29.6.2007

KIUSALLISELLA TAVALLA OLENNAISTA

beatnikeissä on se, että he eivät esitä myyttejä homoseksuaalisuuden alkuperästä. On vaikea uskoa, että jollain Burrouoghsilla ei olisi käsityksiä ja mielipiteitä siitä. He eivät yleensäkään esitä myyttejä asioiden alkuperistä... homoseksuaalisuus, alkoholismi, huumeidenkäyttö vain ovat. Mielenkiintoisinta on havaita kuinka kauan 1900-luvun amerikkalaiselta kestää tajuta, että yksilö ei voi mitenkään olla niin paljon vastuussa omasta sosiaalisesta, poliittisesta ja henkisesta kohtalostaan, sanalla sanoen riivaajistaan, kuin modernit psykologian väittävät. Tämä kertoo, että yksilöllinen poliittinen tietoisuus Yhdysvalloissa on aina ollut erittäin matala, mikä johtuu osaksi siitä, valtio on niin itseriittoinen, suuri ja valtamerien eristämä manner, jossa poliittisten vaihtoehtojen tajuaminen on yksilölle hankalaa. Niin hankalaa, että korkea poliittinen tietoisuus on noissa oloissa lähes tulkoon mielikuvitusrikkaimmankin yksilön mielikuvituskyvyn ulkopuolella. Tämän voimme lukea jo Poelta, joka hänkin kyllä piirtäää karmivalla tavalla henkiset seuraukset, muttei kunnon amerikkalaisen tavoin esitä myyttiä, eli syytä, joka mitä todennäköisimmin koituisi "valtion idealle" tuhoisaksi, jos se paljastettaisiin. Amerikkalaiset eivät pidä maanpettureista, joka on synonyymi henkilölle, joka erehtyy liian suorasukaisesti koskettelemaan totuutta. Totuutta, jolle ei helposti voi yhtään mitään, totuutta, johon ei ole mitään rahalla ostettavaa lääkitystä...
Myytti on amerikkalaiselle aina kirosana, jotakin vaarallista, jotakin mikä paljastaa kiusallisesti tosiasiat ilman modernin psykologian paskapuheita. Vasta 1985 Burroughs kirjoittaa Hämyn erikoisessa analyysissään:

"Käsitykseni riivaajista on lähempänä keskiaikaista mallia kuin moderneja psykologisia selityksiä, jotka painottavat dogmaattisesti että senkaltaiset ilmiöt tulevat aina sisältä eivätkä koskaan, ikinä, milloinkaan ulkopuolelta (ikään kuin sisäisen ja ulkopuolisen välillä olisi jokin selväpiirteinen ero). Tarkoitan selvää riivaavaa olentoa. Ja psykologinen käsitys saattaisi hyvinkin olla riivaajaolentojen keksimä, sillä mikään ei ole riivaajalle niin vaarallista kuin että sen valtaama isäntä näkisi sen erillisenä tungettelevana olentona. Ja tämän takia riivaaja näyttäytyy vain silloin kun on aivan välttämätöntä."

Modernille psykologialle se, että hirvi tulee ja syö nuoren männynlatvuksen on aina ja kaikissa tapauksissa männyn vika. Totta kai, koska hirvi eläimenä kuvaa kapitalismia, jonka tuottama sairauksien fauna on psykologin ainoa nauttinto ja ilo. Ei ole sellaista psykologiaa syntynytkään, jossa hirvi kyseenalaistettaisiin. Hirvellä sentään on jalat... ja ehkä juuri siksi, että se on useimmiten poissa silmistä ja voi tehdä valintoja, ilkeimmällä ja tuhoisimmalla mahdollisella tavalla, se on ikuisesti syytön. Hirvi on tavallaan työn perimmäisin antaja. Mänty sitten kuolee, tai on silmissä, kasvaa ja kilvoittelee kolmihaaraisena (en tiedä demonisempaa näkyä), ennen muuta itsensä kanssa. Eivätkä haarat koskaan saa keskusteltua asioita niin selviksi, että voisivat sulautua yhdeksi.

Voisi ajatella, että homoseksuaalisuus, ja pidemmälle vietynä aseksuaalinen huumeidenkäyttö, edustaa beatnikeille jonkinlaista yksinkertaista ja luotettavaa takuuta henkilön rehellisyydestä ja vilpittömistä tarkoitusperistä. Loogisessa kapitalismin ytimessähän, josta käsin betnikitkin toimivat, nainen edustaa aina tuhoavaa, mieletöntä voimaa, ennenaikaisesti vanhentavaa depressiota ja dementian muusaa, parhaimmillaan ehkä jonkinlaista vaaratonta iljettävää liskoa.

Raskainta hänen on kohdata kohtalotoveri, joka on täsmälleen samassa asemassa, eikä vain sielunsa liiallisen liikkuvuuden ja tunneherkkyyden tähden (vain täysin liikkuva ja herkkä voi olla niin täynnä kivettymisen ja rumuuden potentiaa), vaan erilajisena ja vastakkaismerkkisenä ties mistä banaalista ja käytännöllisestä, melkeinpä ulkoisesta, kouriintuntuvasta, täysin ymmärrettävästä syystä. Kumpikaan ei ojenna auttavaa kättä. Siihen he ovat liian heikkoja. Ja kuka muu sen tekisi ... eihän kukaan voi myötäelää heidän tilaansa... ei yksinkertaisesti pysty, koska on muuri välissä... nämähän ovat tällaisia jalkautuneita Solzenitsynin vankileirien saaristoja... ei, vaan ensimmäisiä piirejä... koulutettuja, jossain määrin hyödyllisiä avohoitotapauksia... saavat työskennellä ja kuluttaa, mutta eivät elää... välissä on muuri. Ja voivatko he toisaalta myötäelää meidän kevyttä onneamme? Älkää odottako sitä heiltä, pelkkää katkeraa kateutta he puruavat... Jotenkin mykkänä ja sokeasti he odottavat sitä toisiltaan, auttavaa kättä... He ovat näkevinään jonkun jonka avulla saattaisi hieman kiivetä... mutta nälkäisenä sokeuden teeskentely ei kauaa onnistu... juuri kun pitäisi olla kova, ottaa ratkaisevaa etäisyyttä, jättää kadotettu yksinään neuvottomana harhailemaan... itsesääli sekoittuu epämääräisesti sääliin tuota luonnon ulosheittämää kohtaan... tällä tavalla pitää olla luonteenpehmeydelläkin kirottu... kuinka onkaan selvä, että tällaisen täytyy olla hylätty ilman toivoa, kohtalon tiukalla punoksella kadotukseen sidottu... vain tietämättömillä on toivoa, he eivät tiedä kauneudesta enempää kuin näistä kohtaloista... heillä on toivoa pysyä tietämättöminä... on selvä, että mikään hänen itsensä tai kenenkään toisen tuottama ponnistus ei luonnon tuomiota voi muuttaa... kuinka se onkaan selvä tämä juttu, jos rehellisesti hetkenkin katsoo häntä... "rumuus joka jo itsessään on huomautuksen aihe" ... " ja kreikkalaisten keskuudessa hylkäystuomio... " ja toisella taas liikaa älyä, sielun liikkuvuutta, kammottvaa herkkyyttä, valvomista, unettomuutta... tuossa molemminpuolisen myötätunnon puuskassa nuo kaksi vajoavat jälleen hieman syvemmälle helvetin upottavaan liejuun.


