29.6.2010

Heikki Typpön analyysi marxilaisen luokkateorian päivittämisestä. Minulle epäselväksi jää vielä se, mikä oli se sosialismiksi kutsumamme järjestelmän romahtamisen todellinen syy, johon Typpö viittaa.

EVANKELIUMIN POETIIKKA

Kristuksen kärsimysnäytelmän poetiikan tulkintani on tämä: kysymys on järjettömyyden kuvasta. Esitetään: ihmisessä on mahdollisuus suurimpaan järjettömyyteen, joka on diskursiivisen järjen voitto intuitiivisesta järjestä. Kristuksen kärsimysnäytelmä ei ole elämän näkökulmasta mitään positiivista ja vapauttavaa. Kysymyksessä on absoluuttinen tappio, kirkastunut järjettömyys. Se että historia mahdollisesti toistaisi itseään ei tee mitään ymmärrettävämmäksi.

28.6.2010

ENSYKLOPEDISTIN IRONINEN HYMY

syntyy siitä, että laji johon viitataan ikään kuin vielä elävänä ja läsnäolevana, on todellisuudessa ehtinyt kuolla tai tulla tapetuksi sukupuuttoon. Vastakkaistermi: uusvakavikon usko valekuolemiin ja ylösnousemuksiin.
Suuren viisauden ja selviytymiskeinon ero on siinä, että ensimmäinen tähtää pitkästymisen välttämiseen ja toinen pelkkään äkkirikastumiseen. Ei ole kerjäläistä joka haaveilisi äkkirikastumisesta, eikä miljonääriä joka ensisijaisesti halveksisi kerjäläiselämäntavassa sen pitkästyttävyyttä.

27.6.2010

1.
Runebergin työhuone oli vapautettu pankin asiakkaiden käyttöön. Kuulin ampujan nimen. En tuntenut häntä hyvin, mutta erikoinen sukunimi oli jäänyt mieleeni. Näin häntä aina silloin tällöin hississä. Pimeyden ja vasymyksen hetkellä luokseni hiipivät varjot, kaikki verta vuotavan taivaan lämmintä lihaa haistavat linnut, kaukana pensaistoissa hiipivät salamurhaajat. Omistin 20 000 neliökilmetriä happamalta maistuvaa suota, enkä ainoatakaan talonpaikkaa. Kammottava kohtalo oli nuolla näppejä ja aaveksia koko kansan voimin esitettävä miletoslainen satyyrinäytelmä.

2.
Ruumassa oli sanomattoman lämmin tunnelma. Tuntui kuin vanhaan puuhun olisi imeytynyt merenpohjassa 5-10 tonnia rauta- ja rikkiyhdisteitä. Housuni olivat märät bensasta. Tankin alareuna irvisti. Hengitin apteekista ostamallani Tinura benjuin tötteröllä lämmintä höyryä keuhkoputkiin. Höyry desinfioi haitallisia kemikaaleja. Leikkauspöydällä makasi tajuton Adrian Stroworzcyl ja tällä kertaa oli varmistettu, ettei hän heräisi ennen aikojaan. Tärinä oli niin kovaa, ettei leikkauksesta olisi tullut mitään ilman parkissonintautia. Aavistukset siitä, että alus oli matkalla laittomasti romutettavaksi Intiaan tai Bangladeshiin saivat vahvistusta.

3.
Niityllä ei näkynyt muuta vihreää kuin teltan lavasteiden vilkkuvalot. Oli tyhjää ja hiljaista. Olivatko ne simpanssin silmät, jotka hän oli nähnyt laiturin päästä vedessä? Oliko joku tuonut patsaan siihen? Tallin suojissa rouskutti hippogryyti. Se oli muuten niin kuin aikahevonen, mutta sillä oli aarnikotkan siivet ja pää. Rannassa sentään näkyi lintuja. Veden alla oli pimeää. Sukeltajat löysivät kuolleen perämiehen ruumiin viiden metrin päästä laiturista. Ilmastoa oli sään äärimmäisen vaihtelevuuden vuoksi mahdoton kuvailla. Tänään hän olisi voinut olla auringonpaisteessa. Tallin ja taivaan värissä oli ikävät syaanin väriset sädekehät. Myös niityllä leijui tuota ikävää hohkaa. Hän päätti rentoutua auton takapenkillä. Hän tiesi takakontissa pojan olevan alasti kahleissa, muttei jalkojensa alla työskentelevistä naisista. Kaivoslakiin oli kirjattu, ettei naista saanut pitää työssä maan alla. Äkkiä hän tunsi voimakkaan kielon tuoksun. Maa vavahteli Japanissa.

4.
Hän katselee vihreitä ja sinisiä kuvia huimaavalla punaisella terassilla. Läheisten naisten tuoksut kertovat kuukautiskierron vaiheesta, miesten tuoksut perimästä. Metallin maku suussa ei ole raskauden oire. Jos mies synnyttää, hän synnyttää koiran. Naapurista kuuluu veden kohinaa ja kiljahdus. Naista täytyy hieman sattua, joku voisi ajatella. Joskus lääkkeen sivuvaikutus vain osoittautuu lääkkeen alkuperäistä tarkoitusta hyödyllisemmäksi. Hän muistaa, että juuri nyt salainen poliisi kuuntelee tätäkin hiljaisuutta. Hän odottaa, että onnistuisi palauttamaan tilanteen, jossa tapasi kadulla näkemänsä henkilön. Hän muistaa ilmeet, puherytmin, äänensävyt, muttei sisältöjä. Irrallisten tapahtumien ajattomat valtameret ovat laajat. Muisti ei hienostu niin kuin konjakki pelkästä ajankulusta, täytyy tehdä myös työtä. Esteet voivat olla ovien karmeihin ja ikkunapuihin upotettuja pieniä neuloja. Lumi tuulilasissa: onnettomuuden välttäminen edellyttää rekkakuskin ajatusten suoraa lukemista.

MIEHEN KYPSYYS

on suoraan verrannollinen kuivatettavan suon laajuuteen. Ukkomiehinä syntyvät, jos suo on vähäinen tai olematon.

ÄKKIRIKASTUMINEN

Systeeminparjaajan sisäinen vihollinen on äkkirikastuminen. Kuin veren mukana kulkeva tulppa, joka yhtenä päivänä kasvaa tukkivaksi. Jos se tapahtuu toiselle, se on vain osoitus systeemin toimimattomuudesta. Mutta jos se tapahtuu itselle, on tultava uskoon, löydettävä irrationaaliselta vaikuttava alibi häpeällisen määrätietoisille valmisteluille. Kritiikin aihe kuitenkin jää: äkkirikastuminen tapahtuu aina liian myöhään, se ei pelasta mitään.
Niinä päivinä kun pieninkin tuntemus päässä on repeämäisillään oleva verisuoni rakastajalla rappeutuu ensimmäisenä sydän, kitaristilla sormet. Kavaltajan sydän, taskuvarkaan sormet toimivat vielä kuolemankin jälkeen. Traditio voidaan ymmärtää myös perversiona: jatkuvuutena, joka toisintaa virheitä, eikä ota itseensä mitään elävästä.

25.6.2010

PIETARIN SILHUETTI

on tasakorkuinen, kupolien kevyesti puhkoma, eikä siedä pilvenpiirtäjää. Korkeita puita ja rakennuksia voi kasvaa siellä missä ne eivät peitä taivasta, missä niillä on symboliarvoa. Vaikka tsaarilla olisi ollut käytössään nykyaikainen King kong -nosturi, Talvipalatsi ei olisi senttiäkään korkeampi.

PSEUDOMORFOOSI

on myös tapa kehitellä ideaa, ymmärtää huono idea tahallaan väärin ja lisätä siihen olennainen, kopioida huonolaatuinen japanilainen moottoripyörä ja lisätä siihen henki.
Jokainen päivä järjettömyydessä ilman sotaa on onnellinen sattuma.

23.6.2010

ELÄINJUMALAT

Koiran jumala on susi. Suden täydellisyydestä on ihmistahto rajannut kaikki koirat. Jumalaton koira ei usko suden olemassaoloon. Kissan usko on uskoa atlasleijonan olemassaoloon. Viimeinen atlasleijona kaatui salametsästäjän luotiin vuonna 1922. Nietzsche sanoi jumalan kuolleen jo vuonna 1882. Alkukommunistisessa kissayhteiskunnassa, jonka rakkausseikkailuja ei ohjaa ihmistahto, atlasleijonan toivotaan uudelleensyntyvän 300 vuodessa.
Venäjänvinttisarvikuonolla, saksansarvikuonolla, kiinanpalatsisarvikuonolla ja amerikankettusarvikuonolla on yksi yhteinen afrikassa elävä uhanalainen jumala.
Toisinaan näyttää siltä, että länsimainen taide ja filosofia kaikkina aikoina ei ole muuta kuin ovela Jumalan murhaamisesta seuraavan huonon omantunnon väistely-yritys.

22.6.2010

HENKILÖN ARVUUTTELU

(Jukka Viikilän mukaan)

