31.3.2010

Voimattomat ja sairaalloiset usein pitävät itseään oikeamielisinä vain koska ovat ehdottomasti liian heikkoja suureen vääryyteen. Voimakkaat useimmiten paljastuvat väärämielisiksi, mikä on sinänsä järkyttävässä poikkeuksettomuudessaan tylsämielisen hämmentävää. Mutta tapaus jolloin oikeamielinen on todella voimakas on uskomaton.
Maailmaa olisi vaikea saada raiteilleen vaikka tosissaan yrittäisi.

Länsimaiden sairaus on tosissaan yrittämisen kampittaminen ja kritisointi epärealistiseksi,
samalla kun itse ei tehdä mitään muuta kuin sadismin hekumassa tuhotaan ja saastutetaan -- eli ollaan realisteja.

Länsimaalaiset tosissaan luulevat, että väkivaltaisesti torpattu hyvä yritys
on moraalisesti saman arvoinen kuin sadismin tavanomainen lopputulos.

Jos ihmiset lakkaisivat edes hetksi pitämästä sadismia ainoana oikeana realismina, maailma muuttuisi näilläkin demokraattisilla rakenteilla.

Mutta sadismi on sairaus, ihmiselle luontaista luonnonvastaisuutta. Ihminen on luonnon vastakohta: itsetuhoinen. Sairaudesta ei pääse eroon vain päättämällä luopua siitä. Sairaus täytyy parantaa.   
Näen yleiseurooppalaisessa Venäjän politiikan kritiikissä ongelmana sen, että Venäjää kritisoidaan siitä, mistä pitäisi kritisoida kansallisvaltion ideaa sinänsä. EU ei vapauta eurooppalaisia valtioita kansallisvaltioidentiteetistään. Se vain hämärtää tuota identiteettiä, ja luo samalla uuden näennäisen kansallisuuden, EU -kansan. Jos kritisoidaan Venäjää eikä kansallisvaltion ideaa, on kritiikki tulkittava nationalistiseksi propagandaksi, ellei samalla kritisoida omaa kansallisvaltiota ja kilpailevia kansallisvaltioita, aivan samoista "virheistä". Se, että yksi pystyy kätkemään väkivaltansa paremmin (nykyisyydessä tai historiassa) kuin toinen, ei minusta ole kovin vakaa tekopyhyyden perusta. Me emme esimerkiksi voi missään tapauksessa mennä kritisoimaan Venäjän sisäpolitiikan kysymyksiä sen (tekosyyn) perusteella, että sisäpolitiikka näyttää olevan jollekin Venäjän alueen väestöryhmälle epäedullista (kun todellinen syys on rasistinen ja nationalistinen kauna). Tämän on Venäjän sisäisen demoikraattisen kehityksen ongelma, johon ulkopuolinen sorkkiminen ei ensinnäkään ole poliittisesti korrektia ja se voi luoda vain hidasteita ja esteitä (ellei juuri tämä ole venäjäkriitikkojen tarkoituskin). Venäjäkään ei kritisoi Suomen sisäpolitiikkaa ja nykyistä hallitusta, vaikka on varmaa, että hallituksen toimenpiteet ovat Suomen kansan suuren enemmistön edun vastaisia jokaisessa mahdollisessa suhteessa, ja väkivalta jota ne aiheuttavat saattaa olla verrattavissa sodan tuhoihin (tietysti nyt ovat uutena ilmiönä nämä venäläistaustaisiin lapsiin kohdistuneet rikokset, joita Suomessa on alettu junailla, kukaties juuri siksi, että Venäjä joutuisi puuttumaan Suomen asioihin, mistä saataisiin taas pontta puuttua Venäjän asioihin... sadistin mielikuvitus on helvetin syvyydessä rajaton). Agressiivisen nationalismin lietsonta vihan kohteita ja syntipukkeja osoittamalla (Sofi Oksasen projekti) on äärettömän vaarallista (ja se on myös huomattu suurista huomionosoituksista päätellen, joissa aina muistetaan korostaa, että valtavat nälkätaiteilijat vihreiksi kateudesta lyövät rahasummat luovutetaan yhdelle henkilölle ainoastaan taiteellisten syiden perusteella -- on niin kaunista kieltä. Ja höpö höpö). Adolf Hitlerinkin -- vertaan Aatua Sofiin! -- kirjat olisivat kuitattu luultavasti tendenssikirjallisuudeksi, jos historia olisi mennyt toisin. Nyt nuo kirjat eivät ole klassikkoja siksi, että on niin hellanlettas kaunista kieltä, vaan koska Hitlerin manipulaation ja valehtelun taidot olivat kiistattomasti vertaansa vailla. Sofilla alkaa olla kohta suomalaisiin (ja kohta ilmeisesti koko länsieurooppaan) samantapainen ote kuin Aatulla oli saksalaisiin. Onhan siinä jotain suurta, myönnetään, tarkat älyn- ja psykologinlahjat. Mutta ei se johdu "hellallettas kauniista kielestä". Tarvitaan enään se lopullinen "Mein Kampf", jossa Aatun sisällöt tuodaan esiin muodikkaasti rockaavassa nuoren naisen kirjoittamassa feministisessä historiallisessa romaanissa.

Eräs valtiossa vaikuttava poliittisen ilmapiirin mittari on elämänmenon aistiminen aivan katutasolla ja erilaisissa julkisissa sosiaalisissa tilanteissa, niin sanottu ilmapiirin haistelu. Tällä parametrillä arvioituna ainakaan viime vuosina Venäjällä ei ole ollut yhtä suuria yhteiskunnan sisäisiä poliittisia ongelmia kuin vaikka Ranskalla, Englannilla, Ruotsilla, Virolla, Latvialla, Italialla tai Saksalla. Suomelle tyypillisistä ongelmista voi lukea uskottavan esityksen esimerkiksi Sofi Oksasen romaanista Baby Jane, jossa kerrotaan nuorten masennuksesta, huumeiden ja lääkkeiden väärinkäytöstä ja itsemurhasta (vaikka nämä asiat nähdäänkin romaanissa tyylikkäänä elämäntapana, eikä näiden yhteiskunnallisten ongelmien poliittisia syitä selvitetä millään tavalla). Venäjällä on ainakin ollut yhteiskunnallisesti parempi ja miellyttävämpi ilmapiiri kuin näissä Euroopan maissa.

Tietysti nyt sanotaan, että tämä riippuu siitä, kuka haistelee, kaltaiseni leppoisa turisti, ruotsissa miljonäärivanhuksensa luona asuva nuori prostituoitu, Fieldsin mitallista kieltäytynyt pietarilainen nero vai ulkomailta uusnatsirekvisiittaan maksettu palkkahäirikkö. Teoria, jonka mukaan venäläinen itsemurhaaja olisi äärettömän onnellinen ja menestyvä eläessään länsieuroopassa, ja vastaavasti länsieurooppalainen itsemurhaaja olisi sydänjuuriaan myöden onnellinen ja menestyvä eläessään Venäjällä, pitää luultavasti tarkasti paikkansa. Varmasti voi sanoa: jokainen joka kokee onnen Venäjällä päätyy itsemurhaan Euroopassa ja päin vastoin. Samalla kun minun mielestäni ilmapiiri Venäjällä on huomattavasti miellyttävämpi kuin länsi-Euroopassa, jonkun ranskalaisen homoseksuaalisen pörssimeklarin tai italialaisen homoseksuaalisen formulakuskin mielestä asia voi olla täysin päinvastoin. Aito poliittinen mielipide-ero syntyykin juuri tästä: yhden mielestä asia on niin, toisen mielestä näin, silloin kun kummatkin tietävät täsmälleen samat kokemukset ja faktat. Terrorismi tietenkin voi vain tuhota hyvien voimien vapaata vaikutusta yhteiskuntaan ja täytyy vain ihmetellä sitä venäläisen yhteiskunnan viisautta, jolla tällaiset tilanteet hoidetaan sivistyneesti ilman romahtamista Yhdysvaltojen kaltaiseen läpimilitarisoidun pornokontrolliyhteiskunnan alimpaan helvettiin.

LAHJAKKUUS JA NÄKIJÄ

Nykyisin kuulee häiritsevän paljon puhetta lahjakkuudesta. Lahjakkuus on jotakin geeneihin liittyvää, esimerkiksi hyvä laulunääni tai jokin muu potentiaalinen ominaisuus. Jäljittelytaitoa helpottaa erilaiset lahjakkuuden muodot. Mutta asioiden sisältö on jotakin muuta. Se huomaavat monet sellaiset, jotka ovat hankkineet parhaat tekniikat ja välineet. Asioiden sisältö on aistipohjaista, näkemistä. Ja syvin sisältö on näkemistä "sielun elimellä". Näkemiseen liittyy yhteys, yhdistely ja valinta: näky. Näky on pysäytyskuva virrassa. Näkemisellä ei valitettavasti ole mitään tekemistä lahjakkuuden kanssa. Hienointa on tietenkin se, kun lahjat ja näkökyky yhdistyvät. Mutta niin käy harvoin yhden ihmisen kohdalla. Sanoisin, että minimi ryhmä, joka voi muodostaa täydelliset lahjat ja täydellisen näkökyvyn on kolme henkilöä. Tämä on ryhmätyön perusta, eikä sillä voi olla muuta perustaa.

Nyt kuitenkin huomataan mitä tapahtuu ryhmälle kun Nietzsche esittelee filosofiansa. Nietzschehän sanoo moraalifilosofiassaan, että nous, eli näkökyky, sielun elin, on jotakin epäreaalista, olematonta, mielikuvituksen tuotetta. Nietzsche hajoittaa ryhmän pullistamalla lahjakkaan rintaa suhteettomasti ja nihiloimalla näkijän täydellisesti. Tämä on suuri vahinko.   

TIETOISUUS, TILA JA AISTIT

Filosofi Valtteri Arstila, joka on näköjään tehnyt mielenkiintoisen väitöskirjatyön värieliminativismista, kirjoittaa Niin & Näin lehden numerossa 1/2010 tietoisuudentutkimuksesta. Arstila viittaa Tomas Nagelin tapaan selittää subjektiivinen kokemus:
"Tiedämme kuinka lepakoiden kaikuluotainaisti toimii ja miten ne kykenevät käyttämään sitä hyväkseen. Koska lepakoiden aistijärjestelmä on erilainen kuin ihmisten, emme kuitenkaan kykene kuvittelemaan, millaisia tuolla aistilla saadut kokemukset ovat lepakon itsensä kannalta koettuna. Toisin sanoen kuvittelukykyämme rajoittaa se, millaisia kokemuksia meillä voi ylipäätään olla. Siten objektiivinen tieto tarjoaa vain puutteellisen käsityksen siitä, millaista on olla lepakko, koska se jättää subjektiivisen näkökulman selittämättä."
Vaikka tietäisimme objektiivisesti aivan kaiken mahdollisen lepakosta, oppisimme kuitenkin uutta, jos muuttuisimme itse lepakoiksi: oppisimme tietämään miltä lepakosta tuntuu olla lepakko. Sama ilmiö pätee vähemmän dramaattisissa muodonmuutoksissa. Vaikka tietäisimme objektiivisesti kaiken mahdollisen prostituioduista tai mystikoista, oppisimme kuitenkin uutta, jos muuttuisimme prostituoiduiksi tai mystikoksi... emmekä kenties pystyisi ilmaisemaan oppimaamme objektiivisesti niin, että se tulisi ymmärrettäväksi ei-prostituoiduille tai ei-mystikoille. Tämä on tietoisuuden ja subjektiivisuuden ongelma, yhä uudelleen yksi filosofian selvyyttä vailla olevista ongelmista.

Arstila ei sano sanaakaan Platonin nous:ista, tai sellaisista tietoisuuteen vaikuttavista ilmiöistä, joita Sheldrake tutkii. Vaikka Sheldraken teoriat selittävätkin täysin pakottomasti ja elegantin johdonmukaisesti kaikki ongelmat, joihin kajoavat, samojen ongelmien selittäminen mekanistisen (vulgaari)materialismi lähtökohdista vaatii aina erillisen ad hoc -ratkaisun, eikä noita ratkaisuja yhdistä mikään muu kuin täydellinen etsiskely, irrallisuus, hakuammunta ja sattumanvaraisuus, samalla kun Sheldraken hienovarainen argumentaatio osoittaa raudanlujasti noiden rakenteiden välillä olevia syviä luonnontieteellisiä samankaltaisuuksia ja yhteyksiä. Jo tämän piirteen pitäisi ravistella johdonmukaisuutta ja logiikkaa etsivä filosofi kuuntelemaan tarkemmin mitä sellaista, jota mahdollisesti tulevaisuuden täydellinen fysiikka kuvaa, Sheldrakella on jo nyt tarjottavana tietoisuuden tutkimukselle (vaikka sama asia kenties joudutaankin postuloimaan jotenkin aivan toisin, jos fysiikan tieto asiasta tarkentuu).

Nagel argumentoi "ettei vanhaa kysymystä mielen ja ruumiin suhteesta voida ratkaista palauttamalla mieli fysikaalisiin tiloihin, koska tällöin sivuutetaan mielen olennainen piirre, tietoisuus."

