31.12.2009

Kirjoitin eilen: "Paholaiset punovat juoniaan... kohta tapahtuu jotain." Tarkoitin juuri jotakin tällaista. Se jotenkin värisi ilmassa niin selkeästi, ettei havaitakseen tarvitse olla mikään ennustaja. Tällaisia tapahtumia ei pitäisi yrittää psykologisoida ja selittää maton alle. Tämä ilmituleva on nyt valtavan valtavan jäävuoren huippu. Jos olisin vähääkään ennustajanlahjoilla siunattu, ennustaisin, että on ihan ehkä päivien tai viikkojen kysymys milloin alkaa oikesta rytisemään ja syylliset alkavat maksamaan politiikkansa hintaa ihan oikeasti. Natsilainen Suomen kokoomuspuolue ei ole vielä lainkaan ymmärtänyt miten vaarallisilla asioilla leikitään. Suomi tulee maksamaan tästä politiikasta tuhat kertaisen hinnan sen kuvitelltuihin säästöihin nähden. Mitä tässä voi muuta sanoa, että kansa saa sellaiset päättäjät, joiden se antaa vapaasti toimia puolestaan ja joita se ei yritä estää. Nyt on saatu sellaiset miehet, jotka vievät Suomen hautaan. Pitäisi kehittää pieni talttamainen hakaristipiparkakkuleikkuri. Jos joku kunnollinen ihminen pääsee natsijohtajien läheisyyteen, voisi yrittää lyödä silmien väliin luuhun asti uppoavan hakaristin, sellaisen kuin Charles Mansonilla. On turha kirkon metallisella pienoismallilla kasvoihin, niin kuin Berlusconille tehtiiin, ellei siitä jää mitään pysyvää jälkeä. Olisi hyvä, että natseilla olisi silmienvälissä hakaristi muistuttamassa aamuisin peilin edessä siitä, mikä on ihmisvalepuvun sisältö. Se voisi tuoda myös poliittisiiin puheisiin uudenlaista rehellisyyttä.
Johanna Korhonen kirjoittaa Hesarissa pyhästä. Sanottua ei tule paljon mitään. Sana pyhä ei ole käsitteenä kovin hedelmällinen, koska se ei kerro mitään siiitä fyysisestä mekanismista, jolla sen tarkoittama ilmiömaailma on mahdollinen.

Ylipäätään filosofiaa ilman luonnontieteen filosofisen merkityksen pohtimista ja toistaalta filosofiaa ilman sen luonnontieteellisen merkityksen pohtimista ei ole olemassakaan. Maailma on yksi. Filosofia ja luonnontiede koskettava yhtä ja samaa maailmaa. Ihmisten harhaluulot, mielteet, mieltymykset, tottumukset ja käsitykset ovat sivuseikka.

Filosofian välttämätön tehtävä on selittää itsensä niin, että se tulee luonnontieteellisesti ymmärrettäväksi ja samoin luonnontiede on selitettävä niin, että se tulee filosofiskokemuksellisesti ymmärrettäväksi. Ennen muuta on nähtävä tarkasti tiedon ja kokemuksen rajat ja alueet, joita ei voida selittää. Selittämättömyyden tunnustaminen ja tutkiminen kuuluu niin filosofiaan kuin luonnontieteeseen.

Siksi ei voida sanoa, että pyhä ei suuntaudu ketään vastaan. Pyhä suuntautuu väistämättä pyhäinhäpäisyä vastaan ja osittain myös epäpyhää ja tekopyhää vastaan. Mutta nämä ovat vain sanoja. Jos me emme tiedä mitä pyhä on jollakin paljon syvemmällä ja analyyttisemmällä tasolla, pyhäinhäpäisy voidaan nimetä pyhäksi... kaikki pullot ja etiketit voidaan sekoittaa miten tahansa.

Pyhä on vain sana, ja meille, jotka emme näe edes Nietzschen filosofiaa vain hieman amerikkalaisia saippuasarjoja hienostuneempana spektaakkelin muotona, erittäin vaarallinen ja käyttökelvoton.

TERVE TULOA PIETARIIN!

Eilen kun hyppäsimme Suomen rautatieasemalta metrojunaan, jollakin pysäkillä vaunun täytti erikoinen ilman raikkaus. Tuntui kuin vaunun melko ummehtunut ilma olisi äkkiä vaihtunut puhtaaseen ja vienosti hekumalliseen tuoksuun. Vierelleni jonkin matkan päähän ilmestyi tyylikkään näköinen nuori mies. Silmäilin häntä ja päädyin siihen, että hänen kehonsa yksinkertaisesti tuoksuu niin hyvälle, että se raikasti koko vaunun ilman. Hetkeä myöhemmin tunsin jonkinlaisen kutittavan värinän ja painon sydänalassa ja vatsanpohjassa, ikään kuin pieni tulikuuma lintu olisi räpiköinyt sisälläni. Tuntui kuin läheisyyteen olisi tuotu jättikokoinen magneetti tai kokonainen sähkömuuntaja-asema. Aloin peloissani kuulostella ja tarkkailla metrovaunua jossa matkustimme: oliko kysymyksessä jokin sähkövika... ehkä Nevan vesi parhaillaan purkautui metrotunnelistoon ja aiheutti jonkinlaisen paineentunteen... Kun hädissäni käänsin päätäni 180 astetta ja kaikki selvisi: takanani seisoi nainen, joka sai vaunun vanhimmankin mummolla tekohampaaat kalisemaan ja alahuulen väpättämän ja rinnan väremään. Vaunussa ei ollut ainoatakaan ihmistä joka olisi pystynyt hengittämään kunnolla. Oma sydämeni ensin melkein pysähtyi ja jatkoi sitten miten kuten levotonta pamppailua viiden teslan magneetin sisällä. Tunsin graalin ritarin huonovointisuutta ja sadan vuoristometsässä vietetyn sissisotavuoden raukeutta jäsenissäni: jouduin istuutumaan mummojen viereen ahtaalle penkille. Naisen keskushermostoon sinappikaasun tavoin pureutuva tuoksu sai sisäisen kompassini sekoamaan täydellisesti, se tuntui repivän emotionaalisista palovammoista herkistyneet aivoni riekaleiksi. Jos hän olisi koukistanut pikkusormenkin merkiksi, olisin ollut pakotettu hyppäämään vaikka helvetin pätsiin hänen käskystään. Vastaansanomisen mahdollisuutta ei jumalatar antanut. Vain ehdottoman tottelemisen mahdollisuuden hän tarjosi. Polveni vapisivat kuin italialaiselle homoseksuaalipariskunnalla kun istuin siinä Pietarin metrossa palavamustasilmäisten, kuin Nietzschenä paksujen kulmakarvojensa alta pelokkaast Sokratesta tarkkailevien mummojen rintamassa. Ja kun jumaluus viimein poistui vaunusta, tuntui kuin olisin maannut kuolleena mutta onnellisena kylmässä multakuopassa. Se oli muistutus tosielämästä minulle: terve tuloa Pietariin se tahtoi sanoa. Älä luule pysyväsi uskollisena mille tahansa vanhojen kenkiesi nauhoille. Älä vanno! Se oli muistutus siitä, että Venäjä on pyhä maa, joka rikkauksiensa loputtomuudesta loputtomasti ammentaa yhä suurempaa ja kasvavaa kauneutta... sellaista kauneutta, jonka pohja ja tausta on ihmisen tutkimaton ja joka läpäisee kymmenen minkään logiikan läpäisemätöntä ulottuvuutta. Kun vihdoin sanoin puhekykyni takaisin ja mainitsin ilmiöstä ystävälleni, hän kertoi usein kokevansa samaa tanssilattialla. Ensin sitä heiluu itsekseen tyytyväisenä ja rentona silmät suljettuina... sitten yht äkkiä tuntuu jokin suuren magneettikentän tapainen ja herää kova ja täysin hallitsematon erektio jonka syytä ei voi nähdä. Erektio jaktkuu kivikovana, vailla visuaalisia ärsykkeitä tai mielikuvia, kunnes sen aiheuttava jumaluus tulee esiin, kenties seinän takaa kokonaan toisesta tilasta, jolloin myös tietoisuudelle paljastuu kivikovan erektion syy. Se on kokemus, joka on aina uusi ja selittämätön, myös niille, jotka eivät ole koskaan missään muissa todellisuuksissa käyneetkään.
Huomasin, että viimeöinen uneni kovemmasta verotuksesta on käynyt toteen: lompakostani on hävinnyt jonkin verran rahaa. Kun yritän muistella kaikki tapahtumat taas kerran höperön äärimmäisen huonokurssisen vakluutan vaihdon (aina pitää etukäteen laskea tai valmistautua laskimella tarkistamaan rahanvaihto Venäjällä, sillä uskottavankin oloisissa rahanvaihtopisteissa asiakasta huijataan aivan estoitta ja röyhkeällä mitalla) jälkeen, muistan vain sen, että maksoin junan ravintolavaunussa olueni vapaaehtoisesti kahteen kertaan. En keksi mitään selitystä sille, miten yksi iso seteli voi kadota monien pienten joukosta. Olisiko esimerkiksi bussissa ollut niin taitavia taskuvarkaita, että olisivat ensin poimineet lompakon housujen taskusta pitkän takin liepeen alta ja sitten lompakosta yhden setelin ja laittaneet lompakon vielä siististi takaisin. Jos se on mahdollista, ovat varkaat palkkansa täysin ansainneet suurten taitojensa takia. Olisin kyllä valmis maksamaan toisen mokoman summan saadakseni tietää. Venäjä on Venäjä, moni asia jää vaille minkäänlaista selitystä, vaikka olisi valmis maksamaan tiedosta miten kovat oppirahat.
Olisiko jokin tulevaisuuden jakolinja ihmisten välillä joilla on lapsia ja joilla ei ole? Miksi jälkimmäiset välittäisivät planeetan tulevaisuudesta. Toisaalta on huomattu, että lapsia tehtailevat pääasiassa juuri ne, jotka eivät välitä mistään.
"Tämä maa vetistelee kuin rännien orkesteri.
Mitä näkee kolmas silmämme."
Jarkko Laine

Suomen vapautusarmeija.

SPYWARE IN YOUR MIND

Kumpi siis on julmempaa, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö vai pedofiilin kivesten irti pureminen? kysyy Tomppa ja kaataa lasiini juuri sekoittamaansa fishermansia. Talo tarjoaa ja tässä talossa on hyvien viinojen lisäksi hyvät jutut. Baaritiskiin naulatun laatan mukaan Vladimir Iljits Lenin ei koskaan asunut tässä talossa. Vierellä hyrisevän asiakasnettipäätteen taustakuvassa lukee Waffen-SS. Pidän tästä kapakasta: täällä ei ole pöytiin sammuvien örvelöiden huomion herpaantumisen tunnelmaa.

Jos Jumala on kuollut, on kaikki sallittua. Nietzschen moraalifilosofiasta puuttuu Jumala, juuri siksi se on pedofilian filosofia. Nietzschen yli-ihminen ei ole mitään muuta kuin lapsia murhaava pedofiili. Jos väittää muuta, ei ole joko ymmärtänyt tai lukenut Nietzschen moraalifilosfiaa tai ei katso tätä maailmaa kovin tarkasti.


**

Näin viimeyönä (taas ensimmäistä yötä Pietarissa) aivan erikoisia unia.

Eräässä unessa menimme suomalaisessa miesseurueella venäläisen lähiödiskon uudenvuoden juhliin. Pääsylipun hinta oli 330 ruplaa. En tuntenut seurueesta kuin yhden paikallisen henkilön, joka oli takanani jonossa. Kysyin häneltä, emmekö voisi päästä sisään maksutta. Hän ei sanonut ensin mitään. Jonkin ajan kuluttua hän totesi, että "kyllähän sitä aina voi yrittää vetää käden lippaan". Kun tulin maksuvuoroon sain viisisatasesta takaisin kymmenen ruplaa. En osannut unessa lainkaan venäjää, ja jouduin etsimään sanoja löytämättä. Lopulta näytin seinällä olevaa kylttiä, jossa luki lipun hinta ja näytin kymppiäni. Kassaneidin ilmekään ei värähtänyt, mutta hänen takaa ilmestyi isokokoinen ovimies, joka tönäisi minut rappuja alas. Sain jotenkin otteen kädensijasta, enkä halkaissut päätäni. Jouduin vapisevaa pelokkaaseen mielentilaan, mutta menin silti yökerhoon muiden perässä ja join baaritiskillä olutta yksin vapisevin käsin. Pidemmän ajan kuluttua ryhmän ainoa tuttuni tuli viereeni tiskille. Hän kasvonsa olivat aivan oudot. Katsoin niitä pitkään, ja yritin palauttaa mieleeni, mistä ne minua muistuttivat. Sitten ikään kuin muistin, peitin vasemmalla kädellä hänen kasvojensa oikean puolen ja sanoin "sinähän olet tällä tavalla katsottuna aivan Marlon Brandon näköinen". Hänen vasemmanpuoleisessa, ikään kuin harmaan kaihin peittämässä silmässään välähti silloin keskellä kirkas valo, joka sammui melkein heti. Oikea puoli kasvoista ja oikea silmä olivat normaalit.

Tällainen oli ensimmäinen muistamani uni. Toinen oli hieman karumpi.

Olin jonkun puolitutun kanssa ajamassa autolla johonkin kaupunkiin, jonka kuvittelin olevan Hyvinkää, mutta joka ei kuitenkaan ollut Hyvinkää. Olimme menossa jonkin ryhmän mukana tutustumaan johonkin erikoiseen puulajipuistoon, jossa meitä piti ryhmän toisten jäsenien lisäksi odottaa erikoisopas. Laitoimme auton parkkiin puiston parkkipaikalle. Olimme puolisen tuntia myöhässä. Sain puhelinsoiton autossa olevaan eräänlaiseen gprs-paikantimen ja tietokoneen yhdistelmään. Soittaja oli ryhmään kuuluva nainen. Hän kertoi lyhyesti, että opas ei olisi tänään käytössämme. Yritin kysyä naiselta tarkennusta: siis opas ei ole meidän kahden myöhästyneen käytössä vai koko ryhmän käytössä? Puhelu oli jo katkennut. Yritin soittaa naiselle, mutta hän ei vastannut. Päätimme katsella tutun kanssa hieman meille vierasta kaupunkia. Jouduimme johonkin kauppakeskukseen, jossa yleisökäytössä tietokone, jossa oli valtavan suuri metrien kokoinen litteä näyttö, jonka ohikulkijat saattoivat nähdä. Yllättäen näytölle ilmestyi skypepuhelu tavoittelemaltani naiselta. Vastasin puheluun ja samalla ilmestyi epäselvä videokuva. Kuulimme naisen toistavan samat sanat, jotka hän oli sanonut ensimmäisessä puhelussa. Sitten näytölle alkoi avautua itsestään pieniä videoruutuja, joissa näkyi jotain epäselvää kännykällä kuvattua toimintaa. Kauppakeskuksen asiakkaita ja ohikulkijoita pysähtyi katsomaan ruutua. Yritin sulkea jatkuvasti auki pomppivia ruutuja, mutten onnistunut. Sitten tajusin, mitä yhä suurempina auki pomppivissa ruuduissa tapahtui: kysymys oli lapsipornosta. Koska en milloinkaan ole nähnyt lapsipornoa, en osaa arvioida oliko näkemämme "tavallista" lapsipornoa. Joka tapauksessa se oli äärimmäisen hätkähdyttävää. Paljon ihmisiä oli kerääntynyt katsomaan sitä. Itsestäni alkoi tuntua siltä, että menettäisin järkeni jos katsoisin materiaalia yhtään enempää. Ympärillä olevat ihmiset eivät tippakaan häirnneet. Olin peloissani vain oman järkeni menettämisen puolesta. Yritin sammuttaa tietokoneen, vetää töpselit irti seinästä, mutta mikään ei auttanut. Aloin häätää tapittavia ihmisiä pois ruudun edestä. Siihen uni päättyi.

