31.3.2009

IHMISJÄRJEN PÄÄMÄÄRÄ ON TULLA ARISTOTELEEN KALTAISEKSI

Aristoteleelle metafysiikka on teologiaa, eli jumalalten tietoa. Tämä tarkoittaa tietoa niistä mahdollisuuksista ja lainalaisuuksista, joiden mukaisesti aineellisen olevaisen on välttämättä järjestyttävä ja oltava maailmassa. Jumalten tieto ei ole erityisesti tietoa Jumalasta tai jumalista tai sielusta, mutta se ei myöskään jätä huomiotta niitä mekanismeja, jotka nuo käsitteet tuottavat. Analytiikka, joka ottaa huomioon sielun on metafysiikkaa. Esimerkiksi sellaisia asioita kuin elävän erottuminen elottomasta, sielun erottuminen sieluttomasta ja järjen erottuminen tekoälystä ei voida käsitellä ilman metafysiikkaa.

Nykyihmiselle on syytä muistuttaa, ettei hän pysty herättämään elotonta kappaletta eloon. Hän ei tunne aineellisen olevan taustalla vaikuttavaa tietoa. Aristoteleen näkökulmasta nykytiede ei ota huomioon jotakin mikä on välttämättä otettava huomioon päästäkseen selville olevasta.

200 VUOTTA ON SIITÄ

kun Suomi kuului osaksi Ruotsia ja silti kunnioitetaan Suomessa ruotsinkieltä ja kulttuuria niin, että se kuuluu jokaisen ihmisen oppivelvollisuuteen. Voitaisiin sitä kulttuuria harrastaa vapaaehtoisestikin, kuitenkin niin, että Ruotsin kieli kuitenkin säilyisi virallisena kielenä.

Sellaisten maiden kuin Viro, Latvia, Liettua, Ukraina ja Georgia itsenäistymisestä on kulunut 18 vuotta. Silti noissa maissa on vain yksi virallinen kieli. Kaikissa noissa maissa oli useita virallisia kieliä Neuvostoliiton aikana. Kaikissa noissa maissa asuu moninkertaisia määriä venäjänkielisiä suhteessa maanväkilukuun kuin Suomessa ruotsinkielisiä. Vertailun vuoksi, ikään kuin todeten, että asiat voi tehdä myös toisin: pahamaineisessa Etelä-Afrikassa on tällä hetkellä yksitoista virallista kieltä ja Valko-Venäjällä kaksi.

On selvää, miksi Suomi on yksi maailman menestyneimmistä maista ja miksi Viron, Latvian ja Liettuan kaltaisia eurooppalaisten kulttuuriarvojen pilkkaajien pitkäaikaista olemassa oloa historia ei voi mitenkään sallia. Totuus ja oikeus, muuta ei tarvitse sanoa.

ESOTEERIKKO ARISTOTELES

Mielenkiintoista, että suomenkeilisessä Aristoteles Wikipedia-artikkelissa ei sanota, että Aristoteleellä oli viisi elementtiä, kuten Platonillakin.

Artikkelissa sitä vastoin sanotaan: "Hän vastusti jossain määrin Platonin näkemystä siitä, että sielu olisi kuolematon ja ruumiista täysin erillinen."

Teoksessa Sielusta (III kirja, 4. luku) sanotaan, että on järkevää olettaa ettei sielu ole yhdistyneenä ruumiiseen. Sikäli kuin järki on sielun osa.

Teoksen Sielusta III kirjan 5. luku on erittäin esoteerinen:

"Part 5

Since in every class of things, as in nature as a whole, we find two
factors involved, (1) a matter which is potentially all the particulars
included in the class, (2) a cause which is productive in the sense
that it makes them all (the latter standing to the former, as e.g.
an art to its material), these distinct elements must likewise be
found within the soul.

And in fact mind as we have described it is what it is what it is
by virtue of becoming all things, while there is another which is
what it is by virtue of making all things: this is a sort of positive
state like light; for in a sense light makes potential colours into
actual colours.

Mind in this sense of it is separable, impassible, unmixed, since
it is in its essential nature activity (for always the active is superior
to the passive factor, the originating force to the matter which it
forms).

Actual knowledge is identical with its object: in the individual,
potential knowledge is in time prior to actual knowledge, but in the
universe as a whole it is not prior even in time. Mind is not at one
time knowing and at another not. When mind is set free from its present
conditions it appears as just what it is and nothing more: this alone
is immortal and eternal (we do not, however, remember its former activity
because, while mind in this sense is impassible, mind as passive is
destructible), and without it nothing thinks."

Englanninnosta lukiessa huomaan, että saan kiittää Aristoteleen Sielusta teoksen suomentajaa Kati Näätsaarta.


Kolmannen kirjan toisen kappaleen loppu on hämmentävän mielenkiintoinen:

"That it is not possible by means of two agencies which remain
separate to discriminate two objects
which are separate, is therefore obvious; and that (it is not possible
to do this in separate movements of time may be seen' if we look at
it as follows. For as what asserts the difference between the good
and the bad is one and the same, so also the time at which it asserts
the one to be different and the other to be different is not accidental
to the assertion (as it is for instance when I now assert a difference
but do not assert that there is now a difference); it asserts thus-both
now and that the objects are different now; the objects therefore
must be present at one and the same moment. Both the discriminating
power and the time of its exercise must be one and undivided.

But, it may be objected, it is impossible that what is self-identical
should be moved at me and the same time with contrary movements in
so far as it is undivided, and in an undivided moment of time. For
if what is sweet be the quality perceived, it moves the sense or thought
in this determinate way, while what is bitter moves it in a contrary
way, and what is white in a different way. Is it the case then that
what discriminates, though both numerically one and indivisible, is
at the same time divided in its being? In one sense, it is what is
divided that perceives two separate objects at once, but in another
sense it does so qua undivided; for it is divisible in its being but
spatially and numerically undivided. is not this impossible? For while
it is true that what is self-identical and undivided may be both contraries
at once potentially, it cannot be self-identical in its being-it must
lose its unity by being put into activity. It is not possible to be
at once white and black, and therefore it must also be impossible
for a thing to be affected at one and the same moment by the forms
of both, assuming it to be the case that sensation and thinking are
properly so described.

The answer is that just as what is called a 'point' is, as being at
once one and two, properly said to be divisible, so here, that which
discriminates is qua undivided one, and active in a single moment
of time, while so far forth as it is divisible it twice over uses
the same dot at one and the same time. So far forth then as it takes
the limit as two' it discriminates two separate objects with what
in a sense is divided: while so far as it takes it as one, it does
so with what is one and occupies in its activity a single moment of
time.

About the principle in virtue of which we say that animals are percipient,
let this discussion suffice.

30.3.2009










SYY JA SEURAUS


Ne, jotka maan perivät, perivät. Ja ne jotka eivät peri, eivät peri.
Se on tahto. On vaikea sanoa, että se olisi epäoikeudenmukainen.
On vain mentävä pois.

SODANETSIJÄT

Tästä Iltalehden kolumnista huokuu pelottavan vastakkainasettelun sotahenki. Kummallista että nämä propagandamiehittäjät eivät pysty tunnustamaan 650 000 ihmisen oikeudetonta tilannetta baltiassa - ja jos heidät pakottaisi tunnustamaan, he pitäisivät sitä oikeutettuna kostona. Mistä lähtien tosiasioiden tunnustaminen nähdään rähmälläänolona? Voiko kosto olla oikeutettu? Lapsikin tietää, että kosto johtaa koston kierteeseen ja synkentää tulevaisuuden. Miksi miehittäjät haluavat pilata baltian maiden ilmapiirin ja tulevaisuuden, sitä tässä on kysyttävä? Mistä miehittäjät saavat energiansa?

EU-MUSEO

-hanke on tärkein uutinen moneen vuoteen. "EU-museo on eräänlainen antropologinen näyttely EU:sta, yksi miehitysmuseo muiden joukossa.", sanovat hankkeen puuhamiehet. On tärkeää, että tulevat sukupolvet saavat tietää millaista oli elämä miehitysvallan alaisuudessa - silloin kun eurooppalainen kulttuuri oli alaspainettua.
Kiinnostavaa ei ole se, että joku tietää jotakin, vaan se miksi hän tietää.
Kuka tai mikä on sielun vihollinen?
Paljon on syytelty, paljon esitetty arvailuja. 
Me emme voi tietää kuka tai mikä on sielun vihollinen
ennen kuin me tiedämme mikä sielu on ja mihin se pystyy. 

29.3.2009

JÄNNITYSKIRJALLISUUS

Aristoteleen Sielusta on jännittävin koskaan lukemani kirja. Kirjan lukeminen on erittäin hidasta koska vatsa on kaiken aikaa jännityksestä sekaisin. 
Ei ole kysyttävä: miksi muinaiset filosofit erehtyivät?
Vaan on kysyttävä: mikä on ja mihin pyrkii olento, joka jättää tahallaan niin paljon huomiotta siitä, minkä aiemmat ottivat tarkasti huomioon?
Typeryyttä se ei varmaankaan ole?
ihmisen kaltaisilla tai arvokkaammilla, ajattelukyky ja järki. 
Aristoteles: Sielusta

28.3.2009

Ihminen on Jumalan silmä, joka on hermostollisessa yhteydessä kaikkiin muihin silmiin. Kukaan ihminen ei voi nähdä mitään todellista mitä jokainen ei samalla hetkellä näkisi. 
että jumala olisi kaikkein tietämättömin

Aristoteles: Sielusta

Paljon täytyy ihmisen eritellä sielun olemusta, että kykenee nauttimaan siitä mitä Aristoteles sanoo sielusta. Ensinnäkin on ymmärrettävä, että hänen tietonsa eivät ole vähäisemmät kuin myöhempien aikojen tiedot. Neljä elementtiä ei ole vähemmän kuin jaksollinen järjestelmä. Se on vain toinen abstraktiotaso. Mitä haihattelua onkaan nykytiede. 

MAAILMAA ILMAN NEUVOSTOLIITTOA EI OLE MAAILMA

Fasismin hedelmä: kauneimmat tytöt tekevät itsemurhan, toiseksi kauneimmat ovat lesboja. Älykkäimmät opportunistimiehet hyökkäävät kaikilla planeetan resursseilla rakkikoirina kaiken vähääkään ei-fasistiselta haiskahtavan kimppuun.

Neuvostoliiton pakolaishallitus voisi aloittaa kansainvälisenä Facebook -ryhmänä, jonka tehtävä on valvoa Pariisin rauhansopimuksen noudattamista maailmassa. Ryhmä olisi samalla Neuvostoliiton virtuaalinen konsulaatti, joka voisi myöntää Neuvostoliiton kansalaisuuksia Facebook-ryhmän jäsenyyksinä. Jos ryhmään saataisiin edes osa Baltian 650 000 kansalaisuutta vailla olevasta kidustetusta, olisi sekin jo jotain. Maailma ilman rakkautta ei ole maailma.

