18.4.2008

SANANPAINO

Olen itseasiassa aika järkyttynyt tajutessani venäjänkielen sanojen fiksatun painotuksen positiivisen merkityksen runoudelle.

Mitallinen loppusointuinen lyriikka on aivan täysin eri asia venäjänkielellä kuin suomenkielellä.

Venäjän jokaisella sanalla on fiksattu paino. Se voi olla missä tahansa: sitä ei voi päätellä, se täytyy tietää. Sananpaino on sanan ominaisuus, päätetty asia, eikä sitä voi säädellä mielensä mukaan, koska se on sanan käyttöön ja merkitykseen sidottu.

Painolla on venäjänkielessä niin suuri merkitys, että väärä painotus saattaa estää sanan ymmärtämisen puheessa. Venäläinen tajunta toimii muutenkin kuin internetin hakukone: sanot yhdenkin kirjaimen huolimattomasti tai väärin, niin vaste on toinen. Venäläinen (toisin kuin ehkä englantilainen, joka on kuullut kieltään lausuttavan jos jonkinlaisella aksentilla) ei lähde arvailemaan mitä vastapuoli tarkoittaa, ellei ilmaisu ole virheetön. Ääntämisvirhe aiheuttaa katkoksen kommunikaatioon.

Venäläinen runous rakentaa rytmiä voimakkaasti sananpainon varaan: se on keskeinen motiivi. Runo voi näyttää suomalaisen silmään paperilla yksinkertaiselta, mutta lausuttuna se muuttuu aina musiikiksi, joko hyväksi tai huonoksi. Koska sananpainot ovat fiksattuja, runon musiikillistuminen ei riipu lainkaan runon merkityssisällöstä. Runo pääsee aina puhtaasti rytmisenä konstruktiona helposti irti ymmärrettävyyden ongelmasta. Ymmärrettävyys voi olla suurempaa tai pienempää, mutta venäläinen runo ei milloinkaan lepää ymmärrettävyytensä vaan aina kokonaan rytminsä varassa.

Suomenkielessä, kun lauseen paino on milloin missäkin merkityksen mukaan, ja sananpaino periaatteessa poikkeuksetta sanan alussa, katoaa koko tämä avaruus, jonka sanakohtaisesti fiksatun sananpainon ajatus synnyttää. Suomalaisen runon rytmin lukemisesta tulee joko kaavamaista tai monikäsitteistä suhteessa merkitykseen... runon musiikki ei ole täysin merkitysriippumatonta niin kuin venäjässä. Merkitysriippumaton rytmi tarkoittaa suomenkielessä, joko täydellistä kaavamaisuutta (sananpaino kaavamaisesti sanan alussa), tai mielivaltaisesti tai tilannekohtaisesti määriteltyä sanan sisäistä painoa, mikä taas tullakseen luetuksi ja toistetuksi oikein edellyttää jonkin kaavamaisen säännön tai toisen, esimerkiksi musiikkinotaation, olemassaoloa. 

Esimerkiksi Otto Mannisen Homeros-käännöksessä, joka on tehty tavupituuksien mukaiseen heksametriin, suomen ääntämys muuttuu anomaliseksi jos säkeet skandeerataan runomitan mukaan. Paino tulee silloin usein aivan eri tavuille kuin tavallisesti.

Esimerkki yksinkertaisesta venäläisestä laulusta, joka on täysin erilainen riippuen siitä tunteeko lukija oikeat sananpainot vai ei:


Булат Окуджава: ГОЛУБОЙ ШАРИК


Девочка плачет: шарик улетел.
Ее утешают, а шарик летит.

Девушка плачет: жениха все нет.
Ее утешают, а шарик летит.

Женщина плачет: муж ушел к другой.
Ее утешают, а шарик летит.

Плачет старушка: мало пожила...
А шарик вернулся, а он голубой.

10.4.2008

Ääripään vastakohta ei ole toinen ääripää vaan tasapaino.