Moniko meistä on nähnyt oikeaa lapsipornoa? Eräs naispuolinen ystäväni on, kerran. Hän kuvaili kokemusta erityisen järkyttäväksi. Lapsiporno on aivan eri asia kuin kovinkaan tai raadollisinkaan ns. tavallinen porno. Gonzoinkin tavallinen porno kuuluu vielä hämärästi spektaakkelin alueeseen. Mutta lapsiporno, samoin kuin murhaaminen sodassa, on jo täyttä totta. Lapsipornoon spektaakkeli loppuu ja siitä alkaa maailma, jossa vain nietzscheläinen "yli-ihminen" (eli alin mahdollinen ihminen... narsistisen persoonallisuushäiriön psykopaatti) hengittää vapautuneesti.

30.12.2009

SAKSALAISTA, LIIAN SAKSALAISTA

Ihmiset kuvittelevat, että Nietzsche on jonkinlainen romanttinen ja kärsivä hahmo: todellisuudessa hän on romantiikan ilmielävä parodia. Hänen koko elämäkertansa on mitä ilmeisimmin tekaistu, samoin kuin kirjeenvaihto. Hän on paljon taydellisempi kokonaisteos kuin on luultu, mutta läpikotaisin ilkeästi ja pahantahtoisesti ironinen.

Nietzschen koko filosofia on hengeltään jotakin sellaista mitä kaikkein härskein saksalainen nykyporno kuvittaa.
Hyvä ettei vielä Nietzscheä pidetä jonkin sortin marxilaisena - filosofina jonka opin välineenä marxiakin voidaan käyttää... ja hetkinen, jos uskaltaisi ajatella tätä pidemmällä, varmaan saisin selville, että niinpä sitä voidaankin... no ajattelen tätä joskus myöhemmin sitten.

Nietzschen oppi on hurjimman ja härskeimmän totuudenvastaisuuden ja valheen oppi. Se on todellinen vahvimman laintaulu, koska tuo laki sokaisee heikot valtaansa.

Mutta luulisitteko, että kukaan saksalainenkaan keisari tai prinsessa luopuu noin vain järjestään - siitä mikä on nous? Ei tietenkään! Järki on hallitsevan ja voimakkaan perusta. Ja järjettömyys on orjuuden perusta. Niin kauan kuin ihmiset pysyvät järjettöminä kaiken maailman nietzschejen ja darwinien opissa, heitä hallitaan miten päin vain tahdotaan.

Vasemmistolainen, joka ei pysty näkemään Nietzschen läpi on pelinsä menettänyt: häntä saksalainen keisari vetää hirttonarusta Marxin avulla.

Nietzschen filosofia on jonkinlainen älyllinen performanssi: "Kas niin, olkaa vain järjettömiä senkin orjat ja pölkkypäät, kyllä minä teille vielä filosofiankin kirjoitan, hienon, mahtavan ja voitokkaan massojen filosofian, joka saa kannatusta teidän keskuudessanne, niin, että teistä kaikista tehdään orjia tietämättään, sen orjia, joka minulle maksaa palkkaa tästä kirjoittamisesta, sen orjia, joka ei uskoa sanaakaan siitä mitä kirjoitan, sen orjia jolla on salaa järki, vaikka teiltä minun kirjoitukseni on järjen vienyt lopullisesti, ettekä te enää pysty tämän jälkeen näkemään asioiden selkeää kokonaisuutta! Ja se jolla on salaa järki ja joka teitä hallitsee on kaikista maailman ihmisistä pahin. Ja teidän joukkonnee marssivat jokaisen tämän maailman jumalan pojan niskojen yli laulaen! Ja sen, joka teidän mieliinne yrittää järjen palauttaa, sen tulee kuolla niin varmasti kuin minun filosofiani on kuolematon ja ikuisesti palaava!"

Jos jokin maailmaa valloittava ajatus tai asia tulee Saksasta, siihen ei pidä koskea kuin enintään radioaktiiviseen suojahaalariin pukeutuneena. Kyllä siitä varmasti sitten sillä tavalla voi jotain oppiakin. Ja vähän samanlaisella epäluulolla on suhtauduttava myös kaikkeen sellaiseen matkamuistonomaiseen venäläiseen, mikä on helposti tuotavissa rajan yli. Jopa Leo Tolstoita on syytä lukea hienoisen (vaikka uskon kyllä että turhan) levottomuuden ja epäluulon vallassa. Imperialistisia piruja sikiää kaikkialla: heidän jokaisessa rivissään puhuu alaston Saatana ja he voivat käyttää hyödyksi aivan kaiken mikä on kyllin voimakasta ja mikä ei varsinaisesti kieltäydy tarjoutumasta.

AFGANISTANISSA SIVIILIEN MURHAAMISTA HARJOITTELEVAT NATSIT

pyrkivät ilmeisesti juuri lasten kimppuun. Lasten murhaaminen on natsilaisen mustan magian perinteen ydinrituaali. Afganistanin sodassa on ilmeisesti kysymys juuri tämän nälän tyydyttämisestä, koska sotilaalliset toimien tarkoitus näyttää olevan kansanmurha. Suomi nauttii mukana tässä lapsiin kohdistuvassa sodassa, onhan mukavaa teloittaa ihmiskunnan sivistyksen ja teknlogian parhaimmilla saavutuksilla aseettomia rytiköyhiä sylilapsia. Ruumiista otettuja valokuvia voi lähettää fyyrerille, joka runkkaa niitä hakaristi perseessään.



"Hollantilainen TV-kanava: Hollantilaisjoukot ovat aiheuttaneet sadan siviilin kuoleman Afganistanissa.


Amsterdam,. (Radio Netherlands) -- Hollantilaisen RTL-TV-kanavan uutistoimitus kertoi torstaina saaneensa haltuunsa aineistoa, jonka mukaan Afganistanissa toimivat hollantilaiset ISAF-joukot ovat aiheuttaneet yli sadan siviilin kuoleman.

RTL kertoo joutuneensa vetoamaan sananvapauslainsäädäntöön saadakseen Hollannin puolustusministeriön luovuttamaan asiakirjan, jossa varmistetaan siviilien kuolemat ja vammautuneille maksetut korvaukset.

Hollannin puolustusministeriö oli yrittänyt pitää salassa raportin, joka koskee hollantilaisten ISAF-joukkojen toimintaa Afganistanin Uruzganin ja Helmandin maakunnissa viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana.



Radio Netherlands / KOMINFORM



KOMINFORM / VAIHTOEHTOUUTISET"

MIKÄ ON NIETZSCHE

Kuvaa jotenkin 1900-luvun sekoilutilaa, että Oswald Spengleriäkin pidetään nietzscheläisenä, vaikka hän juuri on antinietzscheläinen. Spenglerhän sanoo koko tuotantonsa voimalla, että kuuntelemalla Nietzscheä länsimaat kulkevat väistämättä kohti perikatoa. Samalla hän tietysti julistaa Venäjän tulevaa uusplatonismia.

Spengler sanoo aivan selkeästi, että Nietzsche jättää tahallaan huomiotta järjen imaginaarisen osan, eli nous:in. Hän tekee sen tahallaan ja hyvin tietoisesti: hän syyttää kristinuskoa ja juutalaisuutta perusteilla, jotka seuraavat siitä, että nous ei ole olemassa. Mutta hän ei sano tätä asiaa missään avoimesti! Tätä demonista epärehellisyyttä ja laskettua pahuutta Wagner kauhistui - samalla tavalla kuin me, järkensä menettämisen rajalle.

Paavo Haavikko sanoo, että länsimainen fasismi on aivosyöpä, joka on kerran leikattu pois, mutta joka on uusinut pahanlaatuisena, mutta on toistaiseksi koteloitunut niin, että kuoleva havaitsee vain olevansa hullu, muttei vielä tiedä mistä se johtuu. Tämä Nietzschen tuliaisia.

Nietzschen antisemitismi on aivan kiistämätön tosiasia Moraalin alkuperästä teoksen pohjalta, jossa juutalaisuutta "kritisoidaan" paljon. On kuitenkin huomattava, että tämä kritisointi tapahtuu tietoisesti valheellisesta, mutta darwinismin näkökulmasta hyvin johdonmukaiselta näyttävästä näkökulmasta. Nietzschen ressenttimentti ja viha on vain äärimmäisen jalostunutta, muotoutuessaan kokonaiseksi filosofisen hulluuden kudelmaksi sitä on jopa vaikea tunnistaa vihaksi. Voi vain kuvitella, miten tuo pahantahtoinen ja ovela kirjoitus elähdyttää vihasta rakennettua, minkä tahansa kohteen tai uhrin kimppuun hyökkäystä janoavaa alhaisoihmistä.

On vaikea nähdä Nietzschen filosofian kokonaisuudessa muuta päämäärää kuin aina uudestaa tuleva fasismi (yli-ihmis spartalaishomoppeli hourailu... joka paljastuikin ali-ihmiseksi) ja ikuinen shoah.

Ennen maailmansotia Saksassa oli yleisesti käytössä niin sanottu jälkiabortti, eli vastasyntyneet lapsen surmaaminen. Tästä ei wikipedia tai saksalaiset paljon puhu.

"professori Lloyd de Mausenin mukaan ennen maailmansotia Saksassa oli yleisessä käytössä jälkiabortti. Kansallista ja rodullista "Lebensraum" -retoriikkaa edelsi ratkaisumalli, jolla elintilaa raivattiin omia lapsia teurastamalla. Tämä käytäntö oli ällistyttävän yleinen: tiettyinä aikoina Saksassa yli puolet syntyneistä lapsista "jälkiabortoitiin”, jotta perheessä olisi vain vanhaa jälkikasvua."

Saksalaisessa keskiaikaisessa mustassa magiassa vastasyntyneen lapsen surmaaminen oli koko rituaalin ydin. Natsi päällystö (ja arvatenkin juuri Nietzsche) oli sairaanloisen innostunut juuri tästä mustan magian piirteestä. Juutalaisten kansanmurha suunniteltiin juuri siksi, että kansanmurhassa murhataan myös lapset. Aikuiset ja lapset vietiin leirillä eri paikkoihin. Lapsien murhat olivat rituaalisia. Tästä ei puhuta... ei ole tapana puhua.

Mutta puhutaan nyt sitten, kun kerran on muotia puhua siitäkin "vaietusta salaisuudesta" ettei koko holokaustia ollutkaan ja että Neuvostoliitto oli aivan yhtä paha kuin natsi-Saksa.

Puhutaan nyt sitten yleisön pyynnöstä siitä mikä on Nietzsche.

Nietzscheä luetaan jotenkin käsittämättömän hyväntahtoisten tihrusilmien vitturillien läpi. Pitäisi kiinnittää tarkemmin huomiota siihen mitä hän sanoo, eikä koko ajan väittää, että hän ei sano sitä mitä hän selkeästi sanoo. Nietzsche sanoo selkeästi sen mitä hän sanoo. Ei voi kiistää yksitellen jokaista hänen lausettaan, ja sanoa, että Nietzsche on itse asiassa itsensä vastakohta.

Ainoa historiallisesti mielenkiintoinen asia Nietzschessä on hänen kytköksensä tuon ajan saksalaiseen hallintokoneistoon, lähinnä keisariin: maksettiinko hänelle nimenomaan tämän sotapropagandan kirjoittamisesta ja oliko taustalla kenties työryhmä?

Nietzschen elämäkerta on luultavasti tekaistu samoin kuin kirjeenvaihto. Hänen yksityiselämänsä oli luultavasti lähempänä jotain natsipäällystöä kuin sitä onnetonta sairaalloista olentoa, jonka hellyyttävän kuvittelun pauloissa jälkimaailma syvän kristillisen säälin vallassa soutaa. On olemassa todella hyvin perusteltu motiivi sill, miksi Nietzschen yksityiselämästä tiedetään niin vähän.

Nietzsche ei ole mikään hyväntahtoinen totuudenetsijä. Hän on kaiken jatkuva sekoittaja -- ei sekopää, vaan sellaiseksi tekijä. Hän on mitä röyhkein homoseksuaali, melko varmasti jonkun Preussin keisarin maksettu rakastaja. Hänen vilpittömyyteensä ei ole syytä uskoa missään suhteessa. Katsokaa pikemminkin maailmaa, tosiasioita, Nietzschen seuraajia tässä maailmassa, ja katsokaa miten he toimivat, miten halveksivat rehellisyyttä, järkeä ja totuutta. Katsokaa tuon nyt eteen avautuvan helvetinkuilun koko pimeyttä. He tekevät sen tahallaan ja sitä he pitävät vahvuutena ja vahvimman oikeutena.

Olisi mieletöntä ajatella niin, että Nietzsche oli vain aikakautensa bloggaaja. Juuri tästä syystä tommipommilaiset ajatukset bloggaamisesta ovat vaarallisia. Ei bloggaamisella ole mitään positiivista merkitystä vallan näkökulmasta. Bloggaaminen ei ole vaarassa korvata valtamediaa, se on pelkkä varaventtiili... ja sellaisenakin luksusta. Entisten aikojen bloggaajat eivät vain saaneet mitään julki - he olivat kaukana Nietzschestä, sillä Nietzsche kyllä sai. Ei Nietzsche etsi ja haeskele.

Nietzschen vilpittömyyden olettaminen on hänen älyllisen kapasiteettinsa aliarvioimista. Meillä on taipumus ajatella näin vain siksi, että luulemme, ettei Nietzsche olisi meitä älykkäämpi. Hänen ei tarvitse olla vilpitön... heikäläisiä on vaikea pakottaa siihen. Eivätkä he ilmeisesti myöskään halua olla vilpittömiä. Heidät nostaa menestykseen juuri voima. Sillä voimaa ihmiset palvovat. Eivätkä ihmiset kysy mistä se voima tulee... onko se valon vain pimeyden voimaa. Odin ei ole Kristus, mutta jumala se on, vaikka läpikotaisin paha ja lapsiuhreja himoava. On lapsellisen narsistista kuvitella, että heikäläisten toimintaa määrittäisi samat pakot,
niukkuudet, lykkäykset ja hitaudet kuin omaa toimintaamme. He kylpevät toisenlaisten
energiamuotojen valossa.

