TASA-ARVO LOOGISESSA KAPITALISMISSA Huoralle jokainen maksava asiakas on saman arvoinen, mutta sängyssä heissä on suuria eroja. Asiakkaalle jokainen huora on saman hintainen, mutta sängyssä heissä on suuria eroja. Asiakas haluaa hyvän huoran. Huora haluaa hyvän asiakkaan. Huora ei voi laskea hintaansa, mutta asiakas voi korottaa omaansa. Käytännössä kuka tahansa huora ei saa hyvää asiakasta, mutta hyvä asiakas voi valita kaikista huorista. Paraskin huora on hyvälle asiakkaalle vain yksi monista hyvistä. Paraskin asiakas on huoralle vain yksi monista hyvistä. Vain huora, joka antaa ilmaiseksi on erityinen. Vain asiakas, joka maksaa ylihintaa on erityinen. Ilmaiseksi antamalla huora ei voi taata asiakkaan lojaalisuutta aviokumppanina tai vedota tämän tunteisiin. Lahjomalla ei huoraa voi saada aviokumppanina lopettamaan ammattinsa (vähintään sisäistä) harjoittamista tai vedota tämän tunteisiin.

Tunnisteet: a, Poliittinen muistio, proosa

 11:54 ip. 0 comments

  LAVASTEET "Henkistynyt teatteri ei lavasteita kaipaa." "Maallistuneessa teatterissa ihminen katoaa lavasteisiin. Ihmisestä tulee lavastuksen osa, ehkä jokin pidike. Esineet jauhavat loputtomia dialogejaan." "Maallistuneessa maailmassa ihminen ei ole minkään herra, ei minkään yhdistäjä. Liikettä tapahtuu vain ulkopuolella, ilman sisäistä vastinkappaletta." Franzheimer, teoksessa Tiedon metsä

Tunnisteet: ensykandi

 6:03 ap. 2 comments

  Muistaisiko meri vetensä
kaiken.

Tunnisteet: aforismi

 3:10 ap. 0 comments

  DEMENTIAA on kahta lajia: pysyvän tyhjyyden aiheuttamaa, ja pyhän hengen täyttymyksen aiheuttamaa. Kumpikaan ei pidä lukua mistään, sillä astiat vuotavat pahasti, toinen pohjasta, toinen reunojensa yli.

Tunnisteet: ensykandi

 3:05 ap. 0 comments

  IANNIS XENAKIS (1922 / 2001)








A l'Ile de Gorée, pour clavecin amplifié et 12 musiciens (1986) on mielenkiintoisin pitkään aikaan kuulemani musiikkikappale. Eilen kuunneltu Albert Aylerin Angels melkein samalle kokoonpanolle oli myös raikas.

Tunnisteet: Albert Ayler, Iannis Xenakis, musiikki

 5:32 ap. 0 comments

  LAITEHANKINNOISTA Päätin sittenkin panostaa hieman äänityslaitehankintoihin. Macin oma Garageband toimii jotenkin moniraiturina, mutta äänifilejä ei voi esimerkiksi importata siihen. Siksi tarvitsen raiturin.

Koska Digidesignin Mboxissa ei ole USB-mikrofoni liitäntää, täytyy laitekustannuksiin lisätä jonkinlaisen sopivan mikrofonin hinta. Kysymys joustavista etä-äänityksistä talossa ja puutarhassa ei silti ratkea. Tarvitaan pieni kannettava laadukasta ääntä tuottava diginauhuri. Soittamalla Soundataan sain tietää, että M-audion Micro Track (300€) on markkinoiden paras diginauhuri. Soundatasta ostoksieni lasku olisi näin ollen ollut yli 700 euroa.

Hieman selvitettyäni taustaa ilmeni, että kaikki eivät ole samaa mieltä Micro Trackin ylivertaisuudesta. Lopulta nettiä penkoessani osui silmään kilpaileva tuote, Zoomin H4. Laite näyttää kaikkien vertailujen valossa paljon Micro Trackiä onnistuneemmalta mutta ilmeisesti huonommin markkinoidulta: integroidut studiotasoiset elektreettikondensaattorimikrofonit, raituriohjelma, XLR/6.3 mm plugitulot mikrofoni-/linjataso, kaupan päälle Steinbergin Cubase LE-ohjelmisto joka ei perusominaisuuksiltaan paljon jää jälkeen Protoolsista ja on aina päivitettävissä ylöspäin. Zoom H4 on yhdessä paketissa kaikki mitä tarvitsen.

Maahantuoja paljasti St. Paul's soundin Nummelassa myyvän laitetta Suomen edullisimpaan hintaan, 295€. Soitin myös F-musiikkiin ja sain ihmeekseni tietää, että samasta laitteesta pyydetään Helsingissä melkein 100 euroa enemmän.

Muutamalla puhelinsoitolla ja hetken nettisurffauksella säästin siis 400 euroa.

Tunnisteet: teknologia

 10:16 ip. 1 comments

  2007-10-28(1.2























Freeimproa. Ei mitään kummempaa teemaa. Rumpukompin päälle äänten räimettä. Jos tämä toimii, mikä tahansa toimii.

Tunnisteet: audiomerkintä

 4:18 ap. 2 comments

  KÄÄNNETTY PASCAL Onnettomuus ei ole meidän ulkopuolellamme eikä meissä; se on Jumalan kuolemassa meidän ulko- ja sisäpuolellamme.

Olisi tärkeää oivaltaa dostojevskiläinen maksiimi: ilman Jumalaa kaikki on sallittua. Se tarkoittaa: kaikki on sallittua, vaikka ihmislait säätäisivät mitä hyvänsä. Ihmislait ovat vain tyhmyyksiä silloin kun kaikki on sallittua, silloin kun Jumalaa ei oikeasti ole. Siksi, jos koette, että kaikki - kuvitelkaa mitä tahansa... pedofiliaa, ihmissyöntiä, kidustusta - ei ole sallittua, teissä vaikuttaa Jumala. Sillä ilman Jumalaa te ette voisi ajatella niin: teidän järkennekin sanoisi toisin: sillä järki sanoo aina, jos riittävän pitkälle mennään: kaikki on sallittua, jos ei Jumalaa ole.

Jumalalle itselleen on tietysti yhdentekevää miten ihmiset hänestä käsitteellisesti ajattelevat: onko hän olemassaoleva vai olematon. Vain ihmisille sillä on todella perustavanlaatuista merkitystä. Jumala ei tietenkään voi olla olematta, koska silloin ei ihmiskuntakaan voisi olla. Eikä Jumala voi kuolla, tietenkään, muuten kuin ihmisen tietoisuudesta. Olennaista on se, että ihmiset, jotka väittävät, ettei Jumalaa ole, elävät kokonaan niiden ihmisten kustannuksella, joiden röyhkeys ja valheellisuus ei sellaiseen väitteeseen riitä. Tämä on maassa vallitseva ikuinen tilanne, planeetan keskeinen väkivallan muoto. Jumalan olemassaolon epäileminen tai puhe Jumalan olemattomuudesta on vain älyllinen huijausyritys, retorinen keino ihmisten välisessä olemassaolon taistelussa. Ihmisen olemassa olon taistelu on tätä: vaikka Jumala on luonut ihmisen, ihminen yrittää itse tehdä itsensä olemattomaksi. Se on samaa tasoa kuin valhe, jonka rosvojoukon vanhemmat voisivat esittää sinisilmäiselle nuorelle kookelaalle: "Poliisia ei ole olemassa. Voit ryöstää kioskin rauhassa."

Ne ihmiset, jotka kuvittelevat, että ihmiskunnan olemassaolon mekitys on vain ihmisten keksinäisestä alhaisesta kilvoittelusta, jonka käyttövoimana on hyväuskoisten "jumaliset kuvitelmat, ja niistä seuraavat pidäkkeet" ja välineinä kaikki hioutuneelle älylle mahdolliset juonikudelmat, tulevat päätymään suoraa päätä hirveimpien inhimillisten rikosten ytimeen. He tulevat päätymään sinne nimen omaan tässä maailmassa, eivätkä suinkaaan missään tuonpuoleisessa, itse toimijoita ja kokijoina, eikä heillä ole niitä rikoksia vastaan mitään suojaa, eivätkä he pysty lakkaamaan niissä rikoksissa, vaikka he havahtuisivät ja ymmärtäisivät mitä ovat tekemässä. Nämä ihmiset tuhoavat toisensa ja tuhoutuvat itse loogisella välttämättömyydellä. Se miksi niin ei tapahdu aivan vielä - että se tapahtuu ikään kuin pitkän ajan kuluttua maan päällä, eli niin sanotussa tuonpuoleisessa - johtuu pelkästään heidän mielensä epäloogisuudesta ja ristiriitaisuudesta. Heidän mielensä pahuuden logiikka ei ole vielä riittävän kiteytynyttä. Mutta heidän johtajansa jo ovat pahuudessa ennenäkemättömiä tällä planeetalla. Voidaan jo puhua uuden lajin syntymästä, olennosta, joka ei ole enää meille mitään sukua. Jos nykyaikainen ihminen olisi looginen, ja näksi itsensä ja omat periaatteensa selvästi, Helvetti avautuisi hänen jalkojensa alla välittömästi... -juuri samalla tavalla, kuin niille ihmisille kaikkialla ympärillämme, jotka vain elävät nykyihmisen ihanteiden mukaisesti, mutta joissa ei enää ole pisaraakaan Jumalaista jäljellä. Heidän tekojaan ovat kammottavat rikokset, joista nykyisin luemme päivittäin, ja joita mikään psykologiatiede ei pysty selittämään. Ohut kansi, jonka päällä nykyihminen kävelee mitään vaaraa tuntematta ja ylpeillen oman ajattelunsa vapaudella on hiuksen ohut. Hänellä ei ole minkäänlaisia todellisia välineitä eikä mitään pelastuskeinoa sen hetken varalle, kun maa hänen jalkojensa alla pettää. Hän on hylännyt Jumalansa, mutta hän on tuudittautunut käsitykseen turvassaolosta: että teknologia ja moderni lääketiede on turvannut hänen aineellisen olemassaolonsa. Nykyihmisen tietämyksestä, tieteestä, taiteesta tai filosofiasta - sellaisena kuin me sen nyky-yhteiskunnassa normatiivisena näemme- ei ole vähäisintäkään hyötyä minkäänlaisessa tositilanteessa.

Ihmisten välinen rikollisuus perustuu siihen, että Jumalan olemassa olo on vaikea todistaa, ja ihmisheittiöt laskevat henkisen väkivaltansa sen varaan ettei yritys tule kenenkään osalta onnistumaan. Ja he uskovat, että onnistujat, jos sellaisia näyttäytyy, voidaan aina ostaa: syleillä kuoliaaksi väkivallantekijöiden suojeluskuntaan. Tämä on yleisesti hyväksytty järjestys tällä planeetala, ja siksi tämä kuusimiljardiapäinen rikollisjoukko niin vihaa ihmisiä, jotka yrittävät murtaa sen keksimällä tarinoita Jumalasta. Mutta Jumalasta ei tarvitse keksiä mitään, siilä Jumalan kiistaminen kuten Pascal on sen jo osoittanut perustuu vain loogisen älyn puutteeseen, samalla tavalla kuin Helvetin tajuaminen nykyihmisen motiivien ja tekojen todellisena päämääränä on pelkän logisen päättelyn tulos.

Kaikki mitä voi tehdä, on todistaa Jumalan olemassa olo. Muuten ei mitään toivoa ole.

Tunnisteet: a, usko ja uskonnot

 8:02 ip. 11 comments

  JOHN ZORNIN TZADIK -levymerkin tuotantoa olen kuunnellut nyt parisekymmentä albumia, ja alkaa olla aika selvä, että musiikin uudet vaikutukset eivät ainakaan amerikkalaisesta avant-gardesta tule. Vahingossa väliin iskevä Xenakisin Nomos Alpha, for solo cello kuulostaa todella raikkaalta amerikkatouhun jälkeen. Uralin takana tehdään vuonna 2007 paljon mielenkiintoisempaa musiikkia kuin New Yorkissa. On kyseenlaista onko Zornin touhu enää edes mitään avant-gardea vai menneen post-modernin maailman konservointia. Samaa voi kysyä amerikkalaisen runoudenkin kohdalla. Itse en ainakaan ole saanut ainoatakaan ideaa tai vaikutetta tuolta suunnalta. Amarikka on tuntunut minusta aina kunnon itäeurooppalaisena jälkeenjääneeltä, hieman kehitysvammaiselta paikalta. On äärimmäisen naurettavaa miten vähän todellista henkistä ruokaa niin suurilla resursseilla onnistutaan luomaan. Amerikkalainen avant-garde on lähinnä jonkinlaista venkoilua ja ilveilyä kapitalismin puristusotteessa. Uudet vaikutteet tähän maailmaan ovat tuleet aina Kiinasta, joskus ehkä euroopasta, mutta amerikkaan ne on aina viety. Amerikassa ei koskaan voi olla enemmän juurilla kuin Kalevalassa, sen huomaa jo siitäkin, että uudet keksinnöt esimerkiksi matkapuhelintekniikassa tutkitaan ja patentoidaan yhä useammin Suomessa (kansainvälinen uutuustutkimus). Illuusio Amerikan henkisestä omavaraisuudesta tai jopa sivistyksestä ja uuttaluovasta voimasta on syntynyt aluksi alkuperäiskansojen resursseja riistämällä, sitten kultakuumeiden, orjamarkkinoiden ja maailmansotien ansiosta, jolloin henkinen pääoma euroopasta ja muualta maailmasta on virrannut Amerikkaan tuontitavarana. Joku Hollywoodin kultakausi perustuu kokonaan tähän ilmiöön.

Tunnisteet: Amerikka, John Zorn, musiikki

 7:15 ip. 0 comments

  LAUSUKAAMME HITAASTI SANAT: "B e r l i i n i n m u u r i". Siis: "B e r l i i n i n m u u r i".

Oli kerran aika, jolloin yhden muurin päällä seisoen saattoi nähdä päätään 180 astetta kääntämällä tuolla Mongolian aron, kaanien miljoonat hetairat ja tuolla Amerikan preerian, lännen puolivillit kenraalit. Sitä minä kutsun kosmiseksi lobotomiaksi.

Mutta idän ja lännen teologinen kriisi ei ole kadonnut minnekään vaikka haavaan on kaadettu miljoona tonnia uusliberalistista mediajätettä. Itä ei tule länttä vastaan.

Simpeleen Nostradamuksen esittämiä vaihtoehtoja ongelmaan:

"
1. jokaiselle pullo vodkaa ja nainen
2. töitä kaikille. myös hulluille
3. perustaa pohjolaan uusi uskonto. yhteinen kaikille. läntinen ja itäinen kirkko julistetaan laittomaksi uskonnoksi. itää ja länttä ei ole olemassakaan. on vain yksi saatanan planeetta perkele
4. odin on planeetan kuningas ja sodan jumala
5. odin takaa kaikille vittumaisen lopun, ei ehkä kumminkaan ihan vielä
"

Tunnisteet: Amerikka, Berliini, itä - länsi, Venäjä

 1:27 ap. 0 comments

  Sanotaan näin: on asioita, joita ei anneta anteeksi.
Mutta voihan sitä anteeksikin antaa, jos se auttaa asiaa.
Muussa tapauksessa kosto on väistämätön, vaikka valmisteluihin
kuluisia sata tai tuhat vuotta. Eikä tällä ei ole mitään
tekemistä katkeruuden tai pitkävihaisuuden kanssa.
Kysymys on pelkästään välttämättömyydestä.

Tunnisteet: aforismi

 9:26 ip. 0 comments

  VASTA VANHOILLA PÄIVILLÄNI olen alkanut ymmärtää Dostojevskin kirjalilijan laatua. Luettuani aina silloin tällöin Riivaajia, alkaa jotakin paljastua: tätä lääkettä voi nauttia vain äärimmäisen pienissä annoksissa ja erittäin harvoin. Kaksi pääasiaa on noussut esiin: Dostojevski käyttää romaanimuodon mahdollisuuksia samalla kertaa rikkaasti ja omaperäisesti (ainakin suhteessa hänen jälkeensä tuleviin kirjailijoihin). Mitä erilaisimmat tyylit, puhunnat, kohdistukset, ääneen luetut kirjeet, hiljaisten todistajien tuottamat vääristävät vaikutukset, pimeydestä esiin astuvat ja sinne palaavat todistajat, muodostavat ihmeellisen lähes yliluonnollisesti valottuneen tekstuaalisen kudelman, jonka kerrosten väliset kontrastit ovat äärimmäisen selkeitä ja tarkasti eroteltuja. Kysymys on psykologisesta surrealismista... koska todelliset syy-seuraussuhteet orjuuttavat henkilöitä täydellisemmin ja pidemmälle kuin naturalistisessa psykologiassa. Siksi, koska toimitaan eräällä tavalla ylijännitealueella, vivahteet saavat erityistä merkitystä. Lukijan toisaalta täytyy pystyä konstruoimaan tämä "jännite", hänen on tehtävä havainnot, ja pohdittava niiden merkitystä jossakin määrin älyllisesti. Tämä saattaa tuntua vastenmieliseltäkin: saattaa olla vastenmielistä "eläytyä" tuossa muinaisessa ja keinotekoisessa sosiaalisessa vankilassa riutuviin rangaistussiirtokuntalaisiin. Heidän kohtalonsa voivat tuntua hieman naurettaviltakin, niin kiinni kuin he ovat sosiaalisissa rakenteissaan, joiden pakkoja ja motivaatioita meidän on vaikea ymmärtää. Myötätunnon ehtyessä olemattomaksi kirjan voi aina laittaa sivuun ja vapautua tuosta venäläisen sielundraaman hiukkaskiihdyttimestä, mutta mihin? ei muuta kuin tähän omaan vankilaamme, joka on toisella tavalla kylmä, kuuma, rikas ja köyhä. Siinä mielessä Dostojevski on hyvin erilainen kuin vaikka Ibsen, tuo nykykiinalaisten poliisipäälliköiden -kuulemma- lempilukemisto. Suljettu näyttämä tuo mieleen usein jotain Brechtiltä, vaikka olennainen, venäläisen sielun motivaatiorakenteen aito moniäänisyys on täysin vierasta länsieurooppalaisuudelle. Se että näyttämö on fyysisesti pieni mutta psykologisesti suuri ja täyteenkansoitettu, aiheuttaa eurooppalaiselle lukijalle vaikeuksia. Ensinnäkin puhuntojen sävystä ja kielestä riippuu keille se on kohdistettu: Jumalalle, ei-läsnäoleville, läsnäolevista yhdelle, useammalla vai kaikille. Tämä ilmentää venäläisen torin, elämän yleensä, väliseinättömyyttä, katedraalimaisuutta: kansa kaikkine ihmiseksemplaareineen on yhdessä tilassa, ja kaikki puhuttelut kuuluvat kaikille, niin tsaarille, narrille, pajarille, kirjailijalle kuin kerjäläisellekin. Voi olla että on puhuntoja, jotka kohdistetaan yhdelle, mutta merkitsevät toiselle jne. Salaamisen perinteet ovat pitkät ja mutkikkaat, kieli voi olla laveaa tai ohutta, se voi olla symbolista tai se voi olla hyvin konkreettista. Samoin saatetaan puhuttelun, jopa lauseen sisällä vaihtaa kohdistusta. Erityisen vaikeaksi psykologisen syy-seuraussuhde verkon seuraaminen tulee kun venäläisittäin eri-ikäisten ja taustaisten yksilöiden motiivit ovat aidosti monimuotoisia, eivätkä aina ole palautettavissa yksinkertaisesti rahan, kunnian, terveyden, rakkauden tai seksuaalisuuden kaltasiin pinnallisiin itsestäänsekvyyksiin. On kysymys siis niin sanotuista todellisista ihmisistä, joilla on varaa hienosyisiin tunteisiin. Dostojevskin tuotanto on ajokortti Pietariin, se on erään kirjailijan toivotus: "Turvallista matkaa!" Ilman sen läpikotaista sielun viimeiseen sopukkaan ulottuvaa tuntemista ei ole Nevanvaltakadulla mahdollista ajella sataa metriä kolaroimatta hengenvaarallisesti.

Tunnisteet: Dostojevski, kirjallisuus, Venäjä

 9:03 ip. 0 comments

  EDULLINEN GINSENG-TEE ostin tällaista vahingossa "чай дом":sta. Tällä ei ole mitään tekemistä aiemmin ostamani kanssa. Sääntö on ilmeisesti se, että hinnasta ei voi tinkiä tämän teelaadun kohdalla. Ostin samalla myös edullista pueria, mikä taas on yhtä hyvää tai melkein parempaa kuin edellinen kalliimpi. Puerin hinnasta ilmaisesti voi jonkin verran tinkiä.

Tunnisteet: tee

 8:53 ip. 0 comments

  VENÄLÄISTEN KIRJAILIJOIDEN SIVIILIAMMATIT Kaikilla venäläisillä kirjailijaklassikoilla oli siviiliammatti, yleensä jokin porvarillinen ammatti. Tämä kertoo lähinnä siitä, kuinka erilainen venäläinen yhteiskunta on aina ollut verrattuna eurooppalaiseen ja varsinkin pohjoisamerikkalaiseen. Pohjoisamerikassa, ainakin Poen jälkeen, kaunokirjailijan tai runoilijan pitää valmistua erikoisesta kirjallisuuskoulusta, voidakseen harjoittaa ammattia. Muuten se olisikin mahdotonta, sillä kapitalisti tulee vihaiseksi jos sen orja miettii vapaa-aikanaan jotakin ns. toisarvoista, eli työskentelee sielunsa kanssa. Natsien holocaustissakaan tällaista ei olisi sallittu. Tämän takia esimerkiksi englannin kielinen wikipedia-tietosanakirja ei mainitse yhdenkään venäläisen kirjailijan kohdalla tämän siviiliammattia... ettei vain kävisi niin, että kapitalistien orjat villiintyisivät lännessäkin.

Tämä ei silti tarkoita, etteikö Tsehov olisi ollut lääkäri tosissaan. Tai taiteilijana, ei niin kuten kuten eräs kolumnisti muotoilisi: "teos on tehty tietoisena sen huonoudesta", "luonnehtiessaan erästä kunnon kansalaisen väistelytekniikkaa, sillä eihän nykyisin edes taiteilija halua olla moralisti "tosissaan"." Ensinnäkin, porvarillisten ammattien todelliset ytimet, joihin työ kohdistuu, eivät ole niin kaukana taiteesta, etteikö niistä olisi taiteelle hyötyö. Juuri tätä Dostojevski tarkoittaa painottaessaan esseissään luonnontieteellisten opintojen hyödyllisyyttä taiteilijalle. Tämän tiesivät jo renesanssinerotkin: insinööritiede, lääketiede, oikeustiede, kielitiede, mikä tahansa on taidetta, kunhan mennään riittävän syvälle, ja ennen muuta, väistetään porvarillisissa kouluissa annettu aivopesu. On totta, että kapitalistisarvipäiden koulut ovat haitaksi itse asian opiskelulle, mutta itse asia on siitä rakenteesta erillinen ja itsenäinen.

