28.10.2010

MEDITAATIO

Kaikilla sairauksilla on eräänlainen idea ja perusajatus, johin päätyminen tuon sairauden aiheuttaa (olettaen että kaikki fyysiset ja ei tapaturmaiset sairaudet ovat ihmismielen omaa tuotetta). Tästä seuraa se, että filosofia on ilmeisesti, kohdistuessaan rajoituksetta koko olevaan, joissain tapauksissa erittäin terveydelle haitallista. Terveydelle hyodyllinen filosofia on itse asiassa häviävän pieni alue mahdollisen ajattelun alueessa. Tämän ymmärtäminen on joogan ja meditaation alku. Täysin vapaa ajattelu ilman meditaatiota ja kontemplaatiota on välittomästi yksilon terveydelle tuhoisaa.

25.10.2010

Heräsin juuri mielenkiintoisesti lähes fotorealistisen tarkasti todellista tilannettani vastaavaan ei-allegoriseen uneen. En muista ennen nähneeni unta, joka suoraan ja tarkan yksityiskohtaisesti oikeilla henkilöillä kommentoisia tapahtunutta tai tapahtuvaa tositilannetta.

22.10.2010

SÄÄRIPÄIVÄKIRJA

Hiilenkosteat sääret. Kahden safiirin sääret: etiopialaisen pantterin säären muoto kimmoisuus ja vääntövarren pituus edustaa yhtä lailla liikkeen dynamiikkaa, jonka ylläpitokustannukset vertautuvat Lincoln Cabrioletin ylläpitokustannuksiin öljykriisin aikana. Sillä älkää edes unissanne luulko että tämä olisi jotain Katariina Suurta - joka kuoli naidessaan libyalaisten hevosoriiden kanssa - vähemmän hillitön. Voin sanoa sen, että ne ovat hyvin kauniit aikuisen täyteläiset seitinohuisiin himmeästi kiiltäviin sukkiin pujotetut sääret. Katselimme siinä toisiamme pitkään sanomatta sanaakaan. Sääret olivat niin pitkät, että hän suorastaan käveli jonottavien ihmisten yli. Kivekset raksahtelevat kuin juustosuikerot piikkikorkojen alla. Totta totisesti tähän bubtsibumjärkeen ei ole luottamista enempää kuin tunteeseen, eikä tunteeseen enempää kuin satunnaislukugeneraattoriin, joka laskee yönmustalle olennolle sääret, reidet, takapuolen, ja rinnat! Se tulee olemaan todellinen kompuroinnin, epäaikaisuuden, pointillistisen sattumamusiikin harmaanimeläksi snautseriksi pysäyttävä näytös. Jonkinlainen tautologiasta ja kuolleesta toistosta kokoonpantu käsitetaideteos, jota kutsutaan elämäksi hedelmällisyyshoitojen ja kloonauksen varassa. Sääret, perse, rinnat, koko vartalon ylikorostunut aistillisuuden toteemi, vastakohtien fantastinen kaariaihedynamiikka. Ja kohta hiukset kasvavat enää millimetrin vuodessa, sääret ovat täynnä tupakalla poltettuja märkiviä haavoja.

21.10.2010

RAUHA

Minun on vain oltava sisäisessä rauhan tilassa, täysin rauhassa. Mutta ei vivahteellakaan teeskennellä, etten tuntisi kaikkein äärimmäisintä rauhattomuutta, kaikkia rauhattomuuden järjellisiä ja järjettömiä perusteita, täydellisesti ja läpikotaisin. Kuunkiertoa seuraavaa skitsofrenian oireistoa, sen mekaanista (ei-psykologista) totuutta. Mystikko on elävistä luontokappaleista alimmainen: siksi ilmeeni ei ole itsetietoinen, siinä ei ole ulkopuolelle tai yläpuolelle asettuvan, maailmaa ymmärtävän itsetietoista hymyä. Siinä on ripaus kauhua ja pieni jännite joka voi minä hetkenä hyvänsä muuttaa rauhan teeskennellyksi. 

Järjetöntä on rauhani ilman ainoatakaan syytä olla rauhassa, ilman vakaata uskoa, että kaikki on korkeamman kädessä. Ilman ymmärrystä, miten se voisi olla. Ilman todisteita ja tietoa. Ilman mitään uskonhorisonttia, tietämättömyyden luomaa porsaanreikää, joka kaikilla muilla mystikoilla aiempina vuosisatoina oli rikkautenaan ja turvanaan. Tilanteeni on epäreilu ja kohtuuton, kaikkeen koskaan olleeseen tietoiseen elämään verrattuna. Lopullinen luonnontieto (säieteorian tai vastaavan matemaattiset ratkaisut) on vain ehkä hieman älyllisten kykyjeni ulottumattomissa, tai sitten hyvin kaukana. Olla rauhassa ehdottoman järjettömästi, ehdottomasti järkeä vastaan. Sulkea mieli kuunkiertoa seuraavalta skitsofrenian ei-psykologiselta oireistolta.

En voi myöskään sortua uskomaan, että maailma auttamatta tuhoutuu, että mitään ei voisi tehdä. Se olisi jo perusta. Hyvin pelottavan logiikan perusta. Sille perustalle voisi rakentaa hillittömimmän välinpitämättömyyden, pahuuden ja nihilismin. Mitään ei voi tehdä - ja paljon voi tehdä. Se ei auta mitään - ja se auttaa vähän. Pahimman voi yrittää välttää - tai ei voi. Kaikki on korkeamman kädessä - tai ei ole. Ihmeitä tulee tapahtumaan ja ne tulevat pelastamaan minut ja meidät - tai eivät tule. Näin on tarkoitettu - tai ei ole. Tämä on suuri eläinkoe - tai ei ole. Tämä on ainutlaatuista - tai ei ole. Uskon kauneuteen, jolla on merkitys - tai ei ole. Kaikki päättyy - tai ei pääty. Maankaltaista tai kauniimpaa, valppaampaa, intohimoisempaa elämää on avaruudessa loputtomasti - tai ei ole. Sieluni jatkaa kun ruumis kuolee - tai ei jatka.

KIRJAILIJA

Hillittömän palkintoarpajaisvimman lopputuloksena meillä on paljon kirjailijoita, joita sanotaan kirjailijoiksi poliittisen, ei esteettisen, kriteerin perusteella. Onko meidän todellakin kutsuttava kirjailijaksi henkilöitä, joiden koko tuotannosta, julkaistusta tai julkaisemattomasta, ei löydy ainoatakaan sielua virkistävää (tai edes uuvuttamatonta) riviä?
Samanmittakaavaiset ja -kokoiset, sättivät toisiaan. Erimittakaavaiset ja -kokoiset harvemmin edes huomaavat tai kommentoivat.

S/M-PORNON KUVASTO

Saksalaisen sadomasokistisen pornon kuvasto täyttää koko länsimaisen nykytodellisuuden lastenkirjoista ja katukuvasta, mainoksista ja vasemmistoilmaisjakelulehdistä, koulukirjoista maalaustaiteeseen, oikeistolaisesta ajattelun kuvastosta puhumattakaan. S/M-pornossa leikitään sitä, mikä kapitalismissa eletään todeksi.

Todellisuuteen tuotu S/M-kuvasto ilmentää tietoisuutta todellisuuden luonteesta, poliittisten tekojen ja asioiden todellisista sisällöistä. Sitä mitä kaikki jo vastaväitteittä elävät todeksi, päätettynä maailmanjärjestyksenä, ei kukaan enää pysty sisältä käsin kritisoimaan: sillä saa vain "vasemmistolaiset" ja "viherpiipertäjät" kimppuunsa.

Näin äärimmäisessä todellisuudessa on vielä äärimmäisempi ajattelu vaikeaa. Jostakin puolueettomasta näkökulmasta ääriajattelua olisi meneminen tämän virran mukana. Kaikki ajattelu ja teot, kaikki mikä haittaa tätä prosessia etsiäkseen tasapainoa (esimerkiksi Linkolan ajattelu) olisi vähemmän äärimmäistä. Se halutaan rinnastaa terrorismiin: hulluja yhtä kaikki, vastaanräpiköijät. 

Eurooppalaisen liberaalin vasemmistolaisen ajattelun rooli on fasismin epäsymmetrisen joukkuetoverin rooli: näennäisvastustaja ja raskaansarjan junailun edistäjä. Hyvin palkattu hyödyllinen "idiootti" (vrt. Suvi-Anne Siimes). Annetaan asioiden mennä... siis odotetaan fureriä, joka tulee ja pelastaa: uskaltaa taas kertoa kovat oikeistolaiset "totuudet" (joihin ns. eurooppalainen liberaali aina pohjimiltaa uskoo vaikka näytelee taitavasti nihilistiä).

Eli logiikka oli siis tämä: viedään ensin asiat johonkin turmiolliseen suuntaan ja torjutaan vastaväitteet älyllisesti. Pelataan vaikka Deleuze-Guattaria, eli sopimuksenvaraista ymmärryksen esittämistä älyllisen kakofonian ja mielettömyyden hirmumyrskyssä. Odotetaan, että prosessi kehittyy riittävän pitkälle, niin että tyhmimmätkin tajuavat sen tuhoisuuden. Sitten vaihdetaankin naamiota ja esitetään vaihtoehto: tyrannia ja sota.

**

Tätä mainiota artikkelia kannattaa pohtia olevaa todellisuudentilaa vasten.

"Rousseaun mukaan ihmiseltä puuttuu siis vapaimmassa olomuodossaan kieli, sanat, puhe ja kommunikointi. Ihmisen elämä on pelkkää olemista, olemista sinänsä, ja tämä ihmisen korkein tila tarkoittaa samaa kuin ajattelu ilman sanoja. Tätä samaa filosofin kokemusta ikuisuudesta, "pysyvästä nykyhetkestä" (nunc stans), on aiemmin kuvannut Platon sanoilla arrheton ("sanomaton") ja Aristoteles termillä aneu logou ("ilman sanaa")."

ROTU, LUOKKA, SIELU

Rodut syntyvät keinotekoisista rajauksista. Lajeja on monta, koirarotuja on monta, mutta on vain yksi susi (susikannan ykseys ja vahvuus riippuu täysin niiden keskinäisestä globaalista verenvaihdosta).

Onko vain yksi ihminen? Vai onko näennäisistä roduista ja rotupiirteistä riippumattomia sielunlajeja kaksi tai usemapia? Sielu on merkitsevämpi tekijä kuin rotu tai luokka. Sielunlaatu on todellinen jakoperuste.

Sielunlaadulle ei ole rodullista, luokkaan liittyvää, sosiaalisiin tai luononolosuhteisiin liittyvää, terveyteen liittyvää tai kehonrakenteeseen liittyvää perustetta. Sielunlaatu on kuin tietokoneohjelma: sen perustoiminnot ovat riippumattomia koneesta jolla sitä ajetaan. Mutta toiminnassa voi kyllä ilmetä ongelmia tai eritasoista sujuvuutta, koneesta riippuen. Samalla tavalla kuin tietokoneohjelmasta ei voi päästä perille pelkkää konetta tutkimalla, ei myöskään sielunlaatua voi selvittää pelkästään ihmisen rakenneominaisuuksilla.

Ihmisen geneettiselle perimälle olennaista on vain veren sekoittuminen, ei mikään muu. Kansanterveys ei perustu mihinkään muuhun kuin keinotekoisten rajojen poistamiseen (mutta järkeä saa käyttää ja omaa etuaan ajatella siinä, mistä kenotekoiset rajat ensimmäiseksi kannattaa poistaa).

Ikuisuuden näkökulmasta ei ole olemassa mitään kansanluokkia, enempää kuin mitään ihmisrotuja, on vain sielunluokkia. On joko yksi täydellinen (ihmis)sielunmuoto, ja sen enemmän tai vähemmän täydellisiä asteita (ihminen kaiken mittana). Tai sitten on useampia sekoittumattomia, erilaisella loogisella pohjalla lepääviä, (ihmis)sielunmuotoja (ajatellaan vaikka kristallisoitunutta natsin tai mustalaisen sielua). Edellinen ajatus on epäilemättä klassisempi, mutta en tiedä onko se tosi. En tiedä miten tämän asian voisi selvittää.

Jos pitää valita kahdesta näennäisyydestä rotu tai luokka, sanon luokka.

20.10.2010

"And that can be achieved by the man who can lie most artfully, most infamously; and in the last resort he is not the German, he is, in Schopenhauer's words, 'the great master in the art of lying' - the Jew."

"THERE ARE NO SUCH THINGS AS CLASSES: THEY CANNOT BE."

>>

19.10.2010

TASAINEN LAATU

on kallista. Vain kuplista ja huijauksista maksetaan hillittömiä hintoja. Paras on aina ilmaista ja ihmisten hylkäämää.
Suurimpia päivittäisi ihmetyksen aiheita itselleni on oman sivistymättömyyteni uudistuva toteaminen.

II Mooseksen kirjasta (20.25-26) vähemmän toisteltuja käskyjä, mm:

Talttaa ja koko kuvanveistotaidetta vastaan: kiven epäpyhittäminen:"Mutta jos teette minulle kivialttarin, älkää tehkö sitä hakatuista kivistä, sillä jos käsittelette kiveä teräaseella, teette sen epäpyhäksi."