Me etsimme.
Meitä he työllistävät, työllä
josta heille maksetaan mutta meille ei.

Ihmisen pitäisi vihdoin ymmärtää, että juuri tämä lupa valehdella, väärentää historiaa, väärentää koko todellisuus spektaakkelissa, hyväksikäyttää lapsia, nuoria ja aikuisia, hyväksi käyttää koko planeetta, ja lopuksi heittääpäräyttää koko planeetan itsemurhaorgiaan, on yhtä kuin Nietzschen oppi.

Nietzschen ajattelu on kaiken ajattelun häpäisemistä sen omilla keinoilla. Se näyttää sädehtivän kirkkaalta, mutta se on vain hyvin tarkasti laskettua valhetta. Sen ristiriitaisuus näyttää etsimiseltä, mutta se on vain hyvin tarkasti laskettua harhailua pimeydessä, jossa se ei missään vaiheessa ole eksyksissä. Se on voimakasta, koska tuuli joka myllyä pyörittää puhaltaa ylhää -- se ei ole mikään sairaalloisen askeesin tuuli. Ja sen ainoa päämäärä on itsetuho.

MARCEL OPHüLSIN

pitkä dokumenttifilmi Le chagrin et la pitié (1969), kertoo toisen maailmansodan Ranskan vastarintaliikkeestä. Ehkä tästä voi jotain oppia.

29.12.2009

Haravalla suomalaisella on mitään käsitystä siitä mitä järki voisi tarkoittaa.

Kyllä Venäjää vastaan aina sotia voi, mutta karkuun me emme pääse kauas.
"Venäjän kannanotoissa luetaan rivien välit. Nyt pitäisi lukea myös rivit. Suomen Nato-jäsenyys on täysin Suomen oma asia, venäläiset sanovat. Hirttäytyminen on täysin jokaisen oma asia. Ei Venäjä voi kieltää Suomea tekemästä itsemurhaa. Se olisi puuttumista toisen maan sisäisiin asioihin."
PAAVO HAAVIKKO

Olen lukenut toistaan vetisempiä tyhjiä juttuja Mauno Saaren Haavikko kirjasta (mikä se hesarinkin havina oikein oli... lähinnä ihmetytti, että kaikkia ne sieltä toimittajakoulusta päästävät läpi), eikä mieleeni ole tullut, että kirja voisi olla lukemisen arvoinen. Tässä dosentti Bäckmanin tietenkin nerokas arvio kirjasta.

DOSENTTI BÄCKMAN PAHOITTELEE SUOMESSA SUUNNITELTAVAA VENÄJÄN VASTAISTA SOTAA

"Itsetuhosta on tullut suomalaisen eliitin päähänpinttymä ja arvovaltakysymys."
PAAVO HAAVIKKO


Dosentti Bäckman: "Joulunpyhinä tulee luettua laatulehtiä, niinpä esimerkiksi Seurassa ulkoministerimme A. Stubb kehuskeli tarjoneensa kotonaan salaisen jouluillallisen hyville ystävilleen, joukossa Puolan ulkoministeri, 1980-luvun "poliittisena pakolaisena" briteissä viettänyt Sikorski ja hänen vaimonsa amerikkalainen journalisti Anne Applebaum, joka tunnetaan hysteerisenä Putin- ja Venäjä-vastaisena lähetyssaarnaajana. Venäjä-vastaisen sodan valmistelu on siis päässyt Stubbin joulupöydässä hyvään alkuun. Have a bad Christmas.

Vastaavasti Iltalahdessä Jyrki Katainen ilmoitti, että vuonna 2025 Suomi ilman muuta on Naton jäsen, koska kyse on kuulemma "ihmisoikeuksien" puolustamisesta.

Juuri samalla argumenttilla Hitler lähti sotaan bolševismia vastaan.

Jyrki Katainen ei tiedä, että hänen ilmoituksensa Natoon liittymisestä otetaan Venäjällä vastaan vähintään sodanjulistuksena. Venäjä on ilmoittanut ryhtyvänsä sotilaallisiin vastatoimiin, mikäli Suomi meinaa siirtää Yhdysvaltain rajan Pietarin porteille.

Have a bad Christmas."

Nyt on mikkihiiren peräsuolessa ison natsin saapas laulanut ja polskannut... siellä on käynyt nyrkki ja hakaristi vuoron perään.

Paholaiset punovat juoniaan... kohta tapahtuu jotain.




Ulkoministerimme joulun kunniavieraat... tuskin ainakaan korvatunturilta. 20. elokuuta 2008 Radosław Sikorski allekirjoitti sopimuksen Puolaan sijoitettavasta Yhdysvaltain ohjuspuolustuksen ohjustukikohdasta.
Ei ole mitään venäläistä filosofiaa. Ei ole ainoatakaan venäläistä filosofia johon voisi viitata. Koko venäläinen filosofian kielellinen avaruus kiteytyy muutamaan epäselvään sanaan, jolla lyhyen puhelinkeskustelun aikana sovitaan yökerhoon tai banjaan menemisestä. Silti venäläinen filosofia on ainoa filosofia, johon todella uskallan luottaa, koska tiedän, että se toimii käytännössä ja ratkaisee kaikki filosofiset ongelmat.
Mikään ei ole epäoikeudenmukaisempaa kuin yrittää puhdistaa Nietzscheä fasismisyytöksistä.

Mieluummin voisi puhdistaa fasisteja Nietzsche-syytöksistä, sillä heidän julmuutensa ei ollut Nietzschen standardien tasolla.

Nietzsche ei milloinkaan ilmaissut sitä, mihin hän pyrkii... mitä tulisi tilalle. Hän ilmaisee vain sen, mitä hän haluaa repiä.

On lapsellista kuvitella, että se mihin Nietzsche pyrki olisi eri asia kuin se mihin hänen moraalifilosofiansa loogisesti johtaa: planeettaholokaustiin.

YLPEYS

On jotenkin groteskilla tavalla julma tosiasia, että ne, joille moraali, rakkaus, totuus ja muut sellaiset asiat eivät ole sisäsyntyisiä ja mystisesti ilmeneviä, joutuvat jäljittelemään ja teeskentelemään niitä.

Jäljittely taas helposti kulahtaa ja muuttuu säälittäväksi. Sanotaan, että isot käsitteet tai asiat kulahtavat. Ne kulahtavat jäljittelijöiden pseudomorfoottisissa käytännöissä - eivät suorissa mystisissä eletyissä hetkissä.

Totuus on tässä suhteessa tyly: ellei halua jäljitellä, on nöyrryttävä etsimään tietä aitoon kokemukseen. Tämän, että pitäisi itse tehdä jotain itselle, itse löytää jotakin itsestä, eikä vain odottaa että joku toinen aina imee itseä, he sanovat olevan toisten vallantahdon ilmausta. Ja kun ei halua nöyrtyä, on kiellettävä kaikki ja julistettava ikuinen sota, niin kuin ylpeillä ihmisillä onkin tyypillisesti tapana.

Tietysti häpeä, jos sen sodan totuutta vastaan vielä häviää, on kaksinkertainen. Ja jos sen sodan voittaa, voi vain odottaa hetkeä, jolloin oma lapsi yrittää isänmurhaa. No, Iivana Julmalla on keinot siihenkin, ennaltaehkäisevät.
Niin, on sanottava, että Sokrates ei ole erityisen suur-saksalainen hahmo. Sokrateen mielestä Nietzsche ja kaikki hänen kannattajansa ja edustajansa ovat megalothymoottisessa egoismissaan heikkotahtoisia, katkeria, keskinkertaisia, arkoja, juonittelevia ja tekopyhiä. Nietzschen mielestä Sokrates ja kaikki hänen kannattajansa ja edustajansa ovat järkevässä aistillisuudessaan heikkotahtoisia, katkeria, keskinkertaisia, arkoja, juonittelevia ja tekopyhiä. Helvetti on saatanan spektaakkeli. Taivas on Jumalan spektaakkeli.
Nietzschen ja Wagnerin moraalifilosofinen vastakohtaisuus on jotenkin paljon syvempää kuin olin ehkä ajatellutkaan. Parsifal, kristillismytologinen itse itsensä opettajahan on jotakin mahdollisimman täydellisesti Nietzschen moraalifilosofian vastaista. Siinä missä koko Nietzschen filosofian jyrkin teesi voidaan pukea muotoon "moraalinen käsitys hyvästä ei ole ihmisessä sisäsyntyistä tai mystistä vaan opittua ja alitajuista", Wagner julistaa koko tuotantonsa voimalla viimeisessä ja parhaassa oopperassaan: "moraalinen käsitys hyvästä on ihmisessä sisäsyntyistä ja mystistä". Tässähän on taas puhtaimmalla mahdollisella tavalla vastakkain Thrasymakhos ja Sokrates.

On pakko kysyä: mikä on tämä filosofismoraalinen dipoli, joka läpäisee maailmanhistorian? Mikä saa ihmiset, maanmiehet, veljekset raatamaan ja taistelemaan koko pitkän elämänsä milloin toisen, milloin vastakkaisen käsitystavan puolesta? Miksi tämä taistelu ei milloinkaan hellitä, vaan miksi sen on repeävä aina uudelleen koko merkityksessään esiin, kuin ihon alla huonosti parantunut haava, joko repeää auki... miksi se ei vain parane, haalistu, kulu, unohdu, miksi maailmanhistoria yhä uudelleen pakottaa ihmiset löytämään sen uutena, kaikki odotukset ylittävän hurjana ja pelottavana, sellaisena kuin sitä ei voi kirjoista oppia, mutta aina kuitenkin (riittävän etäältä, ehkä kuusta katsottuna) täsmälleen samana.

LUEN FILOSOFI TARMO KUNNAKSEN NIETZSCHE-TEOSTA

ja ilokseni huomaan, että Kunnaksen käsitys ja selitys Nietzschestä on aivan täsmälleen sama kuin omani. En ole vielä löytänyt riviäkään, josta olisin eri mieltä. Paitsi ehkä siitä, onko Nietzsche hyvä filosofi: minusta ei.

Platon olisi sanonut, että Nietzsche on sofisti. Minulle hän on pelkkä saksalainen homoseksuaalisesta maailmanlopunutopiasta salaa haaveileva sekopää. Jos Nietzschellä olisi ollut poika, hän olisi välttämättä ollut ortodoksisuuteen keski-iässä kääntynyt luterilainen pappi.
Todellisuus on absoluutti, mutta ihmisen tieto siitä ei ole.

OHJAAKO MAAILMAN HISTORIAA JÄRKI VAI JÄRJETTÖMYYS?

Oliko Juudaksen silmässä Kristuksen kokoinen sokea piste?
Oliko Kristuksen silmässä Juudaksen kokoinen sokea piste?

Vai oliko Juudas olematon?
Vai oliko Kristus olematon?
On ihmisiä, joista ei saa selvää, ovatko he äärimmäisen pahoja, vai vain äärimmäisen älykkäitä, mutta jostakin ennakoimattomasta pisteestä täysin sokeita.
Sen, joka hallitsee ihmisten tietämättömyyden avulla, ei milloinkaan tarvitse ottaa osaa järjelliseen keskusteluun. Viimekädessä voi aina vedota Jumalaan, sanoa, että jostakin kehkeytynyt ennakkoluulo on Kristus, vaikka se on mikä tahansa epäjumala.

HAMLET TABUJEN PUJOTTELUKILPAILUSSA

Niin sanottu yhteiskuntakriittisyytemme, poliittinen puheemme, taiteemme, tieteemme, maailmanparantamisemme ja ihan kaikki toimintamme on siis pelkkää jatkuvasti liisääntyvien tabujen taitavaa pujottelua.

Kysymys ei suinkaan ole lippujen keräämisestä vaan pujottelukilpailusta: paras pujottelija palkitaan... ei suinkaan sitä, joka on hiihtänyt jokaisen lipun yli.

Jazzjameissa ei tabujen rikkojaa katsota kovin hyvällä silmällä. Mutta kenen vika se sitten on, jos yleisö nukahtaa.

Maalaispojan ei milloinkaan pitäisi lähteä opin tielle, koska siinä on se pienen pieni vaara, että oppii kaikesta liikaa muttei mistään sopivasti.

Kumpaan kuolla, tietämättömyyden vai tiedon tuskaan?
Oikeistolaiset näkevät asian niin, että kaikki vastavoimat ovat vain kivirekiä, jotka tuhoavat dynaamisen yhtenäisyyden ja energisen voiman. Siksi vastavoimista on päästävä eroon, mahdollisimman tehokkaasti tietenkin. Oikeisto on tässä niin itsekritiikitön ja sokea, että olisi taas heti valmis laittamaan keskitysleirit pystyyn, jos vain heille annettaisiin kaikki valta: sinne vain lapset, vanhukset, sairaat, juutalaiset, kommunistit ja kaikki muut laiskimukset, joita ei kiinnosta faaraon haudan järjetön rakennustyömaa.

Olisi todella uskomattoman hienoa, jos tämä näkemys olisi todellinen. Silloin vallan antaminen oikeistolle johtaisi sielun tilan ja planeetan tilan parantumiseen. Voisimme huokaista helpotuksesta: uhraamalla itsemme pelastaisimme kuitenkin maailman.

Todellisuudessa oikeisto on yhtä kuin Kuningas Oidipus, eli sokea megalothymian hulluus. On selvää, että yhä suurempaan järjettömyyteen pyrkiminen ei paranna mitään tilannetta. Oikeisto on vain mielisairas ja sairaus ei voi olla ratkaisu mihinkään.

Varteenotettava vaihtoehto on järjellinen vaihtoehto: sellainen joka tunnustaa sielun järjellisen tasapainon lähtökohdaksi. Tällä tavalla ajateltuna nykyinen oikeisto on riivaavuudessaan ja mielisairaassa valehteluvimmassaan lähinnä kaikkien tasapainopyrkimysten horjuttava vastavoima.

Mutta itse he eivät tätä ymmärrä, koska heidän tietoisuutensa on jatkuvasti lisääntyvillä tabuilla tiukasti suojattu. Pahoja ovat. Minkä sille mahtaa, että sellaisia planeetta (tai ufot) tuottaa.

TABUN ILLUUSIO

Mutta totuus ei voi olla pahuutta, sanoo tunnettu holokaustinkieltäjä katolinen piispa Richard Williamson. Siispä nykyaikaisen historiallisen fiktiokirjallisuuden huippu on tabun illuusion luominen ja sitten tuon illusorisen tabun näennäinen rikkominen. Kaava menee näin: fiktiokirjailija punoo uskottavan romaanin, joka perustuu valheelle. Sitten hän julistaa, että kysymyksessä ei ole valhe, vaan asia, josta ei aiemmin saanut puhua. Hän esiintyy tabun rikkojana, vaikka mitään tabua ei ole ollut, koska koko asia on keksitty.