Kolumnisti irvailee "boheemia insinööriä", joka julkaisee ihan "kohta" pöytälaatikkoromaanin." Dostojevskillekö vai akustiikkainsinööri Solzenitsynillekö kolumnisti irvailee? Kolumnisti, tai ehkäpä koko kolumnistien ammattikunta, on "runoilevia insinöörejä" vastaan, koska uskoo koulutukseen ja ihmisen tosiolemuksen samuuteen, vanhan kylmänsodan aikaisen kapitalistisen maailman pääomavaltaan, jossa pienikin rakoilu tuossa keinotekoisessa saumassa olisi pois pääomasijoittajan pussista. Kolumnisti uskoo, että ihmiset ovat oikeasti läpikotaisin jotakin yhtä, että ihminen on yksi... niin kuin lasten pelikorteissa joka solullaan lentokapteeni, insinööri, lääkäri, filosofi, kolumnisti, eikä sitten mitään muuta. Jos muuta on se on uhrattava niin kuin juutalainen, jonka kultahampaat joutuvat keskitysleiriä siivoavan rillipäisen natsihampparin taskuun. Koulutus on kaikki kaikessa... ilman filosofin koulutusta ei saa ajatella, vaikka kolumnisti itse on loistava esimerkki siitä, miten juuri koulutus, vaikka ehkä menestyksetön ja keskenkin jäänyt, tukahduttaa ajattelua. Tällainen voi tosiaan olla tilanne, jos maa on riittävän pieni ja pienuuden ongelmat todella kärjistyneitä. Kunnon oikeistofasistiteoreetion tyyliin kolumnisti (tai ehkä koko heidän ammattikuntansa) uskoo, että rakenne on kaikki kaikessa ja communitas-tila ei ole mitään... ettei työvoima, eli orjat, vain loikkaisi minnekään Pietarin sankarikaupunkiin pitämään Valeri Gergievin johdolla hauskaa. Gergievin & Wiinin filharmonikkojen Tšaikovskin viides on ihmeellinen!

Tunnisteet: Venäjä

 7:22 ip. 0 comments

  VENÄLÄINEN NAINEN voi olla hirvittävän kaunis, sanoin kuvaamattoman ihmeellisen kaunis, mutta elokuvissa, televisiossa, lehdissä, musiikkivideoissa, me emme milloinkaan näe tällaisia naisia. Tämä tietoinen, tarkasti laskettu salaamisen perinne juontuu Neuvostoliitosta, internationalismin perinteestä, tai ehkä jostakin vielä kauempaa. Kaikki Venäjän huomattavat, paljon muita maita suuremmat rikkaudet ovat salattuja, jopa heille itselleen. Tämä on yhteiskuntarauhan kannalta tärkeää: juuri tästä syystä nyky-Venäjä on niin organisoitunut, rauhallinen ja erittäin vähän kaoottinen maa verrattuna Kultaisen Ordan aikaan... jossa iloinen riehunta ja hauska sota veivät kaiken luppoajan ja elämän arkikiireistä ylijäävän voiman. Naiset ytimessä, kaaoksen jumalat, ovat kuitenkin samat. Niinkuin nerous tarvitsee aina koulun, sielu ylösnoustakseen Kristuksen, tarvitsee kosminen kauneus aina löytäjän, rakastajan, ja niin edelleen. Kauneus ei saa joutua alakerran kaverille, Sarvipäälle, siksi ortodoksisten kirkkojen ikkunattomien tai monilasisin maalauksin himmennettyjen pyhäinkuvilla uurrettujen lattiaholvien täytyy kohota kuuteen sataan metriin, yli pilvenpiirtäjien, vain osoitukseksi siitä, että valo, joka maailman(ihmis)kaupan keskuksien ylimpiin ikkunoihin saapuu on vain monin kertaista heijastumaa, värjäytynyttä, suodattunutta, melkein pimeyttä, keskellä kirkainta Jumalan päivää.

Tunnisteet: idea_elokuva, Jeesus, Venäjä

 6:16 ip. 0 comments

  JOLLE SOTA ON VIERAIN KIRJOITTAA SIITÄ PARHAITEN luulen. Siksi toivonkin, että esimerkiksi Juhana Vähäsen seuraava romaani sijoittuisi Irakin sotaan tai johonkin moderniin arkipäiväisistä arkipäiväisimpään holocaustiin. Olisi hauska tietää asioiden todelliset merkitykset, mediaväen oraalisen pissa-kakka-seksileikin sijaan.

Tunnisteet: Juhana Vähänen, sotatila

 6:38 ap. 3 comments

  Ihmiset eivät voi olla yksinkertaisia
kun heille kerran on näytetty miten
yksinkertaisille käy ellei heitä suojella.

Sen jälkeen ei voi uskoa
suojelijaan, ei voi tajuta miksi
joku suojelisi jotakuta.

Toisinaan on syitä enemmän
toisinaan vähemmän, mutta lampaat
aina ovat susien sijoituskohteita.

Aivan kuin ne tietäisivät, että kaltaiseni
voi syntyä, ja laatisivat nämä ikävyydet,
jotka itse kestävät.

Se mikä ei tapa vahvistaa, mutta sellaisia
asioita on vähän, ehkä vain yksi.

Tunnisteet: aforismi, runo

 6:15 ap. 1 comments

  IHMINEN JA AMPIAINEN

















(kuva HS)

Tunnisteet: ensykandi

 1:43 ap. 0 comments

  Ensin Jumala hylkää ihmisen ja vasta sitten ihminen hylkää jumalan. Siis ensin on ihminen kuollut ja sitten vasta Jumala. Niin kuin ihminen nousee ylös, nousee Jumala ylös. Olivat taitavasti valekuolleita.

Tunnisteet: aforismi

 12:09 ap. 0 comments

  ARVOJEN KOVENEMINEN YHTEISKUNNASSA Ilmiön merkitystä ei vielä ymmärretä, mikä tuntuu melko ihmeelliseltä. Olemme hyvin lähellä sitä pistettä, että maailmanpolitiikan ja yritysmaailman johtoon rekrytoidaan ihmiset alamaailmasta, rikollisorganisaatioista ja vankiloista. Vankiloista on tähän asti löytyneet kovimmat tyypit ja kovimmat suorittajat. Voi olla, että tulevaisuudessa vankilat jäävät kokonaan poliittisille vangeille.

Ihmiset eivät vielä ymmärrä mitä pahuus merkitsee. Mutta hyvin pian he tulevat ymmärtämään sen.

Tunnisteet: Poliittinen muistio

 10:36 ip. 0 comments

  UE of a RNC via MGW in the HPLMN calls UE in the RNC to a MGW on the VPLMN from the HPLMN MGW's via TDM to a MGW in the UE B's HPLMN to a MGW in the VPLMN to the MGW (to the RNC) over the Nb

Tunnisteet: runo, teknologia

 7:34 ip. 0 comments

  SUOMEN PIETARIN KULTTUURISUURLÄHETTILÄS

Tunnisteet: ilmoitustaulu, Sami Hyrskylahti

 11:21 ip. 0 comments

  KIRKOT JÄÄVÄT YHÄ PIENEMMIKSI Project Baltia-arkkitehtuurilehden Suomen lanseerauksesta ostin tämän Venäjän uuden arkkitehtuurin suuntia käsittelevän kuvateoksen. Mittakaava, jossa Venäjällä rakennetaan uutta uljasta maailmaa on suuri. Ja täytyy muistaa, että Kiinasta katsottuna Venäjä on vain lasten hiekkalaatikko. Kun juuri lounaskeskustelussa kysyttiin venäläisestä kapitalismista, vertasin sitä venäläiseen free jazziin: otetaan kaikki mikä mustassa jazzissa on mielenkiintoista, lisätään siihen smetanaa, ja aletaan sotkea. Neekeriksi ei tarvitse muuttua, ja viidentoista minuutin kuluttua kukaan tuskin muistaa, että jazz keksittiin amerikassa. En tiedä meneekö se näin. Tämä on pelkkä ennakkoluulo.
Iisakin kirkko on edelleen suuri, mutta maailman korkein kirkko (161,53 m) on Ulmin tuomiokirkko Saksassa. Stalinin kuolinvuonna rakennettiin Moskovan yliopisto (240), joka on edelleen Euroopan neljänneksi korkein rakennus. Kirkot eivät pysyneet kehityksessä mukana, mutta ateistisessa monikulttuurisessa Neuvostoliitossa niin oli tarkoituskin. Moskovan rakenteilla olevat pilvenpiirtäjät tulevat olemaan 400 metrin luokkaa. Ne eivät kilpaile korkeudesta Shanghain World Financial Centerin (492 m) kanssa. Toisin kuin Kiinassa Kristus elää ja kohoaa uudella Venäjällä. Venäläiset vielä rakentavat yli 500 metriä korkean vanhaortodoksisen kirkon, siitä olen varma.


Lähetin tänään ystävän kautta kirjan kirjoittajalle toivomuksen oheismateriaaleista: haluaisin t-paitaan yllä olevan kuvan. Kirjan nimi ei ole uusi keksintö.

Tunnisteet: Jeesus, Stalin, Venäjä

 8:40 ip. 0 comments

  KIELTEN OPISKELUSTA Eräs epärehellisimpiä, tahallaan pahantahtoisimpia ja rasistisimpia uskomuksia on se, että
vieraat kielet ovat kaikille samanlaisia. Joku saattaa ajatella, että kielet ovat tytöillekin työläitä oppia, mutta heillä saattaa olla ahkeruutta poikia enemmän.

Esimerkiksi venäjänkielen opettajani oppii suomen sanat kerrasta, itse joudun toistamaan kymmeniä kertoja, eikä mieleenpainuminen silläkään varmistu. Hän vastaa sanojen merkitystä koskeviin kysymyksiini suomeksi. Pidän sitä ihmeellisenä, koska hän aloitti suomen opinnot noin kuukausi sitten. Keijukaismainen keveys auttaa sipsuttelussa sanojen aalloilla, kokonaisia verbien horisontteja voi opiskella yhdellä vilkaisulla. Minulle taas yksi sana on yksi matemaattinen olio, joka saattaa pitää sisällään maailmallisen langanpäitä. Jokainen langanpää pitää sitoa käsin tuohon sanaan. Jos työ jää kuvitteelliseksi, eli tekemättä, langat luistavat tositilanteessa sanan sisältä pois, ja sana hukkuu muistin rannattomaan mereen. Voin ainoastaan todeta: se on jossakin Atlanttissa, se on jossakin Intian valtameressä. Käteen jäävät vain tyhjät langan päät, jotka eivät johda mihinkään. Toisinaan saatan muistaa sanasta kuusi kirjainta, mutta koska sitomistyö on jäänyt puolitiehen saattaa yksi kirjain olla kateissa. En pysty käyttämään sanaa, jonka sisästä puuttuu kirjain. Kirjain voidaan sitoa sanaan vain jonkin idean avulla. On pakko keksiä jokin kaava joka yhdistää puuttuvan kirjaimen sanaan. Jos en keksi ideaa, vaikkapa vain täysin keinotekoistakin, en pysty oppimaan tuosta seistemänkirjaimisesta sanasta kuin kuusi kirjainta. Mitään ei voi muistaa ulkoa, mikään ei jää mieleen ilman rakennetta... tämä on eräs dementian, kovaonnisuuden ja valtavan raskauden kaava, päättelen... mutta se on myös pakotie ulos ihmiselle luonteenomaisesta mekaanisuudesta. Mekaaninen on kevyttä, koska siinä tilassa ei herää mitään kysymyksiä.

Tietääkseni maailmanhistoriassa vain yksi vaikutusvaltainen henkilö, Charles Darwin, on tunnustanut, että kielen oppiminen ei ole missään suhteessa ahkeruuteen tai laiskuuteen. Olisi reilua tunnustaa tämä. En minäkään koulussa kehuskelut olevani ahkera matematiikassa, vaikka olin siinä monia luokkatovereitani huomattavasti parempi, ja vaikka he olivat erittäin ahkeria, ja joita saatoin vieläpä opettaa aineessa. Kun näki, miten tulokset vaihtelivat henkilöiden kesken ilman mitään suhdetta työn määrään, olisi kuvottavaa puhua tekopyhästi ahkeruudesta tai laiskuudesta.

Mutta ihminen työskentelee ensisijaisesti itsensä kanssa. Jokaisella on jokin vaikeus tai este, jonka ylittäminen vaatii lähes äärettömän suurta ponnistusta. Itselleni tällainen asia on minkä tahansa vieraan kielen oppiminen. Mutta uskon, että se on vain jäävuoren huippu, helposti ja objektiivisesti todettava ongelma. Orgaanisen ja psykologisen rakenteeni tuntemattomassa syvyydessä uinuu varmasti kokonainen ongelmien luokka, surkastunut analogioiden maailma, jonka suhteen olen aivan avuton. Tämä kuivuneeksi pähkinäksi kutistunut avaruus saattaa vieläpä olla se, joka kaikista eniten määrittää persoonallisuuttani. Olen ihminen, joka ei selviä ilman toisten apua.

Tunnisteet: aivotutkimus ja neurotiede, avaruudet ja ulottuvuudet, Darwin, Venäjä

 5:38 ip. 5 comments

  SELAILIN AKATEEMISESSA puolta sataa kirjaa ja löysin kolme luettavaa:

1. Teemu Manninen: Lohikäärmeen poika

2. Tommi Melender: Kunnian mies

3. Heikki Patomäki: Uusliberalismi Suomessa : lyhyt historia ja tulevaisuuden vaihtoehdot


Tällä hetkellä lukupöydällä on Г. ГУРДЖИЕВ. Беседы Вельзевула со своим внуком. Samasta kirjasta on myös toinen versio Рассказы Вельзевула своему внуку. Ostin ensin mainitun pietarilaisesta kirjakaupasta. Myyjä ei osannut sanoa, onko kysymyksessä käännös jostakin kielestä. Tietoa ei myöskään löydy itse kirjasta. Gurjieff puhui venäjää, mutta kirjoitti armeniaksi. Kirja julkaistiin alunperin Engalnniksi, ja ensimmäinen venäjännös on käsittääkseni tehty englannin pohjalta. Uudempi on armeniankielisen alkutekstin pohjalta. Kirjoissa on kuitenkin niin vähän mitään julkaisuteitoja, etten pysty saamaan selville edes sitä kumpi niistä on uudempi. Pikkuasiat ja sivuseikat, kuten julkaisutiedot, saattavat joskus olla hyvinkin mielenkiintoisia. Tekstit ovat joka tapauksessa nimeä myöten hyvin erilaiset. Teksti löytyy myös verkosta. Versio ei ole sama kuin kirjani.

Kirjan lukeminen tällä kielitaidolla on vaikeaa ja hidasta, mutta palkinnot ovat heti suuria, jos mitään ymmärtää. Kieltä ilmeisesti voikin oppia kunnolla vain silloin kun ponnistelu sen parissa on täysin väistämätöntä ja itsessään palkitsevaa. Siksi on turha käyttää sekuntiakaan oppikirjoihin tai kursseihin, vaan käydä heti käsiksi parhaaseen opiskeltavalla kielellä koskaan kirjoitettuun teokseen, ja kääntää se omalle kielelle.

Tunnisteet: Gurdjieff, kirjallisuus, Venäjä

 11:49 ip. 0 comments

 

Heti kärkeen tulee tehdä selväksi, että tästä keinovuodenajasta Pariisin kaupunki saa kiittää vain ja ainoastaan teollisuuslaitoksia. [...] Tällaisen harhautuksen avulla lääkäri voisi korvata musertavan yksitoikkoisen maalaiselämän ilotyttöjen ja pariisilaisten budoaarien atmosfäärillä, josta potilas voisi nauttia ankaran platonisesti.

Huysmans

mitään pelastushuoneita
ei ole Me
menemme ylös yhdessä*
tai emme mene ollenkaan

Sonnevi

*alun perin "menemme ulos yhdessä"

Tunnisteet: J.-K. Huysmans, lainaus, runo

 6:03 ap. 0 comments

  IHMINEN, JOKA EI TULE TOIMEEN ILMAN APUA "Voitte varmasti uskoa, että minun on ollut todella vaikeaa olla ihminen, joka ei tule toimeen ilman apua." >>

Mielenkiintoinen käsite: "ihminen, joka ei tule toimeen ilman apua."

Periaatteessahan kaikki ihmiset ovat samassa asemassa. Mutta eivät yhtä ehdottomasti kuin kirjoittaja. Ihmiset eivät huomaa tarvitsevansa apua, eivätkä tiedä mitä menettävät.

Suomi-Venäjä-akselilla vaihtoehtoja on kaksi:

1) suostua täydellisesti eroottisuutta vailla olevaan elämään, ja elää kuin vammainen suhthumaanissa vanhainkodissa, jossa voi kuitenkin nauttia esimerkiksi luonnon kauneudesta.

2) suostua synkään katakombiin, jossa terveitä ja nuoriakin ihmisiä kohdellaan kuin vammaisia, jos heillä naisina sattuu olemaan hieman täydellisyydestä poikkevat sääret tai miehinä perunanenä kuten Tolstoilla, mutta jossa voi kuitenkin nauttia maailman hekumallisimmista naisfiguureista, puhtaista jumaluuksista.

Pahinta Suomi-Venäjä -akselissa on juuri tämä vaihtoehdottomuuden tai välimuodottomuuden dialektiikka.

Kysymys on aina nollan suhteesta äärettömään... Venäjällä äärettömät perse- ja sääriniityt... Suomessa äärettömät sosiaali- ja terveysniityt.

Kumpinkaan nollakerholaisuus ei ole herkkua. Me elämme totaalisen sekopäisyyden etäisimmällä rajalla - viimeisessä skitsofrenian napissa.

Tunnisteet: hyperkritiikki ja dialektiikka, kommentti, Suomi, Venäjä

 5:21 ap. 0 comments

  KATSELIN SOTAA IKKUNASTA 1.
Seisoin keskellä salia, mutta olin kuin ahdistavan hupun sisällä. En päässyt todella sisään. Siskoni viivähti käytävässä: minua ei tunnettu. Kuljin peilin editse. Tuolla sivunvaihdoksella kaksi kirjoitelmien ketjua kohtasi. Olin kotona. Palasin saliin. Näin ikkunasta kuinka saman aikaisesti satoi ja paistoi. Puunlatvojen tasalle ilmestyi kultainen valopallo, neutronipommin kirkaus loisti etäisten talojen ikkunoista. Huomasin pehmentyneet värisävyt anopinkielen lehdellä. Siinä lepäsi maan sielu. Ilman sitä ei ole kauneutta tuulissa, ei pilvissä, ei lintujen kaarissa taivaalla. Oli elokuu. Kauempana Leopard 2 A6 ylitti ojan ja saapui seinämäisen viljapellon laitaan. Suuret pisarat räiskähtelivät liejunvihreälle kannelle. Sängen rajalla tankki leikkasi pellon poikki. Vilja lakosi telojen alla. Maassa lepäsi viritetty miina. Maiseman yllä erottui kirkas sateenkaari. Kultavalon rakkaus ja myötätunto, voima ja viisaus. Miinan oli tarkoitus päästä eroon ihmisestä. Laukaisulaite, sytytin, räjähdyspanos. Tankki, hengetön kuoriainen, etsiytyi kohti metsän reunaa tunnustellen ilmaa 120 mm tykinputkellaan. Tummien pilvien pimeyttä sekoittui päivänvaloon. Miina ei reagoinut mitenkään, tankki kulki sen ylitse. Tuhannet värisävyt hehkuivat taivaanpallon kaaressa. Miina ei reagoinut, ajattelin, ja seisoin siinä keskellä tyhjää salia kädet rennosti villakangashousujen taskuissa. Iskut, vahingossa tapahtuvat putoamiset, rähähdysten iskuaallot, ajattelin... Miina ei reagoinut. Näin, että kultaolkea takertui teloihin. Suurpaalit asettuivat pellolle valon ja pimeyden yhdistelmiksi. Miina ei reagoinut. Ilmasta ne saivat valkoisuutensa, maasta pitkät varjonsa. Henkilömiina räjähtää kun sen päälle astuu. Pehmyt elävä organismi asettuu vasten metallinraikasta suihkua. Tumman ruohon vihreä traktori seisoi aivan Iriksen kulkureitin katveessa. Ikkunoissa valo viipyili ja valaisimien kuvuissa, sen kosketus kutsui esiin tuhoaseen persoonattoman silmän. Eurocopter Tiger kohosi pari oktaavia pilvien ja maan välisellä viivastollaan. Se kohosi puunlatvojen tasalle ja sen tutka pyyhki mahdollisia maaleja ilmassa. Leopard pakeni kohti latoa. Piikkilanka-aidat pellonreunasta repeytyvät, takertuvat sen teloihin. Apachella oli takataskussaan yllätys. Arvasin sen ja nojasin mietteliäästi ikkunakarmiin, jonka maali oli lohkeillut ja varissut pois. Ontelopanostaistelukärki. Sitä merkitsi tuo ohut vana taivaankaaressa. Samassa näin kuinka betoninen lietealtaankansi murtui tankin painosta, tankki upposi eläinten ulosteeseen ja taistelukärki tunkeutui latoon. Sytytysketjun sytytysasentoon suunnattu sytytysnalli räjähti. Ilmatila täyttyi puuhiutaleista, heinänkorsista, muttereista, kiintoavaimista, tuliaalloista, jotka yhtyivät sateenkaaren verilöylynpunaan. Apache katosi taivaanrantaan, do, re, mi, fa, so.