Kaikkia keinotekoisia, ihmisten ihmisille valmistamia portaita, epäpyhiä jalansioja ja luonnottomia ponnisteluja vastaan: "Älkääkä tehkö minun alttarilleni portaita, ettei niitä noustessanne häpynne paljastuisi."

"Näin Jumala puhui Moosekselle tumman pilven sisältä."
̤ھ½£
ºPÛ^æôç
ËOÖ:’:Ô;
§<¯aYÕ

Ø:`Gßkxm·
9PYÈ[ag

GΰinoÖ/<
¡

â³ A$>"f3°
£\&ȾTº
I S
ÌõR«º¾Çô

MOTIVAATIO

Venäjässä on muuten кнут или пряник, eli miehiset nautinnot piiska ja pipari. Suomen keppi ja porkkana, dildo ja dildo (kaksipäinen dildo?), tulee ehkä englannin carrot and stickistä. Vertauskuva on uudehko: "The earliest citation of this expression recorded by the Supplement to the Oxford English Dictionary is to The Economist magazine in the December 11, 1948, issue."

LAHJOTTAVUUS

Huoran ammatti on maailman vanhin. Myöskään (valuuttakurssiin suhteutettu) hinta ei ole muuttunut. Jos tuntihinta lasketaan, tulee huorasta vaimona kallis. Hinta ja veloistus voidaan laskea myös jälkikäteen, omaisuudenjaon yhteydessä. Mutta on olemassa tiettyjä hyvin elegantteja ja varsinkin kypsempiä naisia hyvinpukevia lahjoja, joiden antamisen jälkeen, ei rahasta tarvitse puhua.

NORMAALIN MIEHEN ROOLI PORNOSSA

Pornossa puhuu parru ja perse. Pornon hieroglyfia on kapitalismin esityskieli. Näillä tuotantomäärillä myös normaalisiittimisellä miehellä on pornossa rooli. Lutkat naivat häntä valtavilla tekoparruillaan. Normaalisiittiminen mies saa ejakuloida ja tyydyttää itseään, muttei saa tulla kosketetuksi siittimen tai kivesten alueelle. Siittimen koko ei ole työllistymisen este, vaan ideologia: kommunistia ei porno kaipaa. > pornotähden valonhetki > fasismi

KÄÄPIÖN KÄYTTÖ

historiallisesti klovnina ja uteliaana keksijänä, nykyisin pornoteollisuudessa.

PORNOTUTKIMUKSEN TAUOLLA

kannattaa lukea trappistimunkki Thomas Mertonin laajan kirjallisen tuotannon lyhyt viimeinen kappale: matkan loppu.

VARIKSET LATVASSA

Siperianpihdan erinomaisuus ei piile puuaineksen laadussa, joka on sahatavaraksi, arkin rakennusaineeksi haurasta ja lahoaltista. Sellun ja paperin valmistukseen se jotenkin kelpaa. Latvus vaurioituu usein, tavallisimmin joko varislinnun laskeutuessa hauraalle latvakerkälle, tai lumivaurion takia. Tuloksena on mutkainen ja poikaoksainen runko. Siperianpihdan "heikkous" johtuu sen kyvystä kestää hirvittäviä sääolosuhteiden vaihteluita. Heikko puuaines on helposti manipuloitavaa, siitä voi veistää vaikka joulukoristeita. Elävänä se on koristeellinen muusapuu, joka tarjoaa aihioita filosofisille pohdinnoille ja jonka juureen voi väsynyt omakotiasuja torkahtaa näkemään kuvia uniajasta.

KONKURSSI

liike-elämässä susi, joka puhdistaa luonnon sairaasta ja elinkelvottomasta. Jokainen menestyvä yrittäjä on loputtoman taikauskoinen, kirousta pelkääväinen. Mikä tahansa yritys voidaan kirota, minkä seurauksena on konkurssi, hyvin nopeasti.

EREHTYÄ PLANEETASTA

Planeetastaerehtymistä on kahta lajia: erehtyä pitämään eetteriolosuhteita todellista väkevämpinä (jolloin ne kenties voitaisiin mitata) tai todellista heikompina (jolloin mittaus ei tule onnistumaan). Me emme tiedä. Siksi vielä yritämme luonnontieteellistä ratkaisua säieteorian parissa.

Luultavasti kukaan, joka ei tunne maailmanpornossa 2010 tapahtuneita uusia kehityskäänteitä, ei voi ymmärtää maailmanuskontojen suosion perustaa ja kasvua.

Uskonnosta ei voi eikä pidä keskustella sellaisten ("maallikkojen") kanssa, joka ei tunne ihmisyyden ydintä, eli toisaalta pornon ja toisaalta sodan uusimpia käytäntöjä.

Henkilö, joka ihmettelee uskonto ja uskonnollisuutta, erehtyy planeetasta. Hänen sielunsa kuvittelee olevansa jossakin muualla kuin on. Hän ei tunne edes tämän planeetan kirjoitettua historiaa (joka on tietysti osaksi planeetasta erehtyneiden tuotetta).

Tiedonvälityksteknologian kehittymisen myötä meidän sieluillamme on yhä pienemmät mahdollisuudet erehtyä planeetasta.

VENHENTUNUT PORNO

Vanhan malliset pornotähdet eivät tulisi hyväksytyiksi enää laatustudiojen tuotantoon. Porno on ihmislajin henkisen toiminnan alueista ainoa, joka ei vielä ole pysähtynyt. Siksi myös kehoilta, joita porno kuluttaa, vaaditaan kaiken aikaa yhä ihmeellisempiä ominaisuuksia. Sensuaalisuus, joka oli 70-80-luvun saksalaisen pornon tärkeä piirre, on kokonaan jäänyt pois. Vanhentunut porno kerää myös uutta harrastajakuntaa, kuten vanhat amerikanraudat, joita harrastajat perustelevat tunteella ja persoonallisuudella.

YLIVOIMA

ylivoimaiselle hyökkääjälle tai psykopaatille sota on aina ennen muuta esteettinen värielämäys. Ylivoima tekee taistelusta taidetta (Damien Hirst, John Irving), mutta kestävimmät taiteelliset tulokset on toistaiseksi saavutettu alivoimalla, toisinajattelulla, sissisodalla, terrorilla. Palestiinalaisella nälkätaiteilijalla ei ole varaa fosforipommeihin. Ylivoimainen voi tehdä taiteestaan kestävää asettumalla alivoimaisen asemaan. > sota värielämyksenä

KOSTON TYÖKALUT

valmistetaan kärsittyä vahinkoa hyväksikäyttäen Esimerkiksi USS New York -sotalaivan keulaan on upotettu 7,5 tonnia terästä, joka on peräisin vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskuissa tuhoutuneista kaksoistorneista.

18.10.2010

Siirryin nukkumaan kovalle lattialle. Kehoni ei enää kestä pehmeitä vuoteita. Nukuin joskus kymmenen vuotta sitten talven lattialla. En muistanut miten hyvää se teki. Paastoan käytännössä joka arkipäivä. Käytännön syistä: kaupungissa ei useinkaan keksi mitä haluaisi syödä. Asian pohtiminen käy yhä ylivoimaisemmaksi. Rukouksen on oltava miltei yhtäjaksoista, muuten ei sydän kestä. Yritän kaiken aikaa etsiä varjoa, unta ja unohdusta, olla ajattelematta mitään. Onnistun katastrofaalisen huonosti. Tavallisen päivän mittaan en yleensä keskustele kenenkään kanssa kasvokkain. Janoan joka hetki hillittömästi elämää. Olen ihmisten ympäröimä.
Salaliitto (se aito ja oikea) pelastaa meidät salaliitolta (kuvitteelliselta).

Eikö se mennyt juuri näin myös 1930-luvulla?
KOIRASUSI, pelkästään mielikuvaravinnolla elävä susi, jonka reviiri on talutushihnan säde, ja joka joskus vierailee luonnossa kokien pakahduttavaa vapaudenkaipuuta.

KOIRAKAMMO, susifiilin kammo koiran älykkyyttä, tottelevaisuutta ja vapauden rajoitteita kohtaan, susifoobin kammo myös susikoiria kohtaan.
Ei kannata pyrkiä maailman parhaaksi vaan maailmanhistorian parhaaksi. On vaikea sanoa, olemmeko elämäntaiteessa korkeampia kuin Pohjois-Korea, USA tai Uganda, mutta on helppo sanoa olemmeko korkeampia kuin Italian renesanssi, Klassinen kiinalainen kulttuuri tai antiikin Kreikan tragediataide.

16.10.2010

LUMOUS JA SUDET

Axel Emil Ingmanin poikakirjoissa on kaksi huomionarvoista asia, joita ei Suomen myöhemmässä poikakirjallisuudessa tavata: lumous ja sudet.

Suomen susikanta 1880: 10 000, 1960: 0, 2010: 300.

Saksan susikanta 1960: 0.
Englannin susikanta 1960: 0.
Ranskan susikanta 1960: 0.
Espanjan susikanta 1960: 0.
Itävallan susikanta 1960: 0.

Venäjän susikanta 1880: 300 000.
Venäjän susikanta 2010: 30 000.
Avaruusolentojen taktiikka: tehdä ihmisvalepuvussa järkyttävimpiä mahdollisia kauheuksia ja sitten väittää, että ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia kuin he itse. Ihmiset tuntevat itsensä niin huonosti, että he uskovat tämän.

Avaruusolentojen kehitys ei perustu minkään luonnon valintaan vaan luonnottomuuden valintaan. Avaruusharhailijoilla ei ole luontoa, on vain luonnottomuutta.

Ehkä Kristuksen vuorisaarnan mystisen neljännen käskyn "Älä vastusta pahaa" sisältö on se, että pahaa ei pidä vastustaa sodanjulistuksella (sodan julistus terrorismia vastaan jne.). Sillä pahalla on kuoleman, epätiedon ja valheiden äärettömyydet puolellaan. Ja hyvällä on puolellaan vain äärellinen elämä ja tietoisuus, jossa siinäkin on piilossa pahan agentti. Paha on siis äärettömän ylivoimainen. Pahaa voi rajoittaa vain luoja-Jumala, niin tahtoessaan. Systemaattisen susien hävittämisen päätteeksi viimeinen susi Saksasta ammuttiin lähellä Hoyerswerdan kaupunkia vuonna 1904. Koirien jumala oli kuollut.

HÄMMÄSTYTTÄVÄ

Jim-kaksoset ovat erotetut toisistaan neljän viikon iässä ja yhdistetyt kolmekymmenenyhdeksän ikäisinä. Kummankin nimi on Jim, kumpikin menee naimisiin Linda -nimisen naisen kanssa, eroaa tästä ja nai Betty nimisen naisen. Molemmilla on lapsuudessaan samanniminen koira ja myöhemmin saman niminen poika. Molemmilla on kaksi samaa ammattia takanaan, editori ja viemärisukeltaja. Kumpikin kärsii migreenistä, polttaa saman merkkisiä savukkeita, juo samanmerkkistä olutta ja pureskelee kynsiä. Paino ja pituus ovat samat, kampaus on - sama. He omistavat samanmerkkisen ja värisen Chevrolet Corvette Z06 Carbon Limited Edition kaksiovisen coupen. Mikä kummallisinta, molemmat ovat juuri ennen jälleentapaamistaan rakentaneet pihapuunsa ympärille valkoisen penkin. Kaiken kukkuraksi molemmat kuolevat samaan sairauteen samana päivänä.

TÄRKEYDENAISTIN KOKEELLINEN TUTKIMUS

Sijoita huoneeseen, lapsen ulottuville tärkeitä ja vähemmän tärkeitä papereita, arvokkaita ja vähemmän arvokkaita esineitä, vaarallisia ja vähemmän vaarallisia. Puolitoistavuotias löytää, koskee ja rikkoo aina ensin tärkeät kohteet.
Moderni ihminen
on olento joka luo
olosuhteet joissa
selviytyy vain
kaikista vähiten
elinkelpoinen.
Ydinsodan elämälle aiheuttamat tuhot ovat Darwinin mukaan vain luonnonvalinnan tulosta. Luonnossa tapahtuu kaikenlaista olosuhteiden muutosta, monesta syystä.

15.10.2010

SEISKA

Oli taannoin 777-päivä, joku tuntematon soitti 777-loppuisesta numerosta, pankkiyhteyden avainluku oli 0777, ensimmäisen laskun viitenumero alkoi 777 ja sitä rataa. En saa mieleeni, missä yhteydessä pari kolme muuta toistoa tapahtuivat. Tulin tietoiseksi koko asian poikkeuksellisuudesta jotenkin jälkikäteen. Joskus vuoden 2003 lopulla, tämän blogin alkupäivinä, oli samanlainen 666-päivä.

**

Mystikkoystävän tulkinnan mukaan 777 on ihmiskunnan ja siihen liittyvän maailman kehityksen kokonaisluku tai summa. Silloin "Uusi Jerusalem" on rakennettu, eli ihminen on kulkenut sen saman tien päähän, johon esim. ortodoksit viittaavat puhuessaan Theosiksesta eli jumalallistumisesta. Vastaavasti luku 666 liittyy tätä kehitystä vastustavaan voimaan. 777 liittyy niihin jotka kulkevat tien loppuun asti, ja 666 niihin jotka valitsevat mustan magian tien eivätkä käänny sieltä enää takaisin. Steinerin mukaan todellisessa mustassa magiassa on kysymys äärimmäisestä elämän tuhoamisesta. Päämäärä on planeetan elämän tuhoaminen, eikä taustalla ole mitään järjellistä motiivia. On vain pelkkä kosminen itsetuho, tuhon jumala.

