31.8.2007

Jos sielu saa minkään asian rajoittamatta laajeta valonnopeudella, uskoisin, että mies jo viidenkymmenen vuoden iässä saavuttaa tarvittavan kypsyyden seurustellakseen tasapainoisesti naisen kanssa. Voi olla, että olen optimisti.
Kun hän näki Suuren Babylonin, maailman porttojen ja iljetysten äidin, hän hymähti itsekseen niin kuin mies jolle tällainen ei ollut uutta.

MAAN IMAGO

Sieluttoman suhde pikkusieluun on nollan suhde äärettömään.

Nykyisin jos tapaan länsimaissa pikkusielun, itken onnesta ja liikutuksesta, niin harvinainen ilo se on.

Sielun säilyttäminen ja kehittyminen edellyttää olemista - rakenteen ulkopuolista olemista. Henkilö, joka ei milloinkaan ole - asetu rakenteen ulkopuolelle - ei voi säilyttää sielua.

29.8.2007

PÄHKINÄNKUOREEN PURISTETTUNA

voisi sanoa, että globaalin markkinatalouden ongelma on se, että totuus ei ole kenenkään intressi. Vain valehtelusta tai vaikenemisesta maksetaan. Tunteista on tällaisessa yhteiskuntarakenteessa pelkkää haittaa, ja niiden typerät purkaukset ovat banaaleja ja turhia. Tunteesta tulee äärimmäisen merkittävä geneettinen suodatin: kaikkein tunneherkimmät ihmiset putoavat ensimmäiseksi yhteiskunnan ulkopuolelle, koska heidän vihansa yhteiskuntaa kohtaan käy yli heidän terveytensä sietokyvyn.
Globaalin markkinatalouden yhteiskuntarakenne suosii, kuten on moneen kertaan eri puolilla todettu, psykopaattia. Psykopaatti on geneettisen suotimen ihanneasetus: totaalinen hengen sairaus.
Politkovskajan jutun uusimpien uutisten ympärillä pyörivästä keskustelusta voi jälleen kerran havaita, kuinka totuuden määrittää informaatioajassa se, jolla on eniten rahaa ja valtaa. Onneksi se ei ole Berezovski tai Suomen lehdistön taustalla toimiva poliittinen juntta.

28.8.2007

KILPAILUYHTEISKUNNAN PIMEYS

Rehellinen kilpailu edellyttää kaikkien osallistujien hyväksymiä sääntöjä. Jos kilpailu on joka tapauksessa pakollista, on turha kysyä osallistujien mielipidettä säännöistä.

On asioita, joita ihmislaji ei tiedä tai pysty todistamaan. Asiat ovat jotenkin, vaikkei sitä tiedetä.

Tiedosta ja sen todistettavuudesta tulee ongelma vapaan kilpailun tilanteessa. Yksi kilpailija voi antaa väärää tietoa hämätäkseen toista kilpailijaa ja saavuttaakseen paremman aseman. Siksi kaikki tieto, joka heikentää omaa asemaa, pitää tarkistaa ja todistaa, ennen kuin siihen voidaan uskoa. Vapaan kilpailun tilanteessa hypoteeseillä tai tunteilla totuudesta ei ole mitään merkitystä. Kaikki asiat muuttuvat suhteelliseksi, mitään pysyvää totuutta ei ole, on vain pelitilanteen mukaan käyettyä tietoa ja retoriikkaa. Vaikka tunteeseen ei voi luottaa, se ei silti lakkaa olemasta. Vapaa kilpailu patologisoi terveet tunteet, koska käytännössä voittavan totuuden valheellisuutta ei milloinkaan ehdi kumoamaan tosiajassa, vaan se täytyy kärsiä. Valheellisuudesta pysyvänä asiantilana syntyy järjettömiä tunteita, jotka ovat se mistä puhutaan kun nykyisin, hieman halveksuen ja ironisesti, viitataan inhimillisiin tunteisiin.

Maaplaneetalla älyllisten olentojen välisen vapaan kilpailun säännöt määräytyvät sen mukaan mitä voidaan tietää. Sääntöjä voi muuttaa vain todistamalla jonkin uuden tiedon, joka on pakko ottaa huomioon. Sääntöjä voidaan silti rikkoa. Voidaan olettaa, että kilpaileva yksikkö ennemmin kuin tuhoaa itsensä rikkoo sääntöjä. Kaikista älyllisin strategia on kieltäytyä ymmärtämästä todisteita, tekeytyä tyhmäksi, pelata aikaa, lisääntyä salassa, ryhtyä sotimaan.

Kilvoittelu on yhteikuntarakenteen ja elämän luonnollinen osa ilman kilpailuyhteiskuntaakin. Kilpailuyhteiskunta tarkoittaa, että elämän muut osat suljetaan yhteiskunnasta pois. Esimerkiksi Victor Turner kutsuu tätä toista osaa, rakenteen vastaparia, nimellä "communitas". Communitas on tila, aivan tietynlainen, sosiaalisen kohtaamisen tila.

Gurdjieff tekee tärkeän jaon rakenteesta ja communitasista saatujen vaikutelmien kesken (P.D. Ouspensky, s.240). Viitatessaan communitasiin G puhuu elämän ulkopuolisista vaikutuksista:

"ALkuperältään elämän ulkopuolisten vaikutusten tulokset kerääntyvät ihmisessä. Hän muistaa ne yhdessä, tuntee ne yhdessä. Ne alkavat muodostaa hänessä tiettyä kokonaisuutta. Hän ei voi selittää itselleen mitä, kuinka ja miksi tai jos hän niin tekee, hän selittää väärin. Asian ydin ei kuitenkaan ole tässä vaan siinä tosiasiassa, etttä näiden vaikutusten tulokset kerääntyvät hgänessä yhteen ja tietyn ajan kuluttua ne muodostavat hänessä eräänlaisen magneettisen keskuksen, joka alkaa vetää puoleensa samanlaisia vaikutuksia ja tällä tavalla kasvaa."

Huomautettakoon, että pidän metaforaa "magneettinen keskus" jossain määrin epäonnistuneena. Kysymys on nähdäkseni samasta asiasta, josta itse käytän sanaa sielu.