2.
Sade hiipui, valo laskostui pilvestä valuvaan kosteuteen. Syöksytorvet vierittivät pisaroita. Äitini kehoitti meitä varustautumaan, ottamaan joitakin rautaisia, painavia ja likaisia esineitä kaapista. En arvannut koskaan piteleväni kädessäni sellaisia esineitä, enkä arvannut joskus kohottavani niitä luontokappaletta vastaan. Vaunun miehistö lähestyi taloa jo aitausten luona. Elukat huusivat levottomasti. Sika kaivautui liejuun. Nauta repi maata laahaavat utareensa piikkilankoihin. Äitini ei sanonut mitään ojentaessaan teekuppia minulle. Uskonnoliseen ja siveelliseen vakaumukseen perustuvat omantunnon syyt pakottivat minut laskemaan raskaan esineen käsistäni. Koira riuhtoi itsensä verkkoaidan lävitse, lankojen pystysuorat varjot vavahtelivat vasten liiterin seinää. Miehet hiipivät talon läheisyydessä, kuului jotakin vieraskielistä puhetta, jota rytmittivät pitkät tupakanmittaiset tauot. Askelten ääniä kuului yhtenään, aivan kuin olisi kävelty paikalla, ympyrää tai nopeaa edestakaista rataa, solkien kilinää, aseiden naksahduksia ja rahinaa vetoketjuja vasten. Katselin äitiäni ja siskoani, ja katselin lattialle laskettua raskasta metalliesinmettä, joka sysäsi minua voimakkaasti luotaan. Ajattelin, että en kohota tuota luontokappaletta vastaan. Näin liiterin seinää vasten selvästi, kuinka jalkojen juuresta tarkat, päästä epätarkat hontelot varjot lähestyivät rakennusta. Ovi avattiin. Meille viitattiin jotakin. Siskoni viivähti käytävässä. Tunsin olevani voimaton ja antautunut, kädet veltosti koholla. He työsnsivät meidät pihalle. Pitkähihaiset valkoiset paidat roikkuivat märkinä pyykkinarulla. Mitä sisällä tapahtui, en tiedä tarkasti. Ihminen on luomakunnan raiskaaja. Kuului ensimmäinen laukaus. Rikkoutuvien esineiden äänet, huohotus, alkava kaaos, minuutit, tuskastunut kykenemättömyys. Kommunisti, sanoi joku tai jokin. Sisälläni ulvoi hiljainen palosireeni. En kyennyt muodostamaan ajatuksia tai sanoja. Kuului toinen laukaus.

Tunnisteet: proosa, proosarunoelma, sotatila

 4:23 ap. 0 comments

  Vedä käteen - älä suoneen, sanotaan kokoomusnuorten rintamerkissä. Kaikki maksaa kapitalismissa, niin myös nuorten ihmisten välinen normaali kanssakäyminen. Juttelu 100€, pano 1000€. Tämän tietävät toki kokoomusnuoret. Mutta parhaiten sen tietää Motley Cruen basisti Nikki Six. Vaikka rokkitähden backstagen ovella on puolen kilometrin jono ja hotellihuoneen käytävällä estejuoksukisat alastomien naisten yli, hän pitää itsensä miehenä ja tykittää rojut tyynesti suoneen. Kysymykseen miksi, vastaus on yksinkertainen: "Naiset ei ole koskaan olleet mun juttu."

Tunnisteet: Poliittinen muistio

 2:44 ap. 0 comments

  ESIMERKIKSI NYT kun on näin kaunis ja kuulaankirpeä syysiltapäivä, tekee mieli istua terassilla katsella jäätynyttä lampea, juoda teetä ja lukea ihan tiettyä lempeillä rakkaudenaavistuksilla täyttynyttä runoutta... Juhani Peltosta. Keho vain taas muistuttaa joistakin kivuista... vatsa tekee koko olemuksen voimattomaksi. Keho on olemassa sairauden ja kivun paikkana. Positiiviset kehotuntemukset muistuttavat lähinnä välittömän tuskan poissaolosta ja ovat siksi miellyttäviä. Muuten niitä ei huomaisikaan. Terve keho on täysin läpinäkyvä, huomaamaton. Kipeydessä se tulee sameaksi, hitaaksi, raihnaiseksi ja estää tunneliikkeen -- runouden, sen, mitä pidän runouden tapahtumisena -- oleminen on jäykkää kuin poljetun pimeydessä varttuvan sydämen rakkauslyriikka. Tunneliike on olennaista, terveys on sen edellytys.

Tunnisteet: biografinen, sairaskertomukset

 9:06 ip. 0 comments

  KOHTUUS kuten tunnettua, on hyvin vaikeasti määriteltävissä. Mikä esimerkiksi on kohtuullinen määrä ilmaa, jota ulkoavaruuteen muuttava siirtokunta voi ottaa mukaansa? Se riippuu siitä, kuinka suuri siirtokunta on kysymyksessä, kuinka paljon he aikovat lisääntyä, ja kuinka kauan matkan tuntemattomalle planeetalle, jossa elämä vihdoin on mahdollista, oletetaan kestävän. On kohtuullista varata mukaan paljon happea, ja odottaa, että mitään ei tulla löytämään. Onko silloin ahnehtimista varata happea sadaksi miljoonaksi vuodeksi. Olisiko kohtuullista varata sitä vain muutamaksi viikoksi?

Hamstraus on nälkäkuoleman kuva kohtuuden peilissä.

Tunnisteet: aforismi, ensykandi

 8:10 ip. 0 comments

  JFC джаз

Tunnisteet: musiikki, video

 7:06 ap. 0 comments

  PYOTR TODOROVSKYN Interdevochka (1989) on psykologisesti suhteellisen tarkka analyysi venäläisnaisten prostitutiosta: Venäjän ja pohjoismaiden saksuaalisten normien äärimmäisestä, lähes kosmisesta erilaisuudesta, joka synnyttää loputtomat "markkinat". Näkökulma on Neuvostoliittolainen mutta pätee ylättävän hyvin myös nykypäivään.

Elokuvassa on eräs erityisen mielenkiintoinen kohtaus. Päähenkilön äiti Pietarissa saa tietää, että päähenkilö, joka nyt asuu miehensä kanssa ruotsissa on toiminut aiemmin prostituoituna. Äiti kokee tämän hyvin raskaasti, ja yrittää tehdä itsemurhan asunnossaan kaasulieden avulla. Paikalle sattuu kuitenkin päähenkilön vanha ystävä, joka rikkoo ikkunan ja takoo naapureiden oviin apua huutaen. Ruotsissa asuva päähenkilö istuu kotonaan, mutta äkkiä hän kuulee tämän huudon ja takomisen. Hän juokseen ovelle ja avaa sen, mutta siellä ei ole ketään. Hän huolestuu, soittaa äidilleen, muttei saa yhteyttä. Hän lähtee ajamaan autollaan kohti Pietaria, mutta kuolee liikenneonnettomuudessa.

Luulen, että vain venäläinen ihminen tai venäläistä sielunelämää hyvin tunteva voi oivaltaa tämän näin kerrottuna länsimaisesta ihmisestä melkein naurettavalta tuntuvan kohtauksen totuuden.

Tunnisteet: elokuva, neuvostoklassikot, Venäjä

 6:29 ap. 1 comments

  Korkokengän puuttuminen on vain ensimmäinen askel kohti huntua kasvoilla.

Tunnisteet: aforismi

 4:26 ap. 2 comments

  SERGEI ZAVJALOVIN vastailmestynyt suomennosvalikoima Melika kuluu pitkään, perinteikäässeen ja kirjallisuutta harrastaville tuntemattomaan venäläisen klassisakateemisnihilistisen intelligentsiarunouden kaanoniin. Koulukunnan oppien mukaisesti aina eletään aikakautta, jossa ei voi nähdä mitään aihetta runouteen.

Zavjalovin runous on läpikotaisin intertekstuaalista ja postmodernia: sen havainto, materiaali ja innoitus ammentaa ennen muuta jo olemassa olevasta kirjoituksesta. Zavjalovin runous ei kerro meille mitään Venäjästä, tai ainakaan sen nykytilasta. Enkä usko, että se kertoo meille mitään Volgan mutkan alkuperäiskansoista tai kielistä, vaikka onkin noihin maisemiin keinotekoisen runopersoonan sitoma.

Antiikin Kreikka ja muinaiskreikkalainen runous on Zavjalovin ihanteiden ja mielikuvien kotimaa ja kielenkäytön tapojen perusta. Monin paikoin tuntuu, että tavoiteltu tyyli on jotakin Brodzkin ja Pindaroksen väliltä. Mieleen tulee Pound, ei mikään tämän ajan runous. Sisi Zavjalovin kokoelmasta ei leyhähdä erityisen raikas tuulahdus. Varmasti voi sanoa, että Zavjalovin runoudessa ei ole mitään uutta. Toinen kysymys on se, onko siinä mitään kestävää.

Aivan pikaisen ja ehkä vain ennakkoluuloksi jäävän vilkuilun perusteella voi huomata, että toisin kuin Pound Zavjalov ei fragmentaarisessa tyylissään kovin usein onnistu sanomaan mitään erityisen hahmo- tai sisältörikasta. Käytetty suomenkielikään ei ole runoudeksi erityisen huomiota herättävää. Näitä puutteita ei voi ohittaa vetoamalla avantgardekorttiin. Zavjalov ei ole avangardisti. Kun muinaiskreikkalaista litterointia yhdistetään laimean runosäkeen yhdentekevyyteen, lopputulos saattaa lukijan kannalta olla erityisen ärsyttävä.

Zavjalov on ammattifilologi. Usein hän ei onnistu kirjoittamaan mitään mikä voisi herätellä kuolettavasta horroksesta runoutta lähestyvää arkimieltä. Runoudelle asettuu kovat vaatimukset: mikä meidät herättää kuolleesta ellei runous? Onnistumisia kuitenkin tapahtuu:

"3. К А Т А Т Р О П А
säkeistö

Aurinko päivänlaskun kynnyksellä
Vielä tulevat sytytetyt soihdut
Vielä tulee huilu neljännessä draamassa
laskemaan rytmin
sikinnidalle

antisäkeistö
Ja irtohännät
ja irto- myös fallokset
satyyreilla aaltoilevat
orgastisen
fryygialaisen laulun mukaan
"

Huomautan, että olen silmäillyt teosta vasta matkapuhelimeni näytöltä, koska odottelen vielä postia tuovaksi kirjan.

Tunnisteet: Brodsky, Ntamo, PIndaros, Pound, Sergei Zavjalov

 1:44 ap. 0 comments

  KARJALAN NYMFIT  8:39 ip. 1 comments

  Nuit Blanche, yö, jolloin Essentukin puistossa soitettiin musiikkia
niin kuin taiteidenyönä rotat vilistivät pensaiden alla
ja jonkun näyn laajuudessa nimesivät joet ja järvet uudelleen
Solun elämä oli silloin elämän henkäys, ihmiselämä maan henkäys
Ja alastonlinssit, kolmiolääkkeet daamien koristeet ja elkeet
auttoivat unohtamaan tietoa jota ydinaseen tekemiseen tarvitaan

Tunnisteet: runo

 9:20 ip. 0 comments

  KAKSI KYSYMYSTÄ G.I. GURDJIEFFILLE G.I. Gurdjieff on tähän astisen elämäni ilman muuta tärkein opettaja. Mistään kirjasta en ole oppinut yhtä paljon kuin Ouspenskyn "Sirpaleista". Gurdjieffissa hätkähdyttää eniten merkillinen tervejärkisyys ja yleinen terveys, jota ei löydy yhdestäkään toisesta samankaltaisia asioita käsittelevästä modernista henkilöstä. Raamatusta, jonka teksti on kauttaaltaan taiteellista, allegorista ja myyttistä, ei lähimainkaan löydy Gurdjieffin kaltaista selkeää ja ymmärtävää järkeä. Raamattu antaa taiteilijalle paljon, mutta eri tavalla kuin Gurdjieff. Raamattua pitää aina osata lukea ja tulkita, eikä siitä juuri koskaan meidän oloissa saada irti "ikuisten opetusten" hymistelyä ja joihinkin satunnaisiin tilanteisiin sattuvia sutkauksia kummempaa. Gurdjieff sen sijaan konkertisoi ja näyttää, osoittaa ja opettaa, ja mikä tärkeintä hänellä kaikki maailman asiat liittyvät elimellisesti johonkin suurempaan, riittävän suureen, kuvioon. Gurdjiffin opetuksia on kirjattu ylös rikollisen vähän. Toivoisi Ouspenskyn lyhyen 500 johdannon kaltyaisia niteitä olevan satoja, että pääsisimme edes hieman pintaa syvemmälle Gurdjieffin opetukseen. Jo parilla sadalla 500 sivuille niteellä voisi tehdä jotain. Jättäessäni nyt jäähyväisiä tälle ikimuistoiselle lukukokemukselle, tälle pintaraapaisulle oikeisiin ja todellisiin asioihin, joka kuitenkin on kestänyt intensiivisesti kuukausia, ja joka on tuottanut omistamani kirjan painoksen lähes rivittäin täyteen merkintöjä, haluaisin kysyä suurelta opettajalta kaksi kysymystä (enkä oleta, että nämä ovat mitenkään keskeisiä):

1) Jos aikuisen ihmisen on tehtävä lakkaamatta hyvin pitkä aika työtä itsensä kanssa kyetäkseen olemaan jotakin muuta kuin mekaaninen kone, käyttämään edes joitakin ihmisenä olemisen mahdollisuuksia joita hänessä on, miten nämä arkijärjelle tuntemattomat mahdollisuudet ovat syntyneet ihmiseen? Ihmisen siis täytyy olla sanan painokkaassa merkityksessä "luotu". Mutta millä kehitysalustalla ja miten tämä "luominen" on tapahtunut? Onko tällä luomisella jotakin tekemistä tuntemamme evoluution kanssa? Mistä ihminen on tullut?

2) Kuten Ouspensky on kuvannut, Venäjän vallankumousta edeltävinä päivinä kaikki tapahtui, eikä milloinkaan ole ollut selvempää, ettei mikään ihmistahto ohjaa tapahtumien nopeaa kehittymistä ja kulkua. Oliko Venäjän vallankumouksella ja Neuvostoliitolla jokin olennainen merkitys historiallisen dialektiikan prosessissa? Olisiko Vallankumous ja Neuvostoliiton syntyminen voitu välttää? Mikä olisi ollut olennaisin ero 1900-luvun historiassa suhteessa tuntemaamme ilman Neuvostoliittoa?

Tunnisteet: Gurdjieff, P. D. Ouspensky, Venäjä

 8:08 ip. 0 comments

  Elämä on yhtä mittaa liian raskasta.
Olen hetken kestänyt sitä sairastamatta,
ja tuntuu kuin se jo olisi onnea.

Tunnisteet: aforismi, runo

 5:57 ap. 0 comments

  On vaikea tehdä itsestä keskushenkilöä
enää kirjoittamalla
Miljoonat kuluvat siihen että katsotaan
kenellä niitä on
Me olemme ihmiskunta nyt
keijut ja sodastanauttijat
Se on mekein helvetti
Se on melkein taivas
Ihmiset antavat kaikelle luvan

Tunnisteet: runo

 2:48 ap. 1 comments

  VAPAAT ÄÄNET Tässä se sitten on, planeetan yleisradion avoin ja vapaa ääniarkisto. Kaikki äänet mitä ikinä saatat kuvitella ja paljon muuta. Olkaa hyvä!

Tunnisteet: ilmoitustaulu

 11:52 ip. 0 comments

  MIKROFONIEN HERKKYYS Logitech USB-mikrofonilla siis teen kotiäänitykseni. Ohjelmistona on Macintoshin Grageband. Logitech USBn hinta, halvimmillaan reilut 6 €, ei päätä huimaa. Perustutkimukseen nämä mahdollisimman kevyet valineet riittävät erinomaisesti. Kotiäänityksen laatu on helposti parempi kuin kalliilla laitteilla 5-10 vuotta sitten.

USB-mikrofonissa on siis aina A/D -piiri integroituna, joiden taso ymmärrettävästi vaihtelee. USB mikrofoneja on nykyään myös ammattikäyttöön. Tämä RØDEn dynaaminen mikrofoni ei ole kovin herkkä (-51 dB), joten se soveltuu parhaiten kovemman äänenpaineen kuten sähkökitaran ja rumpujen äänitykseen. Logitechin herkkyys (-47dB) tekee siitä yleiskäyttöisemmän, tavallaan huonon kaikelle erityiselle. Logitech on sillä rajalla, että sitä voi käyttää rumpuhin etäältä. Sähkökitaraa joutuu valitettavasti kiertämään paljon normaali yösoittoa hiljaisemmalle. Samsonilla on ominaisuuksiltaan mielenkiintoinen herkkä (-33 dB) USB-kondensaattorimikrofoni C01U.

Herkkyys on siis akustinen suure, joka ilmaisee mikrofonin alttiutta jollekin äänenvoimakkuuden alueelle, kovalle tai hiljaiselle. Joskus on niin, että kaikki olennainen sanotaan pelkästään hyvin hiljaa ja toisinaan taas äärimmäisen kovaa. Siksi on välttämätöntä omata samalla kertaa herkkyyttä hiljaisuudelle ja karkeutta kovuudelle. Pelkästään herkän mikrofonin ääni säröytyy täysin kovasta äänestä, tai sitten siltä vain suojaudutaan. Herkkä ei voi tai edes halua ymmärtää kovaäänistä tietoa. Epäherkkä mikrofoni taas poimii jopa sodan melskeestä ja maailmanlopun dynamiikasta olennaiset suuret linjat: näistä asioista se ymmärtää kaiken. Kun tykinjyly on laantunut, se ei kuule mitään. Se ei ymmärrä edes tavallista puhetta, koska se ei kuule sitä. Mutta mikrofoneille ei milloinkaan käy niin, että niiden herkkyys tai epäherkkyys kasvaisi käytössä. Vaikka hyvä mikrofoni kuinka tottuu sodan dynamiikkaan, se ei muutu siitä karkeammaksi. Tässä mielessä mikrofoni on parempi kuin ihminen.

Editointiominaisuuksiltaan vaatimatonta Macin Garagebandia mielekkäämpää jälkeä saisi aikaan hankkimalla Digidesignin Mboxin Protoolseineen. Kysymys olisi silloin parhaasta ammattilaistasosta, jonka hinta on luokkaa 269 €. Samalla joutuu investoimaan perinteisiin mikrofoneihin, sillä Protoolsia ei voi käyttää ilma Mboxin muuntimia. Investoinnit voisi kohdistaa yhteen karkeaan dynaamiseen ja yhteen todella herkkään
kondensaattorimikkiin. Halpoja vaihtoehtoja olisivat esimerkiksi Shuren dynaaminen perus SM57 (–56 dB) ja Roden kondensaattori NT5 (-38 dB).

Ihmiskorva on yksi herkimmistä mikrofoneista. Eläinkunnasta löytyy herkempiä, esimerkiksi koirien kuulo. Jotkut akustiset tutkalaitteet ovat myös erittäin herkkiä. Ihmiskorva on tarvittaessa myös hyvin epäherkkä. Siksi korvassa normaalit äänenpaineet harvoin säröytyvät, ja paljon jää tahallaan kuulematta. Korva on mikrofoni, jonka herkkyys säätyy automaattisesti (autosensitivity). Tämä säätö on samalla tavalla hidas kuin teknisissä laitteissa: voi kestää useita sekunteja ennen kuin säätö palautuu taustakohinan tasolle voimakkaan äänen jälkeen. Joskus tulee tinnitus, joka ei katoa milloinkaan. Mutta toisin kuin teknisissä laitteissa, automaattinen säätö toimii kuuntelijan, eli korvien omistajan mielen huomion keskittymisen mukaan. Siksi satunnaiset kovat äänet, esimerkiksi ohi ajava auto kesken keskustelun, eivät aiheuta herkkyyssäädön muutosta, eivätkä myös edellytä palautumisviivettä, olettaen että kuulija keskittyy puheeseen. Jos kuulija ei keskity mihinkään erityisesti, jopa yksittäienn kolaus säätää hänen korviensa herkkyyden, josta palautuminen kestää aikaa riippuen miten paljon huomio on palautumisessa. Yksittäinen kolaus voi herkistää korvat toisella tasolle, jolloin jäädään ikään kuin kuuntelemaan, odottamaan. Korvien herkkyyden säätö voi olla tahdonalaista tai tahdosta riippumatonta, samoin kuin hengitys. Melutasoltaan erilaisissa tiloissa oleilu ja niiden väliset siirtymät aiheuttavat pidempiä säätöviiveitä. Esimerkiksi viiden tykistössä palvellun rintamavuoden jälkeen saattaa kestää viisitoistakin vuotta, että taas kuulee saman tuulesta ja heinänkorsista kuin Ryökan-munkki tai Tuomas Anhava.

Tunnisteet: ensykandi, teknologia

 7:12 ip. 2 comments

  2007-10-14(2.1



















Riffi + insestiä itsen kanssa. Hevimpi kokeilu 14 vuoden tauon jälkeen.

Tunnisteet: audiomerkintä, kuva

 3:49 ap. 2 comments

  VIIMEPÄIVIEN HUONOVOINTISUUDEN taustalla saattaa tosiaan piillä Kate Bushin äärettömän kauneuden tajuaminen. Tuo shokki, muistumat olemattomuutta vasten riipaisevat. Syrjään työnnetty muisto, joka saattaa avata sisikunnassa hirvittäviä helvetinkuiluja... ääretön kauneus on tosiaan vain kauneutta, vasten ääretöntä tyhjyyttä. Kuilut, joita yksikin selkeä muisto avaa... riuhtaisevat unesta todellisuuden tasolle ja upottavat päämme vesiämpäriin niin pitkäksi aikaa, että olemme hakanneet poikki kaikenkarvaiset maailmaan epätoivonvimmalla punomamme siteet. Jumalten meitä varten laatimat rangaistukset kohdataan totuuden pakenemattomuuden kautta.

Tunnisteet: Kate Bush, sairaskertomukset

 11:46 ip. 0 comments

  TÄYDELLISEN LUOKKAYHTEISKUNNAN tietoisuuden taso on aina yhtä kuin alimman luokan tietoisuuden taso. Vaikka aineelliset erot olisivat miten suuret, mitään todellisia henkisiä eroja ei synny. Kaikki erot ovat näennäisiä, eli statuseroja. Statusero tuottaa psykologiaa vain ihmisten numero 1, 2 ja 3 tasolla, eli fyysisen, tunteellisen ja älyllisen tasolla. Ihmisen numero 4 tasolla statusero ei tuota psykologisia rakenteita vaan tällaisen luokkayhteiskunnan luokat ja niitä edustavat yksilöt näyttäytyvät yhtenä ja samana: vain toistensa peileja ja varjoja. Niin nopeasti kuin valo jostakin pilkahtaa se naulataan tukevasti ristinpuuhun. Siksi tietoisuus ei pääse missään vapaasti kehittymään, vaan sen on ehdottomasti tapahduttava salassa. Salattu tietoisuus taas palvelee vain pientä joukkoa.