Rikoksen häpeä kasvaa joka päivä, mutta sitä ei haluta tunnustaa. Mieluummin kuin tunnustettaisiin väärässäolo, tuhotaan koko planeetta. Se on 666-porukan touhua. Mystikkoystävän mukaan lähestymme nyt hetkeä, jolloin 666-porukka erotetaan täydellisesti ja totaalisesti 777-porukasta. Ja sokean, harmittoman, hupsun typeryksen teeskentely käy yhä vaikeammaksi. Sellaista asiaa kuin Gurdjieffin väittämä uni-tila ei ole enää olemassa. On vain valveilla olevia, mutta sokeaa tai nukkuvaa tahallaan teeskenteleviä läpikotaisin pahoja ihmiskaltaisia olentoja. Ja sitten on olentoja, jotka vuosituhannesta toiseen etsivät vain yhtä ja samaa: totuutta, totuudenkenttää.

666-porukan tärkein projekti on tietyti 777-porukan tuhoaminen... maailmaa kannattavien voimien ja henkilöiden tuhoaminen. 666-porukka on valmis kaikenlaisiin summittaisiin sotiin ja keinotekoisiin erikoistilanteisiin vain sen takia, että poikkeustilat tarjoavat mahdollisuuden likvidoida tärkeitä 777-henkilöitä: maailman romahtamista voidaan nopeuttaa. Tässä vaiheessa tullaan tietysti näkemään oikeita ihmeitä ja ihmetekoja, puntit menevätkin enemmän tasan kuin miltä näyttää. Koko viimeisen 2000-vuoden aikana kehitetystä länsimaisesta tieteestä ei jää paljon jäljelle, joitain matematiikan perusteita, fysiikan peruslakeihin liittyviä nyrkkisääntäjä ja laskukaavoja ehkä.

KÖYHÄILYN "TAITO"

Kadulla kerjääminen ei ole erityisen tyylikästä köyhäilyä.

Tyylikäs rutiköyhäily on mahdollista niille, jotka ovat jostakin saaneet poliittisen (tai hengellisen?) lupauksen, että se on mahdollista heille. Se on (jonkun ihmisen... tai Jumalan? myöntämä) armon tila, joka ansaitaan osoittamalla ensin kyky ja valmius tuloksellisiin tekoihin. Tyylikäs rutiköyhäily edellyttää joka tapauksessa täydellistä sortumattomuutta, eli joustavaa kepeyttä tai armotonta raakuutta lujissa päätöksissä.

Myös rahantekeminen on poliittinen sopimus. Se joka ei "osaa" tehdä rahaa, eli kykene luottamaan poliittisen ilmapiirin suotuisuuteen, siis omaan valloittamiskykyynsä, voi vain tehdä kaikkensa ansaitakseen välttämättömän. Se ei ole välttämättä rutiköyhäilyä, mutta kuitenkin henkisesti ja aineellisesti melko köyhää ja tyylitöntä elämää.

HENKINEN KÄRSIMYS

syntyy heikosta suoriutumisesta, kyvyttömyydestä ylivoimaisiin tai mahdottomiin suorituksiin. Gebardin ajatus kiusaisi kilpikonnaa. Pääskynen ilveilisi kanaa. Mutta kilpikonna vapaamatkustaa merivirtauksissa joskus suuremmalla nopeudella kuin gebardi savannilla. Kana ei saa kiitosta munista.

LINTUMONOMANIA

lintuharrastuksen muoto, jossa bongari keskittyy vain yhden lajin yhteen lintuyksilöön, jonka haluaa nähdä mahdollisimman monta kertaa, mieluiten useammin kuin kerran vuodessa. Lintumonomania on kallis harrastus. Harrastajat vihaavat aina toisiaan, eivätkä tee yhteistyötä. Helikopterien lisäksi myös kaikenlainen uudenaikainen sotilasteknologia on käytössä. Lintumonomaanikolla on tavallista lintuharrastajaa suurempi häkkilintutaipumus. Kun lintu tuodaan harrastajan luo, kalustokustannukset lakkaavat. Kovan linjan monomaanikko halveksii häkkilintuharrastajaa.
Ihminen joka ei yritä vapauttaa omaa vapahtajaansa ei ainakaan ole hyvä. Hänessä ei ole pisaraakaan hyvää. Onko vapahtaja hullu tai huijari, sitäkin voi miettiä.

TOTUUDENETSIJÄ

Tuomari on lahjottavissa mutta totuudenetsijä ei. Ihmisen näkökulmasta totuudenetsijä on maailman epäluotettavin henkilö, tuuliviiri, joka saattaa vaihtaa käsityksiään uuden tai vahvemman tosiasian tai käsityskannan tullessa esiin.

14.10.2010

KERJÄLÄISJUHLAT

Jos sydämeni mittaamattomalta kärsimykseltä ja sieluni epäinhimilliseltä hädältä vain suinkin terveyteni kestää vielä nähdä seuraavan palkkapäivän, on Helsingin kerjäläisille tiedossa juhlapäivä. Muidenkin kannattaa testata mitä tapahtuu, kun laittaa 50 tai 100 euroa kerjäläisen kuppiin.

13.10.2010

UNIEN VERTAILUA

Kummassakin unessa olin lapsuudenystäväni kotitalossa siivoamassa. Ensimmäisessä olimme perheen kanssa muuttamassa sinne ja siivoamassa yhdessä. Toisessa siivosin yksin: päätin yllättää perheen. Kummassakaan unessa ei ollut mitään Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen viittaavaa. Kaupungissa oli paljon lunta. Yksi lumiaura-auto huolehti koko kaupungista. Se oli hyvin kiinnostunut itsestään, eikä olisi sallinut kenenkään toisen olevan yhtä viisas. Kummassakin unessa olimme kääpiöitä. Ensimmäisessä tulimme hyvin toimeen keskenämme. Toisessa kiusasi mieheni tapa lukea herkeämättä Aku Ankkaa. Yllättäen hän nousi sohvalta ja sanoi: "Jos Jeesus olisi ollut maalari, kukaan ei olisi ostanut hänen teoksiaan..." Hän laittoi Akut hyllyyn, veti farkut jalkaansa ja lisäsi: "ainakaan ennen hänen kuolemaansa." Saappaita jalkaansa vetäessään hän sanoi: "Sellaista se on." Ja ulko-ovea avatessa: "Olla vapahtaja." Oven paiskautuessa ei mikään pudonnut tai hajonnut. Näin paiseita ja rakkuloita itsessäni. Ensimmäisessä unessa paise oli pitkänomainen ja täynnä mätää, joka puristui ulos. Toisessa rakkulat olivat jättimäisiä ilmakuplia, joita puhkoin neulalla. Kummassakaan unessa en lopulta kuollut. Esiintyi ase. Ensimmäisessä unessa mieheni ampui kärpän, joka pesi pikkulintujen lyhteessä. Sanoin harmistuneena: "Jos lyhteessä pesii kärppä, pikkulinnuillekin putoaa jotakin, eikö totta?" Toisessa ammuin itse huvikseni kananmunia. Olin selvästi turhautunut. Halusin haluta jotakin, mutta mikään ei herättänyt kiinnostusta. En nähnyt tulta, vaikka olin suurien tunteiden ihminen. Tai ainakin edellytin sitä itseltäni. Olin kuiva kuin naapurin kaivo, beduiinin sandaali, kuiva kuin korppu, Sahara, aivohalvaus... miten sen oikein sanoisin sortumatta latteuksiin... unen maailmasta oli poistettu kaikki tunteita herättävä. Kummassakin unessa kadotin kukkaron, junaliput ja kännykän, ja menin vielä väärään junaan. En tuntenut lähellä olevia ihmisiä, kaukana olevissa oli tuttuja piirteitä. Yhdellä tytöllä oli tatuoituja rottia kaulassa. Kummassakin unessa jossain vaiheessa satoi, golfauto heittelehti ja sanoin: "Voi vittu, kohta jysähtää." Kummassakaan unessa ei sitten törmätty. Ensimmäisessä unessa minulla oli golfmania, varallisuutta muttei vapaa-aikaa. Yritin varastaa aikani monin tavoin. Minulla oli myös rehellisyysmania ja pelkäsin tulevani liian taitavaksi varkaaksi. Pelkäsin etten koskaan jäisi kiinni ja saisi rangaistusta. Toisessa unessa olin köyhä ja tuntematon golfmestari menestyksen kynnyksellä. Mutta toivoin loputtomasti epäonnistuvani ja totisesti epäonnistuin. Tätä pidin tieteellisesti vakuuttavana todisteena todellisesta lahjattomuudestani.
Pitkälle viedyn intohimoisen omaperäisyyden ongelma on neuvotteluvaikeudet vastakkaisen omaperäisyyden kanssa.

Päätöksen on oltava luja ja tarkka, muttei kova, jotta siinä voi pysyä murenematta, sortumatta, raaistumatta.

HUOMENMUISTO

kirkkaan aamun muistikuva yöstä, illasta tai unesta. Tietoisuus nykyhetkestä huomenna kertomisen arvoisena tarinana, yritys ohjata tarinaa kertomisen kannalta herkullisempaan suuntaan. Hämmästyttävien tapahtumien tai tenttikirjan pelkkä mieleenpainamisyritys.
Vain tarinoimalla emme eläisi edes tuhatta ja yhtä yötä. Tarinat pitää ensin elämällä kirjoittaa.  

AITO FASISMI JA ANTIFASISMI

Fasismia esiintyy vanhoissa suvuissa, joissa on vuosisatojen aikana ollut jo lukuisia kuuluisia taiteilijoita ja joille taiteen ja taiteilijaelämän turmiollisuus on jo täydellisesti kirkastunut. Fasisti vihaa aina koko sydämestään taidetta, varsinkin kaikkea puolitiehen ja alkuvaiheeseen jäänyttä, jos tekijä on jo kaksikymmentä vuotta täyttänyt. Nimittäin fasisti halveksii taloudellisen vaurauden puutetta, talouskyvyttömyyttä, eikä kelpuuta taideuhreja selitykseksi siihen. Fasisti on aina elinvoimaltaan huomattavasti valtaväestöä voimakkaampi, ja hurmaa vastakkaisen ja oman sukupuolensa edustajia. Siksi hänen on helppo käyttää toisia hyväkseen ja hänen on vaikea ymmärtää sietämättömäksi käyviä kärsimyksiä tai alakuloisuutta.

Huoran etiikka on fasismia. Huora on rodullisesti jalo henkilö, joka on huomattavasti valtaväestöä korkeammalla henkisellä tasolla. Huora voi pyytää pelkästä läsnäolostaan maksua toisilta. Huoran ei tarvitse sanoa tai välttämättä edes tehdä mitään. Huora voi aina valita seuransa vapaasti. Huora voi määritellä oman aikansa ja hintansa vapaasti. Huora ei koskaan tingi hinnastaan, mutta voi kyllä suorittaa sovitut asiat huommattavasti odotettua paremmin. Ei ole olemassa huoraa, jolla ei ole kiihottavaa kallista rannekelloa.

Huora on inhimillisen kestävyyden materialisaatio. Huora tekee vain asioita, joista pitää, joita rakastaa ja jotka nuorentavat häntä: moraalittomia asioita; lammasmaisuuden näkökulmasta äärimmäisen räikeitä ja petomaisia asioita. Huoruuden harjoittamisesta ei seuraa minkäänlaista palkintoa, vaan äärimmäisen kateuden, kilpailun ja yleisten elinehtojen jatkuva koveneminen. Huorat eivät tunne lainkaan sääliä itseään tai toisia ihmisiä kohtaan. Siksi kaikki riippuu siitä, miten paljon, miten nuorena ja miten nopeasti huora pystyy ansaitsemaan suuren omaisuuden ja vetäytymään sen turviin.

Antifasisti voi olla psykofyysisiltä ominaisuuksiltaan identtinen fasistin kanssa. Antifasisti ei vihaa fasistia, vaan säälii tätä. Fasisti taas yelnkatsoo ja halveksii antifasistia, pitää sitä pelkkänä ihmisrodulle turmiollisena heikkoutena, esimerkkinä rodunalenemasta, eikä sääli ketään. Antifasistin ja fasistin erottaminen fyysisten ja psyykkisien alkuominaisuuksien suhteen voi olla vaikeaa. Antifasistin käytännön ongelmat ovat täsmälleen identtiset fasistin käytännön ongelmien kanssa. Kummankin suhde porvarilliseen työhön on sama: intohimoton.