Otetaan vastaesimerkki. Historian harrastaja viettää yhden kesäloman arkistossa ja kaivaa esiin kirjaksi taitettuna parisataa sivua lähdeviitattuja lehtileikkeitä. Lehtileikkeistä muodostuu ehyt ja uskottava kokonaisuus, joka ei juuri kommentaaria kaipaa. Historian harrastaja sanoo: tämä leikkeistä luotu kuva on vaiettu totuus. Ja näin hän yrittää murtaa olemassa olevan tabun eli vaikenemisen muurin. Yleisö kuitenkin väittää, ettei ole olemassakaan mitään tabua, jonka voisi rikkoa, koska historian harrastaja valehtelee koko jutun. Kuten tavallista kiistetään ensin tabun olemassa olo (sillä tabu on aina näkymätön seinä), ja sitten sanotaan, että sen rikkomisyritys on tabun keksimistä, eli valehtelua. Näin tabu suojautuu rikkojalta. Todellisuudessa historian harrastaja ei voi valehdella, koska hän käyttää esityksessään vain viitattuja eikä mitenkään erityisen valikoituja lähteitä sellaisenaaan, niihin edes koskematta ja niitä juurikaan selittämättä. Jokainen joka katsoo tosiasioita tarkasti, näkee saman kuvan kuin hän. Yleisö kuitenkin puolustaa fiktiokirjailijaa, joka ei riko mitään todellista tabua (paitsi sitä, että kirjailijan pitäisi olla rehellinen ja inhimillinen) ja vihaa historian harrastajaa, joka rikkoo todellisen tabun. Eikö tämä ole kummallista?

Luulen, että koko erehdys perustuu Sofokleen Kuningas Oidipukseen huonoon luentaan: totuus tulee aina ilmi, riippumatta siitä millaisin valloin ja voiminen valhe on pönkitetty.
Kapitalismiin liittyvä kärsimys on luonteeltaan olennaisesti jotakin muuta kuin kärsimystä, joka syntyy siitä, että naapurilla menee vähän paremmin taloudellisesti.

Kateus ja ahneus ovat saman tunteen kaksi puolta.

On mahdotonta ajatella, että jonkin yhteiskuntajärjestyksen tehtävä olisi tehdä kateellisia tai ahneita tyytyväisiksi. Heidän ongelmansa ovat puhtaasti heidän omiaan. Erot ovat aina ja kaikissa järjestelmissä olemassa ja ne on pakko kestää.

Kapitalismin ongelma on aivan toinen. Se on talouden erillisyys sinänsä, ja erilliseen talouteen liittyvä taloususkonto, eli usko siihen, että rahan tahto on yhtä kuin Jumalan tahto, ja että poliitikkojen yläpuolella on vain ankara käskevä raha, eikä rahan yläpuolella ole ketään.

Taloususkonnossa on lähinnä kaksi ongelmaa:

1) Rahan tahto ei näe kovin kauas tulevaisuuteen eikä tunne (varsinkaan kriisi tai muutostilanteessa) lainkaan armoa ihmistä kohtaan: siksi fasistinen ideologia syntyy suoraan rahan logiikasta.

2) Rahan tahto voi suuntautua elämää tuhoavasti ja järjen [nous] vastaisesti, mikäli sellainen tuottaa lyhyellä tähtäimellä voittoa. Rahan tahto on ehkä yhtä usein järjen vastainen kuin järjen mukainen.

SUOMI MURHAA STUBBIN JOHDOLLA KOULULAISIA AFGANISTANISSA

No, olihan juutalaislasten rituaalimurhaaminen jo natsien juhlariemu:


"Kymmenen siviiliä kuoli ISAF-joukkojen iskussa Afagnistanissa.


Kabul, 28.12. (AFP) -- Kymmenen siviiliä, joista suurin osa koululaisia, sai surmansa sunnuntaina ISAF-joukkojen iskussa Kunarin maakunnassa lähellä Pakistanin rajaa, kerrottiin Afganistanin presidentinvirastosta maanantaina.

Presidentti Hamid Karzai on jyrkästi tuominnut iskun.

Yhdysvaltain johtamien ISAF-joukkojen taholta tapahtumaa ei ole kommentoitu.



Agence France-Presse / KOMINFORM




KOMINFORM / VAIHTOEHTOUUTISET"
Se mikä on haudassa on tarkoituksella vaiettu.

Kun hauta kaivetaan auki ja ruumis nostetaan ylös, vaikeneminen lakkaa.

Jos rikollisten rangaistuksista lakataan vaikenemasta, on pakko puhua myös itse rikoksesta.

28.12.2009

Niidenkin, jotka eivät henkilökohtaisista syistä pysty suhtautumaan mitenkään myönteisesti Venäjään tai venäläisiin kannattaisi pelkästään strategisesti suosia muodollisesti kaikin puolin moitteettomia ja ystävällisiä naapuruussuhteita, sellaisen toimintatavan aseista- ja ennakkoluuloista riisuvuuden takia.

Tai siis näin luulisi olevan järkevintä.

Voi olla, että vastenmielisyys Venäjää kohtaan on Suomessa kuitenkin enemmänkin objektiivinen ilmaus vastenmielisyydestä suomalaisia venäjän ystäviä kohtaan. Venäjähän ei näy meille mitenkään, koska venäläinen kulttuuri on anti-imperialistista ja täysin sisäänpäin kääntynyttä. Vain Venäjän ystävät voivat näkyä jonkinlaisia pieninä säröinä suomalaiseen täysin venäläiseltä vaikutukselta suljetun amerikkalaisen imperialismin riehunnassa.
Samaisessa Kritiikki-lehdessä Anna Kontula ja Timo Hännikäinen arvostelevat pätevästi toistensa teokset. Kyllä, Anna Kontula puhuu hienosti:



Eli pähkinänkuoressa: elämän osa-alueita tuotteistavaa ja kaupallistavaa toimintaa pitää kaikissa muodoissa välttää ja vähentää, mutta jos sitä kuitenkin tapahtuu, on oltava rehellinen ja tunnustettava, että seksin myyminen ei ainakaan ole pahempi asia kuin mikä tahansa oman sielunsa myyminen kapitalismille. Seksin myyminen ei välttämättä edes tarkoita mitään sielun myymistä, vaan kenties juuri vapautumista siitä, mutta tämä on taas syvästi henkilökohtainen teologinen kysymys.
Kaiken seksin kasaantuminen harvojen käsiin on pornotähteyden idea, joka ilmentää kapitalismin yleistä ihannetta astetta tuntuvammin psykologisella tasolla.
Eliitistä näyttää siltä, että järjen palautuminen aiheuttaa kaaoksen, ja syyllisiä ovat ne, jotka yrittävät palauttaa ihmiset järkiinsä.

JÄRJELLE KYLLÄ, HULLUUDELLE EI

Suomessa muuten järkevienkin ihmisten ajattelussa esiintyy päätelmä, että myötämielinen suhtautuminen Venäjään tarkoittaa aina välttämättä vihamielistä suhtautumista Suomeen. Päätelmä on epälooginen, koska jää jäljelle looginen mahdollisuus, että henkilö suhtautu sekä Suomeen että Venäjään myötämielisesti. Tätä loogista mahdollisuutta ei oteta huomioon. Siksi Suomessa oletetaan, että myös täällä asuva taustaltaan venäläinen henkilö suhtautuu vihamielisesti Venäjään. Mutta näin ei voi olettaa, eikä niin ole usein käytännössäkään.

Suomi ja Venäjä ovat epäilemättä toistensa mahdollisimman täydelliset vastakohdat. Vastakohtaisuus alkaa siitä, että Suomi on pieni Venäjä suuri, ja jatkuu kaikilla tasoilla. On ymmärrettävä, että tästä vastakkainasettelusta eivät ole vastuussa venäläiset vaan suomalaiset. Vai uskooko joku, että valtakuntana tuhat vuotta Suomea vanhempi Venäjä olisi luonut identiteettinsä ja ominaisluonteensa reflektioksi Suomesta, jota ei ole ollut olemassa... siis vastakohdaksi jonkinlaisesta Suomen fiktiivisestä mielikuvasta?

Ei. Niin ei ole syytä olettaa.

Suomen vastakohtaisuus on puhtaasti suomalainen luomus. Siksi myös ajatus siitä, että venäjämyönteisyys tarkoittaa aina suomalaiskielteisyyttä on pelkästään suomalainen luomus. Me emme voi olettaa, että venäläinen edes voisi ymmärtää sitä. Venäläinen ei milloinkaan vihaa Suomea, ja on paljon vaadittu, jos hän edes tietää mikä Suomi on.

Esimerkiksi itse en ole suomikielteinen vaikka olen venäjämyönteinen. Mutta positiivinen suomikuvani ei rakennu lainkaan Venäjän varaan, sen negaationa tai positiona. Maailma on aivan liian avara, että voisi sitoutua pelkästään orjallisesti reflektoimaan Venäjää. Olen tietenkin sellaista Suomea vastaan, joka rakennetaan pelkästään puusilmäiselle russofobialle hillittömän megalothymian pönkittämiseksi. Sellaisessa Suomessa minä en voi elää (ja tämä ei ole mikään valinta, vaan realiteetti), koska sellaisen Suomen sisäinen ristiriitaisuus ja samalla megalothymoottinen järjettömyys kasvaa äärettömän suureksi. Pelkään, että tästä seuraa ajatus: "Hyvä tietää, ryhdytään siis täyshulluksi, niin päästään tuosta!" ...sodanjumala Odin on puhunut.

On tärkeää muistaa, että vain järjen hallitsessa voidaan elää rauhassa. Megalothymia johtuu järjen menettämisestä, ja se johtaa aina välttämättä sotaan ja täydelliseen tuhoon. Pienen maan ei pidä ensimmäisten joukossa menettää järkeään. Suomi on tällä hetkellä rajalla.

Järjen palauttaminen tarkoittaisi tässä epäjumalten lumouksessa sitä, että sanouduttaisiin irti hegemoniasta: meidän tehtävänä ei kaikkien kansojen joukossa on ryhtyä aktiivisesti uhkaamaan Venäjän historiallista ja henkistä olemassaoloa. Ja meidän on parasta olla ottamatta millään tavalla osaa sellaisiin yrityksiin.

VILKUILEN NUOREN VOIMAN KRITIIKKI-LEHTEÄ

Heti ensimmäinen kirjoitus saa mieleni tarkkaavaiseksi, koska siinä viitataan tähän blogiin. Pyrin nyt hieman tapojeni vastaisesti argumentoimaan täsmällisesti, osoittaakseni kunnioitusta kohdettani kohtaan (vaikka olenkin monesti huomannut, että mitään vaikutusta ei sellaisella kirjoittamisella jostain syystä ole).

Kirjallisuuden tutkijatohtori Riikka Rossi kirjoittaa Juha Seppälän ja Sofi Oksasen uusimmista romaaneista (Paholaisen haarukka, Puhdistus).

Kiinnitän huomiota vain tekstistä räikeimpänä esiin nouseviin väitteisiin.

Rossi sanoo, että Sofi Oksanen kirjoittaa yksinomaan Viron vaietuista ongelmista ja mainitsee Oksasen kritisoineen vasemmistomyönteistä taidetta ja tiedettä Gulagin unohtamisesta. Muistutan, että fiktio ei ole yhtä kuin historia ja todellisuus. On otettava huomioon, että Oksanen saattaa kirjoittaa vain fiktiota, joka ei edes (jostain syystä) pyri olemaan yhtä kuin todellisuus. Rossi unohtaa (että Oksanen unohtaa) Viron nykyisen vähemmistöongelman sekä Virossa toteutetun juutalaisten kansanmurhan. Nämä vaietut asiat eivät näköjään kuulu Viron “vaiettuun historiaan”. Nykyisyyttä on helpompi tutkia objektiivisesti kuin menneisyyttä. Tiedän nämä asiat, vaikka täytyy valitellen sanoa, etten ole vieläkään tutustunut Oksasen romaaniin. Unohdukset kertovat karulla tavalla sen, että Oksasen työn päämäärä ei ole totuuden etsiminen tai historiallisen dialektiikan paljastaminen, vaan fiktion käyttö tietyn käsitystavan uskotteluun asiaa vähän tuntevalle yleisölle, sellaisen käsitystavan, jolla sattuu olemaan suuri merkitys nimen omaan tämän päivän poliittisen tilanteen kannalta.

Rossin mielestä on ilmeisesti totta ja oikein, että Oksanen (tietääkseni, samoin kuin tekstin yhteyteen liitetty outo kuvitus) kuvaa Neuvostoliiton ja kommunismin seksuaalisen hyväksikäytön pimeäksi kellariksi. Tällaisesta hyväksikäytöstä on Oksasen fiktion lisäksi hyvin vähän todisteita: Neuvostoliitossa ei siihen ainakaan provosoitu, sillä siellä ei saanut edes näyttää länsimaisia elokuvia joissa oli seksikohtauksia. Sen sijaan länsieurooppalainen pornoteollisuus valloitti ja proletarisoi itä-Euroopan heti kun Neuvostoliitto lakkasi suojelemasta sitä. Tämä on kapitalismin ominaisuus. Oksasen neukkufiktion sijaan kapitalismin olemuksesta kertoo objektiivisesti internetin tuhannet pornosivustot. Mutta ilmeisesti vika on internetin sinänsä ja kaiken informaatioteknologian, jonka koko yhteiskunnallinen todistusvoima on tutkijan mielestä kyseenalainen – ehkä juuri siksi, että yhteiskunta vaikuttaa ja näkyy siinä suoraan vailla virallisia suodattimia, eli tutkijoita.

Kapitalismiin liittyvän naiskaupan ja lapsiseksin ruodinta leimataan Seppälän oraakkelinsanoin “todellisista ongelmista hevonpaskaa” ymmärtämättömien keskiverto taiteentekijöiden ja bloggareiden hommaksi. Niillä kuuluisilla turhuuden markkinoilla me wannabejulkkikset ja diletantit pohdimme meitä ympäröiviä todellisia ongelmia. Mutta kovien ammattilaisten ongelma on ilmeisesti vain kommunismin naiskauppa ja lapsiseksi, koska niiden olemassaoloa ei jälkikäteen saa todistetuksi muulla kuin historian raskaalla väärentämisellä. Siihen tietysti tarvitaan ammattilaisia, eihän diletantti edes pystyisi käsittämään mitä järkeä siinä on. No rahahan se järki siinä on.