VIIDES ELEMENETTI



Luc Bessonin elokuva The Fifth Element – puuttuva tekijä (1997) on jokaisen antifasistin raamattu. Taksikuski Korben Dallasin (Bruce Willis) taksin katon läpi putoaa neuvostoliittolainen Supreme Being (Milla Jovovich), tuttavallisemmin "Viides elementti". Viides elementti on tiedemiesten synteettisesti luoma kopio fasistien tuhoaman avaruusalus Neuvostoliiton raunioista löydetystä Stalinin silmäterästä. Nähdessään olennon Willis tietysti kokee heti mystisen rakkauden, tajuaa olevansa fasistien salajuonen uhri ja aloittaa Maan pelastusoperaation. Fasistiörkkejä pursuaa kuin furerin (Gary Oldman) visvaa ja niiden kanssa toimitaan niin kuin fasistien kanssa on pakko toimia.

*

Tässä erään antifasismin vastustajaksi ilmoittautuneen näkemys samasta elokuvasta. Bessonin komedian (ja Platonin ) "tieteellisen pätevyyden" melkein jo takaa se, että nämä antifasismin vihollisiksi ilmoittautuvat niin tarkasti haistavat sen.   

27.3.2009

ESBJÖRN SVENSSON





Kuuntelin juuri ruotsalaisen jazz-pianistin Esbjörn Svenssonin (1964-2008) mainion levyn Leucocyte (2008).
Onko kaikilla ihmisillä sielu?
Anaksagoras sanoo, että sielu kuuluu kaikille eläimille, suurille ja pienille, arvokkaille ja arvottomille. Kuitenkin ylivertaisen kirkkaan älynsä ja harkintansa avulla tarkkojen sielua koskevien tietojensa pohjalta nykyihminen toimii ja puhuu niin kuin hänellä ei olisi sielua. Ja toisaalta on myös olemassa sielukkuuden teeskentelyä. Ellei ole sellaista kuin sieluton ihminen, mistä teeskentely?

(ks. Aristoteles: Sielusta)
"Poltetaan asia ihoon, jotta se jää muistiin: muistiin jää vain se mikä ei lakkaa tekemästä kipeätä."
Nietzsche: Moraalin alkuperästä

Ihmismuisti hylkii kuolemaa: se mikä lähentää kuolemaa tekee kipeää, ja se mikä vie pois kuolemasta tekee kipeää, ellei ole läsnä.

Aistimus alkaa kohteesta, mutta muistaminen alkaa sielusta, sanoo Aristoteles.

Nietzschen moraalifilosofia vaikuttaa kaikin puolin anti-aristoteeliseltä. Nietzsche ei ota huomioon sielun vaikutusta. Nietzsche lähtee evoluttioteoriasta, jota on pidettävä epätieteellisenä lähtökohtana Aristoteleen näkökulmasta. Aristoteles sanoisi: eläimet voivat kehittyä ja degeneroitua eri paikoissa ja eri aikoina, eikä kukaan voi jälkikäteen päätellä mikä kunkin lajin kehityssuunta on kulloinkin. Siksi fossiilit, yhtä hyvin kuin voivat edustaa kehitysasteita suhteessa johonkin voivat edustaa myös taantuman ja harhautumisen asteita.

"Me saksalaiset emme suinkaan pidä itseämme erikoisen julmana ja kovasydämisenä kansana..." Tämä Nietzschen lausunto jo kai osoittaa, ettei hän tuntenut edes itseään.

ELOKUVAIDEA

"Joukko kommunistejä voisi liittoutua, ja ilmoitaa, että he ovat neuvostoliiton laillinen pakolaishallitus. Tarpeen ei edes ole, että mukana olisi yhtään entistä ministeria, edes virkamiestä, tai edes neuvostokansalaista."

26.3.2009

Ateistien pitää sanoa päivänselviä asioita. Vaan ei ole päivänselvää, että sielu on ainetta.
Pascal, miete 161
On eri asia mennä tapaamaan Tsehovia kuin katsomaan hänen näytelmäänsä. Kirkonmiehiltä on typerää odottaa enempää kuin hyvää näytelmää. Kristitty on se, joka näytelmän kirjoittaa.
Niin sanotut hyvät ajat eivät millään tavalla näy niille, jotka tekevät työtä.

Huonot ajat tarkoittavat sitä, että fasistit saavat luvan kanssa toteuttaa itseään ja sadistisia intohimojaan.

Älkää nyt uskoko niiden mikkihiirien sydämen puheeseen, kun heillä ei hyvinäkään aikoina ole sydäntä havaittu olevan.

Ihan syystä halveksituimpia olentoja maailmassa ovat ne jotka oikeistolaisuutta keskuudessaan sietävät. He vähenevät, rappeutuvat, tuhoutuvat - heillä ei ole tulevaisuutta. Oikeistolaisuus nauraa, tuo keskitysleirien suojelushenki.

UHRI

on tarkoituksella väärin nähty syy ja ratkaisu ongelmaan, joka on nähty tarkasti ja oikein.

Koska oikeisto on aina kaikkeen rappioon itse syyllinen se tarvitsee uhrin. Oikeiston neroja ovat ne, jotka löytävät sopivia uhreja - sellaisia jotka eivät kosta tai vaadi oikeutta.
Sotilaita tarvitaan suojelemaan avuntarvitsijoilta niitä jotka eivät ketään auta.

Ovat ryöstäneet sekä lihan että aivot.
Ja luurangot tietenkin sääriluut kallon alla puuhkassa asettuvat
ryöstäjiensä puolelle mitä tahansa idealismia tai utopiaa vastaan.

Parhaasta lihasta sivut, parhaasta luusta kannet,
sisältö hengetöntä roskaa.

25.3.2009

Nostan Safkan palstalta anonyymin kommentin tähän, koska tässä on järkeä, jota Safkan anonyymikommentaattoreissa harvemmin näkee:

"Halla-Aholle juttu menee niin, että neekereiden ym virta tänne on globaaliongelma nr1, eikä - kuten täysjärkinen asian näkee - ongelma, jonka juuret ovat aivan muualla. Halla-aho tekee maahanmuuttajista syntipukkeja
koska ei osaa nähdä todellista ongelmaa, globaalia (epä-)poliittista riistoon ja hyväksikäyttöön perustuvaa järjestelmää, jonka uhreja olemme kaikki, koska kukaan ei sitä hallitse.

Vitsi on siinä, että halla-ahossa on sikäli enemmän totuutta, kuin valtavirran "maahanmuuttomyönteisyydessä", ettei hän kiellä ongelmaa, ainoastaan tulkitsee sen väärin."

Halla-Aho siis pystyy ongelman, ei syyllisyytensä näkemiseen syntipukin ansiosta.


Tarkka analyysi ja pätee myös täsmällisesti Adolf Hitleriin. Hitlerhän näki ongelman, eli Max Weberinkin analysoiman lumouksen katoamisen modernisaatiossa, oikein, mutta syyn hän näki tietenkin väärin, omasta syyllisyydestä puhumattakaan.
Järkevä elinkeinoelämä ja taloususkonto, niiden ero voi olla suuri. Neuvostososialismi hävisi kapitalistiselle jihadille, mutta se oli lähempänä - vaikkei tosin riittävän lähellä - järkevää elinkeinoelämää. Järkevä elinkeinoelämä on myös aina kulttuurisia kuiluja terapoivaa kansainvälistä rauhantyötä. Niin sanottu Venäläinen kapitalismi ei ole taloususkontoa, koska pääasia on Venäjällä ehkä vielä toistaiseksi jokin muu kuin talous. Sitä voi olla vaikea nähdä, mutta niin se on. Se on ihmisten ja heidän oman kulttuurinsa varassa. Jos ihmiset vaihdetaan toisiksi, myös talouden tekemisen tapa muuttuu. Kun pääasia katoaa jäljelle jää talous: elämä vailla olennaista merkitystä. Tästä voi seurata työhulluus ja sen velvoittava taloususkonto, kun ei muutakaan sisältöä ole. Kadonnut merkitys ei välttämättä elpyisi vaikka taloususkonto korvattaisiin tervejärkisellä talousateismilla. Mutta elpymisen mahdollisuudet olisivat sentään olemassa. Tai sitten asiat kääntyvät vielä huonompaan: islamilaisessa mailmassa pääasian puuttuminen ja järkevän talouden puuttuminen korvataan jatkuvalla irrationaalisella ja satunnaisella sotimisellä milloin mitäkin tarkemmin valikoimatonta vastustajaa vastaan. Sitä kutsutaaan pyhäksi sodaksi, mutta tosiasiassa se on pelkkää sokeaa sekoilua.

24.3.2009

Hämmästyttävintä Pascalin mietteissä on se, että vaikka ne eivät ole muuta kuin vajaa tuhat vaihtelevan pituista aiheeltaan vaihtelevaa tekstimerkintää, on lukijalla kuitenkin kaiken aikaa vaikutelma siitä, että asiat esitetään hyvässä järjestyksessä, ja että tässä tullaan vielä pääsemään johonkin. Pascal-tutkimusta on varmasti olemassa runsain määrin, ehkä siihen perehtymisen vaiva palkittaisiin ruhtinaallisesti jossakin oppineessa tutkielmassa vastauksella kysymykseen: mikä tämän muotoisessa teoksessa on se juoni, joka vielä satojenkin vuosien jälkeen pitää lukijan uteliaisuutta ja mielenkiintoa herkeämättä koholla.

TYÖMATKAKUVAUS

Nainen jossa on hieman kauneutta inhoaa kaikkea kauneutta, koska se laskee hänen arvoaan. Tekee hänen poissaolostaan vähemmän ikävää. Hän ei ajattele esimerkiksi niin, että maailman kauneus olisi hyvä, koska se siirtäisi huomiota hänen kätketympiin ominaisuuksiinsa. 

Tekemättä jättäminen ja vaikeneminen ovat opportunistin tärkeimmät viisaudet.
Oksasen ja Pajun toimittama Kaiken takana oli pelko -kirja Viron lähihistoriasta vaikuttaa äärimmäisillä resursseillä toteutetulta ja hyvin tarkasti kirjoitetulta vastineelta Johan Bäckmanin Pronssisoturille. On erittäin hyvä asia, että oikeutta historiasta käydään kiihkeästi ja isoilla panoksilla. Toivottavasti ihmisillä myös on sydäntä nähdä totuus oikein, eikä vain äänestää myyntiluvuilla parasta imartelijaa. Uudesta kirjasta en vielä osaa sanoa sen enempää. Hinnaltaan äärimmäisen kallista kirjaa ei varmasti ole mahdollista saada käsiin lähiaikoina, kirjaston lainausjonot tulevat olemaan vuosien mittaisia, koska Venäjää tehdään tyhjäksi.
Mitä on hulluus, jossa ei ole sairauden leimaa? Se näyttää järjettömältä, mutta se on täynnä merkityksiä.
Eino Leinon venäjäkritiikin hyväksyn: hän sentään vaivautuu osoittamaan, että hän tuntee myös venäläisen elämänilon, sen pääasian, jonka takia Venäjää voi rakastaa kaikesta siitä huolimatta mikä tuolle pääasialle uhrataan. Asia erikseen vielä on venäläinen mystiikka - tuo arjen kokemus, joka syvänä railona Suomen itärajalla avautuu erottaen Terijoen tuhannen ja yhden yön tarinat Lappeenrannan elämänmenosta. Mikä on sellaisen "venäjäntuntijan" arvo, joka löytää paljon kritisoitavaa siltä alueelta, mikä on uhrattu pääasialle, mutta joka ei milloinkaan viittaa itse pääasiaan, aivan kuin sitä ei olisi olemassakaan.
Nykyajan mystikko on jo se, joka kykenee pitämään kysymyksen mystiikasta auki, länsimaisen tieteen yleislinjaa vastaan - ei siitä huolimatta. Väitän, että mikään muu kuin henkilökohtainen kokemus ei voi pakottaa ketään niin suureen ja järjettömältä näyttävään, mutta niin täynnä merkityksiä olevaan ponnistukseen. Koska länsimainen tiede perustuu nykyisin ilmeisen järjettömiin olettamuksiin (matemaatikko Pascal pitää jumalattomuutta järjettömyytenä), on selvää, että se mikä on sivistystä nyt ei voi olla sivistystä tulevaisuudessa.