Onko hän masturboinut viimeisen kolmen vuoden aikana? Pitkästyisikö hän vanginvartijana? Onko voimistelutunnin jälkeinen yhteissuihku hänelle mahdoton ajatus? Käyttääkö hän vuorokauden valveillaoloajastaan yli viisi tuntia kuvitteluun? Voisiko hän näytellä pornoelokuvissa, jos saisi tilaisuuden? Kuvitteleeko hän koskaan olevansa missään muualla kuin on? Pystyykö hän kuvittelemaan mitään yli välittömästi näköpiirissä olevan ympäristön? Pelästyykö hän kameraa? Onko hän koko ajan toisten ihmisten seurassa? Antaako hän helposti apaattisen vaikutelman? Vähentääkö työpaikan kahviossa rupattelu hänen kärsimyksiään? Masturboiko hän yli viisi kertaa päivässä? Onko kaunis ihminen hänen mielestään harvinaisuus? Pystyisikö hän tappamaan keskitysleirillä kauniita naisia, jos hänelle luvattaisiin siitä kunniamerkki? Tunteeko hän inhonväristyksiä nähdessään ihmisten suutelevan? Voisiko hän tappaa masturboivan ihmisen pelkästä inhosta? Vihaako hän vallankumouksia ja ideologioita? Uskooko hän niskakipujen lähtevän kuntosaliliikunnalla? Pystyykö hän palauttamaan mieleensä omat kasvonsa? Kaipaako hän milloinkaan maaseudun rauhaan tai kaupungin vilinään? Häiritseekö lapsipornon olemassaolo häntä? Onko hänellä kaksoisolento? Onko rakastuminen kotinurkilla hänestä todennäköistä? Rakastaako hän kaikkea ja kaikkia? Voiko hän olla helposti vuoden ajattelematta kertaakaan seksiä? Pystyykö hän tekeytymään helposti näkymättömäksi? Onko rakkaus hänen mielestään mahti, joka voi tappaa ihmisen? Onko hän kenties ihmeparantaja? Vain olemattomiin vaivoihin tunnetaan ihmeparantumisia: parantaja osoittaa vaivan olemattomuuden. Kykeneekö hän parantamaan oman tyttärensä pornoteollisuudelta? Tarvitseeko hänen mielestään elämässä välttämättä kärsiä? Pelkääkö hän rakkautta? Pystyykö hän olemaan koko päivän töissä masturboimatta? Itkeekö hän, jos hänen lapsuudessaan ihailemansa hevibändin laulaja kuolee syöpään? Onko vasemmistolainen hänen mielestään maailman vaarallisin rikollinen? Jos hänen pitäisi suunnitella talo, ryhtyisikö hän vetelemään viivoja vai filosofoimaan erilaisista mahdollisuuksista? Arveleeko hän maailmasta löytyvän homopornoa, jota voisi luonnehtia moraalittomaksi? Suostuisiko hän tulemaan tunnetuksi tyylillä, jonka mahdollisuudet olisi loppuunkäytetty? Onko töistä myöhästyminen hänen mielestään suuri synti? Ollanko häntä näkevinään? Uskooko hän päänsäryn lähtevän keskittyneellä ajattelulla? Onko avioliitossa pettäminen hänen mielestään aina anteeksiantamaton rikos? Annettiinko hänelle vapautus armeijasta vaikka toisaalta tiedettiin hänet hyväksi sotilaaksi? Onko homoavioliitto hänen mielestään hyväksyttävämpi kuin peiteavioliitto? Lähtisikö hän koskaan missään tilanteessa tanssimaan humalaisen kanssa? Onko tunne hänen mielestään erehtymätön? Ajatteleeko hän, että enkelit ja demonit ovat neljän miehen ryhmiä? Pitäisikö hänen mielestä yli kolmesataa täyspitkää homopornoelokuvaa vuodessa tekevät näyttelijät palkita kapitalistisen työn sankari -mitalilla? Jos hänet viedään viikoksi Amerikkaan tai Australiaan, unohtaako hän äidinkielensä? Jos hänet viedään Venäjälle, suostuuko hän palaamaan kotiin? Onko hän täysin varma, että pornoteollisuuden mahtavuus ei vaikuta millään tavalla lapsiin ja nuoriin? Onko hänen mielestään kaikki ihmiset pohjimmiltaan samanlaisia? Onko sielu hänen mielestään käytöstä poistunut käsite? Luottaako hän länsimaiseen lääketieteeseen? Olisiko tupakoivat ihmiset hänen mielestään hirtettävä? Selviäisikö hän yhteiselämästä harmaakarhujen kanssa? Onko vieraan partnerin pelkkä ajattelu hänen mielestään pettämistä, vaikkei edes rakastaisi puolisoaan? Onko läheisyydenkaipuu hänen mielestään yhtä kuin rakkaus? Ovatko köyhät hänen mielestään maailman suurimpia toisten hyväksikäyttäjiä? Johtuuko traumat ja työkyvyttömyys hänen mukaansa ihmisten omasta heikkoudesta ja laiskuudesta? Onko siinä että monien työ kerryttää harvojen omaisuutta hänen mielestään jotakin syvällisesti hyvää, vaikeasti selitettävää miltei jumalallista oikeudenmukaisuutta? Häiritseekö pedofilian yleisyys häntä lainkaan? Olisiko hän vankilassa pelkääjävanki? Pitäisikö maailman olla kovempi ja oikeudenmukaisempi paikka? Ovatko Mikki Hiiri ja Aku Ankka hänen mielestään vain tavallisten kansalaisten karikatyyrejä? Ovatko ihmiskunnan suuret keksinnöt hänen mielestään aina hyvien toinen toistaan vastaan sotivien sotilaiden luomuksia? Voisiko hän purra pedofiilin kivekset irti ja niellä ne? Jos häntä kidutetaan kolme vuorokautta, tunnustaako hän masturboineensa? Jos hänelle juotetaan 20 litraa vodkaa viiden päivän aikana, onko hänessä havaittavissa pisaraakaan agressiivisuutta tai intomieltä? Onko suuri amerikkalainen moottoripyörä hänelle absouuttisen vapauden symboli? Osaavatko muut kuin saksalaiset hänen mielestään rakentaa kulkuneuvoja? Ovatko hänen mielestään juuri keksinnöt suistaneet ihmiskunnan perikatoon? Pitäisikö hänen mielestään ihmisen luovuutta rajoittaa? Onko vankila hänelle luovuuden symboli? Onko yhteiskunta hänestä epäoikeudenmukaisen tunteileva? Onko lahjakkuus hänen mielestään aina pelkästään hieno asia? Onko kysymyksessä kuollut henkilö?

21.6.2010

Löytää voimaa hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, ja voimaa muuttaa ne, jotka voin, ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan.

Arvioiko Alexander Fleming voimansa oikein keksiessään penisiliinin, mutta vaipuessaan sen jälkeen hermoromahdukseen? Arvioiko Stephen Hawkings voimansa oikein keksiessään mustat aukot, mutta musertuessaan sen jälkeen ALS-tautiin? Oliko Juri Gagarinilla henkilökohtaista voimaa ensimmäisen avaruuslennon verran? Oliko Henri Poincarella viisautta erottaa oma voimattomuutensa Albert Einsteinin voimasta, suhteellisuusteorian keksijän maailmaamuuttavasta voimasta? Entä Leo Tolstoi ymmärrettyään Venäjän vallankumouksen väistämättömyyden, auttoiko häntä katumuksen ja omantunnon korostaminen, ystävystyminen Maxim Gorkin kanssa, vai oliko kysymys pelkästä voimannäytöstä? Entä 60-luvun stalinisti, onko takinkääntäminen voimannäyttö? Viimeinen atlasleijonakaan ei tehnyt itsemurhaa. WTC-tornit tuhonneilla terroristeilla oli voimaa muuttaa se asia maailmassa, mutta ei viisautta pelastaa itseään. Hitlerillä, Stalinilla ja George W. Bushilla ei ollut voimaa muuttaa maailmaa haluamakseen, eikä viisautta ymmärtää tätä. Sankarirunoelman sankarilla oli voimaa tappaa lohikäärme, antisankarilla oli voimaa hyväksyä lohikäärmeen olemassaolo. Heillä oli viisautta erottaa toinen toisensa. Todellisuuden juopolla oli humalaisen voimaa siirtää vuori. Hänen varjonsa, miljonääri, ei saanut kyrpäänsä helposti seisomaan. Kumpikaan ei ollut runkannut kolmeen vuoteen.

PAPPEUDESSAHAAKSIRIKKOUTUNUT

"Vastuuttomuus, Nietzschen ylevin ja kaunein salaisuus." Deleuze

Näillä Deleuzen sanoilla voi vastata kadulla nietzschensä lukeneelle WWF:n rahankerääjälle. Onko vastuuton se, joka ei anna rahaa Itämeren pelastamiseen, vai se, joka on aiheuttanut merten tuhot vastuuttomalla toiminnallaan? Omantunnonkysymys, joka todella koskettaa vain niitä, joilla on omatunto - joiden ei tarvitse ostaa sitä.

Mutta vastuuttomuusko, kaiken elämässä ilmenevän myöntäminenkö, keskintysleirienkin myöntäminenkö, ekokatastrofin ja öljytuhonkin perimmäisen iloisuuden myöntäminenkö, olisi Dionysoksen todellinen luonto?

"Jokaiselle asialle on löydettävä sille erityiset myöntämisen keinot, joiden kautta asia lakkaa olemasta kielteinen." Deleuze-Nietzsche

Tähän Pasolinin Salon sankarit pyrkivät: perversion ja sairauden myöntäminen, lääkärin lynkkaaminen.

Deleuze kirjoittaa Nietzschestä tarkasti ja oikein. Ainoa virhe on samanmielisyys... antidionysoksen, öljytuhon, sukupuuton ja ilmastomuutoksen jo paljastuneessa maailmassa.

Nietzschen Dionysos on eri kuin omani. Se on sen vastakohta. Mutta minulle Kristus ja Dionysos eivät ole toistensa vastakohtia. Nietzschen Dionysos on yritys kieltää huono omatunto myöntämällä rikos iloiseksi ja nautintoa tuottavaksi. Ja sadismi Dionysoksen hahmodiversiteetin, moninaisuuden ja leikillisen rikkauden iloa? Dionysoshan on juuri "tuhannen ilon jumala", joten eikö perverssi ilokin, turhan kärsimyksen tuottamisen ilokin silloin on Dionysoksen lahja, kysyy Nietzsche... vailla silmäniskua.

Miten niin turhan kärsimyksen? kysyy Deleuze hämillään. Ja häntä on turha kehottaa lukemaan Marxia. Nietzscheläisen aatoksia: "Voi kuinka me nauttisimme vahvimmanoikeudesta vapaasti, ellemme olisi vain suuria kärpäsiä! Niin, kaikki todella suuri varjostaa vastuutonta päiväämme... varsinkin nuo hävyttömät teeskentelijät, jotka eivät vaistomaisesti liiskaa pienempiään!... rauhassa kukkivat kukkaset, jotka eivät liiskaa kaikkea kehitysvaiheessa, nupulla olevaa!"

Täydellisyys olisi siis yksi immanentti, johon moneus suhtautuu virheiden runsautena, eikä transsendentin idean mahdollisten esitysmuotojen rikkautena.

Jumalan henki täynnä ideoita... usko valuu tyhjiin, jos metafysiikan ja mystiikan kielto säilyy modernissa horjumattomana vuosisatoja. Tässä on fasismin ydin. Deleuze-Nietzschen Dionysos on Adolf Hitler. Se hilpeys on katuojassa itseään hengiltä juovan juopon hilpeyttä. Ja se olkoon kaikki hilpeys, karjuu Hitler.

Jumalan murhaamisesta seuraa pääsemättömänä huono omatunto. Mutta jumala onkin vain henki täynnä ideoita, eikä mikään banaali yli-ihminen... mahdoton... kokonainen lajirikkaus yhdessä paketissa, kaikki koirarodut yhdessä villakerässä... kaikki vastakohtaiset ominaisuudet yhdessä fuusiossa vailla ominaisuuksia. Sekopäinen on tämän koneen... tämän antidionysoksen houreuni!

Väiteet siitä, että jumala kuoli omia aikojaan tai ateistinen jälkikäteisoveluus ettei jumalaa edes ollut olemassa, ovat taitavia Nietzscheläisiä, moderniin kokeelliseen tieteeseen, sen ikuiseen keskeneräisyyteen, nojaavia huonon omantunnon kätkemisyrityksiä. Koko Nietzschen filosofia on aktuaalinen huonon omantunnon ilmaus. Silkkaa itsepetosta. Tämän näkee vain se, jolle kysymys ja vastaus ovat itsestäänselviä, apriorisen kirkkaita: vain uskoon tullut vanha nainen, tai vielä uskoaan kadottamaton nuori mies, siis jumala joka on asettunut ihmiseen.

Jumalan hylkäämä on suojelusta ja rajojensatajuamisesta vapaa. Siinä voi nähdä riemullisuutta, jonka vallassa jo lähestymme toista ääripäätä. Siinä joukkosielun morfogeneettinen karsina sulkee pois ideoiden moninaisuuden ja tekee yhdestä dogmaattisesta ideasta korkeimman vapauttavan jumaluuden: paikallispetos väittää olevansa Kristus!

Ihminen, joka ei lainkaan rakasta, olosuhteiden pakosta tai kyvyttömyyttään tai typeryyttään, jää paitsi ennen muuta todellisesta tiedosta, joka koskee mystiikkaa, siis omaatuntoa. Subjektiivisen arvoonnostaminen saa joukot kiehumaan lynkkausmielialassa. Tieto siitä, millainen on luonteeltaan peilinsärkijän rikos, ei ole missään suhteessa asenteeseen, jonka valitsemme jumalan tai omaatunnon olemassa oloa kohtaan sinänsä. Ympäröivän elämän yltäkylläisyys tai puute koetaan selitykseksi, jos on kokenut niistä vain toisen. Kirottu, alassyösty tai ylösnostettu, on kokenut kummatkin ja tietää, että selitys on toisenlainen.

19.6.2010

ANNA POLITKOVSKAJA

Sananvapaus on perusperiaate, mutta jos sanat ovat sellaisia, että niistä ei selvitä hiljaisuudella ja vaikenemisella, on hakattava sanoja ristinpuuhun. Ja varauduttava siihen, että sanat kaikesta huolimatta jatkavat elämää. Ja jos tämäkin onnistutaan tekemään huomaamattomaksi, mitään rikosta ei ole tapahtunut. Kansakunnan ominaisvalheen määrittää sen kyky suojautua todenpuhujiltaan.