Rossi sanoo, että holokaustista on tullut Hollywoodin menestystuote ja kaiken kärsimyksen mittapuu (ehkä epäillen holokaustin tavallista sodankäyntiä suurempia ja tarpeettomampia kärsimyksiä), mutta hän unohtaa, että natsi-Saksan pakanallista ja rituaalista ydintä nimen omaan lapsen murhaamisen ja kapitalismin "SAFE-MODE":n merkityksessä ei ole käsitelty täysin rehellisesti ja realistisesti. Okkulttiset ideat ja mytologiset ajatuskehitelmät, jotka olivat natsisaksassa täysin valtavirtaisia ja yleisiä vähätellään ja mitätöidään tutkimuksessa ja valtavirran fiktiossa (luo Litteln: Hyväntahtoiset). Käsitykseni on se, että natsisaksan asioista me olemme nähneet lähinnä todellisuutta kaunistelevaa fiktiota. Mutta oikeuttaahan tämä sen, että nyt samaan mutta toisensuuntaista fiktiota voidaan esittää Neuvostolliitosta (en kiistä Gulagia, mutta onhan sen nyt kai jo Solzsenitsyn ja muut kai jotenkin esittäneet... jotka ovat myös fiktiota).

Rossi sanoo, että yhteiskuntakriittisellä realismilla saavutettava “katharsis” voi johtaa yhteiskunnalliseen “puhdistumiseen”. Toisaalta hän sanoo Seppälään viitaten, että juuri se on mahdotonta, koska nykyrealismi ei ole riittävän totta kuvaamaan todellisuutta, puhumattakaan että se olisi riittävän kauhistuttavaa tuottaakseen katharsiksen suhteessa koettuun todellisuuteen. Rossi viittaa Seppälän höpöhöpöjulkisuutta kritisoiviin kirjoituksiin, mutta oudosti kääntääkin asian niin, että Sofi Oksanen ei kuulu höpöhöpöjulkkiksiin, vaan edustaa ilmeisesti juuri tällaista katarttista taidetta. Toisaalta Rossi nälvii julkisuudelta tarkoituksella piilossa pysyviä pseudonyymin takaa bloggaajia ja muita runkkareita, mutta korostaa HS-raadissa vaikuttavat Seppälän julkisuushaluttomuuden ylevyyttä ja rehellisyyttä (kaiken kaikkiaan tämä cooleus ja seksikkyys näyttää määräytyvän aina vain sen mukaan miten jyrkästi kukin "kauhean kommunismin" tai minkä tahansa muun hegemonian vastavoiman kieltää). Todellisuudessa juuri tällainen raatilaisuus tekee Seppälän “yhteiskuntakritiikin” jossain määrin epäilyttäväksi. Toki yhteiskuntaa voi kritisoida kaikesta sellaista pikkuviasta, millä ei ole osaa eikä arpaa siihet todelliseen isoon vikaan. Tämähän tietysti on oikea onnettomuuksien alkemia, tämä uhrin nimeämisen laji. Näyttää siltä, että sekä Oksasen (Baby Jane) sekä Seppälän "yhteiskuntakritiikki" ei ole mitään markkinatalouden tai globaalin kapitalismin logiikan kritiikkiä, vaan niihin yksilöihin kohdistuvaa kritiikkiä, jotka eivät jostain syystä (Oksasen ja Seppälän mukaan tietysti omasta syystään) kestä kapitalismin logiikkaa. Tiedän, että te myhäilette ja nyökyttelette tyytyväisinä päätä - että kova pitää ollakin, ja leirit ovat laiskoille, arbeit mact frei! - mutta tahdon muistuttaa ettei planeettammekaan olisi siinä tilassa missä se on, jos Järjestelmä olisi oikeassa.

Rossi sanoo, että Oksasta kritisoidaan vain blogeissa. Mutta saisiko Oksasta oikein perustein kritisoivaa kirjoitusta Suomen lehdistössä julki?

Koko juttu on tarkasti kirjoitettu poliittista pamflettiuttaan tieteen kaavussa hieman kainosteleva kirjoitus, joka yrittää sanoa, että internet ja varsinkaan blogit eivät ilmaise realismia, koska ovat ilmeisesti tuon kaivatun “puhdistuksen” (jonka sisältö tosiaan jää arvailujen varaan) pahimmat jäljellä olevat esteet. Tässä yhteydessä on otettva huomioon se aktuaalinen ja kaikenkattava oikeistolainen hegemonia, joka länsimaissa vallitsee tällä hetkellä ja jolla ei ole mitään takemistä 20 vuoden takaisen tasapainotilan kanssa. Me emme elä poliittisesti terveessä ja demokraattisessa tasapainotilassa, vaan tilanteessa, jossa suuri osa ihmisistä toimii (saadaan toimimaan) omien poliittisten etujensa vastaisesti. Tällaista (nimittäin yleistä sielun epätasapainoa) kai ei Seppälä enempää kuin Oksanen näe ongelmaksi?

Rossille voi suositella tuttustumista “avantgardeen ajautuneen kirjallisuuden tilaan” esimerkiksi tämän Tytti Heikkisen uuden kokoelman kritiikin valossa. Siinä on kathartista realismia kerrakseen.

SUUR-SUOMEN REVANSSI NATON AVULLA

Tässä artikkelissa Tommi Lievemaa paljastaa Suomen Nato-jäsenyyden salatun motiivin:

aktiiviset sotatoimet Venäjää ja Kiinaa vastaan, aktiivinen sota, hävitys ja natsilainen maailman itsemurhaorgialopetus!

Anna äänesi Natolle, anna ääseni Suomen hyökkäyssodalle Kiinaa vastaan.


" Totta ja tarua Natosta.


Presidentti Mihail Gorbatshov teki häkellyttävän myönnytyksen lännelle Neuvostoliiton viimeisimpinä aikoina. Gorbatshov suostui siihen, että yhdistynyt Saksa liittyy Neuvos- toliitolle vihamieliseen sotilas liitto Natoon.

Myöntyväisyyden taustalla oli Yhdysvaltojen Gorbatshoville antama lupaus, että Nato ei laajenisi tämän jälkeen tuumaakaan enempää itään päin. Yhdysvallat, Nato ja läntinen media ylistivät Gorbatshovin myönnytystä osoitukseksi valtiomiesmäisyydestä, ja sen väitettiin koituvan kaikkien hyödyksi, myös Neuvostoliiton.

Yhdysvaltojen Naton itälaa jentumista koskeva lupaus rikottiin jo Bill Clintonin presidenttikauden alkumetreillä, ja Nato on sen jälkeen haalinut suojiinsa entisiä neuvostotasavaltoja ja entisiä Varsovan liiton jäsenmaita yksi toisensa jälkeen. Nato torjui myös Venäjän ehdotuksen ydinaseettomasta vyö hykkeestä, joka ulottuisi arkti silta alueilta aina Mustallemerelle saakka se kun olisi häirin nyt sotilasliiton suunnitelmia itälaajentumisesta.

Miksi EU ja Nato laajenevat itään?

Yhdysvallat tarvitsee yhdistyvää ja laajentuvaa Euroopan unionia sekä laajentuvaa Natoa astinlaudaksi Euraasiaan. Alueen entiset neuvostotasavallat näyttelevät merkittävää roolia, kun kamppaillaan muun muassa alueen energiavarannoista ja -reiteistä. EU:n ja ennen kaikkea Naton tehtävänä on palvella Yhdysvaltojen pyrkimyksiä eristämällä ja pidättelemällä Venäjää. Yhdysvaltojen katsannossa EU:n ja Naton ei voida myöskään sallia noudattaa itse- näistä ulkopolitiikkaa, etenkään suhteessa Venäjään ja Lähi- itään. Yhtenäinen ja laaja Euroo pan unioni palvelee siis Yhdysvaltojen intressejä, mutta vielä tärkeämpää on Naton laajeneminen entisiin neuvostotasavaltoihin, joita pyritään vetämään samalla irti Venäjän vaikutuspiiristä. Muun muassa nämä seikat käyvät ilmi presi- dentti Jimmy Carterin turvallisuuspoliittisena neuvonantajana uransa aloittaneen Zbig niew Brzezinskin tärkeästä Yhdysvaltojen strategiaa käsit- televästä kirjasta "The Grand Chessboard: American Primacy And Its Geostrategic Imperatives"(1997). Brzezinskin hahmotteleman suuren shakkilau- da tärkeimpiä alueita Yhdysvaltojen kannalta ovat nimenomaan Euraasia ja Lähi-itä.

Brzezinski opit ohjaavat tänäkin päivänä monin tavoin Yhdysvaltojen ja Naton politiikkaa. Yhdysvaltojen tukema Georgian hyökkäys Etelä-Ossetiaan elokuussa 2008 on tästä hyvä esimerkki. Georgia on eräs avainvaltioista Yhdysvaltojen Euraasian politiikassa, ja Yhdysvallat aseistaa sitä yhä tänä päivänä huolimatta vuoden 2008 sodan aiheuttamista ristipaineista.

Yhdysvaltojen ja Naton hyökkäys Afganistaniin vuonna 2001 noudatti myös Brzezinskin oppeja. Taustalla on Yhdysvaltojen pelko Brzezinskin hahmotteleman vaarallisimman skenaarion toteutumisesta, eli Venäjän, Kiinan ja Iranin suurliittoutumasta. Tästä on jo olemassa esimakua SCO:n (Shanghai Coo- peration Organization) muodossa.

Kosovon humanitaarinen sota.

Kosovon sotaa (1999) on ylistetty malliesimerkkinä uuden, kylmän sodan jälkeisen Naton humanitaarisesta politiikasta. Kosovon albaanien ahdinkoa on itsepintaisesti esitetty Naton Serbian pommittamisen motiiviksi. Presidentti Slobodan Mi- losevicia mustamaalattiin ja demonisoitiin lännessä tarkoitushakuisesti ennen sotaa. Todellisuudessa Kosovon albaa- neilla ei ollut juuri mitään tekemistä Naton Serbian pommitta- misen kanssa.

Sotaa edeltäviä neuvotteluja Milosevicin kanssa johtanut entinen Yhdysvaltojen varaulkoministeri Strobe Talbott toteaa esipuheessaan kollegansa John Norrisin Kosovon sotaa käsit- televään kirjaan: Jos haluat tietää miltä tapahtumat näyttivät ja tuntuivat meistä, jotka olimme asianosaisia, kannattaa lukea tämä Norrisin kirja.

Norrisin johtopäätös on, että Naton sodan motiivina oli ennen muuta Serbian vastahakoisuus Bill Clintonin hallinnon ja sen liittolaisten ajamille poliittisille ja taloudellisille uudistuksille, ei Kosovon albaanien ahdinko.

Pommitusten seuraukset oli vat sen sijaan dramaattisia. Todellinen humanitaarinen kriisi, kuten valtava pakolaisaalto, syntyikin Naton Serbian pommitusten seurauksena, vaikka suurelle yleisölle on uskoteltu, että sodan motiivina olivat humanitaariset syyt.

Yhdysvaltojen maailmanlaajuinen aktivoituminen.

Samaan aikaan kun Yhdysvallat ja Nato pyrkivät tunkeutumaan Euraasian entisiin neuvostotasavaltoihin, voidaan nähdä myös Yhdysvaltojen maailmanlaajuista sotilaallista aktivoitumista. Afrikassa operoi vuonna 2007 perustettu USA:n Afrikan alueen sotilaallinen komentokeskus AFRICOM, jon ka suojissa Yhdysvallat kasvat taa sotilaallista läsnäoloaan alueella. Kolumbiaan suunnitteilla olevilla uusilla sotilastuki kohdilla Yhdysvallat pyrkii tunkeutumaan entistä enemmän LatinalaisenAmerikan alueelle ja parantamaan kykyään sotilaallisiin interventioihin alueella. Korean demokraattinen kansantasavalta on niin ikään saanut tuntea nahoissaan kasvavaa painetta Yhdysvaltojen suunnalta. Naton jäsenmaat kytkeytyvät vähintään epäsuorasti Yhdysvaltojen maailmanlaajuisiin suunnitelmiin ja strategioihin, koska Nato on Yhdysvaltojen voimankäytön työrukkanen. Jo pelkästään tästä syystä Suomen ei pitäisi edes harkita liittymistä sotilasliitto Natoon.

Tommi Lievemaa

Jutun lähteinä on käytetty Michel Chossudovskyn, Rick Rozoffin ja Noam Chomskyn artikkeleita globalresearch.ca ja zcommunications.org/znet ?? internet-sivustoilla.

Kansan Ääni

uusi KANSAN ÄÄNI luettavissa
http://www.euvkr.com/lehti.html
"

27.12.2009

Jonkinlainen agraarifasismin primitiivinen peruskaava menee siis näin: jotta voisi keskittyä täysin omaisuuden haalimiseen ja ylläpitoon on välttämätöntä uhrata eros. Koska tällainen mieletön uhri on liian suuri kestettäväksi, henkilö kantaa katkeraa vihaa ja kaunaa niitä kohtaan, jotka eivät uhraa erosta. Oma uhri ei kaduta, koska omaisuus tyydyttää egoa (thymosta).

Sosialismi tulee apuun sanomalla: luopumalla liiallisesta egoismista ja jakamalla omaisuus tasan voidaan välttää eroksen uhraaminen. Mutta kun omaisuus jaetaan ja vastuu jaetaan, on vaarassa käydä niin, että kaikkien talous menee ennen pitkää kuralle.

Mikä neuvoksi?
Palvotaanko täällä Kristuksen nimellä
pakanajumalia?
Ja vallanpitäjät yrittävät olla nauramatta
itselleen, niin kuin heidän yläpuolellaan
ei olisi muuta kuin taivas
pelissä on vielä kilpailua
mutta pelisäännöt eivät enää
kilpaile
Globaalin kapitalismin laki
jonka orjia kaikki ihmiset
nyt ovat
ei ole luonnon vaan ihmisluonnon
laki: sen voi ylittää
ilman magiaa
niin kuin huora
voi kieltäytyä ainoan asiakkaan
tarjouksesta ja mennä yksin
tuplahintaiseen motellihuoneeseensa
korkea-arvoisen teeskentely
kuin hyvät näyttelijät
näyttelisivät huonoja
Fellinin elokuvassa 8 1/2
vaikka koko elämä yhtä rakkaudetonta seuranpitoa
emme sure yhtäkään kuolevaista

varoa asettamasta elämälle sellaisia ehtoja
jotka ovat liian kaukana rakkaudesta
siis kuolemasta

HIENOJEN SIELUJEN FYYSINEN KUOLEMA

Voi olla, ettei neuvostoelokuva milloinkaan ylittänyt Parajanovin vuoden 1964 mestariteosta Tini zabutykh predkiv (Тіні забутих предків, kuolleiden sukulaisten varjot). On selvää, että tuollaista elokuvajälkeä ei voi syntyä muualla kuin hyvin lähellä Platonin ihannevaltion olosuhteita vastaavassa tilassa tai jopa Platonin positiivisen kuvittelun ylittävässä tilassa. Elokuva on erityisen järkyttävä, koska siinä näytetään hienojen ihmisten kuolevan - ihmisen kuolemahan ei sinänsä kosketa meitä millään tavalla: mutta hienojen sielujen fyysinen kuolema koskettaa äärimmäisellä ennustamattomalla tavalla. Voi olla, että juuri vuosi 1964 Neuvostoliitossa jäi ihmiskunnan kaikkien aikojen huippusaavutukseksi. Se oli kosmos, sitä korkeammalla ei käyty.