Mutta eikö tietoisuus ole kuvattavissa parhaiten juuri tilana, tiloina, tilojen välisinä siirtyminä, niin kuin Georges Perec tekee kirjassaan Tiloja/avaruuksia tai Aldous Huxley kuvaa esseessään The Doors of Perception? Tässä nähtävästi suomen kieli tekee tepposen eneglannin kieleen tottuneelle. Suomen kielen sana "tila" käsittää ainakin englannin sanat "state", "room" ja "space". Toisaalta tässä on nyt kysymys tieteestä eikä kirjallisuuden taiteesta. Nagel/Arstila viittaa sanalla tila, aivojen mitattavaan fysikaaliseen toimintatilaan, kun taan fenomenologi-runoilija tarkoittaa tilalla mielen projisoimista ulkoiseen tila-avaruuteen, niin kuin J.-K. Huysmans tekee romaanissaan Vastahankaan sisustaessaan ja esistäessään itselleen vanhaa taloa. Tämä projektio on tietenkin tieteellisessä mielessä hieman hankalien symbolien välityksellä tapahtuva. Sheldrake ja Bulgakov tarkoittavat tilalla vielä jotakin muuta -- laajennettua tilaa, josta on välitön potentiaalinen yhteys kaikkiin muihin tiloihin. Mystikko tulee helposti ajatelleeksi, että vasta tämä, Internet 1.0:n arkaainen vuosimiljardien tuotaraliskotietoisuus on oikea ja kokonainen rajoittamaton tietoisuus. Mutta yhtä hyvin Huysmansin päähenkilön väliseinillä ja paksuilla valoaläpäisemättömillä verhoilla rajoitettu yhteydetön tila on tietoisuus -- siitä puuttuu vain yhteys tiettyihin motiiveihin, jotka halutaan poissulkea... tai yhteyden saavuttamisen kannalta välttämättömien aistien puuttuessa, tulevat tahattomasti poissuljetuiksi... ja joita ei voi kuvitella, ellei ole joskus omannut näköalaa, kurkistanut ikkunasta, aistinut. Samalla tavalla kuin meille ei ole mahdollista kuvitella miltä kaikuluotausaisti tuntuu lepakosta, ei-mystikolle ei ole mahdollista kuvitella miltä nous, jumalainen järki tuntuu mystikosta.    
Se, joka ei lue kirjoja, tietää täsmällisesti mitä niissä sanotaan. Se, joka lukee tai kirjoittaa, tietää enää likimääräisesti.

30.3.2010

Helvetistäkarkoitettu on
tämä kuihtunut ruumis
eivät liekit sitä nuole
eivät räävittömät tikkoina iske
teräsneuloja ja lasinsirua
on poikani elämä sillä
joka helvetin lämmöstä
ulos kirotaan, sillä jota
Saatana vihaa
Poliisin ongelma on aina sama: olla moraaliton ja puolueellinen. Sama pätee maailmanpoliisiin. Mutta parempi poliisi ja valtio kuin moottoripyöräjengi ja "vapaus".
Harva tietää yhdysvaltalaisen Hells Angels moottoripyöräkerhon perustajien (1948) olleen saksalaisia natseja (Jameson, 2006). Sitä ei kerrota edes aihetta käsittelevässä laajassa Wikipedia artikkelissa, jossa moottorpyöräkerhojen natsiyhteydet ovat muutenkin parin maininnan tasolla. Skeptikot varmasti kiistävät lähteen (Jameson, 2006) sillä perusteella, että kirjoittaja on huora.

SYDÄMENI PUHDISTUI ANNALAA LUKIESSA

vielä en rakastanut kirjoitta
misen ääntä nyrkkinaintia

http://ntamo.blogspot.com/2010/03/jusu-annala-clocktaillustrion.htmlvetää alusta asti hyvin. Kirjaa ei siis tarvitse selailla ensin pitkälti yli puolenvälin silmäillen päättääkseen kiinnostaako. Teksti vetää alusta hyvin. Se on selkeä juttu tunteiden kannalta. Ei se tarkoita, että kirjasta välttämättä, lopulta, kaikkineen pitää. Mutta sen kanssa pääsee alkuun, voi viettää hetken, ehkä tunnin tai pari, kokematta ajan kulua, eli kokemusta rikkaampana, se on: ettei sitä koe. Tarkastamiseen liittyvä uteliaisuus sen sijaan palkitaan liian usein selkeästi koetulla väsymyksellä. Kokemus on tärkeä, mikä ei tarkoita sitä, että kirjan kanssa haluaisi istua ikuisuuden, palaillen yhä uudelleen ja uudelleen, niin kuin jotkut lukevat Herman Hessen Arosutta, yhä uudelleen ja uudelleen.  

Annalan teksti menee eteenpäin, sen karheus on tarkkarajaista, jos kohta vaikuteperusta beat-perinteessä tai Celinessä on vankka ja selkeä. Tämä on ensimmäinen vaikutelma, joka muuttuu kokoelman edetessä... tulee vielä esiin erilaisia, haastavia ja vastakkaisia miltei elegisiä sävyjä, kuten runossa "Opus X. DO MAINE DU SOLE IL [Ad agio SOS 10 ut o]":

yksin
äisinä iltoina auringon kartan
ossa kun kiss
@ nukah
tav@ vai
stot tyyny
inään
"Et" -kirjainyhdistelmän korvaaminen & -merkillä ja "at" -yhditelmän korvaaminen @ -merkillä ei ole pelkkä temppu. Merkit ovat betoniporsaita keskellä satunnaista sanaa. Lukeminen kompastuu, rytmi kompastuu. On pakko hidastaa, lukea sana läheltä, samalla vahingossa sanan merkitys tulee nähdyksi hieman toisin. Sana ei vain lipsahda ohi. Tehokeino, jolla tekstin luontaiset tehot korostuvat, mutta josta tyhjät sanat eivät hyötyisi. Myös Annalan tapa luoda säkeenylitys katkaisemalla sana sopivasti on tehokas. Säe viimeisellä katkaistulla sanan osalla muodostaa yleensä hieman eri merkityksasennon kuin seuraavalle riville tipahtaneen päätteen kanssa, joka liittyy esityksen jatkuvuuteen. Jatkuvuudesta nostetaan esiin pysähtyneitä kuvia. 

m@tomuuteen &sin ti&ä riiv@tuna alira
vittuna kehoni kuumeista tulta syösten olen terä
ksinen ja laulan kun pelastuksen veri kuivuu huuli
lleni eikä f@waa enää ole
Tapa käyttää uuspronominia "hen" puhuttaessa tuntemattomasta femiinistä henkilöstä ei ole Annalan käsittelyssä mieltä vailla olosuhteissa, jossa mies tai nainen puhuessaan rakastetustaan ei itsestäänselvästi tarkoita naista tai miestä:

ja niin hen on aj@usteni ilona sinä h&kenä ilman &äi
syyttä on vain sinä ja &äisyys joka kasv@taa läheisyyden
sinusta k@sottuna olen h&ki ilman minua
peilien kann@telemien persoonapronominien j@ke

Annalan estetiikka on ilahduttavan rienaavaa, demokraattisesti kaiken muun paitsi rakkauden alasrepivää, perversioiden kuvauksissaan parasta realistista perinnettä jatkavaa. Tuoreiden kuvien runsauden lomaan on jäänyt muutama loppuunkulunut katu-uskottavan runouden rosoinen klise, joka ei minun silmiini erityisemmin loista ironista itsetietoisuuttaan... ei siksi, että ironia olisi hyvästä, vaan siksi, että sillä voisi pelastaa noissa kohdissa hieman lerpahtavaa intensiteettiä. En kuitenkaan viittaa esimerkiksi runoilijan äidilleen kohdistamiin kauniisiin ja koskettaviin sanoihin eräässä pitkässä runossa, vaan lähinnä joihinkin kohtiin kokoelman alkupulella. Pornon WTC-torniheroiinipiikkeinä hellittämättä pumppaava natomäntä ansaitsisi erikoiskiitoksen ja pohjoimaidenneuvoston rautaristin. Sydämeni puhdistui Annalaa lukiessa, mutta sellaiseen kysymykseen kuin "Mitä sitten?" ei saanut vastausta. Maailmankuva ei ole systeeminrakentajan, filosofin tai pessimistin vaan piintyneen esteetikon: miten pessimisti voisi puhua toisaalta säröisistä syvyyksistään kaipauksesta niin hartaalla äänenpainolla kuin Annala? Kaipaukseen helpotuksen tai vastauksen saaminen on Annalan runoudessa mahdollinen ulottuvuus. Mutta meille se on kerta kaikkian mahdoton, lopullisesti mahdoton... me olemme aivan liian kirottuja vakavissamme kaipaamaan. Niille, joita Saatana vihaa, ei ole helpotusta helvetin erämaassa. Miljardeissa ihanissa väreissään ilmaisee Saatana ehdottoman tahtonsa, ehdottoman hylkäystuomionsa, liikekumppaninsa Jumalan nauraessa armotonta ironista nauruaan taakse sidotuin auttamattomin ja pelastamattomin, toimettomin käsin. Mutta lepraisista heroiinipiikkisyleilyistä suonensisäisen rakkauden tulikuumiin houreisiin sublimoituvan Annalan runon puhuja ei ole kirottu eikä ironinen... Se tässä jää mysteeriksi. Hänen havaintonsa tästä saatnankuvilla läpitatuoidusta flarffikoneesta on eri... Ja syynä tähän on varmasti jokin "Nice, France Décembre MMIX"... mutta onko siellä formuloiden ja pyöräilevien proteiinisulkojalihasten keskellä hankittu kokemus syvempi, tarkempi, rehellisempi, vai ainoastaan fantastisempi? En ole koskaan käynyt Nizzassa. Täysin mahdotonta kuvitella.

onhan kaunista huor@a sanojen piikkiin
hink@a itsensä uneen moskiittoverkon suojassa

kämmenelle ylipainoinen sielu
taistelu joka häviöllä voit&tiin

GEORGIALAISRAHOITTEISET TERRORISTIT RÄJÄYTTIVÄT MOSKOVASSA

kaksi metroasemaa, kirjoittaa Molari. Molari epäilee, että terroristien kanssa läheisessä yhteistyössä olevat suomalaiset Hautala ja Storsjö luultavasti olivat etukäteen informoitujat hyökkäyksestä. Oliko myös Sofi Oksanen, jonka natsipropaganda sattumoisin tänään palkittiin porjoismaiden kunniakkaimmalla rautaristillä, myös etukäteen tietoinen 40 siviiliä surmanneesta hyökkäyksestä Moskovassa? Suomen Pen ja Amnesty International kuulemma järjestävät oikein Venäjän vastaisen natsimielenosoituksen 40 siviiliuhrin täydelliseksi häpäisemiseksi. Profasisti Hautala ja Penin sadistiset työmyyrät eivät kaihda mitään keinoja ihmisoikeuksien polkemisessa ja sananvapauden tuhoamisessa. Kaikki keinot ovat käytössä, sadismin mielikuvituksella rajana vain helvetin syvyys. 

Parikymppisten naisten laukuissa olleet räjähteet laukaistiin kuulemma matkapuhelimella. On siis mahdollista, että naiset eivät tienneet mitä laukuissaan kuljettivat, ja Saakasvilin rahoittamat terroristit räjäyttivät tyttöystävänsä vain siksi, että teot näyttäisivät emotionaalisesti ladatuilta itsemurhaiskuilta. Tietysti Venäjän vastaisia emootioita voi olla oikeastikin olemassa: kyllähän rahakin, kun sitä oikein helposti ja paljon saa, kavaltajan sokeassa sielussa tunteita synnyttää. No, leikki sikseen. Kansallisvaltiot ovat aina kansallisvaltioita, eli hirviöitä ja petoja, jotka herättävät tunteita puolesta ja vastaan. Venäjä on Venäjä, ja sen itsenäisyys ja omintakeisuus tulee herättämään negatiivisia reaktioita, olipa johdossa Putin, Putinin puudeli tai vaikka Amerikan presidentti. Asiaa ei terrorismi ainakaan paranna. Negatiivisia vaikutuksia terrorismilla on varmasti kaikille osapuolille.

LAURI KEROSUON

aforismeja.
Kokeilevan maalaustaiteen ongelma on vähemmän onnistuneiden kokeilujen varastointi ja hävitys.

USKONTOMME

Käsite "kapitalismi" voidaan korvata "tavallisen ihmisen luonnoton ahneus", Saatana. Taloususkonto: valmius uhrata mitä tahansa ahneudelle, olla uhraamatta ahneutta missään tilanteessa. Valmius uhrata mitä tahansa elintärkeää turhuudelle, olla uhraamatta turhuutta missään tilanteessa. Tämä on luonnotonta. Luonnollista olisi ahneus, joka uhrataan tärkeämpien asioiden takia. Luonnollista olisi järkevä taloudenhoito, ei mielisairas taloudenhoito. Luonnollista, koska ei itsetuhoista.

Taloudellisella ahneudella on symbolinen syvempi vastineensa ihmisen seksuaalivietin ahneuden alueella. Seksuaalivietin ahneus on jotakin muuta kuin rakkaus, joka on sen ainoa reaalinen vastavoima, ja jonka todellisuus aina punnitaan seksuaaliviettiin liittyvää luontaista ahneutta vasten. Rakkaus on tässä mielessä mystinen, nous:iin liittyvä konsepti ja seksuaalivietti puhtaasti aistillismateriaalinen. Rakkauteen ei voi liittyä ahneutta, koska siihen ei liity tavanomaisessa mielessä määrää tai laatua vaan pelkkä puhdas olemassaolo ja äänetön vuorovaikutus. Rakkauden edellytys on kuitenkin ankarasti materiaalinen ja liittyy osittain seksuaalivietin alueeseen. Ilman läsnäolevaa rakkautta - tai ilman sen mahdollisuutta - jää jäljelle seksuaalivietin ahneus. On osoittautunut, että kapitalistisessa imperialistisessa talousjärjestelmässä kaikki asiat, myös ihmiset ja ihmisten väliset suhteet tuotteistuvat, eli muuttuvat rahalla mitattaviksi. Tuotteistunut seksuaalivietti on täysin rahalla mitattava suure, joten seksuaalivietin ahneus on yhtä kuin rahanahneus, koska niillä on suora keskinäinen korrelaatio, ne ovat ikään kuin yhden ja saman vuorovaikutuksen duaaliset muodot, reaalinen ja imaginaarinen osa (Jameson, 2006). Rakkauden totuus mitataan siis ei ainoastaan seksuaalivietin ahneutta vaan myös sen vahvistinrakennetta, rahanahneutta vasten. Ongelmaksi muodostuu se, että rakkaus on harvoin niin "totta" että se sen kestäisi, ja jos se jostain syystä kestää, ihmisten psyykkeet eivät taatusti kestä. Tätä realismia vasten rakkauden edellytykset käyvät heikoiksi: siitä tulee joko puhtaasti kuvitteellista tai äärimmäisen sairasta ja tuhoavaa (Jameson, 2006).

