EUROOPPALAISEN MIETTEITÄ Jos heteroseksuaalin elämä olisi jotakin muuta kuin sanoinkuvaamatonta kidutusta en kai niin synkästi kadehtisi homoseksuaaleja.
MARKKU HEIKKISEN POIKIEN BISNES
Kysymyksessä on merkittävä suomalainen dokumenttielokuva. Kuten kaikki hienot taideteokset, se ei tyrkytä tulkintaa, vaan jättää katsojalle vapauden muodostaa omat kysymyksensä. Ohjaaja on tehtävänsä tasolla: hän ei tiedä mitä on porno, hän kysyy mitä on porno.
Elokuva keskittyy erityiseen ilmiöön: itäeurooppalaiseen homopornoon. Itäeurooppalaisessa homopornossa ei ole kysymys vain pornosta, vaan paljon enemmästä: kommunistien opettamisesta kapitalistien tavoille.
Opettajina toimivat amerikkalaiset pornotuottajat.
Heikkisen kuvamateriaalissa liikutaan enimmäkseen kulisseissa, rauhallisilla ja turvallisilla vesillä turtuneessa spleenissä kaukana glamourista ja henkisistä ydinilmiöistä, mutta pyörteestä saadaan aavistus.
Huumaavia ovat jaksot, joissa perehdytään entisen maailmanluokan poikatähden uran jälkeiseen elämään. Amerikkalaisen pornotuottajan makeankarhean rauhallisen luotettavan äännen turistessa taustalla kapitalismin filosofian salatuimpia syvyyksiä, näytetään 21 vuotiaan kuvankauniin nuoren seniilin uutta kotia kaatopaikan jätelaatikossa.
Siellä makaa Alkibiades, kaunein ihmisolento aivot poispalaneina.
Kaatopaikalta leikataan tuottajan kotiin, jossa tämä esittelee joulukuusensa koristeita: 50-luvun amerikkalaisia lastenleluja, homomikkejä, homoakuja, homohessuja, homoiineksiä.
Äärimmäisen vaikuttavia ovat perheellisten vanhenevien homopornoproletaarien haastattelut. Hyvin vakavina nämä pienten lasten isät puhuvat taloudellisesta ahdingosta, töiden vähyydestä ja kaiken aikaa alenevista palkoista. Vaimot imettävät vauvojaan odotushuoneessa, miehet ottavat toisiltaan suihin studion puolella. He eivät ole homoseksuaaleja, he tekevät vain työtä. Sellainen on kapitalismin ydinprosessi. Ainoa asia joka on muuttunut sitten Venäjän vallankumousta edeltävien päivien on se, että maaorjuus on vaihtunut seksiorjuudeksi.
Proletaarista leikataan kuluttajaan: saksalaiseen mieheen (hauskalla tavalla Pasolinin Salon fasistilibertiini presidentin kaksoisolento), joka kertoo aiemmin harrastaneensa ihmissuhteita, mutta kyllästyttyään siirtyneensä seksuaaliteollisuuden asiakkaaksi.
Jos porno on kapitalismin henkinen ydin, on homoporno pornon ydin, virus, joka on asettunut irtileikkaamattomasti kapitalismin sydämen syvimpään onteloon. Homopornotuottaja on kapitalismin sykkivä kiihkeä sielu.
Dokumenttielokuvan ikäraja on 18 vuotta. Elokuvassa ei kuitenkaan näytetä väkivaltaa tai sukuelimiä. Olisi välttämätöntä, että kaikki suomen koululaiset näkisivät tämän kapitalismista ja NATOn käytännöistä kertovan elokuvan.
Jos ajattelen ateismia ikään kuin Kantin kategorisena imperatiivina, tilannetta, jossa yhteisö ei suojele itseään moraalilaeilla ja tabuilla, jotka saavat järkensä uskonnollisesta perustasta, mielestäni ollaan hyvin kaltevalla tasolla. Raha ja markkinat ajattelevat asioita aivan jostain muusta kuin ihmisen näkökulmasta. Vain usko (johonkin - mieluiten johonkin mahdollisimman uskottavaan) voi toimia vastavoimana rahan determinismiä vastaan. Jos raha saa päättää, myös vastasyntyneille on markkinat, aivan samoin kuin pojille ja aikuisille naisille ja miehille. Orjuus tulee tavalla tai toisella hyväksytyksi.
Historiallisesti ateismiin on yleensä liittynyt enemmänkin norminvastaisuus kuin norminmukaisuus. Ateismilla on pyritty reagoimaan sairastuneeseen normiin - eri uskontojen epäilyttävyyteen ja välineellisyyteen. Nykyisin tällainen ateismi on yhä aiheellista - uskonnon poliittisen välineellisyyden ja tekopyhyyden vastustamisessa. Mutta periaatteessa olisi vastuullista ymmärtää, että ateismi ei anna todellisuudesta oikeaa kuvaa. Nykytiede tukee vähintään yhtä paljon perinteistä mystikkoa kuin ateistia.
Aimmin olen esittänyt käsitykseni materialismista. Kritisoidaan, että sekoitan filosofisen ja fysikaalisen materialismin. Itse en luule sekoittavani. Kysymys palautuu tyhjyyden käsitteeseen. Esimerkiksi casimirin ilmiön valossa tyhjä avaruus ei ole tyhjä. Kvanttimekaniikassa puhutaan Higgsin merestä, kvanttifluktuaatioista jne. Tämä on kokeellista fysiikkaa, ei filosofiaa. Nämä tulokset ovat tietenkin suhteellisuusteorian suhteen ristiriidassa: ne itseasiassa kumoavat suhteellisuusteorin, kumoamalla sopimuksen, jonka mukaan avaruus on tyhjä pimeä ja kuollut. Lähestyn jumalaa nöyrästi insinöörinä. Jos Jumala on, Jumala toimii. Jos Jumala toimii, sillä on vaikutus biologiseen elämään. Minulle Jumala on Higgsin meri, eetterimeri, kosmoksen täyttävä kultasäikeiden kudelmä, miten ikinä runollisesti se halutaankin ilmaista. Ja nyt vasta astutaan metafysiikan alueelle: se on internet 1.0. Puhdas yksinkertainen tiedonsiirtokanava. Mokkula on se kuuluisa Descartesin sielun valtaistuin. Samalla tavalla kuin netistä löytyy Wikipedia ja lapsiporno, löytyy Jumalasta hyvä ja paha. Eikä kysymys ole pelkistä suljetun mielen ideoista tai yksityishenkilön alitajunnasta pursuavista houreista, vaan aktiivisesta kommunikaatiosta, jolla on päämäärä ja metafyysinen päämäärämerkitys. Siksi myös pahuus, jolla on yhteys valtamereen, näyttää olevan jumalaista, aivan kuin maailman olisikin luonut demiurgi. Tärkeintä on kuitenkin oivaltaa: Jumala on virheetön, häviötön ja sensuroimaton. Jumala on puolueellinen: aina totuuden, valon, nopeuden, intuition, ja absoluuttisen hyvän puolella. Aina valhetta vastaan. Jos Jumala määritellään näin: sanon Jumala on. Mutta jos oletetaan enemmän, jos oletetaan, että meren toisella rannalla, jokin ohjaa tätä kaikea, tietoisuus syöttää merta... siihen en osaa sanoa mitään.
Oletus, että silmä kaikkine jäljittelemättömine rakenteineen, jotka tarkentavat kuvan eri etäisyyksille, säätävät valon määrää, korjaavat pallopoikkeamaa ja kromaattista aberraatiota (väripoikkeamaa), olisi voinut muodostua luonnonvalinnan seurauksena, on, tunnustan avoimesti, mitä suurimmassa määrin järjetön... Uskomus, että silmän kaltainen täydellinen elin olisi voinut muodostua luonnonvalinnan kautta, on enemmän kuin kyllin saattamaan kenet tahansa hämmennyksiin.
Nietzsche on hiomakivi, jota vasten meidän pitää teroittaa itseämme, jos meillä jokin terä on - hiomakivi, jota vasten pehmeämpi puukko muuttuu nopeasti metallipölyksi.
EVOLUUTIOTEORIA VIHDOIN LOPULLISESTI NURIN
Jos samat ihmiset, jotka uskoivat holokaustiin uskoivat Darwinin kehitysoppiin, on sillä perusteella jo melkein varmaa, että Darwin oli väärässä. Darwinin kehitysopin "toivo" lepäsi fossiiliaineiston epätäydellisyyden varassa. Nyt 150 vuotta myöhemmin, kun tämä "toivo" on poistunut, voidaan varmasti sanoa, että Darwin oli väärässä: lajit eivät kehity välimuodoista.
Muutamia evoluutioteorian aukkoja on selvitetty täällä. Jo näidenkin perusteella pitäisi olla selvää, ettei evoluutioteoria voi olla edes suuntaa antava teoria elämän ja ihmisen kehitystä koskevissa suurissa kysymyksissä. Asia on täysin ratkennut. Mitään keskustelua ei tarvita.
