30.8.2008

Maailman ihmisten mielissä itää monia muitakin ratkaisuja ilmastomuutokseen ja ylikansoitukseen kuin Kioton sopimus. Mahdollisia ratkaisumalleja on loputtoman paljon, ja osa niistä ei ole sopimuksia lainkaan.

TOTUUDENHALVEKSUNTA

Sota ei koskaan ole mieletöntä. Se on tehokasta tuhoamista. Sodan syy on mieletön.

TOTUUDEN ETSIMINEN

jää vasemmiston paskaduuniksi, kun oikeiston työ on totuuden piilottaminen. Sekä koodaus ja enkoodaus työllistävät paljon filosofeja. Mutta vain oikeistolaisilla on varaa maksaa siitä ruhtinaallinen palkkaa: he näet ovat riistäneet haltuunsa kaikki planeetan inhimilliset ja aineelliset resurssit. Vasemmiston tilan surkeus ei ole uutinen. Suomalainen ja eurooppalainen vasemmisto lakkasi olemasta sinä päivänä kun Neuvostoliitto lakkasi olemasta: valitettavasti mitään omaa aitoa elinvoimaa ei ollut. Vasemmiston merkitys poliittisessa järjestelmässämme on se, että se tarjoaa vilttiketjuoikeistolaisille etenemistien: ei ehkä niin seksikään, mutta ilkeän yhtä kaikki. Aivan samoin demokraattinen puolue Yhdysvalloissa tarjoaa vilttiketjurepublikaaneille etenemisväylän. Yhdysvalloissa aasin pitää aina välillä antaa johtaa, jotta norsu voi sitten taas tiukentaa ohjaksia. Se on demokratiaa.

Ei ole olemassa mitään sellaista kuin totuus itsessään. Totuus on aina totuus jostakin tapahtuneesta asiantilasta. Totuus on aina olemassa: se miten asiat todellisuudessa tapahtuivat, miten syyt ja seuraukset todellisuudessa ketjuuntuivat. Totuuden etsinnässä on olennaista se, mikä on mahdollista ja sitten se, mikä on todennäköisintä. Johdonmukainen totuuden etsintä on vastakkaista johdonmukaiselle omaneduntavoittelulle. Omaneduntavoittelussa keskeistä on manipuloida ensin teot (syyt) ja sitten niiden tulkinnat (seuraukset) näyttämään omalta kannalta edullisilta. Siksi esimerkiksi nykyaikainen tiede, joka on liittoutunut markkinavoimien kanssa, manipuloi tutkimiaan syitä ja seurauksia: koska on havaittu, että ihmiskunnalle haitallisimmat asiat sisältävät eniten "luovaa potentiaalia" ja tuottavat parhaan liikevoiton. Totuuden etsinnässä taas keskeistä olisi tehdä niin hyvin ja oikein kuin mahdollista ja tunnustaa aina se mitä on tapahtunut. Totuuden etsintää kutsutaan viisaudeksi ja sen vastakohtaa tyhmyydeksi.

Miksi omaneduntavoittelu on tyhmää? Siihen on tasan yksi syy. Omaneduntavoittelu johtaa siihen, että toistenkin on tavoiteltava vain omaa etuaan, eli luovuttava totuuden etsinnästä. Näillä säännöillä on pakko pelata. Kun kukaan ei enää etsi totuutta, se tarkoittaa: kaikki valehtelevat. Yleinen valehtelu jatkuu unettavana säilykepurkkimaisena elämänarkena ties kuinka pitkään, kunnes kohdataan Georgian viimaikaisten tapahtumien kaltainen maailmaa voimakkaasti polarisoiva kynnyskysymys. Tilanteen vakavuus johtuu siitä, että kaikki tietävät että kaikki valehtelevat, eikä kukaan oman etunsa takia aio tunnustaa totuutta, eli sitä miten historia todellisuudessa rakentui, jonka kaikki myös tavallaan tietävät, koska ihmisillä on aina omatunto vaikka täysin vaimennettu, joten heillä jokaisella on nykyisten tekojensa perusteluiksi ja taustaksi täysin omat valheista punotut historiankirjoituksensa, jotka poikkeavat hyvin paljon toisistaan ja varsinkin totuudesta, joka on yhteinen ja siksi ainoa todellinen neuvottelupohja. Koska tilannetta ei mitenkään voida ratkaista järjellä, se täytyy ratkaista voimalla -- jos ratkaisu välttämättä halutaan. Sota on siis johdonmukaisen omaneduntavoittelun johdonmukainen lopputulos.

29.8.2008

LUEN JUKKA MALLISEN VARASTETTUA ILMAA

ja mietin ainaista ajatustani: ero Venäjän ja länsimaiden välillä on ja on aina ollut se, että Venäjällä ihmiset uskaltavat haaveilla todellisesta vapaudesta, mistä länsimaiset ihmiset eivät uskalla tai kehtaa haaveilla. Siksi länsi tuntuu aina täydellisessä kyynisyydessään vapaalta ja Venäjä täydellisessä naiiviudessaan epävapaalta. Vapauden este on se, että siitä osataan haaveilla, juuri niin kuin Robert Bresson asian esittää elokuvassaan Kuolemaan tuomittu on karannut. Elokuvassa ainoastaan se, joka kokee tarvetta paeta, kokee vankilan vapautensa esteenä. Kaikille muille vankila tarkoittaa vapautta, koska koko kysymys todellisesta vapaudesta on naiivi ja näennäinen. Elokuva kuitenkin päättyy kuolemaantuomitun onnistuneeseen pakoon, joka ilmaisee ohjaajan vakaumuksen.

Venäjän ja Suomen ensimmäisenä havaittava ero on se, että Venäjällä on todella paljon vähemmän sellaisia ihmisiä, jotka kuvittelevat hallitsevansa todellisuutta ymmärryksellään. Venäjällä on vähän kirjailijoita, vähän taiteilijoita, eikä ollenkaan filosofeja. Hei kaikki ovat äärimmäisen vaitonaista porukkaa. He tietävät hyvin, että väärässä oleminen alkaa siitä kun tarttuu kynään tai avaa suunsa.

Jukka Mallinen on kiistaton venäläisen 70-80-lukujen undergroundkulttuurin asiantuntija. Hänen yleistietonsa venäjästä ja venäjänkielentaitonsa ovat taatusti paljon paremmat kuin keskiverto venäjäentusiaistilla. Mutta hän on myös auttamaton friikki. Tavallisen venäläisen ihmisen ajatusmaailma ei häntä tunnu juuri kiinnostavan. Hän ymmärtää hienovireisesti dekadentteja, kirottuja ja vieraita. Mutta kaikki nuo ovat rehellisesti arvioituna melko nimettömäksi ja merkityksettömäksi jäänyttä dekadenttiporukkaa - aikansa kuohuntaa. Mandelstamin ja Blokin kaltaisia nimiä poimitaan esiin, mutta minun tekee mieli ajatella, että vain siksi, koska nuo nimet ovat edes vähän tunnettuja, vaikka heidän säkeensä ovat Venäjän rajojen ulkopuolella yhtä merkityksettömiä kuin Sorokinin tai Pelevinin romaanit. Tuolla taiteella ei ole mitään arvoa tai merkitystä minulle, eikä tuota älykköporukkaa tunnetusti hirvestä kiinnosta normaalit, normaalivartaloiset, normaaliälyset, normaalia työtä tekevät, normaalisti tuntevat, eli ne ihmiset, jotka kiinnostivat Solohovia tai Gorkia. Länsimaista kulttuuria ja elämäntapaa kohtaan Mallinen vaikuttaa teoreettisesti aseettomalta ja älyllisesti kritiikittömältä, aivan niin kuin seuransa, mikä on tietysti loistava pohja kaikenlaiselle pelleilylle, jonglööraamiselle ja Neukkula-herjalle. Toisaalta suljetussa Neuvostoliitossa noilla naiiviin ylevillä ja fanaattisilla dekadenttirunoilijoilla ei ollut mitään mahdollisuutta tietää Debordista, Michel Foucauldista tai muustakaan länsimaisen kulttuurin todellisesta tilasta. Sitä vastoin Mallinen kyllä hyvin tietää, että vain Neuvostojärjestelmän kaltaisen säännöstelytalouden takaama taloudellinen tasa-arvo ja suunnitelmallinen ihmisjohtoinen talouskehitys olisi voinut pelastaa planeetan nykyiseltä ekokatastrofilta. Mallisen sympatiat Neuvostoliitossa ja nyky-Venäjällä ovat pelkästään ns. zapadnikkikriitikkojen puolella. Tämä tarkoittaa, että hän tukee vain sellaisia Venäjän sisällä olevia venäjäkriitikkoja, jotka ihailevat yksioikoisesti länsimaita. On olemassa myös slavofiilikriitikkoja: he kritisoivat Venäjää, mutta ymmärtävät myös länsimaissa vallitsevan todellisuuden perimmäisen totaalisen dystooppisen luonteen.

Nyky-Venäjän suhteen Mallisen kanssa on helppo olla yhtä mieltä faktoista, mutta ei johtopäätöksistä. Tietenkään Venäjällä ei ole mitään sellaista vaihtoehtoa kuin eurooppalaisuuden tie. Venäjä on nykyisin riittävän tietoinen tuon tien ongelmista ollakseen valitsematta sitä. On vaikea hahmottaa miten Mallisen mielestä olisi Venäjän etujen mukaista se, että maassa olisi Yhdysvaltojen ja Euroopan talutusnuorassa mateleva nukkehallitus? Yhdysvallat ja Eurooppahan eivät tunnetusti tule yhtään vastaan. Ainoa jonka pitäisi tulla vastaan olisi Venäjä, Mallisen ehdottomalla tavalla "erikoislaatuisuudestaan luopuen". Eikö tässä maailmassa ole jo riittävästri maita, jotka ovat luopuneet "erikoislaatuisuudestaan", eli sielustaan, läntisen teknoutopian ja Yhdysvaltain sotilaallisen painostuksen edessä? Miten pitkälle Mallisen mukaan tässä häväistyksen ja prostituution kierteessä pitäisi oikein mennä? Länsi-imperialistien kanssa pelatessaan Venäjä loogisesti juuri tarvitsee Putinin ja Medvedevin kaltaiset kovat johtajat. Se on tietenkin haitallista kulttuurille, juuri niin kuin Mallinen aivan oikein kuvaa. Mutta ajatus siitä, että olisi joku "erikoislaatuisuudesta luopumisen" oikopolku, jolla kulttuuri pelastuu, lienee täysin hullu.

KIINA, INTIA, BRASILIA, VENÄJÄ, SYYRIA, IRAN, IRAQ JNE. JNE.

Näyttää siltä, että europpalaiset ovat tulleet hulluiksi talouspakoteajatuksineen. Nämä ihmiset elävät todellisuudetajuttomina menneessä maailmassa, 80-luvun retrohittien renkutuksessa. Ihmiset, jotka seuraavat asioita ymmärtävät, että Venäjällä ei ole mitään erityistä tarvetta olla kauppasuhteissa tai ylipäätään missään suhteissa Euroopan kanssa. Suuri häviäjä kauppasaartotilanteessa (ajatus, jolla ei kannata flirttailla koska se voidaan asettaa voimaan myös Venäjän toimesta) on Eurooppa. Nyt kannattaa havaita, että nelinkertainen määrä ihmisiä on maailmassa asettumassa Euroopan ja Yhdysvaltojen kusetusulkopolitiikkaa vastaan. Valehteleminen ulkopolitiikassa on vaarallista: sanoista voi joutua vastaamaan yllättävillä tavoilla. Malttia suomalaiset, ettei astuta uppoavaan laivaan. Ne jotka asioita seuraavat, tietävät että peli on shakki-matti - kohta aasin selkä raksahtaa. Ei kannata enää tässä vaiheessa vetää K-kaupan Väiskiä näyttämään pitkää nenää, persettä ja keskisormea. Armoa tuskin muutenkaan on luvassa - tässä on nimittäin jonkin aikaa yritetty hyvällä ja puhumalla.: 150 vuotta. "Eurooppa on vain pieni aasialainen niemimaa", tapasi Nietsche Tartaroksen pyörteeseen katsellessaan todeta.
>>
>>
http://www.ruvr.ru/main.php?lng=fin&q=1439&cid=76&p=21.08.2008
http://www.kominf.pp.fi/14index.html
http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/29836-usalta-tayskaannos-iran-suhteissa
http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/31837-irak-ja-kiina-herattelemassa-oljysopimusta
http://www.netn.fi/295/netn_295_nvain.html

Niin se vain taitaa olla, että Suomea ei pelasta mikään muu kuin järkevä ja rauhallinen toiminta: koko maan johto vaihtoon. Idiootit ja pahantekijät pois, sivistyneet ja harkitsevaiset ihmiset tilalle.

FUNNY GAMES








Michael Haneken mestariteoksen Funny Games peruskysymys on: miksi he tekevät sen? Se on kapitalismin peruskysymys: miksi he tekevät sen? Sellaiset asiat kuin poliittinen tietoisuus ja kaikki mitä siitä seuraa... vasemmisto, kommunismi, stalinismi... eivät olisi pakotettuja syntymään ja olemaan heidän vastavoiminaan, jos he osaisivat vastata: miksi he tekevät sen? He eivät osaa vastata miksi he tekevät sen. Mutta Hanekella on vastaus: he tekevät sen, koska kapitalismi on rikos ilman rangaistusta. Ja siksi irrationaalisen, demonisen vastakkainasettelun täytyy jatkua maailmassa. Sillä raha ei lopultakaan merkitse kenellekään mitään. Raha on vain väline, jolla hyveet noyryytetään ja suurimmat lahjat painetaan lokaan.