Täydellinen luokkayhteiskunta on rakenteeltaan äärimmäisen yksinkertainen, psykologisesti banaali ja toimii siksi tehokkaasti. Luokkia on vähän, niiden väliset aineelliset erot ovat suuret ja niiden sisällä on niin paljon liikkumavaraa, että se riittää suurimmalle osalle ihmisistä vapauden illuusioksi. Täydellisessä luokkayhteiskunnassa ei ole lainkaan communitastilaa... viinileiliin syljetään, hyväaromisia savuja halveksitaan, pitkin päivää lenkkeillään ja mitataan pulssia... yöllä nukutaan kuin tajuttomat kanat... yöelämästä on tullut pelkkää mekaanista kuolleiden muotojen toistoa... Dionysosta, Erosta ja muita ei tunnisteta... työntekoa pidetään tärkeänä ja koko elämä on muutenkin kaikkineen täydellisessä rappiotilassa.

Epätäydellinen luokkayhteiskunta on sellainen, joka toimii niin huonosti, että lokeroista päästään tai halutaan usein ulos communitastilaan. Vain communitas-tilassa voi tapahtua kollektiivisen tietoisuuden kasvua. Epätäydellinen luokkayhteiskunta on rakenteeltaan yleensä kärjistetyn hienosyinen ja monimutkainen. Luokkien portaikko on hyvin laaja, ja toistaan seuraavien luokkien väliset erot hiuksen hienoja. Luokkia on oikeastaan yhtä monta kuin on ihmisiä. Arvojärjestys määrää henkilön todellinen tietoisuuden taso. Epätäydellisen luokkayhteiskunnan luokissa ei ole lainkaan vertikaalista liikkumavaraa, ja liikkuminen tarkoittaa aina joko jalansijan menetystä tai kohoamista. Tämä on hyvin ymmärrettävää, koska statuseroilla ei ole mitään merkitystä ja vain totuus ratkaisee. Siksi myöskään mitään vääryyttä tai väärinymmärrystä ei voi tapahtua: ihmisellä on oma paikkansa. Horisontaalinen liikkumavara taas on lähes ääretöntä... ja äärettömyydessä luokkien horisontit ovat yhtä. Tuo singulariteetti on communitas-tila, jossa Dionysos, Eros, Hermes, Afroditee ja kumppanit asustavat iloiten ja riemuiten täydellisessä jumalisessa vapaudessa.

Epätäydellien luokkayhteiskunnan kollektiivisen tietoisuuden taso ei ole sidottu rakenteeseen vaan communitastilaan, siksi se noudattaa Olympoksen kulloisenkin hallitsjian tietoisuuden tasoa. Epätäydellisessä luokkayhteiskunnassa kaikki yksilöt ymmärtävät, että kenenkään tietoisuuden taso ei voi kohota, jos pysyttelee vain rakenteessa, siirtymättä milloinkaan communitastilaan. Communitastila on samalla rituaalinen tila, joka valmistaa tietoisuudeltaan kasvaneen ihmisen kohoamista rakenteessa. Mitään epäoikeudenmukaisuutta ei voi tapahtua, koska kaikki perustuu vain totuuteen.

Tunnisteet: Hypotalamuksen kaupunki, toisto

 10:54 ip. 0 comments

  KÄRVISTELY KIRPPUTORILLA - (hirveää, kamalaa, kauheaa, hirveää, ikävää, tylsää, julmaa, kamalaa, kauheaa...)
- Miten menee?
- Hyvin (hirveää, kamalaa, kauheaa, hirveää, ikävää, tylsää, julmaa, kamalaa, kauheaa...).
- Voisiko mikään olla paremmin?
- Ei, uusi levy tuli just ulos (hirveää, kamalaa, kauheaa, hirveää, ikävää, tylsää, julmaa, kamalaa, kauheaa...).
- Onko myynyt hyvin?
- On. Tuplapaltinaa (hirveää, kamalaa, kauheaa, hirveää, ikävää, tylsää, julmaa, kamalaa, kauheaa...).
- Hei, ottakaa varas kiinni! Kaksi naista repivät yhtä hiuksista.
- Halleluja! Halleluja! sanovat vaarit. - Lisää vaan venäläisiä maahanmuuttajia, halleluja!
- Mitä se varasti?
- Takin.
- Missä se takki nyt on?
- Sen päällä.
- No päällä tietysti. Kätevää.
- Hyh hyh, kun haisee pissalle ja hielle.

Tunnisteet: a, pienoisdraama, proosarunoelma

 9:12 ip. 0 comments

  KATE BUSHIN ELÄMÄKERTA vahvistaa osaltaan teoriaani siitä, että vuosien 1991-1993 tienoolla alkoi maailmassa jokin tietynlaiselle hengenlaadulle jokin hyvin epäsuotuisa aikakausi. Kate Bushilla alkoi tuolloin albumin The Red Shoes (1993) jälkeinen pitkä kuiva kausi joka kesti aina vuoteen 2005 Aerial levyn ilmestymiseen asti. "Ennen albumin julkaisemista John Mendelssohn ehti kirjoittaa romaanin Waiting for Kate Bush,[26] jonka alkusivuilla tarinan päähenkilö lupaa olla hyppäämättä korkean rakennuksen katolta, jos hänelle vakuutetaan, että Kate Bushilta ilmestyy uusi levy puolen vuoden kuluessa." Hiljaisuuden aikana Bushista tihkui julkisuuteen hyvin vähän tietoa. Hänen mielenterveytensä huhuttiin järkkyneen. Jälkeen päin Bush on todennut omistautuneensa perheelleen, ja että "aika vain haihtui". Henkiset vastustajat mielellään naureskelevat taiteilijoiden henkiselle järkkymiselle, tai spekuloivat sillä kun ensin itse ovat aiheuttaneet syyt järkytykseen. Suojattomuuden ajatus hivelee pyöveleitä.

Samalla tavalla kaikkien 1980-luvun suurten hevibändien luovuus päättyy vuosien 1991-1993 tienoille. Jokainen oikea hevibändi julkaisu tuolla ajanjaksolla ensimmäisen todella surkean levynsä. Lista on loputtoman pitkä... Metallica, Iron Maiden, Black Sabbath, Kreator, Testament, Slayer, Anthrax, jne. jne. jne. Mitä korkeammalta bändi putosi, sen selvempi oli ero menneisyyden ja tulevaisuuden välillä. Totta kai jotkut aivan ala-arvoiset ilmiöt ottivat sitten revanssin... mieleen tulee lähinnä Raptori.

Tunnisteet: katastrofi 1991-1993, Venäjä

 8:23 ip. 0 comments

  KAIKKI SODAT OVAT TURHIA jos kapitalismi kuitenkin aina voittaa ja sielu lopulta joutuu kadotukseen.

Kaikki diktaattorit ovat sairaita hulluja, jos raha on terve ja fiksu.

Tänään kuulin venäläisestä radiosta, että uusimman gallupin mukaan vain kolme prosenttia venäläisistä pystyy muistamaan nimeltä edes yhden Stalinin terrorin uhrin. Valtaenemmistö on vain kuullut että joitakin syyttömiä vangittiin. Jotkut mainitsivat Saharovin, jotkut marsalkka Zhukovin. Suurin osa vastanneista ei pidä puhdistuksia rikoksena vaan virheenä. Moni oli sitä mieltä että Stalin ei edes tiennyt terrorin mittakaavoista. >>

On ehkä syytä tunnustaa, että ulkopoliittinen paine oli loogisena syynä Stalinin terroriin. Neuvostoliitto oli useaan otteeseen sisäisen hajoamisen partaalla. Mutta ei hajonnut, toisin sanoen valtio saatiin pysymään kasassa. Neuvostoliiton olemassa olo oli joka hetki kaikkea muuta kuin itsestään selvyys, se oli äärimmäisen hurja poliittinen yritys keskellä 1900-luvun kilpavarustelua ja teknistä kehitystä. Neuvostoliitto oli kerta kaikkiaan jotain uutta ja keksinnöllistä valtiotieteen saralla. Se oli konkreettisesti ja reaalisesti jotakin, mitä siihen asti ei maan päällä oltu pystytty kuin tietyjen yksittäisten taiteilijoiden työpöydillä hämärästi kuvittelemaan. Thomas Moren Utopia tai Platonin Valtio ovat neuvostoeksperimentalismin hurjuuteen nähden pelkkää hataraa, löysää ja tahdotonta uneksuntaa. On selvää, että ihmiset, yläluokka, vanha veri, jonka tietoisuus oli valautunut ihmiskunnan tuhatvuotisen murhenäytelmän pysyvänä asiantilana hyväksymiseen, eivät voineet sietää koko epäkristillistä ajatusta Neuvostoliitosta... valtiosta, jossa raamattu hylättäisiin siksi, että sen keskeiset opinkappaleet, niiden ontologinen perusta imperialistisessa globalisaatiossa (kuten evankeliumeissa tapahtuu) kumotaan aineperustaltaan. Kristus ei voi olla mahdollinen Neuvostoliitossa, koska puhdasta ihmistä ei enää aseteta ristille hänen hyvyytensä ja totuutensa tähden. Nämä olivat Neuvostoliiton alkuperäisiä utopioita, jotka Bulgakov kovin nopeasti kumosi. Bulgakov ikään kuin palautti takaisin vanhan juutalaisen kosmoksen ja ihmiskohtaloiden maailmanikuisuuden: kielsi Neuvostoliiton ateismin perustan, ja osoitti ensikertaa Neuvostoliittolaisen Kristuksen olemassa olon.

Stalinin puhdistuksissa kysymys oli lähinnä loogisesta pakosta (poistaa sisäinen amerikkalaisten imperialistien pussiin pelaava ristiriita), tapaa jolla se toteutettiin ei pidetä suoranaisena rikoksena. Kysymys oli tavallaan sotatilasta, kylmän sodan esivaiheesta. Virheenä tuota tapaa pidetään ja suurena virheenä, sikäli kuin olisi ollut olemassa toisenlaisia tapoja täsmälleen samaan tai parempaan lopputulokseen pääsemiseksi. Jos ihmisiltä kysytään mikä tuo tapa olisi ollut, he eivät osaa vastata. Stalinin täytyi osata. Tietysti amerikkalaisen imperialismin pääomilla olisi ollut myös elegantti vastaus kysymykseen... mutta silloin olisi menetetty sielu ja rakkaus.

Aleksei Germanin elokuva KHRUSTALJOV, MASHINU! (1999) esittää hienosti sen, millaiseen ristiriitaan ajautuu ihmisyys ja yhteiskuntajärjestelmä silloin kun valtio on osallisena kylmässä sodassa, eli kansainvälisessä kapitalistisessa kilpavarustelussa. Keinotekoisia sisäisiä uhreja tarvitaan kansan polarisoimiseksi kohti ulkoista vastusta. Sama pätee tietenkin kapitalismissa, vaikkei siitä puhuta. Germanin elokuva onkin terävä allegoria kapitalistisesta järjestelmästä... ainoana erona se, että kapitalismissa ihmisten sielut voivat pahoin, eivätkä iloitse karnevaalissa.

Ongelma on sama kuin Nokiasuomessa: uhriksi joutuvaa (kuten Germanin elokuvassa juutalainen päähenkilö, tai vaikka itse Mihail Bulgakov) ei voi pyytää ymmärtämään tätä kilpailuyhteiskunnan globaalia logiikkaa. Kun uhrin valinta osuu vallanpitäjien kannalta todella harmillisella tavalla väätään henkilöön, tämä kenties ehtii esittää, jos pystyy, vastalauseensa, joka saattaa iskeä koko kansakunnan psykoosiin, niin kuin Bulgakovin romaani olisi luultavasti tehnyt, jos sen olisi annettu ilmestyä ajallaan.

Maailman nykyisen kehityksen valossa on syytä epäillä, olisiko ollut toisenlaisia reaalisia tapoja Neuvostoliiton lyhyen tähtäimen kasassapitämiseksi. Maailma on nykyisellään totalitaarisen kapitalistisen imperialismin kourissa... täsmälleen samassa tilassa kuin silloin kun Marx kirjoitti Manifestiaan, vuonna 1847. Ja kun tiedän, että tätä asian tilaa vastaan Stalin taisteli, olisin itse ollut helposti, vaikka ehkä virheellisesti, valmis hyväksymään kovemmatkin otteet... Heti perään joudun tietysti kysymään, onko mikään muu tie mahdollinen... onko nykyinen historiallinen kehitys välttämätön... eikö ihminen muutu... ovatko historian kaikki uhrit ja kaikki taistelut olleet turhia?

Tunnisteet: aforismi, Aleksei German, Bulgakov, Jeesus, Poliittinen muistio, Stalin, usko ja uskonnot, Venäjä

 7:06 ip. 0 comments

  CD-LEVYJEN HINNAT Keskustelin eilen ystävän kanssa ääniteollisuuden tekijäoikeuksista. Joskus tuntuu, että ihmiset, jotka ovat kovin huolestuneita "musiikin varastamisesta", eli äänitteiden lataamisesta torrenteista, ovat samoja, jotka ovat huolestuneita demokratiasta. Äänitteen ostaminen on demokratiaa, koska sillä tavalla vain voi osallistua äänestykseen, jolla oma ehdokas, eli bändi, voi kohota levymyyjäisvaaleissa. Niin suosikki siis saa sananvaltaa.

Jotkut fanit eivät tyydy siihen, että budjetin mukaan voivat antaa yhden tai useampia ääniä, ostetun tuotteen muodossa. He perustavat oman bändin, jonka vaikutteet tulevat selkeästi ja jäännöksettä tuolta, tuolta ja tuolta. He fanittavat omalla musiikillaan, jossa esikuvat ovat selkeästi esillä. Ero tavalliseen kuluttajaan on lähinnä se, että esikuvilla on myös keskinäinen suhde, joka on selkeä, edellyttäen, että mitään omaa luovaa panosta ei ole, vaan kysymys on vain tunnettujen asioiden itsestään selvästä yhdistelystä. No musiikilla voi harrastajalle itselleen olla muita olennaisempia puolia kuin sen uutuus.

Kun katsoo Nightwishin tai Himin uutuuslevyjen studiokustannuksia, voi todeta, että tämä uutuus, eli varsinainen henkinen ravinto, on kyllä hyvin pienessä roolissa siinä kaiken muun täydellisestitekemisen rinnalla. Mutta se on siellä. Musiikki on siitä vaikea laji, että pienikin heikkous tai tavallisen vahvuuden puute jollakin alueella falsifioi sen, siitä huolimatta, että toisella alueella on vahvuus tai jonkin tavallisen heikkouden puute. Musiikki vain helposti kuulostaa ikävältä, eikä sitä halua eritellä ja analysoida sen enempää.

Radioheadin uusin levynmyyntitempaus: myydä levy netissä ostajan valitsemaan hintaan, nostaa kaltaiseni piintyneen torrentvarkaan kädet pystyyn. Minäkään en kehtaa ladata Radioheadin levyä ilmaiseksi, vaan taatusti maksan poikien tilille kelpo hinnan, jos totean että tuota levyä välttämättä tarvitsen. No, joku esimerkkiraita pitäisi kyllä kuulla... enkä ole edes bändin fani. Taidan pärjätä ilmankin, vaikka nerokas ja sympaattinen kamppanja kyllä kiihottaa ostamaan, vaikkei edes kuuntelisi.

Niin pärjääkö sitä ilman vai ei. Mikä tarve minulla on hankkia, jotakin mistä en tiedä mitään? Uteliaisuus? Paljonko pelkästä uteliaisuudesta on valmis maksamaan, kun tietää, että artisti ei ole valmis maksamaan mitään jos levyyn käyttämäni aika on hukkaan heitettyä.

Lopuksi musiikkitervehdys: Sounds Like: One of the most badass and unique thrash bands ever! These guys kick ass FEAR THEM!

Tunnisteet: kommentti, mielipide

 11:30 ip. 0 comments

  JOKAINEN HISTORIALLINEN AIKAKAUSI on siinä mielessä yhtä mielenkiintoinen, että jokainen perustuu tasan yhtä luovasti kaiken mahdollisen julkisen tiedon väärinymmärtämiseen. Ihminen on kekseliäs, ihminen ei muutu... siinä metsäänmenemisen takuuvarmat avaimet.

Kaikkinainen kolunkäyminen ja humanistisen tieteen harrastaminen on tärkeää, että voisi tietää sen millä tavalla aikalaiset ymmärtävät kaiken väärin. Humanistisia aloja halveksuvien suurin puute onkin yleensä se, että he eivät tunne kunnolla niitä opinkappaleita, joiden totaalinen väärinymmärtäminen tuottaa koko näkyväisen todellisuutemme. Tietysti on sangen raskasta istua luennoilla kuuntelemassa puheita, joista ei hyväksy eikä usko sanaakaan, mutta sama valitettavasti pätee ehkä vieläkin kärjistyneemmin luonnontieteellisillä aloilla.

Tunnisteet: kommentti

 11:16 ip. 0 comments

  PÄIVÄN GOOGLESAARNA Mutta tässä nähdään millä tavoin nykyajan ihmiset vieraantuvat todellisuudesta. Joidenkin mielestä vieraantumisen perusta olisi Marxin mukaan siinä, että ihmiset eivät voi toteuttaa itseään omien kykyjensä rajoissa; ts. ihmisen täytyisi luoda yhteiskunta (marxilaisessa ajattelussa yleensä konfliktin kautta, so. vallakumouksella), jossa työ sinänsä voi olla itsensä toteuttamisen lähde. Koska Marx ajatteli aina oikein, en usko, että Marx ajatteli näin hullusti. Vallankumousta täytyy edeltää sisäinen vallankumous, eli ihmisen omasta mekaanisuudesta luopuminen. Tämä ei onnistu, ennen kuin ihmisestä tulee yksi.

Ihmiset eivät vieraannu ensisijaisesti elottomasta ainetodellisuudesta, vaan ennen muuta itsestään ja sitä kautta toisista ihmisistä. Esineistä vieraantuminen ei olisi kovin vakavaa, ellei itsen suhde toiseen olisi eräältä kannalta esinesuhde. Nykyisin, kansainvaellusten aikaan, tapahtuu outoihin oloihin lähetettyjen lasten vieraantuminen omista juuristaan, mutta myös toistensa juurista. Kuka voisi tuntea toisen, ellei tuntematta ensin itseään?

Hegelin mukaan aika on vieraantumista, joka ilmenee yhteiskunnassa tilallisena vieraantumisena, jossa subjekti irrotetaan omasta ajastaan. Samassa tilassa olevat ovat tuttuja, eritilassa olevat vieraita. Mutta eikö maailma ole yksi tila? Miksi kaikki ihmiset eivät ole maailmassa, vaan nukkuvat yksittäisiä ja satunnaisia tilojaan?

Ongelma voi ilmetä tyytymättömyytenä, pettymyksinä, uskottomuutena, jatkuvina riitoina, mitätöintinä, kohtaamattomuutena, vieraantumisena, vihana tai halveksuntana ja syy ongelmiin nähdään usein toisessa osapuolessa. Ehkä joku määrittelisi tällaisen ilmiön vieraantumiseksi, paoksi inhimillisen yhteiselämän ja kaoottiseksi koetun maailman vaikeuksista. Mutta ennen muuta ihminen pakenee yhteiselämää oman itsensä erilaisten minuuksien kanssa.

Kun ihminen ei pääse sopuun itsensä kanssa, alkavat markkinat määritellä kaiken, eikä ihminen voi määritellä itse mitään. Markkinat hajoittavat ja hallitsevat ihmisessä asustavan leegion. Vieraantumisessa on kyse markkinoiden kokonaisyhteiskunnallisesta vallasta, joka on symbolitasolla epäjohdonmukaista ja pahimmillaan kaoottista. Kaoottinen valta on pahempaa kuin mielivalta: siksi 51% maapallon väetöstä tulee aina valitsemaan ennemmin diktatuurin kuin rahanvallan. Täytyy muistaa tosiasiat, se, että 51% nykyvenäläististä on sitä mieltä, että Josif Stalin oli suuri johtaja. Kapitalismi on vain hienoja korulauseita kabinetissa, mutta käytännössä se ei toimi.

Heideggerin perheessä puhutaan kotikielenä hepreaa, joten vieraantumiselta ei voi pienessä peltotieyhteissä välttyä. Asiasta voi kuitenkin löytää myös hyviä puolia. Vieraantuminen ei tarkoita Heideggereille sitä, että täälläolo faktisesti riistettäisiin itseltään ja siitä tulisi jotain vähemmän "todellista". Sen sijaan vieraantuminen painostaa sitä epävarsinaisuuteen -- "yhteen mahdolliseen tapaan olla itsensä".

Vieraantuminen yhdistettynä suurten kaupunkien tarjoamaan anonyymiyteen voi alentaa kynnystä itsensämyymiseen ja itsensämyymisenkaltaiseen toimintaan. Myymälöistä varastaminen on vastalause modernin kuluttajan vieraantumiselle. ”Jos tarjolla ei ole muita tuotteita, tai jos meillä ei ole varaa muihin tuotteisiin kuin näihin jotka on tehty tuhansien kilometrien päässä meistä, ja joista emme tiedä yhtään mitään”, myymälävaras sanoo, ”niin me kieltäydymme maksamasta niistä.” Samalla tavalla itsensä myyjä on marketti, josta voi varastaa, ja jossa varkaat asioivat. Kun varastelu lisääntyy, lisääntyy myös valvonta. Ja tämä kaikki tapahtuu itseäänmyyvän sisällä.

Tunnisteet: Google, Poliittinen muistio, proosa, proosarunoelma, Stalin, vieraantuminen

 10:00 ip. 0 comments

  VIERAANTUMINEN ON MYÖS SITÄ että mitään ei tunnisteta, ja koska ei tunnisteta ei voida suojella. Ja toisin päin: koska ei suojella, jäljelle ei jää mitään tunnistettavaa.

Tunnisteet: aforismi, vieraantuminen

 9:56 ip. 0 comments

  VIERAILU HYVINKÄÄN HIFI GURULLA osoittautui yhdeksi elämäni antoisimmista oppitunneista äänen alalla. Tämä on paljon sanottu, koska oppitunteja on takana huomattava määrä. Ammattitaitoinen opetus, rento ja kiireetön lauantai-iltapäivän tunnelma hiljaisella omakotialueella ovat sinänsä hyviä edellytyksiä jonkin asian sisäistymiselle, mutta tärkeintä näissä asioissa ovat itse tekniset laitteet ja kuunteluhuoneen akustiikka.

Kuuntelussa keskityimme ennen muuta Magneplanarin MG-12 QR magnetostaattisiin panelikaiuttimiin. Äänilähteenä toimi CD jalaitteet olivat laadultaan tasoa, jonka kokonaishinta muodostuisi jonnekin 30 - 40 tuhannen euron kieppeille. Mutta kaiuttimet eivät olleet lähellekään tämän järjestelmän heikoin lenkki. Siksi erilaisten laitteiden kytkeminen järjestelmään kuului lopputuloksessa selvästi. En esimerkiksi milloinkaan aikaisemmin ole kuullut selkeästi CD-soittimien välisiä äänen läsnäoloon liittyviä eroja, puhumattakaan yli 30 tuhannen euron levysoittimien äänirasioiden välisistä eroista. Magneplanareilla on mahdollista kuulla ero 4000 ja 7000 euron äänirasioiden välillä.