"Jos magneettinen keskus saa tarpeeksi ravintoa ja jos ihmisen persoonallisuuden muut puolet, jotka ovat syntyneet elämässä luotujen vaikutustenm tuloksena, eivät tarjoa suurta vastustusta, magneettinen keskus alkaa vaikuttaa ihmisen suuntautumiseen. Se pakottaa hänet kääntymään ja jopa kulkemaan tiettyyn suuntaan. Kun magneettinen keskus saavuttaa riittävän voiman ja kehityksen, ihminen ymmärtää jo tien idean ja alkaa etsiä tietä. Tien etsiminen voi kestää useita vuosia ja saattaa olla ettei se johda mihinkään. Tämä riippuu tilanteesta, olosuhteista, magneettisen keskuksen voimasta ja niiden sisäisten taipumusten, jotka eivät ole kiinnostuneita tästä etsinnästä, voimasta ja suunnasta; ne saattavat johdattaa ihmisen toisaalle juuri silloin kun mahdollisuus tien löytämiseen ilmaantuu.
Jos magneettinen keskus toimii kunnolla ja jos ihminen todella etsii - tai vaikka hän ei aktiivisesti etsisikään mutta tuntee oikealla tavalla - hän saattaa tavata toisen ihmisen, joka tuntee tien tai jolla suora tai muiden ihmiseten välittämä yhteys keskukseen, joka on olemassa sattuman lain ulkopuolella ja josta tulevat magneettisen keskuksen luoneet ideat."
Luo unelmaelukka, kouluta geenimanipuloitu
kissa 10 minuutissa, täydellinen seuralainen
kouluta kissasi huippuosaamiseen ja ekotietoisuuteen
vain lyhyitä hetkiä kerrallaan - mutta tarpeeksi usein
varo, kissalla voi olla hypoteesi varallesi
sangen käytännöllinen ja maallinen luonteeltaan

TOMMI MELLENDER SITEERAA

Houellebecqin Alkeishiukkasia: "On häkellyttävää, että seksuaalinen vapautuminen esitetään joskus yhteisöllisenä unelmana, kun se itse asiassa oli vain uusi askel individualismin historiallisessa kehityksessä. Kuten kauniista sanasta ´perheyksikkö´ voi arvata, avioliitto ja perhe edustivat primitiivisen kommunismin viimeistä saareketta liberaalisessa yhteiskunnassa. Seksuaalinen vapautuminen johti noiden yhteisöllisten välimuotojen tuhoutumiseen, jotka viimeisinä erottivat yksilön markkinavoimista. Tämä tuhoprosessi on jatkunut meidän päiviimme saakka." Lue koko merkintä

Miksiköhän Paavo Rintalan kaltaiset "tolvanat" eivät osaa asettaa tätä yksinkertaista merkitystä neuvostoliittolaisen "uhraamisen" ytimeen? Ehkä Rintalan, oppineen miehen tolvanuus on vain pelkkää älyllistä häpeämättömyyttä, Suomessa niin tavallista... täällähän eivät tavallisesti tohtoritkaan häpeä mitään... pelkkää tahallista poliittista hämäystä ja pääomien edun tiukkaan kirjalliseen muotoon valettua alhaista valvontaa?

"Tiedän vain, että me löyhkäämme itsekkyydeltä, masokismilta ja kuolemalta. Olemme luoneet järjestelmän, jossa eläminen on tullut kerta kaikkiaan mahdottomaksi, ja kaiken kukkuraksi tyrkytämme sitä muillekin." (Oikeus nautintoon)

Huomauttaisin, että itään kohdistuva matkailu on luonteeltaan kaksinaista. Toisaalta kysymys on seksiturismista, pääomien lepraisesta irstailusyleilystä, toisaalta kysymys on epätoivoisesta paosta johonkin, missä vielä voisi olla toivoa markkinavoimilta suojautumisesta. Jos tuollaista henkistä suoja vielä idässä on, lienee selvä, että sen pikainen tuhoaminen on markkinavoimien päätavoite.

Puhtaalla luonnolla ja ruuallaan elvistelevässä Suomessa ei ymmärretä tätä informaatiosodan aspektia: "tyrkytämme sitä muillekin". Toki Suomen kilpailijoille on edullista, että menetämme kilpailuvalttimme, puhtaan luonnon ja ruuantuotannon (kulttuurin alkuperäisyyden olemme jo menettäneet). Fasistisen direktiiviuskovaisuuden ja vainonkaltaisen puhdistuksen kohdistaminen omiin kansalaisiin, jotka pyrkivät säilyttämään kotimaansa arvoja on Suomen suurin henkinen ongelma.

Toisaalta niin saastuneessa ja tahallaan valheellisenilkeässä henkisessä ilmapiirissä kuin Suomessa, en näe keskustelulla voitavan saavuttaa olennaisia tuloksia. Luulen, että poliittiseen ja taloudelliseen eliittiin sekä lehdistön huipulle kohdistuva puhdistus olisivat ainoa rationaalinen ja samalla syvää viisautta osoittava toimenpide mikäli aikoisimme pelastaa maanhengen tuleville sukupolville. Paholaiset eivät puheista viisastu.

On lapsellista ajatella, että vallankumous muuttaisi pysyvästi mitään, mutta onhan se nyt viisasta aina välillä hieman tuulettaa. Joka tapauksessa tämä länsimainen rakennelma romahtaa aivan kohta. Toivon hartaasti, että ihmiset sillä hetkellä olisivat keränneet nimilistoja ja muistaisivat ketkä ovat romahduksen todelliset syylliset ja kohdistaisivat kaiken vihansa heihin, eivätkä esimerkiksi itseensä. On ikävää, jos jälleen kerran viattomat joutuvat paholaisten tihutyön maksumiehiksi.

DEPRESSIOTERHAKKUUS

Depressio on ylivoimaisesti maailmanhistorian tuskallisin, yleisin ja lääketieteelle vierain sairaus. Suurin osa depressioista jää diagnosoimatta, muut sairaudet johtuvat tästä. Lääketiede taas ei tunne tähän parantumattomaan sairauteen mitään helpotusta. Syykin on selvä: depressio on yhteiskuntarakenteen, ei yksilön sairaus (Wagner, Marx).

Syntymässä kaikki ihmiset ovat henkisiltä kyvyiltään täsmälleen identtisiä, aivokapasiteettia on jokaisella ylen määrin. Se, että suurimmasta osasta ei tule neroja johtuu siitä, että heidän depressionsa jää tunnistamatta. Nähdäkseni koko ihimiskunta elää jonkinlaisessa depressiossa. Maallisen elämän ja depression välille voitaisiin vetää yhtäläisyysmerkki.