KALAJUTTUJA

Karanneista vonkaleista on mukava tarinoida. Uppotukki muuntuu salaperäiseksi monniksi, joka pitää pikkupojat ongella. Köyttämällä miekkakalan veneen kylkeen, voi myöhemmin kertoa baarissa haiden syöneen sen. Luuranko tietysti todistaa, mutta kännykuva olisi riittänyt. Pilkkikilpailijan intohimo on jäänalainen roska. Paksu haalari pitää kangistuneen olemuksen ryhdissä. Avannolla istumisen hekumoinnissa olennaista on kalannarraajan kateus, viereisellä reijällä istuvan masentunut ilme. Poen novellissa suurimpien saaliiden ympärillä kiehuu syvin pyörre. Yksi haaksirikkoinen nousee sieltä kertomaan juttunsa. Perhonpieksijän onni kääntyy kun puro täyttyy lihalla. Kahmittu saalis onkin syväsilmäisiä kyynelehtiviä taruolentoja, takaisinpäästettäviä. Tai liharikkaalla Siperian lohijoella neitsyt ei saa rikki kuparista. Ei näpäystäkään. Paluumatkalla helikopteri putoaa ja väkivaltainen kuolema osoittaa narraajien samanarvoisuuden. Tokionlahdella koukkuihin viritetään veristä lihaa. Merenhaudan pimeydessä saalistavat esihistorialliset peikot ja paholaiset. Vaijeri lyödään poikki, ettei troolari uppoa. Jos olento saataisiin päivänvaloon, olisivat tiedotusvälineet paikalla. Ihmisiä on helpompi narrata kuin kaloja.

RADIOVASTAANOTIN

samassa radiossa eri aaltopituudella, sanotaan verivihollisista, eri radiossa samalla aaltopituudella, puolisosta tai joskus verisukulaisista.

SUURET KEKSINNÖT

ovat joskus yksinkertaisia ja näyttävät helposti aikaansaatavilta sen jälkeen kun ne on tehty. Robert Rauschenberg yritti kaikenlaista, kunnes näki autonrenkaan sopivuuden pukkinsa vatsan ympärille. Kukat luottavat pölytyksessä mehiläisten arviointikykyyn. Turisti kantaa lahkeessa siitepölyä toiselle mantereelle. Siitos on epätodennäköinen. Ennakkoluulo lentää puolimatkaan ja kääntyy kyllästyneenä takaisin. Perillä harhassa odottaa hiirenhiljaisuus. Mutta kaukaisilla mailla tapahtuva rakastuminen on rutiinin vastakohta. Leikkauksen taiteelle avautuu tilaisuus: kaksi sanaa, kaksi lausetta, kaksi kappaletta, kaksi lukua tai kaksi elämäkertaa luetaan peräjälkeen.

VIIMEISTÄÄN TÄMÄN UUTISEN

pitäisi herättää suomalainen ajatteleva väki pohtimaan millaista peliä ja kenen pussiin sodankiihottajat oikein pelaavat Suomessa ja baltiassa. Toiminta on ilmiselvästi paitsi vaarallista myös vakavasti naapurisuhteita vahingoittavaa. Sokea tuki fasistiselle sotilaalliselle ja puolisotilaalliselle toiminnalle baltiassa lähestyy minusta maanpetturuutta Suomesta katsottuna.

"Itämerellä Arctic Sea-laivan kaapanneen joukon johtaja, Dmitri Savins paljasti merirosvouksen tutkijoille, että rikoksen tilasi virolainen Eerik Niiles Kross. Eerik Niiles on kirjailija Jaan Krossin poika. Hän on ollut Viron tiedustelupalvelujohtaja ennen kuin sai potkut tehtävästään. Hänellä ei ole julkista cv:tä. Häntä on luonnehdittu vakoilukoordinaattoriksi ja jopa Viron tunnetuimmaksi vakoojaksi (ennen Herman Simmin paljastumista).

Latvian kansalainen, 35-vuotias Savins oli tehnyt syyttäjän kanssa sopimuksen alentaakseen tuomiotaan. Hänen oikeudenkäyntinsä tapahtui perjantaina 11.06. 2010 Moskovan kaupunginoikeudessa. Syyttäjä luki ääneen Savinsin antamat tunnustukset tutkijoille. Savinsin mukaan Kross pakotti hänet rikokseen. Hän itse kokosi rikollisjoukkion. Oikeudessa kuultiin seikkaperäinen selostus, kuinka ja miksi Arctic Sea-laivan kaappaus tapahtui. Venäläinen lehti Gazeta kirjasi syyttäjän yhteenvedon. Virolainen lehti, Eesti Ekspress käänsi sen viroksi" Leena Hietanen

KAPEASTA PORTISTA PLANEETAN LÄPI

"Dionyysinen mania on kristillisen vimman vastakohta; dionyysinen joupumus on kristillisen juopumuksen vastakohta; dionyysinen rikkirepiminen on ristiinnaulitsemisen vastakohta; dionyysinen ylösnousemus on kristillisen ylösnousemuksen vastakohta; dionyysinen uudelleenarvioiminen on kristillisen ruumiiksi ja vereksi muuttumisen vastakohta." Gilles Deleuze: Nietzsche ja filosofia
Pitääkö hän monien eläimien muodoista vai vain ketuista? Etsiikö enemmän rajoja kuin pakotietä. Onko mieluummin monta eläintä vai vain kettu?
Vastustaja syntyy annetusta tai valitusta suhteesta todellisuuteen. Vastustaja sanoo: tämä on todellista. Sinä sanot: ei ole. Vastustaja sanoo: tämä ei ole todellista. Sinä sanot: kyllä on.

18.6.2010

MÄNTÄN KUVATAIDEVIIKOILLE

kannattaa mennä jo Kristiina Uusitalon takia. Myös Georg Baselitzin suuret työt Helsingin Tennispalatsin taidemuseossa ovat vaikuttavia värielämyksen tasolla, vaikka fantasian tasolla Baselitzin taide on onnellisen kivuttoman neuroottista ja täydellisen tyhjää.

YHDYSVALLAT

on vaarallinen aineellisesti voimakas valtio, jonka itsekkäällä egoistisella ahneudella ei ole minkäänlaisia sisäisesti asetetettuja rajoja. Kulttuuria käytetään häikäilemättä imperialistisen sotapolitiikan hyväksi jatkuvissa hyökkäyssodissa, joita Yhdysvallat organisoi kaikilla mantereilla. Yhdysvaltojen toimet ovat maailman kurjuuden ja pahoinvoinnin päälähde, koska harjoitettu politiikka estää tehokkaasti huonossa asemassa olevia valtioita toimimaan oman kansakuntansa parhaaksi. Yhdysvallat muodostaa maailmassa erikoistapauksen, jonka jatkuvaa hyökkäyshimoa tulisi asettaa suitsimaan jonkinlainen maailmanpoliisi, jolla olisi käytössään hillittön ydinasearsenaali. Kuubaan ja Meksikoon tulisi sijoittaa monikymmenkertaisesti koko Yhdysvaltojen tuhoamiseen riittävä määrä ydinaseita. Tällä tavalla täydellisen järjettömyyden tilassa hilluva suurvalta voitaisiin saada käsittämään, että jatkuva hyökkäyssota sadoissa kohteissa eripuolilla Maapalloa saattaa lopulta kääntyä sitä vastaan tai aiheuttaa ainakin tuntuvan uhkan myös Yhdysvaltojen kansalaisiin, jotka kuvittelevat elävänsä turvassa omalla eristetyllä saarellaan ja voivansa tehdä aivan mitä tahansa, vailla pienintäkään oikeudenmukaisuuden pelkoa. Yhdysvallat on valtio, jonka suoraviivaista väkivaltaa voidaan hallita vain kauhun tasapainolla. Umpikiero mielisairas lisko, jonka kaulalla täytyy joka hetki olla tappava giljotiini, jotta se ei vahingoittaisi itseään ja muita. Minkäänlaista järjen valoa ei tuon umpihullun otuksen silmissä kiillä. Se uskoo vahvimman oikeuteen, brutaaliin oikeudettomaan väkivaltaan, mutta se ei usko tai käsitä, että se ei ole maailman vahvin.

Tämä artikkeli kuvaa metaforisesti Yhdysvaltain toimintaa:

"Ecuadorin presidenttI: Miamissa vuonna 1998 pidäteyt kuubalaiset ovat poliittisia vankeja.
Quito, (Granma) -- Ecuadorin presidentti Rafael Correa sanoi viime lauantaina Pichinchan Pedro Maldonadosta käsin pitämässään kaikille ecuadorilaisille osoittamassan puheessa, että Yhdysvalloissa vuodesta 1998 saakka vangittuna pitämät viisi kuubalaista ovat kaikkien kriteereiden mukaan poliittisia vankeja ja että heidät tulisi välittömästi vapauttaa.
Hän totesi, että kuubalaiset pidätettiin heidän suorittaessaan Miamissa sabotaasi- ja terroritoiminnan ennaltaehkäisyssä tervittavia tiedustelutoimia.
Yhdysvallat syyttää heitä "kansallisen turvallisuuden vaarantamisesta". Maailman laajojen lakimiespiirien mukaan syytteet ovat tekaistuja ja tuomiot perustuvat manipuloidulle todistusaineistolle. Mm. kuubalaisten syyttömyyden osoittavat poliisin asiakirjat "katosivat" ennen asian käsittelyä Atlantanta vetoomustuomioistuimessa, muistutti Correa.
Yhdysvallat on ensimmäisenä syyttämässä muita poliittisista vangitsemisista, mutta samaan aikaan se itse syyllistyy juuri tällaiseen ihmisoikeusloukkaukseen törkeimmällä mahdollisella tavalla, painotti Correa ja totesi, että Yhdysvallat aiheuttaa kärsimyksiä paitsi vangituille, myös heidän perheilleen.
Granma / KOMINFORM"

TEEMU MANNISEN SÄKEITÄ

(Ntamo 2010) ja Jukka Viikilän Runoja II (Gummerus 2010) ovat kokoelmia, jotka ansaitsevat kumpikin useamman keskittyneen ja tarkan luennan.

Jollakin ilmeisimmällä tasolla kokoelmat ovat toistensa äärimmäiset vastakohdat. Mannisen runous on säemuotoista, Viikilän proosamuotoista. Manninen korostetun postmoderni romantikko lähellä "2000-luvun runobuumia", Viikilä klassikko etäällä "2000-luvun runobuumista". Hieman pintaa syvemmältä löytyvät samuudet. Mittaankirjoittaminen, kekseliäisyyden, intuition ja puhtaan metodisen taidon saumattomuus, vakava vilpittömyys, jonka takaa voi raaputtaa esiin kovan ironian, jonka pinnan alta jälleen lohkeaa vakava vilpittömyys, päättymättömänä sarjallisena syvyytenä. Kummallakin on kyky ajatella loppuun suuria välähtäviä, uudenlaisia kokonaisuuksia, kiteyttää ne säkeeksi tai lauseeksi: konkreettisten ja täsmällisten runokuvien konstruktioksi. Viikilän parhaiden runojen konkreettisten ja pintatasolla ajanmukaisten ja viihdyttävän hauskojen poeettisten visioiden tiheys ja syvyys tavoittaa syvyydet, joiden aukipurkamiseen tarvittaisiin kasapäin filosofian klassikkoja. Ensimmäiset tulkinnat tekevät usein hyväntuulisiksi, ehkä siksi, että Viikilän (kuten Mannisenkin) ilmaisukyvyssä yhdistyy suuri myötätuntoisuus kuvattaviin kohteisiin suureen individualistiseen omaperäisyyteen ja tahdonvoimaan. Viikilän runojen mitta on hyvin abstrakti käsite, jonkinlainen runollinen asiateksti, jossa on alku, keskikohta ja loppu, ja joka käsittää hienostuneen normipoikkeamantajun. Myös Mannisen kyky käyttää kaksitoista tavuista mittaa kaiken sanottavansa sanomiseen on tahtokysymys. Mannisen mitta on konkreettisempi, normipoikkeaman ja rytmin taju hallitun selkeä. Uusi muotoidea on tavurytmin sovitus sekä vanhahtavan suomalaisen runoilmaisun (kenties juuri Otto Mannisen) että nykynuorison puhekielen keinoin. Tässä mitassa sitten kerrotaan asioita, joilla on monentasoisia tulkintoja. Satiireiksi nimetyissä runoissa on abstraktia vilpittömän ja paatoksellisen tuntuista selitystä ja kuvailua, joka vuorottelee sormellaosoittamisen kanssa. Lukija huojentuu sormellaosoittelusta, mutta on helppo ymmärtää, että sormi osoittaa minne sattuu ja runojen varsinainen satiirinen kärki, jos sen vaivautuu kaivamaan esiin, osoittaa samalla toisiin seikkoihin.

