AYN RANDI, NIETZSCHE JA ALDOUS HUXLEY
"Jokainen henkilö on kykenevä minä tahansa hetkenä muistamaan kaiken mitä hänelle koskaan on tapahtunut ja havaitsemaan kaiken mikä tapahtuu missä tahansa universumin pisteessä. Aivojen ja hermojärjestelmän tehtävä on suojella meitä tämän suurelta osin hyödyttömän informaation aiheuttamalta ylirasitukselta ja hämmennykseltä suodattamalla pois suuri osa informaatiosta, jonka me muuten havaitsisimme tai muistaisimme, ja jättämällä jäljelle vain pieni käytännössä tarpeellinen osa."
C. D. Broad, lainaus Aldous Huxleyn esseestä The Doors of Perception.
Tosiasiassa tuo informaatio on hyödytöntä vain ihmisen reaaliselle - eläimelliselle- osalle. Ihmisen imaginaariselle - jumalalliselle - osalle tieto olisi hyödyllistä, koska se vähentäisi ihmisen kykyä pahuuteen ja itsetuhoon.
Ayn Randin filosofian voisi ajatella olevan ydin sille, mitä Michel Onfray kutsuu taloususkonnoksi. Tämä pietaritar myöntää vain ihmisen eläimenä. Rand piilottaa globaalin reaalisen korporaatiokapitalismin metafyysisten hyveiden, individualismin, vapauden ja puhtaan järjen valepukuun. Filosofian julkisivuna on hillitön metafyysinen idealismi, sisältönä taas ateismi, sosiaalidarwinismi, kova riistokapitalismi ja lännen laki. Rand on korporaatiokapitalismin Nietzsche: sisäisesti kahtiasahautunut, skitsofreeninen kuin 1900-luku. Nietzschen ja Randin sisäinen ristiriitaisuus on sukua minkä tahansa yrityksen markkinointiosaston ja kehitysyksikön näennäiselle henkiselle ristiriidalle. Ideaalit, hengen korkeudet, kirjallisen tyylin loisto ja eleganssi ovat markkinapuolen heiniä - fasismi kovaa reaalista käyttöarvoa ja substanssia. Rand itse sanoi vihaavansa Nietzschen filosofiaa - koska Nietzsche ei ollut taloususkonnon profeetta. Sekä Nietzschelle että Randille olisi pitänyt syöttää meskaliinia, ehkä se olisi voinut parantaa heidät.
Mutta vuonna 1996 Malibu Beach näyttää jo aivan toiselta kuin vuonna 1966: muutama sauvakävelevä E.T., kypäräpäinen homopari ja ylipainoinen nainen koiran kanssa. Hipit rakastivat, mutta toiset lisääntyivät. Jim Morrisonin lapsi on myytti vain. Mitä hyötyä oli tajunnan avaamisesta kosmokselle, jos samalla unohti ja hävisi eloonjäämiskamppailun eläimenä, kysyy Vladimir Iljits? Länsi on paras, ja tulee sellainenkin aika, että Dionysos joutuu maksamaan seksistä orjuudessa tienatuilla roposilla. Ellei palaa kotiin.
Tunnisteet: a_nurin, Aldous Huxley, Ayn Rand, fasismi ja antifasismi, filosofia, Nietzsche