30.9.2009

FAIDROS

Jos ajatellaan, että Platonin Faidros-dialogi kiteyttää kaiken sen, mikä on eurooppalaisen kulttuurin ydintä, ja minkä voisi kuvitella eurooppalaisuudessa säilyttämisen arvoiseksi, on heti perään pakko todeta, että vain Venäjä jumalaisen hulluuden ja totaalisen manian valtakuntana tässä suhteessa enää edustaa alkuperäistä Eurooppaa. Länsi-Eurooppa on alkuperäisen Euroopan antiteesi.

"Nyt on kuitenkin niin, että suurin hyvä meidän osaksemme tulee juuri hulluuden välityksellä, sellaisen hulluuden joka on jumalten lahja." Sokrates

Gurdjieffin opetuksen keskeisimmät ideat esiintyvät sellaisenaan, tosin äärimmäisen tiivistetyssä muodossa, tässä Platonin dialogissa. Ja aivan kaikki se mikä Kristin uskossa on kestävää.

Sokrates maalaa myös jokaisen venäjänystävän tuskat, jokaisen tervejärkisen eurooppaa kaipaavan sielun suhteen Pietariin: "Se ei välitä hoitaa omaisuuttaan, menköön jos on mennäkseen, samoin se halveksii säädyllisyyttä ja hyviä tapoja joista se ennen niin tiukasti piti kiinni; se alistuu vaikka orjaksi ja nukkuu missä tahansa, kunhan saa olla niin lähellä kaipauksensa kohdetta kuin mahdollista, ei ainostaan pälvoakseen häntä, vaan saadakseen häneltä lääkitystä ankariin vaivoihinsa."

JOHAN BÄCKMANIN

raportti Rimma Salosen irvokkaasta oikeudenkäynnistä:

"Hauskaa asiassa on se, että venäläisiä medioita on mahdotonta saada tajuamaan stubbilaisen ulkopolitiikan kierouden ja pahuuden tosiasiallista syvyyttä."

Tämä kiteytys voisi olla kokonaisen aikakauden muotokuva. Venäläistä ihmistä on todella mahdotonta saada milloinkaan käsittämään sitä sairauden, heittiömäsiyyden, selkärangattomuuden, likaisuuden, irvokkuuden, kierouden, julmuuden ja pahantahtoisuuden yhdistelmää, josta stubblainen ihmisen irvikuva on pantu kokoon.




FUKUYAMAN HISTORIAN LOPPU

voisi olla mittatilattu kritiikki koko tämän blogin sisältöön. Se on huolestuttavalla tavalla syvällisempi ja terävä-älyisempi kuin olisin voinut kuvitella kaikkien niiden miljardien ihmisten käsitysten pohjalta, jotka ovat Fukuyaman teesejä 20 vuotta ikuisina totuuksina konemaisesti toistaneet. On mielenkiintoista, että aikakauden kaikki ideat kristallisoiva ja viimeiset 20 vuotta länsimaista historiaa yksin määrittänyt teos osuu käteeni vasta nyt. Jos se olisi osunut kymmenen vuotta aikaisemmin en kenties olisi pystynyt kirjoittamaan tätä blogia. Kirja olisi kenties yksinkertaisesti vakuuttanut ja upottanut vastaväitteet itsekriittiseen häpeään: olisin hukuttanut vastaväitteeni kanssa sisarten ja veljien tavoin systemaattiseen itsetuhoon, sairaalloiseen alkoholismiin ja psyykelääkkeiden massakäyttöön.

Ehkä tämän kaiken hullun huhkimisen jälkeen olisi mahdollista lopulta muotoilla riittävän syvällinen ja vastuullinen kritiikki Fukuyaman yhä edelleen täysin horjumatta seisovaan teokseen. Pääväittämä voisi olla: länsimainen liberaali demokraattinen yhteiskunta jossa elämme on sisäisesti ristiriitaisempi kuin yksikään aiempi historiallinen yhteiskunta. Sisäinen ristiriita on vain vähemmän ilmeinen kuin koskaan aikaisemmin. Hegelläinen historiallinen dialektiikka on siis tätä: yhä kehittyneempien teollisuusyhteiskuntien sisäinen ristiriitaisuus kasvaa, mutta samalla ristiriita juurtuu syvemmälle, yhä fraktaalisempiin sielun kudoksiin, josta sen erottaminen vaatii yhä syvempää filosofiaa sielun analytiikan mielessä.

29.9.2009

MUODOLLINEN DEMOKRATIA

aktuaalinen plutokratia. Tämän hetkinen länsimaiden tilanne.

Todellisen demokratian ainoa kriteeri on se, että pitää olla osoitettavissa, että äänestäjien enemmistö ei tee pitkällä tähtäimellä enemmistölle itsetuhoisia päätöksiä.

Kollektiivinen demokraattisesti päätetty itsetuhoisuus on sairausnimikkeeltään kollektiivinen tukholmasyndrooma.

Jos kuitenkin hyväksytään järjen nimissä muodollinen demokratia (joka sisältää institutioihin ankkuroidut takeet diktatuuria vastaan ja tuottaa todennäköisemmin todellisen demokratian kuin mikään diktatuuri) ja tasapuolisuuden nimissä liberaalius, miten taataan se, että äänestäjät pitkällä tähtäimellä toimivat oman etunsa mukaisesti?

Ilmeisesti täytyisi jollakin äänestäjistä riippumattomalla tavalla pyrkiä estämään se, että äänestäjät lumotaan, heitä huijataan tai hyväksikäytetään. Miten luoda järjestelmä, joka kaiken aikaa uudestaan murtaa ja tuhoaa spektaakkelin... itsepetoksen koneiston, jonka vankina enemmistö kuitenkin aina haluaa olla.

Ahneelle hirmuhallintoa on se, ettei tarvitse huolehtia rahasta.
Sotapäällikköjen teltassa
en pystyisi puhumaan äänen värisemättä
sanomaan: sodassa vastustajan joukkue kasvaa
sitä mukaa mitä lähempänä maailmanmestaruutta
ollaan. Se ei ole niin kuin urheilu.

IHMISELTÄ VAIKUTTAVA OLENTO

on todella ihminen vain siinä määrin kuin hänen sisäisen dialoginsa rikkaus vastaa maailmansisäisen todellisen ja jopa mahdollisen dialogin rikkautta.

Kuinka uupunut olenkaan kirjailijoihin, jotka uutterasti soitintavat todellista plastista polyfoniaa kakofoniseksi yksiäänisyydeksi.

FUKUYAMAN NÄKÖHARHA

Aivan viimeaikoina länsimaissa ja Yhdysvalloissa tapahtunut hypernopea negatiivinen yhteiskunnallinen kehitys on osoittanut todeksi sen jo Neuvostoliitossa loputtomasti toistetun jo Leninin esittämän väitteen, että ns. liberaali demokratia ja sitä kannattavat länsimaiset ns. edistykselliset suostuttelevat voimat ovat vain "muodollinen demokratia" vailla mitään suhdetta todellisen vallan syvätasoon. Tällä hetkellä - huoh jälleen kerran - nähdään, että nämä suostuttelevat voimat eivät muodosta aitoa vastavoimaa: niitä tarvittiin vain informaatiosodassa ne oikein tunnistaneita sosialistisia fasismin ulkoisia vastavoimia vastaan. Mutta "länsimaista kulttuuria" ei vielä viskata inhoten likasammioon. Sitä tarvitaan vielä, nyt informaatiosodassa sisältä uneliaasti heräävää fasismin vastavoimaa vastaan. Länsimaissa "kulttuuria" tarvitaan siis edelleen, sisäisen antifasismin lyömiseen, sielun viimeisen korahduksen lyömiseen ja elämän lopulliseen vaientamiseen.

Vaikka kansallisuusajatus ja nationalismi nähdään oikeistopiireissä lähinnä ominaisuudeksi, joka vakavasti haittaa rähmälleenkaatumista läntisten fasismikeskittymien syliin, se otetaan taisteluargumentiksi heti kun tulee puhe antifasismista. Antifasismi on nimittäin tämän retoriikan mukaan aina välttämättä venäläisnationalismia. Antifasismi voi olla myös pelkästään ihan vain fasismin vastustamista.

Uskon, että myös "liberaali demokratia", ainakin siinä ihanteellisessa muodossaan, jossa joku Fukuyama sen esittää, olisi myös tavallaan antifasismin muoto. Fukuyaman käsittämättömän vaikutusvaltainen näköharha johtui kai siitä, että hänen analysoiman "liberaalin demokratian" aitouden edellytys, eli sen sisäisten poliittisten voimasuhteiden aidon tasapainon radikaali edellytys olikin näiden yhteiskuntien ulkopuolinen (kaiken uhraamisen hinnalla ylläpidetty) gravitaatiokeskus.

Nyt lähes 20 vuotta Fukuyaman maamerkkimäisen klassikkoteoksen jälkeen näyttää siltä, jos asiaa todella katsoo niin kuin se on, että liberaali demokratia ei ole juurtunut todellisen vallan syvätasoon edes edistyksellisimmissä länsimaissa. Pikemmin se näyttää olevan pelkästään siittimen pinnalla vikkelästi taakse liukuva esinahka. Nahkan relativismi, joka väistyy silloin kun totinen tekijä astuu esiin. Länsimainen ihminen ei ehkä sittenkään ole niin olennaisesti eritavoin rakentunut kuin itäisten despotioiden ihminen. Individualismin mimeettinen, lähinnä sielun epätasapainon muotoja imitoiva kuohukerros on vain runsaampi. Metafyysinen totuus - nyt tietysti patologisissa fasistisissa ilmiöissään - näyttäisi tunkevan väistämättä esiin. Se tulee patologisina painajaisina, koska sielun kokonaisuutta, perimmäisenä, sellaisena kuin se on, kaikessa todellisessa raastavassa antifasismin ja fasismin perustat sisäänsä sulkevassa monimuotoisuudessa, ei jakseta tunnustaa.
Kuka siis ei sanoisi kenraali Ksenofonin tavoin: "kauneinta maailmassa on Sokrateen viisaus"?
Ehkä se, joka silmiensä edessä näkisi todellisen Sokrateen raihnaisen vanhuuden ja pakottavan köyhyyden. Se, joka rehellisesti myöntää nuoruuden ja aineellisen rikkauden absoluutit. Vaikka kylmänkin, sulottomankin nuoruuden. Vaikka ryöstetynkin rikkauden. Mutta ei näe vanhuudessa viisauden mahdollisuutta, vaan dementian. Ei näe köyhyydessä kepeää väistämisen kykyä, vaan uskoo totalitaarisen hegemonian vihdoin tavoittavan etäisimmänkin erakkomajan. Hän uskoo väkivallan oikeutukseen yli viisauden. Eikä hänen uskoonsa vaikuta selitykset, eivät taitavimmatkaan retoriikat, ei edes Sokrateen viisaus, joka on säilyttänyt ja tulee säilyttämään tuoreutensa yli joka ikisen tämän maailman tyrannian. Ei hän usko mitään muuta kuin kirvestä, joka halkaisee hänen kallonsa, plutoniumia, joka pesee hänen ruumiinsa.

FUKUYAMAN HISTORIAN LOPUN KALTAISEN

Kylmän sodan päättymiseen reagoivan yleisesityksen ongelma on se, että liian lyhyen perspektiivinsä (ei niinkään vilpittömyyden ja aidon totuudenetsinnän puutteen) takia marxilais-leninläisten valtiomuodostumien tavoite ja merkitys arvioidaan hiukan väärin kriteerein.

Kuten Fukuyama toteaa, itä-Euroopan kommunistiset hallitukset eivät saaneet juuri aikaan aineellista tuottavuutta eivätkä uudistavaa toimintaa. Mutta tähän on lisättävä, että tällä harkitulla ja tarkoituksellisella uhrauksellaan (jota tosin kovin pitävät nykyaikaisin länsimaisin hyvinvoinnin kriteerein mitattuna liian suurena) ne estivät tehokkaasti ihmisen biologisen potentiaalin tuotteistamisen.

Aika Venäjällä vallankumouksesta vuoteen 1991 oli kapseloituminen aikakoneeseen, jonka tarkoitus oli pysäyttää se biovaltakehitys, joka leimasi täydellisesti koko muun maailman prosessia. Se, että mitään ei tapahtunut eikä mihinkään pyritty oli päämäärä sinänsä, jonka merkitystä Fukuyaman selitysperspektiivi ei kykene näkemään tai ainakaan tunnustamaan. Tunnustamiseen tarvitaankin poikkeuksellisen rehellisyyden lisäksi poikkeuksellista kokemusta ja asiantuntemusta.

AIDOIN KAUHUELOKUVA ON KATSOA

youtube-videota, jossa esiintyy nykyaikainen oikeistolainen henkilö. Oikeistolainen autoritaarisuus, eli selvemmin sanottuna kusetus, legitimoi itsensä demokraattisesti aina samalla tavalla: kansanjoukkojen tyhmyydellä tai ajattelun loogisella ristiriitaisuudella. Siksi mikä tahansa kansakunnan sielua riivaava epätasapainotila, mieluiten jatkuva sotatila, on oikeanlaisen oikeistolaisen demokratian pysyvä kivijalka.

Ihmiskunnan vakavin virhe aina 1800-luvun mielisairaasta edistysuskosta lähtien on vastustajan aliarvioiminen. Vaikka Saatana vetää päälleen kauniin takin ja kauniita vaatteita, se ei tarkoita, että kauhut joihin se pyrkii olisivat jotenkin holokaustia rauhoittavampia. Meillä ei ole varaa arvioida Alexandr Stubbin ja Nicolas Sarkozyn kaltaisia olentoja väärin - sekoittaa heitä ihmiskuntaan, eläviin olentoihin ja muuhun sellaiseen kivaan ja pehmeään, "hyvään" ja tasapainoon pyrkivään. Oikeisto ei voi milloinkaan pyrkiä "hyvään" koska rosvojoukon tavoin se saa legitiimiytensä vain poikkeustilasta. Oikeistolaisen demokratian edellytys on poikkeustilan normalisoiminen. Huomaamme, että ns. normaali ja poikkeuksellinen ovat suhteellisia kategorioita - joillekin luonnonluomille vain totaalinen sota on normaalitila, jossa he pystyvät hengittämään joka solullaan. Toki kysymys on äärimmäisestä patologiasta ja hirviömäisestä sielun epätasapainotilasta (suhteellisia määritelmiä nämäkin, mikäli silmistämme painuu horisontin taakse absoluuttisen kauneuden ja tasapainon jumalalliset ideaalit, käytännössä Sokrates, koska "kauneinta maailmassa on ja tulee aina olemaan Sokrateen viisaus"), mutta sellaisiakin planeetta synnyttää. Markiisi de Sade pitäisi määrätä koulussa pakolliseksi luettavaksi, aapiskukon tilalle. Kaikki murheemme johtuvat laiskuudesta: siitä, että me emme ole lukeneet ja sisäistäneet markiisi de Saden viestiä.