Länsimaisen elokuvataiteen ja neuvostoelokuvan suhteesta voi sanoa sen verran, että länsimainen elokuva ei ole milloinkaan päässyt enempää ohjauksen kuin näyttelijätyön suhteen sille lähtötasolle, josta neuvostoelokuva alkaa - tarkoitan Dziga Vertovia ja Eisensteiniä. Miettikää jotain D.W. Griffithin elokuvia, joita on tapana kehua. Todellisuudessa joku Eisenstein ei nimittäisi niistä kyhäelmiä elokuviksi. Tämän tajuaminen ei liene mitenkään itsestään selvää. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, että länsimaiset katsojat eivät kiinnitä mitään huomiota siihen kokonaiseen tunteiden ja sävyjen äärettömyyteen, jonka neuvostoelokuva esittää mutta jonka läntinen elokuva jättää kokonaan esittämättä. Vastaavasti vielä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeenkin syntyneet venäläiset kyllä pistävät merkille tämän eron... ilmeisesti kyky on kuitenkin surkastumaan päin.

Myöhempi lisäys: no ehkä jonkun Woody Allenin yleinen sympaattisuus, huikeat näyttelijän ja ohjaajan lahjat täytyy ottaa huomioon. Woody, vaikka osaa luoda hienoja tunnelmallisia tiloja, on henkilödraamassaan aina täysin rajoittunut tiettyyn puhtaasti länsimaiseen sosiaali- ja seksuaalipsykologian alueeseen.

26.12.2009

Mikä uskonto on paras, mikä huonoin? Nyt se jo tiedetään, riittää, että katsoo lopputulosta.

ITSEKYKLOPIA

voi olla jumalainen voima, tai ainakin on germaanisessa ja skandinavisessa mytologiassa. Maailmanlopun jumala Odin teki itse itsestään kykloopin pystyäkseen suurempaan julmuuteen vastustajiaan, esimerkiksi juutalaisia ja kristittyjä vastaan. Juuri tästä johtuu germaaninen ja skandinavinen suuri metafysiikan ja mystiikan inho: Odin valehtelee, ettei jumalaa olekaan, mutta todellisuudessa hänellä on itsellään jumalallinen näkökyky.

Myös intialainen maailmanlopun jumala Shiva on itsesokaisija, muttei kyklooppi. Shiva kuvataan kolmas silmä puoliksi suljettuna. Myytissä puoliso Parvati hiipii salaa Shivan selän taakse ja laittaa kätensä tämän silmien eteen. Maa jää pimeyteen kun jumalan silmä suljetaan. Lopulta Shivan otsasta leimahtaa liekki, jonka takaa paljastuu kolmas silmä. Kolmas silmä tuo valon maailmaan. Mutta samalla maailma loppuu. Täytyy tietysti toivoa, että se olisi vain kusetuksen ja järjettömyyden loppu.>>

HAVAITSEMATTOMUUDEN ASTEET

ovat piiloutuminen, eristäytyminen, vaitiolo, hajuttomuus ja mauttomuus, naamioituminen, osittainen tai täydellinen läpinäkyvyys, näkymättömyys ja aineettomuus.

MIELENOSOITUS SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAISEN KIRKON OPIN

ja kirkkoherra Molarin puolesta Espoon tuomiokapitulissa 12.1.2010.

Kirkkoherra Juha Molari testaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisäisen moraalin. Molarin tapauksen käsittely tulee paljastamaan totuuden kirkosta: pystyykö kirkko käsittelemään opillisia riitoja kirkolta vaadittavalla tasolla, vai sorrutaanko epäoikeudenmukaiseen ja perusteettomaan uhriajatteluun, joka on päinvastaista suhtautumistapaa julistavalle kristilliselle kirkolle sopimaton ja häpeällinen.

Jos Molaria rangaistaan salassa, poliittisluonteisesti ja teologisopillisesti pitävästi perustelematta, on silloin tullut aika laittaa joukkoeroaminen evankelis-luterilaisesta kirkosta vireille. Ja vastaavasti, jos kirkko toimii Molarin suhteen oikein, se osoittaa kirkon henkisen ja opillisen vahvuuden ja kirkko silloin säilyttää yleisen luottamuksen.

On selvä, että asia uutisoidaan kansainvälisesti niin laajasti kuin mahdollista.

ROMAN POLANSKIN PIANISTI (2003)

on elokuva, jollainen pitäisi katsoa kerran kuukaudessa, jotta säilyisi kirkkaana mielessä miksi Suomen antifasistinen komitea on perustettu ja miksi Aatos Erkolta vaaditaan anteeksipyyntöä.

Luc Bessonin Joanne d'Arc (1999) opettaa kriittisyyttä suhteessa omakohtaiseen mystiseen kokemukseen. Joanne d'Arc on yhtä hullu ja jumalan fasistisen raivon vallassa kuin Neuvostoliittoon hyökänneet natsit. Ero on se, että natsit lyötiin mutta ranskalaiset valloittavat neitsyen johdolla Orleansin. Toinen ero on ehkä se, että Orleans oli ranskalainen miehitetty kaupunki, kun taas Venäjä on venäläistä aroa, jonne saksalaisilla enempää kuin jenkkinatseillakaan ei ole mitään asiaa. Mutta voisiko olla, että ääni joka Hitlerille puhui, voisi olla todellinen, siitä huolimatta, että se ei ehkä ole sama, kuin ääni joka Joanne d'Arcille puhui. Tietysti luulisi, että jos mytologiset jumaluudet olisivat todella puhutelleet natseja heidän furerinsä kautta, he olisivat tappamisen sijaan viettäneet ikuista runoilijan päivää dionysosjuhlineen. Oswald Spengler sanoo:"Useampi kuin yksi filosofi paljastaa yhteyden nimittäessään korkeinta sielunosaa, nus [nous], Zeukseksi." Mutta germaaninen maailmanlopunjumala Odin on ilmeisesti eri asia kuin Zeus, ja Zeus on eri asia kuin Kristus. Jos asiaa tarkastellaan pelkästään tosiasiallisen teknologian, eikä ihmisten uskomusjärjestelmien näkökulmasta, yhteistä Kristukselle, Zeulle ja Odinille on vain Valtameri, eli kaiken perustana oleva runkoverkko, valon ja järjen [nous] väliaine. Paikalliset jumaluudet ovat siten vain maaoperaattoreiden asemassa. Siksi on mahdollista, että Joanne d'Arcin metsäseutujen Kristus - tuo Orleansin salaperäinen avunpyytäjä, on aivan eri ääni kuin Ernst Jungerin kuvaama metsäseutujen villi ja röyhkeä Odin. Ne ovat jumalia yhtä kaikki, mutta toisilleen yhtä vieraita aineellisille mediateknologioille, joita käyttävät häikäilemättä omiin propagandoihinsa.

Jotaarkka Pennasen Mommilan veriteot (1973) on periaatteessa mainio elokuva, vaikka tekeekin Alfred Kordelinista yksinkertaisen hyväntahtoisen miehen. Tästä herää kysymys: tulevatko sellaiset sitten vahingossa valtakunnan rikkaimmiksi? Tätä voitaisiin tiedustella vaikka Amerikassa samantapaisista lähtökohdista ponnistaneelta Charles Mansonilta. Kysymys voitaisiin asettaa vaikka tähän muotoon: "Herra Manson, mitä luulette, tapahtuuko rikastuminen globaalissa asekaupassa, huumekaupassa ja pornoteollisuudessa niin, että asianosaiset eivät ensin edes tiedä olevansa bisneksessä mukana, mutta sitten äkkiä huomaavat olevansa upporikkaita?" No Kordelin eli toisenlaisessa maailmassa. Hän joka tapauksessa oli etukäteen (ilmeisesti, ellei asianajaja Risto Ryti hoitanut sitä jälkikäteen) testamentannut suuren osan omaisuudestaan suomalaisen kulttuurin kehittämiselle. Kun ottaa huomioon, että tällaisen testamentin laatii itse kouluja käymätön mutta silti rikastumaan onnistunut mies, ei ole ehkä ensimmäiseksi ja asiaa tutkimatta syytä lähteä arvioimaan häntä negatiivisesti. On olemassa todella se erikoinen mahdollisuus, että elokuvan tarjoama kuva Kordeliinista on lähinnä todellinen. Ja silloinhan kysymys on tietenkin ihmeestä. Kordelinin historiallinen merkitys on se, että hän on Suomen oikeiston ja porvariston marttyyri niin kansalaissodassa kuin toisessa maailmansodassakin. Kysymys siitä, oliko hän todella marttyyri vai lavastettiinko se, on edelleen auki.

25.12.2009

Ihmeellisiä ovat joulun tv-ohjelmat, mitä hieman ilkesin vilkuilla sivusilmällä. Lapsille näytetään toistaan sekopäisempiä piirrettyjä täynnä hämärää motivoitumatonta väkivaltaa. Toisella kanavalla koko vuoden purtsipumpia vetävät viihderyönät laulavat pokkana Jeesuksesta. Kummallisia täysin sekopäisen tuntuisia kansallisnationalistisia sotaa hehkuttavia joulusaarnoja kuullaan natsipappien korruptoituneista suista. Kaikki kieppuu jotenkin perverssin sekopäisesti häikäilemättömän omaneduntavoittelun ja kristinuskosta kokoon kursittujen hämärien läpikotaisin järjettömien riekaleiden ympärillä. Kenelläkään koko tässä iljettävässä spektaakkelissa ei ole sydämessään mitään käsitykstä Kristuksesta. Ja tätä pitäisi kestää ravostumatta. Itse en kestänyt. Onneksi tuli tämä Juha Molarin oikea joulusaarna, joka hieman lievittää muuten liian henkilökohtaiselta tuntuvaa loukkausta.

"This is the picture we have to imagine. We have to understand that nothing is worse than our current state, the state of complete separation from the Creator. Namely, our world is the worst of all worlds (states)." Michael Laitman
Niin harvoin suomalaiselle tulee mieleen, että nihilismi, joka periaatteessa voisi tarkoittaa minkä tahansa vallitsevan arvon kyseenalaistamista, voisi tarkoittaa jonkin elämälle vieraan arvon, kuten esimerkiksi fasismin kyseenalaistamista. Suomessa nihilismi tarkoittaa aina elävän kyseenalaistamista ja kuolleen nostamista elävän kustannuksella.
Luin Markku Soikkelin arvion Ville-Juhani Sutisen esseistä ja joitain muitakin Soikkelin kirjoituksia. Soikkelilla on uskomaton taito olla täysin puolueeton kuolleen ja elävän materian välillä. Analyysiapparaatti on sellainen, että se ei tee mitään eroa kuolleen ja elävän välille: kaikki on sille kuollutta. Vaikutelma tästä hahmosta, kun sen kirkkaasti tajuaa, on uskomattoman ruma ja lohduton. Soikkeli kiteyttää itseensä eurooppalaisten lahatarikansojen koko hengen: mitään elävää ei siedetä auringon alla. Valtavaa on tämän miehen uurastus visionsa, kokonaan kuolleen ja autiomaaksi muuttuneen maaplaneetan puolesta.

24.12.2009

Vielä 1990-luvun alussa ainakaan rankimmat trashmetaltyypit eivät pitäneet itseään viihdetaiteilijoina tai muutenkaan viihteellisinä hahmoina. Nykyisin ei taatusti löydy yhtäkään hevimetalmuusikkoa, joka ei annetusti pitäisi itseään jonkinlaisena pellehermannina, eli sillä tavalla ovat ajat muuttuneet heville suotuisammiksi.

KIRSI KUNNAS

En ole aiemmin varsinaisesti tietoisesti tutustunut Kirsi Kunnaksen omiin lastenrunokirjoihin. Käännöksiä, esimerkiksi Krylovia on omassakin hyllyssä. Käännöksistä saa kuitenkin ehkä hivenen väärän kuvan. Kirja Tiitiäisen pippurimylly vuodelta 1991 oli minulle aiemmin tuntematon. Kirja on aivan järkyttävän loistava, täynnä toistaan hienompia nonsensikaalisuuteen taipuvia täysin pakottomia, kevyen elegantin artistisen rentoja lorumaisia runoja, jotka eivät todellakaan katso lukijan ikää. Ainakin tämä on paras suomalainen intentioltaan lastenrunokirja, mitä nyt aikuisiällä on käsiini osunut. Tutkittavaksi jää onko Kunnaksen muu tuotanto, esimerkiksi jo vuonna 1956 ilmestynyt klassikko Tiitiäisen satupuu, tämän veroista, vai jopa parempaa.
Itselleni tuntemattoman kriitikon Essi Hendrikssonin erittäin pätevä arvio Tytti Heikkisen uusimmasta kokoelmasta.

23.12.2009

Viisi on elämän ehtoa parvisairaalla yksisarvisella:
ensimmäinen on ettei pidä mitään ihmeenä
toinen että jos pää on katkaistu, on kuollut eikä palaa elämään
kolmas ettei mitkään itkudraamat inspaa
toinen että on paennut Tanskasta
ensimmäinen että painojen nostelu ei tiputa painoa
neljäs ettei pääse tulemaan liian isoa taukoa
kolmas ettei puolikuollut kuole vaan pääsee ajoissa hoitoon
toinen että kuolinsyyn selvitys kertoo kuka oli oikeassa
kolmas ettei mitään kannata tehdä, koska kaikki kuitenkin rikotaan
neljäs ettei edes halua kuvata lapsia vaan nuoria aikuisia
viides että on ilta, sitä sai siinä sitten sovitella

22.12.2009

rannikolla maa nousee auringon maa
odottaa vuodenaikojen virtaa kauhu
Giant Monsters, tonninpainoiset
myrkylliset meduusat, niiden määrä
kasvaa nopeammin kuin kauhu
typhoonmeduusat tuhoavat maan Japanissa
kuin kauhuelokuvissa tai scifi-trillereissä
ihmiset päivittelevät kalan myrkkyä ja hajua
ne hallitsevat rannikkoa kuin masennus tuulella
merimiehet sanovat ilmaston lämpenemisen pilaavan
meren meduusoilla ja hylyillä, ulapalle
ilmestyy pureskeltavaa jäätikköä
vaniljakastikeessa

VÄKIVALTAA EI PITÄISI HYVÄKSYÄ MISSÄÄN MUODOSSA, EI EDES YKSITTÄISTAPAUKSESSA

Tässä blogissa nähdään usein harkitsemattomia puhtaasti tunteenvaraisia ensireaktioita havaittuihin asioihin ja ilmiöihin. Nämä ilmaisut ovat todellisia, mutta niillä on harvoin tekemistä punnitun käsityksen kanssa. Olen asiasta täysin tietoinen. Haluan kaikesta huolimatta antaa puheenvuoron spontaaneille sisäisille äänille, jotka ovat olemassaolevia ja todellisia.