Ainoastaan käytännön ratkaisut ovat toisenlaisia, usein päinvastaisia. Antifasisti pyrkii julmenevista olosuhteista vähemmän julmiin. Fasistin inho kohdistuu kaikkeen elinkelvottomaan (olosuhteista ja muista tekijöistä huolimatta). Olosuhteet eivät ole fasistille milloinkaan tappion selitys. Fasistin mielestä olennon on kestettävä vaikka upottaminen rikkihappoon, ja ellei se sitä kestä, se on vain osoitus luonnonvalinnan oikeudenmukaisuudesta. Antifasistin inho kohdistuu olosuhteisiin, jotka tekevät olennoista elinkelvottomia: siis ihmisen aiheuttamiin henkisiin ja ekologisiin katastrofeihin ja luonnon moninaisuuden tuhoutumiseen. Antifasisti pyrkii kärsivälliseen ja maltilliseen ansaitsemislogiikkaan, taakan ja kärsimysten tasaisempaan jakamiseen ja syntipukkien valitsemisen välttelyyn. Antifasisti ihailee rajattomasti aitoja yleisinhimillisia taiteellisia saavutuksia, jopa niiden alkuvaiheessa ja keskeneräisyydessäänkin, ja jopa iäkkäiden ihmisten tekemää yleisinhimillistä taidetta. Antifasisti vihaa näennäistaidetta, samoin kuin fasisti (joka vihaa kaikkea taidetta, eli pitää kaikkea taidetta näennäisenä). Antifasisti on säälivä ja armollinen karnevalistisuuteen asti: hänellä on taipumus löytää vahvuuksia ilmeisten heikkouksienkin keskeltä. Tässä hän on helposti ajautumassa naurettavuuden rajoille: uskomaan turmiollisten heikkouksien ja vaikeuksien voitettavuuteen. Antifasisti syvästi pahoittelee taiteilijaelämän turmiollisuutta. Antifasisti ei ylpeile kovuudellaan, jos on todella pakotettu siihen, vaan ihailee luonteen pehmeyttä ja sulavuutta, muuntautumiskykyä. Antifasisti pyrkii löytämään fasismille vaihtoehtoisia elämänkäytäntöjä, valitsemalla ja painottamalla uhraamista. Fasisti sanoo antifasistia silloin haaveilijaksi ja utopistiksi. Antifasisti säälii myötätuntoisesti ihmistä ja ihmiskohtaloa. Antifasisti ei kuitenkaan anna anteeksi rodunalenemaa.

Antifasisti on aina todella huomattavan suurissa vaikeuksissa.

Antifasismi ei ole ääriliike vaan tasapainoyritys. Maailman ainoa ääriliike on rahan jumaluutena palvominen, johon heikkotahtoinen fasisti helposti sortuu, ja joka siksi täyttää fasismin tunnusmerkit, rodunaleneman välttämistä lukuunottamatta. Rahanpalvonta on kerettiläistä fasismia, joka on unohtanut rodun.

12.10.2010

Espanjassa on ilmeisesti herätty todellisuuteen ja annetaan ainakin näennäistä tukea fasisminvastaisessa hullussa taistelussa, jossa olemme mukana. On kulunut jo useita vuosikymmeniä siitä, kun Espanjan kaltaisesta maasta (jonne en milloinkaan haluasiai matkustaa) on viimeksi kuultu hyviä uunisia.

11.10.2010

Pentti Linkolan pelottava kapinallinen hahmo kävelee metsän reunassa. Taustalle ilmestyy hirven pää. Kuka jahtiporukasta ampuu ensimmäisen laukauksen? Kenen on tuska suurin?
""Minä en halua astua Paholaisen ansaan niin kuin Antti Nylén. Minä en halua olla Paholaisen salarakas enää. Minä en suostu työskentelemään tällä Farmilla enää.


Minä en halua olla masentunut, häpeissäni ja vihainen. Minä en halua olla sairas ja yksinäinen ja onneton. Minä en halua olla katkera, myrkyllinen ja saastainen. Minä en halua olla kaiken aikaa hädissäni,nälkäinen ja väsynyt. Minä en halua olla tällainen perverssi, häiriintynyt ja mielisairas runkkari."
 
Janne Kortteinen

COSMOPOLITAN-TIEDE

Yhteiskuntatieteen ala, joka perustuu eri maiden samanaikaisten ja eriaikaisten Cosmopolitan-lehtien vertailuun. On hämmästyttävää, miten erilainen on saksalainen vuoden 2010 Cosmopolitan-lehti, sekä kuvitukseltaan että asiasisällöltään, verrattuna englantilaiseen tai amerikkalaiseen, venäläiseen tai suomalaiseen ja miten erilaisia nuo taas ovat keskenään. Erot tuntuvat miltei kärjistetyiltä: todellisuudessa näiden maiden erot eivät ehkä ole yhtä suuria. Vertailussa täytyy käyttää eri maiden kohdeyleisön, eli naisten mielipiteitä. On mielenkiintoista kuulla esimerkiksi mitä venäläinen, amerikkalainen, suomalainen nainen sanoo eri maiden Cosmopolitaneista. Pietarilainen nainen sanoo: "Venäjän Cosmopolitaniin verrattuna kaikki muu on barbariaa! Mutta jos täytyy järjestää, seuraavaksi mielenkiintoisin on amerikkalainen, sitten englantilainen ja saksalainen vastakohtaisia mutta yhtä hämmästyttäviä, sitten jossakin hyvin kaukana kaiken todellisen mielenkiinnon ulkopuolella Suomi. Saksalaiset tekevät jotakin paremmin kuin kukaan muu: koko lehti on melkein pornoa, mielikuvituksen likaisuuden aste on niin korkea, että se tuntuu miltei jalolta ja ylevältä. Saksalaiset ovat epäilemättä, nyt vuonna 2010, kaikista olennoista sielukkaimpia, jokainen kuva koskettaa sielua syvästi, jollakin selittämättömän sairaalla tavalla, joka kuitenkin on rennossa ja huolettomassa täydellisyydessään ainakin ulkoapäin nähtynä sympaattista. Vaikea sitten sano, jos joutuisi elämään siinä julmuuden äärettlmyydessä, jota saksalaisuus ja saksalainen yhteiskunta edustavat. Venäläiset eivät osaa mitenkään jäljitellä saksalaisia, mutta ovat nerokkaita kaikessa mikä on sille vastakohtaista. Venäläinen pornokin on parhaimmillaankin pelkkää pelleilyä. Venäläinen ei hahmota pornon hienouksia millään tavalla, puhumattakaan siitä että olisi täynnä saksalaista irvokkuuden jaloa hienostusta. Kaunis, virheetön venäläinen nainen voi olla huora, muttei suostu näyttelemään pornoelokuvassa. Kummallista, mutta totta."

Mielipide ei ehkä yllätä, mutta ainakin se on vilpitön. Cosmopolitan-tieteen mukaan elämme omaleimaisten kulttuurien suuressa monimuotoisuudessa, emmekä lainkaan missään globaalissa yhteinäiskulttuurissa. On oma tutkimusalansa, missä määrin tietyt yleislinjat ja piirteet ovat yhteisiä kaikkien maiden Cosmopolitan-lehdille: mikä itseasiassa on kosmopoliittista.

Lokakuun 2010 Saksan Cosmopolitan esittelee laajassa "sex-art" osastossa 12 mielenkiintoista pornotaiteilijaa. Herää ainakin kysymys: mihin pyrkii sex-art, taiteenala, joka käyttää (ei populaarikulttuurin vaan) pornon ja seksiteollisuuden kaikkea kuvastoa ja kaikkia keinoja taiteellisen ilmaisun välineenä? Ei seksuaaliseen kiihottavuuteen, ei myöskään rumuuteen. Ehkä pornon ylittämiseen, pornosta vapautumiseen? Sillä porno on kuin vedenpinta ja jokainen joka ei kohoa sen yläpuolelle jää sen vangiksi, sen tietoisuuteen, joka tavoittaa, lopulta jokaisen, miten tahansa sulkeutuneen. Teknologia auttaa yksilöä vain tähän tietoisuuteen, johdattaa painikehään, mutta ei auta painissa.

10.10.2010

SYDÄMEN LOPUTTOMUUS

"Jotakin on, mikä on korkeampaa kuin tiedon loputtomuus, nimittäin sydämen loputtomuus." Jevgeni Jevtusensko: Marjamaat

Jevgeni Jevtusenko oli Neuvostoliiton loppukauden lahjakkain runoilija ja proosakirjailija. Hän pelasti Broidskyn vankileiriltä, minkä Brodskyn kaltainen ihminen tietenkin palkitsi ulkomailta (luultavasti rahasta) syyttämällä Jevtusenkoa KGB:n agentiksi tai muuta vastaavaa. Tiedättehän te tämän ihmistyypin: lurjukset.

Minä puolestani olen tullut tutkimuksieni uteliaisuudessa siihen kuolleeseen pisteeseen, etten tarvitse enää muuta kuin neuvostoliittolaisen taiteen, sen proosan, Rasputinin, Jevtusenkon, Aitmatovin jne. Sydämeni ei enää kestä mitään muuta. Vain täydellistä eristymistä ja sulkeutumista: huysmanslainen elähdyttävä yritys kuvitella olevansa Neuvostoliitossa ja sen jatkuvan. En jaksa enää neuvotella kanssaihmisten kanssa, kuunnella ja punnita ällistyttävän luovia tai tylsiä mielipiteitä, jotka ennemmin tai myöhemmin osoittautuvat vääriksi.

PIENI KULINARISTINEN TUOKIO

Taannoisella lapinmatkalla opin, että suomalaisesta marketista todellakin löytyy vakuumipakattu lihatuote, josta on pihvin raaka-aineeksi. Atrian takuumurea naudan ulkofile, 17 euroa kilo. "Se on se ainoa." sanoi ystäväni. Puolentoista kahden sentin pippuroitu ja suolattu pihvi. Halstrissa liekittömällä hiilloksella tasan kaksi minuuttia puoli. Jääsalaatin, basilikan, fetajuuston ja kirsikkatomaattien kera. Hieman raastettua parmesanjuustoa ja oliiviöljyä. Siinä se on, lähimarketista, mutta kuitenkin jo selvästi nautinto.

Tämä on siis kritiikki. Suomalainen ruoka on kallista, mutta tuottaja ei saa hinnasta juuri mitään. Ruuantuotannolla on yhtävähän tekemistä globaalien markkinoiden teollisuuden kanssa kuin runoudella. Paikallista ja lähelläolevaa suositaan kilpailussa ilman muuta, eikä sitä pitäisi millään tavalla pyrkiä kyseenalaistamaan. Pitäisi sen sijaan säätää laki, joka takaisi, että minkä tahansa tuotteen hinnasta pitää (paikalliselle) tuottajalle maksaa suoraan vähintään 60 prosenttia. Periaatteessa lähimarkettien valikoimat ovat kattavat, mutta perusraaka-aineiden, leipien, juustojen, lihan, kalan tuoreus ja laatu eivät keskimäärin täytä lähimainkaan edes nykyerooppalaisia standardeja (Venäjästä nyt puhumattakaan). Tietysti markkinat ovat täällä, harvaanasutussa maassa pienet, ja se vaikuttaa valikoimiin ja tuoreustandardeihin. Lainsäädännön ja lähikaupparakenteen täydellisellä remontilla, luovuudella ja ulkomaiden tarkalla matkimisella voitaisiin ehkä silti taata asiakkaalle ruuan parempi laatu ja tuottajalle parempi hinta. Tarvitaan täydellinen puhdistus... kusetuksen poistaminen. Pitäisi tukea pieniä suoramyymälöitä, lihakauppoja, leipäkauppoja, juustokauppoja, kalakauppoja. Ihmiset, kuluttajat, pitäisi jotenkin saada tajuamaan oma etunsa. Vaikka miten jalostetun ravinon terveellisyys ja laatu perustuvat kuitenkin aina alkutuotannon ja raaka-aineen laatuun. Suomalaisen maajussin työn ylenkatsomisen aika on ohi, jos haluamme edes kunnollista ravintoa nautinnoista puhumattakaan.
Kapitalismin, eli rahan jumalana palvomisen
pahin vihollinen on aidosti lahjakas ihminen,
koska sellainen on vaikeasti korruptoitavissa ja rahalla mitattavissa.
Lahjakkaita on määrällisesti vähän: siksi on demokratia joka nujertaa heidät.
Siksi on tämä lahjakkuuden ja hulluuden jatkuva rinnastaminen
(vrt. Neuvostoliiton ja natsi-Saksan rinnastaminen).
Paras mahdollinen maailma on helvetin tarkkaa väistelyä. Se perustuu helvetin pikkutarkkaan kuvitteluun, todelliseen tuntemukseen ja aitoon pelkoon. Paras mahdollinen maailma seuraa kun kaikki teot tehdään tarkalleen päinvastoin kuin helvetissä. Ihminen, joka ei seuraa tätä periaatetta, vaan toisten esimerkkiä, elää helvetissä. Käsite "päinvastoin" ei ole yksiselitteinen. Perversiolle jää aina yhtä suuri tila kuin hyvyydelle ja järjelle.

SUOMEN VAARALLISIN ÄÄRILIIKE OVAT LASTENKIRJAT

70-luvulla ei lastenkirjoihin vielä Neuvostoliiton syöpääehkäisevän vaikutusen takia uskallettu kuvittaa Adolf Hitlerin Mein Kampf teoksessa kehiteltyjä ajatuksia. Hyvä esimerkki siitä, mitä joku kustannusosakeyhtiö Tammi on joskus ollut on esimerkiksi "Tammen kultaiset kirjat" -sarjan viides kirja Kisu killisilmä. Teos on lämmin ja hyväntuulinen: kallonkylmää natsi-ideologiaa ei löydä suurennuslasillakaan, vaikka sen ensipainos on vuodelta 1946 Yhdysvalloista. Siihen, ei niin kuin uusimpiin saman kirjasarjan tuotteisiin, tarvitse lapinleukulla vetäistä hakaristia kanteen.
Selittelemällä ei terve mies
saa hullunpapereita kutsunnoissa.
Kuka se on, joka astuu esiin
ja kertoo, mitä antamalla,
millaista palvelua tarjoamalla,
ne hankitaan?

