SUON KUIVATTAMINEN Olen pohtinut taas samaa maaperän vetelyyden ongelmaa jatekettuani Ernst Jungerin Marmorijyrkänteiden lähilukua. Erittäin kiehtova romaani, allegorinen tavalla, jollaista en ole aiemmin tuntenut. Ikään kuin historiallinen, mutta ei oikein mihinkään todelliseen paikkaan tai aikaan sijoittuva, realistisia paikkoja ja aikoja vapaasti yhdistelevä, silti narratiivinen, joissain yksityiskohdissaan fotorealistinen, joissain mielenkiintoisella tavalla ylimalkainen ja hämärä. Tämä romaani ei milloinkaan voisi olla suomalainen... mutta ruotsissa jo on jotakin vastaavaa Lagerkvistissä ja Kyrklyndissa. Suomessa ei yleensä jakseta uskoa tosissaan niin taiteellisesti hienovaraisiin ja samalla teknisesti funktionaalisiin ideoihin, joihin Jungerin ilmaisu perustuu. Näissä pyrkimyksissä on aina vaara joutua tekemisiin saksalaisuuden kanssa, idealismin kanssa, vilpittömyyden hengen kanssa, demonien kanssa, ajautua vahingossa hiuksenpaksuuden päähän ihmiskunnan kohtalonkysymyksistä. Täyttä hiljaisuutta, kyvyttömyyttä ja syljeskelyä vasten Beethoven toki kuulostaa joltakin. Jungerin synnynnäinen itsevarmuus rakentuu marmoriksi tampatulle suolle.

Tunnisteet: Ernst Jünger, kirjallisuus, Suomi

 5:35 ip. 5 comments

  OSTIN URKUHARMOONIN Soittimien hankinnassa tänä päivänä korostuu fyysisyys ja käyttöliittymä, koska jossain määrin vastaavia ääniä voi tuottaa myös tietokoneella. Itse olen tottunut ajattelemaan tietokoneavusteista äänenkäsittelyä akustisten äänten jatkeena ja laajennuksena, en korvaajana. Virtuaalisuuteen ja aineettomuuteen intohimoisesti keskittynyt aikakausi puskee edessään fyysisyyden, toiminnallisuuden ja motorisesti monipuolisten käyttöliittymien aikautta. Itselläni ensimmäiset askeleet uuden aikakauden suuntaan ovat olleet äskettäiset esine ja soitinhankinnat. Monipuolisilla äänimaailmoilla pyrin houkuttelemaan majalleni monipuolisesti muusia ja musikoita.

Eilen sain kotiini vanhan kauniin esineen, täysin toimintakuntoisen poljettavan urkuharmoonin. Harmooni löysi heti paikkansa päivävuoteen vastaiselta seinältä. Harmi että kannen lukko ei toimi. Lukolla voisi yrittää edes jotenkin rajoittaa helposti läpi yön jatkuvaa soittoa määrätunteihin.

Koska muisti jättää usein pulaan, kirjoitin soittimen historian ylös muistivihkooni. Myyjän isän isä, räätäli (tai paremminkin sanottuna kraatari siihen aikaan) Oskar L. oli ostanut harmoonin jostain elokuvateatterista Turusta (Arina tai
Areena?) perimätiedon mukaan vuonna 1914. Oskar L.:llä oli jonkinlaisia
musikaallisia kykyjä ja muitakin käden taitoja. Rankkana vapaussodan aikana Oskar L. toimi punaisten puolella Yläneen paikallisosaston rahastonhoitaja ja joutui Turun pakkotyölaitokseen vangiksi. Vankina ollessaan Oskar L. rakensi viulun. Myyjän esittelemän viulun sisältä näkyi valmistumispäivä 1.11.1919 ja teksti Turun Pakkotyölaitos.

Harmooni takavarikoitiin valkoisten toimesta sillä perusteella, että se oli (muka?) ostettu punaisten rahoilla. Oskar L.:n poika (s.1910) oli usein pienessä pöhnässä ollessaan muistellut sitä, kuinka "lahtarit soitti Suojeluskuntatalon kentällä meidän
harmoonilla jotain äkseerausmusiikkia". Jotkut ystävälliset ihmiset olivat (tuntemattomasta syystä) halunneet edesauttaa Oskar L.:n vaimoa harmoonin takaisinsaamisessa. Mutta lopulta Oripään nimismies (myyjän tietojen mukaan) oli ollut se henkilö, jonka avulla harmooni kotiutui myyjän suvulle.

Tunnisteet: käyttöliittymät ja käyttöjärjestelmät, musiikki

 6:29 ip. 6 comments

  Näin unessa harmaantuneen lapsen, noita-akan, kirkaskatseisen seniilin. Hänen tukkansa ei enää kasvanut kuin millimetrin vuodessa, ja hänen säärensä olivat täynnä tupakalla poltettuja märkiviä haavoja. Hän ei ollut tajunnut mitä ihminen kestää, mikä ihmiselle kuuluu. Tai oli ehkä tajunnut, muttei kyennyt uskomaan, löytämään varmuutta. Kukaan ei ollut saanut sanottua sitä niin, että hän olisi ymmärtänyt, vakuuttunut. Niinpä vanhuus oli päässyt yllättämään kesken lapsuuden leikin. Se vasta todisti hänelle jotakin. Mutta hänen oma rumuutensa, jonka hän ennen muuta koki sisällään, teki hänestä ilkeän: vaikka hän oli hellyyttävä lapsi, hän salaa pilkkasi niiden tyhmyyttä, jotka suhtautuivat häneen lempeästi, ja joilla epäilemättä oli suuri työ olla näkemättä hänen harmaantunutta olemustaan.
Niin, mikä ihmiselle kuuluu ja minkä verran sen yli menevää ihminen kestää?
Ei ainasta pimeyttä.
Ei alituista kylmää.
Ei ikuista nälkää.
Ja nämä kaikki keinulaudalla, jonka kokijoina toisessa päässä fyysinen ruumis, toisessa henkinen.

Tunnisteet: sielu, unet

 5:54 ip. 1 comments

  SUOMALAISEN JA VENÄLÄISEN ELÄMÄNTAVAN jyrkkä vastakkainasettelu tai paremmminkin myötätunnon puute mahdollistuu sillä, että Suomessa ei ole sosiaalisen elämän alueella ollenkaan ilmiöitä, joita venäjällä tapahtuu.

Suomalaisen elämänkokemuksen perusteella ei voi mitenkään "ymmärtää" venäläisyyttä, koska suomalainen elämänkokemus on hiuksenkapea, vaikka toisaalta jossain suhteessa omaperäistä. Tämä on siinä mielessä ymmärrettävää, että Suomi ei ole monikulttuurinen supervalta niin kuin Venäjä on.

Suurvaltojen asiat eivät yksinkertaisesti kuulu pienille maille. Suurvaltoja rajoittaa äänieristys. Suurvaltoja kiinnostaa eniten olennaiset, syvälliset ja tärkeät asiat. Suurvallalla on oltava jokin kantava idea, joka on sen olemassaolon perusta. Tässä on tienkin vaarana ideologisoituminen, rinnakkaisten epäuniversaalien systematisointijärjestelmien syntyminen. Pienillä mailla on varaa keskittyä turhuuteen, koska niiden vaarana ei ole hajota oman painonsa alle. Pienissa valtioissa on harvemmin mitään ideaa: ne ovat sopimuksen ja byrokratianvaraisia. Niiden ideoiden ja ajattelun itsenäisyyden totaalinen puute korostuu siinä, että pienissä valtioissa ei osata tyytyä ja tunnistaa kohtuuden käsitettä. Suurvallat taas ovat hengen ja logiikan varaisia. Suurvallat joutuvat kohdistamaan ytimeen, ihmisyyden kaikkein jaollisimmalle alueelle pysyäkseen kasassa. Suurvalloissa tiedetään tarkemmin mikä kuuluu ja mikä ei kuulu niiden jatkuvasti monimuotoistuvaan ideaan ja henkeen. Suurvaltojen on aina pystyttävä kohtuuteen, koska muuten poliittinen paine murentaa ne sisältä.

Suomessa tietysti tämä turhuuden juhliminen on kehittynyt hämmästyttäviin mittoihin. Avaapa täällä minkätahansa valtakulttuurin tiedotuskanavan, törmää ällistyttävän kyyniseen tyhmyyden ja turhuuden juhlintaan. Tietysti tämä on poliittista, sillä itse toimijat tuskin pystyisivät parempaan vaikka aseilla pakotettaisiin. Tämä juhliminen valitettavasti ei silti ole viatonta, vaan sitä leimaa syvä tietoisuus olennaisen ja kauniin olemassaolosta tai mahdollisuudesta, joka aktiivisesti jätetään käyttämättä. Asenne vertautuu täkäläisen nuoren ihmisen itsenihiloinnin ja itsekastroinnin asenteeseen, joka on suurvallan ja kulttuurin ihmiselle tuntematon. Mahdollisuuksien käyttämättä jättäminen ja niiden maahanpolkeminen eivät paljon eroa toisistaan; jälkimmäinen on ehkä aavistuksen verran tietoisemmin informaatiosodankäynnin taktiikka. Tämän taktiikan perusta imperialistisessa periferiassa on se, että uskotaan aidosti omien resurssien ja kykyjen riittämättömyyteen oman kulttuurin tuottamisen suhteen.

Suurvalloilla ei voi milloinkaan olla objektiivisia perusteita tällaisen kyvyttömyyden ja resurssipulan toteamiseen. Siksi niiden täytyy ensinnäkin hyväksyä sielun olemassa olo, koska päin vastainen johtaisi siihen katastrofaaliseen kehitykseen jonka Yhdysvaltojen 1900-luvun historia osoittaa. Yhdysvalloissa laaduttomuuden teeskentely, joka alunperin oli puhtaasti informaatiosodan tuotantoväline, on sekoittunut myös oman kulttuurin tuotantoon. Tällä tulee olemaan peruuttamattomat ja katastrofaaliset seuraukset, sillä kuten näemme, Amerikassa ei enää pystytä erottamaan simulaatiota todellisuudesta edes akateemisessa runoudessa tai filosofiassa. Sieluttomuuden teeskenetly johtaa aina negatiivisen demokratian ja negatiivisen keskiluokan syntymiseen, jotka puolestaan tuhoavat rakkauden idean. Kulutuksen laaduttomuus ja luokattomuus on aina teeskenneltyä, eli likaisinta mahdollista informaatiosotaa.

