31.8.2010

ANDREI VLASOV

Enpä ole tällaisestakaan tapauksesta koskaan kuullut. Vai että satoja tuhansia miehiä loikkasi neuvostoarmeijasta Saksan puolelle Leningradin piirityksen aikoihin.

HENGILTÄKIUSAAMISEN ENERGIATALOUS

Mitä jos olisi jokin kaikille yhteinen positiivinen päämäärä, ja me voisimme keskustella toistemme kanssa, vaihtaa mielipiteitä, ei niin kuin kaksoisagentti tyhmälle huoriatuntemattomalle lapselle, vaan niin kuin järjellinen olento toiselle järjelliselle olennolle. Silloin olisi hyväksyttävä tietyissä tilanteissa tasajako: että ilo tulee ilon aiheesta, eikä siitä että kaikille yhteinen pakko masentaa syvästi joita kuita. Millä ihmisen saisi olemaan ilahtumatta toisen väsymyksestä. Millä ihmisen saisi ilahtumaan toisen kohti yhteistä päämäärää ottamasta askeleesta. Tällaisia meidän täytyy aina vain pohdiskella.

OLLI LYYTIKÄINEN

Kesän muuten loistava Pyhäniemen näyttely ei juuri avannut Olli Lyytikäisen taidetta muutamalla näytteellään. Lyytikäinen on taiteilija, jonka työn luonteen (sen laajuuden ja vapauden) ymmärtämiseksi sadan työn sarja on ehkä minimi. Taidekirja Olli Lyytikäinen - Nelivärinen uni (Amos Andersonin taidemuseo, 1989) tarjoaa tämän kokoisen, minimaalisen mutta vaikuttavan siivun Lyytikäisen laajuudesta.

Oheislukemistoksi voi ottaa vaikka Rita Dahlin Kuvanluojien esseen Olli Lyytikäisestä. Jutusta paljastuu mm. Lyytikäisen suhteet Kaija Saariahon ja Kristiina Uusitalon kanssa.

BORGES: KUVITTEELLISTEN OLENTOJEN KIRJA

On todella harvinaista, että käsiini osuu entuudestaan tuntematon kirja, jota kohtaan aluksi tuntemani valju uteliaisuus muuntuu intensiiviseksi kiinnostukseksi ja jonka lukemisesta nautin sen aidosti taiteellisen, eli sielua välittömästi virkistävän ja helpottavan vaikutuksen takia. Jos hyvälle kirjallisuudelle asetettaisiin tällaiset kriteerit, ei hyviä kirjoja synny maailmassa montaa vuosisadassa. Kirjallisuus on näillä kriteereillä aniharvoin taidetta (usein läpikotaisin rasittavaa haravointia vaativa suo, joka maksaa vaivan palkan kitsaasti). Jorge Luis Borgesin Kuvitteellisten olentojen kirja on palkitseva (Teos 2009, suom Sari Selander). Kysymys ei ole vain ensyklopedisestä maailman kansojen taruissa ja mytologioissa kanonisoitujen kuvitteellisten olentojen riittävän omintakeisesta ja pätevästä hakuteoksesta, vaan ikään kuin tiettyyn artikkelimittaan kirjoitetusta Oulipo-henkisestä kaunokirjallisen asiatekstin muodosta. >>

KIRJALLISUUS JA SOTA

Kun saksalaiset lukevat Proustia ja ranskalaiset kuulevat Wagneria on sotimisen ajatus tullut taas hieman kaukaisemmaksi. Kun venäläiset lukevat Hitlerin Taisteluni ja saksalaiset Dostojevskin Pelurit, vaikutus ei välttämättä ole yhtä ekumeeninen. Kun Vasili Grossmanin Elämä ja kohtalo -romaani täydennetään Jonathan Littelin Hyväntahtoiset -romaanilla, voitaisiin saksalaisvenäläisin voimin saada aikaan laatusotaelokuva.

Näyttäkää minulle 2000-luvun venäläinen romaani suomenkielellä, jossa nykyvenäläisen elämän panoraama avautuisi jotenkin realistisesti. En tarkoita mitään monomaniaa, vaan aidosti polyfonista realismia? Sellaista, jota venäläiset itsekin pitäisivät hyvänä tasapainoisena kuvauksena? Niin, joko tuota romaania ei ole kirjoitettu tai sitten sitä ei ole suomennettu. Entä Suomi? Miten Sofi Oksasen Puhdistus ja sen outo suosio luetaan Venäjällä? Suosittelisitko sitä venäläiselle ystävällesi suomalaisena  maailmankirjallisuutena, josta olet ylpeä?

Heikot ovat eväät, jos ne tässä ovat.

30.8.2010

Aika, aikakausi, ei ajattele mitään,
korkeintaan paljastaa jotakin samalla kun kätkee jotakin muuta. 
Itse täytyy ajatella.

YKSIMIELISYYS

Ei etsiä totuutta, vaan näytellä hyvin hienostuneesti totuuden etsimistä. Saamattomuuden ja toivottomuuden täydellinen pirunnyrkki, jota vasten mikä tahansa aito vakavissaanolo, yksinkertaisuus, selkeys, näyttää hassulta. Päättää järkevästi kuolla, mutta tyylillä. Lopettaa elämää ja ihmistä todella rakastavan tyylitön ja epätoivoinen taistelu. Tätä on yksimielisyys.

PORNO JA TÄYDELLISYYS

Internetporno on oivallinen väline puutteisiin, epäkohtiin ja silkkaan rumuuteen kohdistuvalle harrastukselle, samalla kun se jättää todellisuuden vapaaksi muuhun kohdistuvalle harrastukselle. Juuri epäkohta tai virhe saa naisen paljastamaan sen kuvassa tai videolla. Nainen, jolla ei virhettä ole, ei milloinkaan voisi kuvitella paljastavansa sitä julkisesti. Ja täsmälleen niin monta kuin on naista pornokuvien ulkopuolella, on täydellistä naista maailmassa. Jos olet kohdannut epätäydellisen, olet vain tietämätön jonkin perifeerisen maksullisen sivun sisällöstä.

IKUINEN PILLURALLI VAI REHELLINEN HOMOUS

Alhaisimpia ja julmimpia ihmisiä tässä maailmassa ovat pihtaajat. Kaikki todellinen pahuus on heidän äärettömästä turhautumisenriemusta kumpuavan sadismin tuotetta. Vasta tämän ongelman ja keskustelun ulkopuolella on ylipäätään kysymys niistä jotka ovat varsinaisesti jollakin tapaa seksuaalisia ja pyrkivät miten kuten epätoivonsa määrän mukaan toteuttamaan seksuaalisuuttaan.

Seksuaalisista olennoista tässä maailmassa epätoivoisin on mystikko. Alin kaikista, kaikkien luontokappaleiden kosmisen epätoivon alapuolella. Epätoivo vähenee ylenevässä kaikkiruokaisuusjärjestyksessä.

Niin, kaukana tuolla, vasta täydelliset vartalot hankkineen mahtavan imperiumin sisimmissä suojissa on todellinen kreikkalaisten symposium, jossa vapaudumme osoittelemasta sormella, tuntemasta häpeää, tekemästä eroa heteroseksuaalisen halun ja homoseksuaalisen halun välillä. Sinne kaikki kuin unissaan pyrkivät, mutta ei kannata sanoa, että on siellä, jos ei todella ole siellä. Kaukana, tosi kaukana, ovat kreikkalaisten pidot meistä läntisen maailman hermostuneista raahustajista.   

Ellen olisi omin silmin nähnyt homopornoa, tuskin uskoisin koko homoseksuaalisuuden olemassaoloon. Pitäisin asiaa uskomattomana. Jonkinlaisena hämäyksenä. Tietoisuuteni ja mielikuvitukseni eivät käsitä ilmiötä; siinä mielessä se on sukua esimerkiksi pedofilialle, jota tietoisuuteni ei käsitä. Olen tästä tietoisuuteni puutteesta hyvin tyytyväinen, mutta toisaalta en tiedä mitä menetän. Luultavasti vain ihminen, jonka kaikki tietoinen oleminen on täydellisesti keskittynyt naisten perseiden, säärien, nilkkojen, lanteiden, vyötäröiden, rintojan, kaulojen, käsien, olkapäiden, silmien, hiusten ja varpaiden tutkimukseen, voi olla näin surkealla tavalla rajoittunut. Olenhan kuin uimataidoton joka ylpeästi väheksyy vettä. Olenko minä onnellinen? En taatusti! Valitettavasti ympäristö, vaikkei aina ole täydellisen suopea perversioiden innokkaalle harjoittamiselle, ei ole milloinkaan suopea niistä puhdistumiselle. Ja syyttäisinkö siitä homoseksuaalisuutta: voihan olla, että miehinen kuvitelma, kuinka intohimoinen ja kaiken läpäisevä tahansa, naisen tuottamasta kokonaisvaltaisesta tyydytyksestä on silkkaa itsepetosta. Kysymyshän on jossain mielessä vain mieltymyksestä: meidän lihansyöjien kyvyttömyydestä ja haluttomuudesta ymmärtää kasvissyöjää tilanteessa, jossa ensiluokkaista pihviäkin olisi vielä tarjolla: tilanteessa, jossa yhteiskunnan homososiaaliset olosuhteet eivät vielä aivan täysin vastaa 1700-luvun Australian vankisiirtolan olosuhteita. Eettistä ja ekologistahan se vain olisi, jos mies joka näillä bensan hinnoilla vielä vilpittömästi uskoo rakastavansa naisia pääsisi ikuisesta hyödyttömästä pillurallistaan. Ehkä kiinalaisen kenraali Gang Bingin ratkaisu, oman siittimen viiltäminen irti miekalla Keisarin silmien edessä, oli sittenkin ainoaa suoraselkäisyyttä tässä vittujen ja persereikien korruptoimalla Monopoli-pelilaudalla. Syvin tunteenne, syvin olemuksenne on itsepetosta, sanoo UFO:sta laskeutuva pieni vihreä mies, jolla on William Burroughsin kasvot. Toisaalta Burroughsin romaanit lukeneena, en odota homoseksuaalisuudelta paljoakaan: se on pitkä koulu, jossa oppii paljon sellaista mitä ei romaanissa mitenkään pysty kertomaan. Kun ankkuri on irti, kun et enää usko syvintä itseäsi, voit uskoa vaikka henkistä opettajaasi, joka edellyttää homoseksia vastalahjaksi siitä, että paljastaa miten rikkauksia hankitaan. Onkin hyvä kysymys, miksi tuohon "romanttiseen kiintymykseen" ja "lihalliseen iloon" liittyy aina vähintään professorin virka, ellei sellaistakin asemaa sitten vielä ylenkatsota. Me luulemme, että miehen ja naisen rakkaus on kirjoitettu jo luonnon suunnitelmaan, mutta mitä me, joiden aivopoimujen muodot ovat valheiden kirjomaa pitsiä, tietäisimme kosmisesta suunnittelusta. Brodsky sanoo, että ihmiset tietoisuus alkaa siitä kun hän ensimmäisen kerran valehtelee.

KIIHKONSOKEUS HOMOSEKSUAALISUUDEN YMMÄRTÄMISMUOTONA

Homoseksuaalisuudesta on ymmärrettävä seuraava tilanne: kauempana näyttäytyy hekumallisia naisia, miehet vyöryvät sokeana kiihkosta. Väliin jää joitain poikia, jotka eivät ehdi juosta alta pois. Ymmärrettävästi myös pojat joutuvat pahanpäiväisesti nussituiksi miesten vyöryessä sokean miehisen kiihkon vallassa kohti voiteitaan levitteleviä narttuja. Poikien nussiminen on kuitenkin tahatonta.

ERNST JUNGER, KOLMANNEN VALTAKUNNAN KEKSIJÄ

Saksalainen 1900-luvun konservatiivinen vallankumous (?!) söi lapsensa ennemmin kuin ehti edes toteutua. Erns Jungerin johtama uusnationalistinen liike oli älyllinen kova ydin, jonka rehellisyyttä lainaamalla mutta parlamentaarisin keinoin Hitlerin valtaannousu tapahtui. Junger oli totuudenetsijä ja Hitler hänen täydellinen vastakohtansa: Junger oli epäselvä ja epäröivä, Hitler kirkas. Jungerille esimerkiksi rotu oli idealisoitu henkinen käsite, jonkinlainen sielunluokka. Militantti antisemitismi tai ylipäätään siviiliväestöön kohdistuvat sotilaalliset toimenpiteet olivat hänen tietoisuudelleen täysin tuntemattomia ja käsittämättömiä. Jungerin ja Hitlerin seksuaalinen suuntautuminen saattoi olla erilaista: Junger ei kahdesta avioliitostaan huolimatta luultavasti ollut homoseksuaali, ja kuten jokainen tietää, seksuaalinen suuntautuminen ei määrittele vain erästä fyysistä toimintaa vaan koko henkilökohtaisen kosmoksen rakenteen. Jungerin idealistinen naiivius oli sukua Joseph Brodskyn naiiviudelle (uskolle länsimaiden ja kapitalismin paremmuudesta), jos oletamme Brodskyn vilpittömäksi. Kumpikin oli äärimmäisen tyytymätön todellisuudessa, joka jos kohta oli kaukana paratiisista, mutta kuitenkin vielä myös äärettömän kaukana siitä heidän itsensä kannalta pahimmasta mahdollisesta todellisuudesta, joka osaksi heidän liian idealistisen toimintansa myötävaikutuksella toteutui. Jungerin todellinen luonne ja viisaus näkyy siinä, että hän ymmärsi tulla poliittisesti hyvin varovaiseksi jo vuonna 1933, vetäytyi (taiteellisesti virtuoosiseen) allegoriseen ilmaisuun, eikä liittynyt puolueeseen, vaikka hänelle olisi Teräsmyrskyn kirjoittajana ja Göebbelsin kunnioittamana tuttavana tarjottu vaikka millaisia kunniavirkoja (Brodsky sen sijaan ei kieltäytynyt Nobel-palkinnosta, vaikka Sartre hyvin selkeästi kaksi vuosikymmentä aikaisemmin oli tehnyt selväksi, että intellektuellin, joka toivoo jälkimaailman pitävän itseään vilpittömänä ja rehellisenä, eikä pelkkänä opportunistina, ei sellaisella painolla pitäisi osallistua kylmään sotaan, jonka merkitystä oli tuolloin liian vaikea arvioida). Junger oli toki taiteellisesti virtuoosinen alusta asti, esimerkiksi tapa, jolla hän Teräsmyrskyssä muutamalla japanilaisella vedeolla elävöittää aina uudelleen ja uudelleen luonnon kaikessa aistivoimaisuudessaan on oman tutkimuksensa arvoinen. Jungerin sotakuvauksen ällistyttävyys perustuu juuri kirkkaiden aistien ja sodan totaalisen turruttavuuden väliselle mielettömälle dynamiikalle. Jungerin poliittinen varovaisuus päättyi tahdonilmaukseen Hitlerin vuoden 1944 murhayrityksen muodossa, jonka suunnittelussa hän oli aktiivisesti mukana. Hänen onnistui, ilmeisesti maineensa ja taitavan peittelyn avulla, säilyttää henkensä. Saksan armeijasta hänet erotettiin. Sodan jälkeen Jungerista, sodan totuudenkentän suloisen vapauden ja autuuden intohimoisesta ylistäjästä, tuli kiihkeä pasifisti. Hän tunnusti liiallisen saksalaistyyppisen idealisminsa ja ihmisluontoon liittämänsä liian optimistiset odotukset. Ernst Jungeria ei voi pitää oikeistolaisena kirjailija tai älykkönä koska hän on pyrkimyksellisesti rehellinen, joskin erehtyväinen, vaikuttavan terävä kirjailija muttei hölmö. Junger antaa tukensa paljastuville tosiasioille, ei niiden hyväksikäyttäjille. Vaikka hän luonnehti itseään oikean linjan vasemmistolaiseksi, vasemmistolainenkin hän on vain siihen pisteeseen asti, josta valheet alkavat. Oikeisto-vasemmisto dikotomia ei lopulta ehkä kerro paljoakaan siitä, mistä Jungerin kaltaisen mystikon irrationaalisessa ajattelussa saattaa olla kysymys.