Vain talousjärjestelmä ja yhteiskuntarakenne, joka tekisi mahdolliseksi rikkoa hyödykesuhteiden hienojakoistuvan tuotteistumisen kierteen voisi vapauttaa ihmiset taloudellisen symbolisen ahneuden hirttosilmukasta. Lumouksen re-engineering maailmaanpalauttamisen järjestys olisi sellainen, että ensin olisi synnyttävä rakkauden edellytykset, sen jälkeen itse ilmiö vastavoimaksi rajattomassa autiomaassa hapuilevan seksuaalivietin ahneudelle. Tämä vastavoima sitten voisi vähitellen lievittää ja hillitä seksuaalivietin ahneuden projisoimista talousahneudeksi yhdessä talouden ja seksuaaliahneuden suoran suhteen katkaisevan talous- ja yhteiskuntajärjestelmän kanssa, mikä ei vielä tietenkään katkaise potentiaalista suhdetta (Lee et al., 2009).

Jotenkin näin olisi järjestettävä ihmiselämä re-engineering suunnittelussa, mikäli haluttaisiin välttyä hirvittäviltä katastrofeilta. Vaan eipä helvetinpudotuksen re-engineerin totisesti ole helppo homma. Ei siihen enää taida kukaan pystyä uskomaan (Lee et al., 2009).      



Lähteet:
Jenna Jameson: Erotiikan ammattilainen, seksitähden päiväkirja, 2006.
Lee et al.: Mötley Crüe, The Dirt - Törkytehdas, 2009.

29.3.2010

tarvitaan suunnannäyttäjiä, hyviä esimerkkejä, moraalisia esikuvia... mutta jos käy ilmi, että he eivät saa piparia, seuraajia heillä voi olla vähemmän... nainen, imperialistin työkalu.
Kuurojen keskellä aloin pelkäämään omaa ääntäni. Halusin mennä naimisiin kuuron terapeuttini kanssa, joka lupasi kuunnella ja opettaa minut olemaan hiljaa. Ihmisen henkinen elämä alkaa päivästä, jolloin hän selkeästi tajuaa kaiken psykiatrian huijaukseksi.
Totuusnihilismi tai -relativismi sallii yleisen mielipiteen vastaisen kannan. Se sallii myös parhaiten perustellun käsityksen vastaisen kannan. Se sallii siis Sheldraken sananvapauden, mutta samalla hänen käsitystensä vastaisen kannan vailla parempia perusteluita, eli skeptikkojen kannan. Rehellinen yhteiskunta vailla totuusrelativismia antaisi skeptikoille tautiluokituksen ja laittaisi heidät mielisairaalaan.
tai ehkä tämäkin aika on ollut vain kidutusta, totuuden esiinkutsumista. he uskovat vain todistusta joka on saatu kiduttamalla ja mitään kysymättä.
Solarismerta kun katselee huomaa, että huijatut ovat tyhmiä sairaita ja ärsyttäviä. Se mitä minä yritän sanoa on, että myös huijarit ovat tyhmiä sairaita ja ärsyttäviä. Mitä syvemmälle kohti maan ydintä pyörre imee, sen enemmän saadaan energiaa, ja se on syy, miksi tätä kehityskulkua ei saada pysähtymään.
me menemme tätä hulluuden tietä joka on psykedeelisissä sairaissa kuvioissaan kaunis... ja voisiko näissä groteskeissa hahmoissa olla mitään liikettä, ellei armoton tuska alati kävisi synkemmäksi... mutta älkäämme mottiko niitä, jotka ovat liian viisastuneita seuratakseen.
ei siinä ole mitään ihmeellistä että kun ihmisille valehdellaan 150 vuotta valtaosa lopulta uskoo ja silloin ovat kaikki kusessa. sen piti olla vain kusetus, mutta sen kusettajatkin lopulta unohtivat.
Kaikkialla minne synnytään on tarjolla samantapaista kirjallisuutta ja aivopesua. On suuri haaste selvittää mikä se paikka on, jota ei voi muistaa. Jos se ei ole taivas, jäävät taivaan ilot saavuttamatta vaikka miten pitkään yrittäisi. Siinä menevät myös helvetin ilot sivu suun.
mikä neuvoksi kun maailma on jo tällaisena yksinkertaistettunakin monille liian monimutkainen...?

mikä neuvoksi kun monet itseään viisainakin pitävät, opettavaisella tai kiihkeällä äänellä saarnaavat, eivät tiedä, että maailma on yksinkertaistettu...?

mikä neuvoksi kun vuosisatoja jatkunut huijaus vaan jatkuu eikä kukaan yhtäkkiä enää edes yritä paljastaa sitä...?
"Ilo tarkoittaa että me iloitsemme ja riemuitsemme toisten onnesta", sanoi vanha juutalainen.
"Meillä on täällä yllinkyllin sitä, mitä heillä ei ole. Ja heillä on siellä yllinkyllin sitä, mitä meillä ei ole. Mutta kukaan ei ole vähimmässäkään määrin onnellinen."
"Onnea ei vielä ole se, että on silmissä pisara vähemmän kuolemaa kuin muilla. Eikä se, että kärsii hieman vähemmän kuin toinen, vaikka sellaisesta kateudesta murhataan isiä ja veljiä. Eikä se, että on vapaa kärsimyksestä. Eikä se, että nauttii hieman enemmän kuin ne, jotka nauttivat joka hetki. Eikä se, että joka hetki nauttii hillittömästi."
"Taivaisiin on kohottava ylpeiden tornit, jotta surkeiden kaivo voisi olla syvä. Ja kun torni painetaan alas, täytyy kaivon syvetä samalla mitalla."
Taiteilijat ovat vaikeita, inhottavia persoonallisuuksia, sanotaan. Mutta se pätee vain taiteilijoihin, jotka ovat vaikeita, inhottavia persoonallisuuksia. Minä en sellaisessa näe mitään hienoa.
Leirin johtaja oli arvokas, sivistynyt, lupsakka, kiltti mies. Hän saattoi vapauttaa vangin kivityömaalta kun näki ettei tämä enää jaksa kantaa itseään jaloillaan. Sellaista tapahtui harvoin, golfkentältä ei näe vankien oloja.
Se pitää kilpailusta jolla on tuomarit puoluekavereina.
Joku oli sepittänyt runon nimeltä Varjokaatopaikka. Siihen oli koottu parakeista kuultuja juutalaisten sieluaraastavimpia valituksia. Illallisella kaikki, varsinkin naiset, nauroivat kyynelet silmissä ja useat putosivat pöydän alle ja jäivät sinne.
Ihmisestä kiinnostuminen on vaikeaa meille molemmille:
heille, koska harvalla on merkittävästi kultahampaita
meille, koska harva todella välittää sielunpelastuksestaan.

KUN NATSIT RUNOILEVAT JUUTALAISISTA

Kun natsit keskitysleirillä runoilevat juutalaisista, he eivät välttämättä täysin oikein kirjaa näiden tuntoja runoihinsa. Runoista tulee estetisoituja. Mutta se joka kiertää parakeissa ja hajanaisista lauseenpätkistä kokoaa runonsa, saattaa ilmaista tuntoja täsmällisemmin. Mutta sellainen runo, vaikka se olisi hienosti laadittu ei herätä natsien päämajassa suurta innostusta. Kyllähän natsit tietävät, mitä juutalaiset puhuvat, mitä juutalaiset tuntevat. Ei siitä ole kysymys.

KÄVELIN SUUREN KAATOPAIKAN LAITAA

Kävelin suuren kentän laitaa. Tunsin katseen kyljessäni, kenties poskessani. Käännyin ja näin pistemäisen hahmon kaukana kentän toisella puolella. Se oli Markku Paasonen, runoilija. Tästä on aikaa kymmenen vuotta. Uudessa Tuli & savu lehdessä on Paasosen aiemmin kokoelmassa julkaistu runo Oodi kaatopaikalle, runo joka vaatii heti vähintään pari keskittynyttä lukukertaa. Tyylilaji ja täsmällinen henki ei aukea helposti kaltaiselleni. Runo kertoo kaatopaikkakuvaston avulla täsmällisesti jostakin. Eikä anna yhtäkään liian selkeää vihjettä mistä. Runon veikeä jätteenylistäjä ei synnytä vaikutelmaa suuresta ihmisystävästä: jos joku ihminen joutuisi kaatopaikalla pulaan, en laskisi mitään sen vaaraan että runon puhuja erottaisi sen kuolleesta elintarvikejätteestä. Ehkä jätteenylistys onkin juuri sitä, että jättää ylistämättä ihmistä, tai tarkemmin sielua: että voi laittaa aina ja joka tapauksessa jätteen sielun edelle, eikä jää sielun kuolema harmittamaan. Ehkä Paasosen kaatopaikka onkin ihmisyhteisö tai vielä paremmin sosiaalinen media, Internet. Kaikki Internetissä on jätettä ja kaikki painetuissa kovakantisissa kirjoissa on hengen ravintoa. Kirja esineenä, vaikka sen sivut olisivat tyhjiä, on jotenkin ihailemisen ja haistelemisen ja ylistämisen arvoinen. Vai voisiko ajatella niin, että juuri kirja on runon jätettä, vaikka sen sisältö olisi neron hengen tuote. Harvemmin kirjoja seinälle ripustetaan. Jossain ne ovat tiiviisti pakattuna ja vievät tilaa vuosisadasta toiseen. Tai ehkä runon kaatopaikka on vain kaatopaikka... niin kuin valo on vain valo olematta analogia jumalaiselle järjelle. 

Miksi Harry Salmenniemen Texas, sakset tai Teemu Mannisen Lohikäärmeen poika ovat eetokseltaan Paasosen oodin vastakohtia? Ei siksi, että ne antavat kaatopaikan puhua, kaatopaikalle äänen... kaatopaikalle, jolle kaikki on arvokasta. Vaan siksi, että ne osoittavat, että kaatopaikka onkin profeetta, eikä runon puhuja, joka omassa mielenkiintoisessa yltiöyksilöllisessä persoonallisuudessaan itseasiassa onkin täysin sokea, kyvytön ja halutonkin tulkitsemaan sitä, mitä kaatopaikka todella sanoo. Ja jotta tämä nyt ei jäisi liian abstraktiksi kerrataan vielä, mitä se kaatopaikka sanoo... "Lukekaa Sheldrakea, lukekaa Sheldrakea...", niin se kuuluu sanovan, jokaisessa lauseessa, jokaisessa hämmennyksessä, jokaisessa uutisessa, jokaisessa onnettomuudessa ja egoistisessa narsismin ilotulituksessa, jokaisessa raivonpurkauksessa, salamassa, jokaisessa kuiskauksessa ja hiljaisuudessa. Se on jotakin sellaista, mitä runoilija ei koskaan sanoisi, sillä runoilija tietää, että Sheldrake on väärässä. Mutta kaatopaikka tietää, että Sheldrake on oikeassa. Ja kaatopaikka on suuri ja rajattoman monta, runoilija taas on pieni ja yksi.
Neuvostoliitto kuin keihäänheitto: äärimmäinen rentous ja eroottisuus yhdistyneenä suoritusten äärimmäisen korkeaan tasoon. Tai neuvostojääkiekko, kuin nopeutettu joukkuekaunoluistelu, jonka voi pysäyttää vain äärimmäisen ruma peli. Jokapäiväisestä kaipauksestamme Neuvostoliittoon kehittyy lopulta MS-tauti.

28.3.2010

Suuren maalauksen edessä kysyy: tekeekö se vaikutuksen ensisilmäyksen ensimmäisten millisekuntien aikana? Millaisen vaikutuksen se tekee, jos sen kanssa elää 20 vuotta samassa huoneessa? On maalauksia, jotka kiehtovat muutaman kuukauden makuuhuoneen seinällä ja jotka vähitellen alkavat aiheuttaa päänsärkyä niin, että niitä ei sen jälkeen enää kestä nähdä.  
Eräs kulttuurin elävän osan kiistämätön mutta epäkiitollinen työ on vain keinolla millä hyvänsä estää tiettyjen "huonojen ideoiden", kuten fasismi, kiteytyminen. Kiteytyminen tarkoittaa sitä, että merkittävä osa ihmisistä alkaa pitää jotakin ajattelutapaa ehdottomasti ainoana oikeana ja kyseenalaistamattomana. Kiteytyminen ei ole ongelmallista sinänsä, ellei kysymys ole lyhyellä tai pitkällä aikavälillä vahinkoa tuottavasta ajattelutavasta. Sellaisessa tarvitaan jyrkkiä provokatiivisia keinoja, jotka eivät vaikuta erityisen rakentavilta missään ilmeisessä mielessä. Tästä seuraava ongelma, mikä esimerkiksi Suomessa havaitaan melko selvästi, on ettei milloinkaan päästä yhteisymmärrykseen niistä "hyvistä ideoista".
Ihmisessä, joka nimittää internettiä "turhuuden markkinoiksi" on jotain perustavasti vialla. Nettihän juuri vapauttaa turhuuden markkinoista, sillä jokainen voi tarkasti itse päättää millä sivuilla vierailee ja vieraileeko. Tietysti minkä tahansa lähtökohtaisesti hyvän asian kanssa voi ryhtyä tappamaan aikaa, jolloin mistä tahansa lähtökohtaisesti hyvästä tulee potentiaalisesti haitallista. Näyttää siltä, että monen ihmisen elämän tarkoitus on osoittaa juuri tämä mahdollisuus todeksi.

KIRJOITUS JA TOTUUDEN AISTIMINEN

Kaunokirjallisuuden tarkoitus on olla yhtä totuuden aistimisen kanssa. Kaunokirjallisuus, tai mikä tahansa taide, joka rikkoo tätä yksinkertaista sääntöä ei puola omaa paikkaansa, koska kaikki muuhan jo entuudestaan ja luonnollisesti rikkoo tätä sääntöä.