Ideologian, taloususkonnon, fanaattisuuden, itsekkyyden vastakohta ei ole epäloogisuus, epätaloudellisuus, viileä järkevyys, pakonomainen altruismi.
Kapitalisti ei usko jälleensyntymään vaan tähän ajalliseen elämään. Siksi hän ei tyydy kilpailemaan rikkaudessa vain kyvykkäimpien aikalaistensa ja kyvykkäimpien menneisyyden riistäjien kanssa, vaan myös tulevaisuuden kapitalistien kanssa. Kaikkien on oltava häntä köyhempiä, kaikkien on ehdottomasti oltava hänen alapuolellaan ahneuden taiteessa: materiaalisen tuhlauksen narsistisessa hillittömyydessä.

PORNOTÄHDET TEITITTELEVÄT

toisiaan kuvausten ulkopuolella. Sinuttelu kuvauksissa, toisen sisälläolo ja sisään päästäminen, ovat vain näytteltyä. Se mikä todellisuudessa tapahtuu heidän ruumiilleen on aina vähiten totta. Todellisuudessa he ovat etäisiä ja muodollisia ihmisiä, joille eroaminen on aina lopullinen ja jälleenkohtaaminen vain tuotantoportaan yllätys -- kitkattomia ja vailla tunnekuohua olevia tapahtumia.

KAUNEUDEN VIHAAMISEN IDEA

Kaikki harvinainen on kallisarvoista ja päinvastoin. Kapitalisti salametsästää, jotta olisi vähemmän sitä mikä on kaunista, jotta se olisi enemmän katoavaista, jotta sen arvo kohoaisi, ja jotta vain harvoilla olisi mahdollisuus riistää sitä ja tehdä siitä oman katoavaisen arvonsa symboli. Vaikka kaikki kuolevainen on katoavaista, se ei ole harvinaista katoavaista, lopullisesti katoavaista, tuskin milloinkaan riittävän harvinaista, että sen menettäminen todella riipaisisi sitä, jolla on aina mahdollisuus tyytyä kaikkeen jäljellä olevaan planeetan kokoiseen kulutusjuhlaan, jossakin toisaalla korvaavan unohduksen tuottamaan onneen. Kapitalisti ei kunnioita ainutlaatuista, mutta haluaa ainutlaatuisuuden olevan harvinaista (sillä se voisi olla myös yleistä... koko maailmahan on mysteeri!), jotta sen hinta olisi kallis, jotta vain hänellä olisi varaa se omistaa, koska harvinaisen omistuksen likaaminen ja rikkominen ja sitten käytettynä poisheittäminen ja hylkääminen nostattaa hänen ruokahalunsa ja ahneutensa potenssiin. Kapitalisti haluaa, että koko planeetta haudataan elävänä hänen muumionsa kanssa samaan faaraonhautaan.

”Kaunis nainen ei milloinkaan tule yksin, vaan luvuttomana parvena ihmiskunnan hermeettisen hahmomeren syvyyksistä”
Tsingis Kaani.

9.4.2008

Kaksi pitkähiuksista miestä kohtaavat baaritiskillä. Toinen on myyjä, toinen asiakas.
- Muistelin, että tässä olisi ollut kahvila.
- Pari vuotta on ollut olutravintola.
- Niin nopeasti kaupunki muuttuu. Ei helposti pysy kartalla. Ottaisin silti kahvin.
- Kaksi euroa.
- ...katson vain olisiko mitään purtavaa sen kanssa.
- Pullaa ei ole. Listassa on mitä on.
- Ottaisin sitten lihapullat… pullaahan sekin on. (naurahtaa)
- Makeaahan se ei ole. (rypistää otsaansa)
Asiakas juo kahvinsa ja syö pullansa.
- Mitähän maksaisi lisäkuppi kahvia?
- Kaksi euroa.
- Siis hei, lisäkupin idea on se, ettei tarvitse pestä kuppia. Kupin pesulle lasketaan hinta. Kun sitä ei tarvitse pestä, kun myydään pelkkää nestettä, lisäkupin hinta alenee.
- Se on sen kaksi euroa.
- No, en sitten ota.