Ihmiskunta jakaantuu yksilöihin, joiden toimitakyvyn depressio joko virittää äärimmilleen tai lakkauttaa. Edelliset saavat voimansa jälkimmäisten tragediasta. Edelliset viihtyvät parhaiten sodan äärimmäisessä paineessa. Heitä voitaisiin kutsua depressiokyvykkäiksi tai masennusterhakkaiksi. Jälkimmäiset eivät viihdy sodassa. Kaikki maan päällä elävät äärimmäisen syvässä depressiossa.

(Jari Sarasvuo via Finnsanity)

USEIN TULEE MIETTINEEKSI

millainen olisi progebändi, jossa soittaisi viisi Juhana Vähästä. En tiedä, mutta uutta tekstiä lukee taas pelon vallassa. Mitä on jäljittelemättömyys?
http://nikopolp.blogspot.com/

Timolta myös hieno:
http://aikani.blogspot.com/2007/08/sadet.html

27.8.2007

GÖRAN SONNEVIN VALTAMERI

(2005, 2007 TAMMI, suom. Jyrki Kiiskinen) on alun silmäilyn perusteella tuottanut hienoisen pettymyksen sikäli, että elävien runoilijoiden illassakin kuultu pitkä ja hieno runo Koster 2002 ei niinkään näyttäisi edustavan kokoelman yleistasoa kuin sen huippua. Taiteellinen vaikutelma ei ainakaan alkajaisiksi ole kovin vahva, kun mukana tuntuu olevan kaikenlaista löyhästi mereen liittyvää materiaalia aina -70 luvulta asti. Vanhoiksi päivätyissä runoissa on suoranaisesti mitättömältäkin vaikuttavaa ilmaisultaan hyvin abstraktia ja laimeankankeaa materiaalia. Ongelma voi näissä vanhemmissa teksteissä olla suomennoksessakin, en osaa sanoa.

26.8.2007

PAAVO RINTALAN LAAJA JOHDANTO

Viktor Krivulinin runojen suomennosvalikoimaan (1994) on jossain määrin mielenkiintoinen. Uskon, että Rintala on kirjoittaessaan vilpitön. Hänen tietonsa ovat nähtävästi kiitettävät, mutta ymmärryksensä, kuten sokea optimismi länsimaiseen "kehitykseen", vaikuttaa puutteelliselta. Rintala perustaa sanottavansa objektiivisiin tosiasioihin, mutta ne ovat tietyllä poliittisella painotuksella valikoituja tosiasioita. Rintala ei aidosti taida ymmärtää 1900-luvun mannermaisen marxilaisen kritiikin ydintä. On tietysti ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti pysty käsittämään hienostuneita ja utooppisia ajatuksia. Mutta kuuluuko Rintala niihin? Kommunistiset näkemykset, jotka Rintala tulkitsee leninismi-stalinismiksi, ovat edelleen elinvoimaisia ja todellisia argumentteja venäläis-länsimaisessa väännössä. Tunsikohan Rintala venäläistä sielua kovinkaan syvästi... hänen oppineisuutensa voi kyllä sellaiseen käsitykseen harhauttaa. Rintalan teksti tahtoo jäädä ennakkoluulojen tasolta operoivaksi oikeistopoliittiseksi käyttöproosaksi, jonka ansio on pitävät faktatiedot. Olennaiseen Venäjässä Rintala ei kajoa - katsotaan kajoaako hänen saattelema runoilija Krivulinkaan.

24.8.2007

Tunsin hänet heti, vaikken ollut koskaan nähnyt.
Monta kertaa olin nähnyt, mutten silti tuntenut.
Minä voin auttaa sinua, hän sanoi. En voinut
vastustaa. Maailmaan synnytään ja
tietoisuus rakentuu vaihtuvaisen mukaan, psyyken
henget pysyvät. Etsimisen työtä ei voi väistää
kehityksen tuottamilla apuvälineillä. Ne eivät kerro
paikkaa, suuntaa. Voimme yrittää pysyä:
se ei onnistu; yrittää kulkea auringon suuntaan.
Jotakin kohdataan ennen pitkää. Puhutaan
että on suuri kuivuus. Sitä en voi tietää.
Minulla ei ole jano.
Löysin purren
Löysin sillan
Löysin polun
Etsi vettä erämaasta, hän sanoi, lämpöä navalta,
valkoista valoa navetalta. Entä jos löydän vettä?
Mitään sellaista en olisi voinut itse keksiä.

Täällä on toisiakin, aina samanlaista.
Eikö pikemminkin ole niin, että on olemassa tyystin toinen täsmällisyyden muoto, jota ei saavuteta noudattamalla sääntöjä, lakeja tai käyttämällä tutkimusvälineitä ja metodeja, vaan ainoastaan ”osumalla oikeaan”.
Päätin noudattaa suunnitelmaa. Torilla
harjoitin kyselemistä. Oli päästävä selvyyteen.
En ollut erityisemmin juttutuulella. Suodattamaton olut
maistui. Tämä annettiin ohi tietoisuuden.
Tämän olen tiennyt ja sen kanssa elänyt.
Mikä tämän paikan erottaa erämaasta? Kiusaukset?
Käytännön jaksoa seuraa aina teoria. Penseä,
välinpitämätön, laimea
haluton, innoton, ynseä
kylmä, kylmäkiskoinen.
pakenevia tulee vastaan olenko
heitä jäljessä vai edellä mitä
he pakenevat itseään autiutta
toisiaan ahtautta pakenevat sitä
mikä kiusaa järki taas entisensä
ei jaksa kiusata itseään ihmiset
pakenevat ja niin päätän tehdä
minäkin kahlaan virran yli ja se
peittelee jälkeni
Olen rehellinen itselle.
Olen rehellinen toisille.
Havaintokykyni on täydellinen:
tajuan maailmassa olevan kauneuden
ja epätäydellisyyden. Olen
a) yksiavioinen
b) moniavioinen
c) munkki

23.8.2007

JUHANA VÄHÄSEN ROMAANI KAKADU

on näköjään ilmestynyt kulttikustantamo Ntamolta. Vaatimattomaan tyyliinsä Juhana ei muistanut mainita tästä kun toissailtana kittasimme kaljaa, kyselinkin jotain tähän suuntaan. Keväällä toiselta kustantajalta ilmestyvästä uudesta runokokoelmastaan hän sen sijaan mainitsi. Kirja joka tapauksessa näyttää alkunsa perusteella niin takuuvarmalta kulttikamalta, että tilaus on parasta laittaa heti vetämään. Toissa iltana tapasin sattumalta toisenkin Ntamon kirjailijan, venäläisen Sergej Zavjalovin, tai oikeastaan hän paljastui sattumalta Ntamon kirjailijaksi, sillä olin tavannut hänet ensikertaa pietarinjunassa, jolloin hän kyllä mainitsi olevansa runoilija ja aikovansa julkaista jotakin lähiaikoina.