Uudessa Tuli&Savu -lehdessä näyttää olevan paljon hyvää. Antti Nylenin Baudelaire -suomennoksia, Pauliina Haasjoen mahtava pitkä juhlaruno, Antti Arnkilin mainio analyysi 2000-luvun runoudesta. Kaikki ongelmat, jotka tulevat esiin Arnkilin analyysissä ratkeavat Pietarin-matkalla. Pietari on ratkaisu kaikkeen.... metapuheeseen ratkaisu on se, että ymmärtää puheen ja kielen toissijaiseksi ilmaisuksi... ironiaan ratkaisu on se, että ymmärtää totuuden olevan olemassa paljon merkityksellisemmässä rakenteessa kuin spektaakkeli... yksinäisyyteen ratkaisu on millä-tahansa-tekosyyllä jatkettu juhla, jne, jne. Mutta jos joku ei ymmärrä tätä, huomaa tätä, käsitä tätä, mikä neuvoksi? Pietariahan ei missään tapauksessa voi selittää tai pukea vientituotteeksi... ylipäätään tuotteistaa. Koska morfisia kenttiä ja noihin nimenomaisiin kenttiin liittyvää tietoisuutta ei voida yhtenä kokonaisuutena pukea sanoiksi tai tuotteistaa. Mitä jos joku ei ymmärrä, että paljon kaivattu ja etsitty totuus on morfisissa kentissä ja että kielet, meemit, merkkijärjestelmät ovat kaikki melko yhdentekevää pintaa, joka usein johtaa harhaan, mutta joka ei milloinkaan voi johtaa ymmärrykseen ilman intuitiivista kykyä aistia totuutta. Tämä asiahan on ilmiselvä esimerkiksi vanhakantaisille muusikoille tai maalareille, jotka kavahtavat älyllisempien merkkijärjestelmien kykyä valeheeseen. Pelkään, että metapuhe, ironia, spektaakkelin ylivalta johtuvat juuri tästä perimmäisestä kyvyttömyydestä aistia totuutta... ymmärtää, lääkitä, suojautua, pelastua. Spektaakkelihan jää marginaaliin heti kun se huomataan paljon tehokkaamman ja luotettavamman tiedonvälityskanavan kömpelöksi korvikkeeksi.
"Saatana, armahda minua, kurjuudessa kulkevaa!" Baudelaire

Ihmiskunta aina kuin lapsi luottaa Saatanan kaikkivaltaan totaalisessa sodassaan Jumalaa vastaan. Ja sitten petytään, naama norsunvitulla. Ja taas kohta uudestaan toivo, fasismi nostaa päätään.

Ei ihminen erota Jumalaa Saatanasta kuin ehkä kirkkaimpina hetkinään, muuten sattumanvaraisia ovat rakkauden, kiihkon ja raivon kohteet.
Kain syöksi Jumalan alas valtaistuimelta maallisesta kateudesta Abeliin, sanoo Charles Baudelaire. Mutta oliko se riistäjien vain riistettyjen Jumala?

BYROKRATIAN YLISTYS

Suomen kaltaisessa maassa, jossa Kela-asiointi hoituu netissä viidessä minuutissa ja päätökset tulevat kahdessa viikossa, edelleen joidenkin umpiluupäiden kuulee morkkaavan byrokratiaa, ikäänkuin se olisi kaiken itseaiheutetun pahan olon syntipukki. Noam Chomskyn mukaan juuri valtio ja julkinen sektori ovat vapaan ajattelun viimeiset piilopaikat, ja tässä olen samaa mieltä hänen kanssaan. Julkinen sektori on myös se mitä voidaan järjellisesti ohjata, muita alueitahan ohjaa vain raha. Jokaisessa pelissä tarvitaan erotuomari, ja on hyvä, että se taho on jossain mielessä edes teoriassa puolueeton. Umpiluupäät ilmeisesti luulevat, että peli voisi olla mahdollista ilman erotuomaria? Se on looginen erehdys. Vain väkivalta on mahdollista ilman erotuomaria, ja byrokratia todellisuudessa muuntaa väkivaltaa hyödylliseksi kilpailuksi ja toiminnaksi.
 

Kansallisena piirteenä täytyy tunnistää tämä kiusaaminen... "suomalainen kiusaa aina jos saa valtaa yli toisten". Se ei ole mikään suomalaisten byrokraattien ongelma pelkästään: sama kiusaaminen on käynnissä kaikilla yhteiskunnan tasoilla, ellei taloudellinen kilpailu tee kiusaamista kannattamattomaksi. Kiusaaminen tietysti on olennainen osa monien maiden byrokraattista perinnettä. Venäjällä byrokraatit kiusaavat siksi, että ihmiset oppisivat pysymään poissa, ei siksi, että he itse kiusaamisesta saisivat mielihyvää: kiusaaminen on väline joutilaisuuteen ja vetelehtimiseen, joka on venäläisen byrokraatin päätavoite. 

Siksi kannattaa yrittää etsiä muita syntipukkeja kuin byrokratia, joka tänä päivänä on (Suomessa, mutta ei tietenkään Venäjällä) uskomattoman tehokasta tietotekniikan kehityksen myötä, jos vertaa johonkin tsaarinaikaiseen, jotka sen ajan anarkistit ja gogolit pilkkasivat. Juuri byrokratia on tietotekniikan vallankumouksen myötä kokenut suurimman vallankumouksen... kysymyshän on pelkästään tietojenkäsittelystä.
Kidutusta sanotaan totuuden esiinkutsumiseksi. Sen totuuden, että kidutusta on ja se on yleistä.

27.3.2010

EMPATIAN EPÄSYMMETRIA

On vaikea, lähes mahdoton, hyväksyä keskenkasvuisuutta, kehittymättömyyttä, sielullista häiriötä, vauriota, toisessa, samalla kun itsessä juuri nuo asiat tuntuvat kaikista ymmärrettävimmiltä. 
Polyfoninen romaani on sitä kun morfiset kentät keskustelevat.
Viitisen uutta runokokoelmaan tuli luettua viidessä minuutissa. Niistä puuttui se esteettinen välitön vaikuttavuus. Jos niissä siitä huolimatta on jotain, antaa muiden löytää se. Pauliina Haasjoen Pääskynen ja lepakko jäi haaviin, luentaan.
Neljäkymmentä vuotta hän maalasi olohuoneessa siististi, katsokaa parkettilattiaa, ei aionoataan maalinpisaraa. Sen parkettilattian voisi nostaa museon seinälle.

SHELDRAKE JA APRILLIPÄIVÄ

Toisaalta viimeisen vuosisadan aikana kehittyneen kemianteollisuuden pitäisi myös vaikuttaa morfisten resonanssien kautta luontoon niin, että vain keinotekoisesti aikaansaatuja yhdisteitä alkaisi syntyä myös joissain tapauksissa luonnonvaraisesti. Tämä on mielenkiintoinen ajatus, varsinkin kaikenlaisiin myrkkyihin ja saasteisiin liittyen.

Sheldrake muistuttaa, että morfiset kentät ja formatiivinen kausaatio vaikuttavat vain itseorganisoituviin, biologista elämää muistuttaviin tai sen edellytyksenä oleviin rakenteisiin. Morfisilla kentillä ei ole havaittu vaikutusta koneisiin tai muihin ihmisen täysin mekaanisesti suunnittelemiin asioihin, jotka eivät ole itseorganisoituvia.

Englantilaisessa tiedelehdessä raportoitiin kvanttisatunaislukugeneraattoria käyttävästä tietokoneesta, jonka geneettisen algoritmin suoritusaika väheni mitä useammin sama algoritmi oli ajettu samanlaisessa tietokoneessa. Äärimmäisen kiihtynyt Rupert Sheldrake oli tietenkin ensimmäinen henkilö, joka lehden numeron ilmestymispäivän aamuna soitti toimitukseen. Toimituksesta kuitenkin pyydettiin Sheldrakea tarkistamaan lehden ilmestymispäivämäärä, 1.4. Tämän jälkeen englannissa on muodostunut jonkinlaiseksi journalistiseksi kansanperinteeksi raportoida ihmeellisistä formatiivisen kausaation ja morfisten kenttien tutkimuksen alueella tapahtuneista edistysaskelista juuri aprillipäivänä.

26.3.2010

POLITIIKKA, TAIDE

Kukaan aito taiteilija ei halua olla eikä suostu olemaan poliitikko, koska se tarkoittaisi vastavuoroisesti sitä, että politiikka voitaisiin laittaa aistien ja järjen todistuksen edelle myös arvioitaessa hänen omaa "aitoa taidettaan". Mutta jos taiteilija on lähtökohtaisesti epäaito, tällä näkökulmalla ei ole merkitystä.

Lähtökohtaisesti epäpoliittinen, aito taiteilija, joutuu kuitenkin herkeämättä pohtimaan politiikkaa, vaikkei hän varsinaisesti tee politiikkaa, koska politiikan varsinaisten tekijöiden tekeminen vaikuttaa häneen, ellei hänellä ole jotain erityistä ominatakeista keinoa suojautua siltä täysin.

Politiikan ajatteleminen ja sen tekeminen ovat toistensa äärimmäiset vastakohdat. Kukaan politiikan tekijä ei ajattele politiikkaa lainkaan. Politiikan tekijät ajattelevat vain ja ainoastaan rahaa. Politiikan kohteet sen sijaan ajattelevat politiikkaa.

Esteettisen arvostelman ja politiikan ero on se, että negatiivinen esteettinen arvostelma voi tietyn taiteilijan kohdalla muuttua positiiviseksi heti, jos hän kykenee saamaan aistien ja järjen vahvistuksen puolelleen, mutta poliittinen arvostelma on muuttumaton suhteessa taiteilijan kehitykseen tai tekoihin.

Esteettinen aisti ja järki iloitsee mistä tahansa ja kenen tahansa esteettisestä onnistumisesta, sillä hetkellä kun se tapahtuu, mutta poliittinen järki kieltäytyy iloitsemasta, ellei siitä ole sille itsekästä poliittista etua. Esteettinen aisti ja järki ajattelee kollektiivisesti, nous-pohjaisesti, biologisen elämän yleistä etua. Poliittinen järki ajattelee itsekkäästi, loogisesti, yksittäisen organismin etua totaalisessa sodassa kaikkea muuta biologista elämää vastaan. 

TOTUUSNIHILISMI ON ALUEELTAAN RAJOITETTUA

Sellaisella alueella, jossa tiedetään varmasti, ettei jotakin asiaa tiedetä varmasti, on pakko hyväksyä totuusnihilismi.

HÄMÄRÄSSÄ TOIMIVAT MAALAUKSET

on jonkinlainen maalausten kategoria... maalaukset, joissa hämäryys luo oikeat korostukset ja selkeyden.

TAIDE + POLITIIKKA = TAIDE + ITSETUHO

Jos jokin taideinstituutio tai kenttä joutuu sellaisten poliittisten pelurien hallitsemaksi, jotka asettavat poliittisen ryhmäperiaatteen välittömästi vaikuttavan esteettisen periaatteen edelle, se tarkoittaa koko tuon institution nopeaa arvon menetystä ja kenties tuhoutumista. Toissijaisten poliittisten periaatteiden asettaminen ensisijaisten biologisten ja esteettisten periaatteiden edelle kääntyy aina lopulta kokonaisuudessaan sitä kenttää vastaan, jossa näin päästetään tapahtumaan. Vastaavasti biologista periaatetta tai esteettistä arvostelmaa ei pitäisi olla syytä tulkita ensisijaisesti poliittiseksi. Sellaisen kehityskulun alullepanijat ovat aina ulkopuolisia agentteja tai imperialistisen vihollisvaltion (sellaisia on maailmassa tällä hetkellä vain yksi, USA) palkollisia. 

ARKKITEHTUURI ON SUOMALAISEN HENKISEN VÄKIVALLAN TUOTANTOKONEISTON KESKEINEN OSA

kirjoittaa Inna Latiševa oivaltavasti vasta ilmestyneessä kirjassaan.

Venäjällä, Latiševan mukaan, "käytimme hyväksemme kaikki mahdolliset syyt juhlia, sillä hauskanpito oli elämän päätarkoitus".

LUONNEANALYYSI

Sadistinen ja perverssi pohjavire, joka tällä hetkellä läpäisee kaikkien länsimaisten yhteiskuntien piilorakenteen, johtuu siis käsitykseni mukaan länsimaiden tieteen perusteissa olevasta (filosofisesta) virheestä, jota Sheldrake ehkä parhaiten kaikista tietämistä onnistuu tavoittamaan. Koko tietoisuus rakentuu virheelle, ja kun tietoisuus on alusta asti radikaalissa ristiriidassa emootioiden kanssa, saadaan lopputulokseksi sodomistinen perverssi sadismi, eli niin sanottu valtakulttuuri. Väkivaltainen, väärä tietoisuus on kuin puukko ihmisen lihassa. Sen kanssa on vaikea aluksi tulla toimeen, edes liikkua. Jotkun eivät kestä kipua vaan masentuvat ja tuhoutuvat masennukseensa. Jotkut yrittävät turruttaa kivun alkoholismiin. Mutta kaikkein kovapäisimmät luutapit toimivat niin kuin mikään ei vaivaisi heitä. He ovat täynnä reippautta ja saavat energiaa toisten kärsimyksestä. Tavallisesti he kuolevat johonkin äärimmäisen tuskalliseen syöpään. Sen he tekevät reippaasti, sädehoidoissa hymyillen. Loppuun asti he kiusaavat toisia, aiheuttavat ihmisille tuskaa, tekevät väärää tiedettä, taistelevat vääryyden puolesta. Tällainen se on. Sen tappaa syöpä, muttaa sitä ennen se taistelee täydellä teholla kuoleman puolesta.

SUOMEN PSYKOANALYYSI PÄHKINÄN KUORESSA

Suomen leijona ja sankaridosentti Johan Bäckman arvioi Inna Latiševan kirjan Ryssänä Suomessa. Sellainen on maa, jossa vanhat viisaudet ja sanalaskut korostetusti eivät päde, paitsi sitten ehkä ihan lopussa, kaikki samanaikaisesti ja yhdellä kertaa. On tietysti hieman kritisoitava Latiševan kaikki suomalaiset niputtavaa ja leimaavaa puhetta. Ilmiselvästi hän on jostain syystä tutustunut vain suomalaisten alimpaan roskasakkiin, eli luultavasti eliittiin. Suurin osa suomalaisista kärsii täysin samoista asioista kuin Latiševa ja kirjoittaisi samanlaista tekstiä, jos osaisi ja uskaltaisi olla rehellinen. Valitettavasti Suomi ei ole demokraattinen maa, vaan Yhdysvalloista johdettu kapitalistinen diktatuuri, joten olipa enemmistö täällä mitä mieltä hyvänsä, sillä ei ole asioihin mitään vaikutusta. Jos enemmistö pystyy edes jotenkin pitämään demokratian rippeistä ja ihmisoikeuksista kiinni, sitä kutsutaan Venäjän puuttumiseksi Suomen sisäisiin asioihin. Fasismiin ei saa puuttua muut kuin amerikkalaiset, joiden tyrannikäsky on täällä ehdoton laki.     

