31.7.2008

EPÄILYTTÄVÄ VENÄJÄNTUNTIJA

Olen epäilyttävä venäjäntuntija: en ymmärrä, että siitä mistä ei voi puhua on vaiettava. Siksi puhun kaikkea sellaista mitä kukaan muu ei koskaan puhu: se kaikki on liian itsestään selvää - ja epämääräistä. Kansa on kummallinen olio. Se tietää yhtä ja toista sellaista mitä ihmiset eivät tiedä. Sillä on kummallisen tarkka vaisto toisten kansojen suhteen: se tuntee syvästi naapurikansojen heikot kohdat ja vahvuudet. Kansa kohtaa sinut oman kansasi edustajana. Kaikki tieto mitä kansalla on omasta kansastasi samaistetaan suoraan sinuun. Sinä edustat sitä kaikkea. Jos se tuntuu kiusalliselta tai suorastaan mahdottomalta, sinun pitää ylittää kansa ja kohdata suoraan ihminen. Ihminen on kansan takana, eikä sillä ole mitään tekemistä kansan kanssa. Ihminen on sama kaikkialla, se ei ole koskaan minkään kansan edustaja. Ihminen on sielun edustaja.

30.7.2008

KYSYMYS REALISMISTA

Antiikissa ei keksitty realistista romaanikerrontaa, koska jokainen täysjärkinen ihminen saattoi ymmärtää sellaisen mahdottomaksi. Elettiin normaalissa maailmassa. Tuo maailma oli aidosti moniulotteinen, mutta sen tuottamat illuusiot olivat myös sitkeitä. Siksi se oli aidon magian maailma ja myös piintyneen taikauskon maailma. Selkeiden kauniiden kertomusten maailma, jossa kaikki tarkka ja yksityiskohtainen on täysin sattumanvaraista, kaoottista, ennustamatonta.

Antiikin ihmisen kohtaaminen on meille vaikeaa, koska me oletamme liikaa. Kohdatessamme ihmisen, me olemme näkevinämme ja ymmärtävinämme jotakin, me päättelemme että jokaisessa ihmisessä on jotain samaa kuin itsessämme, jokin kiintopiste jota voimme seurata ja myötäelää. Osumme pahasti harhaan. Kohtaamistilanteessa meillä ei voi olla mitään käsitystä siitä todellisuudesta ja sieluntilasta missä tuo toinen elää. Hänen aivojensa liikahdusten historia ja nykyisyy ovat meille tuntemattomia ja ne tulevat olemaan meille tuntemattomia. Hänen kielensä on meille alusta loppuun asti tuntematonta, jokaiseen äännähdykseen, painotukseen ja nyanssiin liittyy kosmoksen tuonpuoleista syvää läpitunkematonta tuntemattomuutta: se vetää mukanaan meille tuntemattomien historioiden ja traditioiden laahuksia. Me emme vuodenkaan yhtäjaksoisen piilokameralla seuraamisen jälkeen voi tehdä päätelmiä henkilön todellisuudentajun perustasta, sen mahdollisesta loogisuudesta tai epäloogisuudesta. Antiikissa meillä ei ole aavistustakaan todellisuuksien moneudesta, koska ympäröivä avautuu jokaiselle silmäparille eritavalla. Yksi silmäpari näkee joidenkin illuusioniden lävitse, mutta jää joidenkin illuusioiden vangiksi. Se näkee moneudesta jonkin osan, mutta jokin osa jää siltä havaitsematta. Koska ulottuvuuksien ja illuusioiden määrä on lähes ääretön, jokaiset aivot piirtävät kosmoksesta erilaisen kuvan: käytännössä omaperäisen kosmologian. Loppuun asti loogisia kosmologioita on yhtä monta kuin maan päällä tallustajia. Tämä on antiikin olotila. Äärimmäisen epävarmuuden, sielullisen vilkkauden, henkisyyden ja brutaalin väkivallan elinvoimainen olotila.