KESÄ

Talvisin alan uskoa kesään. Joskus jopa luulen odottavani kesää. Uskon vahvistuneeni, kypsyneeni, aikuistuneeni, parantuneeni ja alkaneeni pitää kesästä. Tämäkin kesä, kuten kaikki aikuisuuteni kesät, on taas osoittanut, että kesä on kärsimystä ja kuolemanpelontutinaa. Toisinaan leveästi ja väsyneenironisesti välinpitämätöntä hymyä. Sielunkadotuksen viisasta ja aurinkoista hymyä. Parhaimmillaan märkivää laiskottelua ja henkistä tyhjäkäyntiä. Ikävää, jos toisetkin kokevat samoin.

KIMMO NISSISEN

fantastisia kierrätysmateriaalisoittimia on esillä Helsingin Kirjasto 10:ssä.

22.8.2007

EILINEN ELÄVIEN RUNOILIJOIDEN ILTA

oli menestys. Yleisöä oli paikalla runsaasti, ja esitykset olivat hyviä. Toisena esiintynyt palestiinalais-hollantilaista Ramsey Nasr todella "rikkoi jään" ja sai yleisön tempautumaan mukaan, unohtamaan itsensä. Omasta puolestani voin sanoa, että koko keholla ja tunteen sympatialla mukaan lähteminen ei yhtään vähennä älyllistä nautittavuutta, kaksi ulotteinen analyyttinen etäisyys vain muuttuu tilalliseksi kokemukseksi. Täydellisen taitava Nasr kommentoi hauskasti viimeisessä runossaan eilistä huomautustani "hyvin palkitusta lihasta". Runo kertoi koomisesti runoilijan lempisäveltäjästä Dmitri Sostakovitsista, Neuvostoliiton palkituimmasta lihasta, joka vihasi palkintoja, mutta otti niitä vastaan karkoituksenpelossaan. Juuri täydellinen taitavuus, dynaamisuus ja turvallisuus ovat ehkä ne piirteet, jotka Nasrissa alkaisivat ehkä pidemmän päälle häiritä. Hänestä ei kenties löydy pohjoisen tyypin juhanavähäsläistä itseensäkäpertyneen sopertelun säröstä yhtäkkiä pelottaviin kirkkauksiin syöksyvää arvaamattomuutta ja selittämättömyyttä. Joka tapauksessa lämminhenkinen ja hauska tyyppi Nasr on, käsitystä vahvisti pikainen mutta intensiivinen sananvaihto huvilateltan ulkopuolella.

Eino Santasen suomennoksina Nasrin runot toimivat suomeksi niin hyvin kuin Santasen runot yleensäkin. Olisin voinut luulla Santasen lukevan omia uusia runojaan. Pidin siitä, että suomentaja oli kääntänyt runot todella "omalle kielelleen". Siitä välittyi vaikutelma (kenties keinotekoinen), että suomentajalla on syvä ja henkilökohtainen suhde lähdetekstiinsä. Aivan sama (keinotekoisesti aikaan saatu) tunnehan välittyy esimerkiksi Saarikosken antiikkisuomennoksista. Runoilijan pitäisikin ehkä kääntää vain tekstejä, jotka hän pystyy kääntämään "omalle kielelleen". Jäämme innolla odottamaan Dantea, Leopardia, Joycea ja ties mitä santaslaisina "santahiottuina" nautittavina suomennoksina.

Tilaisuuden avannut Tuomas Timonen oli hieman epäkiitollisessa asemassa paikoilleen jäykistyneen ja epäluuloisen kotiyleisönsä edessä. Timosen äärimmäisyyksien kuvastolla keinotekoisesti kyllästetty hienovireisyys dada-semioottisine teatraalisuuksineen ja musiikkimerkintöineen oli myös hyvin nautittavaa. Esityksen intensiteetti ei kuitenkaan riittänyt siihen, että olisin itse heti alkujäykkyydestäni päässyt siihen mukaan muuten kuin älyllisesti.

Ruotsalainen Göran Sonnevi oli illan pääesiintyjä. Sonnevin pitkä, jonnekin pohjoisen muinaismeren saaristoon sijoittuva kalastusretkiruno oli uskomattoman vaikuttava. Kiinnostuin Sonnevista todenteolla. Jyrki Kiiskisen suomennostyöstä huokui voimakas ja nöyrä intohimo mahdollisimman täydelliseen yhteyteen tekijän hengessä. Sonnevi on suuri runoilija, joka osaa luoda mielenkiintoisia ja harvinaisia, kaivattuja tiloja, joihin runot ovat siirtymäriittejä. Myöhemmin illalla kuulin monenlaista Kiiskisen epäkohosteiseen tekstiä ääniprinttaavaan luentaan kohdistuvaa arvostelua, ja ymmärsin hyvin sitä ulkokirjallista emotionaalista pohjaa jolta ne nousivat (portinvartija Kiiskisen ja hänen aseveljiensä viikatemismäiset hahmot eivät ole yleisesti ottaen kovin positiivisia, lämpimiä tai innostavia ilmiöitä kirjallisuutemme kentässä...) mutten pitänyt perusteluja kovin vakuuttavina.

21.8.2007

TÄNÄÄN SIIS JUHLATELTASSA

ikäpolvemme eurooppalainen edustaja, hollantilais-palestiinalainen runoilija Ramsey Nasr (1974), joka on varmasti niin palkittu kuin liha ja veri voi tähän ikään mennessä olla. Nyt kaikki katkerat pöytälaatikkokirjailijat ja marginaalissaeläjät paikalle, 14 euron hintaan pääsee kuulemaan ja näkemään nykyeuroopan yksimielisimmin syleillyihin ja suudelmiin hukutetuinta lihaa. Ovatko taiteen palkitsemisjärjestelmät puhdasta poliitiikkaa ja satanismia (niin kuin me luulemme), vai putoaako eurooppa-kritiikiltä pohja, se selviää tänään. >>

SUURKAUPUNGIN HYVIÄ PUOLIA

Pietarissa missä tahansa kaupunginosassa voi tilata mihin tahansa vuorokauden aikaan kotiinsa millaisen tahansa aterian. Tällainen palvelu tuntuu erityisen mukavalta jos on kyllästynyt pizzaan, kebabbiin, epäterveellisiin juomiin. Kotiinkuljetus on usein maksuton ja nopea. Joskus maksullinen ja hidas, mutta asiasta kyllä ilmoitetaan. Peruslähiössä voi viiden aikaan yöllä valita esimerkiksi kymmenistä erilaisista sushiravintoloista. Ruokalistat löytyvät netistä.