UIMAHYPPYJEN MERKITYS
paljastuu Federico Fellinin elokuvasta Le notti di Cabiria (1957). Ajatelkaa Cabiria nykyaikaisena naisena (tai miehenä), joka - kun hänet tönäistään joentörmältä tai merenrantakalliolta - tekee ilmassa kokonaisen kuvioiden sarjan ja täydellisen veteensolahtamisen jälkeen nousee pyörteiseen vedenpintaan iloisesti heiluttamaan rahojensa varastajalle.
Nietzscheä pitää lukea kaiken aikaa, yhä uudelleen ja uudelleen, missään kohtaa innostumatta, missään kohtaa lähtemättä mukaan hänen julistuksiinsa, missään kohtaa nyökyttämättä päätä, ikään kuin varmasti tietoisena siitä, että jokainen hänen lauseensa on houretta, etenemättä lausettakaan keksimättä kymmentä vastaväitettä, uskomatta sanaakaan siitä mitä hän sanoo ihmiskunnan historiasta, palaten tutkimaan historiaa lähtien miltei varmasta oletuksesta, että kaikki on juuri päin vastoin kuin Nietzsche esittää.
Kun luen nyt mitä Egon Friedell sanoo Nietzschestä Uuden ajan kulttuurihistoriansa kolmannen osan sivuilla 494-504, jotka olen kauttaaltaan joskus innostuksissani alleviivannut, minusta tuntuu, että Friedell ei ole lukenut Nietzscheä. Hän ei ole todella lukenut. Friedellin luottamus Nietzscheä kohtaan on samanlaista kuin häikäistyisi ydinpommin räjähdyksestä ja pitäisi valon kirkkautta Jumalan rakkauden korkeimpana ilmentymänä.
Saksalaisen hengen "hienostuksen" ja idealismin banaliteetti on siinä, että paetessaan hillittömien pöyhkeiden unikuviensa narsistisiin turhamaisiin täysin suhteellisuudentajuttomiin korkeuksiin, se jättää täydellisesti ratkaisematta jotakin, mikä on paljon tärkeämpää ja konkreettisempaa: yhteisöllisen seksuaalitalouden. Ja eiköhän vain narsistinen idealismi ja perfektionismi, tehokkuus ja täydellisyys naurettavassa suhteellisuudentajuttomuudessaan ole naamio juuri paljon perustavamman ja vakavamman, paljon vaikeammin ratkaistavamman ongelman peittämiseksi. Ilmeisesti vain venäläinen voi nähdä tuon ongelman kertasilmäyksellä, tuon ongelman fataalin murskaavuuden, välittömästi ja intuitiivisesti, kertasilmäyksellä jo kilometrin päästä.
Ehkä tämä pornoteollisuuden aikakausi täydellistyy vasta utopiassa, jossa pornoon liitetään rituaalinen murhaaminen. Vasta oikeiston riemujuhla, joka on keskitysleirien ja krematorioiden riemujuhla - parhaimpien, kauneimpien ja lahjakkaimpien ihmisten tuhoamisen riemujuhla - täydellistää pornon ja ilmaisee sen metafyysisen merkityksen. Ehkä vasta siellä missä fasisti itkee onnesta, siellä missä krematorioiden piiput jatkuvat horisontin yli, me ymmärrämme "ajan hengen".
ELOKUVAIDEA
Ajattelen USA:ta: näen välähdyksenomaisesti Pasolinin Salon kohtauksen, jossa lapset istuvat suuressa puusaavissa, joka on täytetty ihmisen ulosteella.
Pasolinin Salo on ikuinen fasismin muistomerkki. Ulosteensyömisen riemujuhla, Salon henki, on jokaisen oikeistolaisen henki. Risto Rytistä, Elias Erkosta ja suomalaisista sotarikollisista pitäisi tehdä samanlainen elokuva.
Kapitalismin alkukuva: sotavankikeskuksen johtaja ulostaa marmorilattialle. Kaunis venäläinen neitsytjumalansynnyttäjä pakotetaan syömään ulostetta. Tyttö oksentaa ja alkaa itkeä. Kyynelten näkeminen tekee presidentin hulluksi: hän vetäisee sarkahousunsa henkselit ylös ja juoksee tytön luo. Hän ampuu neitsytjumalansynnyttäjää päähän. Ympärillä nuoret opinhaluiset kokelaspojat nauravat nietzscheläistä ilkeyttä, persekarvoja, saastaa ja syfilisvisvaa tihkuen. Sitten hän kumartuu ahnaasti ulosteen puoleen ja alkaa haistella sitä. Loppukuva: presidentti syö ulosteen suurten onnen kyynelkarpaloiden vieriessä poskella. Sotavankikeskuksen johtaja työntyy häneen takaapäin.
Näen nimen omaan toistuvan kuvan: kirkastuneet ylösluodut silmät, radiosta Hitlerin kovaääninen rääkynä, lähikuvatut pitkin poskia valuvat suuret kyynelkarpalot, paskaa ahnaasti maiskuttavat suut.
VÄRIVALLANKUMOUSTEN ALGORITMI
Petri Krohnin mukaan:
"- Haukutaan etukäteen vastustaja eli vanhoja vallanpitäjiä "epädemokraattisiksi", ennen kaikkea tietysti lännen mediassa. - Toivotaan vaalitulosta joka lähentelee 50% - Tuloksen (30-40%) selvittyä huudetaan ja valehdellaan vaalitulosta väärennetyksi. - Mellakoidaan, kunnes on pekko järjestää uusi kierros. - Kampanjassa väitetään, että vastustaja oli rikollisesti väärentänyt ensimmäisen kierroksen tuloksen, ja itse asiassa hävinnyt.
Tässä asetelmassa on siis mahdollista saavuttaa uusintakierroksella niukka enemmistö. Vaalein jälkeen demokratian vähättely jatkuu siinä, että ei kunnioiteta vähemmistön ja opposition oikeuksia."
Jo puoli vuosisataa sitten fataaliksi ennustetun väestöräjähdyksen metafyysinen merkitys on siis vihdoin selvinnyt. Kysymys on kosmisista kamikazeolennoista, jotka eivät aio kuolla ellei maapallo kuole heidän mukanaan. Mikään keino ei ole heille vieras tämän "elämää suuremman" päämäärään toteuttamisessa. Ja mikäpä tässä maailmassa koskaan olisi ollut elämää suurempaa muu kuin täysin turha, mieletön väkivaltainen kuolema huonoimpien ihmisten puolesta parhaita vastaan.
Demokratia johtaa aina maapallon tuhoutumiseen, koska suurin osa ihmisistä valitsee aina kollektiivisen itsemurhan elämän sijaan. Kapitalismi, egoismi ja narsismi ovat naamioita, joiden tarkoitus on kätkeä kollektiivinen kuoleman kultti.
Ihmisellä on vapaa tahto, mutta ei tällä planeetalla. Tällä planeetalla on vain Jumalan tahto - valekuolleen, ovelasti käpertyneisiin tavoittamattomiin kätkeytyneen, niukasti palkitsevan, äärimmäisesti rankaisevan Jumalan tahto.
- "Onko? Ilmastomuutoksesta selviytyminen sen mittaa, mihin ihmistahto yltää."
- "Jos viisi miljardia ihmistä päättää, että maapallo tuhoutuu, sekin on tahto. Se on heidän tahtonsa, ja demokraattinen päätös, jota on kunnioitettava."
- "Onko meidän hyväksyttävä enemmistön päätös, silloinkin kun enemmistö päättää tehdä kollektiivisen itsemurhan?"
Kulutuksen korkein muoto on planeettojen kulutus. Homo holocaustuksen sunnitelmassa on kuluttaa elävät planeetat autiomaiksi, ja ihmiset avaruustekniikaksi, jolla voidaan siirtyä kuluttamaan aina seuraavaa planeettaa. Kapitalismin peruskaava: kun perse on kerran myyty, on keksittävä muuta myytävää, matkapuhelimia, avaruusmatkoja ja sen sellaista. E.T.:llä ei sitten ole persettä ollenkaan. Saa nähdä miten äijän käy.
Jokaista länsimaista populaarikulttuurin "nuorta kapinallista" aina ensimmäiseksi epäilee liitosta kuoleman kultin kanssa. Spektaakkelin taiteilijoiden kapina on useimmiten näyteltyä - samoin kuin fetissipornon vessakohtauksien nöyryytykset ovat näyteltyjä. Pornossa ei todellisuudessa alisteta ketään, näyttelijät vain näyttelevät alistetuksi tulemista. Samalla tavalla länsimaiset kirjailijat ja muusikot vain näyttelevät "tietoisuutta" ja "kapinaa". Harvemmin he todellisuudessa vastustavat fasistista kuoleman kulttia - tuottoisaa bisnestä - toivon, kapinan, lääketeollisuuden, ympäristönsuojelun ja ihmisarvojen korostamisen mihinkään johtamatonta bisnestä.