28.8.2008

VOIKO PUOLUE JONKA TUNNUSKUVA ON AASI

olla ihan vakavissaan? Yhdysvalloissa näköjään kyllä. Demokraattisen puolueen tunnuskuva on aasi. Kapitalismissa - kun kerran ollaan päätetty ettei vaihtoehtoja ole - ei periaatteessa ole paljon poliittisen tason kysymyksiä. On asiakysymyksiä, jotka palautuvat taloudellisiksi. Se miten rahaa jaetaan, ei ole pohjimmiltaan poliittinen kysymys, kunhan kapitalismi toimii oikein. Jos et ymmärrä tätä, olet aasi. Demokratiassa kun eletään, vaihtoehtoja pitää tietysti olla. Vaihtoehto on aasien puolue. Sitä voivat äänestää ne, jotka eivät halua olla vallitsevassa järjestelmässä oikeassa, ja jotka toisaalta eivät esitä mitään vaihtoehtoista järjestelmää.

KARI ARONPURON LEHMÄN HENKÄYS (2008)

on niin kuin Aronpuron kokoelmat yleensä: se palauttaa harhateille joutuneen uskon runouteen. Aronpuron leikillisyyden ja kokeellisuuden perusta on tukeva, koska kysymys on aina yhdestä ja samasta asiasta, siitä mistä jokaisen ihmisen elämässä luulisi olevan kysymys: jos ei nyt ihan vakuuttua sielun kuolemattomuudesta, niin ainakin siitä, että se on elossa nyt. Se on viihteen vastakohta: hyvin viihdyttävää.

LUIN VIKTOR JEROFEJEVIN

joskus tässä taannoin Hesarissa julkaistun jutun, jossa hän kommentoi äänestystä, jossa venäläiset nostivat Josif Stalinin toiseksi merkittävimmäksi venäläiseksi. Näiden "jerofejevien" kanssa ei tietenkään voi olla erimieltä tosiasioista, jotka he ilmaisevat, vaan siitä mitä he eivät ilmaise. Kyllä Venäjä on ihmeellisistä ihmeellisin maa: kun loputtomalta tuntuvan houreisen korkeakulttuurisen hauskanpidon jälkeen kohtaa tällaisen "jerofejevin" lukemattomien kaunottariensa hyväilyjen keskeltä surkeasti itkemästä ja valittamasta Venäjän kaikkinaista surkeutta, ei voi muuta kuin olla ihmetyksestä sanaton. Juuri nämä "jerofejevit", käsittämättömät ja ällistyttävät ihmiset, tekevät Venäjästä Venäjän. Kyllä on lottovoitto syntyä Suomeen: tästä on lyhyt matka tuohon todellisuuteen, jota ei voisi uskoa todeksi, jos se olisi vain kaunokirjallisuutta.

MESSER CHUPS



- Pietarilainen käsitetaide



- Pietarilainen tajunta



- Eros ja Psykhe

26.8.2008

PLATONIN FAIDON

on varmasti jännittävin koskaan lukemani teksti. Sokrateen on määrä tyhjentää myrkkypikari, mutta sitä ennen hänellä on hetki aikaa todistaa sielun kuolemattomuus. Vastassa ovat tarkat opponentit ja todistus meinaa mennä loppumetreillä kumoon. Filosofin on kuitenkin tavoitettava mielentyyneys ennen kuolemaa, joten peliin pistetään se tieto ja viisaus mitä ihmiskunnasta löytyy.

Sokrates tarjoaa neljä argumenttia sielun kuolemattomuuden puolesta (Wikipedia):

"1. Vastakohta-argumentti selittää, että koska muodot ovat ikuisia ja muuttumattomia, ja koska sielu tuo aina elämää, silloin sielu ei voi kuolla, vaan on käytännössä katoamaton. Koska ruumis on kuolevainen ja joutuu kokemaan fyysisen kuoleman, sielun tulee olla sen tuhoutumaton vastakohta. Tämän jälkeen Sokrates esittää tulen ja kylmän analogian. Jos kylmän muoto on katoamaton, ja tuli, sen vastakohta, sattuu olemaan läheisyydessä, sen täytyy vetäytyä kosketuksesta, niin kuin sielu kuoleman hetkellä. Tätä voitaisiin verrata myös magneetin kahteen päähän, jotka hylkivät toisiaan.

2. Uudelleenmuistamisen argumentti selittää, että unohdamme ei-empiiriset tietomme (kuten tasa-arvon muodon) syntymässä, ja että meillä oli tällaista tietoa ennen kuin synnyimme, mikä tarkoittaa, että sielu oli olemassa jo ennen syntymää. Teoria on selitetty toisen kerran Platonin dialogissa Menon.

3. Samankaltaisuuden argumentti selittää, että näkymättömät, kuolemattomat ja epämateriaaliset asiat ovat erillisiä näkyvistä, kuolevaisista ja materiaalisista asioista. Sielu kuuluu edellisiin, ja ruumis jälkimmäisiin, joten kun ruumis kuolee ja mätänee, sielu jatkaa elämäänsä.

4. Argumentti elämän muodosta selittää että muodot, jotka ovat epämateriaalisia ja muuttumattomia, ovat kaikkien maailmassa tapahtuvien asioiden syy, ja kaikki asiat ovat osallisina muodoissa. Esimerkiksi kauniit asiat osallistuvat kauneuden muotoon, luku neljä osallistuu parillisuuden muotoon, jne. Sielu osallistuu luontaisesti elämän muotoon, mikä tarkoittaa, ettei se voi koskaan kuolla."

Argumenteista vain toinen (2.) on täysin ymmärrettävissä empiirisesti. Muut kolme ovat tavattoman vaikeita ymmärtää, eivätkä taatusti vakuuta muita kuin enintään mysteereihin vihkiytyneitä. Itse ymmärrän ehkä jotenkin mihin argumenteilla 3. ja 4. pyritään, mutta ne eivät ole mielestäni kovin vahvoja argumentteja. Argumentti 1. jää mielessäni auttamatta hämäräksi. Ainoa tapa ymmärtää argumentti 1. jotenkin empiirisesti, olisi ajatella ruumiista irtautumisen kokemuksen teoretisoinniksi: sielu poistuu ruumiista silloin kun edellytyksen sen olemiselle ruumiissa lakkaavat. Jos esimerkiksi henkilön sydän pysähtyy, sielu poistuu. Sielu palaa ruumiiseen jos henkilö saadaan elvytetyksi. Sielu voi tulla jälkeen päin tietoiseksi tästä kokemuksesta, ja siitä sellainen henkilö, joka tällaista on kokenut (esim. mahdollisesti Sokrates itse) voi päätellä, että kuoleman jälkeen sielu on jossakin olomuodossa samalla tavalla yhtenä ruumiin ulkopuolella olemassa.

Yleisesti ottaen en ymmärrä miksi argumenttien 1. 3. ja 4. mukaiset yleiset päättelyt olisivat välttämättä pätevia elämän ja kuoleman kaltaisissa erikoistapauksissa (vai ovatko ne erikoistapauksia... miksi eivät?).

Sielusta esitettiin opponenttejen toimesta myös muita argumentteja, kuten "harmonia-analogia", jonka mukaan sielu ei olisi kuolematon, koska sen olemassa olo riippuisi "lyyrasta". Lyyran rakentamisen ja virittämisen jälkeen "harmonia" olisi viimeinen lyyraan tuleva asia, mutta samalla ensimmäinen joka siitä poistuu. Harmonia kuolee lyyran mukana. Sokrates kumoaa tämän vertauksen: hän ei pidä mahdollisena sielun rinnastamista harmoniaan. Lisäksi sielun puhtaus on luonteeltan erilaista kuin harmonian puhtaus. Mitä Sokrates tällä tarkoittaa, on dialogin suomennoksen perusteella hivenen vaikea käsittää, ja vaatisi ilmeisesti alkukielisiä tutkimuksia. Ymmärtääkseni kaikki sielut ovat samalla tavalla täydellisiä, mutta niiden välinen ero on jonkinlaista painoeroa, niin että raskas ja ruumiin ryydittämä sielu on liikkeiltään hitaampi kuin ruumiista irti oleva sielu. Sokrates kertoo, että kummittelu ja kummitukset ovat pahojen ihmisten sieluja, jotka eivät ole raskautensa takia pystyneet seuraamaan suojelushenkeään ja poistumaan entisiltä asuinsijoiltaan. Kummitusten kanssa ei oikein voi tehdä yhteistyötä, koska nämä sielut ovat täydellisessä sekoilutilassa, eivätkä luultavasti tiedä edes olevansa näkymättömiä. Parhaassa tapauksessa ne voivat ottaa jonkun esimerkiksi kotieläimen hahmon.

Itse esitin mielessäni vertauksen tietokoneesta ja tietokoneohjelmasta. Tietokone on kuolevainen, mutta tietokoneohjelma on kuolematon. Jos tietokone hajoaa, tietokoneohjelma saattaa toimia epävakaasti tai kadota kokonaan tietokoneen muistista. Mutta saman ohjelman identtiset kopiot jatkavat olemassaoloaan muissa tietokoneissa ja ovat jatkuvasti kopioitavissa uusiin tietokoneisiin. Tietokoneelle uuden oppiminen on pelkästään vanhan muistamista. Tietokoneohjelma vastaa kirjallisuutta. Sielu vaeltaa kirjallisessa muodossa kehosta toiseen. Tällainen mekanismi epäilemättä maailmassa vaikuttaa, mutta Sokrates luultavasti vastustaisi sitä sanomalla, että tietokoneohjelma ei ole elämän ominaisuus niin kuin sielu on. Tietokoneohjelma ei itsessään ja yksinään synnytä mitään ennustamatonta, vaan se vaatii aina aloitteen, joka tulee tietokoneen käyttäjältä. Tietokoneohjelman toiminta on aina johdettavissa yksiselitteisesti aloitteesta. Tietokone on passiivinen aloitteen suhteen, koska tietokonetta ei aktivoi nautinnot, kärsimykset, halut tai pelot. Jos tietokoneella olisi ulkoiset aistinelimet ja liikuntaelimet, ja siihen olisi ohjelmoitu itsesäilytysvietti ja riittävä määrä tarpeita, johtaisi tietokoneen aktiivinen toiminta siihen, että maailma tuottaisi siinä toimiviin ohjelmointeihin aloitteet. Mutta silloinkin vain ulkoisesta todellisuudesta, jossa tietokone toteuttaisi imitoituja halujaan, tulisi tietokoneen sielu. Perimmäinen liikuttaja olisi kuitenkin aina se, joka on ohjelmoinut tietokoneeseen itsesäilytysvietin. Tietokone ei tarvitse haluja, koska sen halut eivät voi todellisuudessa vaikuttaa sen sähkönsaantiin tai lisääntymiseen, joka tapahtuu tehtaassa.

Faidonissa on rivejä, joista taitava runoilija voisi melkein runoilla koko Jeesuksen kärsimyshistorian. Sanaa "naula" Platon käyttää symbolisesti: nautinto, tuska, himo ja pelko "naulaavat" sielun kiinni ruumiiseen... eli siihen ristinpuuhun. Sokrates sanoo poistuvansa paikalta kuoleman jälkeen, nousevansa ylös. Jotenkin hän antaa ymmärtää, että myös ruumis saattaisi oudosti kadota. Kuoleman jälkeinen elämä on kuvattu kristillisen perinteen mukaisena kolmijakona: taivas, kiirastuli, helvetti. Danten Jumalainen näytelmä on käytännössä laajennettu variaatio Platonin Faidonin lopusta.

MILLAISET KEHOT OVAT SIELUN KANNALTA PARHAITA

SULON PUOLTAJA: Millaiset kehot ovat sielun kannalta parhaita, kauniit vai sulottomat? Vakuuttaako aistit ja estetiikka meidät, vai johtaako harhaan?

SULOTTOMAN PUOLTAJA: Näyttää johtavan harhaan. Platonin mukaan viisaan ihmisen tulisi elää välittämättä kehostaan, ilman nautintoa, himoa, kärsimystä ja pelkoa, jotka sitovat sielun kehoon. Hyvän elämän päämäärä on pitää sielu erossa kehon taipumuksista, jotta se voisi päästä kehon kuollessa puhtaana irti maallisen elämän vankeudesta ja kohota Haadeeseen eikä liiallisesti siihen taipuneena joutuisi uudelleen alhaisen elon kehään. Suloton keho kuohuu vähiten, joten se on sielulle otollisin.

SULON PUOLTAJA: Sinusta siis keho, jonka avulla sielu voi ymmärtää vähemmän nautinnoista, kärsimyksistä, peloista ja himoista on paremmassa asemassa kuin keho, jonka avulla sielu voi ymmärtää niistä enemmän?

SULOTTOMAN PUOLTAJA: Täsmälleen. Mitä vähemmän keho joutuu aistilliseen kiusaukseen, sen vähemmän sielu takertuu kehoon.

SULON PUOLTAJA: Mutta este, joka pitää yllä tietämättömyyttä saattaa poistua milloin tahansa ja ymmärrys saattaa räjähdysmäisesti kasvaa. Sulottomalle tieto lisää tuskaa. Miten tiedolta voisi pitävästi suojautua? Minusta näyttää siltä, että kaunis keho nauttii, himoitsee, kärsii ja pelkää vähemmän silloin kun se tietää miten asiat ovat. Kauniille tieto vähentää tuskaa. Suloton sen sijaan voi hillitä himojaan ja pelkojaan ainoastaan tietämättömyytensä suojissa. Jos sielu tosissaan etsii totuutta, miten se voisi samalla pitäytyä tietämättömyydessä? Minusta näyttää, että mitä lähemmäs sulottomassa kehossa elävä sielu pääsee totuutta, sen enemmän se himoitsee, kärsii ja pelkää.

SULOTTOMAN PUOLTAJA: Mutta mitä lähemmäs kauniissa kehossa elävä pääsee totuutta sen enemmän se nauttii. Ja nautinto, yhtä lailla kuin himo, kärsimys ja pelko ovat filosofille vältettäviä, koska juuri nautinto naulaa sielun kehoon kenties kaikista voimallisimmin. Sillä nautinnosta on vaikea irtaantua, koska sielu pitää sitä hyvänä ja tavoiteltavana. Sielun on helppo yhtyä kehon päämääriin nautinnossa, ja niin keho tulee huomaamatta alistaneeksi sielun itsensä palvelijaksi kaikessa muussakin. Suloton voi yhtä helposti irtaantua nautinnosta, himosta, pelosta ja tuskasta, jos vain saa siihen mahdollisuuden.