9.10.2010

WCOY: TUHANSIEN AATTEIDEN MAA 2010

Olen nyt tutustunut kirjaan ja tunnustan nauraneeni Safkaa koskevissa kohdissa (joita on paljon) kyneleet silmissä. Lainaukset tästä blogista ovat minusta kiltisti valittu. Huonompaakin tekstiä olen puuskittain jättänyt näkyviin, joten pelkästä pahantahtoisuudesta toimittajia ei voi syyttää. Johan Bäckman pääsee ääneen valikoiden, mutta kuitenkin niin, että luulisi ajatusten tuovat Safkalle rajusti kannatusta. Tai en tiedä. En tunne tarkemmin suomalaista huumorintajua. Huumorihan on erottamaton osa Safkaa. Vaikka tärkeistä asioista on todellisuudessa kysymys.

Hesarin entinen päätoimittaja Janne Virkkunen ihmettelee, mistä Bäckman mahtaa saada rahoituksensa? Eiköhän asia ole aika selvä: omasta pussista. Bäckmanilla on rikas suku. Käsittämättömäksi tällaisen omakustanneaktivismin näiden rahanpalvojien silmissä tekee tietenkin se, että siitä on vain menoja, ei tuloja. Kapitalismissa lahjomattomuus ja totuudenetsintä on, paitsi vailla rahoitusta, myös aina yhtä kuin hulluus.

Kirjan toimittajien välihuomautukset ovat oma lukunsa. Niitä ei tarvitse kommentoida. Ne eivät naurata. Toimittajien mukaan kaikki ajattelu on ääriajattelua, kaikki muu paitsi "up to my ass". Toimittajat unohtavat, että maailma on oikeasti kompleksinen, eikä vain tuhansien aatteiden hassu ja näennäinen karnevaali. Heillä itsellään ei ole oikeita vastauksia kysymyksiin, joita he sivuavat, vaikka he tuntuvat olevan siitä (ilmeisesti suuri kustantamo ja paljot selkääntaputukset tuottavat joillekin tällaisen harhan) varmoja. Ilman välittävää huumoria ja todellista myötätuntoa, heistä mikä tahansa aito totuudenetsintä (joka tietenkin on aina myös eräänlainen huumorin laji) näyttää pelkältä sekoilulta, eikä ole erotettavissa oikeasta hulluudesta ja järjettömyydestä, jota sitäkin maailmaan mahtuu.

Tällaiset toimittajaetiikan parodiat, vallanpitäjien puolesta kansaa manipuloivat Janne Virkkuset, ovat koko elämäntyöllään osoittaneet miten paljon he tätä inhimillistä ominaisuutta, lahjomattomuutta ja rehellisyyttä, vihaavat ja pelkäävät. Kysymys on opportunismin vastakohdasta ja opportunistin on vaikea ymmärtää sellaisen olemassaoloa. Tietysti, ellei tuntisi fasisteja (opportunisteja jotka ovat valmiita väkivaltaan minkä tahansa päämäärän takia rahasta) niin hyvin kuin minä, voisi ihmetellä miksi joku vihaa sellaisia ominaisuuksia kuin lahjomattomuus ja rehellisyys, niin paljon, että pystyy käyttämään niitä vastaan käytyyn sotaan lähes keiken aikansa ja loputtomien rahoittajiensa hillittömät resurssit. Selitys tällaisiaiin intohimoihin löytyy ehkä ihmisen epänormaalinen seksuaalisen käyttäytymisen piiristä, mistä muualta se voisi löytyä?

Safkaa voi kuvata oikeammin näillä Jorge Luis Borgesin sanoilla:

"Olen yrittänyt, ties millä menestyksellä, kirjoittaa suoraviivaisia kertomuksia. En rohkene sanoa niitä yksinkertaisiksi; maailmassa ei ole ainuttakaan yksinkertaista sivua tai sanaa, koska ne kaikki postuloivat maailmankaikkeuden, jonka tunnetuin määre on monimutkaisuus."

Kirjasta on myös hyötyä ajattelevalle ihmiselle. Esimerkiksi radikaalivihreiden tiedottaja Ville Rantanen, joka on lähettänyt netissä monta kapakkapolitiikkaa-kutsua, ja johon olen suhtautunut toistaiseksi jotenkin mekaanisen epäluuloisesti (Heidi Hautala on tuhonnut vihreän liikkeen maineen niin pahasti), kuvataan kirjassa negatiivisin sävyin. Rantanen on siis melko varmasti luotettava kunnon ihminen, ehkä lahjakaskin, jos tällaiset heittiöt häntä karsastavat. Kirja on siis tavallaan hyödyllinen, kunhan osaa kääntää örkkien örinän symmetrisesti ylösalaisin.

Vaarallisimpia ääriliikkeitä suomessa on Sanoma-WSOY:n julkaisemat lastenkirjat.
Totalitarismissa kansa on etuoikeutettua
ainakin yhdessä suhteessa:
vahtikoirat eivät nöyryytä äänestyttämällä itseään.
Turha odottaa sydämettömän sydämenpysähdystä.

JUMALAN ARMOLLINEN VIHA

Voisiko olla että totuudenkentällä
totuuden hetkellä totuuden purkautuessa
Hyvän Jumalan ääretön viha
pysäyttää pahojen sydämet
ja satamiljoonaa paholaista
kuolee sydämenpysähdykseen
yhdessä silmänräpäyksessä?
Niin voi hyvinkin olla.
Jumala voi pysäyttää ihmisen
sydämen milloin haluaa.
Ja me lähestymme pistettä
jossa vain jatkuva, herkeämätön
rukous voi pelastaa sydämiämme
pysähtymästä.
Maailmanloppu saattaa olla
suuri sydämenpysähdys, jossa
miljoonat tai miljardit ihmiset
kuolevat yhdellä hetkellä
sydämenpysähdykseen.
Suuri äärettömän hyvä Jumala
on arvaamaton.

8.10.2010

Kemijärven junan ravintolavaunun pöydässä Kari Väänänen sanoo: "Se, joka maksaa ei päätä sisällöstä." Hän ei ole tyytyväinen VR:n ravintolavaunun ruokatarjontaan: "Vain lihapullia voi täällä syödä." "Repin-junassa on tarjoilija, myyjä, kokki, keittiössä tulet. Tätä ei voi verrata siihen." Ystäväni selittää: Jyrki Katainen on yksityishenkilönä mukava ja älykäs. Lyön nyrkillä täydellä voimalla (muutaman kerran liikaa) viereiseen pöytään, joka on oikean käteni lähettyvillä ja huudan: "Kolmitahtidildohöyrykone, kolme pesäpallomailaa sen jätkän perseeseen!" "En tunne tätä miestä", Väänänen huikkaa junan järjestyshenkilökunnalle, joka saapuu paikalle tutkimaan tilanteen. "Minun pöytääni et tule nyrkkiä takomaan", sanoo viereisen pöydän konkurssin tehnyt kokoomuspoliitikko. Viisi muuta isokokoista kokoomusaktivistia tiivistyy ympärilleni. Painijalta vaikuttava hahmo tulee vasemmalle puolelleni istumaan ja erottaa minut pöytäseurueesta.

"Minun mielestäni se joka maksaa, määrittää sisällön", sanoo satakuntalainen 40 lehmän lypsytilan isäntä. Kone Crains trukkifirmassa johtotehtävissä toimiva ystäväni on samoilla linjoilla. "Lähtökohta globaaleilla markkinoilla on valitettavasti se, että ostajan on saatava täsmälleen sitä mitä tilaa. Kilpailu on äärimäisen kovaa." "Ketään ei voi eikä pidä huijata", sanoo pirkanmaalainen 50 henkilö työllistävän pienyrityksen johtaja. "Mutta taiteessa" sanon "se, joka siitä maksaa, olipa se kuka tahansa, yleisö, apurahalautakunta, ostaja, mesenaatti, ei määrittele sisältöä. Tämä piirre erottaa taiteen tuotteena trukeista. Taiteilija on silti aina myös yrittäjä."

"Mutta yrittäjyys on yhtä helvettiä" puuttuu puheeseen 1990-lamassa Fredalla konkurssin tehnyt putiikinpitäjä nainen. "Ne vainoavat lopun elämän. Viisisataa euroa kasvaa tuhansia euroja korkoa. Ulosottavat suoraan pankkitililtä, kysymättä, lähettämättä edes tiedotetta. Ulosottoon hakeutuvat sadistit. En toivoisi kenenkään ihmisen rytyvän yrittäjäksi! Ja puhun sentään vanhan Jyväskylän rikkaimman yrittäjäsuvun perillisenä." "Mutta mitä vaihtoehtoja meillä on? Oravanpyörä tai yrittäminen?" sanon.

"Maanviljelijöitä on tässä maassa 57 000. Se ei muodosta demokraattista voimaa yksin. Pitää liittoutua. Itse olen Kokoomuksen jäsen." sanoo isäntä. "Mutta Kokoomus ei aja pienyrittäjän asiaa, vaan selkeän, suuren ja globaalin pääoman asiaa, joka tässä tapauksessa voi olla jopa maanviljelijän vihollinen, kun ajatellaan vaikka jotain Arlaa, joka ei ole edes ruotsalainen meijerialan yritys." "Mutta se mitä globaali kapitalismi eniten vihaa, ei ole maanviljelijä, vaan lajakas ihminen, itse maaperä. Sitä ei voi tuotteistaa, se on arvaamaton, eikä alistu kaikessa rahan mittapuuhun."sanon.

"Palatakseni aikaisempaan, ajattelepa sellaista ravintolaa" sanoo isäntä "jossa tilaat yhtä, mutta saat aina jotakin muuta. Voiko sellainen bisnes pidemmän päälle menestyä?" "Kenties, jos yllätys on aina myös hinnan puolesta positiivinen. Hyvässä taiteessa on kysymys siitä" sanon "että tilataan taide-elämys. Siihen liittyy yllätysmomentti, uutuus, virkistävyys, vähintään kiehtovuus. Jos tämä kaikki olisi ennalta tiedossa, vaikutus ei olisi taiteellinen, sielua virkistävä tai ravisteleva." "Onko taide siis sama kuin taikuus" sanoo pienyrittäjä "odotat temppua, ja saat tempun. Mutta toivot, ettet saa selville, miten temppu on tehty, jotta illuusio säilyisi."

"Taikatempun ja taideteoksen ero on siinä" viisastelen "että sirkus puhuttelee, kiehtoo, kutkuttaa vain älyä ja psykologisia sosiaalisia vaistoja, mutta taide liikuttaa sielua ja muuttaa ihmistä pysyvästi." "Ero on pysyvä muutos. Taiteen vaikutus on lopullinen, peruuttamaton, taikatempun vaikutus on hetkellinen." "Onko taide sitten useinkin tuollaista?" sanoo konkurssin tehnyt kokoomuspoliitikko: "En usko juttujasi poika." "Toisille useammin kuin toisille" sanon. "Taiteessa yleisö ei siis juuri koskaan saa sitä mitä tilaa?" hän jatkaa. "Päin vastoin, saadaan lähes aina mitä tilataan, mutta tilaus ei välttämättä ole erityisen hienostunut..." "Asiakas on siis aina väärässä?" "Ei... ei.... itseasiassa tilausta on harvoin taiteelle. Taiteen nimellä tilataan jotakin mikä ei ole taidetta ja myös saadaan jotakin mikä ei ole taidetta. Tarjoilu vastaa kyllä tilausta, ja asiakas on tavallaan oikeassa. Asiakas on tyytyväinen. Hän on saanut taiteen nimellä vakuuttavan tempun, kenties jopa kiehtovan tempun. Tai vähintään jotakin epämääräistä mielikuvaa vastaavan epämääräisen mielikuvan. Ero on ainoastaan siinä, että hän ei ole itse muuttunut ihmisenä siitä miksikään, hän ei ole kokenut mitään todella perinpohjaista, eikä hänen sielussaan ole tapahtunut oikeastaan yhtään mitään. Jos hän olisi saanut todellista taidetta, se olisi pitänyt salakuljettaa hänelle tuollaisen taitavan mielikuvatempun sisällä, hänen itse sitä huomaamatta. Hän olisi kenties hyväksynyt sen, ottanut vastaan jotakin mitä ei ollut tilauksessa enempää kuin odotuksissa. Mutta jos temppu puuttusi, hän kiusaantuisi, uskoisi tulleensa huijatuksi, poistuisi kesken näytännön."

"Resursseja kuluu aina juuri tempun viimeistelyyn. Mutta itse taide, sen synty ja vaikutus on aina ja joka kerta uusi ja yllättävä. Asiakas ei voi tietää mitä tilaa. Eikä kokki voi periaatteessa täysin tietää, mitä hän on valmistamassa. Hän ei voi tietää mitä hänen sielulleen tapahtuu, jos sille ylipäätään jotakin tapahtuu, mikä on se vaikutuksen laatu joka syntyy tekijän ja vastaanottajan vuorovaikutuksesta. Kokki voi enintään toivoa jotakin ilmiötä. Samoin asiakas. He ikään kuin voivat yhteisesti tilata mahdollisimman hyvän aterian, joka voi olla objektiivisesti katsottuna odotuksia vastaava, mutta he eivät voi tilata ruokahalua, vastaanottokykyä, omaa makua, nautinnon tilaa, joka riippuu heidän omista sieluistaan."

