kommentoida asiaa mitenkään muuten kuin toteamalla, että oikein kenelläkään ei luulisi enää olevan varaa suhtautua näihin asioihin täysin välinpitämättömästi.

KIRJALLISUUDENHISTORIASTAMME

Mainitaanko Herman Hessen muuten loistavassa Lasihelmipelissä tai vaikka Thomas Mertonin päiväkirjoissa kertaakaan sana "nainen" tai "seksuaalisuus" (en voi nyt varmuudella tarkistaa asiaa, koska en löydä teosten sähköisiä versioita)?
En ole huomannut.

Eikö tämä meistä internetaikakauden ihmisistä - joiden todellisuudentaju tästä planeetasta, ihmisyyden ja historian luonteesta yleensä on liioittelematta ainakin miljoonakertaista verrattuna näihin edellisen aikakauden olentoihin verrattuna - ole kummallista?

Kyllä. Niin keskeiset asiat kuin nainen tai seksuaalisuus eivät keneltäkään elävältä olennolta voi unohtua vahingossa. Siispä on pääteltävä, että keskeisten aiheiden välttelyyn, mikäli sellaista kirjallisuuden historiassa tapaamme (...ja tapaamme usein), on aina jokin hyvä ja täsmällinen syy.

Sitä kutsutaan siveydeksi, mutta sanoisin, että oikea nimi sille olisi paljon useammin homoseksuaalisuus. Esimerkiksi Hessen Lasihelmipelin loppukohtausta (jossa virastaan eronnut Knecht tapaa nuoren Tito Designorin vuoristojärven rannalla) arkkityyppisempää narsistispohjaisen homoseksuaalisen rakkauden kuvausta on vaikea edes kuvitella. Pohjimmiltaan Hesse näyttää sitoutuneen porvarillisuuteen ja sen luoman narsismin rakenteisiin tavalla, joka ei voi olla johtamatta homoseksuaalisiin normikäytäntöihin. Vaikka tuota kaikkea luostari-ihannointia ja hierarkista kuolumestariasennetta ihmeteltävällä itsepetoksella ja naamiointikyvyllä miten kaunisteltaisiinkin, ja siihen miltei aidosti uskottaisiinkin, pakotietä sieltä suunnalta tuskin kuitenkaan eurooppalaisen kulttuurin umpikujalle löytyy.

Juuri tästä syystä, suuremman rehellisyytensä takia, markiisi de Sade tuntuu -- puhuessaan asioista niiden oikeilla nimillä eikä pelkillä symboleilla -- joskun niin raikkaan riemastuttavalta johonkin Rousseauhun verrattuna; tai Leo Tolstoi -- tästä aiheesta parempien ja tarkempien tietojensa takia -- Dostojevskiin verrattuna.

Mutta useinhan me emme toki ole siinä tilassa, että haluaisimme kuulla naisista, enempää kuin hetero- tai homoseksuaalisuudesta, yhtään mitään.


***

Korjaus 19.12.2010

Hessen Lasihelmipelissä mainitaan sana "nainen" esimmäisen kerran suomennoksen (Kirjayhtymä, 1972) sivulla 299, jolloin asia otetaankin esille juuri tuossa valossa, jota ylempänä selitin.

12.12.2010

VALMIINALÖYDETTYJÄ RUNOTEOKSIA

Elma Kotila: Raanukuvasto, 1978.
Pentti Lempiäinen: Hautajaiset, 1995.
toisen sukupolven maahanmuuttajaurpo
toisen sukupolven filmitähti
toisen sukupolven köyhyysloukkulainen
toisen sukupolven palovaroitin
toisen sukupolven pornotähti
toisen sukupolven biopolttoaine
toisen sukupolven lasinpuhaltaja
toisen sukupolven laastari

8.12.2010

TOIMINTATAPOJEN SÄILYVYYS -PERIAATE

Usko oikeiston tiettyjen toimitatapojen säilyvyyteen on vähintään yhtä sitkeä kuin usko vasemmiston tiettyjen toimintatapojen säilyvyyteen.

Mutta voivatko toimintatavat edes teoriassa säilyä täysin samoina maailmassa, jossa toimintaedellytykset muuttuvat radikaalisti joka hetki?

Vaikka ihminen ei muuttuisi lainkaan? Vaikka ihminen muuttuisi samassa suhteessa huonommaksi?

7.12.2010

SIRKUSTEMPPUKAMMO

Henkilön tai -eläimen kyvyttömyys opetella minkäänlaisia sirkustemppuja. Hyvin lähellä tiedonpelkoa, nolitsifobiaa. Sirkuspahoinvointi, kyvyttömyys katsella hämmästyttäviä sirkusesityksiä tai kuunnella yleisön niille antamia fanaattisia suosionosoituksia. > kateus > tiedon pelko

SIRKUSTEMPPULAKKO

kun sirkustaiteilija tai -eläin kieltäytyy jostakin syystä opettelemasta uutta vaadittua temppua tai esittämästä enää edes vanhaa. > jäykkä akrobaatti > ruuvitaltta
(s[i)r]vistys

5.12.2010

TIKANMÄKI SUHTEENI



Anssi Tikanmäki on kuulunut suuren ihailuni piiriin aina Mika Kaurismäen elokuvan Arvottomat näkemisen ja "Tikanmäen Finlandian" kuulemisen jälkeen. Näin tuon uskomattoman hienon elokuvan ensikertaa Pietarissa. Tikanmäki kertoon (uuden HS Nyt-liitteen haastattelussa) että hänen ensimmäisen rock-bändinsä nimi oli Luftwaffe ja esimerkiksi kitarat olivat itsetehtyjä. Kotitausta oli "kansallisromanttinen". Sattumalta samat pätevät itseeni. Tässä meidän Luftwaffea vuodelta 1991. Aikaisemmin olimme olleet Stonen lämppääjiä Riihimäen urheilutalolla. Anssi Tikanmäki sanoo juuri nyt tekevänsä yhteistyötä Stonen silloisen kitaristin Roope Latvalan kanssa.