Pieni maa on hyvä asema observoinnille, koska omaa ympäristöä ei lähtökohtaisestikaan voi ottaa mitenkään vakavasti. Pienessä maassa on helppo olla irti todellisuudesta. Jos perusamerikkalaiset eivät tänä päivänä oikein näyttäisi ymmärtävän omaa tilaansa, en ole aina varma, että kaikki venäläisetkään ymmärtävät itseään. Varsinkaan en luottaisi mihinkään abstraktiin "kansan viisauteen", enkä tietenkään toimittajiin, jotka nyt ovat suurinpiirtein yhtä ja samaa koulutettua lumouksen vihollisjoukkoa kaikissa maissa.

Runoilijana en mitenkään voi yhtyä kansainvälisen poliitiikan agressiivisiin vaatimuksiin ja painostuksiin Venäjää kohtaan, koska voin luottaa vain omaan havaintooni. Kiinaa sopii painostaa, koska Kiina on sieluton, itsensä tuhonnut ja hukannut. Kiinassa ja Venäjässä ei ole mitään samaa: ne ovat toistensa absoluuttisen negaatiot. Venäjän tulkitsemisen suhteen on oltava kärsivällinen ja varovainen. Venäjällä on sielu, eikä se ole kadottanut itseään yhtään minnekään. Venäjä on ehkä ollut pitkään valekuollut, mutta havaintojeni mukaan se ei ole sitä enää kovin kauaa.
Taistelun perusta on aina olemassaolo, salattu tai avoin. Taistelua näkee nykyisin vähän, koska olemassaolot ovat muuttuneet salaisiksi. Lajien kuolema ei ole niin totaalista kuin voisi kuvitella. On luovuttajien äreä synkkä armeija, valkoiset liput, ja on taitelijoiden salattu iloinen armeija. Vaikka aavikonvartijalla on korppikotkan silmät ja parhaat satelliitit, hän ei näe elämää. Hän on rauhallinen vain silloin kun mikään elollinen ei riko aavikon rauhaa, ja elollinen tietää sen. Elämä, informaatio siitä, provosoi aavikkovartijaa, jolla kaasut ja ydinaseet kaiken elollisen informaation lamauttamiseksi. Vain kuolema, eloton, pysähtynyt ilahduttaa ja virkistää aavikkovartijan kivettynyttä silmää.

Havaintoni ja tutkimukseni venäjästä on tällä hetkellä alussa... eivät edes kunolla alussa. Tämä täytyy ymmärtää, koska kysymys on omakustanteisesta toiminnasta.
Mesenaatteja ei ole ilmestynyt, koska he pelkäävät toden tiedon ilmestymistä sotanäyttämölle. Kaikki tosi tieto on erittäin vihattua ja salattua. En voi muodostaa asioista mitään poliittista tai pysyvää mielipidettä, koska en tiedä edes sitä ymmärtävätkö venäläiset venäläisyyttä riittävän syvästi, ja ymmärtääkö Putin sitä. En ole vielä valmis yhtymään käsitykseesi siitä, että Putin olisi Pär Lagerkvistin samannimisessä romaanissaan esittämä Kääpiö. En usko siihen teoriaan.
Samoin minun on vaikea uskoa esitettyihin näkemyksiin, joissa demonisoidaan ja mustamaalataan Suomen Penin ja Vihreiden toimjoita.

Lainaan Johan Bäckmanin tuoreen kirjan venäjänkielisen laitoksen tekijän esipuhetta: "Maailmassa on tällä hetkellä meneillään sota Venäjää ja sen kansaa vastaan. Sota on luonteeltaan ennen kaikkea informaatiosotaa, mutta sen päämääränä on joka tapauksessa Venäjän tuhoaminen ja sen kansan orjuuttaminen. Tässä sodassa käytetään sangen ovelia psykologisia metodeja. Tätä sotaa käydään ja rahoitetaan ulkomailta käsin, ja Suomesta on ollut tulossa tärkeä tukikohta tässä sodassa."

Tämä on aivan totta, mutta esimerkiksi R&B -musiikki, joka on kehitetty pelkästään informaatiosodan aseeksi on aivan toisessa vaarallisuusluokassa, jonkun Suomen Penin rinnalla. Oikeastaa jostain venäjän kannalta niin mitättömästä ja turhasta kuin Suomen toimijat, ei kannattaisi edes vaivautua puhumaan Venäjän kohtalonkysymyksiä pohdittaessa. Angloamerikkalainen "kulttuuri" kaikissa muodoissaan 2000-luvulle, samoin kuin Agent-Orange 60-luvulle ja Zyklon-B 40-luvulle, on sotateollisuuden tuote, johon pitää myös suhtautua sotana. Ei kulttuurina. R&B ja kaikki amerikkalainen nykykulttuuri kuuluu maanpuollustuskorkeakoulun tutkijaseminaariin.

Se mitä Ertst Junger puhuu Natsisaksan ilmapiiristä runouden ja allegorian keinoin, ei päde täysin nykyvenäjään. Kysymys on silti pohjimmiltaan samasta asiasta: sielun tulevaisuudesta planeetalla maa. Jos sielua ei ole venäjällä, minun on hyvin vaikea kuvitella sitä missään. Se että meillä ylipäätään on henkistä toimintaa suoemssa, ja se että sitä on joskus ollut jopa yhdysvalloissa, on puhtaasti neuvostoliitonj ja laajemmin Venäjän olemassaolon seuraus. Emigrantit, ja heidän mukaan tuoma lumous. on synnyttänyt amerikkalaisen kulttuurin terveen osan. Amerikka ei ole omavarainen tai henkisesti itsenäinen maanosa. Kun energian tuonti, veren ja öljyn tuonti, tyrehtyy, amerikka tyrehtyy. Näissä oloissa on vaikea alkaa kritisoimaan Venäjää.

Venäjää voi kritisoida yksityishenkilönä, yksittäisenä venäläisenä kirjailijana. Mutta ellei satu olemaan venäläinen kirjailija, on vaikea kritisoida. En luota täkäläisten kriitikkojen analyysiin sielusta, lumouksesta, jumalista, sanalla sanoen kaikesta siitä mitä Richard Wagner tutki. En luota venäläisten nykykirjailijoiden arvioon samasta. Jos analyysi olisi pitävä, sen tuloksena olisi suurta taidetta.
Venäjää ei voi mitenkään arvioida tai arvostella millään journalismin keinoin, koska kysymys on kuitenkin aina lumouksesta ja sielusta ja totuudesta, jotka ovat taiteen alueen kysymyksiä.

Johan Beckmanin äskettäin julkaistu kirja ei ole venäläistä kirjallisuutta, mutta se kritisoi Suomea ja osuu jollakin tavalla olennaiseen hermoon, ja viiltää auki kysymyksen venäjästä puhumisen vaikeudesta. Suomessa Venäjästä puhumisesta on tullut liian helppoa ja rutiininomaista, koska suomessa suurvalta Venäjästä ei tajuta eikä tiedetä nykyisin mitään. Toki voi olla, että suomalainen ihminen ei vain älyllisesti kykene ymmärtämään venäjässä mitään olennaista, vaan näkee siellä samat asiat kuin kotona, mutta yleensä surkeammassa valossa. Venäjällä on samat asiat, mutta siellä on myös eri asiat. Venäläinen henkinen todellisuus on rikas.

Mielestäni ei ole mitään mieltä verrata ja samaista Bushin ja Putinin hallintoa. Niissä ei ole eikä voi olla mitään samaa, ei mitään yhteistä. Venäjä on sielun ja hengen viimeinen pakopaikka maaplaneetalla, Pohjoisamerikka on uusi Egypti, totaalisen sielluntuhon henkisen epäjärjestyksen tyyssija. Parqadoksaalisesti henkisen epäjärjestyksen tuottaa pragmatismi, käytännöllisten asioiden äärimmäinen järjestys. Amerikassa kuitenkin joudutaan pohtimaan näitä asioita toisin kuin Suomessa, koska Amerikka on suurvalta, jolle on mahdollista mureneminen.

Ilman kysymystä ja anlyysiä erotiikasta (aluksi vaikka Bataillen L'Érotisme) Venäjä ei aukea ollenkaan eikä kenellekään. Erotiikka on sielun läpäisevää, sielun ydintoiminto. Erotiikan politiikka kuuluu yksinomaan suurvalloille, eikä pienillä mailla odoteta olevan siitä mitään käsitystä. Ihminen joka halveksii ja naureskelee erotiikalle, ei voi olla muuta kuin imperialistisen periferian nujerrettu olento ja venäjän vihollinen.

Kysymys erotiikasta on maailmassa suuren vastakkainasettelun kohde. Mutta vain maailmanhistoriallisella tasolla, ei pienten maiden kärpässarjassa. Natsi-Saksassa oli kysymys erotiikasta, Amerikassa oli kysymys erotiikasta, Intiassa on kysymys erotiikasta ja varsinkin Venäjällä on kysymys erotiikasta, jopa aistillisesta rakkaudesta. Kysymys erotiikasta on henkisesti ja taloudellisesti merkittävä, ja se on informatiosodan keskeinen alue, kuten internetin pornotarjonta objektiivisesti ja raudanlujasti todistaa.

Jos kysymys erotiikasta jätetään huomiotta, saadaan Bushin ja Putinin välille vedettyä yhtäsuuruusmerkki. Tämä on mahdollista vain pienissä ja mitättömissä maissa, joille ei kuulu maailmanhistoriallinen liike, eikä sielu.

Tunnisteet: armeija - psykologinen kokeilustudio, henki ja logiikka, Johan Bäckman, lumous, mitä voidaan tietää, seksuaalisuus: sukupuoliinjakautumisen fenomenologia, Venäjä

 3:36 ip. 3 comments

  KIIRE VASTAAN HITAUS Nykyään kuulee paljon kiireen valitusta. Nykyinen esine-, media- ja kommunikaatiotodellisuutemme saattaa olla monimuotoisempi kuin antiikissa. Ainakin se on sitä suuremmalle väestönosalle. Havaittavaa ja suodatettavaa on absoluuttisesti enemmän. Mutta Platon varmaan olisi tiennyt, että objektitodellisuuden rikastuminen ei lisää ideoiden määrää, eikä siten aiheuta "enemmän" ajateltavaa tai hahmotettavaa. Todellisuuden orgaaninen laajeneminen on aina itsesimilaarista, eri rakenteissa ilmenevät hahmot ovat keskenään analogisia. Henkistä työtä tekevä ajattelee aina kaikkia asioita yhtä aikaa, mutta fyysistä työtä tekevä on sidottu yhteen työhön kerrallaan.