OPPORTUNISMI

Hämmästyttävää on joidenkin ihmisten usko röyhkeydellä suojattuun valheeseen. Kunhan vain röyhkeyden ja häikäilemättömyyden taide viedään täydellisyyteensä, he uskovat pysyvänsä näkymättöminä liikuttavien ihmisnaamioidensa ja tuon niin syvästi inhimillisen "oman äänensä" kätköissä. He ovat varmoja siitä, että vaikka totuus paljastuu järjellisille, demokraattinen enemmistö on aina valmis henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan heidän "inhimillisyytensä" puolesta. Hämmentävää on epärehellisyys, joka on kirkkaan tietoista eikä perustu itsepetokseen. On mahdotonta arvailla, mikä mahtaa olla sen päämäärä.
Kun elämän suuret linjat ovat julistuksetonta ideologista sotaa ja ihmiskauppaa täytyy onnen tietysti löytyä elämän pienistä asioista.

29.8.2010

Halut ovat miinusmerkkisiä kärsimyksiä. Siksi halu aina ainakin osaksi kohdistuu siihen mikä ei kärsi, vaan nauttii, siihen mikä kulloinkin on elinvoimaisinta vaikkei ehkä kauneinta.
On olemassa joukko eläimiä, jotka päihittävät ihmiset kaikenlaisissa saunakilpailuissa. Karhunkainen on tuskin millimetrin mittainen kahdeksanjalkaiselta surrealistiselta karhulta näyttävä niveljalkainen. Niitä on sulatettu hapettomassa lasissa, pidetty kuukausia tukehduttavassa vetykaasussa, puhtaassa heliumissa, hiilidioksidissa, rikkivedyssä, valokaasussa, -200 asteisessa nestemäisessä ilmassa, -271 asteisessa nestemäisessä heliumissa. Muumiot heräävät elämään ja ovat yhtä virkeitä kuin ennenkin, kunhan vain saavat maistaa puhdasta vettä. (Vitus B. Drösher: Aistien ihmeitä eläinmaailmassa)  
Häntä luultiin kerjäläiseksi ja hän oli kerjäläinen. Ei hän itsekään luullut olevansa mitään muuta. Leveä, loputtoman pitkä huvikatu täynnä yhdenlaisia ihmisiä, hotellinleveydeltä yhdenlaisia ihmisiä, yhdenlaisia ihmisiä tehtaidensa edustoilla. Kuoleman hetki, vaikka ehkä onkin hyvinvalmistautuneelle viihdyttävä, tuottaa tunteen suunnitelmien sekoamisesta. Hänet haudattiin kesken jääneen katedraalinsa kryptaan. Katedraalit ovat epämukavia, menneet muodista. Niiden yksityinen rakentaminen ja omistaminen oli Neuvostoliitossa harvinaista.

SIKA

ei aina ole langennut enkeli. Ks. muut ensyklopediat.

HYRY JA CASTANEDA

Luen, kuten sunnuntai-iltapäivisin tavallisesti, kokoavasti rinnakkain Hyryä ja Castanedaa. Hyryn ja Castanedan proosa on yksi ja sama asia, sen kaksi puolta. Hyry: maailma ilman Castanedaa. Castaneda: maailma ilman Hyryä.
Armo: kun luonnonolosuhteet ovat raskaat, ihmisten ei tarvitse olla.
Jostakin asiasta voi valehdella tarkasti ja omaperäisesti vasta kun sen on omin silmin nähnyt.

28.8.2010

"Kirjoittamisen alalla sitä vastoin ei kerry asiantuntemusta vaan epävarmuuksia, mikä on vain toinen nimitys ammattitaidolle. Tällä alalla, jolla asiantuntemus on tuhon houkutin, nuoruusiän ja kypsän iän käsitykset sekaantuvat ja tavallisin mielentila on kauhu." Brodsky: Ei oikein ihminenkään

NORSUNLUUTORNI

, kun elävä kirjailija haluaa kuoleen etuoikeudet: että häneltä ei voi pyytää tarkennusta, mitä hän oikeastaan tarkoittaa sillä ja sillä sanomatta jättämisellään?

VIEKKAUDEN

eli kettumaisuuden välineitä ovat vaikeneminen, juoruilu, maastapako, juonittelu, oveluus, huonomuistisuus, mieleenpainaminen, valehtelu, totuudenetsiminen, tekopyhyys, tietämättömyys, itsetuhoisuus, loputon uteliaisuus ja tiedonhalu, karkeus, säälittävyys, kadehdittavuus, yliherkkyys, tunnottomuus, tyhmyys, nokkeluus, hidasälyisyys, neuvokkuus, sananvapausperiaate, ihmisoikeusperiaate, laillisuusperiaate, täydellinen periaatteettomuus, sokeus, tarkkanäköisyys, kuurous, salakuuntelu, kuulostelu, viisastelu, vakoilu, politiikka, individualismi, epäpoliittisuus, valtio, kosmopoliittisuus, kaunistelu ja estetismi, taipumus mystisyyteen, sekularismi, uskonnollisuus, ateismi, pitäymykset, aatteet, aatteettomuus, mielipiteen, käsitykset ja kannat.

Viekkauden väline on minkä tahansa asian kuolevainen muoto, se mikä vähitellen paljastuu kuolevaiseksi ja kohdaten vastusta hupenee.

Viekkauden väline ei ole kuolematon, pysyvä tai lisääntyvä kauneus sinänsä.
Tuomari: "Mikä on ammattinne?"
Insinööri: "Olen runoilija."
Tuomari: "Oletteko hullu? Kuka on muka sanonut että olette runoilija? Oletteko opiskellut runoutta?"
Insinööri: "Minusta runoilijaksi ei tulla opiskelemalla runoutta."
Tuomari: "Mistä se taito sitten tulee?"
Insinööri: "Luulisin, että Jumalalta. Kai."
>>
Norsunluurannikolta norsunluutorniin

täydellä vatsalla ei kilpailla

tyhjän vatsan kanssa

punttisali kielsi runoilun

rukoilun ja ruokailun

yksinkertaista: kuva ei näy

jos töpseli on irti seinästä

kokeileva neitsyt, kokeellinen

synonyymi kokemattomuus

vakava puute

ei ensimmäiseksi esiin nouseva

26.8.2010

HALUN JA HALUTTOMUUDEN KONEET: KIRKASTUNUT JÄRJETTÖMYYS

Jotta luovuus voisi olla taloudellisesti tuottoisaa, sen on vastattava johonkin olemassaolevaan haluun ja tarpeeseen tai pystyttävä luomaan uusi halu ja tarve. Todelisen työläisen ja todellisen yrittäjän välinen olennainen ero on siinä, että työläinen hakee aikaantulonsa ja ylimääränsä määritellystä paikasta sovituin ehdoin, mutta yrittäjä hakee toimeentulonsa ja ylimääränsä määrittelemättömästä paikasta (avoimesta maailmasta) avoimin ehdoin. Yrittäjän olennaisin ominaisuus on kyky luoda jotakin, mikä herättää halun, eli koskettaa sielua.

Maailman ongelma on sen rajallisuus ja aktuaalinen ahtaaksi käyvyys. Kasvu ei voi enää, niin kuten tähän asti, perustua maailman loputtomaan valloitettavuuteen. Vaikka yrittäjä osaa (ja tämä on paljon enemmän kuin mitä työläiseltä vaaditaan toimeentulonsa vastineeksi) luoda keinotekoisia asioita, jotka herättävät sekundaarisia haluja, hän ei osaa eikä pysty luomaan primaareja asioita, jotka herättävät primaareja haluja (joiden todellinen tyydyttäminen vähentäisi sekundaarisia haluja). Toisin sanoen, yrittäjä osaa luoda ja suunnitella mitä tahansa paitsi täydellisen eroottisen ihmisen (viimekädessä synnyttää elämää elottomasta aineesta). Eroottisen kuvan (ja rajoitetusti myös liikkeen - joka saa energiansa, yleisestä epäeroottisuudesta) synnyttäminen on eri tai päinvastainen asia kuin eroottisen elämänmuodon synnyttäminen (jonka tunnistaa pitävästi vain siitä, että eroottinen kuva kärsii siellä suunnattoman inflaation aivan itsestään, puhumattakaan siitä, että jonkinlaista sensuuria tarvittaisiin).

Päin vastoin, vailla yleistä suunnitelmaa ajelehtivassa maailmassa, täydellinen yrittäjä luo uutteralla luovuudellaan primaariset halunsa unohtavan, mutta sekundaaristen halujen täyttämän, täydellisen vieraantuneen, eli täydellisen epäeroottisen ihmisen. Vasta täydellisen epäeroottista ihmismassaa ja täydellisen epäeroottista elämänmuotoa vasten eroottinen kuva voi saada ikuisen elämän ja loiston. Sitä ennen eroottinen kuva on parhaimmilaankin surkea heijastus vailla omaa auraa. Kun todellinen aura siirtyy elämänmuodoista eroottisiin kuviin itsessään, ollaan tultu vieraantumisen ja patologian rajalle, jossa ihmiskunta ei ole ennen vieraillut. Tällaisessa ympäristössä viihtyvän ihmisen "sielu" on halujen järjestelmä, joka vastustaa mahdollisimman täydellisesti primaarin halun tyydyttämistä ja tämän tyydytyksen ajatuksen täyttämää todellista ja alkuperäistä sielua - historiallisesti tunnettua ihmissielua. Tällainen, nyt esiin tuleva "ihminen" ja "sielu" on täsmällisesti ja konkreettisesti se, mitä teologiat tarkoittavat sielun vihollisella. Olennon koko tarmo on keskittynyt todellista sielunliikettä estävien patojen ja labyrinttien rakentamiseen ja suunnitteluun. Tällaisen olennon älyllisyys on yhtä häikäisevää kuin täydellinen järjettömyys päällenäkyvää.

Olisi liian yksinkertaista sanoa, että aurinkona hehkuvan absoluuttisen järjettömyyden, homo holocaustuksen, homo nonsensicuksen syntymisen syy on läpikotaisin täyteenahdetun mutta täydellisesti tuuliajolla ajelehtivan kapteenittoman maailman yleinen "suunnitelmattomuus". Sillä kenelläkään nyt elävällä ihmisellä ei ole positiivista tietoisuutta tai suunnitelmaa. Ja niin kauan kuin suunnitelmaa ei ole, täydellinen yrittäjä jatkaa yhä monimutkaistuvien ansojensa suunnittelua, ja kaikki ihmiskunnan energia kuluu yhä enemmän kaikkeen muuhun kuin perustarpeiden ja primaarin halun tyydyttämiseen. Perustarpeet ja primaari halu jäävät pradoksaalisesti yhä täydellisemmin vaille tyydytystä, ja tämä outo generaattori alkaa ohjaamaan energiavirtojaan yhä suuremmassa määrin sadistisen muunninpiirin läpi. 

Työläinen, joka ei edes tiedä sitä, miten sekundaarisia haluja synnytetään, ei voi tietää mitään tarkkaa siitä, miten primaarin halun kohde, täydellinen ihminen, olisi (jos se oletetaan ylipäätään mahdolliseksi, lukemattomien sukupolvien asymptoottisessa evoluutiossa) aikaan saatavissa. Mutta mikään tieto ei ole työläiselle yhtä kallisarvoinen. 

Varmasti ja ylimalkaisesti voidaan tietää oikeastaan vain se, että sekundaaristen halujen tuotanto ei saa tapahtua primaaria halua tukahduttamalla.

On mielenkiintoista nähdä, ilmestyykö vielä hämmästyttävillä kyvyillä ja samalla jonkinlaisilla toimintaresursseilla varustettu henkilö, joka pystyy reaalisesti ajattelemaan ja konkreettisesti ratkaisemaan tämä yhtälön. Paljon täytyy sen pojan terveys kestää elämää ja ihmistä rakastaa.

RAHA PUHDISTAA

Astu viemärisukeltajan kumiseen suojapukuun
näet jotakin mihin et ikinä totu!
KAAOS ON PUHDISTAVAA!
Tämä Valon Veljeskunta kanavoi
Ednasta viemärin planeetan läpi
mieltä puhdistavaa musiikkia, arvet peittäviä kumipukuja
valheet on desifioitava hyvin
Kevät tekee tuloaan, päivät pitenevät ja luonto
heräilee gloryhole-kammioistaan
Nämä epäluonnolliset asiat
aletaan vähitellen hyväksyä
osaksi salattua luontoa, kuin huonekasvit,
jotka puhdistavat ilmaa, ne imevät epäpuhtauksia
Muhammedin aivoista
Ei, ei heillä ollut missään hyvä ja puhdas elämä
PUHDISTAVAA POLTTOAINETTA VALMISTETAAN
MERIVEDESTÄ JA SYNTYMÄTTÖMIEN LASTEN AIVOISTA
Vesi puhdistaa kehon pyhiä seremonioita varten
Seksiorjilla on yleensä oma orjanimi

BIOLOGISET MITTARIT JA KELLOT

"[...] ruumiin sisällä olisi lämpötila-aisti, joka lähettäisi mittaustuloksensa suoraan lämmönsäätelykeskukseen, ilman että tietoisuutemme saisi ilmoituksen tästä? Onko ylipäätään olemassa aistivaikutelmia, joista emme lainkaan tule tietoisiksi, mutta jotka kuitenkin ovat merkitykseltään elintärkeitä olemassaolollemme?" Vitus B. Dröscher: Aistien ihmeitä eläinmaailmassa, uusia tutkimuksia, Tammi 1969.
Nuo heikkouttamme kiertävät, rajanylitystämme
kyttäävät sarvikuonot, nykyajan poliisit
eivät ohjaa "mannermaisella tyyneydellä
vilkasta liikennettä käsissään Jalmari Finnen
lahjoittamat valkoiset hansikkaat".
Poliisi ei ole hyvä, poliisi ei ole ystävämme
(erota kuoleen turhaa ilkeyttä elävän sielun välttämättömyydestä)
mutta meidän täytyy silti kaikin voimin rukoilla
että poliisi olisi hyvä tai ei ainakaan pahin mahdollinen.