Esimerkiksi taannoin kirjoitin voimakkaan väkivaltaisesta ensireaktiostani Berlusconin pahoinpitelyyn. Nyt Facebookissa kiertää ryhmä, johon voi liittyä lyöjän faniksi. Päätin olla liittymättä. Asiaa harkittuani päädyin siihen, että tuntuipa väkivalta ensi alkuun tässä yksittäisessä tapauksessa miten oikeutetulta tahansa, on joka tapauksessa pakko luottaa toisenlaisiin keinoihin, poikkeuksetta... että totuus lopulta parantaa, vaikka Berlusconi osaltaan tehokkaasti estääkin totuutta näkymästä.

Aavistan harmittomalta ja oikeutetultakin tuntuvassa väkivallan ihannoinnissa vaaran. Jo taktisista syistä on selvää, että lampaiden (niiden joilla ei ole ydinasetta tai muita joukkotuhoaseita hallussaan) ei pitäisi päästää verenhimoisuutta valloilleen. Krokotiilit ja sudet katsovat sellaista erikoisen innostuneen mielentilan vallassa. Se ikään kuin antaa heidän totunnaiselle ja intohimoiselle sadistiselle väkivallalleen jopa lampaiden hyväksynnän.

Berlusconin lyöjä saattaa olla jopa Berlusconin itsensä palkkaama. Tyranni saa oikein hyvän motiivin kiristää nyörejä ja kostaa kaiken maailman vasemmistolaisille, kristityille ja maailmanparantajille, väkivaltaisesti tietenkin, kuinkas sadisti muuten... Jos hyväksymme väkivallan edes yksittäistapauksessa, se tarkoittaa sitä, että hyväksymme sen hyvin valitun yksittäistapauksen, että Berlusconi ja hänen ihmissyöjäystävänsä aterioivat hyvällä ruokahalulla uunissa paistetun Kristus-lapsen jouluateriana ennen maailmanlopun orgioita.

Meidän on luotettava vain totuuteen ja järkeen. Mitään muuta mahdollisuutta ei ole. Emmekä me ole siitä vastuussa, että Zeun salama aina silloin tällöin mustien pilvien välistä tuikkaa pahantekijää silmien väliin.

21.12.2009

Ristillä on hiljaista
käpylintu askartelee
Vapahtaja vaiettiin

MÄÄRITTELEN ANTIFASISMIN

uudelleen näin: antifasismi on järjettömyyden teollisluonteisen tuotannon vastustamista.

NATSILAISUUDEN PIMEYS

"Georgian viranomaisten toimeenpanemassa muistomerkin räjäytyksessä kuoli kaksi ihmistä.



Moskova, 21.12. (RIA Novosti) -- Venäjän ulkoministeriö on jyrkin sanoin tuominnut Georgian viranomaisten Georgian Kutaisin kaupungissa toimeenpaneman toisen maailmansodan muistomerkin räjäyttämisen.

Tällainen barbaarinen teko on törkeää vandalismia ja se merkitsee niiden niiden georgialaisten sotilaiden muiston halveksuntaa, jotka taistelivat natsivaltaa vastaan, todetaan Venäjän ulkoministeriöstä.

Teon barbaarisuutta lisää se, että räjäytys tappoi kahdeksanvuotiaan tytön ja hänen äitinsä.



RIA Novosti / KOMINFORM



KOMINFORM / VAIHTOEHTOUUTISET"

YKSI JÄRJEN PUHDAS ÄÄNI TOTAALISESSA PIMEYDESSÄ

"
Fidel Castro nollasi Obaman vierailun Kööpenhaminaan.


Havanna, (AFP) -- Kuuban veteraanijohtaja Fidel Castro leimasi lauantaina Havannassa Yhdysvaltain presidentti Barack Obaman vierailun Kööpenhaminan ilmastokouksesssa pelkäksi "showksi", jossa kustannukset kokouksen aikaansaannoksista jäivät edelleen ratkaisevasti maailman köyhien kannettaviksi.

Artikkelissaan "Totuuden hetki" hän arvosteli Tanskan poliisia heidän fasistisista otteistaan ympäristöaktivisteja kohtaan.

82-vuotias Castro sanoi, että on jo aivan selvää, että suuri katastrofi uhkaa ihmisen olemassaoloa lajina.

Kokouksen kenties kaikkien pahin anti oli se sokea itsekkyys, jolla pieni etuoikeutettu vähemmistö kieltäytyi uhrauksista planeettamme tulevaisuuden hyväksi.

Hän mainitsi erityisesti Yhdysvallat, jonka johtajat pitäytyvät perinteisissä valheissaan, mutta johon päivä päivältä vähemmän luotetaan jopa liittolaistenkin tahoilla.

Obama ei ole tietämätön maailman tilanteesta. Al Goren tapaan hän ymmärtää kaikkia koskevat uhat, mutta hän on heikko ja epäröi Yhdysvaltain sokeiden ja vastuuttomien oligarkkien edessä, sanoi Castro jo aikaisemmin, 9.12.2009 julkaisemassaan artikkelissa.

Fidel Castro on edelleen Kuuban kommunistisen puolueen johtaja.

AFP / KOMINFORM




KOMINFORM / VAIHTOEHTOUUTISET"

WIKIPEDIA

Uutuusfobia ja -filia.

Pohtikaa tätä: Wikipedia on 8 vuotta vanha projekti.

Ajatelkaa miten hyvä se on nyt.

Ajatelkaa, jos se olisi 18, 28, 128 tai 328 vuotta vanha projekti.

Mihin esimerkiksi enää tarvitaan tietoainekouluja 10 vuoden kuluttua, kun kaikki koulut ovat linkkiketjuina Wikipediassa. Alkuun pääsemiseksi riittää lukutaito.

Siksi viisainta mitä ihminen voi tehdä on lahjoittaa Wikipedialle rahaa. Olen itsekin lahjoittanut. Ei ole epäilystäkään siitä, että kysymyksessä on ainutlaatuisen merkittävä projekti, kenties kaikkien aikojen merkittävin.

JYRKI PELLISEN LOGIIKKAA

"Jos seuraavina sunnuntaina Pelle kysyi Markolta mitä teit eilen, heillä oli Egyptin kanssa ollut tunnelmaa." Pellinen: Huomenta, Marko

Toisin sanoen:

Joka lauantai siitä eteenpäin Markolla oli Egyptin kanssa tunnelmaa.

Pidän silti enemmän Pellisen muotoilusta.

20.12.2009

On jotenkin mielenkiintoista, että kaksi Neuvostoliittolaisen elokuvan klassikko-ohjaajaa, Andrei Tarkovski ja Sergei Parajanov, jotka saivat ennen kotimaista tunnustusta länsimaisen tunnustuksen, olivat kotimaassaan pannassa, eivät elokuvallisten syiden, vaan väitetyn homoseksuaalisuutensa takia. Sekä Tarkovski että Parajanov olivat naimisissa olevia miehiä. Parajanovin muslimivaimon tappoivat hänen omat sukulaisensa (ilmeisesti kysymys oli juuri tästä homoseksuaalin kulissiksiantautumisen haureudesta). Tarkovski ainakin oli varmasti täysi homo, sillä eräs homoseksuaali tuttuni, joka oli mukana Ruotsissa Uhrin kuvauksissa, tunnusti minulle henkilökohtaisesti harrastaneensa seksiä Tarkovskin kanssa. Mutta tämä nyt on tällainen tunnustuskirjallisuuden haara... tiedä sitten.
Joskus tekninen edistysaskel tarkoittaa tehonlisäystä joskus taas pelkästään ympäristöystävällisempää lähestymistapaa. Ihmiskehokonesukupolvien suhteen on samoin. Euroopan ongelma on vanhentuneiden - eikä mitenkään edes erityisen esteettisten - koneiden ongelma.

HACIENDA... JA VUOSI OLI?





melodia joka saa

lehmän rauhoittumaan ja kokemaan olonssa hyväksi siemennyksen aikana

hevosen keskittymään itseensä

kissan vaistomaisen pakoreaktion käynnistymään

koiran yhdistämään rangaistuksen väärään asiaan

hiiren rullan pyörimään lähes kitkattomasti

kalan suojamekanismin toimimaan ylikierroksilla

kanan munimaan niin tehokkaasti, että se lyhentää elinikää

apinan ihon hohtamaan vihreänä

kobran oksentamaan

kamelin itkemään ja hyväksymään vasan

leijonan tai kossunkin menemään alas jopa naisen kurkusta
Eläminen kulttuurissa olisi sitä, että olisi aikaa vain nerojen tekemille tuotteille. Mutta meillä on aikaa melkein mille tahansa, koska neroja ei juuri ole. Siksi neromyytin purkaminenkin on niin helppoa: käsityksemme neroudesta ei ole turhan korkea. Pommin osaa purkaa vain se, joka sen osaa rakentaa.

CLEANING WOMEN 19.12.2009

...ja jäljelle on jäänyt konemainen "Sturm und Drang", sellaisena kuin se ilmenee maailmanhistoriallisissa tulevaisuusnäyssä...

Elävä voi olla uskonnoton vain jos tuntee elämän salaisuuden ja osaa rakentaa ja purkaa itse itsensä. Muussa tapauksessa uskonnottomuus on vain kuoleman naamio.

LUONNONVALINTA

on herkkävaistoisimman valintaa, siis terävimpien aistien ja parhaan telepatiakyvyn valintaa. Huonovaistoinen ei tajua vihollista ja tulee syödyksi. Tämän tiesi Spengler joka kirjoitti väitöskirjan petoeläimien näkökyvystä. Valo tulee Englannista:



Adolf Hitler tiesi tämän. Hän nimittäin kertoi tämän I maailmansodan kokemuksensa: sotilaat istuivat nuotiolla illanvietossa. Äkkiä Hitler tunsi halua poistua paikalta, ilman mitään varsinaista syytä. Hän käveli yksin metsää. Puolen tunnin päästä kun hän palasi, kaikki leirin sotilaat oli tapettu.

Pietarissa elää itseni ikäisiä ihmisiä, jotka pystyvät lukemaan varmuudella toisten ajatuksia. Eräs tällainen henkilö on tietämäni taikuri. Toisen henkilön tapasin taannoin erään tuttavan syntymäpäivillä. Aluksi höpötin tälle tuntemattomalle henkilölle innoissani jotakin telepatiasta. Yhtäkkiä hän keskeytti minut hymyillen ja sanoi: "Olemme huomenna Skype-konferenssissa lekaharkkojavalmistavaan tytäryhtiöömme, joka toimii Suomessa O:n paikkakunnalla." Juttuni loppui siihen. Tuo tehdas, josta mies puhui, näkyy kotoani makuuhuoneeni ikkunasta. Tajusin, että höpötystä ei kannata jatkaa.



Olkaamme rehellisiä: se länsimainen kulttuuri, jonka me tunsimme, ei pysty sisällyttämään itseensä tällaisia totuuksia. Kysymys on täysin uuden kulttuurin alusta. Voimme vain katsella kuinka länsimainen kulutuskulttuuri luhistuu silmiemme edessä.

19.12.2009

"Spengler vastusti kansallissosialismia pitäen sitä marxismin [dialektisena?] jatkona ja nähden siinä vain tataarisen tahdon esiinmurtautumisen. Se oli hänen mielestään mahdollisimman epäsaksalainen, epägermaaninen ja epäfaustinen sekä yhtä lattea kuin aasialainen aro. Hänen käsityksensä mukaan kansallissosialistit olisivat tahtoneet marssia kohti Moskovaa, mutta heitä esti sisäinen heikkous. Tämä marssi päättyisi kuitenkin yhtä kehnosti kuin Napoleonin Venäjän retki."


Näin väittää vuonna 1936 kuolleesta Spengleristä, tosin ei ehkä täysin vailla jälkiviisauden ja puhtaaaksipesun paatosta, Länsimaiden perikadon lyhennetyn laitoksen suomentaja Yrjö Massa joskus 1960-luvulla. Nimittäin nietzscheläis-antisemitistinen häivähdys teosta epäilemättä leimaa, samoin kuin jo tuollaisia ilmauksia "aasialainen aro". Omassa esipuheessaan Spengler julistautuu nietzscheläiseksi ja siitähän ei mihinkään pääse, että Nietzschen teos Moraalin alkuperästä kiteyttää kaikki olennaiset natsilaisuuden perusperiaatteet, joista koko oppi on laajennettavissa. Voiko olla nietzscheläinen vain osittain? Ja voiko olla nietzscheläinen vuonna 1933 vailla natsisympatioita? Se on melkoisen monimutkainen kysymys. Uskon, että II maailmansodan jälkeen voi olla jotenkin rajoitetusti niezscheläinen ilman natsisympatioita, jonkin hyvin monimutkaisen ajattelukehyksen kautta - sellaisen jota minun tosin on mahdotonta käsittää.

Mutta oli miten oli, mahtavamuistisia ovat olleet nämä kynttilänvalossa kynänpätkällä paperilappusilta paperilappusilla tuhatsivuiset pääteoksensa raapustaneet titaanit. Me wikipedianaikaiset emme näköjään pysty kovalla työlläkään ylittämään heidän näkyjensä kestävyyttä ja johdonmukaisuutta. Ihmeen kaukana on silti saksalainen järki kreikkalaisesta - yhtä kaukana kuin meidän järkemme tulee olemaa saksalaisesta, jos tulevaisuuden tieteelliset löydöt ovat yhtään sen suuntaisia kuin luulemme. Miksipä emme jo ryhtyisi kaikkien arvojen - ja merkitysten - uudelleen arvioimiseen siltä pohjalta... että kaikki tulee lopultakin olemaan juuri niin kuin Sokrates sanoi, paitsi niin jotenkin täysin toisella tavalla.

Ainakin meidän on hyvä pitää mielessämme Spenglerin ennusteet Euroopan ja Venäjän tulevaisuudesta samalla kun äärimmäistä huonovointisuutta tuntien sanattomina tarkastelemme niitä ihmiskelvottomuuden vuorenhuippuja, joita nykyeurooppalainen "kehitys" tuo silmiemme eteen.