*
Sartren novelli Erään johtajan lapsuus on nerokas.

*
http://www.youtube.com/watch?v=mobj5Fe1y5Y&mode=related&search=

28.6.2007

ALAN SOTILASAKATEMIA

http://www.gordonballgallery.com/17.htm

Beelzebubi: http://www.gordonballgallery.com/19.htm

Merkkien rabbi: http://www.gordonballgallery.com/26.htm

Hieno paita: http://www.gordonballgallery.com/8.htm

Jotain hätkähdyttävää: http://www.gordonballgallery.com/7.htm

Hyvä vääntö: http://www.gordonballgallery.com/1.htm

27.6.2007

"He olivat minulle askelmia, nousin heidän ylitseen, - sen tähden minun piti ohittaa heidät. Mutta heidän mielestään minä halusin asettua lepäämään heidän päälleen..."
Nietzsche


Ei ihmistä voi niin vain ylittää. Se olisi päälle kävelemistä. Ihmiset eivät pidä siitä. Ihmisen voi ohittaa. Kaloja ja muita meren eläviä, voi ylitellä ja alitella miten haluaa.


Ihminen on yliluonnollinen olento. Ei ole mitään ihmisluonnonlakia, jota ei voisi ylittää tai ajatella toisin.
"Pahoilla ihmisillä ei ole lauluja."
- Miten sitten venäläisillä on lauluja?
Nietzsche

Minulla ei ole lauluja.
Paitsi yksi.
Senkään sanoja en muista.
Se tästä vielä puuttuu
että hampaaton huomaa
olevansa antikristus.
Kerjäläisantikristus.
Ei suuria sympatioita.
Ei rakkautta.

TÄMÄN VUOSITUHANNEN

Amerikan "roots" ääntä:

Jayhawks
http://www.youtube.com/watch?v=g5Yps-NLzm4&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=TEVvOATOCGo&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=Wmj_FIJ06kc&mode=related&search=

Wilco
http://www.youtube.com/watch?v=_Rr-SfmbWG8&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=fBoE228zwVc&mode=related&search=

Ryan Adams
http://www.youtube.com/watch?v=F6h6MWVtq0M&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=PDEEluuV5zM
http://www.youtube.com/watch?v=b7QZVwNYjjE

Uncle Tupelo
http://www.youtube.com/watch?v=fUEAg1AIDv0&mode=related&search=

Whiskeytown
http://www.youtube.com/watch?v=yGckUO-ksDc

Lambchop
http://www.youtube.com/watch?v=5jfaqxcuebs&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=zXGSWm_l3dw&mode=related&search=

Gillian Welch
http://www.youtube.com/watch?v=cPsp3sytbX0&mode=related&search=

Lucinda Williams
http://www.youtube.com/watch?v=T6SuBacPDvc&mode=related&search=

Juha Itkosen mukaan, romaanista "Anna minun rakastaa enemmän".
Sivumennen sanoen Itkosen romaanissa on kiistattomat ansionsa. Kerronta on toimivaa ja rullaavaa. Kertojaäänet ovat loogisia ja sukupuolettomia, mikä tuottaa kummallisen mutta en sano etteikö tässä tapauksessa toimivan vaikutelman sikäli kun kertoja vaihtuu miehestä naiseksi kappaleittain. Itkosen kertoja on ikään kuin se mikä miehessä ja naisessa on yhteistä.
Proosa on aika minimalistisen näköistä kun ainoa erikoistehoste on kappalejako. Preesenskertojalla lainausmerkkejä tai repliikkiviivoja ei käytetä. Silti toimii ja jäsentyy. Imperfektikertojalla käytetään lainausmerkkejä repliikeissä, ilmeisesti koska ajatellaan ne kertojan muistinvaraisesti lainaamiksi. Toki tämä tuo tiettyjä rajoituksia ja yksiulotteisuutta kerronaan. Dostojevskin hienoihin kerronan keroksellisuuksiin, kirjetyyleihin ja erityisiin puhutteluihin ei päästä eikä pyritä. Vaihtuva kertojanäkökulma luo tiettyä etäisyyttä kuvattaviin. Tuollainen kertoja ei voi uskottavasti kovinpaljon syventyä hahmojensa sisäisiin liikkeisiin ja psykologiaan, vaan on todistusaineistonsa, havaittujen sanojen ja tekojen armoilla. Tietysti kertoja voi kertoa itsestään omista liikahduksistaan, mutta kaikkitietävyyttä hänessä ei ole. Dostojevskin mykkä todistajakertoja yhdistyneenä monimutkaisiin puhuttelu ja kirjerakenteisiin on psykologisen kuvauksen kannalta paljon tehokkaampaa. Mutta lukijan kannalta paljon vaivaalloisempaa.
Kovin järisyttävää poliittista tai maailmankuvallista sanottavaa Ikosella ei ole. Kysymys on populaarikulttuurista, joka sopeutuu mukisematta nykyisen läntisen maailman maailman annettuihin lakeihin. Itkosen romaani toimii moitteettomasti kapitalistisena realismina. Tuon maailman henkilöt unelmineen ovat kokonaan tuon maailman tuotetta, kierrrätystavaraa, joiden haluta tai unelmat eivät vuorenvarmasti ulotu mihinkään metefyysisiin tai mahdollisia maailmoihin. Itkosen romaani on toisinsanoen näkökulmasta riippuen äärimmäisen rauhoittavaa tai äärimmäisen levottomuutta herättävää luettavaa. Yhteiskuntasopimuksen piirissä edellistä, ja itseni kohdalla erityisesti jälkimmäistä. Itkosen maailma on minulle hyvin vieras, paljon kaukaisempi kuin Dostojevskin Riivaajien Staraja-Russa, tai Burroughsin Mexico, ja juuri siksi siitä lukee mielellään naturalistisen tarkkaa realistista kuvausta.