UUSI KANSALLISKIRJAILIJAMME USKOO

vilpittömästi, että taiteeksi hiottu propaganda vähentää ihmisten ymmärrystä tosiasioista. Se kävi selväksi eilisestä Viro-seminaarista ja siihen liittyvistä lehdistötiedotteista. Se vähä mitä seminaaria kuuntelin, oli ärsyttävän mitäänsanomatonta lätinää, jonkinlaista unettavaa kaasua, joka virtasi lasikuutioon kaiuttimiksi naamioiduista suihkuista. Painavat ajatukset esitettiin vastamielenosoittajien kylteissä - onneksi sentään muutama kunnollinen ihminen löytyi tältä euroopan reunalta antifasistien tyyneen hiljaisen sofistikoidusti keskustelevaan ryhmään. Harvalla meistä sekulaareista länsimaisista olennoista on omatunto. Miten autio ja täynnä saastaa onkaan ihmissydän, ihmettelee Pascal. Mutta kansalliskirjailijamme ja hänen seurueensa olivat varuillaan, eivät paljastaneet sitä.

Tämä kansalliskirjailija ja hänen neuvonantajansa ovat henkilöitä, joiden työssä on huomiotakiinnittävää se päämäärä, jolle he omistautuvat, ja jonka puolesta ovat valmiita alistamaan yhtä hyvin taiteen kuin sananvapaus- ja kansalaisjärjestöt, uskonnot ja tiedostusvälineet. Kansalliskirjailijan työ on tietenkin kansa: valjastaa tuo tahdoton ja suunnaton joukko johonkin hyödylliseen, jonkin eturyhmän hyödyksi - eihän kansa voi itselleen ja omaksi hyödykseen elää - ei, se ei toimi. Kuvaava esimerkki tuosta leipätyöstä on se, että he tilaisuuden tullen ovat valmiita valjastamaan kaikki takanaan olevat resurssit sellaisia kärpäsmäisiä vastustajia vastaan kuin jo ennestään suuressa taloudellisessa ahdingossa painiskeleva vasemmistolainen pienlehti Tiedonantaja. He tekevät myös mielellään syntipukkeja heikossa asemassa olevista ihmisistä. Heistä on mukavaa nähdä uhreja - uhreista ikään kuin säteilee se sama energia, joka säteilee heidän silmistään.

Kansalliskirjailija ja hänen neuvonantajansa ovat globaalin kapitalismin pienen talouseliitin lakeijoita niin sanotussa "kirjallisuuden" ja "taiteen" maailmassa. Kokonaisuudessa he ovat pikkutekijöitä, mutta kulttuurielämälle rajattoman haitallisia. Henkilöinä he ovat härskejä opportunisteja, joiden härski luottamus ei horju siihen, että mikään ei ole liian härskiä esitettäväksi keltaisella lehdistöllä tyhmennetyn senilisoidun kansan edessä kunhan pokka pitää. Heidän härskiytensä on aito-oikeistolaista: he syyttävät viattomia hämmästyttävän härskeistä rikoksista, joihin todellisuudessa vain he itse pystyvät. He halveksivat kaikkea kansaa, mutta he tietävät, että kansa joka seisoo rynnäkkökiväärit kädessä on sittenkin hyödyllinen olemassa - nimittäin tietyille kansainvälisille toimijoille, joilla on suuria sijoituksia sotateollisuudessa.

On selvää, että kansalliskirjailijan poliittinen taustavoima on fasistisessa oikeistoeliitissä, luultavasti myös kansainvälisessä sotateollisuudessa. Hän ja hänen apurinsa ovat henkilöitä, joille ei ole olemassa mitään liian härskiä tapaa kapitalismissa vallitsevan yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden lisäämiseksi. He ovat valmiita käyttämään jokaisen keinon, koska tietävät lekottelevansa ja naureskelevansa kansan idioottimaisuudelle paratiisisaarella silloin kun kansa murhataan. Siihen asti kaikki kapitalismin luoma inhimillinen ja emotionaalinen kärsimys on heille vain hupaisaa tosidraamaa, kirjallisuuden mainiota ydinmehua, jota voi käyttää materiaalina seuraavassa groteskissa menestysnäytelmässä, jota lähes aivokuollut massa kuin pistoolilla pakotetut nälästäturvonneet keskitysleirivangit raahautuvat kovaan hintaan katsomaan. Kansalliskirjailija ei ole mikään luonnonlyyrikko. Hän on luonteeltaan keskitysleirinvartija, henkilö, joka viihtyy leirillä hyvässä turvatussa asemassa ja joka uskoo siihen, että työ, tietynlainen, oikein tarkasti ja harkiten laskelmoitu työ, vapauttaa.

2009-03-21





































(rummut, kitara, urkuharmooni SL, piano Timo Salo)

22.3.2009

VÄÄRINKUULTU HELIN

Tärisee maailman kyljessä
vastasyntynyttä varsaemoaan vasten

21.3.2009

VÄÄRINLUETTU TIISALA 2

Suru jaetaan kolmeen hedelmään, joihin se ehtii. En sano oikein, kun sanon, että se ehtii hedelmään. Sillä se ei ehdi.

KAKSI RAKKAUTTA

"For we all know that Love is inseparable from Aphrodite, and if there were only one Aphrodite there would be only one Love; but as there are two goddesses there must be two Loves. And am I not right in asserting that there are two goddesses? The elder one, having no mother, who is called the heavenly Aphrodite—she is the daughter of Uranus; the younger, who is the daughter of Zeus and Dione—her we call common; and the Love who is her fellow–worker is rightly named common, as the other love is called heavenly." Plato: Symposium

VÄÄRINKUULTUA TIISALAA

Et voi sekoittaa kahta juomaa maksujen sekoittumatta.

Omistan sormeni tälle hiljaisuudelle, joka meissä on kuin laitos.

Olet asioiden helinän täyttämissä huoneissa

MINUA ON KIDUTETTU. SANO ETTEI OLE.

Ketään ei ole pelastettu.

Olin kerran huone, jonka järjestys oli tavallinen.

Tämä ei ole retoriikkaa.

Eivät hedelmät vertauskuvalliset, vaan todet.
Mutta eivät hedelmät vertauskuvalliset.
Mutta eivät hedelmät vertauskuvalliset, vaan todet. Palvelemme. Ja sanot, puhut.

Emme halua kuulla makua


Arkkityyppiset salainen poliisi ja suojelupoliisi Tiisalan runoissa eivät edusta kirjoittajan vainoharhaista skitsofreniaa vaan tulevaisuuden maailmaa. Eihän Nostradamuskaan ole symbolinen tai vertauskuvallinen. Tiisalan runouden nykyhetki on tulevaisuus, se mikä hänessä on keskipisteettömyyttä on tulevaisuuden keskipiste. Tyhjäkäynnillä hän on mekaaninen haavikkogeneraattori, mutta tyhjäkäyntiä on vähän. Tiisala on sisäistänyt ja lihallistanut suomalaisen modernismin kielikoneen niin täydellisesti, että tyhjimmillään se lähenee parodian ja lopulta oman hajoamisensa rajaa. Kukaan ei ole puhtaampi modernisti kuin Tiisala, ja siksi kukaan ei ole yhtä selvästi nähnyt ja tajunnut mihin moderni päättyy.

20.3.2009

Entä miten Rudolf Steiner tai Gurdjieff, jotka opettavat hengen pitkällistä ja vaivaalloista tietä kaikkine tunteen-, älyn- ja ruumiintoimintojen toisistaan irtaantumisineen, suhtautuu ja selittää lapsinerouden?

TUPAKOINNIN TÄYSKIELTO

ravintoloissa on minusta ollut fasistisen politiikan ilmentymä, vaikken itse olekaan tupakoija. Nyt selvisi mistä innostus tupakoinnin kieltämiseen on saatu: sieltä mistä innostus kaikkeen muuhunkin nykyhallituksen ajamaan "edistykseen":

MATTI TIISALAN MYÖHÄISTUOTANTO

on arvoitus. Vuonna 2007 kuolleen Tiisalan elämässä oli 1990-luvun puolivälissä lievästi sanottuna myrskyinen vaihe. Välit pitkäaikaisen kustantajan Otavan kanssa rikkoontuivat Tiisalan aloitteesta, koska Otava ei suostunut julkaisemaan useampia teoksia vuodessa. Lisäksi tuli avioero ja lääkärin toimen jättäminen ja täydellinen keskittyminen taiteelliseen työhön. Vähitellen 90-luvun loppua kohti Tiisalan mielenterveys alkoi horjua. Tämä näkyi läheisille ihmisille. Itsellään kirjailijalla ei ollut sairauden tuntoa.

Sain eilen käsiini ison osan Tiisalan Otavan jälkeisestä omakustanteisesta myöhäistuotannosta. Kun jo eilen hieman silmäilin vuosien 2003-2004 materiaalia, se vaikutti itseasiassa paljon mielenkiintoisemmalta kuin muistin tai edes tiesin.

Teksti sinänsä ei ole erityisemmin tai lainkaan sairauden leimaamaa - ainoastaan tekstin valtava määrä ja kenties sen taitto, ellei (tavallani) pidä sitä puhtaasti artistisena. Teksti on kielellisesti äärimmäisen herkkää, jatkuvasti kekseliästä ja hahmoaltista. Tiisala itse uskoi kaiken aikaa kehittyneensä kirjoittajana ja kirjoittaneensa viimeisinä vuosinaan paremmin kuin koskaan. Tämä on varmasti totta.

Tiisalan kieli on selittämätöntä kieltä, täysin keinotekoista ja yksilöllistä kieltä, niin kuin hyvä runous aina on. Tuon kielen takaa ei löydy sellaista tekijää, joka iskisi lukijalle silmää, paljastaisi, että kysymys on vain retoriikasta, kielellisestä pelistä, vierannutetusta profetiankaltaista sävyä tavoittelevasta tyylistä - että tekijä sittenkin jakaa lukijan kanssa yhteisen maailman. Päin vastoin, Tiisalan oraakkelimainen väittämä tuntuu olevan: mikään siinä mitä kirjoitan ei ole retoriikkaa, mikään ei ole vertauskuvaa, mikään ei ole allegoriaa. Jos tälle runoudelle osaa esittää täsmälleen oikean kysymyksen, se vastaa tarkasti.