Huomiota ansaitsee se seikka, että kirjan on kustantanut toisenmaailmansodan aikaisista natsipainotuksista tunnettu Otava vuonna 2010. Tuskimpa tässä nyt on kysymys kustantamon itsetutkiskelusta ja aidosta totuuden etsinnästä? Ehkä tällä kirjalla halutaan osoittaa, mitä saadaan palkaksi kun hyysätään ja lellitään "ryssiä" yhteiskuntamme verovaroilla... tai jotain vastaavaa. Kustannusmaailman henkilöiden järjenjuoksu on jotakin sellaista, jota en edes kuvittele milloinkaan henkisesti romahtavani ymmärtämään.

25.3.2010

SHELDRAKE JUMALAN OLEMASSAOLOSTA

Morfogeneettiseten kenttien ja formatiivisen kausaation teoriasta ei siis seuraa se, että luovuus olisi jotenkin jumalallista. Luovuus on teorian mukaan joko satunnainen mutaatio tai tahdonalainen akti. Tahdonalainen luovuus taas on millainen tahansa uuden morfisen kentän perustaminen. Uusi morfinen kenttä voi olla sairaus tai se voi olla pakotie jostakin sairaudesta tai tuhoisasta prosessista. Jälkimmäistä vaihtoehtoa kreationistit nimittävät Jumalaksi: vapauttava luova akti, eli biologisen elämän älykäs suunnittelijä. Sheldrake itse ei ota kantaa tähän kysymykseen. Hän tyytyy vain toteamaan, että hänen teoriansa pohjalta kysymys Jumalasta voidaan nähdä niin tai näin.   

GEENITUTKIMUS

Leena Palotie oli suomalainen geenitutkija, joka on tutkinut geneettisten mutaatioiden ja tautien yhteyttä nimen omaan suomalaisessa väestössä. Palotien käyttämän mekanistisen tulkintatavan mukaan geenit yksin determinisoivat perinnöllisiä tauteja, jotka aiheutuvat esimerkiksi proteiinien virheellisestä koodautumisesta. Sheldraken tulkintatavan mukaan tauti on alunperin voinut syntyä joko geneettisen mutaation tai myös morfisten kenttien tasolla tapahtuvan häiriön seurauksena. Seurauksena on kummassakin tapauksessa väärä koodautuminen kemiallisella tasolla. Ensimmäisen esiintymisen jälkeen, seuraavat esiintymiset ovat todennäköisempiä. Sheldrakelaisen selitysmallin mukaan sairaus on morfinen resonanssi, jolle altistuminen (vastustuskyvyttömyys) voi tietyissä tapauksissa johtaa mutaatioon, eli muodostua perinnölliseksi, eli sairauskenttää ja normaalinkenttää vastaava ero saattaa lopulta näkyä myös geneettisellä tasolla. Mutaatio tapahduttuaan siis aiheuttaa häiriöitä morfisten kenttien tasolla, mutta vastaavasti morfisten kenttien häiriö saattaa aiheuttaa mutaatioita. Tämä asia nähdään mekanistisessa tulkinnassa sheldrakelaisesta tulkintatatavasta poikkeavasti yksisuuntaisesti. Sheldraken empiirinen näyttö kaksisuuntaisen hypoteesin puolesta on kuitenkin aivan liian laajaa ja vakuuttavaa, jotta yksisuuntaista hypoteesia voisi pitää mitenkään itsestäänselvänä. Hankittujen ominaisuuksien (sehledrakelaisesta, ei lamarckistisesta) periytyvyydestä on tosiaan olemassa varsin vakuuttavaa empiiristä näyttöä, esimerkiksi A new science of life kirjan kappaleessa 11 selostettu koe, jonka kolme eri tutkimusryhmää toteutti yhteensä 35 vuoden aikana lukemattomilla rottasukupolvilla. Ongelma on ollut lähinnä se, että näille kokeille ei ole osattu antaa minkäänlaista tieteellisesti pätevää johdonmukaista selitystä ennen Sheldraken teoriaa. Vastaavia selitystä vaille jääneitä kokeita on tehty 1900-luvulla eri maissa runsain mitoin. Sheldrake on myös itse tehnyt viimeisen 30-vuoden aikana paljon tieteellisesti merkittäviä kokeita. Yksittäisinä tällaiset kokeet saattaisivat tuntua oudoilta ja selittyä monin eri tavoin. Mutta kun kaikkea tuota aineistoa tarkastellaan yhdellä kertaa ja samassa valossa, tulee ymmärrettäväksi, että Sheldraken teoria on pikemmin hyvin elegentti ja yleispätevä kuin kynsin hampain lähtökohdistaan kiinni pitävä. Sen sijaan mekanistinen tulkintatapa, ei näytäi mitenkään voivan jatkaa turvattua olemassaoloaan.

On ymmärrettävä, miten vaarallisia tuloksia geenitutkimus voi tuottaa, jos se perustuu virheelliselle perusolettamukselle ja tuloksien systemaattiselle väärintulkinnalle. Esimerkiksi geenimuunnellut elintarvikkeet vaikuttavat sheldrakelaisessa tulkintalinjassa suoraan myös ei-muunneltuihin ja luonnonvaraisiin, ja myös toisiin lajeihin. Jos Sheldraken teoria pätee, tulisi geenimuunneltujen kasvien viljelyalueella havaita samantapaisia mutaatioita myös luonnonvaraisissa lajeissa... ja vastaavasti, jos mitään ei tapahdu luonnonvaraisissa kasveissa pitkänkään ajan kuluttua, sen pitäisi olla argumentti Sheldraken teoriaa vastaan. Geenimuuntelun vastustajien, eli meidän, tulisi tutkia tätä asiaa, eikä mitään muuta.

Geenimuunnelluissa lajeissa sen sijaan saattaa tapahtua uusia mutaatioita ennustamattomiin suuntiin. Luonnon tasapaino on ensisijaisesti morfisten kenttien tasapainoa. Jos kenttiä häiritään keinotekoisesti, lopputuloksia, kasvien tapauksessa molekyylitasolla, ei välttämättä kyetä ennustamaan.

Samalla tavalla, jos ihmisten tai eläinten rinnalle tuotettaisiin paljon geenimuunneltuja klooneja, niiden tulisi sheldrakelaisen tulkinnan mukaan vaikuttaa myös "luonnonvaraisiin", suoraan morfisten kenttien tasolla, eikä välttämättä kulttuuristen meemien tasolla (mutaatiot voivat salata olemassaolonsa tuottamalla epäaitoja meemejä tai pidättymällä ilmimeemien tuottamisesta). Luonnonvaraisissa entistä enemmän mutaatioita tilastollisesti geenimuunneltujen suuntaan. Samalla kertaa olemassaolevien kenttien vaikutusta mutaatioihin ei tunneta, jolloin on mahdollista, että syntyisi hyvin nopeasti hallitsemattomia uusia mutaatioita tilastollisesti ennustamattomiin kehityssuuntiin.

Tällaiset ajatukset ovat ymmärrettävästi melko levottomuutta herättäviä kontrastina nykytieteen varmalle ja pettämättömälle maailmankuvalle, jossa kaikki on mekaanista, ihmisen hallitsemaa ja tuntemaa. Pitää kuitenkin uskaltautua ottamaan huomioon, että tämä vaikutelma hallinnasta ja tietämyksestä on melkoinen harha.

SODOMAN LAKI

"In contrast, the state of the world today is far worse than Sodom was. Now, not only is everyone separate unto themselves, everybody wants to destroy, steal from, and use everybody else. This was not the case in Sodom."

"Sodom’s only flaw was that its laws prevented people from uniting, “Do whatever you want, but don’t get close to others." "

"However, Sodom cannot be corrected because there is no mutual connection. It can’t receive the qualities of Bina, and therefore, it simply must be destroyed. It is forbidden to touch these parts of the desire to enjoy that can’t mix with others, which as result cannot be corrected."

Laitman



Dosentti Johan Bäckmanin kertomus Sodomasta.

24.3.2010

SILAKKARADIO

Shinjin uusi projekti!

23.3.2010

SATULASELKÄHEINÄSIRKKAKOIRAS

(Ephippiger ephippiger) houkuttelee naaraita laulullaan. Naaraat innostuvat laulavasta kosijasta pitkänkin matkan päästä, mutta karttavat hiljaista koirasta, vaikka se makaisi vierellä. Koiraat joidet siivet ovat liimattu yhteen ovat kyvyttömiä tekemään naaraisiin vaikutusta vaikka olisivat jatkuvasti niiden ympäröiminä. (Sheldrake)

SISÄAVARUUDENTUTKIJAN, UNIENTARKKAILIJAN JA NÄKYJENNÄKIJÄN

työkalu on pimeäkirjoituslaite, sellainen joka tukee kirjoituskättä paperin yllä, syöttää paperia rullasta ja vaihtaa riviä sopivasti. Olennaista on se, ettei häiritseviä valoja tarvitse sytyttää tai silmiä avata. Tekniikan tasosta tunnetaan erilaisia itsevalaisevia luminesenssikyniä, kuten kiinalaiset patenttijulkaisut CN201020999Y ja CN2892493Y tai itsevalaisevia kirjoitusalustoja, kuten amerikkalainen patenttijulkaisu US4725761 A. Mutta pienikin valo häiritsee työtä eli uneksuntaa. Lisäksi valaistukseen tarvitaan energialähde, ja ellei se ole saatavilla, syntyy epätoivottava häiriö. Tekniikan tasosta tunnetaan erilaisia sokeiden ja sokeutuneiden käsinkirjoituslaitteita, esimerkiksi kirjoitusalusta, jossa on digitaalinenhahmontunnistus ja joka tallentaa tunnistetut kirjoitusmerkit digitaaliseen tiedostoon (EP0081911 A1 ja CN101261555 A). Kiinalaisesta patenttijulkaisusta CN201017287Y tunnetaan kynä, jossa itsessään on hahmontunnistus. Mutta hahmontunnistus voi olla epävarma lennokkaimpien näkyjen näkemisen hetkellä, jolloin kirjoituksen koordinaatio saattaa poiketa tavanomaisesta. Lähin tekniikan taso on kiinalaisessa patenttijulkaisussa CN2763077Y esitetty käsinkirjoitustuki sokeutuneelle, jossa alustassa portaittain liukuva viivoitin osoittaa rivit. Mutta tällainen toteutus on kömpelö tilanteessa.

RADIO

joka suistuu kanavaltaan tai ei löydä sitä, on heikko radio. Siitä saa helposti parodiaa. Siksi kaikkea kokeilevaa taidetta niin vihataan: se nähdään vain olemassaolevien aiemmin perustettujen kanavien välissä poukkoiluksi. Vapailta taajuusalueilta harvoin saa kuuluviin vieraidenplaneettojen ohjelmalähetyksiä, mutta sinne voi perustaa oman radiokanavan, jos on yrittäjäluonne.
Falskius ja ilkeys ovat saman ilmiön tiedostamaton ja tietoinen puoli.

KUISKAAMALLA LIIPAISTAVA KIVÄÄRI TAI KAMERA

Äänikäyttöliittymällä liipaistava kivääri tai kamera. Sekä kivääri että kamera vaativat ampujalta tähdättäessä vakaata kättä. Liipaiseminen usein tuottaa tärähdyksen. Äänikomennolla ohjattu laite ei tärähdä. Luulin, että tämä keksintöni voisi olla uusi, mutta ei:
WO9833036 A1
GB2405948 A2

Täysin uuden keksiminen on vaikeaa.

MORFINEN RESONANSSI

Vetyatomilla olisi monta mahdollisuutta toimia väärin,
jos mikä tahansa osien muutos tai liike olisi sille mahdollista.
Mutta se toimii aina oikein, niin kauan kuin se on vety.
Se toimii ilman filosofiaa.
Myös elämä toimii kaikilla tasoilla ilman filosofiaa.
Filosofia on jälkikäteispäättelyä.
Filosofia tekee tietoiseksi paitsi osan siitä mitä on, myös osan siitä
mitä ei ole.
Kaikkien mahdollisten muotojen ja vaihtoehtojen joukko on aina
liian suuri, myös mille tahansa filosofialle.
Siksi kehittymättömän elämän eräs edellytys on se,
että sillä ei ole filosofiaa, eli tietoisuutta epämielekkäiden
vaihtoehtojen olemassaolosta. Sillä on vain mielekkäitä
kyseenalaistamattomia vaihtoehtoja, ja niitäkin rajoitettu määrä.
Tämä informaatio, joka tulee esiin elämän kaikilla
tasoilla vaihtoehtojen rajoittamisen mielessä,
on Sheldraken hypoteesin mukaan morfinen resonanssi.
Morfisen kentän vuorovaikutusmekanismi on jokin
tieteelle toistaiseksi tuntematon.
Morfisten kenttien hypoteesi vastaa teoreettisella tasolla johdonmukaisesti
kaikkiin biologian tällä hetkellä avoinna oleviin suuriin kysymyksiin.
Sen vahvuus on suuri johdonmukaisuus, aukottomuus ja vastaesimerkkien puuttuminen.
Sen heikkous on suoran testattavuuden mahdottomuus toistaiseksi
ja täsmällisen fysikaalisen mallin puuttuminen.

TAHALLINEN JA TAHATON PARODIA

ovat toisinaan mahdottomia erottaa toisistaan.

On kahdenlaisia hankalia kirjallisuusihmisiä:
niitä, jotka eivät erota parodiaa aidosta
ja niitä, jotka vain arvostavat parodiaa enemmän kuin ainoa.

Aidon tunnus on se, että jokin erottaa sen lahjoiltaan ja teknisiltä ja taidollisilta ominaisuuksiltaan samanarvoisesta tai paremmasta parodiasta.

Kömpelön aidon ja virtuosisen parodian välillä
ei pitäisi koskaan tehdä vertailua tai suhteistavaa arvotusta

Aito on aina kehitysasteesta riippumatta morfogeneettinen alkio, jonka potentiaali ei ole
ennalta määritelty niin kuin parodian potentiaali aina on.
Kömpelöltä parodialta haiskahtavia tämä maailma ja sen asujaimet usein ovat.

Tänään maapallo on täsmälleen Saturnuksen ja Auringon välissä. 