"Tekniikan kyky parantaa ihmisten elämää riippuu ratkaisevasti ihmisessä tapahtuvasta tekniikan kehitykselle rinnakkaisesta moraalisesta edistymisestä. Jollei tätä tapahdu, tekniikan mahtia käytetään muitta mutkitta pahoihin tarkoituksiin, ja ihmiskunta on huonommassa jamassa kuin aikaisemmin." Fukuyama

Siksi vasta Sarkozyn ja Stubbin edustama uusi eurooppalainen pahuus antaa kasvot sellaiselle jamalle, joka saa meidät itkien kaipaamaan Hitleriä ja Stalinia, noita vielä "vilpittömiä" ihmisiä, joiden kummankin hiukset olisivat nousseet täsmälleen samalla hetkellä ja samalla tavalla pystyyn jonkun Sarkozyn edessä. Täsmälleen sama Hitlerin ja Stalinin kirkuva kauhu jota me koemme noita vessanpöntön asujaimia katsellessa, ja heidän uurastuksensa lopputulosta ajatellessa ei ole enää sukua sille lievemmälle kauhulle jota vielä juutalaisvangit kokivat havaitessaan suihkuhuoneessa puhtaan veden sijasta kaasua. Natsit, tuon antikristuksen sen aikaisen kehityksen lihaksi tullut vaihe, syttyi orgian hehkuun nähdessään viattoman juutalaislapsen - tai vaihtoehtoisesti minkä tahansa viattoman ja rakastettavan olennon - kärsimystä. Tämä uusi olento -rajattomasti pahempi, mutta toki vilpittömästi natsi-isiensä nautintoja kunnioittava - sen sijaan syttyy enää planeetan tuhoutumisen ajatuksesta.

28.9.2009

JOITAIN HATARIA AJATUKSIA FUKUYAMAN POHJALTA

Itäeuroopan sosialismin romahtamisen hetkellä tilanne oli se, että itä-eurooppalaisen sielun haluava osa oli kehittyneempi tai vähintään yhtä kehittynyt kuin thymoottinen osa. Thymoottinen osa saattoi olla jopa surkastunut, tai haluava osa ylikehittynyt, kuten Fukuyama väittää, mikä ymmärrettävästi on opportunistisen luonteen perusta.

Länsi-Euroopassa sielun haluava osa oli tasapainossa thymoottisen osan kanssa vain pääoman haltijoilla. Muilla sielun haluava osa oli typistyny, koska sen kehitys oli ylikehittynen thymoottisen osan ehdollistama. Tämä on tilanne edelleen kapitalismin runtelemissa maissa: sielu kehittyy voimakkaasti thymoottiseen suuntaan, jonka hedelmät aineellisina ja konkreettisina ovat helposti tuotteistettevia ja kaupallistettavia. Thymoottisen osan dominoimilta puuttuvat omat halut, koska sielunsa haluava osa on ehdollistunut. Halut ovat mimeettisiä, ja niitä tuottaa ja manipuloi spektaakkeli. Koko länsimainen elämä on yhtä loputonta taistelua tunnustetusta asemasta. Tunnustus voidaan kiistää milloin tahansa. Vain raha lopulta pelastaa ikuiselta taistelulta: aineellinen rikkaus on ainoa kiistämätön asia sille, joka on menettänyt kokonaan sielunsa välittömästi aistivan haluavan osan. Toisaalta länsimainen ihmiskauppa ja porno on onnistunut tehokkaasti tuotteistamaan ja kaupallistamaan kaiken sen, mitä itäisen ihmisen haluavan osan ja thymoottisen osan tasapaino kykeni luomaan.
Onko siis ongelma se, että liberaali demokratia ei olekaan liberaalia demokratiaa, vaan se oli sitä vain tarvittavan hetken, osoittaakseen, että se ikään kuin löi kaikki kilpailijansa: perinnöllisen monarkian, fasismin ja kommunismin. Todellisuudessa liberaali demokratia onkin ollut vain naamioitua perinnöllistä monarkiaa, jolla on myös potentiaali muuntua fasismiksi. Kaikkien näiden yhteinen vastustaja oli sosialismi. Sosialismin murruttua liberaalin demokratian houkutuslintua ei enää tarvittu kuin kulissiksi. Historia ei ollutkaan loppu, vaan vähitellen alettiin hivuttautua kohti vanhoja käytäntöjä, joissa nyt jo itseasiassa ollaan, mutta ilman minkäänlaista vastavoimaa.

TASAPAINO

Oikeiston ja vasemmiston... läntisen ja itäisen ihmisen ero on kenties siinä, että toisella on ensisijaisesti ja vallitsevana sielun liikkeeseen panevana voimana Thymos, toisella Eros. Jos liikkeeseen panevat "himot" ovat täysin yhteismitattomia, vaikkakaan ei toisilleen tuntemattomia, yhteisymmärrykseltä puuttuu perusta. Aivan kuin näyttäisi siltä, että äärimmilleen vietyinä sekä oikeisto että vasemmisto edustavat vain puolikasta sielua: oikeisto Logoksen ja Thymoksen liittoa, vasemmisto Logoksen ja Eroksen liittoa.
Thymoksen maailmassa lähdetään ensisijaisesti siitä, että on tehtävä jotakin, jotta saisi toisilta tunnustuksen, koska ilman tunnustusta ei voi saada mitään. Valmius on oltava silloin kun se satutaan mittaamaan: syntyperä on henkilökohtaista kehittymistä rajattomasti tärkeämpää.
Eroksen maailmassa taas himot ovat välittömiä ja suoraan kohteisiinsa liittyviä. Himossa ollaan valmiita kykyjen mukaan mihin tahansa. Himottomina ei mihinkään. Jos kyvyt tai avut eivät riitä himojen suoraan toteuttamiseen, siitä ei seuraa muuta kuin tyydyttymisen lykkäys, kenties ikuinen, sakkokierros. Thymoksen maailmassa kaikki työ on luonteeltaan äärimmäisen pitkäjännitteistä ja palkinnot menevät pelkästään syntyperän mukaan. Eroksen maailmassa kaikki työ on luonteeltaan äärimmäisen lyhytjänteistä ja voitot, niille joille niitä suodaan, ovat ruhtinaallisia.
On selvää, että kumpikiaan periaate ei voi olla yksinomaan vallitseva. Kenellekään ihmiselle periaatteet eivät sovi täsmälleen yhtä hyvin, vaan ihmiset jakaantuvat aina kahteen ryhmään niin, että toiselle ryhmälle toinen periaate sopii paremmin kuin toinen.

Mutta tasapaino, missä se on? Miksi kukaan ei tee siitä poliittista ohjelmaa? Ehkä siksi, että tasapainoa me voimme arvioida vasta jälkeenpäin: hän oli tasapainossa, hän ei milloinkaan horjunut, ei edes viime metreillä, eikä teeskennellyt, koska hänen kulkemaansa tietä voi myös horjumatta jatkaa.

Voi olla, että äärimmäiset epätasapainot, Logoksen ja Thymoksen liitto ja Logoksen ja Eroksen liitto, ovat kummatkin oikeiston rakennusainetta. Ja todellinen vasemmisto olisi se, joka etsii Logoksen, Eroksen ja Thymoksen tasapainoa ja oikeaa suhdetta. Esimerkiksi kylmän sodan aikana tasapainonetsintää eivät niinkään edustaneet oikeistolainen tai vasemmistolainen maailma kuin kummankin "systeemin" toisinajattelijat. Mutta tasapainonetsijät hakeutuvat kohti aina jo valmiiksi tasapainossa olevan keinulaudan keskustaa. Jotta se olisi mahdollista on punttien päissä oltava tasan. Siksi pahinta mitä voi tapahtua olisi hegemonia: se että vastapaino jommasta kummasta päästä putoaa.

(Francis Fukuyama Historian loppu, kappale 15. Platon Valtio, Faidros)
Nero voi tuntea thymoottista ylpeyttä omasta itsestään vaatimatta milloinkaan, missään tilanteessa, yhdenkään ihmisen tunnustusta sille asialle, jonka tietää olevan arvokkainta itsessään ja kenties koko maailmassa, ja elää onnellisesti turhia huolimatta vailla pienintäkään itserakkauden värähdystä, vailla pienintäkään nöyryytyksen tunnetta elämänsä loppuun. Tämä on helpottavaa tietää.

OIKEISTOLAINEN VASTUUTTOMUUS

Onko oikein todeta, että oikeistolaisilla arvoilla varustettu ihminen olisi nykyisessä tilanteessa vastuuttomin kaikista luontokappaleista. Tällainen väite tuntuu loukkaavan järkeä: oikeistolainenhan on juuri oikeuttanut rajattoman ahneutensa planeetan biologista elämää ylläpitäväksi prinsiipiksi. Oikeistolainen kanavoi työtä niiltä joilla sitä on (keksijät) niille joilta sitä puuttuu (työttömät), ottaa riskit ja vetää välistä voitot. Tätä kutsutaan vastuuksi. Se on luonteeltaan pelkästään taloudellista vastuuta. Biologian ja kulttuurin suhteen se on vastuuttomuutta. Myös valtio voisi kantaa tämän vastuun. Mutta silloin katoavat voitot, jotka saavat ihmisen "innovoimaan".

Muun kuin taloudellisen hyödyn osalta oikeistolainen on jo kauan sitten ulkoistanut tasapainoaistinsa. Jos joku abstrakti vastavoima, Neuvostoliitto tai kansalaisyhteiskunta ei ole kaiken aikaa pitelemässä oikeistovetoista maailmaa köydestä vetäen tai keinulaudan päässä seisten pystyssä, koko maailma romahtaa. Se romahtaa jarrujen katoamiseen, oikosulkuun, öljypiikkiin, ekokatastrofiin, ylikansoittumiseen, ilmastonlämpenemiseen. Oikeisto siis edustaa suurinta mahdollista vastuuttomuuden muotoa, koska se haluaa olla erillinen omalakinen kaasu ilman jarrua. Ulkoistettu palkatta toimiva jarru on toiseksi suurin vastuuttomuuden muoto. Lakatkaamme olemasta jarru ja formula mäjähtää täydellä vauhdilla seinään.

SAATANAN KAKSI TAKKIA



EUROOPPALAISTA DEMOKRATIAA SARKOZYN MALLIIN

"Lissabonin sopimus ei herää kuolleista - Irlanti Islannin tiellä.

Perjantaina 2.10. Irlannissa järjestetään kansanäänestys Lissabonin sopimuksesta. Tapansa mukaan EU:lle korvikeperustuslakia ajava eliitti Laittaa kansan äänestämään jo kerran aikaisemmin kansanäänestyksessä hylätystä sopimuksesta. Kun EU:n projektit hylätään, eliitti palaa höystämällä niitä hieman lahjuksilla ja enemmän kiristyksillä, ja ”pyytää” kansalta niiden hyväksymistä. Tämä voi toistua niin monta kertaa kuin on tarpeen, jotta projektit menisivät lävitse. Sellainen on EU:n demokratia-käsite.

On sitten äänestyksen tulos mikä tahansa, EU-sopimuksen lävitse saaminen ei silti ole itsestään selvä asia. Tsekki viivyttää sopimuksen ratifioimista ”seurauksilla” uhkailleen Sarkozyn kiristyksistä huolimatta. Tsekin viivyttely voi kestää yli puoli vuotta. Jos Lissabonin sopimus ei ole ratifioitu Britanniassa kesäkuuhun mennessä, sielläkin se voidaan alistaa kansanäänestykseen. Aikaapelaaminen toimii euroskeptikoiden piikkiin. Sen takia Sarkozy hermostui.

Kiristykset eivät kuitenkaan ulotu vain Sarkozyn temppuihin. Komission puheenjohtaja Manuel Barroso on varoittanut irlantilaisia, että jos nämä tarjoaisivat sopimukselle toisen kerran EI-äänen, heidän maansa menettäisi oikeutensa eurokomissaariin. ”Ainoa tapa säilyttää komissaarinsa on, että maa äänestää vaaleissa KYLLÄ, sanoi EU:n ykköspomo hävyttömästi. Irlantilaisia on kiristetty välillisestikin, houkuttelemalla tällä kertaa. Erittäin epäsuosittu hallitus lupailee erota heti ja järjestää uudet parlamenttivaalit mikäli KYLLÄ –äänet voittaisivat.

Eurooppalaisen uusliberalismin entinen mallimaa on konkurssin partaalla. Se kuuluu samaan kategoriaan Latvian ja käytännössä konkurssissa olevan Islannin kanssa. Irlannin pankit ovat täynnä arvottomia ns. arvopapereita, roska-arvoja. Vaikka yksi sellainen kasinopankki on kansallistettu, ns. toksisten (myrkyllisten) papereiden pois markkinoista lunastaminen maksaisi monta kymmentä miljardia. Niiden papereiden tuhoaminen taasen merkitsisi työttömyyden ja velkaantumisen ennestään rajua nousua. Lähteenä miljardeille toimii vain Euroopan Keskuspankki. Uskottavuutensa kannalta Irlanti kävelee Islannin poluilla.

Islanti on menettänyt täysin uskottavuutensa rahoitusmarkkinoilla. Jos vararikon tehnyt maa haluaa lunastaa uskottavuutensa takaisin, niin silloin pitää noudattaa kirjaimellisesti velkojensa laatimat ankarat vaatimukset. Islannin velka nousee 75 prosenttiin BKT:sta. Vielä vuosi sitten maailman rikkaimpiin maihin kuuluneen Islannin luottoluokitus on tällä hetkellä verrattavissa Namibian ja Marokon uskottavuuteen. Britannian ja Hollannin pankit maksoivat Islannin puolesta Landsbankin konkurssista aiheutuneet vahingot asiakkaille. Islanti lupasi maksaa heille nämä kustannukset takaisin. Vain tuota ”reikää” varten Islanti otti puolet maan talouden koosta verran lainaa 15 vuodeksi. Mikään hevoskuuri, verojen nosto tai menoleikkaukset ei ole riittävä näiden summien löytämiseksi. Mikään kapitalisti ei myöskään tule säälimään maata. Siinä Olli Rehn oli selkeä: Ennen jäsenneuvottelujen aloittamista jäsenmaat haluavat Islannin takaavan, että se ei joudu uuteen kriisiin.