Lumous on asia, joka vaikuttaa suoraan ihmisten aineenvaihduntaan ja heidän kehonsa ja aivojensa fyysiseen toimintakapasiteettiin. Siellä missä on lumousta ihmiset ovat nopeampia hosumatta, tyynenrauhallisia mutta kiihkeitä. Aivotoimintamme on -valitettavasti- meitä ympäröivän sosiaalisen todellisuuden ehdollistamaa. Sosiaalisessa todellisuudessa taas pätevät vanhat periaatteet, joita antiikin tragediat ja myytit muotoilevat matemaattisiksi todistuksiksi - ei järjelle, vaan tunteelle. Ympäristössä, josta lumous katoaa, parhaatkaan aivot tuskin yltävät "suureen tilaan", kykenevät ajattelemaan "kaikkia asioita" yhdellä kertaa, ja muuttamaan kaikkea ajateltavissa olevaa "nestemäiseen" sekoitettavaan ja vapaasti yhdisteltävään muotoon. Ihmisaivot, joilla on viisaudessa tietokoneita parempi maine, kutustuvat laskukoneiksi, objektiivisten ja mitattavien suureiden mekaanisiksi käsittelyaparaateiksi. Laskukoneina ihmisaivot häviävät jopa tietokoneille. Kun Hermes-jumala kuolee (jumalilla on tapana esittää valekuollutta ellei heille säännöllisesti uhrata parhaita herkkuja), on ihmisillä väistämättä kiire - he tuskin selviävät arjessaan edes kaikkein alkeellisimmista perusasioista rakkaudesta, mystiikasta ja kuolemasta.

Kaikkea rautaa puoleensa vetävä magneetti leijuu hitaasti kuin puhtaan pyykin tuoksu tai tuulahdus modernia panteismia. Se vihaa vapaa-aikaa: kaikki pitää olla suunniteltua ja säännösteltyä, mieluiten pitää olla koko ajan kiire. Kaikki ajattelu on liian hidasta, kun on määrättömyyksiin valtaa. Kiireessä magneetti inspiroituu tekemään jotakin muuta. Mitä suurempi kiire, sen enemmän liikettä tapahtuu siellä missä ei pitäisi. Usko edustaa hitaasti etenevää kaaosta, absoluuttisen epäjärjestyksen tilaa. Uskovalla on aina kova kiire. Pitää sommitella ääntä äänen päälle, ja lähestyä hitaasti sitä tilaa, jossa voi tuntea. Uskonsa menettänyt ei enää sävellä inspiraation vallassa, vaan hitaasti ja usein palaten tekemään korjauksia. Lopulta hitaudella ei ole mitään rajaa ja lumouksen raja siirtyy hitaasti kohti itää. Asiat eivät kuitenkaan muutu täsmälliseksi, kokonaiskuva vain katoaa. Karnevaali on instituutioiden vastakohta, puhtaan järjen sileä pinta. Sen ruumis on hidas, mutta sen aivoilla on tavaton kiire. Aivan mahdoton hoppu heikäläisten kanssa, heitä on äärettömän paljon, massoittain, eivätkä he kohdista katsettaan mihinkään yhteen pakopisteeseen.

Tunnisteet: Hermes - yleisyhdistäjä, Hypotalamuksen kaupunki, lumous

 11:36 ip. 0 comments

  ZARATHUSTRA Niin irti todellisuudesta
on mies vuorilla, vaikka
hänet kuvitellaan kaikkitietäväksi
hirviöksi, joka on joka
hetki satelliittiyhteydessä
Tosiaankin irti
todellisuudesta ja pahasti
Miksi taas näin
väistelen rakastelemista
en näe televisiota, jos
näenkin, en ymmärrä
Rakastan Lara Croftia yli kaiken,
mutta en tahdo rakastella
Olen ei-nainen, mies
kummajainen, omituinen

Tunnisteet: runo

 5:51 ip. 5 comments

  Vihreä tee kellastuu yhdessä yössä.
Eli, mistä johtuu tämä kellastuminen
joka kaiken lisäksi näyttää siltä että
koko pannu kellastuu ellemme tee
mitään?

Tunnisteet: aforismi, runo

 5:42 ip. 0 comments

  Lautapelaaja itserakastui
pelialueella vipeltäviin
banaanikärpäsiin
Italia itserakastui
poliittiseen kaaokseen
Mummo yritti suudella
omaa kuvaansa

Mies siis itserakastui
petti vaimoaan, tunnusti
jäi syyllisenä
perheeseen, jatkoi
pettämistä, kunnes
muutti lopulta pois
kun ei voinut
jättää itseään

Tunnisteet: rakkaus, runo

 5:29 ip. 0 comments

  HELVETTI Yhteiskunta, joka muokkaa herkimmistä ja sydämellisimmistä ihmisistä sarjamurhaajia.
- Kampusmurhaajan näköinen tyyppi, mutta ihan hyvällä tavalla.
Yhteiskunta, joka järkeistää rikoksen mielenterveysongelmilla, spekuloi tekijän masentuneisuudella, puolustautuu terapia- ja hoitokäynteihin vedoten.
Terapiayhteiskunta, jolle masennus on hyödyllinen ja haluttu bisnes.
Syyllistämisyhteiskunta, joka demonisoi bisneksen uhrit.
Yhteiskunta, jossa ei ole kirjailijoita. Yhteiskunta, jossa ei osata ajatella. Yhteiskunta, joka huoneet ovat eristettyjä kammioita, jotka eivät tiedä toisistaan mitään.

Aina on kysyttävä vain sitä, ketä ilmiö hyödyttää?

Tunnisteet: Poliittinen muistio, tämän- ja tuonpuoleisuuden dialektiikka

 4:59 ip. 0 comments

  TURKU Heräsin juuri Helsingin asemalta Turun paluujunasta. Turun Kuka-baarissa oli eilen Tapani Kinnusen runokokoelman julkistus, ja käytin erikoistilanteen iskeytyä kulttuurikaupungin keskushermostoon.
Jo menomatka maksoi itsensä takaisin radanvarren kauniina maisemina, jollaisia ei pääradalla Helsinki-Riihimäki välillä juuri viljellä. Radanvarren maisemat ovat näyteikkuna seutuun, maakuntaan, valtioon, ja toivoisin, että pääradalla samoin kuin itäradalla vastattaisiin näihin haasteisiin jotenkin sivistyneesti. Mallia voi hakea Turun radalta. On ilmiselvää, että radanvarren rakennusluvat tulee pitää erityisen tarkkailun alaisina.
Turun asemalla jo tuli tytöiltä silmää ja hymyä siihen malliin, että ymmärsin saapuneeni ystävien seuraan.
Tänään krapulapäivänä ihailimme Turun uutta kirjasto, joka on vierailijaa kunnioittava, arkkitehtuuriltaan selkeän onnistunut, hyvin miellyttävä ja tunnelmallinen, suorastaan henkevä paikka. Helsingistä kannattaa lähteä Turkuun vaikka vain hetkeksi kirjastoon lukemaan.

Tunnisteet: biografinen, kirjallisuus

 11:36 ip. 0 comments

  GOOGLEN DOMAIN-OMINAISUUS jolla haun voi rajata tiettyyn internetsivustoon kuten blogiin on mainio, varsinkin sovellettuna omaan blogiin. Hakukenttään voi kirjoittaa suoraan esimerkiksi:
"toistuu site:http://kaymala.blogspot.com/"
Valitettavasti sama ei näytä toimivan täällä.

Tämä kohtaus toistuu joka päivä, täsmälleen samalla tavalla. Minua rajoittaa juna-aikataulu, kävelynopeus, häntä sisäinen kello, ajattelee nainen. Samat liikkeet toistuvat. Mutta ne eivät toistu luonnollisena. Jossain vaiheessa on täytynyt havahtua siihen, että junan ikkunasta maisema toistuu täsmälleen samana kuin hetkeä aiemmin. On ehkä kuviteltu nähdyksi unta. Siitä miten asiat maailmassa toistuvat sanoi Marx, että ensimmäisellä kerralla, ensimmäiseksi me havaitsemme sen mikä siinä samoin. Tavatessaan ennestään tuntemattoman hyönteisen, ei voi tietää. Mitä täydellisempää on erilaisuus, sen harvemmin se toistuu. Vain se missä on kaikki erot ja kaikki tunteet, ei toistu. Se on mahdoton, ainutlaatuinen. Sama sää toistuu aina (muistaakseni) 17 vuoden välein. Listoja lauseista joissa toistuu oireellisesti jokin; listoja lauseista jotka ovat järjestetty niin että. Painajainen toistuu mutkaisella hiekkatiellä kuin venäläinen rekka. Montako kertaa romaanissa toistuu sana jotenkin? Tekemättä kipeää tuottamatta kolmoishermosärkyä? Rakenne on plagioitu imbesilliltä: äänet toistuvat joko satunnaisesti tai monotonisesti. Representaatio on viivettä jossa hiljaisuus toistuu. On tunnustettava: tämä on kaunein näkemäni uni ja se toistuu joka kevät.

Tunnisteet: bloggaaminen, mitä voidaan tietää, Poetiikkapakki: runouspuhe ja yleinen estetiikka, runo

 8:35 ip. 0 comments

  AIDOSTI ILAHDUTTAVA ja kannattetava tapahtuma tänään pääkaupungissa on tämä. Kuljin asemahallissa soivan kantele-esityksen ohi, ja sain käteeni lehtisen. Manifestin kaksi ensimmäistä kappaletta nyökkäilin hymyillen. Kolmannen ja neljännen kappaleen Odota-teemaa en enää ymmärtänyt. Siinä sorrutaan, niin kuin täällä päin kaikessa idealismissa aina sorrutaan, liian nopeaan ja kärsimättömään hyvän idean konkretisointiin, jolloin konkretisoinnissa ei enää olekaan mitään ideaa. Se miksi yhteiskuntamme makaa niin kuin makaa, ja miksi täkäläinen oleminen on niin kuin on, kiireistä ja onttoa, ja täysin erotiikasta vapaata, on tietysti huomattavan monimutkainen kysymys, johon ei tällaisia helppoja vastauksia ole olemassa.