Kuten tiedetään, venäläinen sushi olisi harvoin japanilaisen mielestä sushia. Ekleettinen kulttuuri ja pseudomorfoosi rehottavat. Ruoka-annokset muuttavat jatkuvasti muotoaan ja laatuaan tekijöidensä luovien inspiraatioiden seurauksena. Suunta on onneksi usein alkuperäistä hienostuneempaan ja parempaan (vastaavasti on sanottava, että aivan kammottaviakin virityksiä löytyy viljalti). Esimerkiksi kelpaa varmaankin Bolshoi Prospect 19 sijaitseva kiinalainen ravintola, jossa ei kiinalaisia työntekijöitä näy. Mahtaako johtua siitä, vai mistä, mutta kysymyksessä on epäilemättä hinta-laatu-palvelutaso-miellyttävyys-suhteeltaan yksi maailman parhaista kiinalaisista ravintoloista. Vaarana tosin on syödä sairastuttavasti liikaa, ellei ole tottunut todella satumaisen maukkaaseen ja hyvälaatuiseen ruokaan.

Sain taannoin kuulla elokuvaohjausta Pietarissa opiskelevalta tytöltä, että he opiskelevat koulussa "venäläisten merkitysten antamista". Tämä tarkoittaa lyhyesti seuraavaa: otetaan mikä tahansa kulttuurin tuote, mistä tahansa maasta. Tutkitaan tuotetta puhtaana symbolina tai symbolien joukkona ja pohditaan käsittääkö rakenne jotakin sellaista mille voidaan antaa jokin "venäläinen merkitys". Jos jokin venäläinen mekitys tai useita merkityksiä voidaan antaa, tutkitaan millä keinoilla, muutoksilla, lisäyksillä, laajennuksilla, yksinkertaistuksilla, yhteenliittämisillä se on mahdollista. Toteutetaan venäläinen merkitys välittämättä symboliksi palautetun tuotteen alkuperäisistä viittaussuhteista tai merkityksistä.

Venäläinen merkityshän tarkoittaa tietysti kreikklaista merkitystä, eli sielullista vastaavuussuhdetta. Totta kai esimerkiksi minä toimin aina säännönmukaisesti juuri samalla tavalla. En silti ajattele, että antaisin asioille nimen omaan niiden "venäläisen merkityksen", annanpahan vain jonkin merkityksen, jos onnistun - yksinäisyydessä se ei ole kovin helppoa - ja apuvoimia on vaikea löytää, tällaiset hommat kun eivät lyö täällä leiville. Se, että venäläiset kuvittelevat nykymaailmassa omaavansa yksinoikeuden sieluun, johtuu siitä, että he eivät tiedä muussa maailmassa olevan heidän tavoin toimivia, tuntevia ja ajattelevia ihmisiä. Tämä johtuu siitä, että "maailmantaiteen" osuus kaikista länsimaalaisista tai länsimaalaistuneista kulttuurituotteista on kaupallisuuden myötä muuttunut häviävän pieneksi ja yhä pieneneväksi. Venäläiset luulevat, että kaupallisuus on "läsimainen merkitys". Nimittäin myös "länsimaista merkityksen antamista" opetetaan koulussa, ja se on hyvin tietoista toimintaa, ja liittyy vain siihen mikä koskee länttä ja läntisiä suhteista. Siksi heille (tarkoitan nyt näitä nuoria jaloja kirjanoppineita kreikkalaisia) on hyvin vaikea tai jopa mahdoton selittää, että myös länsimaisella ihmisellä voi olla sielu. He katselevat toisiaan ihmetyksestä sokaistuneina, aivan kuin heidän maailmankuvansa järkkyisi perustoiltaan. He eivät kertakaikkiaan ymmärrä sellaista puhetta, kuuntelvatpahan vain nämä hahmoalttiit lapset värähtämättömän innokkaina, kuin jotain ihmeellistä romattista satua, suuret silmät kirkkaina ihmetyksestä ja ällistyksestä.
Löytyykö elämän autuus veden juomisesta?
Löytyykö elämän autuus sukupuolielämästä?
Terveys tosin edellyttää tasapainoista sukupuolielämää.
Ihminen on sukupuolinen olento... ja jotenkinhan sen on oltava, koska eihän se voi olla olematta mitenkään.
Terveyden palauttaminen on korkeinta mitä haluja tyydyttämällä voidaan saavuttaa.
Sekin tarkoittaa vain suojautumista jäytävien pitkään tyydyttämättömien halujen tuhoavilta tajunnansisällöiltä (ja voi olla, että jo tämä riittää avioliiton perusteluksi).
Paisuneiden halujen tyydyttämisessä odottaa uusi terveyden menetys.
Terveys sinänsä merkitsee paljon, muttei välttämättä tarkoita luovaa toimintaa.

