31.7.2010

NATIONALISMIN RUTTO

Yhtälö on periaatteessa yksinkertainen. Päästäksemme seuraavalle pelikentälle on yhteensaatettava koko planeetan parhaat henkiset voimat, varsinkin Venäjän ja Kiinan. Henkinen maailma, positiivisen tulevaisuuden maailma, ei pääty Venäjän rajalle, vaan alkaa siitä. Sota ja vastakkainasettelu on tämän kaikille hyville voimille yhteisen projektin suurin vihollinen. Ihmiskunnalla ei ole varaa suursotaan. Nyt jo alkanutta henkistä ja älyllistä rakentumista ei ole varaa menettää samalla tavalla kuin Euroopassa 1920-30 luvuilla. Fasismi on aina vastaus henkiseen edistykseen päättäväisesti: fasismi on elämän ja sen ehtojen määrätietoista tuhontamista, jotta ihminen pysyisi unen orjuudessa eikä onnistuisi heräämään ja löytämään itseään. Tämä on kaikkien hyvien voimien yhteinen ja suurin vihollinen. Siksi kaikenlaatuista (suomalaista, venäläistä, baltilaista, eurooppalaista, islamlaista, amerikkalaista) nationalistista täysurpoilua on varottava tarkemmin kuin ruttoa. Nationalismi ja sota ovat aina homoseksuaalisuuden lisääntymisorgia. Sodalla ei ole mitään muuta merkitystä kuin parhaiden voimien ja energioiden tappaminen ja huonoimpien voimien ja energioiden moninkertaistaminen. Jokainen sota tuottaa tämän, eikä mitään muuta. Sota ja nationalismi on kansakunnan likaamista, kansakunnan puhdistamista kaikesta hyvästä.
runot ovat pieniä neulanpistoja
siihen maailmaan joka meidän pitäisi
jo nähdä kokonaan
jos olisimme tehneet oikeaa työtä
meidän ei pidä tutkia reikien muotoja
vaan pyrkiä läpi ja todellisuuteen
kirjallisuus on aikojen vaahtoa
kirjallisuus on apuväline
kirjallisuus ei ole yksin mitään
Lemminkäisen kuolema on aina homoseksuaalisuuden lopullisen voiton symboli. Sukupuolet hajoavat kuin muinainen kieli. Symbolin ilmestyminen ihmiskunnan varjoksi tarkoittaa aina vain yhtä asiaa: sotaa. Syntipukkia etsitään milloin mistäkin, mutta todellinen syyllinen on persoonaton tietämättömyys, joka sanoo, että tietää, vaikkei tiedä.

TASAJAON PROFEETTA

Hellepäivä kuin maksettu huora. Hän löytää ne, joista tuli huoria, muttei niitä, joista ei tullut, ja sanoo sitä kaikkeuden kokemukseksi. Sinne mistä järki kerran katoaa, ei voi järki enää palata, sanoo Kongon prinssi. Sanatonta puhetta venäläisten valhallassa sille joka on sukeltanut läpi planeetan, kuunnellut ja puhunut kaikki maailman hajoavat kielet. Minä säälin sinua, sanoo venäläinen mies ja tarkoittaa: minä rakastan sinua. Kaikki ovat halukoneita, mutta kuka tietää mistä haluttava kone on tehty. Sammontaontakin on eräänlaista väkivaltaa, aineen raakaa tuottamatonta nautinnotonta ja kärsivää muotoa kohtaan, sanoo Kongon prinssi. Lakkokadulla viidentoistakilometrin ruuhka ei ole mitään, jos on odottanut tuhat vuotta. Tie virkistysalueelle kulkee maan suurimman kaatopaikan halki, niin huono, ettei uskoisi sen syntyneen sattumalta, vain loputtomasta kulutuksesta. Tien yli kulkee musta kissa. Täällä kuolet kuin koira, minulle luvataan. Valhallassa paistaa kuu ja aurinko, balalaikka paukkuu ja sienikeitto porisee: terve mohikaanit, kasakat, sienet! Ei varas rikkauksistaan ketään kiitä, tasajaon profeetta. Hellepäivä kuin ilmainen huora.