Ensinnäkin teknologialla on näinä aikoina sellainen ominaisuus, että se vain kehittyy globaalisti ja räjähdysmäisesti, kiirehdimmepä tai emme. Jo se, että koetamme muilla elämän osa-alueilla pysyä teknologisen kehityksen perässä, ja koetamme tosissamme ymmärtää, mikä teknologiassa on hyvää ja hyödyllistä, mikä hylättävää, pitää meidät hillittömän kiireisinä. Jos raukeamme työnteosta, jäämme heti tuottamamme informaation vangeiksi, emmekä pysty liikkumaan vapaasti, koska aineellisen todellisuuden näennäiset pakot saartyavat meidät kaikkialta. Mitään yksinkertaista pakotietä tai hillintää, mitään asioiden silleen jättämistä, ei nykytilanteessa jossa kilpailu on päästetty valloilleen ole.

Informaatiosota näyttäytyy ennen muuta sisällissotana: kansalaisten keskinäisenä brutaalina sotana oikean tiedon hallinnasta ja tietoisuuden tason saavuttamisesta, valaistumisen edellytyksistä, siitä miten oikea tieto on tulkittava ja lopuksi siitä miten halut voivat kohdistua.

Massojen halujen kohteet halutaan pitää helppoina, ostettavina ja saavutettavina, jotta markkinoiden aineenvaihdunta kiihtyisi. On toivottavaa, että massat eivät ala haluta jotain vaikeaa tai mahdotonta, sellaista mitä ei rahalla saas, sellaista joka edellyttäisi muutoksia yhteiskunnan rakenteessa tai jopa ihmisessä. Siksi massojen halut ovat aina tunteiden ja todella laadukkaan elämän kannalta toissijaisia. Erilaisten idosien ja muiden tarkasti laskettujen hämäsyten ja terapiaoppaiden avulla toisiaan pakkomielteisesti vahtaavat ja matkivat massat saadaan luulemaan, että suuren saaliin voi kaataa vain ohi ampumalla. Toisaalta massaihmisen heikko, kouliintumishaluton ja laiska järki (joka aina pelkää liikaa-ajattelua, ja kavahtaa kaikkea "erikoisuutta") ei mitenkään kestäisi sitä kidustusta, jonka tuottaa halun kohdistuminen rakenteellisesti tai poliittisesti mahdottomaan kohteeseen. Mielisairaala olisi sellaisen kilvoituksen vakiopäämäärä.

Primaareita haluja voi länsimaisessa yhteiskunnassa olla vain valtaeliitin henkilöillä, sillä heillä on riittävästi rahaa toteuttaa primaareita haluja, viettelemisen, pakottamisen, hienostuneen henkisen väkivallan, manipuloinnin ja prostituoinnin kvanttimekaniikoin. Valtaeliitti samalla manipuloi massojen haluja toisiksi kuin heidän omat halunsa, jotta kilpailtuja markkinoita ei syntyisi "todellisuuden" alueelle. Siksi simulaatio on valtaeliitin insinöörityön ja herkeämättömän suunnittelun kohde.

Mikä tahansa todellinen halu, tai ylipäätään todellisuudentaju, joka kumpuaa kansasta, on valtaeliitin päämäärien vihollinen ja uhka.

Tilanne, jota hahmottelen, on sama kuin Israelissa evankeliumien aikana. Kysymys on imperialistisen vallan periferian ongelmasta. Orginaali kulttuuri ja tosioleminen ovat verollepanevan imperialismin suurimpia vihollisia. Imperialistinen valta luonnollisesti korostaa naisten oikeuksia, koska naisten avulla hallitaan imperialistisen vallan alistamia miehiä aineellisesti sekä henkisesti, ja naiset eivät ryhdy tai liittoudu vallankumoukselliseen toimintaan kuin aniharvinaisissa poikkeustapauksissa. Naiset ajattelevat aina lähitulevaisuutta ja siinä pärjäämistä, millä tahansa ehdoilla, olipa tulevaisuus miten pimeä ja synkkä tahansa. Naiset eivät tavallaan edusta mitään kulttuuria tai kansalaisuutta, vaan heitä voidaan kaupata ja myydä, ryöstää ja kuljettaa miten tahansa, kunhan vain valloittajat esiintyvät vakavaraisina hyväntekijöinä. Käypä usein niinkin kuin Lemnoksen saarella taannoin, että naiset hirttävät omat miehensä kiveksistä, ja naivat Argoslavan uroista uusien poikien sukupolvet maata siittämään.

Naiset ovat tiukka poliittinen lukko, jolla omaperäisen kulttuurin syntyminen jollekin miehitetylle alueelle tukahdutetaan. Nimittäin naisten tuki on kapinallisille samoin kuin miehittäjille välttämätön pitkällä tähtäimellä: Miehityksen kestäessä suklupolvien yli, sissit yksinkertaisesti kuolevat sukupuuttoon ilman naisia. Naiset ovat imperialistien vallan näppäriä kirurgisia työvalineistä, joka heitetään kuin sähköverkko älyllisen toiminnan päälle. Tästä syystä seksuaalisuus on aina puhtaasti poliittista muulla paitsi korkeakulttuureissa, joissa se on puhtaasti eroottista eli epäpoliittista.

Suomi ei ole milloinkaan ollut kristitty maa, ei luterialinen enempää kuin ortodoksinen. Suomen varsinainen kansa ei ole milloinkaan ollut sivistyskansa. Suomessa on ollut sivistyneiden ihmisten ulkomaalaispohjaisia vähemmistöjä, ja kristittyjä yksittäisiä ihmisiä. Mutta kansa, se ei ole milloinkaan antanut Suomessa tukeaan Kristukselle, herkkyyden, nerouden ja omaperäisyyden uskon perustajalle. Siksi ns. kulttuuri-ihmisestä tulee Suomen vaikutuspiiriin jäädessään aina elitisti, pervertoitunut, ahdasmielinen ja ylen rasittava näpertelijä. Näin käy, vaikka alkuperäiset vaikuttimet olisivat omaperäiset ja puhtaat. Suomessa henkiset ja poliittiset olosuhteet ovat maailman kovimmat niille ihmiselle, jotka eivät halpamaisesti jätä kotimaataan ja taistelevat tämän kansakunnan itsenäisyyden, eli hienoimpien ja omaperäisimpien ominaisuusksien puolesta, jotka ovat aina ja kaikkialla juuri yleisinhimillisiä ominaisuuksia, vallankumouksellisimpia ominaisuuksia.

Tunnisteet: dystooppinen orientaatio, halu ja mimeettinen halu, Hypotalamuksen kaupunki, Poliittinen muistio, Suomi

 7:16 ip. 2 comments

  IHANTEIDEN JA IDEOIDEN TOTAALISEN PUUTTEEN naurettavin seuraus on se, että raavaat miehet matelevat imbesillien edessä ja nuolevat ääliöiden oksennusta.

Lääke: silmien avaaminen ja opintomatkat pyhiin kaupunkeihin.

Tunnisteet: Poliittinen muistio

 5:54 ip. 0 comments

  VAPAA KIRJAILIJA kirjoittaa niin kuin ajattelee, tuntee ja kokee, ja sitten vapaasti julkaisee kaiken sen. Epävapaan kirjailijan luovaa työskentelyä rajoittaa ja tuhoaa kustantajan paino(s)tukset, sekä taloudellisten ja sosiaalisten seurauksien jatkuva pohdiskelu.

Tunnisteet: kirjallisuus, Poetiikkapakki: runouspuhe ja yleinen estetiikka

 5:42 ip. 4 comments

  INFORMAATIOSOTA lähtee siitä, että vihollista ei ole olemassa, jos se ei näy mediassa.

Tunnisteet: Poliittinen muistio

 11:56 ip. 1 comments

  RENE CHARIN MUOTOKUVA Tämä maapallo-vanhus tässä,
hiljalleen puusta veistetty mies,
tehnyt tämän runon vanhoilla päivillään ja omistanut vanhoille päivilleen sekä vanhalle toverilleen Yrjö Prakkiselle.
Niin kuin eräs Éluardin kirja, D'Annunzion: forse che si, forse che no: ehkä, ehkä ei.

Tunnisteet: ensykandi

 6:31 ip. 0 comments

  SIELU JA MATERIA Historia tuntee paljon kauniita naisia. Siitä todistavat jälkeläiset, koviin kansiin sidotut tyhjät kirjat.
ja paljon kauniita sieluja: kädestä käteen salaa leviävät repaleiset monisteniput.

Stetsonpää tietää: rahalla ei saa kaikkea, mutta sillä saa nyljettyä sielun.

Tunnisteet: aforismi, mitä voidaan tietää

 5:30 ip. 0 comments

  EHKÄPÄ TOSIAAN voi hyvinkin sanoa, että "suomalainen runous elää kokoistuskauttaan 2000-luvun alussa, moninaisuuden ja runsauden voitonjuhlaa".

Itse vain en oikein elä.

Tunnisteet: kirjallisuus

 5:24 ip. 0 comments

  KAPITALISMIN TERAPIAT JA EHEYTYKSET Yhteiskuntamme pursuaa erilaisia terapiamuotoja, joogia ja henkisen valmennuksen kursseja, joissa painotetaan yksilön kykyä vaikuttaa omaan elämäänsä. Kaikki näyttää riippuvan itsestä. Näissä imperialistiseen informaatiosodankäyntiin liittyvissä kongnitiivisissa yksilötason prosesseissa painotetaan "itämaisia viisauksia" keinoina kapitalististen taloudellisten hyötynäkökohtien saavuttamiseen. Kysymys on aina "henkisestä valmentautumisesta" totaaliseen rahantekemiseen.

Kaikessa irvokkuudessaan yksilön itsevaikutuksen mahdollisuuksien korostaminen on robottimaisen massaihmisten itsetuntoa imartelevaa, mutta samalla satiirisessa ristiriidassa ns. oikean "itamaisen viisauden" kanssa. Itämainen viisaus nimittäin edellyttää robottimaisuudesta luopumista. Robottimaisuudesta luopuminen ja modernismi taas eivät sovi yhteen, kuten Krafftwerk ja monet muut taiteilijat ovat ilmaisseet. Paolo Coelhot ovat tietenkin vain taitavia ironisia nihilistejä, jotka pitävät karmivaa hauskaansa ihmisten rajattomasta ilkeydestä johtuvan tyhmyyden kustannuksella.