Tästä on kysyttävä onko tämä vastauksen antaja. Tämä on.
Se on tietenkin paljas selkä avoin veteen, kuin varjo.


Leevi Lehdon kirjoittamat muistosanat.

19.3.2009

BAUHAUS JA FASISMI

Natsit tekivät rajoituksillaan sielun toiminnan käytännössä mahdottomaksi, ja vuonna 1933 opettajat päättivät yksimielisesti lopettaa koulun.



Kuva: Arkkitehti ja sielu Walter Gropius.







Kuvat 2, 3 ja 4: Bauhausissa opettaneiden ja koulun ilmapiiristä nauttineiden taiteilijoiden Paul Kleen ja venäläisen Wassily Kandinskyn bauhausin aikaiset työt ovat osoittautuneet vähintää yhtä elinvoimaisiksi kuin alueella samaan aikaan työskennelleen taiteilija Adolf Hitlerin maalaukset.

FORMULA 1 SÄÄNTÖUUDISTUKSESSA

on yksi hyvä puoli: tulee havainnolliseksi se, että sääntöjä voidaan muuttaa. Pelisäännöt eivät ole luonnonlakien kaltaisia ikuisia ja muuttumattomia tosiasioita. On hyvä myös havaita se, että sääntöjen muuttajat ovat niitä, jotka pelistä eniten hyötyvät. Niiltä, jotka pelissä pärjäävät, ei edes kysytä.

Formula 1 -urheilun ja esimerkiksi motocross -urheilun välinen olennainen ero on se, että formulassa urheiluvälineen tekniikan merkitys suhteessa kuljettajan taitojen merkitykseen on paljon suurempi. Formula 1 auto on motocrosspyörää vaikeampi saada kulkemaan tarpeeksi lujaa ja kestämään voittoon, olettaen ettei kuljettaja tee virheitä.

GOETHEANUMIN TUHOPOLTTO

osoitti, että ihmiskunnan viisauden keskus ei voi olla puusta rakennettu. Sellaiset roskat fasistit polttavat maan tasalle. Goetheanum II:ssa Steiner palaa rakennusmateriaalivalinnoissa kiveen ja rakenneratkaisuissa bunkkerimaiseen kestävyyteen. Jo pelkästään Goetheanum II:den ulkoseinän paksuus ilmaisee, ettei mikään viisaus voi päästä vahingossa vuotamaan noiden seinien ulkopuolelle.

Mutta vaikka eläisi tuossa Steinerin mielen bunkkerissa, herhiläisinä kuhisevien fasistien kaikkialta saartamana, olisi ihmiskunnan laadulliseen muutokseen ja kehitykseen vaikea uskoa muiden kuin niiden, jotka asettavat vaistomaisesti sielun jälleensyntymän biologisen lisääntymisen edelle. Kaikki muut olennot ovat jo luotuja ja valmiita. Ne tulevat taistelemaan oman olemassaolonsa ja muuttumattomuutensa puolesta, niin bunkkerin sisällä kuin sen ulkopuolellakin, kaikkea muutosta vastaan kaikilla niillä keinoilla, joita niillä on ja joita ne keksivät käyttää.


"Nykyaikana [1918] olemme tulleet sellaiselle ihmiskunnan kehitysasteelle, jolloin henkisen tiedon on levittävä paljon laajemmalle kuin ennen. Sen täytyy olla jokaisen saavutettavissa paljon suuremmassa määrin kuin menneinä aikoina. Siitä syystä tulee kirja entisen suullisen opetuksen tilalle. Käsitys, että tässä kirjassa sanotun lisäksi olisi vielä henkilökohtainen opetus tarpeen, on vain osaksi perusteltu." Rudolf Steiner: Henkisen tiedon tie, huomautusosio.


Tämä Steinerin optimisti on vääränlaista. Sen osoitti vääräksi välissä kulunut vuosisata. On vaikea kuvitella, että Kristuksen jälkeen kenelläkään toisella ihmisellä olisi ollut vaikutusvaltaisempia ja uskonkiihkoisempia vihamiehiä kuin Rudolf Steinerillä ja hänen opillaan. On vaikea kuvitella, että he milloinkaan olisivat liikkuttuneet syvemmin ilonkyynelistä kuin uudenvuoden yönä 1922, jolloin saksalaiset tuhopolttajat valelivat bensiinillä ihmiskunnan viisauden keskuksen. Luodut ovat kyllä ottaneet käyttöönsä Steinerin "henkisen tiedon". Mutta vain siksi, jotta se voitaisiin kääntää Steineriä vastaan, henkeä ja sielua vastaan: jotta luominen pysähtyisi, jotta sitä ei tapahtuisi, jotta ihmiskunta ei siirtyisi matalammalta täydellisyyden asteelta kohti korkeampaa täydellisyyden astetta. Sillä kuka sen määrittelee mikä on korkeampi täydellisyyden aste?

- Ei mikään muu kuin ilo. Ilo seuraa kun siirrytään alemmasta täydellisyyden asteesta kohti korkeampaa, sanoo Spinoza.
- Riippuu siitä kuka iloitsee. On olemassa myös vahingonilo, huomautan.
- Se iloitsee, joka on kulkenut henkisen tiedon tietä, sanoo Rudolf Steiner.
- Mutta entä sitten, kun sellaisia ei ole yhtäkään jäljellä, sanoo Adolf Hitler.
(Keskustelu jatkuu)




Kuva: Ihmiskunnan vihollisten tuhoama ihmiskunnan viisauden keskus vuodelta 1923.

FASISMIN ALKUKUVA GOETHEANUMIN TUHOPOLTOSSA

Itse uskon lujasti siihen, että tiede on paras tapa tutkia empiirisiä havaintoja ja niiden syitä ja seurauksia: tutkia mitattavaa. Mutta minulla on myös jonkinlainen, vaikkei mitenkään erityisen tarkka, kuva tieteen rajoitaa, ja siitä miten asiat jatkuvat tuon rajan yli. Ihminen elää tuolla rajalla. Pascalin Pensées on varmasti eräs hienovaraisimmin systemaattisia teoksia, joissa tieteen ja mystiikan rajaa yritetään etsiä. Rudolf Steiner muotoilee kysymyksen mystiikan tunnustamisesta kirjansa Henkisen tiedon tie 8- 11. tuhannen painoksen huomautusosiossaan:

"[...] ajatuksia, jotka eivät johdu havaitusta, tunnetusta ja tahdotusta. On ihmisiä, jotka eivät usko tällaisen ajattelun mahdollisuuteen. Heidän mielestään ihminen ei voi ajatella mitään mikä ei pohjaudu havaintoon tai ruumiin säätelemään sisäiseen elämään. Kaikki ajatukset ovat heille ainoastaan havaintoja tai sisäisten elämysten varjokuvia. Jos väittää näin, tekee sen vain siksi, ettei ole saavuttanut kykyä kokea puhdasta, omien lakiensa mukaan toimivaa ajatuselämää. Milloin ajattelu on sielunelämässä vallalla, milloin se läpäisee muut sieluntoiminnot, ihminen on toiminnassa, jonka lähtökohta ei ole hänen ruumiillisuudessaan. Tavallisessa sielunelämässä ajattelu on miltei aina kietoutunut muihin sieluntoimintoihin: havaintoon, tunteeseen, tahtoon jne. Nämä muut toiminnot saavat alkunsa ruumiillisuudesta. Mutta niihin vaikuttaa ajatus. Ja sikäli kun ajatus niihin vaikuttaa, tapahtuu ihmisessä jotakin, mihin fyysinen ruumis ei ole osallinen. Ihmiset, jotka kieltävät tämän, eivät voi vapautua harhasta, joka syntyy kun he huomioivat ajatustoimintaa aina vain muiden toimintojen yhteydessä. Mutta ihminen voi sisäisesti päästä siihen, että hän kokee ajatustoimintansa myös sellaisenaan, kaikesta muuta riippumattomana. Sielunelämän piirissä voidaan erottaa jotakin, mikä on puhtaasti ajatustoimintaa. Ajatuksia, joista on erotettu kaikki, mitä havainto tai ruumiillisesti edellytetty sisäinen elämä antaa. Sellaiset ajatukset osoittavat itsessään olevansa jotakin henkistä, olemuksellista. Ja ihmismieli, joka eläytyy sellaisiin ajatuksiin ja silloin sulkee pois kaikki havainnot, kaikki muistot, kauken muun sisäisen elämän, tietää olevansa ajattelussaan henkisellä alueella, ruumiillisuuden rajoitusten ulkopuolella. Jos tajuaa tämän tosiasian, ei enää kysy: voiko sielu saada kokemuksia henkisestä maailmasta ruumiillisuuden ulkopuolella? Sillä silloin hän kieltäisi sen, minkä hän itse kokemuksesta tietää. Hän voi ainostaan kysyä: mikä estää ihmistä tunnustamasta näin varmaa tosiasiaa? Ja hän löytää sen vastauksen, että tämä tosiasia ei ihmiselle ilmene, elei hän kehitä itsessään sellaista valmiutta, että hän voi ottaa vastaan tämän varmuuden."