PÄÄNSISÄINEN SELIGER-LEIRI

Seitsemän päivää istuimme pietarilaisessa keittiössä, dedushka Leninin Siestarjoen sieniobservatoriossa, Suomenlahden muinaismeren päättymättömillä nudistirannoilla, maailmanvanhimman kiven päällä, keittelimme teeta, keskustelimme politiikan mielettömyydestä ja teimme lähtöä Putin-nuorten leirille Tverin Seligerin järvialueelle. Se oli päänsisäinen Seliger-leiri 3010. Jo neuvostoliittolaisen klassikkobändi Alisan, jonkinlaisen nykyvenäjän Rammsteinin, stadionkeikka lupasi jotakin: nähdä viisi tuhatta agressiivisesti pirunsarvimerkkiä ilmaan huitovaa "antifasistia", sellaista ei voi kukaan länsimainen kuvitella. Laulujen sanat menivät jotenkin... "ja prosto antifasist"... "kompromis njet dlja nas". Esiintymislavan estetiikka oli jonkinlaista natsiestetiikkaa, jossa valkoinen väri oli korvattu punaisella ja vastapäiväinen svastika anarkiamerkillä. Musiikissa ei sinänsä ollut valittamista, eikä tunnelmaan pääsyssä vaikeuksia. Alisa-yhtyeen fania kutsutaan Venäjällä alisamaaniksi, mikä tarkoittaa lähinnä äärimmäisen raivostuttavaa koulukiusaavaa ääliöpatrioottia. Tuon "antifasismin" agressiivisuus ja suora symmetrisyys on siis melko arveluttavaa... siinä ei ole juuri kosmista tietoisuutta, vaikka "anarkistinen" raivo pysyisikin kutakuinkin kurissa. Eräs pietarilainen taiteilija tosin valitteli konsertin jälkeen saaneensa "antifasisteilta" nyrkistä, koska ei tiennyt kaikkien Alisan levyjen nimiä.

Vaikka antifasismi Suomessa ehkä on hauska ja raikas poliittisen karnevalismin muoto, täytyy siihen nähtyään venäläistä urpoilevaa agressiivista massa-antifasismia, suhtautua hieman varauksellisemmin. Näin tuntuvat ajattelevan myös myöhemmin illalla tavatut pietarilaiset muusikot Taurian puiston Igrateka-ravintolan kosmoskabinetissa. Antifasismi on venäläisälymystön puheenaihe, mutta siihen suhtaudutaan epäilevästi varauksella, vain kenties ehdottoman pakon edessä myönteisesti. On selvää, että symmetriseltä, kansalliskiihkoon ja poliittiseen sekoiluun perustuvalta antifasismilta ei voi odottaa positiivista lopputulosta. Fasismi on niin henkinen ja syvällinen ilmiö, että sen vastustaminen ei voi perustua pinnallisesti symmetrisiin ja samankaltaisiin läpikotaisin valheellisiin poliittisiin symboleihin ja käytänteisiin. Antifasismin olisi oltava ennen muuta antipolitiikkaa: fasismille vaihtoehtoisen hengen ja käytännön etsimistä kaikkein syvimmällä tasolla kaikissa mahdollisissa elämäntilanteissa.