Gurdjieff sanoo: "Eniten ihmiskonetta voi loukata kertomalla hänelle, ettei hän kykene tekemään mitään, saavuttamaan mitään ja ettei hän voi koskaan liikkua mitään päämäärää kohti ja että pyrkiessään yhteen päämäärään hän väistämättä tulee luoneeksi toisen. Tietysti todellisuus ei voisikaan olla toisin.
Ihmiskone on sattuman hallitsema. Hänen toimintansa saatta joutua sattumalta tiettyyn kosmisten tai mekaanisten voimien luomaan uraan, jotka saattavat sattumalta kulkea tätä uraa pitkin jonkin aikaa aiheuttaen illuusion, että jonkinlaisia päämääriä on saavutettu. Tällainen tulosten ja aikaisemmin asettamiemme päämäärien välinen vastaavuuws tai päämäärien saavuttaminen pienissä asioissa, joilla ei voi olla mitään seurauksia, aiheuttaa mekaanisessa ihmisessä vakaumuksen, että hän kykenee saavuttamaan minkä päämäärän tahansa ja valloittmaan "luonnon" niin kuin sanotaan ja että hän kykenee järjestämään koko elämänsä."

G tuntee itämaisten koulujen opetukset. Jo tämän lyhyen lainauksen perusteella on selvää, että länsimaiset, lähinnä USA:n markkinoille suunnatut uskonnolliset ja muut huuhaaoppaat, lähtevät kaikki samasta juuresta. Ne kääntävät ylösalaisin G:n lauseet niin, että väitetään todeksi sitä minkä G kiistää, samoin perustein.

Tunnisteet: dystooppinen orientaatio, Gurdjieff, Poliittinen muistio

 4:59 ip. 1 comments

  SITKEÄ UIKKU Myös ideoiden maailmoja on kaksi: Platonin taivaallinen ideoiden rajaton maailma, Luciferin helvetillinen ideoiden rajattu maailma.

Helvetissäkin on tietysti paljon ideaa.

Taivaan ja helvetin vastakkaisuus on ideoiden yhteensopimattomuutta ja niiden välistä sotaa.

Tunnisteet: sielu, sotatila

 2:14 ap. 2 comments

  HAASTEET KASVAVAT kahdessa sarjassa:

1) kauneuden avoin tukahduttaminen - kauneuden salattu tukahduttaminen - ihmisen murhaaminen - ihmisen salamurhaaminen

2) kauneuden pelastaminen - kauneuden säilyttäminen - kauneuden viljeleminen - kauneuden synnyttäminen

Tunnisteet: aforismi

 2:09 ap. 0 comments

  TYHMYYTTÄ ON KAHTA LAJIA 1) Ei ole ymmärtänyt evankeliumeissa kirjoitettua.
2) Ei usko sen pätevyyteen.

Tunnisteet: tyhmyyden fenomenologia

 12:50 ap. 0 comments

  jos ja kun
on tullut
pakko-
mielteeksi
lentää
omin siivin
ei voi tehdä
mitään
voi vain
odottaa
ja varmaa
on: ne eivät
kävele
vastaan
niiden
täytyy
kasvaa

Tunnisteet: lentäminen, runo

 12:20 ap. 0 comments

  LAINAAN ITSEÄNI "Meidän maailmassamme arvovalta lunastetaan rahalla."

Tämä on väkivallan, niin henkisen kuin poliittisen, määritelmä.
Se on myös post-modernin taikauskon määritelmä.

Tunnisteet: Poliittinen muistio

 11:56 ip. 0 comments

  TAGITUS Sain blogini ensimmäisen tagituskierroksen päätökseen. Oli aika kova homma. Vaha blogi on vielä systematisoimatta. Eikä tämäkään ole nyt vielä muuta kuin runojen ja aforismien osalta selvä. Mutta merkinnät on heitelty kategorioihin vähän miten sattuu. Tageja tulee kaiken aikaa lisää, ja varsinkin poliittinen muistio vasta rakentuu.
Sivupalkkiin tageja ei ilmesty lähinnä siitä syystä, että tageilla on usein merkitystä vain itselleni. Kysymys on kokonaisuuksien rakentamisesta, kokonaisuuksien välisistä ja sisäisistä suhteista. Kokonaisuudet saavat joka tapauksessa ilmaisunsa paremmassa muodossa, kunhan ehtivät käydä läpi kovan muokkauksen ja uudelleen kirjoituksen.

Tunnisteet: bloggaaminen

 11:51 ip. 1 comments

  ETSITÄÄN MESENAATTIA Suomessa ei mesenaattijärjestelmä toimi. Jos joku saa teoksilleen yksityistä rahoitusta, on kysymys aina Suomeen soluttautuneesta venäläisestä vakoojasta. Kulttuurin pitää olla kontrolloitua, kaikessa vallalle ja taloudelle alisteista, viljelyä kavahtavaa ja brutaaleiden teollisuus-häkkikanala-metaforien läpitunkemaa, niin kuin EU-maatalous konsanaan.

Agrikulttuurin kärsimykset tässä maassa ovat hirvittävät ja epäinhimilliset. Ruuantuotantomme on vaarassa, ja on todennäköistä, että sairaudet tulevat lisääntymään keskushallitun holocaustisen maatalouspolitiikan mielettömyyden takia. Missään maailmassa ei direktiivejä ole otettu niin tehokkaan kiusaamisen ja henkisen kidutuksen välineiksi kuin Suomessa. Monissa maissa ymmärretään kansallinen etu, eikä omien kansalaisten hengiltä kiduttamista pelkän "huvin" ja "hyvän olon" vuoksi pidetä mielekkäänä. Satanistisessa EU-suomessa on toisin: energiaa saadaan nimen omaan kanssaihmisten kiusaamisesta ja vittuilukulttuurista.

Kulttuurin tekijät eivät kuitenkaan kärsi niin kuin teollisesti hoidetut EU-lehmät (eläinten kärsimys on keskushallinnoinnin ja virkamiesten ansiota, ei käytännön työtä tekevien ihmisten, jotka usein vastustavat nykyisen kaltaista "kehitystä", jonka tarkoituksena on vain meille uusien rakenteellisten sairauksien plagioiminen sieltä, missä sairauksia on enemmän kuin meillä). Masokistien kuuluukin nauttia heitteillejätöstä tai sen vaarasta. Kulttuurintekijät ovat ulkoa ja sisää hallittua hiljaista kapinoimatonta porukkaa, välillä pukkaavat masokistista hyvääoloa ja sadistista voimatonta onnea hehkuvia teoksiaan markkinoille. Jos kaikki mittarit toimisivat yhtä huonosti kuin nämä, en olisi misantrooppi enkä teknouskovainen.

Taiteilija, joka jää (en sano että aktiivisesti jätetää, mutta siltä se usein näyttää...tämäkin on vain henki, jonka tahdottomia välikappaleita rakenteissa ja asemissa hääräävät käytännön työmyyrät ovat) imperialistiskapitalistisen periferian "markkinavoimien", eli käytännössä imperialistisen informaatiosodan, armoille on kohtalossaan täysin verrattavissa Kiinan poliittisiin vankeihin tai Stalinin Siperian vankileiriläisiin. Meidän yhteiskunnassa vain ei tarvita mitään Siperiaa demonstroimaan muuten puuttuvaa kovuutta: Siperia alkaa heti kun astut (kenties lopullisesti) lämpimän huoneistosi ulkopuolelle, koettelemaan henkisiä energiavarojasi näiden matalilla ihanteilla varustettujen karun kalliorannan asukkien "hyväntuulisuutta" vastaan. Ei ihme että Moskovan Lenin-akatemiassa katsottiin, aina kun sinne suomalaisia opiskelijoita lähetettiin, ketkä heistä olivat riittävän terveitä ja voimakkaita kestämään "Suomen äärimmäisiä poliittisia olosuhteita." Suomeakestämättömät, herkemmät, saivat jäädä Moskovaan vahvistumaan ja eheyttämään hermojaan, tulemaan ihmiseksi niin sanotusti.

Mesenaatti on henkilö, jolla on kultturin ja henkisen yhteiskuntaelämän alueelle ulottuva intressi. Mesenaatti valitsee tuettavakseen taiteilijan, jonka teot ovat sopusoinnussa hänen intressiensä kanssa. Ajattelukyvyn ja herkkyyden ylläpitäminen on taiteilijan tehtävä, ja hänen tuottamansa lisäarvo liittyy asioiden hahmottamiseen ja esittämiseen.

Täytyy ihmetellä, että Suomessa ei kenelläkään ole mitään intressejä tähän hahmottamisen ja esittämisen lisäarvoon. Siis ei kenelläkään. Ottaakseni vain itseni esimerkiksi (tapaus jonka tunnen) pystyisin mesenaatin avulla toimimaan ja työskentelmään satakertaisella tehokkuudella ja tarkkuudella nykyiseen nähden. Mutta millään Suomalaisella pääomalla ei ole kanssani jaollisia intressejä. Se on kummallista. Kummallisen yksimielistä porukkaa tällä. Eikö pääomien sentään pitäisi kilpailla keskenään jos elämme vapaasa markkinataloudessa, emmekä kartellissa? Vai ovatko nämä markkinat vapaat? Onko vapaus vain simuloitua? Onko tahtomme vapaa edes kuluttajina?

Hyvin usein kuulee, että Suomi on maa, jossa kapitalismin haitat yhdistyvät kommunismin huonoihin puoliin. Hienoa yhteispeliä Teiltä oikeisto ja vasemmisto, te muinaiset fossiilit ja rakenteellisen pahuuden ja ilkeyden tyyssijat! Toivotaan, että uusi hallitus pystyy poistamaan noista haitoista edes toisen.

Menipä melkein mihin tahansa mualle nykyisessä maailmassa, aina löytyy monenlaisia intressejä, ei vain kahdenlaisia, oikeisto ja vasemmisto, tai muuta vastaavaa keinotekoista roskaa. Yhdysvallat on eri asia, hehän luulevat olevansa koko maailma, ja siksi Yhdysvaltojen sisällä aito moniäänisyys kaiken aikaa heikkenee. Yhdysvalloissa on toisaalta maailman eniten keinotekoista ja samantekevää moniäänisyyttä, niin kuin mallioppilaalla aina pitääkin olla hyvät arvosanat ihmisoikeuksissa ja eläinsuojelussa. Maailmassa sen sijaan on monenmoista aitoa ja todellista vääntöä. Täytyy ihmetellä, miksi Suomessa ei ole mitään vääntöä, mitään dialektiikkaa, ei näkemysten tai päämäärien moninaisuutta. Suomi on yhden totuuden maa. Ja nämä teeskenetelvät, apinoivat matkijaseniilitkö kuvittelevat olevansa jotain Eurooppalaisia? Iljettävää! Arvosana nolla! Ai niin paitsi tietenkin tekniikassa, josta arvosana kymmenen. No niin, olemme siis jollakin hiuksenkapealla elämän sektorilla hyviä. Se riittää peruskoulussa, ehkä lukiossakin, muttei elämässä, eikä ainakaan itsenäiselle valtiolle.