8.4.2008

ALOIN LUKEA UUDELLEEN ANDREI BELYIN

Jos taas Peterburg ei ole pääkaupunki, silloin - ei Peterburgia olekaan. On pelkkää kuvittelua että se on olemassa.
Peterburgia. En selvästi edellisellä kerralla ymmärtänyt kirjasta ja sen esteettisistä keinoista mitään. Nyt jo satunnaisesti kirjan keskivaiheilta valittu kappale tekee miltei lamauttavan esteettisen vaikutuksen. Kirjan suomentajan Esa Adrianin (tämä herra on ehdottoman nerokas) esipuhe antaa myös vakuuttavan käsityksen siitä millä tasolla Belyin ja aikalaisten esteettinen tajunta liikkui. Belyin romaania pidetään aiheellisesti venäläisen ja samalla koko maailmantaiteen symbolismin huipentumana, mutta sen voi nähdä myös pietarilaisena vastineena naturalismin ihanteille, sillä onhan elämä Pietarissa itsessään symbolismia.

7.4.2008

Diktaattorit ovat katoavaisia, Venäjä on ikuinen.

Milan Kundera: Tietämättömyys

6.4.2008

YHDYSSANAN MAHDOLLISUUS

Syhtymäpäiväkutsuilla Karri lahjoitti Timolle kokoelmansa Avokyyhky, lattiaheroiini, sillä seurauksella, että tytöt, jotka sen lahjapöydästä löysivät käyttivät sen lukemiseen koko illan.

- Eläkää hyvät ihmiset, oli ystävän neuvo heille.

Kuvan herkullisuutta lisännee täydennys, että tytöistä toinen oli vankilapappi.

Avokyyhky, lattiaheroiini on kirja, joka esittää yhdyssanan mahdollisuuden, eikä sitten mitään muuta. Jos hyväksyy tämän kieltämättä melko ahtaan rajoituksen, siitä ei voi olla pitämättä.
Maallisen elämän ilot ja murheet... uudestisyntymä on kuin avaisi tutun pornosaitin muutaman viikon tauon jälkeen.

5.4.2008

ILMASTOMUUTOS

Todellisen itsekyyden tunnistaa vain buddhalaismunkin kaavusta.

Markkinaliberalisti on altruismin huippu: ei välitä pätkääkään edes omasta hengestään.

JUKKA VIIKILÄN RUNOJA

on paras koskaan lukemani esikoiskokoelma. Se on hervottoman hauska, Jouko Turkan ja Kari Aronpuron sukulainen: lukiessa nauraa usein silmät kyynelissä. Siinä ei ole ainoatakaan heikkoa tai edes keskinkertaista tekstiä. Se on timantti. Jos T.S Eliot luki Ibseniä "päästäkseen tunnelmaan", minä luen Viikilää.


*

Tässä HS:n kritiikissä, vaikka se ylistävä onkin, on pienenä ongelmana kriitikon taso. Kirjoittelevat samalla tyylillä ja samoin sanoin liukuhihnakritiikkejä kokoelmasta kuin kokoelmasta. Tällaisen kritiikin perusteella ei voi erottaa yhtä kokoelmaa toisesta.
Onneksi on paljon lainauksia, jotka puhuvat puolestaan.

Markku Paasonen on parasta mitä runoilija voi Hesarilta toivoa. On todella harmi, ettei Paasonen osunut tämän kokoelman kohdalle, sillä hän varmaankin olisi osannut lukea teoksesta mielenkiintoisempiakin tasoja, varsinkin sen omaperäistä huumoria.

4.4.2008

Ilman että on hyvästä syystä raivonnut itsensä muutaman kerran mielisairaalakuntoon voi tuskin täysin ymmärtää mitä merkitsee stoalainen mielentyyneys.

JMAE BARIZON HAASTATTELU

suomalaisesta hakukonerunoudesta.

3.4.2008

Ulkoavaruus alkaa ihokirkolta.
Jos se maallistuu millinkin,
se ei tiedä mitään Kristuksesta.
Mieluummin kuin opettelisin
vuosi tolkulla soittamaan, miellyttämään
paremmin kuin joku toinen, opettelisin ensin
ottamaan edes yksinkertaisen yhteyden
Jumalaan.

METAFORAN SYSTEEMITEOREETTINEN TULKINTA

Lämpötilan suhde hintaan on sama
kuin painovoiman suhde tietoisuuteen.

Pareilla on sama muuttujarooli erillisissä, mutta keskenään vahvasti analogisissa systeemeissä.