Viikilän kokoelma on näistä kahdesta laajempi ja ehkä lähempänä jonkinlaista täysin omalakista täydellisyyttä, joka kantaa omillaan ja viittaa omiin vielä kartoittamattomiin mahdollisuuksiinsa. Mannisen postmoderni toteutus on hieman riippuvaisempi kirjallisuushistoriallisista viitepisteistään ja myös "suuren aiheensa" käsittelyssä vähemmän keskittynyt. Kummastakin voi hakemalla löytää muutamia rivejä, jotka olisin itse jättänyt pois kokonaisuudesta. Ehkä vinkkinä voisi heittää, että painoon menevä kokoelma kannattaa lukea lopuksi vielä kerran vittuuntuneena ja kovassa kännissä.

17.6.2010

Pietari opettaa: tullakseen todella köyhäksi, kodittomaksi, katukerjäläiseksi, on tehtävä lakkaamatta työtä. Pari vuotta voi mies hummata Pietarissa, juoda itseään hengiltä, ja aina joku pitää huolta. Antaessasi rovon kerjäläiselle, annat palkan ahertajalle. Vuosisadat on täytynyt heittää rahaa ja kauneutta menemään, että siihen tilaan päätyy. Toisaalta moderni sokea sota rampauttaa jumalankaltaiset miehet rullaamaan puulavitsoilla kirkon edustalle. Väärässä paikassa kuin tulpat ovat nuo katkerat miehet. Ja kohtalon pyörä valitsee sen, joka varastaa sokean kupista.

16.6.2010

KESÄNÄYTTELY JUURET

Mattotaiteilija Eija Rasinmäen 40-vuotis taiteilijajuhlanäyttely, Kristiina Leinon retrospektiivinen näyttely ja Janne Nummelan Runoilijan maalauksia 16.6. -16.9.2010 Hausjärven Oitissa kutomo Rasinmäessä.






































Maalaus: Janne Nummela: Vaiheet 2010.


OLLI LYYTIKÄINEN

J.O. Mallanderin mielenkiintoinen haastattelu Olli Lyytikäisestä. Lyytikäinen on Hollolan Pyhäniemen kartanossa 4.7.2010 avautuvan kesänäyttelyn kesän taiteilija.
Ateismi on ihmeellisen viehättävä suuntaus. Vasta palattuaan Euroopan swingerhuvipuistoista hämäläiseen dogmaelokuvaan kuulemaan maalaisrovastin nationalistisen hartaushetken jorinoita, jokainen meistä tuntee olevansa ateisti. Kaikista kyvykkäimmät ja rikkaimmat meistä pystyvät hienosti teeskentelemään ateistia. Mutta he kuitenkin pohjimmiltaan intuitiivisesti ymmärtävät meitä pienimpiä, joiden on pakko olla rehellisiä, meitä mystikkoja. Vasta kun tapaa oikean ateistin, sellaisen joka ei oikeasti pysty käsittämään mystisiä mekanismeja kaiken biologisen elämän ehdottomana ja totaalisena edellytyksenä, joutuu täydelliseen paniikkiin. Bulgakovin mukaan juuri tästä oli kysymys Neuvostoliitossa Stalinin aikana.

13.6.2010

VENÄJÄN VALTIO ON VELATON

ja talous kasvaa tällä hetkellä pystyjyrkästi. Mutta suomalaisten koneiden, laitteiden ja kuljetusvälineiden vienti Venäjälle supistui vuonna 2009 62,2 %.

Tuokko kokoomusnatsisadistien politiikka maahan työpaikkoja?

Aseteollisuuteen ehkä.

EUROOPPALAISEN HYVINVOINTIYHTEISKUNNAN ALASAJO JA VENÄJÄ

Eurooppalainen hyvinvointiyhteiskunta on päätetty ajaa alas. Se voidaan senkin jälkeen julistaa parhaaksi mahdolliseksi maailmaksi, kunhan vertailukohtia ei ole. Yleiseurooppalainen venäjävihamielisyys johtuu siitä, että ellei Venäjää saada hajoamaan sisäisesti, se saattaa hyvään suuntaan kehittyessään muodostaa räikeän positiivisen vertailukohdan tulevalle Euroopalle, ja Euroopan poliittinen oppositio voisi taas alkaa imemään Venäjältä energiaa.

Venäjän positiivinen kehitys olisi monille suuri järkytys. 

Siksi veristen ennustusten on käytävä toteen, ja Venäjän on hajottava sisältä, jotta tapahtuisi jonkinlainen agressiivinen polarisoituminen, hätääntyneen nationalismin nousu ja mahdollisesti ulospäin suuntautuva mieletön ja itsetuhoinen ekspansio. Tätä ennen Venäläisten olisi tultava hulluiksi - heidät olisi saatava menettämään järkensä lopullisesti. Tietyt piirit suomessa ja muualla euroopassa pyrkivät juuri tähän. He ovat varmoja, että sekoilutilassa Venäjä ei kykenisi käyttämään ydinaseitaan, vaan ajautuisi sisällissotaan, jonka avuksi Nato voitaisiin kutsua palauttamaan "amerikkalainen rauha". Suunnitelma on Venäjän itsensä, Suomen ja monien muiden maiden kannalta hengenvaarallinen. Siksi koiran on annettava näyttää karvansa Suomessa, jotta tässä esittämieni väitteiden perusta paljastuisi... ja niinhän on onneksi jo viimepäivinä alkanut tapahtua. Olennaista on se, että kysymys on järkensä menettäneiden ihmisten järjettömästä toiminnasta. Vain järkensä säilyttäneet voivat tunnistaa sen.   
Kun ihminen menettää järkensä, se on vihdoin valmis uhraamaan mitä tahansa?

Järjissään pysyminen on täällä nyt vaikeinta?

Niin kuin rakastamme pahimpien vihamiestemme kanssa monia samoja asioita, olemme rakastettujen kanssa erimieltä miltei kaikesta? Toistaiseksi vielä?

Äärimmäisen pahuuden näkeminen ja tajuaminen, saa järjettömät pelkäämään ja kunnioittamaan sitä, ja tekee suurimman osan ihmisistä järjettömiksi, ja saa ne, jotka eivät menetä järkeään, liittymään yhteen? Mikään muu kuin äärimmäisen pahan tajuaminen ei saa järjellisiä liittymään yhteen? Äärimmäinen paha on siis hyvä asia? Se saa järjen palaamaan ja esiinkutsuu totuudenkentät?

Ongelma ei ole valta, vaan sen vaihtumattomuus? Ongelma ei ole sisäänhengitys, vaan uloshengityksen puute? Mikään yhdensuuntainen liike ei ole koskaan täydellinen?

Taivaan tapahtumat rinnastetaan helvetin tapahtumiin?

Kun puolikkaasta maasta etsii tasapainoa jää toinen jalka ilmaan?

Vanhuksia lukemassa rikosuutisia?

MEDUSAREAKTORIT

Ne ovat järkeä vailla niin kuin tietokoneet, joita me emme voi kuvitella. Eivät vailla loogista järkeä.

Seksuaalisuudessa, joska ei loukkaa ketään, ei ole mitään pahaa. Ja aina se loukkaa, viattominkin. Loukaamattomuuden ja loukkaantuneisuuden teeskentelijät pelaavat samaan pussiin - siihen, joka lisää pornon myyntiä.

Pornosta ei voi puhua, koska se muuttuu radikaalilla tavalla joka hetki ja me emme enää tiedä mitä se juuri nyt on ja mistä me itse asiassa puhumme. Pornosta on siis vaiettava. Ja tämäkös sopii suunnitelmaan.

Tyynessä valtameressä kelluu kaksi kertaa Pohjois-Amerikan kokoinen muovijätelautta, jonka massa on kuusin kertainen verrattuna koko meren biomassaan ja joka tuhoaa elämään tehokkaasti monin tavoin. Tonnikalat kuolevat tämän, eivät kalastuksen takia. Lautta tappaa merestä kaiken, paitsi meduusat. Meduusojen määrä ja koko kasvaa rajatta. Satunnaisen mereen heitetyn muovipullon matka hitaassa pyörteessä osaksi lauttaa kestää keskimäärin kaksitoista vuotta. Me voimme vain toivoa, että jossakin hyvät asiat kerääntyvät ja linkittyvät yhteen yhtä vääjäämättömästi.

Miten suuri täytyy olla sen hyvän, joka voittaa tämän pahan? Paha ei poistu kiellolla, vaan sillä, että hyvä on voimakkaampi kuin paha. Tuo voima ei voi olla kovuutta ja sietokykyä, koska mikään ei ole kovempi kuin äärimmäinen paha, eikä elävistä mikään muu kuin meduusa voi kestää sitä.

12.6.2010

MARMORINTAJU

Suomen lukemattomilta kiihkeiltä antiantifasisteilta, eli antifasismin kriitikoilta, on jäänyt huomaamatta se seikka, että vaikka suomen antifasistit ovat nimenneet seuransa hauskasti komiteaksi, se ei saa toimivaltaansa KGB:ltä (joka sekin on siis komitea). KGB, Kreml tai Putin eivät ole myöntäneet mitään toimivaltaa. Tämä on helppo todistaa. Jos väitteitä esitetään, niistä voidaan aloittaa rikostutkinta.

Sana "komitea" on provosoiva vitsi. SAFKAn tarkoitus on ainoastaan herättää keskustelua tai ainakin osoittaa, mikä on keskustelun laatu. Koko homman vitsikkyys on jäänyt kauhistelun jyrän alle. Hyvän kuvan tästä saa tämän päivän Ilta-Sanomien laajasta jutusta. Samassa jutussa, jossa erinäiset asiantuntijat pelkäävät Johan Bäckmanin pilaavan Suomen ja Venäjän suhteita, esitetään Vladimir Putin ihmiskunnan päävihollisena. Vladimir Putin on kuitenkin Venäjän pääministeri. Tämä on Suomen ulkopoliittisesta näkökulmasta neutraali realiteetti. Eli siis: kuka pilaa suhteita, se joka tunnustaa reaaliteetin, vai se, joka julkilausuu halveksuntansa?

Huonot Venäjän suhteet vähentävät työpaikkoja Suomesta - käyttääkseni tätä oikeistopoliitikkojen mieliargumentaatiota, jossa yhteiskunnan hyvyys mitataan työpaikkojen määrällä. Kumma kyllä, oikeistopoliitikoille työpaikkojen määrä menettää merkityksensä, kun puhe on Venäjästä. Työpaikkojen määrän absoluuttisen arvon sijalle astuu isänmaallisuus, sananvapaus ja ihmisoikeudet. Näin se logiikka hyppää. Työpaikojen lisääminen hyvillä venäjänsuhteilla olisi huoraamista, koska Venäjällä on aina huonot vallanpitäjät, jos ne ovat venäläiset vallanpitäjät. Suomen ja Venäjän suhteet ovat Suomen ulkoministeriön mukaan parhaat mahdolliset, työpaikkojen määrä Suomessa vain laskee. 