Magnetostaattisten (kuten myös elektrostaattisten) panelikaiuttimien suurin ihmeellisyys verrattuna melkein mihin tahansa kotelokaiuttimiin on äänikuvan "fotorealistinen" avaruus, musiikin ympäröivyys ja läsnäolo. Ääni on lähes käsittämättömän analyyttinen, eikä anna mitään anteeksi äänityksessä oleville virheille. Magnetostaattisen periaatteen edut sähköstaattiseen verrattuna ovat jokseenkin huomattavat. Laite ei ylipäätään ole yhtä herkkä vaurioille ja sinänsä paljon huoltovapaampi. Bassotaajuudet toistuvat ilman mitään subbareita aivan täydellisesti, varsinkin klassisessa musiikissa. Erillisubbariin tottunut, joutuu ymmärtämään sen, ettei sävykästä alapäätä voi ollenkaan luoda sellaisella tekniikalla, vaikka laittaisi rahaa likoon kuinka paljon.

Vertailun vuoksi vaihdoimme laitteiston kaiuttimet Sonus Faberin maineikkaan Cremona-sarjan lippulaivoihin (joiden hinta reilusti yli 10 tuhatta euroa), ja täytyy sanoa, että mitään kilpailuasetelmaa ei synny: magnetostaattinen periaate on äänikuvaltaan ja kaikelta erottelukyvyltään kertakaikkiaan ylivoimainen. Ero on lähes hämmärtyttävän suuri. Lisäksi täytyy huomauttaa, että yhden kotelokaiutinparin hinnalla saa kuudet paneeliparit. Jos jotain hyvää haluaa minkään hintaluokan kotelokaiuttimista löytää, niin ehkä jonkinlainen rytminen tukevuus löytyy erittäin kovalla kuunnellusta bile/tanssi-musiikista analyyttisiä ja ultrasivistyneitä paneeleita paremmin. Samoin kovin kompressoitu ja tuotettu uushevi tuskin toimii paneeleilla parhaalla mahdollisella tavalla, koska tuotannon heikkoudet tulevat aivan armottomasti esiin.

Vakuututtuani paneelien ylivoimaisuudesta, saatoimme siirtyä kysymykseen, joka minua on kiinnostanut pitkään, mutta josta yksinkertaisesti en ole saanut kokemusta. Kysymys on klassinen: onko vinyylisoitin CD-soitinta parempi. Asian selvittämiseksi kuuntelimme ensin monenlaista musiikkia yli 7000 euron AudioAero Capitole Classic CD-lähteellä, jolla bittien pitäisi siirtyä ja toistua jo aivan riittävän laadukkaasti. Sitten siirryimme Clearaudion yli 30 tuhannen euron hintaluokkaan ja kuuntelimme vastaavia taltioita vinyylinä.

Asia oli jokseenkin selvä. Jos ääni oli CD:llä kuulostanut normaaliin kokemukseeni verrattuna lähinnä vain maagiselta, saattoi hetkeäkään epäröimättä todeta, että vinyylisoittimella se kuulosti esoteeriselta. Ero oli niin suuri, että luulen CD soittimiin paluun tuottavan tämän kokemuksen jälkeen hyvin suurta kipua. Ero oli lähinnä äänikuvassa ja musiikinläsnäolossa. Tällaiset erot on mahdollista saada esiin panelikaiuttimilla, mutta on selvää, ettei eroja voi kuulla, jos kaiutin ei ollenkaan toista niitä. Aivan varmasti eroa ei voi kuulla, jos kaiuttimien tuottamassa äänikuvassa on oletusarvoisesti jotain pientäkin vääristymää tai epäideaalisuutta. Silloin on turha alkaa enää vertailemaan kultaisia äänirasioita keskenään. Magneplanaareilla paluu kerran kuullusta 7000 euron äänirasiasta rahan puutteen takia 6000 euron vilttitossumalliin on kovaa kipua, depressiivista painajaista, luopumista ja kuolemaa.

Lopuksi kannattaa huomata, ettei ole, eikä voikaan olla mitään akustisia mittauksia, joilla epäselvästi sanallisesti kuvaamiini, lähinnä aika-alueen ominaisuuksiin (eikä niinkään äänensävyllisiin tai spektraalisiin ominaisuuksiin) liittyviin eroihin voisi saada jotenkin selvää ja tarkkaa parametristä tai numeerista tolkkua. Jokainen joka todella ymmärtää äänestä ja HiFIstä jotain, ja joka mahdollisesti on käynyt joitain akustisen mittaustekniikan kursseja, ymmärtää tämän "mittausteoreeman".

Tunnisteet: avaruudet ja ulottuvuudet, teknologia

 5:42 ip. 2 comments

  Brahmen 1992-93






















1. Biscuit box (säv. K. Kangas)


2. Willie the Cap (säv. K. Kangas)


3. Dark City (säv. K. Kangas)


4. Manitou


5. A of a Z


6. Que Sabe (säv. K. Kangas)


7. Jammailua


8. Manitou (remix 2)

Tunnisteet: audiomerkintä

 6:27 ip. 0 comments

  Sumee 1991-1993






















1. Plural G


2. A of the Z


3. Fugitif


4. C-punk


5. Obscure


6. Insestin pelko


7. Fuzzy


8. Impro feat. Pekka

Tunnisteet: audiomerkintä

 5:55 ip. 0 comments

  1994






















1. Include Me Out


2. Looking for the Absolutely Nothing


3. Ambivalenssi valssi


4. 1994-06-24


5. Islands (KC remix)


6. Vihreää lasia

Tunnisteet: audiomerkintä

 5:17 ip. 0 comments

  1991-10

Tunnisteet: audiomerkintä

 4:52 ip. 0 comments

  HUH HUH

Tunnisteet: video

 1:32 ap. 1 comments

  JUMALAT PUUTTUVAT PELIIN

Tunnisteet: roolit minuudet ja subjektin ykseys, video

 1:21 ap. 0 comments

  Syksy: jäätelökioskit on viety pois.

Tunnisteet: kommentti

 11:13 ip. 0 comments

  PIETARIN TANSSITUNTI 24/7

Tunnisteet: video

 10:54 ip. 0 comments

  UNEN ARKKITEHDIT Koko länsimaiden 1900-luku on vakavasti otettavassa taiteessa ollut eräänlaista hälytyssireenien ulvontaa. On huomattu kaikilla tahoilla, että jokin länsimaisessa elmäntavassa on mennyt vikaan, jokin asia on paljon huonommin kuin rauhassa elämänuntaan nukkuvat uskovatkaan. Suurin osa ihmisistä aina nukkuu unta, ja enintään muutamat valvovat ja kertovat millaista uni oikeastaan on. Nukkuvat eivät koskaan tiedä paremmasta unesta kuin siitä missä kulloinkin ovat. Ja ollessaan oikein hyvässä unessa, he eivät tiedä sitä hyväksi, vaan pitävät sitä minä tahansa unena. Vain uneton voi vertailla unia, ja huomata painajaiseksi sellaisenkin unen, jonka arkkitehdit ovat alunperin luoneet hyväksi.

On hyvin monenlaisia unia, hyvin monenlaisia unen arkkitehteja. Kaikki arkkitehdit nukkuvat omaa untaan egoistisesti, he haluavat tehdä siitä kategorisen imperatiivin. Kukaan heistä ei tiedä paremmasta. Unessa ei voi kuvitella: se on kuvitelmaa, jonka kasassa pitämiseen kaikki kyvyt käytetään. On hyvä jos uni on virkistävää ja terveellistä, koska useimmat joka tapauksessa nukkuvat sitä. Painajaiset ovat todellisia vain hereilläolijoille. Siksi painajaisesta ei kannata herätä. Painajainen on miellyttävä vain nukuttuna.

Ne, jotka täällä valvovat tuntevat jo täsmällisesti sen mistä länsimaiden unessa on kysymys. He näkevät monta muunlaista unta, toiveunta ja painajaista, ja voivat vertailla niitä. He voivat mennä jo eteenpäin, tutkia unien geneologioita, ja päätellä vankkaan tietoon perustuen mikä niissä on hyvää, mikä hylättävää. He voivat kuvitella uudenlaisia unia, koska ovat unettomia. He eivät voi vaatia toisia heräämään. Heidän on annetta toisten nukkua elämän pituinen uni, jossa nämä hylkäävät ne ajalliset mahdollisuutensa, joita eivät aio käyttää.

Tunnisteet: Poliittinen muistio, unet

 8:48 ip. 1 comments

  MITÄ ON VIERAANTUMINEN siitä Germanin elokuva oli loistava oppitunti. Germanin elokuvassa ei ole mitään viraantumiseen vivahtavaa. Edes Germanin kriminaalit, sotamiehet, Stalinin pyövelit eivät ole vieraantuneita yhteisöstään, muista ihmisistä ja toimintansa todellisesta luonteesta. Elokuvassa ei ole vieraantumista, koska sen tyylilaji on realismi: todellisuudessa, jota se kuvaa ei ole vieraantumista... ja kenties juuri siksi tuo todellisuus on julmuuksistaan huolimatta huomattavasti mielenkiintoisempi, nautittavampi ja myös intensiteetissään läkähdyttävämpi kuin turvallinen mutta tyhjyydellään läkähdyttävä vieraantumisen todellisuus.

Venäläiset ihmiset ovat toisileen ventovierainakin äärimmäisen syvällä toistensa psykologisessa rakenteessa. Sitä ei ajatella tungetteluksi, sitä pidetään ihmistuntemuksena. Jopa elokuvan loppupuolella itse Berija on täysin vailla vieraantumista suhteessa palvelusväkeen, Stalinin adjutantteihin, päähenkilöön. Päähenkilö, korkeassa virassa oleva lääkäri ja puna-armeijan kenraali, on täysin vieraantumaton suhteessa ventovieraisiin kaikenlaisiin ensikerran tapaamiinsa ihmisiin, lapsiin, tappeleviin poikiin, jopa hänet vangittuna kuljetusvaunussa raiskaaviin kriminaaleihin. Koska venäläiset tuntevat toistensa psyyken ja niiden keskinäiset valtavat eroavaisuudet läpikotaisin, he pystyvät myös aiheuttamaan toisilleen äärimmäisiä psyykkisiä tuskia, kuten (Germanin mukaan Solsenitzyniltä periytyvässä) junavaunun raiskauskohtauksessa osoitetaan. Todellisuus itsessään synnyttää elokuvan taiteellisen sisällön: mitään ei tarvitse keksiä.

Vieraantuneista ihmisistä kokoonpannun todellisuuden tunnuspiirre on nimen omaan se, että se ei tapahtumisessaan synnytä taiteellista sisältöä. Vieraantuneet ihymiset eivät pysty mihinkään henkisen, koska he eivät tunne lainkaan toistensa psyykkisiä rakenteita... ja lähtevät usein oletuksesta, että rakenteet, jos niitä on, ovat äärimmäisen yksinkertaisia. Monimutkainen rakenne on vieraantuneen todellisuuden vaikeasti uskottava poikkeus, kun vieraantumattomassa todellisuudessa taas yksinkertainen rakenne on vaikeasti uskottava poikkeus. Siksi vieraantuneisuuden taiteilijoiden täytyy keksiä kaikenlaisia juonia, puhuntoja, eleitä, rakenteita, kielellisiä maailmoja jne. Vieraantuneen todellisuuden taiteilija käyttää luovuuttaan aivan eri tavalla ja eri tarkoituksiin kuin vieraantumattoman todellisuuden taiteilija. Jälkimmäinen saa hyvin paljon valmiina siitä mitä edellinen joutuu tekemään itse.

Tunnisteet: Aleksei German, elokuva, Poliittinen muistio, Stalin, vieraantuminen

 8:12 ip. 0 comments

  ALEKSEI GERMAN: KHRUSTALJOV, MASHINU! (1999) - Tätä suosittelen, sanoi ystäväni.
- Katson jos ehdin. Periaatteessa suhtaudun uudempaan venäläiseen elokuvaan, taiteeseen, kirjallisuuteen, kaikkeen, varauksella, koska venäläiset harvoin ymmärtävät venäjää. Tämä on kaiken aikaa vahvistuva ennakkoluulo.
- Tämän elokuvan kohdalla sinänsä ymmärrettävä ennakkoluulo voi joutua antamaan periksi, jos se nyt ei täysin murtuisikaan. German tosin on Daavidin tähden poikia, se tuottaa hieman etäisyyttä.

Mitä sitten saimme nähdä? Ei muuta kuin kaksi ja puoli tuntia silkkaa neroutta. Istuin ja tuijotin naulittuna. Tätä elokuvaa olin turhaan vuosikaudet etsinyt, elokuvaa, josta saatan uskoa, että siinä neuvostoliittolainen elämä kuvataan realistisesti. Jotain ehkä selittää se, että käsikirjoitus on Joseph Brodskyn (1940-1996).

On Stalinin kuolinvuosi 1953, iso mylly pyörii, suuren muodon tasolla tapahtuu jännittymistä, se heijastuu elokuvan yksittäisen tilan tunnelmaan outona paineena, yksittäisinä brutaaleina tapahtumina, yksittäisinä selittämättöminä onnettomuuksina. Mutta 95% elokuvan kestosta on elämän karnevaalia, provokatiivisen intohimoista arjen tasolta nähtyä neuvostoliittolaista elämää, satunnaisessa kommunalkassa, joka voisi olla mikä tahansa kaupungin miljoonista.... miljoonakaupungin jokaisessa huoneessa, jokaisessa huoneistossa sama täydellinen ennalta-arvaamattomuus, läpikotaisin tihentynyt merkityksen, ilon, kaaoksen ja runouden täyttämä satyyrinäytelmän ja evankeliumin sekoitus... Felliiniä kymmenenteen ja Gogolia toiseen potenssiin.

Ihminen, joka on täynnä intohimoa ja rakkautta tälle tasolle, tälle kaiken modernin vieraantumisen ylittävälle neuvostoarjen huimaavan bulgagovlaisen magian tasolle, ei huomaa suuressa, abstraktissa kuviossa olevia mustia, synkiä, nopeasti ohivilahtavia kauhun ja pimeyden hetkiä. Germanilla arjen energisen ilon läpi pimeyden sydämestä päivänvaloon iskevät muutamat naulat ovat äärimmäisen järkyttäviä. Ne ovat nopeita kauhun viiltoja, ne eivät pilaa koko tunnelmaa, varsinkin jos sulkee juuri oikealla hetkellä silmänsä ja korvansa, niin kuin silminnäkijä usein tekee.

Kaikki mitä elokuvassa tapahtuu voisi tapahtua kenelle tahansa vastaavassa asemassa olevalle, miljoonille. Tätä juuri on Germanin realismi, hän ei kerta kaikkiaan keksi mitään, vaan lainaa maailmasta, toistaan epätodennäköisempiä sanoja, tekoja, hahmoja... ei mitään erityistä, vaan mitä tahansa mikä on runoutta. Elokuva jättää auki paljon arvoituksia: oliko Stalinin aika satunnaisen ihmisen näkökulmasta erityisen synkkää vai erityisen iloista aikaa? Pietarin juutalaisen Germanin vastaus on: 95% iloa ja riemua, 5% silkkaa kauhua. Entä onko tuo 95% poliittisen järjestelmän vain puhtaasti venäläisen kansanluonteen riehakkuuden ansiota? Onko 5% vain järjestelmän varjo, vai se osuus, jolla järjestelmä pystyy kontrolloimaan yksittäistä ihmistä? Mitä German tulee oikeastaan ilmaisseeksi realisminsa kosmisia tasoja tavoittavalla tarkkuudella?

En osaa sanoa. Tämä elokuva on katsottava uudelleen ja uudelleen. Se on täynnä mittaamattoman arvokasta tietoa, jotakin mikä ei vielä ole murtautunut tietoisuuteemme. Elokuva on taiteelliselta tasoltaa 1900-luvun suurimpia mestariteoksia. Eurooppalaiset elokuvakriitikot ovat ehdottaneet sitä 50 kaikkien aikojen merkittävimmän elokuvan joukkoon, mutta luulen, että paikka 10 merkittävimmän joukosta löytyy varsin rennosti.

Elokuvan jälkeen yleisö sai keskustella itse ohjaajan kanssa, joka oli paikalla näytöksessä. On merkittävää elää tällaisen taiteilijan aikalaisena, puhumattakaan siitä, että saa olla hänen kanssaan samassa tilassa ja puheyhteydessä. Kun henkilö, joka voisi ja osaisi sanoa jotakin on vihdoin läsnä, on vaikea muotoilla kysymystä. Sitä istuu hiljaa ja ihmettelee. German kysyy yleisöltä, mikä elokuvassa oli hauskaa. Yritän vastata. Huomaan, että kääntäjä, ohjaaja, kaikki ympärillä olevat ymmärtävät sanani eri tavalla ja väärin. Huomaan, että German haluaa tahallaan puhua elokuvastaan harhaanjohtavasti ja johdattelevasti: hän ilmeisesti odottaa että vastustaisimme hänen omia tahallaan vääriä tulkintoja elokuvasta. Hän haluaa nähdä olemmeko kyenneet nousemaan poliittisten ennekkoluulojemme ja traumojemme yli näkemään mistä elokuvassa todella on kysymys. Hän aliarvioi meitä, yleisöään, mutta ehkä siihen on jokin hyvä syy. Takaani penkkiriviltä joku kommentoi puheenvuoroani yhteisymmärryksen merkiksi, mutta huomaan hänen ajattelevan täysin päin vastoin kuin itse ajattelen. Huomaan, että elokuvan hauskuudesta ei voi mitenkään puhua suorasanaisesti. Elokuvan hauskuus on kuin hyvän proosan, esimerkiksi Isaac Babelin hauskuus, joka johtuu vain yksinkertaisesti siitä, että teksti on hengessään hämmästyttävän hienoa, liikkuvaa ja omintakeista. German kysyy: onko Hieronymos Bosch realisti, onko Gogol realisti? Onko Fellinin Amarcord realismia? German puhuu pitkään siitä, millaisen vastaanoton tämä elokuva on eripuolilla maailmaa saanut. Hän kertoo kalifornialaisesta naisesta, joka oli ihastellut: "tuo teidän maailmahan on paljon mielenkiintoisempi kuin meidän!", johon taiteilija oli vastannut: "Antakaa minulle vapaat kädet, niin luon teille samanlaisen." Tuntuu kuin hän olisi taideteoksellaan asettanut sfinksin kysymysken maailmalle, johon ihmisten reaktiot ovat vastauksia, joita hän kirjaa ja systematisoi. Hänen tarvitsee vain kuunnella vaikutelmamme, ja hän tietää keitä me olemme.

Tunnisteet: Aleksei German, elokuva, Pietari, Stalin, Venäjä

 2:54 ip. 0 comments

  BIWANSOITTAJA JOKA SAI AAVEET ITKEMÄÄN

Tunnisteet: video

 10:29 ip. 0 comments

  VEIKKO POLAMEREN BIWANSOITTAJAN TARINA

Tunnisteet: kirjallisuus, musiikki, Polameri

 10:09 ip. 0 comments

  MIKSI ME ELÄMME HUONOIMPIEN IHMISTEN VALLASSA ja yritämme häivyttää oman olemassaolomme ruohonjuuristoon?
Koska hyvien ihmisten valta olisi yhtä kuin itsenäisyys, itsenäinen ajattelu, henkisen ravinnon valikointi, joka on USA:n näkökulmasta yhtä kuin terrorismi. Siellä missä hyvä ja kunnollinen ihminen nostaa päätä on aina amerikkalainen helikopteri ampumassa sen alas.

Tällaisia mietteitä herää kun lukee säännöllisesti Military technology -lehteä.

Tunnisteet: Poliittinen muistio

 9:38 ip. 0 comments

  MAGNEPLANAR MG-12/QR Aina välillä on erittäin terveellistä haluta jotakin mitä voi saada. Hifi-lehdessä 6/2007 on esitelty täsmälleen sellainen paneelikaiutin, jonka tarvitsen ja haluan. Kysymys on ehkä enemmän henkilökohtaisesta mausta kuin objektiivisista tekijöistä. Paneelikaiuttimet ovat, aina kun olen niitä päässyt kuulemaan, tehneet välittömän säväyksen. Hinta on korkea, muttei saavuttamaton, ja äänen laatuun nähden käsittääkseni hyvin kohtuullinen. Jälleenmyyjänä Suomessa on Hifi Guru Oy Hyvinkäällä.

Tunnisteet: kommentti

 8:05 ip. 1 comments

  TÄNÄÄN ETELÄSUOMESSA on itselleni ihanteellinen sää, tämälleen oikea lämpötila, ilman raikkaus, valo...

Ilmatieteen laitos: Tuorein havainto: 11.10.2007 11:50 lämpötila 5.7 °C, paine 1018.1 hPa, kosteus 66%, länsituulta 4.7 m/s, tunnin sadekertymä 0 mm, selkeää (0/8).

Tunnisteet: kommentti

 5:00 ip. 0 comments

  2007-10-10 1.2 (Lemminkäinen, osa 3. versio 2)

Tällainen kokeilu ääniluonnoksilla suoraan runon dramaturgian päälle. Tempo 60.

Tunnisteet: audiomerkintä

 4:32 ap. 0 comments

  SIVUJA MUISTIKIRJASTA

Tunnisteet: valokuvat

 11:24 ip. 0 comments

  PIETARISSA HIENOSTUNUT TEEBAARI ajaa useimmissa keskustaravintoloissa jo liikevaihdossakin mitattuna alkoholimyynnin ohi. Kuka aina viitsii latkia alkoholia, jos samalla hinnalla saa annoksen maailman parhaita teelaatuja. Rajansa tietysti kaikella uutuuden viehätykselläkin, vodka on vodkaa, ja sitä on juotava paljon jo terveyssyitä. Muuten ollaan helposti tilanteessa, jonka kohtaa suomalaisen lähimarketin lehtihyllyllä: kansikuvien silmien loisteessa hehkuu miljoonan avohoitopotilaan varjo.

Tunnisteet: Pietari, Suomi

 10:18 ip. 0 comments

  2007-10-09





















1.2 (Lemminkäinen, osa 2.)


2.0 (Lemminkäinen, osa 3.)