Dimitris Mizaras
"

FRANCIS FUKUYAMAN HISTORIAN LOPPU

Fukuyaman mukaan Nietzschen maailmanselitys rakentui megalothymian, jonkinlaiset patologisen narsistisen kunnianhimon käsitteen ympärille. Loogisena seurauksena saatiin jonkinlainen sotaa-sodan-takia-teoria, ad-hoc työkaluja natseille. Toisaalta saatiin havaita millaisista pelkureista megalothymian riivaama natsipäällystö koostui ja miten surrealistisen tyrmäävän vähän modernissa sodankäynnissä oli mahdollisuuksia aitoon vapauttavaan thymiaan, joka löytää kanavan sodasta vain, jos sota käydään miekoilla mies miestä vastaan. Hyperteknologiasta ei palata kivikaudelle vain sen takia, että kivikautinen sodankäymisen muoto sattuisi joissain tapauksessa ehkä jalostamaan ihmiskuntaa. Modernein asein hosuva ihminen ei suinkaan vapauta thymosta, vaan patoaa sitä yhä enemmän: hosuamurhaa parempansa ja auttajansa.

Fukuyama kuvaa oikein sen yksisilmäisen natsiutopian, jossa liberaleissa "Mafia Wars" länsimaissa tällä hetkellä elettään. Vaikka "liberaali demokratia olisikin paras ratkaisu ihmisen ongelmaan" megalothymian hirviö uhkaa jälleen demokratiaa nykyisen länsimaisen oikeiston vastuuttomuudessa. Fukuyama aliarvioi liberaalin kapitalistisen yhteiskunnan tukahduttavan ja tuotteistavan vaikutuksen ihmissielun eroottiseen osaan. Yleiseen elämänpyörteeseen ja historialliseen dialektiikkaan vaikuttaa lisäksi asioita, joista Fukuyama on vielä tietämätön. Postraumaattisesta stressireaktiosta kärsivät epäeroottiseen elämäänsä turhautuneet sotahullut eivät ole ainoa syy miksi maailmassa taistellaan. Öljy, luonnonvarat, erospako, venuspako, ylikansoitus ja ilmastonmuutos olisivat jo parempia. Syvällisempiä syitä analysoi Gurdjieff.

Oman käsitykseni mukaan ihmiskunnan kehitystä ohjaa tahto kauneuteen. Kauneudentahto (erosystävyys) ylittää joka suhteessa lähikauppojen tuulikaapeissa nojailevien vartioiden ja koirankopeilla luuskuttavien iljettävänhajuisten rakkien vallantahdon (megalothymos). Vallantahto on älyllistä, kauneudentahto tunteellista. Kauneudentahdon arkisin ja käytännöllisin työväline on romanttinen rakkaus - hillitön kaiken sumentava viha filosofisen relativismin raivotautia kohtaan. Dogmi! Miten suloisenraikkaalta tuo sana maistuukaan piiskaansa heiluttelevan valtijattaren suussa!

NATSIDISNEY? NATSIMIKKI? ODOTAMME RIPEÄÄ VASTAUSTA

For Walt Disney Studios

Request

It has become into our knowledge, that an American company Walt Disney Motion Pictures is distributing a film with indecent content in Finland via their filial in Finland, allegedly called “Walt Disney Studios Motion Pictures Finland”.

The film called "Interrogation" (in Finnish "Kuulustelu"), which is being distributed in Finland since last Friday, tells a strongly distorted and falsified story of a Soviet Citizen Mrs. Kerttu Nuorteva, who was born in Oregon, Astoria, United States in 1912, moved to Soviet Union, after which she was sent to Finland in 1942 for intelligence. As Paris Peace Treaties stipulate, Finland at that time was an ally of Nazi Germany. Nuorteva was arrested by the notorious Finnish state police, known of their Nazi-sympathies and co-operation with Gestapo. During her imprisonment, Mrs. Nuorteva was brutally interrogated, tortured and raped and finally sentenced to death. Nuorteva sent the rest of her imprisonment in mental health institutions, where her interrogations continued, after which she was expelled in 1944 back to the Soviet Union. After the war, Nuorteva wrote about her experiences and demanded for compensation. Her treatment by the notorious state police destroyed her health, and she died at the age of 51.

The film distributed by Walt Disney, however, brutally falsifies history by presenting the destiny of Mrs. Nuorteva in totally wrong light. The film is falsifying Nazi war crimes by not telling anything about torture, rape and humilitation of Nuorteva . On the contrary, the film depicts the interrogations of Nuorteva as candle-light dinners, after which she allegedly confessed. There is no trace of Nazi sympathies nor brutality of the notorious state police, which at time participated in the mass murdering of thousands of innocent people by sending them from Finland via Estonia to German and other concentration camps.

We are extremely worried of the fact that the film, distributed under the name of Disney, is being used for falsification of history and rehabilitation of Nazi war criminals. We are sure that Walt Disney Studios themselves are not aware of the real contents of the film and of the fact that their good name is being used to manipulate the public in order to make Nazi war crimes and crimes of Nazi allies to look humane.

In addition, the contents of the film is insulting the victims of Nazi war crimes, including real persons, who are presented in the film with their own names. This fact may lead to criminal proceedings in Finland against Walt Disney Studios, since according to the Finnish criminal code, the relatives or people close to the individuals mentioned in the film may file a libel suit for insulting the honor of their relatives or close ones. The fact that Mrs. Nuorteva is shown as a prostitute, who betrays her home country and ideals with a relatively cheap price, while in reality she was tortured and raped and sent to mental institution, clearly humiliates the memory of war heroes, such as Mrs. Nuorteva, who fought against Nazism.

We are kindly asking you to take immediate actions in order to stop distribution of the film under the good name of Disney,

27.9.2009

ONKO EUROOPPAA ENÄÄ MUUALLA KUIN VENÄJÄLLÄ?

Perjantai-iltana baarin ovella.

MINÄ: Missä kaikki ihmiset ovat?
OVIMIES: Kotona nukkumassa. Lauantaina alkaa työpäivä kello seitsemän.
MINÄ: Miksi ihmiset äänestävät Kokoomusta?
OVIMIES: Sano se.
MINÄ: Pitäisi opettaa koulussa, että demokratia ei tarkoita sitä, että äänestetään aina sarvipäätä.
OVIMIES: Jos on liian tyhmä, ei voi auttaa.

26.9.2009

Rakastan elämää, siis elämän ensimmäistä aktuaalisuutta, elävän ja kuolleen materian välistä hyppyä, joka on sielu.

Fasismi on totaalista tuhoamissotaa elämän ensimmäistä aktuaalisuutta eli sielua vastaan.

Fasisti taistelee voittaakseen maailmanherruuden, eli kaikkien maailman inhimillisten, biologisten ja aineellisten resurssien käskyvallan.

Antifasisti taistelee voittaakseen rauhan ja silleen jättämisen.

Antifasisti on ahneempi: hän taistelee rajattomasti suuremman voiton toivossa.
Suomikuvani on siis tämä: me kuljemme herran (Dionysoksen?) nuhteessa mietiskellen, yksinkertaisesti kalastellen, täydellisen itsenäisesti vauraassa haukitaloudessa eleskellen. Jos joku naapuri sortuu arkaaiseen matalamielisyyteen, me huolehdimme tyynesti, ilman mitään fobioita siitä, että hyökkäyksen hinta on kalliimpi kuin siitä saatava hyöty. Muutoin odotamme hyvää ja teemme hyvää.
Eurooppalaisen ajattelun historia on jonkinlaista pelon aiheuttaman loogisen kyvyttömyyden ja paradoksaalisuuden historiaa. Aivan varmasti aiheellisen pelon.
Libertiineille maailma pahan demiurgin luomana vankilana ei ole dystopia vaan utopia. He maalaavat maailmanlopusta kammottavan tarkkoja ja yksityiskohtaisia hieronymosboshlaisia kuvajaisia, mutta kuvien tarkoitus ei ole sarkastisesti tai kriittisesti osoittaa tuon todellisuuden mahdollisuus vaan sen tosiasiallinen houkuttelevuus.

Ajatelkaa sitä väkivallan määrää, johon he ovat jo tähän mennessä sumeilematta syyllistyneet. Luulitteko te, että he verhojen kaiken aikaa siirtyessä sivuun ja lopullisen kuvan vähitellen paljastuessa kauhuissaan toteavat olleensa väärässä?

Älkää naurattako.

Heillä ei ole aikomustakaan tunnustaa mitään. Kaikki menee juuri niin kuin on suunniteltu. Itsemurha on ja pysyy rajattomasti houkuttelevampana kuin pieninkään selväjärkinen kunnianmenetyksen hyväksyminen. Tässä maailmassa ei tule sellaista tilannetta, jossa fasisti menettäisi kunniansa. "Jos enemmistö päättää, että maailma tuhoutuu. Se tuhoutuu silloin."

KRISTUSPAISTI VIINISSÄ

Suomessa on alkoholi ja itse aiheutettu alkoholismi toiminnut samassa roolissa kuin natsisaksassa leirijärjestelmä: ihmiset jotka tunnustavat totuuden juovat meillä ensimmäisenä itsensä hengiltä. Jäljelle jäävä roskasakki sitten nousee pintaan fasistisine terveysihanteineen. Nyt tietysti on tärkeintä, että kukaan, jolle totuus merkitsee jotakin, ei juo itseään tärviölle. Älkäämme antako fasistiroskajoukolle sitä riemujuhlaa, jota ojassamakaamisemme välttämättä aina tarkoittaa. Jokainen ojan liejuun survottu jeesuslapsi on fasistille silmät kostuttava riemujuhla. Hyvän ihmisen on kestettävä moraalisena äärimmäisen epäoikeudenmukaisuuden ajatus ja mahdollisuus. Vaikka ihmisistä parhain tuhottaisiin fasistien hysteerisesti nauraen ja likasammion pohjimmainen visva olisi vallan huipulla, on säilytettävä täysi toimintakyky. Sitä on hyvyys, eikä mitään muuta.

SAMPO MANSNERUKSEN LYHYTELOKUVA

Pari kertaa menneellä viikolla Rakkautta ja anarkiaa -festivaalilla nähty Sampo Mansneruksen ohjaama ja Veera Tyhtilän käsikirjoittama lyhytelokuva "Долгая дорога вниз" "Long Way Down" "Taivas hartioilla" on suvereenia työtä. Tyhtilän käsikirjoitus on tehty Suomessa ja ajateltu Suomeen, mutta sen symbolistinen mystiikka toimii äärimmäisen hyvin toteutettuna Venäjällä venäläisin näyttelijävoimin.

Elokuva kertoo Pietarin katoilla elävästä entisten itsemurhakandidaattien yhteisöstä. Elokuva alkaa taas kerran jonkun nuoren miehen noustessa katolle hyppäämisaikein. Sivusta seuraileva kattojen asukas pyytää häneltä hänen vaatteitaa, koska hän ei niitä tarvitse katuun mäjähtäessään. Kandidaatti antaa vaatteensa, mutta jäätyään kylmissään värjöttelemään, ei enää pystykään toteuttamaan suunnitelmaansa. Alasti ei voi palata, on siis jäätävä.

Neljänkymmenen minuutin elokuva on intensiivinen ja huikaisevan kaunis tiukka paketti, joka toimii hienovaraisella ja ilmavalla emotionaalisella tasolla symboolisen toiminnan näennäisestä suoraviivaisuudesta ja yksinkertaisuudesta huolimatta. Tärkeä vaikutus on elokuvan äänisuunnittelulla. Puolivälissä kuultava venäläisen äänisuunnittelijan luoma eteerinen musiikki ja kauniit otokset Pietarin katoilta tuovat mieleen neuvostoklassikkojen suvereenin emotionaalisen kontrapunktin.

Mansneruksen tietoisuus toimii puhtaan estetiikan alueella kaukana poliittisten vääntöjen liejusta. Mutta elokuvalla aina väkisin on myös poliittinen ulottuvuutensa: venäläissuomalaisen taiteellisen yhteistyön saumattomuus, sujuvuus ja palkitsevuus ovat itsessään raju argumentti kaikenlaisia elämänkaunaisia ennakkoluuloja vastaan. Tämän yhteistyön salaisuus ei ole missään poliittisessa opportunismissa, vaan siinä, että yhteyden luomiseksi on tehty kovasti ja vilpittömästi taiteellista työtä ja päästy siinä kunnioitettavalle tasolle. Elokuva ei missään tapauksessa ole vain venäläinen elokuva. Mutta ei myöskään suomalainen elokuva. Mansneruksen tyyli, sen suorasukainen tapa ohittaa banaalinpelot etäytetyllä symbolistisella tyylillä, on pikemminkin Suomessa ennennäkemätön. Ainakaan minulle ei tule mieleen suoranaisia esikuvia.

Mansnerus kertoi ensi-illassa, että elokuvan budjetti oli hyvin pieni. Vaikka Mansnerus keskittyi ammattinäyttelijöiden harjoittamiseen kunnolla, ja siihen kului kuukausia, hänen venäläisille ammattinäyttelijöille maksamat palkat olivat hyvin symbolisia. Tämä ei kerro "halpatyövoiman" riistosta vaan siitä, että kaikki kovapalkkaiset ammattilaiset olivat mukana taiteentekemisen ilosta ja innostuksesta ja löysivät aikansa pitkällisiin ja vaarallisiinkin kuvauksiin Pietarin katoilla muiden "tärkeämpien" töiden ohesta.

Mansneruksen esikoinen on valmista tavaraa. Ei voi muuta kuin toivoa mahdollisimman onnekasta jatkoa elokuva-alan lähes mahdottomien realiteettien puristuksessa. Se, että kykenee toimimaan suvereenisti suomen, englannin ja venäjän kielellä luulisi auttavan jo vähän.