Jos sanaa komitea haluaisi jotenkin selittää, se voisi viitata Pariisin rauhansopimuksen valvontaelimeen. Mutta tällaista toimivaltaakaan ei ole kukaan virallisesti myöntänyt. Joten kannattaisi jo uskoa: kysymys on vitsistä. Juuri niin, "suomalaisen yhteiskunnan kehittämisestä". SAFKA ei kuitenkaan ole ilkeä vitsi, tarkoituksellinen yritys häipäistä ja mustamaalata sitä, mikä voisi olla aito vasemmisto. Joka väittää sellaista, voi helposti tarkistaa asian olemalla läsnä, kyselemällä ja väittelemällä SAFKAn kaikille avoimissa kokouksissa. SAFKAn kokouksissa kokoontuu tavallisesti joukko henkilöitä, jotka eivät ole välttämättä niin monesta asiasta samaa mieltä. Eikä kukaan voi olla toisen mielipiteistä ja henkilökohtaisesta toiminnasta vastuussa, vaikka asiat sitten osoittautuisivatkin huonoiksi. Näkökulmien ja tarpeiden moninaisuus tulkitaan kuitenkin SAFKAssa rikkaudeksi. Tällaista asiantilaa kutsuttiin muinaisessa Euroopassa joskus sivistykseksi tai kulttuuriksi.

ANTON-POIKA, ROBERT RANTALA JA MUMMOT

En ole lainkaan seurannut näitä tapauksia viimeaikoina.

Tiedän varmasti, että Suomessa asuu venäläisiä, jotka eivät ole kohdanneet pienintäkään russofobiaa suomalaisten viranomaisten taholta. Suomalainen russofobia ilmenee mielestäni pääasiallisesti muulla tasolla kuin viranomaiskäytännöissä, ja Anton-poika, Robert Rantala, mummot, ovat minusta jossain määrin haennaisia, vaikka houkuttelevan konkreettisia, esimerkkejä russofobiasta. Kaikkiin noihin tapauksiin sisältyy mahdollisesti muita russofobiaa vaikuttavampia tekijöitä, jotka saavat asioita tarkemmin tuntemattomien kommentaattorien tunteet heräämään ja joita on mahdotonta eritellä, ellei tunne kyseisiä henkilöitä ja heidän yksittäistapauksiaan henkilökohtaisesti.

Yleistys ei kannata, koska se ei yksinkertaisesti ole totta. Olen jo sanonut, että yleistys tässä asiassa on epäoikeudenmukaisuutta rehelliseen ja oikeaan toimintaan pyrkiviä viranomaisia kohtaan, enkä itse siedä sitä. Jos aletaan julkisesti väittää, että nuo vaikuttavammat tekijät juuri ovat russofobiaa, ollaan tyhjän päällä. Kun esitetään provosoiva väite, olisi pääteltävä, mitä väitteen mukaisesta logiikasta seuraisi, jos se toteutuisi. Kannattaa muistaa sekin, että sekavia puhuva kylähullu tuskin on Kremlin ja maailman kuuden vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon kuuluvan Vladimir Putinin agentti. Nämä kaksi väitettä eivät voi ristiriidattomasti esiintyä yhdessä.

Mielestäni Suomessa on perustelemattomia outoja asenteita venäläisiä ja Venäjää kohtaan. Moitin tässä ainoastaan asenteiden vääriä perusteita itsessään tai perusteiden selkeän esityksen puuttumista. Kaikilla on oikeus asenteisiinsa, mutta ne olisi helpompi oikeuttaa myös toisten silmissä, jos perusteet olisivat ymmärrettävät ja pitävät. En haluaisi mitään niin paljon, kuin ymmärtää russobista tai edes Venäjä-kriittistä mieltä. Uskon, että minulla on paljon opittavaa ja tehtävää tällä saralla. Haluaisin aidosti ajatella Venäjästä kriittisesti, joskus jopa yhtyä miljoonapäiseen kuoroon haukkumaan Venäjää... ellei Venäjä itse tekisi asiaa mahdottomaksi. Mutta voihan olla, että minä olen ikään kuin keskitysleiriltä kotiin palaavan vartijan rakastava kotirouva, joka hoitaa lapsia, siivoaa kotia ja odottaa kukkakimpuin ja suudelmin töistä kotiinpalaavaa miestään, onnellisen tietämättömänä siitä, millaisia vaiheita miehen työpäivään kuuluu. Kenties olen kuin virolaisen natsirikollisen, Karl Linnaksen tytär, joka kaksikymmentä vuotta kielsi itseään uskomasta väitteitä oman rakkaan isänsä rikollisesta taustasta ja vetosi äärimmäisen liikuttavilla kirjeillään amerikkalaiseen Linnasin ja hänen perheensä puolesta huolehtivaan ja kyynelehtivään yleisöön ja presidenttiin... kunns Ronald Reagan päätti vuonna 1987 luovutta Linnasin Neuvostoliittoon sotatuomioistuimeen tuomittavaksi kuolemaan. 

Siis pikemmin kuin kansan russofobiasta, Anton-pojan, Robert Rantalan ja mummojen tapaukset kertovat taitamattomasta ja huolimattomasta suomalaisesta poliittisesta pelistä Venäjän suuntaan. Se mitä me viranomaisilta ja poliitikoilta odotamme, on hyvä, taitava, virheetön, viihdyttävä ja voitokas peli, josta saa hyvän tarinan, Buddhan korvat värähtelemään hykertelevästä ilosta, ei muuta. Pieni valtio ei voi pelata rumaa. Pelin selostaja ei ole pelin virheiden tekijä.

10.6.2010

TIINA LEHIKOISEN SITRUUNALUMILYHTYJÄ (NTAMO 2008)

on tosiaan maineensa veroinen aforismikokoelma. Syntyy vaikutelma takertumattomasta, epäkäsitteellisestä ja hengittävästä, pohjimmiltaan modernistisesta estetiikasta. Parhaimmillaan Lehikoinen yhdistelee ja sanoo syviä asioita japanilaisen maalarin herkkyydellä ja tarkkuudella niin, että satunnaisen vedon ja osumatarkkuuden suhteesta, idealistisesta luottamuksesta lukijaan, tulee hakematta mieleen Tuomas Anhava. Näin ei jatku aivan kirjan loppuun saakka. Intensiteetti hieman hälvenee ja viimeiset parikymmentä sivua eivät onnistuneet pitämään otteessaan.

FINROS-FORUM

On vaikea ymmärtää mihin tämän Finros-forumilla esitetyn lausunnon allekirjoittajat pyrkivät? He ensinnäkin edustavat ja lietsovat mielipidettä, joka on Suomessa ennestään valatamedian lietsoma, ja erittäin suurella rahalla ylläpidetty. SAFKA taas on pelkästään muutaman yksittäisen erillisillä intresseillä toimivan henkilön provokaatioryhmä, joka esilletuo näkökulmia, joita ei Suomalaisessa mediassa ole käytännössä saanut mistään läpi - provokatiivisella tavalla, se täytyy myöntää. On surkuhupaisaa vedota suurieleisesti kaikin keinoin propagoidun valtamielipiteen puolesta käytännössä yhtä yksittäistä toisinajattelijaa vastaan, joka kuitenkin mielipiteellään edustaa kuulluksitulemisen ja huomion arvoista ääntä. Kysymyksessä on lähinna sadistinen suuntukkimisfantasia. Joillakin SAFKAlaisilla voi olla jotain tekemistä Putinin tai putinismin kanssa, mutta se ei kiinnosta ainakaan minua. Putin on käsittääkseni Venäjän sisäpolitiikassa neutraali autoritaarisdemokraattinen keskitien vaihtoehto, ääriliberaalien ja äärikommunistien väliltä. Putin on joka tapauksessa hyvin kaukana todellisesta anarkokapitalistisesta totalitaarisesta riistosta, jonka venäläiset oikeistolaiset ääriliberalistit pystyttäisivät päästessään valtaan, ja josta Suomessa ei välttämättä kenelläkään (paitsi ehkä Finros-foorumissa) ole kunnollista käsitystä. Keskustelu Venäjän demokratiavajeesta on erityisenepäajankohtaista nyt, kun meillä Euroopassakaan ei mikään demokratiakultti riehu.

Antifasistien väitteet siitä, että Virossa elää suuri osa väestöstä vailla kansalaisuutta, Latvissa Natsit marssivat kaduilla, Venäjällä esiintyy fasismia ja Suomessa vasemmisto ei ole voimissaan ja maassa esiintyy turhaa venäjävihamielistä asennoitumista (vaikka en nyt tiedä, miten hyviä esimerkkejä Anton-pojan ja Robert-rantalan todella erikoiset tapaukset tästä ovat... minusta ne kuvaavat lähinnä sitä, miten äärettömän huonosti ja kömpelösti Suomessa tällaisia peleiksi muuttuneita yksittäistapauksia pelataan Venäjän suuntaan... kansallinen etu olisi kai odottaa hyvää peliä, ei muuta), ovat pohjimmiltaan kiistattomia tosiasioita. Finros-forumin lausunnonlaatijat ovat keksineet argumentin, jonka mukaan kysymys onkin Venäjän aktiivisesta yrityksestä vaikuttaa Suomen sisäisiin asioihin. Olisi todella ihmeellistä, jos tämä väite pitäisi paikkansa... siis että Venäjä ei ainoastaan olisi tilanteeseen reagoiva osapuoli, vaan myös koko tilanteen tahallinen junailija. Väite kuvaa surullisella tavalla esittäjänsä psyykkistä terveydentilaa. Jos antifasismi on kokonaan tarpeetonta ja aiheetonta, se kuolee kyllä itsestään pois.

Suomen sisäpolitiikassa vallitsee epätasapainotila, jonka SAFKA toiminnallaan tekee vain objektiiviseksi siihen vaikuttamatta, ja jonka Finros-forumin toimijat (Suomen poliittinen eliitti) haluavat säilyttää nimeämällä sen "Suomen valtiolliseksi eduksi". Kysymys on pohjimmiltaan siitä, että suvereeni valta haluaa Suomessa, niin kuin muissakin maissa, puuttua kaikkien toisinajattelijoiden sisäiseen elämään. Isoveli haluaa puuttua pikkuveljen sisäiseen elämään. Ja koko maailma haluaa puuttua isoveljen sisäiseen elämään. Kun pikkuveli liittoutuu koko maailman kanssa, se pääseekin puuttumaan isoveljen sisäiseen elämään ja voi samalla syyttää, että isoveli puuttuu sen sisäiseen elämään.

Umpisolmu on yllättävän hankala ratkaista.
Päivä oli odotettua lyhempi.
Nyt täytyy kääntyä kotia päin.
On taas päivä, jollaisena jaksaa haaveilla Pietariin muutosta tai jopa Neuvostoliitosta. Huono-onnisena toisinajattelijanakin olisin kai siellä hyväksynyt kohtaloni, KGB:n itseeni kohdistaman tilastollisen "inhimillisen erehdyksen". Ei ole epäilystäkään, ettenkö olisi joutunut leirille. Kommunistisuuteni olisi kyseenlaistettu, niin kuin vain ihmisen, jonka sydämessä asuu Karl Marx, vakaumus voidaan kyseenalaistaa. Sekin turha kärsimys olisi ollut eräänlaista vallankumouksen tyyntä, hohdotonta, harmaata sankaruutta: fasismin ehdottomasta vastustamisesta johtuva tilastollinen tai inhimillinen virhe. Hyvin ymmärrettävä, suuressa ja kaoottisessa internationaalissa. Mutta saammehan kirjoista lukea, että vankileirien saaristossakin inhimillistä liikkumavaraa,  romanssi oli tavallisempi kuin Amerikan meduusanpolttamalla preerialla, joista elokuvat valehtelevat toiseen suuntaan. Neuvostoelokuva taas esitti naisen aina todellisuutta vaatimattomampana. Filmitähtiä vain harvojen tarvitsi kadehtia. Eikä siellä missä kaikki ovat taiteilijoita tarvitse kantaa vastuuta taiteilijana: lahjakkaampia löytyy joka asiaan. Onko mitään vapauttavampaa kuin tietää varmasti, että omat ajatukset ja ideat, niin nerokkaita ja arvokkaita kuin ne ovatkin, eivät ole vain omia, ja vaikka niitä ei lainkaan keksisi ja ajattelisi, joku toinen kuitenkin aina keksii ja ajattelee.
Vaikeaa on ihmiselle olla ottamatta toisen nerokkuutta omiin kykyihin kohdistuvana musertavana kritiikkinä. Älkää siis valehdelko, että nerous on myytti, ennen kuin olette täysin varmoja siitä, että olette saaneet jokaisen neron kaasukammioonne.