SULON PUOLTAJA: Pääseekö sielu tosiaan eroon kehosta kieltäytymällä kiinnittämästä siihen huomiota ja antamasta keholle sitä mitä se haluaa? Eikö munkkien esimerkki päin vastoin juuri kehota ajattelemaan, että niin parhaiten ruokitaan kehon sairaalloisia tuskia, himoja ja pelkoja? Eikö sen sijaan kehon hiljentäminen onnistuisi parhaiten sallimalla keholle kohtuullisesti sitä mitä se haluaa, mutta samalla pitämällä tätä kaikkea vähäarvoisena ja varoen kiintymästä siihen millään tavalla?

SULOTTOMAN PUOLTAJA: Jos haluja ei ruokita, ne vaimenevat. Jos haluja ruokitaan, ne kietovat sielun salakavalasti ja kiintyminen vahvistuu, vaikkei sitä tietysti halua myöntää.

SULON PUOLTAJA: Mutta eikö halujen vaimetessa myös ymmärrys siitä mikä on haluttavaa vaimene. Eikö se ole sama kuin totuuden unohtaminen. Totuushan koskee kaikkia olevia ideoita. Miksi olisi olemassa hekumallisen kehon idea, jos jumalallinen tarkoitus olisi pitää se tiedon ulkopuolella? Eikö eroottisuus juuri ole eräs elämän läpikäyvä keskeinen idea? Idea, jossa sielu ja ruumis pyrkivät yhteen ja samuuteen. Olisiko ajateltava, että eroottisuuden idean pitäisi kadota sielun näköpiiristä? Tulisiko eroottisuuden pysyä kaukaisena ja vieraana? Eikö eroottisuuden idea herätä sitä suurempaa pelkoa, himoa, kärsimystä ja nautintoa, mitä vieraammalta ja etäisemmältä se tuntuu... mitä kauempana sielu on ruumiista? Eikö kaikki nuo vaikutukset lievene ja raukea, kun eroottisuuden idea yhdistyy sielussa ja kehossa ja on niille tuttu. Niinpä siinä näytä olevan enää mitään pelättävää, himoittavaa, kärsimystä tuottavaa tai repivän hekumallista? Maallinen nautinto, kärsimys, pelko ja himo ikään kuin jalostuvat joksikin korkeammaksi olemiseksi, jossa ne todellakin näyttävät poistuvan.

SULOTTOMAN PUOLTAJA: Päin vastoin, mitä lähempänä olet eroottisuuden ideaa sen voimakkaampana tuntuu pyörre. Se on koko maan läpi käyvä pyörre, kuten Sokrates Platonin Faidonin lopussa kuvaa. Eroottisuuden idea on yhtä kuin Tartaros, pohjaton pyörre. Se on kesyyntymätön, pohjaton, eikä sitä voi oppia tuntemaan.

SULON PUOLTAJA: Mutta sen läpi voi käydä, ja kenties syntyä uudelleen, uutena. Silloin keho hiljenee ja sielu iloitsee viisaudessa. Mutta voiko suloton keho koskaan tavoittaa tällaista olemisen astetta? Luultavasti ei, koska eroottinen säilyy sille aina etäisenä, ja se voi lähestyä sitä vain Tartaroksen kautta, sielunvaelluksen avulla. Ihmisen sielu ei siis voi kohota suoraan mistä tahansa kehosta jumalien luo Haadekseen, vaan sen täytyy ensin kohota Jumalan kaltaiseen kehoon Tartaroksen kautta, kuten Platon kuvaa, jonka avulla tyyni ja täydellisesti filosofialle omistettu elämä voidaan saavuttaa.

SULOTTOMAN PUOLTAJA: Muista nyt toki, että vaikka Platon päätyykin käsitykseen sielun kuolemattomuudesta, voi sielu kuitenkin aina jäädä ikiajoiksi Taratroksen pyörteeseen pääsemättä siitä milloinkaan ulos. En suosittelisi Tartarokseen ehdoin tahdoin sukeltamista. Luuletko, että Sokrateen sielu joutui Tartarokseen eikä päässyt oikopolkua Haadeen jumalten viiniremmiin?
SULON PUOLTAJA: Hekumallinen on hekumallista hekumallisuuttaan. Suloton on sulotonta sulottomuuttaan. Ne ovat yhteismitattomia. Sulottomalla ei ole hekumallisia ominaisuuksia ainoastaan vähän, vaan ne puuttuvat kokonaan. Silti täällä missä me elämme, kuten Platon sanoo, kuilussa, tai syvänteessä, ei voi olla vertailematta keskenään sitä mikä on yhteismitatonta. Jos kaikki kehot olisivat yhteismitallisia, toisin sanoen eroottisia, sellaisessa ympäristössä nuo kehot hiljenisivät ja sielu pääsisi toimimaan irti kehosta. Kauneuden, hekumallisuuden ja sulottomuuden kontrastit tuottavat sen, että keho alistaa sielun heikkouksiensa palvelijaksi. Kun kontrasti on suuri, kaikki nuo varjo-olennot: nautinnot, kärsimykset, himot ja pelot villiintyvät hurjiksi. Eroottisuudesta tulee poliittinen ase ja kauppatavara. Nautinnon tavoittelu ja lisääntyminen eriävät toisistaan, erot kasvat ja tämänlaatuiset pääomat kasaantuvat entisestään. Sokrateen aikana oli samoin, koska he elivät samassa syvänteessä kuin mekin, eivätkä olleet vapaita tällaisen todellisuuden sietämättömistä kontrasteista ja epäjatkuvuuksista, joiden leikkauspinnoilla demonit elävät.

SULOTTOMAN PUOLTAJA: Luulen, että Sokrates osasi ottaa laskuihin kaiken tuon. Hän rakasti ajatusta Haadeesta enemmän kuin ajatusta tämän maailman kokemisesta edullisemmassa olomuodossa, sillä eihän tämä maailma parhaimmillaankaan voi olla täydellinen, vaikka olomuoto ja olosuhteet olisivat millaiset. Täydellinen rakkaus sen sijaan voi ylittää mitkä tahansa olomuodot ja olosuhteet.

SULON PUOLTAJA: Sokrates oli vedonlyöjä: on kai viisasta lyödä vetoa niiden asioiden puolesta, joiden puolesta Sokrates löi vetoa. Mutta luulen, ettei hän saavuttanut suoraan sitä päämäärää, mihin pyrki. Filosofian avulla voi pitää pintansa, mutta todellinen jumalallinen sielu on kohtuullinen ja viisas luonnostaan. Se toimii kaltaistensa keskuudessa, eikä sitä ympäröi kieltäymys ja rajoitukset vaan osallisuus ja vapaudet. Tämä vain ei ole tilanne täällä maan päällä kuin enintään poikkeustapauksessa.

HIUSTENLEIKKUU

epäonnistuminen sielun kuolemattomuutta koskevassa todistelussa (Platon: Faidon).

25.8.2008

KAUPALLISESTA SEKSISTÄ

on viimevuosina esimerkiksi Hesarin keskustelupalstoilla esitetty kymmeniä tuhansia sinänsä päteviä puheenvuoroja. Kaikki käytännölliset näkökohdat on varmasti tulleet kertaalleen sanottua. Poliittiset ja maailmankuvalliset näkökohdat puuttuvat keskustelusta kokonaan. Yksikään yhteenkään internetin keskusteluketjuun osallistunut ei näe seksin kaupallistumista poliittisena asiana. Se tuntuu kummalliselta, koska aihe oli Marxin koko tuotannon ydin.

Oma loppulauseeni kaupallista seksiä koskien on: vastustan kaikkea kaupallista seksiä samoin perustein kuin vastustan kapitalismia. Mutta jos meillä väistämättä on kapitalistinen järjestelmä, seksin kaupalliset markkinat pitää avata täydellisesti. Kapitalismin looginen lopputulos on se, että mitään muuta kuin kaupallista seksia ei ole tarjolla. On vain ääretöntä kaunaisuutta, sairaalloista pahaa oloa ja vihaa - ja toisaalta mukavassa hengessä tapahtuvaa miellyttävää bisnestä. Purkamalla monopolit ja lainsäädännölliset esteet voidaan tuottaa ainakin jossain määrin inhimilliset kuluttajahinnat - mikä onkin ainoa inhimillinen asia, joka kapitalismista voi seurata. Siispä: hyvä on, olette saaneet ihmiset maksamaan siitä mikä heille kuuluisi luonnostaan, mutta olkaa tässäkin tehokkaita ja edistäkää kilpailua.

Kaiken seksuaalisen toiminnan kaupallistumista ei kannata vastustaa, ellei halua joutua vastustamaan syvällisin poliittisin perustein kapitalismia. Ota tai jätä, mutta ole kiltti, ole looginen.

24.8.2008

MIKSI VASEMMISTO EI OLE MAHDOLLINEN

"Hermostun herkästi ja silloin suhtaudun epäoikeudenmukaisesti ihmisiin, jotka liittyvät mielikuvissani hermostumiseni syihin." Tommi Ushanov, HS.

Minun on helppo yhtyä tähän käsitykseen koska hermoni ovat äärimmäisen heikot. Toisaalta minulle on vierasta suhtautua epäoikeudenmukaisesti läsnäoleviin ihmisiin. He harvoin ovat hermostumiseni syy, jota pidän poliittisena ja rakenteellisena. Lisäksi ihmiset yleensä teeskentelevät seurassani: vaikka he ajattelisivat kuinka toisella tavalla he eivät yleensä sano sitä, tai sanovat jotain aivan muuta. Hermostumiseni syy on aina yksi ja saman, hermostun vain yhdestä asiasta, enkä milloinkaan mistään muusta kuin tästä yhdestä asiasta.

Saattaa olla, että hermostumiseni syy on sama kuin Tommi Ushanovilla. Mutta fasismin vastavoimana minä en näe vasemmistoa vaan sielun. Riistetyimmistä ihmisistä ei voi enää tehdä vasemmistolaisia: heissä ei ole siihen ainesta koska kaikki olennainen on jo riistetty (itse katson kuuluvani juuri tähän porukkaan: tuskin kukaan olisi näin tietoinen sielusta, ja eläisi samanlaisessa pimeydessä, ellei juuri sielua olisi pinsetoitu kuin nahan alla mätänevää puutikkua). Nimittäin vähimmäisedellytys vasemmistolaisuudelle on sielu, eikä sen haikailu.

Vasemmistolainen tarvitsisi sielun käsittääkseen ensinnäkin sen, millaista nykytodellisuuden riisto on luonteeltaan. Se ei ole aineellista riistoa siinä mielessä kuin 150 vuotta sitten. Nykytodellisuudessa kenestä tahansa voi koska tahansa tulla rikas. Kuka tahansa voi ryhtyä yrittäjäksi ja menestyä. Kenellä tahansa on vapaus toteuttaa unelma ja olla ei-köyhä. Mutta millaisia sielullisia uhreja se vaatii, siitä ei kukaan puhu. Toinen asia on se, että nykyisessä yhteiskuntamuodossamme köyhäily vaatii luultavasti vielä suurempia sielullisia uhrauksia kuin keskituloisuus.

Rikastuminen on sielun riistämistä siinä tapauksessa, että henkilöllä on sielu. Jos henkilöllä ei ole sielua, rikastuminen ei ole sielun riistämistä. Toisaalta on vaikea rikastua, jos ei ole sielua, eli mitään ideaa.

Nykyajan riisto ei ole aineellista. Ja niitä, joita nykyaikan riistetään paljon, on lukumäärällisesti vähän. Nykymuotoinen kapitalismi riistää vähemmistöä: niitä henkilöitä, joilla on todella paljon ideoita ja keksintöjä. Demokratia pitää huolen siitä, että maailmasta ei tule sellainen kuin he toivoisivat.

Koska ihmiset eivät enää ole sillä tasolla mitä politiikka tai vasemmiston muodostaminen vaatisi, politiikka pitäisi lopettaa. Demokratia pitäisi lopettaa, ja siirtyä järjestelmään, jossa vain sielu voi vaikuttaa maailmaan. Demokratian ja amerikkalaisen elämäntavan vapaus on vapautta olla rankaisematta väärässä: vapautta siirtää rangaistusta tulevien sukupolvien kärsittäväksi (todistus: ekokatastrofi). Ihmiset pitäisi vapauttaa tuosta helvetistä.


LÄHDEVIITE
Platon: Faidon
Venäläiset ovat äärimmäisyysihmisiä. Äärimmäisyysihmiset pitävät totaalisista asioista. Totaalisesta totuudesta ja totaalisesta fantasiasta. He pitävät väreistä. Liberaali harmaus, mitättömät surkeat ajatukset, huonot epäselvät tarinat ja ankea energiaton kompromissi ovat heille (ainakin elämän päämääränä) käsittämättömiä asioita. Venäläisten historiallinen tehtävä on tehdä tästä muuten niin tappavan tylsästä maailmasta edes jossain määrin siedettävä. 150 miljoonaapäisen taiteilijaseurueen esteettiseen työkalupakkiin ei kuulu demokraattinen päätöksenteko. Runoilijoiden onkin hyvä pysyä erossa politiikasta. Varsinkin ulkopoliittiset kysymykset on syytä pitää Putinin ja Medvedevin kaltaisten länsimielisten ja liberaalien "saksalaisen järjen" ja "stoalaisen mielentyyneyden" edustajien käsissä. Demokratia Venäjällä tarkoittaisi luultavasti vain sitä, että ydinpommit lähtisivät heti kohti Yhdysvaltoja. Toivottavasti olen väärässä.