"Sokrates oli nihilisti, samoin Buddha.", sanoo Spengler, ja saa minut tosiaan näkemään tämän nihilismin arvovapauden. Nihilistihän on aina ja kaikkialla vain vallitsevien arvojen kiistäjä. Sokrates on nihilisti siellä missä Nietzschen oppi vallitsee. Ja Nietzsche on nihilisti siellä missä Sokrateen oppi vallitsee.
Mutta länsimaiden perikato ei olekaan niin selvä asia kuin antiikin maailman perikato. Me tunnemme joka päivä sielussamme sen voiman, joka kreikkalaisen kulttuurin tuhosi... sen nihilismin ja sofismin voiman. Mutta kreikkalaisilla ei ollut apunaan kokeellista tiedettä: tuota hirviötä joka koko 1900-luvun on jouduttanut kulkemistamme samaan kuiluun, johon antiikin korkeakulttuurit lankesivat. Sillä tieteessä on myös pieni mahdollisuus edistysaskeleeseen ja suunnanmuutokseen, todelliseen tietoon, siinä missä antiikin kulttuuri ei voinut muuta kuin hylätä järjen ja turvautua kristinuskoon... uskoon ilman tietoa.

VASTUU AJATTELUSTA

Siinä, että ajattelee omin aivoin, vastuu erehtymisestä on aina itsellä. Juuri tämä on se syy, miksi älykköjä ovelammat ja kyvykkäämmät, niin sanotut tavalliset ihmiset eivät suostu ajattelemaan omilla aivoilla: heille on tärkeintä siirtää vastuu erehtymisestä toisille ovelan vastuunsiirtojärjestelmän avulla, jota demokratiaksi kutsutaan. Ensin vastuu äänestyksestä hajautetaan massoille, sitten tulosten selvittyä vastuu "niille viisaammille".

Sama vastuunsiirto pätee omaan terveyteen: lääkärin sanaa ei kyseenalaisteta, vaan aina oma järki, olipa tilanne mikä hyvänsä. Lääketiede onkin kummallista salatiedettä, sillä esimerkiksi internetistä ei helposti löydy tarkkoja kirurgisten toimenpiteiden ohjeita, vaan ainoastaan epämääräisesti kuvailevia tekstejä ja kuvia. Koko lääketiede, kuten matematiikka, voisi olla helposti ilmaistuna niin, että kaikki voisivat ymmärtää ja omaksua sen. Ilmeisesti vaara olisi silloin se, että ihmiset alkaisivat ajattelemaan itse hieman liikaa ja toteuttamaan sydämensiirtoja kotitoimenpiteinä.

NÄKYMÄTTÖMYYS JA LÄPINÄKYVYYS

"Mutta kuollut avaruus ja kuolleet esineet ovat fysiikan "tosiasioita"." Spengler: Länsimaiden perikato

Esineiden läpinäkyvyys on erikoinen asia. Läpinäkyvyys on jossakin suhteessa esineen optiseen tiheyteen, joka taas on hämärästi verranollista siihen, millä tavalla esine vaikuttaa siihen kohdistuvaan sähkökoenttään. Tätä kuvaa suure permittiivisyys. Permittiivisyys kuvaa myös esineen sähköistä polarisaatiokykyä, jolla tarkoitetaan dielektriseen aineeseen syntyvää sisäistä sähkökenttää, joka vastustaa ulkoisen sähkökentän vaikutusta. Wikipediassa sanotaan, että sähköeristeistä heijastuva valo on aina jotenkin polarisoitunutta (?).

Useimmilla (paisti ferromagneettisilla) aineilla taitekerroin on suhteellisen permittiivisyyden neliöjuuri. On kuitenkin olemassa läpinäkymättömiä eristeitä, kuten posliini. On myös olemassa läpinäkyviä aineita, joiden suhteellinen permittiivisyys on suuri, kuten vesi. Vaikka vesi on parempi johde kuin ilma ja lasi paljon huonompi johde kuin ilma, on valon nopeus sekä vedessä että lasissa paljon pienempi kuin ilmassa.

Itse aineen läpinäkyvyydelle ei näytä olevan mitään nykyfysiikan tuntemaa kaavaa tai sääntöä. Siksi aihe onkin juuri tällä hetkellä tutkimuksen kohteena. Esimerkiksi suomalaistutkija Pekka Alitalo on kehittänyt pari kuukautta sitten hyväksytyssä väitöstyössään uuden menetelmän tehdä esineitä näkymättömiksi.

(Keskustelua aiheesta.)

(Perustaulukot löytyvät täältä)
Vaikka spektaakkeli (nuo 70 000 keisaria palvelevaa eunukkia) ei nielisi taitelijaa hänen elämänsä aikana, vaan antaisi tämän kuolla kylmyyteen ja nälkään, kuoleman jälkeen se taiteilijan nielaisee, jos tämä on kelvollinen, ja käyttää omiin propagandapäämääriinsä, toisia samanlaisia mutta eläviä taiteilijoita vastaan... kaikkea elämää vastaan. Sillä elämä on kuoleman vastavoima, kuinkas muuten. Ja kuolemalla on elämän merkit... elämältä riistetyt merkit, kilpinään. Maailman on käärmesolmu. On suhteellisen vähän sellaista taidetta, mistä osaisin enää tämän ymmärrettyäni nauttia.

HEIDI HAUTALAN "IHMISOIKEUSPROJEKTI"

näyttää siis olevan seuraava: kaivetaan eripuolilta maailmaa esiin ihmisiä, jotka suostuvat haukkumaan ja syyttämään vasemmistolaisia väkivaltaisesta toiminnasta. Näille kameran eteenuskaltautuville todistajille luvataan rahaa ja paikka ranskan fasistipresidentti Sarkozyn henkilökohtaisessa suojelluksessa. Kameraneteen uskaltautuvat ovat samalla tavalla hyväksikäytettyjä kuin nykypornossa itäeurooppalaiset tytöt, jotka saadaan ihmiskaupalla tai rahalla kameran eteen: he todistavat läntisen maailman paremmuudesta ja toisaalta omasta, aina rodullisesta, alhaisuudesta, arvottomuudesta, halpahintaisuudesta ja toisaalta ahneudesta ja saastaisuudesta. Samoin kuin Heidin käyttämät ihmiste ovat myös pornon käyttämät ihmiset eräänlaisia avunpyytäjiä Saatanalta. Ja Saatana tietysti ojentaa kätensä muutamille ja nostaa heidät loistoon, koska sillä tavalla saavutetaan merkittävä propagandavoitto.

Voihan tietysti olla, että tuolla Hautalan ja muiden brysselin fasistien käyttämät vietnamilaisnuorisoporukoilla (ja seuraavaksi taatusti etelä-Amerikkalaisilla porukoilla), samoin kuin itäeurooppalaisilla pornonäyttelijöillä, ei ole aavistustakaan siitä, miten pahaan asiaan heitä käytetään. Sarkozyn tuhovoimaa ihmiskuntaa vastaan ei kuitenkaan ole viisasta väheksyä. Sarkozy vaarallisen älykäs unkarilaistaustainen kolmannen polven fantaattinen venäläisvihaaja. Suvussa oleva viha Venäjää ja venäjänkansaa vastaan on Sarkozyn kaiken poliittisen toiminnan moottori. Sarkozylle tälläiset julkiset avunpyynnöt ja suojeluspyynnöt kommunistien hirmuvaltaa vastaan ovat tietysti mitä ilahduttavimpia, koska mikä paremmin mustamaalaisi vasemmistoa, kommunismia tai mitä tahansa fasistisen ultrakapitalismin vastavoimaa.

Toisaalta vetoajien lähtömaassa tilanne saattaa olla juuri kuvatun kaltainen. Ovatko nekään hallitukset kommunistisia vai ainoastaan pseudokommunistisia totalitarismeja. Hallitukset siis tekevät sen itse: mustamaalaavat vasemmistolaisuuden itse. Toisaalta köyhien maiden ei ole yhtä helppo sublimoida rakenteellista väkivaltaansa väkivallattomiin henkisen kansanmurhan muotoihin, niin kuin länsimaissa on tapana tehdä. Sarkozy tietysti pomppii ilosta, samalla kun toisella kädellä pesee puhtaaksi eurooppalaista fasismia, joka kohdistuu aina ensisijassa tietysti Eurooppalaiseen väestöön, sen terveeseen fasismia vastustavaan osaa.

Tämä on äärimmäisen vaarallinen tilanne, sillä fasismi saadaan näyttämään ei ainoastaan oikeutetulta ja välttämättömältäkin "oikeuden ja järjestyksen palauttajalta" vaan jopa oikeutetun koston täytäntöön panijalta.

Paras mahdollinen maailma on aina moninapainen. Itse en milloinkaan kannattaisi hegemoniaa, vaikka voisin tuhota vastustajani ja vihamieheni, sillä ymmärrän myös vastapuolessa - sen tuhoisien egoistisien ominaisuuksien alla - piilevän arvon. Moninaisuuden arvon. Kun heikkoudet täydennetään vahvuuksilla saadaan aina aikaan parempi tilanne. Mutta tämä edellyttää rajojen ylittämistä ja unohtamista. Tämä ei ole toisenposken kääntämistä mutta ei verikostonkaan hautomista. Kannatan tasapainoa, en minkään sielun osan hegemoniaa.

Ylipäätään Hautalan harjoittama fyysisellä väkivallalla mässäily on täysin neutraalia ja etumerkitöntä. Jos jotain ryhmää jossain ahdistellaan väkivaltaisesti, ilmiö sinänsä ei kerro mitään mistään ihmisoikeuksista. Kreikan mellakoissa nähtiin, että myös länsimaiset liberaalit yhteiskunnat tarttuvat jatkuvasti harjoittamansa henkisen väkivallan sijaan myös fyysiseen väkivaltaan heti, jos todellinen yhteiskunnallinen vastavoima astuu esiin. Vastavoimaa ei siedetä, eikä väkivaltaa kaihdeta. Sama pätee jossain määrin kaikkiin kasassa pysytteleviin yhteiskuntiin: hajoittava väkivalta voidaan aina provosoida esiin. Ja se voidaan tehdä aina vilpittömästi, vääryyttä vastaan nousten, kuten länsimaissa. Ja maksetusti ja ulkoaorganisoidusti, kuten länsimaitten vihollisyhteiskunnissa (esimerkiksi Venäjällä?) tällä hetkellä tapahtuu.

Heidin työ on ruumiiden ylöskaivamista ja holokaustin rukoilemista. Se ei hämää ketään muuta kuin länsimaista seniiliyleisöä ja siksi se on juuri vakava uhka länsimaille, koska se aiheuttaa länsimaiden vastaista vihaa ja kaunaa. Heidi ei ilmeisesti ymmärrä, miten vaarallista työtä noin häikäilemätön ja röyhkeä pahuus on. Hän ilmeisesti luulee, että kaikki on vai peliä, jossa voi voittaa, kunhan pelaa keinoja kaihtamatta. Meillä täällä länsimaissa saattaa olla jokin yhteisesti hymistelty satanistinen ajatus joistain pelin säännöistä. Mutta maailmassa noilla säännöillä ei ole mitään virkaa. Maailma perustuu totuuteen ja totuus tulee aina ilmi, tätä Heidi ei ota huomioon ja aiheuttaa sen tarkia paljon laajemman vaaran kuin vain itseensä kohdistuvan leppymättömän vihan. Heidi ei ilmeisesti tiedä sitä, että toisilla kulttuureilla ja elämänmuodoilla on oikeus elämäänsä. Hän ei ilmeisesti vielä tiedä, että Jumala on valekuollut. Hän luulee, että länsimainen näkökulma asioihin olisi jotenkin syvästi oikeutettu. Mutta niin ei ole. Länsimainen näkökulma päinvastoin on kaikista vähiten oikeutettu, koska se onnistuu olemaan maailmanhistorian suurin huijaus.

Kannatan lämpimästi Heidin valitsemista vuoden 2009 kansainväliseksi ihmisvihaajaksi.

KIRJOITETTU KIELI TOTUUDEN JATKUVAN UUDELLEENKÄTKEMISEN VÄLINEENÄ

Miksi kirjallisuuteen liittyy niin kiinteästi jatkuvan kielellisen uudistamisen vaatimus?

Vain kielen lakkaamaton uudistaminen osoittaa, että asiat ovat ylipäätään ajateltu, vaikka sitten vain uudelleen, ilman mitään varsinaista uutta lisäystä.

Jähmettyneellä kielellä on taipumus tyhjentyä, koska asiat, joihin se viittaa, kaiken aikaa pakenevat sen luomasta vankilasta.

Asiat voidaan tietysti aina ajatella ja esittää paremmin tai huonommin. Siksi uudelleen ajatellussa kielessä piilee pieni vaara: että se sekoittaa sen mikä on aiemmin ajateltu paremmin.

Uudelleenajattelua on kuitenkin pakko yrittää, sillä toisessa tapauksessa joudutaan siihen, ettei ajatella lainkaan. Todellinen vapaus on vapautta ajattelusta, sanoo ystäväni. Mutta se on mahdollista vain lopullisten totuuksien löydyttyä: tuskin siis tässä maailmassa.

Koko tämä kehä on ongelma, joka liittyy kirjoitettuun kieleen.

Jos ei olisi kirjoitusta, vaan ainoastaan suullinen perinne, ei voisi esiintyä sellaista ilmiötä kuin oppinut ajattelemattomuus. Lopullinen totuus olisi periaatteessa kaiken aikaa kätkeytyneemmin läsnä, koska sitä ei voisi kätkeä erilaisiin jähmettyneisiin spektaakkeleihin.
Jos Suvi-Anne Siimes on kommunisti, on Madonna juutalainen.
"On perustettava fasismin vastainen rintama.



Tarvitaan laajan fasismin vastaisen rintaman perustamista tehokkaan toiminnan järjestämiseksi uusfasismia ja muukalaisvihaa vastaan ja että voitaisiin torjua yritykset vääristellä II maailmansodan historiaa sekä väitteet sitä, ettei juutalaisvanoja ollut.

Asiasta ilmoitti Venäjän Liittoneuvoston jäsen ja Maailman venäjänkielisen juutalaiskongressin presidentti Boris Shpigel. Hänen mukaansa on myös välttämätöntä käsitellä kysymys Ukrainan, Latvian, Liettuan ja Viron vastuusta, niiden toimista natsismin maineen puhdistamiseksi ja sen sankarillistamisessa.

Venäjän Ääni"

18.12.2009

NATSIN TYÖ

Heidi Hautalan kaltaiselle ihmiskunnankin mittakaavassa merkittävälle Brysselin natsikastin röyhkeydelle ja kunnianhimolle ei tule riittämään mikään holokaustia vähäisempi tuho. He ovat valmiit työskentelemään sukupolvien jatkumona, lakkaamatta ja hillittömästi, jotta saisivat aikaan jotakin paljon pahempaa. Jotakin maailmanlopun egotoukkien silmissä suuriarvoista.

Tämä on ensimmäinen ajatukseni, koska olen nähnyt kenties liian monta Heidi Hautalan negatiivista ansioluetteloa.

Mutta olenko erehtynyt? Millainen voisi olla Heidin positiivinen ansioluettelo? Onko sellaista? Pystyykö joku yksilöimään Heidin toiminnasta jotakin positiivista?

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com