EPÄPUHTAUS

Valehtelu on normaalia,
rehellisyys äärimmäistä.

Rehellistä ihmistä sanotaan epäpuhtaaksi, koska hän näyttää äärimmäisen ristiriitaiselta (logos) vain siksi, että on järkevä (nous) ja johdonmukainen.

Ainoa asia, joka oikeuttaa altruismin on rehellisyys. Muuten kysymys on teeskentelystä, politikoinnista, tyhmyydestä, hajamielisyydestä, hämäyksestä.

MODERNINTAKAINEN PUNAVANKI MUISTELEE

Sellainen oli elämä
Saatanan suolistossa,
ei kummoinen salaisuus,
väsymys, viinanhuuru, irstaisuus.

KARI ARONPURO: RETRO 2010

"Olitteko hyvämuistinen ja tunteellinen vai hyvämuistinen mutta tunteellinen?" Aronpuro, Jalmari Finnestä
Leevi Lehdon Ntamo kustantamo jatkaa kaidalla, lukinseitinohuella, absoluuttisten kulttuuritekojen tiellä. Kysymys on 700 sivuisesta Vesa Haapalan toimittamasta tekstivalikoimasta. Haapala on kirjoittanut mainion asiantuntevan esipuheen ja systematisoinut tekstit asiallisesti, mikä on merkittävä ja suuritöinen kulttuuriteko, kuten koko tekstimassan painokuntoon saattaminen. Taiteellista lisäarvoa on sen verran, että vaikka hyllystäni löytyy melkein kaikki Aronpuron alkuperäiskokoelmat, kaksin kappalein ainakin Peltisiä enkeleitä ja Aperitifiä, kirjan hankkimista ei tarvinnut hetkeäkään miettiä.

Jos täytyisi sanoa hyvin lyhyesti mitä minulle merkitsee Aronpuron elämäntyö, mikä on kaiken tämän kokeilun ja tekstikollaasin kirjallinen ja yleisinhimillinen merkitys, sanoisin, että kysymyksessä on pieni mutta tarkka tutkielma rehellisyydestä ja muistista. Missä ovat sanankäytön rajat, minkä verran sana voi ilmaista modernintakaisesta maailmasta? 

Niteeseen sisältyy hienoja Suomen historiaa käsitteleviä, hengeltään antifasistisia tekstejä. Aronpuro on antisuursuomisaastan epäilykset karistavan myötätuntoinen antologi. Kuten Haapalakin tavallaan esipuheessa toteaa, Aronpuron poliittista rehellisyyttä suurena monimutkaisuuden ja moniäänisyyden tunnustajana ei kannata ryhtyä kiistämään. Tekstimassasta ei löydy suurennuslasillakaan kieroutta, tuota suomalaisen kirjallisuuden ja runouden niin tuikirasittavaa ominaisvitsausta. Sillä syvä ja kirkas on epäilys jokaista kohtaan, joka tässä kammottavien sovittamattomien rikosten maassa kynään tarttuu.

Ehkä näistä syistä tämä kirja säteilee valoa ja vetää kuin magneetti: luen sitä aamulla herättyäni kahvipöydässä, työmaalla eväsleipiä avatessani ja päivän päätteeksi punkkaan paiskauduttuani yölampun alla, kun fyysinen kone on jo niin voipunut modernintakaisen päivän epäinhimillisistä rasituksista ja hyökymäisen kontrastisista käänteistä, ettei se jaksa pureskella edes näkkileipää.

Aronpuro on minulle henkilökohtaisesti myös tärkeä kotiseuturunoilija, olenhan viettänyt lapsuuteni samassa Pursijärven kylässä, jossa runoilijakin vietti lapsuuden kesänsä.

24.8.2010

"muddy bog of sullen inertia of so-called common sense"

MISSÄ ON KLITORIS?

Minkä kokoinen se on? Näitä kysymyksiä kysyvät niin tytöt kuin pojat. Klitoriksen terveysvettä pulppuava lähde tuli tunnetuksi jo antiikissa. Sama lähde tarjoaa virkistystä ja voimaa yhä tänäänkin. Lähteen ääreellä nautit leppoisasta lomailusta ja hemmottelevista hoidoista.


Onpa hyvä viivähdellä
Klitoriksen lähtehellä
antaa levon antaa onnen
tulevalle työlle ponnen

ALEXIS ROCKMAN








>>



23.8.2010

ANTI-OIDIPUS

Deleuze&Guattarin proosarunon imu vakuuttaa heti ja pakottaa jatkamaan. Tämä näyttää todelliselta, läpikotaisin järjettömältä niin kuin itse elämä. Kirjoissa maailma usein näyttää jotenkin ymmärrettävältä, koska tekijät ovat tavallista useammin täydellisesti järkensä menettäneitä. Me emme voi lainkaan ymmärtää mitään mennyttä aikaa, niin erikoisen väkivallan hillittömyyttä: me voimme ainoastaan hitaasti ja häikäilemättömästi vähentää sokeuttamme sille todella syvälle järkyttävyydelle jossa kulloinkin elämme. Tapani Kilpeläinen on taas, intuitiivisesti päätellen, tehnyt suomennoksessa laatua.


AUDIO VIRTAVAHVISTUSPERIAATE

Audiofiilit, vallankumoukselliseksi väitetyn kirjan kirjoittaja ja koko kirjan arvon nollaamaan pyrkivä kriitikko, keskustelevat paradigmaattisista näkemyseroista "kylmien" tosiasioiden valossa. Tällaista keskustelua ehkä toivoisi runouden ja taiteen alueelle yleisemmin: yritys puristaa vastakkainasettelun poliittisuus ja talousperusta itse asiaa koskeviksi argumenteiksi (huomatkaa toistuva oman vilpittömyyden ja avomielisyyden vakuuttelu ja vastaavasti toisen epäily, kuitenkin tarkka pidättyvyys loan loiskuttamisesta). Laitteen tekninen toimivuus ei ole, silloin kun puhutaan audiosta ja hifistä, kovinkaan erilainen käsite kuin taideteoksen taiteellinen toimivuus.

"Until such time as there are solid scientifically valid double blind listening tests that establish a correlation between the measured data and what people hear, nothing conclusive can be established with any of those tests."

Teoretisoinnilla tai todistelulla ei siis ole merkitystä ennen kuin vääristymätön subjektiivinen kokemus vahvistaa sen, mikä todella toimii. Kaksoisokkotesti tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei lukija tiedä, onko hänelle annettu oikeaa kirjallisuutta vai plaseboa, eikä myöskään kirjakauppa, mainostoimisto, kustantaja, yksikään toinen lukija tai edes henkilöllisyytensä kaikilta salaava kirjailija tiedä sitä. Näin eliminoidaan tekijät, jotka voivat vääristää tulosta, kun halutaan tietää puhtaasti taiteelliset vaikutukset ja eliminoida plasebovaikutukset. Kaikilla kirjoilla on plasebobaikutuksia, mutta pelkkiä plaseboja ei hyväksytä kirjallisuuden kaanoniin.

ROSKAPOSTINIMI

voi saavuttaa kuolemattomuuden toistuessaan loputtomasti. Samoin kuin arvokkaan teoksen laadun takeena on tekijänsä mieliinpainuva kuolematon nimi, on roskapostin turhuuden takeena aina uudelleen mielistä katoava roskapostinimi. Myös roskapostinimen tunnistettavuus on erehtymätön. Pahinta mitä kuolemattomuutta janoavalle sielulle voisi tapahtua olisi ikuinen elämä roskapostinimenä. Ks. taitelijanimen lähtökohta

VAIHTOEHTOJEN TUTKIMUSKESKUS

Mitä vaihtoehtojen, mahdollisuuksien ja valintojen tutkimuskeskus tutkii? Kaikki todellinen on sarjallista. Mikä tahansa todellisuuteen liittyvä piirre muodostaa mahdollisten vaihtoehtojensa sarjan. Sarjallinen taide on vaihtoehtoja läpikäyvää ja esittelevää, rajoituksia purkavaa taidetta. Visiollinen taide on tiettyä valintalinjaa noudattavaa, rajoituksia luovaa taidetta.

ULMALALUPAUS

lupaus hidastumattomasta tai loppua kohden kiihtyvästä keskipitkänmatkan tai pitkänmatkan juoksuvauhdista. Vastakkaistermi: ulmalapettymys.
Yksi aiheuttaa tuhoa, kammottavin seurauksin.

Toinen vastustaa tuhoa, kammottavin seurauksin.

Ovatko ne sama asia?
Tämä on kestävän ja nopean nutturan salaisuus, ikään kuin se olisi ainoa asia maailmassa ja takaisi nopean ja kestävän onnen. Me olimme aamulla autossa matkalla päiväkotiin. Hassu-Jeesus oli oleskellut Englannissa ja saanut sieltä vaikutteita maanpetokseen. Valtavaan moniääniseen yleisönosastoon kirjoittivat lähinnä hänen opetuslapsensa, vallankumouksellista runoutta ja lyhytproosaa, aiheina tietyt tunteet, toiminnot ja ruumiinosat. Soisin, ettei heillä olisi huolia. Ikäänkuin uppoaisimme aina vain. Olisi mukava kuulla muiden vinkkejä. Salaisuuden ikkunaa raotetaan, sen suuruutta, päivä on suuri, ikään kuin kirkkaampi, täynnä tähtipyörteitä ja avaruususvaa. Moni polioselviytyjä valittaa. Moni valittaa helteistä ja kylmyydestä. Jos tutkimme asiaa, huomaamme harmaan lumen sävyissä varjellun salaisuuden, sen paljastaa huilun soitto. Ja aivan kuin alkeisoppaissa Mirjalle selitämme, lääkäri kielsi syömästä mitään. Lopulta virnistelemme tyytyväisenä ostettuamme itsellemme (jälleen) uuden puoliveritamman.
Ei ole aika normaalin soiton
tanssin tai leikin
ei aika mennä aika tulla
vetäytyä bunkkereihin ihmettelemään
ei ole aika leikitellä
Jeesuksen sanoilla
tai vääristellä tai romahtaa
ei aika mikään vielä
jääkaudelle
no mut sä ootki
pihtauxe ammattilaine
aika aikaansa kutaki
ja lopulta Hiab nostaa vedestä kalapussin

20.8.2010

PINGVIINIHUORA

"Etelänavalla asustavat adelienpingviinit ovat tiettävästi ainoa lintulaji, joka harrastaa prostituutiota. Tämä pingviinilaji rakentaa pesänsä kivistä, joita etelänavalla on vain vähän. Naaraat tarjoavat puolison silmän välttäessä puolivallattomille poikamiespingviineille seksiä ja saavat siitä vastineeksi suurempia ja parempia kiviä, mitä oma ukonköriläs on pystynyt hankkimaan. Asiakkaat ovat usein niin tyytyväisiä, että ne antavat jatkossa noille tosi vallattomille naaraille kiviä pelkästä flirttailustakin.">>
Vispoblogit vain ovat nyt se juttu.

19.8.2010

нормально

luonnollisesti, normaalisti, säännöllisesti. Hämmästyttävien, ainutlaatuisten, ihmeellisten, pederastisten tai sadistisen sattumusten toteaminen.

VERBIT

Urheiluverbejä, tanssiverbejä, voimisteluverbejä, sotaverbejä, rakasteluverbejä, liikenneverbejä, opiskeluverbejä, rakennus- ja purkuverbejä, peliverbejä, purjehdusverbejä, taideverbejä, musiikkiverbejä, riippuvuusverbejä, maanviljelysverbejä, ammattiverbejä, harrasteverbejä, lääketieteellisiä verbejä, biologisia verbejä, fysikaalisia verbejä, kemian verbejä.

18.8.2010

KAISAN TARINA

"Hej", sanoin Milylle, joka istui viereeni. "Hej", Mily vastasi ja kierähti lattialle. Kuului pehmeä tömähdys ja kiroilua. Antonio hihitti nyrkkiinsä, koppasi keppinsä ja lähti kävelemään. Hän ei ollut päässyt kävelemään viimeiseen vuoteen ilman apua. Kuljin hänen ohitseen laulaen Hassu-Jeesuksen laulua. Sitten pian olinkin tarkkailijana jossakin sotatilanteessa. Lentokoneet jyrisivät ylitseni ja pelkäsin saavani raitista ilmaa. Ajatukset karkailivat, lähtisinkö Portugaliin. Jokaisesta onnettomuudesta hyötyy aina joku. En pelännyt lentää, toivoin vain pääseväni pois täältä ja alkoi olla yhdentekevää miten. Kemia tuo lisäarvoa arkeen. Halusin muuttaa etelä-Helsinkiin, mutta minut valtasi pelko siitä etten voisi sietää Björn Wahlroosin kaltaisia riistäjiä. Olin ollut hereillä niin kauan kuin muistin. Toivoin kohta jo nukahtavani. Nyt ei tulisi sanomalehteä luettavaksi. Laskut tulisivat yksinomaan postiluukusta. Ne, jotka etsivät, ovat esteitä niille, jotka eivät etsi ja päinvastoin. Tietämättömyys on gravitaatiota. Jos yrität ymmärtää sitä, sinusta tulee itsestäsi tietämätön. Ei tullut edes mieleen, että hitaus liikenteessä voisikin olla taitoa eikä hidasta ajatuksen juoksua. Sanoin koiralle, että nyt mennään. Se loikkasi ulos linja-autosta, nosti kuononsa korkealle ilmaan ja haisteli. Kalastuksenvalvoja antoi meille kartan, jonka kanssa pääsimme viimein pelipaikoille. Kipusimme auringonpaisteessa ja korkkareissa kilometrin korkeuseron neljässä tunnissa. Maisemia emme juurikaan nähneet, joten saatoimme keskittyä tähystyksen ohessa varpaiden tutkiskeluun. Korkealla emme tunteneet tai kuulleet toisiamme. Edes täydellä voimakkuudella olevaa radioa oli mahdoton kuulla. Nuotiolla Antonio kopisti piippunsa tyhjäksi. Lopulta hän nousi ja huusi: "Hej. Tule takaisin." Mutta metsä oli ääneti. Ihmislihasta valmistettu pihvi on suussasulavampi kuin tonnikalafile. "Hän kelpaa sinulle sänkyseuraksi, muttet halua häntä muuten lähellesi", sanoi Mily. "Pikemminkin hän kelpaa lähelleni, muttet halua häntä sänkyseurakseni", sanoin. On ihmisiä, joiden asunnossa ei ole kirjastoa. Euroopan sydämessä on sata miljoonaa ihmistä, jotka puhuvat äidinkielenään saksaa. Lopulta hän menetti täysin itsensä hallinnan. Kivun pelko, pölyn pelko oli ajanut hänet loppuun. Toive siitä että hän saisi edes jonkin korvauksen tästä yhteisestä matkasta ei lakannut kiduttamasta häntä. Mainoksen voi näytellä, mutta hänen himonsa ylittää ruuhkaisia katuja, terävien esineiden himo, halunsa niellä, oli todellista. Olen nähnyt hauleja kivispiiroissa, olen nähnyt 1977 elokuvaa ja 455 lyhäriä, mutten ole nähnyt milloinkaan hänen kaltaistaan naista. "Onko etikan luonnollisin säilytyspaikka ruokakaappi", kysyin? En pelännyt kissaa, joka oli kuollut puuhun. Kylmä tuuli enteili myrskyä. Kuulimme jopa toistemme nimet. Toivoin sateen peittävän kaikki äänet alleen. Rannan kaislikossa seisoi poika, joka oli kadonnut melkein sata vuotta sitten. Vihdan tuoksu ei saanut häntä vakuuttumaan. Kavahdin ajatusta, että joutuisin vielä kävelemään, kulkemaan.