23.8.2008

PEKINGIN OLYMPIALAISTEN PÄÄTÖSPÄIVÄ

Urheilijoita ja urheilua yleensä sympatiseeraan nykyisin enemmän kuin jokin aika sitten. Kysymys ammattiurheilijasta on filosofisesti monimutkainen. Urheilijan työn lopputulos on yksiselitteisemmin mitattavaa kuin minkään muun ammatin työn lopputulos. Urheilijan työssä laatu ja määrä eivät useinkaan ole erotettavissa toisistaan: laatua on se mikä tuottaa määrää, joka on vain pärjäämisen mitta. Urheilusta ei tarvitse puhua kuvaannollisesti: riittää että puhuu tarkasti, tarkka tulos, koska se on jo aina itsessään kuvaannollinen, ihmisen äärimmäisiä rajoja tarkasti kuvaava. Ajattelin aiemmin, että urheilijat ovat ihmisiä, jotka eivät ymmärrä urheilun filosofista ongelmallisuutta. Ajattelin, että ammattiurheilijat ovat tyhmiä ja ammattiurheilu on tyhmää.

Nykyisin ajattelen hieman toisella tavalla. Luulen, että urheilijat ovat sittenkin filosofeja, kukin tavallaan (Sokrateen määritelmän mukaan: henkilö, joka erottaa kaikissa tilanteissa sielun ruumiista). Ammattilaisurheilun kaupallisuus ja lääketieteellinen kyseenalaisuus eivät oikeastaan vähennä urheilun arvoa filosofiana, ne vain tekevät ilmiöistä hieman monimutkaisempia. Urheilu on positiivista, koska siinä ollaan jatkuvasti suoraan tekemisissä elämän peruskysymysten kanssa. Urheilun esittämä totuus ihmisten välisestä kilpailusta, urheilijoiden keskinäisestä objektiivisesta järjestyksestä, ja tuon järjestyksen mahdollisesti ylittävästä keskinäisestä solidaarisuudesta, on olennainen.

Urheilijoiden ja yleisön välinen kuilu on suurempi kuin olympiavoittajan ja tuloslistan viimeisen välinen kuilu. Urheilijat ovat joukko näyttelijöitä, joiden tehtävä on esittää näytelmä, jossa he tietyin kriteerein asettuvat keskenään paremmuusjärjestykseen. He muodostavat yhdessä voiton ja häviön draamateatterin. Yleisö samaistuu kilpailijoiden esittämiin emootioihin niin kuin se samaistuu teatterikappaleen henkilöihin. Urheilijoilla on esittämiinsä rooleihin ja niiden mukaisiin emootiohin samanlainen suhden kuin näyttelijöillä yleensä. Heidän kokemansa tunteet eivät ole niitä, joita primitiivisen kilpailuviettinsä varassa heitä myötäelävä yleisö kokee. Ammattiurheilijoita tuskin vie eteenpäin mikään "kilpailuvietti". Urheilukilpailulla ei ole ohjaajaa samassa mielessä kuin teatterikappaleella. Urheilikilpailun ohjaaja on syyn ja seurauksen laki. Siksi olympiaurheilu on pohjimmiltaan niin sympaattista ja liikuttavaa, koska urheilijat esittävät ihmiskuntaa ja heidän keskinäinen sympatiansa ylittää kansainvälisyyden. Olympiaurheilu riisuu ihmisvihamielisimmän, kaunaisimman ja kyynisimmänkin henkilön edes hetkeksi aseistaan, kokemaan sympatiaa kaikensukuisia ihmisiä kohtaan. Urheilijoiden keskinäiset suhteet muistuttavat näyttelijöiden taiteilijayhteisön suhdeverkostoa. Ollakseen jäsen, on tunnettava itsensä ja tiedettävä oma paikkansa. Jotkut ovat tähtinäyttelijöitä, jotkut ikuisesti sivurooleissa, se kuuluu asiaan, suureen käsikirjoitukseen.

Jokainen ammattiurheilija on valinnut tiensä tietoisena siitä, että ura ei todennäköisesti tule olemaan muuta kuin epäonnistumisten ja loukkaantumisten pikaiseen unohdukseen johtava sarja. Parhaimmillaan tylsistyttävää mekaanista fyysistä työtä. Siksi urheilun perimmäinen motiivi on jokin muu kuin yksinkertainen menestysfilosofia. Se voi olla jopa se, että todellisella urheilijalla ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin olla todellinen urheilija.



**
Olympialaisten päätöspäivä ajalta, jolloin suhteeni urheiluun oli vielä kritiikittömän myönteinen:

22.8.2008

MARION JONES

Moniko tietää, että moninkertainen olympiavoittaja Marion Jones istuu tällä hetkellä vankilassa mitalinsa palauttaneena. Mielenkiintoinen ajatus, että urheilijoiden verinäytteet säilyvät arkistoissa ja niitä voidaan aina tutkia uudelleen, jos uuden dopingaineen olemassa olo selviää vasta arvokisojen jälkeen. Mikään ei silti poista huippukokemuksen ainutlaatuisuutta ja sitä, että joku toinen jäi kokemusta vaille, vaikka siitä seuraakin loppuelämän kestoinen krapula.
Sosialismin vastakohta ei ole kapitalismi vaan antisosialismi. Antisosialismi on fasismia, josta puuttuu kaikki Pentti Linkolan mainitsemat "fasismin hyvät ominaisuudet". Antisosialismi on yhteiskunnan tila, johon joutuessaan älykkäimmät, henkisimmät ja viisaimmat ihmiset haaveilevat "fasismin hyvistä ominaisuuksista". Demokratia ja globaali kapitalismi ovat psykopaatin ehtymätön luovuuden lähde.

RAKKAUS KÄYTÄNNÖSSÄ

Ihmisuroksen seksuaaliseen käyttäytymiseen vaikuttavat tietyt luonnonlakien kaltaiset mekanismit. Niiden mukaan seksi ilman rakkautta tuntemattoman partnerin kanssa on aina parasta. Jo toinen kerta on puolet ensimmäistä huonompi, ja sarjakehitelmänä niin edespäin. Rakastuneella asia on täsmälleen päin vastoin: toinen kerta on kaksin verroin ensimmäistä parempi, ja sarjakehitelmänä niin edespäin (tätä voi pitää myös rakkauden määritelmänä: jos asia ei ole käytännössä näin, kysymys ei ole rakkaudesta).
Rakastuneella ulkomaailman viettelvyys vähenee jokaisella rakastelukerralla, sarjakehitelmänä kuolemaan asti. Ei-rakastuneella asia on päin vastoin: ulkomaailman viettelvyys lisääntyy jokaisella rakastelukerralla, sarjakehitelmänä kuolemaan asti.
Tästä voi päätellä millä tavalla luonteeltaan erilaisia ovat heteroseksuaalinen rakkaussuhde ja heteroseksuaalinen parisuhde ilman rakkautta. Epäilemättä ne ovat toisilleen vieraimmat mahdolliset olotilat. Koko maailma mahtuu siihen väliin.
Terve uros, joka elää parisuhteessa ilman rakautta, on valmis pettämään jokaisen valveillaolonsa sekunnin.

21.8.2008

MIKSI ALOITIN KIRJOITTAMISEN

Se tapahtui hyvin myöhään. Armeijassa eräs kersantti sanoi minulle: "Jos ette muista asioita, kirjoittakaa ne paperille muistiin." Se loukkasi minua silloin. Miksi minun pitäisi kirjoittaa, jos muiden ei tarvitse. Nyt ymmärrän, että hän näki asiat syvemmin. Ongelmani on aina ollut asioiden muistaminen. En ole koskaan täysin ymmärtänyt millä perusteella tietoisuuden läpi virtaavien kosmoksen asioiden äärettömästä runsaudesta pitäisi valita muistiin tallennettavat. Kaikki voi olla symbolisesti tai allegorisesti merkitsevää. Toisaalta en ole koskaan pystynyt erehtymättömällä varmuudella palauttamaan mieleeni edes sitä mitä olisin ehdottomasti halunnut muistaa. Epävarmuus kasvaa sen mukaan mitä negatiivisempi on emotionaalinen tilani. Että voin unohtaa mitä tahansa milloin tahansa pelkästään emootion liikkeen takia, se on levottomuutta herättävä ja itseluottamusta vähentävä ominaisuus. Siihen ei voi tottua. Sen muistaminen, että tietää asian varmasti ei auta silloin kun ei ole aikaa muistin palauttamiseen, eli kirjoittamiseen, eli lukemiseen, eli asian johtamiseen jostakin toisesta asiasta. Tilanne on elämässä valitettavan tyypillinen, siltä ei voi välttyä. Emootioon sidottu, häilyvä muistin rakenne tuntuu ehdottomalta epäoikeudenmukaisuudelta, suorastaan Jumalan vihalta tai kostolta.

HUMANISTIEN PUHEISSA

on yleensä hieman ärsyttävää se, että he jotenkin hämärästi samaistavat kapitalistisen talouden ja luonnontieteet. On olemassa humanisteja (pitäytyäkseni tässä tylsässä dikotomiassa, joka kattaa niin pienen osan ihmisistä), jotka ovat valinneet alansa vilpittömän totuudenrakkauden perusteella. Ja on olemassa humanisteja siksi, että he eivät ymmärrä matematiikkaa. Samalla tavalla on olemassa luonnontieteen harrastajia, joita elähdyttää vilpitön totuudenrakkaus. Ja on olemassa luonnontieteen harrastajia siksi, että luonnotieteet ovat hyvin käyttökelpoisia kapitalistiselle taloudelle.

Olen seurannut jonkin aikaa kaiken teknologisen kehityksen ydintä, eli keksintöjä ja niiden tekijöitä. Käsitykseni on se, että parhaat teknologiset keksinnöt - ne, joiden yhteydessä voidaan puhua luovuudesta, ja jotka ovat tarpeellisia ja parantavat ihmiselämää - eivät synny kapitalistisen talouden tuloksena, vaan pikemminkin siitä huolimatta. Tällaiset keksinnöt liittyvät yleensä pitkään jatkuneeseen tutkimustyöhön, josta saaduille havainnoille ja tuloksille keksinnön toiminta perustuu. Toisenlaisia keksintöjä ovat ne, jotka perustuvat siihen, että on havaittu kapitalistisen talouden tuottamissa tuotteissa jokin uusi puute, joka korjataan suoraviivaisesti tai korjataan jokin tunnettu puute uudella tavalla.

Tärkeintä olisi erottaa vilpitön totuudenrakkaus muista motiiveista ja ymmärtää, että se on yhtä alasta riippumatta. Tietenkään kukaan, jota elähdyttää vilpitön tunne, ei voi rajoittua millään tavalla (luonnontieteisiin, humanistisiin tieteisiin, paloauton kuljettamiseen, jne).

Miksi ihmiset eivät pysty sisäistämään tätä ideaa, vaikka se on esitetty lukemattomia kertoja, lukemattomissa muodoissa? Syy voi olla vain se, että he eivät halua tunnustaa totuuttaa. Jos älykkäätkin ihmiset sitkeän tietoisesti vastustavat totuutta, voi totuuden etsiminen avoimena julkisena projektina käydä vaikeaksi. Olisiko kaiken vakavan tieteen, taiteen ja kulttuurin muututtava okkultismiksi, okkultisoiduttava? Miksi hukata energiaa todellisuuteen, joka ei pysty vastaanottamaan mitään ja joka pyrkii pelkästään tuhoamaan positiiviset emootiot?

MYYTÄVÄNÄ

Kilpikonna
Sammakko
Rotta
Kilpikonnan miniterraario
Sammakon miniterraario
Rotan miniterraario
Kilpikonnan ruoka
Sammakon ruoka
Rotan ruoka
Kilpikonnan hoitovälinesetti
Sammakon hoitovälinesetti
Rotan hoitovälinesetti
>>

HEGEMONIAT

ovat ihmisen luomia ideaalisia geneettisiä suodattimia. Evoluutioprosessoreita. Niiden synnyttämää lopputulosta olisi aina pystyttävä arvioimaan myös esteettisesti. Ehkä kaikista kummallisin piirre nykyihmisessä on se, että se luo ja puolustaa rumuutta, mutta kuitenkin aina vaikuttuu kauneudesta. Vaikuttumista ei suinkaan aina ilmaista avoimesti. Avoimelle ilmaisemiselle edellytyksenä on se, että kauneus on synnytetty turvallisesti kaukaisina menneinä aikoina. Fasismin tärkein tunnusmerkki on valtion ja liike-elämän saumaton yhteenkietoutuminen.

20.8.2008

KANSANMURHA HYVINVOINTIVALTIOSSA

Mielenterveystilastot puhuvat omaa kieltään. Varovaisinkin rehellinen analyysi siitä, mitä tällä hetkellä tapahtuu, formuloituisi muotoon: kansanmurha. Tietenkin kansanmurha rikkaassa hyvinvointivaltiossa on hyvin erilailla organisoitu ja johdettu kuin jossain viheliäisessä Georgiassa. Mutta verilöyly tai koko elämän kestoinen onnellisuuspillerieutanasia, loogiselta kannalta katsottuna yksi ja sama. Asiaa raskauttaa se, että kysymys ei ole vain murhasta vaan palkkamurhasta, jonka tilaajat ovat osaksi maan ulkopuolella. Tietenkin toteuttava porras, eli koko toimiva yhteiskunta, on syyllinen. Tilaajat tunnistaa siitä, että he pelkäävät Venäjää.