Fasismi on sitä, että ihminen ei tunnusta tosiasiaa omasta itsestään, henkisistä valmiuksistaan. Fasisti siirtää henkisten valmiuksien hankkimisen abstraktien "rodun" ja "kansakunnan" vastuulle. "Rodun" ja "kansakunnan" on jo työllään pitänyt hankkia jotakin sellaista henkistä ylemmyyttä, mitä fasisti vain passiivisesti kuluttaa. Fasisti elää ja hyödyntää omaan omistukseensa saamaansa ruumista, joka on aikaisempien sukupolvien henkisen työn tulos. Sillä myös ruumis on heijastus Jumalaisesta. Mutta fasisti ei milloinkaan tunnusta tosiasiaa henkisestä: siitä, että hän ei tosiasiassa itse, itsenään, ole hankkinut edellytyksiä ottaa vastaan ajatuksia tuon ruumiillisuuden tuntemusten ja havaintojen ulkopuolelta - tuosta hänen pyhittämästään, toisten työn aikaansaamasta, ja hänen perimästään ruumistemppelistä huolimatta. Vasta koko kansakunnan rappio osoittaa, että hän on väärässä tyrannisoidessaan perityllä aineellisella omaisuudella, eli ruumiinsa kiistämättömällä geneettisellä hienostuksella ja monilla perityillä loistavilla ominaisuuksillaan, sitä mikä on pohjimmiltaan täysin ruumiista riippumatonta ja toisessa kategoriassa olevaa. Fasismi on ruumiin, eli rotusielun ja kansasielun tyranniaa, yli puhtaan henkisen. Tyrannia on Pascalin mukaan aina yhdessä kategoriassa saavutetun vallan ulottamista toiseen siitä täysin riippumattomaan kategoriaan. Fasismista seuraa vain rodun ja kansan rappio - muodossa tai toisessa. Fasismi on sairaus, joka tukahduttaa henkisen ja josta siksi ei voi seurata, päin vastoin kuin se lupaa, kansalle, kansakunnalle tai rodulle mitään hyvää ja hyödyllistä.
Hän oli sulavakäytöksinen ja kaunisvartaloinen, lempeä- tai oikeastaan viisaskasvoinen mies, joka oli vanginnut oman tyttärensä 24 vuodeksi kellariin, vain suojellakseen tätä ympäristön haitallisilta vaikutteilta. Aluksi heidän selittämätön lapsettomuutensa oli kauhea tilanne. Jos ihme määritellään selittämättömäksi tapahtumaksi, se oli ilman muuta negatiivinen ihme. Selittämätön ahdistus saattoi iskeä keskellä kaunista päivää tai selittämätön tajuttomuuskohtaus, josta seurasi liikenneturvallisuuden vaarantuminen. Oikeistopuolueen ministerin - ei tavallisen perheenisän - ominaisuudessa hän piti kahden vuoden vankeustuomiota selittämättömästä liian alhaisena rangaistuksena. Koko hänen ja hänen kellariin suljetun tyttärensä välinen intiimi yhteiselämä perustui selittämättömälle sanattomalle tunteelle, joka myöhemmin johti myös selittämättömiin tekoihin. Tuossa salaisessa maanalaisessa laboratoriossaan hänen oli tarkoitus luoda uusi täysin puhdas ihminen. Mutta lyhytjalkaisen ja litteäkalloisen kaikin puolin elinkelvottomalta vaikuttaneen esikoispoikansa hän oli pakotettu polttamaan kellarin kaminassa. Selittämättömältä kuulostaneen reaktion syy saattaa piillä siinä, että atomit todellakin sillä hetkellä syntyvät purkauksen jälkeen Auringon kaasukehän ulkopuolella väärässä järjestyksessä protonien ja elektronien yhdistyessä uudelleen. Nyt on puhe yhteydestä selittämättömään, ei yhteydestä Jumalaan. Me ikään kuin etsimme selittämättömään pään alueen särkyyn apua purentavirheiden korjaamisesta. Selittämättömän selittäminen on termi, jota hänen vaimonsa usein käytti todistajalausunnossaan. Hän ja perheen muut lapset eivät tienneet kellarin 24 vuotta jatkuneista tapahtumista mitään. Mikään ei rikkonut perheidylliä. Heidän oli mahdotonta uskoa, että päältä katsoen sivistyneestä, jalolta ja viisaalta vaikuttaneesta perheenisästä, jota kaikki rakastivat, saattoi tulla joukkomurhaaja? Heidän oli mahdotonta uskoa sanaakaan 24 vuotta maan alla viruneen siskonsa järkyttävästä 11 tuntisesta todistuksesta. Kaikin keinoin he yrittivät todistaa kuolleeksi luullun isosiskonsa todellisuudessa lavastaneen koko jutun ja yrittävän vain rahastaa sillä. Vielä vuosia isänsä täydellisen tunnustuksen jälkeen he vetosivat presidenttin armahdukseen ja toivat esille uusia todisteita siskoaan vastaan.

TIEDEUSKO

Mitä täydellisemmäksi moderni tiede tulee, sen enemmän on selittämätöntä. Tämä johtuu siitä, että moderni tiede tutkii kaikkea muuta paitsi kokemuksemme todellista syytä. Se on pohjimmiltaan selkeä ja hyvä periaate: väkivaltainen vain siinä tapauksessa, että joku valtaa käyttävä ignorantti alkaa uskomaan rajalliseksi määritellyn kaikenkattavuuteen.

18.3.2009

SYSTEEMI 2


SYSTEEMI


ELIMISTÖ


JÄYKKÄRANTEISEN RUMPUPALIKKA


KUVAAJA


VIULUHÖYRYKONE


VIULUTURBIINI


PROTEIINI

VIETTI KATOAVAAN

Kirjallinen havainto on sellainen, joka paljastaa selittämättömän, joka yrittää kätkeytyä arjen jokapäiväisyyden naamioon.

RUDOLF STEINERIN MATERIALISOITUNUT MIELI

"Sillä kansat ja rodut ovat vain kehitysvaiheita puhtaaseen ihmisyyteen." sanoo Rudolf Steiner. Tämä siis nationalismia vastaan. Mutta siitä ei seuraa se, että mainittu materialistinen humanismi, joka selittää kaiken kulttuurilla ja evoluutiolla olisi mikään totuus ihmisestä. "Sillä sen ennakkoluulon, että yliaistinen olisi kehittynyt aistittavasta, hän on kauan sitten hylännyt." Ja sen, että yliaistillinen olisi pelkkä illuusio, toiveiden ja halujen projektio, joka johtuu aistittavasta. "Vasta kun aistimaailmassa kehittyy olentoja, joilla on vastaavat kyvyt, saattaa yliaistinen jälleen jatkaa kehitystään." Nämä ovat perusasioita. Jos näitä ajatuksia ei käsitä perinpohjaisesti, ei nyky-Venäjälle ole mitään asiaa. Nyky-Venäjä on suuri steineriläinen tutkimuslaboratorio, jonkinlainen Rudolf Steinerin materialisoitunut mieli, täynnä kuiluja, heilureita ja niiden välistä raastavaa dialektiikkaa.

17.3.2009

KOSMOSVEITIKAT



Ranskalais-venäläiset kosmosveitikat Bogdanovin veljekset edustavat melko täsmälleen sitä ihmistyyppiä, joiden voi näen liikuskelevan joissakin Edgar Allan Poen ränsistyneissä kummituksiatihkuvissa aateliskartanoissa. He ovat Poen mielikuvituksen tuottetta.

Suurin vahinko, joka lapselle voidaan aiheuttaa on se, että häntä ei pakoteta opiskelemaan venäjän kieltä ja/tai steinerkouluun (jonka toisia maailmoja syleilevää ilmapiiriä en milloinkaan saanut kokea).
Jos vanhuus tarkoittaisi viisautta ja nuoruus sulokkuutta.

16.3.2009

EIKÖ 27 VUOTIAAN EDGAR ALLAN POEN NOVELLI

Four beast in one marrakuulta 1836 muistuta enemmän Borgesia kuin Borges itse? Tuossa irtonaisessa hermeettisessä karnevalistisessa kollaasityylissä on idulla myös Osip Mandelstam, Isaak Babel ja monet muut.

JARKKO LAINE

on runoilija, joka ei minussa ole herättänyt suurempia intohimoja. Huomaan että tämäkin käsitys johtuu vain kaikkialle autiomaan tavoin levittäytyvästä tietämättömyydestäni. Kokoelmassa Paratiisi (1978) on ainakin kaksi runoa, jotka lyövät jalat alta: Kuka enää muistaisi mitä raivottaret vartioivat ja Otteita erään tutkimusmatkailijan kertomuksesta.

"jokaisessa kansakunnassa ottavat vallan ne
jotka muinoin pantiin jo lapsina säkkiin,
ottavat itselleen oikeuden olla ikeenä,
tahtovat hallita vaikeina aikoina,
ja mikä heidän aikanaan ei olisi vaikeaa,"

"mutta kuka varjelisi katseilta meidät
jotka synnymme hautakivi selässä
piilottelemme sitä takin alla
kuin kyttyrää, hevosen potkaisemaa,
tämä on ankara aika."


Olkoonkin, että aika on nyt hieman toinen kuin noina taistolaisuuden vuosina, joista Laine kirjoittaa, mutta sanat pätevät kyllä sitäkin paremmin.

15.3.2009

Että väheksyvät äänensävyt väistyisivät ja tottuisi ajatukseen, että ihmiset ehkä sittenkin ovat päteviä tähän elämään.

14.3.2009

RIKU NIEMI ORCHESTRA

Olen kyllä aina ollut sitä mieltä, että The Rasmuksen F-F-F-Falling vuodelta 2001 on eräs suomen popmusiikin historian hienoimpia kappaleita. Riku Niemi Orchestran 70-luvulta tuulahtava versio paljastaa hienon sävellyksen musiikillista potentiaalia suuremmalla orkesterilla. Lopputulos on analyyttinen. Valitettavasti Riku Niemen versiota ei löydy Youtubesta.

Tämän varmasti moni on huomannut aiemminkin: ihmisen kätisyys määräytyy sen mukaan kumpi käsi tunnistaa painoeroja tarkemmin. Luulisi, että heikompi käsi tunnistaisi painoerot tarkemmin, mutta asia näyttää olevan päinvastoin. Huomasin tämän kun soitin rumpuja eri puuta olevilla muuten täsmälleen samanmuotoisilla kapuloilla. Vasen käsi ei huomaa kapuloiden painossa mitään eroa. Mutta oikea käsi ei edes suostu soittamaan painavammalla kapulalla, joka tuntuu kalvoon täysin erilaiselta. Oikea käsi on yksinkertaisesti herkempi. Vasen käsi ei tietäisi olevansa kädeksi epäherkkä, ellei sillä olisi samaan tietoisuuteen yhdistettyä objektiivista vertailukohtaa (voisi se tietysti olla jonkin toisenkin henkilön käsi). Luulen, että sama pätee kaikkiin aistinelimiin.
Sattumanvaraista runoudessa ei ole sointuvuus vaan asia.
Borges

13.3.2009

MIKROTONAALISIA SOITTIMIA JA MUSIIKKIA










Chromatone on tasavireinen soitin, jossa vain koskettimiston filosofia poikkeaa tavallisesta pienosta:



ULYSSES GAZE



>>

12.3.2009

MIKÄ LÄÄKITYS?

Mistä tahansa nykyihmiset ovatkin erimieltä, he tiedustelevat toisiltaan: "Mikä lääkitys?"

KUTKUTTAVAN HÄRSKI

Kolmas valtakunta oli härskiyden huippu, oikeistolaisen politiikan kruunu ja toteutuma. Jokainen oikeistolainen haluaisi olla itse kekskitysleirin vartija - keskitysleiri on oikeistolaisen henkinen koti, jossa hän vihdoin voi hengittää vapaasti. Jokainen koulusurma on ihmisen tiedostamattoman ja oikeistolaisen kusetuksen vääristämän todellisuuden välinen läpilynönti, salama, der Zorn Gottes, jossa on häivähdys jumalaista negaationa.

Oikeistolaiset ovat härskiä porukkaan. He luottavat siihen, että aina löytyy riittävä määrä ihmisiä, joihin vetoaa härski valhe - joko heidän huumorintajuunsa tai auttamattomaan typeryyteensä. Se on oikeiston ainoa sisältö, ne paljon puhutut arvot.

Tässä poliitikko ja rodukas nainen, joka monella tapaa kiteyttää käsitteen "härski" syvimmän olemuksen:

11.3.2009

Kapitalismin elinehto on Tukholma-syndrooma: uhrien samaistuminen ryöstäjiinsä. 

KOKOOMUKSEN "YHTEISET ARVOT"

... määrältään rajalliset
muutoin joutuisivat ryöväämään rosvoilta,
ja se on kuolemanrikos.