Hän sanoi kerran itse puolestaan vain toivovansa että ottaisimme kuoleman lusikan jo käteen koreaan Harry Martison: Aniara
Vääntääkseni tämän Euroopan tärkeimmän poliittisen kysymyksen rautalangasta: natsit tietävät miten kauniita naisia myydään, venäläiset tietävät miten niitä tehdään. Voi ajatella että Pietari (Pietari suuren aineellistunut mieli) on eräänlainen suuri teollisuuslaitos, joka tuottaa naiskauneutta sarjatuotantona. Tätä kosmisen teknologian alaa ei löydy edes meidän patenttiluokitusjärjestelmistämme. Teollisuuslaitos tuottaa jätteenään kirjallisia ja taiteellisia neroja.
VENÄJÄ JA HETEROSEKSUAALISUUDENKAMMOAJIEN SAAPASNAHKATORNI
"Venäjällä sekä miehisyys että naiseus ovat aika selvästi esillä."
Totta, kreikkalaisesti, kaikille jumalille osansa. Ja jumalat olympoksella, yhteisen etiikan suojapiirissä. Tärkeintä tässä on asioiden oikea järjestys.
Kysymys pietarilaisen naisen evoluutiosta on ehkä maailmanhistorian tärkein. Toki he olivat jo Tolstoilla kaikki poikkeuksellisia maailmanhistoriallisia kaunottaria. Anna Karenina oli pietarilaisten alkuäitien rotua. Eikä yksikään venäläinen klassikko ole koskaan maininnut epäsieviä tyttöjä Pietarissa olevankaan - kaikkein vähiten Pushkin.
Pelkästään Nevski Prospektia katselemalla jokainen rationaalinen ihminen päätyy ennemmin tai myöhemmin ajatukseen: venäläiset ovat tehneet kaiken oikein, venäläiset ovat kaikessa oikeassa, venäläiset eivät voi erehtyä, venäläiset ovat Jumalan kansa. Niin vahva argumentti on täydellinen naisfiguuri, joka on monistettu miljooniksi hihitteleviksi ja hassutteleviksi variaatioiksi.
Mutta asia ei välttämättä ole näin yksinkertainen.
Pitäisi tutkia ainakin tuhat vuotta geneettistä historiaa, jotta voisi täysin ymmärtää mikä on tämän kosmisen monistustekniikan salaisuus - mikä on sanan rakkaus monistustekninen metafyysinen merkitys... vai onko kysymys sittenkin mongolien verimyrskystä?
Mitä oikeastaan on tapahtunut. Mikä oli Neuvostoliiton rooli, jne.
Yksi, ehkä aika vahva selitys olisi, että avaruusaluksella on Stalinin kaudella saapuneet kosmoksen siittäjät. Ehkä Stalin oli itsekin Siriuksen poikia. Näyttää minusta todennäköiseltä.
Niin kuin natsit ja homoseksuaalisuus, perseiden laulu ja pedofilia kuuluvat yhteen, kuuluu Venäjä ja heteroseksuaalisuus yhteen.
"Venäjä on heteroseksuaalisuuden tyyssija, koska siellä naiset ihailevat miehiä. Äidit kasvattavat pojat niin, että he kaiken aikaa ihailevat näitä. Joskus kun näkee tällaisen venäläisen äiti-poika-suhteen, se tuntuu länsinaisesta insestiseltä. Toisaalta nämä äitiensä ihailemat pojat eivät aikuisina miehinä edes yritä kiistää, että he tulisivat toimeen ilman naista."
"Homoseksuaaleilla on aina vakava kriisi suhteessa Venäjään. Sofi Oksanen on ilmoittanut olevansa bi ja ns fetisisisti. Huom. Miksi Stubbin päiväkirjoissa melkein joka sivulla puututaan homojen oikeuksiin? Stubb ei kirjoita yhtään mitään venäjästä päiväkirjoissaan, homoista koko ajan. Entä Heidi Hautala tai Tarja Halonen."
Olli Rehn on USA:n erityisesti lobbaama ehdokas EU-komissaariksi ja siksi hänen valintansa on käytännössä jo varma. USA käyttää ulkoministeriksi noussutta Alexander Stubbia mieluummin muihin tehtäviin. Kokoomuksessa vain ne, jotka tätä eivät tienneet, tekivät omia lapsellisia ehdotuksiaan Stubbin ehdokkuudesta komissaariksi.
Olli Rehnin ehdokkuus suomalaiseksi komissaariksi päätettiin jo aikoja sitten. Keskusta, Kokoomus ja Demarien oikea siipi julkisti tukensa Rehnille avoimesti tammikuussa 2008, kun Ville Itälä esitti julkisesti Olli Rehniä komission johtoon.
Itälä ei ollut idean isä. Siihen hänen älynsä ei riitä. Ville Itälä oli laitettu joukon tyhmimpänä käynnistämään julkinen prosessi Olli Rehnin esiin nostamiseksi ja muiden suomalaisten ehdokkaiden torpedoimiseksi. Mutta missä, miten ja keiden toimesta tämä strategia on alunperin laadittu?
Olli Rehn on edustanut voimakkaasti kantaa, jossa EU laajenisi Turkkiin. Se on ollut erityisesti Yhdysvaltojen EU:lle mm. Naton kautta ajama linja. Sitä taustaa vasten asiaa tarkastellen voisi ajatella, että idea Olli Rehnistä jopa mahdollisena tulevana “EU:n korkeana edustajana” on syntynyt Atlantin toisella puolella varsinkin, kuin Itälä itse kallistuu siihen suuntaan voimakkaasti.
Tätä päätelmää tukisi Olli Rehnin USA:n linjaa myötäilevät lausunnot Georgian kriisin ajalta, sekä Olli Rehnin muutkin toimet EU:n laajenemisen osalta, mutta erityisesti se, että Olli Rehn on kunnostautunut USA:n ja Naton Turkin suhteen valitseman kulissien takaisen strategian ymmärtäjänä ja toteuttajana. Tämä on aivan ratkaiseva kriteeri sille, että USA lobbaa Olli Rehniä EU-komissiossa mahdollisimman korkeaan virkaan.
Totesin tuolloin, että tässä on vielä paljon kulissien takaisten toimien selvittämistä ennen kuin todellinen tilanne sieltä saadaan esiin, sillä tuollaisia Itälän tekemiä ehdotuksia Suomen tulevaksi komissaariksi ei heitetä julkisuuteen ilman huolellista valmistelua ja tarkkaa suunnitelmaa. Lasse Lehtinen oli suomalaisista joukon älykkäin.
Lasse Lehtisen rooliaan kannattaisi Olli Rehnin valintaprosessissa Suomen edustajaksi EU-komissioon edelleen tutkia erittäin tarkasti. Siltä voi löytyä yllättäviäkin yhteyksiä eri ilmansuuntiin. Hän toimi tässä yhteydessä oman käsitykseni mukaan Martti Ahtisaaren toimeksiannosta, kokosi ryhmän Rehnin taakse ja Ville Itälä laitettiin joukon “johtajaksi”. Itälää kannustettiin tähän kuvioon myös Atlantin toiselta puolelta siten, että Ahtisaaren osallisuus asiassa pysyisi Itälältä mahdollisimman salassa. Voin tietenkin olla väärässäkin.
Oikeiston Euro-vaaleissa saavuttama selkeä voitto kaikissa keskeisissä suurissa maissa varmisti lopullisesti Jose Manuel Barroson uudelleen valinnan komission johtoon, eikä kilpailijoita hänelle uskaltautunut tulla edes näytille. Pääministeri Matti Vanhanen kävi osoittamassa oman tukensa Barroson uudelleenvalinnaksi hyvissä ajoin tammikuun viimeisen viikon keskiviikkona 2009. Kulisseissa sovittiin tällöin ainakin suusanallisesti siitä, että jos Barroso jatkaa seuraavan komissionkin johdossa, niin Olli Rehn on suurella todennäköisyydellä mukana komission avaintehtävissä.
Näin Olli Rehn sai pääministeri Vanhaselta tarvitsemansa virallisen Suomen tuen komission jäseneksi. Oikeistolla oli kuitenkin vielä eurovaalit voitettavanaan, ennen kuin asiasta voisi virallisesti puhua Suomessa, sen paremmin kuin muuallakaan. Voitto tuli, vieläpä selkeä sellainen, joten uuden komission palapelin osat alkoivat loksahdella paikoilleen nopeaa tahtia.
Kannattaa tässä yhteydessä muistaa, että samalla tavalla Vanhanen lobbasi Jorma Ollilan vuonna 2007 sen “viisasten kerhon” jäseneksi. Tämä yhteys antaisi syytä hieman syvällisempäänkiin pohdiskeluun, mutta siitä jokin toinen kerta.