VALINTATALO

Poikkesin tänään kauppojen sulkemisaikaan paikkakunnan uudessä Valintatalossa, joka on ties kuinka mones lyhyen ajan sisällä valmistunut suuren kokoluokan marketti. On vaikea ymmärtää, miten 30 000 ihmisen markkina-alueella voi olla päivittäistavarakaupassa enemmän myyntipinta-alaa kuin koko 6 miljoonan ihmisen Pietarin kaupungissa yhteensä. Suomalaiset syövät ja kulttavat: sillä se paha olo lähtee.
Uudessa Valintatalossa törmäsin uudenlaiseen ilmapiiriin. Kauppa oli melko suuri, muttei vaikuttanut siltä. Valaistus oli suunniteltu niin, että se vähensi hallimaisen tilan steriiliä kylmyyttä. Löysin ostokseni nopeasti ja kassalla kaksi hyväntuulista eläväistä nuorta tyttöä saivat minun pelkoon ja inhoon kivettyneet kasvoni miltei hymyilemään. En voinut olla toteamatta:
-- "Onpas täällä rauhallista... täällä ei soi musiikki."
-- "Ei meillä koskaan soi", totesi toinen tytöistä iloisesti. Pystyin tuskin pidättämään liikutuksenkyyneliäni, jonka murtamisleirikidutuksen poissaolo minussa aiheutti. Sanojani nieleskellen mutisin:
-- "Voi kuinka ihanaa. Minä en pidä tavaratalomusiikista." Pitkän työpäivän loppuunkuluttamana horjuin viimeisillä voimillani kaupasta ulos ja ajattelin: Miten voi olla olemassa tällainen sydämellisyyden saareke kaiken kapitalistisen hävityksen keskellä. Käännyin vielä ihmetellen katsomaan kauppaa ennen kuin istuin kaikkialta hajoamistilassa olevaan koslaani. Lähdin ilahtuneena ajamaan kotia kohti ja otin esiin matkapuhelimeni kirjoittaakseni ystävälle innostuneen tekstiviestin näin harvinaisen ja ilahduttavan asian johdosta. En ehtinyt edes kunnolla kiihdyttää kun poliisit jo pysäyttivät ja kirjoittivat parin Jaltan kesälomamatkan suuruisen ylinopeussakon.
-- "Kaikkihan sen tietävät, että jos Suomessa jää kiinni ylinopeudesta, se tulee hirvittävän kalliiksi."
-- "Niin."
-- "Tällaisesta nopeudesta harkitaan jo määräaikaista ajokieltoa, mutta aivan pakko ei ole korttia vielä tällä nopeudella ottaa pois. Ilmeisesti tässä ei kuitenkaan mistään asenneongelmasta ole kysymys, vai kuinka?"
-- "Ei tässä mitään asenneongelmaa ole."
-- "Kiistättekö."
-- "Eipä taida olla perustetta."
-- "Valittaa voitte tässä näkyvään osoitteeseen... jos katsotte että..."
-- "Enpä taida enää siihen aikaa tuhlata. Ei ole perustetta. Paitsi ehkä se, etten ole nähnyt mitään neljänkympin rajoitusmerkkiä."
-- "Ovat laittaneet uuden aluerajoitusmerkin tuonne tienpäähän."
-- "Minä en tullut tien päästä. En ole koskaan käynytkään tien päässä."
-- "Voitte valittaa tässä... "
Tämä on maa, jossa oppii rakastamaan jopa venäläistä miliisiä. Miliisi ei sentään ryöstä rahatonta. Kun puolet kansakunnasta syö psyykelääkkeitä, joudutaan nopeusrajoitukset mitoittamaan psykootikkojen reaktionopeuteen. Äärimmäisessä hitaudessakin on vaaransa: saattaa nukahtaa. Lopullisesti.
Kun pääsin kotiin, en jaksanut pureskella edes näkkileipää. Nielin yhden rauhoittavan lääkkeen ja kaksi nukahtamislääkettä. Tyhjensin lasin vettä ja kävin sänkyyn odottamaan raskasta pimeää unta.

LAPSIA USKALTAVAT KAPITALISMISSA

tehdä vain vanhemmat, joista kummallakin on kapitalistin leima. Muut voivat vähitellen kadota kovien psyykelääkkeiden avulla. Ystäväni raportoi saaneensa Venäjän pimeiltä markkinoilta suuren lastin 10 kertaa diapamia vahvempia rauhoittavia. 50 pillerin laatikko maksaa kuulemma 300 ruplaa, eli alle 10 euroa. Niitä kun ottaa viisi tabua päivässä, ahdistus vähenee olennaisesti.


Kersat ovat laskuvarjomme
kuolemaan ja tylsyyteen

Teemu Mäki

Näin kapitalismissa.
Kuole kapitalismi!
Maailma on unikaasulla suojattu aikapommi: purkajat nukahtavat yksi toisensa jälkeen.

19.8.2008

Itsetuhoa meissä vaalii sielu, jonka oikeutettuja haluja
emme pysty tyydyttämään emmekä tukahduttamaan.

Tietoisuus on länsimaissa evolutiivisesti kaksinkertaisesti
karsiva ominaisuus: sitä hyljitään ja se hylkii. Rappio.



Eli toisin sanoen, tahallista hengen riistämistä itseltä meissä antaumuksellisesti hoivaa tekijä, jota pidetään ihmisen, joskus myös eläinten ja elottomien olentojen tajunnan, psyyken ja elämän ylläpitäjänä. Sen monin tavoin puolusteltavissa oleva ja hyödyllinen tahto on jotakin, mitä me emme kykene saattamaan sen enempää tyytyväiseksi kuin sitä horjuttamaankaan. Yksilön kullakin hetkellä kokema tarkka ymmärrys itsestään ja ympäristöstään on ensimmäisessä maailmassa populaation geenivarastossa sukupolvien myötä tapahtuvan muutoksen kannalta kaksinkertaisesti poishakkaava seikka. Tämä ymmärrys jättää heitteille, hoidotta ja pois käytöstä. Ja siksi se itse jätetään heitteille, hoidotta ja pois käytöstä.
Demokratia voisi toimia paremmin, jos valtakunnan keskitulot ylittäviltä otettaisiin äänioikeus pois.

Valtion pitäisi olla nykyistä selkeämmin kansalaisia talouden globaaleilta toimijoilta ja markkinaliberalismin informaatiosodalta suojeleva rakenne.

Taloudellisen toiminnan edellytykset eivät tästä tietenkään miksikään muuttuisi, ne pitäisi kuitenkin ottaa huomioon.

KONSENSUS-PÄÄTÖKSENTEKO

ei voi enää nykyisessä globaalissa maailmanpoliittisessa tilanteessa tarkoittaa puoluepoliittista konsensusta, koska kaikki puolueet ottavat huomioon aina vain äänestäjänsä, eivätkä milloinkaan globaaleja tosiasioita. Loogisesti on oltava olemassa yksi tai useampia yhteiskuntaelämän malleja, jotka ovat sopusoinnussa planeetan luonnon ja ihmisluonnon kanssa. Kulttuurin avulla pitäisi olla mahdollista tavoittaa konsensus näissä asioissa. Käytännössä asiat menevät kuitenkin väärään suuntaan: länsimaisen elämän pitäisi löytää uudet arvot, eikä polkea alleen vielä viimeisiäkin taspainottavia vastavoimia. Länsimainen demokratia on tällä hetkellä nimen omaan keino ohittaa kulttuuri ja tosiasiat päätöksenteossa.

18.8.2008

Talous on ihmeellistä: kasvu jatkuu vuosia ja ylämäki on pitkä.
Alamäki on lyhyt.

17.8.2008

Toiset elävät ongelman tuottamisesta, toiset tuotannon vastustamisesta: molemmille ongelman poistaminen tarkoittaisi konkurssia.
Ainoaa vapautta
pörssikurssien herkeämätön tuijotus
vapaus olla fasisti
tarvitsematta pelätä kritiikkiä.
On totta, että __________ ei
sellaisia vapauksia tunnettu.

**

Miten minä sen tiedän?
Koska minä olen fasismimittari.
Mitä elokuun 15. tarkoittaa ihmiselämän mittakaavassa,
vuosissa, 50, 55? Sittenkö tämä vasta helpottaa.
Ei meidän erittäin
rasittuneissa ilmeissä
ole muuta eroa
kuin että minä vihaan
sen aiheuttajaa
ja he palvovat.

16.8.2008

On vaikea ymmärtää runoilijaa
joka tyynesti kestää pimeyttä
hioo läpikotaisen välinpitämättömyytensä
kestäviä säikeitä, ja samalla
ihmisruumis vanhenee: sielu ei opi
käyttämään ruumiskonetta. Sielusta tulee
päivä päivältä epätoivoisempi.
Todisteena siitä, että sielu ja ruumis
ovat yhtä olisi ikuinen elämä.
Vanheneminen todistaa päinvastaista.
Kaikki ihmiskunnan kulttuuri ja koulutus
on terrorismia sielua vastaan.
Se on lihan opettamista, lihan jähmettämistä
orjuuteen ja hyötykäyttöön, minkä suoraan
tiedetään johtavan planeetan tuhoutumiseen.
Sielu jätetään vaille tietoa, vaille tuntoa,
kuihtumaan omaan ilkeään lihavankilaansa.
Siinä vallitsevan fasismin alkusyy.

15.8.2008

KUN KIELI MENETTÄÄ MERKITYKSENSÄ

"Öljyn perässä ne Venäläiset on. Ihan sama mitä täällä venäläismieliset väittää, kyllä se totuus on että venäläiset ei pätkän vertaa välitä Etelä-Oss3etiasta siviileistä, saati sitten georgialaisista." HS Keskustelu

Varmasti totta, mutta mitä se Yhdysvalloille kuuluu, tai EU:lle? Kaikillahan on todistetusti sama intressi, eikä kukaan välitä siviileistä. Venäjä haluaa öljynsä. Jos joku itse kokee olevansa siihen öljyyn oikeutettumpi omistaja, ei muuta kuin sotimaan Venäjää vastaan niin kuin Georgia tekeekin. Mutta jos sinä menet sinne, älä teeskentele sotivasi Gerogian puolesta: sinä sodit vain oman rahanhimosi puolesta, vaikka vastustaja olisikin yksi ja sama. Sodalla on kaikille osapuolille hintansa, joten liiketoimi ei ole riskitön.

Yhdysvallat tai EU ei laske tuon alueen siviilin hinnaksi edes puolta barrelia. Siviilillä on Bushille tai Stubbille arvoa vain kuolleena, siivottomana lehtikuvana.

Olisi hyvä jos osapuolet tunnustaisivat halunsa avoimesti, että he haluavat vain rahaa ja ettei ihmisillä ole heille merkitystä. Mehän tiedämme elävämme maailmassa, jossa raha ratkaisee eikö totta? Tuo syvällisyys tarkoittaa loogisesti sitä, että ihminen ei ratkaise. Jos ihminen ratkaisee, raha ei silloin missään tilanteessa ratkaise. Tämä logiikka pitäisi ymmärtää ja sisäistää, ainakin niiden jotka tuota mantraa loputtomasti mielessään jauhavat. Rahanhimoa voi tyydyttää vain käyttämällä kovempaa väkivaltaa kuin toiset. Muita teitä ei ole. Löytyykö suomalaisesta poliittisesta kentästä ehkä voimakkaitakin argumentteja näille vastapainoksi?

Silloin kun kaikki osapuolet valehtelevat, eturistiriitaa ei voi ratkaista millään muulla kuin väkivallalla. Sanan mahti on täydellisesti lakannut.

Kuka on syyllinen? Me itse olemme syyllisiä, koska me olemme omilla valinnoillamme edes auttaneet sellaisen maailman syntyä, jossa raha ratkaisee ja ihmisellä ei ole arvoa. Me juhlimme sitä demokraattisena maailmana.

Mutta se saattaa olla demokratian irvikuva. Kannattaa lukea fasismin määristelmät täältä.

(Juuri kun kirjoitin tätä, jokin variksen kokoinen haukka lensi sivuttain ikkunaani. Se makaa nyt ikkunan alla puolipyörryksissä. Ikkuna ei ihme kyllä hajonnut.)

ON AIKA KATSOA BUSHIN KORTIT

"Vastuu näistä tapahtumista on myös niillä, jotka omien poliittisten projektiensa vuoksi aseistivat ja opastivat vuosien ajan Georgian armeijaa ja suhtautuivat Tbilisin hallintoon löyhäkätisesti ja rankaisematta", Venäjän ulkoministeriön tiedotteessa sanottiin.

Näyttää siltä, että Venäjä aikoo provosoida Yhdysvallat lunastamaan sanansa ja ryhtymään toimenpiteisiin. Venäjä haluaa katsoa Yhdysvaltojen kortit valmistautuessaan neuvotteluihin Kiinan, Iranin ja Brasilian kanssa. Jos yhtään vaistoan tunnelmia, Georgia tullaan valtaamaan ja Saakasvili tullaan poistamaan maailman kartalta samoin menoin kuin Saddam Hussein. Saakashvili unohti venäläisten mielestä yhden tärkeän asian: elämä on totta eikä mediapelleilyä.

Saakashvilin vertaus Suomen tilanteeseen II maailmansodassa hieman ontuu: toistaiseksi Georgian joukot ovat olleet venäläisille ilmaa. Suomen armeija sen sijaan hakkasi ryssää oikein kunnolla. Venäläiset eivät pidä karkuunjuoksemisesta, joka kertoo osaltaa myös siitä, minkä verran Georgialaiset todellisuudessa sydämessään ovat valmiita taistelemaan Saakashvilin hallinnon ja sen arvojen puolesta. Se on asia, jonka venäläiset tulevat vääjäämättä mittaamaan. Tosipaikka näyttää totuuden maailmalle, ja venäläiset kyllä tietävät miten tosipaikka luodaan. Venäläiset rakastavat tosipaikkaa. Eikä mikään kiihota heitä enempää kuin ajatus George W Bushista paskat housuissa ja housut kintuissa. Laittaa pääpukari kerrankin vastaamaan sanoistaan. Laittaa itse Saatana oikeaan kuseen.

Seuraavaksi tosipaikka saattaa sitten kohdata Venäjää itseää. Kaikki riippuu Yhdysvaltojen reaktiosta ja siirrosta. Jos Yhdysvallat reagoi agressiivisesti, alkavat Kiina, Brasilia ja islamilainen maailma heräillä kuulolle. Venäjä ei tule sietämään agressiota vaan ydinsukellusveneet lähtevät välittömästi uutta uljasta maailmaa kohti. Sitten mennään davailla viimeiseen pommiin, ja jos käy niin, että Yhdysvallat pistää Venäjän polvilleen, se pistää myös Brasilian, Kiinan, islamilaisen maailman... ja tämä otetaan niillä suunnilla huomioon.

Venäläinen standardi: kerran se kirpaisee. Parempi lopettaa hidas hiipuminen ja ekokatastrofi kertaheitolla kuin katsella ja kuunnella tiedemiesten ennusteita. Ikävä elämä ei ole minkään arvoista!