9.6.2010

KATEUDEN ASTEET

1) Kun toinen saa jotakin sellaista epäoikeudenmukaisesti, joka kuuluisi itselle oikeudenmukaisesti, mutta joka epäoikeudenmukaisesti itseltä kielletään.

2) Kun toinen saa jotakin sellaista epäoikeudenmukaisesti, joka kuuluu itselle oikeudenmukaisesti, mutta jota  ei itseltä kielletä.

3) Kun toinen saa jotakin sellaista epäoikeudenmukaisesti, joka ei kuulu itselle oikeudenmukaisesti, ja joka siksi oikeudenmukaisesti itseltä kielletään.

4) Kun toinen saa jotakin sellaista epäoikeudenmukaisesti, joka ei kuulu itselle oikeudenmukaisesti, mutta jota ei silti itseltä kielletä.

5) Kun toinen saa jotakin sellaista oikeudenmukaisesti, joka kuuluu myös itselle oikeudenmukaisesti, mutta joka epäoikeudenmukaisesti itseltä kielletään.

6) Kun toinen saa jotakin sellaista oikeudenmukaisesti, joka kuuluu myös itselle oikeudenmukaisesti, ja jota ei kielletä.
 
7) Kun toinen saa jotakin sellaista oikeudenmukaisesti, joka ei kuulu itselle oikeudenmukaisesti, ja joka siksi oikeudenmukaisesti itseltä kielletään.
 
8) Kun toinen saa jotakin sellaista oikeudenmukaisesti, joka ei kuulu itselle oikeudenmukaisesti, mutta jota ei silti itseltä oikeudenmukaisesti kielletä.



Kohdissa 1, 2 ja 3 kateus on ymmärrettävä ja inhimillinen tunne. Kohdassa 4 kadehtiminen on osoitus typeryydestä. Kohdassa 5 kadehtiminen on asian tahallista vääristelyä. Kohdissa 6, 7 ja 8 kateus on suuri rikos, ei inhimillistä, eikä ymmärrettävissä.

JUKALTA

uusi kokoelma ja tuttuun tapaan riemullisia uusia lähtökohtia Plimsollissa. Plimsollia lukee harvoin, koska aito hyväntuulisuus ja vedetsilmissä nauraminen vaatii keskittymistä ja aikaa. Kokoelmaa en vielä lukenut kokonaan, mutta mitä tulee Jukka Koskelaisen Hesarin arvosteluun, se ei tunnu oikealta. Mitään liiallista listaavuutta tai leikittelyä en kokoelmassa havaitse. Lauseet eivät ole itsetarkoituksellisen yllättäviä, vaan ainoastaan tarkkoja, teräviä ja todella loppuun ajatellun tuntuisia. Syntyy vaikutelma erittäin omaperäisestä, merkittävästä, hienostuneen vakavasta ja hauskasta teoksesta.

Sinä iltana kun Helsingin Iso-Roobertinkadulla soittelin kitaraa ja tapasin Jukan ensimmäisen kerran joskus 16 vuotta sitten, ajattelin, että tässähän nero on. Nyt päätelmään tulevat vihdoin jotkut kirjallisuuskriitikotkin. Taiteilijoiden välinen kateus on eräs tämän maailman ikävimmistä vitsauksista. Jukan lahjakkuutta on todella vaikea olla kadehtimatta. Siihen kannattaa suhtautua rauhallisesti ja olla ottamatta sitä henkilökohtaisesti, omiin kykyihin kohdistuvana musertavana kritiikkinä. Synkintä olisi kadehtia hyvin ansaittua menestystä.  
väkivaltainen hyökkäys humanitaarista apua vastaan

laumahenki, yksilön järjettömyys, kaikkien kansallisaatteiden lähtökohta

se liima on vain sylkeä

paitsi suurilla kansoilla - mutta mistä pienet kansat saavat tunteelleen sisältöä muusta kuin suurten hyveiden halveksunnasta?

valtaan tai vallasta ei pääse selittämällä sitä
näkemällä se verrattomaksi juonikkuudeksi

yksilö ulkoistaa konemaisuutensa koneelle
tai tulee koneeksi, jotta voisi saumatta integroitua suurempaan koneeseen

hyväntahtoiset helvetit
väkivaltainen hyökkäys humanitaarista apua vastaan

8.6.2010

Viihdyttävää suomalaista keskustelua koulujen uskonnonopetuksesta ja uskonnosta yleensä. En asetu kummankaan puolelle.



Herrojen tyyliin kuuluu laatia sääntöjä, veroja ja pakotteita toisille. Orjien tyyliin kuuluun laatia älyllisiä verukkeita, jottei tarvitsi taistella oman vapauden puolesta. Herrat pakottavat sotaan itseään vastaan, orjat keksivät verukkeita, ettei siihen tarvitsisi ryhtyä.

IMMANUEL KANTIN

käyttämät käsitteet ja käsitteet joita käytetään Kantin filosofiasta puhuttaessa ovat niin hämäriä ja epäselviä, että lukija on suuressa vaarassa jäädä vaille ymmärrystä siitä, että kysymys on vain Platonin nous:in ja logoksen välien selvittelystä. Voi olla, että juuri Kantin takia saksalainen filosofia joutui harhateille ja venäläiset pelästyivät eurooppalaista filosofiaa. Nous alkoi muuttua vähitellen "olemattomaksi realiteetiksi", koska sitä ei pystytty selittämään kokeellisesti, ja toisaalta kiista aistien lukumäärästä (viisi vai kuusi) näytti säilyvän ikuisena ihmiskunnan kaikkien kulttuurien syvimpänä tunnuspiirteenä. Saksalaisen filosofian pääsisällöksi jäi siis se, että pyrittiin luonnehtimaan korkeakulttuuriksi jotakin, mikä ei sitä ole.

Veijo Meren Mannerheim -elämäkerta on kiinnostava. Meri kirjoittaa niin tarkasti, että noista vivahteista voi jo kenties loihitia kokoon vastauksia tämän valtakunnan henkisiin kynnyskysymyksiin. Mannerheim oli Meren mukaan epäluuloinen saksalaisuutta kohtaan. Kiveenhakatut ovat nämä kenraali Airon sanat:

"Armeijan järjestelmä on se: järki pois vaikka saatana" 

7.6.2010

ATEISMIN MAGIAN TAIDE

Platonissa kiinnostavinta on se, mitä se herättää nykyihmisessä: mystisen varmuuden siitä, että Sokrates on AINA väärässä. Juuri tämä antisokraattisen mystiikan varmuus on nykyajan ihmeellisin piirre. Me elämme jonkinlaisessa kapitalistisen taloususkonnon maagisessa neliössä. Juuri tämän psykorakenteen tutkimus pitäisi olla tieteen avantgardea, niin kuin se itseasiassa New Scientistin mukaan onkin. On tutkittava ateismin maagista läpikotaisin taikauskon värittämää psykologiaa.

ITSE ITSENSÄ SEKOITTAVA DIONYSOSKORTTIPAKKA

Porvarillisen kulttuurin kyvyttömyys nähdä taiteen ja maailman mahdollisuuksia, tylsä ajatus siitä, että "ihminen ei muutu", jälkiviisaus kokeellisten epäonnistumisten äärellä ja täydellinen vaikeneminen onnistumisten äärellä, ovat yhtä puuta. Niin, mitä nämä säilyttäjät oikeastaan haluavat aina säilyttää? En ole kuullut heidän paasaavan sielusta nyttemmin, kun ovat rehellistyneet edes sen verran, että tunnustavat täydellisen jumalattomuutensa: omatunnottomuutensa. Omaatuntoa, jos sellainen on, ei tarvitse etsiä tai herätellä: se tuntuu joka hetki hillittömänä kärsimyksenä, ja siitä eroon pääseminen on paljon vaikeampaa kuin Nietzsche antaa ymmärtää... mutta tämän tietää vain se, jolla omatunto on, ja joka on tosissaan yrittänyt sen tappaa. Järjestyksen he haluavat säilyttää, ja mieluiten vahvistaa sitä kontrastia lisäämällä. Julkilausuttu motiivi on kansallinen etu: kun varikset meuhkaavart lyhteessä, pikkulinnuillekin putoaa jyviä. En tiedä oliko kansallisaate alunperinkään erityisen loppuunajateltu aate: huonot välit naapurin kanssa on kansallisaatteen tyhmä varjo. Mutta ei kai sokeakaan kuvittele, että globaalit isänmaattomat pääomat välittävät jostakin kansallisedusta? Johan se nähtiin, ettei tästä "järjestyksestä" mitään hyvää seurannut. Porvarillisuuden suurin ongelma on jatkuva kusetus, josta jäädään joka hetki kiinni. Ihmisen täytyy -vaikka siitä maksettaisiin hyvinkin- olla aidosti todella tyhmä pystyäkeen hetkeäkään uskomaan porvarillisen ideologian maailmankuvaan. Usko omalla työllä pärjäämiseen ja työn tyydyttävyyteen, useko edes pieniin eläviin ja elättäviin riippumattomiin markkinoihin, on lähinnä porvarillisen hengen vastainen. Mikä tahansa yritys - myös kommunistinen vallankumous - alkaa kuolla silloin kun se menettää sisäisen dynaamisuutensa. Yhteiskuntakäyttöjärjestelmä ei voi olla vähemmän dynaaminen kuin tietokoneen käyttöjärjestelmä, joihin tulee päivitysversioita joka vuosi ja sukupolvitasoinen muutos muutaman vuoden välein. Ja jotta jollakin käyttöjärjestelmällä ei olisi monopoli, maailman pitää olla moninapainen. Monopolin vastustaminen on kaikkien käyttäjien yhteinen etu. Neuvostoliiton eräs suuri ansio oli se, että se piti itsestään järjestymään pyrkivän pakan edes jonkinlaisessa peliteknisessä epäjärjestyksessä. Porvarit tykkäävät pelata järjestetyllä omalla pakallaan. Villinlännen pokeripöydissä sellaiset ammuttiin huijareina.

6.6.2010

Olen lapseton, hän sanoi. Kaikkien Nevski Prospektin kaunottarien äiti! sanoin. Ja kun tanssimme tuon juutalaisesta hieroglyfitaivaasta tipahtaneen jumalanmerkkien alkugalligrafisen liikehahmon kanssa, seurasi välikohtaus, josta mainitsin, ja lopulta sain turvakseni Moskovan arkkitehdin, 215 senttiä tukevaa vartta raskaalla Majakovskin päällä. Siinä rinnalla tunsin itseni tytönhupakoksi, mutta esittelin sentään pari kohtuullista kaunotarta, sillä lopputuloksella, että kumpikaan pietaritar ei hänelle kelvannut.