Tämä jälkimmäinen ei toimi ja julkaistaan tässä vain varoittavana esimerkkinä. Luenta on liian nopeatempoista (120). Soittelu on hivenen levottomasti irti tekstin dramaturgiasta, mikä ei ole täysin tarkoituksen mukaista.

Tunnisteet: audiomerkintä

 8:52 ip. 0 comments

  MIKSI KAIKKI IHMISEN TODELLINEN HENKINEN KEHITYS ON KAPITALISMIN INTRESSIEN VASTAISTA? Miksi kapitalismi on luonut institutionsa tarkoituksenmukaisesti sellaisiksi kuin ne ovat? Miksi ideologinen järjestelmä tekee kaikkensa vastustaakseen yksilöä pääsemästä työssä itsensä kanssa mihinkään?

1) Työ itsen kanssa luo tehottomuutta ihmissä koneena.

2) Kenen tahansa yksilön työ itsen kanssa on uhka kapitalismille, koska se on työtä henkisien päämäärien tavoittamiseksi. Henkisessä todellisuudessa rahalla ei saa mitään. Siksi yhdenkin ihmisen onnistuminen, vaikka se ei lisää yhtään tuon yksilön valtaa, tarkoittaa symbolisesti suurta vallan menetystä rahalle ja pääomalle. Kapitalismin valta on todellisuudessa pentagrammitasolla kiteytyneiden henkilöiden käsissä, ja heidän puhtaasti negatiiviset keinonsa voidaan ylittää vain korkeammalla vastakkaisen kiteytymisen tasolla.

3) Kenen tahansa työstä itsen kanssa ei ole materiaalista hyötyä kenellekään, eikä henkistäkään hyötyä juuri muille kuin enintään hänelle itselleen ja hyvin läheisesti samalla tietoisuuden tasolla työskenteleville. Oikealla työllä ei ole, eikä tietysti voikaan olla mitään merkitystä rahan kosmologiassa. Oikean työn ja rahan kosmologian suhde on nollan suhde äärettömään.

Tunnisteet: Poliittinen muistio

 7:48 ip. 0 comments

  JUUTALAISEN SYNTY Plimsollin merkistä: "Missä järjestyksessä synti kehittyy ihmisessä?
Ensiksi on vatsanpalvonta. Se on kaikkein luonnollisin ihmisen tarpeista. Usein kuitenkin ruuan käytössä ylitetään normaalit rajat, langetaan ylensyömiseen ja -juomiseen. Näin lihalliset himot saavat valtaa ja ihminen lankeaa helposti haureuteen, joka voi olla ajatuksellista tai teoissa tapahtuvaa ja ilmetä esimerkiksi rahanhimona ja ahneutena. Jos rahaa ei saada, ei myöskään haureuden himo tule tyydytetyksi. Se synnyttää vihaa, joka on johtamassa jatkuvaan murheeseen. Murheen kautta ihminen voi langeta epätoivoon. Jatkuva epätoivon tila saattaa synnyttää hermostollisia häiriöitä. Ihminen ei pysty hillitsemään itseään eikä sanojaan, vaan katkeruus ilmenee koko olemuksessa. Jos taas rahanpyynnissä onnistutaan ja haureus saa täyttymyksensä, se johtaa kunnianhimoon ja se puolestaan ylpeyteen.
Synnin kasvu siis tapahtuu järjestyksessä: vatsanpalvonta, haureus, rahanhimo ja ahneus, viha, murhe, epätoivo, kunnianhimo ja ylpeys." - Isä Raimo Sissonen: Johannes Kassianus rahanhimosta


Kuvio on aika mahdoton esimerkiksi Hypotalamuksessa. Nimittäin tilannetta, jossa haureudenhimo ei tulisi tyydytetyksi on siellä vaikea kuvitella. Ja kun se oletusarvoisesti tulee tyydytetyksi, se ei tavallaan enää ole haureutta, koska sitä ei tarvitse tavoitella epärehellisesti ja Ville Valoksi naamioituneena. Siten viha, murhe, epätoivo ja hermostolliset häiriöt ovat tässä tarkoitetussa muodossa tuntemattomia, mikä johtaa imperialistisen kehityksen sijaan internationalismiin, eli "ollaan hiljaa kotona ja juhlitaan, mutta näytetään ulkomaille uutiskuvana nälkäjonoja" -mentaliteettiin. Ihminen ei pysty hillitsemään itseään eikä sanojaan, vaan mittaamaton ilo ilmenee koko olemuksessa. Rahanpyynti ei helposti juolahda mieleen, ja on mahdotonta ymmärtää, miten raha voisi edistää rakkausasioita, eli kaikesta epärehellisyydestä riisuttuja haureusasioita. Rahalla on ehkä yhteys haureuteen, mutta haureus ei ylipäätään näyttäydy kovin kiehtovana nautintomuotona. Jos taas rahanpyynnissä onnistutaan, ei haureus välttämättä saa sen enempää täyttymystä: paskalle ei ole markkinoita, ja kun ei ole kysyntää ei ole tarjontaa. Se johtaa toisenlaiseen vihaan, murheeseen, epätoivoon ja hermostollisiin häiriöihin. Raha on arvotonta: se ei kelpaa maksuvälineeksi mihinkään puhtaaseen, ja likaista ja huonoa ei ole yksinkertaisesti paljonkaan kaupan. Valinnan varaa paskan ja paskan välillä on hyvin marginaalisesti. Tämä prosessi tuottaa Berezovskeja, Juutalaisia, jotka muuttavat pois, löytääkseen ikään kuin sellaista saastaa, joita voi ostaa rahalla.
Hyveen kasvu siis tapahtuu järjestyksessä: vatsanpalvonta, haureus, rakkaus, intohimo, onni, jalous, vakiintunut ekstaasi ja Uusi Jerusalemi.

Tunnisteet: a, ensykandi, Hypotalamuksen kaupunki

 6:35 ip. 0 comments

  JUUTALAISET OLIVAT FIKSUJA ja näkivät ennalta, että länsimaiden hallitseva luokka on tuhottava Harmageddonin taistelussa, omin käsin jokainen hyönteistynyt ihmisen irvikuva. Mikään evoluutio ei pelasta tarttumasta hyvyyden ja rakkauden työhön, joka on alusta loppuun silkkaa teurastusta. Leninin sanoin, taitelun hetkellä vain luokalla on merkitystä, ei sillä miten henkilö vedenpaisumuksen hetkellä kätkeytyy inhimillisyytensä suojaan armoa anoen.

Tunnisteet: aforismi, Harmageddonin ja joulun odotustunnelmaa

 5:53 ip. 0 comments

  LÄNSIMAIDEN PERIKATO johtuu länsimaisten ihmisten törkeästä jatketusta velallisen epärehellisyydestä Eros-jumalaa ja Dionysos-jumalaa kohtaan. Mitään ei voi tehdä, jumalten viha on totaalinen.

Tunnisteet: aforismi, Oswald Spengler, Poliittinen muistio

 5:37 ip. 0 comments

  KOULUT: NELJÄ TIETÄ

Tunnisteet: Gurdjieff, runo

 2:22 ap. 0 comments

  ETTÄ MITÄÄN EI VOI TEHDÄ täytyy ymmärtää juuri siksi, että sitten kun huomaa, että mitään ei voi tehdä, ei suotta turhautuisi. On itsestään selvää, että tietoisuuteen pyrkivä ei voi tehdä mitään, hyvin pitkään aikaan, sillä hänellähän on aikomus luopua naamioistaan, minuuksiensa moneudesta. Vain naamioiden avulla täydellisessä mekaanisuuden unessa, voi kuvitella tekevänsä.

Kun nukkuja ensikerran herää, hän on täysin avuton. Ja voi käydä niin, ettei hän milloinkaan enää nukahda, koska yksinkertaisesti vannoo isänsä nimeen olevansa nukahtamatta, pysyvänsä hereillä. Hän valvoo, muttei voi tehdä mitään. Ja vain tieto siitä, että mitään ei todellakaan voi tehdä, saattaa häntä rauhoittaa.

Jos hän kieltäytyy syömästä unilääkkeitä, joita lääkärit hänelle pakottavat, hänen on välttämättä löydettävä koulu. Koulun löytäminen on vaikeaa monesta syystä. Ensinnäkin ei ole selvää onko nykymaailmassa lainkaan oikeita kouluja. On vain pseudokouluja. Pseudokoulutkaan, kuten Gurdjiff toteaa, eivät ole täysin turhia. Vaikka niiden tieto on puhtaasti ulkonaisiin muotoihin jähmettynyttä, ne sentään välittävät näitä muotoja suuremmille yleisöille, jotka voivat siten saada edes heijastuksia todellisuudesta.

Oikea koulu puolestaan on ainoa, joka voi auttaa unestaan hereille joutunutta. Hereillä oleva kiusaantuu valtavasti, jos joutuu pseudokoulun kuolleiden muotojen ja niillä välineillä käytävän sosiaalisen kähmimisen kanssa tekemisiin. Pseudokouluissa kaikki toimijat ovat aina sikeässä unessa, eivätkä he välitä tai ymmärrä mitään niistä muodoista joilla pelaavat unipelejään. Gurdjieff mainitsee kolme mahdollista koulumuotoa, joiden edustajista suurin osa on luonnollisesti pseudokouluja, mutta joista vielä tuolloin 1917 saattoi Intiassa löytyä joitakin eläviä esimerkkejä (tosin G ei mainitse niitä, ja myöntää ettei ole varma oliko tuolloin eläviä kouluja olemassa): joogikoulu, munkkikoulu ja fakiirikoulu. Tärkeintä G:n opetuksessa on kuitenkin neljännen tien, neljännen koulun mahdollisuus. Neljäs koulu ei ole missään pysyvästi, vaan ottaa kaiken aikaa uusia muotoja ja tehtäviä maailmassa. Neljäs koulu voi syntyä ja olla missä tahansa. Itse päättelen, että tällä on jotakin tekemistä Wagnerin Parsifalin kanssa, Parsifalin olennaisin piirrehän on se, että hän saavuttaa tietoisuuden ilman kanonisoitua koulua.


Uneton, joka ei löydä koulua, eikä oivalla neljännen tien mahdollisuutta, toisin sanoen ei hyväksy sitä, että mitään ei voi tehdä, on juuri se mitä jokaisen unestaan heränneen halutaankin olevan: luuseri.

The Born Loser is a comic strip
I am so happy the concept of loser
does not really exist here
its pretty new in japan, as winner
in the past, someone who had fallen
on hard to Born Loser
based on capitalism where everyone
needs to compete against one
concept of loser being applied to sexual
The Loser is a comic strip, but it's kinda
sad to find nice people together silent
looking at their screens

Tunnisteet: Gurdjieff, Parsifal, Poliittinen muistio, Wagner

 2:05 ap. 0 comments

  KIRJAILIJAN TASO ei johdu hänestä itsestään, vaan niistä jotka häntä lukevat.

"Aineen älykkyys määräytyy sen olennon mukaan, jolle se voi olla ravintona. Esimerkiksi kumpi on tästä näkökulmasta katsottuna älykkäämpi, raaka peruna vai keitetty peruna? Raaka peruna voi olla ravintona sioille ja keitetty peruna ihmisille. Keitetty peruna on älykkäämpi kuin raaka peruna."

"Jokainen olento, olipa se millä tasolla tahansa, määräytyy sen mukaan, mitä tämä kyseisellä tasolla oleva olento tai olio käyttää ravintonaan ja mille se on itse ravintona."

Gurdjieff

Tunnisteet: aforismi, ensykandi

 12:33 ap. 0 comments

  TEORIA JA KÄYTÄNTÖ

Tunnisteet: video

 12:02 ap. 0 comments

  TEORIA JA KÄYTÄNTÖ Luin ilmaisjakelulehdestä TV4: sen Talent-ohjelman tuottajan Tatu Ferchenin (Sibelius-Akatemiassa opiskellut lyömäsoittaja)käsityksiä ohjelmaformaatista. Sitten luin Jyrki Lehtolan kolumnin samasta formaatista. Tuli mieleen, että siinä ovat teoria ja käytäntö.

Perjantaina tapasin junassa toisen SibA:laisen, tuttuni 10 vuoden takaa. Hän oli perustanut firman ja opiskellut kauppatieteitä. Keskustelimme monista asioista: taiteen vaikutuksesta ihmiseen, voiko se olla tekijän tarkasti määrittelemä; tietoisuuden käsitteestä, onko ihmisten tietoisuus markkinatalouden teoreettinen toimintaedellytys; ovatko nerokkaat taiteilijat tietoisia vai vaistonvaraisia; onko kapitalismi vain talouden kenttään rajoitettu toimiva käytäntö, vai kaiken elämän läpäisevä teologia?

Vaikka tuttuni tuntui käytännössä olevan paljon lähempänä kapitalistista maailmaa kuin itse olen, minusta tuntui, että hän puhuu kapitalimista vain teoriassa. Teoriassa kapitalismi on pelkkä talousjärjestelmä. Käytännössä se on teologia. Aivan samoin kuin sosialismikin oli. Kummallakin näistä tuntemistamme järjestelmistä on valtavat ulottuvuutensa muilla kuin pelkästään talouselämään liittyvillä elämän osa-alueilla. Talous on itseasiassa noissa kummassakin järjestelmässä vähäinen sivuseikka, ei ollenkaan pääasia.

Sosialismin poliittinen ydin on vasemmistolaisuudessa samalla tavalla kuin kapitalismin poliittinen ydin on oikeistolaisuudessa. Oikeistolaisuus ja vasemmistolaisuus taas eivät ole mitään talousjärjestelmiä vaan ideologioita. Ne ovat syntyneet täsmälleen samaan tarpeeseen: ratkaisemaan modernin ihmisen teollisesta vallankumouksesta johtuvia henkisen vieraantumisen ja eroottisen rappeutumisen ongelmia.

Kapitalismissa ei ole kysymys juuri lainkaan taloudesta. Mutta redusoidessamme kapitalismin vain taloudelliseksi, me pystymme olemaan näkemättä niitä valtavia ongelmia, joita se ideologisena ja vastavoimattomana maailmanjärjestyksenä tuottaa. Tämä kyvyttömyys nähdä ongelmia, tuntui minusta olevan tuossa nuoressa tutussani keskeinen luonteenpiirre. Hänen pohdintansa kapitalismista olivat ihanteellisia, kauniita ja teoreettisia, aivan niin kuin Tatu Ferchenin pohdinnat Talent-ohjelmaformaatista. Räikeään ristiriitaan niiden kanssa asettuvat Jyrki Lehtolan tai itseni kaltaisten toisella tavalla korostetut kertomukset siitä mitä on realismi ilman kapitalismin kardinaalien kauniita juhlapuheita. Kapitalismin hyvyyshän on vain juhlapuheissa.

Pietarinjunan ravintolavaunussa, hehkutettuani ensin pitkään, hikoillen ja puolihuutaen Otto-Wille Kuusisen kirjaa Suomi ilman naamiota, ja saatuani tarjoilijalta muutaman paheksuvan katseen, siirryin ylistämään breshnevläisen neuvostoyhteiskunnan ylivertaisuutta. "Se oli ylivertainen yhteiskunta, juuri siksi, että kukaan ei voinut uskoa siihen!" huusin ylistäen ja ihannoiden. Sellaisesta yhteiskunnasta oli kenelle tahansa ihmiselle helppo astua liminaalitilaan ja communitastilaan. Yhteiskunta oli vain ontto tehoton rakenne välttämättömien toimintojen ylläpitämiseksi. Meillä taas yhteiskunta on niin hyvä, että se riittää ihmisille. He eivät kaipaa siitä ulos. Mutta sielu voi kehkeytyä vain ulkopuolella, communitastilan dionysisissä huuruissa tai apollonisessa kirkkaudessa. Käytännössä tämä tarkoittaa: koska ihminen on kone, sielu voi kehittyä vain silloin kun kone on vapaa-ajalla. Vapaa-ajalla Einsteinkin työskenteli luovasti, vaikka sitä ei virastossa taatusti kukaan olisi koskaan voinut huomata. Picassokin maalasi vain vapaa-ajalla: työajalla hän piirsi maalauksiinsa nimikirjoituksia, jotka olivat miljoonatulojen varsinainen lähde.

Ilman ulkopuolisuutta, ja sielua joka on ulkopuolisuuden ainoa hedelmä, taide, uskonto, tiede, mikä tahansa, menettää roolinsa rakenteen vastavoimana. Taiteen, uskonnon, tieteen, minkä tahansa, ulkoiset muodot ovat ne, jotka selviävät pelkästään rakenteessa, ja alkavat imitoida ja lopulta tehdä tyhjäksi alkuperäisiä rakenteen ulkopuolisia muotojaan. Siksi kaikkia nykyisiä kulttuurin ilmiöitä pitää yrittää katsoa niiden hillittömän aineellisen loiston ja käsittämättömän suosion läpi. On katsottava suoraan missä määrin ilmiö on rakenteen vastavoima. Jos se ei ole sitä lainkaan, täytyy muistaa, että se voi olla siten vain poliittisen rakenteen osa, ja se mikä tulkitaan taiteessa esteettiseksi on siinä vain hienostunut poliittisten intressien kudelma. Kysymys voi olla siis häikäisevästä taidosta ja laadusta, jonka henkinen merkitys on puhtaasti poliittinen propaganda. Sielu ei siis nykyisessä todellisuudessa pysty kilpailemaan teknisen taituruuden, hienostuksen, mestarillisuuden, virtuositeetin tai yhtään minkään objektiivisesti mitattavan asian suhteen poliittisen propagandan kanssa. Kaukana ovat meidän ajoista Leni Riefenstahlin teokset, jotka hävisivät taiteellisessa laadussa aikansa sielujen tuotteille. Meillä Leni Reifenstahlit voittavat kaikessa, he ovat kaikessa ylivoimaisia, ja heillä on kaikki planeetan resurssit käytössä.

Eli jos ylistät voimaa, käsityötä, teknistä taidonnäytettä, ylistät aina poliittista propagandaa. Sillä eihän Leni Riefenstalistakaan tai kenestä tahansa historian ammattipropagandistista tee epäilyttävää heidän keinojensa rajoittuneisuus, vaan sisältö, jota he pyskivät edistämään.

Samalla tavalla aidon taiteen voi tunnistaa vain sisällöstä, ei mistään muusta. Sielu on aina vastavoima. Se ei voi olla mitään muuta, koska se on rakenteen ulkopuolinen. Jos tämä argumentti jättää välinpitämättömäksi, silloin täytyy jäädä huomiotta kaikesta historiallisesta taiteesta se mikä niissä on sielua. Taiteessa ihaillaan usein vain aineellisia resursseja, jotka ovat mahdollistaneet sisällön ilmaisemisen. Nykyihmiset pitävät merkittäviäkin, esimerkiksi kristillisiä sisältöjä vain aikakautensa naiiveina hairahduksina: he ihailevat teoksissa vain niihin käytettyjen aineellisten resurssien suuruutta.

Lukiessani ympäristöjärjestö Dodon manifestia uudesta City-lehdestä, virtasi mieleen kaikenlaisia hurjia visioita. Maailman parantajat yrittävät saada sanomansa läpi kääntämällä sen kapitalistien kielelle ja perustelemalla sitä kapitalistien termein. Kenen tahansa nuoren ihmisen tavoin, he eivät uskalla ajatella, että olisivat kenties mukana laivassa, joka matkaa aivan toisenlaisille merialueille. Kun kapteeni on riittävästi päästään vialla voi olla, että vetoomukset eivät auta, vaikka kuinka kääntäisi hyvät ajatukset kapteenin kielelle. Voi olla, että olisi syytä myös pohtia asioita siltä kannalta kuin ruuman pohjalla viruva hiljaiseksi nujerrettu sielu ne näkee.

Argumenttini koko manifestia vastaan on seuraava: vaikka yksittäinen henkilö tai maa tekisi mitä tahansa päästöjensä rajoittamiseksi, vaikka jollain alueella jokin yhteisö tai yhteiskuntarakenne kykenisi sanktioimaan päästöjen ylitykset ja piinaamaan köyhiä kansalaisia niukkuuskaupalla, kaikki alueet eivät siihen alistu. Ensimmäinen teoreettinen ehto olisi joka tapauksessa globaali valtio, niin että päästöveroparatiisien muodostuminen voitaisiin estää voimalla ja väkivallalla.

Kuluttaminen on ihmisten tapa luoda yksilöllisiä eroja. Yksilöön kohdistuva päästökauppa kirpaisee vain suhteellisesti köyhiä. Rikkaimmalla yhtsikuntaluokalla tulee aina olemaan varaa maksaa mitkä tahansa sanktiot (ne ovat oikeastaan jo nyt brändättyjen luksustuotteiden hinnoissa). Tulevaisuudessa kulutus tulee vain lisääntymään, mutta sen aiheuttavat kokonaisuudessaan pieni murto-osa kuluttajien kokonaismäärästä. Absoluuttisen rikastumisen ja köyhtymisen lisäksi rikkaat tulevat suhteellisesti rikastumaan ja köyhät suhteellisesti köyhtymään.

Maailmanparantajien pitäsi miettiä päästökaupan ja muiden vastaavien omantunnon automaattikorvikkeiden sijaan sielun pelastusta. Sielu voi olla vain ihmisessä... vaikka se onkin ikävä ajatus... eikä totuutta voi olla olemassa... tai jos voi niin kukaan ei ainakaan voi tietää sitä jne jne.

K:Mitä sitten on jokaisen mukana olevan yksilön täydellinen esoteerinen tietoisuus, jota markkinatalous edellyttää voidakseen toimia edes teoriassa?

V: Tietoisuus on sitä, ettei milloinkaan halua tehdä mitään ymmärrystään vastaan. Tietoisuus on oman itsensä muistamista. Kaikkien minuuksien muistamista kaikissa tiloissa. Kaikkien maailman tilojen muistamista missä tahansa tilassa. Herääminen muistittomuuden unesta on syvä depressio. Tila on epämiellyttävä ja masentava, koska se on täydellisen avuttomuuden tila. Ei voi tehdä mitään, ei voi olla, kaikki roolit ovat tuhoutuneet, mitään mekaanista toimintamallia ei ole jäljellä. Vain tästä ulkonaolemisen tilasta voi sielun kehkeytyminen alkaa. Mutta ihmisen on kieltäydyttävä rakenteen, yhteiskunnan ja sen lääkäreiden lääkkeistä. He haluavat vain nukuttaa heränneen välittömästi uudelleen uneen: jos kone, vaikka kyntöaura haluaa muuttaa muotoaan, se välittömästi sulatetaan ja valetaan uudelleen muottiinsa. Heräämisen hetkellä on löydettävä koulu. Oikea koulu, ei pseudokoulu. Kaikki koulut ovat saman muotoisia, yski ja sama formaatti, mutta vain muutamat ovat oikeita kouluja. Koulussa, vuosikymmeniä kestävän jokapäiväisen, lakkaamattoman ja kovan työn tuloksena saavutettu täydellinen tietoisuus on täydellistä toimintakykyä ilman minkäänlaisia rooleja tai erillisiä minuuksia. Tietoisuuteen pyrkiminen ei taatusti ole terveellistä monellekaan meistä, koska me emme todennäköisesti löydä koulua.