RAJANTAKAINEN KAUNIS KARJALA

Vilkuilin FB:stä ryhmän "Juuret rajantakaisessa, kauniissa Karjalassa" kuvia. Koomisesti ryhmän jäsenille Karjalan kauneus näyttää olevan yhtä kuin sen luonnontilaisuus, koskemattomuus ja museaalisuus. Kiitos neuvostojärjestelmän, Karjalassa on säilynyt sotaa edeltävältä aikakaudelta kaikkea sitä mikä Suomesta on pyyhkiytynyt pois. Olen käynyt Karjalan suurillä järvillä, on erikoista, kun suuren järven rannoilla ei näy ihmisen rakentamia kohteita - kiitos Venäjän maalain ja lain joka estää rakennusten rakentamisen järvien rannoille. Tietysti koko Suomi voisi olla yhtä kaunis kuin "kaunis Karjala" jos neuvostohallinto olisi täälläkin aikakoneellaan pysäyttänyt ajan kulun jonnekin 1900-luvun alkuun. Etelä-Suomen rumuushan johtuu lähinnä täkäläisen nk. modernin rakentamisen äärimmäisyyteen pyrkivästä epäesteettisyydestä (Suomessahan tyypillisesti pidetään rumuutta ja epämukavuutta coolina, ikään kuin todellisuudentajuisuutena), tehomaataloudesta ja ennen muuta tehometsänviljelystä ja avohakkuuraiskauksista.
Se, ilveilevätkä ilveilijät vallassaolijoita vai yhteiskunnan huono-osaisia riippuu siitä, ovatko ilveilijät vallassa. Fasismi on ilveilijävaltaa.

KAPITALISMISTA PÄÄSTÄÄN HELPOITEN LAKKAUTTAMALLA YHDYSVALTAIN LIITTOVALTIO

Yhdysvaltojen lakkauttaminen olisi rauhannobelin arvoinen urakka. Toivottavasti Obama tajuaa tämän. Kapitalistit voisivat ehkä hyödyttää maailmaa eläinten rehuksi jauhettuna.


"Imperialistiset sodat aiheuttavat pakolaisuutta - maahanmuuttokeskustelu hakoteillä




Maailman pakolaisista suurin osa, n. 80 %, elää kehitysmaissa. Esimerkiksi Irakin naapurimaat Syyria, Jordania ja Iran ovat vastaanottaneet miljoonia irakilaispakolaisia, vaikka niillä ei ole siihen taloudellisia ja muita edellytyksiä olekaan. Muuta vaihtoehtoa ei ole ollut sen jälkeen, kun maailman johtava suurvalta hyökkäsi Irakiin vuonna 2003, syyllistyen Nurnbergin kriteerien mukaan ”korkeimpaan sotarikokseen”, eli agressioon ja hyökkäyssotaan ilman, että hyökkäyksen kohde uhkasi hyökkääjää tai että kyse olisi ollut itsepuolustuksesta.



Imperialistiset sodat ovat merkittävin pakolaisuutta aiheuttava tekijä tämän päivän maailmassa. Eniten pakolaisia on viime vuosina tullut Irakista, Afganistanista ja Somaliasta. Myös entisen Jugoslavian alueen sodat ovat aiheuttaneet mittavaa pakolaisuutta. Kosovossa USA:n ja Naton pommitukset vuonna 1999 aiheuttivat valtaisan pakolaisaallon - aivan kuten Nato itsekin ennen hyökkäystä ounasteli.



Suomalainen maahanmuuttokeskustelu on näitä taustoja vasten mieletöntä, vähä-älyistä ja masentavaa. Keskustelua käydään ikään kuin Suomi olisi suljettu laboratorio, johon maailmanpoliittisilla tapahtumilla ei ole mitään vaikutusta. Suomella, eräällä maailman rikkaimmista maista, on kanttia spekuloida, pitäisikö pakolaiskiintiömme säilyttää nykyisellään (750) vai pitäisikö se kenties laskea viiteensataan?



Se viha, mikä nyt kanavoituu virheellisesti ja raukkamaisesti turvapaikanhakijoihin ja pakolaisiin, pitäisi suunnata oikeaan osoitteeseen. Maailmassa syntyy vääjäämättä pakolaisuutta niin kauan kuin maailmassa käydään imperialistisia sotia öljyn tai muiden raaka-aineiden kahmimiseksi tai vain oman vallan pönkittämiseksi. Kun imperialismista ja kapitalismista päästään eroon, loppuu myös kansojen nöyryyttäminen pakolaisuuden muodossa.



Miljardööri Björn Wahlroos esitti hiljattain Suomen Kuvalehdessä, että kehitysapu voitaisiin lakkauttaa kokonaan, sillä se on ”rahan heittämistä kankkulan kaivoon”. Kontrasti ei voisi olla suurempi, kun ajatellaan köyhää Kuubaa, jolla on varaa lähettää lääkäreitä maksutta toisiin kehitysmaihin. Kuuballa on myös varaa kouluttaa maksutta muista köyhistä maista tulleita opiskelijoita lääkäreiksi. Nämä voivat valmistuttuaan palata kotimaihinsa tekemään arvokasta työtä omien kansojensa hyväksi.



Mitä Wahlroosin lausunto meille opettaa? Mielestäni sen, että kapitalismin hylkäämisellä on todellakin kiire.



Tommi Lievemaa



LUE LISÄÄ: http://lievemaa.blogit.uusisuomi.fi/

"

KUVATAITEILIJA OSMO RAUHALA

avaa tämän päivän IS:ssä keskustelun vaihtoehtoisten agraariolojen etsimiseksi. Fakta: tanskassa lasteruoista 100% on luomua, Suomessa 2%. Ja muilla elintarviketuotannon osa-alueilla tilanne on vielä heikompi Suomen kannalta kansainvälisessä vertailussa. Aikuistenkin raaka-aineissa on toivomisen varaa: kotimaisesta rukiista valmistettua leipää ei meinaa enää kaupasta löytää, ja ulkomaisessa ruistuotannossa käytetään häikäilemättä korrenlyhentäjää ja muita myrkkyjä.

Rauhalalla on esittää ratkaisuehdotus, minusta äkkiä katsottuna erittäin hyvä. Avaus on ehkä vuosikymmeniin ensimmäinen älyllinen ja järkevä puheenvuoro agraarioloihin.

Kuvataiteilija Teemu Mäki on uusimmassa Voima -lehdessä Osmo Rauhalan kanssa taidepolitiikasta ja taidekentän taidekäsityksistä ja taidekäsityksettömyyksistä eri linjoilla. Uskon, että maatalouspolitiikassa Mäen ja Rauhalan kannat voisivat, ellei aivan kohdata, niin ainakin lähentyä. Ja mitä eroa on agrikulttuurilla ja kulttuurilla? 

22.3.2010

Sotilas on henkilö, jolla ei ole muuta tekemistä kuin sotiminen tai valmius sotimiseen. Jos henkilöllä on muuta tekemistä, kysymyksessä ei ole sotilas.

JOS YHDYSVALLAT

edes joskus tekisi maailmanpoliittisesti viisaita ja yhteisymmärrystä rakentavia eleitä, se vetäisi kaiken tukensa pois Georgian ja Viron kaltaisilta aktiivisesti Venäjän kanssa keinolla-millä-hyvänsä konfliktiin pyrkiviltä Hitlerin maineenpalauttajahallituksilta. Demokratia entisessä itä-Euroopassa, Baltiassa ja Georgiassa tarkoittaa sitä, että Yhdysvallat vetäytymällä mahdollistaa demokratian. Tällä hetkellä kysymys on jostain aivan muusta. Ja juuri tästä johtuu kaikenlainen levoton natsilainen sekoilu ja ruumiiden ylöskaivaminen nykyeuroopassa. Pienillä maailmanpoliittisilla eleillä, ehdottomilla irtisaunoutumisilla natsisaksan maineenpalauttamisesta ja äärioikeiston hillunnasta Yhdysvallat ja muu Eurooppa voisi osoittaa halunsa rauhanomaiseen ja järkevään tulevaisuuskehitykseen. Fasismi ja natsismi ovat liian vaarallisia leikkikaluja. Jos jotkut hullut haluavat niitä elvyttää, sellaiseen on otettava jyrkkä kanta. Olisi ilahduttava havaita, että nykyinen itä-Euroopan kehitysvaihe kuihtuisi ja unohtuisi pois perifeerisenä häiriönä, jota kukaan ei tilanteen ratkettua enää halua muistaa tai muistella. Ylipäätään vanhojen iljettävien asioiden muisteluln sijaan Euroopan ja Yhdysvaltojen kannattaisi katsoa tulevaisuuteen. Tähän asenteeseen voisi hakea oppia vaikka Venäjältä.  

RISTO RYTIN HIRTTÄJÄISET

on kevään tapahtumalistalla Helsingissä. Kysymyksessä ei ole verenhimoinen rituaali, vaan leikkimielinen kannanotto sotasyyllisyysasiaan, jolle voi myönteisesti hymähtää. Pienenä mutkana matkassa on se, että hirttolavan pystytys julkiselle paikalle on Suomessa luvanvaraista toimintaa.

20.3.2010

LEADERSHIP COMPUTING UNIT

Live 20.3.2010


     


     

19.3.2010

NEEKERIT EIVÄT MARSSI

Rakkauden musta kirja
Pyyteettömyyden musta kirja
Vilpittömyyden musta kirja
Väkivallattoman vastarinnan musta kirja
Insestin musta kirja
Hyväntahtoisuuden musta kirja
Lempeyden musta kirja
Anteeksiannon musta kirja
Säälin musta kirja
Ihmissyönnin musta kirja
Ihmisrakkauden musta kirja
Kaikkien hyvien aikeiden musta kirja
Onnellisuuden musta kirja
Järjen musta kirja
Sodomian musta kirja
Tunteen musta kirja
Intuition musta kirja
Keittotaidon musta kirja
Maanviljelyksen musta kirja
Joukkoraiskausten musta kirja
Lyyrisen runouden musta kirja
Kommunismin musta kirja
Paimenlaulun musta kirja
Kävelytaidon musta kirja
Pedofilian musta kirja
Maalaustaiteen musta kirja
Moraalin musta kirja
Valon musta kirja
Lapsenkaltaisuuden musta kirja
Kapitalismin musta kirja
Täydellisyyden musta kirja
Nöyryyden musta kirja
Avuliaisuuden musta kirja
Hyödyllisyyden musta kirja
Hyväksikäytön musta kirja
Lammasmaisuuden musta kirja
Yhteistyön musta kirja
Velvollisuudentunnon musta kirja
Vastuuntunnon musta kirja
Petoksen musta kirja
Pyhyyden musta kirja
Jalouden musta kirja
Sinisilmäisyyden musta kirja
Sankaruuden musta kirja
Pyhäinhäpäisyn musta kirja
Yrittämisen musta kirja
Alastomuuden musta kirja
Häveliäisyyden musta kirja
Herkkyyden musta kirja
Verilöylyn musta kirja
Optiikan musta kirja
Sokeuden musta kirja
Kuoleman musta kirja
Mätänemisen musta kirja
Ylösnousemuksen musta kirja
Hetkessäelämisen musta kirja
Elämättömän elämän musta kirja
Ennaltanäkemisen musta kirja
Tyhmyyden musta kirja
Johtajuuden musta kirja
Avuttomuuden musta kirja
Neuvottomuuden musta kirja
Tiedon musta kirja
Peseytymisen musta kirja
Hygienian musta kirja
Kansainvälisyyden musta kirja
Nationalismin musta kirja
Perinteiden musta kirja
Historiattomuuden musta kirja
Ydintuhon musta kirja
Tulevaisuuden musta kirja
Optimismin musta kirja
Evoluution musta kirja
Pessimismin musta kirja
Vapauden musta kirja
Ilon musta kirja
Melankolian musta kirja
Värittömyyden musta kirja
Täydellisen hävityksen ja maailmanlopun musta kirja
Nuhteettomuuden musta kirja
Kiltteyden musta kirja
Hapen musta kirja
Terveyden musta kirja

18.3.2010
















 




 





 

VENÄJÄ-KRITIIKIN ONGELMA

Suomalaisen Venäjä-asenteellisuuden ongelma on se, että ihmisillä on voimakkaista asenteita, jotka eivät perustu omaan kokemukseen. Harva innokas Venäjän vihaaja on koskaan käynyt Venäjällä. He perustavat mielipiteensä länsimaiseen uutisointiin, niin sanottujen Venäjä-asiantuntijoiden lausuntoihin ja tekemiinsä satunnaisiin havaintoihin länsimaissa liikuskelevien venäläisten eriskummallisesta ihmisluokasta. Olennaista on, että käsitykset eivät perustu itse havaittuihin tosiasioihin.

Toinen paljon pahempi venäjäviharyhmä ovat tietenkin niin sanotut Venäjän asiantuntijat. Nämä ihmiset saavat elantonsa Venäjän parjauksesta ja populististen Venäjän ja venäläisten vastaisten käsitysten luomisesta ja levittämisestä. Heidän propagandansa on ongelmallista koska se perustuu toisaalta tosiasioihin, mutta toisaalta hyvin suuren tosiasioiden määrän huomiotta jättämiseen. He ovat asiantuntijoita nimen omaan sanomatta jättämisen ja painottamatta jättämisen taiteessa. Jokainen vilpitön Venäjän kävijä tietenkin näkee heidän retoriikkansa ja motiiviensa läpi välittömästi, mutta sellainen, joka ei ole itse tehnyt havaintoja, ei voi tietää mitään siitä, mitä jätetään sanomatta. Venäjänasiantuntijoiden vilpillisyys on aina ennustettavaa ja samalla kierouden kaavalla toimivaa, poliittisesti rahoitettua vilpillisyyttä, valehtelua ja moraalisesti omaa kansaansa rappeuttavaa henkistä väkivaltaa. Nämä ihmiset ovat valmiita mihin tahansa ponnistuksiin saadakseen oman kansansa tuhottua.