Missä muualla

naiset saavat kulkea
naiset saavat kulkea julkisesti

Sanoin ettemme mitenkään voi mennä naimisiin. Ei ole mahdollista että herneen kaltainen kasvi voisi kasvaa ihmisen keuhkoon. Tunsin hänen hampaidensa raapivan alahuultani. Hän tunnusteli sydäntäni. Pelkäsin kutinaa. Avoimien paikkojen viettelys oli saanut hänet ulos matkalaukustaan. "Kuopuksesta toivoin poikaa", hän sanoi. Toive siitä, että häneen otetaan yhteyttä, toive siitä että hän ei sittenkään kammoaisi miehiä, riivasi häntä. Hän pelkäsi itseään. Hän pelkäsi, että vielä jonain päivänä häiritsisi jotakuta läheistään. Hän pelkäsi avioliittoa, valoa, kaikkia pyhiä asioita. Hän toivoi voivansa pitää minua tyttöystävänään. Hän toivoi minusta tyttöä. Olen äitini mielestä vaikea luonne, laiska. Punastun helposti, nielen ääniä. Minulla on tyhjyyden mania ja liian pelko. Hän sanoi minun olevan kaikkein vahingollisin ihminen, jonka hän on koskaan tavannut. Pakonomainen nenänkaivaminen jatkui vaikka ihmisiä kuoli ympärillä. Mily ei voinut pidättää kiljahdusta. Kosketuksen pelko oli iskostunut hänen tajuntaansa. "Raiskauksissa ei ole mitään pelättävää", aloitin. Mutta Antonio keskeytti minut ja toivotti hyvää kotimatkaa. "Pelko siitä ettei pelkää", jatkoin. Mutta Mily keskeytti minut ivallisesti hymyillen: "Pian te varmaan sanotte, että nukutte teltassa reissuillanne… että eikö tällaisia naurettavia ja vääriä päätöksiä voi vetää oikeuteen Ruotsissa… että mene töihin lumppu!" Silloin Antonio otti pesäpallomailan ja vetäisi kunnarin. Pallo osui niin sanotusti Hitlerin vaaleanpunaiseen pyörään. Minut valtasi sairaalloinen halu toistaa kaikki äsken sanomani. En pystynyt hillitsemään itseäni. Juuri kun olin avaamassa suutani, Mily ojensi minulle palaneen lampun ja alkoi kiertää uutta paikalleen. Teräsrunkoinen sohva oli kaatunut ja lamppu tipahtanut katosta keskellä yötä, kertoi Antonio. Lapsien puhetta ja ääniä oli kuulunut seinän takaa, joku oli kaatunut kiviset portaat alas pyörien. Mitäpä jos istuisit hetkeksi alas ja kysyisit itseltäsi ”mitä minulle oikein kuuluu”, sanoi Antonio. Samassa seisomismaniani helpotti, huusin ”Jooh” ja rojahdin yhteen tuoleista. Toivoin näkeväni tummalla taivaallani jotain kirkkaampaa kuin okran keltaisen. Toivoin näkeväni taivaan repeytyvän kokonaan halki ja heittelevät puutarhakaluston osia hengenvaarallisesti. Toivoin kuulevani edes pienen pienen äänähdyksen, joka kertoisi, että minun nimeni on Kaisa ja tämä maa on maailman paras maa elää. Toivoin unohtavani itsemurha-ajatukset ja tuntevani enkelten nuotit, jotta pystyisin osallistumaan heidän kuoroonsa. Toivoin maistavani kuolemaa kuin omaa siemennestettäni. Toivoin haistavani tuota hyvää mieltä tuoneen mädin hajua uudelleen. Tunsin pakottavaa tarvetta virtsata. Kammosin aivan silmittömästi vessaanmenoa. Halusin virtsata kuten naiset pytyllä istuen. Halusin virtsata samaan kohtaan yhä uudestaan. En halua virtsata minnekään muualle kuin vessaan. Olimme luonnon helmassa. Ei ollut vessaa. En halunnut mitään lääkkeitä. Onnettomuuksien pelko oli tehnyt minusta sairaalloisen rohkean. Halusin päästä eroon pelosta, joka oli minulle rakas. Pelkäsin murhaavani rakkaimpani. Pelkäsin tekeväni jotain itselleni, paljastuvani tavalliseksi kaveriksi, haudanryöstäjäksi. Kutittaminen ei tehoa kaikkiin ihmisiin, mutta helposti kutiaville se voi olla todellista kidutusta. Kutina-aistimus syntyy aivoissa. Kutina määritellään raapimisen haluksi, joka useimmiten tarkoittaa raapimisen pakkoa. Myöhäiskupan oire on kutina aivoissa, sydämessä, hermostossa, nivelissä tai luissa. Kutisevan henkilön voi tappaa nauruun. Milyn tukka kutitti minua ja nenässäkin alkoi kutittaa. Suutelimme vielä kerran. Aloin hihittää. Mutta Antonio ei välittänyt. Seuraavaksi se tutki taskut. Jokainen kosketus kutitti mielettömästi. Yritin purra huuleeni, jotta en tukehtuisi nauruun. ”Älä ole vihainen, hedelmäkakkusein”, Mily totesi ja kutitti minua kynnellään leuan alta. Pian huomasin olevani rannalla alasti. Pyyhkeeni alla oli kuusen taimi, ei ihme että kutitti. "Minua ei raavituta", sanoi vieressäni makaava norjalainen herrasmies, "mutta… mutta… saisinko minäkin vähän kutitusta? Se näyttää niin mukavalta." ihmettelin, mihin olin joutunut. Talot eivät näyttäneet lainkaan tutuilta, ja taustalla häämöttävät puut vaikuttivat jotenkin kummallisilta. Rannalla käveli monenlaisia karvaturreja. "Kutitusterapiassa käytetään yhä erikoisempia eläinlajeja", sanoi mies. Uusien asioiden pelko sai minut metsän eläimen tavoin säntäämään taloon turvaan.
 

TKK:N PIILO-OPETUSSUUNNITELMASTA

kerrotaan tässä. Entä mikä on Aalto-yliopiston piilo-piilo-opetussuunnitelma?

FYYSINEN UNOHTAMINEN

Sosiaalisissa ja kulttuurisissa kysymyksissä tilastollinen keskiarvo on se, mitä keskiverto ihminen pitää tasapainotilana. Minua kiinnostaa mahdollinen heilahtelu, sen laajuus ja tasapainotila siinä. Miten kauas voi eksyä, ja painopiste niiden laitojen rajaamalla kartalla. Fyysinen unohtaminen on olemisen mahdollisuuksien unohtamista, niin hyvässä kuin pahassa, asettumista tasapainoon kuvitteellisen rajoitetun kartalla. Jokainen laji unohtaa fyysisesti toiset lajit.

REHELLISYYS

on poeettinen metodi, joka tuottaa tarinaan tietynlaisen jatkuvuuden, yhtäpitävyyden ja eheyden.

KIRURGIA

taito purkaa ja koota täydellinen elävä ihminen jolla epäjohdonmukainen selitys joka asiaan.

MATERIAALINEN ELÄMÄ

sen on oltava kevyt ja siirrettävä kuin kehyksetön taulukangas, merikelpoinen kuin lastu.

17.8.2010

Olipa kerran
välienselvittely
sininen viikonloppu
ampiaismetsä
harmaita miehiä
yhteistyökumppanit
lomalla
ilmeisesti, körtit
pöydällä teetä kolmelle
sitten koeteurastus
pudotus parvekkeelta
haudattu keskenään
naimattomat
viisi pientä possua

Tässä
herra Arvoitus
loistava lika
leijonaisä, tiikeriäiti
auringon aurinko
paljastava naamio
oli kenraali
alennettiin sotamieheksi
suljettiin mielisairaalaan
sammunut tähti lain
muttei kameran yläpuolella

Varjossa sisar
sininen sininen
tyttö nimeltä Kuolema
nauta käytöksessä
ei antanut ymmärtää
mutta ymmärsi antaa
hyväntahtoinen aisantuntija
vaarallista hoitoa

Ackroydien talo
huone hiekalla
huone kalliolla
kirjoitusgraniitti
miljoona vuotta syntynyt
joutsenlaulu
tiedostoon
haudattu polku
harmaa perhonen
kellarissa
altavastaaja katolla
viinilasissa
kaikki viinistä

PARITIETOISUUS

on lyöty löytöä
on lyöty löydön lyömää
on lyöty lyödyn löydön lyömää
on lyöty löydön lyödyn löydön lyömää
on lyöty lyödyn löydön lyömän löydön lyömää
on lyöty löydön lyömän lyödyn lyömän löydön lyömää
on lyöty lyödyn löydön lyömän löydön lyömän lyödyn lyömää
...

ELÄINTEN VELVOLLISUUDET

Eläinten velvollisuudet
ovat vakaumuksen särkyneitä portaita
ja levossa valo
syvyydestä putoava vanki
herättää unelmansiemenet
Tulevat operaatiot, kasvaimet
valheita siirtymähetkiä
katkeraan yöhön
Eläinten tähdet saalistavat
vailla kunniantuntoa
kaihtimista valo haastaa
ei oikeuteen eikä vääryyteen
vaan välttämättömään
Menneisyyden silmät
iskettyjä sopimuksia
eturistiriitoja pimeyden kanssa
tyhjyyden kanssa
niiden kanssa ei voi kilpailla
valolla, täydellä
Pitkä jumala pää ovenkarmissa
pitkät epäilykset, kuka on tuo vieras
Kuolleiden kunnia ei kiinnosta
yössä uhrit metsästävät
kysymyksiä, pimeys, illuusio, sovitus
kohti vaikeuksia suhisee aikojen alus
kaikkien välikohtausten äiti
Pakkopaidassa jumala teeskentelee
kaksinkertaiset, kolminkertaiset
ovat sen naamiot
kuollutta, elävää, kuollutta
se teeskentelee
Varjojen pakopaikka on kynnyksellä
ovella, pitkä varjo, sen tutkistelu
päättymätön. Unelmien takana
surujen saalis, tosi oppimiskäyrä
merkillinen palvelija-kuningas
sokeiden perintöfeeniks, viisaus
Putoavat kaihtimet, avaruustorakat
Katkerasti saapuu yö

MARBELLA -SARJA

1. Ilotytön paradigma
2. Taikalumppu
3. Hampurilaisarvoitus
4. Mandariinintekijä
5. Mykkä Mesopotamiasta
6. Kalliontekijä
7. Pilaantuneen maun rappio
8. Brändipannukakku
9. Tutkimusretki valkoparsaan
10. Kalojen klusterit
11. Kuolleen taikinan paradoksi
12. Hiiva
13. Numeroiden vastakkainasettelu
14. Monopolaarinen ilotyttö
15. Kalan ekvivalenssi
16. Pikkuhousu-teoreema
17. Jättilese puurossa
18. Maapähkinä kukkarossa
19. Marbellan testamentti

PUTININ PUUDELEISTA

Safka-nimiseen tietoisuusprojektiin liittyy monenlaisia henkilöitä monenlaisilla yhteiskunnallisilla, kulttuurisilla ja poliittisilla taustoilla. Safkan kaikille avoimissa kokouksissa on hämmentävintä se, että nämä henkilöt ylipäätään ymmärtävät toisiaan ja pystyvät jakamaan avoimesti kokemuksiaan moninaisista havainnoista.

Itse edustan ehkä jonkinlaista Safkan kultaista keskitietä suhteessani Venäjän nykyjohtoon. Koska minulla (tai kenelläkään safkalaisessa tietääkseni) ei ole sisäpiiri tietoa Venäjän johdosta, joudun toimimaan mielikuvien varassa. Mielikuvat ovat ristiriitaisia. Lähden siitä neutraalista ja reaalipoliittisesta ajatuksesta, että koska Venäjällä on joka tapauksessa oltava jonkinlainen valtajärjestelmä ja Venäjä joka tapauksessa on minkä tahansa valtajärjestelmän kannalta ongelmallinen maa, jo se, että nykyinen järjestelmä on osoittautunut niinkin toimivaksi kuin se on, on erittäin vakuuttava näyttö. Spekulaatio paremmasta vallanpidosta näinä vaikeina aikoina tuntuu mielenkiinnottomalta. Asiat eivät ole täysin kunnossa Venäjällä. Asiat eivät ole täysin kunnossa missään. Olennaista on se, voiko Venäjä kehittyä tulevaisuudessa parempaan suuntaan nykyisen vallanpidon jäljiltä. En näe tälle selkeää sisäistä estettä. Onko nyky-Venäjä Saatanan projekti? Ei sen enempää kuin muukaan maailma.

*

New Yorker linkittää eilen Safkan blogiin.