Niin kauan kuin mesenaatteja ei ole, niin kauan kuin yksityisillä pääomilla (joiden muodostamassa talousjärjestelmässä elämme) ei ole tässä maassa mitään henkisesti rakentavia intressejä, me olemme kertakaikkiaan pahuuden armoilla. Voi tietysti olla, että suomalainen ei luovu vittuilu- ja masokistikulttuurista ymmärtämään Kristuksen laupeutta muuten kuin väkivallalla ja asella uhaten. Tuskin mikään puhe auttaa Saatanan nimeen vannovalle porukalle.

Tunnisteet: aikalaiskritiikki, hyperkritiikki ja dialektiikka, Jeesus, Poliittinen muistio, Stalin, Suomi

 10:41 ip. 1 comments

  ETSIMISTÄ KOSKEVAT MERKINTÄNI QLOGGERISSA http://kaymala.qlogger.com/entry-logid3623-eventid17675-Synonyymisanakirja.log

http://kaymala.qlogger.com/entry-logid3623-eventid17674-Kevyt-teksti.log

http://kaymala.qlogger.com/entry-logid3623-eventid17665-Kirjailijat-voidaan-jakaa-ainakin.log

http://kaymala.qlogger.com/entry-logid3623-eventid17664-Poen-Kultakuoriainen.log

http://kaymala.qlogger.com/entry-logid3623-eventid17644-Etsimisen-fenomenologiaa.log

http://kaymala.qlogger.com/entry-logid3623-eventid17629-Gustave-Flaubertin-Bouvard-ja-Pecuchet.log

http://kaymala.qlogger.com/entry-logid3623-eventid17613-Arthur-Conan-Doylesta.log

http://kaymala.qlogger.com/entry-logid3623-eventid17579-Luin-vähän-alkua-Raija-Siekkisen.log

http://kaymala.qlogger.com/entry-logid3623-eventid17529-Lainasin-etsimistutkimusta-varten-seuraavat-teokset.log

http://kaymala.qlogger.com/entry-logid3623-eventid17509-Kullankaivuuta-olen-tutkinut.log

http://kaymala.qlogger.com/entry-logid3623-eventid17424-Ajokoiran-päivä.log

http://kaymala.qlogger.com/entry-logid3623-eventid17419-Esteettinen-intressi-tasapainoelimenä.log

http://kaymala.qlogger.com/entry-logid3623-eventid17410-Viimeaikojen-paras-merkinnän-nimeäminen.log

Sivulle 3 asti.

Tunnisteet: etsiminen, Flaubert

 10:03 ip. 0 comments

  VIRGINIAN TAPAHTUMAT Olen aivan untelona. Kävin kahvilassa "virkistäytymässä", lukemassa iltalehdestä sarjamurhan kulun. Nämä Yhdysvalloissa toistuvat koulusarjamurhat luulisi herättävän järkevässä ihmisessä vain yhden ajatuksen: instituutio, jossa tällaista tapahtuu ei voi olla henkisesti terve. Suomalaisessa lehdistössä näin monimutkaiseen psykologiaan ei pystytä. Suomalaisessa lehdistössä ei pystytä lainkaan analyysiin, ajatteluun. Eikä imperialistisessa periferiassa kuulukaan, lepraiset iljettävät tuulimyllyt saavat voimansa ylhää, se on se porkkana. Kansalle jää helvetin keppi, Mersut ja Bemarit, henkinen rutiköyhyys, kurjuus, mielisairaus ja sarjamurhat.

Gus Van Zantin tositapahtumiin perustuva elokuva Elephants sanoo: on turha syyllistää yksilöitä ja vaatia heidän moraaliltaan mielttömyyksiä silloin kun yhteiskunnan rakenteet ovat tarkoituksella tehty demonisiksi: toisaalta moraalia tuhoaviksi, toisaalta mielenvikaisuutta provosoiviksi.

Moraali on yksilön kykyä loogiseen ajatteluun. Mielenvikainen ei siihen pysty, omaa etuaan ajava imbesilli ei siihen pysty. Moraali on aina vastustuskykyä, jonka tarkoitus on suojella sielua yhteiskunnan väkivaltakoneistolta, joka pyrkii tekemään loogisen ajattelun mahdottomaksi.

>>

Tunnisteet: Amerikka, dystooppinen orientaatio, Poliittinen muistio, vastustuskyky - henkinen ja fyysinen

 9:05 ip. 0 comments

  MUUTTOLINNUN ELÄMÄ edellyttää kahden tai useamman tilan välistä jaksollista siirtymistä. Pitkien ja nopeiden siirtymien edellytys on kyky lentää ja suunnistaa tarkasti.

"Pisimpiä muuttomatkoja tekevät lapintiirat, jotka pesivät pohjoisen napapiirin hujakoilla ja viettävät pohjoisen pallonpuoliskon talvet Etelämantereen alueella. Lapintiirasta on sanottu, että se on laji joka näkee eniten auringonpaistetta elämänsä aikana! " http://fi.wikipedia.org/wiki/Muuttolintu

Tunnisteet: ensykandi, lentäminen, Runoilijan päivä

 2:24 ap. 0 comments

  siinä helposti on jotain sellaista
mitä hamsteri ei tarvitse
Jumala-oletuksen tekevässä idealismissa
tokihan se on Super Mariosta matkittu
mutta verenpaine nousee
ja peruskaava näyttäisi olevan sama
oravanpyörä, jossa lahjattomimmat
pääsevät eteenpäin: se
on Jumalan tahto

Suurimmalla osalla ihmisistä
ei ole filosofiaa. Se johtuu siitä,
että ajatellaan olevan hyödyllisintä
toimia tilanteen ei filosofian
mukaan. Mutta vain filosofi
osaa toimia tilanteen mukaan

Tunnisteet: runo

 12:21 ap. 0 comments

  Kääpiö on aikuisin kaikista,
koska häntä pidetään lapsena
Ikoneissa Kristuslapsi
kuvataan kutistuneena kääpiönä
jotta myöhemmin kasvaisi suuri
Jättiläinen on lapsellisin kaikista
koska häntä pidetään aikuisena
Ajat muuttuvat: lapsi on pieni
aikuinen tai aikuinen suuri lapsi
Mutta miksi ei koskaan niin
että ne olisivat kaksi silmää
jotka kävisivät dialogia keskenään

>>

Tunnisteet: runo

 11:05 ip. 0 comments

  MYÖTÄTUNTO JA MINDFUCK Steven Spielbergin elokuvien E.T.:n samoin kuin A.I. Tekoälyn aiheena on ihmisen kyky myötätuntoon. E.T:ssä on kysymys myötätunnosta vierasta elämänmuotoa kohtaa. A.I.:ssä on kysymys ihmisen ja koneen välisestä myötätunnosta, eli varsinaisesta myötätunnon universaalimetafysiikasta.

Jos ajattelen ihmisen seksuaalisuutta siinä mielessä kuin markiisi de Sade sen esittää teoksessa Filosofia budoaarissa, en voi olla joutumatta ajatukseen, että seksuaalisuus suorastaan perustuu myötätunnon kyvyttömyyteen tai kieltämiseen. Nimittäin eron ja vastakohdan dialektiikassa kohteen kiihottavuuden ja houkuttavuuden määrää kyvyttömyys täysin tajuta ja hallita niitä prosesseja, jotka kohteessa vastaavat mitä kummallisimpiin toimijan haluihin ja intohimoihin. Tämä on hieman eri asia kuin pelkkä kauneuden tai sulojen ihailu.

Eräänlainen mysteerinomainen salaisuus, joka lihan ylivertaiseen aistilliseen ja romattiseen himoon liittyy, verhoaa myös Sadelaisen kohteen. Nyt puhumme siis Budoaarin karnevalistisista toimijoista, emme esimerkiksi Sodoman toimijoista, jotka ovat laadultaan erilaisia, homoseksuaalisia puhtaasti sosiaalisten nöyryyttävien rituaalien symbolisia esineitä. Saden filosofisissa konstruktioissa on monenlaisia ja usein vastakkaisia orientaatioita ja henkiä, usein arkkityyppisiä, dystooppisia tai utooppisia. Sadeen liittyviä reaktioita ja käsityksiä seuratessa mielenkiintoista on havaita se, miten ihmiset eivät usein, heidän koulutus- tai sivistystäsosta riippumatta, osaa erottaa Sadelaisten toimijoiden orientaatioita. Ihmiset suhtautuvat Sadeen joko pidättyväisen kriittisesti tai rohkean libertiinin myöteisesti, mutta harvemmin havaitaan Saden tekstien sisäistä dialektiikkaa ja filosofisia vastakkainasetteluja, joita nuo tekstit ovat täynnä ja jotka aina esitetään yksipuolisesti seksuaalisuuden kuvastolla ja riettauden teatterilaitoksella, joihin ihmisillä on kategorisia asennoitumistapoja. Seksuaalisuus, erotiikka, aistillisuus ja sen kulttuuririippuvat ja toisaalta libertiinin vapauttavat käytännöt ovat aina täynnä organismeja ja mekanismeja ja niiden välisiä valtavia eroja, samalla tavalla kuin taideteokset. Seksuaalisuuden käyttövoimat ja syvyyden rikkaudet ovat suuret ja ne voidaan joko tuhrata ennakkoluulojen ilkeisiin logiikoihin, hyödyntää korkeakulttuurisesti tai hukata yliampuvan karkeuden äärellisiin ja köyhtyviin laatikkomaisiin tylsistymistiloihin. Ennakkoluulon logiikassa on kysymys siitä, että tehdään se mikä on pakko, mutta ei tutkita. Karkeudessa tutkitaan, mutta ei opita. Kulttuurissa tutkitaan, opitaan ja jalostetaan, koska kulttuuri ainoastaan voi luottaa järkeen.