Muusta viimepäivinä luetusta sanoisin, että Burroughsin Hämy on mestariteos. Todella kirkasta ja tiukkaa proosaa. Parasta mitä olen Burroughsilta lukenut. Aivan oma juttunsa.
Kerouackin tuuliajolla Bigsurissa on romaaniteknisesti huomionarvoinen. Siinä minäkertoja vetää preesenssissä, mistä syntyy hyvä liikkeen ja touhuamisen meininki. Sitten vaihtuu imperfektiin ihan lauseenkin sisällä, ja imperfektissä voi tulla pidempiä kappaleita yhtäkkiä. Se tarkoittaa: toiminnan sisällä muistellaan tai kerrataan mielessä jotenkin itsekseen tai lukijalle tai mitä tahansa. Ihmetyttää rentous, jolla Kerouack hallitsee näitä liikkeen vaihteluita. Mestari taitaa olla tämäkin jenkki.

http://www.youtube.com/watch?v=4uJ6W_hVq-E&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=yaF7cms3MJc

19.6.2007

Naisen seksuaalinen hyväksikäyttö.
Kapitalismin holocaustissa tavallinen fraasi, mutta haluaisin todella tietää miten se tapahtuu.
Kertokaapa nyt, miten se temppu oikein tehdään?
Eikö vaatimattoman taloudellisen aseman huomattava kohentaminen seksin avulla ole kuitenkin miehen seksuaalista hyväksikäyttöä?
Vai riippuuko tämä miehestä.
Miestä, jolla on paljon rahaa, ei voi "hyväksikäyttää" kynimällä?'

Vaikka kapitalismi ei tunnusta sukupuolten välisiä "henkisiä" eroja (koska mitään kohottavaa henkeä ei kapitalismissa saa olla olemassa), sukupuolten välisiä fyysisiä eroja se ei aivan heti kykene pleneetan tasolla tekemään tyhjäksi. Mitä vähemmän eroja on, sen enemmän niillä tullaan rahastamaan. Rahan vallan kannalta on edullista, että mihen ja naisen välillä on harvoin eroa, ja silloin kun sitä on se on suurta. Tämä tarkoittaa suuria eroja miehen ja miehen, ja vastaavasti naisen ja naisen välillä. Täytyy olla kunnollinen papisto ja paljon työtätekeviä hyönteisiä. Ihanne tilanne on mehiläisyhdyskunta, jossa on vain yksi sukupuolisesti kykenevä naaras, kuningatar, paljon turhautuneita kuhnureita, ja äärettömästi ilottomia työläisiä. Koska ihmisen psyyken syvin osa ja kapitalismin hyönteishenki ovat totaalisessa ristiriidassa keskenään, kestää kapitalismilta vielä kauan, että kaikki mikä on "ihmistä" ja "inhimillistä" saadaan tuhottua ja murennettua.
Myötätunto on aina vaikeaa.
Minkä lisäksi myötätunto ihmistä kohtaan
joka ei lainkaan sääli tai rakasta itseään
on vaarallista.

17.6.2007

PUUT HAKEUTUVAT PAIKOILLEEN

Istutin tähkävaahteroista kuusi pihakivien ympärille, äärimmäisen kovaan ja saviseen maahan. Kaksi istutin pehmeään maahan melko rantaan mustakuusen lähistölle. Rannassa on paljon tilaa esimerkiksi pienelle ja sirolle hapsuharmaalepälle (http://photos1.blogger.com/img/48/4379/640/Kuvat_3.7.2005%20011.jpg) asettua hopeasalavien seuraksi.

Saarnivaahterat istutin kaikki leikkimökin takaiseen haavikkoon, autotallille päin. Siinä on aika paljon kuivuneita ja kaatokuntoisia haapoja, ja aukeaa tulee jo lähiaikoina. Siihen mahtuu kyllä lisää puita vaikka miten paljon, esimerkiksi juuri noita punaharmaaleppiä (http://photos1.blogger.com/img/48/4379/640/Kuvat_3.7.2005%20053.jpg).

Kolme punamarjakanukkaa istutin tien viereen ryhmäksi samaan linjaan syyshortensioiden ja pyreneittenpihlajan kanssa. Loput kaksi istutin leikkimökintakaiseen kuivaan rinteeseen, josta ne eivät ainakaan lähde leviämään. Tosin en ole varma onko tämä lajike niinkään juurivesoista leviävä. Mitään uutta kanukkaongelmaa en todellakaan kaipaa.

Mietin onko saarnivaahtera ulko-oven vieressä, syyshortensioiden ja lumimarjapensaan välissä, sittenkään paikallaan. Ehkä toinen mäkeen istutetuista amurinkorkkipuista (http://www.taiminet.com/kasvilista.php?STYLE=4&PID=58&trm=1&cat=1) olisi sittenkin ollut siinä parempi. Olisi korkkipuu talon kumminkin puolin (rajapuu), ja sitten yksi mäessä, lupiinien ja päivänkakkaroiden keskellä, ruusupensaan, tarhatatarin, koreanonnenpensaan ja pikkutalvion takana. Mäessä on lähtenyt paljon poppelin juurivesoja, tammen ja siperianpihdan pikkutaimia. Niitä voi merkitä kepein. Pari pihamyllerryksen jaloista siirrettyä harkovinjalavaa on kadonnut jonnekin, ehkä tukahtunut heinien ja hiirenportaan sekaan. Hieman taaempana rehottaa kanukka, rohtovirmajuuri, kurjenpolvi, ketomansikka ja tuhannet muuta kasvilajit.

Engelmanninkuusia asettui kaksi autotallin luona olevan parkkipaikan suojaksi, tien toisella puolella olevan suuren siperianpihdan pariksi.

Avoimeksi kysymykseksi jäi vielä terassin edessä olevan kiveyksellä pengerretyn alueen kohtalo. Siihen on väliaikaisesti kylvetty nurmikko ja pari pussillista morsiusharson siemeniä. Muu alkuperäiskasvillisuus on voikukkaa, nokkosta, vuorenkilpeä ja pari hurmehappomarjapensasta (erilaisia ideoita esimerkiksi kiveykseen liittyen löytyy täältä: http://sateenvarjojalava.blogspot.com/).

Ikkunoiden eteen pihasyreenin pariksi on suunnitteilla jokin puu tai pensas, esimerkiksi ptelea (http://www.taiminet.com/kasvilista.php?STYLE=4&PID=467&trm=1&cat=1). Tervaleppien ja hopeasalavien alle varjoon voisi sopia jokin pensas, esimerkiksi vienokirsikka (http://www.taiminet.com/kasvilista.php?STYLE=4&PID=61&trm=1&cat=1). Jasmikkeen asemaa talon kulmalla pohditaan. Seinustalla päätyikkunan luona siniset akileijat, imukärhivilliviini ja kuunliljat saavat olla ennallaan. Erilaiset rantaperennat ovat vielä kokonaan harkinnassa, mutta punaisen koristelumpeen sijoitusta jo pohdittiin.