25.9.2009

PÄIVÄN HAUET

11 kpl, otettavat 2-0.5kg, 2 alamittaista. Mitä tästä pitäisi päätellä? Joko järvi on kalamiesten unohtama, tai olen luonnonlahjakkuus. Kauden saldo 34 haukea yhdellä ja samalla uistimella. Pakastin täyttyy ääriä myöten.

DAVID ATTENBOROUGH

Ajatelkaa brittejä, noita möykkääviä kaljaa purskuttavia jalkapallohuligaaneja. Totta, siitä kansakunnasta on mahdotonta muodostaa ainoatakaan positiivissävyistä ajatusta. Kirottuja olentoja. Mutta mitä tapahtuu voimakkaille, jo fyysiseksi elimistöksi luutuneille asenteille David Attenboroughin eläindokumenttien äärellä: ne murtuvat. Yksi ylivertainen nero kykenee kääntämään sympatiat koko kansakunnan puolelle. Sarjan Life of birds jakso 7, joka kertoo lintujen maailman seksuaalisien konventioiden monimuotoisuudesta, on yksi parhaita milloinkaan näkemiäni dokumenttielokuvia. Parasta taidetta. Samalla muistamme jälleen nuoren John McLaughlinin, Robert Frippin ja Black Sabbathin, ryystämme kaljaa ja ylistämme brittejä.

MAAILMAA PYÖRITTÄÄ

se äärimmäinen elämänkauna, todellinen ressentimentti jota upporikkaat itsemurhakandidaatit kokevat rutiköyhiä neroja kohtaan. Voisivatko he yhdistää voimansa elämää suojelevalla tavalla? Euroopassa niin ei ole tiemmä koskaan tapahtunut.

24.9.2009

SISÄINEN HARKINTA (INNER CONSIDERING)

on tärkeä käsite Gurdjieff -työssä. Sisäisellä harkinnalla ei tarkoiteta sisäistä dialogia, vaan sen lopputulosta. Sisäinen dialogi on ikään kuin oikeudenkäynti, mutta sisäinen harkinta on tuomarin päätös. Sisäinen harkinta on se joka meissä päättää ja valitsee. Periaatteessa voi ajatella, että kaikkien ihmisten sisäinen dialogi on yhtä monisyinen ja rikas, mutta se joka valitsee päätyy erilaisiin lopputuloksiin. Todellisuudessa niin ei ole, vaan sisäisen dialogin moniäänisyys, rikkaus, hienojakoisuus ja intensiteetti vaihtelevat. Toisilla on paremmat sisäiset asianajajat kuin toisilla. Mutta tuomari on kuitenkin aina perimmäinen subjekti - me itse. Se on kaikista olioista subjektiivisin - mutta yhteinen kaikille lahjomattomille joilla on täydelliset sisäiset asianajajat.

"Tämä vastaisi Hobbesin hieman mekaanista psykologiaa: hän tulkitsee tahdon vain hierarkiassa viimeiseksi jääneen halun ilmaukseksi eli siis voimakkaimman tai sitkeimmän halun voitoksi." Fukuyama: Historian loppu
Homo economicukselle erillinen talous on naamio
biologian, ekologian ja kulttuurin vastaiselle toiminnalle.
Se on perusteetonta katkeruutta.

Siksi en usko nyt enkeleihin: en usko
että jonkun läsnäolo täällä ei veisi tilaa
vaan itse asiassa vapauttaisi sitä

Ihmislajin erikoisuus: kun on ydinase
ei ole vapaata tahtoa. Vapaa tahto on
kuin vapaa uni, tuntematon.
Meri, miksi kuohut
etkä ole niin kuin kallio
kuollut, nauraa Medusa,
ei niin kuin meri
turhaakuohuvainen, eikä niin
kuin kallio turhaakuollut
Venäjä on absoluuttisen vapauden maa. Ne jotka eivät sitä kestä muuttavat Amerikkaan. Mikään ei ole enemmän aliarvioitua kuin Venäjän erikoislaatu. Venäläinen kirjallisuus ei ole muuta kuin eurooppalaista kirjallisuutta, Antiikin kirjallisuutta, venäläisen erikoislaadun systematisoitua vähättelyä, jonka tyypit ovat niin epävenäläisiä, ettei sellaisia Venäjältä löydä. Kirjailijat ovatkin Venäjällä kaikista lahjattomimpia kirjoittajia: he kirjoittava koska lahjakkaammilla ei ole aikaa. Venäläisen sielun paras ensyklopedisti olisi kuka tahansa vastaantulija. Hän kertoo aina parhaan tarinana, äsken kokemansa seikkailun, jonka voisi kirjoittaa muistiin jos olisi joutilaisuutta. Se pesisi Kultaisen aasin, mutta itse romaanin päähenkilönä mielluummin jatkaa seikkailua kuin pysähtyy sitä kesken kaiken kirjoittamaan.

UUSI ATLANTIS -KIRJASTA VIELÄ

Tommi Melenderin sinänsä mainioita havaintoja sisältävän esseen Vanha Eurooppa, pelon ja toivon maanosa ongelma on minusta siinä, että samalla tavalla kuin Melender luottaa ihailemaansa Michel Houellebecqiin tarkkojen havaintojen tekijänä hän luottaa tämän "maailmankuvaan".

"Esther oli realisti. Hän tiesi että oli menestynyt ja siksi myös odotti minun elävän hienosti; hän tunsi kaikenlaisia ihmisiä, joista jotkut olivat rikkaita, toiset köyhiä, eikä hänellä ollut siihen sanomista, hän hyväksyi tuon epätasa-arvon aivan kuten kaikki muutkin, pureskelematta. (...) hänelle kapitalismi oli luonnonllinen ympäristö, jossa hän liikkui samalla vaivattomuudella, joka leimasi hänen elämänsä kaikkia toimia, mielenosoitus irtisanomisia vastaan olisi ollut hänelle yhtä absurdi kuin mielenosoitus, jossa vastustetaan ilmaston lämpenemistä tai rukoilijasirkkojen invaasiota Pohjois-Afrikkaan." (Houellebecq, suom. Ville Keynäs)

Tällaisten havaintojen tasolla Houellebecq on nerokas. Mutta hänen logiikkaansa on yhtä paikallisesti määritelty ja sisäisesti ristiriitainen kuin jonkun Paavo Haavikon. Siksi toinen kohta, jossa Melender lainaa Houellebecqia myöhemmin menee niin paha(ntahtoise)sti metsään.

On tuskin 60-luvun vastaliikeiden syy, että kapitalismi syleili ne kuoliaaksi niin kuin se syleilee kaiken populaarin. Epäkaupallisen rakkkauden ajatus pilkahti länsimaissa. Hätähuudolla ei valitettavasti ole vaikutusta Marxin ennustamaan determinismiin, jonka mukaan kapitalismi kaupallistaa rakkauden käytännössä heti kun siihen on tarvittavat välineet - ja vähitellen muuntaa todellisuuden pornoksi. Tuskimpa tähän kehityskulkuun olisi löytynyt lääkettä Houellebecqin tai Melenderin arvostamilta tahoilta, jos pornoa eivät pysty vastustamaan edes ääri-islamistit

Turha on haikailla sitä imperialismin vaihetta, jota elettiin ennen 1960-lukua. Radikalismilla oli jokin tehtävä siinä, että se osoitti kuolevalle itselleen sairauden vakavuuden. Jälkiviisaalta tuntuu moite kuolevan viimeisestä voimattomasta kuolonkorahduksesta. Hoellebecq on tietysti aito modernismin kaksinaamaisuuden perillinen, joka mieluummin retorisesti tölvii Michel Onfrayn kaltaisia henkilöitä, kuin viitsii todella pohtia ajatukset loppuun. Euroopan tulevaisuus ei voi olla yksittäisten ihmisten vapaaehtoisen toiminnan varassa. Riittävää muutosta ei saada aikaa yksittäisten ihmisten valintoihin ja kulutustottumuksiin vaikuttamalla. Siksi ihmisiä ei kannata sadistisesti painostaa omaan "vaikuttamiseen", vaan muutos on tapahduttava hallittuna rakenteellisena muutoksena, joka koskee kaikkia.

Ville Ropponen kirjoittaa Euroopan enemmistöistä ja vähemmistöistä. Demokratia on enemmistövaltaa. Jos hyväksyy demokratian, hyväksyy vähemmistöjen suhteellisesti heikomman aseman. Elävät sielut ovat vähemmistö universumissa. Eurooppalaiset ovat vähemmistö maailmassa. Venäläiset ovat vähemmistö euroopassa. Marilaiset ovat vähemmistö Venäjällä. Kaikki elävä, ajatteleva ja valoisa kuuluu vähemmistöön. Kuollut, kylmä ja pimeä kuuluu enemmistöön. Demokratia on enemmistön valtaa: se on pimeän materian valtaa ylitse valon ja tähtitaivaan kirkkauden. Se on pimeän materian valtaa ylitse kosmisen pahuuden sinertävän pimeän tulen.

Kritisoisin Ropposen maailmankatsomusta siitä, että hänelle vähemmistö on arvo sinänsä. Itselleni vähemmistö on arvo vain siinä tapauksessa, että sillä todellakin on jotain ainutlaatuista annettavaa sielulle. Esimerkiksi jos ydinvoiman kannattajat jäävät vähemmistöön, en jää suremaan heitä. Kulttuuriset erot ovat juuri tällaisia: toiset kannattavat ydinvoimaa, toisen jotakin muuta. Ropponen kohdistaa hyvin paljon kritiikkiä vähemmistökansallisuuksien asemaan nykyisen kansallisvaltio-Venäjän alueella. Minä en puolestani väitä, että asiat olisivat niiltä osin paremmin kunnossa kuin Ropponen väittää. Toisaalta Ropponen ei unohda mainita Viron venäläisvähemmistön heikkoa asemaa. Yhdellä lauseella hän sen muistaa mainita. Venäläiset ovat samanlainen vähemmistökansallisuus Euroopassa ja maailmassa kuin virolaiset. Neuvostoliiton hajottaminen oli merkittävä inhimillinen katastrofi, josta on kulunut vasta tovi ja jolla on merkillisiä vaikutuksia kansallisuusvaltion olemassaolon uusiin periaatteisiin itä-euroopassa. Nykyinen kansallisuusvaltio Venäjä on tiukassa ulkopoliittisessa tilanteessa, joka puolelta hajoittamaan ja hallitsemaan pyrkivien enemmän tai vähemmän sen identiteetille vihamielisten ja vieraiden voimien puristuksessa. Venäjä on vähemmistö, joka taistelee olemassaolostaan enemmistön väkivaltaa vastaan. Tällaisessa tilanteessa enemmistön puolelle asettuvat 1991 vuodesta alkaen kansallisvaltiona toimineen Venäjän sisäiset vähemmistöt joutuvat poliittisilla valinnoillaan hyvin kiusalliseen maanpetturuusasemaan. Tätä reaalipolitiikan näkökulmaa Ropponen ei erityisen selkeäasti tarjoa. Ropponen on siinä määrin NATO-suomalaisugrilaisen kansallistunteen lumoissa, että hän ei näe sitä vakavaa eloonjäämiskamppailua, jonka edessä sisäistä jännitteistä tiheä ydinasevaltio Venäjä tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessa on. Venäjän tilanteen selkeä näkeminen olisi kuitenkin Suomen etujen mukaista reaalipolitiikkaa.
Eilisen kalansaalis: 8 haukea. Yksi karkasi.

21.9.2009

Miehet kuin kivet tulevat sieltä missä on
Medusan pää.

20.9.2009

"niin sanotun oikeiston eli oikeammin plutokratian"

"puhe puheelta edetään kohti todellista rosvousta"

"Voiko kaiken pohjana olla pahuus, oikea pahuus ja sen suoma julma nautinto."

Outi Nyytäjä
"On helppoa olla olematta natsi, jollei ole mitään Hitleriäkään."
Hans-Jurgen Syberberg

Ja on vaikea olla natsi, kun on Hitler.
Me pelkäämme, me kavahdamme kuollaksemme niitä, jotka valehtelevat epäröimättä.

Yksikin, pienikin vivahdus, eikä luottamusta saa milloinkaan takaisin. On liian myöhä.

Ja me rakastamme, me kunnioitamme polvillamme, niitä jotka puristavat itsestään totuuden.

LUIN JUKKA MALLISEN ESSEEN KIRJASTA UUSI ATLANTIS

Puheenvuoroja Euroopan utopioista ja dystopioista (Savukeidas 2009). Mallinen on tietenkin parhaimmillaankin lähes mielisairaan provokatiivinen. Hän ei suostu näkemään sitä johdonmukaisuutta, joka vallitsee kapitalistisen imperialismin ja globaalin korporaatiokapitalismin historiaa. Hänen ajatustensa "sekavuus" on tässä suhteessa tietenkin kovin kovin harkittua ja hiottua. Muilta kirjallisuushistoriallisilta osin hänen analyysinsä "Saksa ja Venäjä" vaikuttaa pätevältä ja hän jopa tuntuu ylittävän itsensä esitellessään ja etsiessään. Toisaalta, ainahan Mallinen on ollut pätevä analyysissä ja tietojen puolesta. Ongelma on aina vain se, että ne alistetaan tietyn hegemonisen politiikan välineiksi.

Jos Mallinen olisi sitoutumaton ja siksi saisi mahdollisuuden analysoida ja tunnustaa amerikkalaisen energiaimperialismin maailmaan luomat uhkakuvat oikein, voisin olla hänen kanssaan samaa mieltä. Se olisikin sitten oikein hyperkriittinen kirjoittamisen tyylilaji, jossa me löytäisimme yhteisymmärryksen. Olisi tietenkin vaikea ymmärtää mihin sellainen teksti tähtäisi. Muuhun kuin asioiden objektiiviseen esittämiseen. Oman analyysini mukaan Venäjän tietty radikalisoituminen ja polarisoituminen johtuu juuri noista paineista. Tietysti, jos noiden paineiden olemassaoloa ei edes tunnusta tai tunnista, voi näyttää siltä, että kysymys on vain järjettömyydestä. Mallinen antaa minusta ylipäätään "historian järjettömyydelle" epäilyttävän suuren painoarvon. Ei historia ole niin järjetöntä kuin joku Debord väittää, muttei niin järjellistäkään kuin joku Hegel väittää. Tämä Mallisen näkökulmasta nähdyn historian "järjettömyys" on kovin kovin harkittua ja hiottua. Tietyt hyvin järjettömiltä näyttävät asiat, sodat, nälänhädät ja muut sellaiset, ovat kovin järkeviä kun niitä katsotaan tietyn imperialistisen kehyksen takaa. Suorastaan järjettömältä se voi näyttää sellaisesta, joka tietää asioista hyvin paljon vähemmän kuin Mallinen. Todellinen historian järjettömyys taas on sitä, että se mikä näyttää taloudellisesti järkevältä voi olla kulttuurisesti tai biologisesti järjetöntä ja päin vastoin. Mutta tätä Mallinen ei kai tarkoita. Eräs Mallisen erehdys on kuvitella, että mystiikka olisi pelkkää huuhaata ja sumutusta. Mystinen on ihmisen peruskokemus, jonka pois pyyhkimiseksi tarvitaan aina paljon väkivaltaa ja järjettömyyttä.