SISÄLLYS

4 Sikojenlahden muistotanssiaiset
5 Hipeille tukijoukot Lumpurissa
7 Ikioma Jared Homokoira
8 Sormusten koira
13 Metsän likainen henki
15 Serkkupoika Nälkä-Marvin
16 Viitossirkus
18 Lumppu-äiti Terrance
20 Standup-pulma Maskottijumala
23 Tikapuuluusto kauneuskylvyssä
28 Ikuisuuden turhat tikkaat
29 Vauhkot juutalaistontut
31 Esihistoriallinen kerhotalo
33 Vammainen kesä
34 Ritareiden vessapaperia
35 Vanhuksien nautapäivät
36 Kurja loma kahdelle
37 Bänät kylvyssä
40 Homokoiran kuolema
43 Kuolema uusilla mausteilla
44 Juutalaisbailut
47 Lempeä uhka
48 Kokin sormi
52 Mänttitunti
54 Tulivuori Keller tupakalla
56 Hipeä luuranko kaapissa
58 Kokin jouluvauhti
59 Hassu-Jeesus
61 Jouluhenkilön iloinen kaaos
63 Gospelrockia Homma-foorumissa
65 Punapäät madot
66 Seuraa kananrakastajaa

16.8.2010

Se on vielä liian suuri ollakseen ilmasydäminen, heikko ollakseen uhka naapureilleen. Se oli väkivallaton ollakseen tappava, suuritöinen ja koristeellinen ollakseen heittoase tai punnus. Se on liian syvällinen ollakseen vain tunnekokemus, teoreettinen ollakseen vakavastiotettava. Se oli vielä liian yliluonnollinen ollakseen vain päättelyn tulos, epämääräinen ollakseen hyödyllinen. Vielä liian timmi ollakseen seksikäs, nopeasti muuttuva ollakseen miljerdeja vuosia vanha. Se oli nuori ja täydellinen ollakseen aito tai taitelijaväärennös, liian erillään ollakseen luonnon antama. Vielä liian pitkä ollakseen uutinen, vahva ollakseen laillinen. Oli tiivis ollakseen hyvä, liian realistinen ollakseen hauska. Mutta surullinen ollakseen komedia, kärkäs ollakseen rakentava. Ja tasapaksu ollakseen tarpeeksi kevyt, liian painava ollakseen timantti. Liian monimutkainen ollakseen ehdokas alkukopioitujaksi, suuri ollakseen idyllinen. Se oli liian matala ollakseen uljas, ruma ollakseen ihastuttava. Hyvin pieni ollakseen jotenkin tosi, liian yleinen ollakseen sattuma. Ja toki lepsu ollakseen suosittu. Mikä se oli?

ÄÄRILIIKKEEN DIAGNOOSI

tulkitaan Suomessa ääriliikkeeksi. Pelkkä fasismin ilmiöiden huomiointi johtaa siihen, että tarkkailija rinnastetaan natseihin. Henkilö, joka edes näkee, jotakin mitä tavallisen toimittajaetiikan (rahan etiikan?) mukaan ei saisi nähdä, on itse sitä mitä näkee.

Mutta tarkkailu, havaintojen esittäminen tai edes niistä tuohtuminen, ei ole ääriliike. Vasta äärimmäiset teot ovat ääriliike. Ovatko esimerkiksi taideteokset äärimmäisiä tekoja? Onko populistinen valehtelu suurilevikkisessä lehdessä äärimmäinen teko?

Vaikka olen välttänyt kommentoimasta muutamien henkilöiden välillä kiehuvaa miltei avointa sotatilaa, täytyy kuitenkin kysyä: onko Kavkaz centerin toiminta vain ja ainostaan "Putinin hallintoa" vastaan kohdistuvaa, vai jotenkin vain sillä tekosyyllä yleisemmin Venäjän vastaista? Onko projekti puhtaasti ulkopuolelta Venäjän sisäpolitiikkaan liittyvää, vai pikemmin kansainvälisen politiikan/ energiapolitiikan naamioitu instrumentti? Halutaanko Venäjälle todella "paremmat kansalliset vallanpitäjät", jotka vahvistaisivat Venäjän kansainvälistä asemaa entisestään... vai halutaanko Venäjän asemaa heikentää mihin tahansa ikään kuin hyvää tarkoittavaan tekosyyhyn tarttuen, kaikissa tilanteissa, aina tilanteen vaatimalla tavalla.

Jonkin maan ihmisoikeuksista huolehtiminen on erikoista, jos tosiasiallinen motiivi on pyrkiä maan yleisen vaikutusvallan heikentämiseen kaikissa tilanteissa, parhaimmillaan ehkä hyväntahtoisilta näyttävin taitavin keinoin. En väitä, että suurempi vaikutusvalta ja paremmat ihmisoikeudet suoraan korreloivat, sillä pelollakin voi tehdä vaikutuksen.

On kuitenkin vaara, että "ihmisoikeudet" alkavat tarkoittaa oikeutta valtion sisäiseen puolisotilaalliseen toimintaan, valtion heikentämiseksi, sirpaloimiseksi, konfliktoimiseksi ja sitä kautta vaikutusvallan heikentämiseksi. Tällainen radikaali "sananvapaus", silloin kun sitä vaaditaan aggressiivisesti hajoittaville voimille, saattaa olla Venäjän kaltaisen suurvallan tapauksessa ymmärretäävästi ongelmallista.

Kaikenlainen poliittinen rauhanomainen peli ja toiminta on sinänsä sallittua ja normaalia. Putinia tai Venäjää saa vastustaa, heidän kanssaan saa kilpailla, saa pitää puoliaan, ketä tahansa voi yrittää vedättää ja niin edelleen, eikä mikään sinänsä rikoksen tai edes niin erikoisen toimintatavan kriteeri täyty. Pahaa ei ole siis varsinaisesti se, että peli on hävytöntä ja taitavaa ja onnistuu huijaamaan näköjään useimpia. Pahaa on se, että sellaiset yleiset periaatteet kuin sananvapaus ja ihmisoikeudet kansainvälisine järjestöineen täydellisesti liataan tällaisessa pelissä, eivätkä ne ole uskottavassa käytössä enää silloin, kun niitä eniten kaivattaisiin.

Mutta miten erottaa todellinen vastuuton hajoittava voima, vakavasta vastuullisesta huomionravoisesta kritiikistä. Hajoittavaa voimaa on vastustettava (ja samalla varottava yksimielisyyden räjähdyspanosta), mutta vakavaa kritiikkiä on syytä kuunnella. Ero on ainakin siinä, että vastuullinen kriitikko ei heittele sokeasti pommeja. Kavkaz centerin tukemat tahot taas tekevät niin.

Voidaan ajatella, että terrorismi on mahdollisesti "oikeutettu" (vanhan liiton silmä silmästä hammas hampaasta) kosto aiemmin toisaalla tapahtuneista sotatoimista. Vaikka sotatoimi on aina ylilyönti, sillä on toisaalta ollut jotkin terrorismin vaikutuksiin liittymättömät poliittisesti monimutkaiset syynsä. Syitä voi olla itsesuojelu tai itsesuojeluksi naamioitu ahneus. Ongelma on se, että koston kierre ei johda rauhaan, vaan väkivallan lisääntymiseen.



(Pahinta kiehuvaa ryssävihaansa voi yrittää terapoida katselemalla esimerkiksi tämän valokuvablogin moskovattaria)

JOS KAIKKI VENÄLÄINEN YDINJÄTE

samalla tavalla kuin yhdysvaltalainen ydinjäte haudattaisiin populaarikulttuurin muodossa suomalaisen mielen graniittimaaperään, lopputulos ei luultavasti olisi paljon kummempi: järkevät ihmiset muuttaisivat yleissuhtautumistaan Venäjään kielteisemmäksi, hullut taas alkaisivat pitää Venäjästä ja matkustaisivat sinne kuseskelemaan ja juomaan Coca-Colaa.

Vähemmän tunnettu tosiseikka on se, että myös Venäjällä periaatteessa on kaikki taito ja teknologia uskomattoman sairastuttavan jätteen tuotantoon. Kaikkein huonointa laatua ei toisaalta tarvitse tuottaa, koska venäläinen populaarikulttuuri tuotetaan lähinnä maan omiin tarpeisiin. Omaa kansaa vastaan ei tarvitse käydä informaatiosotaa kaikista raskaimmalla kalustolla. Toisaalta Venäjän televisiossa näkee jo täysipainoisesti amerikkalaisen kanssa kilpailevaa saastetta.

Sairastuttavin venäläinen keksintö on amerikkalaisen ydinsaasteen dubbaus venäjäksi. Puheammattilaisten asenne on ilmeisesti pyrkiä jonkinlaiseen kuuluvaan itsehalveksuntaan siinä, että ovat orjuuttaneet itsensä moiseen puuhaan. Venäjänkielen raiskaus on heidän kuolleessa käsittelyssään täydellistä. Lopputulos on toisella tavalla kenties jopa hirvittävämpi kuin amerikkalainen alkuperäisääniraita.

15.8.2010

MOSKEIJA PUNAISTEN LYHTYJEN ALUEELLA

Tehtävämme on selvittää millainen henkilö sinä olet. Valovuodenpaksuinen läpikuultava muuri, äänettömien hiirien seinä. Siksi on tutkittava mitä sinä haluat. Liikkumaton äänetön tärinä. Haluatko ehkä nauraa. Äänetön vapina. Vai vain itse päästä jonkinlaiseen kosketukseen mainitun synnytyselimen kanssa. Ehkä sinun pitäisi kysyä äitisi mielipidettä. Hajuton purkki täynnä mustaa porisevaa nestettä. Se tiedetään juotavaksi. Se tiedetään terveelliseksi ja vaarattomaksi. Suostuisiko hän niin kivuliaaseen kokeeseen. Tiedon hajuton hyväätekevyys. Se tiedetään samaksi, väärentämättömäksi, laimeaksi, kirveleväksi, polttavaksi, lempeäksi. Sen värittömyys on punaisen tuntuvaa valoa, hajuton kirkkaus kuin raikas ääni vatsasta, jonka tiedämme toimivaksi, lasinhauraaksi, tiedämme sen vääntelevän, savuttavan. Maistamme heinäsirkan violetiksi, kuulemme lehdet koivuksi. Lausumme maun kolinat, jyräämme asfalttiin ruusujen viestit. Tai haluatko ehkä sähäkät volyymiripset, jotka varmasti huomataan? Väistele. Luovu. Se on keino saada. Apuväline. Logiikka. Johdonmukaisesti. Kunnianhimo. Saaliinhimo. Rahanhimo. Verenhimo. Vallanhimo. Silmän reitti on selvä kuin mauste. Ristiriidaton. Jos haluat samaa kuin naapuri(lla)si, tee samoin kuin hän. Jos et halua samaa, älä toimi kuten hän. Haluat järvikalaa lautaselle, haluat rakastella sen eläväksi. Haluat kirota sen veritimantiksi, astua sen haavan katkuun, sen suolan samettiseen rapinaan. Haluat selvästi eri asioita itsellesi kuin vihamiehellesi. Parempaa laatua. Toiset haluavat takapihalta suoraan metsään. Siinä olet polttava tunnoton kylmännäköinen painava kukka. Mies joka sanoo, että naisen pitää olla haluttava, puhuu varmasti totta. Kyllä se Lenitakin meikkaa salaman kirpeys limakalvoillaan. Kukaan ei halua mitään ennen kuin on syntynyt. Laavan jäähtyminen kestää muutamia päiviä, mutta syntyminen kestää miljoona vuotta. Kukaan ei halua mitään pahaa kenellekään. Voi sinua kärpästen valvottama jumalia näkemätön, et uskalla haluta mitään mitä oikeasti haluat. Kahden magneetin samannimiset kohtiot, revontulten neulaset sisäkorvan simpukassa. Miksei niiden ääniä saa erilleen. Miksei ole yksinapaista magneettia. Sähköankeriaankeltainen kipu on kiven taito tehdä itsestään kiinnostava ja puoleensavetävä. Et halua oksentaa aamutonta pimeyttä, et halua oksentaa happea. Entä minä. Luotaantyöntävyys pitää kiven pinnalla, nestemäinen lekaharkko maustaa korvieni kultaiset ateriat. Samantekevää. Minä vähenen ja palelen. En ole toiveikas nousun suhteen. En halua. Etsin ja välttelen äänetöntä fermonien älyä. Runoilijoiden lumikolat kaukalossa, sulaneen lumen muisto. Nälän tyydyttäminen on vapaaehtoista. TV luvan maksaminen, rauhanturvaaminen, tipin antaminen, kirkosta eroaminen. Vapaaehtoista. Lista on pitkä, moninaisuuden toteaminen, lajitelma, luokitelma, sekalaisuus. Nestemäinen nainen, pullon muodossa juotava parantava myrkky. Tämä on moskeija punaisten lyhtyjen alueella. Heinän ääni. Sieraimieni valo. Tuossa on ihmisiä tehtaidensa edustalla. Yhdessä suhteessa he eivät muutu. Ja hyvä niin. Kirjoittaja on ajatuspaja. Kaasumainen kulta on puhkaissut nieluni. Haluan treenin näkyvän. Haluan pitää pintani pehmeänä. Haluan vaimoni takaisin. Haluan tehdä Ruma Betty –elokuvan.

14.8.2010

Василий Мушик

SCORCH TRIO

Kuunnelkaa tätä Raoul Björkenheimin trioa! Todella hienosti toimii free.

13.8.2010

FUCKING GAME

Kaikki alunperin amerikkalaiset ja sitten globaalisti levinneet ohjelmaformaatit, joissa tuomaristo arvostelee idolskilpailijoita perustuvat samalle idealle. Tuomarit panevat (tietenkin naiset naisia ja miehet miehiä: tuossa maailmassa ei juuri heteroseksuaalisuus säväytä) muutaman kilpailijan kanssa. Toiset yrittävät arvata kenen kanssa he irstailevat ja paras anaali ja blowjob tuottavat voiton. Koko jutun suosio perustuu siihen, että on vielä olemassa niin tyhmiä katsojia, jotka eivät ymmärrä tätä, ja näkevät ohjelmissa jonkin kätketyn totuuden "joka kertoo tosielämästä". Sen sijaan, kun asian ymmärtää selkeästi, koko ilmiön kiinnostavuus katoaa ja siirrytään suoraan gonzopornosivuille. Kysymys on epärehellisestä pornosta, tai suljetusta pokerista. Oikeassa pornossa, avoimessa pokerissa, tuo kaikki tehdään avoimesti.

12.8.2010

LEO STODOLSKYN

kirkas selostus pimeän aineen hypoteesistä ja kokeellisen tutkimuksen nykyisestä vaiheesta. Nukuin muuten viime yön Leo Stodolskyn pojan tyttären sängyssä. En tosin tyttären kanssa: hän oli mummolassa.