Siksi todellisen, kosmiseen tietoisuuteen ja ihmiskunnan ykseyteen pyrkivän antifasismin on toimittava eri perustalta kuin riistoon ja orjuutukseen pyrkivä fasismi toimii. Antifasismin on oltava ihmisen hyväksikäytön vastustamista filosofisesti ja eettisesti kaikkein syvimmällä ja rehellisimmällä tasolla: sen on oltava uskoa siihen, että pakotie fasismin kristallisaatiosta on löydettävissä ensinnäkin intuitiivisesti ja toiseksi järjellisesti. Tämä etsimisprosessi on hidas kuin graniittiplasman kiteytyminen, ja se edellyttää jokaisen tosielämässä ilmenevän dialektisen käänteen ja vastakohtaparin huomioimista ja analysoimista. Tämä prosessi ei voi tapahtua kirjoja lukemalla tai ns. "vanhoja opetuksia" tutkimalla, sillä mikään vanha opetus ei voi olla sinänsä nykytilanteessa riittävä ja kaikkia niitä on syytä joka tapauksessa radikaalisti epäillä. Filosofiset ja poeettiset ilmaisut on testattava avoimessa, riittävän kompleksisessa ja mahdottomassa nykytodellisuudessa. Yksinkertaistettu tai rajoitettu todellisuus ei kelpaa meille enää yleisinhimillisyyden mittapuuksi. Jos haluamme välttää ennen näkemättömän suuren sodan, meillä on jo kiire täysin uudelle tasolle.

KASSAPÄIEN KARKELOISSA

Homoseksuaalisuuteen olisi paljon helpompi suhtautua varauksettomasti ellei tietäisi, että lähes kaikki länsimainen (valtamediassa) "kiinnostavaksi" arvioitu taide on ties kuinka pitkään ollut homoseksuaalien tekemää, ja että tällä hetkellä tilanne on se, että länsimaissa miestaiteilija ei voi olla "kiinnostava", siis myyvä, olematta homoseksuaali. Homoseksuaalien tekemässä taiteessa on ollut kiistaton esteettinen kvaliteettinsa, mutta sillä on myös toisenlainen sisäinen "sanoma" ja "merkitys", kuin ei-homoseksuaalien tekemässä taiteessa. En osaa sanoa, edustaako kumpikaan sinänsä yksin yleisinhimillisempää linjaa, mutta räikeällä mahdollisuuksia rajoittavalla tavalla epätasapuolinen ja kristallisoitunut rakenne herättää ainakin minussa ajatuksia, ellei suoranaista halua epäillä koko moisen puuhan yleisinhimillistä arvoa. Se, että sanon näin, ei ilmennä homofobiaa vaan tarvetta syvallisempään analyysiin. On merkillistä, että tämä tarve analyysiin näyttää olevan kovin harvalla.

Vastaavasti tätä todellisuuden olevaa tilaa vasten, keski-ikäinen pietarilaisarkkitehti, joka aamu kahdeksalta vielä jaksaa räkähumalaspäissään piirittää naisia kassapäien karkeloissa, herättää hilpeää sympatiaa. Ikään kuin tämä päivästä, yöstä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen hellittämättömänä jatkuva hilpeä halu valloittaa kymmeniä, satoja, tuhansia itseään pidempiä kaunottaria poistaisi epäilykset henkilön luotettavuudesta ja vilpittömyydestä miehen ystävänä. Näinhän se ei välttämättä ja lainkaltaisesti ole. Mutta sellainen on Kosmoskalevala. 

LÄNSI

Pedofiilin puolustuspuhe on ihmeellinen. Se alkaa ennen kuin häntä on ehditty julkisesti syyttää. Katsokaa, tässä on tuhlaajapoikani joka panettelee minua, hän sanoo. Heikäläiset käyttäytyvät kuin avioeroa hakevat aviovaimot, jotka yrittävät kiristää miehiltään loputtomasti rahaa, hän sanoo. Onneksi hänen äitinsä, se hullu, joka syötti pojan pään täyteen tuota saastaa, tapahtumista ajalta jolta hänellä itsellään ei voi olla minkäänlaista muistikuvaa, on kuollut ja kuopattu kauan sitten, eikä voi todistaa mitään, hän sanoo. Voi minua kiristettyä ja hyväksikäytettyä syytöntä, hän sanoo. Ja kuka ties, asia on juuri niin kuin hän sanoo.