VALOILMIÖ

Kello 20.20 naapurilta tekstiviesti: "Jos menet nyt ulos näet merkillisen valon taivaalla". Luen viestin 21.10, menen ulos ja näen taivaalla suoraan pääni yläpuolella kaksi aavistuksen muuta kirkkaampaa pilvimäistä aluetta. Kirkkaus vaihtelee revontulimaisesti. Alueet pysyivät paikoillaan, ilmeisesti pilvien alapuolella. Pilviä voi olla jo 500 metrin korkeudessa, mutta yleensä vasta 1.5 kilometristä. Taivas pilvessä, pilven reuna välillä vilahtaa ja tähtitaivas tulee hetkeksi esiin. Valoilmiöiden kirkkaus pysyy tästä huolimatta täsmälleen samana. Naapuri soittaa ja sanoo etteivät valot ole hänen päänsä yläpuolella vaan hieman pohjoisen suunnassa. Mutta minulla, joka asun pari sataa metriä pohjoiseen valo on pään yläpuolella. Jos naapuri mittaisi kulman, voisi laskea valojen korkeuden... ehkä satoja metrejä, alle kilometri. Ufoilta ne eivät vaikuta. Epämääräinen, revontulimaisesti häilähtelevä, mutta kahdessa erillisessä säteeltään rajatussa paikassa.

Kello 22.25. Taivas on normaali, täysin yksivärinen, pimeä.
‎"loputtomasti" taiteellisia mahdollisuuksia
loputtomasti "taiteellisia" mahdollisuuksia
loputtomasti taiteellisia "mahdollisuuksia"

SANOMAMAGAZINES: SUDENPENNUT VIIDAKOSSA

oli vuoden 2007 yhdenneksitoista myydyin käännöslastenkirja suomessa. En onneksi tuhonnut lapsen mieltä tällä saasteella, jonka lukemisen jälkeen poistuin WC(OY:n) tiloihin oksentamaan. Kirja on psykologisesti sairas. Sudenpennut ovat palkkionmetsästäjiä saatanallisessa viidakossa. Kirjassa kiusataan eläimiä, tiuskitaan ja irvistellään ironisesti joka kuvassa. Vankilaan heitettävä kilpikonna kuvaa ihmissielua. Banjo joka lyödään soittajan päästä läpi, Apollon lyyraa. Vuonna 2007 tätä kirjaa myydymmistä käännöslastenkirjoista kaikki sattuvat olemaan saman propagandaosaston (Disney, SanomaMagazines, WSOY) käsialaa.

Kovaa on aivopesu tässä maassa.

ACTIONFLARF

Hurja, monivärinen on yö. Ja nyt krapulapäivän autuas irvokkuus, tyhjien pussien kutitus.

Meni taas ryyppy aamuun.

Riihimäkeläisen ravintelin edessä, sulkemisajan jälkeen sattui välikohtaus
nuoren jätkäjengin kanssa.

Päättäväinen asenne ja uhkaus tehdä koko porukasta yksi suuri kebabateria
vapautti tilanteen. Tarjosin muovikassista viinahörpyt nuorukaisille.

Sanoin hyvin ymmärtäväni että pillunkiusassa
on päästävä tappelemaan.
Kannattaa vain etsiä tasaväkisempää vastusta.

PAINAJAISEN KOMEDIALLINEN KÄSIKIRJOITUS

"Siksi toisekseen kirjallisuus ei muuta olekaan kuin ohjattua unta." Jorge Luis Borges

Jos Internet toiselta puoleltaan on jumalanyhteys, toiselta puoleltaan ihmisen mielensisäisessä tyynessä meressä pyörivä amerikan kaksoismantereen kokoinen muovijätelautta jonka alta kumpuavat kerrostalon kokoiset myrkkylliset ruusunväriset meduusat, on Teemu Mannisen Futurama (poEsia 2010) asteen verran tarkemmin ohjattua unta kuin mikään Andre Bretonin koskaan kirjoittama. Hurjan värikäs on yö.

JUKKA VIENO: STOCKAN KULMA 2010

Mihin asti jaksan lukea tätä mammuttimaista 400-sivuista runokokoelmaa... sivulle 30, 35? Siitä eteenpäin uteliaisuus ei millään saa seuraavaa sivua kääntymään. Lehteilen sieltä täältä.... silmäni ovat Vienon kannalta kirotut: niihin osuu pelkästään myötähäpeää herättäviä painoon päässeitä rivejä: tyhjää narsistista patsastelua, turhia havaintoja luonnosta, itsemurhatunnelmia & Neuvostoliiton sättimistä. Myös ehkä jotakin lukemisen arvoista... joka täysin hukkuu yksimuotoisuuden turruttavaan (kuitenkin juhanipeltoslaista) sielua virkistämättömään monotoniaan. Mitä tämä 70-luvun konservatiivisen emotionaalisen runouden retroon muotoon puettu emotionaalisesti köyhä teksti on? Nykyisin Suomessa on tapana julkaistaan vain kahdenlaista runoutta: taidepoliittisesti provosoivaa roskaa tai jollakin tavalla innoittavaa aitoa runoutta. Vieno on poikkeus, harvinainen mutta ei virkistävä, vanha kunnon keskinkertaisuus?

*
9.11.2010
Ei, ei sittenkään. Arvioni erehtyy hieman, vaatii jatkotutkimusta. >> Jukka Vieno runoraadissa

HENKILÖN LUOTETTAVUUS

Henkilön luotettavuutta arvioitaessa tulee ensimmäiseksi kiinnittää huomio ulkonaiseen olemukseen ja luustoon. Ei saa olla ainoatakaan piirrettä, joka vaatisi kompensaatiota ostopalveluilla. Tämän jälkeen tutkitaan sisäinen olemus. Sieltä ei saa löytyä mitään ostopalveluilla kompensoitavaa. Jos on toisin, henkilö työskentelee vain rahan takia, ostaakseen kompensaation ja hankkiakseen sitä kautta normaalit nautinnot. Etumatkan ostaminen ja epänormaalit nautinnot eivät kuulu tähän. Ihmisen olisi siis oltava sekä fyysisesti että henkisesti täydellinen (sen äärettömässä monimuotoisuudessa) jo pelkästään tavoittaakseen normaalin tasapainon. Tämä on Marxin mukaan ainoa tapa päästä eroon kapitalismista ja kerskakulutuksesta. Utopialtahan tämä kuulostaa.

VAIHTOEHDOT

Mikset jo heittäytyisi oravanpyörästä
hautaan kuljettavalle liukuhihnalle.

*

Sosialismissa ihmisillä oli kolmaskin vaihtoehto.
He olivat hyvin tietoisia siitä, mitä uhrasivat.
Sosialismi ei milloinkaan perustunut tietämättömyyteen
siitä mitä barbaarit eivät uhranneet. Vaan tietoisuuteen
oman (ihmisen egolle hyvin raskaan) uhrin suuremmasta
yleisinhimillisestä arvosta. Ja tämä tietoisuus
oli se mikä rappeutui. Ei suinkaan niin, että tietoisuus
barbaarien uhraamatta jättämisistä, tai uhrien erilaisuudesta,
puhumattakaan niiden yleisinhimillisestä häpeällisyydestä,
olisi sinänsä lisääntynyt.

Gurdjiefflaisen haaveilun ja kaikkien vanhojen uskontojen
oppien heppoisuus esiintyy juuri siinä, että ne eivät ota huomioon
maailman rajallisuutta ja lopulta monimuotoisuuden tuhoavaa ahtautta.
Ne lähtevät rajattoman maailman järjettömästä oletuksesta.

Oletuksesta, ettei olisi välttämätöntä valita todella kalliiden uhrien
väliltä, vaan voitaisiin löytää uhraamisen antiikkinen tasapaino.
 
Ihmiselämä perustuu siihen, että yleisinhimillisesti vähempiarvoinen on uhrattava.
Se on uhrattava yleisinhimillisesti kallisarvoisen takia,
on aina perustunut, ja tämä laki vain kirkastuu
maapallon synkässä väkivaltaisessa tulevaisuudessa.

Ei ole mitään elämän kannalta ensiarvoisempaa periaatetta
kuin yleisinhimillisyys ja inhimillisen kulttuurin ylläpitämä aito tietoisuus.
Sillä ihminen näyttää sittenkin päättävän maapallon kohtalosta.
Ei näytä ilmaantuvan peliin puuttuvaa erotuomaria, Jumalaa, Jeesusta,
diktaattoria, UFOa, shamaania tai suurta ja profeetallista,
mutta pelkästään varoittavaa ja ohimenevää luonnonihmettä.

Kovat ratkaisut on tehtävä muulla kuin hienojen
sovinnollisten energioiden tasolla. Hyvien ja sovinnollisten
energioiden hengessä, niin kuin onnistunut kirurgia, syöpäleikkaus.

On järjetöntä olettaa, että yhä mahdottomammaksi käyvät olosuhteet
tekisivät ihmisistä tietoisempia. Väkivaltaisempia kyllä.

7.10.2010

TOLSTOILAISUUS

En tiedä mikä Tolstoin mielestä olisi näistä pahin ja halpamaisin: avoin eurooppalaisen oikeiston perinteeseen sitoutunut ironinen sadismi kuten Björn Wahlroosilla. Vai jonkinlainen sadismin olemassaolon kätkeminen ja ikään kuin sen täydellinen unohtaminen ilmiönä, kuten Martin Heideggerillä. Puhuminen maailmasta järjellisenä ja ymmärrettävänä, jossa puhdas egoismi ja sadismi ei muka lainkaan olisi monien ratkaisevienkin tekojen keskeinen motiivi. Tai sitten sadismin toteaminen pääsemättömäksi normiksi, kuten Michel Foucaultilla: hyönteistutkijan täysin ulkopuolinen ja siksi tasapuolinen kiinnostus Wahlroosia, kerjäläistä, vankia, psykopaattia, Kristusta, Socratesta jne. kohtaan.

Varmaa on kai vain se, että Tolstoi arvosti Sadea hyvänä rehellisenä kirjailijana.

TIETZEN OIREYHTYMÄN

syytä ei yleisesti tunneta. Näyttää kuitenkin siltä, että jotkut sen tuntevat. Eräässä aivan uudessa unkarilaisessa pornoelokuvassa päänaisnäyttelijän rintalastaan on maskeerattu mädäntyneen näköinen punavihreä ruumisarkun tai kapean ristin muotoinen alue.

KERJÄLÄISSARJA (KOOTUT MERKINNÄT)

HELSINGIN KERJÄLÄISET aluksi niitä on Sasin palkkaamat kolme ulkomaalaista, ympärivuotisesti. Lakivaliokunnassa tehdään Sasin aloite, ja kerjäys kielletään Suomessa. Mitä sitten tapahtuu, ainakaan se ei helposti pääse näkyviin, filosofoi Sasi, tuo käytännön ironian shakkimestari. Me voisimme ihailla häntä niin kuin kaikin tavoin varautunut epäluuloinen ja pelokas neitsytkuningas ehkä viimeisellä hetkellään ihailee myrkkyttäjänsä taitoa ja eleganssia. Mutta repaleisissa vaatteissaan ja hyväntuulisena Mussolinia tapaamaan kiiruhtanut Adolf Hitler mestautti epäonnistuneen murhayrityksensä junailijat aidon ja syvän halveksunnan vallassa.

KERJÄLÄISEN AITOUS Kerjäläinen on aito, jos kykenee hankkimaan ravintonsa ja muun elämän kannalta välttämättömän kerjäämällä. Epäaidon oikeistopopulistin palkkaaman kerjäläisen tunnistaa siitä, että hän istuu kadulla ja hengissä kuukaudesta toiseen saamatta milloinkaan kolikkoa kuppiin. Luottokortin lukijaa hänellä ei ole. Suomessa voi olla aito kerjäläinen vain hetkittäin.

KERJÄLÄISEN ESIMERKKI Kerjäläisen työ sama kuin Madonnan ja Bonon: näyttää kansalle esimerkkiä, kuinka yhdet voittavat ja toiset häviävät. Ei Madonna itse ole säveltänyt yhtäkään hittiä, eikä kerjäläinen itse ole lyönyt itseltään jalkaa poikki, ei sokaissut lapsensa silmiä, kuten oikeistopopulisti väittää.

KERJÄLÄISEN HAHMOALTTIUS Päivittäinen ohikulkija tunnistaa kerjäläisen, mutta kerjäläinen ei tunnista häntä. Se vaikuttaa kiittämättömyydeltä. Asialla ei olisi väliä, jos kerjäläinen olisi lahjan antaja.

KERJÄLÄISEN PALKKAAMINEN
On sadismia kulkea
päivästä toiseen saman
kerjäläisen ohi
kadulla istuvan
kesät talvet
antamatta koskaan
ropoakaan
Kukaan ei ajattele näin.
Kukaan ei anna.
mutta kerjäläinen
jatkaa elää
istuu ja odottaa
ilman kortinlukijaa ja pelkkänä
muistutuksena sydämestään
jonka täytyy olla pysähtynyt
Kuka hänelle maksaa palkan?
Ben Zyskowicz, Timo Soini,
Björn Wahlroos vai Kimmo Sasi?
Ei varmaankaan rikollisjärjestö,
tyhjästä kupista.