Kun yhdestä systeemistä lainattua muuttujanimeä käytetään sellaisenaan analogisen systeemin lauseissa on kysymys metaforasta.
Hinta laskee taas yöksi, mutta kahvikupin lämpötila nousee kymmenessä
vuodessa 75 prosenttia. Painovoima leijuu kaiken yllä hiekkasäkin
tavoin nousee ja tippuu kuuhun. Tietoisuuden piirtäminen on hankalaa. Sen voi
havaita vain epäsuorien merkkien, kuten hahmojen asennon tai vaatteiden
laskoksien kautta. Seisova ihminen voi siirtää huomiota jalalta
toiselle. Hän voi tukeutua molempiin jalkoihinsa samanaikaisesti.

KAIKISSA USKONNOISSA

yksilön ja Jumalan suora -- kaikki inhimilliset virkatiet ohittava -- suhde on se voima, joka suojaa yksilöä ihmisjärjen joskus vuosisatoja kumoamattomana rellestävien harhojen ja ansojen tyrannioita vastaan. Mitä tapahtuisi ihmisen evoluutiolle ilman uskoa, joka suojelee ihmistä kulloinkin vallalla olevilta tieteen aina keskeneräisiltä ja useimmiten puhtaasti mielettömiltä tuloksilta.

Juuri tätä keinoa suojautua järjen valolta käyttää hyväkseen maailmanhistorian uskonnoista suurin, kaunein ja tuhoisin: uusliberalistisen talouden fundamentalistinen ideologia.

Ja juuri siksi sen koko havaittavan todellisuuden täyttävältä valheelta ei voi suojautua mihinkään "järjen valoon" vaan silkkaan budhalaiseen ateismiin, joka kieltää koko näkyvän todellisuuden olemassa olon. Kapitalismia on kiittäminen siitä, että se on viimein tehnyt meistä buddhalaisia.
People are boring everywhere.


Ulkomaalaisen nuorenmiehen haikeanaforistinen tokaisu toiselle, heidän istuessaan Bar Erottajassa miettimässä mihin länsieuroopan maahan suuntaisivat seuraavaksi.
Kuulet kuinka kone liikahtelee
pysy kehossasi, tässä hetkessä
nouse jos on noustava
mene jos on mentävä
katso jos on voimassa oleva tarjouspaketti
kun kone nukkuu, yöpyy meri
toisen tytön luona
rauha laskeutuu
lankansa varassa
katosta kohti hänen kasvojaan
ja hyvyys täyttää koko huoneen

FLARFFIN VOITON PÄIVÄ

se kun Stasin ja KGB:n arkistojen nettiportaalit avataan.

2.4.2008

TEKSTIVIESTIKOHU

on enemmänkin todiste Kanervan rehellisyydestä. Rosvot tuskin heittäytyisivät noin alkeelliseen. Yhteiskunnan pahimmilla ilkiöillä ei myöskään ole varaa sellaisiin heikkouksiin kuin naiset. Todellinen uskottavuusongelma ei Kanervan kohdalla syntynyt siitä, että läppä liikkui navan alapuolella vaan siitä, että se oli huonoa. Samoin viettelyjen kohde oli huono. Muistan Tukiaisen Helsingin nuhruisimmista strippiluolista jo opiskeluajoilta, kun kävin noissa paikoissa tekemässä läksyjä. Hän oli muita, lähinnä ulkomaalaisia tanssijoita lyhyempi ja heikkotasoisempi, täysin karkea ja liikkeiltään ihmeteltävän kömpelö otus, joka usein kaatui estraadilla raskailta punnuksilta näyttäviin paksupohjaisiin stripparin kenkiinsä, jotka sitten lentelivät yleisön joukkoon. Ällistyttävän käytännöllisesti vailla työhönsä kohdistuvaa tunneperäistä suhdettä Tukiainen kävi keräämässä kenkänsä lattialta ja jatkoi esitystään. Tämän jälkeen hän kuljetti röyheää olemustaan pöydästä toiseen ja keräsi yleisöltä tippiä jotenkin poissaolevan oloisena. Hänen mielensä oli lentänyt jo amerikkaan tai jonnekin muualle, johon tämä homeinen torakanpesä oli vain ponnahduslauta. Jos Ike olisi tehnyt läksynsä noissa paikoissa, hän olisi ehkä valinnut fantasioidensa kohteeksi jotakin naisellisempaa. Tai ehkä Tukiaisen opportunistinen karkeus ja pragmaattisen luonteen hengetön tyhmyys kiihottivat ministeriä. Nuo ominaisuudet eivät valitettavasti sulje pois nokkelaa ilkeyttä, päin vastoin. Mies, jonka täytyy vietellä Tukiaisen kaltaisia olentoja ilman muuta elää kammottavassa kurjuudessa, siinä kurjuudessä, joka on meille kohtaloveljille niin syvästi tuttu.