Mäessä on tilaa sadoille yksittäispuille, ja raitoja, haapoja, kuusi ja koivuja voi kaataa sitä mukaa kun tilaa tarvitaan. Suunnitelmissa on istuttaa lähiaikoina vähintään seuraavat:
Punavaahtera http://www.taiminet.com/kasvilista.php?STYLE=4&PID=458&trm=1&cat=1
Turkestaninvaahtera http://www.taiminet.com/kasvilista.php?STYLE=4&PID=498&trm=1&cat=1
Amurinvaahtera http://www.taiminet.com/kasvilista.php?STYLE=4&PID=456&trm=1&cat=1
Balkaninhevoskastanja http://www.taiminet.com/kasvilista.php?STYLE=4&PID=146&trm=1&cat=1
Sahalininleppä http://www.taiminet.com/kasvilista.php?STYLE=4&PID=35&trm=1&cat=1
Alaskankoivu http://www.taiminet.com/kasvilista.php?STYLE=4&PID=444&trm=1&cat=1
Keltatrumpettipuu http://www.taiminet.com/kasvilista.php?STYLE=4&PID=40&trm=1&cat=1
Isolehtikatsura http://www.taiminet.com/kasvilista.php?STYLE=4&PID=499&trm=1&cat=1
Lakkipuu http://www.taiminet.com/kasvilista.php?STYLE=4&PID=133&trm=1&cat=1
Mantsuriansaarni http://www.taiminet.com/kasvilista.php?STYLE=4&PID=46&trm=1&cat=1
Kolmioka http://www.taiminet.com/kasvilista.php?STYLE=4&PID=49&trm=1&cat=1
Kentuckynkahvipuu http://www.taiminet.com/kasvilista.php?STYLE=4&PID=463&trm=1&cat=1
Mantsurianjalopähkinä http://www.taiminet.com/kasvilista.php?STYLE=4&PID=141&trm=1&cat=1
Siperianomenapuu http://www.taiminet.com/kasvilista.php?STYLE=4&PID=558&trm=1&cat=1
Kirsikkaluumu http://www.taiminet.com/kasvilista.php?STYLE=4&PID=496&trm=1&cat=1
Daavidinpersikka http://www.taiminet.com/kasvilista.php?STYLE=4&PID=446&trm=1&cat=1
Tuohituomi http://www.taiminet.com/kasvilista.php?STYLE=4&PID=477&trm=1&cat=1
Mantsurianaprikoosi http://www.taiminet.com/kasvilista.php?STYLE=4&PID=193&trm=1&cat=1
Japaninsiipipähkinä http://www.taiminet.com/kasvilista.php?STYLE=4&PID=62&trm=1&cat=1
Ussurinpäärynä http://www.taiminet.com/kasvilista.php?STYLE=4&PID=63&trm=1&cat=1
Terijoensalava http://www.taiminet.com/kasvilista.php?STYLE=4&PID=67&trm=1&cat=1
Japaninpihlaja http://www.taiminet.com/kasvilista.php?STYLE=4&PID=506&trm=1&cat=1
Siperianpihlaja http://www.taiminet.com/kasvilista.php?STYLE=4&PID=476&trm=1&cat=1
Vuorijalava http://www.taiminet.com/kasvilista.php?STYLE=4&PID=214&trm=1&cat=1

ESIMAKUA SIENIPILVESTÄ

Poltin itseni auringossa jo toistamiseen tänä kesänä. Palaminen tapahtuu näköjään vuosi vuodelta herkemmin, enkä tiedä onko ongelma ihossa vai ilmakehässä. Kesäauringon myrkyllistä kasvotonta valoa kestän joka tapauksessa huonosti. Auringossa hekumoinnista on tullut kovin vaarallista. Iho muistaa pikkutarkasti kokemansa traumat. Patologinen kehitys voi päästä alulle paljon myöhemmin.
Eilinen, muistatko sitä. Niin kuin minun on vaikea ymmärtää kuinka paljon sitä kaipaan. Eilisessä oli puolensa, ja siinä oli helvettinsä. Tänään, aamulla, vedin syvään henkeä ja onnittelin itseäni siitä, että selvisin eilisestä hengissä. Niin, tästä me olemma varmasti yhtä mieltä, kokonaisuutena ajatellen eilinen oli helvetti. Mutta siinä oli kuitenkin puolensa. Jokin sellainen ehyt, melkeinpä aikoinaan vähälle huomiolle jäänyt vivahde, jota kokonaan ilman jääneenä, nyt, täytyy tunnustaa, minun on hyvin vaikea olla. Hyvin, hyvin vaikea olla. Ehdottomasti! Sanon ehdottomasti! miltein huudan ehdottomasti! eilinen oli helvetti. Mutta nyt, on hyvin hyvin vaikea olla. Tiedän, että kaipaan jotakin epätodellista. Sellaista, joka ei ehdottomasti ollut. Mutta, joka kuitenkin oli, koska kaipaan sitä. Missään tapauksessa en halua eilistä takaisin. Älä luulekaan. Vannon, että sitä oli alle prosentti kaikessa siinä mitä saimme kestää. Vannon, että se oli melkein epätodellista, olematonta. Nythän meillä on kaikkea enemmän, kaikkea sataprosenttisesti. Kaikki on hyvin puhdasta, ei sekoittunutta. Toisaalta ovatko roskat kadulla koskaan haitanneet minua? Tai saastaiset porttikäytävät, lian peittämät tahmaiset kaiteet. Eivät varmastikkaan, koska tiedän, kuinka paljon puhtaus, täydellinen puhtaus, jokaiseen atomiytimeen ulotettu puhtaus maksaa. Eilen kenelläkään ei olisi ollut varaa sellaiseen. Tietysti raha on vain hyvä asia, koska se mahdollistaa paljon asioita. Aivan kaikkea ei rahalla saa, vaikka tuhota voi mitä tahansa.
Kun vallalla ei ole kasvoja, ei sillä myöskään ole sokaistuja silmiä.

Häviäjillä on kasvot ja silmät.
Narrit ilveilevät heidän sokeuttaan.
Jos sorrut älylliseen keskusteluun, olet jo hävinnyt.

Voittajat eivät paljon pohdi.
Keskimääräinen maaplaneetan asukas on äärettömän kyvykäs hahmottamaan ja omaksumaan oman yhteiskuntansa sosiaalisten olosuhteiden pelisäännöt. Millä tahansa säännöillä ikinä pelataankin, hän on aina täysin varma omasta henkilökohtaisesta voitostaan.

Keskimääräinen maaplaneetan asukas on täysin kyvytön kuvittelemaan mitään muita pelisääntöjä kuin oman yhteikuntansa sosiaalisissa olosuhteissa vallitsevat.

Hän ei pysty lainkaan vertaamaan perustavasti erilaisia todellisuuksia. Hän ei pysty eikä halua hahmottaa oman yhteiskuntansa tilaa eikä omaa tilaansa suhteessa ylihistorialliseen yleisinhimilliseen.

Keskimääräinen maaplaneetan asukas on aivan liian tarkoilla sosiaalisilla vaistoilla ja aivan liian olemattomalla mielikuvituksella varustettu, että hän voisi milloinkaan selvästi käsittää millaiseksi sosiaaliseksi painajaiseksi globaali kapitalismi tulee lopulta muodostumaan.