11.8.2010

MAAILMANPOLITIIKAN TODELLINEN EPÄVAKAUS

"viime sunnunaina CIA:n entisen johtajan Michael Hayden sanoi, että sotilaallinen hyökkäys Iranin ydinohjelmaa vastaan on väistämätön ja sen valossa jopa täsmensi sen tapahtuvan vimeistään lähimpien kolmen kuukauden aikana. Tosin hän jätti mainitsematta, tarkoittiko hän Yhdysvaltojen tai Israelin hyökkäystä Irania vastaan, mitta koepallo on jo liikkeessä."


Yhdysvallat siis aloittelee näitä sotia öljyn- tai huumeidentuottajamaita vastaan milloin mitenkin tekaistujen syiden pohjalta. Mutta jos olla psykologisesti kriittisiä, noiden maiden todellisissa intresseissä on itsesuojelu. Yhdysvaltain todellinen intressi taas on öljyntuotannon ja toisaalta myös huumetuotannon varmistaminen. Tämän tosiasian valossa Yhdyvaltain toiminta on "huonosti perusteltua", eli pelkästää egoistisesti perusteltua ja siten kansainvälistä turvallisuutta suuresti epävakauttavaa.

Eurooppalaisten on syytä myöntää, että Yhdysvaltain intressi on puhtaasti egoistinen. Jos silti sokeasti halutaan luottaa vahvimman suvereeniin oikeuteen, se on ihan hyvä, mutta sen tietysti joutuu testaamaan globaalissa suursodassa.

On hyvä pitää mielessä, että yhä useammilla henkilöillä on maailmalla vaikeuksia uskoa USA:n tuottamaa 9/11 iskun virallista tarinaa. Mielettömän iskun psykologia näyttää yhä heiveröisemmältä ja epätodennäköisemmältä sen aktuaalisten seuraamusten, eli Yhdysvaltain agressiivisen sotapolitiikan hyötypsykologian valossa.

"Ennaltaehkäisevien sotien" psykologia taas on sinänsä mieletön, koska sen tiedostaminen, että Yhdysvallat voi aloittaa ennaltaehkäisevän toimenpiteen lähes ketä tahansa vastaan, pakottaa kaikki kynnelle kykenevät nopeaan varustelukierteeseen tai liittoutumiseen. On vaikea nähdä, miten tällaisen politiikan johdonmukaisuudesta tullaan ulos ilman totaalista suursotaa.

MIKÄ ON IHMINEN

Amerikkalainen avantgardepornotähti ja tuottaja Summer Cummings vastaa siihen tavallaan älykkäästi ja kirkkaasti. Voisi ajatella, että hän on jonkinlainen Thomas Mertonin naispuolinen veitsenterävä projektio. Munkkihan aina projisoituu huoraan, samoin kuin skitsofreenikko sotilaaseen. Ilman munkkia ei ole huoraa, eikä ilman skitsofreenikkoa ole sotilasta, koska muuten planetaarisen kidutuksen dramatiikka ei olisi täydellistä. Jotenkin luterilaista körttiä hämmentää se, miten jo 30 vuotta alalla toimineet naispornotähdet vasta nyt ikään kuin puhkeavat nuoruutensa kukkaan. Esimerkiksi Silvia Saint on elävä todiste tästä pornoteollisuuteen sisältyvästä oudosta graalinetsinnästä: hän ei ole milloinkaan ollut niin eroottinen ja nuori kuin nyt, 30 vuoden huoraamisen jälkeen ja koko planeetan läpi sukellettuaan. Samaa voi sanoa veitsenterävä-älyisestä Summer Cummingsista aivan uusimmassa, esimerkiksi Fetish Fairy Tails -tuotannossa, jossa aletaan olla jo melko lailla tämän planeetan totutusta touhusta ulkona - tai sitten juuri sen ytimessä? Ei Silvia Saintkaan enää oikein totunnaiselta ihmiseltä vaikuta, pikemmin hän vastaa tarkan psykologisesti mielikuvia ulkoavaruuden olennoista. Mutta onko kysymys lopultakaan muusta kuin inhimillisen vieraantumisen äärimmäisestä asteesta? Onko kosminen ajattelu ja vieraiden planeettojen elämästä haaveilu lopultakaan muuta kuin vain jonkinlainen positiivinen selitysyritys omalle totaaliselle sairaustilalle, ihmisruumiin totaaliselle fetisoitumiselle ja vessanpöntön äärellä tapahtuvalle kidutusorgialle? Onko se suuri avaruusseikkailija, jota amerikkalainen populaariviihde niin paljon hehkuttaa kuitenkin vain kaakelihuoneen nurkkaan ajattu ihminen pää vessanpöntössä, jolle on rakasta kaikki tämä sidonta, human ponies -ratsastus, suun teippaaminen, kumipäähineet ja -puvut, silmälaput, aukotetut huoneet, lävistykset, kelmuttaminen, koko kehon muovimaalaus. Vessanpönttökö lopulta onkin se suuri tähtien välinen avaruus, jonka piti olla niin vapauttava? Vai onko kosmisessa uskossa sittenkin jotain järkeä, jotain todellisuuspohjaa? 

LUOKITTELU JA KIIPEILYTELINE


"Mitä epävarmempi ihminen, sitä tarmokkaampi luokittelija." >>

Ihmisten luokitteleminen (ja panetteleminen) ulkonaisilla staattisilla perusteilla on tietenkin typerää. Tekoja ja puheita voidaan luokitella, missä hengessä ne tapahtuvat. Usein ihmisten teot ja puheet ovat ristiriitaisia, ne tapahtuvat monessa hengessä. Ihminen on leegio; kukaan ei täällä ole tekojensa ja puheidensa tasolla puhdas henki: ja toisaalta vain tekojen ja tekemättäjättämisen kautta puhdasta henkeä voi lähestyä. On ymmärrettävä, että silloin kaikki ihmiset kaikista kulttuureista lähestyvät jotakin yhtä ja samaa, kuin lapset puolipallon muotoisen kiipeilytelineen eripuolilta lähestyvät lakipistettä.

Tällä tavalla korkeakulttuuri paljastuukin aina monikulttuurisuudeksi, koska se pystyy osoittamaan ensinnäkin kiipeilytelineen olemassaolon ja toiseksi mahdollisuuden kohota erilaisista lähtökohdista. Mitä korkeammalle keskimääräinen kulttuuripiirin edustaja tuolla kansojen ja ihmisen ykseyden kiipeilytelineellä kohoaa, sen helpommaksi muuttuu kokeimmallekin kurottavien tehtävä. Siksi korkeakulttuuri on aina kansan laajoja piirejä koskeva kysymys. Jos kansa on maassa, yksikään ei voi kohota kovin korkealle, koska henkinen gravitaatio on liian suuri. Tämä on pääkritiikki kapitalistista eriarvoistamista vastaan: eriarvoisuus pitää myös parhaan matalalla, mikä tietysti on kapitalismin tarkoitus.

Kapitalismin päämäärä on pitää ihmiset henkisessä sotatilassa mutta muodollisessa rauhassa. Sillä tavalla ihmisten keskiluokka saadaan saastuttamaan, kuluttamaan ja rikkomaan entiten. Kapitalismin päämäärä on maaplaneetan elinkelvottomaksi tekeminen.

Oikeiden maailman ihmisten päämäärä on kuitenkin toinen, ja siksi kapitalismin on väistyttävä.

RAUL MEEL: SALOMONIN LAULUJEN LAULU

Virolaisen taiteilija Raul Meelin kirja Salomon's Song of Songs on erityisen mielenkiintoinen avantgarderunoteos. Kysymys on Raamatun tekstin uudelleenasettelusta. Tekstisisällön muuntelu rajoittuu toiston lisäämiseen. Visuaalinen muuntelu sen sijaan on merkittävää: jokainen sivu muodostaa itsenäisen visuaalisen runonsa. Tekstissä on käyetty kahta painoväriä, puinaista ja mustaa. Teos on kovakantinen, käsinsidottu, hieno. Sadan kappaleen numeroidun ja tekijän signeeraaman painoksen kappalehinta liikkuu sadoissa euroissa. Olennaisinta on kuitenkin kirjan sisältö, joka on välittömästi vaikuttava. Herää kysymys, miksi sama teksti, sama runous, joka Raamatuihin on painettu ohuille sivuille ja numeroiduille palstoille pienellä fontilla, tulee luettua uudella ja tuoreella tavalla silloin kun se on esitetty taiteellisesti tuoreessa visuaalisessa muodossa? Miksi sillä, miten teksti esitetään visuaalisesti, on joskus ratkaiseva merkitys lukutavan orientaatioon? Vastaus on ehkä tietokoneajan tuomassa turtumuksessa identtisinä toistuviin merkkeihin ja toisaalta postmodernin ajan kirkakauppojen formatoituna ja identtisenä toistuvaan bestsellertulvaan. Ihmiset ovat yhtä sokeita todelliselle sisällölle kuin täydelliselle sisällöttömyydelle: kaikki perustuu turtuneisiin uskomuksiin, odotuksiin ja mielikuviin, ei siihen, mitä asiat todellisuudessa ovat. Sama ilmiö näkyy jo myös elintarvikkeiden ja ruuan laadussa, jota voidaan laskea loputtomasti silloin, kun turtuneiden aistien asiantuntujat syövät enemmän mielikuvia kuin sitä, mitä suuhunsa laittavat. Lopulta ihmisille (vailla omaa makuaistia) voidaan syöttää heidän omaa ulostettaan, kunhan vain joku Tuomas Vimma City-lehdessä kehuu ruotsalaisten pitävän sitä suurena herkkuna.

Kirjallisuuden keskiajalla todellinen painettu kirjallisuus leviää toisaalta äärimmäisen edullisina POD-kopioina ja toisaalta kalliina käsin kopioituina, kuvitettuina ja sidottuina painoksina niille, jotka todella ovat kiinnostuneita henkisestä todellisuudesta.

10.8.2010

PITÄISIKÖ KOULULAISILLE KERTOA, ETTÄ MITÄÄN EI TIEDETÄ?

Olisiko mahdollista, että lapsille opetettaisiin koulussa, esimerkiksi seitsemännellä luokalla se, että ihmiskunnalla ei ole mihinkään olennaiseen kysymykseen minkäänlaista todellista tietoa. Oikeastaan koko koululaitoksen tehtävä pitäisi olla sen opettaminen, että mistään olennaisesta asiasta ei toistaiseksi voida tietää mitään. On vain erilaisia käsityksiä ja teorioita. Vai pitäisikö tämä kertoa heti aluksi? Vai olisiko tämän oltava vasta lopuksi paljastuva, kaiken koulutuksen päätepiste: eihän voida noin vain ensin tietoa etsimättä uskoa, ettei sitä lainkaan ole.

SUOMEN KANSALLISKEKSINTÖ?

Spede Pasasen kohtisuoraan vastatuuleen kulkeva tuulivoimalaite:

YOU DONT KNOW

Oikeistolaiselle sota, huumeet, porno, niin sanottu rehellinen bisnes ja taide ovat kaikki keinoja luoda miljonäärinvirkoja, eli kapitalismin papinvirkoja. Pappien kilpailussa on kysymys, ei niinkään siitä kuka rahaa tekee eniten, vaan siitä kuka sitä tekee tyylikkäimmin, kuka valehtelee kaunopuheisimmin: kuka on universumin suurin valehtelija. Luen nykyisin kaikkea, aivan kaikkea kirjallisuutta juuri tällä silmällä. Varsinkin Dostojevskia ja Tolstoita, jostain Sofi Oksasesta nyt puhumattakaan.

Tietenkään maailmanrakenteessa, joka toimii kiltisti tällä dynamiikalla, ei kannata puhua moraalista tai etiikasta sanaakaan. Ruohonjuuritasolla kaikkea saa tapahtua, mutta kaikki eroottinen ja rahanarvoinen korjataan parempaan talteen. Ilman sielua, erotiikkaa ja henkeä ihminen on kyllä vapaa, eläimenä, kasvissyöjänä, itsensätyydyttäjänä.

Ennen kuin voimme osoittaa, että jokin muu maailmanrakenne olisi parempi tai toimivampi, täytyisi jotenkin osoittaa se, että on olemassa toisistaan olennaisesti sielullisesti ja synnynnäisesti poikkeavia ihmisiä: sellaisia kuin kapitalistit, jotka ymmärtävät vain ahneuden kieltä ja joille maailmassa kaikki muu on ahneuden peitetarinaa, ja.... niitä toisenlaisia. Siis sellaisia toisenlaisia, jotka nyt eivät vain jonkun ilmeisen ruumiillisen tai henkisen heikkouden takia heittäydy vaihtoehtoihmisiksi ja ala mölisemään, että rahalla ei ole väliä... kun koko tuo defenssi johtuu ilmiselvästi vain pelkästä epätoivon hillittömyydestä ja rehellisyyden täydellisestä puuttumisesta. Tarkoitan sellaisia toisenlaisia, jotka ovat henkisesti ja ruumiillisesti enemmänkin jumalankaltaisia... ja joille rahalla ei ole ensisijaista sielullista merkitystä siksi, että he eivät ole epätoivoisia. Haluan nähdä ei-epätoivoisen henkisesti täydelliseksi kehittyneen, täydellisen tietoisen, täydellisen kauniin ihmisen, joka ilmaisee kaikella toiminnallaan, että rahalla ei ole merkitystä, ja jolla ei ole milloinkaan itsetuhoisia ajatuksia. Siis tässä maailmassa, yhden. Haluan siis nähdä ilmielävän kommunistin.

Eikä sekään tietysti riittäisi mihinkään, että näitä toisenlaisia sieluja, toisia, toiseuksia, havaittaisiin olevan ja heidät jotenkin vapautettaisiin orjuudesta ja itsetuhosta. Nämä samanlaiset, nämä ahneudet papit ja papittaret, kuitenkin osaavat syödä ja romahduttaa minkä tahansa hyvää tarkoittavan järjestelmän sisältäpäin. He totta vieköön osaavat olla ilkeitä ja käydä kalliiksi mille tahansa hyvin järjestetylle yhteiskunnalle. Stalinilla oli oma suunnitelmansa näiden luonteiden varalle. Mutta ilmeisesti hänkään ei lopulta kyennyt absoluuttisen varmasti erottamaan oikeamielistä väärämielisestä.

Kenties me erehdymme maailmasta. Kenties tämä ei ole se paikka, jossa luulemme olevamme. Tämän kappaleen kertosäe on jokseenkin osuva:

9.8.2010

LÖYLYKISAN VAPAAEHTOISUUDESTA

Äskettäinen löylykisa on tarkka fyysinen kuva länsimaisen kapitalistisen kilpailuyhteiskunnan henkisestä tilasta: hullutukseen lähdettiin "vapaaehtoisesti", finalisteista ne jotka eivät kuolleet kovapäisyytensä rasittamina, makaavat henkitoreissa teholla. Amerikkalainen vapaus on vapautta olla tyhmä, vapautta olla järjetön. Ja jos hullusaunaan ei mennä vapaaehtoisesti, niin pyssyillä uhaten.