BEAT FURRERIN

Konzert fur Klavier und Orchester (2007) kuulostaa todella mielenkiintoiselta. Mutta ei Nuun (1996) for 2 pianos and orchestra, huonolta kuulosta:

Yli 700 dadaistia on joutunut poliittisista syistä väkivallan uhreiksi. Öö 5.6. (Prensa Anti-Öö) -- Öössä henkisesti kadonneiden henkilöiden omaisten komitea (The Committee of Relatives of the LOST in Öö, COFALEYÖ) raportoi lauantaina, että 30.1.2010 jälkeen on yli 700 dadaistia joutunut poliittisista syistä johtuneiden hyökkäysten uhreiksi. Elävältäkuolleet hyökkääjät jakautuvat kahteen ryhmään sen mukaan kohdistuuko intohimo, joka heissä on kuollut, elämän kannalta merkityksettömään vain elintärkeään, mutta olosuhteiden takia mahdottomaan. Harvinaislaatuisen suotuisat täytyy olla olosuhteet, joissa täydellisinkään olento voisi tehdä toisen onnelliseksi. Raportin julkisti COFALEYÖ:in johtaja Gregory Himalaysky Öössä pidetyssä ihmisoikeusfoorumissa. Himalayskyn soitin on oktokontraklarinetti, B-vireinen ja matalin koskaan rakennetuista klarineteista. Himalayskyn mukaan Öön nykyisen laittomasti virkaansa asetetun presidentti Adolphina H:n kautena on tapahtunut kaksitoista poliittista murhaa, 63 tappouhkausta ja 53 mielivaltaista pidätystä. Pidätyksiä tekee pataljoonaksi kutsuttu osasto, joka on kooltaan lähempänä komppaniaa, ja jolla on rynnäkköeläimenä jaavansarvikuono. Hän on normaali tyttö, jolla on miehen kromosomit, sanovat presidentin kannattajat silmissään valtava halveksunta ryysyläisyyttämme kohtaan, joka silti on avoin ikkuna sisimpään epätoivoon. Hallitsijasisarukset ovat puoli-identtiset tasapainottomat kaksoset. Huolimatta maan yleiselle syyttäjälle menneistä syytekirjelmistä käytännöllisesti katsoen kaikki presidentin rikokset ovat jääneet rankaisematta. Erilaisia lintujen maalareihin kohdistuvia poliittisluonteisia hyökkäyksiä on ollut yli 70, mutta niistä ei useinkaan tehdä edes tekijälleen vaarallisia rikosilmoituksia. Pienen populaatiokokonsa vuoksi lintujen maalarit ovat erityisen suuressa vaarassa hävitä luonnonmullistusten, tautien, salametsästyksen, myrkyllisten leväkukintojen, metsakuolemien, poliittisten levottomuuksien tai geneettisen heikentymisen vuoksi. Velho on Öön yleisin ihmisrotu: yli 60% väestöstä on velhoja. Velho tarkoittaa taikovaa ihmistä. Velhojen iho on luonnollisen harmaa. Suurten kansojen itsepetokset ovat taidokkaammin laadittuja, joskus niin taidokkaasti, että ne lakaavat olemasta itsepetoksia, ja niihin on siksi helppo uskoa. Minkä tahansa vähemmistön vähemmistö on aina järki. Öön viime vuonna sotilasvallankaappauksessa syrjäytetty laillinen presidentti, kystisestä fibroosista kärsinyt Christobal Ö oleskelee tällä hetkellä H:n tasavallassa eikä hän aio palata kotiin, ennen kuin hänen käsin maalattu Ferrarinsa on huutokaupattu.

5.6.2010

SYNNYNNÄINEN ORJUUS KAPITALISMIN KÄYTTÖVOIMANA

Kapitalismi on Saatana, koska sen totaalisen kilpailun ideologia tekee ihmisistä toistensa vihollisia totaalisessa keskinäisessä sodassa. Mutta jos vain ääretön itsekkyys olisi kapitalismin logiikka, se hajoaisi pian omaan mahdottomuuteensa. Täytyy ihmetellä miksi se ei hajoa? Yllättäen kapitalismi ei perustu äärimmäiselle itsekyydelle ja egoismille, vaan itsensä uhraamiselle. Maailmanhistorian mystisin ja hämmentävin on tuo ilmiö, jonka perustana on toisten itsekkyydelle ja egoismille oman elämänsä uhraaminen. Kuin lammas, joka pitää kunniana päästä suden suuhun - sellaisen suden joka on jo täydellisen kylläinen. Katsokaa tarkkaan näitä olentoja: he nimenomaan tietoisesti ja päättäväisesti uhraavat toisten itsekkyyden ja egoismin hyväksi. He eivät kuvittele, että kysymys olisi muusta kuin itsekkyydestä, mutta he ovat vakuuttuneita siitä, että kysymys on heitä itseään korkeampien ja parempien olentojen äärettömästä itsekkyydestä. He eivät tiedä keitä nuo korkeammat olennot ovat, mutta he ovat vakuuttuneita siitä, että korkeampia olentoja ohjaa Jumalallinen intuitio. Onko tämä kapitalistinen jumalusko pelkkää tyhmyyttä? Sen erittäin voimakas sisäisen varmuus (etsikään kunnon jenkki joka ei vihaa kommunismia, vaikka joutuisi elämään omassa maassaan roskapöntössä) näyttää pikemmin siltä, että he ovat sittenkin neuvotelleet tulevan maailmanjärjestyksen marssilaisten kanssa, jotka ovat lupautuneet ydonsodantakuumiehiksi, eli tuhoamaan vastapuolen ydinpommit lennosta. Mutta mies, jolle jumalat puhuvat, ei puhu niin kuin Hitler, jota marsilaiset eivät auttaneet. Aina uudestaan luullaan, että se hiljaisuus kun omatunto vaikenee, on jumalten myötämielistä puhetta. Miten saada ihminen uskomaan oma luontainen orjuutensa? Se on helpompaa, jos hänet saadaan ensin uskomaan periytymisensä apinasta. Apinan jälkeläinen on nöyrä poika. Ja kun herroja etsitään, se on helpompaa, jos jokin porukka saadaan uskomaan itsensä periytyneen Jumalasta. Darwinia täytyy kunnioittaa siitä, että hän sai Englannin kuningashuoneen tajuamaan: me imperialistit olmme apinan jälkeläisiä. Virallinen totuus kaikesta ei voi olla se, että me emme tiedä. Sarvipäiden hommaa on se muinaisen myytin elvytys, jonka nimi on Kapitalismi. Hyviä asioita tekemällä lihotetaan sikaa ja pahoja asioita tekemällä laitetaan se lihoiksi, kuitenkin aina ennen luonnollista kuolemaa.

TOTUUS, ELI IRONIA, OIKEASSA SUHTEESSA

En ole hiphopin ja rapin ankaranideologisen maailmankuvan ylin ystävä, mutta tämän lapsen juttuja on vaikea kuunnella hymyilemättä, vaikka tietää, että kaikista, ihan jokaisesta niistä tulee aikuisena pahimmanlaatuisia äärioikeistolaisia poliitikkoja:

4.6.2010

PORNO - OIKEISTOLAISEN HISTORIAVÄÄRENNYKSEN KORKEIN MUOTO

Milly D'Abbraccion tähdittämässä italialainen pornoelokuva Anaxtasia - La principessa stuprata (1999) voisi melkein olla Sofi Oksasen käsikirjoittama. Elokuva kertoo Venäjän vallankumouksen tapahtumista. Elokuvassa on käytetty jonkin verran dokumentaarista kuvamateriaalia. Kehyskertomuksessa Italian porvariston huomaan emigroitunut venäläisaatelisto muistelee kyynelehtien vallankumouksen kuohuntaa. Julmissa kohtauksissa nähdään bolshevikit raiskaamassa tsaarin tyttäriä ja Stalinin normaali työpäivä. Mutta venäläiset aatelisneidot eivät Italiassakaan lopulta osoittaudu miksikään moraalinvartijoiksi. Pian ilmeneekin, että kaikki venäläiset ovat huoria.

SATYYRIT UNIVORMUISSA

Hunter S. Thompsonin kirjan Helvetin enkelit suomennoksen sivuilla 109-111 puolustuspuheessa, kiistetään väitteet enkeleiden homoseksuaalisuudesta. Eron homon ja enkelin välillä Thompson selittää niin, että enkeli kyllä nussii kenet tahansa kanveesiin, mutta ellei kyseessä ole kaunis nainen (känninen huora), palvelulla on hintansa. Enkeli, hänen kymmenessä sekunnissa 200 kilometrin tuntinopeuteen kiihtyvä helvetinkoneensa ovat uros, jonka läheisyydessä harmaakarhukin tuntee olonsa tytönhempukaksi. Homolle suihinantaminen baaritiskin alla maksaa vuoden 1965 rahassa 10 dollaria (30-50 euroa).

Voisiko argumentiti laajentaa natseihin liitettyihin homoväitteisiin? Ovatko natsirekvisiittaan pukeutuvat Tom-of-Finland tyypit tässä mielessä yhtä kuin Natsi-Saksan oikeat natsit? Jos kohta homojen nahkafetissikulttuurilla ei ole mitään tekemistä enkeleiden kanssa.

OLISIKO UKRAINALAINEN VIISAUDEN, JÄRJEN JA IKUISEN RAUHAN DEMOKRATIA

milloinkaan mahdollinen Suomessa? En uskalla edes haaveilla.

"Ukrainan parlamentti päätti pitää maan sotilasliittojen ulkopuolella.
Ukrainan parlamentti on hyväksynyt ensimmäisessä käsittelyssä lain sisä- ja ulkopolitiikan periaatteista, jonka mukaan Ukrainan pitää pysyä sotilasliittojen ulkopuolella.
Maan entinen presidentti Viktor Jushtshenko pyrki saattamaan Ukrainan NATOn jäseneksi.
Uusi laki peruuttaa nämä aikomukset. Lain puolesta äänesti 253 edustajaa, kun sen läpimenoon tarvittiin 226 ääntä, uutisoi RIA Novosti Mielipidetutkimusten mukaan Ukrainan NATOn jäsenyyttä vastustaa suurin osa maan kansalaisista.
Venäjän Ääni"

3.6.2010

Todella vakuuttava makiapinan ulosteesta uutettu kura. Huh, tulihan taas unet. Alan vasta tottua kaupungin rytmiin: ei unta, ei ruokaa. Energiaohjelmana aurinkovoimaa, silmävoimaa. Kävelin aamulla metrotunnellissa maailman kauneimman lauseen perässä huumattuna. Hän katosi väkijoukkoon. Metro pysähtyi. Ihmiset siirtyivät. Katsoin sivummalle ja näin naisen, joka ei ollut huomannut minua ja joka antoi sitten yhden hitaan katseen lipua ylitseni, toisaalta sellaisen, ettei sitä elämässään unohda. Silmät spiraaleina, kuin erään fontankan palatsin kohokuvalla, harhasin eteenpäin. Nyt sama nainen tuli uneen dostojevskin kamaria vastapäätä olevassa unilaboratoriossa ja opetti erään sanan joka lausuttiin jotenkin "meenets".

JÄRJEN DUAALISUUDEN HYPOTEESI

Järjen reaalinen osa, logos, on käytännössä aktiivista ajattelua, jonka looginen perusta on puhtaasti immanentti, läsnäoleva ja objektiivinen. Järjen imaginaarinen osa, nous, on kyky saada tietoa, joka asettuu immanentin loogisen perustan rinnalle tai jopa ylittää sen, ja muodostaa uudenlaisen loogisen perustan. Villieläimillä juuri järjen imaginaariosa on kehittynyt ja määrittää käyttäytymistä. Eläin itsessään on logos, joka vie oman logiikkansa päätepisteeseen mahdollisuuksiensa rajoissa. Eläimellä on olematon kyky kuvitella mahdollisia vaihtoehtoisia perustoja ja niiltä johdettuja logiikoita. Myöskään primitiivisten heimojen jäsenet eivät vetäydy sivistyneesti miettimään sitä, mihin erilaisilta loogisilta perustoilta harmonisoitu toiminta mahdollisesti johtaa. Vain niin sanottu sivistynyt ihminen voi kuvitella ja vertailla erilaisia perustoja, logiikoita ja toimintamalleja, ja olla tässä mielessä henkisesti vapaa. Samalla kuitenkin järjen imaginaarisen osan perustava kyky saada suoraan transsendenttia tietoa heikkenee olennaisesti.   

GOEBBELSLÄISEN MAAILMANPOLITIIKAN VAARALLISUUS

"Tapaus Cheonan. Venäläiset epäilevät "tutkimustuloksia".

Venäjän Korean ja Kauko-idän tutkimuslaitoksen johtaja Konstantin Asmolov kertoi heidän tutkimusryhmänsä epäilevän vahvasti eteläkorealaisten viranomaisten "tutkimustuloksia" korvetti Cheonanin uppoamisen syistä ja olosuhteista.