Tunnisteet: Poliittinen muistio, roolit minuudet ja subjektin ykseys

 11:30 ip. 0 comments

  ONGELMA ON SE ETTÄ

Tunnisteet: Poliittinen muistio, video

 11:29 ip. 0 comments

  RAHAN TEOLOGIAN INKVISITIO

Ja silloin kun olemme sulkeutuneet omaan suruumme emme ehkä huomaa, että
toisetkin itkevät vieressämme ja kaikki käyvät lävitse samoja suruja ja voimme
aina tehdä jotakin pientä heidän hyväkseen. >>

Monesti kun olen vatvonut jotain ilmiselvää ja tunnettua ikuisuuskysymystä ikiomana ongelmanani minua on lohdutettu sanoin: "monet ihmiset kärsivät aivan samasta asiasta".

No niin varmasti on, mutta miten tietoisuus siitä muka voisi jotenkin lohduttaa? Se, vaikka kaikki maailman ihmiset omissa sydämissään kärsisivät kaiken saman kuin itse satun kärsimään ei lohduta minua yhtään. Päin vastoin masentaa tietää että moni ihminen ei ole löytänyt pakotietä siihen mihin itse täytyy se löytää.

Johtopäätös: niin kauan kuin ihmiset itkevät ilojaan ja surujaan ominaan, niin kauan kuin he omassa kärsimyksessään ratkaisevat vain oman elämänsä ongelmia, siitä ei ole kenellekään ainakaan mitään hyötyä.

Toisin päin: ihmisiä voi auttaa ja lohduttaa vain löytämällä omaan ongelmaansa yleisinhimillisen ratkaisun.

Voi tehdä seuraavan ajatuskokeen: jos omissa ongelmissa on pohjimmiltaan kysymys rahasta, ratkaisulla ei ole mitään positiivista merkitystä kenellekään toiselle ihmiselle. Yleisinhimillinen ratkaisu on taloudellisen ratkaisun vastakohta.

Koska elämme rahan totalitarismissa, on selvää, miksi yleisinhimillisiä ratkaisuja ei pulpahtele tietoomme, vaikka viisimiljardia päätä pohtii kuinka tulla "onnelliseksi": ihmiset miettivät vakavissaan (siis sellaiset ihmiset, jotka pystyvät jotakin vakavissaan ja loppuunasti miettimään) vain sitä miten rikastua - milloin minkäkin oheistoiminnan varjolla. Toisin sanoen, henkinen kapasiteetti käytetään sen miettimiseen miten pärjätä onnettomuutta tuottavassa pelissä. Yleisinhimillistä olisi ajatella sitä minkälaiset säännöt - filosofia - teologia - tuottaisi vähemmän onnettomuutta.

Ihminen ei missään tapauksessa pysty muuttamaan itseään, jos hän ei samalla muuta ympäristöään ja toimintaolosuhteitaan. Gurdjieffin tapaan voidaan kaikessa ajattelussa huoletta lähteä siltä perustalta, että ihminen on mekaaninen kone. Miten esimerkiksi kyntöaura (jos sillä olisi tahto) voisi muuttaa itseään tulematta täysin hyödyttömäksi, jos maamies kuitenkin jatkaa kyntämistä, ilman aikomustakaan tehdä auralla mitään muuta?

Pelkkä hyödyttömäksituleminen ei oikein näyttäisi olevan riittävä vallankumouksen resepti. Hyödyttömiä ja haitallisia henkisyyttä peräänkuuluttavia kerettiläisnoitia voi rahainkvisition kardinaalit ja pukumiesten lynkkausjoukot sietää vain äärimmäisissä poikkeustapauksissa.

Vanki, joka panee toivonsa siihen, että pyöveli muuttaisi teloituspaikalla
mielensä, olisi ylenpalttisen hyödyllinen yhteiskunnalle joka hänet hävittää. >>

Tunnisteet: Poliittinen muistio

 9:29 ip. 2 comments

  Ensiksikin, miksi hakea maitoa kaupasta, jos on kotona lypsävä lehmä? Toiseksi, miksi mennä maitokauppaan lypsävän lehmän kanssa? Kolmanneksi, miksi etsiä lypsävää lehmää lypsävän lehmän kanssa?

Tunnisteet: sananlaskut, Venäjä

 4:21 ip. 4 comments

  Rabbi teki kuolemaa. Opetuslapset kerääntyivät vuoteen äärelle.
- Kerro meille opettaja, mikä on erikoisen maistuvan teesi salaisuus?
Rabbi nousi vuoteelta ja heristi sormea:
- Olkaa juutalaiset kitsastelematta teen määrän suhteen.

(Kostja)

Tunnisteet: Venäjä, vitsi

 4:17 ip. 0 comments

  PRSO Planeetan radion sinfoniaorkesteri:

www.classiclive.com

Tunnisteet: ilmoitustaulu

 6:57 ip. 0 comments

  KUMMALLINEN ILMIÖ on länsimaissa ruman naisen seurassa hiippaileva tyytyväiseltä ja menestyvältä vaikuttava keski-ikäinen venäläinen mies.

Vastapainoksi sille: eurooppalainen nero.

"Ystäväni ymmärtävät elokuviani.
Ne, jotka eivät ole ystäviäni, eivät ymmärrä.
Tämä ei tarkoita, että filmini ovat hyviä,
koska ystäväni ymmärtävät niitä.
Se tarkoittaa, että minä teen elokuvia
ystävilleni, ja olen iloinen jos he
ymmärtävät niitä.
En kritisoi muita. Heillä on oikeus
olla ymmärtämättä. "

"Haluaisin olla jälleen luku- ja kirjoitustaidoton,
paetakseni kulttuuria."

Tunnisteet: kommentti

 7:39 ip. 0 comments

  ORJUUDELLA YLVÄSTELY "Voimmeko esimerkiksi sanoa, että elämää johtaa ryhmä tajuisia ihmisiä? Missä he ovat? Keitä he ovat? Me näemme täsmälleen päinvastaista: elämää hallitsevat ne, jotka ovat vähiten tietoisia ja eniten unessa.
Voimmeko sanoe havaitsevamme elämässä parhaimpien, vahvimpien ja rohkeimpien ominaisuuksien ylivoimaa? Ei sinnepäinkään. Päinvastoin, me näemme kaikenlaisen sivistymättömyyden ja typeryyden ylivoimaa.
Voimmeko sanoa havaitsemamme elämässä pyrkimyksiä ykseyteen ja yhteensulautumiseen. Tietenkään emme. Me näemme vain uusia jakaantumisia, uusia vihamielisyyksiä ja uusia väärinymmärryksiä.
Siten ihmiskunnan nykyisessä tilanteessa ei ole mitään mikä viittaisi evoluution etenemiseen.
Verratessamme ihmiskuntaa ihmiseen me näemme: persoonallisuus kasvaa perusolemuksen kustannuksella, eli keinotekoinen, epätodellinen ja ihmiselle vieras kasvaa luonnollisen, todellisen ja ihmiselle kuuluvan kustannuksella.
Yhdessä tämän kanssa me näemme automaation kasvun.
Nykyinen kulttuuri vaatii automaatteja, ja ihmiset ovat epäilemättä menettämässä harkitut itsenäiset tapansa ja muuttumassa automaateiksi, koneiden osiksi. On mahdotonta sanoa, mihin tämä kaikki päättyy ja missä on tie ulos - tai päättyykö se mihinkään, onko olemassa pakotietä.
Vain yksi asia on varma: ihmisen orjuus kasvaa ja lisääntyy. Ihminen lakaa suhtautua suopeasti orjuuteen ja kohta hän ei tarvitse enää kahleita. Hän alkaa kehittyä siihen suuntaa, että pitää orjuudesta ja alkaa olla ylpeä siitä. Tämä on kauheinta mitä ihmiselle voi tapahtua." Gurdjieff 1916, s.370

Orjuudella ylvästely on varmasti ainoita todella usia ilmiöitä, joita 1900-luku tuotti. Nykyihmisen koko suhde työhön on kyllästetty tällä asenteella. Kuin alkusoittona tähän estetiikkaan tulee samalta ajalta mieleen Marinettin Futurismin manifesti, teksti, joka kenties joskus tuntui kovin voimakkaalta ja tyylikkäältä, mutta jonka seniili epäloogisuus on alkanyt myöhemmin lähinnä hävettää.

Tunnisteet: Gurdjieff, Poliittinen muistio

 6:41 ip. 0 comments

  TYHJENTÄNEN LÄHIAIKOINA vanhojen kotinauhoitusteni arkistot tänne blogiin. En odota, että ne kiinnostavat muita kuin ehkä mukana olleita, mikä onkin riittävä syy julkaisemiseen. Hypätkää siis yli, jos havaitsette otsikkopäivämääriltään vanhoja audiopostauksia.

Tunnisteet: kommentti

 6:34 ip. 0 comments

  KILPAILUYHTEISKUNTA tarkoittaa yksilöiden välistä kilpailua valtion ja maaplaneetan resursseista. Joskus harvoin ihmiset muodostuvat solidaarisiksi rosvojoukoiksi, valtioiksi, poliittisiksi puolueiksi, jotka pyrkivät väkivallalla riistämään resursseja toisilta vastaavilta rosvojoukoilta. Suuryritykset taas eivät ole solidaarisia vaan totalitaarisia rosvojoukkoja.

Lähtökohta kaikelle on se, että tasa-jako kuitenkin olisi mahdoton, eikä oikeudenmukaisuudesta tiedä kukaan mitään. Resurssit jaetaan aina jotenkin.

Sielulliselle ihmiselle kilpailuyhteiskunnassa eläminen tarkoittaa seuraavaa: on elettävä yhteiskunnan säännöillä niin pitkälle kuin mahdollista, mutta samaan aikaan sisäisesti käännyttävä kaikin voimin yhteiskunnasta pois. Tämä tuottaa sen, että kilpailussa on vaikea olla tosissaan, jos yksi minuus, eli ruumiillinen/älyllinen on toisessa tilassa kuin toinen minuus, eli tunteellinen. Tosissaan olo tarkoittaa kaikkien minuuksien olemista samassa tilassa. Tätähän kristillisissä rukouksissakin tavoitellaan kun sanotaan "minä". Toisin sanoen on vaikea pärjätä kilpailussa, jos ei ole siinä kaikin puolin sisäisesti mukana.

Jos kilpailussa ei pärjää ei saa käyttöönsä ollenkaan maaplaneetan resursseja: ilman resursseja ei voi tehdä mitään. Mutta jo pienillä resursseilla voi tehdä paljon. Siksi sielullisen on mietittävä vain sitä, miten tehdä mahdollisimman pienillä resursseilla. Ensiksi hänen täytyy lopettaa resursseilla sisänänsä kerskailu. Resurssejahan ei yleensä kerätä mihinkään tarpeeseen, vaan pelkästään kerskailun vuoksi: tämän tarkkaavainen havaitsija huomaa vieraillessaan helsinkiläisten katuhuorien kakkos- tai kolmosluksushuoneistoissa. Kun hän oppii tekemään, hän huomaa, ettei resursseja edes tarvita kovin paljon, ja lakkaa kadehtimasta.

Vastavoimana tässä on kilpailuyhteiskunnan intressi: se pyrkii tekemään kaiken vähillä resursseilla tekemisen mahdottomaksi, jotta voisi säilyttää mandaatinjako-oikeutensa tarkastivalitsemilleen poliittisille toimijoille.

Tärkein kysymys on: Miksi pitää kääntyä pois kilpailusta? Asia selviää nopeasti havainnoimalla kilpailuyhteiskunnan voittajia. He ovat tosissaan, koko olemuksellaan, kaikilla minuuksillaan syvällä yksilöiden keskinäisen kilpailun suossa. Suon upottavuus muodostuus siitä, että kaikkeen ulotettu kilpailu edellyttää kaiken tiedon, taidon, taiteen, tieteen, filosofian, esoterian, rakkauden, tunteiden, ilmaiden, eleiden käyttämistä kilpailun välineenä. Kun tieto sinänsä alistetaan yksilöiden välisen kilpailun välineeksi, lakkaa totuus intressinä olemasta. On selvää, että sielulliset - joiden kasvu ja koostumus voi tapahtua vain totuudessa - eivät voi käyttää tällaisia keinoja kilpailussa.

Sielulliset voivat tosin myös kilpailla keskenään, mutta paljon rajotetuimmin keinoin. He eivät voi mennä "suohon", koska heidän sielunsa estää heitä toimimasta niin.

Tietoisuuden raskaus syntyy siitä, että joutuessaan olemaan osittain mukana kilpailuyhteiskunnassa, sielulliset joutuvat tavallaan olemaan kahdessa tilassa yhtä aikaa. Toinen tila on heidän sisäisyytensä kuiva tila, ja toinen tila kilpailun suo.

Toinen raskaus syntyy siitä, että suossarypöjät eivät voi tunnistaa sielua. Vain sielulliset tunnistavat toisensa, ja tietävät täsmälleen kuinka monta heitä on. Suossarypömisessä tietenkin pärjäävät parhaiten sellaiset, joilla on siihen parhaat edellytykset. Edellytyksillä sinänsä ei ole mitään tekemistä sielun olemassaolon tai olemattomuuden kanssa. Kysymys on aivan toisenlaisesta haasteesta ja toisenlaisista ponnisteluista, käytännössä loputtomista esteistä.

Mitä syvemmällä esimerkiksi tiedon suossa pyritään (tiedon harmonisoiminen intressien mukaan), sen hienostuneemmiksi tulevat kilpailun keinot, ja sen hienostuneempi tulee olla älyn joka keinoja käyttää. Tiedosta ja sen ilmaisuista tulee eräänlaista sijoitustoimintaa: sanoessaan jotain tai ollessaan jotain mieltä, henkilö tekee aina sijoituksen, joka tukee hänen muista sijoituskohteitaan. Eikä hän milloinkaan ilmaise mitään sijoitustensa vastaista. Olennaista on, että hänen sijoituskohteensa ei ole tutuus, rakkaus tai Jumala, vaan puhtaasti aineellinen: kilpailu on aina kilpailua resursseista muuta ihmiskuntaa vastaan. Kilpailijan pahin vihollinen on kuka tahansa elossa oleva olento, mutta ennen muuta sielullinen: koska sielullinen ei vahingossakaan sijoita mitään, joka tuottaisi suossarypöjälle pelissä voittoa.

Tämä kilpailun voittajien hienostus, jos sitä tarkkailee, on mielenkiintoisella tavalla rajoittunutta, ja tuottaa tavatonta karkeutta niille alueille, jotka ovat sielun kehityksen kannalta olennaisia.

Tunnisteet: Gurdjieff, Poliittinen muistio, roolit minuudet ja subjektin ykseys

 5:04 ip. 0 comments

  Syksyllä iskee uupumus hyttysiin, eränkävijä vilkastuu.

Tunnisteet: aforismi

 5:03 ip. 0 comments

  TYÖ ITSEN KANSSA on kokeita kaikenlaisilla materiaaleilla. Sillä onko joku suorittanut saman kokeen aikaisemmin ei ole mitään merkitystä, kunhan koehypoteesi on asetettu täysin henkilökohtaisen merkityksen mukaan.

Tunnisteet: Gurdjieff

 5:00 ip. 0 comments

  BELA TARR (Visions of Europe)

Tunnisteet: Bela Tarr, video

 6:01 ap. 0 comments

  Alistua rahan valtaan on heistä siedettävää
koska se ikään kuin ei ole kukaan ihminen.

Alistua tietoisuudelle olisi jo sietämätöntä
koska tietoisuudella ikään kuin on kasvot.

Tunnisteet: aforismi

 5:03 ap. 0 comments

  Yhtä tärkeää kuin muistaa itsensä on muistaa tilanteet, joihin maailmassa voi joutua.