Antiikin ihminen, jolla olisi käytössään nykyteknologia, olisi tuhoisampi. Välttääkseen tuhoa, teknologialla varustetun ihmisen on rajoitettava itseään, käytännössä vaistojaan, halujaan, sielunsa liikkuvuutta. Pelkästään positiivisesti käytettynä teknologia lisäisi maailman moniulotteisuutta, mutta aina myös illuusioiden sitkeyttä.

Tällä hetkelle kun globaali maailma on vaipumassa täysantiikin houreeseen ja vain syrjaisimmissä periferioissa jaksetaan uskoa kirjallisuuden viimeaikaisten muotojen ilmaisuvoimaan, eletään luultavasti aikakautta, jota on viimeksi eletty joskus ennen Homerosta. Ehkä silloinkin on ollut viljalti kirjallisuutta ja runoutta, vailla minkäänlaista yhtymäkohtaa todellisuuteen. Kunnes Olympoksen pystyttäminen palauttaa todellisuudentajun ja ilmaisuvoiman.
Kumpi on vahvempi:
yhteinen illuusio kartasta
vai yksityinen eksyneisyys?

23.7.2008

IHMISEN EVOLUUTIO

- Yksin vaari-Leniniä saa Venäjän kansa kiittää nykyisestä geneettisestä ylivoimastaan.

- Äh! Neuvostoliitto oli barbaria.

- Barbaria tarkoittaa geneettistä tuhoutumista. Jos sitä ei tapahdu, kysymys ei ole barbariasta.

- Tuo elinvoima on paljon vanhempaa historialliskulttuurista perua. Lenin oli rosvoista pahin! Ja Stalin tuhosi niin paljon kuin pystyi. Voi sanoa, että Venäjä on inhimillisesti vahva Neuvostoliitosta huolimatta.

- Sinä aliarvioit kapitalismin tuhovoiman ja yliarvioit sen mitä ihminen ja kulttuuri voivat kestää. Ihminen ei pelkällä tahdonvoimalla kestä loputtomasti, silloin kun sosiaaliset rakenteet aktiivisesti tuhotaan. Pakotie, vallankumous, muutos, mikä tahansa tasapainotila, on löydyttävä. Ellei sitä etsitä ja toteuteta, tapahtuu tuhoutuminen. On olemassa säännöt sille miten pitää elää. Kapitalismi keskittyy niiden häivyttämiseen ja tuhoamiseen. Sata vuotta sitten moni Euroopan ja maailman kansakunta oli geneettisesti elinvoimainen. Neuvostoliitto oli aikakone, jolla ajan kulku pysäytettiin. Se oli monille väkivallaltaa, hirvittävää piinaa, mutta todellisuudessa se pelasti heidät. Viimevuosisadan kehityksestä jälkeenjääminen tarkoittaa inhimillisen kilpailukyvyn kasvua.

- Paskapuhetta! Neuvostoliiton prosessi oli ihmisluonnon vastainen, ja sellaisenaan rappeuttava. Sinä vain et vielä havaitse sen rappauttavuuden todellista hedelmää.

- Vastakkainen, se "ihmisluonnon mukainen prosessi" on johtamassa maailman tällä hetkellä ekokatastrofiin. Intiassa joet ovat mustia ja kaikki maa on jätteen peitossa. Länsimaisen teollisuuden hedelmä. Bhagavad Gitan mukaan maailma tuhoutuu 30 vuoden kuluttua. Intiassa tämä tiedetään ja siksi osataa ottaa iisisti eikä hermoilla. Jos kapitalismi ja amerikkalainen elämäntapa olisivat lopullinen totuus, planeetta ei tuhoutuisi vaan elämän monimuotoisuus kasvaisi kestävällä tavalla. Tuon valtakulttuuriksi muodostuneen sairauden ongelma on se, että ihmiskunnan henkinen ja älyllinen kapasiteetti ei riitä sen ylittämiseen. Ihminen on auttamatta liian alkeellinen olento ehtiäkseen voittaa kapitalismintuhosyövän ennen kuin kapitalismi voittaa ihmisen.