KOSMOSTARTUFFE

Hevibändi Iron Maidenin kansitaide on ollut vuosikymmenet johdonmukainen: kapitalismissa vanheneva David Bowie. Pietarilaisessa kapakassa miehen kertomus siitä, millaista on olla ulkoavaruuden olentojen sieppaamana: ovat kuulemma mukavaa hyväntahtoista porukkaa. Miten voi vakuuttua itseään huomattavasti älykkäämmän hyväntahtoisuudesta: teeskentely ja näyttelijätaidot ovat kuitenkin askeleen tai kaksi edellä sitä mikä meille näyttää ymmärrettävältä. Totaalinen vieraus on ellei hämäävää niin pelottavaa. Kaikki menee niin kuin pitääkin, he vakuuttavat, mutta heidän taivaallinen epämuodostunut ruumiinsa ei viettele. Toisaalta maallisten hirviöiden muotopuhtauden täydellisyydellä ei yleensä ole rajaa.

KOSMOSKALEVALA - ELI POHDISKELUJA DEDUSHKA LENININ SIESTARJOEN SIENIKODASTA

Emme voi mitään sille tosiasialle, että samat jotka todella tietoisesti haluavat toisia ihmisiä riistää ehkä osaavat myös mestarillisesti kirjoittaa yksinkertaisia valaistumisoppaita. On toki erilaista viisautta se, jota tarvitaan vain terveen silmän avaamiseen, kuin se jota tarvitaan tietoisesti ja tahallaan jo alunperinkin valaistuneen mutta myöhemmin rikkirevityn silmän korjaamiseen ja optiikan palauttamiseen. Horus, se, joka alunperinkin on ollut hereillä, ei milloinkaan voi lopullisesti hyötyä kouluista ja nukkuvien herättelyistä. Hänen tiedontarpeensa on paljon paljon syvempi - ja myös epätoivoisempi. Se ei ole vain täydelliseksi luodun tiedontarvetta itsensä ominaisuuksista, vaan luojan tai uudelleenluojan tiedontarvetta siitä, miten elämän hyvin tietoisesti tuhotut ja rikotut ominaisuudet palautetaan hyvin tietoisesti väkivaltaisissa ja uudelleentuhoavissa olosuhteissa (eikö tällainen pyrkimys ole ihmiselle mielettömän hybrinen). Ylipäätään kouluihin voi luottaa vain siinä tapauksessa, että on täydellinen varmuus niiden tuottaman lopputuloksen laadusta ja puhtaudesta. Maailman ehdoton laki: vain avoimessa on totuus, kaikki suljettu on pyhitetty pederastialle - yllätys joka helppoheikkimäisten rituaalieen ja banaalien vihkimysten takana odottaa.

Sosialistisen vallankumouksellisen politiikan perusta on juuri mystisessä tietoisuudessa jatkuvien väkivaltaisten olosuhteiden muuttamisessa, sillä sellaisissa olosuhteissa mikään itsekehitys tai valaistuminen ei ole lainkaan mahdollista, koska tietoinen väkivalta tuhoaa aluksi itse valaistumisen orgaanisen perustan. Silti: Horuksen viisaus lähtee vain ensisijaisesti hänestä itsestään, ei vallankumouksesta tai ulkoisesta muutoksesta. Verinen vallankumous ei tuota väkivallattomia olosuhteita vaan vain uudenlaisen mystisen väkivallan ja edellytyksien tuhontamisen teollisuuden. On ymmärrettävä aste-ero, joka vallitsee niissä olosuhteissa, joissa ihmisen luotu täydellisyys saa väkivallattomasti avautua ja kehittyä, ja niissä olosuhteissa, jossa rikkirevitty ja tuhottu täydellisyys täytyy tietoisesti palauttaa. Vallankumoukset ja sotien kauhut ovat väistämättömiä aina niin kauan, kunnes mahdollisesti saavutetaan se tietoisuuden nollatila, josta ihmisen varsinainen henkinen kehitys voisi alkaa: utooppinen tila, jossa toisen ihmisen hyväksikäytöstä ja väkivallasta kieltäydytään, vaikka tämä itse tyhmyyttään ja tietämättömyyttään siihen tarjoutuisi.   


