Ihmiset kautta maaplaneetan keskimäärin rajattoman lahjattomia ja kyvyttömiä analysoimaan ja erottamaan eroottisen ja seksuaalisen toiminnan ytimessä olevia hyvyyden ja pahuuden sekoittuneita komponentteja... niin kyvyttömiä, että sanoisin tämän jopa olevan yksi ihmislajia määrittävistä piirteistä... ihmisen älyllisen kehitysaseteen täydellisesti määrittävä piirre. Sen sijaan planeetan eri kolkissa asuvilla ihmisillä on rajattoman erilaisia kykyjä näiden asioiden vaistomaiseen tunnistamiseen. Siinä missä toisten rotujen ja kulttuurien väripaletissa on ainakin miljoona väriä, toiset näkevät vain vaalen ja tumman harmaan. Vaistonvarainen tunnistaminen on ruumiillista ja fyysistä, kokonaisvaltaista. Se tietenkin on käsitteellisen ajattelun edellytys, että on aistimuksia ja havaintoja, mutta valitettavasti, johtuen ehkä planeetan uskontojen kehityksen toistaiseksi olemattomasta tasosta, nämä erot eivät ole riittävän selkeästi missään kirjautuneet maailmankirjallisuuteen, tähän päivään mennessä.

Filosofina Sade on tämä tieteen, uskontojen ja filosofioiden mustan pisteen, sfinksi, ja jonkinlainen 2000-luvun huikeat planetaariset mittasuhteet saaneen "tiedottoman", ja enemmänkin kollektiivista alitajuntaa heijastelevan, ja varsinkin älyllisesti heikoissa ja suojattomissa muslimikulttuureissa hedelmälliseen ajattelun hetteikköön ja suohon iskevän pornoteollisuuden profeetta. Sotateollisuuden rinnalle informaatiosodan kovimmaksi aseeksi kohonnut porno tuottaa karua jälkeä siellä missä pitkät perinteet idioottimaisuudelle ja selväjärkisen ajattelun halveksunnalle.

Implisiittisessä luennassa, Saden mukaan ihminen on laji, joka ei tunne omaa sukupuoliinjakautumisen historiaansa, eikä siksi pysty erittelemään seksuaaliseen haluun liittyviä komponentteja sillä tasolla, että voisi jalostaa, vahvistaa ja hyödyntää seksuaalisia energioita niiden tukahduttamisen sijaan. Siksi ihmislajia olemusta leimaa sen korkeimmissa ja pisimmälle kehittyneissä (lue rationalisimmissa ja loogisesti puhtaimmissa) kulttureissa mysteeriuskonnot. Pornoteollisuuden ja huumekaupan (vastaavat samaan tarpeeseen) nykymittakaavan olemassa olo ja ihmisten täydellinen kyvyttömyys suhtautua siihen ja varsinkin sen menestyksen uskonnolliseen perustaan, analyyttisesti tai filosofisesti, on vain osoitus ihmislajin älyllisistä rajoituksista ja täydellisestä kyvyttömyydestä kääntää seksuaalisia energioita tukevalla perustalla positiivisiksi. Jonkinlaiset hirvittävät tuolla alueella olevat tietämättömyyden kuilut varjostavat koko ihmiskunnan historiaa.

Kaiken aluksi tietysti täytyy tunnistaa hyvä ja paha yksinkertaisemmissa rakenteissa. Tämä tarkoittaa sitä, että ensinnäksin yksilön on välttämätöntä tutustua hyvään ja pahaan itse omissa teoissaan, ja toiseksi olla riittävän selväjärkinen ja taikauskosta vapaa, että uskoo pahan pahaksi eikä omassa itsessä olevaksi virheeksi. Taikauskoinen ihminen nimittäin selittää giljotiinin teränkin leikkaavuuden olevan vain oma pään heikoissa kantimissa. Taikauskoinen ihminen ei näe väkivaltaa eikä epäoikeudenmukaisuutta, koska ei usko omaan alkuperäisyyteensä, omien halujen puhtauteen ja oman järkensä terveyteen, vaan ulkoiseen joukkojen voimaan ja tyrannien valtaan, ennen muuta väkivaltaan. Yliluonnollisiin asioihin uskominen on vain seurausta tästä käytännön höperyydestä, suhteellisuudentajun ja käsityskyvyn totaalisesta puuttumisesta. Taikauskoinen ihminen, joka ei tunnista hyvää pahasta on nykytodellisuudessa (tämä on looginen johtopäätös) käytännössä kliinisesti kuollut. Tämä on modernin rakenteellinen ominaisuus.

Seksuaalisuuden hallitsema sivilisaatio, ei siis mitenkään juhli myötätuntoa, niin kuin sydämen kulttuuri tekisi, vaan päin vastoin pyrkii kaikin voimin myötätunnon tukahduttamiseen. Tällainen logiikka on idulla muuten jo Baudelairen dandyn prototyypissä, jolle urbaanina modernina olentona liiallinen herkkyys on taakka, ja joka pyrkii teeskentelemään karkeampaa kuin onkaan. Koska myötätunto perustuu yksilön tunneherkkyyteen, havaintoon ja mielikuvitukseen, seksuaalisuuden hallitsema sivilisaatio hylkiessään myötätunnon ajatuksia pervertoituu ja hyönteistyy kellon tarkasti sadelaisen dystopian loogisia kehityskulkuja noudattaen. Sydämen kulttuurissa rakkaus erotisoi kaikki esineet ja kohteet ja kohottaa niihin liittyvän mielikuvituksen voiman ja kuvittelun määrän moninkertaiseen potenssiin. Seksuaalisuuden ja pornon kulttuurissa tapahtuu paradoksaalisesti päinvastainen: lumouksen katoaminen kohteista ja esineistä, eräänlainen todellisuuden fyysistyminen ja konkretisoituminen, jonka päätepisteenä on weber-wagnerlainen dystopia ja aktuaalisuuden, pistemäiseksi muuttuneen tilan kuristava rautatyhjö.

Myötätunnottomuuden prosesseissa unohdukseen eristynyt hetkessä olo epäilemättä johtaa hyväksikäyttävällä, toimivalla osapuolella, erilaisten seksuaalistyyppisten hekumakokemusten voimistumiseen ja monistumiseen. Leikkaukset ovat jyrkkiä ja kuulostavat norjalaiselta black metal riffiltä. Muutamien ydinmekanismien sijaan ilmestyy suoranainen lohikäärmeenpääkimppu pimeitä lumouksia, joista myötätunnottomuuden sivilisaation sadelaiset toimijat ammentavat levotonta, hutiloivaa ja hypettävää kokkelieetostaan.

Koska myötätunnossa on kysymys toisen elollisen olennon rakenteen, kohtalon, tukahdutetun potentiaalin, kärsimyksen ja heikkouden syvästä myötäelämisestä ja armollisuudesta, täytyy myötätunnottomuuden "kiksi" -sivilisaatiossa olla kysymys päinvastaisesta, eli helvetin insinöörimäisestä ylösrakentamisesta. Mindfuckerit, nuo helvetin kvanttimekaanikot, etsivät ja tunnustelevat ihmisten kohtaloita, kärsimyksiä ja heikkouksia sen takia, että voisivat ylösrakentaa orjuutuksen, hyväksikäyttönsä ja kidutuksensa strategiat niiden varaa. Mindfuckerin myötätunto yltää helposti Parsifalin ja E.T.:n tasolle, mutta seurauksena ei ole armotila ja Graalin ritarien vapautus, vaan entistä syvällisemmin laadittu ansa ja Helvetin inhottava pidäke.

Tunnisteet: dystooppinen orientaatio, ennakkoluulon logiikka, hyperkritiikki ja dialektiikka, kohtalo, lumous, myötätunto ja mindfucking, samuus - ero - vastakohta, seksuaalisuus: sukupuoliinjakautumisen fenomenologia, Spielberg, utooppinen orientaatio, Wagner

 10:01 ip. 0 comments

  AFHUGGA & FÖRBRÄNNA matto riippuu samansuuntaisena kuin järvi
vettä väistyy hänen varjonsa verran
miksi unissa veden pinta on niin kirkumaton
>>

Muunnoksia Pauliina Haasjoen säkeistä. Näitä voisi tehdä enemmänkin.

Mutta mitä ovat epäilyttävät puut? Kokoelman toisen osasto avaava sitaatti kansanperinteentutkijä Martti Haaviolta vastaa: pyhiä puita...
misstänksamma träd... afhugga och förbränna, hakata maahan ja polttaa, olisi vähintään yhtä hyvä runokokoelman nimi minusta, mutta enemmän ehkä jotain Panu Tuomi/Noitavasara osastoa.

Tunnisteet: kirjallisuus

 7:26 ip. 0 comments

  JOUKKUE- JA YHTYE-METAFORAT Samalla tavalla kuin ahdistus hiipii mieleen basistien kesäleirillä, jossa katsellaan Stanley Clarken basso-opetusvideota, kauhu repii mieltä missä tahansa erikoistuneessa seurassa. Raoul Björkenheimin 90-luvun teoksen kantaesityksessä soitti 100 kitaristia. Ahdistuksen määrä oli mittaamaton.

On selvää, että basisteista enempää kuin kitaristeista ei saa kokoon yhtyettä, jota ihmismieli kestäisi romahtamatta. Samasta syystä runoilijoiden joukko ei pysty kommunikoimaan mitään, ei ainuttakaan lausetta, josta ei puhkeaaisi vihlova kolmoishermosärky.

Toimivat ja luovat yhtyeet muodostuvat eri instrumenttien kokoonpanoista. Dialektiikka instrumenttien välillä voi olla paljon suurempaa ja monipuolisempaa kuin mitä perinteisessä akustisuuden ja soitinrakennuksen vihlovasti rajoittamassa sinfoniaorkesteriperinteessä on totuttu. Soittimien dialektiikka ei liity vain äänen väriin ja reksiteriin, vaan myös moniin muihin käsitteisiin, polariteetteihin, joita itseasiassa on filosofisen mielikuvituksellinen määrä.

Siksi tuntuu oudolta jokaisella solullaan politiikkaa ja rotuerottelua huokuvien, kaistapäästösuodattimen muotoisten nuorten tyttöjen ivallinen "koeta pärjätä" -toivotus, kun sanot soittavasti orfeuslyyraa, joka kuulemma juuri nyt ei ole rakkautta halveksivien, vittuilevia ja sukupuolten välistä sotaa julistavia sanoituksia laativien yhtyeiden tuottajien toivelistalla.

Ratkaisuna näihin työttömyyttä lisääviin ja halua muokkaaviin (kitaristit hakkaavat sormensa vasaroilla nakeiksi, että kelpaavat basistien jalkapallojoukkueeseen, joka saa pillua kuin kone koneelta, automaattikivääri automaattikivääriltä) rakenteisiin ehdottaisin kaikkien maailman tuottajien hirttämistä.

