28.2.2009

TÄSTÄ CARLOS SANTANAN

kappaleesta jouduin kuuntelemaan kertosäkeen kaksi kertaa, ennen kuin keksin mistä melodia on otettu:



Johannes Brahms: Sinfonia III, Poco allegretto.

Keksin saman idean itsekin joskus -90-luvun alussa ja soittelin sitä sähkiksellä. Tosin Brahms-versioni oli Metallican onemainen. Tämän Santanan kappaleen kuulin vasta nyt ensimmäisen kerran.

KOKO SUOMEN VALTION OIKEUDELLINEN PERUSTA UHATTUNA

Suomessa valmistellaan tällä hetkellä eduskunnan tasolla ainutlaatuista, erittäin vaarallista rotuopillista apartheid-lakia. Kysymys on venäläisten maanosto-oikeuksien rajoittamisesta Suomessa. 

On miltei mahdotonta ymmärtää miten moinen sekoilu voi olla eduskuntatasolla mahdollista. 

Venäjällähän maanahallintalaki perustuu siihen, että maa ei käytännössä ole yksityistä Venäjällä. Ulkomaalaiset eivät voi ostaa Venäjältä esimerkiksi maatalousmaata. Sama käytäntö koskee kaikkia ulkomaalaisia, joten kysymys ei ole rasistisluonteisesta säädöksestä vaan maan oikeuskäytäntötavasta.

Tilanne ei siis suomalaisesta näkökulmasta todellakaan ole symmetrinen, eli niin sanotusti reilu. Venäläiset voivat ostaa Suomesta maata, mutta suomalaiset eivät voi ostaa venäjältä maata. Tämä johtuu siitä, että Suomessa maa voi olla yksityisomisteista. Jos tilanne halutaan symmetrisoida, se asia, johon voidaan vaikuttaa on maan omistusoikeuden rajoittaminen Suomessa. Käytännössä ei omistusoikeutta ei voida kieltää kansallisuus-, kieli- tai rotuperusteella sortumatta ilmiselvästi rasismiin ja apartheidiin. Tulee siis kieltää maan yksityisomistus kaikilta, ja siirtää kaikki maa valtion hallintaan. Silloin saksalaiset tai venäläiset eivät voi ostaa Suomesta maata. 

On ymmärrettävä että kapitalistisen markkinatalouden pelisääntöjä ei voi yhdistää nationalistisen kansallisvaltion pelisääntöihin. Suomessa on valittu kapitalismi, ja siksi niillä säännöillä on pelattava. Tai sitten on vaihdettava sääntöjä. Mikään natsilainen kapitalismin "safe mode" ei ole ratkaisu kapitalismin ongelmiin. Natsilaiset ilkeyden ja pahuuden, sodan ja tuhon profeetat ovat saaneet Suomesta ennennäkemättömän kiristysotteen. Nykyisellä sekopäisyydellä Suomi voi joutua täydellisesti tuhoavaan suursotaan jo hyvinkin pian. Suomen poliittisessa eliitissä tällä hetkellä operoiville opprtunistisille heittiöille ei mikään näytä olevan niin tärkeää kuin Suomen kansan täydellinen pikainen tuhoaminen. Nato-psykoosi on tästä vain yksi oire.   
Ensyklopediaa vastaan asettuu käsite ja symboli - jokin mikä häikäilemättä puristaa loputtomat samoina toistuvien hahmojen horistontit yhteen sanaan tai muuttujaan. Itse elämä on jatkuvaa kiteyttämistä ja aukikirjoittamista - siemenen ja täyteen mittaansa kasvaneen eroottisuuden dialektiikkaa.
Jatkuvat tekniset edistysaskeleet 1800-1900-luvulla ovat luoneet hegemonian historian lopusta. Päinvastoin, kun innovaatioiden aika päättyy - kun jokainen nurkka on siivottu - palataan normaaliin hegeliläiseen historiallisdialektiseen kiertokulkuun. Me elämme hullua aikaa - mutta on hullumpiakin aikoja nähty. Ihmiselämä on kestämättömällä pohjalla - niin se aina on. 

26.2.2009

OIKEISTON TEHTÄVÄ

on keksiä ilkeyksiä, joita vasemmisto paljastaa. Tämähän on tämä jo traditioksi muodostunut linja. Jo silloin kun oikeisto ja vasemmisto muodostuu - tuossa Marxin ja Engelin alkuhavainnossa - jossa havaitaan oikeiston liittoutuma ja totaalinen sota ihmiskuntaa vastaa, on kysymys rappion pääsemisestä liian pitkälle. Oikeistolaiset luulevat alhaisuuden olevan rehellistä - totuus ihmisestä. Oikeistolaisille ihminen on pohjimmiltaan paha - koska he ovat rehellisiä tutkiessaan itseään: jokainen oikeistolainen on kuin onkin pohjimmiltaan läpeensä paha, kehno, mätämuna. Vasemmistoidealismiin - ja vain siihen - kuuluu ajatus, että ylipäätään olisi olemassa yksilöitä, jotka eivät ole pohjimmiltaan pahoja.

Oikeiston perussarkasmiin kuuluu "yleisinhimillisten" kilpien kerääminen. Kristus kilpenä - jotta sen takana voidaan olla antikristuksia. Taide kilpenä - jotta sen takana voidaan vihata taidetta. Oikeisto siis todellakin tarvitsee - niin kuin Antikristus ja taiteenvihollinen - Kristusta ja taidetta itsensä naamioksi. Oikeiston kulttuurityö on naamioiden varustamista.

Naamiot ovat vaarallisia, koska kapitalismin rappeuttamat massat ovat älykkyydeltyään patologisella tasolla. Kapitalismissa ihmisten älykkyysosamäärä - jos se lasketaan kaikkien maailmassa koskaan eläneiden ihmisten älykkyyden tason mukaan - lähestyy nollaa. Vain mittarit näyttävät keskimääräisen älykkyysosamäärän pysyvän samana: 100. Siksikin Venäjä on "länsimaisen demokratian uhka", koska venäläinen kadunmies ei nyt sentään ole mikään idiootti - vaikka juoppo ja ovela rosvo onkin.

JUMALAN OMISTAMINEN

Henkinen ero oikeiston ja vasemmiston välillähän on juuri se, että vasemmiston perusajatukset ovat idealismia ja oikeiston perusajatukset sarkasmia. Oikeisto tietää, että idealismi kampittuu tässä maailmassa aika helposti ja siksi - rehellisyyden nimissä - oikeisto on mahdollisimman kyyninen kaikkien ihmisen "kehitysmahdollisuuksien" suhteen. Mutta vasemmisto, joka hukkaa idealismin ei voi olla edes teoriassa muuta kuin naamioitunutta oikeistolaisuutta.

Jeesuksen opetusten ja sosialististen ideoiden välillä on se ristiriita, että Jeesuksen opetuksista suurin osa kuitenkin perustui suoranaisiin ihmeisiin. Ihmeet eivät ole mahdollisia, ellei pidä mystiikkaa mahdollisena. Jos pitää mystiikkaa mahdollisena, hyväksyy modernin tieteen olennaisen vaillinaisuuden. Käsittääkseni nämä asiat olivat vaikeita paloja Neuvostoliiton lattaotsaiselle proletariaatille - tai kenelle tahansa ateistille - joka kuitenkin ajaa vain omaa etuaan ja ilmeisesti vähät välittää totuudesta tai yleisinhimillisyydestä.

Tietysti useimmat uskontoinstitutiot ovat historiallisesti lähinnä fasistijärjestöjä - niin kaukana Kristuksesta kuin vain mahdollista. Voisi melkein sanoa, että he pitävät Kristusta kilpenään vain siksi, että ovat vakaumuksellisia antikristittyjä. Siksi mystikot ovat useimmiten uskontoinstitutioiden kiivaimpia vastustajia - ja siinä heitä täytyy kyllä ymmärtää. Mystikoille kelpaa vain elävä uskonto - käytännössä uskonnollinen kokemus ja ihmeteot. Mystikot tietävätä, että tuha sananhelinä ja puolivillainen sielunhoito ei ole kovan paikan tullen minkään arvoista.

Institutionalisoidulla uskonnoilla voi olla tietysti myönteinen merkitys, jos niiden avulla vastustetaan kapitalismia ja fasismia. Mutta täytyy pitää samalla mielessä, että ilman eläviä mystikoita ja pyhimyksiä jokainen uskonto on vain häthätäistä valehtelua ja sananhelinää. Jos ei ole esittää ihmetekoja ja eläviä mystikkoja pitää varautua siihen, että kritiikki on nietzscheläisen kovaa - ja luultavasti murhaavaa.

Kiinnostus uskonnollisia kysymyksiä kohtaan on kuitenkin myös nykymaailmassa yleistä, koska sekulaarit ihmiset oikeutetusti ihmettelevät miten sellaisia houreita on päässyt historiallisesti syntymään. Henkilökohtainen uskonnollinen kokemus on länsimaissa erittäin harvinaista. Venäjällä se on äärimmäisen yleistä - kuten ilmeisesti myös latinalaisessa amerikassa.

Pahinta on tietysti, jos joku "oikeaoppinen" henkilö tai ryhmä kuvittelee omistavansa Jumalan, sielun, uskonnollisen kokemuksen jne. ja rakentaa harhaisen ylpeytensä ja itsetuntonsa noiden hetteikköjen varaan. Kokemus osoittaa, ettei mikään ole hauraampi kuin ihmisen suhde Jumalaan. Se jos mikä ei ole hetkeäkään itsestäänselvä. Pelastuksen varaan ei kukaan voi tuudittautua jotain mekaanisia kaavoja toistamalla. Itse en tiedä muuta lähestymistapaa, kuin avoimuus, herkkyys ja kuuntelu: totuuden kysyminen joka hetki uudelleen samalla eteenpäin kulkien ja kurottaen. Koko raamattu on kertomus pakotien etsimisestä. Pakotietä etsitään siitä, mikä estää meitä tulemasta Jumalan yhteyteen. Itselleni Jumala ei ole mitään suurta ja pateettista, vaan pelkästään sielujenvälinen tiedonsiirtoyhteys - hyvin insinöörimäisesti ymmärrettynä. Asia on niin yksinkertainen ja yleispätevä, ettei siihen tarvita mitään raskaita uskonnollisia kalustoja.

Minä en omista tuota yhteyttä. Minä en hallitse enkä ylläpidä tuota yhteyttä yksin. Minä en ole mitään yksin. Eikä kukaan ihminen ole mitään yksin. Kukaan ei voi muodostaa yhteyttä Jumalaan yksin. Tästä johtuu ihmisen - usein niin itsetuhoiseksi osoittautuva halu - suuntautua kohti maailmaa.

KYSYMYS NEUVOSTOLIITOSTA

on varmasti ihmiskunnan historiankirjoituksen ainutlaatuisin. Kysymys on utopiasta, jota Thomakset Moore ja Hobbes saattoivat tarkastella vain mielikuvituksessaan, mutta me voimme tarkastella objektiivisena ja olevana. Sen verran me olemme rikkaampia kuin yksikään toinen historiassa elänyt henkilö.

Kaikki 1900-luvun avantgardistiset taidevirtaukset saivat alkunsa Venäjältä ja Neuvostoliitosta. Useimmat 1900-luvun suurimmista taiteilijoista, urheilijoista, tiedemiehistä jne. olivat neuvostoliittolaisia tai venäläistaustaisia. Neuvostoliitossa eli ainoat 1900-luvun pyhimykset.

Käsittääkseni on olemassa kaksi selitysmalleja luovaa koulukuntaa:

1) Venäjän kansassa ja sen kulttuurissa oleva alkuvoima on niin totaalinen, että s kesti tukahtumatta jopa totaalisen Neuvostoliiton. Venäjä kansan totaalinen ydinkärki pystyy läpäisemään myös kapitalismin ihmisgenetiikan raunioittavuuden. Mitään hätää ei ole.

2) Neuvostoliitto lopulta kuitenkin toimi ihmisen elinvoimaisuuden säilyttäjänä ja suojelijana kapitalismin hirviömäistä ilkeyttä ja tuhovoimaa vastaan. Edes venäjän kansa ja kulttuuri eivät kestä kapitalismin ihmisgenetiikan raunioittavuusprosesseja sellaisenaan - ilman uutta ideologista suojaa Venäjän henkisyys vääjäämättä tuhoutuu, niin kuin jokaisen muunkin kansan henkisyys vääjäämättä tuhoutuu, globalisaatiodemonin kynsissä.


Jokaisen rehellisen ihmisen pitäisi kyetä ennen kuolemaansa antamaan vastaus näihin kysymyksiin. Elämän tarkoitus on tutkia Neuvostoliittoa mahdollisuutena ja todellisuutena, toiveena, utopiana, realismina.

LUMOUKSEN KATOAMISEN FYYSINEN PERUSTA

Jos Jumala on salattu tiedonsiirtoyhteys, kuten ortodoksikirkon ikonit ja kultaornamentit väittävät, Jumalan kuolema voi merkitä loogisesti seuraavia asioita:

1) Jumala on kuollut yksilön kokemuksesta. Yksilöllä ei ole sielua, joka voisi kommunikoida Jumalan kanssa.

2) Jumala on kuollut yhteisön kokemuksesta. Edes sielut eivät saa yhteyttä Jumalaan, koska tiedonsiirron väliaine on kadonnut. Max Weber projisoi tämän kokemuksen ns. "lumouksen katoamiseksi". Ilmiö voidaan projisoida mentaaliseksi, jonkinlaiseksi "rationaliteetin rautahäkiksi". Mutta jokainen pietarinkävijä myös tietää miten valo on erilaista Pietarissa kuin Helsingissä - miten paljon konkreettisemmalta ja aineellisemmalta Helsinki tuntuu. Juuri valon väliaineessa oleva ero, erottaa venäläisen kaupungin suomalaisesta kaupungista. Rudolf Stainerin otaksuman mukaan valon väliaine ja biologisen elämän henkinen laatu liittyvät jotenkin toisiinsa. Jokainen romantiikan ajan taidemaalari myös tutki valoa juuri tältä kannalta. Tämän seikan tutkiminen on ainoa asia, jota meidän pitää Venäjässä tutkia. Lumouksen katoamisella on ehkä fyysinen perusta.

25.2.2009

MYSTIIKANUNOHTAJAT

On älyllisesti ala-arvoista ottaa jonkun preussilaisen mätämunan henkilökohtainen "Jumalan kuolema" (sillä mitä muuta Jumalan kuolema on kuin yksilön henkilökohtainen kokemus, tai nimen omaan tuon kokemuksen puute) annettuna ja jättää koko kysymys mystiikasta ajeluksiin. On kahdenlaisia mystiikanvieroksujia: älyllisesti epärehellisiä pelkureita, ja näitä Dawkinseja, Darwineja ja Feynmaneja, jotka tuntevat tarkalleen sen totuuden josta valehtelevat – sillä muutenhan he eivät voisi niin hienostuneesti valehdella. Yhtä älyllisesti ala-arvoista on ottaa jonkin uskonnon Jumalan olemassaolo annettuna. Pitäisi hyväksyä epävarmuus: me emme voi ottaa annettuna Jumalan olemassa oloa enempää kuin Jumalan olemattomuutta. Meidän tulee alistua siihen, että ihmisyys on tuon kysymyksen aukipitämistä.