Ajattelen löylyn vertautuvan kapitalistiseen egoiluun, eli egojen kilpailuun. Järjestelmä, jonka tehokkuus perustuu sille, että egojen kilpailu on vapaata, ajaa koko yhteiskuntaa egoistisempaan suuntaan. Alunperin egojen kilpailu oli vapaaehtoista, mutta järjestelmäksi ja yleiseksi arvoksi tullessaan, vaaditaan jo jokaiselta tulos saunomiskilpailulssa. Saa toki "vapaaehtoisesti" saunoa maltillisesti, mutta sillä voittaa koko ajan yhä vähemmän ja vähemmän, kunnes sillä vihdoin häviää yhä enemmän ja enemmän. Kun tilanne on se, että joka tapauksessa on pakko saunoa, aletaan olla jo aika kaukana vapaaehtoisuudesta, ja kilpailun kärjen osalta lopputulos on nyt saunakisassa nähty. Kapitalismissa se tarkoittaa toisaalta, ihmisten (itsensä "vapaaehtoisesti") loppuunajamista, tai toisaalta valtioegoistisia konflikteja, eli jatkuvaa sotimista milloin minkäkin tekosyyhömpän nimissä.

Kategorisena imperatiivina egoismin ongelma on se, että yksilön ego on käytönnössä sotatilassa minkä tahansa toisen yksilön egon kanssa. Tämä on nollasummapelitilanne. Mutta muodollinen rauha säilyy taloudellisen kasvun tilassa. Kasvun hiipuessa, muodollinen rauha muuttuu välittömästi aktuaaliseksi sotatilaksi.

Monikulttuurisuus tai mikätahasa korkeakulttuuri sen edellytyksenä taas ei voi mitenkään perustua tällaisille ristiriitaisille illuusioille.

Siksi korkeakulttuuri pyrkii ratkaisemaan tilanteen ei-nollasummapelillä, joka on pelitilanne, jossa toisen pelaajan voitto ei ole muilta pelaajilta pois, useat pelaajat voivat voittaa (tai kaikki pelaajat voivat hävitä). Ja tekemään tämän riippumattomaksi taloudellisista suhdanteista.

Tällaista toimintamallia ei voi keksiä, ellei edes tiedä, mitä sekkaista hyvää jokainen ihminen tavoittelee, joka on riippumatonta egoistisesta mielihyvästä.

Suurin maailmanhistoriallinen poliittinen kysymys on: onko ei-nollasummapeliin perustuva yhteiskuntajärjestelmä käytännössä mahdollinen? Siis: mikä on ihminen, ja mikä on ihmiselle pitkällä tähtäimellä käytännössä mahdollista? Järjestelmä ei kenties voi perustua oletukseen ihmisen olemuksessa tapahtuvasta muutoksesta.

>>

TIME FOR A VISPO

ja uusi lukutaito.

http://grantinks.blogspot.com/

http://www.kotiposti.net/kaikkonent/

VÄLTTELY

Jos on pakotettu olemaan tekemisissä jonkin epämiellyttävän tai ruman asian kanssa, on eduksi jos ei ole kovin tarkkanököinen tai herkkätuntoinen. On typerää kritisoida jotakin mikä on liian kaukana hyvästä ja kiitettävästä. Päihteitä voi käyttää myös aistihavaintojen terävöittämiseen. Onnistunutta välttelyä on olla olematta tekemisissä täysin huomaamattomasti ja miellyttävästi. Vastakkaistermi: etsiminen.

INFRARIIPPUMATTOMUUS

Eilisen myrskyn tuhojen nopea korjaus osoittaa taas sen ihmeteltävän huippuvalmiuden, joka suomalaisen yhteiskunnan kaltaisella infrastruktuuririippuvaisella yhteiskunnalla kai täytyykin olla. Kun puu vain kaatuu öisessä myrskyssä metsätien yli, vilkkuva hälytysvalo ilmestyy siihen melkein automaattisesti. Kysymys on ilmeisesti siitä, että pienikin särö infrastruktuurissa tuottaa yhteiskunnalle mittavat tappiot. Venäläisessä yhteiskunnassa, jonka talous on infrastruktuuririippumaton, ja jossa ihmiset ja infrastruktuuri yleensä ovat vain huvittelua varten olemassa, tilanne on aivan toinen. Kun liikennöityä tieosuutta korjataan miljoonakaupungissa, siihen ei vaivauduta laittamaan edes ilmoituskylttiä. Kolmenkymmenen kilometrin autojono seisoo koko kesän ja odottaa. Kääntyminen on kielletty. Sillä, että ihmiset odottavat ei ole mitään yhteiskunnallista tai taloudellista merkitystä, koska ihmisten merkitys yhteiskunnalle on joka tapauksessa vain heidän potentiaalissaan bailata ja kuluttaa aikaa ja olla poissa tukkimasta dollareita sirrittäviä öljylähteitä. Kun sähköt katkeaa, puolen vuoden odotus ei ole mitään, varsinkin jos on odottanut tuhat vuotta. Huom. en liitä tähän mitään arvoasetelmaa, että jompi kumpi todellisuudentila olisi parempi. Näin vain näyttää olevan.

KIINAN ENSY

Jokaisen nykyisen ja tulevan kulttuurin nollapiste on kiinalaisen Yonglen ensyklopedian (1403-1408) kokonaiskäännös, eli sisällyttäminen Wikipediaan. Laitos: 40 kuutiometriä paperia. Mutta Yonglen ensyklopedia ei ole lähimainkaan maailman ensimmäinen ensyklopedia, Sudakin on paljon vanhempi.

8.8.2010

KALASTUSKAUSI AVATTU

Tänään 6 haukea, toissa päivänä 5, joista yhteensä 6 otettavia, puolikiloista, kiloista. Tänään järven ainoasta saaresta huikkasi serkkuni. En tiennytkään, että saaressa, pitkän kaislikon ja puuston kätköissä lymysi mukava pieni kalastuskunnan mökki, jossa odotti mainio lämpiävä puusauna. Paikka oli kuin aikakone jonnekin Kekkos-Suomen ja anhavalaisen luontolyriikan ytimeen. Peilityynen kuumanahöyryävän illan eteerisessä kauneudessa koko tuon pienen rappeutuneen idyllin täydellisyys teki suuren vaikutuksen. On ihastuttavaa löytää tällaisia uusia paikkoja kaikkein tutuimmista ja rakkaimmista lapsuuden maisemista, sieltä mistä luuli jo aikoja sitten kääntäneensä jokaisen kiven. Myöhemmin illalla hain isäni veneellä kylänrannasta saareen saunomaan. Kylänrannassa oli uimassa myös Alice, siskoni maatilalla koko kesän viettänyt tamperelainen steinerlukiolaistyttö. Hän on hyvin sievä, siro, kaunis. Isä ei ollut käynyt järvellä yli neljäänkymmeneen vuoteen. Viimeksi hän oli tuonut lampaita kesäksi saareen. Isä ihmettelee kalansaaliitani, koska pikkupoikana hän ei koskaan onnistunut saamaan järvestä alamittaista haukea kummempia saaliita. Saunassa isä kertoi nuoruudentarinoita vanhemmasta veljestään, joka oli hämmästyttävällä tavalla kunnostautunut naistenmiehenä (tuo säkenöivä kutsumus, joka oli jäänyt meille niin täysin vieraaksi ja kuvittelunvaraiseksi). Olinkin saanut asiasta jo vihjeen eräältä äskettäin tutustumaltani helsinkiläiseltä taiteilijattarelta, joka mainitsi teini-iän parhaan suomenruotsalaisdiivaystävättärensä olleen rakastunut juuri isäni veljeen (ja etten vain tämän poikia olisi). Uintiretkellä muistui mieleen eräs yli kahdenkymmenevuoden takainen huhtikuu, jolloin kaatusimme ystäväni tekemällä kiikkerällä kanootilla juuri tämän lahden keskellä. Järvessä oli vielä jäätäkin ja vesi kylmää, lahti on myös syvä, osoittaa syvyyskartta kalastuskunnan mökin seinässä. Peruskoulun historianopettajana pilkkasi ainakin seuraavat vuodet meitä siitä, että olimme hukkua lampeen jossa jalat ylettyvät pohjaan, vaikka pelastajallemme myönnettiin henegenpelastusmitali. Oli mahdotonsa saada häntä tajuamaan, että lampi, josta hän sitkeästi puhui sijaitsi puoli kilometriä järven länsipuolella ja oli eri asia kuin järvi, jolla vahinko sattui. Serkkuni sanoi isännöivänsä kalastuskunnan mökkiä ja jakavansa vuoroja, käyttöaste on kuulemma hyvin hyvin vähäinen, eli paikka on käytännössä aina vapaa.

Uppopaistoreseptit kehittyvät, hämmästyttävää miten hauesta voikin saada hienostuneen sävykkäästi maukkaan. Maapähkinäöljy antaa jo itsessään hienon aromin, mutta ateriasta tulee kallis, ellei paista useampia kaloja kerralla. Yhdellä öljyllähän voi paistaa vaikka kymmeniä kokonaisia kaloja. Rypsiöljy on aivan toimiva, jos muuten rakentaa mausteliemen kuntoon. Neljä minuuttia on maksimi aika puolikiloiselle kalalle, kaksi minuuttia kummaltakin kyljeltä. Suuressa wokkipannussa kaloja voi paistaa kaksi kerrallaan.

7.8.2010

Tapasin eilen sattumalta henkilön, johon olin kouluaikoina monta vuotta palavasti rakastunut. Lukioaikoina tuossa pari vuotta vanhemmassa ikäryhmässä tuntui olevan montakin glamourin kyllästämää nymfettiä. Mutta jotenkin tämä yksi vain oli ylitse kaikkien muiden, kaikkein kauneimpien fantasioiden yksinoikeutettu varjeltu henkinen kohde: henkilö, jolle minä en olisi uskaltanut edes puhua, saati avoimesti katsoa. Osa lumousta syntyi ehdottomasti siitä, että hän ei koskaan avoimesti seurustellut kenenkään kanssa: itseasiassa sellaista oli mahdoton edes kuvitella. Nyt Facebook-kuvakansioita selailemalla asia vihdoin selviää: mustavalkoiset glamourotokset lukiotyttöjen Moskovan matkasta kyllä kertovat omaa tarinaansa. Kyllä, oi jumalattaret, pyhitetty olkoon Kekkonen!

6.8.2010

Antikristuksen käskyt: 1. et suutu (murhamiehille, mutta et toisaalta paljasta ilahtuvasi), 2. olet puhdas (normaalista heteroseksuaalisuudesta, mutta pidät homoseksuaalisen pedofiliasi salassa), 3. et lörpöttele (tietenkään), 4. et vastusta pahaa (silloin kun selvästi huomaat rikoksen ja voisit vaikuttaa siihen ripeällä toiminnalla), 5. rakastat kaikkia (varsinkin murhamiehiä ja toisia pedofiilejä).
Avaruuslaivassa muista: luonnosta poimitut vertauskuvat johtavat sielun harhaan. Kukkakin kukkii vain hetken, muttei tee itsemurhaiskua.
Kaikki totalitarismi ei ole fasismia, kai. Esimerkiksi:

totalitarismi 1: kansalainen kuolemanrangaistuksen uhalla 1. et suutu, 2. et ole epäpuhdas, 3. et vanno ja puhu turhia, 4. et vastusta pahaa, 5. rakastat kaikkia.

totalitarismi 2: kansalainen kuolemanrangaistuksen uhalla 1. suutut, 2. olet epäpuhdas, 3. vannot ja puhut turhia, 4. vastustat pahaa, 5. et rakasta kaikkia.

EI MITÄÄN TAIVAANRANNAN MAALAREITA

Tuoreessa Kotiliesi-lehdessä Kimmo Sasin ja Ben Zyscowiczin yhteishaastattelu on lähellä sitä mitä luonnehtisin kosmiseksi pahuudeksi. Jos äänestäisin luokkakannasta irrallaan pelkästään henkilön älykkyyden ja kykyjen perusteella, ei olisi epäilystäkään, että valintani olisi juuri Kimmo Sasi. Sasi on Goebbelsiin verrattava käytännön ironian henkinen mestari. Sasin kyky kääntää mikä tahansa seniili löysä paatos tai puolivillainen populistinen kielenkäyttö oikeistorikollisuuden retoriikaksi on hämmentävää luokkaa. Sasin pahuus ja perversio kumpuaa, paitsi tietysti siitä loputtomasta huvista jota rosvottavien ihmisten älyllinen keskinkertaisuus ja sokeus hänelle tuottaa, myös ilman muuta fasismin syvästä esoteerisestä lähteesä, kirkastuneen kosmisen pahuuden lähteestä, joka saa niin monen oikeistomielisen peräreijän kostumaan. Juuri tämän voisi kuvitella olevan myös Sasin Zyscowiczin ajatuksellisen ja toiminnallisen pulttimaisen tiiviin yhteenhitsautumisen perusta. Jos näiden sasien ja zyscowiczien käytännöllisen ironian lopputulos olisi se, että kansakunnan äly edes hieman hioutuisi ja henkinen taso kohoaisi, sanoisin: myös Saatanaa tarvitaan opettajana. Opettaja on ehdottomasti hyvä, kantapään kautta opettava, mutta tapahtuuko oppimista todella? Luulen, että kun taas tarvitaan oikeistohenkisten reilujen uudistusten, eli hillittömän yhteiskunnallisen perversion epäröimätöntä ja huumorintajuista täytäntöön panijaa, Sasin järkkymättömän sadistiseen mielen "lapselliseen" valoisuuteen voi varmasti luottaa, jopa ihmiskunnan syvimpienkin kauheuksien äärellä. Ihmiskunnan usko Saatanan reiluuteen, oikeudenmukaisuuteen ja hyväntahtoisuuteen on loppumaton.

5.8.2010

Uudessa Tuli & Savu:ssa Juri Joensuun runot ovat hienoja!

TUNTO

Vain rajat takaavat asiallisen yhteisymmärryksen, vain rajat, täysin keinotekoiset, satunnaiset, mielettömät, joihin ihmiset ovat totutelleen koko tahtonsa hillittömällä väkivallalla, koko avuttomaan epäkäytännölliseen universaalisuuteen kohdistuvalla vihallaan. Jos ryhdyt toden teolla ylittämään rajoja, saat selittää koko elämän mitä sinulle kuuluu, eikä kukaan ymmärrä mihin kokemukseen, mihin kipuun viittaat.