Barroson tehtävänä on joka tapauksessa varmistaa, että uuden komission linja ja kokoonpano pyritään säilyttämään mahdollisimman samana. Salkkuja vaihdellaan vanhojen komissaarien kesken ja joku komissaareista siirtyy muihin tehtäviin siksi, että se näyttäisi uudistuvan. Komission ydinryhmä ja sen harjoittama linja pysyvät kuitenkin samana kuin aiemman komission aikanakin suhteessa ulkomaailmaan.
Olli Rehnin käytön etu suurille EU- maille ja USA:lle komissaarina on se, että hän näyttää tulevan pienestä riippumattomasta ja neutraalista maasta, joka ei kuulu Natoon. Tällöin häntä voidaan käyttää “puolueettomana” juoksupoikana monissa kansainvälisissä yhteyksissä. Hankaluutena voi tulevaisuudessa kuitenkin tulla vastaan Olli Rehnin poikkeuksellisen heikot suhteet Venäjään. Siitä onkin muodostunut Olli Rehnille hänen ainoa todellinen este valittaessa EU:n “ulkoministeriä”. Rehnillä tuskin on realistisia mahdollisuuksia kohentaa mainettaan Venäjän puolella ja toimia sillanrakentajana EU:n ja Venäjän välillä.
Olli Rehn on palvellut kansainvälisiä isäntiään ja erityisesti USA:ta hyvin (mm.Turkin kysymys, Georgian sota ja Balkan), joten syitä hänen poistamiseensa EU:n komissiosta ei ole, pikemminkin päinvastoin. Hänen asemaansa voidaan jopa nostaa, sillä pelkoa sooloilusta ja irtiottoja ohjauksesta ei Rehnin osalta tarvitse pelätä. Siinä on vaitelias ja nöyrä mies, joka ei ruokkivaa kättä pure, todetaan."
"Mikä on Suomen rooli tässä jenkkivetoisessa "Axis of Assholes" ketjussa?"
" Olli Rehnillä on virolainen avustaja Mati Maasikas, joka oli Mart Laarin lehdistöavustaja ja on Isänmaa-puolueen jäsen, aito natsi. Entinen Viron Suomen suurlähettiläs. Kun Maasikas oli aloittanut työt Rehnin toimistossa, Rehn ryhtyi kehumaan, kuinka Viro on EU:n uusille maille malliesimerkki menetyksestä kaikilla saroilla. En yhtään ihmettelisi, että juuri ennen Georgian sotaa, kun Mart Laar harrasti sukkuladiplomatiaa, "tapasi pääministereitä enemmän kuin pääministeriaikanaan", etteikö hän olisi tavannut myös Olli Rehniä. Laar oli Saapasvilin neuvonantaja, muistattehan. Jonkinasteista tsuhnailua lienee harrastettu."
Ilmastomuutoksessa ihmiskunta polttaa ensimmäisenä omat aivonsa. Pässit eivät nimittäin aio tehdä mitään vaikka älykkäimmät jo näkevät mikä seuraa. Alkoholistin itsetuho toimii samalla logiikalla, mutta planeetoille AA-kerhoja tunnetaan vähemmän.
Planeetan pelastaminen ei voi perustua vapaaehtoisuuteen, koska aina tulee löytymään yhä typerämpiä ja typerämpiä ihmisiä, jotka käyttävät hyväkseen älykkäämpien toimintakyvyttömyyttä: uutta rajoitustilannetta, johon toiset vapaaehtoisesti sitoutuvat.
Ilmastomuutos on ilkeyden ja typeryyden evoluutiota, suora jatko modernismille. Vain visvaisin ja ilkiömäisin, rumin ja kosmisesti kammottavin olento säilyttää täyden tarmonsa ja toimintakykynsä.
Ilmastomuuton on planeetan masennus. Ero stooalaisen ja stoolaisen välillä on se, että toinen yrittää pitää kasvot peruslukemilla puhkeamatta kauhun ulvontaan, toinen puhkeamatta hysteeriseen nauruun. Siinä on tietoisuuden ja homo holocaustuksen ero. Homo holocaustuksen rauhallinen dinosauruksenuni, kun sitä katselee sivusta, saa yhä painajaismaisempia muotoja ja siitä on yhä vaikeampi olla häiritsemättä. Anarkismi on unen häirintää, mutta se ei enää riitä meille, sillä heränneiden laumat eivät saisi aikaan muuta kuin kaaoksen. On kyseenalaista, pitääkö nukkuvia edes yrittää herättää. Jos joku ei ole tähän mennessä herännyt, onko sellaisella olennolla ylipäätään oikeus elää - nuoret ihmiset tietysti poislukien?
Hereillä ovat vain parhaimmat ja pahimmat. Parhaimpien pitäisi nähdä tämä jo nyt, liittyä yhteen ja kaapata koko maailman valta. Pysäyttää koko järjestelmä, ja siirtyä kerta rysäyksellä globaaliin suunnitelmatalouteen. Siis, jos he olisivat riittävän älykkäitä tekemään sen. Ehkä vain pahimmat ovat.
Älyllä jyllättiin, mutta se ei näytä riittävän loppuun saakka. Suuren shakkipelurin siirrot syövät kuninkaan ja kuningattaren. Tietysti tämäkin on tilaisuus monenlaiselle rottien opportunismille.
Mihin sielut joutuvat kuoleman jälkeen? Voimmeko luottaa tässä Platoniin? Onko kuolemassa mahdollisuus vapautua tämän ennen niin valoisalta vaikuttaneen helvetin noidankehästä? Mitä, jos syntyy uudelleen? Varmaankin meille on luvassa jotakin vielä pahempaa, tuskin kosmisen suunnittelijan mielikuvitus tähän loppuu. Kuolema vain ei ole enää se rauhoittava, mukavasti kutkuttava tunne...
VIRO ILMAN NAAMIOTA
Marjamaan ristin ritarin Risto Teinosen kotisivut. Muista suomalaisista vaikuttajista Marjamaan risti on myönnetty mm. Heidi Hautalalle. Heil Hitler!
KOSMOLOGIA - TALOUSJÄRJESTELMÄ
Pelkkä kapitalistisen taloususkonnon vastustaminen ilman vaihtoehtoa ei ole kaikista uskottavinta. Uskottavinta toistaiseksi on taloususkonto. Helposti tarttuvaan psykologiseen sairaustilaan, Hekatonin oireyhtymään, perustuva taloususkonto on ihan toisen tason "tiedettä" kuin fasismi tai kommunismi. Se ei ole tiedettä vaan se on uskonto. Sen Jumala ei ole keksitty vaan äärimmäisen konkreettinen ja olemassaoleva. Siksi se on voitolla. Mikään sen vaihtoehto tai lääkintämuoto ei voi perustua aikoja sitten vanhentuneisiin teorioihin, tämän ymmärtää äänestäjät, vaikkeivat ehkä vasemmistolaiset.
En sano tätä ironisesti: yritän itse kaiken aikaa miettiä pakotietä. Mutta luettuani Brian Greenen kosmologiaa käsitteleviä teoksia, ymmärrän, että uuden talousjärjestelmän suunnittelu olisi yhtä massiivinen työ kuin "kaiken teorian" kehittäminen. Tarvitaan vuosikymmeniä ja tuhansia nerokkaita ihmisiä, teoreetikkoja ja kokeilijoita, jotka uskovat asiaansa ja tietävät tarkasti mitä ovat tekemässä. Yhteiskuntateorian pitäisi olla yhtä vastuullista kuin fysiikka: uskoa todeksi mittaustulokset. Erilaisia koejärjestelyjä pitäisi voida kehitellä vapaasti. Ei voida palata yhteiskuntateoriaan, joka on osoittautunut mittaustulosten vastaiseksi. Ihmisillä ei ole motivaatiota palata huonompaan maailmaan.
Tietotekniikan kehittyminen ja internet ovat tärkeimpiä paradigmamuutoksia Marxin teorioihin. Internetin perustavuus on perinteisten paino- ja mediatekniikkojen ohittamisessa. Marxin maailmassa sana oli täydellisesti pääomien hallussa. Meidän maailmassa niin on vain siksi että ihmiset - nuo työläiset - haluavat niin. Työläistä, jolle maksetaan paremmin kuin hyvin ja jolla ei ole omistajan vastuuta, on kyllä vaikea tehdä vallankumoukselliseksi. Länsimaisen yhteiskunnan vähäosaisimmat ja kehitysmaat ovat erikseen. Sosialismin välttämättömyyden tärkein syy on ilmastonmuutos ja toiseksi tärkein syy sielun aseman parantaminen - työläisten aseman parantaminen on jossakin asialistan lopussa. Motivaatio sosialismiin ei milloinkaan ole ollut yhtä suuri.