KRITISOIN ITSEÄNI

ideologia -käsitteen käyttämisestä tavalla, josta voisi päätellä, että ideologia olisi kestävästi vältettävissä.

Jokainen toimiva yhteiskuntajärjestys perustuu ideoille. Mitä tehokkaammin yhteiskunta toimii materiaalisesti, sen ideologisempi on järjestelmä. Tehokkuusyhteiskunta on totaalisen ideologinen.

Ideologinen järjestelmä määrittää täydellisesti sisällä olevien ihmisten valtaosan tietoisuuden ja tiedostamattoman. Tiedostamatonta on kaikki mikä ei kuulu ideologiaan, eli luonnolliseen ja välittömästi havaittavaan olotilaan. Demokratia pitää huolen ideologian tehokkaasta itsensä monistamisesta, koska ideologiaa vastustava tietoisuus voi kehittyä vain vähemmistössä.

Uusliberalistisen talouden läpäisemän maailman ideologia on kaikista yksinkertaisin, selvin, loogisisn ja tehokkain ideologia. Sen mukaan rahan tahto ja rahan luovuus ovat perimmäinen totuus maailmasta. Ihmisen pyhin tahto ja ihmisen pyhin luovuus ovat pelkkiä haitallisia illuusiota. Tälle totalitarismille ihminen on ongelma, joka poistetaan tarhaamalla ihmisestä passiivinen kuluttaja.

Psykoanalyysin päämäärä on ideologinen tietoisuus. Esimerkiksi Tolstoin romaani Lapsuus, poikaikä, nuoruus, osoittaa paljon ennen Freudia, että psykoanalyysi on yleispätevä väline mihin tahansa yhteiskuntaan: kaikissa yhteiskunnissa on todellinen järjestys ja sen takana symbolinen järjestys. Tässä järjestyksessä elämänsä rakentaviin yksilöihin tuo järjestys koodautuu tarkasti. Samalla heihin koodautuu symbolinen tiedostamaton: potentiaalinen kykenemättömyys ymmärtää vaihtoehtoisia järjestyksiä. Vaihtoehtoinen symbolinen järjestys on heissä tukahdutettu. Tämä tukahduttaminen vaatii suuren määrä työtä. Suurin osa koulunkäynnistä ja opiskelusta on tätä tukahduttamistyötä. Ilman tukahduttamista, olisi asiat hyvin järjestetyssä yhteiskunassa opittavissa täysin itsestään, ilman mitään havaittavaa hauskanpitoa häiritsevää imbelillimäisyyttä. Tämä ei silti poista sitä, että taivaassa helvetti on tiedostamaton ja päin vastoin.

Mikä on ideologian vastakohta? Anti-ideologia, epäideologia, ei-ideoille perustuva yhteiskunta, kaikille mahdollisille ideoille perustuva yhteiskunta, ideoiden välinen sota, pradoksaalinen yhteiskunta, epäjärjestys, kaaos, psykedelia, kahden järjestyksen välinen nestemäinen tila. Ehkä Bergson ja Popper tarkoittavat Avoimen yhteiskunnan käsitteellään jotakin tällaista(?).

Itäeuroopan parin viimevuosikymmenen kokemus osoittaa, että anti-ideologinen tila, eli kaaos, jossa kaikki näkökulmat (parallaksit) ovat yhtäaikaa olemassa ja törmäyskurssilla keskenään, on tietoisuuden kannalta hyvin kehittävä tila, mutta taloudellisen tuotannon kannalta täysi katastrofi.