Kun ihmiskunta tulee aikuiseksi se vapautuu isän holhouksesta. Sen on itse otettava vastuu siitä mikä on hyvää ja kaunista. Historiasta oppiminen tarkoittaa sitä, että on pystyttävä näkemään ne teleologiset prosessit jotka johtavat katastrofeihin ja umpikujiin. Ihmiskunnan pahin umpikuja on seksuaalifunktion sairastuminen. On havaittu, että seksuaalisuuden merkitys korostuu kulttuurissa silloin kun ihmisten kyky nauttia aistillisesti vähenee. Ainoastaan sellainen kulttuurinen suunta, joka jalostaa aistinautintoa ja kauneutta ja minimoi seksuaalista vallankäyttöä ja väkivaltaa voi olla positiivinen kulttuuri. Kaikki ihmisen tuhoava toiminta johtuu tukahdutetusta aistillisuudesta ja kieroutuneesta seksuaalisuudesta. Vasta kun positiivinen teleologinen suunta pystytään valitsemaan tietoisesti, luultavasti vasta useiden sukupolvien kehityksen tuloksen ihminen voi saada tuntuvia todisteita Jumalan olemassaolosta. Sukupolvet menevät kuitenkin hukkaan jos suunta on väärä. Jokaisen sukupolven väärän suunnan korjaukseen menee vähintään yksi sukupolvi. Nykyinen maailmantila ja ihmisruumis on yksinkertaisesti liian epäherkkä pystyäkseen tavoittamaan mitään jumalaisesta. Pelkästään 1900-luvun kapitalistisevolutiivisen katastrofin korjaamiseen menee monia sukupolvia - edellyttäen tietenkin, että täsmälleen oikea suunta ja täydellinen yksimielisyys siitä löydetään.

JORMA KAUKONEN JA ANTIFASISTINEN AMERIKKA







Paras video on tässä.

24.2.2009

Jotta historia ei toistaisi itseään, pitää sen, joka historiaa estää toistumasta olla joka kerta hieman vahvempi, viisaampi ja parempi. Sanoisin, että tämä piirre määrittää lopulta ihmisen evoluution.

MONIKULTTUURISUUSKESKUSTELUSSA

näyttää unohtuvan se asia, että mikään monikulttuurisuus ei voi olla mahdollista ilman käsitystä yleisinhimillisestä. Monikulttuurisuuskriitikot toteavat, että monikulttuurisuus ei toimi käytännössä - missään maailman kolkassa. Tämä tarkoittaa - yleisinhimillisyys ei toimi käytännössä. Yleisinhimillisen tajuaminen on ennen muuta ihanne. Ihanteet harvoin esiintyvät käytännössä. Hyve on maailmassa poikkeus – sitä ei kannattane kiistää. Eikä mikään maailmanjärjestys voi perustua poikkeukselle. Järjestyksen määrää se mitä on, ei se mitä pitäisi olla. Kansa on se mikä teoissa toistuu. Rajalla toisto lakkaa. Maailma toistuu kaikkialla. Kristus ei toistu: vaikka hän miten naamioituisi, miten olisi massaan sulautunut ja huomaamaton, miten tuntematon ja poissa kaikesta julkisuudesta, miten olemattomaksi väitetty tahansa, jokainen joka hänet näkee, tunnistaa hänet. Armo on sallittu poikkeus sääntöön.

23.2.2009

ISLAM JA NATSIT

Tässä kaivattu mielenkiintoinen suomenkielinen katsaus 1900-luvun islamin natsihistoriaan. 

Nyt kannattaa huomata, että blogin pitäjät ovat tunnettuja rasisteja ja monikulttuurisuuden vastustajia. Se mitä he sanovat ääri-islamisteista ei toimi yleisvasta-argumenttina kaikkiin niistä monista kulttuureista, joita he vastustavat. He ovat keksineet nyt tällaisen faktapohjaisen keinon islamia vastaan. Saa nähdä mitä he keksivät seuraavaksi venäläisyyttä vastaan, joka tunnetusti jakaa heidän kanssaan nämä käsitykset islamista. Eivät nämä monikulttuurivihaajat varmasti juutalaisiakaan rakasta. Luopumalla natsismista ja tottaalisen rotusodan ajatuksesta on heikoilla venäläisyyttä vastaan ja todennäköisesti joutuu myöntämään edes joitain tosiasioita venäläisen kulttuurin äärimmäisen korkeasta tasosta. Vain täydellinen pyhittäytyminen fasismiin voi estää henkilöä ottamasta mitään tosiasioita huomioon, mikä on ryssävihan välttämätön perusedellytys.

22.2.2009

TANTRA JA ISLAM

"sharian säännöt sallivat vain miesten irstailun eri muodot, joista ihmeellisin on muutaman tunnin avioliitto nimeltä mut'a. Tästä avioliiton muodosta liikkuu lännessä vain vähän tietoa. Pidän tätä väliaikaista avioliittoa kaikkein vaikeimmin sulatettavana osana muslimien oikeuskäytäntöä. Mut'a on avioliitto, jonka imaami voi solmia etukäteen vaikkapa esimerkiksi yhdeksi iltapäiväksi."
"Jos siis haluatte itsellenne sulottaren, sovitte tämän isän kanssa ja maksatte, ja sen jälkeen solmitte yhden päivän pituisen avioliiton, joka on sharian-lain mukainen. Vaikka mut'a joskus jopa kielletään, on siitä kirjoitettu englanninkielinen kirjakin, jonka kerran hankin."
"Yleensäkin seksiasiat ovat täysin mielettömiä. Mitään ei saanut tehdä, mutta kaikkea tehtiin silti runsain mitoin."

"Työtoverimme Bill meni jonkinlaiseen psykoosiin lähinnä seksin puutteesta (tämä oli meidän tulkintamme)."

"Kun vaimoni meni kauppaan, läheiseen Washimiin, saattoi joku saudi tulla aivan hänen kylkeensä kiinni ja vaimoni saattoi tuntea miehen jäykän kalun takamuksissaan." Henri Broms, Saudisamppanjaa


Arabit siis esittävät siveää, mutta käyttäytyvät toisin. Länsimaiset esittävät irstasta, mutta runkatajyystävät koko elämänsä. Kumpaisillekin sekopäille suosittelen lämpimästi tantrisen seksuaalivapauden ilosanomaa.

20.2.2009

Ennen kuin avostelen taideteosta tahdon arvostella taiteilijaa. Kompensoiko hän ruumiinsa puutteita vai tavoitteleeko täydellisyyttä. Täydellisyyden tavoittelua vaikeuttaa jos kokee olevansa lähellä täydellisyyttä.

EROS VEROLLE

Talous on vain hämäystä. Koko touhun tarkoitus on laittaa ihmiset maksamaan omasta seksuaalisuudestaan.

19.2.2009

DMITRI SOSTAKOVITSIN MUISTELMAT

on yksi 1900-luvun kulttuurielämän "traagisimpia" dokumentteja. Se on täsmälleen yhtä "traaginen" kuin kaikki muutkin nerojen loistavalla tyylillä kirjoittamat Neuvostoliiton muistelot. Tuon "traagisuuden" äärellä ei voi muuta kuin kieriskellä lattialla - on se niin jumalattoman kuoliaaksinaurattavaa tuo venäläinen "traagisuus". Jos on tarkoitus olla murhaava, onko pakko olla niin hauska - ja lempeä. Ei, Sostakovits ei ole murhaaja. Hän on venäläisen huumorin ylittämätön mestari. Lukija kokee hänen 1900-lukunsa traagisena vain yhdestä syystä: koska on puhe kadonneesta ajasta ja maailmasta, jota ei voi olla ikävöimättä. Uusi maailma ei ole vielä saanut muotoaan, emmekä me tiedä mitä siitä on tuleva, siksi on niin helppo olla nostalginen.





Dmitri Sostakovitsin opiskelutoveri ekstaattinen pianisti Maria Yudina tulkitsee Beethovenin viimeistä sonaattia. Yudina oli Sostakovitsin omien sanojen mukaa tavanomainen venäläinen pyhimys. Venäjällä eli pyhimyksiä vielä 1900-luvulla. Kun Josef Stalin eräänä yönä ensimmäisen kerran kuuli Yudinan soittoa radiosta hän muutaman nuotin kuultuaan romahti lattialle hirvittävissä liikutuksen kouristuksissa. Stalin ei pystynyt jatkamaan elämää ilman Yudinan soittoa, ja pianisti herätettiin vielä samana yötä tekemään Stalinille äänitys. Stalin antoi Yudinalle kaikki mahdolliset palkinnot, mutta Yudina luovutti ne ortodoksikirkolle, jotta olisi ikuinen rukous Stalinin ihmiskuntaa vastaan tekemien rikosten tähden. Yudina oli Glenn Gouldin tyylin esikuva. Itselleni Yudina on ainoa milloinkaan levyttänyt pianisti jonka Beethoven tulkinnoista nautin - suunnattomasti. Yudinan tulkinat ovat käytännössä eri asia kuin mikään muu musiikki. Kysymys on kokonaan omasta kulttuurin alasta, jolla on vähän tai ei mitään tekemistä muun levytetyn musiikin kanssa. Voi olla, että Yudina on äänilevyjen aikakaudella ainoa ihminen, jonka on onnistunut "soittaa" klassista musiikkia. Yudina ja Bach:






















Ilmeisesti Yudinalla oli suuria vaikeuksia varsinaisten levytysten kanssa, koska esimerkiksi tämä Bachin Das Wohltemperierte Klavierin levytys vuosilta 1951-57 ei ole mitenkään erityinen - päinvastoin suorastaan keskinkertainen. Voi sanoa, että soittaja ei ole sama persoona kuin Youtubesta löytyvillä muutamilla harvinaisilla konserttitaltioilla. Tämän levytyksen apaattista laahaavaa soittoa ei voi verrata Richterin tai Glenn Gouldin levytyksiin.   

VIROPARADOKSI: KULTTUURIN PUOLESTA ELI VASTAAN

Virolainen suomessa asuva Iivi Masso tuntuu kaikissa yhteyksissä (radio-haastattelu suomeksi.) kiistävän, että Viro sortaisi vähemmistöjään. Perusteita väitteelleen hän ei esitä. Hänen julkilausumaton perusteensa tuntuu olevan kehäpäätelmä: koska Viro on EU:n jäsen, Viro ei voi epädemokraattinen. EU ei voi olla epädemokraattinen jne. Tai ehkä Masso ajattelee: Venäjä on suuri maa, eikä sen etnistä väestöä sen takia edes teoriassa voida uskaltaa missään maailmassa sortaa. Mutta suurin osa Viron venäläisistä ei ole koskaan ollut Venäjän kansalaisia (Viron kieltäydyttyä antamasta kansalaisuutta kaikille maassa asuville entisille NL:n kansalaisille osa Virossa asuvista venäjänkielisistä on ottanut Venäjän kansalaisuuden. Heitä on nyt noin 120 000, Ukrainan ja Valko-Venäjän kansalaisuuden on ottanut noin 30 000. Yhteensä siis 150 000, eli noin kolmasosa Viron vähemmistöistä), vaan Neuvostoliiton kansalaisia, niin kuin kaikki etnisesti virolaisetkin. Viron vähemmistöjen asema ei siis suoraan koske Venäjää, vaan Neuvostoliittoa, jota ei enää valtiona ole olemassa. Samoin miehitys (jos sellainen ylipäätään oli) koskee Neuvostoliittoa. Siitä voidaan syyttää Neuvostoliittoa, ja neuvostoliittoliaisia, eli jakuutteja, gruusialaisia, mordvalaisia, marilaisia, ukrainalaisia jne. Venäjä ei ole käsittääkseni miehittänyt Viroa, joten mitä koko Viron kansalaisuusasia edes Venäjälle kuuluu? Venäjä ei ole mikään Neuvostoliitto, johon "miehittäjät" voisivat palata, ja jolla olisi velvollisuus asuttaa "miehittäjät".

Sen sijaan Masso puhuu siitä, että Suomessa on virolaisvastaisuutta. Suomalaisten virolaisvastaisuudeksi Masso kokee joiden suomalaisten esittämän asiallisen kritiikin Viron nykyistä politiikkaa kohtaan. Kysymys on poliittisesta kritiikistä, ei patologisesta virolaisvihasta, joka on ylipäätään aivan päätön kategoria - kai tässä maailmassa sentään vielä löytyy tärkeämpiäkin vihan kohteita kuin Viro. Virolaisvälinpitämättömyyttä, samoin kuin belgialaisvälinpitämättömyyttä tai kanadalaisvälinpitämättömyyttä jne. varmasti esiintyy. Välinpitämättömyyden sisältö on: maailmassa on paljon ihmisiä, hoitakoon omat asiansa.

Jo se, että baltian maat eivät ole virallisesti kaksikielisiä on minusta sortoa tai ei ainakaan mitään kulttuuria. Miten tästä argumentista voisi kiemurrella ulos? Miten voi olla suuressa ja kauniissa EU:ssa kulttuurin ja humanismin puolesta ja samalla vastustaa kulttuuria kynsin hampain? Onko näillä ihmisillä lainkaan loogista ajattelukykyä? Ymmärtävätkö he mitä tarkoittaa sana "logiikka"?

Jos Iivi Masso ja hänen aatetoverinsa olisivat rehellisellä asialla, he hyväksyisivät venäläisen kulttuurin elinvoimaisen ja rikastuttavan osan ilomielin osaksi omaa yhteiskuntaansa ja osaksi keskeistä eurooppalaisuutta. Kukaan rehellisellä asialla oleva ihminen ei voi ajatella mitään muuta. Venäläiseen elämäntapaan liittyviä ongelmia ja muita kuin kulttuurin elinvoimaisia ja rikastuttavia piirteitä saa ja pitää kritisoida. Samoin virolaiseen ja suomalaiseen ja saksalaiseen ja amerikkalaiseen elämäntapaan liittyviä ongelmia ja muita kuin kulttuurin elinvoimaisia ja rikastuttavia piirteitä saa ja pitää kritisoida. Näiltä jostakin syystä juuri Suomeen pesiytyneiltä Iivi Masson aatetovereilta odottaisi siis - suhteellisuudentajun nimissä - myös syvällisiä analyysejä siitä, mikä venäläisessä kulttuurissa on hyvää ja rikastuttavaa. Miksi nyky-Eurooppa olisi ilman Venäjää niin äärettömän paljon köyhempi? Heiltä odottaisi myös asiallista kritiikkiä oman maansa elämäntapaa kohtaan, sekä myös ameriakkalaista elämäntapaa kohtaan - niiltä osain kuin tuo elämäntapa ei rikastuta kulttuuria. Mutta Masson ja hänen poliittisten aatetovereidensa ominaislaadulta ei ilmeisesti kannata odottaa ihan näin syvällistä - yleisinhimillistä - näkemystä. Masentuneena on kai hyväksyttävä se, että nämä irvokkaat kaikin mahdollisin resurssein tuetut, palkintoja, apurahoja ja rautaristejä rohmuavat poliittiset voimat eivät ole yleisinhimillisyyden, ihmiskunnan ja korkeakulttuurin asialla. He ovat totaalisesti muilla asioilla. Totaalisilla asioilla.

Rukoilkaamme, että rehelliset, kunniallisen ja kyvykkään ihmiset vielä joskus perivät maan ja täydellinen pimeys väistyy.

17.2.2009

MIKÄ ON NATON LAAJENTUMISEN PÄÄMÄÄRÄ?

Tässä mielenkiintoinen salainen iso-britanialainen II maailmansodan päättymisen jälkeinen dokumentti, jonka johtopäätelmissä varaudutaan mahdollisesti hyvinkin pitkäaikaiseen totaaliseen sotaan Venäjää vastaan, koska Venäjä voidaan voittaa vain vähitellen, palapalalta.