Todellinen ongelma on se, että minkäänlaista tiedettä, minkäänlaista tieteellistä sosialistista globaalia mallia ei kukaan ole esittänyt. En ole havainnut mitään esimerkiksi täysin spekulatiivisiin kvanttigravitaatio- tai säieteorian kehitykseen verrattavaa "tieteellistä" vallankumousta uudessa sosialistisessa ajattelussa. Marxiin vetoaminen on sama kuin alkaisi Newtonin teorioilla kiistää säieteoreetikkojen työtä. Marx oli tieteellistä avantgardea 150 vuotta sitten, kuten Newtonkin. Nykyään tieteellistä on aivan toisella älyllisellä tasolla oleva toiminta: tieteen on otettava huomioon paljon enemmän. Yhteiskuntatiede ei ole muuttujiensa ja rakenteidensa suhteen yhtään vähemmän kompleksista kuin kosmologia. Siksi teoreettisen ehdotuksen pitäisi asiansa tasolla ja pystyä ratkaisemaan tosiasialliset ongelmat laajasti.
Politiikan "tieteellisyys" on myös ongelma. 1900-luvun totalitarismithan olivat kaikki "tieteellisiä", myös fasismi on "tieteellistä". Tiedeuskolla ei ollut mitään rajoja, mikä tahansa politiikka saattoi 1900-luvulla olla "tieteellistä", koska tiede lupasi nopeaa asioiden selvittämistä ja tieteellistä paratiisia, joka on ihmisen täydellinen hallinta elämästä ja luonnosta.
Sitä paratiisia ei tietenkään tullut eikä tule. Me emme olisi nykyisessä ilmastomuutoskatastrofissa, jos tiedeuskolla olisi todellista pohjaa. Siksi "tieteellisyys" tällaisissa poliittisissa yhteyksissä on meille nykyihmisille lähinnä kirosana ja populistinen henkilöpolitiikka riistää koko kentän.
Jos toinen vaihtoehto on henkilöpolitiikka - tieteellisyys on minusta politiikan ainoa vaihtoehto. Mutta on myös ymmärrettävä se, että yksittäisten nerojen aikakausi on auttamatta ohitse myös tällä alalla. Marxin aikoihin yksittäisneroja esiintyi myös fysiikassa. Nykyisin kukaan ei kuvittele, että "kaiken teoria" voisi olla jonkin yhden henkilön työn tulos. Tarvitaan laajaa ymmärrystä, suuria asiantuntijamääriä, jotka rakentavat yhdessä ja keskittyneesti yhtä ja samaa asiaa.
Ei kukaan fysiikassakaan kiistä Newtonin pätevyyttä. Mutta asia on niin, että Marx ei meitä sellaisenaan auta. Marxin hylkääminen tietysti olisi sama kuin sanoisi, että Maa on pannukakku.
Hyeenan ja lepakon yhdennäköisyys on selvä. Onneksi hyeenalla ei ole siipiä ja tarkkaa kaikuluotauskykyä. Lepakkoa ei missään tapauksessa voi sanoa eläimistä kauneimmaksi:
Mitä on porno? Haluaisin esittää kysymyksen Aristoteleelle. Kysymys on ajateltava metafyysisenä - niin, ettei metafysiikkaa irroteta psykologiasta, biologiasta, fyysisestä ja sosiaalisesta ilmiöstä.
Miksi porno on ilmaista? Haavikolta löytyy eräs vastaus: "Parodia on jo kauan ollut mahdotonta. Ne tekevät sen itse." Jos itsenöyryytys maksaisi, se lisäisi siihen ryhtymisen kynnystä, mutta ei poista ilmiötä. Itsenöyryytyksen logiikka toimii kuten narkomania: kun metafyysinen (tunne), fyysinen ja psykologinen (äly) eriytyvät omiksi harha-aistimusten alueikseen, kokonaisvaikutus heikkenee mitä kauempana ja mitä eristävämmillä väliseinillä alueet ovat erotettu toisistaan.
Walter Benjaminin optimismi esseessä Taideteos teknisen uusinnettavuutensa aikakaudella, vinksahtaa hassusti jos ajattelee miten porno on hionut kaikki nuo ideat metafyysiseen täydellisyyteensä.
Brian Greene pitää kirjassaan Kosmoksen rakenne (The fabric of Cosmos, 2004) Casimirin ilmiötä "eetterin" olemassaolon pitävänä todisteena: varmaa on ainakin se, että avaruus ei ole tyhjä, pimeä ja kuollut, kuten suhteellisuusteoria väittää. Casimir ilmiö on itseasiassa erittäin merkittävä voimavaikutus. Englanninkielisessä Wikipedia-artikkelissa ilmiötä selitetään lähinnä hiukkasfysiikan näkökulmasta, mikä aiheuttaa sen, että selitys on äärimmäisen ristiriitainen ja ontuva. Säieteorian näkökulmasta ilmiö on lähinnä kaikkien odotusten mukainen.
Se, mikä on muuttunut sadassa vuodessa, on yleinen usko siihen, että tiede pian tulee antamaan lopulliset vastaukset jo Platonia ja Aristotelestä vaivanneisiin kysymyksiin. Me tiedämme nyt, että saadaksemme vastauksen pelkästään vain niihin fysiikkaa koskeviin kysymyksiin, jotka jo Aristoteles osasi muotoilla me tarvitsemme hiukkaskiihdyttimen, jonka läpimitta olisi Linnunradan galaksin läpimitta.
Empiirinen tiede ei siis milloinkaan voi vastata kysymyksiin, joita 1900-luvun alussa pidettiin pian ratkeavina.
Tuulee ikuisesti neljästä suunnasta. Voisitko jo päättää kantasi, tuuliviirille sanottiin.
Mitä voi sanoa Venäjän länsimaistajista, mustan valkaisijoista, veden hiekaksi taikojista? Venäläinen ei koskaan voi ymmärtää mitä ovat länsimaat - liian härski pila. Kun ihminen on riittävän epätoivoinen, hän ei helposti huomaa, että auttava käsi, joka hänelle ojennetaan, on pelkkä lepratautisen syleily. Venäjän on puhdistuttava omasta antikulttuuristaan, hylättävä rakkaimmat patologiansa, omat sadisminsa ja kehityttävä itsenään omaehtoisesti, omana logiikkanaan. Yksinäisyydestään sairastuneelle jättiläiselle eivät kääpiöt sovellu esikuviksi.
MIKSI SUOMEN MEDIA VAIKENEE USA:N HALLITUKSEN TEETTÄMISTÄ MURHISTA
USA on suurvalta, joka on välillisesti tehnyt tai teettänyt viimeisen sadan vuoden aikana arviolta 100 miljoonaa murhaa (omien tilastojeni mukaan). Lähinnä on murhattu toimittajia ja riistokapitalismin toisinajattelijoita. Murhat jatkuvat edelleen, kohdistuen nyt Amerikan mantereen alkuperäiskansoihin. Alla on Hands off Venezuela -järjestön vetoomus Suomalaisen median sananvapauden puolesta. Hands off Venezuela on ihmisoikeusjärjestö, jota vastaan ainakin Suomen PENin entinen puheenjohtaja Jukka Mallinen on ilmaissut äärimmäisen halveksuntansa ja vihansa. Syy vihaan on se, että Hands off Venezuela rohkenee vastustaa USA:n taloudellisia etuja ja puolustaa ihmisoikeuksia ja sananvapautta. Nimittäin uussuomettuneessa ilmapiirissä vain Venäjän harjoittamaa sortopolitiikkaa saa USA:n rahoituksella Suomessa vastustaa.
"JULKILAUSUMA PERUN TILANTEESTA
Perun Amazonian alkuperäiskansojen joukkomielenosoitukset, lentokenttien ja teiden valtaukset, sekä öljykenttien ja kaasuputkien sulkemiset ovat jatkuneet jo lähes kaksi kuukautta. Protestiliike on kohdistunut presidentti Alan Garcian hallituksen harjoittamaa sademetsien tuhoamispolitiikkaa vastaan. Perun kaksi suurinta ammattiliittoa - CGTP ja CUT - tukevat intiaanien oikeutettua taistelua heidän elämästään ja elämäntavastaan.
Perun Amazonian alkuperäisväestö vastustaa Alan Garcian hallituksen suunnitelmia luovuttaa sademetsäalueita ylikansallisten energia- ja kaivosyhtiöiden hyödynnettäviksi. Presidentti on jo säätänyt kahden viime vuoden aikana asetuksia, jotka vapauttavat Perun öljyvaroja ulkomaisten yhtiöiden käyttöön. Tämä liittyy osana USA:n kanssa v. 2007 solmittuun vapaakauppasopimukseen.