SATUNNAINEN KERJÄLÄINEN tulee aina suoraan luokseni, pyytämään minulta, ei koskaan viereiseltä. Annan aina, eikä se koskaan riitä. Kiroten ja sättien hän heittää kolikon menemään, tai pyytää röyhkeästi lisää jolloin poimin antamani takaisin.

SIISTI MURTAUTUMINEN

välineitä ovat lukitsemattomuuden huomaaminen, salaa kopioitu yleisavain, tietokoneohjelma joka laskee kaikki avaimet tai älykäs neste.

ÄLYKÄS NESTE

on hyvin pehmeää ja äärimmäisen älykästä. Ruuvitaltan vastakohta: valuu lukkoihin ja avaa ne vaivatta. Antaa täydellisesti periksi tai ottaa hetkellisesti timantin rakenteen, muttei missään vaiheessa ole joustavan kepeyden vastakohta. > ruuvitaltta

KOVAN JÄTKÄN MAINE

voidaan saavuttaa kahdella tavalla. Olemalla todella kova ja murtumaton. Tai olemalla hyvin pehmeä mutta äärimmäisen älykäs, kuten joku Stanley Kubrick tai Leo Tolstoi.

FASISMI

Kapitalismissa vain raha ratkaiseen ja ihmiset tietävät sen. Ihmisellä tai elämällä yleensä ei korostetusti ole itseisarvoa, osaksi juuri siksi, että ihmiset ovat itse demokraattisesti valinneet kapitalismin. Ihmisoikeuksia on, mutta niistä tietävät vain niiden loukkausten varassa toisilta poliitikoilta ääniä kalastavat poliitikot. Osmo Soininvaaran mukaan demokraattisesti valittu (melkoisen varma) kollektiivinen tuho on parempi kuin Linkolan väkivalloin (ja epävarmasti) pelastusyritetty ihmisyys ja maailma. Valitse siitä puolesi.

Kysymys ihmisarvon säilyttämisestä kapitalismin sisällä on hyvin vaikea nyt, kun ei ole enää Neuvostoliittoa, vertailukohtaa. Teoreettisesti, järjestelmän sisäisen logiikan mukaan, se ei ole mahdollista. Käytännössä ehkä on, niin kauan kuin ihmiset ovat riittävän suhteellisuudentajuttomia, hyväuskoisia, hulluja tai epäloogisia, uskoakseen tarinan yksilöstä joka omalla vahvuudellaan ja lahjakkuudellaan luo oman ihmisarvonsa.

Ihmisten kykyjen ja ominaisuuksien välillä on rajattomasti eroja, pitää olla kerjäläinen ja hänen vastakohtansa, Bono. Mutta kukaan heistä ei omalla arvollaan voi asettaa rahan itseisarvoa kapitalismissa kyseenalaiseksi.

Jos tältä näyttää, kysymys on aina yksilöstä, joka omalla oveluudellaan ja näyttelijäntaidoillaan luo vaikutelman ihmisarvosta, mutta joka todellisuudessa ja sielullisesti on prostituoitu. Siksi tällaiset lesken monituntiset itkemiset jonkun Tony Curtisin arkulla, tuntuvat meistä nykyihmisistä jotka haluaisimme toki pitää raamattua muunakin kuin liian heppoisena satukirjana, niin hassulta näytelmältä.

TONAVAN TUHO

Unkari on Euroopan henkisesti saastunein, fasistisin maa. Suuri osa maailmanpornosta, eetterikenttämme värähtelyjätteestä, syntyy juuri Unkarissa. Pornon tietoisuus, ruosteenvärinen myrkyllinen liete, sisältää muun muassa useita raskasmetalleja, kuten lyijyä. Se on myös matalasti radioaktiivista. Siksi ei ole ihme, että Euroopan aortan, Tonava-joen ekosysteeminen totaalinen tuho käynnistyi juuri Unkarista. Fasistien päätarkoitus on planeetan ydintoimintojen nopea tuhoaminen. Teko on ilman muuta tahallinen, niin kuin kaikki luontoa vaurioittava ihmisen toiminta. Unkarissa tuotantokustannukset ovat halvat, joten onnettomuudesta kertyy suuri voitto. Paikalinen väestö lasketaan arvottomaksi jätteeksi (hehän itse halusivat kapitalismia!). Puhdistuksen ja jälkihoidon maksaa Euroopan Unioni, josta fasistit ohjaavat toisilleen verovaroja.

Rikhard Victorovin elokuva Через тернии к звёздам (1981) kertoo tieteisfantasian muodossa 1900-luvun sosialismista, joka lopulta epäonnistuu pelastamaan Unkarin pornoteollisuudelta, lajien sukupuutolta ja totaaliselta saastumiselta. Elokuva on 1900-luvun elokuvataiteen tärkein teos.
Barbariassa seksuaalisuudella on vain yksi merkitys: toisten ihmisten piinaaminen ja rahan kiristäminen. Ja tätä vasten on ymmärrettävä luterilaisuutta, edes vähän. Vain paratiisissa ja kulttuurikaupungissa seksuaalisuus voisi tarkoittaa vastavuoroista armoa, nautintoa ja huolenpitoa. On toki realistista todeta, että me täällä Suomessa elämme jossakin näiden kahden tilan välimaastossa, useimmat meistä kenties hyvin lähellä barbariaa. Siksi suurimmissakin bakanttisen riemun ja elämänilon (enimmäkseen toki puhtaasti mielikuvituksellisissa ja houreenomaisissa) ilmauksissa olisi muitettava, että juhlimme tehokasta antiikkista kidutusvälinettä. Olemme vain hetkeksi unohtaneet ne todelliset olosuhteet joissa elämme, ja sielumme on kohonnut johonkin haaveelliseen dionysiseen todellisuuteen, kenties neuvostoelokuvien liiallisen, turmiollisen katselun tuloksena.

ANTIFASISMIN VITSAUS

Fasismi on ennen muuta sisäinen tila, eräänlainen sielun sisäinen lämpötila, jatkuvan sisäisen kovenemisen ja julmuuden, hidastumisen ja jähmettymisen tila, jossa kuolemantakainen suprajohtavuus on puhdasta pääkallohattuista väkivaltaa. Neuvostoliitossa, ainakaan Aleksandr Solženitsynin, Lennart Meren, Joseph Brodskyn tai kenenkään muunkaan tunnetun kriitikon todistusten perusteella, ei ilmennyt fasismia edes vankileireillä. Neuvostoliiton rappio oli puhtaasti nautintoihin ja rakkausseikkailuihin keskittyvän sisäisesti liiallisesti pehmentyneen ja kuumenneen sielun pöhöttymistila. Vesipöhöntapainen, ylenmääräinen hellyys ja hulluttelu, naisten hyllyviksi pelmeeneiksi tai kuoliaaksinaurattaminen, kutituskuolemat, raavaiden miesten unohtuminen hiekkalaatikolle lasten kanssa ilveilemään, laulaminen, liiallinen viulun tai hanurin soitto omaksi iloksi... tunnettuja antifasismin vitsauksia. Neuvostoliitossa mies saattoi hypätä ikkunasta, elleivät naiset antaneet hänen rauhassa juoda itseään kadulle. Näinkin turhamaisia tapauksia toki tunnetaan. Juomalla oli miltei mahdoton itseään tappaa, hyvän terveydenhuollon ja ennen muuta naisten pedantin huolenpidon takia. Tämä järjestelmän heikkous (itsemurhaajan kannalta) on toki tunnustettava. Hyvin kuuma ja hyvin kylmä saattavat tuntua hetkellisesti samalta. Silti sielun kuumenemistilaa ei pistäisi rinnastaa jäätymistilaan ainakaan näillä arktisilla alueilla, vaikka kumpikin, sekä kylmä että kuuma, ovat (eri tavoin) elämälle haitallisia yksipuolisina ja jatkuvina olotiloina. Kylmät meillä on aina keskuudessamme.

KERJÄLÄISEN AITOUS

Kerjäläinen on aito, jos kykenee hankkimaan ravintonsa ja muun elämän kannalta välttämättömän kerjäämällä. Epäaidon oikeistopopulistin palkkaaman kerjäläisen tunnistaa siitä, että hän istuu kadulla ja hengissä kuukaudesta toiseen saamatta milloinkaan kolikkoa kuppiin. Luottokortin lukijaa hänellä ei ole. Siksi Suomessa ei voi olla aitoja kerjäläisiä kuin hetkittäin.

6.10.2010

MURTUMISTA

Henkinen murtuminen
on lasin murtumista
tai perheen kulissien
murtumista yhä uudelleen
ja uudelleen muurin
murtumista tai padon
haurasta murtumista
asteittain rapautumalla
myytin murtumista tai tabun
murtumista keskustelua
kuoren alta paljastuvista
säröistä alaleuan
murtumista tai sydänten
murtumista, joka kertoo
vain siitä ettemme kestä
nauttia kidutuksista
tai siipien murtumista
nousta henkemme varassa
ylös niin kuin Kristus.
Tekopenis on murtumaton.
se on monimuotoisuuden romahtamisen kuva
olento ja lopputulos
yksimuotoisuus
voittajaa se palkitsee
ketä tahansa
miten pitkään tahansa
tappiolla
ja häviäjän naamiossa
ollutta
viimeistä
yhtä

SYÖPÄ

Tosien asioiden näkeminen
itsestä, toisista, maailmasta
ei houkuttele
koska juuri kenenkään terveys
yhtä hyvin fyysinen kuin henkinen
ei sitä kestä.
Ihmisellä on aivot, äly
osittainen tietoisuus
mutta terveys ei enää
kestä järkeä.

Mikä ei enää tunne
aiheuttamaansa kärsimystä
on hävitettävä.
tunnustetun ja kii(s)tetyn nuoren runoilijan
On sadismia kulkea
päivästä toiseen saman
kerjäläisen ohi
kadulla istuvan
kesät talvet
antamatta koskaan
ropoakaan
Kukaan ei ajattele näin.
Kukaan ei anna.
mutta kerjäläinen
jatkaa elää
istuu ja odottaa
muistutuksena sydämestään
jonka täytyy olla pysähtynyt
Kuka hänelle maksaa palkan?
Ben Zyskowicz, Timo Soini
vai Kimmo Sasi?

TAIDE LIIKE-ELÄMÄN PALVELUKSESSA

70-luvun USA:ssa John Holmesin menestyneimmissä töissä, taustamusiikkina käytettiin Frank Zappaa ja kuvaukset tapahtuivat studioissa, jotka olivat sisustettu Roy Lichtensteinin tai Claes Oldenburgin töillä. Tyttären huoneessa soi Kiss. Vastanäyttelijät, kuten Juliet Anderson (Aunt Peg) ja Dorothea Patton (Seka), löivät näyttelijäntaidoissa ja puhtaassa lavasäteilyssä laudalta Hollywoodin B-ketjun Joan Collinsit ja Elizabeth Taylorit. Toisin kuin surkeissa typerissä säälittävissä rupsahtaenkuihtuvissa hollywooddiivoissa heissä oli aivoimen rehellisen rahanahneuden ja häpeilemättömän avoimen solujauusivan panohalun aura.

Tuskin on tunnettua kirjailijaa joka ei olisi kirjoittanut (nimettömänä) pornolehteen, tuskin dadaistia jonka töitä ei olisi käytetty pornostudioiden sisustamiseen, tuskin on avantgarde säveltäjää joka ei olisi säveltänyt (nimettömänä) pornoelokuvaan. Se, joka maksaa, määrittelee sisällön. Lakia voi kiertää käyttämällä peitenimeä, teeskentelemällä että se jolle maksetaan olisikin toinen. Kolmen tragedian jälkeen seuraa satyyrinäytelmä. Sille on tunnusomaista on satyyreistä koostuva kuoro, ilakoiva, joskus rietaskin sisältö ja onnellinen loppu. Satyyrinäytelmän näyttelijät eivät ole satyyreita vaan toisin puettuja tragedianäyttelijöitä. He eivät ole esiintyessään seksuaalisesti kiihottuneita samalla tavalla kuin aidot satyyrit, vaan ainoastaan näyttelevät. Aidot satyyrit ovat erikoista joskus kavahduttavaakin väkeä, joiden toimintaa ohjaa aistinautinto ja ennen muuta raha. Satyyreiden haluja voi hallita vain jatkuva väkivallan pelko. On olemassa satyria-niminen sairaus, josta kärsivä ihminen luulee olevansa satyyri. Tällainen käyttäytyy kuin riivattu, hourii jotakin epämääräistä Dionysoksesta ja leventelee lähes olemattomilla naimaseikkailuillaan. Koomasta herättyään hän kärsii lähes turhista tunnonvaivoista ja saattaa jopa masentua, turhasta. Satyyri on taruolento.