16.6.2007

Ämpärin pohjalla oli tilkka vettä ja kaksi elävää kalaa. Toinen tummanpunainen kyynäränmittainen, toinen helmenvalkoinen, koiras ja naaras päättelin. Koiras näytti pieneltä sammelta, naaras enemmän karpilta.
- Anna tähän, sanoi siskoni kädessään perkausveitsi.
- Mitä nämä ovat? kysyin ihmeissäni.
- Tavallisia kaloja niin kuin näet. Miehet tulevat kohta ja kalakeitto ei ole vielä edes tulella.
Nostin koiraan vedestä ja sen mustat hehkuvat silmät katselivat minua säälittävästi. Tajusin, että olin varomattomuuksissani kohdannut jotakin henkeäsalpaavan kaunista, enkä voinut enää perääntyä. Ja kuten John Cage sanoo: minä hetkenä hyvänsä saattaa puhelin soida tai lentokone pudota joutomaalle.
- Mitä lajia nämä kalat oikein ovat, mistä nämä on ongittu? Ovatko nämä todella suomalaisia kaloja? En ole milloinkaan nähnyt tällaisia. Ei tällaisia olekaan.
- Tavallisia karppeja. Naapuri oli saanut katiskasta ja toi aamulla.
- Karppeja? Odota, sanoin ja nappasin perkuuveitsen siskoni kädestä. Haen isomman saavin ja vien nämä kalat lampeeni.
- Älä höpsi. Miehet tulevat kohta, ei ole aikaa odottaa.
- Et nyt koske noihin. Haen kaupasta toiset kalat.
Etsin suuren saavin ja laskin sen pohjalle vettä. Kun palasin karjakeittiöön näin kalat päät irti leikattuina sanomalehtipaperin päällä. Siskoni oli löytänyt toisen veitsen. Puristin veistä kädessäni. Juoksin autooni tulipunaisen raivon vallassa. Ajoin pois, ettei mitään pahempaa tapahtuisi. Mieltäni raastaa yhä.

10.6.2007

meitä järkytti samanlaiset aivot

MITTA

on kaiken laajamuotoisen runouden perusedellytys. Mitta erottaa palapelin palojen muotoilun ja palapelin lopullisen kokoamisen erillisiksi työvaiheiksi. Mitta on mikä tahansa muodollinen peruste, joka lisää tekstiyksiköiden välistä liitäntäkelpoisuutta. Mitta voi liittyä säkeeseen, lauseeseen, poljentoon, rytmiin tai muihin piirteisiin. Palapelin kokoamista voi helpottaa liittämällä yksittäiseen mitalliseen yksikköön kuten säkeeseen riittävät metatiedot.

7.6.2007

Tyttö, jonka luulin tapaavani ensimmäistä kertaa ilmoitti muistavansa minut irvistävästä kengästä.
Vaatetus kaikkineen on minulle massiivinen ongelma. En helposti viihdy minkäänlaisissa vaatteissa, joita nykyisin valmistetaan. Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi kotoa poistuminen vaatii minulta niin suurta ponnistusta. Vapaaehtoisesti en lähtisi mihinkään. Mutta leipä ja pari muuta asiaa eivät toistaiseksi lennä ikkunoista tähän tupaan.
Koen velvollisuudekseni ilmoittaa, että olotila on ollut mitä parhain jo kolme päivää ilman selvää syytä. Sään vaikutusta en tunnusta.
Alan nyt kirjoittaa maaseudusta ja maanviljelyksestä. Otan esille Koneviestit ja Maaseuduntulevaisuudet ja opiskelen vihdoin sen mitä jokainen maalaistalonpoika, itseäni lukuunottamatta, kymmenen vuotiaana tietää.

VENÄLÄINEN SATYRICON JA VAIKUTELMIEN IHANNOINTI

Sitten sellainen yleislinjaus vielä, että kun Venäjästä ja sen historiasta puhutaan se todellakin edustaa minulle jonkinlaista paratiisia, mutta vain yhdessä suhteessa: innoitus, jota se tarjoaa mielikuvitukselle - ja nimen omaan omalle mielikuvitukselleni, joka on subjektiivinen, mutta genetiikan, elämänmuotomme ja kulttuurimme tuotos - on jotakin paratiisillista. Tässäkin täytyy antaa anteeksi, etten kykene kuvittelemaan paratiisia ehkä paljonkaan täydellisemmin kuin Dante - ja Dantehan oli niin kehno, että tuskin kukaan haluaisi muuttaa hänen paratiisiinsa.

Venäjä on varmasti aina ollut ja on yhä edelleen eräänlainen vaikutelmien paratiisi. Vaikutelmat silloin kun niitä virtaa ympäristössä paljon ja kaikissa mittakaavoissa, ovat välttämättä sekä positiivisia että negatiivisia. Vain vaikutelmien puute on neutraalia, sellaista, mikä rauhoittaa mielikutuksetonta tylsyyttä. Vaikutelmien puutteessa on sielun tai ruumiin helppo tehdä kuolemaa: maailmassa ei näytä olevan mitään mitä jääda kaipaamaan. Vaikutelmien jatkuva läsnäolo puolestaan on vapaalle ihmiselle mielikuvitusta rauhoittavaa. Ongelmia tuottaa asettuminen kerjäläisen tai autokolarissa vammautuneen halvaantuneen asemaan: mikään nihilismi ei pelasta kaipaukselta jota elämä - silmin nähden epäoikeudenmukainen ja julma - kuitenkin kaikesta huolimatta onnistuu herättämään. Sitä paitsi satyyrinäytelmät ovat aina julmia - niissä apostolitason hiippareita kivitetään tai sokaistaan ja piruparkoja hirtetään kiveksistä tai naulataan kielestä metsäseutujen vanhoihin tammirunkoihin. Vanhan metsänvartijan valta on ehdoton ja julma, hänen kasvonsa piirtyvät voimakkain vedoin, mutta niin piirtyvät narrinkin kasvot.

Vaikutelmien runsaudella ja vähyydellä ei ole suoraan osoitettavissa olevaa yhteyttä siihen mikä on keskimääräisen kansalaisen tulotaso, onko kadut puhtaat, tai muihin vastaaviin asioihin jotka yksinomaan tuntuvat kiinnostavat suomalaista ja länsimaista yleisöä. Mutta elämä, silloin kun se kaiken raadollisuutensa keskeltäkin suorastaan tulvii vaikutelmia ja kauneutta, herättää rakentavia intohimoja vain henkisesti terveissä, vilpittömissä ja rehellisissä ihmisissä, niin sanotusti kunnon ihmisissä. Pahoissa ja turhamaisissa ihmisissä vaikutelmien runsaus herättää levottomuutta. Rakentavat intohimot edellyttävät kykyä ja mahdollisuutta vaikutelmien vastaanottamiseen ja niistä nauttimiseen. Useimmilta puuttuu tämä kyky tai mahdollisuus joskus, hetkellisesti tai yleensä: elämä ei ole pelkästään intohimoa ja vaikutelmien keräämistä. Henkilö, jolta tämä kyky tai mahdollisuus puuttuu aina ja pysyvästi, on erityinen tapaus. Saattaa olla, että hän kärsii sietämättömiä kuoleman tuskia, ja jos hän joutuisi Venäjälle hän tulisi Jumalan hulluksi. Mutta saattaa myös olla, että hän ei pysty lainkaan arvostamaan tai käsittämään Venäjää, ja niitä arvoja joita tämä maa ja sen kulttuuri maailmassa edustaa. Tällaiselle henkilölle on juotettava reilusti vodkaa ja katsotta mistä aineksista hänet on tehty.