"Operation Unthinkable: 'Russia: Threat to Western Civilization,'" British War Cabinet, Joint Planning Staff [Draft and Final Reports: 22 May, 8 June, and 11 July 1945], Public Record Office, CAB 120/691/109040 / 001

Järkeni sanoo, että Suomen kannattaa välttää osallistumasta tällaiseen sotaan. 
Tiede ei pääse syvälle, koska meressä jossa se sukeltaa on välipohja.
Kapitalistisen realismin taiteen maailma on usein pessimistinen ja arki harmaa, mutta sen epämukavan totuuden tähtäimessä ei ole muutos kohti parempaa maailmaa.

KOLMANNEN VALTAKUNNAN HAAMUN VIERAANA

Antifasistien viikonloppumatka Viroon ja Latviaan kävi hermolomasta, vaikka Kapon (Kaitsepolitseiamet, Viron suojeluspoliisin maija) seurasikin jokaista liikettämme herpaantumatta. Matkan aikana tapasimme paljon ystäviä, mm sympaattisen latvialaisen europarlamentaarikon Tatjana Zdanokan ja karismaattisen latvialaisen kansanedustajan Viktor Derkunokin.

Järjestetyt päiväohjelmat olivat tiukan viralliset ja tarjoilut runsaat. Matkan huipentumia olivat aktivistien tapaamiskokoukset sekä Tallinnassa että Riiassa. Varsinkin Tallinnan kokouksen tunnelma oli ainutlaatuisen intensiivinen. Paikalla oli maanalaiset oppositiovoimatekijät ja tunnelma oli kuin Bakuninin salaseurassa. Puheenvuorojen sävyt vaihtelivat maanisista tulenpalaviin. Aihepiirit koskettelivat ensisijaisesti baltian kansalaisuustilannetta, mutta myös nykyfasismin yleisolemusta sekä kulttuuria ja antikulttuuria.

Seuraavassa yritän kiteyttää Viron ja Latvian yleistilanteen lyhyesti. Virossa ja Latviassa on näennäisesti kysymys kieliongelmasta, mutta pohjimmiltaan kysymys koko venäläisväestöön kohdistuvasta kulttuurisesta kansanmurhasta. Tämä tarkoittaa: kansanmurhan kohteeksi joutuu Virossa yli kolmasosa ja Latviassa puolet maan väestöstä. Euroopan unioni katsoo tätä kansanmurhaa avoimesti, tuntien kaikki sen tiedolliset yksityiskohdat, mutta välttäen puuttumatta siihen (Tatjana Zdanoka). Baltian maiden kehityksessä ei voi olla kysymys kulttuurisesta edistyksestä, koska olemassaolevia kulttuuriarvoja yksiselitteisesti ja objektiivisesti tukahdutetaan ja tuhotaan. Kysymys on antikulttuurisesta kehityksestä.

Kansalaisuudettomien määrä baltiassa johtuu siitä, että kansalaisuuden edellytys on kielikoe. Tämä edellytys koskee vain venäjänkielistä väestöä, koska baltian maat eivät ole kaksikielisiä, niin kuin esimerkiksi Suomi on (vaikka suomessa ruotsinkielinen vähemmistö on kymmeniä kertoja pienempi kuin baltian venäläisvähemmistö). Jos baltian maat olisivat kaksikielisiä, kielikokeet pitäisi asettaa koskemaan koko väestöä - tai vaihtoehtoisesti ei ketään. Tällöin kielikokeen nöyryyttävyysluonne ja syrjivä luonne katoaisi automaattisesti. Kaikille itsenäisten maiden ja EU-maiden synnynnäisille kansalaisille tulisi myöntää kansalaisuus samoilla perusteilla.

Maiden oppivelvollisuuteen voitaisiin jatkossa haluttaessa tietysti säätää "toisen kotimaisen kielen oppivelvollisuus", kuten Suomessa. On otettava huomioon, että vaikka kaksikielisyys Suomessa on osoittautunut toimivaksi ja lisäävän ilman muuta kulttuuriarvoja, pakkosuomi ja pakkoruotsi, eivät sitä mitenkään itsestäänselvästi ja välttämättä tee. Oppivelvollisuuden säätämistä ei tarvitsekaan lakisääteisesti liittää kaksikielisyyteen.

Baltian maissa toteutuu tällä hetkellä polliittisoikeudellinen rikos, jota Euroopan unioni silmät auki tukee. Tätä EU:n tukea demokratian vastaiselle kehitykselle on vaikea ymmärtää. Taustalla voi olla pelko siitä, mitä Baltian suuri venäläisväestö saakaan aikaan Euroopassa, jos heille myönnetään normaalit kansalaisuusoikeudet. Itse voin sanoa, että varma seuraus on se, että fasismi kohtaa venäläissä lisää ongelmia. Tätä fasismille koituvaa haittaa ei EU:ssa haluta.

Baltian ihmisoikeustilanteen pitäisi tietysti herättää kiivasta keskustelua myös Suomessa, Viron apartheidin tukimaassa. Samoin sen pitäisi herättää keskustelua Ruotissa, Latvian uusfasismin emämaassa. Ruotsin taantumuksellisuudesta kertoo jotain ehkä se, ettei siellä tiettävästi toistaiseksi ole antifasistista toimintaa, vaikka Ruotsin katolinen kirkkokin on jo avoimesti julistautunut fasistiseksi ja aloittanut systemaattisen holokaustinkieltämisen piispa Richard Williamsonin johdolla. Latvian pääkaupungin Riian keskustassa järjestetään joka vuosi 16.3 suuri avoimesti fasistinen, fasistisin symbolein koristeltu juhlakulkue, legioonalaisten marssi. Kysymys ei ole nykyisin enää mistään pikkutapahtumasta, vaan koko kaupunki on juhlapäivänä sekaisin ja liikenne ruuhkautuu. Se on natsihurmos keskellä nyky-Eurooppaa ja Euroopan unionia. Ja voidaan enintään kysyä, onko tämäkin hurmos Ruotsin katolisen kirkon organisoima?

Suomen, Viron, Latvian, Englannin ja Saksan antifasistit aikovat järjestää ensikuun 16. päivänä tiedustelumatkat Riian natsihurmokseen. Synkän hämärissä vesissä sekoilevalle nyky-Euroopalle ei pidä antaa mahdollisuutta sulkea silmiään ja teeskennellä tietämätöntä. Tatjana Zdanoka lupasi tehdä kaikkensa estääkseen Europarlamenttia esittämästä tietämätöntä.

Joidenkin virolaisten ja latvialaisten antifasistien mielestä baltian erittäin vakava yhteiskunnallainen kehitys ei pysähtyisi vielä kieliongelman ja kansalaisuusongelman poistumiseen. Laajat baltian venäläiset kansalaisuuspiirit ovat jo sitä mieltä, että he eivät voisi enää edes hyväksyä näiden valtioiden kansalaisuutta - ainakaan ilman kohtuullistettuja vahingonkorvauksia. Virolaisten antifasitien mielestä mahdollinen sopu voidaan löytää tässä tilanteessa enää Viron autonomisen venäläisalueen perustamisella, jonne halukkaat venäläiset voisivat siirtyä.

Antifasistisen taistelun suomalaista näkökulmaa selventäessäni yritin omassa puheenvuorossani tuoda esiin yleisempiä kulttuuriin ja antikulttuuriin liittyviä näkökohtia, fasismin määrittelyn vaikeutta, ja rasistisen erottelun keinotekoisuutta tai epäluonnollisuutta nykyoloissa. Pääsääntönä voidaan sanoa: fasismi on kapitalistisen imperialismin - niin ihan sen saman, josta Lenin puhui - jos sallitte tietotekniikka vertauksen - käyttöjärjestelmän "safe mode". Rasistinen erottelu tehdään, jos se tarjoutuu edullisesti välineeksi. Mikään fasismin välttämätön erityispiirre se ei ole. Amerikkalaisesta yritysfasismista tunnetaan, että pelkästään yksilön tai yhteisön hetkelliseen taloudelliseen ylivaltaan perustuva fasismi on myös mahdollista. Amerikkalainen fasismi nuuskii vain henkilön pankkitilin. Kärjistetysti voi sanoa: jos rahaa on paljon, sitä annetaan lisää ja jos rahaa ei ole, henkilö ohjataan keskitysleirille. Fasismia ei saa ymmärtää vain venäläisvihaksi tai juutalaisvihaksi, vaan kaikkeen elävään vastustustuskykyiseen kulttuuriin kohdistuvaksi vihaksi, sieluun kohdistuvaksi vihaksi, ihmisyyteen ja viimekädessä kaikkeen planeetan elämään kohdistuvaksi vihaksi ja kuolemankultiksi.

Hegelin hengessä tein seuraavan yhteenvedon: Marx ensimmäisenä huomasi kapitalistisen imperialismin tosiasiassa aloittaneen julkilausumattoman mutta totaalisen sodan ihmiselämää vastaan. Lenin loi ensimmäisen ihmiselämän käyttöjärjestelmän "safe moden" ja julisti Venäjän vallankumouksessa avoimen totaalisen sodan ihmiselämän vihollisia vastaan. Hitler ja Mussolini kehittivät kapitalistisen imperialismin käyttöjärjestelmän "safe moden", eli fasismin ja natsismin. Hitler julisti avoimen totaalisen sodan ihmiskunnan suojelijoita vastaan. Hänen ei onnistunut voittaa, mutta hän aiheutti sen, että Leninin luoma "safe mode" sekosi. Ronald Reagan viimeisteli Hitlerin rikoksen. Ja lopulta: eurooppalaiset, pohjoisamerikkalaiset ja venäläiset antifasistit tekevät 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä täsmälleen saman alkuhavainnon kuin Marx 150 vuotta aikaisemmin. Me elämme totaalisessa julkilausumattomassa sotatilassa. Ja se on sota koko planeetan elämää vastaan. Marx ja Lenin ovat vanhentuneet muilta kuin aivan abstrakteilta ydinosiltaan. Antifasisteilla ei ole "safe modea", ei mitään suunnitelmaa, jolla ihmisyys ja planeetta voidaan pelastaa. Mutta he ovat sentään hereillä, toisin kuin useimmat muut.




Video: Esimerkilliset latvialaiset antifasistit suoristavat kukkien terälehtiä.


Kaksi matkastamme kertovaa hyvin eri sävyistä lehtijuttua:

Liberaali latvialainen päivälehti Ves (kannattaa myös lukea jutun kommenttiosasto).Pääkallojoukkojen äänenkannattaja, natsilainen virolaislehti Postimees.

13.2.2009

Eivätkä kokonaisia ole päivät
Eivätkä kokonaisia ole yöt
Ja elämä luikahtaa kuin peltohiiri
Värisyttämättä karvaa

Ezra Pound
Kun on ammuttu jokaiseen suuntaan asteen kymmenyksen tarkkuudella, on kai jo luvallista todeta: ei osunut. 

12.2.2009

Miksi meidän pitäisi antaa kasvot
kasvottoman maalitaululle. 
Entä jos jokin valtio ostaisi kaikki kotimaiset osakkeet. Laskeva yritys lunastettaisiin valtion huomaan tai myytäisiin. Nouseva yritys voisi ostaa itsensä vapaaksi kuin orja.

BALETTI, SARJALLISIN TAIDE

Kävin katsomassa Kansallisoopperan Anna Karenina -Baletin. Ensimmäisen puoliajan nukuin, mutta toisesta puoliajasta on jo jotakin sanottavaa. Balettti on eri taidemuoto kuin romaani. Siksi Tolstoinm teos kannattaa suosiolla unohtaa. En silti ole varma, saisiko mistä tahansa kioskiromaanista kursittua kasaan yhtä hyvää balettiesitystä. Nimittäin Tostoi on täyssarjallinen kirjailija siinä missä nuori Stockhausen oli täyssarjallinen säveltäjä. Venäläinen Rodion Štšedrin (1932-) onkin Stockhausenin ikätoveri. Štšedrin musiikki ei kuitenkaan ole sarjallista missään ilmeisessä mielessä. Lähinnä kysymyksessä on klassisromanttisiin muotoperiaatteisiin nojaava sävellystyyli, jota on täydennetty modernia symbolisoivalla riitaisella sointumaailmalla ja erilaisilla historiallisilla sitaateilla ja monotonisella "stalinistisella" marssinrytkeellä. Sävellyksenä Anna Karenina ei tarjoa mitään erityisen mielenkiintoista.

Puhtaasti tanssitaiteena ajateltuna teoksen rakenne kirkastuu selvimmin. Ensin täytyy kuitenkin unohtaa Tolstoin romaanin kaikki päätason. Juoni ei ole Tolstoin romaanitaiteen keskeinen sisältö, eikä se ollut myöskään baletin keskeinen taiteellinen sisältö, vaikka ensimmäisellä puoliajalla katsojan tulkintaa ohjattiinkin siihen suuntaan. Tolstoin romaanitaiteen keskeinen rakenteellinen sisältö on sarjallisuus. Tolstoi esittää tilanteet sarjoina: annetuilla muuttujilla kaikki välttämättömät mahdollisuudet käydään läpi parhaassa mahdollisessa järjestyksessä ja toistamatta mitään. Tästä romaanikappaleiden sarjallisesta jäsentymisestä syntyy Tolstoille ominainen näkökulmien ja suhteiden polyfonia. Tietyn asetelman toisto edellyttää Tolstoilla aina aste-eromerkitystä suhteessa aikaisempaan samaan asetelmaan. Esimerkiksi Anna Kareninassa Annan ja Vronskin asetelmat suhteutuvat Levinin ja Kittyn asetelmiin toiston avulla. Astelmien identtisellä toistolla Tolstoi rakentaa venäläisyytensä dynaamisen tilan. Tolstoi esittää ääripäisen muodossa sen mitä on Venäjän puitteissa mahdollista väittää. Sana realismi yhdistettynä Tolstoin suureen taiteeseen tarkoittaa tuon väitteen uskottavuutta - mikäli itse on tuon aikakauden venäläinen. Kukaan myöhemmän aikakauden edustaja tai ulkomaalainen ei voi sanoa, että Tolstoi on realisti, koska häneltä puuttuu vertailukohtien mahdollistama arvostelukyky. Siksi Tolstoi ei ole meille realisti vaan surrealisti. Koska meidän arvostelukykymme perustuu siihen mikä on meille havaittavaa. Tuon aikauden kirjallisuus on meille havaittavaa muidenkin kuin Tostoin osalta. Mutta Tolstoin tarkkuus ja suuruus estää meitä käyttämästä mitään muuta lähdettä hänen totuutensa mittarina.

Baletin koreografi Alexei Ratmansky oli ilmeisesti tajunnut tämän Tolstoin romaanin rakenneperiaatteen. Tanssijaksot olivat tilallisia rakenteita, joissa kulissiin asetettu tanssijajoukko esitti tietyt henkilöiden väliset synkroniset ja asynkroniset tunteet. Esiintyjä joukkojen intervallit olivat 1 henkilö, 2 henkilö, 3 henkilö tai useita henkilöitä. Variaatioiden sarjallisessa läpiviemisessä kävi ilmi, miten monenlaisia variaatioita myös Tolstoin romaani sisältää. Tanssitaiteen ydin on tanssivien henkilöiden lukumäärissä ja suhteissa. Yksintanssi esittää yksinäisyyden salatut tunteet. Kaksintanssi esittää myötätunnon tai sen puuttumisen. Kolmintanssi saman useammilla variaatioilla. Ryhmätanssi esittää joukkojen psykologiaa, joukkopsykoosin, mekaanisuuden, myötätunnon, vastakkainasettelujen tai puhtaan tilastollisen lämpöliikkeen lukusarjoina.