4.8.2010

JUHANA BLOMSTEDT IN MEMORIAM

he that cannot play
let him play
he that cannot pay

let him play
he that cannot play

let him pay
he that cannot pay

let him pay
Ystäväni väitti: kirkas hohde pilven takana on kuu, aivan auringon rinnalla hehkuva kuu. Se tuntui sillä hetkellä täysin mahdolliselta.

SATU KAIKKONEN: SISÄLMYKSIÄ

(ntamo 2010). Satu Kaikkonen on suomalainen mainio ja näköjään ainakin netissä aivan kansainvälisestikin huomattu visuaalinen runoilija, eli vispoilija. Ntamon julkaisema esikoiskokoelma ei kuitenkaan sisällä visuaalisia runoja vaan tekijän oman ilmoituksen mukaan kierrätysrunoutta, eli leikkeitä ja kollaasia toisten runoista. Jokainen runo on omistettu jollekin toiselle kirjoittajalle, jonka tuotannon (sisällysluettelojen) paloista tai vaikutelmista kukin runo ilmeisesti koostuu. En tiedä onko teoksen tarkoitus ihmetyttää juuri jonkinlaisella konventionaalisuuden ja vähäisen yllättävyyden tunnullaan, sillä monissa runoissa on niiden toteutustapaan nähden ihmeen vähän minkäänlaista säröä tai räjähtävää kuvallista tuoreutta. Kenties kuvaston sileä jatkuvuus kertoo pikemmin käytettyjen sisällysluettelojen poeettisen aineksen luonteesta: satunnainen netistä googlattu aines tuottaa sinänsä tuoreempaa kuvastoa kuin kirjallisuuskirjallisuuden sedimentin penkominen. Asennot, joihin runoaines kierrätetään, ovat kuitenkin eri tavalla tuoreita: ja tämä juuri erottaa Kaikkosen runot harrastelijasta, joka kierrättää kulunutta runokuvastoa vailla tarkkaa tietoisuutta kuluneisuuden asteesta. Toisaalta kaikkonen ei kierrätä kaikista kuluneinta aineistoa, vaan pääasiassa tuoreita teoksia ja tekijöitä. Tekijä kirjoittaa niin kuin kielellä on mahdollista, merkitykset tai vähintään resonanssit ovat joko sellaisenaan tai vertauskuvina mahdollisia. Kirjoittajan intentio on jo niin eteerinen, ettei siitä tarvitse välittää, mihin hän vihjaa. Mutta on katsottava loppuun, mitä kieli vihjaa: joskus, tässä tietoisuudessa, ei mitään, eikä se haittaa. Mutta se voisi osoittaa jotakin, jossakin, jotenkin nimetyissä oloissa ja suhteissa. "mikä tahansa painettujen sanojen yhdistelmä riittää suggeroimaan rajattomia mahdollisuuksia kekseliäälle ihmishengelle." On luettava kirjaimellisesti, ei nyökättävä, myönnettävä, ennen kuin on saanut rivin, säkeen, runon loppuun. Vasta sitten voi huutaa täyteen ääneen: Minä tiesin! Minä tiesin sen! Tässä ei ole mitään! Tämä tarkoittaa kaikkea rajoituksetta! Ja kun on katsonut ensin toisella silmällä, on katsottava toisella, jonka hermoradat on kytketty eristetysti toiseen lohkoon, ja sitten taas kolmannella. Tarkoitus on ilman muuta rakentaa valituista ja muunnelluista aineksista mahdollisimman runomaisia runoja, jopa klassisessa japanilaisessa hengessä. Irti tässä ollaan, eikä yhä voimallisemmin painautumassa omien erikoisten tottumusten viihtyisään maakuoppaan. Lukijalle tieto siitä kenen runoilijan aineksia kulloinkin on käytetty ei sinänsä tarjoa varkaan omatoimista tunnustusta (tuomiota lieventävä seikka?) enempää käsitteellistä ravintoa.

Satu Kaikkonen Nokturno.org:issa.

3.8.2010

EPÄSYMMETRINEN VASTAVOIMA

Kristuksen vuorisaarnassa antamasta viidestä käskystä (jos elät Jumalan pojan elämää 1. et suutu, 2. et ole epäpuhdas, 3. et vanno ja puhu turhia, 4. et vastusta pahaa, 5. rakastat kaikkia) on neljäs vaikein. Se on hyvin vaikea ymmärtää: että pahaa voi "vastustaa" vain olemalla itse puhdas, ei muuten. Epäilemmekö tätä? Totta kai, hyvin pitkään. Mutta eikö tämä ole Hitlerin toiveuni: älä ole pahaa vastaan, älä millään väkivaltaisella tavalla, älä aineellisella äläkä henkisellä pakolla ole pahaa vastaan? Antifasistin koulu on tämä usko: maailmassa ei tarvitse välttämättä olla paha. Mutta on kai olemassa yhteisöjä, joissa ei voi selvitä olematta paha? Siksi tämä väite asettaa vaatimuksia yhtälailla yhteisölle kuin yksilölle, se on ainoa jaollisen sivistyksen järjellinen perusta. Kun ensin keksii mikä on sivistyksen alkuperä, sivistyksen graal, voi jo näyttää tietä toisille. Sitä ennen ei voi opettaa kenellekään mitään.

Satojen ruumistuksien perästä jokaisessa herää halu kerran kulkea tiellä totuutta kohti... anteeksi, todellako jokaisessa? Erehtyykö Kristus? Ovatko sielut todellakin yhden ja saman jatkumon eri asteita... vai olisiko sittenkin kosminen Antikristus soluttautunut joukkoomme persoonallisena absoluuttisena pahana, absoluuttisena planeetan itsemurhaamisen instrumenttina? Pohtikaa suurinta pahuutta mihin henkisesti hyvin tietoinenkin ihminen kykenee ja tällaisen toiminnan vireää vilkastakin punaposkista ja kaikinpuolin kepeän tervettä jatkuvuutta... sanoisitteko, että kysymys on saman jatkumon ääripäistä... että on olemassa sielunsukulaisuus Kristuksen ja tällaisten esiin tulevien olentojen, keskityslerien vartijoiden välillä, joiden toiminnassa ei todellakaan ole kysymys mistä tahansa puolitiedottomasta, voimattomasta tai vastentahtoisesta synnissäelämisestä? Niin väitetään. Mutta minun tekee mieli epäillä, vaikka samalla täytyy myöntää, etten ole tällaisia asioita ainakaan vielä kykenevä arvioimaan.

Mutta jos hyvä saa vahvistua ja hitaasti kohota ylös painuu paha itsestään alas ja tulee voimattomaksi. Tätä lakia voi pitkän ajan kuluessa vastustaa vain sota (tai vedenpaisumus), joka palauttaa aina uudelleen kaaoksen ja pahan näennäisen valtapiirin. Sodan syy on aina sama: ihmisten kyvyttömyys ymmärtää terveen järjen (common sense) mystinen olemus. Terve järki on mystinen konsepti, lokaali ja ehdottomasti sitova verkko. Terve järki on tuntuva pakottava voima, joka määrittää vaikutusalueensa intuition. Yhden kansan tai paikan terve järki ole välttämättä lainkaan sopusoinnussa toisen kansan tai paikan terveen järjen kanssa. Jos pahan vastustaminen perustuu terveeseen järkeen, ilmenee toinen terve järki pahana. Eri terveiden järkien välinen konflikti voidaan ylittää ja aito globalisaatio ja monikulttuurisuus saavuttaa vain Kristuksen viiden käskyn pohjalta.   

Pekka Ervast Vanhurskauttamisesta.

Pekka Ervast Karman laista ja sattuman laista.
Alkupanos, pakan sekoitus, jako, käden mahdollisuuksien tutkimus, sopeutumattomimpien vaihtaminen, panoksien korotus, korttien paljastaminen, siinä koko korttipelin dialektiikka.
Kosmopoliittisuus, avaruudentuntu, leijumisentuntu, irtiolontuntu, Maan hengen poissaolo, Demeterin poissaolo, ei niin ettenkö valittaisi tätä välinpitämättömyyttä todellisen, haihtumattoman, suhteen. Ylösnousemus avaruuden ilmakehättömään unohdukseenko olisi sukellus planeetan läpi, oikeaa välinpitämättömyyttä epätodellisen, haihtuvaisen, suhteen? Sukellus planeetan läpi, sehän tapahtui tavattomilla ponnistuksilla, siten, että ihminen ensin oppi hillitsemään ajatuksiaan, hengittämään vedessä, sitten hillitsemään käytöstään, kestämään veden painetta, sitten koko luontoaan, ettei kauheimmatkaan meduusat voineet häntä järkyttää, ei mikään napoleonkalojen suru tai tuska vaikuttaa häneen, hänen ruumiinsa tuli ensin sukupuolettomaksi ja sitten sukupuolenvaihdoksen läpikäyneenä niin harjoitetuksi, karaistuksi, ettei kylmä ja kuuma vaikuttanut siihen mitään. Emme kai niin epätoivoisia ole, että uskoisimme tässä ja nyt poissaolevaan todelliseen teeskenneltynä, näyteltynä? Hermeen lumous on valtameri, aivojen ulkoinen välittäjäaine. Kun on epäselvää, onko olento sokea, näkevä vai puolisokea, joudutaan syvään veteen. Siellä suuri meduusa uskottelee, että maailmankaikkeus on peto ja kauneus vain merkitystä vailla syntyneiden olioiden itsetärkeileväksi hieman naurettavaksi puuhaksi annettu harhakuvitelma.
Selailtuani muutamia eri maalaisia arkkitehtuurilehtiä, tulin siihen lopputulokseen, että Venäjällä julkaistava Made in future -lehti on juttujensa ja kuviensa puolesta eräs kiinnostavimmista.

2.8.2010

ME EI OIKEIN TYKÄTÄ JOHAN BÄCKMANISTA

on yksi Facebookin tällä hetkellä nopeimmin suosiota saavuttavista suomalaisista faniryhmistä. Täytyy ihmetellä tällaisen ryhmän perustajien huumorintajua. Ilman Johan Bäckmania Suomi olisi se sama tylsä maa ilman aidosti poliittisia tapahtumia, jonka muistamme ajalta ennen Johan Bäckmania. Riippumatta siitä miten tosia Bäckmanin lausunnot kulloinkin ovat, hän on joka tapauksessa onnistunut selkeästi paljastamaan Suomessa aiemmin vallinneen poliittisen tyhjiön ja siitä johtuneet lieveilmiöt. Lieveilmiöistä pahin on se, että Venäjää ja venäläisten ajankohtaisia ajattelutapoja ei Suomessa tunnusteta ja tunnisteta reaaliteeteiksi, joiden kanssa on tultava toimeen. En tarkoita, että on oltava samaa mieltä, mutta siis: on tultava toimeen. Toinen maailmansota on jo takanapäin ja me elämme rauhan aikaa. Osa suomalaisista näyttää silti uskovan ja toivovan, että sota jatkuu yhä. Tätä kuvaa syytöksen Bäckmanin maanpetturuudesta. Vaikka Bäckman puhuisi Venäjän mediassa mitä hyvänsä (korostan, etten ole aina kaikista mutkien suoraksivetämisistä samaa mieltä), se on rauhanajan näkökulmasta tulkittuna kuitenkin vain pelkkää poliittista peliä, jota ei voi suoraan kieltää. Me emme voi kieltää sitä, että joillakin suomalaisilla henkilöillä voi olla hyvin lämpimät ja henkilökohtaiset suhteet Venäjään. Me emme voi edellyttää muodollisuutta, viileyttä ja etäisyyttä kaikissa poliittisissa ja henkilökohtaisissa suhteissa, joita yksittäisillä ihmisillä voi olla rauhanajan olosuhteissa. Bäckman ei minusta voi toiminnallaan aiheettomasti pilata suomalaisten mainetta venäläisten silmissä, korkeintaan omansa. Venäläiset kyllä osaavat itse arvioida asioita ja puhujia. Jos venäläiset vakuuttavia Venäjän television pääkanaville kykeneviä puhujia löytyy Suomesta useampia, mikään ei estä oikeisemasta asioita. Pikemminkin Bäckmanin toiminta osoittaa, että suomesta löytyy vielä aitoa moniäänisyyttä, mikä onkin itsenäisen valtion henkisen olemassaolon perusedellytys. Suomalaisten olisi vihdoin vaikka pitkin hampain hyväksyttävä se kylmä tosiasia, että sota on päättynyt. Me olemme jo jonkin aikaa eläneet rauhanajassa.

RUNOILIJOIDEN DIVERSITEETTI

Kuten ihmiset yleensä myös runoilijat ja filosofit ovat keskenään radikaalisti erilaisia. Heistä ei helposti saa kokoon joukkoa, ei puoluetta. Havaintojen samankaltaisuus voisi lähentää heitä, mutta yllättäen havainnot eivät ole samankaltaisia. Korkean kulttuurin tunnistaa siitä, että jos jonkinlaisille tarpeille ja niiden tyydytyksille löytyy intohimoiset ylistäjänsä.

VEDEN OLENTO

voi kuivattaa itsestään maan olennon tai jopa vettähylkivän linnun, muttei tulen olentoa.

AVARUUSASEMA KALEVALA, EDELLÄKÄVIJÄ HARHASSA

Olin ajanut tämän pulloja tienpientareilta keväävään ahavoituneen, parrakkaan, tuimailmeisen naapurini ohi autolla jo kaksikymmentä vuotta kysymättä kertaakaan edes itseltäni kuka hän on. Totuus on tavattoman yksinkertainen ja selittämätön. Yksinkertaisettu maailma käy yhä monimutkaisemmaksi: selittämätön yritetään selittää yhä uudelleen vulgaarimaterialistiselta perustalta. G.I. Gurdjieffin kaltaisissa filosofeissa herättää luottamuksen ennen muuta henkilöhistoria. Koska tiedämme hänet venäläiseksi, luotamme lapsen kaltaisesti hänen tiedostavan maailman monimutkaisuuden eli yksinkertaisuuden oikeassa suhteessa. Sama ajatus herättää epäluottamuksen eurooppalaiseen ja amerikkalaiseen filosofiaan, ja länsimaisiin gurdjiefftuntijoihin: olenaisilta osiltaan väkisin rajoitettu elämä ei ole enää pitkään aikaan ollut mikään todellisuuden referenssi. Jos todellisuusensyklopedia on kadonnut, kuollut, vaihdettu keinotekoiseksi, voiko sen muka kuvitella? Meksikon lahden öljytuhossa tuhoutuvan elämän kokonaiskärsimys on suurempi kuin kärsimys, jonka ihmiskunta on koko aiemman historiansa aikana elämälle aiheuttanut. Tämä resonanssi tuntuu ja vaikuttaa kaikkeen elolliseen.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com