Lyhyesti sanottuna Venäjää voi ihannoida, tai siitä voi ylipäänsä pitää ihminen, joka on länsimaissa kaiken aikaa vaarassa kuolla tylsyyteen. Venäläisestä satyyrein sosiaalisuudesta voi pitää Dionysos-, Eros-, Afrodite- tai Pan-jumalan palvoja, joka länsimaissa kaiken aikaa haveilee erakkomajasta Alaskassa tai Suomen Lapissa. Ihmiset, jotka ylipäätään kestävät länsimaisen elämänmuodon hillittömiä puutteita, länsimaisen elämänmuodon erityistä köyhyyttä, eivät luultavasti kykene saamaan venäläisestä satyyrielämästä - tai vastaavasti venäläisestä kristillisestä martyriudesta - riittävästi irti kestääkseen sikäläisen elämänmuodon satunnaisia kaoottisesti vaihtelevia puutteita ja köyhyyksiä.

SIETÄMÄTTÖMYYDET

"Teivo Teivainen tarkentaa, että sosialismilla hän tarkoittaa pyrkimyksiä muuttaa kapitalistista taloutta demokraattisemmaksi."

Länsimainen elämäntapa, rahantekeminen kaikentäyttävänä elämänsisältönä, perustuu kokonaan erityisille kyvyille kestää sietämättömyyksiä.

Esimerkiksi homoseksuaalit kestävät elämää ilman naista. Homoseksuaalin määritelmä on anti-graalin etsintä: aktiivinen työ pyhän naiseuden yhtä täydellisemmäksi kadottamiseksi. Homoseksuaali siis uurastaa graalinetsijälle - joka tahtoo löytää ja perustaa pyhän naiseuden - vastakkaista työtä.

Kapitalistilla on aina välttämättä oltava jotakin tällaisia piirteitä: tehdäkseen rahaa on aina kyettävä elämään ilman jotakin olennaista. On kyettävä elämään sietämättömyydessä. Mitä se sitten kulloinkin on, vaihtelee. Prostituoitu, joka on kapitalismin arkkityyppi, kykenee elämään totaalisesti ilman miehen ja naisen välistä romanttista rakkautta, nörtti kykenee elämään totaalisesti ilman normaalia tervettä erotiikkaa jne.

Jos ihminen ei kykene kestämään rajuja sietämättömyyksiä, hän voi olla vain keskinkertainen kapitalisti, tavallinen ihminen tai epäonnistunut kapitalisti eli luuseri (henkilö joka uskoo kestävänsä sietämättömyyttä, mutta jota todellisuudessa ei kestä).

Toki planeetta ja laji tarjoilevat kosolti mittatilattua sietämättömyyttä, olipa elämänsisältö kaiken tai vain puoletkin täyttävä. Monet sietämättömyydet johtavat aina ja kaikesta huolimatta kuolemaan.

Totaaliset yhteiskuntajärjestykset kuten kapitalismi pyrkivät aina poistamalla tietyt sietämättömyydet (nälkä) tekemään toisista ikuisia ja pysyviä (seksuaalinen nälkä), tai: rakentaa kaikkialle moottoriteitä, tuhota Juutalaiset maan päältä.

Siksi yhteiskuntaelämän pinnallinen kaoottisuus ja ennalta-arvaamattomuus on niin nerokas puolustus, koska mikään sietämättömyys ei voi kestään sietämättömän pitkään.

6.6.2007

INFORMAATIORAUHAN MUODONMUUTOS INFORMAATIOSODAKSI

Maailma näyttää olevan luisumassa suuntaan, jossa kaikki tärkeä informaatio on yhtä kärjistyneemmin poliittistaloudellisesti sidonnaista. Demokratioissa raha käy hiljaista (vain joissakin kansanterveyteen liittyvissä tilastoissa näkyvää) sotaa yleistä mielipidettä muokkaavan tiedon avulla.

Informaatiosota on harkkittua voittoon pyrkivää valehtelua tai tiedon painottunutta valikoimista, joka kohdistuu itseen, kilpailijaan tai omien intressien vastustajaan. Kun valehtelu kohdistuu itseen, sillä pyritään luomaan tervettä varmuutta kaikkien keinojen oikeutuksesta omien intressien ajamisessa. Valehtelun kohdistuessa kilpailijaan tai vastutajaan kysymys on harhauttamisesta, ansaanjohtamisesta, sairauden tartuttamisesta tai salaamisesta. Informaatiosodassa käytettävä tieto julistautuu aina tieteelliseksi ja objektiiviseksi. Informaatiosodan tehokkain piirre on se, että sitä ei tarvitse julistaa. Informaatiosota pyrkii kaikin kuviteltavissa olevin keinoin vahingoittamaan vihollista, mutta vihollisen ei tarvitse tietää olevansa aktiivisen sodankäynnin kohde. Informaatiosota on luonteeltaan lähellä salamurhaa, hidasta myrkyttämistä. Se kohdistuu aina samalla tavoin naisiin ja miehiin, lapsiin, aikuisiin ja vanhuksiin. Informaatiosota on huomattavasti fyysistä sotaa julmempaa ja tuhoisampaa.

Informaatiosotaa ovat 1) yksipuolisen kuvan toistaminen asioista, jotka eivät ole luonteeltaan yksipuolisia, 2) keinotekoisen monimuotoisuuden luominen asioissa, jotka ovat luonteelta yksipuolisia, 3) hypoteesien tai teorioiden, jotka eivät ole falsifioitavissa, luokitteleminen tieteelliseksi tiedoksi, 4) tärkeiden ja merkityksellisten asioiden uutisoimatta, julkaisematta tai esittämättä jättäminen, 5) informatiolla maskaaminen, eli median täyttäminen merkityksettömällä ja yhdentekevällä, jotta olennainen ja kiinnostava katoaisi näkyvistä, 6) erilaisten asioiden samaksi väittäminen (esimerkiksi samanmerkkiset ja samalla tavoin pakatut eri maissa myytävät tuotteet, jotka ovat kuitenkin laadultaan erilaisia, riippuen markkina-alueen kriittisyydestä ja tuotetietoisuudesta), 7) samojen asioiden erilaisiksi väittäminen (esimerkiksi täysin saman tuotteen myyminen kahdella eri hinnalla, vailla mitään perustetta) jne.