Samaa sarjallisuuden periaatetta ei valitettavasti toteutettu baletin muilla tasoilla. Yksittäisten tanssijoiden liikesarjat koostuivat tutuista balettiliikkeistä. Turha pomppiminen ja kiemurtelu sekä paritanssissa vastustelun ja hyväilyn aktit toistuivat loputtomiin ilman mitään taiteellista sisältöä. Tosin ei sen katseleminen mitenkään vastenmieliseltä tuntunut, jos ajatteli sen viihteenä ja luopui vaatimasta täysipainoista, tihentynyttä, äärimmäisen ekstaattista tolstoilaisschönbergiaanista taidekokemusta. Tolstoin romaanissa ei ole millään tasolla mitään ylimääristä, turhaa, toisteista.

Erikoisuutena teoksessa oli oopperalaulun mukaantuominen balettiesitykseen. Juuri hetkeä ennen ehdin jo itsekin keksiä, että voisi olla hauska idea marssittaa staattinen jäykkä laulaja mykkien elastisten tanssijoiden keskelle. Näin ei varsinaisesti tapahtunut. Oopperalaulu tuli nauhalta. Tehokeino jäi myöskin pelkäksi itseisarvoiseksi eleeksi, siinä mielessä, että sillä ei onnistuttu saavuttaamaan mitään perimmäistä taiteellista vaikutusta.

Loppujen lopuksi esitys oli antoisa, koska se laittoi vakavasti pohtimaan balettia taidemuotona: baletti-ilmaisun rajoja ja eristyispiirteitä. Selvisi, että baletti on sarjojen taidetta, mahdollisuussarjojen abstraktia hekumaa - parhaimmillaan puhdasta matematiikkaa.
Niitä miellyttää lohduttomuus.
Ikäänkuin rehellisyyden synonyymi.
Valittavalla, surullisen myötätuntoisella
äänellä kuvata elämää.
Kun vain maitset kommunismin,
Neuvostoliiton, oikean taistelun ja työn,
luet Jevgeni Jevtushenkon ikuisena hehkuvaa
runoutta ja puhkeat vielä värisyttäviin
kyyneliin, saat ne räjähtämään.
Hauskaa kieltämättä.
En puhu oikeista fasaaneista.
Fasaanit eivät uikuta, eivätkä räjähdä.
Hän ryyppäsi joka ilta ämpärin viiniä
ja kolisteli koko yön ämpäri päässä.
Unettomat moralistit eivät ymmärtäneet,
että se oli vain vettä jonka hän itse
muutti viiniksi.
Ja että ämpärin alla hehkui aurinko.
Joka sammui ennen aamunkoittoa.
Orkestelin kitaristi tuijotti eteensä tylsistyneenä,
turhautuneena, apean katkerana kuin keskitysleirin vartija
ja näppäsi vuorollaan kauniin innoittuneen soinnun,
koko konsertin aikana yhteensä muutaman.
En tunne halua tutustua häneen, mutta uskon, että hän on
pohjimmiltaan hyvä ihminen.
Hän ei moralisoi, kehutaan.
Uppoava öljytankkeri ei moralisoi.
Hiroshiman atomipommi ei moralisoi.
Mutta kuolleet uhanalaiset linnut
rantavedessä moralisoivat,
kuolleet uhanalaiset sielut
tuulimyllyt, nouseva aurinko.

HHH: AIKAMME PROFEETAT

1. Hännikäinen: Nuoret naiset pakotettava ilotaloihin.

2. Häkämies haluaa naiset kutsuntoihin.

3. Houellebecq: Oikeus nautintoon.

"henki voi tulla mahdolliseksi kun ruumis on tyydytetty ja kyllästetty nautinnolla, ja kaikki huolenaiheet ovat tiessään"
Venäjän olemassaolon merkitys on estää
maailmaa kuolemasta ikävään.
Oikeastaan meidän pitäisi maksaa hupiveroa
Venäjälle.
Pushkinin merkittävin kyky oli kyky työskennellä. Kaikki sodat voitaisiin välttää, jos ihmisillä olisi kyky olla tekemättä turhaa työtä. Minkä alalaji haitallinen työ on?

POSITIIVINEN OPPORTUNISMI

Paholaisen teoista saa kyllä hyötyä
Mikä ei tarkoita
Että asettuisi sen puolelle
Mistään hinnasta
On jotakin arvokkaampaa
Kuin mikään hinta
Ettei möisi ihmistä
Ettei söisi ihmistä
Se on: ihmislajin täydellistymisen hinta
Mutta ei silti typerä tarvitse olla
Siispä annoin pikkusormen
Ja se vei koko lajin

11.2.2009

A SATYR AGAINST MANKIND

Erittäin mielenkiintoinen 1600-luvun englantilainen satyyrirunoilija on John Wilmot, eli Rochesterin jaarli, jota Ezra Pound ylistää teoksessaan ABC of reading. Rochesterin tyylin henkevän eleganssin ja jäljittelemättömyyden aistii jo huonompikin englannin taitaja:

Were I (who to my cost already am
One of those strange, prodigious creatures, man)
A spirit free to choose, for my own share,
What case of flesh and blood I pleased to wear,
I'd be a dog, a monkey, or a bear,
Or anything but that vain animal
Who is so proud of being rational.
>>

LYHYT MORAALIFILOSOFIA

Onko olemassa täysin puhdasta energiaa?

Ehkä elämä aina välttämättä hieman saatuttaa?

Moraalisuus tarkoittaa puhdasta energiaa.

Moraalittomuus on saastuttava energiamuoto.

Se mikä ei saastuta ei ole moraalitonta.

Kaikkeen ihmisen luomaan pitäisi liittää moraali-merkki,
joka ilmaisee sen, mistä tekijä on saanut energiansa.

Moraalinen arvostelma on tärkein arvostelma, jolle
kaikki estetiikka ja aistinautinto on alisteista.

Mikään sellainen, joka on tehty saatuttavalla energialla,
ei voi olla suurta.

Kaikki sellainen, mikä on tehty täysin puhtaalla energialla,
on suurta.

10.2.2009

Arvi Perttu kehuu Sofi Oksasen Puhdistusta. Näyttää siltä, että joudun itsekin vielä lukemaan teoksen, vaikka siitä on niin kiva puhua lukematta. Kommenttipalstalla valitetaan, että on vielä paljon Neukkuja ja Venäjää haukkuvia homoja ja lesboja, jotka eivät saa suuria palkintoja, vaan joutuvat kituuttamaan pikkupalkinnoilla. Huoh. Ja pahnanpohjimmaisena Neukkuja ja Venäjää kehuva hetero.

9.2.2009

"mitä suurempi on fasistien viha meitä kohtaan, sitä varmempia meidän on oltava oikeudestamme. Ja me voitamme." Mostovskoi

"iloita meidän pitää siitä, että fasistit vihaavat meitä." Ersov

Vasili Grossman, Elämä ja kohtalo

PÄIVÄNPOLITIIKKAA

Illmanin ja Harviaisen Juutalaisten historia (1987) on mainio peruslukemisto lähi-idän faktojen palauttamiseksi mieleen. Kirjassa sanotaan esimerkiksi näin: 

"Itse asiassa arbimaista Israeliin muuttaneen juutalaisväestön määrä oli de facto hieman suurempi kuin sieltä poismuuttaneiden arabien määrä." s.117 

"Arabimaat ovat johdonmukaisesti kieltäytyneet sulattamasta palestiinalaisia omille alueilleen."
s.117

Tämän perusteella näyttää selvältä, että Gazan alueen ongelma on pohjimmiltaan palestiinalaisten ja muun arabimaailman välinen.

*

Onko maailmanhistoria ottanut Obaman myötä uuden suunnan? Venäjän ja USA:n korkein johto hymyilee taas samassa kuvassa. Ranskan ja Saksan johto ilmaisevat avoimesti: Venäjä ei ole Euroopalle turvallisuusuhka. Ovatko nämä ihmiset tulleet järkiinsä, vai onko kysymyksessä vain taktiikan vaihto. Täytyy muistaa, että USA:ssa demokraattiaasien lepokausia käytetään aina taktisina liennytyksinä konservatiivinorsujen jyräyskausien jäljiltä. Nämä obamienkaudet eivät tarkoita mitään kurssimuutosta politiikassa, vaan ainoastaan lyhyttä lomaa. Oli miten oli, hermosäikeet tuntuvat hieman rentoutuvan hetkellisistäkin hyvistä uutisista. Koska viimeksi olemmekaan saaneet nauttia hyvistä uutisista?    

8.2.2009

JONATHAN LITTELLIN HYVÄNTAHTOISET

ellei se sitten ole jonkinlainen täysin mielisairas käsitetaideteos, jää loppujen lopuksi minulle melko käsittämättömäksi. On tavattoman vaikea löytää teokselle minkäänlaista mielekästä tulkintaa: en löydä siitä ainoatakaan mielenkiintoista lausetta, ainoatakaan hyvin kirjoitettua sivua. Teos ei ole lainkaan realistinen, jos olettaa, että joku Ernst Junger on realisti. Mikään ei viittaa siihen, että teos olisi tulkittavissa allegoriana, ellei kaiken tapahtumisen yleinen tylsyys, selittämättömyys, muodottomuus ja mielettömyys ole pitkäpiimäinen allegoria nykyajasta. Ehkä ainoa allegorisesti tulkittava taso on se, mitä teoksessa ei sanota. Yhdellekään teoksen henkilöistä ei juolahda mieleen epäillä koko toiminnan tarkoituksenmukaisuutta. He toimivat ohjelmoituina robotteina, joille toiminnan perimmäinen päämäärä, ja kaikki siihen liittyvät kysymykset ovat poissuljettuja. Heillä on vain näennäisiä päämääriä. He - koko natsihierarkia -heidän sanaton yhteisymmärryksensä, koko käsittämättömän organisaation tehokas toiminta vaikuttaa kaikessa täydellisessä järjenvastaisuudessaan ulkoa-ohjatuilta. Mutta olisi jotenkin banaalia ajatella, että narujen päässä olisi vain toisia ihmisiä. Rationaalisesti on pakko hyväksyä ajatus, että tällaiset olennot voivat tulla vain planeetan ulkopuolelta ja että niiden ohjaus tapahtuu myös planeetan ulkopuolelta. 

Littellin teos ei ole fantastinen eikä mitään muutakaan. Siinä ei ole lainkaan mielikuvitusta, eikä mitään sellaista, mitä voisi kutsua taiteeksi tai kirjallisuudeksi. Kaikki on, jollei aivan juostenkustua, niin ainakin niin löysää, etten pysty kiihdyttämään lukemista sille huolimattomuuden tasolle, jota se tuntuu edellyttävän. Toisteisuutta ja tautologiaa tihkuvat patenttijulkaisutkin ovat tällaiseen tekstiin verrattuna useinmiten nerokasta kirjallisuutta. Tällaisen tekstin lukemista auttaisi, jos tekstin digitaaliseen versioon voisi tehdä hakusanakorostuksia eri värein. Tekstiä voisi lukea vain hakusanojen ympäristöstä ja turhan tekstin hakusanojen välillä voisi hypätä yli. 

Romaani ei esitä ainoatakaan faktaa, havaintoa, tapahtumaa tai väitettä, joka saisi aivot toimimaan. Sodasta sinänsä tiedämme tuon kaiken, ja surkeinkin mielikuvitus voi kuvitella loput siitä mitä Littell saa aiheesta irti. Käsittämättömintä on se, että tekstiä on paljon, 850 sivua. Eikä rivillekään löydy kirjallista, älyllistä, historiallista tai esteettistä motivaatiota. Minkäänlaisia kokonaisnäkemyksiä on turha etsiä: yksittäisistä tapahtumista, joita romaani listaa, ei esitetä tulkintoja enempää yhdenkään henkilön kuin kirjailijan itsekään toimesta. Huonon kirjan paras tuntomerkki on se, että moraalisia arvostelmia ei esitetä. Kaikki on satunnaista ja yhdentekevää, löysää, unettavaa, iljettävää, mekaanista. Mitä mieltä on olla tällaisen romaanin henkilö, kirjoittaja tai lukija? Ei mitään. Mistä tällainen teoksen tekijä saa energiansa? Mikä hyönteisolento tällaisia teoksia luo? Onko tällaisella iljettävällä visvalla muuta kuin kaupallinen arvo? Miksi jotkut olennot ostavat tällaisia teoksia? Miksi he äänestävät tyhjää tällaisilla ostopäätöksillä? Mitä nämä olennot ovat? Miten ne ovat päässeet syntymään?

Ilmeisesti Littellin paskapaketin on tarkoitus osoittaa: tällainen on ihminen. Ne jotka tätä sontaa ostavat nyökyttelevät lukiessaan: tällainen on ihminen. Mutta minulla on heille ikäviä uutisia. Ei, tällainen ei ole ihminen. Tällainen on epäihminen, homo holokaustus: ahkera lukija, ahkera kirjoittaja, ahkera päähenkilö, koko ahkera visvainen ilkiömäinen paska. 

POLITIIKKA JA EPÄPOLIITTISUUS

Se mitä Adorno tarkoitti sillä, että runous ei ole enää mahdollista Holokaustin jälkeen, on ymmärretty yleensä heikosti. Adornon täytyy tarkoittaa: Reinhard Heydrichissä planeetalla esittäytyy täysin uusi kosminen hirviö, jollaista mikään inhimillinen kulttuuri tai uskonto ei tunne aiemmin. Tuon olennon olemassaolo -tai jo pelkkä olemassaolon mahdollisuus- johtaa siihen, että epäpoliittisuus ei ole enää mahdollista, jolloin myöskään täydellinen vilpittömyys ja väkivallattomuus ei ole enää mahdollista, ja siksi myöskään puhdas, absoluuttinen taide ei ole enää mahdollista. Toisessa maailmansodassa Euroopassa aktivoitunut ihmishahmoinen kosminen demoni ei enää salli epäpoliittista asennoitumista. Hänen väkivaltansa koskettaa jokaista, ja jokaisen vastuullisen ihmisen on oltava hänen poliittinen vastustajansa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeinen poliittinen asetelma ei enää ole oikeisto-vasemmisto, vaan Reinhard Heydric-inkarnaatioiden hiljainen veljeskunta vastaan muu maailma.