- Asiasta toiseen, emme sitten päässeetkään kesälomatkalle Jaltalle. Veljeni ryyppäsi kesälomarahansa Helsingin baareissa. Mitä se Suomi on veljellenikin tehnyt!

- Nostradamus soitti hullujenhuoneelta. Olivat vieneet heti kun pääsi Pietarista kotiin. Pyysin häntä kirjoittamaan 999:siin jutun poliittisten vankien mielisairaalaantelkeämisistä Suomessa. Jutun nimi voisi olla "Psykoosi mielipidevangin vartijana kapitalistisessa realismissa". Päätoimittaja Ilja oli ajatuksesta innoissaan ja lupasi julkaista jokaisen rivin, joka Simpeleen ison pojan kynästä lähtee.

- Ei taida Noksu enää kirjoittaa mitään. Ovat pistäneet miehen hiljaiseksi. Ryyppäsi ja vapisi koko viikon. Kova psyykelääkitys päällä. Kamala katsella kuinka sielu kuolee. Kyllä ne Suomessa hommansa osaavat.

- Nyt kyllä tuhosivat väärän tyypin. Se on se kuilu, johon uppoaa vielä koko maa. Joogi Shri Mataji kysyi, miksi länsimaiset ihmiset ovat niin itsetuhoisia? Tiedän vastauksen. Se johtuu siitä, että he tietävät totuuden. Maapallon positiivinen tulevaisuus ja länsimaat eivät sovi yhteen. Loogisesti ajateltuna länsimaissa vallalla oleva kulttuuri on tuhottava, jos halutaan että maaplaneetalla ylipäätään on positiivinen tulevaisuus. Elävien on voitettava kuolleet. Elävien on otettava vastuu planeetasta tai silmittömästi lisääntyvät kuolleet rakentavat heille tulevaisuuden, joka on planeetan kokoinen kuolema. Kuolleita ei voi voittaa taistelutta, ja taistelussa kuolleilla ei ole mitään menetettävää. He päin vastoin auttavat omaa tuhoaan sisäisesti niin paljon kuin pystyvät. Parempi huominen ei tule odotellessa: odottaminen on parasta mitä kuolleet voivat toivoa, sillä se on heille aikaa lisääntyä. Ulkoinen toimenpide, lopettaminen, on pelkkä loppusilaus. Tämä on samalla tulkinta Roy Anderssonin uuden elokuva Du levande lopussa ilmestyvälle koko taivaan täyttävälle pommikonelaivueelle, josta kysyit aiemmin. Mongolit tulevat sisältä ja ulkoa!
"When literature possesses a Tolstoy, it is easy and pleasant to be a writer; even when you know you have achieved nothing yourself and are still achieving nothing, this is not as terrible as it might otherwise be, because Tolstoy achieves for everyone. What he does serves to justify all the hopes and aspirations invested in literature." Tsehov >>

"If the world could write by itself, it would write like Tolstoy." Isaak Babel

22.7.2008

VENÄLÄINEN NAINEN RATISSA





21.7.2008

ZAVAJARKA, ARPINEN BALLERINA

Pietari on ollut jälleen kerran antoisa vuoristorata. Kieltäkin olen oppinut sen verran, että kykenen jo hankkimaan englannintaidottomia ummikkoystäviä. Eräs sellainen on perjantaina tapaamani nuori ballerina Zavajarka, joka kuusi vuotta sitten auto-onnettomuudessa silpoutunut kappaleiksi. Vain satumaisen kauniit kasvot säästyivät turmassa. Ensin hän makasi muutaman viikon koomassa ja taitavat lääkärit kokosivat hänet uudelleen. Viiden vuoden merikapteeni-isän kustantamien hoitojen jälkeen hän pääsi jäälleen jalkeille. Nyt vuoden kuntouduttuaan tanssi sujuu taas ja ilmaisu on "elämänkokemuksen myötä" syventynyt. Vain hänen täydellisen kaunis vartalonsa on täynnä kammottavia jättimäisiä arpia. Sain nähdä joitakin niistä ja voin sanoa, ettei tolkuttoman kaahaamisen maailma ole silmissäni enää sama. Kuulin, että noin 600 ihmistä kuolee päivittäin Venäjän liikenteessä.