Kun satyyrit itse alkavat tehdä näytelmää, sillä on pelkästään (ei taiteellinen vaan) taloudellinen merkitys. Pornoteollisuus ei ole satyyrinäytelmää. Satyyrinäytelmää tarvitaan ehkä tragediataiteessa tai oopperassa, joka esittää maailman pornoteollisuuksineen uskottavasti ja realistisesti. Esimerkiksi Karlheinz Stockhausenin oopperassa Samstag aus Licht (1984) on satyyrinäytelmä.
Kirkossa oli valmisteilla tavanomainen aamupalvelus. Kellot ehtivät soida pitkään, ennen kuin tunsin, etten seissyt kovin tukevasti lattialla. Ei se ollut niitä tilanteita, joissa olisi hävettänyt kuolla, pilata tunnelma, niin kuin jossakin studiossa, jossa tunnettu yhtye on juuri viimeistelemässä uuden levynsä äänityksiä. Olin pari senttiä ilmassa. Ei se välttämättä tarkoita kuolemaa. Ehkä kohoaminen ei jatkuisi, laskeutuisin siististi kenenkään huomaamatta takaisin lattialle. Leijuminen kesken jumalanpalveluksen olisi kovin pateettista. Nikolai Ihmeidentekijän ikonin edessä vannoin, etten kaipaisi mitään enempää, en todistajia, en mitään numeroa, vaan uskoisin jo tämän pienen eleen ihmeeksi. Kääntyisin ja hakeutuisin luostariin. En unohda näinkään pientä ihmettä. En palaa maailmaan vaan annan sen mennä. Puolen metrin korkeudella mietin ehtisinkö kaivaa medipamit taskusta. Jossakin sähähti vanhan naisen säikähtänyt ääni. Iho kihelmöi, olin suuren magneetin sisällä. Ympäröivät äänet kuuluivat vaimeina. Leijuin keskellä kirkkosalia noin kolmen metrin korkeudella puolittain vaaka-asennossa, kädet hervottomasti levällään, jalat koukussa. Putoaminen olisi jo hengenvaarallista. Tunsin aallehdintaa koko kehossani. Jos putoaisin hervottomasti lattialle, Kolja ehdottomasti hoitaisi homman. Joku tyttö itki hysteerisesti, kuulin hänen äitinsä hyssytteleviä ääniä.

SELVÄNNÄKIJÄ VAILLA PREKOGNITIOKYKYÄ

Otin hänet mukaani katsomaan taloa, joka oli ollut pitkään myynnissä ja jota pidin edullisena. Mutta se oli jotakin paljon enemmän kuin olin odottanut. "Oi, antakaa minun olla täällä", sanoin hänelle hiljaa ja ihastuneena,"sillä täällä ei tarvitse rakentaa majoja, taivaalliset asuinsijat ovat täällä valmiina." Mutta hän sanoi: "Minusta tuntuu, että täällä on murhattu joku." On vaikea selittää tunnetta, jonka tuo lause herätti. Vielä kun ottaa huomioon, ettei minulla ole pisaraakaan taipumusta taikauskoisuuteen ja käsiraha poltteli taskussa. Kenties hän aikoi viedä kauniin talon nenäni edestä? Paras ystäväni ja tunnettu selvännäkijä? Ei, mahdotonta. Lähdimme emmekä puhuneet asiasta enempää. Vieraannuimme myöhemmin. Varmaankin olette kuulleet miten hänen lopulta kävi, niin, omassa silloin vastahankitussa kauniissa talossaan. Kummallista, miten joku pystyy näkemään niin selvästi menneisyyden, muttei lainkaan tulevaisuutta.

5.10.2010

KUUN IDEAOPPI

Kuun ajatukset ovat yksilöllisiä Kuulle. Veden puute ja raudan yleinen läsnäolo erottavat ne selvästi Maan ajatuksista. Ideat, joista Kuun ajatuksen kehkeytyvät, löytyvät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta myös Maasta.

Idea määritellään kiinteäksi komponentiksi, joka muodostuu luonnollisesti, jonka rakenne vaihtelee tietyissä rajoissa tai ei ollenkaan, jonka pienimmät osatekijät ovat järjestäytyneet määrätyllä tavalla ja joka voidaan mekaanisesti erottaa toisista ideoista. Idean kiderakenne kertoo atomijärjestyksestä, idean luonteesta ja alkuperästä.

Ideat ovat avainasemassa, kun pyritään ymmärtämään Kuun ajatuksia. Ideat heijastavat suoraan olosuhteita, joiden paineessa ajatusten täytyy muodostua. Analysoimalla ideoita on määritetty lämpötiloja, paineita, jäähtymisnopeuksia ja kaasujen osittaisia paineita jotka esiintyvät Kuun ajatusten muodostumisen aikana. Kuun pinnalla on pölyä, joka muodostuu törmäysten sekoittaessa Kuun ajatuksia. Pölystä saa käsityksen Kuun ajatusten kristallisoitumisen asteesta.

KOKEMUS VANKILASTA

Mikä hyvänsä rajoitus voi muuttua vankilaksi. On vain yksi seinä, yhteen suuntaan. Vanki ei huomaa kolmen seinän puuttumista. Vankilapako perustuu aina pakotien näkemiseen. Joskus se voi olla hyvin vaikeaa, miltei mahdotonta.
Nuoret kaunottaret väittivät rovaniemenjunan ravintolavaunun pöydässä, että Toukokuu, ikuinen -runoteoksen kirjoittaja (joka oli heille tuntematon Paavo Haavikko) ei vaikuta laajasti eri maissa (ja aikakausissa?) matkustelleelta. Toinen poistui Ylivieskassa, lausuin:

Minä joka lähden tiedän kaikkien
lähtevän.
Me jotka jäämme jäämme kaikki.
Ensin menee ohitse lantio,
seppelöitynä,
sitten silmät, korkealla,
hiusten alaisina.

TOIVIORETKEILYN KIELTÄMINEN

paratiisin päättäminen ajantakaiseksi. > Laissez-faire

SODANTUNNISTIN

jos sota ja sotatila jätetään julistamatta, eikä vihollisen hyökkäyksiä muutenkaan huomata, voidaan asentaa maankattava akustista ympäristömelua tarkkaileva järjestelmä, joka tunnistaa laukausten ja pommien äänet. Kun äänen vuotuinen keskimääräinen taso ylittää asetetun raja-arvon, on maa sodassa. > terrorismi

TOIVIORETKELÄISELLÄ

on kaikista maailman olennoista kauneimmat kasvot ja hän uskoo, että paratiisissa tämä tosiasia vihdoin tunnustetaan.


Toisaalta paratiisissa maleksii loputtomasti joutilaita rumakasvoisia, joiden ainoa este hillittömään nautintoon on rumuuden oikeudenmukainen ja vääjäämätön paljastuminen.

Heidän koko elämänsä kuluu sellaisen filosofian luomiseen, jonka mukaan rumakasvoinen usein onkin sisäisesti kaunis ja päinvastoin kauniskasvoinen sisäisesti ruma.

He myös elävät niin kuin puhuvat, filosofiansa mukaan, ja osoittavat näin luonteensa kovuutta ja paratiisillisten resurssiensa loputtomuutta.

Toivioretkeläisen koko elämä kuluu retkeilyyn kammottavissa olosuhteissa. Horjahteluun ja sortumiseen, nelinkohtin kulkemiseen, ryömimiseen ja maanalaiseen tunneloitumiseen. Hänellä ei ole mitään filosofiaa, ei mitään politiikkaa, vaan

pelkkä täysin varma tunne
jota lähteen peilipinta moninkertaistaa.

Mutta toivioretki on politiikkaa, välttämättä: se ei voi suuntautua poliittisen vihollisen leiriin, vaan sieltä ulos.

Se joka uskoo oikeuden omalla kohdallaan toteutuvan itsestään, ei lähde toivioretkille, poliittisille foorumeille tai sotiin.

Poliittisesti voitolla oleva puhuu ironisesti selvästi lyödystä, kadonneesta, sukupuuttoon hävitetystä, muttei elävästä tai täpärästi häviöllä olevasta. Ehkä tekopyhyydeksi naamioituvasta

vahvimman oikeudesta voi yrittää veistää huumoria tai satiiria. Ironiaa se ei ehkä ole. Ironia kaipaa olosuhteet ja luonnonlait taakseen. Pitää valita ja tietää niiden puoli.

Politiikka on resurssien jakamista henkilökohtaisten sympatioiden perusteella.
 
Kauniskasvoinen siinä aina voittaisi, jos milloinkaan ehtisi paratiisiin, jossa resursseja jaetaan.
> Dorian Grayn muotokuva

MIELIHYVÄN IMPERATIIVI

Hedonistinen imperatiivi on moraalifilosofia, jonka mukaan kaikkien tietoisten olentojen kokema kärsimys täytyy poistaa, mikäli pystymme tulevaisuudessa valitsemaan, kuinka paljon kärsimystä haluamme säilyttää.

Mielenkiintoinen ajatus. Toisaalta mieletön. Hedonismin määritelmähän on:

Hedonismi (kreikan hedone, nautinto, mielihyvä) on elämänfilosofian oppi, joka asettaa mielihyvän keskeiseen rooliin tai tavoiteltavaksi. Yksinkertaisimman eettisen hedonismin mukaan "mikä tahansa mikä aiheuttaa mielihyvää on hyväksi".

Markiisi de Saden (ei niinkään Filosofia budoaarissa kuin Salon) kuvauksien mukaan mikä tahansa toisen elävän olennon (mieluiten turha) kärsimys (on oikeutettu, jos ja kun se) aiheuttaa itselle mielihyvää ja on siksi itselle hyväksi. Ja Sadehan vain (tosin kyllä uskomattomalla taiteellisella kyvyllä ja epäilyttävän yksityiskohtaisesti) kuvasi tätä ihmisyyteen liittyvää ääri-ilmiötä. Ehkä hän oli meedio tai selvännäkijä, joka Charentonin vankisellistään sai yhteyden Mozartin uniin.

Toisaalta kukaan ei saa välitöntä tietoista mielihyvää siitä, että jokin aistien ja tietojen ulottumattomissa oleva ei kärsi. Se vaatii älyllistä ajattelua ja uskoa. Tai sitten mielihyvän kokemus on tiedostamatonta ja sen syytä on mahdotonta osoittaa.

Silti jotkut meistä kenties kokevat mielipahaa, jos jokin aistiemme ja tietojen ulottumattomissa oleva samalla hetkellä kärsii. Se ei vaadi älyllistä ajattelua tai uskoa. Mielipahan kokemus voi olla tiedostamatonta ja sen syytä on mahdotonta osoittaa.

Kärsimyksen poissaololla ja mielihyvällä tai nautinnolla ei ole suoraa tietoista suhdetta. Kärsimykseen tai nautintoon voi olla fyysinen osoitettavissa oleva syy, mutta mielipaha tai mielihyvä ei aina edellytä sitä. Jotkut olennot eivät lainkaan tunne "positiivisia värähtelyjä" tai pitävät niitä epämiellyttävinä, ja samalla saattavat pitää "negatiivisia värähtelyjä" miellyttävinä. Heidän mielihyvänsä tosin on aina jotenkin kieroa ja pääkallonkylmää. Antiikissa Platon näitä pohti.


”joilla on käsitys ajatuksen voimasta ja jotka tietävät, että ajatukset kaikki ovat väreilyä näkymättömässä astraalisessa ja eetterisessä substanssissa, ja jotka ymmärtävät helposti että yhteinen ajatusten keskitys määrättyihin viisauden, voiman ja kauneuden ihanteisiin on omiansa luomaan tuntuvia vaikutuksia henkimaailman ’aineeseen’. Tämmöinen näkymätön rakennustyö taas puolestaan vaikuttaa ympäristöön ja ympäristössä eläviin ihmisiin.” Pekka Ervast

HATARIA ENSYKLOPEDISIA TIETOJA

Joskus minusta tuntuu, että miehillä on korvat vain koristeena. Olen nainen, senpä vuoksi tiedän vain, miltä seksi tuntuu minusta. Pikkujoulut ovat nyt ohi. Ei kipuja. Miltä minusta tuntui ottaa vastaan ja antaa? En muistaakseni antanut kenellekään tilaisuutta käskeä minua ja avasin suuni valmiiksi. Hyvää palvelua otin kyllä mielelläni vastaan. En antanut kenellekään mitään joulukortteja suurempaa. Sanoin ottavani tai antavani vain avustusjärjestöjen kautta. Se oli vale.

4.10.2010

En tiedä kumpi tappaa enemmän aivosoluja, selväpäisyys vain känni.

KATKERUUDEN VÄLTTELYOPAS

Kirjoittaisin tällaisen hartauskirjan, jos vain osaisin. Katkeruus on huono kaikille.

HÄMÄRÄ

jakautuu porvarilliseen, nautinnolliseen ja astronomiseen. Porvarillinen hämärä on lain tulkinta, nautinnollinen hämärä on kynttilävalaistus, ja astronominen hämärä on maailmankaikkeuden rakenne. Hämärä on aina laulu, se on kirjoitettu, sitä pidempi mitä loivempi.
Ironia, jonka kohde jää hämäräksi, ei herätä sympatiaa, ainakaan runoudessa. Saattaa syntyä vaikutelma, että ironia kohdistuu uhanalaiseen tai sukupuutonpartaalla elävään lajiin. Ilkeä pääkallotunnelma, vähän niin kuin Tammen Muumi-lastenkirjoissa.

Lajin katoaminen voi olla tietysti myös paikallista. Juttelin junassa satakuntalaismaanviljelijän kanssa, joka harmitteli susikannan jatkuvaa lisääntymistä.
- Kun ensimmäinen reppuselkä lähtee, ammutaan jokainen susi helikopterista. Se on harmillista, koska kyllä susi Suomen luontoon kuuluu.
- Toisaalta, Siperiassa on susilla tilaa juosta.
- Siperiassa on tilaa juosta.
(ilman ironiaa)

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com