20.8.2007

PIETARI

lienee maailman ainoa kaupunki, jossa voi saada taksikyydin Rolls Roycella tai Ferrarilla parilla eurolla. Viimeksi ajelimme lähiössä tällaisella:
http://www.youtube.com/watch?v=IT8tik2L0os
Kun se pysähtyi eteemme pelästyin että nyt tulee mafia. Sitten avautui ikkuna ja ystävällinen herrasmies kysyi minne olemme matkalla. Hän suostui ottamaan vain ehkä puolet siitä mikä olisi ollut tavallisen ladakuskin taksa samasta matkasta. Tietenkin kysymys on karnevalistisesta turnerlaisen communitasin eleestä. Venäläiset harrastavat tällaisia konkreettistoiminnallisia anekdootteja. Venäläiset ovat nykymaailmassa ainoa kansa, joka sietää "rakenteen" ja "communitasin" täydellisen vastakkaisuuden ja hallitsee niiden rinnakkaisen olemassa olon, T.S. Eliotin sanoin "hetki ajassa ja ajan tuollapuolen". Se että venäläiset hallitsevat nämä ilmiöt kokonaisuutena, kansana, eivätkä minään marginaalina tai alakulttuurina, saattaa olla Neuvostoliiton historiallisdialektinen merkitys. Siperia on edelleen auki niille, jotka eivät sopeudu "kreikkalaisuuteen", paitsi että nyt Siperia on laajentunut käsittämään koko muun maailman (voimmehan lukea Solzenitsyniltäkin lempeän ironian: Siperian vankileireilläkin olot ovat inhimillisemmät ja sivistyneemmät kuin natsi-Saksassa). Täydellisesti hierarkinsoituneessa ja eriarvoistuneessa ihmisyhteisössä communitas ei pääse lainkaan toimimaan koko rakenteen tasolla. Toisaalta rakenteen nurinkääntäminen tai purkaminen, ei tietenkään voi olla mielivaltaista, oli kysymys kansasta tai alakulttuurista. Rakenteeseen kohdistuva karnevalismi on tiukan funktion säätelemää. Tämä funktio taas perustuu, kuten Tolstoi sanoi, siihen että "ihmisen elämän ainoa päämäärä on sielunsa pelastaminen". Rakennetta pitää rikkoa sen verran ja sillä tavalla, että sielu pelastuu. Kaikki muu rikkominen on turhaa - ja täydellisessä rakenteessa sielu ei pelastu. Voi olla, että venäläiset, koska tajuavat nämä asiat tunteentasolla kollektiivisesti ja syvästi, ovat siksi tämän maailmanajan ainoa todellinen kulttuurikansa.

SPEEDWAY

on karu, voitontahtoa kuoleman rajapinnalla mittaava urheilulaji.
http://www.youtube.com/watch?v=_rnQd9rkYqw&mode=related&search=

Jääspeedwayssä mennään kovempaa kuin hiekalla, koska renkaissa on huomattavasti hengenvaarallisemmat jääpiikit.
http://www.youtube.com/watch?v=tbUoIY-jW8s&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=VieUj33RgOU&NR=1
http://www.pbase.com/dotfoto/ice_speedway

Lapsuudenystäväni eno kuoli jääspeedwayradalla saksassa. Romanttinen tapa kuolla.

18.8.2007

THEO JANSEN

Nerokasta (via Eufemia):

http://www.youtube.com/watch?v=ZWK75_3S6Kg
http://www.youtube.com/watch?v=CufN43By79s&mode=related&search=

Huimaa kun ajattelee millaisia tutkimattomia mahdollisuuksia ihan perinteinenkin mekaniikka tarjoaa.

PAKKO BLOGATA VAIKKEI

ookkosiakaan loydy eika muutenkaan paljon kiinnostausi.
Uskomatonta kamaa on tama Mutanttiblogin linkittama dokumetti:
http://mutantti.blogspot.com/2007/08/do-you-want-to-live-forever.html

Ensimmaisena mieleen tulee Lovecraftin Charles Dexter Wardin tapaus, Texasin moottorisahamurhat ja muu sellainen. Mutta on tama uskomattomampaa ja mielenkiintoisempaa kuin mikaan fiktio. Dokumentti pursuaa kasittamattomia haamuja, zombeja, sarjamurhaajia, potentiaalisia pedofiileja ja matala-aanisia helvetista repaistyja naisia, jollaisia mikaan ihmismielikuvitus ei pystyisi tuottamaan. Epailematta hautausmailla viihtyva paahenkilo-partanaama tietaa asiastaan hieman enemman kuin antaa tiedeyhteissolle ymmartaa. Tata dokumettia katsoessaan kokee jo jotain paljon enemman kuin 1800-1900-luvun kammottavimpien kauhuklassikkojen parissa. Tama on hyperkauhua, joka perustuu perverssista ja vakivaltaisesta perustasta kohoavaan puhtaaseen logiikkaan, jonka katseleminen ei taatusti ole taysin turvallista muualta kuin taalta pietarilaisesta lahiobunkkerista, jossa ahdistus on tuntematon kasite, maailman parhaat bileet enintaan 100m paassa ja josta kuolema ja kaikki maailman tavalliset asiat asettuvat oikeaan perspektiiviinsa, suhteessa ikuiseen rakkauteen, sieluun ja pyhaan henkeen. Pari tasta nakokulmasta etaisesti taysijarkiselta vaikuttavaa hahmoa dokumetissa vilahtaa. Hauskaa kamaa kylla saavat aikaan, sita ei voi kiistaa. Mielenkiinnolla katsoo ja nauraa tassa tauolla, kun hetken levahtaa parin viikon puhtaan ilon jalkeen valmistautuen seuraaviin taysin puhtaisiin ja elamaapidentaviin kauneusnautintoihin. Pelottavaa on, muuta ei voi sanoa, vaikka itse taalla turvassa onkin.

Kiteyttaakseni koko dokumentin filosofisen ongelman pahkinankuoreen: sen sijaan etta partasuu kayttaa ihmistyovuosia tieteellisten papereiden lukemiseen tehdakseen ihmisesta, kaytannossa itseaan 20 vuotta vanhemmasta vaimostaan kuolemattoman, tulisi miettia sita yhteiskunnallista ja Marxin kaikinpuolin loppuunmiettimaa ja vastauksineen taydellisesti esittamaa kysymysta, miten pornoteollisuudelta voitaisiin pelastaa edes yksi 20 vuotias juuri 40 vuotiaalle partasuulle sopivanikainen vaimo. Yleisesti ottaen Cambridgelaisten kannattaisi miettia miten naisesta saadaan pornon tai feminismin sijaan miehelle vaimo. Tietysti sota on ratkaisu tahankin... ryostetaan oljy eli naiset eli lumous sielta missa on. Venalaisten ja juutalaisten lastenkin mielesta tama ratkaisu ei varmaankaan ole tyydyttava, he kun tuntevat nama kysymykset lapikotaisin, kaaro kaarolta, onhan niista jo vuosituhannet kirjoitettu ja kaikki tietenkin moneen kertaan ennustettu ennen jonkun Kristuksen syntymaa.

10.8.2007

SIVISTYKSESTÄ ON OLLUT LÄHINNÄ SE HYÖTY

että robotit ovat oppineet tunnistamaan sielun ja tuhoamaan sen, mutta sielu ei ole oppinut tunnistamaan robottia. Tämä on yleisen lukutaidon seuraus. Kaikki vähääkään henkevämpi teksti pitäisi aina koodata monimutkaiselle moninkertaiselle salakielelle, eikä mielellään julkaista missään muualla kuin moninkertaisesti varmistettujen olemattoman pienten salaseurojen piirissä haihtuvalla musteella kirjoitettuna. Nyt robotit epäilemättä tekevät sen.