Koska tämä monistuva kosminen demoni on totaalisessa sodassa koko ihmiskuntaa ja planeetan olemassaoloa vastaan, hän vetää myös vastustajansa mukaan tähän likaiseen sotaan. Vastustajat eivät kuitenkaan juuri koskaan ole tietoisia siitä, mitä Adorno tarkoitti. Vastustajat sotivat seurauksia vastaan, eivät syytä vastaan - Reinhard Heydric -inkarnaatioiden armejakuntia vastaan. Veljeskunnalla ei ole kasvoja, koska veljeskunta on hiljainen. Runon kirjoittaminen ja samanaikainen tietoisuus Reinhard Heydrich-veljeskuntien teleologisesta mahdollisuudesta, on mahdoton yhtälö. Voi olla vain runonkirjoittamista ilman tietoisuutta, tai tietoisuutta ilman runoutta. Nimittäin se, joka tuntee veljeskunnan, ei pysty kirjoittamaan siitä. Se, joka ei tunne veljeskuntaa, voi kirjoittaa mitä vain niin kuin ennen II maailmansotaa kirjoitettiin mitä vain ihmiskuntaa koskevaa. Mutta se ei ole totta enää. Siksi ihmiset eivät kiinnostu siitä. Ja siksi varsinainen tietoisuus tarkoittaa postmodernissa seniliteettiä. Ihmiset, jotka eivät tajua tätä ovat muinaisjäänteitä tai naiiveja tietämättömiä lapsia. Vanha munkkien tietoisuus, tai mikä tahansa ennen II maailmansotaa edeltänyt tietoisuuden muoto, on unta meidän ajassamme, jossa kosminen demoni on jo kristallisoitunut. Reinhard Heydrich-veljeskunnassa kysymys ei ole enää tämän planeetan asukkaiden muodostamista poliittisista liikkeistä, vaan noiden olentojen kyvystä löytää ja tunnistaa toisensa. He eivät tarvitse sopimuksia tai joukkokokouksia - heillä kosminen, ennen planeetalle tuloa tehty sopimus. He ovat hiljaisia, koska he eivät kirjoita tai ilmaise itseään. He ymmärtävät toisiaan mystisen mekanismin avulla. Olemme joutuneet ulkoavaruuden olentojen vainon kohteeksi.    

7.2.2009

UUSI SUOMALAINEN SÄVELTÄJÄSUKUPOLVI ESITTÄYTYY

kansainvälisessä seurassa Musica Novan Out of the Cradle Endlessly Rocking -teoksessa. Kysymyksessä on videotaiteilijan koostama elokuvakollaasi, johon monet säveltäjät ovat sovittaneet omat sävellysepisodinsa. Näin täsmälleen saman konseptin Pietarissa puoli vuotta sitten. Tämä suomalainen toteutus oli huomattavasti mielenkiintoisempi. Esityskoneistona on elokuvakangas, kamarimusiikkiyhtye, ääninauha, live-elektroniikka ja sopraano. Teoskokonaisuus käsittää monia erittäin mielenkiintoisia ja minulle ennenkuulumattomia kokeiluja. Yksi vaikuttavimmista ideoista oli elokuvan oikeudenkäyntikohtaukseen sävelletty nauhateos, joka sekoitti ikään kuin elokuvan realistisen äänimaailman repliikkeineen abstraktiksi äänikudokseksi, joka kuitenkin säilytti etäisesti unenomaisen suhteen mykkäelokuvan etenevään liikkeeseen. Myös harpulle sävelletty live-elektroniikkaa soveltava osa oli erittäin plastinen ja vaikuttava sekä teoskokonaisuuden loppupuolella hyvin yllättävä, sillä siihen asti oltiin kuultu vain ääninauhaa orkesterin taustalla. Live-elektroniikkaosuudessa ääninauhan ajatuksesta joutui äkkiä luopumaan, mikä tuotti yllättävän dramaattisen tehon, kun saman teoksen sisällä yhdestä teknisestä konseptista siirryttiin kokonaan toiseen. Samoin teoksen lopussa mukaan ilmestynyt sopraano oli erittäin vaikuttava juuri tässä samassa mielessä. Tuntui ilmeiseltä, että sopraanon osuudet oli etukäteen äänitetty nauhalle ja videolle. Sopraanolaulajan kasvot heijastettiin elokuvakankaan päälle. Laulajan huulten ja ääninauhan sekä orkesterin synkronointi oli epätodellisen saumatonta. Esityksen jälkeen saimmekin tietää, että sopraano lauloi livenä esityslavan takana, jossa häntä samalla kuvattiin. Sopraanolle välitettiin kuva kapellimestarista, joten hän seurasikin elävästi kapellimestaria, eikä kapellimestari konemaisesti videota, niin kuin yleisö saattoi olettaa. Idea on nerokas ja vaikutelma fantastinen! 

Kaiken kaikkiaan on sanottava, että sävellykset keskimäärinkin ylittivät ideoidensa rikkaudessa ja plastisuudessa kaiken mitä olisin uskaltanut kuvitella. Kysymyksessä on erittäin vakuuttava kansainvälistä tasoa oleva taideteos, jonka menisin katsomaan huomenna Kiasman teatteriin uudestaan klo 16.00 jos olisi mahdollista.

ERIKOINEN VENÄLÄINEN ILMIÖ

joka länsimaissa varmasti herättäisi melkoisesti keskustelua? 

HERMAN HESSE ANTIFA

"Suurmiehet ovat nuorisolle maailmanhistorian kakun rusinoita ja kuuluvat tietysti myös se perusaineksiin eikä todella suurten erottaminen näennäisistä suuruuksista ole lainkaan niin helppoa ja yksinkertaista kuin voisi luulla. Näennäisesti suuret näyttävät suurilta koska he ennakolta arvaavat heille tarjoutuvan historiallisen hetken ja käyvät siihen käsiksi. On olemassa moniakin historioitsijoita ja elämänkerrankirjoittajia, sanomalehtimiehistä puhumattakaan, joiden mielestä tämä aavistaminen ja hetkeentarttuminen eli hetkellinen menestys on jo suuruuden merkki. Tällaisten historioitsijoiden mielihahmoja ovat korpraali, joka äkkiä kohoaa diktaattoriksi, tai ilotyttö, joka vähän aikaa pystyy hallitsemaan maailmanvaltiaan oikullisia mielialoja. Idealistiset nuorukaiset taas päinvastoin useinmiten palvovat traagisesti epäonnistuneita, marttyyreitä, hetkeä liian aikaisin tai liian myöhään tulleita. Minulle, joka tosin olen ensisijaisesti benediktiiniläismunkistomme historioitsija, eivät maailmanhistoriassa ole kiehtovimpia, hämmästyttävimpiä ja tutkimuksenarvoisimpia henkilöt eivätkä vallankaappaukset, menestykset tai tappiot, vaan rakkauteni ja kyltymätön uteliaisuuteni kohdistuu sellaisiin ilmiöihin kuin meidän järjestömme, jonka piirissä pyritään yhdistämään, kasvattamaan ja muuttamaan ihmisiä hengestä ja sielusta käsin, kasvatuksella eikä rotuhygienialla, hengellä eikä verenperinnöllä tekemään heistä aatelia, joka pystyy sekä palvelemaan että hallitsemaan." Lasihelmipeli, suom Kai Kaila. S.161

OLETUS VENÄLÄISTEN

antifasistisesta perusluonteesta perustuu oletukseen venäläisen mielen käyttöjärjestelmän virusimmuniteetista. PC:n Microsoft Windows ympäristöön ohjelmoidut virukset eivät vaurioita Macintoshin OSX käyttöjärjestelmää. Niin on turha olettaa. Tämä ei tarkoita, ettei OSX käyttöjärjestelmään voisi kenties ohjelmoida jonkinlaisia viruksia, mutta ne ovat sitten ihan eri viruksia, jotka vaativat erillisen analyysin. Siksi ei voi puhua punafasismista.

6.2.2009

YLE 1:N

pari mainiota ohjelmaa:

Runopolemiikki (Virolainen, Tiihonen, Haasjoki, Santanen).

Venäläisen miehen hurjuus (Jerofejev, Puttonen, Mallinen). Venäjärienausta, kuoliaaksinaurattavaa, mutta kaunistakin.

5.2.2009

MIELENKIINTOISIA ARTIKKELEITA

homoseksuaalisuuden tutkimuksesta.


Olennaista on, että erittäin laajan tutkimusmateriaalinkin valossa homoseksuaalisuuden alkuperä on kiistanalainen ja puutteellisesti ymmärretty. Ei ole mitään yhtä vallitsevaa selitysmallia. Ja toisaalta on lukemattomia selitysmalleja, joita ei voida sulkea pois. Keskeistä on ymmärtää, että erotiikka ja seksuaalisuus kaikissa normaaleissa ja vähemmän normaaleissa muodoissaan liittyy aina luovaan energiaa. Eroottisen ja seksuaaliset erikoisjärjestelyt ovat tyypillisimpiä sellaisille henkilöille, joiden on syystä tai toisesta välttämätöntä säilyttää luova kykynsä, toisin sanoen hoitaa siihen liittyvä energiatalous. Tämä ei ole läheskään aina ja kaikissa tilanteissa mahdollista normatiivisten toimintamallien mukaisesti, ja varsinkaan silloin kun jokin yhteiskunnassa oleva rakenteellinen este patoaa luonnollisia heteroseksuaalisia energiavirtauksia. Vaihtoehtoina on padon purkaminen tai seksuaalisen identiteetin uudelleen määrittely. Jos yleisesti vallitsee ilmapiiri, jonka mukaan maailmaa ei voi muuttaa tai siihen ei voi vaikuttaa, joutuvat patoutumistilanteen vankina olevat luovuudestaan riippuvaiset henkilöt, säilyttääkseen toimintakykynsä, määrittelemään seksuaalisen identiteettinsä joukolla uudelleen. Kysymys on massailmiöstä, joka on osaksi olosuhteiden, osaksi valitun sosiaalisen identiteetin sanelema. Tähän sisältyy kuitenkin vaara koko yhteiskunnan joutumisesta epävakaaseen tilaan. Ne, jotka kirkkaimmin näkevät tämän vaaran, tulevat aina vaatimaan luonnollisia energioja patoavien rakenteiden poistamista, eivätkä suostu identiteettinsä uudelleenmääritykseen, vaikka se tarkoittaisikin sitä, että heidän täytyisi luopua luovasta energiastaan.

LAMA

Sen vähän perusteella mitä olen seurannut lama-propagandaa, minusta tuntuu, että koko lama saattaa olla keinotekoinen ilmiö. Voisiko olla mahdollista, että globaali lama olisi hyökkäys tai painostustoimi tiettyjä yksittäisi taloudeltaan yksipuolisia valtioita vastaan. Toki globaali lama vaikuttaa kaikkiin maihin, mutta kapitalisti pystyy kääntämään kaikki tilanteet voitoiksi. Laman aikana ajetaan sellaisia sopivia saneerauksia ja lakimuutoksia, joita ei muuten saataisi läpi.

Jos oikein selkeästi ajattelee, mihin maailma päätyisi, jos nyt hitaasti ja vaivaalloisesti tapahtuvan kehityskulun antaisi tapahtua kerralla. Mikä on tämän kaiken päätepiste? Voin kertoa sen: päätepiste on maailmanlaajuinen keskitysleri, jossa kilpailu leivästä ja elintilasta kiristyy jokapäivä, mutta voittaa ei voi muuta kuin loppuunpalamisen ja krematoroinnin.

Me luisumme hitaasti, vastustellen (sitä täällä pidetään älyllisyyden huippuna!), mutta vain yhteen suuntaan. Ja näyttää siltä, että nämä ihmiset eivät koskaan herää unestaan. Vaikka miten herättelisi. Vaikka kuinka raivopäisesti herättelisi.

On pakko päätellä: nämä eivät olekaan nukkuvia ihmisiä, vaan robotteja. Nämä eivät milloinkaan herää.

OLEN AINA OLLUT VARMA SIITÄ

ettei olio, jota tässä videossa oikein syytettään, kuulu tälle planeetalle. Kysymyksessä on ehdottomasti yksi pelottavimmista ja vaarallisimmista Suomessa elätettavistä olioista.

ORIONISSA PYÖRIVÄN NEUVOSTOELOKUVAN

salattu historia -sarjan ällistyttävistä kokemuksista järkyttyneenä olen päätynyt ajatukseen, että Suomessa ei tällä hetkellä elä yhtäkään ajattelijaa, joka olisi tämän maailman tasolla. Eikä tämä koske vain Suomea vaan koko länsimaailmaa yleensä. Englanninkielellä ei enää pääsee älylliseen keskusteluun käsiksi. Tuntuu, että uusia voimallisia ajatuksia lausutaan vain venäjäksi, kenties myös kiinaksi ja seemiläisillä kielillä. Meillä niin sanottu älymystö jakaantuu triviaa mankeloiviin lausunto- ja mielipideautomaatteihin ja kiihkeisiin koko systeemin ulkopuolisiin kriitikkoihin, joita on muutama. Lausuntoautomaatit nukkuvat sikeää unta, kriitikoilla on ehkä toinen silmä raollaan. Kokonaan puuttuu rakentavat ideat ja selkeät kokonaisnäkemykset. Niillä on Suomessa huono maine. Kansa on liian heikkoälyistä tai heikkohermoista kestämään kokonaisnäkemyksiä. Helpompi on tyrmätä ne mahdottomina kuin tunnustaa, ettei niitä kyetä hahmottamaan. Itse olen menettänyt tai menettämäisilläni aktiivisen mielenkiintoni suomalaiseen keskusteluun, kaikkeen lehdistöön, taiteeseen, kirjallisuuteen. Älymystön terävinkin osa on liian riitaista ja kykenemätöntä hahmottamaan tadellisuutta. Kaikki hourailevat omissa unissaan vailla voimakasta ja energisoivaa sympatiaa. Puuttuu perusteos, mutta se puuttuu koko tältä maailmalta.

Yksi neuvostoelokuva vastaa kaikkea koko Suomen historian aikana käytyä epäselvää, mutisevaa ja sisäisesti ristiriitaista kompromissikeskustelua. Yksi Viktorov on miljoona Haavikkoa, 500 000 Linkolaa ja kolme Mikko Niskasta. Jos ajatuksen on jo joskus jossakin ajateltu selviksi, miksi pitäisi jäädä ikuisesti ihmettelemään ja kinaamaan tähän paradoksien viidakkoon, peilisaliin, outojen kaikujen täyttämään tyhjään huoneeseen, totaaliseen taantumukseen, sen epäselviin ja epätyydyttäviin ilmiöihin ja niistä seuraaviin kaikenlaisiin harhaisiin havaintoihin ja hajottaviin nihilistisiin selityksiin. Tämä tie ei johda mihinkään, se on varma asia.

On käsittämätöntä ja järkyttävää, miten täydellisesti Neuvostoliittolaisen elokuvan taiteellinen taso on onnistuttu kätkemään länsimaissa. Sen lisäksi että noita planeetan kulttuurin korkeimpia tuotteita ei ole ollut saatavilla (kaikki Neuvostoliitossa tehdyt elokuvat ovat jo nyt ladattavissa ilman tekstitystä Venäjän Facebookista eli Vkontaktesta, jonne voi, toisin kuin Youtubeen, ladata täyspitkiä elokuvia), koko länsimainen propaganda on tähdännyt myös siihen, että sitten kun ne joskus ehkä väkisinkin tulevat saataville, niitä ei enää pystytä käsittämään. Neuvostoelokuvat ovat jo nyt länsimaisille ihmiselle ulkoavaruuden tuotteita. Ja ne olivat sitä myös varmasti aikanaa. Niissä ei ole jälkeäkään tästä maailmasta. Jos nykyihmisille Kubrick on outo ja käsittämätön, mitä silloin voi olla keskiverto neuvostoelokuva, joka ylittää Kubrickin mielikuvituksen ja visiot ja usein myös elokuvallisen esteettisyyden joka suhteessa?