Saman kirjan lopussa oleva Eero Tarastin puheenvuoro on niin kuin Tarastilla aina polyfonista, liikuttavaa ja hiljentävää tekstiä, jota lukee opinhaluisesti. Jo Tarastin ensyklopedinen tyyli herättää välittömän jäljittelynhalun. Tarasti esimerkiksi lausuu selkeästi totuuden, jota Mallinen ei voi hyväksyä nyky-Venäjälle motiiviksi olla epäluuloinen (sen kaikkien itseanalyysissä hyvin tunnistettujen omien heikkouksien lisäksi) myös nyky-Euroopan suhteen:

"Kulttuuri on jäänyt tämän uuden sivilisaation jalkoihin ja joutuu joka hetki käymään viivytystaistelua samalla perääntyen.
Olemmekin tulleet uudentyyppisen postkolonnialismin eteen, ja se on amerikkalaisen sivilisaation Eurooppaan ja koko maailmaan kohdistama valloitus. Onko vastarinta lainkaan mahdollista?"

Miksi Malliselle on niin mahdotonta tunnustaa tätä tosiasiaa, vaikka hänelle on huomautettu siitä miljoona kertaa? Aliarvioiko Mallinen vahingossa sitä älyä, jolla Venäjän ja Kiinan tapaisissa tuhatvuotisissa imperiumeissa tulkitaan maailmaa... älyä, joka on todellisuudessa rajattomasti kirkkaampi, terävämpi ja maltillisempi kuin Mallisen historiallisten sattumien, vahinkojen ja järjettömyyksien selityskehyksestä katsoen voisi päätellä? Älyä, joka on hyvin hioutunut, koska sen ratkaistavana olevan yhtälön ulottuvuuksiin kuuluu maailmantalouden lisäksi myös kulttuurinen ja biologinen ulottuvuus. Mieluummin kannattaisi ajatella asia näin: Venäjällä ymmärretään niin paljon enemmän kuin jostain Jerofejevin Venäläisen sielun ensyklopediasta voisi päätellä, että jos me sen tajuaisimme me tulisimme kaikki hulluiksi.

Venäjällä tai Kiinassa talous ei voi milloinkaan olla erillinen, eikä voi olla näköpiirissä, että ne milloinkaan todella syvällisesti sitoutuisivat liittoihin, jotka edellyttävät talouden näkemistä erillisenä. Jos tätä ehtoa ei kykene näkemään edes näin myöhäisessä vaiheessa - liian myöhäisessä vaiheessa - eräänlaisena rationaalisuutena ja järjellisyytenä, on täysin mahdotonta pyrkiä ymmärtämään tätä maailmaa ja sen historiallista dialektiikkaa idän ja lännen dynamiikassa. Alexandr Stubbin kaltaiset myöhäiset, liian myöhäiset erillisen talouden viimeiset läähättävät tunnottomat, aistittomat kuurosokeat historiattomat juoksukoirat nähdään Venäjällä ja Kiinassa (vai onko Kiina jo liian tuhoutunut... onko Venäjä todellakin yksin?) tarkasti, hyvin tarkastri, juuri siksi mitä he ovat: ihmislikakaivon pohjalietteeksi.

Ilmeisesti siis on tulkittava ja päädyttävä niin ikävään ajatukseen, että Mallinen on epärehellinen tahallaan ja tietoisesti. Syytös on nyt vakava, vakavin mahdollinen, kaikkea toimintaa ja tekemistä koskeva. Olen esittänyt sen epäsuorasti ja epäselvemmin aiemminkin. On väärin sanoa, että ihminen, joka kirjoittaa niin kuin Mallinen olisi vähäarvoinen. Mallinen on ylittänyt sen rajan, jossa ihminen muuttuu vaaralliseksi yhteisölleen - hän on älyllisesti vaikuttavana ihmisenä vaarallisella tavalla kokonaan kritiikitön nykyisen Suomen, Euroopan ja Yhdysvaltain kehitystä kohtaan. Sen jälkeen joka tapauksessa Tarastin hiljainen rehellisyys on äärimmäisen vaikuttavaa. On kyyneliinliikuttavaa todella tajuta, että tässä maailman kolkassa elää vielä edes yksi ihminen, joka puhuu rehellisesti. Venäjää on Tarastinkin pakko nälväistä, ilmeisesti ilman sitä ei voisi lunastaa paikkaansa tässä joukossa. Joka tapauksessa täytyy kiittää kirjan kustannustoimittajia Ville Hytöstä ja Pauli Rautiaista kirjan lopun äärimmäisen dramaattisesta ja tehokkaasta sommitteluratkaisusta. Kirja vaikuttaa muutenkin erityisen hyvältä äärimmäisessä ristiriidassaan, joka kumpuaa toisaalta realististen ja tarkkojen joka suhteessa vastaansanomattomien eurooppakatsausten, kuten esimerkiksi Outi Nyytäjän ja Tommi Melenderin esseiden kaltaisen totuuden ja toisaalta Mallisen täysin käsittämättömän vision, jossa Venäjän olisi parasta muuttua tuon edellä kuvatun Eurooppahirviön kaltaiseksi, sen sijaan että se olisi sille vastavoima ja pikemminkin muuttuisi alkuperäisten ja hyvien eurooppalaisten arvojen vaalijaksi, välisestä järjettömyydestä.
Ne, jotka tekevät härskeimmät loogiset virheet, ylpeilevät aina sillä, etteivät ymmärrä matematiikkaa.

Papin tytär tuntee parhaiten ihmisten perusteettoman katkeruuden

holokaustin, ekokatastrofin ja lajien sukupuuton edessä.

Kuka on kansa? Ilmeisesti minä yksin. Onko täällä enää ketään muuta, jolla ei ole toivoa ylenemisestä herraksi? Toivoa äkkirikastumisesta, muutosta rikkaiden saatanoiden henkisesti kuolleisiin asumaghettoihin.

STUBBÖRKKI

maanpetturi ja profasisti, kaivaa nyt jokaisen luurangon esiin Suomen ja Venäjän historiasta. Olkaa varuillanne, jos tämä mielipuolisuus saa jatkua, jälki tulee olemaan Suomen kannalta ikävää. Nyt on niin huono meininki, ettei ole ikinä ennen nähty. Sanon tämän maltillisena oikeistolaisena, Paasikiven ja Kekkosen linjan varovaisena seuraajana. Örkkien suurin virhe on luulo, että Venäjää voi kusettaa samalla tavalla kuin jotain Suomen kansaa. Venäjä voi osoittaa syvällisen pinnanalaisen loukkaantuneisuutensa monin tavoin, sellaisin, joihin ohjuskilpien tai NATOn läsnäolo ei vaikuta millään tavalla, mutta jotka hitaasti murentavat Suomen. Varautukaa pahimpaan tai miettikää keinoja, kaikista rajuimpiakin, Suomen valtiojohdon mahdollisimman pikaiseksi vaihtamiseksi.

Kustannukset, joita nyt tuotetaan, menevät reilusti yli Suomen tulevan maksukyvyn. Energiapiikin jälkeen kaikki ovat Venäjän energiasta täydellisen riippuvaisia. Venäjän energia ei ole vain öljyä, vaan kaikkia mahdollisia energiamuotoja, ennen muuta inhimillistä energiaa. Öjyä ja luonnonvaroja Vernäjällä on ehkä pinta-alaansa nähden vähän, mutta kaikkea muuta on äärimmäisen paljon. Venäjä on upporikas maa, vaikka pinta-ala ja luonnonvarat saavat näyttämään sen lähes mitättömän pieneltä ja merkityksettömältä, vain maailman suurimmalta, ei yhtään sen suuremmalta - ja tämä maailmahan on tietysti pieni. Venäjä on edelleen ydinasevaltion, joten sitä vastaa kohdistettu stubbörkkien zombiryöstösota on käytännössä itsemurha. Suomi saattaa olla huonossa asemassa siinä kauppatilanteessa.

Nyt ei enää pidä liittoutua luusereiden kanssa. Siivotkaa imupaperilla se lieju näyttämöltä ja vähän äkkiä.



KIITOS!






















ITSENÄINEN SUOMI 1917 - 2009

SALLINETTE JÄRJENMENETTÄMISEN PARTAALLE HORJUVAN RAIVOKOHTAUKSEN

Suomen valtiojohdossa olevilla tietyillä henkilöillä on pakkomielle näyttävään itsemurhaan. Itsemurha on tehtävä koko kansan voimin mahdollisimman päräyttävästi irvokkuuden korkeimpia klassisia fasistisen sadismin huippuja tavoitellen. Ylikin on päästävä. Antikristuksen peräsuolessa keitetty opportunistien fasistipyramidi ei kaihda mitään keinoa kansansa irvokkaaksi tuhoamiseksi. Sankaruudesta puhutaan, kuolemaa ylistetään - upporikkaiden puolesta taistelevien rutiköyhien kuolemaa - kuten iljettävimmässä runollisessa fasistiroskassa, surua valitetaan - toisten surua kuin fasistisessa runoudessa konsanaan. Mutta yhtä kaikki itse myös hekumoidaan keskitysleirien ympäröimänä lastaussillalla itsemurhan erektiossa. Ei fasistia voida kuolemanpelosta syyttää - hän on täysin rättivalmis orgasmiin ja hysteeriseen nauruun oman kuolemansa hetkellä - kunhan ensin on nautittu, hekumoitu, saatu säväreitä, tuhottu elämää, lajeja, rikkauksia ja monimuotoisuuksia. Se on Saatanan ehtoollinen, ihmislapselta maistuvainen.

"Eikö elämä ole vain alkusoitto sille tuntemattomalle laululle, jonka ensisävelen soittaa kuolema." Lamartine

Evgenia Hilden-Järvenperän kirjoitus aiheesta.

"Risto Rytin haamu

Viimevuosien revisionistisissa sotatulkinnoissa on yritetty kumota Risto Rytin ja hänen kumppaneidensa sotasyyllisyystuomiot. Tarkoituksena on syyllistää venäläisiä ja luoda viholliskuvia Venäjästä. Miksi? Harri Mölsän aamulehden blogikirjoituksesta ”Suomalaisten tietous jatkosodan alkamisesta heikkoa” selviää perimmäinen syy vallitsevalle propagandakampanjalle.

”Olen keskustellut monien ystävieni kanssa jatkosodasta viime aikoina. On hämmästyttävää, kuinka vähäistä on suomalaisten tietomäärä jatkosodan alkuvaiheista. Vaikka Neuvostoliitto pommittikin Helsinkiä 25.6.1941 (joka katsotaan jatkosodan alkupäiväksi), suomalaiset olivat sitoutuneet hyökkäämään Saksan rinnalla Neuvostoliittoon jo paljon aiemmin. 22.6.1941 Saksa aloitti operaatio Barbarossan eli hyökkäyksen Neuvostoliitoon, ja Hitler ilmoitti samana päivänä maailmalle Suomen taistelevan Saksan rinnalla Neuvostoliittoa vastaan. Saksalaiset hyökkäsivät tällä rintamalla Suomen kautta 22.6. Neuvostoliittoon ja käyttivät hyväkseen muun muassa suomalaista lentokenttää ja satamia, ja saksalaisia joukkoja oli Suomessa ennen tuota päivää jo yli 40 000. Ennen 22. päivää suomalaiset sukellusveneet miinoittivat Suomenlahden, muun muassa Tallinnan edustan.

Monet suomalaiset ajattelevat, että jatkosota johtui Neuvostoliiton hyökkäyksestä Suomea kohtaan. Tämä ei siis pidä paikkaansa, vaan Suomi oli sopinut hyökkäävänsä Neuvostoliittoon Saksan rinnalla jo paljon ennen 25.6.1941.

Mielestäni näillä asioilla on merkitystä, kun mietimme vaikkapa suhtautumistamme NATO-jäsenyyteen.”

http://aamulehdenblogit.ning.c…en-tietous

Eli revisionistiset sotatulkinnat ovat faktojen vääristelyä pyrkimyksenä maalata Venäjästä ja venäläisistä uhkakuvia ja sillä tavalla perustella tarvetta liittyä Natoon. Russofobian lietsojat yrittävät myös ylläpitää revanssihenkeä esittämällä vaatimuksia aluepalautuksista. On aika röyhkeätä provosoida tilannetta vaatimalla toisen valtion alueita. Kyseiset provokaatiot väistämättä johtavat konflikteihin (lienee revansistikiihkoilijoiden tarkoitus).

Mielestäni valtionjohdon pitäisi puuttua revisionistisiin sotahistorian tulkintoihin sekä russofobiseen propagandaan.

Evgenia Hilden-Järvenperä"
Huumeiden vastainen taistelu on huumepomojen keksimä iskulause taistelussa niitä vastaan, jotka eivät vielä ole koukussa.

AMERIKKALAISEN "KULTTUURIN" HARRASTUS SUOMESSA

on yleensä yhtä ja samaa: motivaatio on löytää imperialistisen kusetuksen äärimmilleen hienostuneita välineitä, jotka voisivat toimia myös täkäläisen kansan tyhmimmistöön, jotka sitten tyhmetessään riittävästi voivat muodostaa itsensävastaisen ja itsetuhoisen enemmistön. William Burroughsin kaltaisissa poikkeusyksilöissä arvostetaan lähinnä heidän itsetuhoisuuttaan, jota pidetään tyylikkäänä - ei viheliäistä rehellisyyttä, jota harvemmin esiintyykään.

19.9.2009

Ajoin hetken mielijohteesta poskeni ja leukani sileiksi.
Olin kätkenyt pelkuruuteni, jopa itseltäni,
tiheään partaan.
Urheuden puute.
Miten sellaisen ominaisuuden voisi koskaan
hyväksyä itsessään.
Siinä ydinongelma.