9.8.2007

ITSE ASIASSA

Veikko Polameren esikoinen 365 (1967) on hämmentävän hieno runokokoelma. Olin juuri sanomassa, että sisällysluettelo on hauska pastissa Saarikosken Onnen ajan (1971) sisällysluettelosta. Huomasin sitten vuosiluvut. 365:n sisällysluettelo on itsenäinen runo samoin kuin Onnen ajan, mutta sillä erotuksella, että luetteloon listatuilla "aloitussäkeillä" ei ole tekemistä vastaavilla sivuilla olevien aloitussäkeiden kanssa.

SIELUTTOMUUDEN ONGELMA

Sieluton ihminen on yhtä kuin
täydellisesti naamioitu robotti.
Robotti on aina vallankäytön väline:
olennaista on kuka robotin ohjelmoi.
Koko ihmiskunnan tärkein kysymys on:
miten robotit hävitetään?
Gurdjieffin vastaus: tekemällä
"työtä". Jokainen on aluksi kone.

8.8.2007

HANNU HELININ GODBUY

mitäpä sitä selittämään, klassikko mikä klassikko.

"übung macht väitöskirja
juudas oli jeesuksen bestman
älä tahdo tavoittele
kirkkaampaa kruunua ei lasketa
kulkusia ja vaskea nollatkin
multaa halvempaa ja keveämpää
se mitä sinulle kaupataan
the nothing that is
a natural history of
how close to zero
is zero fair well
halos and lassos
omnia tea tecum
conquelicot asleep
in the poppies"

OPISKELEN VENÄJÄÄ

Kielen opiskelu kirjoista on aina äärettömän työlästä
jos muistaa kaiken kerrasta. Muussa tapauksessa
tietenkin lähes mahdotonta.
Polameri/Suhonen -asetelma kääntyy toisella
vilkaisulla Polameren eduksi. Chorukset
on kokonaisuudessaan aika hieno runoelma.
Apteekissa Eero Heinäluoma on jonossa edelläni
huomattavan kokoinen mies.
Suurtakaan ei tarvitse nähdä jos
ei ole mitään tarvetta nähdä.

JOS KAIKKI IHMISET

olisivat täydellisen älykkäitä, meillä olisi yksi ulottuvuus vähemmän. Olisimme siis eri kosmoksessa kuin nyt. Ymmärtäisimme selvemmin, että älykkyydellä ja rakastettavuudella ei ole mitään suhdetta. Meille avautuisi kokonaan uusi ulottuvuus, rakastettavuus. Se olisi uusi kosmos. Ja taas kerran edellisen pradigman suhde jälkimmäiseen olisi nollan suhde äärettömään.

Kosmopoliitti tai kosmoesteetti on kosmosten välinen.

7.8.2007

OSTIN

Polameren esikoisen (1967), pari Seilosta ja Pekka Suhosen esikoisen Kootut runot (1965, ...koska minulla on samanniminen ystävä).

Joku oli ilmeisesti kantanut hyvän hyllyllisen 60-70 luvun runoutta divariin.

Alustavan tutustumisen perusteella Pekka Suhonen vaikuttaa esikoisessaan hienolta kosmopoliitilta proosarunoilijalta, mutta Polameri ei onnistu herättämään syvempää mielenkiintoa. Tämä voi johtua siitä, että Suhonen debytoi näköjään jonkin verran kypsemmässä iässä.

http://kirjailijat.kirjastot.fi/fi-FI/kirjailija.aspx?PersonId=334&PageContent=-2

5.8.2007

TÄSTÄ KUVASARJASTA

http://spb.geometria.ru/picture/745770

saa hieman tuntumaa siihen miten satunnainen venäläinen ihmisjoukko aina kaikissa tilanteissa liikkuu ja asettuu tilaan niin kuin joku koreografi heidät asettelisi. Jokahetkisiin luonteviin liikkeisiin, asentoihin ja keskinäisiin suhteisiin lienee äärimmäinen rentous ja sielu tärkeimmät vaikuttajat. Jos selaa tuota Geometria.ru -sivustoa tai jotakin vastaavaa edes alun muutaman kymmenen tuntia, huomaa että laki tosiaan on vailla poikkeusta.

KALEVI SEILOSEN

Köyhien mökkien punaista (1976) on fantastinen kokoelma täynnä hienovaraisia taiteellisia ideoita. Teoksen henki on kummallisen kevyt ja liikkuva, aivan kuin tekijä olisi nuori, alle kahdenkymmenen, vaikka todellisuudessa hän on liki 40.

"Lapsuuden kaikista huoneista
on keittiö jäänyt parhaiten mieleen,
sinne juostiin aina silmät auki."

4.8.2007

Kukapa ei haluaisi tulla kohdelluksi esineenä
hellästi ja rakkaudella.

GOD SAVE THE QUEEN

1) Länsieuroopan sielunkuva:

http://www.sing365.com/music/lyric.nsf/GOD-SAVE-THE-QUEEN-lyrics-Sex-Pistols/49061AFE8EB8D78A4825691B000AA568

http://www.youtube.com/watch?v=8z2M_hpoPwk


2) ... ja GOD SAVE THE QUEEN... davai!
http://spb.geometria.ru/picture/2206035
http://spb.geometria.ru/picture/2206036
http://spb.geometria.ru/picture/2063635
http://spb.geometria.ru/picture/745605
http://spb.geometria.ru/picture/2176523
http://spb.geometria.ru/picture/2176519
http://spb.geometria.ru/picture/2175200
http://spb.geometria.ru/picture/2175210
http://spb.geometria.ru/picture/2176483
http://spb.geometria.ru/picture/2176492
http://spb.geometria.ru/picture/2176496

3.8.2007

HÄIRIÖ KYNTTILÄILLALLISELLA

Olen naisen kanssa treffeillä. Olen juuri tarjonnut illallisen. Naisen puhelimeen tulee tekstiviesti. Nainen miettii pitkään mitä vastaisi, mutta kääntyy sitten puoleeni: "Haittaaks, jos yks Jyri tulee tänne?"
"Koska?" kysyn ja yritän vaikuttaa leppoisalta.
"No nyt."
"Joo, kyllä se mulle sopii." "Kukahan tämä Jyri muuten on?"
"No, se on yks vartija. Se on meillä töissä."
"Vai niin."
Jyri tulee yllättävän nopeasti, aivan kuin hän olisi ollut jo valmiina ravintolan ulkopuolella. Hänellä on vaaleaksi värjätty pystytukka. Hän on nuori, lihaksikas, pitkä ja hauskan näköinen. Hänellä ei ole varmaankaan aikomus jäädä loppuelämäkseen vartijanhommiin, ajattelen. Tarjoan Jyrille oluen. Jyri kertoo opiskelleensa filosofiaa. Keskustelemme siis filosofiasta. Sitten nainen ja Jyri nousevat ja poistuvat yhdessä WC-tiloihin. Parinkymmenen minuutin päästä soitan naisen puhelimeen. Kestään jonkin aikaa, ennen kuin hengästynyt ääni vastaa: "Odota vielä hetki, tulen aivan kohta." Odotan toiset parikymmentä minuuttia. Juon punaviinin loppuun, maksan koko illan laskun ja poistun Sodoman yöhön.

