9.6.2010

JUKALTA

uusi kokoelma ja tuttuun tapaan riemullisia uusia lähtökohtia Plimsollissa. Plimsollia lukee harvoin, koska aito hyväntuulisuus ja vedetsilmissä nauraminen vaatii keskittymistä ja aikaa. Kokoelmaa en vielä lukenut kokonaan, mutta mitä tulee Jukka Koskelaisen Hesarin arvosteluun, se ei tunnu oikealta. Mitään liiallista listaavuutta tai leikittelyä en kokoelmassa havaitse. Lauseet eivät ole itsetarkoituksellisen yllättäviä, vaan ainoastaan tarkkoja, teräviä ja todella loppuun ajatellun tuntuisia. Syntyy vaikutelma erittäin omaperäisestä, merkittävästä, hienostuneen vakavasta ja hauskasta teoksesta.

Sinä iltana kun Helsingin Iso-Roobertinkadulla soittelin kitaraa ja tapasin Jukan ensimmäisen kerran joskus 16 vuotta sitten, ajattelin, että tässähän nero on. Nyt päätelmään tulevat vihdoin jotkut kirjallisuuskriitikotkin. Taiteilijoiden välinen kateus on eräs tämän maailman ikävimmistä vitsauksista. Jukan lahjakkuutta on todella vaikea olla kadehtimatta. Siihen kannattaa suhtautua rauhallisesti ja olla ottamatta sitä henkilökohtaisesti, omiin kykyihin kohdistuvana musertavana kritiikkinä. Synkintä olisi kadehtia hyvin ansaittua menestystä.  

Ei kommentteja:

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com