Olen hieman ärtynyt Peter von Baghille, joka harhaanjohtavasti nimittää teostaan Elokuvan historiaksi, vaikka kysymyksessä on vain länsimaisen elokuvan historia. Neuvostoliittolainen (tai vaikka Japanilainen) elokuva on Baghin kirjassa käsitelty hyvin niukasta - ei edes pääpiirteittäin. Minusta kuitenkin näyttää alustavasti siltä, että Neuvostoliittolainen elokuva tarvitsisi vähintään yhtä paljon tilaa kuin koko muun maailman elokuvahistoria yhteensä. On mieletöntä tuoda esiin amerikkalaiset takarivin ohjaajatkin - nämä ikävystyttävät spielbergit-, ellei tuo esiin neuvostoklassikoita, jotka ylittävät monessa puhtaasti elokuvataiteellisessa suhteessa parhaat länsimaiset elokuvat.

Tässä lyhyt johdanto neuvostoelokuvan historiaan. Tuossa mainittujen ohjaajien useimmat elokuvat löytyvät Vkontaktesta.

JOHAN BÄCKMANIN

luento venäläisistä kiihkokansallisista tulevaisuusskenaarioista. Tätä ei yhdenkään suomalaisen taatusti kannata jättää lukematta.

ALIENS HAVE BEEN LIVING ON THE EARTH FOR YEARS

JS: "Tarkennus: yksityisen perversion totalitaarinen levittäminen - onko se meidän aikamme globaaliliberalistinen kapitalismi? Natsismissa sen selvimmin näkee."

Se ei ole meidän aikamme kapitalismin tunnuspiirre. Yksityinen tarkoittaisi, että vallalla on kasvot. Me emme kuitenkaan elä niin onnellisessa maailmassa. Nykyinen valta on ihmiselle vihamielistä, extraterrestiaalista, eikä sillä ole kasvoja. Se valmistelee jonkin todella vieraan laskeutumista pleneetalle. Ilmeisesti ihminen ei ole vielä tarpeeksi degeneroitunut ja brutaali ottamaan vastaan sellaista rumuutta, mitä tuleman pitää. Sen suhteen en osaa muuta kuin viitata vuonna 1996 kuolleeseen bulgarialaiseen oraakkeliin Baba Vangaan: "She said that many aliens have been living on the earth for years. They came from the planet, which in their language is called Vamfim, and is the third planet from the Earth."

Staliniin ja Hitleriin yksityisen perversion totalitaarinen levittäminen mitä ilmeisimmin pätee. Stalinin pakkomielle oli sallia vain äärimmäinen vapaus sanoa totuus kapitalismista. Hitlerin pakkomielle oli sallia vain äärimmäinen vapaus valehdella kapitalismista. Kumpikin osoitti ymmärtäneensä kapitalismin oikein esittämällä sen implisiittisesti keskitysleiriallegorioissaan. Stalinin taisteli fanaattisesti sitä vastaan, että koko maailma ei olisi vankileirien saaristo. Hitler taisteli fanaattisesti sen puolesta, että koko maailma olisi keskitysleiri. Kumpikin ymmärsi mitä moderni ja postmoerdni välttämättä merkitsevät ihmiskunnalle. Tätä asiaa ei pikkuvaltioissa kuten Suomessa, Puolassa, Baltianmaissa jne. ymmärretä vieläkään. Siksi näiden valtioiden harhainen politiikka, jos sallii itsensä ajatella sitä, saa ihmisen hetkessä palamaan loppuun raivosta.

V.S. LUOMA-AHO

jakaa t&s:n Salmenniemi-kritiikissään runouden lukutavat kahteen: "korkeamodernistiseen" ja "kursoriseen" lukutapaan. Se mitä hän sanoo saa minut häpeämään, etten itse keksinyt samaa lukiessani Salmenniemen kokoelmaa. Toisaalta tulee mieleen lisätä lukutapojen määrää. On olemassa kursoristakin lukutapaa nopeampia lukutapoja, kuten lineaariprediktiivinen lukutapa, joka perustuu tiettyyn näytteenottoväliin. Laajasta romaanista luetaan esimerkiksi joka viideskymmenes sivu, kursorisesti tietenkin, tai runokokoelmasta keskittyneesti joka kymmenennen runon ensimmäinen ja viimeinen säe, ja ennustetaan loppu. Pidän itse lineaariprediktiivistä lukutapaa kursorista - kaikein tekstin tarkastavaa - lukutapaa tehokkaampana. Lineaariprediktiiviseen lukutapaan voi yhdistää haarukointimetodin. Jos kahden näytteen välillä esiintyy epäjatkuvuus, pienennetään näytteenottoväli kymmenenteen(esim. 5 sivua) ja analysoidaan epäjatkuvuusväli. Jos jälleen havaitaan epäjatkuvuuksia (siis jotain täydellisestä ennusettavuudesta poikkeavaa), voidaan tarkentaa kursorinen silmäily koko näytteenottovälille. Tällä tavalla luultavasti voidaan ennustaa myös se, mitä kaiken materiaalin kursorisella varmistamisella on voitettavissa.

Mehän luemme 99% kaikesta kirjallisuudesta vain varmistaaksemme, ettei niissä ole mitään meitä auttavaa. Suurinosa kirjallisuudesta ei auta meitä. Mutta jos me jätämme työn tekemättä, me emme löytäisi edes sitä häviävää pisaraa, joka ehkä auttaa.

On vielä neljäskin lukutapa. Antimodernistinen lukutapa. Sillä tavalla luetaan Pushkinia, Miltonia, Tolstoita ja Homerosta. Tämä lukutapa edellyttää lukijalta vahvaa luottamusta runoilijaan ja aktiivista keskittynyttä rakentamista. Lukijan on pystytettävä mielikuvituksessaan monimutkainen maailma ennen kuin hän voi nauttia tekstin tehovaikutuksista. Näiden kirjojen avautumisen edellytys on se, että lukija pystyy ymmärtämään kirjailijoiden luoman maailman aivan eritavalla mielekkääksi kuin mikään moderni maailma voi olla. Jos lukija uskoo, että ihminen on aina ollut samanlainen ja maailma on aina ollut perustaltaan samanlainen, hän ei pysty lukemaan antimoderneja klassikoita. Modernin maailman perusominaisuushan on juuri se, että se ei voi olla mielekäs. Moderni kirjallisuus on aina joko nostalgista muistelua, dystooppista harhailua, mielekkyyden luulottelua tai banaalia eskapismia.

4.2.2009

RIKHARD VIKTOROV: KASSIOPEIAN ROBOTIT (1974)

(Отроки во Вселенной) on yksi parhaita koskaan näkemiäni tieteiselokuvia. Elokuvan ohjaaja Rikhard Viktorov ja tyylilaji on minulle entuudestaan tuntemattomia. Elokuva on jonkinlainen sarkastinen kosmopoliittinen satiiri, jossa ankara universaali allegoria pehmennetään lempeällä huumorilla. Näennäisesti kysymys on koomisesta teiniavaruusseikkailusta. Muodon eheys, metaforien tarkkuus ja kokonaisvision syvyys ohjaa kuitenkin tulkitsemaan elokuvaa toisesta näkökulmasta.

Elokuvan lähimpänä allegorisena sukulaisena näen Yakov Protazanov Aelitan vuodelta 1924. Aelitan tyylilaji on kuitenkin vähemmän satiirinen ja koominen, mutta poliittisesti ja moraalisesti Aelita on yhtä ankaran kompromissiton. Tyylilajin koomisuudessa mieleen tulee etäisesti Francois Truffautin Farenheit 451 (1966). Suoranaisia ideavaikutteita elokuvassa on Stanley Kubrickin Avaruusseikkailusta (1968) ja Tarkovskin Solariksesta (1972), mutta kumpikaan näistä ei ole poliittinen satiiri samassa mielessä, eikä myöskään allegorian tasolla yhtä kokonaisvaltainen.

Elokuva esittää selkeän mutta radikaalin poliittisen näkemyksen, joka on ymmärrettävä kylmänsodan ja toisen maailmansodan konteksteja vasten: ne, jotka elävät sosialismissa, ovat ihmisiä, ainakin potentiaalisesti. Kapitalistinen länsimainen sivilisaatio (Kassiopeija) jakaantuu neljään potentiaaliseen luokkaan: johtajarobotit, suorittajarobotit, ihmiset ja vanhentuneet robotit. Länsimainen ihminen on 200 vuotta sitten rakentanut robotit, jotka ovat riistäneet ihmiseltä vallan ja painaneet tämän marginaaliin. Robotit kuitenkin tarvitsevat ihmistä, siksi kaikkia ihmisiä ei tuhota. Robotit eivät ole "eläviä", vaan ne ovat koneita. Robotit merkitsevät Viktoroville epäihmisyyttä. Ne ovat suorittavia ruumiita - бесчеловечность - vailla ihmistä. Robotit ovat kuitenkin eri asia kuin "nukkuva ihminen", gurdjiefflaisessa mielessä. Viktorovin mukaan nukkuvakaan ihminen ei ole "kone". Ja toisaalta kone ei milloinkaan ole unessa. Ihmisen ensimmäinen liikkuttaja on sielu, joka on myös ihmisen energisoiva lähde.

Silmiinpistävää on, että suorittajarobottien (vert. Adolf Eichman), ihmisten (vert. Jean-Luc Godard, Stanley Kubrick) ja vanhentuneiden robottien (vert. Taisto Sinisalo) joukossa elokuva ei esitä naista. Nainen esitetään johtajarobottien (vert. Reinhard Heydric) keskustietokoneena (vert. Eva Braun), eräänlaisena suurena onnellistajana. Elokuvan suuri kysymys on: mistä robotit saavat energiansa? Paljastu, että suorittajarobotit saavat energiansa merenlaisesta voimalaitoksesta. Kun homoseksuaalisen rytmikkäästi elehtivät suorittajarobotit väsyvät, ne kytkeytyvät elektrodeihin, jolloin niihin alkaa virrata tasarytmisesti energiaa. Robotit alkavat äännähdellä ja voihkia homomaneerisesti. Vartin latauksen jälkeen ne ovat taas terhakkaina ja rytmikkäinä valmiina ottamaan millaisia tahansa käskyjä ylhää.

Johtajarobotit saavat energiansa eri lähteestä kuin suorittajarobotit. Johtajarobottien älykkyys on myös toisenlaatuista. Johtajarobottien energialähde on erikoinen ydinreaktori. Ydinreaktori tarvitsee polttoaineeksi ihmissieluja. Tämä on syy miksi ihmisiä planeetalla vielä ylipäätään ruokitaan. Ihmiset saavat energiansa heikosta ruuasta. Ihmiset eivät ole erikoisen energisiä tai vastustuskykyisiä. Avaruusmatkalaiset pitävät heitä "heikkohermoisina", koska he ovat hyvin alttiita johtajarobottien energisoiville houkutuksille: huumeille, teknomusiikille ja pornografialle. Näillä johtajarobotit houkuttelevat ihmisiä ytimenmurskaimiinsa. Heidän sanomansa on yksiselitteinen: "Me teemme teistä onnellisia". Avaruusretkikunnan naisjäsenet nukahtavat valvottuaan yhtäjaksoisesti 28 tuntia. Suorittaja robotit löytävät heidät nukkuvina ja kantavat heidät johtajarobottien ydinaivopesureaktoriin (mistä heidät onneksi myöhemmin pelastetaan).

Kun johtajarobottien energialähde on purtettu, Kassiopeijan ihmiset saavat voima-asemansa takaisin, lupaavat alistaa robotit valtaansa, rakentaa planeettaansa toiseen suuntaan ja ottaa historiasta opiksi. Naisia heidän joukossan ei edelleekään näy- mikä kyllä vie heidän lupauksiltaan parhaan uskottavuuden. Avaruusretkikuntalaiset valmistautuvat matkaamaan koti-Maahan. Vanhanmalliset purku-uhan alla olevan robotit - joilta ei ole "edes poistettu hellyyskeskusta" - pyytävät päästä avaruusmatkalaisten mukana maahan. He pelkäävät museotilan loppumista ja purkutuomiota. "Me olemme rikkinäisiä, me olemme hyödyttömiä, me emme ole niin kuin he." he valittavat. Antiikkirobotit kaulailevat ja poskisuutelevat retkikuntalaisia: "Me olemme teidän ystäviänne! Me rakastamme teitä!" Tiedetään, tiedetään, huutavat kosmosteinit jo hieman ärtyisästi ja nousevat avaruusalukseensa.

Vuonna 1983 Moskovassa kuolleen elokuvan suurmestarin Rikhard Viktorovin epitafi kuuluu: taiteessasi sinä säilyt ikuisesti, niin kuin kosmoksen tieto on ikuista. (В ИСКУССТВЕ СВОЁМ ТЫ ОСТАНЕШЬСЯ ВЕЧНЫМ, КАК ВЕЧНО ПОЗНАНИЕ КОСМОСА.)

3.2.2009

TOTAALINEN SOTA JA VILPITTÖMYYS

Totaalinen sota on totaalista vahvimman oikeutta kaikissa tilanteissa aina, kaikkialla ja ikuisesti. Totaalinen sota on täydellistä armottomuutta itseä ja vihollista kohtaan. Totaalinen sota on vihollisen määrittelemistä joka hetki uudelleen omien voimien mukaan. Totaalinen sota on vihollisen määrittelemistä aina sen mukaan mikä on helpointa voitaa, kunnes jäljellä ei ole ketään muuta kuin kaiken totaalinen voittaja.

Totaalinen sota on modernin ihmisen - ei maaplaneetan - henkinen olotila.

Totaalisen sodan päämäärä on ihmisrodun jalostaminen. Kauniimmaksi, vahvemmaksi, taitavammaksi ja rohkeammaksi. Tämä jalostaminen tapahtuu ihmisiä vähentämällä, karsimalla, poistamalla. Ihmiset lisääntyvät satunnaisesti markkinatalouden lakien puitteissa ja heitä karsitaan poistamalla heidän joukostaan vähiten kauniit, vahvat, taitavat ja rohkeat. Nämä ovat aina kaikkien vihollisia. Kunnes uudessa tilanteessa valitaan joukosta uudet viholliset. Näin ihmiskunta jalostuu.

Totaaliseen sotaan ei kuulu vilpittömyys: sen tunnustaminen, ettei itse ole niin kaunis, vahva taitava tai rohkea, kuin teeskentelee olevansa. Totaalinen sota on vahvimman oikeutta - vahvimman valehtelijan oikeutta. Totaalinen sota on totaalista vilpittömyyden poissaoloa ja kaikkien keinojen sallimista tilanteen mukaan.

Totaalisen sodan vastakohta on totaalinen rakkaus. Myös totaalisen rakkauden päämäärä on ihmisrodun jalostaminen. Tämä jalostaminen tapahtuu niin, että ihmiset eivät lisäänny satunnaisesti, vaan rakkauden määräämänä. Tämä ei voi tapahtua markkinatalouden lakien puitteissa. Totaalinen rakkaus voi olla mahdollista vain siellä, missä markkinatalouden lainalaisuudet lakkaavat vaikuttamasta.

EHKÄISY JA ELINTILA


(Kuva: Adolf Hitler: Madonna ja lapsi)

"Kun luonto jättäessään suvunjatkamisen vapaaksi saattaa jälkeläisten säilymisen mitä ankarimpien koettelemusten alaiseksi ja yksilöiden liikamäärästä valitsee itselleen parhaimmat elämään kelvollisina, siis säilyttää hengissä ainoastaan heidät ja sallii heidän tulla lajin jatkajiksi ja säilyttäjiksi, ihminen rajoittaa lasten syntyväisyyttä, mutta ponnistelee kouristuksenomaisesti, jotta jok'ikinen kerran maailmaan syntynyt olento hinnasta mistä tahansa pysyisi hengissä. Tämä jumalallisen tahdon korjaaminen tuntuu hänestä yhtä viisaalta kuin inhimilliseltäkin, ja hän jo iloitsee mielessään, kun on taaskin kerran ollut luontoa ovelampi, jopa todistanut tämän vajavaisuuden. Mutta että lukumäärä on kylläkin saatu rajoitetuksi, mutta samalla on myöskin yksilön arvo alentunut, sitä ei tämä Herran rakas pikku apina tahdo mielellään ottaa nähdäkseen eikä kuullakseen.