2.8.2007

TAITEELLA VAIKUTTAMINEN

Kommenttina V-J Sutisen T&S politiikkanumerossa julkaistuun kirjoitukseen "Taide, muoto, yhteiskunta ja säkeen vaikuttamisen mahdollisuus".

Olen tullut siihen tulokseen, että taide ei voi vaikuttaa yhteikuntaan, siksi sen ei pidä edes yrittää vaikuttaa yhteiskuntaan. Taiteen tärkein tehtävä on vahvistaa uskonveljiä, vahvistaa heidän terveyttään ja uskoaan, jotta he voisivat vaikuttaa.
Jos tämä ei riitä jolle kulle tehtäväksi, se kertoo vain sen, että tämä joku ei ole aito taiteilija.

MAAPALLON ILMASTONMUUTOS

on vain vertauskuva, vihjaa Kemppinen. Todellinen ilmastonmuutos on se, jonka kuvaamiseen Bergman, Antonioni, Proust, Hyry, Linkola ja lukemattomat muut nerokkaat taiteilijat ja ajattelijat ovat käyttäneet koko elämänsä. Se ilmastonmuutos on henkinen, ihmissielua koskeva. Ja se on maapallon ilmastonmuutoksen todellinen syy.

Kemppinen tulee myös vihjanneeksi (samoin kuin Victor Turner loistavassa juuri suomennetussa antropologian klassikkoteoksessaan Rituaalit), että henkisyyden alasajo ja länsimainen rationalisaation rautahäkki voi olla täysin keinotekoinen konstruktio, jonka todenperäisyyteen sen arkkitehdit eivät ole itsekään uskoneet. Henkisyyden alasajo on ollut poliittinen väline kaikesta henkisyydestä (paitsi henkisistä sairauksista) kauas sysättyjen massojen hallitsemiseksi: omaa inhimillistä alkuperäänsä ymmärtämättömän massat on saatu väsymättä työskentelemään mekaanisesti modernin teknologian kehittämisen hyväksi, oman biologisen kehityksensä ja edellytysten (planeetan luonto, ilmasto jne.) kustannuksella. Ilman henkisyyden alasajoa projekti ei olisi onnistunut (ainakaan yhtä tehokkaasti). Maailmaa on ikään kuin yksinkertaistettu, jotta monimutkaiset, keskittymistä ja suuria ihmisresursseja vaativat työt on saatu tehtyä. Mutta tämä maailman ovela yksinkertaistaminen on tuottanut myös ennennäkemättömän yksinkertaisen, henkisyyttä kaipaamattoman ihmisen, Star Trekin (olen muuten katsellut tätä losangelesilaisen poliisin sairaiden aivojen huuruista kohonnutta näkyjen sarjaa, tietysti kauhusta vapisten) ja muiden dytopioiden fabuloiman alhaisen ja rajoittuneen hirviön, jota tuskin voimme kutsua lajinimellä homo sapiens. Nyt voimme kirkkaasti tajuta, että ihmisen evoluutio alkaa vasta Darwinista (Lajien synty 1859, vrt. dekadentti Baudelairen Pahan kukkia 1857). Siihen asti ihminen niin kauan kuin tiedämme on planeetalla täysin muuttumaton.

Henkisyyden vastakohdaksi asetettu rationaliteetti on poliittista ja pahantahtoista propagandaa, jota on käytetty milloin minkäkin siirtomaavallan ja orjuuden pönkittämiseen. Vilpitön ja rehellinen tapa on nähdä nuo asiat rinnakkaisina, ei toisensa poissulkevina. Nimittäin ainakin osa meistä tuntee tai on joskus tuntenut ihmisen alkuperän, täysin riippumattomasti älyä vakuuttavista todisteista. Tuo tuntemistapa on kaiken uskonnollisuuden perusta, eikä sitä voida selittää älyllisesti pois, ainakaan niin kauan kuin vakuuttavaa tietoa ei yksinkertaisesti ole olemassa. Mitään todisteita Jumalasta ei tarvita: Jumala on abstraktio, pelkkä kohdistuspiste: asioihin vaikuttava Jumala on ihmistenvälistä, ihmisten, joilla on sama kohdistuspiste: sellaisten keskuudessa Jumala toimii. Ihmeet ovat jumalaanuskovien välisiä, ihmisluonnonlain ylittymisiä, vain uskoville keskinäisesti objektiivisia. Tässä tulee vastaan Pascalin vaaka: Jumala on pelkkä kohtaamisen työväline, niin kuin abstraktio on aina työväline, sillä ilman uskoa ei ole ihmettä, ihmisluonnonlakien ylittymistä. Suuri osa Nietzschen uskonnonvastaidesta hapatuksesta on niin epäloogista - ja ennen muuta niin hengetöntä -, etten ihmettele vaikkei sellainen ollut tullut aiemmin kenenkään mieleen. Nietzsche on valitettavasti kaksipäinen tuuliviiri ja kaiken lisäksi rohkeuden kaapuun naamioitunut populisti. Länsimaisilla rahanvallan edustajilla ei viimeiseen 50 vuoteen ole löytynyt pisaraakaan vilpittömyyttä ja rehellisyyttä: he ovat päättäneet kieltää henkisyyden maailmasta, ihmisiltä, vaikka itseltään he eivät sitä läheskään aina kiellä. Ilmastonmuuton on heidän edelleen jatkuvan rikollisen valehtelunsa lopputulos. Toivon kaikesta sydämestäni, että ääretön ja oikeutettu kaiken kattava viha heitä kohtaan jo kohta kohoaisi kuin Poseidon totaalisena ja armottomana kaikista maailman valtameristä.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com