Kuva: Shalash (шалаш), eli dedushka Leninin sienikota Pietarin Siestarjoella. Tässä kodassa dedushka Lenin keitti pietarilaista sienipuuroa, harjoitti kohtuullisesti haureutta ja näki vallankumoukselliset näkynsä. 

22.7.2010

DIONYSOS AVARUUSLAIVASSA

"vasta kun ympäristöasioista tulee seksikkäitä, olemme päässeet tarvittavaan pisteeseen." Pekka Himanen

20.7.2010

"kommunisti määritellään toisen ihmisen hyväksikäytön vastustajaksi" Heikki Typpö

15.7.2010

PICASSO

on maailman varastetuin taiteilija: noin 50 000 työtä 550 työtä on kateissa. Maailman väärennetyin taiteilija on Vincent van Gogh. Picasson ura aktiivitaiteilijana katsotaan alkaneen kymmenvuotiaana. Picasso maalasi fanaattisen kiihkon vallassa 82 vuotta. Siksi Picassolla oli aikaa rakkaudelle ja perheelle. Esikoisen Paolon ja kuopuksen Paloman ikäero on 28 vuotta. Paloma on hyvin viehättävä kaunotar. Picasson elämänkumppaneista kaksi teki itsemurhan taiteilijan kuoleman jälkeen, toinen odotettuaan taiteilijan kosintaa 50 vuotta turhaan. Picasso oli antimaneristi ja antifasisti. Toisen maailmansodan jälkeen hän kokeili kommunistista identiteettiä, mutta kavahti poliitikkojen taiteellista ahdasmielisyyttä. Picasson yksittäisistä töistä on maksettu yli 100 miljoonaa dollaria. Silti hänen taiteessaan olennaista on aina prosessi ja jatkumo, ei niinkään yksittäiset työt. Picasson viimeiset sanat olivat: "Juokaa minulle, juokaa terveydekseni, te tiedätte, että minä en voi juoda enää."

14.7.2010

ANTISPINOZA

Hyvä ja paha ovat yksinkertaisia energiaperiaatteita: hyvä kiihottuu nautinnosta, paha kärsimyksestä. Määritelmä on absoluuttinen ja näkökulmariippumaton, antispinozalainen.

12.7.2010

IDIOT BASTARD SON

"Vierasmaalaisten joukkojen Afganistaniin vetämisen jälkeen huumeiden tuotanto siellä on jopa monikymmenkertaistunut."

MUSTEKALA PAUL

ennusti siis maailmanmestarinkin oikein. Mustekalojen suuret kognitiiviset ja motoriset kyvyt ovat tiedossa, mutta prekognitiokykyjä tunnetaan vähemmän. Suurten imperiumien ja pienten maiden ero on ehkä tässä: imperiumeilla ei ole varaa jättää tutkimatta ja hyödyntämättä näitä eläinten kykyjä, joiden olemassa oloon pienten maiden mitättömyys ja tietämättömyys ei pysty uskomaan kuin vitsinä. Tietysti pienten maiden ei ole tarpeenkaan kuvitella, mikä merkitys prekognitiokyvyillä on niille, jotka aloittavat sotia tai joiden alueilla esiintyy moninaisia tuhoisia luonnonkatastrofeja. Verratkaapa vain vaikka lontoolaista, tokiolaista tai pietarilaista tajuntaa eläinten prekognitiokyvyistä tamperelaiseen, niin ymmärrätte mitä tarkoitan.