Sillä kun ensin syntyväisyyttä semmoisenaan on rajoitettu ja syntyneiden lukumäärä on supistunut, tulee luonnollisen olemassaolotaistelun tilalle, joka sallii ainoastaan kaikkein voimakkaimpien ja terveimpien jäädä elämään, itsestään selvä sairaalloinen halu pelastaa hinnasta mistä hyvänsä kaikkein heikoimmatkin, jopa kivulloisimmatkin yksilöt, jolloin kylvetään sellaisten jälkipolvien siemen, jotka käyvät aina vain kurjemmiksi, kuta kauemmin tästä luonnon ja sen tahdon pilkkaamisesta pidetään kiinni. Lorun loppuna on, että tulee aika, jolloin sellaiselta kansalta riistetään oikeus olla olemassa täällä maan päällä; sillä ihminen voi kyllä jonkin aikaa uhmata suvunjatkamisvietin ikuisia lakeja, mutta kosto tulee joka tapauksessa, ennemmin tai myöhemmin. Voimakkaampi sukukunta karkottaa heikommat tieltään, koska äärimmilleen kohonnut elämänvietti aina murtaa yksilöiden ns. inhimillisyyden naurettavat kahleet ja asettaa sen tilalle luonnon inhimillisyyden, joka hävittää ja tuhoaa heikkouden tehdäkseen tilaa voimakkuudelle." Adolf Hitler: Taisteluni
Hitlerin sanonta on äärimmäisen loogista ja vakuuttavaa, jos hyväksyy hänen alkuoletuksensa: Saksan kansan ylivertaisuuden, elintilan lisäämisen tarpee, joidenkin kansojen rappeutuneisuuden ja monet vastaavat käsitykset. Näyttää kuitenkin vahvasti sitä, että Saksan kansa oli ja on vain mainio kansa monien mainioiden kansojen joukossa, ei suinkaan ylivertainen. Narsistinen ylivertaisuushäiriö oli Hitlerin pahimpia heikkouksia. Toinen maailmansota kaatui Hitlerin osalta siihen, että se mikä olisi ollut Saksalle maa-aluevaltauksena enemmän kuin tarpeeksi ei riittänyt hänelle.
Totaalinen sota tarkoittaa armottomuutta itseä ja toisia kohtaan. Hitler lähtee siitä, että totaalinen sota on Saksan ainoa pelastumiskeino rappeutumiselta. Jos ehkäisystä (joka rappeuttaa hänen mukaansa, ja myös minun järkeni mukaan, ihmislajia) Saksan tilanteessa halutaan päästä eroon, on valittava valloituspolitiikan tai tuotantopolitiikan väliltä - toisinsanoen varastamisen tai työn väliltä. Hitler päätyy siihen, että varastaminen, riistäminen, vahvimman oikeus on kaikilla tasoilla Saksan ainoa tulevaisuusskenaario.

Venäjällä tilanne oli toinen. Maata ei tarvittu lisää. Mutta myös ihmislajin moderni rappeutumisilmiö nähtiin johtuvan toisista syistä: kapitalismin aiheuttamasta ihmisten välisten vuorovaikutusten kaupallistumisesta. Tähän vastattiin sosialismilla. Sosialismi toimi taloutena kehnosti (kai sen silti helpommin kestää kuin ikuisesti savuavat krematoriot!), mutta takasi sen, että pariutuminen ja lisääntyminen tapahtuivat eri periaatteella kuin kapitalistisessa yhteiskunnassa. Sosialismissa ehkäisy siirrettiin parinvalinnan tasolle: koska ihmiset ovat vapaita valitsemaan partnerinsa, he eivät tee huvikseen tai välttämättömyyden pakosta tai pelkkää epätoivoisuuttaan lapsia. Marx oikeastaan vain analysoi modernin rappion syyn eri tarvoin kuin Hitler. Marx sanoi, että syy on koko yhteiskunnan läpäisevä kapitalismi. Hitler sanoi, että syy on toisaalta liiallinen löperö humanismi ja ehkäisy, toisaalta elintilan puute, joka pakottaa kaikenkarvaiseen humanismiin ja ehkäisyyn.
Koko Hitlerin politiikka samoin kuin koko Marxin filosofia lähtee kysymyksestä: mitä tehdä modernin ihmisen geneettiselle rappiolle? Vastaukset eri systeemeissä ovat hyvin erilaisia, ja äärimmäisen selkeästi meille näkyvissä, jos haluamme ja kestämme nähdä.

2.2.2009

YRITTÄJÄN ASEMA

on kapitalismissa aina heikompi kuin yhdenkään työntekijän asema. Kun yrittäjä ja työläinen lähtevät samalta viivalta ilman perittyä omaisuutta, riski, jonka yrittäjä ottaa on paljon suurempi. Työntekijän riski on menettää työpaikkansa, yrittäjän riski on menettää työpaikkansa ja paljon muuta. Se, että yrittäjällä on myös mahdollisuus rikastua ei tee pohjatonta suota hänen jalkojensa alla yhtään vähemmän julmaksi. Yritysmaailman pelisääntöjen julmuus heijastaa suoraan lopullisen kilpailutappion ja konkurssin julmuutta. 

Oikein toimivan sosialistisen järjestelmän tarkoitus ei siksi voi olla työntekijän aseman loputon helpottaminen, vaan yrittäjän aseman inhimillistäminen. Oikein toimivan sosialismin tarkoitus ei ole rajoittaa yrittämistä, eikä edes yritysvoittoja, vaan rajata yrittämisen kenttä, ja pitää huoli siitä, että tuon kentän ulkopuolella riittää vaihtoehtoja niille, jotka eivät halua kilpailla aineellisesti ja tavoitella suuria aineellisia omaisuuksia, vaan haluavat kilpailla henkisesti ja tavoitella suuria henkisiä omaisuuksia. Kilpailusta tuskin mihinkään päästään. Tärkeintä on se, että lajeja riittää, kovempiakin.

PROPAGANDA JA PROPAGANDA

Kolmannessa valtakunnassa kaikki julkinen sana, elokuva, taide, musiikki oli propagandaa. Se oli propagandaa siksi, että se ei millään tavalla pitänyt yhtä vallanpitäjien todellisten päämäärien kanssa. Todelliset päämäärät ilmoitettiin selkeästi pääomapiireille verhojen takana. Julkisuus oli pelkkää kansan manipulointia ja hämäämistä varten, jotta kansa saatiin toteuttamaan nuo julkilausumattomat päämäärät. Sananvapaus oli äärimmäisen rajoitettua siksi, koska pelättiin jonkun puhuvan vahingossa totta. Kysymys ei ollut ainoastaan vapauden rajoittamisesta, vaan myös mahdottomuudesta sanoa mitään sellasta, mikä olisi totta.

Entä Neuvostoliitto sitten? Sanotaan, että Neuvostoliitossa esiintyi propagandaa. Mutta millä perusteella näin voidaan sanoa. Jotta esimerkiksi huonon taiteen voisi erottaa propagandasta, täytyisi voida osoittaa se, että vallanpitäjillä oli joitain julkilausutuista päämääristä poikkeavia poliittisia päämääriä. Neuvostoliitossa niin ei ollut. Päin vastoin todelliset poliittiset päämäärät ja julkilausutut poliittisten päämäärien ilmaisut pitivät hämmästyttävän tarkasti yhtä. Järjestelmä oli objektiivisesti sosialistinen, aivan niin kuin sanottiinkin. Vallanpitäjät olivat pelkkiä marjonetteja valtavassa elimistössä, joka ajatteli itse politiikkansa. Sananvapauden rajoittamisen tarkoitus oli kohdistaa kansan tarmo päämäärään ja estää turhat haihattelut - joiksi tulkittiin melkein mikä tahansa. Lännessä tämä haihattelun estäminen tulkittiin propagandaksi. Mutta se ei ollut propagandaa, vaan totuus Neuvostoliitosta. Se oli vapauden rajoittamista. Sallitun totuuden alue oli äärimmäisen pieni, mutta se oli olemassa.

On mahdollista väittää, että kummassakin totalitarismissa kansa oli johtajiensa karjaa. Neuvostoliitossa avoimesti julkilausutut arvot olivat kuitenkin huomattavasti uskottavampia ja syvempiä kuin Natsi-Saksassa, joka tuntui perustuvan pelkkään ideologiseen krääsään, väkivaltaan ja rotuoppiin. Ehkä juuri siksi Neuvostoliiton ongelmaksi muodostui taloudellinen tehottomuus.
Mitä voidaan tehdä silloin kun vahvin säätää lain, määrää rikkomisesta kuolemanrangaistuksen muille, mutta rikkoo kaiken aikaa itse? Poistetaan laki, tehdään yhteiskunnasta vapaa, kaikille samat oikeudet! Mutta mitä, jos laki olikin Jumalan laki?

VALHEEN SINGULARITEETTI JA LOPULLINEN VOITTO

"Vaikka kaikki ihmiset olisivat valheellisia, Jumala on luotettava. " Room 3:4

Tästä lukosta eivät fasistit pääse ikinä yli. Jos ihminen ei voi tappaa Jumalaa tai väittää Jumalaa kuolleeksi, voiko silti valhe voittaa totuuden ihmisten mielissä? Voiko totuus joutua niin kauas ihmisestä, että siitä lopulta tulee mahdoton tavoittaa - koko ihmiskunnalle tavoittamaton? Ehkä. Ja silloin kajahtaa koko palneetan yli: Sieg Heil! Sieg Heil! Sieg Heil!

YMPÄRILEIKKAUKSEN SUHDE JUUTALAISUUTEEN

Jos "oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä", ketä natsit siis vihasivat? Sisäisesti juutalaisia, vai niitä, jotka vain ulkonaisesti olivat juutalaisia? Mitenkähän olisi käynyt, jos olisi tunnustanut olevansa sisäisesti juutalainen, vaikkei ympärileikattu? Tuskin Hitler ajatteli olevansa "sisäisesti juutalainen"... tuskin hänen raivonsa oli pelkän ulkokultaisuuden synnyttämää. Voisiko siis ajatella, että natsien juutalaisviha oli vielä epätarkkaa, summittaista juutalaisvihaa. Todellinen, oikea juutalaisviha ei kohdistu lainkaan "vain ulkonaisesti juutalaisiin" vaan ainoastaan niihin, joilla on "sydämen ympärileikkaus Hengessä".

Raamattu, Room. 2:


25 Ympärileikkaus on kyllä hyödyllinen, jos sinä lakia noudatat; mutta jos
olet lainrikkoja, niin sinun ympärileikkauksesi on tullut ympärileikkaamattomuudeksi.

26 Jos siis ympärileikkaamaton noudattaa lain säädöksiä, eikö hänen ympärileikkaamattomuutensa ole luettava ympärileikkaukseksi?

27 Ja luonnostaan ympärileikkaamaton, joka täyttää lain, on tuomitseva sinut, joka lainkirjaiminesi ja ympärileikkauksinesi olet lainrikkoja.

28 Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu;

29 vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.

TARVITSEEKO KAPITALISMI FASISMIA?

Suhteellisuudentajun löytäminen taivaan ja helvetin, stalinismin ja fasismin muodostamassa nelikentässä on vaikeaa. Puolinaista elämistä, aina puolinaista... ikuista taistelua hyvän ja pahan - tai kuten Nietzsche sanoisi - hyvän ja huonon välillä. 1900-luku, totaalista stalinismia tai totaalista fasismia - kokonaista elämistä joillekin, kidutuskuolema joillekin. Keskitysleireille sai ottaa mukaan Jumalan. Se oli kapitalistinen maailma pähkinänkuoressa. Vapaus, tuo sana kalskahtaa suhteellisuudentajuttomalta meille, jotka lueskelemme tosiasioita etäisyyden päästä ja sopeudumme niihin. Absurdia, niin absurdia, kun tekniikka ei pelaa ja valot sammuvat itsekseen - absurdeinta tietysti kun se tapahtuu varmatoimisella high techillä itsensä ympäröineen ihmisen korvien välissä.

"Ei ole Jumalaa. On vain Adolf Hitler, meidän Fuhrerimme, sekä Saksan Reichin lyömätön voima", he sanoivat. Mutta kun he huomasivat, miten paljon Jumalan hokeminen lisäsi sotilaiden rohkeutta ja uhrimieltä, he päättivät sallia Jumalan, ja vaieta siitä, että Jumala on kuollut ja kaikki on sallittua - myös omia kohtaan. Bolshevikit olivat jo todenneet, että Jumalalla voi oikeuttaa vaikka keskitysleirit, ja tulleet johtopäätökseen: Ei sellaista Jumalaa voi olla olemassakaan. Kun natsit huomasivat tämän he raivostuivat "jumalattomien" kommunistien röyhkeydestä ja julistivat sodan "jumalattomuutta" vastaan. Ja kun se ei auttanut, he myönsivät että Jumala on kuollut, ja Göbbels julisti totaalisen sodan ja ruokki tykkejä 16 vuotiailla kouluttamattomilla vapaaehtoisilla.

Minkä puolesta Pascal olisi siinä tilanteessa lyönyt vetoa. Ehkä on olisi ottanut lainauksen Raamatusta: "Vaikka kaikki ihmiset olisivat valheellisia, Jumala on luotettava. " (Room 3:4)Mutta jos ihminen ei voi tappaa Jumalaa tai väittää Jumalaa kuolleeksi, voiko silti valhe voittaa totuuden ihmisten mielissä? Voiko totuus joutua niin kauas ihmisestä, että siitä lopulta tulee mahdoton tavoittaa - koko ihmiskunnalle tavoittamaton? Ehkä. Ja silloin kajahtaa koko palneetan yli: Sieg Heil! Sieg Heil! Sieg Heil!

Keskityslerit höyryäisivät edelleenkin täydellä teholla, ellei olisi ollut Josif Stalinia. Eikä Hitlerin valtaannousua kenties olisi koskaan tapahtunut, ellei olisi ollut Stalinia. Tuskin Paavi, Italian kuningas ja Saksan valtakunnanmarsalkka olisivat jotain variksen pelätintä niin säikähtäneet. Jos Hitlerin toiminnassa haluaa nähdä jotain hyvää, se on ehkä se, että niin täydellisellä huolella kuin hän imi ja suodatti läheisyyteensä kaikki valtion alhaisimmat ja demonisimmat voimat, hän myös johti koko joukon kuolemaan. Ehkä Saksa jonkin verran puhdistautui. Stalin piiskasi kuolemaan paljon viattomia. Mutta ilman heitä, maailmassa eläisi tällä hetkellä vain yksi "rotu". - ei suomalaiset, ei puolalaiset. Tämän ymmärtää jos tuntee esimerkiksi Reinhard Haydrichin käsityksiä fasismin lopullisen voiton jälkeisestä maailmasta.