Entä miten tietosodalta voi suojautua? Miten ylittää tieto? Sitä varmasti Shakespeare ja Cervanteskin pohtivat. Mutta jos todellisella vallalla ei ole kasvoja, ei ole narrillakaan.

Eräs tapa ylittää tieto, estää "väärän tiedon" vaikutus vallankäyttöön, on ryhtyä ei-demokraattiseksi valtioksi. Tästä seuraa tunnetut ongelmat. Kun kaksi tai useampi valtiomittakaavan osapuoli käy tietosotaa keskenään, tilanne voidaan ratkaista vain piirtämällä systeemin tarkka malli, joka paljastaa osapuolten todelliset intressit ja pakottaa rehelliseen sovitteluun. Se, että intressien annetaan yhdellä tai useammalla osapuolella jäädä kätketyiksi johtaa fyysisen sodan mahdollisuuden näyttäytymiseen houkuttelevana. Mieluummin kuin tunnustetaan karuja tosiasioita ja ryhdytään oikeanlaisiin uhrauksiin, jauhetaan halpoja paskajuttuja yksilön velvollisuudesta, kunniasta, sankaruudesta ja isänmaallisuudesta. Mieluummin kuin kavennetaan omaa elintilaa vähennetään toisten lukumäärää... ja onko tässä primitiivisessä ideassa oikeastaan mitään moralisoimista? Onko ihmisen vika, että ihmisluonnon primitiiviset impulssit sopivat huonosti yhteen strategisten mannertenvälisten ohjusten kanssa? Eihän ihminen ole ohjuksia keksinyt vaan Prometheus. Kaikki on Prometheuksen syytä!

USA:n ohjuskilpien tuomien Eurooppaan vaikuttaa olennaisesti maailman sotilaallisstrategisiin voimasuhteisiin. Jonkinlainen korjausliike olisi oltava mahdollinen jotta voitaisiin välttää epätasapaino ja varustelukierre. Länsimaat saattavat laskea, että tekemällä siirron nopeasti ne eivät anna Venäjälle aikaa vaurautua ja hankkia mahdollisuuksia hurjasta kilpavarustelusta selviämiseen. Saman tekevää miten tällaisessa kehityksessä lopulta käy, se imee kummaltakin puolelta kaikki voimavarat ja tulee päättymään katastrofiin.

Euroopan ainoa rationaalinen mahdollisuus olisi USA:n kaiken tominnan lopettaminen alueellaan, diplomaattisuhteiden katkaiseminen USA:han ja maailmanlaajuisten taloudellisten pakotteiden asettaminen USA:lle, jotta tämän banaanivaltion demokratiakehitys voitaisiin saattaa alulle. Venäjän rationaalipoliittiset näkökohdat olisi kyettävä ottamaan edes jotenkin huomioon. Tätä varten pitäisi perustaa kouluja, joissa ihmisille opetettaisiin tosiasioita historiasta ja maailmasta.

5.6.2007

SUUREN PALAPELIN KOKOAMINEN

muuttuu huomattavan vaikeaksi, jos paloja on niin paljon, että ne eivät mahdu taloon, kaikkien muiden tavaroiden joukkoon. Ei juurikaan auta vaikka olisi itse huolellisesti valmistanut jokaisen palan kutakuinkin oikean malliseksi. Ensin täytyy muistaa jonkin palan olemassa olo, sen jälkeen se mihin se sopii tai mikä pala voisi sopia yhteen olemassa olevan palan kanssa. Sen jälkeen on muistettava mihin pala on sijoitettu, omaan taloon vai johonkin väliaikaisvarastoon ja tarkalleen ottaen mihin paikkaan. On kenties etsittävä, ja etsiminen merkitsee ajan kulua. Se ettei ole itse nähnyt koottavan palapelin kuvaa ehyenä ja valmiina mutkistaa asioita hieman. On oltava yhteys johonkin, joka tuntee kuvan. Tuo yhteys toimii niin, että ensin kokeilemme kaikkea, ja vasta sitten kuulemme vastauksena äänen: kyllä tai ei.

3.6.2007

Taivaassa paitsi jääminen ei harmita.
Helvetissä saaminen on ikävää.

FIKSUT VALMISTAUTUVAT PAHIMPAAN JA POHTIVAT VAPAA-AIKOINAAN KUINKA HYÖTYÄ SIITÄ

Miksi ihmiset katsovat televisiosta typeryyksiä? Koska he eivät ainopastaan usko vaan ovat aivan varmoja siitä että typeryys lopulta voittaa. He ovat nähneet liian monta kertaa, että viisaus ei voita. He ovat rationaalisiua, he valmistautuvat. Typeryys voittaa aivan varmasti, ellei sitä vastaan käydä aktiivista ja radikaalia hyökkäyssotaa. Ihmiset eivät ole typeriä, puuskahdetaaan, mutta se on totta vain siinä mielessä, että ihmiset kyllä osaavat lukea merkkejä ja valmistautua huolella kaikkeen siihen mikä tuleman pitää. Mutta ihmiset ovat äärettömän typeriä siinä mielessä, että he valmistautuvat typeryyksiin, helvetin vitsauksiin, ja jäävät tyynesti vaille minkäänlaista valmiutta hyvien kehityssuuntien vastaaanottamiseen. Taivas nyt sentään vaatii huomattavasti enemmän valmiuksia kuin helvetti. Valmistautumattomalla taivaskin on helvetillinen sosiaalisen kiusaamisen näyttämö (koska ihminen kiusaantuu kaikesta täysin käsittämättömästä). Popperlainen mielisairaus, imbesillimäinen ilmiöiden sinänsä tarkastelu, rikollinen historiallisen dialektiikan kieltäminen, johtaa suoraan typeryyden voittoon.

ELÄINTEN OMINAISUUKSISTA

Venäläinen ei rakasta kadun koiraa samalla tavoin kuin ihmistä. Venäläiselle yksikään ihminen ei ole toisen kanssa tasa-arvoinen. Jokaisella on oma arvonsa. Ja auta armias sitä joka kuvittelee omasta henkevyydestään, älykkyydestään tai kauneudestaan liikoja jos on liian pitkään saanut elää pumpulissa. Totuus on asioiden todelliset suhteet. Ei ihminen niitä voi tietää, ne ovat ihmiseltä kätketty. Mutta yksi nainen tuottaa satatuhatta kertaisen onnen verrattuna toiseen naiseen, sille, joka rakastaa ja pystyy erottamaan näin monta nautinnon astetta. Ja sen keskuudessa joka ei pysty, ei sellaisia naisia synny.
Erot ovat julmia, mutta niin on samantekevyyskin.

Viite: Vasili Suksin: Nuoren Vaganovin kärsimykset.