15.7.2008

PANKRATION



on fyysinen taistelulaji, jota luonnehtii sääntöjen mahdollisimman vähäinen määrä. Se oli antiikin olympialaisten arvostettu päätöslaji. Pankrationissa on aina kysymys ottelusta päävihollista vastaan, jonka kekseliäisyys, nopeus, voima, tehokkuus, tarkkuus, suoraviivaisuus ja kontrolli ovat arvaamattomia. Jumalinen ihminen etsii lakkaamatta päävihollista ja löytää tämän mistä tahansa, mutta kaikkein varmimmin nyrkkeilykehästä.

UJOUS

on fyysisessä ja älyllisessä mielessä kaikkein itsevarmimpien, kadehdittavimpien ja karismaattisimpien ihmisten ominaisuus. Jos he kohtaavat satunnaisen loukkauksen, se ei ole tulkittavissa kuin yhdellä tavalla: päävihollisen iskuna suoraan heidän sieluaan vastaan.
Ensimmäiseksi kirjailijan pitäisi päättää palkitseeko tunnollista vain tunnotonta lukijaa.
Miten käyttää aika: yrittääkö romaania epäonnistuneesta rakkaudesta, vai yrittääkö onnistua.

12.7.2008

Kahvilan yksityiskabinetissa lauletaan neuvostoliittolaisia yhteislauluja. Tätä ei kyynelehtimättä kuuntele paatuneinkaan rosvo. Neuvostoliiton ikävä on yksi merkillisimpiä nostalgian muotoja.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Van Helmont nimittää sitä "voimakkaimmaksi ja tehokkaimmaksi kaikista suoloista." Antti Vilhunen nimittää sitä "piirustustaiteen geenipankiksi." Joku voi nimittää sitä puolihysteeriseksi peloksi ja joku toinen terveeksi ihmisluonnoksi. Eräs arkkitehtiystäväni nimitti sitä "postmoderniksi paluuksi ihmisyyden juurille". Casanova nimitti sitä 1700-luvulla ”englantilaiseksi vaatteeksi, joka antaa käyttäjälleen mielenrauhan.” Jefferson Airplanen Kaukonen nimittää sitä jaskakieleksi. Rossini nimitti sitä yksinkertaisesti opéraksi. Toiset taas haluavat nimittää sitä uudestisyntymäksi. Kirsi Piha nimittää sitä uudeksi DDR:ksi. William Wordsworth nimitti sitä "isolohkokirsikaksi" ja "testamentikseen". Psykoanlyytikko Tiusanen nimittää sitä aivoterveydenhoidon kehittämiseksi. Ain Järve nimittää sitä janoon kuolleeksi puistomuseoksi. Mutta onko oikein nimittää janoon kuollutta puuta tyhmäksi? Pitäisikö meidän nimittää sitä sairaudeksi? Onfray nimittää sitä Hekatonin oireyhtymäksi, stoalaisen filosofi Hekatonin mukaan. Lääkäri nimitti sitä "omien liikkeiden aistiksi". Joku voisi nimittää sitä terroriksikin. Stockhausen nimittää sitä kestoksi. Einstein nimitti sitä elämänsä pahimmaksi kauhuleffailmeeksi.