HERÄTYS!

Suomalainen älymystö on ketterää riehumaan mielenosoituksissa. Sääli, että aina väärän suurlähetystön edessä. Kannattaa vilkaista esimerkiksi tuota stopfascism.com sivustoa, jotta saa kuvan minkälaisista asioista ihmiset maailmalla ovat huolissaan. Kannattaa pohtia noita fasismin määritelmiä. Erityisen rehellinen itselleen kannattaa olla asettaessaan kysymyksiä: elämmekö me fasismissa, olenko minä fasisti, onko fasismi eri asia kuin demokratia? Jos vastaus kaikkiin kohtiin on kyllä, kannattaa pysähtyä hetkeksi, ja miettiä esimerkiksi sitä, mitä Alexander Stubb ja se muu porukka tekee siellä Georgiassa. Kannattaa miettiä tarkasti sitä, kenen puolella me olemme ulkopoliittisesti. Minkä asian puolesta?

Hyvät suomalaiset, on aika herätä! Herätys!

14.8.2008

TÄLLAISET PUHEET

Bush toisti maanantaisen kantansa, että Venäjä vaarantaa toimillaan oman paikkansa maailmassa. "Viime vuosina Venäjä on pyrkinyt liittymään 21. vuosisadan diplomaattisiin, poliittisiin, taloudellisiin ja turvallisuuteen liittyviin rakenteisiin– – –nyt Venäjä vaarantaa nämä pyrkimykset." >>

Tällaiset puheet ja sävyt ovat todella vaarallisia, koska vaikkeivät ne johtaisi mihinkään, niiden unohtaminen vaatii paljon aikaa. Voi olla, että Venäjän intresseissä on ottaa selkoa siitä, miten pitkälle Yhdysvallat ja Eurooppa ovat valmiita provosoitumaan. Käsittääkseni itse kriisi on jo ratkennut, mutta Venäjä nähtävästi etsii aineistoa, jota se voi käyttää tulevissa liittolaisneuvotteluissaan. Täydellisen varmaa on, että tämän kriisin jälkeen maailma ei ole enää sama, vaan jyrkkä kahtiajakautuminen on taas alkanut. Mitä lähempänä Suomi on Natoa, sen jyrkemmät ovat energianhintojen ja puutullien korotukset meillä.

"Dmitri Rogozin sanoi venäläisen uutiskanavan haastattelussa, ettei Venäjän suhde Natoon "voi olla muuttumatta" Naton esittämän arvostelun jälkeen."HS

NATOlla ei Suomen pitäisi jatkossa pyrkiä provosoimaan Venäjän asevarustelua. Karjalaa ei saada NATOlla takaisin! NATO -päätöstä ei ainakaan saa antaa Suomen itsetuhoisen ja juoppohullun kansan päätettäväksi. Georgian kannalta NATO -jäsenyys on kuitenkin eri asia: Georgian raja ei kulje 150 kilometriä Pietarista.

On annettava ajan kulua ja rukoiltava kaiken aikaa, että Yhdysvallat saisi sisäisen fasisminsa nujerrettua. On rukoilta positiivisen energian voittoa ja pimeyden väistymistä Euroopasta.

LÄNSIMAISTA NIHILISMIÄ

on jotenkin onnetonta yrittää vastustaa esoterialla. Okkultismin symboli on antiikin Hermes-jumala. Kristillinen enkeli on intuitiivisesti ajateltuna Hermeksen variaatio, vaikken ole mistään löytänyt tietoa mikä on Hermeksen ja enkelin suhde. No väliäkö sillä, kaikki tietävät, että siivekkäistä henkilöistä on kysymys.

Höyhenissä on eräs vakava ongelma: ne ovat helposti syttyvää materiaalia. Maastossa länsimainen nihilisti kuljeksii bensakanisterin ja sytkärin kanssa Hermestä/enkeliä etsien. Kun siipiveikko tulee kohdalle, nihilisti tuikkaa sen tulee. "Ei lennä enää, saatana!"

Nihilisti on suhteellisen voittamaton, jos sen metsästysvälineitä ei pääse lentämällä pakoon. Sen epäusko kaikkia tuhkaantuneita lentoyrityksiä kohtaan on hyvinkin voittamatonta. Siitä seuraa sitten kaikenlaisia mielialahäiriöitä. Nihilisti ei ole aidosti positiivinen hahmo. Älä anna nihilistille pillua!

GLOBAALIN IHMISKUNNAN FYYSISET STANDARDIT

On vielä aikaista pohtia mikä todellisuudessa on pornon ja seksiviihteen merkitys ihmisen evoluutiossa. Tällä hetkellä ainakin tuolla alueella on kääntymässä jonkinlainen uusi historiallinen aikakausi. Uusi edellistä lähes rajattomasti kauniimpi ja runsaslukuisempi huorien ja varsinkin alastonmallien sukupolvi vyöryy vastustamattomasti internettiin. Nykyisestä evoluutiotarjonnasta löytyy yksilöitä, joiden kohdalla on pakko kysyä: onko tämä tietokoneanimaatiota, Neuvostoliitossa alkanutta ihmisen geneettistä muuntelua, vai evoluutiopsykedeliaa vuonna 2008? Totuus parantaa, mutta onko kuva joka meille välittyy totta? Onko kuvaa (vai havaitsijaa) manipuloitu pixelin vai genomin tasolla? Mikä on Jumalan tahto tässä kysymyksessä, vai onko sillä väliä?

Antaa tilastojen puhua puolestaan: kuvien tulva lasketaan nyt miljardeissa. Pelkästään tänään on netin pornotarjonta kasvanut jo kymmenillä tuhansilla viime päivinä kuvatulla materiaalinäytteillä. Mikä tahansa statistiikka näistä ilmiöistä puhuu omaa selkeää kieltään: kysymys on ehdottomasti tämän planeetan merkittävimmästä informaatiovallankumouksesta. Ilmiö tietenkin lukitsee objektiivisesti Marxin teorin ihmisten välisten suhteiden kaupallistumisesta kapitalismissa. Minkäänlaisia vastaväitteitä Marxille ei internetin hakukoneet salli: internetporno on toisten harrastamaa seksiä, ja noiden toisten sosiaalista suhdetta määrittää nimen omaan rahavaihto. Nettiporno maksaa tai jos se on ilmaista siihen kytkeytyy toisenlaiset ansaintalogiikat. Se on kapitalistisen talouden piirissä olevaa toimintaa eikä mitään kansalaisjournalismia (rahattomuus ja seksi sopivat muutenkin jotenkin huonosti yhteen). Internetseksi esittää ihmistenvälisen kanssakäymisen sen ytimestä, eli seksuaalisesta kanssakäymisestä alkaen kapitalistisen talouden sääntöjen määrittämänä toimintana. Marx siis objektiivisesti todistetusti oli tässä suhteessa -ja tämä oli kaiken hänen kirjoituksensa ydin, josta muu on vain seurausta- oikeassa. Hänen vastustajansa olivat todistetusti (Google) tässä suhteessa väärässä. Aiheesta ei kannata keskustella. Aihe on suljettu. Jos joku haluaa keskustella, onko dystooppista se mitä Marx arvottaa dystooppiseksi, sanon sen mikä on sanottu miljoonaan kertaan: ekokatastrofi todistaa aksiomaattisen vahvasti Marxin puolesta. Ainoa looginen johtopäätös, joka voidaan vetää, on se, että nykyinen järjestelmä ei toimi ja se pitää lopettaa rikollisuutena ihmiskuntaa vastaan. Aihe on suljettu. Ei keskustelua kiitos.

Taloudellisista näkökohdista riippumatta vaikuttaa siltä, että parin vuoden takainen ja sitä aikaisempi ihmiskunta ei juuri objektiivisesti ottaen tiennyt mistä seksuaalisuudessa oikeasti on kysymys - ehkä jotain Pompeijin tuhoutunutta kulttuuria lukuunottamatta. Herää kysymys: miksi ihminen on varustettu tällaisilla himon ja himottavanaolemisen kapasiteeteilla, jos niistä on aikaisemmin ollut käytössä lähinnä pieni osa, niin kuin ihmisaivojenkin kapasiteetista tiedetään. Samalla tavalla kuin nykyihmiskunnan olisi varmastikin mahdotonta sietää ihmisaivoja, joita käytettäisiin normaaliteholla, ihmiskunnan on vaikea sietää pillua ja persettä, joita käytetään niiden normaaliteholla.

Resurssejaan hukkaavia aivoja on erilaisia, joista toiset hukkaavat paljon ja toiset lähes äärettömästi. Eroottisuudessa hukatut resurssit eivät näköjään ole laadulktaan ja määrältään olleet yhtään vähäisempiä. Pelkkä tietoisuus mahdollisuuksien ja olentojen olemassaolosta muokkaa taatusti kummankin sukupuolen käyttäytymistä. Yhä vaikeampi on löytää sellaista todellisuutta, joka olisi informaatiovallankumoukselta ja sen evolutiivisilta vaikutuksilta suojattu. Suojaamisen mahdollisuuksia on oikeastaan vain kaksi: rajoittaa internettiä, tai ymmärtää kulttuurisesti seksuaalisuutta sen verran syvästi, että todellisuus kilpailee netin kanssa ja jopa näyttää mielenkiintoisemmalta kuin netti. Jälkimmäinen pätee muuten kaikkeen nettikommunikaatioon: tietokoneen ääressä istumista ei rajoita mikään muu kuin se, että omasta kotiovesta avautuva katu tai villi metsäluonto vaikuttaa nettiä värikkäämmältä ja mielenkiintoisempia seikkailuaja tarjoavalta. Jos kadulle astuessa ei tunnu siltä, että siitä alkaa elämän toistaiseksi suurin seikkaila, uloslähteminen ei luultavasti pärjää netille. Tämä ilmiö jakaa maailman jyrkästi kahtia paikan funktiona.

Monin paikoin todellisuus siis on yhä räikeämmässä ristiriidassa nykyisen virtuaalisen standardoinnin kanssa, eikä ainakaan millään tasolla kilpaile sen kanssa. Yllättävää lajikäyttäytymisen kannalta on se, että vikaa ei välttämättä havaita olevan virtuaalisessa, vaan oikeassa todellisuudessa: se on virtuaalisuuden suosion ainoa syy. Tästä voi negatiivisessa utopiassa seurata kaksi asiaa: yhä apokalyptisempi lajivietin seuraaminen, energiankulutuksen ja ekokatastrofin kiihtyminen, tai täydellinen apokalyptinen geneettisestä poolista ulosheittäytyminen, itsetukahduttaminen, itsetuhoinen toiminta, energiankulutuksen ja ekokatastrofin kiihtyminen.

Positiivisen utopian vastine olisi se, että oikea todellisuus pyrkisi provosoimaan ja haastamaan virtuaalista. Tällainen kehitys lähtisi liikkeelle asennemuutoksesta: vittuilun sijaan pitäisi alkaa suosimaan kulttuuria. Se tarkoittaa käytännössä: älä anna pillua vittuilijalle, anna pillua sille joka luo oikeasti positiivista. Vittuilun sijaan täytyisi siis alkaa tukemaan positiivisia asioita. Varmasti tämä tuntuu monista täysin mahdottomalta idealta. Seuraava askel olisi se, että kaikki todellisuutta koskevat keinotekoiset käyttäytymisrajoitukset tulisi purkaa. Tulisi suosia yllättävää ja energisoivaa positiivista käyttäytymistä. Kaiken sosiaalisuuden kriteeri pitäisi olla mielenkiintoisuus, värikkyys, ennalta-arvaamattomuus ja mielikuvitus. Se onko jokin asia vakuuttavaa ja ylipäätään kaikki liian kriittinen suhtautuminen sosiaaliseen pitäisi jättää vähemmälle, jotta sillä mikä todella on hyvää, olisi mahdollisuus tulla esiin. Hetkellisen vähäisemmän kriittisyyden merkitys on ainoastaan hyvän esiinkanustaminen. Tietysti pitää tietää mikä on hyvää, ja se on kulttuurille tietysti aina melkein ylittämätön haaste. Kun UFO laskeutuu Keilalahden kunnantalon pihaan Nalle Wahlroosin auton katolle, siinä vakuuttavinkin paskanjauhaminen alkaa maistua todella kravatilta.

13.8.2008

GURDJEV JA SOSIALISMI

Ankaria luonnonolosuhteita on kompensoitava armollisilla ihmisluonnon olosuhteilla.

Suomalaisten joogien touhua kritisoidessani olen nostanut esiin yhteiskunnallisen muutoksen
välttämättömyyden "positiivisten tunteiden" edellytyksenä. Olen vakuuttunut siitä, että yksilön positiiviset tunteet tai positiiviset pyrkimykset eivät merkitse juuri mitään niin kauan kuin negatiivisuus on yhteiskunnassa, eli ympäristössä rakenteellista. Se tarkoittaa: vaikutelmaravinto sellaisessa ympäristössä on tavattoman karkeaa. Myöskään emootiot eivät silloin voi olla olematta karkeita. Monet eivät yhdy tähän ajatukseen, vaan uskovat joogien tapaan kiven kovaan että ihminen voi "tehdä". Itse olen Gurdjieffin kannalla: ihminen ei voi tehdä, ja juuri siksi "henkisyys" onkin niin naurettavan voimatonta ja saamatonta nykyisissä länsimaisissa yhteiskunnissa.

Positiivisten tunteiden kumuloituminen edellyttää niitä tukahduttavien rakenteiden poistamista. Tämä merkitsisi käytännössä eräänlaista yhteiskuntasopimusta: positiivisten tunteiden tukahduttamisen akti olisi kriminalisoitava kulttuurisesti, toisin sanoen, siitä olisi tehtävä kyseenalaistamaton tabu. Tukahduttamisesta pitäisi seurata tuntuva rangaistus: yhteisön ulkopuolelle sulkeminen. On selvä, että tällainen tarkoittaisi aika suurta muutosta nykysuomalaiseen vittuilukulttuuriin. Vittuilu pitäisi kyseenalaistaa kaikilla tasoilla, taloudessa, mediassa, seksuaalikäyttäytymisessä jne. Se on aika vaikeata, jos meillä samaan aikaan on talousjärjestelmä, jonka henkinen moottori on paha olo.