Asmolov antoi haastattelun Moskovskii Komsomolets -lehdelle. Asiasta kertoi Venäjän NTV-kanava 31.5.2010.

Hän sanoi Etelä-Korean tekemien "tutkimusten" herättävän voimakkaita epäilyksiä eteläkorealaisten keskuudessa ja muualla maailmassa.

Venäjä ja Kiina eivät usko näihin selityksiin lainkaan, sanoi Asmolov ja jatkoi:

"Johtopäätökset" ja "todistusaineisto" eivät täsmää eteläkorealaisten esittämien aihetodisteiden kanssa.

Miksi muuten onnettomuudessa kuoli vain sotilaita, mutta ei ainoatakaan upseeria? Miksi ei kellään Cheonanissa olleella ole havaittu rumpukalvovaurioita, joita "torpedon" räjähtämisessä väistämättä syntyy? Miksi näytteillä olleessa torpedon potkuriosassa osassa oli kirjoitusta tyylillä, joita käytetään vain Etelä-Koreassa, mutta ei Pohjois-Koreassa. Miksi?

Korean Central News Agency / KOMINFORM"


LEENA HIETANEN

kirjoittaa ydinasiat Israelin käsittämättömästä politiikasta. Itse pidättäydyn asian kommentoinnista, koska en todellakaan ymmärrä, mitä Israelissa ja Gazan alueella oikeastaan tapahtuu.
Ntamon liikeidea on loistava. En ole koskaan ollut erityisen suuri runouden keräilijä, mutta Ntamo muuttaa asian. Ensin vilkaisen tuotteet läpi, lukaisen parhaat, ja sitten tilaan (mieluummin kuin printtaan) 20-30 nidettä, joita ilman ei voi katsoa elävänsä. Ja kaiken tämän jälkeen minusta tuntuu siltä, että minua ei ole kusetettu. Ihmeellistä! Ai mitenkö Ntamon tuotteita pääsee lukemaan? Kirjakauppa kirjassa Lasipalatsissa tai googleryhmässä, johon voi hakea jäsenyyttä Leevi Lehdolta, jos on Ntamon kirjailija tai kirjallisuuskriitikko tai -bloggaaja.
Elämän kokoinen turhauma:


Nuori Zakk Wylde:

1.6.2010

HOMEOPOETIIKKA

Renesanssimagia oli salatiedettä vihkiytymättömien mielenterveyden suojelemiseksi. Liian paljon merkityksen lukeminen antiikin runoilijoiden kuviin johti kuulemma hulluuteen. Liian vähän merkityksen lukeminen taas oli pelkkää ajanhukkaa. Illusorisen tarkkuuden käsite on tärkeä antiikin homeopoetiikassa niin kuin kaikessa taiteellisessa ajattelussa, esimerkiksi renesanssin realistisessa maalaustaiteessa. Magian illusorinen tarkkuus ei ole todellista tarkkuutta, mutta tehovaikutus ei silti ole pelkkää sattumaa. Luonnon mysteereihin pureutuvan on oltava rohkea ja uudistava, mutta samalla huomioitava erehtymisen mahdollisuus. Nykyihmiseltä ei mielenterveydellisistä syistä tarvitse antiikin homeopoetiikkaa salata. Kokeellinen tiede on jo poistanut vaaran lukea maagisiin kuviin liikaa merkityksiä.

Hakukonerunouteen liittyy suoraan oireesta lainattu parannuskeinon illusorinen tarkkuus. Homeopoetiikan mukaan vähäinen määrä myrkkyä oikein käsiteltynä auttaa vastalääkkeeksi saman aineen liiallisuuden aiheuttamaan myrkytykseen. Tämä pätee varsinkin flarfrunouteen ja esimerkiksi Ntamon uuteen Alta pois -teokseen. Homeopoetiikalla täytyy tietysti olla skeptikkonsa, jotka sanovat että illusorinen tarkkuus ei ole todellista tarkkuutta vaan satunnainen lääke satunnaiseen yksittäiseen oiretapaukseen, joka auttaessaankin on vain sattuma. Ja edelleen, että homeopoeettinen runous, yhtään suurempina määrinä nautittuna vain aiheuttaa sen myrkytystilan, johon sen on tarkoitettu vastalääkkeeksi. Pätevää kritiikkiä, vaikkei sitä kukaan ole vielä esittänyt, paitsi tuhahduksen tasolla.

NÄMÄ VIDEOT RONNIE JAMES DION

muistotilaisuudesta kertovat amerikkalaisesta yhteiskunnasta paljon. Olisi hauska tietää paljonko joissakin bailuvideoissa vilahtavalla Dion arkulla tehtiin hilloa. Pirunsarvimerkillä on nyt hieman eri merkitys, kun sitä huitovat ilmaan ylipainoiset hevimummot, henkivartijat ja lähetyssaarnaajapukutyypit. Vastamielenosoitus näyttää oleen myös mielenkiintoinen. Kylteissä vilahtavat mielenilmaukset tyyliin: "Dio in Hell", "You're in Hell" ja "America the Hell". 
- Onko siinä, että Pietarissa vähäpukeiset tytöt tanssivat baaritiskien pöydillä kaiken yötä muka jotain pahaa? Siinä, että naisten seksuaalisuus on yleensäkin pukeutumisessa niin korostuettua... ettei ammattistripparia erota satunnaisesta bailaajasta?
- Toivoisin, ettei siinä olisi mitään pahaa... mutta muistatko sen tumman kauniin tytön, joka esiintymisiensä välissä pukeutui rumaan verryttelyasuun ja rumiin mataliin kenkiin ja tuli sellaisena ihmisten joukkoon, etteivät he tunnistaisi häntä. Siitä minulle tuli negatiivinen vaikutelma.
- Muistan. Mutta hän oli ulkomaalainen, eurooppalainen, kai espanjalainen.
- Mistä tiedät?
- Joku esitteli heidät nopeasti aluksi.
Amerikkalaisissa posliiniruukuissa paholainen kuvattiin impotentiksi, joskus eunukiksi, jolle potenssi aiheutti kateutta.
Vasta kokonaan paljastuttuaan he pukeutuvat natsiunivormuihinsa. Sitä ennen he häiritsevät tietoisuutta ja muistia, kenttiä.
Vastakohdat täydentävät toisiaan. Silti vaarallisen raiskaajan kanssa on hankalaa tehdä bändiyhteistyötä. Harmonia on viimeisenä tuleva ja ensimmäisenä poistuva asia.
Sellainen kaunis hymyilevä tyttö, kuin kesäaamun kaste, joka voisi olla runotar, mutta jolla on kaapissa dildovyö. Tämän vaikutusta nuoriin poikiin ei ole tutkittu.
Kulttuuri on sitä, ettei kuvittele jäävänsä ymmärrystä vaille.
Henkisesti heikko tai herkkä on sellainen ihminen, joka ei kestä kidustusta, silloin kun sitä määrättömästi ja loputtomasti lisätään. Kuollutta on vaikea koskettaa tai edes satuttaa, siitä kekseliäisyys. Puut kuolevat viimeistään silloin kun ne kaadetaan.
"On olemassa kielteisiä, nihilistisiä ihmisiä, joiden aivoja kukaan ei halua nussia. Heitä voisi kutsua aivorunkkareiksi - omien aivojensa nussijoiksi." Anonyymi kustannustoimittaja
"Maskuliinisuuden alue pienenee ja kiteytyy, femiinisyyden alue kasvaa, mikä tarkoittaa: yhä enemmän on pantavaa ja yhä epäselektiivisemmin myös pannaan." Anonyymi miespornotähti
On mahtavaa, jos voi yhdistää työn ja syntymäpäiväjuhlan.
Elannonhankkimista useammin on äkkirikastuminen huoran mielessä. Meitä ei kylänpoikien keskuudessa ollut huoria tai homoja, oli vain juoppoja ja runkkareita.

SIELUNPELASTUKSELLE

teknologia ja sukupuolielimet yleensä eivät ole ongelma, vaan se mihin niitä käytetään.

TÄMÄN JÄLKEEN VAIN ANONYYMI YLÖSNOUSEMUS ON MAHDOLLINEN

Leevi Lehdon Ntamo-kustantamon noste on tällä hetkellä valtaisa. Tämä Lehdon lähinnä käsitetaiteellinen ja klassikkomainen projekti on henkinyt alusta asti niin hyvää karmaa, ettei oikeastaan mikään muu kuin käsittämätön menestys voi olla edes mahdollinen. Ntamon ja sen kirjailijoille avoimen googleryhmän ympärille on syntymässä kenties ennennäkemätön kirjallisen vapauden intensiteetti, jossa vaikutteet ja energiat voivat liikkua viiveettömästi. Jos kerran tämän hetken mielenkiintoisimpien tekijöiden kokeellisimmat ja mielenkiintoisimmat työt ohjautuvat suoraan Ntamolle, ja jos nämä teokset saadaan julkaistua lähes viiveettä ja jos ne pääsevät välittömästi vaikuttamaan koko muuhun kenttään, voidaan jo puhua runouden suprajohtavuudesta.

Ntamon tämänpäiväinen julkaisu, anonyymin tekijän Alta pois on mainio esimerkki siitä, mitä Ntamolta voidaan odottaa. Kirja on julkaistu tänään, ja olen jo lukenut sen, muiden asioideni ohessa. Kysymys ei ole vain omaperäisestä laaturunoteoksesta, vaan kenties klassikosta, joka herättää heti automaattisesti kiivasta arvailua tekijästä. Hakukoneteoksen tekijättämyys näyttää olevan kunnianosoitus materin lähteille ja hienotunteinen tapa suhtautua käytetyn materiaalin tekijänoikeuskysymykseen. Kirjallinen varkaus olisi kirjallisen materiaalin siirtämistä luvatta toisen nimiin. Anonyymin nimiin ei voi siirtää. En tarkoita, että hakukonerunoudessa muuten olisi kysymys kirjallisesta varkaudesta tai että tässä Ntamon uusimmassa olisi kysymys siitä. Teoksen anonyymiys, joka selvästi on taiteellisesti motivoitua, vain herättää tällaisiakin ajatuksia. Teos on selvästi saanut vaikutteita Harry Salmenniemen Texas, sakset -kokoelmasta  ...niinkin syvällisesti, että ihmettelisin ellei teos olisi Harryn tekemä. Anteeksi, jos arvaukseni meni metsään, mutta näin hyvälle kirjalle ei voi olla paljon mahdollisia tekijöitä. Juuri näin. Eläköön avantgarde!  
Voi olla lyhyitä pylväitä joissa
massiiviset pylvään päät
pitkiä monen sivun pylväitä elegantisti veistetyillä
päillä tai päättömiä
paksuja ylväitä pylväitä.
Saastaista sakkia noi neekerit, sanoi Gordon Himalaysky ja tiputti viidensadan euron setelin aseman edustan kivilaatoitukselle. Hän oli oikealta nimeltään Gordon Hämäläinen, tunnettu jungilainen terapeutti, mutta maailmalla oli helpompi selittää Himalaja kuin Häme, ne kun kuitenkin ovat yksi ja sama asia. Koristepensaiden alta tuli esiin musta hottentottityttö farkkushortseja ylös nostellen. Ai jaa, sanoi Gordon. Nostin rypistyneen setelin maasta. Onko tämä väärennetty? kysyin. Ei. Miten niin, sanoi Gordon ja tuijotti hottentottia. Laitoin setelin hänen lompakkoonsa. Jokaisessa kadunkulmassa istui kerjäläinen ja Gordon työnsi jokaiseen kuppiin viidensadan euron väärennetyn setelin. Tuo kalju poliisi maijassa on aviomieheni ja hän seuraa meitä, sanoi hottentotti. Ajattelin hetken korkeaa virka-asemaani Euroopan Kommissiossa. Olin nimittäin Euroopan Komission puheenjohtaja José Manuel Barroson identtinen kaksoisolento. Kävelimme kohti Hesperian varjoisaa puistikkoa.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com