Perun hallitus ryhtyi tositoimiin toukokuussa. Se antoi armeijalle ja poliisille 30 päivää aikaa tukahduttaa sademetsäintiaanien protestiliikkeen. Helikopterit ja sota-alukset hyökkäsivät 8.5.2009 kyynelkaasun ja kumiluotien voimalla mielenosoittajien kimppuun lähellä Baguan kaupunkia. Intiaanien taistelu oikeuksistaan sai murhaavan luonteen 5.6.2009 poliisin yrittäessä purkaa Pohjois-Perussa sademetsäintiaanien tiesulkua teurastamalla helikopterista käsin ihmisiä. 54 mielenosoittajaa on jo kuollut. Lisäksi yli 100 ihmistä on yhä kateissa. Miksi suomalainen media vaikenee?
Perun alkuperäiskansoille on palautettava ennen siirtomaavallan alkua vallinnut, heidän esi-isiensä aikainen, oikeus heidän omiin asuinalueisiinsa.
Hands off Venezuela – Finland tuomitsee ehdoitta ja jyrkästi Alan Garcian hallituksen Perun Amazonian alueen alkuperäiskansoja kohtaan harjoittaman teurastus- ja apartheid-politiikan.
Hands off Venezuela – Finland haluaa ilmaista täyden tukensa ja solidaarisuutensa Perun Amazonian alkuperäiskansoille. Toivomme teille menestystä taistelussanne oikeuksienne ja teille kuuluvien sademetsien puolesta!"
Spektaakkeli on aina täydellisen vastakohtansa naamio. Spektaakkelin olemus on täydellinen vastakohta sille, mitä se väittää olevansa. Juuri valheen jatkuva hillitön räikeys estää valhetta paljastumasta. Spektaakkeli elää vain siitä uskonlujuudesta, siitä tulenpalavasta uskonhehkusta, jolla nykyihminen uskoo kaikkeen mikä vain on absoluuttista valhetta. Ihmiset ovat kykenemättömiä käsittelemään radikaalia puhdasta pahuutta, joka on ainoa totuus spektaakkelista. Ihmiset ikään kuin näkevät ja ymmärtävät vain pieniä rikoksia, sellaisia, joille he kuvittelevat voivansa jotakin. Mutta kun rikos on tarpeeksi jättiläismäinen, sellainen, jonka edessä yksittäinen ihminen voi kokea vain voimattomuutta, ihmiset kieltäytyvät joukolla näkemästä sitä.
Mutta voiko olla todellisuus ilman spektaakkelia? Todellisuus sellaisenaan, ilman ihmisen siitä luomia kuvia? Kuvat voivat olla enemmän tai vähemmän illusorisia, mutta ovatko ne milloinkaan totta? Eikö spektaakkeli juuri ole totuus ihmisestä: miellyttävät kasvot ovat täydellisen vastakohtansa naamio. Vai olisiko totuus ihmiskasvoista se, että ne ovat lopulta sielun liikkeiden täydellinen aineellistuma.
Yhdet kasvot luotu pelkästään kätkemään, toiset pelkästään ilmaisemaan.
Kapitalistisen kilpailuyhteiskunnan päämäärä on kaikkien totaalinen sota kaikkia vastaan. Se on eri asia kuin hurtin huumorin höystämä rehti keskinäinen kilpailu. Toki lahtarilla aina on pilke silmäkulmassa luuta ja nahkaa olevien "juutalaisten" kasautuessa höyryävään kuoppaan. Se juuri on sitä hurttia huumoria.
JUMALUNI
Spektaakkelin päämäärä on yksityinen omaisuus ja kirous on yksityinen uni. Spektaakkelin virallinen uni on ateismi. Jumaluni on yksityinen uni. Fasistin naamioituu kommunistin kilpeen, ateisti papin kaapuun, taiteenvihaaja runoilijan norsunluutorniin. Susi joka onnistuu näyttelemään jäniksen roolin, hallitsee jänistä. Mutta jänis suden roolissa, tulee ennemmin tai myöhemmin kitaanhotkaistuksi. Etiketit ovat aina väärissä pulloissa: lääkepullossa on myrkkyä, myrkkypullossa vettä. Mystikon kannalta vain heräämisellä on merkitystä. Kapitalismin kaikkien totaalisessa sodasta kaikkia vastaan voi selvitä vain se, joka näkee paljaalla silmällä nesteiden kemialliset koostumukset. Mutta valveillaolo kohtaa spektaakkelin nukkumatin human gas:in - unikaasun, Zyklon B:n. Spektaakkelin nukkumatti puhaltaa hiekkapuhaltimella unihiekkaa ja silmien aukipitäminen on melkoista tuskaa. Jos mystikko onnistuu yhdistämään yhdenkin pullon ja etiketin, häntä pidetään petkuttajana. Kukaan ei usko etikettien ja pullojen samuuteen todellisuudessa: mutta demokraattisen vaalit ovat kuin fasistin keksimä sarkastinen joulujuhla, joka tekee Coca-Cola mainoksen latkivasta joulupukista joka vuosi uudelleen todellisen. Tästä joulupukkiharhasta herääminen on mahdollista vain kaasukammion ulkopuolella. Mutta missä on ulkopuoli? Pohjois-Koreassa? Ei - siellä on vain symmetrinen negaatiotodellisuus. Globaali spektaakkeli on kaiken kattava - se hallitsee myös symmetrisenä negaationa.
Asioista ei kannata tehdä sen yksinkertaisempia kuin ne ovat. Populismiin ei kannata sortua vain siksi, että miljardit ihmiset sortuvat siihen.
*
Tässä (ja yleisesti ottaen tämän blogin dystooppisissa teksteissä) kuvattu todellisuus on paitsi yleisinhimillisesti pahin mahdollinen painajainen myös oikeiston korkein mahdollinen utopia: oikeistolainen ihmistyyppi - ihminen vailla omaatuntoa - on totaalisen kaiken kattavan spektaakkelisodan olosuhteissa voittamaton. Haluan liittää tähän moraalisen etumerkin: spektaakkelistrategioiden käyttämistä, koska kategorisena imperatiivina spektaakkeli - yleiseksi laiksi tullessaan - toteuttaa pahimman mahdollisen yleisinhimillisen painajaisen.
"Tee lapsia muiden kuin suomalaisten kanssa", on saamani vihjeen mukaan virallinen vakava ohjeistus venäläisnaisille. Toki tällainen ohjeistus palvelee myös tiettyjen sisäsiittoisuuden puhtauttaa vaalivien suomalaispiirien asiaa.
VENÄLÄISEN KOKEMUKSEN ORIENTAATIOT
1.4.2009 alkaen Venäjän konsulaation edessä on ollut yhtäjaksoinen ympärivuorokautinen jono. Aikaisemmin konsulaatin asiakkaat varasivat konsulilta puhelinajan ja asioivat kuten esimerkiksi Suomessa lääkärissä asioidaan. Nykyisin järjestelmä toimii hieman eri tavalla. Aamulla kello yhdeksän vartija jakaa portilla jonottaville vuorolipukkeet. Aamupäivän tunneiksi klo 9.00-12.00 vuorolipukkeita jaetaan 18 kappaletta. Kello 14.00 vartija jakaa iltapäivän tunneiksi 14.00-17.00 8 lipuketta. Se miten ihmiset järjestäytyvät suurlähetystön portille on heidän oma asiansa.
Saavuimme eilen maanantaina suurlähetystön portille kello 8.00 aamulla. Portilla oli muutamia kymmeniä ihmisiä epämääräisenä ryhmänä. Meille annettiin paperi, jossa oli ihmisten oma kirjanpito jonosta. Meitä ennen paperilla oli 56 nimeä. Koska vuorokaudessa sisään pääsee vain 26 asiakasta, voi laskea, että jonotuksen kesto on yli kaksi vuorokautta. Ensimmäinen paikalla ollut jonottaja oli saapunut sunnuntaina kello 17.00. Suuri osa ihmisistä oli viettänyt sunnuntain ja maanantain välisen yön suurlähetystön portilla.
Vartija tuli portille kello 9.00 ja jakoi 18 lipuketta listan ensimmäisille. Niille jotka olivat sillä hetkellä paikalla. Muiden nimet pyyhittiin yli. Eräs nainen, jolle ei riittänyt lippua, joka oli pienen vauvan kanssa jonottanut aamuöstä, rukoili vartijaa polvillaan, jotta olisi päässyt asioimaan aamupäivän aikana. Vartija mutisi hänelle jotain loukkaavaan sävyyn - naisen asia ei koskenut lapsen rekisteröintiä, joten lapsi ei auttanut sisäänpääsyssä. Vain lasta rekisteröivät pienen lapsen kanssa odottajat saattoivat päästä jonon ohi. En ole milloinkaan elämässäni nähnyt tällaista näyhtelmää.
Eräs pariskunta oli lähtenyt Jyväskylästä aamulla kello 2.00 ajamaan kuukauden ikäisen vauvan kanssa kohti Helsinkiä. Kello 9.00 he pääsivät vauvan kanssa jonon ohi rekisteröimään vauvaa. Nainen juoksi koko päivän konsulaatin ja auton väliä. Vielä kello 17.00 iltapäivällä he olivat paikalla "rekisteröimässä vauvaansa".