Oman toimintakyvyn kannalta jooga ja muu yltiöyksilöllinen toiminta on ehkä jossain vähäisessä määrin tarpeellista - jos on ongelmia postmodernin elämän kaaoskestävyyden kanssa, eikä ole taloudellisia mahdollisuuksia paeta postmodernia elämää. Länsimaissa ihmisten yleinen henkinen taso on kuitenkin niin pohjalla, että on täysin mieletöntä kuvitella kenenkään yksilön (tai pienryhmän) kohoavan siitä kovinkaan paljon minkäänlaisilla omatoimisilla ponnistuksilla. Näiden syiden takia Hegel, Marx ja Max Weber ovat minulle vielä toistaiseksi rajattomasti olennaisempia kirjailijoita kuin jotkut joogaoppaiden kirjoittajat. Gurdjieffilla taas ei ole optimismia jonkun tietyn yhteiskuntajärjestelmän tai valtiomuodon puolesta, vaan hänen käsityksensä mukaan ihmisen ja olemisen perusongelmat pysyvät kaikissa olosuhteissa samoina. Venäjän vallankumoukseen hän suhtautui kyynisesti: ihmiset eivät voi "tehdä" vallankumousta, koska heiltä puuttuu siihen tarvittava tietoisuus, ja he tulevat pystyttämään itselleen vain toistaan pahempia loukkuja. Tämä oli myös Tolstoin lopullinen kanta. Oma kantani poikkeaa tästä: on ero ihmisellä, joka pyrkii muutokseen ja tietoisuuteen ja ihmisellä joka pyrkii tukahduttamaan muutoksen ja tietoisuuden. Edellisen pitääkin ottaa valta yli jälkimmäisen, vaikka selvää on, että molemmat ovat jotain muuta kuin tietoisia tai "hyviä" ihmisiä. Maailmassa kukaan ei voi olla kovin "hyvä ihminen", mutta parempi on se, joka sen tietää ja silti yrittää.

Gurdjieffin länsimaiselle lukijalle äärimmäisen ymmärrettävyys ja selkeys (verrattuna esimerkiksi joihin joogien horinoihin) johtuu siitä, että hän tutkii juuri sitä mitä ihmisenä, tai sieluna, oleminen tarkoittaisi länsimaisessa teollisessa maaimanjärjestelmässä. Kuten saamme huomata, mekaanisuuden, eli unen, välttäminen on teollisessa yhteiskunnassa miltei mahdotonta. Tietoisuus, eli valvominen, tekisi ihmisestä täysin kyvyttömän "tekemään", eli osallistumaan teollisen yhteiskunnan touhuun. Se mitä tästä seuraa filosofisesti on Deleuzen ja Guattarin skitsoanalyysi.

On vaikea ymmärtää mitä muuta Gurdjieffin ryhmätyö merkitsee kuin eräänlaista yhteiskunnan pienoismallia: jos ryhmän ei ole tarkoitus laajeta, eli saada aikaan vaikutuksia maailmaan, mitä merkitystä sillä on? Se on pelkkää eksistentialismia vailla populismia: eli postmodernilla kielellä tukahtumista ja geneettistä rappiota.

Positiivisen eksistentialismin ongelmaan Hegel esittää ratkaisuksia valtiota. Valtio on positiivinen utopia, joka asettuu vasten globaalin maailmanjärjestelmän negatiivista populistista utopiaa. Valtio on kaukana erillään kansalaisyhteiskunnan kuohunnasta, kilpailusta ja omaneduntavoittelusta. Valtio on mahdollisimman kevyt, miltei virtuaalinen, autoritaarinen ja sisäänpäin epäpoliittinen rakenne, joka sitoutuu vain henkisesti korkeisiin ja utooppisen positiivisiin päämääriin. Valtio on jyrkkä vastakohta kansalaisyhteiskunnalle, suorastaan sen vihollinen. Valtion on oltava sellainen, että sen kautta ei voida suoraan vaikuttaa kansalaisyhteiskunnan sisäiseen peliin: toisin sanoen, valtion tulee säädellä vapaata kilpailua paljon nykyistä vähemmän. Esimerkiksi sosiaaliturva ja terveydenhuolto ei kuulu valtion rakenteeseen. Valtiolla on oltava vahva ja autoritaarinen epäsuoran vaikuttamisen kanava: media. Kaiken valtamedian pitää olla totaalisesti valtion kontrolloimaa ja omistamaa. Kaikki julkinen ja valtamediassa oleva mainostaminen tulee olla totaalisesti valtion kontrolloimaa. Kaupallinen media saa olla niin kuin ennenkin, mutta sillä on oltava selkeä "kaupallinen media" -status, erotuksena valtamediasta.

12.8.2008

Tie rauhaan Kaukasuksella

(konekäännös Washington postin artikkelista)



Mikhail Gorbachev
Tiistai, elokuu 12, 2008; Sivu A13

MOSKOVA -- viime viikon tapahtumat Etelä Ossetiassa tulevat välttämättä järkyttämään ja kipu kukaan. Jo tuhansia ihmisiä on kuollut, kymmeniä tuhansia on käännetty pakolaisiin, ja kaupungit ja kylät ovat raunioina. Mikään ei voi antaa tälle ihmishengen menetykselle ja tuholle oikeutusta. Se on varoitus kaikkiin.

Tämän tragedian juuret ovat Georgian separatistinjohtajien päätöksessä 1991:ssa lakkauttaa Etelä Ossetianin autonomiaa. Tämä osoittautui olevan aikapommi Georgian alueellista koskemattomuutta varten. Kukin aika, jota yrittivät peräkkäisten georgialaisten johtajien määrätä niiden tahdon väkipakolla -- Etelä sekä Ossetiassa että Abkhaziassa, jossa autonomian asiat ovat samanlaisia, -- se vain teki tilanteen huonommaksi. Uusi kietoi törkeitä vanhoja vammoja.

Silti oli vielä mahdollista löytää poliittinen ratkaisu. Jonkin aikaa suhteellista tyyneyttä ylläpidettiin Etelä Ossetiassa. Rauhanturvajoukot, jotka ovat koostuneet venäläisistä, Gruusialaisista, ja Ossetians täyttivät missionsa, ja tavalliset Ossetians ja Gruusialaiset, jotka elävät lähellä toisiansa, löytynyt ainakin jonkin yksimielisyyden.

Näiden vuosien välityksellä Venäjä on halunnut edelleen tunnistaa Georgian alueellisen koskemattomuuden. Selvästi ainoa tapa ratkaista Etelä Ossetianin ongelma tuolla perustalla on rauhallisen keinon välityksellä. Tosiaankin sivistyneessä maailmassa ei ole mitään muuta tietä.

Georgialainen johto uhmasi tätä keskeistä periaatetta.

Mitä tapahtui elokuun 7 yönä, ylittää käsityskyvyn. Georgialainen armeija kävi Etelä Ossetianin Tskhinvalin pääkaupungin kimppuun useita raketinheittimia ollessa on suunniteltu tuhoamaan suuria alueita. Venäjän täytyi vastata. Sen syyttäminen aggressiosta "pientä, suojatonta Georgiaa" vastaan ei ole aivan tekopyhää, mutta esitykset, humaanisuuden puute.

Sotilaallisen hyökkäyksen nouseminen viattomia vastaan oli holtiton päätös, jonka traagiset seuraukset, tuhansia eri kansallisuuksien ihmisiä, ovat nyt selviä. Georgialainen johto voisi tehdä tämän vain paljon vahvemman voiman havaitulla tuella ja rohkaisulla. Sadat USAn opettajat kouluttivat georgialaisia asevoimia ja sen pitkälle kehitetyt aseistukset ostettiin muutamissa maissa. Tämä yhdistettynä Naton jäsenyyden lupaukseen rohkaisi georgialaisia johtajia ajattelemista, että ne voisivat selviytyä "salamasodasta" Etelä Ossetiassa.

Toisin sanoen georgialainen presidentti Mikheil Saakashvili odotti ehdotonta tukea länneltä, ja länsi oli antanut hänelle syyn ajatella hänellä olevan se. Nyt kun georgialainen sotilaallinen hyökkäys on reititetty, sekä Georgian hallituksen että sen kannattajien pitäisi harkita niiden positiota uudelleen.

Vihollisuuksien täytyy lakata mahdollisimman pian ja täytyy ryhtyä tärkeihin toimenpiteisiin uhrien auttamiseksi -- humanitaarinen katastrofi, valitettavasti, sai hyvin pienen selostuksen länsimaisessa mediassa tänä viikonloppuna -- ja jälleenrakentaa järkyttyneet kaupungit ja kylät. On yhtä tärkeää alkaa ajatella tapoja ratkaista taustalla oleva ongelma, joka on tuskallisten ja haastavimpien asioiden joukossa Kaukasusissa -- alue, jota pitäisi lähestyä suurimmalla huolella.

Kun Etelä Ossetian ja Abkhazian ongelmat ensin leimahtivat, minä ehdotin, että ne järjestetään liittovaltion välityksellä, joka soisi laajaa autonomiaa kahteen tasavaltaan. Tämä idea hylättiin erityisesti Gruusialaisten toimesta. Asenteet vähitellen muuttuivat, mutta viime viikon jälkeen on paljon vaikeampaa sopia jopa sellaisella periaatteella.

Vanhat valituksen aiheet ovat raskas taakka. Paraneminen on pitkä prosessi, joka vaatii kärsivällisyyttä ja dialogia, voimankäytön kanssa, epä, välttämätön edellytys. Kesti vuosikymmeniä saattaa samanlaisia ristiriitoja Euroopassa päätökseen, ja muualla, ja muut vanhat asiat ovat vielä kytien. Kärsivällisyyden lisäksi tämä tilanne vaatii viisautta.

Kaukasusin pienillä valtioilla on todella ollut tapana elää yhdessä. On osoitettu, että pysyvä rauha on mahdollista, tuo suvaitsevuus ja yhteistyö voivat luoda olosuhteita normaalille elämälle ja kehitykselle. Mikään ei ole tärkeämpi kuin se.

Alueen poliittisten johtajien tarvitsee ymmärtää tämän. Sen sijaan että taivuttaisi sotilaallista lihasta, niiden pitäisi uhrata yrityksiänsä rakentavalle pohjan kestävää rauhaa varten.

Menneiden muutamien päivien aikana jotkut länsimaiset valtiot ovat ottaneet paikkoja, erityisesti YK:n turvallisuusneuvostossa, se on ollut kaikkea muuta kuin tasapainoinen. Sen seurauksena turvallisuusneuvosto ei voinut toimia tehokkaasti aivan alusta pitäen tästä ristiriidasta. Julistamalla Kaukasusin, alueen, joka on tuhansia maileja amerikkalaisesta maanosasta, sen "kansallisen mielenkiinnon" alaa, Yhdysvallat teki vakavasti otettavan kömmähdyksen. Tietenkin rauha Kaukasusissa on jokaisen edun mukaista. Mutta on yksinkertaisesti talonpoikasjärki ja vuosisadat historiaa myöntää, että tavallinen maantiede juurruttaa siellä Venäjää. Venäjä ei etsi aluelaajennusta, mutta sillä on laillisia kiinnostuseja tätä aluetta kohtaan.

Kansainvälisen yhteisön pitkäaikainen päämäärä voisi olla luoda turvallisuuden ja yhteistyön sub-regional?-järjestelmä, joka tekisi minkään provokaation ja kriisien aivan mahdollisuuden kuten tämä, mahdoton. Tämäntyyppisen järjestelmän rakentaminen haastaisi ja voisi olla vain loppuun suoritettu alueen maiden yhteistyön itsensä kanssa. Alueen ulkopuolella valtiot voisivat ehkä auttaa, myös -- mutta vain jos ne ottavat näyttelyn ja objektiivisen asenteen. Äskettäisistä tapahtumista opetus on, että geopoliittiset kilpailut ovat vaarallisia missä tahansa, ei ainoastaan Kaukasusissa.

Kirjoittaja oli Neuvostoliiton viimeinen presidentti. Hän sai Nobelin rauhan palkinnon vuonna 1990 ja on Gorbachev Foundationin presidentti, Moskovan aivoriihi. Versio tästä artikkelista, venäjässä, julkaistaan Rossiyskayan Gazeta-sanomalehdessa huomenna.

SUOMI - FINLAND

Autoillessani sunnuntaita tutun ränchiltä Päijänteen rannalta Asikkalan ja Hämeenkosken kauniita seutuja, en voinut olla ajattelematta, että juuri tämä alue Suomesta voisi julistautua itsenäiseksi. Onhan totta, että me emme voi enää alistua Suomen nykyisen viralliseen sisä- ja ulkopolitiikkaan. Me emme voi antaa itsemme ja arvojemme häpäisemisen jatkua. Meidän viestimme on: lopettakaa fasismi!

LOPETTAKAA FASISMI YHDYSVALLOISSA, EUROOPASSA JA SUOMESSA!!!

"Bush sanoi maanantaina myöhään Suomen aikaa Valkoisessa talossa, että Venäjä on tunkeutunut riippumattomaan naapurivaltioon ja vaarantaa sen demokraattisen hallinnon."
>>

Tässä on se ongelma, että Georgian hallinto demokraattinen enintään Bushin omasta mielestä, jonka oma hallinto ei ole demokraattinen. Bushin olisi lopetettava demokratiasta valehteleminen, jotta neuvotteluyhteys Venäjään voisi syntyä. Loppettakaan fasismi!