Jarkko Laine: Paratiisi

10.3.2009

ERICH FROMM KONFLIKTIEN RATKAISUSTA

Nykyajan konflikteissa on Frommin mukaan kysymys siitä, että eturyhmät näkevät historiallisen totuuden uskonnollisen perusvarmuuden tasolla hyvin eri tavoin. Yhteistä totuutta tai mitään lähimainkaan yhteistä perustaa ei voi edes havitella. Ylättävä on tämä Frommin havainto: kukaan ei valehtele, kaikki puhuvat vilpittömästä sydämestään totta, totuus vain on totaalisella tavalla näkökulmariippuva. Toisen asemaan asettuminen, ja asioiden näkeminen toisen silmin olisi jo perustava virhe, koska se tarkoittaisi omasta vakaumuksesta ja oikeudesta luopumista. Nykyaikaisessa konfliktissa kysymys ei koskaan voi olla suoranaisesti voitontavoittelusta, koska kaikki osapuolet pystyvät huolehtimaan siitä, että vastapuoli joutuu kärsimään suhteettomasti yrittäessään totaalista sotilaallista ratkaisua, olipa se muuten miten ylivoimainen hyvänsä. Kauhun tasapainossa olemassaolo on sitä, että sen tyhjäksi tekeminen käy liian kalliiksi kenelle tahansa joka sitä yrittää. Pystyn tuhoamaan, siis olen.









9.3.2009

REALISTIN

ei pitäisi edes yrittää olla realisti, neuvon itseäni, vaan laittaa henkilönsä toimimaan niin kuin heitä ajaisi jokin sisäinen pakko, mieluiten selittämätön. Se on sitten realismia sikäli kuin jossakin on todellisia ihmisiä.
"ottaakseen mallia persialaisten ja saksalaisten haaveunista ja oikuista."
Pascal, miete 60.
Tottumus auttaa unohtamaan: kaikki epäoikeudenmukaisuus on alunperin järjetöntä. Monien syväänpainuneiden uskonnollisten ja poliittisten järjettömyyksien takaa löytyisi hämmästyttävän röyhkeä banaliteetti, jos tuota järjettömyyttä uskallettaisiin epäillä ja penkoa. Tervettä järkeä loukkaava uskonto on kuten sota, mieletöntä - paitsi niiden kannalta, joille se tuottaa välitöntä hyötyä. Mikä olisi hämärtyneempi kuin ihmisjärki: onko tervettä järkeä olemassakaan?

"Hänen ei pidä aavistaa totuutta riistosta; sitä on muinoin alettu harjoittaa järjettömästi, se on muuttunut järkeväksi. On saatava se näyttämään alkuperäiseltä, ikuiselta ja kätkettävä sen synty, jollei haluta sen tuota pikaa loppuvan." Pascal, miete 60.
Se joka iltalehden ostaa on eri henkilö kuin se joka sen jutuille naureskelee.

"Jos meidän osamme olisi todella onnellinen, meitä ei tarvitsisi viihdyttää sitä miettimästä." Pascal, miete 70.
Mystikko lyö vetoa sen puolesta, että Jumala on olemassa. Kuka lyö vetoa sen puolesta, että mystikko on olemassa.
Taiteeseen syventyminen on ehdotonta syventymistä pois siitä mikä ei ole taidetta. Juha Mannerkorven novellista tulee yleensä jo ensimmäisestä lauseesta voimakas musiikillinen vaikutelma. Silti herää kysymys, joka ei milloinkaan herää Proustin äärellä: mitä kirjailija haluaa dialogillaan osoittaa? Ei ilmeisesti muuta kuin sen, että mistä tahansa aiheesta voi säveltää musiikkia. Tässä kohtaa tulee mieleen Mannerkorven kiinnostus Beckettiin. Realisteja, niin kuin Schönberg oli realisti.

8.3.2009

Ellei typeryys olisi normi, ei tarvittaisi individualismia, paitsi typeryyteen.
Ihminen on lajina väärinymmärretty mystikko.

7.3.2009

Venäjän rooli maailmanpolitiikassa on estää eurooppalaisen fasismin toinen kristallisoituminen. Pelkästään tästä syystä Venäjän ulkopolitiikkaa pitää tukea niin kauan kuin se on fasistien näkökulmasta "mielivaltaista", "häiritsevää" ja "ärsyttävää". Samalla Venäjän sisäpoliittiset toimet, joissa ilmenee fasistisia piirteitä, on tuomittava selkeästi.
Ihminen on kone niin kauan kuin hän on jonkin toiston orja. Eikä toiston orjuudesta pääse kieltämällä, ei pakenemalla. Planeetat kiertävät ikuisia ratojaan, kosmoksen hillitön mekaanisuus jatkuu olemassaolon kaikille tasoille. Suuri kone. Yhden hammasrattaan orjuudesta vapaudumme seuraavaan, joka nykäisee kauluksesta matkaansa. Kaikkien vapaushaaveiden takana on niin suuri ja hidas pyörä, ettei sen mukana huomaa edes liikkuvansa. Maailma unohtaa itsensä. Ei kestä ajatella itseään. Ei siedä itseään. Se toistuu, ellei mikään estä sitä toistumasta. Ei niin, ettei mitään voisi tehdä - kuka tahansa voi tehdä paljonkin, paitsi estää historiaa toistumasta. Planeettojen terrori, maailmadementia, sielujen synkroniset kellot, mitä tekemistä tässä kaikessa on politiikalla ja ihmistahdolla? Että joku saisi ryöstettyä koneelta tietoisen hetken.
Geometria on sen ymmärtämistä,
mitkä sanat tarkoittavat yhtä ja samaa.

"niin paljon on sanoja maailmassa,
josta minun on päästävä eroon."
Jyrki Kiiskinen

BLAISE PASCALIN TÄYDELLINEN KONE

Pascalin mietteitä olen lueskellut silloin tällöin ainakin viidentoista vuoden ajan, aina turhaan. Pascal on niitä kirjailijoita, joiden syvyyttä voi alkaa ymmärtää vasta elämän puolitiessä, ainakin tällainen äärimmäisen kitukasvuinen olento. Sitä ennen voi yrittää ymmärtää Pascalin kolmion merkitystä nykyaikaiselle tietojenkäsittelytieteelle. 

Pascal ymmärsi jotakin koneista. Hän itse kehitti ensimmäisen mekaanisen laskukoneen. On hieman esiasia ymmärtää laskukoneen toimintaperiaate sinänsä kuin rakentaa laite ensimmäisenä ihmisenä ilman valmista teoriaa, piirustuksia ja esikuvia.  

Kone on Pascalille jotakin, jolla poistetaan esteet Jumalan etsinnän tieltä. Koneella paljastetaan primitiivisen teologian harhat: kone on, mitä Jumala ei ole. Siksi myös ihminen joka toimii muusta kuin sielunsa vaikuttimesta on Pascalille kone. Pascal oli mystikko: hänelle se mikä on konetta ei ole Jumalaa. Kone voi kuitenkin olla jumalainen, vastakohdan, peilin tai vastinkappaleen merkityksessä. Mystikon käsityksen mukaan se mikä koneesta aina puuttuu on ensimmäinen liikuttaja, sielu. Ihmisellä voi olla sielu, mutta häneltä puuttuu usko että hänellä on se. Epäusko tekee ihmisestä koneen. Täydellisen mekaanisen koneen ja Jumalan erotus on sielu: jokin neljän alkuaineen ulkopuolella operoiva. Kone hallitsee ihmisen mielikuvistusta, mutta järkeä hallitsee sielu. Jumala voi vedota vain puhtaaseen järkeen. Jumalaa ei voi vakuuttavasti todistaa tai kuvitella, mutta Jumala on mystikolle vaikuttava ja joka hetki ahdistavasti läsnä. Vaikutuksensa takia Jumala vetoaa järkeen. Jumalan vaikutus on erilainen kuin koneen vaikutus. Jumalan vaikutus tulee ensin kehoomme ja sitten tietoisuuteemme sielun välityksellä. Koneen vaikutus tulee ensin kehoomme ja sitten tietoisuuteemme aistien välityksellä. Täydellinen kone on täydellisen mielikuvituksen tuote - mikäli uskotaan, ettei siitä ei puutu mitään. Mutta jos täydellisessä koneessa oleva puute nähdään mystikon silmin, ymmärretään, ettei koneen sieluttomuutta voi parantaa. Sielun olemus käsitetään negaationa täydellisessä koneessa olevan puutteen kautta. Koneen toiminta on rajattu neljään elementtiin: maahan, ilmaan, veteen ja tuleen. Kone ei voi tavoittaa viidettä elementtiä, jonka biologinen elämä, fyysisen kehomme ja mielemme sielun välityksellä voi tavoittaa. Pascalille täydellinen kone paljastaa negaationsa kautta Jumalan olemuksen.
"Kaikki ihmisen toimet tähtäävät omaisuuden hankkimiseen vaikka he eivät kykene perustelemaan omistusoikeuttaan;" Pascal: Miete 28.

Onko kaikki toimintani omistusoikeuden perustelua? Että minulla on oikeus omistaa jotakin tai olisi. Siis ellen olisi heikko. Kaikki ovat heikoja, kuolevaisia, puolustaudun. Sitä paitsi etsin totuutta, joka on itse oma perustelunsa. On siis kilpaa yritettävä vedota ihmisten mielikuvitukseen, jotta he ajattelisivat meistä toisin. Että en suinkaan ole niin heikko. Miten heikko voisikaan löytää totuuden, haihattelija. Vaikka tosiasiassa olen kylläkin tavattoman heikko. Siksi olisikin parempi perustaa elämä tukevaan aineelliseen. Vaikka vahvempi olen kuin ne, jotka eivät edes tiedä olevansa heikkoja, tosi haihattelijat. Paitsi se joku jolla aina on selittämätön voima. Kaiken järjen mukaan juuri minä olisin paras omistamaan. Kaiken järjen mukaan minä jos kuka joudun siihen koska olen a) piikkikammoinen ja b) en ole ennen joutunut olemaan sairaalassa missään toimenpiteessä. Kaiken järjen mukaan. Jos minulla vain olisi voima, joka ylittäisi mitään epäilemättömien ihmisten jääräpäisyyden voiman - voima, joka perustelisi heikkouteni perimmäisen vahvuuden edes itselleni. Itsehän ensimmäiseksi itselleni naurahdan: minä en ole minkään sellaisen arvoinen, joka voisi lohduttaa tai ilahduttaa minua: en ole täydellinen.

DAVID LYNCH: ELEPHANTMAN (1980)

Suuruuden tavoittelu, siis haihattelu. Ja ellei haihattelu, niin itsemurha. Ellei sitten apinatarha, mielisairaala tai kummajaisgalleria. Vain sen, jolla ei ole mitään pohjaa, on pakko tavoitella lopullista korkeutta. Siis haihatella. Jos tekee itsemurhan, moititaan. Jos ei tee itsemurhaa, moititaan. Elämä on mahdotonta.

5.3.2009

VILJA-TUULIA HUOTARINEN: NAISEN PAIKKA (2007)

Luulisin, että tämä kokoelma tulee kestämään aikaa. Tarkkaa, kuulasta ja joka rivillä elävästä havainnosta. Huotarisen ensimmäisestä kokoelmasta Sakset kädessä ei saa juosta (2004) minulle ei jäänyt oikein selkeää mielikuvaa, luinkohan sitä edes. Uudemman kokoelman äärellä myötäiloa varjostaa ajatus siitä, että jotkut pystyvät omalla tiellään kehittymään näin paljon, ja itse ei pysty.