Tunnisteet: aforismi

 9:43 ip. 0 comments

  Kabinetissa istui tumma noin kolmekymmentävuotias mies, joka keskusteli venäläisen suomea puhuvan naisen kanssa.
- Pietariin matkalla? kysyin.
- Pietariin, sanoi mies.
- Pitkäksikin aikaa?
- Huomenna takaisin.
- Miten sitä niin nopeasti Pietarissa vain käydään?
- Perhe odottaa.
- Vai niin. Katsoin naista. Melko viehättävä. Hän ei siis ole miehen vaimo. Mutta jokin suhde heillä on kun istuvat noin lähekkäin ja tutkivat hieman teennäisen oloisesti papereita. - Itse kun menen Pietariin vakaana aikomukseni viipyä vain muutaman päivän, se ei yleensä onnistu. Kaksi viikkoa vähintään usein vierähtää. Se on sellainen kaupunki.
- Ja sellainen sopii työnantajalle?
- … hmmm. Kyllä vain. On sellaiset työehdot, että virkavapaata saa melko joustavasti. Omakustanteista tosin. Keskustelun jatkaminen ei tölväisyn jälkeen enää tuntunut miellyttävältä. Nousin ylävuoteelleni. Otin kirjan nenäni eteen. Alavuoteella mies kaivoi laukuistaan jonkinlaisen ristikkokirjan. Kun nainen huomasi sen, myös hän otti laukustaan ristikkokirjan aivan kuin olisi kokenut sen jonkinlaiseksi velvollisuudeksi. Kumpikin alkoi täyttää kirjaa tahoillaan. Se tuntui mielenosoitukselta lueskeluani kohtaan. Merkillistä, ajattelin. Ovat hankkineet samanlaiset ristikkokirjat junamatkaa varten. Ilmeisesti eivät tavallisesti paljon matkustele, eivät lueskele. Uteliaisuudeltani en malttanut olla kysymättä:
- Mitähän mahdatte tehdä?
- Täytämme hanjieita, sanoi mies.
- Anteeksi mitä?
- Tämä on tällainen japanilainen ristikko, selitti mies. Se eroaa perinteisistä länsimaisista siinä, että ristikkoon ei laiteta sanoja, vaan ruutuja väritetään. Kun ristikko on tehty, muodostuu väritetyistä ruuduista jokin kuva. Ristikon ratkominen perustuu laskemiseen ja loogiseen päättelyyn. Se on hyvin kehittävää. Ja nainen hänen vierellään nyökkäsi, punastui hiukan.
- Joka rivin ja sarakkeen sivulla, jatkoi mies - on niiden ruutujen määrä, jotka väritetään peräkkäin. Esimerkiksi ruudukon rivillä voi olla numerot 2 4 2 4 6 2. Numeroista ei selviä, mitkä ruuduista väritetään, mutta laskemalla eri vaihtoehtoja ristikon voi ratkaista. Väritettävien ruutujonojen väliin tulee aina tyhjiä ruutuja, esimerkiksi kahden ruudun jälkeen on vähintään yksi tyhjä, neljän ruudun jälkeen taas ainakin yksi tyhjä.
Ristikkoa lähdetään täyttämään helpoimmasta päästä, muuten ristikkoa ei voi ratkaista. Ensiksi ristikosta etsitään ne rivit tai sarakkeet, joissa kaikki ruudut väritetään. Jos joku riveistä on tällainen, katsotaan tämän jälkeen, kuinka sarakerivien numerot risteävät tämän rivin kanssa. Myös sellaiset sarakkeet tai rivit, joissa ei ole ollenkaan numeroita ovat hyviä aloituskohtia.
- Entä tyhjiksi jäävät ruudut, miten ne merkitään, kysyin?
- Tyhjiksi jäävät ruudut voi merkitä vaikka pienellä pisteellä.
Rivien etsimisen jälkeen kannattaa keskittyä sarakkeisiin ja riveihin, joissa on isoja numeroita. Näistä on helppo lähteä liikkeelle, sillä jos rivillä on esimerkiksi 30 ruutua, ja numerot rivin vieressä ovat 13 13, on helppo laskea, mitkä ruudut ainakin väritetään. Japanilaisia ristikoita ratkoessa kehittyy kyky nähdä heti, mistä ruudukkoa pitää lähteä täyttämään.
- Niin, nyökkäsi nainen ja punastui kauniisti.
- Tietokone selviäisi tuosta varmaankin aika nopeasti. Humoristiseksi tarkoitettu tokaisuni ei tuntunut uppoavan erityisen suotuisaan maaperään, ja he syventyivät jälleen puuhiinsa, eikä kuulunut muuta kuin kynän nopeaa ja kellontarkkaa rapinaa.
Olin hieman hämilläni miehen selkeästä ja ystävällisestä selityksestä, joka ei ollut liian lyhyt eikä liian pitkä. Asia tuli kerrasta selväksi. Se osoitti hänen tehneen minusta jo omat päätelmänsä. Mikähän mies tämä oikein on, liikahti päässäni kysymys.
- Mahdatteko olla työasioissa matkalla Pietariin? kysyin.
- Kyllä vain. Yrityksemme on juuri perustanut Pietariin tytäryhtiön, sanoi mies. Ahaa, ovat siis työkavereita, ajattelin.
- Tämä Olga, jatkoi mies, on meillä Pietarissa töissä.
- Ja millähän alalla toimitte?
- Tuotamme henkilöstöpalveluista yrityksille. Yritykset maksavat siitä, että saavat täsmälleen haluamaansa henkilökuntaa palvelukseensa. Me huolehdimme siitä.
- Työnhakijalle se on siis ilmaista?
- Aivan.
- Hyvä. Voisinkin heti ilmoittautua työnhakijaksi kortistoonne.
- Ja mikähän on ammattialasi?
- Oikeastaan voisin tehdä mitä vain, vaikka tiskata. Ainoa kriteerini on, että työpaikan pitää olla Pietarissa, eikä kielitaitoa edellytetä. Kolutukseltani olen tekniikan tohtori, mutta sitä ei tarvitse mainita, jos tuntuu, että siitä on haittaa.
- Vai niin. Voi olla hieman vaikeaa rekrytoida henkilöä, joka voi tehdä mitä vain. Asiakkaamme näet etsivät juuri oikeaa heidän tarpeisiinsa, eivät sellaista henkilöä, joka on oikea mihin tahansa.
- Vai sellaiseen suuntaan on ajat sielläkin menossa. Että vaan lisää erikoistumista.
- Saanko tiedustella, mikä on nykyinen työnantajasi?
- Kaikin mokomin… itse asiassa minulla ei juuri nyt ole työnantajaa. Olen oikeastaan itse eräänlainen työnantaja. Tosin en voi maksaa pakkoja rahassa, elän näet ansiosidonnaisella… mutta työllistän hyvin monia, henkisesti, näethän…
- Selvä. Näen kyllä. Ja varsinkin sen minä näen, että Suomessa veroaste on varsin korkea. Se on korkea, koska yhteiskunnassamme on liikaa vapaamatkustajia. Vapaamatkustajat riistävät meitä rehellistä työtä tekeviä.
- Anteeksi keitä, kenen puolesta sinä nyt puhut?
- Meitä työnantajia. Minä perustin tämän yrityksen kymmenen vuotta sitten, kaksikymmentä vuotiaana. Jo lapsena minä leikin käpylehmillä yritysmaailman lakien mukaan. Minulla oli yliopistopaikka, mutta raadoin ympärivuorokautista päivää silloin kun sinä ja muut tyhjäntoimittajakaverinne juhlitte opiskelijabileissä. Opinnot jäivät alkuunsa, mutta elätin itseni. Menestystä on tullut vasta aivan lähiaikoina. Ei ole kovin kauaa siitä kun olimme vielä pieni yritys ja tein vasta ensimmäisiä miljooniani. Minulla on ne vaikeat köyhät ajat vielä hyvin muistissa. Olen sillä kannalla, että työtätekemättömät pitäisi sulkea välittömästi ulos maaplaneetalta. Joku hellämielinen varmaan tyytyisi kuljettamaan heidät Siperian vankileireille, joka on laiskuririkollisille aivan liian hellää kohtelua.
Katselin miestä silmät pyöreänä. Sain vaivoin koottua ajatukseni:
- Henkisentyön veroaste on Suomessa maailman korkein: maksamme verona kaiken mitä saavutamme henkisessä työssä ja sen lisäksi kaiken mitä saavutamme aineellisessa työssä, jotta voisimme tehdä henkistä työtä. Veroaste on korkea, koska yhteiskunnassamme on liikaa yhteiskunnan henkisillä varoilla eläviä vapaamatkustajia. Vapaamatkustajat harjoittavat henkistä riistoa työtätekevää väestönosaa kohtaan. Jo antiikkisen määritelmän mukaan henkisiä vapaamatkustajia ovat kaikki, jotka eivät tee henkistä työtä (katso Ouspensky, Gurdjieffin työn määritelmä), tai vastaavasti uhraa jumalille.
Itse henkisenä oikeistolaisena joudun olemaan sillä kannalla, että työtätekemättömät, siis mitään muuta paitsi sielunsa uhraavat ihmiset, eli juuri kaikenlaiset fasistit ja rahantekijät, pitäisi sulkea välittömästi ulos maaplaneetalta. Joku hellämielinen varmaan tyytyisi kuljettamaan heidät Siperian vankileireille, joka on laiskuririkollisille aivan liian hellää kohtelua, kuten Solsenitsyn oikein kuvaa. Toiseksi Siperia on heidän valtavalle määrälleen aivan liian pieni. Vain helvetissä on tilaa riittävästi. Henkisen työn - en voinut olla huudahtamatta: Gurdjieffin merkityksessä: Arbeit itsen, ja vain itsen, kanssa, macht frei! - välttelijöiden ulosheittäminen on maaplaneetalle sama kuin katkaisuhoito alkoholistille.
Juuri silloin soi matkapuhelimeni. Keskustelin työntekijäni kanssa hetken jotakin, mikä miehestä täytyi kuulostaa esoteriselta siansaksalta. Puhelun jälkeen mies jatkoi:
– Sinulla näyttää olevan siinä kädessäsi Nokia N95 matkapuhelin. Se on hyvin riemastuttava pikku vekotin. Varmasti sinäkin työntekijöinesi rakastat omistaa tällaisen yhteydenpitolaitteen. Mitä muuten veikkaisit, onko tämä laite henkisen vain todellisen työn tulos? Onko tämän laitteen olemassa olo enemmän meidän vai teidän kaltaisten ansiota?
- Tietenkään mitään luonnonlakeja ei voitaisi tuntea, eikä edes mitään keksintöjä tehdä, ilman henkistä työtä, vastasin ja näpyttelin samalla tekstiviestiä.
- Minäpä väitän, että ihmiset toimivat mekaanisesti kuin muurahaiset, kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan. Jos jollekin asialle on kysyntää, sen mukaisia tuotteista kehitetään, eli keksitään, eikä siinä ole mitään sen kummempaa henkistä, loogista päättelykykyä ja älyä vain. Ei mitään sen kummempaa.
- Tuo ei ole täysin totta. Ihmiset eivät vain osaa selittää sitä mistä heidän luovuutensa kumpuaa. Heiltä puuttuu tietoisuus. Mutta siitä huolimatta he voivat toimia mekaanisina koneina ja vastaanottaa ikään kuin satunnaisia kaikuja kosmoksesta. He eivät vain tunne koneensa koko toimintaa. Kysynnän ja tarjonnan laki on kyllä ehdoton, mutta kysyntää ei luo ihmiskunta, vaan ennemminkin kuu ja aurinko. Gurdjieff sanoo, tässä kirjassa, jota sattumalta juuri olin lukemassa, että "Planetaariset vaikutukset, jotka olivat maapallolle riittäviä tiettynä sen olemassaolon jaksona, tulevat riittämättömiksi, ja se tarvitsee hienompien vaikutusten vastaanottamista. Siihen taas tarvitaan välttämättäkin hienompaa ja herkempää vastaanottolaiteistoa. Orgaanisen elämän täytyy sen takia kehittyä ja sopeuttaa itsensä planeettojen ja Maan tarpeisiin. Samoin myös Kuu voi olla tyytyväinen tiettynä aikana annettuun ravintoon, jonka sille antaa tietyllä tasolla oleva orgaaninen elämä. Myöhemmin ktulee kuitenkin aika, jolloin se ei enää tyydy tähän ravintoon eikä voi kasvaatämän ravinnon avulla ja alkaa tulla nälkäiseksi. Orgaanisen elämän täytyy kyetä tyydyttämään tämä nälkä, sillä muutoin se ei täytä tehtäväänsä eikä vastaa tarkoitustaan."
- Vaatisi paljon saada tavalliset ihmiset uskomaan tuo.
- Huomaan, ettet tunne vielä Pietaria. Ehkä tulet käsittämään, että ihminen voi olla toisenlainen.
Mies hymyili rauhallisesti, ja virkkoi sitten hitaasti mutta painokkaasti:
- Voisin lyödä vaikka vetoa, että ihminen ei muutu.
- Niin ihminen ei muuta, paisti silloin, jos joku löytää aarteen, sanoin.
- Hyvä on. Aarre on siis piilotettu. Minä en sitä etsi, enkä siis löydä. Minulle riittää aivan hyvin se mitä on. Minä pelaan säännöillä, jotka seuraavat oletuksesta, että aarre säilyy kätkettynä. Toki olen yhtä mieltä kanssasi siitä, että aarre on olemassa. Me vain suhtaudumme siihen eri tavalla. Minulle nimittäin sopii mainiosti se, että aarre säilyy kätkettynä ikuisesti. Sinulle siellä kortistossasi se ei ehkä sovi aivan yhtä hyvin. Se ei minua liikuta. Voithan sinä paljolla vapaa-ajallasi toki etsiä aarretta, mutta minä en sitä halua enkä aio tukea. Minun säännöillä pelataan nyt, ja minä pidän huolen siitä, että sinä et tule löytämään mitään. Jos nyt kerran niin hullu olet, että etsimään ryhdyt, minusta saat ainakin kunnon vastuksen. Voimantuntosi ei pääse kohoamaan aivan huimiin korkeuksiin kunhan näet mitä minä jo nyt omistan, mitä olen saavuttanut. Ja se on vasta alkusoittoa. Muista, että minä olen sinua muutaman vuoden nuorempi.
Olen siis jo lyönyt vetoa sen näkökannan puolesta, että ihminen ei muutu. Se on minun pääsijoituskohteeni. Sen kurssit romahtaisivat pahasti, jos nyt sinä tai kuka muu tahansa löytäisi aarteen. Emme mekään voi sen paremmin aarretta kätkeä, mutta voimme tehdä kaikkemme, että kaiken maailman etsijtä eksyvät. Onneksi ihmisillä on tekemistä omissa asioissaan niin paljon, ettei mikään niin hullu asia kuin etsiminen heitä juuri kiinnosta. Tämä on harmoniassa meidän intressiemme kanssa, niin kuin moni muukin asia nykyisessä maailmassa. Minun eräs intressini on pitää ihmiset kiireisinä, ymmärräthän. Minulla on paljon intressejä, koko näkyvä todellisuus koostuu minun intresseistäni. Ja sen todellisuuden armoilla sinä olet.

Tunnisteet: Hypotalamuksen kaupunki, P. D. Ouspensky, Pietari, proosa

 8:46 ip. 0 comments

  KIIHTYMYKSEN VALLASSA KIRJOITTAMINEN on vain väline, jolla pyritään itsemuistantaan. Jos aina odottaisi tunnekuohun laantumista ja terveen järjen paluuta, menettäisi jotakin arvokasta siitä tiedosta, jota tunteet voivat tarjota havaittavasta kohteesta, ja varsinkin arvokasta tietoa itsestä, eli havaitsijasta. Tilanteet joissa me todella paljastumme ovat yhtä hämmentäviä meille itselle kuin toisille ihmisille. Sitä pitää opiskella paljon. Itse asiassa se on aluksi hyvin pitkään työn koko idea.

Tunnisteet: Gurdjieff, Poetiikkapakki: runouspuhe ja yleinen estetiikka

 7:10 ip. 0 comments

  AIKANSA MAAILMAN RIKKAIMMAN MIEHEN G.I.GURDJIEFFIN ÄÄRIMMÄINEN PESSIMISMI modernin ihmisen henkisiä kykyjä kohtaan (tyyliin: kukaan ei voi saavuttaa mitään ilman opettajaa) perustuu tosiasiaan, että kapitalismi on. Toisin kuin Marx, G ratkaisee kapitalismin ongelman yksilöstä käsin. Toistaiseksi vain Marxin työ on johonkin johtanut, lähinnä umpikujaan. G:n työ ei ole vielä johtanut mihinkään, mutta on loogista odottaa siitä seuraavaa askelta... että se vielä johtaa johonkin kunhan marxilaisuuden katastrofista päästään yli. G on ennen muuta informaatioajan Marx. Olennainen ero on: Marx halusi muuttaa maailman ja Gurdjieff halusi muuttaa itsensä.

On olennaista huomata, että G halusi muuttaa itsensä kapitalistiselle maailmalle täysin käyttökelvottomaksi, lähes vihamieliseksi... mutta toisaalta sinä on jotakin yhteistä sarasvuolaisuuden perusmantran kanssa... kestää kaikki, olosuhteista riippumatta jne. Täytyy muistaa että itsen hallinta on eri ympäristöissä erilailla vaikeaa. Ympäristö voi olla myös täysin mahdoton, kuten Natsisaksassa. Mutta jos mennään ihan pohjaan saakka, tietoisuutta on tietenkin se, että kykenee hallitsemaan itsensä kaikissa tilanteissa ja ympäristöissä, eikä ala hillumaan natsina niin kuin joku Heidegger. Gurdjieffin perimmäistä ideaa ei tässä voi sivuuttaa. Voi miettiä mitä siitä seuraisi, jos ihmiset yleisemmin tekisivät niin: kääntyisivät kaikin voimin pois todellisuudesta, mutta eläisivät silti todellisuudessa ilmanvallankumousta. He kohtaisivat nopeasti yhteiskuntarakenteen ongelman, koska olisivat pian yhteiskunnallisesti rakenteettomuudessa, joka ei kyllä toimi, oli valaistumisen taso mikä hyvänsä. Sitten he löytäisivät Marxin, jotenkin aika myöhään, jälkikäteisesti, minusta tuntuu.

Marxin alkuperäinen ja kenties ilmaisematta jäänyt ajatus oli luoda yhteiskuntarakenne, joka tarjoaisi paremmat edellytyksen ihmisen henkiselle kehitykselle. G puolestaan on antisituationisti: hän ei ota olosuhteista samalla tavalla huomioon. Hänen mielestään vain tietoisuudella on merkitystä. Henkinen kehitys ilman täyttä tietoisuutta ei voi G:lle olla minkään arvoista.

Ulkoiset olosuhteet liittyvät G:n opetukseen toista kautta. Ulkoiset vaikutelmat ovat yksinkertaisesti organismin ravintoa. Olosuhteet voidaan ymmärtää hyvin eritavoin marxilaisen ja gurdjiefflaisen materialismin näkökulmista. G:lle olosuhteet eivät voi olla irti organismin kyvystä käyttää vaikutelmia ravintonaan. Tämä organismin kyky riippuu prosessien hienoudesta. Mutta juuri niihin Marxkin halusi vaikuttaa, vaikka toisenlaisella lääkkeellä kylläkin.

Tietoisuuden saavuttaminen on viimekädessä lähiympäristöstä riippumatonta. Tietoisuus tarkoittaa aina ja kaikkialla samaa: mahdollisten ympäristöjen muistamista. Ei voi olla satunnaisista olosuhteista riippuvaa kuvitella kaikkia mahdollisia ympäristöjä ja ihmisorganismin olosuhteista niissä. Ilman tietoisuutta on taivaassa yhtä vaikea muistaa helvettiä kuin helvetissä taivasta. Vai olisiko helvetti helpompi muistaa... rakenteeltaan yksinkertaisempi. Tuli sieventää.

Moni täsyjärkinen ihminen uskoo nykyisen sarasvuolaisen tsemppaukseen perustuvan todellisuusjärjestelmämme romahtavan täysin lähivuosikymmeninä, sadassa vuodessa. Henkinen työ lienee tärkeämpää kuin sosiaalinen työ joidenkin totuudensirpaleiden säilyttämiseksi romahduksen yli. G luultavasti ajatteli samalla tavalla. Tuo järjestelmä vain romahti hänen silmissään... Nykykapitalismissa uusi piirre on elämän näennäinen helppous, aineellinen helppous, vaikka tietoisuuden saavuttaminen on yhtä vaikeaa kuin ennen. Siksi se on tavallaan suhteellisesti jopa vaikeampaa meille, kuin esimerkiksi vallankumouksen ajan pietarilaisille. Nykyisen länsimaisen elämän näennäinen keveys ja helppous poistaa tehokkaasti vanhalta änkyrävasemmistolaiselta mankumiselta kaikki sen typerät ja puhtaasti aineelliseen hyvinvointiin perustuvat argumentit. Mikään elämän helppous, kuten tiedämme, ei kuitenkaan korvaa henkisyyden täydellistä puuttumista, joka on se hinta, mikä rahanvallasta täytyy aina maksaa.

Myös G puhui Sarasvuon tapaan tsemppauksesta, superponnistuksista. Varmaan Hitlerkin puhui sellaisesta. Ponnistella voi kuitenkin moneen suuntaan ja monenlaisten haasteiden parissa. Gurdjiffin työn kannalta useimmat sarasvuolaisuuden haasteista olisivat täysin mielettömiä ja tuhoisia. Täytyy muistaa, että mitään muinaisia henkisiä opetuksia ei voi liittää kapitalismin päämääriin. Henkisten opetusten todellinen päämäärä on selvitä ulos kapitalismista.

Tunnisteet: Gurdjieff, Karl Marx, Poliittinen muistio

 6:05 ip. 0 comments

  ELEKTROAKUSTINEN 1997-2002













Op. 5 (2002, 2'29)


Op 4 (2001, 15'52)


Op. 3 "Kursk symphony"(2000, 7'53)


Op. 2 (1999)
I (1'40)

II (0'40)

III (4'39)

IV (5'04)


Op. 1 (1997)
I (6'34)

II (2'51)

III (4'41)










OPUSNUMEROINNIN ULKOPUOLELTA

Nr. 1 (2001, 5'02)


Nr. 2 (2001, 2'15)


Nr. 3 (2001, 3'56)


Nr. 4 (2001, 6'05)


Nr. 5 (2001, 3'40)


Nr. 6 (1999, 4'10)


Nr. 7 (1997, 10'45)


Nr. 8 (1997, 2'48)


Nr. 9 (1997, 5'25)


Nr. 10 (1997, 2'45)


Nr. 11 (1997, 1'50)


Nr. 12 (1997, 1'50)

Tunnisteet: audiomerkintä, elektroakustinen

 2:40 ap. 0 comments

  PAKKO PÄÄSTÄ TEKEMÄÄN elokuvaa. Elokuvan tekemiseen Nokian N95 lienee riittävä Hollywood. Leffan voi valmistaa ja editoida itse laitteessa. Kun pääsee illalla kotiin on kokoillan leffa koneen muistissa valmiina. En nyt löydä tarkkaa tietoa siitä, minkä verran N95:sen video-ominaisuudet jäävät jälkeen N93i:stä. Muilta ominaisuuksiltaan laite on joka tapauksessa parempi, pienempi kokoinen ja kevyempi. Elokuvateollisuuden välinepuoli ei vuonna 2007 enää saa painaa 130 gramma enempää. Sen tärkein ominaisuus on se, että se kulkee aina mukana. Loppu on gurdjiefflaisen työn kannalta täysin merkityksetöntä hömpötystä. Kustannukset on helppo muistaa: 20 €/kk lisää puhelinlaskuun. Tämä on itseasiassa sitten 30 kokoillan elokuvan budjetti.

Tunnisteet: elokuva, kommentti

 12:26 ap. 0 comments

  RAAMATTU TYYNYNÄ: JOHN MILTONIN RUNOUS Siitä yöstä jossa toinen vaimonsa oli kuollut heräsi Milton sokeana. Vastoin tapojaan uneksi hän uudeksi puolisokseen yli kaksikymmenvuotiaan tytön, jota ystävä suositteli, kädet tunnustelivat. Viisi vuotta tämän jälkeen kolmannen kerran leskeksi jäätyään, ryhtyi Milton sanelemaan teosta Kadotettu paratiisi. Eräs Shakespearen pojista kirjasi runouden, joka loistossa jättää jälkeen antiikin kilpamiehet. Suomennoksesta vastasi lyhentäen aina raivoisa Jylhän Yrjö.

>>

Tunnisteet: ensykandi, runo

 9:50 ip. 0 comments

  SUURIA YLEISÖJÄ Kuoala Lumpurin Petronas-pilvenpiirtäjässä
      Simon Preston soitti Malesian filharmonian
   konserttisalin uusia saksalaisurkuja
         Paikalla oli vajaa kourallinen rusinoita
1 pussi kuivahiivaa
      Väliajalla muuan taiteilija esitti teoksensa
   auringonlasku
         joka oli pakko ikuistaa
joka söi kaupungin kaukana
      Mistä johtuu tämä
   sekamelska, tämä suuri residuaali?
         Ehkä meidän täytyy vain hyväksyä
ettei ole olemassa suuria yleisöjä muille
      kuin Idolseille ja Uutisvuodolle
   auringonpimennykselle ja ydinlaskeumalle
         Kaukana yksinäisyytesi pimeässä
kamppailet varjojesi kanssa
      Ylikäytävällä puomit laskevat päähäsi
   kuuluu kellojen soitto, kaukaa
   kuuluu mopon pärinää ja poikien kiroilu. Yksikään tytönsilmä
ei niitä vartioi, ei mikään mielekäs todista
                     niiden uhmaa
Kaikkialla minne katsotkin
      kuvittelet olemattomien rakastajattarien
   pettävän sinua… jotka ovat poissa
         sairauden tai muun syyn takia...
rippikoululeiri keskeytettiin Heinolassa
      hurmoksen takia, kinkerit pantiin
   poikki orgiastisen
         suihinottovillityksen
takia
      Ihmiset eivät pidä siitä, että mittari nousee
   kun saunaa lämmitetään
         tuska että olisit valmis kun elävät
varjot rullaavat ylitsesi
      suuria yleisöja
   selittämättömille liikkeille ennalta
         määräämättömissä paikoissa suuria
sokeita yleisöja

Tunnisteet: kokoelma-kehittelyssä, runo, sukeltajanaiset

 9:32 ip. 3 comments

  KOLME VAIKUTTAVINTA NÄKEMÄÄNI ELOKUVAA

1. Hans-Jürgen Syberberg Parsifal (1982)

2. Carl Th. Dreyer Vredens dag (1943)

3. Stanley Kubrick Full Metal Jacket (1987)

Tunnisteet: elokuva

 8:05 ip. 0 comments

  KITARANAUHOJA ARKISTOJEN POHJALTA 1. 2005-05-25


2. 2005-05-22


3. 2005-05-21


4. 2005-05-23


5. 2005-05-24


6. 2005-06-04(4


7. 1993-09(5


8. 1993-09(4


9. 1993-09(3


10. 1993-09(2


11. 1993-09(1


12. 1993-09(7


13. Orion Mist Green 1995-12 (säv & 2. kitara Tommi Ilmonen)


14. 2006-08-19

Tunnisteet: audiomerkintä, kitara

 4:05 ap. 0 comments

  ТАБОР УХОДИТ В НЕБО (1976)

Tunnisteet: Emil Loteanu, Maxim Gorki, video

 2:28 ap. 0 comments

 

Tunnisteet: Emil Loteanu, Maxim Gorki, video

 2:27 ap. 0 comments

  TERRENCE MALICKin BADLANDS 1973 on merkillinen post-roadmovie - elokuva siitä mikä on mahdollista kaikkien mahdollisten James Deanejen ja Bonnie&Clydejen jälkeen. Päähenkilöiden kohtalo on tuttu länsimainen: kun eletään lehtenä pitkässä ja vaikutusvaltaisessa traditiossa, maailmassa, joka on muuttunut tuon tradition myötä, ei ole mahdollista enää ihan vain pelkkää tuoreuttaan olla villi & vapaa. Paonviiva, joka joskus oli, on yleisen tietoisuuden myötä kadonnut.

Tunnisteet: elokuva, Terrence Malick

 11:12 ip. 0 comments

  LUKIESSAAN UUTTA MIKROBITTI-LEHTEÄ joka on yhdistelmä vanhan Hifi-lehden ja vanhan mikrobitin olennaisimmasta annista, tulee hetkittäin pieni innostus ylistää kapitalistin keksintöjä. Tällä turvallisen välineellisellä alueella joka tapauksessa liikutaan, kun puhutaan nykytodellisuuden riemastuttavimmistä piirteistä.

Tunnisteet: kommentti

 10:58 ip. 0 comments

  J.MAE BARIZOn tapasin taannoin Pietarissa, Kostjan seurassa.

Tunnisteet: ilmoitustaulu

 8:37 ip. 0 comments