Suomalainen älymystö on taas kokoontunut Venäjän suurlähetystön edustalle valittamaan. Miksi nämä ilkeät fasistit eivät mene Yhdysvaltain suurlähetystön eteen valittamaan! Lopettakaa fasismi senkin löysät valehtelijat!








http://www.youtube.com/watch?v=W94qlpKk1CM

11.8.2008

SANA PUOLUEETTOMUUS

tarkoittaa länsimaailmassa automaattisesti tiukkaa Yhdysvaltojen ideologisen ja taloudellisen edun valvontaa. Ensimmäinen hatara askel älyn ja sivistykset tiellä voisi olla sen oivaltaminen, että puolueettomuus tarkoittaa jotakin muuta. Maailmassa on monia intressipiirejä, sen pitäisi olla itsestäänselvää, vaikka kenties joidenkin mielestä ikävää. Jos ei voi olla puolueeton, ei myöskään kannata käyttää sanaa "puolueeton". Jatkuvasta röyhkeästä ja häpeämättömästä valehtelemisesta voi jäädä myös kiinni. Se on huono perusta kansainvälisen politiikan neuvottelupöydissä.

NÄKÖKULMIA









VALAISEVA PERUSVENÄLÄINEN NÄKÖKULMA KONFLIKTIIN

INFORMAATIOSOTAA

Venäjä ja Georgia antavat konfliktista kaiken aikaa keskenään ristiriitaista tietoa. Propaganda on aina tärkeä osa sotaa, mutta sotaa kaikin keinoin kansainvälistämään pyrkivän rikollisjohtoisen Georgian informaatiosota on täydellisessä vastuuttomuudessaan vaarallista, koska länsimaiden sympatia on jo valmiiksi pienemmän puolella. Venäjän pitäisi ehdottomasti antaa rauhassa vapauttaa Georgian kansa diktatuurista. Georgian presidentti Saakashvili on tunnetusti psykopaatti ja hullu, jonka suusta tulee ihan mitä tahansa minkä hän uskoo kulloinkin parhaiten sopivan tilanteeseen. Pahempaa länsimaisen demokratian ja länsimaisen ihmisen älyn halveksijaa kuin Saakashvili ei tästä maailmasta löydy. Läpi tuntuu menevän.

10.8.2008

Venäjän ja Georgian sodan motiivi voi Georgian puolelta olla konfliktin kansainvälistäminen ja USA:n preisdentinvaali. Tämän vuoden alussa Saakashvilin vaalivoitto Georgiassa muistuttaa Bushin vuoden 2000 vaalivoittoa. Kummastakin voi varmuudella sanoa, ettei niillä ole mitään tekemistä toimivan demokratian kanssa. USA johto tarvitsee taas kipeästi 11.9.2001 kaltaisia tapahtumia taatakseen nykypolitiikan jatkuvuuden presidentinvaalien jälkeen. Venäjä luultavasti katsoo olevansa vain vapauttamassa Georgian kansaa Saddam Husseinin kaltaisesta epädemokraattisesta öljyhallitsijasta. Venäjähän ei edes katso olevansa sodassa Georgian kanssa.

Konfliktin seurauksena tullaan varmasti näkemään mielenkiintoisia tapahtumia myös Suomessa, koska nyt ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Suomen todellinen ulkopoliittinen linja ja valtamedian poliittinen linja joutuvat täydelliselle törmäyskurssille. Ulkopolitiikan tärkeimmissä kysymyksissä ei ole varaa samanlaiseen kepeään valehteluun kuin mediassa. Saa nähdä miten ne tämän hoitavat: varmaan alkavat uikuttaa rähmälläänolosta.

"Jos Georgia olisi Nato-jäsen, tilanne olisi täysin toinen. Jos Suomi olisi samaan aikaan Nato-jäsen, tilanne olisi Suomen kannalta erittäin vaarallinen. Jos Georgia Nato-jäsenenä pyytäisi apua, Venäjän naapurimaana olisimme erittäin suurten valintojen edessä." >>

Toivoisi, että jokainen aikuinen suomalainen ottaisi vielä kerran maapallokartan eteensä ja pohtisi ihan ajan ja järjen kanssa mahdolliset NATO jäsenyyden edut ja haitat läpi. Missään tilaneessa me emme tule saamaan etua NATO jäsenyydestä: Suomi ei ole öljyvaltio vaan enintään läpikulkuvaltio tai puskurivaltio, jos sitäkään! Sen sijaan puolueettomuus takaa melko varmasti täydellisen syrjässäolon nyt Kaukasuksella nähtävien suurvaltapelien tapaisista helveteistä.
Kaikki sodat ovat niiden ihmisten syytä, jotka ovat tehneet ongelmien olemassa olosta itselleen elinkeinon. He vihaavat ongelmien ratkaisuja.
--Suurvaltapolitiikka on iljettävää. Venäjä on vain toinen nimi sille pahuudelle jota Yhdysvallat merkitsee. Ei ole mitään eroa.

--On siinä yksi ero. En ole milloinkaan kuullut yhdenkään suomalaisen saaneen Yhdysvalloissa pillua. Venäjällä kaikki saa. Myös sinä, kuten hyvin tiedät.

9.8.2008

Tämä on kauneus, joka tulee ja menee, syntyy ja kuolee, kukat ja rappeutumiset
usein se kohtaa meidät löyhkässä, iskee katumuksella, raskasmielisyydellä,
raukeudella, pääkivulla, tuhon tunteella ja monilla monilla katastrofeilla
Ennen kärsimme vain vähän, mutta nyt niin katkerasti
Mitä minä teen? Mitä minä ajattelen? Halveksinko minä ehkä aurinkoa?
Haluanko minä ehkä rajoittaa miehiä makeimpien hedelmien keräämisestä,
jotka meidän maallisen paratiisimme puutarha tuottaa?
Olenko minä ehkä luonnon pyhä estäjäinstituutio?

Auta Jumala, että tämä ajatus ei koskaan sattuisi pälkähtämään päähäni!

SOTA



Videolla soittaa tbilisiläinen pianisti Andrei.

Venäjän ja Georgian sodassa on kysymys käänteisesti samasta tilanteesta kuin taannoin balkanin sodassa, johon NATO puuttui. Yhdysvalloilla ja sen liittolaisilla on ollut intressi tukea itäisen liiton separatistisia valtioita. Georgia on tällainen loikkarivaltio, joka on saatu lahjottua nykyiseen läntiseen liittoumaan. Yhdysvaltain liittolaiset kuitenkin harjoittavat kaikilla alueillaan etnisiä ja varsinkin ideologisia puhdistuksia. Abhasia ja Etelä-Ossetia ovat separatistisia alueita, jotka etsivät turvaa näiltä puhdistuksilta. Nyt on muistettava, että Venäjällä on kaikki oikeus sotatoimiin: minkäänlaista loogista argumenttia niitä vastaan ei länsiliitto voi löytää. Kun jokin alue, kuten Kosovo, joka kuuluu johonkin maahan, julistautuu itsenäiseksi, se tarkoittaa, että tuolla alueella on tapahtunut kapina. Tavallinen tapa on se, että kapina tukahdutetaan, ja sen pääpukarit tuomitaan. Tavallisen tavan mukaan maan sisäpoliittisiin asioihin ei ulkopuolisten ole syytä puuttua. Nyt länsiliittouma Yhdysvaltojen johdolla on kuitenkin alkanut kaikin keinoin tukemaan kapinallisia. Näitä tapauksia on vaikka miten paljon, kaikki ns. "rauhanturvaamistehtävät" mukaan lukien. Yhdysvallat on harjoittanut erittäin ilkeää kaksinaamaista sotapolitiikkaa jo toisesta maailmasodasta lähtien. Demokratia ja ihmisten tyhmyys on tuon politiikan käyttövoima: demokratia antaa hyväksyntänsä sille, että puhutaan yhtä ja tehdään toista (Jumala armahda, että jo pelkkä tämän paholaismaisen ilkeän visvaisen sanan "demokratia" mainitseminen olisi tulevaisuudessa tuomittava rikos). Venäjällä taas ei voida puhua yhtä ja tehdä toista: siksi siellä tämä Yhdysvaltain omien kierojen aseiden kääntäminen sitä itseään vastaan tulkitaan jotenkin riemastuttavana ja positiivisena ulkopoliittisena ironiana. Sotatoimilla, niin kuin Venäjän hallinnon toimilla yleensäkin on kansan ehdoton tuki. Venäjällä politiikkaa on aika helppo kansankin ymmärtää, koska asiat yleensä ilmaistaan selvästi ja älykkäästi. Tämä nyt nähty ulkopoliittinen ironia on purevaa: siksi länsiliiton on peräännyttävä tässä asiassa, jossa Venäjä käyttää alunperin länsiliiton omaa poliittista keinoa, eli tukee separatistisia kapinallisia. Oikeudenmukaisuuden nimissä näin on annettava tapahtua, tai tilanne tulee kärjistymään vaarallisesti. Georgia vetää nyt joukkojaan Irakin ideologiselta "rauhanturvaamistyömaalta", mutta toisaalta se on turhaa nyt kun paskat, kuset, osa suolistoa ja aivot ovat jo housuissa. Venäjä ei mitenkään voi antaa tässä kysymyksessä periksi, se täytyy ymmärtää. Ja Venäläiset ovat tarpeen tullen fanaattisia ja hulluja. Neuvottelutietä siihen suuntaan ei ole. Martti Ahtisaarta ei kannata lähettää tuohon suuntaa, koska venäläiset eivät erityisemmin arvosta - mikä pahinta pelkää - sen tyylisiä "neuvottelijan lahjoja". Toistan tässä vain Venäjän ja Abhasian presidenttien mielissä pyöriviä ajatuksia.

Koska sodan aloittaminen on Georgialta ulkopoliittisesti melko erikoinen siirto (sillä he tietävät, ettei Venäjä anna nöyryyttää itseään), sen taustaalla on jokin muu motiivi. Yksi voi olla se, että sota "mahdotonta vihollista vastaan", kuten Suomessa toisessa maailmansodassa nähtiin, on tehokas keino tapattaa oppositiota. Georgian presidentti jopa itse käyttää tätä vertausta. Georgiassa tilanne toivottavasti kuitenkin johtaa sisällissotaan ja nykyisen hallinnon sortumiseen. Näin käy, ellei Yhdysvallat puutu asiaan. Jos Yhdysvallat puuttuu asiaan, kysymys on voi olla laajemmasta konflikstista (vaikka konflikti näyttää pieneltä ja merkityksettömältä, siillä suuri symbolinen ulottuvuus. Uskon, että maailmansodan väistämättömän puhkeamisen syy on juuri öljy. Ja siitähän tässäkin on kysymys).

Samalla täytyy herätellä uudenlaista kysymystä: miksei sama viisas ja perusteltu separatistinen kehitys valtaisi alaa myös EU Ranskassa, Italiassa, Virossa ja Suomessa - noilla surullisilla alueilla, joiden oma kulttuuri on tuhottu länsimiehittäjien ideologisissa puhdistuksissa. Olisihan sentään sanoinkuvaamaton nautinto sotia ja kuolla oikean asian puolesta!

KEMIKAALIVELJIEN MUSAVIDEO TUTKII TOISTORAKENTEITA

Sota ei ole milloinkaan tuntunut minusta yhtä välttämättömältä ja virkistävältä ajatukselta kuin tänä iltana. Sota - kun yritetty ja tehty kaikki voitava. Sodat alkavat luultavasti juuri siksi, että sanalla ei ole mitään merkitystä. Sodassa vihollisen valinnalla ei ole merkitystä, koska tarkoitus on vahingoittaa vain itseä.

8.8.2008

Niin se on. Kaikki repiminen ja raastaminen on turhaa ja väärin.

En pysty näyttämään esimerkkiä kenellekään. En keksi mitään vapauttavaa viisautta.

Hiljainen rukous on lopulta ainoa keinoni vaikuttaa omaan elämääni ja maailmaan.

Yrittän nyt vetää koko olemiseni minimiin. Ei enää kosketusta ihmisiin.

Käpertyä vanhuuden lepoon.

Maailma jäi minulle käsittämättömäksi.

MORJENSTA PÖYTÄÄN!





>>
Tuolla jos alkaa liian kovalla äänellä puhumaan feminismistä, voi jäädä poikaystävä löytämättä.

Sellaisia olivat maailman lait.

Geometria.ru
on myös informaatiosotaa: maailman paras ohjuspuolustusjärjestelmä. Noiden kuvien lyhyenkin tutkimisen jälkeen maailmasta ei löydy kenraalia, joka käyttäisi Venäjää vastaan ydinasetta. Kenraalit nimittäin ymmärtävät naisten päälle.
Hirtetyt jumalat synnyttävät ihmisten riippuvuudet. Barbaarit yrittävät kaikin keinoin päästä eroon jumalista, mutta yhä uudelleen ja uudelleen kohtaavat hirvittävän itsetuhoisen riippuvuutensa. Demonit syntyvät kontrastista, jyrkästä kieltämisen ja pakkomielteisen alitajuisen myöntämisen välisestä polariteetista. Sivistys on yhteiskunnan rakentamista sellaiseksi, ettei jumalia tarvitse hirttää. Käytännössä se tarkoittaa jyrkkien kontrastien ja epäjatkuvuuksien purkamista: harmoniaa. Tämä on yhteiskuntaan ja kulttuuriin liittyvä asia. Kukaan ei voi asialle mitään yksin.

INFORMAATIOSOTA

Amerikkalaisen pornon taustana on aina Amerikan tähtilippu. Onko lippu irstailun taustana poliittista itseironiaa, hegemoniaa - vai kenties lipun häpäisemistä? Jos se ei ole häpäisemistä, olisiko se sitä, jos kysymys olisi lapsipornosta? Ulkomaalaiset pornotähdet puhuvat aina englantia - pornon kotikieltä. He varovat puhumasta omaa kieltään, varsinkin jos se on Venäjä. Pitäisikö tämä ymmärtää niin, että amerikkassa naiset ovat kauniita ja että amerikkalainen mies on kadehdittava - vai niin, että Amerikassa ulkomaalaisella naisella on loistavat mahdollisuudet menestymiseen - vai niin, että amerikkalaisen miehen asema ei ole erityisen kadehdittava? Sehän riippuu täysin katsojan silmästä - siitä millaisella afrodisiakulttuurilla hän on suojautunut pornon addiktoivaa vaikutusta vastaan.
Tätäkö on informaatiosota?

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com