11.7.2008

YLÖSNOUSEMUS

Sain vihdoin Tolstoin Ylösnousemuksen rivi riviltä viivaimen kanssa edenneen lukuprosessin valmiiksi. Alleviivamatonta tekstiä jäi lopulta hyvin vähän. Aloitan lukemisen heti uudelleen. Mitä turhia tuhlata aikaa toisarvoiseen kirjallisuuteen kun tässä varmasti riittää purtavaa loppuelämäksi. Läpikotaisin kummallinen ja hämmentävä teos. Wagnerin Parsifalin veroinen, ellei jopa ihmeellisempi. Kiihkeän mielikuvituksen, huluuden ja nerouden luoma rakennelma, joka paljastaa rakenteessaan kaikki mielikuvituksen, hulluuden ja neurouden ansat: lähes sekopäinen yritys vastata kysymykseen "mikä paikka tämä maailma oikein on?". Vastaus on loputtomasti kysymyksiä herättävä, sillä Tolstoin jälkeiset 100 vuotta ovat osoittaneet melkein kaikki hänen näkemyksensä ja uskomuksensa vääriksi. Päähenkilön jatkuva kysymys: "Olenko minä hullu, koska näen asiat niin kuin näen? Vai ovatko kaikki muut hulluja?"... kyllä, olet hullu, ja kaikki muutkin ovat. Mutta onko tämä myös kirjailijan itsensä kysymys, hänhän näkee asiat päähenkilöä moniulotteisemmin ja tarkemmin. Suuri aseksuaalisuuden apoteoosi. Venuksen ja Eroksen rienaamisen klassikko, joka on "siveysihanteineen" kaiken aikaa vaarassa muuttua silkaksi itseironiaksi, mustaksi huumoriksi, sarkasmiksi. ...sukupuolien välinen rakkaus on vain vankileirien selviytymisstrategia, vapaalle ihmiselle sopimatonta hämäystä... kaikki seksi ja itsetyydytys on vain alhainen tapa huijata aivoja, saada keho tuntemaan jotakin perusteetonta hengestä harhautunutta nautintoa... rakkaus on puhtaasti ideologinen rakennelma... jos se on todellista rakkautta, siinä on aina jokin paholaismainen pohjavire = todellinen rakkaus on aina pahuuden ja alistamisen muoto... ja ellei se ole sitä, se on vain matkittua halua pahuuteen... rehellisten ihmisten, miehen ja naisen välillä voi olla vain kaavamainen velvollisuus, ei mitään muuta... ihminen elää vain Jumalalle, muut nautinnot ovat vain aivojen petkuttamista. Olla katsomatta kaunista naista himoitsematta... sen Tolstoi saa tuntumaan jotenkin helpolta... mutta eikö se ole vain upporikkaiden turhamainen etuoikeus... katsoa jotakin ainutlaatuista kuin jokapäiväisyyttä... helmiä sioille... katsoa mestariteosta ihailematta, himoitsematta, omistamatta, irtirepimättä, piilottamatta, turmelematta, pelastamatta sitä hyvän kotiin (mikä kauhea harhaluulo!). Vakuuttava 72 vuotiaan terveen ihmisen työnäyte. Tiukka 540 sivuinen timantti.

1.7.2008

CORPUS HERMETICUM

Tällaisten tekstien lukeminen muuttuu Venäjän oloissa uskomattoman monimutkaiseksi. Venäjän voisi määritellä todellisuutena, jossa aistien kieltäminen on metafyysinen mahdottomuus. Venäjän näkökulmasta buddhalaisuus ja vastaavat materiaalisen todellisuuden illusorisuutta painottavat käsitykset esiintyvät vain harjoittajiensa tietämättömyyden ilmentymänä: ne ilmaisevat harjoittajiensa suhdetta heitä itseään ympäröivään materiaaliseen todellisuuteen, joka ei ilmeisesti ole kovin viettelevä. Venäjällä vain intohimo on absoluuttista, kaikki muu suhteellista. Pimeyden voimista voi vapautua vain menemällä valoon, ympäröimällä itsensä valolla, käytännössä matkustamalla lähimpään pyhään kaupunkiin.

Länsimaisen (tai ehkä vain suomaalaisen) kansanviisauden mukaan "halun täydellinen tyydyttyminen tarkoittaisi kuolemaa." Venäläinen filosofian mukaan halun täydellinen toteutuminen tarkoittaa, normaalin elämän alkua, ehkä ripille pääsyä. Kaikki muu tiedetään roskaksi. Venäjältä on vaikea löytää henkilö, joka ei lähtisi siitä, että toteuttaa halunsa täydellisesti. Täydellisyydestä (joka toisaalta on ehkä jotain muuta kuin banaalit visiot täydellisyydestä) positiiviset tunteet vasta alkavat. Siihen asti kaikki on pimeyden valtakuntaa.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com