FAUST ON FASISMIN ISÄ
Koko Euroopan historia paljastuu kuolevaisten ja kuolemattomien väliseksi armottomaksi taisteluksi: siksi juuri historia näyttää dialektisesti toistavan itseään. Toistaako Kiinan dynastioiden historia muka itseään? En ole koskaan erityisemmin pitänyt Goethen Faustista. On helppo uskoa, että koko alkuperäinen 1500-luvun Faust -mytologia oli tähdätty erästä aikalaistaan, eli 20 vuotiasta Pariisin yliopiston ennustaidon tohtoria Cornelius Agrippaa vastaan. Faust on surkea yritys tehdä magia naurunalaiseksi, sillä magiahan automaattisesti teki puhdasoppisen järjenpalvonan idiotismin naurunalaiseksi.
Mutta valitettavasti suuren mittakaavan surkeus ruokkii surkean pikkusielun narsismia. Se, että juuri Faust eikä Agrippa, jäi saksalaisessa perinteessä elämään, johti toisen maailmansodan kriisiin. Juutalaisten keskitysleirejä ei olisi maailmassa milloinkaan nähty ellei heittiömäinen juutalaisvihaaja Martti Luther olisi voittanut henkevää kabbalisti Cornelius Agrippaa suosiossa. Ensimmäinen holokausti (1940-luku) johtui kabbalan merkityksen vähenemisestä euroopassa, jolloin saksalainen rationalismin palikkaharhaoppi ja nyt vapaasti riehuva rationalismin helvetinrutto sai kasvualustaa - toistan tässä vain juutalaisten omaa näkemystä. Järkiperäisen tieteen lopputulos on aina holokausti - ei koskaan mikään muu.
Magia ei kyseenalaista rationaalisen järjen pätevyyttä vaan sen pätemisalueen. Magian perusta on ajatuksessa maailmasta täsmällisten vastavaikutusten järjestelmänä. Magia lisää rationaaliseen maailmankuvaan kokonaisen uuden laadullisen ulottuvuuden. Magia on vastaavuuksien, vastavaikutusten ja vastailmiöiden dialektiikka, jonka perusta on itse havaitsijassa: sielussa. Maailmankaikkeus on tiedonsiirtoväline, jolla sielu kommunikoi. Maagisia ominaisuuksia ja maagisia vaikutuksia ei voine hyväksyä, ellei vaistomaisesti hyväksy perusperiaatetta ruumiin täydellisestä alisteisuudesta sielulle. Puhtaat emootiot seuraavat juuri tästä ruumiin alisteisuudesta sielulle. Jos olisi hetkenkin päinvastoin, emootiot lakkaisivat olemasta, josta seuraisi myös sieluntoimintojen vähittäinen lakkaaminen. Sieluntoimintojen lakatessa magiset vaikutukset heikkenevä ja raukeavat. Vain sielullinen olento on maagisten vaikutusten piirissä. Muilla on todellisuudessa yksi ulottuvuus vähemmän. Siksi sieluttomat ovat kiinnostuneita magiasta vain siltä osin, kuin voi olla toiveita saada aikaan mitattavia, aineellisia, objektiivisia vaikutuksia. Viisas ihminen kuitenkin ymmärtää, että kaikki magian vaikutukset ovat objektiivisia - mutta useimmat vain sielulle.
Colin Wilson kirjoittaa teoksensa The Occult (Salattu tieto) johdannossa: "Faustin tarinan voidaan katsoa olevan suurin länsimainen symbolinen draama, sillä siinä on kyse tragediasta, jossa järjenpalvoja tukahtuu tietoisuuteensa tunkkaiseen loukkoon, hyödyttömyyden noidankehään... Faustin kaipuussa "okkultismiin" ilmenee vaistomainen halu uskoa näkymättömiin voimiin, laajempiin merkityksiin, jotka voivat rikkoa tuon noidankehän." Historiallisen Faustin tarinan epämääräisyys on ehkä juuri se seikka, joka on tehnyt hänestä niin kiinnostavan hahmon. >>
Ihmisen oleminen on sielu. Jos ihminen vaimentaa sielunsa, hän kääntyy pois omasta olemisestaan. Tällä poiskääntymiselle on olemassa eräs erittäin hyvä peruste. Magian edellytys on sielu. Maagisia vaikutuksia ei voi mitata, koska sielua ei voi mitata. Magiaa voidaan käyttää ihmisen iloksi tai ihmistä vastaan. Kun ihminen kääntyy pois omasta olemisestaan (eli sielustaan) magiaa ei voida käyttää häntä vastaan. Mutta samalla olemuksestaan poiskääntyneestä ihmisestä tulee kone ja negatiivisen magian väline.
Magia on se puuttuva rengas, joka yhdistää teknologian ja poetiikan
tekhnen (Heidegger). Ilman magiaa
tekhne jää aristoteliseksi tekniikaksi: esim. taito tehdä talo. Ilman magiaa poetiikka
ei pysty paljastamaan olemista (sielua) omassa tekemisessään. Magian kieltäminen on väkivaltaa, jolla ihminen pakotetaan pois omasta olemisestaan. Pakottaessaan sielua ihminen asettuu olemista (sielua) vastaan ohjatessaan olemista. Oleminen (sielu) paljastuu poissaolevana. Ihminen voi eksyä. Kun ihminen menettää kosketuksensa olemiseen, kaikki näyttää selvitetyltä. Mutta se on vain harha, joka johtuu magian ulottuvuuden katoamisesta. Tällöin
tekhne poetiikan ja teknologian vastaavuuden siltana ei enää ole mahdollinen.
Moderni fasisti on katastrofi, joka on kääntynyt pois omasta olemisestaan.
Tunnisteet: a, fasismi ja antifasismi, filosofia, Goethe, Henry Cornelius Agrippa, hyperkritiikki ja dialektiikka, Martti Luther, okkulttinen filosofia, Saksa, sielu