11.7.2010

ANTIMANERISMI

eli hyppäyksen ja laajan juurikasvuston taide on kokeellisen taiteen muodoista ehkä äärimmäisin. Harva yrittää antimanerismia, koska se on yleisölle vaikeimmin lähestyttävä ja edellyttää poikkeuksellisen sinnikästä halua tajuta samuus moneudessa. Picasso oli koko elämänsä lähellä antimanerismia: toisin kuin luullaan Picassolla ei toista itseään käytännössä kertaakaan. Kysymyksessä on aina uusi tekijää itseään kiinnostava koe, vähintään väriyhdistelmien tasolla. 
Venäjä on kuin pianotunti. Jos sinne viedään väkisin, siitä tulee trauma. Suuret pianistit oppivat laulamaan ja tanssimaan pianon päällä.

10.7.2010

Rappiotaide, rappion havaitseva taide, rappion myöntävä taide, rappiota juhliva taide, rappion osoittava taide, rappion kuvaava taide, rappiota ilmentävä taide, rappion tuomitseva taide, rappion edistykseksi osoittava taide, rappion kätkevä taide, rappiota vähättelevä taide, rappiota suurenteleva taide, rappion väistävä taide, rappiota vastustava taide, rappiota konservoiva taide, rappiosta ulospääsyä etsivä taide, rappioon etsiytyvä taide, rappion kieltävä taide, rappion nurinkääntävä taide, edistyksen rappioksi osoittava taide, rappio-käsitteen kyseenalaistava taide, kaiken rappioksi osoittava taide, kehitysoptimistinen rappiotaide, taide jolla ei ole mitään tekemistä rappion kanssa.

KIIHOTTAVA UNI AVASI SILMÄT NÄKEMÄÄN ITSEPETOKSEN KAUNEUDEN

Täytyy ihmetellä miten monien ihan julkisuudessa rehvastelevien silmät taitavasti uudelleenkirjoitettu silmäpuoli historia voi avata. Niin kuin makea uni avaa nukahtaneen silmät hurjille kuvitelmille.

Antifasistille voiton päivä on se, kun antifasistinen aktiivisuus voidaan lakkauttaa turhana: päivä jolloin fasistisluonteiset ratkaisumallit ovat lopullisesti kadonneet maailmasta. Päämäärä on antifasistisen aktivismin turhaksitekeminen. Anti-antifasistien väite on tietenkin aina sama: antifasismi on lähtökohtaisesti turhaa, koska mitään fasistisia toimintamalleja ei todellisuudessa esiinny.

Tärkeä antifasistinen argumentti on se, että ongelmat, joihin fasistisluonteisia ratkaisumalleja tarjotaan, ovat ratkaistavissa toisin, parempia lopputuloksia tuottavin tavoin. Todellisten ongelmien kiistäminen ei ole järkevää, vaan toisenlaisten ratkaisumallien kehittely ja hengen edistäminen.

Mediahuomiota antifasismi saa nykyisin näköjään juuri siksi, että testataan, voisiko tällainen liikehdintä kestää koko kansan taakseen kokoavan vihatun syntipukin ja uhrin roolin. Syntipukkituotanto jos mikä on fasistinen ratkaisumalli joukkojen hallintaan: se on fasistisen yhteishengen tuotantoa. Vaikka kaikki medianäkyvyys on "hyvää", kaikki medianäkyvyys ei ole hyvää: liiallinen ja puhtaasti negatiivinen, kansanryhmiä antiantifasismiin kokoava medianäkyvyys. Antifasismi ei ole pääasia, vaan reaktiivinen ja epäsymmetrinen fasististen ratkaisumallien läpilyönnin seurausilmiö, ikäviä kertova mittari, kuin engelsmanninkuusen varisevat neulaset myrkkykatastrofin jälkeen. Fasismi, sen olemassa olo, luo antifasismin merkityksen. Jos tuo merkitys katoaa, on juhlan aika. Mitä kovemmin medianäkyvyyttä vastaan taistelee, sen laadukkaampi on lopputulos. On yleisesti tiedossa, ettei maailma ja suomalainen yhteiskunta voi pelkästään hyvin. Siksi antifasismin tapaisia älyllisesti haastavia liikkeitä tarvitaan.