VIRVELILLÄ

Päivän saalis: 6 haukea (0.5-1.5kg).
Eilinen: 4 haukea (0.5kg).
Muutama päivä sitten: hauki (2kg).

Kävi mielessä, että meneekö tämä jo ahnehtimisen puolelle. Mutta runsaiden lahjoituksien jälkeen tällä saalilla eletään enintään keskiviikkoon. Ensiviikolla taas kalalle. Nyt on se aika, kohta ohi.

Ensimmäisestä teimme täytetyn riisi ja kanttarelli täytteellä. Tänään teimme intialaisittain haukea paksussa garam masala kastikkeessa. Kummatkin olivat loistavia, mutta oman makuni mukaan masalahauki on parasta mitä hauesta voi valmistaa.


Reseptit tässä:

TÄYTETTY HAUKI

* 1 kg:n painoinen hauki
* 2 tl suolaa
* 2 dl keitettyä riisiä
* 1 dl hienonnettua sipulia
* 1 dl paprikakuutioita
* 1 dl hakattuja herkkusieniä tai sekasieniä
* 1/2 dl kermaa
* 1/2 tl suolaa
* valkopippuria
* paprikajauhetta
* Päälle:
runsaasti smetanaa 2 dl

1. Suomusta kala ja poista sisälmykset ja kidukset. Huuhdo kala nopeasti ja kuivaa talouspaperilla.

2. Hiero suola kalan pintaan. Anna maustua puoli vuorokautta.

3. Sekoita kevyesti keskenään riisi, sienet, sipuli, paprika, kerma ja mausteet ja täytä kalan vatsaontelo seoksella.

4. Kiinnitä vatsalihat toisiinsa hammastikuilla paistamisen ajaksi.

5. Nosta perattu kala uunipellille folion päälle. Valele joka puolelta paksulla smetanalla. Kääri folioon.

6. Kypsennä kalaa 180-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Poista hammastikut ennen tarjoilua.



MASALA HAUKI

3 rkl. ruokaöljyä
2 iso sipulia neliöitynä
2-3 tomaattia neliöitynä
3-5 isoa valkosipulin kynttä. (2 rkl.)
Peukalon pään kokoinen pala inkivääriä. (1 rkl)
2 rkl korianteria
1 rkl kuminaa
1/2 tl. punaista chilijauhetta
1 tl unikon siemeniä
3 rkl pähkinöitä
2 tl suolaa (maun mukaan)
2 rkl garam masala jauhetta


* Nosta perattu kala uunipellille folion päälle. Valele joka puolelta paksulla smetanalla. Kääri folioon.

*Kypsennä kalaa 180-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia.

Kastike:

* Lämmitä 3 rkl öljyä vokkipannussa, paista sipulit ruskeiksi.

* Jauha tehosekoittimella tai jollain vastaavalla myllyllä sipulit, tomaatit, inkivääri, valkosipuli, korianteri, kumina, punainen chili ja garam masala soseeksi.
* Kaada sose takaisin vokkiin ja paista kunnes öljy erottuu soseesta pannun reunoilla.

* Jauha unikonsiemenet ja pähkinät soseeksi. Lisää vokkiin ja hauduta 2-3 minuuttia.

* Lisää 1-2 dl vettä, mutta ei liikkaa koska kastikkeen on tarkoitus olla hyvin paksua. Lissä suola. Sekoita kunnolla.
* Poista paistetusta kalasta ruodot ja lisää kalan palat varovasti hiljalleen kiehuvan kastikkeen sekaan. Upota kalat kastikkeeseen ja anna kiehua 2-3 minuuttia pienellä lämmöllä. Älä peitä.

* Tarjoile riisin (esimerkiksi jeerariisin) kera.

PORNOTUOTTAJAN ILTAPÄIVÄ

"Päivieni täytyy olla mustat,
jotta kirjoitukseni erottuisi elämän lehdillä:
vihani täytyy olla kalmankarvainen,
jotta rakkauteni musta erottuisi"
Anhava
Mielenkiintoista on lukea kirjoja
kun alkaa vähitellen paikoin
ymmärtää
ISÄ: Se ei johdu järjestelmästä.

MINÄ: Mutta miksi Linus sitten loi järjestelmän, jos kaikki järjestelmät kerran ovat samanlaisia?

LINUS: Paras järjestelmä on opensource, sellainen missä ahneus on pakko pitää salassa, ja helpointa on elää jos ei lainkaan tunne sitä.

MINÄ: Kun pillunhaju lisääntyy ahneus vähenee. Se on se lääke.
Meidän suuri eromme on se
että minä olen elossa yhä
mutta hän ei voi enää
mitenkään tunnustaa totuutta
Miten turhaa kaikki matka
miten nurinkuriselta
se nyt näyttääkään
Avaruus ei tasapuolisesti
kruunaa kaikkia vainajiaan
Tämä ei ole Odysseija
Tämä ei ole symbolinen matka Ithakaan
Me rukoilimme pitkää tietä sinne
saimme monotonian kimaltelevat
horisontit

Ei, minä en puhu Odysseuksesta.
luin jotain juttua hänen vaimonsa muistelmateoksesta
äkkiä tunsin sen

kuolemanhenkäys

Saarikoski raapustamassa asuntonsa seinään Patria o muerte

ilman sitä
kuiva on vain kuivaa
kivikova kivikovaa

kuolemanhenkäys, kenessä se tulee esiin seuraavaksi

18.9.2009

hiljainen vastaan sanomisen tarve

modernistien hyväksi on sanottava
paradoksaalista elossa riittää kyllä

"ja niitä joita on vähän, on
yhä vähemmän, on yhä vähemmän."
Anhava
kuka meistä

tiskasi Erokselle kiireessä viinilasit

Erokselle kiireessä viinilasit tiskasi

kiireessä viinilasit tiskasi Erokselle

viinilasit tiskasi Erokselle kiireessä

kuka meistä

viinilasit Erokselle tiskasi kiireessä

kiireessä viinilasit Erokselle tiskasi

tiskasi kiireessä viinilasit Erokselle

Erokselle tiskasi kiireessä viinilasit

kuka meistä

kiireessä Erokselle tiskasi viinilasit

Erokselle tiskasi viinilasit kiireessä

tiskasi viinilasit kiireessä Erokselle

viinilasit kiireessä Erokselle tiskasi

kuka meistä

viinilasit Erokselle kiireessä tiskasi

tiskasi viinilasit Erokselle kiireessä

kiireessä tiskasi viinilasit Erokselle

Erokselle kiireessä tiskasi viinilasit

kuka meistä

KATKERUUDEN SYLLOGISMI

Tuomas Anhavaa tai ketä tahansa buddhalaista lukiessa pohdin hänen porvarillisen taantumuksensa luonnetta, sen vilpittömyyttä. Ehkä todellakin kun keinulauta on raskailla ydinaseilla ensin lastattu tasapainoon, voi sen toisessakin päässä pomppiminen tuntua vilpittömästi siltä niin kuin kulkisi kultaista keskitietä. Tietenkään kukaan marxilainen ei haluaisi olla marxilainen vain painona keinulaudan päässä, jonka toisesta päästä akrobaatit tekevät näyttäviä naiset hengästyttäviä uimahyppyjä ja joka muuten lävähtäisi pystyyn kuin globaalin kapitalismin helvetti. Marxilaisena olo on inhottavaa ilonpilaamista, kuin liikennepoliisin ammatti. Päräyttävämpää olisi olla pankkiryöstäjä poliisittomassa maailmassa ja ryöstää tuntematta minkäänlaisia rajoja. Kuvitelma, joka on samaa tasoa kuin halpamaisimman natsiopportunistin hemaiseva toive siitä että Jumala olisi kuollut. Marx varmasti itsekin toivoi, ettei mikään siitä mitä hän kirjoittaa koskaan toteutuisi. Mutta maailma ei vain ole sellainen. Maailma on kaikkien pettymykseksi juuri sellainen jollaiseksi Marx sen kuvaa. Siksi modernistien ajatus ja lause tuntuu meistä niin kirkkaalta. Me emme enää pysty niin sivistyneen epärehelliseen tapaan katsoa maailmaa.
aidat, esiintymislavat, nyt myös työmaakopit

HYVÄ SOTA

Hyvä sota on tervettä sotaa, iloista sotaa
Se on terveyttä, iloa ja naurua
Hyvä sota on nykyhetkessä sotimista
Sitä inspiroi rakkaus ja ohjaa tietotekniikka
Pitkä sota ei ole tarpeeksi hyvä
Mutta hyvä sota on tarpeeksi pitkä
Koiran sota on hyvää sotaa koiralle
Hyvä sota on uskonto



"
Suomen vaalirahoitusskandaali kalpenee sen rinnalla, miten USA:n ja Naton valvonnassa suoritetut presidentinvaalit Afganistanissa hoideltiin.

Barack Obama julisti pian Afganistanin vaalihuoneistojen sulkeuduttua, että vaalit olivat menestys ja uusi askel kohti demokratiaa. EU:n tarkkailijat kuvailivat vaaleja pääosin rehellisiksi.

Vaaleissa annettiin riippumattoman vaalikomission mukaan vain vähän yli viisi miljoonaa ääntä. Siis vain 30–35 prosenttia äänioikeutetuista osallistui. Alustavan laskennan mukaan istuva presidentti Hamid Karzai sai yli 54 prosentin äänisaaliin.

Afganistanin vaalivalituskomitea määräsi viime tiistaina äänten uudelleenlaskennan äänestyspaikoilla, joissa ilmoitettu äänestysaktiivisuus nousi sataan prosenttiin tai joissa yksi ehdokas sai yli 95 prosenttia äänistä.

Jo edellisenä viikonloppuna keskusvaalilautakunta mitätöi 447 vaalihuoneiston tulokset eli noin 200 000 ääntä. Epäilyjen mukaan äänistä yli miljoona eli lähes neljännes oli Karzain esikunnan tekaisemia valeääniä.

The New York Timesin mukaan Karzain kannattajat olivat avanneet kaikkiaan 800 ”haamuvaalihuoneistoa”, joista lähetettiin tekaistut vaaliliput laskettaviksi.

Shorabakin piirikunnassa Karzain kätyrien väitettiin sulkeneen kaikki äänestyspaikat ja väärentäneen sen jälkeen yli 20 000 ääntä presidentille.

Kandaharin maakunnassa kuvernööri apureineen täytti silminnäkijöiden mukaan vaaliuurnat itse.

* * *

Ääntenlaskennan loppusuoraa säestivät vauhdikkaat tempaukset.

USA:n Kabulin-suurlähetystöä suojaavan turvayhtiön ArmorGroup North American miehet järjestivät juhlat, joissa riehuttiin puolialastomina, virtsattiin ympäriinsä ja juotiin votkaa toisten pyllyvaosta.

Amerikkalaissotilaat hyökkäsivät 2.9. ruotsalaisen avustusjärjestön ylläpitämään sairaalaan, potkivat ovet hajalle, sitoivat neljän vartijan ja kahden potilaiden omaisen kädet sekä tunkeutuivat naispotilaiden osastolle.

Viime viikon perjantaina USA teki ilmaiskun Kunduzissa ja tappoi asukkaiden arvion mukaan 150 siviiliä. Kun kenraali Stanley McChrystal otti yhteyttä alaisiinsa selvittääkseen mitä oli tapahtunut, hän huomasi, että he olivat joko liian juovuksissa tai liian krapulassa vastatakseen.

* * *

Maailmassa ei ole yhtään varsinkaan lännelle epämieluisaa valtiota, joiden vaaleja USA sekä Nato- ja EU-maat eivät olisi moittineet vilpillisiksi. Esimerkiksi Iranin äskeiset presidentinvaalit leimattiin lännessä vilpillisiksi, koska lännen ehdokas Mir-Hosein Musavi julistautui voittajaksi jo ennen kuin vaalihuoneistot olivat sulkeutuneetkaan.

Nyt Afganistanin tapahtumat ovat vieneet pohjaa lännen hurskastelulta ja ”hyvää sotaa” koskevilta valheilta. Niinpä selitykset alkavat olla Alexander Stubbin tasoa (HS 9.9.):

”Toki on helppo olla Yhdysvaltojen kanssa siellä, koska me ollaan, EU ja Yhdysvallat, tavalla tai toisella samaa jalkapallojoukkuetta.”
"

EN LÖYDÄ KIROSANOJA

Julistan ilkeyttä, visvaisuutta, saastaisuutta, koiramaisuutta, alhaisuutta ja kusipäisyyttä kuvaavien kirousten kirjoituskilpailun. Olen jatkuvasti ongelmissa löytää tarpeeksi tehokkaita kirouksia ajatellessani Suomen hallitusta, Alexandr Stubbia, Barac Obamaa ja kaikkia tämän maailman likaisimpia otuksia. On löydettävä kunnollisia sanoja ja sanontoja kuvailemaan näitä otuksia. On kirottava hellittämättä, yhä syvemmin, yhä synkemmin.

Onneksi sentään johonkin asiaan maailmassa voi luottaa.

"Kuuban ulkoministeri vahvisti maan vallankumouksen vakauden.

Havanna, (Prensa Latina) -- Kuuban vallankumous on vakaa ja voittamaton riippumatta siitä, jatkaako Yhdysvallat Kuuban kauppasaartoa tai ei, sanoi Kuuban ulkoministeri Bruno Rodriguez keskiviikkona.

Bruno Rodriguez puhui lehdistötilaisuudessa, jossa hän kertoi Kuuban Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokoukselle lähettämästä raportista.

Kuuban lähes viisikymmentä vuotta kestänyt Yhdysvaltain asettama laiton kauppasaarto on aiheuttanut Kuuballe noin 96 miljardin dollarin vahingot ja hidastanut siten mm. koko maailman kannalta tärkeiden ilmastonsuojelullisten projektien etenemistä, hän totesi. Kuuba on kuitenkin selviytynyt ja selviytyy edelleenkin kaikista haasteista, korosti Rodriguez.

Hän kritisoi jyrkin sanoin Yhdysvaltain presidentti Barack Obaman poliittisia linjauksia, jotka Kuubassa katsotaan lähinnä rikolliseksi kansanmurhapolitiikaksi.

Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous äänestää 28.10.2009 kahdeksannentoista kerran Kuubaa vastaan ylläpidetyn kauppasaarron purkamisesta. Viime vuosina YK:n kaikki jäsenvaltiot vain Yhdysvaltoja ja sen muutamaa lakeijaa lukuunottamatta ovat äänestäneet saarron purkamisen puolesta.


Prensa Latina / KOMINFORM"

On rukoiltava hellittämättä, yhä syvemmin, yhä valoisammin Kuuban puolesta.
Kuka on vihollisesi

kuolema, se jonka voit voittaa

ystäväksesi

vain yhdellä tavalla





"Kuolleet kuolleensa haudatkoon, elävät elävältä"
Anhava

17.9.2009

Maanpetturuudessakin pitäisi olla sellainen pykälä, että jos maanpetturit ovat vallassa ei ole maanpetturuutta pettää heitä.
Itse se ei pidä riskinottamisesta vaan sopupelistä, mutta rohkaisee toisia suurempaan
riskinottoon.
Meidän on annettava taivaan vaieta
melkein loputon ilotulituksemme.

LEEVI LEHDON IHAN TOINEN IANKAIKKISUUS (1991)

on erikoinen 70 runon jatkumo. Jokainen seuraava runo on aina hieman edellistä tarkempi, selkeämpi, kohdistuneempi, vapaampi. Tämä on vaikutelma. En vielä ryhdy lukemaan uudelleen alusta. Välillä luin Tuomas Anhavan kaksi ensimmäistä kokoelmaa 50-luvun alusta. Erään tyylikauden alku ja sen ympärillä loppu.
Ei ole hämärää
pimeää eikä valoisaa.

Unessa katselin elokuvaa jota en kovin
pitkään onnistunut pitämään fiktiona.

16.9.2009

Jos sinulla on jotain antaa,
ne joilla ei ole vaikenevat
rajusti, ettei kukaan ottaisi
ja näyttävät tyhjyytensä
rehellisesti, niin kuin aina.

vihdoinkin olen oma itseni, kuollut,
varma ja kylmä
kuin kevät.

ja lokit valkeat ja ahneet niin kuin hyvyys
kertyvät jätteen ääreen, eiliseen
Tuomas Anhava
Kerjäläinen tulee aina pyytämään rahaa minulta, ei koskaan muilta läsnäolijoilta. Annan aina kolikon. Se ei koskaan riitä. Hän heittää sen kiroten menemään, tai pyytää röyhkeästi lisää, jolloin poimin kolikon takaisin hänen kädestään.
Meidän on samastuttava heikoimman asemaan, ei hänen heikkouteensa. Etsittävä voittoa sitä kautta. Muuten me vielä luulemme, että tästä juostaan kuin koira veräjästä.

HYVIÄ ARTIKKELEJA SIITÄ MIHIN NEUVOSTOLIITON SAMASTAMINEN NATSISAKSAAN TÄHTÄÄ:

Kannattaa myös tunnistaa yleisemmin se, että valtio on vielä toistaiseksi ja edelleen ainoa työnantaja, jonka palveluksessa olevan työntekijän ei tarvitse vaivata päätään kuin sivullisena tarkkailijana näissä artikkeleissa esitetyllä helvetillisellä todellisuudessa. Kaikki nyt käynnissä olevat valtiota työnanatajana heikentävät toimenpiteet tähtäävät siihen, ettei valtio voisi työnantajana tarjota suojaa prekariaattiongelmaan. Kansallisvaltion idea on kuollut, ja sitä vastustaessaan anarkistit olivat oikeassa. Mutta valtio työnantajana on vielä toistaiseksi paras mahdollinen työnantaja silloin kun kapitalismi pääsee orjuuttamaan massoja suoraan kollektiivisten ideoiden ja yhdistysliikkeiden tuhouduttua Neuvostoliiton myötä. Noita artikkeleja lukiessa joudun oikeastaan ihmettelemään miten satumainen, lähes epätodellisen hyvä työpaikka valtio on. Globaalin kapitalismin ylipapit eivät tietenkään siedä kuulla tätä totuutta. On varmaa, että nuo antikristuksen ulosteesta muovatut äärettömän irvokkuuden esitaistelijat ovat valmiita menemään kuolemaan asti riistäessään viimeistä suojapaikkaa ihmisarvolta.


Franco "Bifo" Bernandi: Infotyö ja prekarisaatio

Mikko Jakonen: Yhteiskuntaruumis ja prekarisaatio

Jussi Vähämäki: Uusi työ ja prekariaatti

Mikko Jakonen: Valtioterrorismi, prekarisaatio ja uusi julkinen alue

Antonio NEGRI:"Julkinen alue, työ ja moninaisuus"

AKSELI VIRTANEN: Mielivalta

JUSSI VÄHÄMÄKI: Kulttuurin tuotteistaminen vai haltuunotto

"sillä aika on yksinkertaisten rahaa"
Anhava
Se luuli olevansa suodatin, ihmistensuodatin, mutta siihen lensi pommi.

15.9.2009

DADA

Kaikki hyvä taide on antifasistista. On kritiikin tehtävä osoittaa ihmiskunnan vaarallisimmaksi viholliseksi se mikä on muuten joka suhteessa täydellistä muttei antifasistista.
Irvokkuuden huippu on ajatus siveydestä silloin kun kysymys on todellisen kiusauksen puutteesta. Irvokkuuden vastakohta on arvokkuus, kiusausten yläpuolella oleminen. Arvokas ei tunne repivää nälkää, sukupuolielämä on tasapainossa. Kukaan ei ole arvokas yksin. Arvokkaita ovat aina kaikki tai ei kukaan. Nero voi olla arvokas, jos kykenee organisoimaan kommunistisen vallankumouksen.

14.9.2009

IRVOKKUUDEN PERINNE

Englannin kielen sana antic tarkoittaa irvokasta. Sanalla on italian kautta jokin yhtys antiikkia tarkoittavaan sanaa antique. Irvokkuus kulkee mustan magian juonteena läpi länsimaiden historian, mutta vasta natsit keksivät sen kristallisoimisen kaavan. Nykyaikainen oikeistopoliitta on elämän ja ihmisen irvikuvan täydellisetämisen taidetta - taidetta, jota tuotetaan koko planeetan resursseilla ja jonka tekniselle tasolle ihmiskunta ei ole milloinkaan aiemmin yltänyt. Irvokkuuden kristallisoituminen on dadaismin syntypiste. Mutta mitä tapahtuu irvokkuuden timantissa - tilanteessa, jossa olemme nyt ja homo grotesquen, irvokkaan ihmisen, syntypisteessä? Mikä sitten olisi irvokkuuden vastakohta - arvokkuus?

HULLUN PANKIN TAUTI

Tutustumisretki suomalaisen talouselämän irvokkaan mielisairauden mätäsyöpäisimpään ytimeen.

"Kansalaisten pankkivalvontaryhmä järjestää mielenosoituksen/tapahtuman -"pankkiretken"- Helsingissä keskiviikkona 16.9.2009

Pekka Tiainen tutustuttaa meidät Aleksanterinkadun pankkeihin ja niiden tekemisiin globaalissa maailmantaloudessa.

- kokoonnumme 16.9.2009 klo 15.00kolmen Sepän patsaalla, jossa Pekka esittelee retken tarkoitusta

- lähtö Aleksanterinkadulle vapaamuotoisena joukkona ja jalkakäytäviä pitkin klo 15.30. Pekka esittelee kadun varrella olevat pankit.

- retki päättyy noin. klo 16.30 Senaatintorille Valtioneuvoston eteen, jossa pidämme vielä pienet puheet ja päätämme tilaisuuden . klo 17.00.

Tervetuloa kaikki Suomen talouselämän hämäräpuuhien paljastamisesta kiinnostuneet.

Kansan äänen järjestöjen ja EU:n Vastainen Kansanrintama

Heikki Männikkö

Vellamonkatu 6 A 1, 00550 Helsinki

puh. 050- 5884159

email: heikki.mannikko@ppi.inet.fi"

13.9.2009

JAPANILAINEN KALASTUS



11.9.2009

TYTTI HEIKKISEN VARJOT ASTRONAUTEISTA

on erikoinen lukukokemus. En tiedä oliko lukemisen yhteydessä juomallani viinipullolla vaikutusta, mutta makeampia nauruja alkoi irrota vasta puolen välin jälkeen. Teksti on paikka paikoin yksiselitteisesti lukukelvottoman huonoa. Mutta huonouden estetiikka jotenkin sekin kuuluu valittuun tyyliin. Teksti ei ole sitä mitä odotin, mutta en sano, että olisin kovin pettynyt. Vaikutelma on lähinnä hämmentynyt.

MARTIN HEIDEGGER JA KIELEN IRVOKKUUS

Heidegger eturivissä laitimmaisena oikealta. Vuosi on 1933.

Heideggerin teoksesta Oleminen ja aika, sen tarpeesta redusoida mystinen kokemus kieleen ja gnosis etymologiaan, tulee usein mieleen kielen pervertoituminen.





Myöhemmin Heidegger puhui asiaakin:



Siis kaikilla ihmisillä on uskonto. Modernilla ihmisellä se on tiedä. Vaikka modernissa maailmassa on enintään yhden käden sormilla laskettava määrä ihmisiä, jotka tietävät miten ratkaiseviin tieteellisiin tuloksiin on päädytty. Tiede on heijastumaa jostakin muusta. Ne, jotka päätyivät tuloksiin, uskoivat johonkin muuhun. Tiedeuskovaiset uskovat seurauksiin, he ovat siis ansassa. Ja tiede on ilmiselvästi klassinen epäjumaluus.

LÄNSIMAISEN ENERGIAMUOTO ON IRVOKKUUS

Koko länsimaisen historian menestyksekäs kusetus perustuu erilaisiin porvarillisten uskontojen ja kulttuuristen sievistelyjen taakse kätkeytyvään armottomaan irvokkuuteen. Länsimaisen ihmisen biologinen yhtä lailla kuin henkinen lisääntymisfunktio on irvokkuuden läpitunkema. Esimerkiksi surrealismi on täysin keski- ja eteläeurooppalainen ilmiö siksi, että Venäjällä tai Amerikassa ei milloinkaan ole tajuttu sen yhteiskunnallisen irvokkuuden räikeyttä, joka on surrealismin kasvualusta. Venäläinen surrealismi on aina jotenkin puolivillaista. Venäjä on absurdin, ei surrealismin valtakunta. Surrealismin alkuilmiö tulee esiin esimerkiksi erilaisissa romanttisissa tarinoissa, joita kerrotaan Adolf Hitleristä ja Eva Braunista. On surrealistista, että pyhäkoulussa kasvatetut länsimaiset massat eivät ymmärrä, ettei Hitlerin kaltaisilla inhimillisen irvokkuuden huipuilla ole mitään suhdetta heteroseksuaalisiin tai romanttisiin konventioihin - ylipäänsä mihinkään inhimilliseen konventioon.

Ellei hyväksy absoluuttista arkaaista paholaisen käsitettä ja sitä, että ihmiset jakaantuvat pohjimmiltaan radikaalisti kahteen lajiin, antikristuksen ja kristuksen edustajiin, ei voi ymmärtää länsimaista realismia joka on aina surrealismia. Venäläinen, länsimielinen, joka yrittää jäljitellä länsimaista realismia ymmärtämättä sitä surrealismiksi on absurdi. Runoilija, joka sanoo, että meissä jokaisessa on kaikki polut kuin Feynmanin integraalissa, väärentää eurooppalaista historiaa. Hän ei näe polkuja, jotka hänestä itsestään puuttuvat, eikä tiedosta polkuja, jotka hänessä on, mutta jotka puuttuvat joiltakin. Hänen lausumansa on yhtä kuin barokkiset pilakuvat porvarillisen sankarin ympärillä lentelevistä enkeleistä.
Kaikkialla ovat äänessä kokemattomat seniilit:
vanhat kokemattomat seniilit
nuoret kokemattomat seniilit.
Turtumus on kokemuksen vastakohta.
Me pilvivainaat
istumme hiljaisuudessa

kaikki uudet asiat
tulevat kusetuksen
muodossa

KUSETUS - SUUREN DEMOKRATIAN MUOTO

Suuren demokratian muoto tulee meren yli Myös
hirviönhahmossa, imperiumin lippuna, verta ropisevana Kilisevänä
Kun kansat heräävät taas, hallusinaation kaltaisessa ajassa
Sonnevi
Alun perinkin tässä emootiossa oli syöpä. Jos ihmiset eivät olisi rappeutuneita, heidän hermostonsa, he ottaisivat syövän puhtaana kipuna. Mutta he ilmeisesti pitävät turtumusta vääjäämättömänä kehityksenä. Koska ihminen ei opi historiasta, toisille tapahtuneesta. Demokratian muoto tulee meren yli... niiden keinojen muoto, koko sen taiteen joilla tyrannia valepuetaan demokratiaksi. Tämä on jo Venäjällä nähty. Älkää syyttäkö heitä siitä, että he ymmärtävät ja ovat kokeneet enemmän.

10.9.2009

Nykyisen laman hoidossa pitäisi aloittaa poliittisista päättäjistä. Kaikki 2000-luvulla Suomessa hallistuksessa olleet henkilöt pitäisi tuomita vähintään maksimipituisiin ehdottomiin vankeustuomioihin maanpetoksesta. Sanon hyvin painokkaasti vähintään. Lisätoimiin voidaan ryhtyä sen jälkeen. Nyt on kansan katsottava, että nälkävyötä ei kiristetä näin satojen miljardien eurojen ulkomaille kadonneitten taloudellisten tuottojen jälkeen ennen kuin rikolliset (natoperäsuolikeitto) on telkien takana.

Sofi voisi vaikka kirjoittaa seuraavaksi romaanin siitä, millainen puhdistus Suomessa tarvitaan. Natsi-Sofin mielestä tietenkin korkeakoulutetut, pitkillä työpäivillä väsytetyt, nyt kurjuuteen vajoavat työläiset pitäisi teloittaa leireillä, jotta globaali eliitti saisi vielä loputkin pois: työläisistä voisi tehdä vaikka kauniita kirjailtuja nahkakansia arvokkaisiin kirjalliselta merkitykseltään ikuisiin romaaneihin. Tuskin liian irvokas idea! Eihän täällä mitään kommunisteja olla! Natsin niskalaukausralli:

Yks-kaks-kolm-nel
Tula-stiipeli-staapeli stom-pom-pom,
kyllä nättejä tyttöjä on-on-on
sun pomffeli-pomffreli hoh
tilulilulei tilu huhhahhei
ja se tyttö-ö, jota minä raa-ka-astin
hivuvee, haluvee, hivuvei.