Noiden Luftwaffe-aikojen jäkeen soitimme (minä, basisti ja rumpali) sitten Mahavishnu Orchestra -vaikutteisessa, Brahmen -nimisessä yhtyeessä, johon uutena jäsenenä tuli kosketinsoittaja - tai oikeammin me tulimme uusina jäseninä tähän hänen bändiinsä, vaikka nimi Brahmen muodostettiin yhdessä. Varmaankin Tikanmäen Maisemakuvia Suomesta tuli jo silloin sivukorvalla kuultua, koska kosketinsoittaja, jonka luona treenasimme, ja jolla oli vinyylinä kaikki mahdollinen, oli kai jo silloin suuri Tikanmäki-fani (ainakin hän on sitä nyt).

Tämän kosketinsoittajan nykyinen hieno bändi on nimeltään Wäinö Lakki, jonka nuori laulusolisti Minttu Tervaharju on minusta jonkinlainen uusi Maarit Hurmerinta. Wäinö Lakin esikoislevyn Onnela on julkaissut yllättävästi Rosebud-books. Wäinö Lakista löytyy mietteitä esimerkiksi täältä. Wäinö Lakin levylle on päätynyt pari täysin uutta sovistusta noistakin (kosketinsoittajan säveltämistä) kappaleista, joita voi kuulla noista audiomerkinnöistäni. Anssi Tikanmäkikin kuulemma diggaa Wäinö Lakkia.

Noihin aikoihin, 1990-luvun alussa olin autistinen kitaransoittaja, joka pystyi keskittymään soittoon kahdeksan tuntia keskeytyksettä. Parin neljän tunnin improvisaatio ja sävellystyö olivat joka iltainen normitila. En matkustanut yöksi pois kotoa ilman (pari, ainoat joilla soitan edelleen, olen itse tehnyt) kitaroita. Armeijassa sitten vuonna 1993, kun toiset alokkaat menivät kasarmilla päiväohjelmasta rättiväsyneinä nukkumaan (kello 22, herätys klo 6.00) itse kiipesin kitaran kanssa joka ilta kasarmin vintille vähintään pariksi tunniksi. Itselleni soitin, vain pysyäkseni järjissäni (alokasaika pitkine marsseineen oli tosin helpointa, vähiten henkisesti rasittavinta, aikaa armeijassa... alku on aina kevyt ja reipas ulkoilu sanomattoman mukavaa).

Puolen vuoden kuluttua en enää mennyt "vintille" ja sitä alettiin ihmetellä. Parin viikon päästä olinkin sitten jo Tilkassa "hullujenhuoneella". Se henkinen painostus jota olin saanut jonkinlaisen ovelan tehojoukkueen taholta kokea oli (suhteellisesti) vertaansa vailla, oma ylpeyteni oli puolijumalan tasolla, temppelini kasarmin ulkopuolella ja kukkopoikamainen täydellinen tietämättömyyteni maailmaa ja ihmispsykologiaa koskevista tosiasioista autististin luokkaa. Äärimmäinen ylpeys (perustaansa osoittamaan kykenemätön ylpeys on hengenvaarallinen kenelle tahansa yleensä aina, mutta viimeistään silloin kun joutuu eroon temppeleistään) yhdistettynä melko taidokkaaseen kiusaamiseen johti katastrofiin, jollaisesta vain harvat olivat osanneet ennalta varoittaa (eräs henkilö kuitenkin oli varoittanut... hänelle olin vain nauranut). Kysymys oli monien vuosien vakavasta masennustilasta (ei psykoosista). Ei varmaankaan ole vähäteltyä sanoa, että murruin ihmisenä täydellisesti. Minua ei "miesten koulun" jälkeen tunnistanut kukaan minut tuntenut samaksi ihmiseksi. Ei tyttöystävä, ei parhaat ystävät, ei sisko, eikä edes omat vanhemmat. Minua pidettiin - tavallaan aivan oikein - maailmalta kuolleena ja poismenneenä. Suru siitä meni toisilla ohi yllättävän nopeasti ja nuo lähimmät unohtivat muutamassa vuodessa sen, kuka olin joskus ollut. Mutta itse en ole unohtanut. Kaikki on jossakin tallessa (ehkä morfogeneettisissä kentissä, morfisessa kausaatiossa... tai "jossakin hyvin syvällä, uponneen laivan hylyssä, meren pohjassa").

Tilanteen yllättävyyttä ja tehoa lisäsi se, että olin koulussa hyvin sosiaalinen ja mielestäni kaikki olivat kavereitani ekalta luokalta alkaen. En koskaan muista kokeneeni koulussa kiusaamista, jotain ehkä ihan kevyttä normaalia vanhempien oppilaiden taholta harvoin tulevaa lukuunottamatta. Minulla ei ollut ennen 20 ikävuotta kokemusta kiusaamisesta tai kiusatuksi tulemisesta. Toisaalta osasin kolussa suvereenisti vain matematiikkaa, kaikki muu jäi jotenkin etäiseksi ja käsittämättömäksi, hieman hankaliksi ja sekaviksi politiikan läpitunkemiksi ihmisten asioiksi (joita tietenkin halveksin... politiikka on minulle kuin laatuviini spurgulle... en saa siitä mitään nautintoa irti). Aavistin joitakin ongelmia, joita en silloin halunnut lähestyä ja pakenin täydellä voimalla musiikkifantasioihini (joka sekin sitten otettiin minulta pois kuin vesipyssy lapsen kädestä).

Ja sit mentiin:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com