Täytyy vain ihmetellä, miten moni julkisuuden henkilö ilmoittautuu niin äärimmäisen päättäväisesti ja kritiikittömästi anti-antifasistiksi, historiallisessa tilanteessa, jossa fasististen ratkaisumallien junailijoilta ei puutu tilausta. Eipä tietysti natsi-Saksassakaan ollut kuin joku Thomas Mann, joka tarkasti aisti ja uskalsi myös kyseenlaistaa 1930-40 luvuilla ajan hengen, joka sentään oli ilmeinen. Tarkoitukseni ei ole väittää, että nyt Euroopassa eletään uudelleen 1930-luvun alkua, tai että Venäjällä eletään sitä. Huomautan vain, että Teiresian tietäjälle ja kuningas Oidipukselle silmien avautuminen on hyvin erilainen kokemus.



Pablo Picasso: Dreams and lies of Franco, 1937.  




































>>

ILMIÖIDEN VÄÄRINMÄÄRITTELY

Koko kapitalistisen yhteiskunnan väkivaltainen kulutusdynamiikka perustuu ilmiöiden väärinmäärittelyyn. Fasmi määritellään antifasismiksi, vaikka antifasismi on reaktiivinen ja epäsymmetrinen fasismin seurausilmiö, ikäviä kertova mittari, kuin engelsmanninkuusen varisevat neulaset myrkkykatastrofin jälkeen. Kun uusnatsit, jotka ovat paatuneita kaappihomoja, hyökkäävät pridekulkuetta vastaan, se kerrotaan homoseksuaalisuuden käytännön harjoittamisen vastaisuudeksi, vaikka kysymys on rehellisyyden ja avoimuuden vastaisuudesta.
Kun taiteilija kaatuu koko painollaan, on jossain määrin poliittinen kysymys asetetaanko alle puukko vai untuvapatja.

6.7.2010

SODAT JOIDEN ALOITTAJA, SYY TAI MOTIIVI ON TUNTEMATON:

päättymättömät pyhät sodat, ylimuistoinen verikosto, hämärissä olosuhteissa alkaneet sodiksi laajenneet paikalliset välikohtaukset, vahingonlaukauksesta alkaneet sodat, sodat joiden aloittaja on lavastettu, luontainen vastustamaton antipatia, perivihollisen jatkettu tai ikuinen olemassaolo.

"Me emme aloittaneet vuoden xxxx sotaa, vaan vastuussa tilanteesta ovat ne tahot, jotka tuon sodan aloittivat."

3.7.2010

OITIN HENKEL MAKROFLEXIN YMPÄRISTÖKATASTROFI

18. - 21.6.2010 on esimakua oikeistolaisesta tavasta hoitaa taloudellisesti ongelmallisia ympäristömyrkkyjä. Tappavat, syöpääaiheuttavat myrkyt heitetään luontoon ja paikallisten asukkaiden niskaan. Palkkamurhan junailevat kansainväliset suuryritykset. Lupaa toimille ei edes haeta. Aineista aiheutuvat pysyvät vahingot ovat hyvin tiedossa - mutta taloudelliset säästöt sitäkin suuremmat. Katastrofista ei ilmoiteta kenellekään viikkoihin, kunnes täysin tuhoutunut luonto ei voi enää jäädä huomaamatta, ja paikalliset aktiiviset asukkaat tekevät omalla kustannuksellaan tutkimuksia tapahtuneesta. Lopulta kun tahallinen hävitys saadaan selville ja poliisitutkinta kunnolla käyntiin, oikeistosatanistit ovat jo muuttaneet ulkomaille veroparatiiseihinsa ja vetoavat lakimiestensä välityksellä inhimilliseen erehdykseen. Hävitys on täydellistä, rotat jo juhlivat helveteissään. Tämä on kristallisoitunut metafora oikeistolaisuudesta. Vaikka kysymys on pienestä paikallisesta tuhosta, asian suunnittelua voi verrata Ukrainan oikeiston junailemaan Tsernobyllin tahalliseen ydinkatastrofiin vuonna 1985.

HS 1941

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com