Muutaman tunnin välein (ajat eivät ole tarkasti määriteltyjä, koska kaikki on ihmisten vapaaehtoisuuden varassa) niin päivällä kuin yöllä pidetään nimenhuuto. Jos nimenhuudossa jonottaja tai hänen edustajansa ei ole paikalla, nimi pyyhitään listasta yli. Nimen saa uudelleen listaan, sen loppuun, saapumalla paikalle. Portilla on siis oltava aktiivisesti jonottamassa, kadulla yöpyen, yli kaksi vuorokautta. Yöllä kuitenkin ne, joilla on majapaikka lähistöllä voivat sopia vuorotyöstä ja käydä ottamassa muutaman tunnin torkkuja. Useimmilla ei kuitenkaan ole majapaikkaa Helsingissä, siksi monet nukkuvat autossa konsulaatin edessä. Vanhat ihmiset, joilla ei ole enää ajokorttia, nukuvat kadulla, myös talvella. Tietysti muutaman työntekijän lisäyksellä asiakkaat saataisiin hoidettua ilman jonoa. Mutta siihen Venäjä on kai liian köyhä maa.
Jono on venäläisen sielun alkukuva. Vasta nähtyään venäläisen ihmiset jonottamassa, päivä- ja yökaudet jonottamassa, sateessa, auringonpaahteessa, pakkasessa ja tuulessa, jonottamassa, voi käsittää sen mekanismin mistä tuo aluksi niin rajattoman oudolta tuntuva huumorintaju ja kaikkeen muuhun paitsi pääasiaan keskittyvä luonteenlaatu saa alkunsa. Jonossa juodaan termoksesta teetä, syödään perhelounasta, pelataan seurapelejä, isketään naisia, puhutaan politiikkaa, aloitetaan seurustelu, tanssitaan, solmitaan kihlat, synnytetään, erotaan, kuollaan. Niin sanottu venäläinen hässäkkä, härdelli, koko elämän kaoottinen draama tapahtuu jonossa, eikä kukaan enää muista syytä miksi räntäsateessa seisotaan. Sitten konsulaatin eteen pysähtyy suuri musta kaupunkimaasturi. Etuovesta ulostautuu nainen, jonka sääret ovat niin pitkät, että hän suorastaan kävelee jonottavien ihmisten yli. Miesten kivekset raksahtelevat kuin juustosuikerot hänen piikkikorkojensa alla. Hän sanoo portilla nimensä ja portti aukeaa. Parin minuutin päästä hän kiiruhtaa portista säteilevä ilme kasvoillaan tuulettaen kädessään paperia autossa oleville. Hän kävelee jonottavien ihmisten yli, piikkikoroillaan neniä ja korvalehtiä survoen, ja hyppää autoon, joka kaahaa tiehensä.
Venäläisellä byrokratilla on pitkät, maailmankuulut, kunniakkaat ja velvoittavat perinteet. Venäläinen byrokratia on kraniittia, johon saa kaikin mokomin lyödä päänsä, mutta joka ei se siitä miksikään muutu, olipa kriittikko sitten kansalaisyhteiskunta tai toimittajakunta. Ihmisen täydellinen voimattomuus täydellisen nöyryytyksen edessä herättää aluksi jonkinlaista purppuranhehkuista raivoa. Ensikertalaista raivoajaa katsotaan kuin vauhkoontunutta, typerää eläintä, joka pitäisi lopettaa. Venäläisen ihmisen täydellinen nöyryys byrokratian edessä on länsimaiselle ihmisellä vaikeasti käsitettävä asia. Mutta jo 24 tuntia kidutusta ja näännytystä muuttaa kummasti radikaaliakin ajattelua. Pahinkin anarkisti lauhtuu kuin lammas, unohtaa muut kiireensä ja alkaa tehdä jonossa oloaan mukavaksi, ikään kuin sisustaa pysyvää sijaa niille sijoilleen, jonoon. Kaikki nuoruuden into ja raivo pyyhkiytyy kertaheitolla, kunhan vain maihinnousukenkä painaa suuta mutaan muutaman tunnin ajan yhtäjaksoisesti. Ihmisestä tulee hämmästyttävän sopeutuvainen, kummallisen rauhallinen, suoli tyhjenee, eikä kiire ole enää töihin, ei suorittamaan, ei vessaan, ei rientoihin.
Ero länsimaiden ja Venäjän välillä näissä asioissa on se, että byrokraattinen asioiden hoito, joka Suomen kaltaisissa hypertietoyhteiskuntapikkuvaltioissa on kahden minuutin nettisessio, on Venäjällä kahden vuorokauden yhtäjaksoinen suuhun kusemisen ja paskantamisen rituaali. Kyllähän Forumin Mehiläisen lääkäriasemallekin saisi jonottaa yötäpäivää, jos elettäisiin tuhat vuotta sitten, 150 miljoonan ihmisen valtiossa, ilman nettiä, puhelinta ja minkäänlaista ajanvaraussysteemiä. Netti, puhelin ja ajanvaraussysteemi: ne nyt eivät vain kuulu suureen venäläiseen kulttuuriin. Kaikkea ei voi saada. Ei voi saada hyviä bailuja ja 2 minuutin nettiveroilmoitusta, vaan joko bailut tai nettiveroilmoituksen. Eikä kaikki ole Venäjälläkään ihan välttämättömyyden sanelemaa, sillä voisihan sama tietotekniikka olla helposti myös suuren kulttuurin käytössä. Tämä ajattelutapojen ero on sen verran olennainen ja havaittava, ettei siitä voi aina ihan kokonaan Alexandr Stubbiakaan syyttää.
Ulkomaalainen ihminen, joka ei varsinaisesti pidä venäläisen byrokratian henkisestä ilmapiiristä, ei välttämättä lämpene sen varaan rakentuvalle yhteiskunnalle, vaikka byrokratian ulkopuolelta epäilemättä positiivisiakin näkökohtia löytyisi. Nimittäin, jos ei tunne henkilökohtaisesti tuota hyvää, täytyy olla totisesti Venäjän ystävä, että voisi hyvällä mielellä sietää Helsingin konsulaatin tapaisen byrokratian. Jokainen täysjärkinen venäläinen luonnollisesti vihaa ylikaiken venäläistä byrokratiaa.
Perivenäläinen kokemus on kaksinainen. Toisaalta on positiivinen riehakas venäläisyyden peruskokemus, joka vastaa benjihyppyä kilometrin korkeudesta.
Vastapainona on negatiivinen peruskokemus, joka vastaa hyppyä kilometrin korkeudesta, ilman köyttä.
Tietysti kymmenessä minuutissa Nevskillä unohtaa koskaan höyryjyrän alle jääneensäkään tai Siperian vankileireillä älämäänsä viettäneensäkään. Ja onhan aina venäläinen kulttuuri: 100 miljoonaa rättiväsynyttä jonottajaa tuottaa 100 vuodessa yhden Dostojevskin ja puoli Harmsia. Kova hinta, mutta onhan niitä kiva lukea. Sata vuotta jonossa, ja olet niin sanotusti loppuunsaunottu mies. Kahdenkin vuorokauden kokemuksella voin sanoa, että se on hampaisiin rautatankona kolahtava kokemus, absoluuttisen nöyryytyksen kokemus.
Toisaalta se on sitten siinä. Sinulla on 10 sekunnissa printterin suoltama A4-todistus kädessäsi ja olet bailuihin vapaa mies. Kaksi minuuttia Nevskillä pyyhkii surut silmistä: perseet pyörivät ja kovalevysi on formatoitu.
Voit aina ajatella sitä, että onhan länsimainenkin elämä pelkkä jono - tosin unettavan lämmin jono - mutta ilman Nevskiä. Miksi siis olla täydellisesti alistumatta, miksi kapinoida maihinnousukenkää vastaan, miksi kapinoida sitä vastaan jonka tehtävä on lisätä elämäsi kärsimyksiä ilman mitään todellista syytä, harkitusti ja teknisiä apuneuvoja hyväksikäyttäen lisätä kärsimystä, jos tietää kuitenkin aina lopulta päätyvänsä lopulta Pietarin diskoteekkeihin. Venäläinen elämä on determinismi, joka päätyy aina diskoon. Kukapa ei alistuisi, kun tietää, että kapinoimallakaan ne bailut eivät siitä yhtään tässä maailmassa parane.
Sana toivo lausuttiin yön aikana jonossa satoja kertoja. Kaikkia ihmisiä elähdytti suunnattomasti toivo, toivo päästä portista, toivo saada nähdä konsuli, toivo langeta tämän jalkoihin ja maksaa tälle rahaa, seteleitä (tosin hän ei ota vastaan seteleitä, vaan juoksuttaa asiakkaan pankkiin maksamaan valtiolle aiheuttamansa kulut, ja palaamaan sitten kuitin kanssa). Vartija tuli portille kello 9.00. Jotkut kirkuivat hysteerisesti onnesta, jotkut vihelsivät, äiti pienen lapsen kanssa itki onnen kirkatuneita kyyneleitä.