4.3.2009

ROBERT ALTMAN PITKÄT JÄÄHYVÄISET (1973)

on varmasti huonoin elokuva, jonka olen koskaan jaksanut katsoa loppuun. Ylipäätään en ole kovin hyvä keskinkertaisten elokuvien ymmärtäjä. Tuntuu jokseenkin oudolta, että joku Peter von Bagh jaksaa hehkuttaa tätä elokuvaa vuodesta toiseen. Näyttelijätyö on kautta linjan keskinkertaista, elokuvan pohjana ollut Chandlerin dekkari olisi varmasti kannattanut aikanaan jättää julkaisematta. Jos jotain hyvää haluaa löytää, niin ehkä voisi mainita elokuvan keskivaiheen pilvisen improvisoidun tuntuiset jaksot tyynen meren rannalla. Bungalowin yleistunnelmassa on jotain todella leppoisaa, jotakin sellaista joka vaatii katsojaakin sekoittelemaan kylmiä drinkkejä - jos jakso kestäisi yhtään pidempään olisi pakko vetää kunnon kännit. Häiritsevinä näissäkin kuvissa on 70-luvun tunnelmaan sopimattoman selväpäisinä turhanpäiväisiä pölisevät epäkiinnostavat näyttelijät.

3.3.2009

En ole muuten nähnyt kiihkeämpää isovenäläisen kansalliskiihkon vastaista palopuhetta kuin V.I. Leninin kirjoitus vuodelta 1913 "VSDTP:n Kansallisuusohjelmasta". Kirjoituksessa rakas profeettamme terävöittää kansojen itsemääräämisoikeuden ajatuksiaan Rosa Luxemburgia vastaan sekä saarnaa nationalismin haitallisuudesta. Luulisi että Lenin olisi suuremmassa huudossa äärioikeistolaisessa poliittisessa ja kuttuurisessa eliitissämme, joka elättää pikimustaa kuolemanhajuista ryssävihaansa juuri isovenäläisen nationalismin pelolla.
Itsekkyys ymmärretään aina oikein, itsekkyydeksi. Se ymmärretään mutta sitä ei hyväksytä toisessa. Siksi ihmiset eivät laajemmin ymmärrä toisiaan, sikäli kun heillä on jotakin itsekkyyden yli menevää tajunnansisältöä toisilleen jaettavana. Totuus on kaiken ihmistenvälisen yhteisymmärryksen perusta. Ihmisten yhteisymmärrys kariutuu siihen, että totuus muunnetaan itsekkäisiin päämääriin sopivaksi. Universaali kieli, olisi totuuden kieli, meille erikoinen ja tuntematon taiteenlaji.

Leonard Bernstein puhuu universaalista kielestä:

STANLEY KUBRICKIN TESTAMENTTI

Tietysti tajusin jo vuonna 1999, kun näin Stanley Kubrickin viimeiseksi jääneen elokuvan Eyes Wide Shut ensikerran, että kysymyksessä on täysin ainutlaatuinen elokuva. Toinen katselukerta paljasti, etten ollut sittenkään hahmottanut elokuvaa ensimmäisellä kerralla kovin tarkasti.

Elokuva perustuu vapaasti itävaltalaisen kirjailijan Arthur Schnitzlerin romaaniin Traumnovelle, joka on suomennettu nimellä Unikertomus (WSOY, 1999). Schnitzler oli taustaltaan unkarinjuutalainen ja Sigmund Freudin aikalainen. Freudin ja Schnitzler (joka käsitteli seksuaalisuuden ja juutalaisuuden teemoja kaikissa teoksissaan) käsityksen ihmisen seksuaalisuudesta poikkesivat aika tavalla. Adolf Hitler kuvaili Schnitzlerin taidetta "juutalaiseksi saastaksi", koska Schnitzler esitti fasistisen seksuaalisuuden oikeassa realistisessa valossa, kauan ennen Pier-Paolo Pasolinin Saloa.

Kubrickin elokuvan juonikertomuksen voi lukea täältä, viittaan seuraavassa siihen.

Elokuvan avain on salasana "Fidelio", jonka nuori lääkäri Bill Harford (Tom Cruise) saa pianistiystävältään Nick Nightingalelta (Todd Field). Fidelio viittaa Ludwig van Beethovenin oopperaan, jossa naamioitunut naissankari soluttautuu syyttömänä vangittujen vankilan vartijaksi pelastaakseen miehensä. Salasana toimii pääsylippuna salaiseen hierogaamiseen orgiarituaaliin, joka järjestetään New Yorkin lähistöllä ylellisessä palatsissa. Kaikki paikalla olijat ovat kasvoiltaan naamioituja. Naisten vartalot ovat paljaina, miehet ovat viitoissa. Vaikka kuokkavieras on asianmukaisesti naamioitunut, hänet tunnistetaan ulkopuoliseksi. Elokuva ei suoraan anna vihjettä miten tunnistus tapahtuu. Luultavasti kysymys on siitä, että myös naamioihin liittyy tietty koodi, jota kuokkavieras Bill Harfordin vuokranaamio ei täytä. Menot keskeytetään ja kuokkavieras otetaan neuvoston puhutteluun. Häntä pyydetään lausumaan hänen tiedossaan oleva "sisäänpääsysalasana": Fidelio. Häntä pyydetään lausumaan myös toinen salasana, "talon salasana". Bill Harford vastaa, ettei tiedä "toista salasanaa". Hänelle kerrotaan, ettei ole olemassa "toista salasanaa". Hänet pyydetään riisumaan naamionsa, jonka hän tekee.

Tämä yhden salasanan sosiaalinen järjestelmä kiinnittää huomiota. Kysymys on sosiaalisesta organisaatiosta, jonka sisäänpääsyyn edellytetään tiettyä asiaa, mutta sen jälkeen sisällä olo ei edellytä mitään. Vertailukohteeksi voidaan ottaa esimerkiksi Hollywoodin elokuvamaailma, jonne sisäänpääsy edellyttää kykyjä ja sisällä olo edellyttää suosiota. Hollywood siis on kahden salasanan sosiaalinen järjestelmä.

"Entä jos sinä iltana, hän sanoi sitten, olisikin sattumalta joku muu seissyt sinun ikkunasi ääressä ja olisi osannut lausua sen oikean sanan? Vaikkapa..., Fridolin mietti minkä nimen sanoisi, mutta Albertine kohotti jo kätensä kuin torjuvasti. Olisipa siinä ollut kuka hyvänsä ja olisipa hän sanonut mitä hyvänsä, se ei olisi häntä auttanut. Ja ellet juuri sinä olisi seissyt siinä ikkunan ääressä - Albertine hymyili Fridolinille - ei kesäiltakaan olisi ollut niin kaunis kuin oli." Arthur Schinitzler: Unikertomus

Bill Harford ja hänen vaimonsa Alice Harford (Nicole Kidman) olivat aiemmassa kohtauksessa poltelleet pilveä ja keskustelleet elokuvan alkukohtauksen Victor Zieglerin (Sydney Pollack) kutsuista. Bill sanoo kaikissa tilanteissa luottavansa Alice uskollisuuteen. Alice kertoo tarinan, jossa hänen taannoin ohimennen kohtaamansa merivoimien upseeri oli saanut hänet yhdellä katsella niin valtoihinsa, että Alice olisi sillä hetkellä ollut valmis unohtamaan miehensä, lapsensa ja tulevaisuutensa - jos vain olisi ollut tilaisuus. Vaimonsa kertomuksen järkyttämä Bill Harford ymmärtää: ihmisessä - myös kaikkein lujatahtoisimmassa ja rakastavimmassa ihmisessä - on potentiaalisena tietty perimmäinen hallitsemattomuus. Elävä ihminen - järkevinkin meistä - on pohjimmiltaan jumalten leikkikalu. Bill yrittää kääntää asian leikiksi ja sanoo jotakin imartelevaa vaimonsa lihallisesta haluttavuudesta. Alice ilmaisee närkästyneenä, että lihallinen haluttavuus on vain sisäänpääsysalasana kutsutuille. On toinenkin salasana, "talonsalasana": älykkyys ja henkisyys. Osoittautuu, että myös Alice ja Bill toimivat kahden salasanan sosiaalisessa järjestelmässä. Meriupseeri sen sijaan, joka pelkällä katseella olisi voinut vietellä Alicen, toimi yhden salasanan järjestelmässä: hänellä oli sisäänpääsysalasana, eikä Alice toista salasanaa olisi häneltä koskaan edes kysynyt.

Elokuva siis asettaa vastakkain kaksi sosiaalista koodijärjestelmää, yhden ja kahden salasanan sosiaaliset järjestelmät. Kubrickin sfinksikysymys on: kumpi järjestelmä on ihmiselle perimmäinen ja luonteenomaisempi?

Elokuva antaa sfinksille kolme mysteerivastausta. Ensimmäisen vastaus on Alicen näkemä uni. Billin selvittyä ehjin nahoin orgioista kotiinsa hän tapaa vaimonsa vuoteesta. Alice on jonkinlaisessa hilpeäksi seksipainajaiseksi määriteltävässä unitilassa. Bill herättää Alicen ja alkaa udella tämän juuri näkemästä unesta. Alice kertoo vastustellen. Ilmenee, että unessa Alice on ollut läsnä samoissa orgioissa, joihin hänen miehensä oli sattumalta eksynyt. Selitysvaihtoehtoja on kaksi: joko Billin ja Alicen tietoisuudet pystyvät olemaan yhteydessä toisiinsa etäisyyden päästä tai kysymys on puhtaasta yhteensattumasta. Alicen kuvaus orgioista ja hänen omata emotionaalisesta tilastaan sopii kuitenkin liian hyvin yhteen Billin hetkeä aikaisemman emotionaalisen tilan kanssa. On vaikea kuvitella, että kysymys voisi olla yhteensattumasta. Kubrick jättää mystisen minimikokemuksen, eli telepatian mahdollisuuden auki. Kubrick sanoo: Mystinen kokemus on mahdollista vain niille, jotka rakastavat. Mystinen kokemus on mahdollista vain kahden salasanan mutta ei yhden salasanan järjestelmissä. Koska mystinen mekanismi on olemassa, ihmisen alkuperäinen olemus on olla rakastava. Tämä on ensimmäinen vastaus.