Ei ehkä ihme, että tähtitieteen käsite parallaksi, joka tarkoittaa tarkasteltavan objektin taustan muuttumista suhteessa näkökulman muutokseen, on keskeinen itäeurooppalaistaustaiselle filosofi Slavoj Zizekille.

1.4.2008

SURREALISTIN TYÖKALUPAKISTA

Omia ja ulkoisia tietokantoja tehokkaasti käyttävän kollaasirunoilijan työtapa poikkeaa tavanomaisesta kirjoittamisesta ainoastaan yhdessä suhteessa. Siinä missä tavanomaisen kirjoituksen seuraavan lauseen tai säkeen muodostamisen jää kokonaan kirjoittajan itsensä vastuulle, usein jopa ajallisesti tiukasti määrätyissä puitteissa -kirjoittaja joutuu ikään kuin loihtimaan siinä samassa tekstinsä seuraavan sanan, lauseen, kappaleen jne.- on kollaasirunoilija tästä, usein kylläkin ylen hyödyllisestä ja inspiroivasta rajoitteesta vapaa. Eikä hän ole ainoastaan vapaa, vaan hän voi omien tekstin jatkuvuutta edistavien hetkellisten keksintöjensä sijaan valita oman parhaan keksintönsä, tai muokata koko ihmiskunnan parhaan keksinnön omaan käyttöönsä. Hän voi halutessaan muodostaa toisenlaisia rajoitteita (constrains), jotka ohjaavat hänen tekstinsa kulkua ja muodostumista.

Rajoitteiden (tai pakotteiden) keinotekoinen moudostaminen on periaatteessa ajankohtaista vasta sitten, kun ensin on vapauduttu kaikista kirjoitusta kahlitsevista luonnollisista ja teknisistä rajoituksista. Oulipolaiset ottivat tässä suhteessa varaslähdön, sillä olisi mieletöntä ajatella, että he olisivat olleet mitenkään vapaampia kuin edeltäjänsä. Vasta 2000-luvun tietotekniikka, tietokannat hakukoneineen, voi vapauttaa meidät eräästä kirjoittamisen suurimmasta rajoitteesta, eli täsmällisen muistamisen ongelmasta. Mutta se on vain yksi rajoitus. Rajoituksia jää jäljelle lukemattomia, yhtenä tärkeimpänä sielumme liikkuvuuden ja kehitysasteen tuottamat luonnolliset rajoitteet. Niitä ei millään ulkoisella teknologialla voida kuin enintään kuntouttaa.

Kirjoituksen ja taiteen tulee vielä pitkään etsi puhdasta vapautta ja rajoittamattomuutta. Ranskalaisten viehtymys keinotekoisten rajoitteiden keksimiseen on ihmiskunnan nykyisellä alkeellisella tasolla pelkkä pöyhkeä hybrinen perversio, joka johtuu toisaalta 1900-luvulle tyypillisesti omien keinojen yliarvioimisesta ja toisaalta taiteen vaikutusmahdollisuuksien aliarvioimisesta.
Niin se vain on, että sydämetön ei milloinkaan pysty kuvittelemaan sydämellistä, enempää kuin sydämellinen sydämetöntä.

Miten he muka voisivat tehdä yhteistyötä?
Tekoäly otettiin käyttöön ensimmäisenä ihmisaivoissa.


Tekoäly kertaa ensin ihmisten ennakkoluulot, mutta lisää niihin sitten oman elävän aineksensa.

MAAILMA, EI, EI AINA NIIDEN HELVETIN KÖYHIEN, VAAN EDES JOSKUS SIELUN SILMIN NÄHTYNÄ

Looginen ja rationaalinen kapitalismi on toimintaa vailla etiikkaa ja moraalia.

Siis mistäköhän johtuu, että jotkut eivät siedä edes Jumalan ajatusta? Ei varmaan ainakaan tosiasioiden tunnollisesta ja rehellisestä havainnoinnista.

Kapitalismi tunnetusti lisää maailman köyhyyttä, koska se heikentää ihmisten ostovoimaa -- varsinkin tulevaisuuden ihmisten.

Aiheesta lisää Naomi Kleinin uudessa suosikkikirjassa Tuhokapitalismin nousu.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com