Fasistit ovat käsitteellisesti se ihmisaines, jonka bolshevismi syöksi hetkeksi vallasta Euroopassa. Se tarkoitti euroopplaisen modernistisen taiteen alkua ja lyhyttä voimakasta kukoistusaikaa. Ihmisten välinen tasa-arvo, joka oli bolshevismin julkilausuttu ohjelma, on fasismin julkilausumaton vihollinen. Fasismin ideologia on ihmistenvälinen epätasa-arvo. Kaikki tuon ideologian viholliset, kaikki ne, jotka eivät kannata äärimmäistä epätasa-arvoa, ovat fasismin vihollisia. Fasisteille mikä tahansa kuviteltavissa oleva keino on mahdollinen tuota vihollista vastaan. Tarvittaessa kymmenien, satojen, tuhansien miljoonien ihmisten murhaaminen on mahdollista. Sille mikä on pahuuden ydin, ei mikään ole pahaa.



IHMISTYYPPI, JOLLAISTA EI AIEMMIN TUNNETTU

Ei kuolla ole vaikeaa, vaan joukkomurhata, ajatteli Reinhard Heydric, kolmannen valtakunnan "Endlösungin" pääarkkitehti ja johtaja. Ne, jotka piiskaavat koko planeettaa kollektiiviseen itsemurhaan, ovat ensin itse katsoneet kuolemaa suoraan kasvoihin. He pitävät sitä omana suurimpana sankaritekonaan, kaiken muun ylittävänä sankaritekona, vaikka se ei ollut mitään muuta kuin täydellistä välinpitämättömyyttä omaa elämää kohtaan - tai jopa suorastaa vihaa omaa elämää kohtaan. Mutta kuolema, tuo oikukas säätäjä, säästää heidät, jopa hävittäjäkoneen syöksykierteestä, niin kuin itsensä pimeyden prinssi Heydricin. Mitä varten? Niin he ajattelevat itsekin: kuolema säästi, jotta he, kuolemanpalvelijat, voisivat piiskata meidät kaikki kuolemaan.

Mutta Vladimir Majakovski vastaa taiteen ystävä Heydrichille: "Ei tässä elämässä kuolla vaikea vaan vaikeinta on luoda elämää!"

Reinhard Heydrichissä 1900-luvun näyttämölle asteli ihmistyyppi, jota ei aikaisemmin ole ollut olemassa, ja jota vanhat maailmanuskontomme eivät tunne. Hän ei ollut yli-ihminen vaan epäihminen. Hän saavutti jo parikymppisenä SS-joukoissa erittäin pelottavan henkilön maineen. Heydrich oli täydellisen sydämetön psykopaatti ja massamurhaaja. Niin olivat kaikki natsijohtajat. Mutta se mikä herätti kauhua, se mikä hänet erotti Hitleristä, oli Heydrichin kyky naamioitua. Hän suojasi itsensä taiteella ja ihanteellisella natsilaisella perhe-idyllillä ja hyvän perheenisän moneen kertaan filmatulla roolilla. Monille natsirikollisille oli tärkeää suojaperheiden kanssa filmatuksi tuleminen, mutta harvat heistä olivat teknisesti moitteettomia taiteilijoita. Heydrichin isä oli ollut säveltäjä, joka oli ennen poikansa syntymää säveltänyt oopperan nimeltä "Rinhardin rikos".

Pakkomielteinen kiinnostus taiteeseen ja toisaalta kaikkiin heikossa asemassa oleviin (poislukien ehkä omat lapset) ihmisiin kohdistuva alaspainamisenhimo määritti Heydrihin luonteen. Heydrich kanavoi heikompia kohtaan kokemansa psykopaattisen kuvotuksen kokonaan toiseuteen, viholliseen, erirotuiseen, vammaiseen, saastaiseen, herkkätunteiseen jne. Heydrichin mukaan heikkoja ihmisiä oli liikaa teloitettavaksi kerralla. Oli odotettava fasismin lopullista voittoa, jonka jälkeen kaikki muut paitsi vahvimmat ja puhtaimmat saksalaiset saisivat lähteä planeetalta.

Heydrichin sanotaan olleen virtuoosinen viulisti. Toisaalta hän pystyi teloittamaan vammaisia aamusta iltaan jo nuorena SS-miehenä. Siinä sellainen yhdistelmä, joka sai Hitlerin onanoiviin kyyneliin ja monille SS-aikalaisten vellit housuun. Suuri taide on aina sankarillista, koska se auttaa ihmisiä. Heyndrich ei halunnut auttaa vaan tuhota "saastat". Hänen tuhoamiensa joukossa oli lukemattomia nerokkaita taiteilijoita. On luontevaa ajatella, että Heydichin perimmäinen kiinnostus taiteeseen oli vakoojan kiinnostusta vastustajan aseeseen. Tässä suhteessa hän oli suorastaan vakoojanero. Mutta taidetta hänen tekonsa ovat vain yhdessä suhteessa: nimittäin elämän tuhoamisessa. Kidutuksen ja kuolemantaiteessa hän oli täydellinen. Mutta suurta taidetta on se mikä estää kidutuksen tai ainakin auttaa kestämään sitä.



OPPORTUNISMI

Itäeurooppalaisessa eetoksessa meitä ehkä hämmästyttää opportunismin positiivinen tulkinta. Opportunismi ei tarkoita sitä, että omaksuu vihollisen näkökulman, tunteet ja mielipiteet. Mutta se tarkoittaa niiden käyttämistä jonkin saavuttamiseen. Tämä on käytännössä aina näyttelemistä. Ja niin kovin tyypillistä heille - mutta ei meille rehellisille länsieurooppalaisille, jotka olemme aina kaikessa tosissamme. Näytteleminen ei toisaalta ole niin kovin vaarallista. Koen tiettyä sympatiaa tuota näyttelemistä kohtaan: siellä luulisi olevan kuitenkin aina pohjalla ihmissydämen, ja tietyn universaalin käsityksen oikeasta ja väärästä.

Sydämetön opportunismi on sitten jotain muuta. Se on sitä, mitä 1900-luvulla tarkoitetaan sanalla moraali. Mutta käytännössä 1900-luvun moraali on vain vahvimman oikeutta ja narsistinen persoonallisuushäiriö. Herralla ja koiralla on yhteinen moraali. Se on fasismin opportunismia, narsistista ja eläytyvää opportunismia. Se opportunismi pakottaa kokijansa muuttumaan täydellisesti ja unohtamaan historiansa. Fasismi tarvitsee ensin tilanteen: harvojen vallan ja sitä ylläpitävän sortorakenteen. Kun vallalle alkaa kehittyä vastustus laajoissa kansanrintamissa, astuu fasismi vähäväkisemmän mutta rikkaamman sortajan puolelle. Fasistit inhoavat kateuden tunnetta, mutta rakastavat herättää sitä. Minkä tahansa kahtiajakautuneen ja epätasapainoon joutuneen valtarakenteen kärjistyminen - yhä radikaalimmalle väkivallalle syntyvä tarve - nostaa esiin fasismin - oljenkortena pulaan joutuneille hallitsijoille säilyttää valtansa.

Sekä Mussolini, että Hitler nimitettiin virkaan suurempien levottomuuksien välttämiseksi, sen teki italiassa kuningas ja Paavi, saksassa valtakunnan marsalkka ja Paavi. Fasisteja ei alunperin äänestetty valtaan. Vasta kun he saivat valtaa ja vaikuttivat mediaan he alkoivat saamaan demokraattisia voittoja. Sosialismi oli Saksassa sana, jolla vedottiin työläisiin. Silloin se mikä toimi oli ideologinen krääsä ja aivopestyjen ihmisten nationalistinen viattomuus. Hitlerjoulupukki tuli heille kerran kuussa ja jakoi tyhjiä lahjoja, eikä kukaan koskaan lakannut uskomasta joulupukkiin. Sillä taivaanrannassa siinsi lopullinen joulujuhla, lopullinen ratkaisu ja Sieg Heil, jonka ihmeellisyydestä tuskin kenelläkään muulla kuin Reinhard Heydrichillä oli kovin tarkkaa käsitystä. Ihmisten viattomuus on todellakin suuri ongelma silloin kun se yhdistyy alemmuudentunteeseen ja narsistiseen persoonallisuushäiriöön, joka on valmis uskomaan jokaisen rotuhygienisen imartelun.

Saksan natsit olivat opportunisteja, jotka olivat valmiita omaksumaan minkä tahansa aseman rahasta - tässä kohtaa ajattele 1910 luvun koketeeraavaa Hitleriä myymässä vesiväritöitään ja vähän muutakin Wienien kujilla - tai Mussolinia hekumallisena kerjäläispoikana Sveitsissä. Pelkästään kansaa yhdistäväksi välineeksi sommiteltiin Saksassa nationalistinen krääsä ja juutalaisten holokausti.

Mitä enemmän natsijohtajien elämäkertoja lukee, sen enemmän muodostuu käsitys, että kaikilla heillä on taustanaan erityisen lämpimät ja hyvät suhteen juutalaisiin. Jokaiselta löytyy joku juutalainen esivanhempi, joka on vuoden 1933 jälkeen yllättäen kadonnut kaikista historian ja kirkon rekistereistä. Kaikilla on juutalaisia tukijoita, auttajia, kasvattivanhempia ja huolehtijoita. Heillä jokaisella on syytä olla juutalaisille enemmänkin kiitollisia kuin vihamielisiä.

Toinen asia on se, että mistään ei löydy ainoatakaan uskottavaa järjellistä perustetta, josta voisi ymmärtää juutalaisiin kohdistuvan aidon vihamielisyyden tai antipatian perustaa. Sellaista dokumenttia ei mitä ilmeisemmin ole olemassakaan tai ainakaan sitä ei voi ulkopuolinen rationaalisesti käsittää.

Juutalaisvihamielisyys on joko puhdas opportunistinen instrumentti vailla moraalista sisältöä, kategoria, jota voidaan käyttää apuvälineenä ihmisten välisessä näennäisessä erottelussa, joka vetoaa tiettyjen henkilöiden narsistiseen persoonallisuushäiriöön. Tai sitten juutalaisviha on silkkaa teologista pahuutta puhtaimmillaan.

Jos "oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä", ketä natsit oikeastaan vihasivat? Sisäisesti juutalaisia, vai niitä, jotka vain ulkonaisesti olivat juutalaisia? Mitenkähän olisi käynyt, jos olisi tunnustanut olevansa sisäisesti juutalainen, vaikkei ympärileikattu? Tuskin Hitler ajatteli olevansa "sisäisesti juutalainen"... tuskin hänen raivonsa johtui vain joidenkin juutalaisten ulkokultaisuudesta. Voisiko siis ajatella, että natsien juutalaisviha oli vielä epätarkkaa, summittaista juutalaisvihaa. Todellinen, oikea juutalaisviha ei kohdistu lainkaan "vain ulkonaisesti juutalaisiin" vaan ainoastaan niihin, joilla on "sydämen ympärileikkaus Hengessä". Raamattu, Room. 2:

25 Ympärileikkaus on kyllä hyödyllinen, jos sinä lakia noudatat; mutta jos olet lainrikkoja, niin sinun ympärileikkauksesi on tullut ympärileikkaamattomuudeksi.

26 Jos siis ympärileikkaamaton noudattaa lain säädöksiä, eikö hänen ympärileikkaamattomuutensa ole luettava ympärileikkaukseksi?

27 Ja luonnostaan ympärileikkaamaton, joka täyttää lain, on tuomitseva sinut, joka lainkirjaiminesi ja ympärileikkauksinesi olet lainrikkoja.

28 Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu;

29 vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei
ihmisiltä, vaan Jumalalta.



NATSIT JA SUURKAPITALISMI

Sen, että kansallissosialismissa todellakin oli kysymys vain rahasta, pääomasta, osoittaa Gustav Krupp von Bohlen und Halbacin allegorinen elämäntarina:

"Kolme viikkoa myöhemmin Hjalmar Schacht järjesti kokouksen Saksan suurimpien teollisuusjohtajien kesken. Kokouksessa Hitler vakuutti, ettei demokraattisia vaaleja enää pidettäisi, ettei yrityksiä kansallistettaisi ja että asevarustelu käännettäisiin uuteen nousuun. Saksan armeijan joukkojen määrää kasvatettaisiin huomattavasti. Natsit eivät tulisi häiritsemään teollisuutta eikä liiketoimintaa. Hitler myös ajaisi radikaalit vallankumousmieliset natsipuolueesta tai ainakin määräävistä asemista. Ammattijärjestöjä ja liittoja ei enää siedettäisi vaan teollisuusjohtajat tulisivat saamaan takaisin hallitsevan asemansa. Hitlerin pidettyä puheensa Gustav Krupp von Bohlen nousi ja kiitti puhujaa asioiden selkiyttämisestä. Gustav Kruppista tuli yhdessä yössä varaukseton natsien tukija ja pian myös puolueen jäsen."

"Toisen maailmansodan sytyttyä Krupp sai käyttöönsä rajattomasti juutalaisista, sotavangeista ja muista poliittisesti epäluotettavista ja/tai rodullisesti alempiarvoisista koostuvaa työvoimaa. Nürnbergin sotarikosoikeudenkäyntien syyttäjän arvion mukaan n. 70 000 pakkotyöläistä kuoli pelkästään Kruppin palveluksessa. Kruppin työleirien olot olivat surkeita ja niissä kuoli ihmisiä jatkuvasti tauteihin, aliravitsemukseen ja kylmyyteen. Esimerkiksi Auschwitzin lähellä sijainneessa tehtaassa juutalaisvangit valmistivat ammuksiin nalleja niin pitkään kuin töihin kykenivät - sitten heidät kaasutettiin Auschwitzissa.
Sodan aikana Krupp valmisti tykkejä, panssarivaunuja, sukellusveneitä ja ammuksia."

"Gustav Krupp von Bohlen und Halbach oli saksalainen teollisuusjohtaja ja Adolf Hitlerin tukija. Gustav Krupp oli yksi Nürnbergin sotatuomioistuimessa syytetyistä sotarikollisista, joskin syytteistä luovuttiin terveyssyiden perusteella."

Ei, Sauli Niinistö ei keksinyt sitä, vaan Adolf Hitler. Pelkästään nimeämällä sosialismiksi jokin sellainen mikä on sosialismin vastakohta, voidaan saada työläiset ja kansa mukaan toimintaan, joka on syvästi työläisen ja kansan vastaista. Sosialismin ja kansallissosialismin vaarallinen yhteisymmärrys piilee siinä, että kumpikin halveksi demokratiaa. Mutta kannattaa vilkaista syvemmälle: on kahdenlaisia syitä halveksia demokratiaa: 1) koska demokratia voi erehtyä ja sallia pahimman, 2) koska demokratia voi toimia oikein ja estää pahimman.

Hitler oli pahin. Mestarillisen ovela täysiverinen kapitalisti - todellinen kapitalismin nerofilosofi, joka osasi joulupukkimaisesti kansalliskrääsällä vietellä toisaalta jumalasta erotettujen tavallisten ihmisten tarvetta vilpittömyyteen ja toisaalta rotuhygienialla alemmuudentuntoisten psykopaattien narsistista persoonallisuushäiriötä. Hitler oli kapitalismin Oppenheimer, uusien aseiden ja uuden oikeistopolitiikan keksijä. Hitler keksi kapitalistisen mediavallan: sen että pääomapiirejä pitää puhutella yksityisesti ja salaa, mutta kansaa varten ovat julkiset tiedotusvälineet ja propaganda. Kun selkeä totuus on ensin kerrottu verhojen takana pääomapiireille, voidaan julkisuus täyttää päätsekoittavalla propagandalla.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com