Toinen vastaus on luksusprostituoitu Mandyn (Julienne Davis) hahmo ja kohtalo. Bill tapaa Mandyn ensikerran elokuvan alkukohtauksen Victor Zieglerin kutsuilla. Victor, jonka vaimo on myös kutsuilla, on takahuoneessa irstaillut Mandyn kanssa ja sallinut tälle huumeyliannostuksen. Mandyn tila käy kriittiseksi ja Victor ei keksi muuta kuin kutsuajuhlissa paikalla olevan lääkärinsä Bill Harfordin hoitamaan Mandyä. Pienellä ravistelulla Mandy palaa tajuihinsa ja hän näkee Billin silmät läheltä. Seuraavan kerran Bill kohtaa Mandyn orgioissa. Mandy ilmeisesti tunnistaa naamioituneen Billin hänen silmistään ja ymmärtää, ettei tämä kuulu joukkoon. Hän pyytää Bill Harfordia heti poistumaan. Kun Bill paljastuttuaan on neuvoston kuulustelussa Mandy ilmoittaa neuvostolle kantavansa vastuun Billin luvattomasta mukanaolosta. Nauvosto hyväksyy Mandyn tarjouksen ja päästää Bill Harfordin lähtemään. Joitakin päiviä myöhemmin Bill huomaa Mandyn kuolinilmoituksen lehdessä. Hän käy ruumishuoneella toteamassa, että nainen on sama, joka pelasti hänen nahkansa orgianeuvoston edessä. Samana päivänä Victor Ziegler kutsuu Billin luokseen. Victor kertoo, että hän tietää kaiken Billin kuokkavierailusta, ja tunnustaa olleensa myös itse naamioituneena paikalla orgioissa. Victor varoittaa Billiä ryhtymästä mihinkään asian suhteen. Victor yrittää esittää asian niin, että kysymys oli vain harmittomasta rikkaiden miesten huvituksesta. Bill ottaa kuitenkin puheeksi Mandyn kuoleman ja kyseenalaista touhun harmittomuuden. Victor väittää, että Mandyn uhrautuminen Billin puolesta oli pelkkä teatteriesitys, jolla Billiä yritettiin pelotella. Victor väittää Mandyn kuolleen tavalliseen yliannostukseen orgioiden jälkeen. Kysymys ei ollut murhasta. Bill uskoo tämän, mutta toteaa, että lopputulos oli kuitenkin sama, kaunottaren kuolema, vaikka murhaaja olikin hän itse. Bill Harford toteaa: järjestelmä joka tuottaa rumuutta ja kuolemaa ei voi olla elämän puolella.

Kolmas vastaus on se, että yhden salasanan järjestelmä ei lisää kauneuttaa. Yhden salasanan järjestelmä on rahanvallan järjestelmä. Victor sanoo Billille:"Jos tietäisit keitä naamioituneet osallistujamiehet olivat, et nukkuisi enää öitäsi rauhassa." Miehille sisäänpääsysalasana on yhtä kuin omaisuuden määrä. Kukaan ei kysy miten omaisuus on hankittu tai mitä sillä tehdään. Naisille sisäänpääsysalasana on vartalon fyysinen täydellisyys. Kukaan ei kysy miten se on hankittu tai mitä sillä tehdään. Yhden salasanan järjestelmä syö aineellisia resursseja, jotta naisten fyysinen täydellisyys voitaisiin saada omistukseen ja täydelliseen kontrolliin. Aineellisia resursseja käytetään vain tähän yhteen asiaan. Täydellinen naisvartalo on kaiken taloudellisen vallankäytön ytimessä. Ne, jotka hallitsevat täydellisiä vartaloita, hallitsevat kaikkia niitä henkilöitä, jotka eivät hallitse täydellisiä vartaloita. Yhden salsasanan järjestelmässä täydellisiä vartaloita käytetään vallan välineenä, ei siihen, että synnytettäisiin lisää täydellisiä kehoja. Kysymyksessä ei ole kauneuden lisääminen vaan kauneuden kuluttaminen ja väheneminen. Täydellinen vartalo ei voisi olla vallankäytön väline samassa mielessä, jos täydellinen vartalo ei olisi harvinaisuus, vaan niitä olisi paljon ja niiden määrä kasvaisi. Vallanvälineen harvinaislaatuisuus lisää vallan määrää. Taloudellinen valta hyötyy täydellisten vartaloiden harvinaisuudesta. Täydellisten vartaloiden paljoudessa sen sijaan olisi pakko siirtyä kahden salasanan järjestelmään: älykkyys ja henkisyys saisivat yhä enemmän painoarvoa erottelevina tekijöinä. Sisäänpääsysalasanan painoarvo siis vähenisi ja talonsalasanan painoarvo lisääntyisi. Jos kaikki vartalot olisivat lähellä täydellistä sisäänpääsysalasanaa ei tarvittaisi. Tämä oli itseasiassa täsmälleen Trotskin "maailmanvallankumouksen" evolutiivinen idea ja Fidel Castron evoluutiopäiväuni. Ilo on siirtymistä pienemmästä täydellisyydestä kohti suurempaa täydellisyyttä, muu on murhetta.

2.3.2009

CARL TH. DREYERIN KAKSI VIIMEISTÄ MESTARITEOSTA

Ordet (1955) ja Gertrud (1964) ovat hämmentävä kaksikko. Gertrud on yksi Dreyerin suurimpia mestariteoksia, elokuva rakkauden mahdottomuudesta, joka vastaa mielikuviani siitä mitä Ibsen olisi tuotuna valkokankaalle (elokuva perustuu Hjalmar Söderbergin näytelmään). Tässä Kari Glödstafin arviossa on sanottu kaikki olennainen Gertrudista.

Monesti mestariteokseksi ylistetty Ordet on paljon monimutkaisempi, lähes käsitetaiteellinen elokuva. Yli kaksituntinen elokuva tapahtuu melkein yksinomaan yhdessä huoneessa, tanskalaisen maalaistalon salissa. Eletään syvän ja paatoksellisen uskonnollisuuden läpitunkemaa sumuista aikakautta, jolloin modernit tieteelliset ajatukset ovat vasta tunkeutumassa ihmisten tietoisuuteen. Elokuvan syvästi uskonnollisten ihmisten huolia ja murheita katsellessa katsoja ei voi olla vaipumatta syvään epäuskon tilaan: elokuvan henkilöt ja heidän uskonnollinen jargoninsa eivät vakuuta millään tasolla. Elämä tuntuu ilmentävän vain yhtä perustotuutta: Jumalan kuolemaa. Ainoa hetkellinen kirkkauden piste sumussa on kohtaus, jossa paikkakunnan pappi ja lääkäri hetken keskustelevat Nietzschen ja Darwinin ajatuksista. Kuullessaan edes häivähdyksen ateistisista ja kyynisistä "tieteen totuuksista" katsoja kokee tulevansa ravituksi raikkaalla vedellä.

Kaksituntisen huonedraaman totaalista pitkästyttävyyttä vasten Dreyer heittää raamatullisen ihmeen, kuin hyvinkin perustellun draamallisen käänteen. Maalaistalon Kierkegåårdin lukemisesta hulluksi tullut poika - jumalan houkka - Johannes herättää kaikkien todistajien läsnäollessa talon synnytyksessä kuolleen, jo ruumishuoneella makaavan, nuoren emännän takaisin eloon. Tällaista käännettä ei naturalististyylisessä elokuvassa kyllä mitenkään olisi osannut odottaa, varsinkin kun peräkammarin houkkiopoika ehti elokuvan mittaan turista jonne joutavaa kirkegåårdismiaan. Kohtaus on täydellisen typerryttävä. Mutta kohtauksen vaikutus perustuu siihen, että ihme tapahtuu katsojassa itsessään: katsoja havahtuu surkeasta epäuskon horroksesta ja herää eloon pohtimään sitä, miten tuntemattomia ja mutkikkaita ovat elokuvaohjaajan aivoitukset. Elokuva päättyy heti ihmettä seuraavaan mustaan ruutuun.

Ordetin lähes epätodellisen antikvaarinen tunnelma syntyy käsitykseni mukaan siitä, että ensinnäkin aikakauden jumalisella seurakunnalla ei ole kovin tarkkaa käsitystä siitä mikä tuo Jumala, jonka ympärillä koko elämä tuntuu pyörivän, oikeastaan on. Toiseksi uudet tieteen saavutukset asettuvat kaikessa yltiöpositivistisessa korskeudessaan järkyttävään ristiriitaan epämääräisesti tavoitellun Jumalan kanssa - Jumala ja tiede tekevät toisensa tyhjiksi. Koska tiede on nykyisin paljon kehittyneempää kuin tuolloin se on myös paljon tietoisempaa omista rajoistaan. Nykytieteen valossa tiedetään jo hyvin paljon siitä mitä Jumala ei ole - mutta myös siitä mitä tiede ei ole. Siksi meillä on tarkempi käsitys myös siitä mitä Jumalan on välttämättä oltava, jos Jumala ylipäätään on.

Dreyerin elokuvallinen ihme:

ELÄMÄNTUNNE VS. ELÄMÄNKAUNA

Proustissa viehättää juuri se, että koko hänen romaanituontantonsa on yhden selkeän elämäntunteen ilmaus - eikä sitten mitään muuta. Se mikä hänessä ärsyttää on yhteiskunnallisen ajattelun taantumus. Toisaalta tuon ajan edistyksellisten elämäntunne harvoin oli mitään yhtä kirkasta ja kaunista kuin Proustin nostalginen impressionismi - ehkä jotain Andre Bretonia lukuunottamatta, sillä surrealismikin perustui elämäntunteeseen, romanttiseen elämäntunteeseen, elämän ulkopuolisuuden tunteeseen, jota sielu yhtä hyvin kuin Jumala tietysti aina edustaa.

Suhteellinen edullisuus on eri asia kuin rakastettavuus. Siksi, jos markkinat saavat päättää, maailmasta ja sen rakenneosista ei muodostu rakastettava kokonaisuus. Markkinat luovat maailman, jota kukaan ei halua, mutta useat vihaavat. Moderni hermosairaus ei niinkään ilmaise yksilöiden hermoheikkoutta, vaan modernin elämänmuodon yksiselitteistä vihattavuutta. Kovimmatkin maalaismiehen hermot lyyhistyvät sen puhtaan jokahetkisen vihan edessä, jota herättää resurssien tuhlauksen ja toisaalta rakastettavien asioiden vähäisen määrän välinen epäsuhta modernissa ja postmodernissa maailmantilassa. Proustiakin lukematta tiedämme, että rakastettavat asiat voivat muodostua vain riittävän voimakkaasta elämäntunteesta, joka pystyy siirtämään aineeseen oman ehdottoman tahtonsa ja vastustamaan rahan suhteellista tahtoa - kunhan yhteiskunnan rakenteellisella tasolla on ensin tehty kaikki voitava rahan suhteelliseen tahdon nujertamiseksi. Sellaista ihmistahtoa ei olekaan, jonka elämäntunne kestäisi sukupolvesta toiseen kohtisuoran kapitalismin paineen. Siksi kapitalismissa yleinen elämäntunne on ressentimentti, eli elämänkauna, jota heikot tuntevat niin sanottuja vahvoja kohtaan, ja jota myös niin sanotut vahvat tuntevat, sillä heidänkään elämäntunne ei ole muuta kuin sadismin ja masokismin piirileikkiä. Kukaan ei voi täysin paeta kapitalistista todellisuutta, sillä köyhä on sidottu jokahetkiseen työhönsä ja rikas pääomansa ylläpitoon, pörssikurssien herkeämättömään tuijotukseen. Kapitalismin olotila on jatkuva elämäntunteen puuttuminen, ikäänkuin vastakkaisten agressiivisten tunne-energioiden kumoutuminen toisillaan, josta seuraa yleinen kaunailmapiiri, ja täysin päinvastaiset selitykset sille, miksi tunne puuttuu. Oikeistopopulistien kiihkeästä halusta "muokata maailmaa" voidaan päätellä se, ettei heilläkään ole mitään varsinaista elämäntuntoa, jota he pyrkisivät säilyttämään, vaikka he kaikessa fasistisessa turtuneisuudessaan ovatkin ikään kuin "vahvoja".

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com