ILMIÖIDEN NEUTRAAALI HAVAINNNOINTI JA SAATANAN FALSIFIOITAVUUS

"Kuljemme junasta nopeasti
kotiin.
Miksi olemme täällä."
Pellinen

Vastaan. Kuljemme junasta nopeasti kotiin ensinnäkin siksi, että välttyisimme satunnaisilta vaikutelmilta, ja toiseksi siksi, ettemme joutuisi tekemisiin tuttujen emmekä tuntemattomien kanssa. Sillä meillä ei ole mitään arvokasta yhteistä kenenkään kanssa tässä systeemissä. Ei ole mitään jaettavaa, vain mitätahansa myytävää. Meitä yhdistää mahdollisesti vain ulkopuolisuus. Ja ulkopuolisuus on voittopuolisesti surullinen ja potenssia heikentävä asia. Meidän sosiaalisuutemme on kysymyksiä ja vastauksia, joiden tarkoitus on selvittää, miten vastapuoli on ymmärtänyt oman tilansa tässä systeemissä. Systeemi on arvaamaton, tähdet nousevat ja laskevat täysin ennakoimattomasti: tämä "kummallisuus" (kaikki on kummallista sille joka ei ole lukenut riviäkään Marxia) saattaa pitää yllä lievää mielenkiintoa elämän asiota kohtaan. Systeemissä tapahtuu ilmiöitä, monen moisia, ennen kuulumattomia tietenkin: muutenhan ei olisi tunnetta kehityksestä. Joidenkin mielestä ilmiöt ovat mielenkiintoisia, mutta eivät niiden, jotka ovat lukeneen rivinkin Marxia. Ilmiöt ovat ihmisten henkilökohtaisia asioita, makuasioita, asioita joista ei puhuta ja joista ei kiistellä. Mutta ei vaadi paljon Marxin tutkimista saada selville, että "ilmiöt" toistuvat turhauttavan identtisinä kaikkien ihmisten elämässä, subjektiivisessa ja vaietussa, makuasioilla kyllästetyssä. Ilmiöt ovat ihmisille yhteistä maaperää, mutta ihmiset eivät tiedä sitä, koska ilmiöistä ei puhuta, ne ovat kammottavia, ja niistä halutaan vaieta. Vain outsaiderius on avoimesti yhteistä, mutta kovin surullista ja potenssia heikentävää. Siis mitä me teemme? Me kuljemme junasta nopeasti kotiin. Me vältämme satunnaisia vaikutelmia, jotka ovat yleensä luonnonilmiöitä lukuunottamatta negatiivisia, systeemin synnyttämiä ilmiöitä. Me kuljemme kotiin vastaanottamaan vaikutelmia, joihin voimme vaikuttaa, jotka ovat oman valintamme ja päätöksemme alaisia. Me yrittämme yllättää itsemme, mutta se ei niinkään helposti onnistu. Jotenkin puuttuu energiaa, että voisimme tehdä korkeushyppyennätyksen ilman vauhtia ja tasajalkaa ponnistaen. Kaikessa hiljaisuudessa. Tunnustakaamme rehellisesti, kun tulemme junalta emme kykene vastaanottamaan mitään uutta, mitään turvallisen ulkopuolista, koska ilmiöt hyökkäävät silmillemme kaikkialta jos vain raotammekin kammiomme verhoa. Me emme halua ilmiöitä. Tieteen näkökulmasta ilmiöitä ei ole olemassa. Ilmiöt ovat vain subjektiivisia. Me emme kykene subjektiivisten sisältöjen tehokkaaseen välittämiseen, me emme ole riittävän häikäilemättömiä luomaan taideteoksia jotka ilmaisisivat sen mikä meille todella on yhteistä. Siksi turvallisuus ja odottaminen ovat ainot toimenkuvamme. Me odotamme kuin Venäjä, tekemättä mitään, voimatta mitään. Mutta meidän odotuksemme on toisenlaista, se ei ole hauskaa, se ei ole iloista ja siitä puuttuu voitonvarmuus. Huolestunutta odotusta, vailla tietoa, ideaaleja, näkökulmaa. Meiltä puuttu käsitys ilmiöistä. Meiltä puuttuu tahto suhteessa ilmiöihin. Hallitsija on se, joka onnistuu kirjoittamaan myytin ja salaamaan sen.



"Tahtoseudut
missä ne nyt ovat."
Pellinen

2.6.2007

Tekisi mieli kirjoittaa jotain täysin varmaa.
Tykkään naisista. Mutta olen jäykkä paska,
ja varon osoittamasta kiinnostusta yhtään
ketään kohtaan. Se on uskollisuutta. Mutta
kenelle? Mielikuvitukseltani on aina ollut
liikaa vaadittu että sanoisin: tyttöystävälle.
Rakas! se on vaikea sana, paitsi silloin kun
ajattelee ihmisen ohi jotain täysin abstraktia
ideaa. Luen siis Tapani Kinnusen Englantilaista
keittiötä ja mietin miksi tosi dokuista Suomessa
ehtii harvemmin tulla absolutisteja. Se johtuu ehkä
siitä, että tässä maassa alkoholi tappaa liian hitaasti.

1.6.2007

THEODOR DREISER

on amerikkalainen kirjailija, josta ei Suomessa ymmärrettävistä poliittisista syistä ole suurta ääntä pidetty. Suomenkielisestä netistä ei löydy juurikaan mainintoja Dreiseristä. Käännöksiä on, ainakin yksi, Amerikkalainen tragedia... meille kuitenkin hyvin tuntemattomaksi jäänyt. Ei ehkä mitenkään yllättävästi Dreiser on Venäjällä hyvin suosittu, ehkä kaikkien aikojen suosituin amerikkalainen kirjailija. Jokainen venäläinen koululainen on lukenut enemmän kuin yhden Dreiserin kirjan. Kuvaavaa ehkä on, että venäjänkielinen Wikipedia-artikkeli Dreiseristä on huomattavasti laajempi kuin englanninkielinen. Ei Dreiser kapitalismiutopiassakaan aivan huomiotta ole jäänyt: An American Tragedy kuuluu esimerkiksi Time-lehden 100 parhaan englanninkielisen kirjan listalle.


"An American Tragedy
Theodore Dreiser

Aivan outo kirja ja outo kirjailija. Ei pisteitä."
Panu

ILMAN TÄTÄ KURSSIA

ei asiaa itään.

VENÄLÄISTÄ KLASSIKKOELOKUVAA

Alkaa saada jo mukavasti Amazonistakin. Esimerkiksi tuolta löytyy sitten lisää. Kozintsevin Don Quijote on toistaiseksi loppuunmyyty. Tsingis Aitmatovin hienon pienoisromaanin Balladi ensimmäisestä opettajasta filmatisointia saa näköjään vain VHS-muodossa. Tuolta tosin myös DVD:nä. Tietääkö kukaan mistä kaupoista näitä klassikkoja saa parhaiten Pietarista?

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com