Ne ihmiset, jotka eivät kuulu Venäjä-asiantuntijoihin, vaan ovat tavallisia turisteja tai taloudellisia tai sosiaalisia toimijoita Venäjällä eivät juuri milloinkaan yksipuolisesti kritisoi Venäjää. He ymmärtävät selkeästi ja helposti, että kolikolla on aina kääntöpuoli. He ymmärtävät, että jokaisen helposti kritisoitavan kohteen kääntöpuoli on jokin ylistystä kaipaava kohde. He myös tuntuvat vaivattomasti ymmärtävän, että myöskään Suomi ei ole yksipuolisesti onnen ja autuuden kotimaa, vaan myös Suomeen kuuluu kritisoitavia kohteita samoin kuin niiden kääntöpuolena ylistystä kaipaavia. Nämä asiat ovat jokaiselle normaalille täysjärkiselle ihmiselle, jollaisia käsitykseni mukaan tavalliset edes joskus Venäjällä vierailleet ihmiset ovat, täysin itsestään selviä asioita. Mutta nämä ihmiset eivät valitettavasti muodosta suomalaista valtakulttuuria, niin vapauttavia, hyviä ja hedelmällisiä kuin heidän asennoitumistapansa ovatkin. Tällaisilta ihmisiltä kuultu kritiikki Venäjää kohtaa on myös usein sellaista, jota kannattaa kuunnella tarkasti.

OMA TYHMYYS ON SUOMEN PAHIN UHKAKUVA

Alla erikoinen tarkasti laskelmoitu tunteisiin vetoava venäläisvastainen kirjoitus, jollaisia Suomessa nykyisin tehtaillaan ja julkaistaan. Kirjoituksessa vedotaan tunteisiin tavallisten ihmisten sodanaikaisten kiistämättä ikävien kokemusten avulla. Mutta kirjoituksessa jätetään huomiotta Suomessa ennen sotia vallinnut poliittinen ja ulkopoliittinen tilanne: ne puhtaasti suomalaiset poliittiset päätökset, jotka johtivat sotaan. Niin, sota ylivoimaista vastustajaa vastaan, vielä ylivoimaisemmaksi pöyhkeästi ja röyhkeätsi ja väärin kuvitellut liittolaisen rinnalla, oli varmasti hävittynä häpeällinen ja traumaattinen... niin kuin se voitettuna olisi ollut euforinen ja hybrinen. Mutta eihän toisen maailman sodan aloittaja ollut Neuvostoliitto vaan Suomen liittolainen Saksa. Miten aikuinen ihminen voi unohtaa tällaisia tosiasioita historiasta?

Asia on tietysti hieman kiistanalainen siksi, että vaikka Saksa yksiselitteisesti aloitti toisenmaailmansodan hyökkäämällä Puolaan syyskuussa 1939, se hyökkäsi Neuvostoliittoon vasta vuonna 1941. Talvisota alkoi jo vuoden 1939 marraskuussa. Talvisota oli siis Neuvostoliitolta ns. ennaltaehkäisevä operaatio. Motiivi tälle voidaan löytää vaikka vain Hitlerin Mein Kampf teosta lukemalla, jossa Hitlerin hyökkäysaie Neuvostoliittoon on eksplisiittisesti ilmaistu. Tällaiset aikeet täyttivät myös koko Suomen 1930-luvun ilmapiirin, jonka jokainen vähääkään sen aikaisiin lehtikirjoituksiin perehtynyt tietää. On myös todettava, että Talvisota olisi voitu välttää Suomen puolelta taitavammalla diplomatialla. Toisaalta Suomen diplomatia oli periksiantamattomuudessaan taitavaa juuri siksi, että Neuvostoliitto saatiin näyttämään hyökkääjältä, mikä tulkinta onkin sitkeästi jäänyt historiaan elämään, ja jolla Suomen kansan keskuudessa on osittain oikeutettukin mielipideperusta. Mutta tämä ei muuta sitä tosiasiaa, että sota syttyi suomalaisen sen suuntaisen poliittisen tahdon vuoksi, vaikka kansa joutuiksin tämän egoismin takia kohtuuttomasti kärsimään. Sillä suomalainen poliittinen eliitti ei suinkaan tuolloin pelannut yhteispeliä kansansa kanssa vaan Saksan sodanjohdon kanssa. Suoman kansa oli vain pelinappula Hitlerin invaasiossa. Tämä on tietysti jälkikäteen ajateltuna traumaattinen tosiasia, joka voidaan lukea Hitlerin pääteoksista jo 1920-luvulta.

Animaatio Toisen maailmansodan etenemisestä ja Hitlerin aikeista:





















Suomalaisten kielteiset asenteet venäläisiä kohtaan näillä perusteilla eivät tule milloinkaan täysin ymmärretyksi venäläisten keskuudessa, jotka saivat Saksan takia toisessa maailmansodassa kokea paljon pahempia tramoja kuin Suomi konsanaan, mutta jotka ovat pystyneet ylittämään pahimmat ennakkoluulonsa Saksaa ja saksalaisia kohtaan ja tekevät tänäkin päivänä Nord-steramin kaltaista rauhanyhteistyötä. Rauhaa ja sopua on rakennettava ikävien tapahtumien jälkeen suurin ponnistuksin. Mutta jos suomalaiset eivät halua osallistua näihin ponnisteluihin, joita sivistyneessä maailmassa pidetään itsestäänselvyytenä, se tulee olemaan kansallinen itsemurha. Tällaiset perussuomalaiset populistiset idiootteja kosiskelevat sekasikiöt ovat juuris Suomen terveen ja hyvinvoivan tulevaisuuden pahin uhka. Tyhmyys on uhka.

"Tämä ei ole parodiaa KW


----------------------------------------------------------

Ryssänä Suomessa

Satu Virtala

Perussuomalaiset



Lappeenrantalainen kaupunginvaltuutettu



---------------------------------------



”Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia.” Nämä legendaariset sanat ovat jääneet minulle mieleen koulun historian tunnilta. Koin ja tunsin silloin ehkäpä varsinaisesti ensimmäisen kerran jotain isänmaallista sykettä sisimmässäni. Ylpeyttä suomalaisuudestani, pienestä ja sisukkaasta kansasta Pohjolan perukoilla. Tosin täytyy myöntää, että en koskaan painanut lopullisesti mieleeni sitä, kuka suuruus olikaan se, joka legendaariset sanat lausui. Lausuja on ollut perimätiedon mukaan Adolf Ivar Arvidsson joskus 1820-luvulla.



Inna Latisheva on kirjoittanut kirjan ”Ryssänä Suomessa - Vieras väärästä maasta” Latishevaa lainattiin maakuntalehti Etelä-Saimaassa 15.3. jossa hän sanoo, ettei ymmärrä suomalaisten vihan voimakkuutta. Itse vertaisin, että suomalaisen venäläistä kohtaan tuntema viha on osin sama kuten lapsi ei unohda eikä koskaan anna oikeasti anteeksikaan omalle vanhemmalleen väärin kohteluaan.



Minun sukupolveni on nähnyt suomalaisen edellisten kahden sukupolven sodan arvet, jotka ei koskaan umpeutuneet. Minun karjalainen mummoni joutui pakenemaan omasta kodistaan lapsensa kanssa evakkoon, menetti lopullisesti kotinsa sekä synnyin- ja asuinseutunsa. Niin menetti myös hänen vanhempansa kotinsa. Koko identiteettinsä. Minun pappani joutui sotimaan ja puolustamaan maansa itsenäisyyttä, josta en voi muuta kuin kumartaa syvään ja kiittää koko elämäni. Kiittää siitä, että hän ja kaikki muut Suomen miehet naisten järkähtämättömällä tuella niin tekivät.



Ja miksikö maamme siihen tilaan joutui? Siksi, että venäläiset hyökkäsivät, halusivat maamme, jonka jo kertaalleen olimme itsellemme taistelleet 1917. Venäläiset ottivat osan maatamme, jouduimme rauhan merkeissä luovuttamaan myös sen minun mummoni ja hänen vanhempiensa kodin ja asuinseudun. Kaiken lisäksi jouduimme maksamaan venäläisille sotakorvauksia ja jouduimme antamaan venäläisille ”kyyläyspaikat” omasta maastamme. Eikö tämä ole suomalaiselle katkera paikka. Miksi sitä pitää vähätellä ja ihmetellä? Onko siten siinäkin venäläinen niin erilainen? Tunteeton, juureton ja sieluton?



Voin kuvitella sen tuskan ja surun, kun sielu itkee kotoaan lähtiessä ja siitä tiedosta, että koskaan ei enää asuinseutuaan näe. Ja miksikö? Venäläisestä johtuen. Voin kuvitella millaista kipua tuntee tämän sodan nähnyt ja kokenut, kun itsekin vielä kolmannessa sukupolvessa tunnen sitä kipua enkä voi anteeksi antaa. Ja haavoja revitään enemmän auki lehden palstalla Inna Latishevan kommentein.



Tätä tunnetta lisää se, että Lappeenrannassakin venäläiset ostavat maatamme viereiseltä tontilta, naapuristamme. Tai muuttavat naapuritaloon - rajanaapuriksi. Meidän tulee omassa kotonamme sietää joka päivä venäläisen läsnäoloa. Aivan kuin venäläisillä ei olisi jo tarpeeksi pakkolunastettua maatamme tai omaansa asuakseen siellä mitä meiltä veivät. Rakentaakseen mökkinsä sinne Laatokan rannoille, kun sen kokonaan itselleen halusivat. Se ei riitä. Saimaankin he meiltä vielä haluavat viedä ja liata, kun omat vedet on jo liattu.



Minusta venäläisellä ei ole mitään yhteistä suomalaisen kanssa. Vain sota. Yleistäen voin todeta siitä mitä olen kokenut, nähnyt ja kuullut, että venäläinen on röyhkeä, ylimielinen ja itsekäs. Suomalainen nöyrä, sisukas ja pitkäpinnainen. Venäläinen ei kunnioita pätkääkään suomalaista, ei suomalaisen maata, ei lakia, ei sääntöjä, eikä omaa peruskäytöstapoja. Venäläinen ei ole muuttunut 70 vuodessa mihinkään. Ainakaan parempaan.



Venäläinen ei ymmärrä jonottamista, missään. Hän etuilee. WC-siisteyskasvatus lienee tuntematon käsite venäläiselle. Venäläinen autoilija ei välitä liikennesäännöistä. Kaistaviivat ovat heille näkymättömiä ja yhdellä autolla vallataan kaksi kaistaa. Kaistaa vaihdetaan miten vaan, vaikka toisen etukulmaan karauttaen. Monesti auton kanssa ollaan poikittain liikennevaloissa, kun ei haluttukaan mennä sinne minne ensin mentiin. Keskustassa tehdään u-käännöksiä oli risteys kuinka liikennöity ja vaarallinen tahansa. Milloin kaahataan, milloin hidastellaan. Autot parkkeerataan vaikka jalkakäytävälle tai mihin vaan mihin ei luonnollisestikaan suomalainen tai muun maalainenkaan parkkeeraa. Aiheutetaan jatkuvasti vaaratilanteita. Yleisesti ottaen ajetaan miten sattuu. Nämä kaikki olen nähnyt ja kokenut, moneen, moneen kertaan. Enkä ole ainoa. Poliisikin vastikään jossain päin Suomea ääneen kommentoi venäläistä vaarallista ajokulttuuria.



On olemassa venäläisen suomalaiselle aiheuttama surua ja katkeruutta herättänyt historia ja on olemassa nykypäivä. Viha ei selity pelkällä historialla, vaikka jotkut tädit niin yrittää sitä selittääkin. Nykyvenäläinenkin herättää ja aiheuttaa suurta närästystä ja vihaa suomalaiseen yhteiskuntaan tänne muutollaan, tukiaistemme ja hyvinvointimme nautiskeluilla, taxfreellään, maa- ja kiinteistöostoillaan, Suomesta saaduilla jättimäisillä avustuksilla kaikenlaisiin ympäristömenoihinsa kuin muuhun ja ennen kaikkea huonolla käyttäytymisellään myös ajokulttuurinsa aiheuttamilla kuolonkolareilla höystettynä.



Venäläinen on lapsenkengissä. Hän ei ole kasvanut. Siksikään venäläinen ei kuulu vielä tänä päivänäkään suomalaisen maankamaralle. Tosin sodan päättymisestäkään ei ole vielä kulunut lähellekään yhtä ihmisikääkään. Se on lyhyt aika.



Ja niin innalatishevat vielä ihmettelevät suomalaisen vihan voimakkuutta venäläistä kohtaan. "

Kuva: Otto Dix: Sota, yksityiskohta.

PERVERSSI LIBERALISMI

on minkä tahansa positiivisen utopian vastakohta. Perverssi liberalismi pitää sananvapauden nimissä kiinni oikeuksistaan johtaa harhaan ja olla harhaanjohdettu.

17.3.2010

SHELDRAKEHARHA

Jotenkin tuntuu siltä, että ihan varmasti tämän täytyy tästä kirkastua, ihan varmasti hyvä henki vielä voittaa. Mutta tämä saattaa olla Sheldrakea liikaa lukeneen ihmisen patologinen harhakuvitelma.

KRISTIINA UUSITALO

Piipahdin juuri Kristiina Uusitalon suurien töiden äärellä Helsingin Uudenmaankadun galleria Heinossa. Ainakin tämän näyttelyn tyylilaji oli lyyrinen abstrakti. Jotkut töistä oli poikkeuksellisen innostavia ja herättivät halun tutustua taiteilijan tuotantoon laajemmin. Oheinen hieno maalaus ei valitettavasti kuulunut näyttelykokoelmaan. Uusitalo saattaa olla hyvinkin itselleni kaikista läheisin suomalainen nykytaiteidemaalari.

ARISTOTELES - PLATON

Eilen filosofiklubilla eläväisessä ja vapauneessa keskustelussa, kiitos tohtori Inkisen, tuli esiin länsimaisen tradition olennaiseksi piirteeksi otaksuttu jakolinja Platonista ja Aristoteleestä lähtevien traditioiden oletetusta vastakohtaisuudesta. Omana käsityksenäni toin esiin, että en pidä tuota jakolinjaa olennaisena erona. Omasta näkökulmastani sekä Platon että Aristoteles edustavat saman tutkimuksellisen kohteen erilaisia lähestymistapoja. Heidän maailmankuvissaan ei ole ristiriitaa metafysiikan tasolla ja Platon oli itsekin hyvin tietoinen staattisen ideamaailman filosofisista lähes ylittämättömistä ongelmista - mutta piti siitä kuitenkin kiinni, omaan subjektiiviseen mystiseen kokemukseensa luottaen.