ETSAUS

Etsattu mammutti ei toimi. Karvan salaisuus on pensselinkarvassa. Norsun iho muodostuu uurteista. Norsu on jo valmiiksi etsattu, riittää että sen siirtää kuparille.
On pakko nostaa Plimsollin merkistä tämä lainaus:

"Muista että ostat elämäsi joka päivä rahalla. Muista että jokainen ostosi on ryöstö.

Kun menet kotiisi, muista että olet ryöstänyt etuoikeuden asua turvallisessa rakennuksessa, keittää ruokaa, käyttää sähkövaloa, maata vuoteessa, lukea romaania.

Muista että teet rikoksen joka tunti. Muista että surmaat ihmisen aamulla ja illalla.

Muista tämä kun nostat voitot ja voittojen jälkeen vielä kerran voitot. Raha ei putoa sinulle ilmasta.

Nostele haarukallasi salaattia ja huuhtele suusi aurinkoisen Andalusian viinillä. Muista että siinä viinissä on verta. Muista koko ajan että olet murhaaja.

Muista että kannatat järjestelmää. Muista että syöt suoraan toista ihmistä. Tänään syöt lapsen raajat, huomenna rintakehän. Muista että sinun vuoksesi monien tulee kuolla.

Muista että olet teurastaja. Muista että syöt ihmislihaa.

Muista tämä."

- Paasilinnan Erno


Ja että tämä kaikki koskee myös minua. Olenko valittanut aitoa kärsimystä vai yrittänyt keventää sydäntäni täällä? Jos kaikki olisi äkkiä luisunut suuntimaani muutokseen, olisinko sittenkään ollut valmis?
Tällainen touhu ilmeisesti pelaa sillä, että luotetaan siihen, ettei suuri yleisö tunne kaupallista pornotuotantoa, sen laajuutta ja monimuotoisuutta. Tekijän näkemykset tuntuvat karkeilta ja imbesillimäisiltä ajatuskuluilta. Naisia ja naisellisia halujakin on kovin monenlaisia. Millä tavalla hän kuvittelee omistavansa yksinoikeuden "naisten nautintoon", yksilöstä, kulttuurista ja aikakaudesta riippumatta? Onko feminismi aina ruman naisen näkökulma? Ruman ja seksittömän naisen pitää olla tasa-arvoinen seksuaalisen naisen kanssa, myös kaikkein kaupallisimmassa pornossa. Pornossahan esiintyy tuhansittain rotunaisia, jotka taatusti nauttivat ja saavat kunnollisen korvauksen. Pornon tuotanto ei ole villasukan kutomista, jossa on ihan sama miltä kutojan perse näyttää - sanoipa ammattiyhdistysliike mitä tahansa. Ihan valtavirran pornossa on lukemattomia naisten johtamia tuotantoyhtiöitä jne. Mies on yleensä paljon esineellistetympi kuin nainen, jos tätä voidaan pitää tasa-arvokeskustelun argumenttina. Yleisesti ottaen ja pornosta riippumatta miehen miellyttäminen on yhtä vähän epänaisellista kuin naisen miellyttäminen epämiehekästä. Homot ja lesbot ovat tietysti poikkeus, joita eivät koske samat normit.

Kaupallisen pornon ongelma ei ole sukupuolten välinen epätasa-arvo, vaan kaupallisuus. Kysymys ei ole vapaasta vaan kaupallisesta seksuaalisuudesta, joka taas ei sinänsä tee hyvää kummallekaan sukupuolelle. Niin kauan kuin feministit eivät tunnusta sitä, että kapitalismi on heidän suurin vihollisensa, heidän juttujaan on vaikea kuunnella.

En silti sano, elokuva voi olla hyväkin. En ole nähnyt, puhun ennakkoluuloista.

KÄSITYS PARATIISISTA

Vaikka Jerofejevin itseruoskinta olisi kuinka viehättävää ja kuinka nautinnollista tahansa, on kuitenkin lopulta pakko myöntää, että koko homma on täydellisesti mielikuvituksen tuotetta. Mitään sellaista, mistä Jerofejev kuvaa, emme parhaalla tahdollakaan voi Venäjältä löytää. Kaiken tuon riemukkaan ikään kuin rousseaulaisen itsetutkiskelun ja tekemättömien tekojen tunnustamisen jälkeen on kuitenkin pakko todeta: meille Venäjä on ja pysyy jonkinlaisena taivaallisena paratiisina aivan samalla tavalla kuin Rousseau on ja pysyy roistona. Älkää valehdelko: Nevski Prospektin kaltainen säärillä täytetty valtameri ei voi olla mikään muu kuin Jumalan valtakunnan pääkatu. Se ei ole politiikkaa eikä propagandaa vaan klassista kirjallisuutta. Eikä sitä vasten paljon Jerofejevin sana paina. Hän on muuten varmasti homoseksuellikin, joten käsitys paratiisista on jokseen toisenlainen.

9.9.2009

"Olen nähnyt Gurdjieffin kirjassa Beelzebubin hahmon kuvailtuna ”ideaalina, normaalina ihmisenä, jonka funktio tällä planeetalla on loppunut”."
>>

8.9.2009

NATON NAURAVAT NAKIT

Voidaan sanoa kai niinkin, että ilman Venäjän tukea Suomi menettää itsenäisyytensä. Perseiden dollareilla voideltu laulu on rakkaampi kansallishymniä. Suomella on tasan kolme ulkopoliittista haastetta: Stubb, Stubb ja Stubb.

VANHANEN AJAMASSA SUOMEA TÄYSILLÄ JENGISOTIIN

Matti Vanhasen sekasikiöhallitus valmistelee Suomeen Afganistanin olosuhteita: isien verellä lunastama maa ja itsenäisyys myydään keinolla millä hyvänsä imperiumille. On melkein rikollista luonnehtia Vanhasta tyhjänpuhujaksi tai tavalliseksi imbesillituholaiseksi. Hän on fasistien tarkkakuuloinen rakkikoira, joka käyttää hyvin hienostuneita tapoja johtaessaan omia lähimmäisiään perikatoon.

"Poikkeusolot - kansalaisoikeuksia kavennetaan jälleen.


”Matti Vanhasen hallitus on säädättämässä uutta valmiuslakia joka nykyisessä hallituksen esityksen muodossa rikkoisi törkeästi Suomen perustuslakia, yksityisyyden suojaa ja kaventaisi merkittävästi kansalaisten oikeuksia täysin mielivaltaisesti ilman riittäviä perusteita. Matti Vanhasen hallitus yritti ajaa lain läpi tavallisena lakina. Onneksi perustuslakivaliokunta esti aikeet ja totesi lain vaativan perustuslainsäätämisjärjestystä. Valmiuslain tarkoituksena on poikkeusoloissa turvata väestön toimeentulo ja maan talouselämä, ylläpitää oikeusjärjestystä, perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia sekä turvata valtakunnan alueellinen koskemattomuus ja itsenäisyys. Perus- ja ihmisoikeuksien turvaaminen toteutuukin uudessa laissa käytännössä karsimalla oikeudet minimiin.

Uudessa valmiuslaissa poikkeusolojen määritelmää on laajennettu merkittävästi. Nyt ei puhuta enään aseellisesta hyökkäyksestä vaan poikkeusolon määritelmään riittää myös aseelliseen hyökkäykseen verrattavissa oleva tilanne. Hyökkäyksen toteuttajan ei tarvitse olla toinen valtio, riittää että tilanne voidaan tulkita samankaltaiseksi. Hallitus voi siis ottaa käyttöön poikkeusolojen valtuudet uudessa lakiehdotuksessa hyvin helposti. Pelkästään tietojärjestelmien vakava horjuminen riittää Suomen asettamiseen poikkeustilaan. Esimerkkinä voidaan pitää Suomen joutumista samankaltaisen verkkohyökkäyksen kohteeksi kuin Viro joitakin vuosia sitten.

Poikkeustilassa hallitukselle ja viranomaisille annetaan käytännössä kaikki valta. Perustuslakia ei tarvitse noudattaa ja monet muutkin lailla turvatut oikeudet lopetetaan. Viranomaiset voivat estää sähköpostiliikenteen, sulkea yksityiset internetliittymät ja estää tiedon jakamisen muutoin kuin viranomaisten hyväksymien kanavien kautta. Viestintävirasto voidaan määrätä peruuttamaan radiolupataajuudet ja määrätä kanavat viranomaisten ja armeijan käyttöön. Viranomaisille annetaan myös mahdollisuus takavarikoida yksityisessä käytössä olevat tietokoneet, määrätä luovuttamaan tietokoneohjelmat valtion hallintaan, puhelimet takavarikoitavaksi tai puhelinlinjat katkaistavaksi.

Kriisitilanteessa valtion viestintäkeskus voisi määrä tietyntyyppiset ja sisällöltään tietynlaiset viesti ja uutiset julkaisukieltoon. Uusi valmiuslaki antaa jopa mahdollisuuden viranomaisille määrätä tiedostusvälineiden julkaiseman tiedon sisällöstä ja pakottaa kaikki tiedostusvälineet julkaisemaan hallituksen ja viranomaisen tiedotteet välittömästi. Sananvapauden ja yksityisyyden suojan loukkaukset ovat jälleen saaneet jatkoa. Lex Karpela, Lex Nokia, lähdesuojan kavennukset ja internet sensuurin mahdollistaneet lait ovat saamassa seuraajan.

Kukaan ei kiellä etteikö poikkeusoloissa tarvita poikkeuksellisia keinoja. Poikkeusoloissa totuudenmukaisen tiedon välittäminen ja saaminen on kuitenkin oleellista. Riippumattomien lähteiden antama tietosisältö on monin kerroin luotettavampaa kuin viranomaisten pakon edessä tiettyjä päämääriä ajavien progandaviestien. Nykypäivän suomalaiset ovat varmasti jo niin valveutuneita jotta tietävät kuinka vähän viranomaisten sanaan on kriisitilanteessa luottamista.

Hallitus saa uuden lain myötä hyvin poikkeukselliset oikeudet. Pahinta tilanteessa kuitenkin on, että poikkeusoloihin voidaan mennä hyvin pienestä syystä. Syytä on myös muistaa Suomen nykyinen tilanne Euroopan pahimpana ihmisoikeuksien polkijana ja ihmisoikeussopimuksen loukkaajana. Kaukana ei ole hetki kun hallitus Lähi-idän diktatuurien jalanjälkiä seuraten julistaa Suomeen poikkeustilan silloin kun Suomen hallituksen toimintaan ja viranomaisten luotettavuuteen kohdistuva kritiikki tai toiminta ylittää
sietokyvyn.”

Lähde: oikeusjakohtuus.blogspot.com"

SONNEVIN VALTAMERI

Oletko sinä
paha? Oletko hyvä?
Emme ole kumpaakaan
Olemme kaikkien teiden summa
Kuin Feynmanin
integraali
Sonnevi

Pidän Sonnevin Valtamerestä. Valtameri on kosmoksen täyttävän säiekudoksen vertauskuva. Lähes monumentaalisen runoteoksen pätkittäisessä ja hitaassa lukemisessa on samaa tutuksi olotilaksi muuttuvaa kestoa kuin Proustissa. Sonnevin poliittisessa antifasismissa on myös jotakin vakuuttavaa, sen hiljaisuudessa ja varovaisuudessa, epävarmuudessa, mutta samalla havaintojen tarkkuuden varmuudessa. Hän esittää realistisen kuvan siitä Imperialismin kolmannen vaiheen tilasta, jossa olemme. Kaikki menee sanasta sanaan niin kuin Marx ennusti. Mutta ei Sonnevi ole niinkään marxilainen kuin todellisuuslainen. Marx vain sattui olemaan heikäläisiä.

Tuntuu jotenkin hassulta, että juuri Jyrki Kiiskinen on suomentanut tämän teoksen. Olen jotenkin päätynyt käsitykseen (ehkä joidenkin Helsingin Sanomissa julkaistujen lausuntojen perusteella), että Kiiskinen ei hyväksy Sonnevin tavoin Suomessa ajattelevien näkemyksiä. Ilmeisesti asia on toinen, jos ajattelu tapahtuu Ruotsissa ja kirjalle on myönnetty siellä taloudellisesti merkittäviä palkintoja. Suomennos on kyllä hyvä.

7.9.2009

Tragedian henki on tässä huoneessa. Se koskettaa minua juuri nyt.

LAISKURI

henkilö, jota hyvinvointivaltion purkaminen ei motivoi.
Tietysti Venäjä on Suomelle turvallisuuspoliittinen haaste, niin kuin terve järki on haaste narkkarille, jonka on pakko vetää överit.

JARI TERVO

En luonnehtisi Jari Tervoa niinkään epäkirjalliseksi kuin antikulttuuriseksi neroksi. Kaikki antikulttuuri tähtää samaan: imperialistiseen hajoita ja hallitse politiikkaan. Antikulttuuri toimii kansakuntien ja väestöjen sisällä murtavasti, niin että erilaiset vähemmistöt saavat epädemokraattisen otteen enemmistöstä, jolloin imperialistinen tuki suunnataan vähemmistöille ja enemmistön aito kulttuuri vähitellen korvataan, jolloin sen demokraattisen kannatuksen aito perusta murtuu. Kaikkien antikulttuurin tuottajien missio on lyödä rahoiksi oma isien verellä lunastettu maansa ja kansakuntansa ja aiheuttaa arkkityyppinen nykyisen Afganistanin oloja vastaava kaaos, joka tuottaa tarpeen fasistiselle ulkopuoliselle tuontirauhalle. Antikulttuurin tuottaja pohjimmiltaan vihaa yleisöään, mikä ilmenee sairalloisena narsismina ja egoismina. Keskinkertaiset epävaltiot erottuvat hegelläisessä mielessä suvereeneista valtioista juuri tämän ominaisuuden perusteella: todella omaperäisen valtion henki tunnistaa tarkasti hajoita ja hallitse -periaatteen ja vastustaa sitä monimutkaisilla kulttuurin sisäänrakennetuilla strategioilla. Minusta tuntuu, että jonkinlainen valtioiden pudotuspeli on jo käynnissä.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com