"Kuitenkin tulee aika, jolloin juoksentelevien maalitaulujen maa osoittautuu kilpailukyvyttömäksi eikä pelolle ja uhrautuvaisuudelle perustuva yhteinen työ lopulta kestä tietokoneen ylikuormitusta." Jerofejev: Venäläisen sielun ensyklopedia
Voi olla, että spektaakkelin hillitön banaali toisto on neuroosi, simulaatio, joka luo näennäisen myytin turvallisuudentunnetta postavaruusseikkailun kronologiseen puhtaasti tekniseen aikaan, jossa mikään ei toistu.
Fasismi ei ole totuus ihmisestä vaan fasisteista. Totuus ihmisestä on se, että ihmisten joukossa on psykopaatteja, joista sairaimmista kehittyy fasisteja. Fasisti on psykopaatti, jota riivaa pakonomainen valehtelun tarve, mutta hän osaa perustaa valheensa täydellisesti objektiivisiin tosiasioihin. Valta on välttämätöntä, jotta valheet voisi kätkeä. Fasistille valta on valehtelun väline.
Modernin maailmankuvan harha perustuu siihen, että ihminen ei tunnusta tätä tosiasiaa itsestään: fasistit eivät ole vankilassa tai laitoshoidossa vaan yhteiskuntamme huipulla.
Fasistit ovat vallassa nyt.
Länsimaisen äänestäjäkarjan seksuaalinen frigiditeetti ja siitä seuraava pohjaton typeryys on fasistipaholaisten ehtymätön käyttövoima. Siellä missä ihmisen normaali seksuaalisuus ilmenee, ei tunneta edes sanaa "seksi".
Olen itsekin jo jonkin aikaa tarkkaillut epäilyttävää kokoomuspoliitikkoa Eija-Riitta Korholaa. Korhola vaikuttaa vaaralliselta vaikutusvaltaiselta proekofasistilta.
Wikipediatietojen mukaan Korhola on teoreettisen filosofian lisäksi opiskellut teologiaa. Korhola kertoo olevansa huolissaan ympäristön tilasta ja peräänkuuluttaa ratkaisuja tilanteen parantamiseksi. Korholan aviomiehen professori Atte Korholan erityisalueena ovat pitkän aikavälin historiallisten ilmaston muutosten ja ravinnekuormituksen muutosten vaikutus vesiekosysteemeihin. Atte Korholan mukaan ympäristöjärjestöjen ajama ilmastopolitiikka on ollut sarja virhearviointeja... Eija-Riitta Korhola on Suomen luonnonsuojeluliiton tekemän vertailun mukaan toiminut Euroopan parlamentissa pääosin ympäristövastaisen politiikan puolesta. Kolmestatoista vertailun kohteena olleesta yksittäisestä äänestyksestä, kaikkiaan yhdeksässä Korhola on toiminut SLL:n kriteerien mukaan ympäristövastaisesti. Vertailun kohteina olivat REACH-kemikaalidirektiivi, Ilmanlaatudirektiivi, Ilmailualan sisällyttäminen päästökauppaan, maatalouden torjunta-ainedirektiivi ja päästövähennykset vuoteen 2050 mennessä.
Dahlin jutusta: "Kesäkuun eurovaalit lähestyvät ja niinpä euroedustaja Satu Hassi selvitti tekstitiedostoon jääneistä tallennustiedoista, että Euroopan rauta- ja terästeollisuuden lobbarietujärjestö Eurofer oli alun perin Korholan ja saksalaisen Karl-Heinz Florenzin lokakuussa Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnassa esitellyn päästöoikeuksia koskevan tekstin takana." "Vuonna 1976 perustettu Eurofer – European Confederation of Iron and Steel Industries – kertoo internetsivuillaan Euroopan olevan maailman suurin teräksen tuottaja 200 miljoonan tonnin vuosituotannolla. Markkinajohtajan vuosiliikevaihto on 140 miljardia ja teollisuudenala työllistää peräti 370 000 ihmistä."
Homo holokaustuksien kuninkaat hengittävät niskalaukausten höyryä kuin aamukastetta. Mutta onko kansalaisyhteiskunnalla resursseja vastustaa näitä kaikki Suomen valtion tärkeät virat miehittäineittä niskalaukauksien höyrystä muodostuneita holokaustiolentoja? Millä keinoilla me nyt pääsemme eroon näistä extraterrestiaaleista miehittäjistä? Näistä visvasta keitetyistä antikristusiilimatolimanuljaskoista? Näistä kaasukammioiden orgiahengistä?
SPEKTAAKKELIN YHTEISKUNTA TOIMII
Tyhmempikin alkaa vihdoin tajuta mistä Anton-pojan tapauksessa oikeasti on kysymys. Anton-pojan täti Tuula Visa on aktivisti, joka on tunnettu näyttävistä mediatempauksista, joissa hän käyttää virolaisia lapsia esimerkkinä Neuvostoliiton ja Venäjän sorrosta Virossa. Näin juuri Saska Snellmannin/Saarikosken (2001) ja Jorma Rotkon Hesarissa vuosina 2001 ja 1993 ilmestyneet laajat näyttävät jutut Tuula Visasta. Tuula Visa on puurtanut vuosikymmeniä venäjänvastaisessa työssä. Anton-pojan tapaus on hienovaraisesti suunniteltu isku, jonka taustalla on suomalaisia mediavaikuttajia ja ulkopolitiikan johtoa. Tempauksella, jossa ei kaihdeta lapsen elämän pilaamista julkisuudessa, pyritään vaikuttamaan suomalaisten tunteisiin, ja minkäs muun kuin Naton takia. Olisikohan Anton-poika edes syntynyt ilman tätä suurta suunnitelmaa.
C.G. Jungin tapa redusoida mystisen kokemuksen tiedollinen ulottuvuus ihmiseen itseensä varastoituneeksi tiedostamattomaksi, jota unet prosessoivat, olisi ristiriitainen ilman synkronisiteetin käsitettä.
Sykronisiteetti on erittäin hämärä käsite, jolla yritetään selittää kahden toisistaan riippumattoman tapahtuman samanaikaisuus ilman, että tilojen välillä siirtyy tietoa. Tällainen käsite on välttämätön ainoastaan jos oletetaan suhteellisuusteorian pätevän: ettei ole mitään sielun valtaistuinta enempää kuin kosmoksen täyttävää jumalaista henkeä, joiden välityksellä kosminen tiedonsiirto olisi mahdollista. Ihmisen täydellisen alkaishiukkasmaisuuden puitteena on pelkkä tyhjä, pimeä ja kuollut avaruus.
AMERIKKALAISESTA HAIHATTELUSTA
Jos joku uskoo Jumalaan vain ollakseen onnellinen, hän voi yhtä hyvin olla uskomatta ilmastomuutoksen vain ollakseen onnellinen. Miljardien tulevien tai menneiden kärsimys ei huoleta häntä.
Jumala voi olla olemassa vain mekanismina, joka huolehtii meistä pikkutarkasti kuin painovoima, onnellisuudestamme täysin välittämättä. Onnellisuutemme riippuu vain siitä, otammeko Jumalan huomioon ilmiönä, jolla on biologiseen elämään vaikutus. Jumala on kaikissa kulttuureissa kaikkina aikoina yhä uudelleen annettu nimi huolenpidon tietoverkolle, joka on tuon ilmiön kaikkialla läsnäolevuus. Elävät organismit ovat verkossa välttämättä, mutta ihmisäly on tehnyt mahdolliseksi yhteyden sulkemisen. Yhteyden sulkeminen on hyppäämistä kallionjyrkänteeltä, kuvitellen, että pelkkä vapaa-ajattelijuuden rohkeus suo ihmiselle lentotaidon.
Jos pitäisi määritellä ajatteluni absoluuttinen vastakohta, kaikki mitä Nietzsche kirjoitti on tietenkin lähellä sitä, koska itse pyrin yksiselitteisyyteen ja Nietzsche oli kaikessa skitsofreenisen kaksijakoinen. Dialektinen materialismi, ymmärrettynä tämän tulkinnan mukaisesti, on varmasti lähellä ajatuksieni negaatiota. Pidän silti omaa ajatteluani dialektisena materialismina. Ero on siinä, että edellinen katsoo suhteellisuusteorian selittävän asioita oikein.
MICHAEL JACKSONIN
maailmankiertue alkaa heinäkuun puolessa välissä Lontoosta. Popin kuningas hyvästelee Lontoon perusteellisesti, 54:llä stadionkonsertilla, joihin on toistaiseksi vielä lippuja saatavilla.