Sen sijaan olennainen jakolinja on Platonin Valtiossa esitetyn Thrasymakhoksen ja Sokrateen välillä - nimittäin metafysiikan täydellisen kieltämisen ja metafyysisen selittämisen välillä. Thrasymakhos kieltää järjen jumalaisen osan, nousin, olemassaolon: hän sanoo sitä epäreaaliseksi, ihmisen psykologisten toiveiden ja mielikuvituksen projektioksi, eikä pidä sitä muuten kuin tällä psykologisella tasollaa lainkaan vaikuttavana todellisuutena.

Tässä Thrasymakhos-Nietzsche - Sokrates -jakolinjassa saadaan aikaan huomattavasti jyrkempi moraalinen, teologinen ja luonnontieteellinen vastakkainasettelu, kuin Aristoteles - Sokrates jakolinjassa, joka ei ole todella merkittävien kysymysten, kuten eetterin olemassaolon tai sielun olemassaolon,  näkökulmasta lainkaan olennainen.

TOIVOTTAVASTI SAAKASVILILÄINEN HELVETINPROPAGANDA EI RANTAUDU SUOMEEN

On varmaa, että Suomessa jossakin päin tälläkin hetkellä puuhataan käsikirjoitusta georgialaistyyppiseen tv-elokuvaproduktioon "Asioiden mahdollinen kulku", jossa kuvataan Venäjän hyökkäystä Suomeen. Mikäpä sen parempaa, vastaansanomattomampaa Nato-propagandaa. Tietenkään sitä, onko Venäjällä todella jonkinlaisia agressiviisia motiiveja Suomen suhteen, ei tarvitse edes selvitellä tai todistaa. Tietenkin Venäjällä on puolustuksellisia motiiveja, jos Suomi muodostaa sille turvallisuusriskin. Tietyt suomalaistahot taas näkevät itsenäisyyden ja vapauden ainoana ulottuvuutena sen, että on täydellinen vapaus muodostaa Venäjälle turvallisuusriski. Pitää olla rähmällään toiseen suuntaan, ettei voida ainakaan syyttää rähmällään olosta Venäjän suuntaan.

Entä, jos seisottaisiin omilla jaloilla? Onko se aivan mahdoton ajatus?

"Georgian järjetön mediaprovokaatio.








Georgian presidentin hallinnon viimeisimpänä kiihotuksellisena edesottamuksessa tiedonvälitystoiminnassa on tasavallan television lähettämä erikoisohjelma Venäjän tunkeutumisesta Georgiaan ja presidentti Saakashvilin surmaamisesta.



Kyseisen ohjelman televisioinnilla Tbilisin valtaanpitävät ovat jälleen yrittäneet saada veljeskansat vastakkain ja lietsottua vuoden 2008 kaltaisen yhteiskunnallisen jännityksen, jonka kohokohtana oli Georgian hyökkäys Etelä-Ossetian pääkaupunkia Tshinvalia vastaan.



Tällä tavalla Venäjällä on kommentoitu georgialaisen Imedi-TV -kanavan lauantai-illan televisiotoimittajien kokoamaa "mestaruustaidonnäytettä". Puolen tunnin pituinen ohjelma Venäjän sotilaallisesta tunkeutumisesta Georgiaan sikäläisten lentokenttien ja satamien loistavasti kuvattuine pommituksineen, presidentin tuhoutumisine ja opposition vallan kaappaamisineen esitettiin tasavallan korkeimman tason vallan valvonnassa olevalla TV-kanavalla illan parhaimpaan katsomisaikaan. Tosin rehellisyyden nimissä on mainittava, että heti ohjelman alkaessa kuvaruudussa vilahti lyhyt varoitus, että kyseessä on "erityisselostus tapahtumien mahdollisesta kehityksestä".



Mutta katsojien enemmistö ei huomannut sitä ja otti selostuksen täydestä. Sittemmin presidentin lehdistösihteeri ilmoitti samaisesta studiosta, että tv-yleisön näkemät tapahtumat olivat vain toimittajien mielikuvituksen tuotetta. Kiittämättömät katsojajoukot eivät kuitenkaan hyväksyneet sellaista mielikuvituksen lentoa. Ärtyneet kansalaiset marssivat Tbilisin kaduille julistamaan TV-kanavan kiihoittavalle tempaukselle vastalauseensa. Iltaohjelma saattoi monet katsojat shokkiin ja terveydenhhuoltoviranomaiset rekisteröivät sydänkohtauksia. Tbilisin virallisen hallinnon mukaan se ei ollut tietoinen valmisteilla olevasta ohjelmasta. Kaikki kuitenkin ymmärsivät tapahtuman kuuluneen yhtenä osana tiedonvälityssotaan, jota presidentti on jo aikoja sitten yrittänyt lietsoa Venäjää vastaan.



Saakashvili on suunnitellut sen aloittamista Yhdysvaltojen käyttämien monien käsikirjoitusten mukaan, semminkin kun hän pitää itseään Washingtonin uskollisena liittolaisena.



Samankaltaisten tiedonvälityssotien teknologiaa Washington on testannut lukemattomia kertoja Jugoslavian ja Irakin vastaisten sotien edellä. Hollywood on tehnyt siitä jopa paljon puhuvan elokuvan "Häntä heiluttelemassa koiraa". Tahtomattakin mieliin tulevat tietyt ajatukset, sillä keksintö ilmaantui tv-ruutuihin heti seuraavana päivänä Georgian ja NATOn komission Brysselin kokouksen jälkeen.



Konstantin Kosatshev: Saakashvilin vallan kiihotuksellinen edesottamus.



Georgian Imedi-TV -kanavan ohjelma Venäjän tunkeutumisesta Georgiaan on tasavallan presidentin hallinnon lietsoma provokaatio, sanoo Venäjän duuman kansainvälisten kysymysten komitean puheenjohtaja Konstantin Kosatshev.



Hänen arvionsa mukaan Georgian valtaapitävät lietsovat Venäjän, Georgian ja Etelä-Ossetian kesken samankaltaista jännitystä kuin vuoden 2008 ensimmäisen puoliskon aikana ennen Georgian aloittamaa hyökkäystä Etelä-Ossetian pääkaupunkia Tshinvalia vastaa. Kosatsev on arvioinut moisen käsikirjoituksen "lapsellisuudeksi".



Saakashvili kaipaa vastaavanlaista kiihotusta saadakseen kansan uskomaan jälleen kerran kotimaansa joutumisesta vaaraan, Kosatshev sanoo. "Sen taustalla toivotaan, että joko Etelä-Ossetian tai Venäjän hallitus antaisivat aihetta niiden syyttämiseen puuttumisesta Georgian sisäpoliittisiin asioihin. Mutta niin ei tule tapahtumaan. Venäjää ei käy tähään koukkuun eikän anna myöten minkäänlaiselle kiihotukselle," Kosatshev painotti.



Georgialaisen TV-ohjelman saama kansainvälinen palaute.



Georgian Imedi-TV-kanavan kiihoitushenkisen ohjelman seurauksena syntynyt skandaali on saanut palautetta kansainvälisellä tasolla.



Ranskan ulkoministeriö on vaatinut haastamaan edesvastuuseen kaikki, jotka ovat olleet suunnittelemassa harhauttavaa ohjelmaa Venäjän aloittamasta Georgian vastaisesta hyökkäyksestä. "Se oli ihmeellinen ja sopimaton aloite", Ranskan ulkoministeriössä on korostettu.



Etelä-Ossetian johtaja Eduard Kokoity arvioi televisio-ohjelman kiihoitukseksi ja Abhasian presidentti Sergei Bagaptsh sairaan ihmisen mielikuvituksen tulokseksi. Georgian katolikos-patriarkka Ilias II on närkästynyt TV-yhtiön edesottamuksen takia. Ihmiset eivät ole koekaneja eikä heitä saa saattaa TV-kanavan kokeilujen kohteeksi, katolikos sanoi.



Georgian oikeusaktivistit ja oppositio vaativat rankaisemaan kiihotuksen tilaajia ja toteuttajia. Oppositiossa oleva Georgian työväenpuolueen johtaja Shalva Netalishvili on varma siitä, että TV-provokaation taustavoimana on ollut henkilökohtaisesti presidentti Mihail Saakashvili. Tapahtuman seurauksena on kutsuttava pikaisesti koolle YK:n turvallisuusneuvosto, Natelashvili korostaa.



Venäjän NATO-valtuutettu on puolestaan maininnut, että lauantai-illan show-ohjelma oli järjestetty Georgian länsimaalaisille suojelijoille. Tosin hänkin on varma sitä, millaiseen ärsymyksen suojelijoille tuottaa heidän "kaukasialaisen sätkynukkensa" edesottamus. Maailman yhteisön on annettava ehdottomasti oma arvionsa Saakashvilin toiminnan mielettömälle julmuudelle ja kyynisyydelle, asiantuntija korostavat.



Venäjän Ääni



"

OLEN OLLUT PITKÄÄN PESSIMISTI DEMOKRATIAN

suhteen, mutta Ukrainan viimeaikaiset tapahtumat saavat piintyneimmänkin surumielen horjumaan... olisiko sittenkin niin, että demokratiassa piilee voimavara kääntää pieleen menevien asioiden suunta (aidosti eikä vain näennäisesti) positiiviseksi, kunhan kansassa on riittävästi elinvoimaa, elämäntahtoa ja uteliasta eloisaa viisautta? Ukraina lyö palikkani pahasti sekaisin. Voiko kansanvalta todella ylittää spektaakkelin ja muodostua aidoksi, demokratian omien pelisääntöjen puitteissa? Asettaako tämä jotain erityisiä ehtoja kansanluonteen suhteen? Ainakaan kovin auktoriteettiuskoisen kansan ei luulisi milloinkaan voivan uhmata spektaakkelin totalitaristista tyranniaa.

"Ukraina estää lailla maan liittymisen NATOon

Kiev, Ukrainan parlamentin uusi hallitseva koalitio ilmoitti tiistaina, että se tulee hyväksymään lain, jolla estetään maan liittyminen NATOn kaltaisiin sotilasliittoihin.

Asiasta kertoi presidentti Viktor Janukovithsia tukevan koalition virallinen päivälehti. Uutisessa korostettiin Ukrainan tahtoa pysyä sotilaallisesti liittoutumattomana.

Nyt omaksutulla linjalla on käänteentekevä merkitys Ukrainan ulkopoliiikassa.

Janukovitshin edeltäjä Viktor Justshenko pyrki länsisidonnaisuuteen ja myös NATO-liittolaisuuteen, mutta kärsi murskatappion hiljattain pidetyissä presidentinvaaleissa. Justshenko nousi valtaan "oranssivallakumouksessa" vuonna 2004.

Associated Press / KOMINFORM


KOMINFORM

http://www.kominform.eu/
"

16.3.2010

PALUU LENINISTISEEN KATEGORISEEN LUOKKATAISTELUUN

Tuloerojen tahallinen ja täysin perusteeton kasvattaminen tuottaa tietylle taloudelliselle eliitille tunteen täydellisestä irtiolosta ja riippumattomuudesta planeetan ja ihmiskunnan kohtalonyhteydestä. Siksi he tekevät päätyöksensä johdonmukaisesti elämää tuhoavalla tavalla. Mikä tahansa taloudellinen eliitti on kaiken viisauden ja kaiken elämän vastakohta.

Oikeisto ei jätä mahdollisuuksia olla palaamatta tiukkaan täysin armottomaan luokkataisteluun. Luokkataistelu on tällä kertaa moraalisesti paljon helpompaa: hallitsevalla määrällisesti merkityksettömän pienellä ja helposti lyötävällä eliitillä ei ole mitään sellaisia edes näennäisiä hyveitä joita vanhalla eurooppalaisella aatelistolla oli. Toisaalta kapitalistieliitti on uusiutumiskykyisempi: se ei edellytä muita luonteen ominaisuuksia kuin välinpitämättömyyttä, härskiyttä ja julmuutta. Ongelma on se, että vaikka hallitseva eliitti on todellisuudessa hyvin pieni, heillä on paljon pieni- ja keskituloisia lahtareita, jotka vastustavat luokkakantaisuutta ja omaa pitkän ajanjakson etuaan. Ihmisiä, jotka ovat kuolemaan asti valmiita taistelemaan omaa ja planeetan etua vastaan on enemmän kuin milloinkaan aikaisemmin. Heitä ohjaa tiedostamaton itsemurhavietti, eli jonkinlainen fasismin morfinen kenttä, josta he eivät kykene tietoisuutensa avulla vapautumaan.

15.3.2010

Maailman pelastumisessakin katkeroittaa se, että siivellä pelastuvat myös paskiaiset.

SÄÄSTÄMINEN JA TEHOKKUUS

Kapitalistinen demokratia on järjestelmä, jossa ihmiset kuristavat ensin henkisen ravinnon tuottajat sitten fyysisen ravinnon tuottajat. Ravinnon tuottajien paikan ottavat jätteen tuottajat. Tällä tavalla ihmiset pakottavat itsensä syömään ensin henkistä jätettä, ja lopulta myös fyysistä jättettä. Kapitalismi on valehdellut itselleen suojaksi tieteen, joka voi vain tuhota olemassaolevaa elämää, mutta joka ei voi auttaa minkään asian korjaamisessa tai ennalleen palauttamisessa.

LAATU

Laadun huonontaminen toimii samalla logiikalla kuin laadun parantaminen. Pienikin parannus laatuun tekee lopputuloksesta aluksi paljon kalliimman, samalla tavalla pienikin heikennys laatuun tekee lopputuloksesta aluksi paljon halvemman. Huonontunutta laatua ei juuri kukaan huomaa, jos laadun huonontaminen tehdään asteittain pitkän ajan kuluessa ja kaikilla tasoilla niin, että vertailukohtia ei ole saatavilla. Näin voidaan toimia esimerkiksi ruuan raaka-aineiden suhteen. Maatalouden teollistuminen tarkoittaa kaikkien ruuan raaka-aineiden laadun jatkuvaa ja loputonta heikentämistä. Kaupassa kuluttajahinnat pysyvät kuitenkin ennallaan tai nousevat ja muiden kuin tuottajien voittomarginaali kasvaa jatkuvasti laatua huonontamalla. Tällaista on kapitalismi, kaikilla tasoilla: laadun hidasta loputonta huonontamista. 

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com