Henriikka Tavilla on runokokolemassa Esim. Esa (s.47) aihetta perinpohjaisesti käsittelevä hieno runo, joka alkaa näin:

"Saatan muuttua aivan toiseksi ihmiseksi. Hän föönaa tukkansa risuiksi. Nimeni on Henna ja toimin tänään Mariannan sijaisena. Toisissa tapauksissa tehoaa ainoastaan Julmuus. Jonkin on muututtava joksikin muuksi. [...]"

Tunnisteet: ainoa mitä lääkäri täällä metsästää on pillu, analyysi, hyperkritiikki ja dialektiikka, musiikki

 7:00 ip. 0 comments

  Kun se on tippunut taivaasta
mitä enemmän me sitä puramme
sen vähemmän osaamme korjata.

Tunnisteet: aforismi, kaksisuuntainen evoluutio

 6:55 ip. 0 comments

  Tämä tila on kuin juoksuhiekkaa
jota keuhkoni hengittävät,
kirotut sopeutuvat syntiset keuhkot!
Tämä tila on kuin lännestä nouseva vesi
johon kristityt hukkuvat
pakomatkalla uudesta Egyptistä.
Tämä tila on kuin jakautumalla
lisääntyvä ihminen, omalla tavallaan
kuolematon käsittämättömistä kielistä
kokoon pantu labyrintti.
Tämä tila on kuin vuori
jonka hiuspilareissa koheesio soittaa
mehiläiskennostossa kuhnurien yhtye
omissa eristetyissä kamareissaan
telepatialla yhteen liimattua fuugaa.
Tämä tila on kuin hiilikaivostoimintaa
joka lakkaa olemasta työtä, kun aurinko
ei milloinkaan sammu.

Tunnisteet: a, dystooppinen orientaatio, Kaksisuuntainen mielialahäiriö, runo, tilan poetiikka

 6:14 ip. 0 comments

  KAS SERAFIM Luostarin portista avautuu taivas
kahteen suuntaan, päivä
herkullisempi kuin unessa nähty
kranaatteina talojen katoille
mäiskähtelevä kullan värinen sonta.
Toisaalta monisuloisa hiljaisuuden sija,
toisaalta kevään tunturipuron glissandoin
lumottu soliseva naismetsä
hehkuvan munkin ja jumaläidin puheenparsi:
hihi haha, hihi haha!
hihi haha, hihi haha!
Ja raavaat miehet iloisia jumalan poikia
kaikki, nurkuen tekevät pahaa ja sotatyötä
jos on pakko.

Tunnisteet: a, Kaksisuuntainen mielialahäiriö, runo, tämän- ja tuonpuoleisuuden dialektiikka, utooppinen orientaatio

 5:24 ip. 0 comments

  ORJA Titaani Atlas oli timantti. Hän kannatteli taivaankantta murenematta. Orja on orja vaikka pitäisi työstään kuinka paljon. Orjaa määrittää se, että hänellä ei ole varaa ostaa itseään vapaaksi.

Tunnisteet: ensykandi

 2:26 ap. 10 comments

  TÄSSÄ SIIS MENNEEN PÄÄSIÄISEN TARJOILU Lampaanpaisti á la Matti Rossi

2 1/2 –3 kg:n luullinen lampaanpaisti
8-10 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
kuivattua timjamia ja rosmariinia
mustapippuria
vettä
1/2 –1 pullo punaviiniä
maissijauhoja
1 dl kuohukermaa

Uunikasvikset:
4 keltasipulia
500 g porkkanaa

1. Ota lampaanpaisti muutamaa päivää
aikaisemmin viileään tilaan, pois jääkaapista.
Poista kalvot ja ylimääräinen rasva.
Tee lihaan pieniä viiltoja ja työnnä
niihin kuorittuja valkosipulinkynsiä lihassyiden
suuntaisesti. Hiero paistia, jotta
valkosipulin maku leviää paremmin.

2. Voitele paisti oliiviöljyllä. Levitä päälle
kerros kuivattua timjamia ja rosmariinia
sekä mustapippuria. Hiero mausteet
hyvin lihan pintaan. Säilytä paisti muovipussissa
viileässä.

3. Ota liha paistamista edeltävänä iltana
huoneenlämpöön. Nosta paisti uunipellille
ja ruskista ensin 200-asteisessa uunissa.
Alenna lämpö 170-175 asteeseen
ja lisää pellille 3-4 dl vettä, kuoritut
ja pilkotut sipulit ja porkkanat sekä hieman
suolaa. Voit työntää paistiin lihalämpömittarin,
mittarin kärki ei saa osualuuhun. Valele lammasta paistoliemellä
20 minuutin välein.

4. Tunnin kuluttua alenna uunin lämpö
150 asteeseen ja lisää pellille noin 1/2
pulloa punaviiniä. Valele paistia edelleen.
Neste ei saa loppua, joten lisää
pellille tarvittaessa vettä ja viiniä.

5. Lisää suolaa paistin pintaan ja liemeen
noin 15 minuuttia ennen lihan
valmistumista. Liha on kypsää, kun luut
irtoavat hyvin paistista. Lihan sisälämpötilan
tulee olla 70-72 astetta. Paistoaika
on noin yksi tunti kiloa kohti.

6. Keitä paistolientä kokoon kattilassa,
noin 15 minuuttia. Suurusta tarvittaessa
vesitilkkaan sekoitetulla maissijauholla.
Lisää lopuksi kerma.

Koti ja keittiö 4/2004

Tunnisteet: Pääsiäinen, reseptit

 2:21 ap. 0 comments

  LAURI VIITA oli se runoilija, jota kuultuani Otavan runoäänilevyltä aloin suhtautua runouteen vakavammalla mielenkiinnolla. Muistan etäisesti Jyrinkosken lausumassa Viidassa jyrisseen jokin tumma ja samalla mihinkään toisinsanomiseen purkautumaton syvyys.

Olen nyt hieman sellannut erästä käsiini saamaa Viidan jälkeenjääneiden runojen kokoelmaa kasvavan mielenkiinnon ja ihmetyksen vallassa. Kysymys on kauttaaltaan kiinnostavasta ja mestarillisesta, sanoisin melkein että oulipiaanisen kokeilevasta lyriikasta. Kaikki Viidan runot ovat poikkeuksettoman mitan ja loppusoinnun sitomia. Mitta, rytmikaava, loppusointu ovat jatkuvan muutoksen ja kokeilun kohteita. Toteutuksissa huimaa ensinnäkin se, että vaikka vaihtoehtoja on loputtomasti (yhdistää erimittaisia ja muotoisia säkeitä toisiinsa), Viita löytää aina suomenkielisesti toimivan. Mikä on toimivaa, mikä vähemmän toimivaa, se on kieliriippuvaista ja radikaalisti kokeilun alaista, mutta myös kollektiivisen tradition yhteistä tietoa. Yllättäen kaikista ankarin pakote synnyttää Viidan runoudessa vallitsevan mahtavan tilan tunnun. Viita suomenkielen sanan käytön ylittämättömänä mestarina kykenee ilmaisemaan missä tahansa mitassa täsmälleen sen mitä haluaa (tältä ainakin vaikuttaa).

Emme voi tarkasti tietää niitä rakennusperiaatteita ja vaiheita, jotka Viidan hahmoalttiissa mielessä toimivat. Mielenkiintoista sitä järjestystä, jossa runon elementit ovat kohdanneet, ja kokonainen runo hahmottunut (esimerkeiksi voi ottaa runon "Kylärakkien rattona nilkuttain", jonka säekaava on 11, 11, 10, 11, 10, 11, 10, samanmittaisten ollessa loppusoinnuin sidotut). Mestarirunossa "Tuttu satu" on kahdeksan nelisäkeistä säkeistöä. Jokainen säe on neljän tavun mittainen. Säkeistä aina joka toinen on sidottu loppusoinnun säkeistön sisällä. Koska loppusointu on vähintään yksi tavu ja usein kaksi, jää jokaiseen säkeeseen vain kaksi tavua ns. vapaata kirjoitusta. Kuulostaa melko ahtailta rajoilta niin musiikille kuin ennen kuulumattomalle aforistiikalle, vai mitä. Neljä ensimmäistä säkeistöä ovat neljäsäkeen mittaisia lauseita. Viiden ja kuudes säkeistö ovat kahden säkeistön mittainen pitkä lause, jonka keskellä on säkeistön ylitys. Kaksi viimeistä säkeistöä muodostuvat kahdesta kolmisäkeisestä lauseesta ja yhdestä kahden säkeen lauseesta. Jo tämän taiteellisen konstruktion tasapainoisuudessa riittää insinöörimäistä tutkittavaa. Mutta näillä ehdoilla Viita onnistuukin kertomaan tarinan, jonka luontevuus, osuvuus ja mielenkiintoisuus ovat jo sinänsä aivan riittävät. Tarina on mielenkiintoinen, aivan aukoton, ja yhtä kiveenhakattu, mutta toisaalta vapaa kuin muotokin. Mikä tässä on ollut ensimmäisenä? Idea tarinasta, jokin yksittäinen säe tai sanonta, säerytmi, säkeistö, poljento, kokonaismuoto? Mikään kohta ei tunnu muodon vuoksi työstetyltä. Pikemminkin koko runo tuntuu kuin taivaasta valmiina tipahtaneelta. Se on tasapainoinen... mikään asia siinä ei ole tapahtunut toisen asian ehdoilla tai kustannuksella. Siksi se ei anna mitään vihjettä omasta syntytavastaan, ei mitään varmoja jälkiä evoluution portaiden seuraajalle.

Vaikka lopputulos onkin tiukka pirunnyrkkimäinen konstruktio, on ajatuksen askaroitava vapaana ja uskomattoman laajoissa ja monitasoisissa tiloissa kyetäkseen vetämään tarvittavat yhteismitattomat ainekset yhteen. Runollisten keinojen, kuten metaforan, täydellinen hahmoaltis hallinta johtaa siihen, että millä tahansa sanoilla voi sanoa lähes minkä tahansa ajatuksen. Mitta sitoo sanomisen laajuutta, sanojen määrää, ja loppusointu sitoo sanojen laatua... mutta kekseliäs ja uuttaluova kieli on itse sanontaa, sanontatapaa, joka voittaa nuo musiikin ja plastiikan asettamat halutut ja keinotekoiset esteet. Ilman esteitä ei voisi olla niiden kekseliästä ja eleganttia ylittämistä, kysymys on lajista, eräänlaisesta esteratsastuksen elegantista muodosta.

Mutta esteet eivät runoudessa ehkä sittenkään ole pelkkä itseisarvo, joiden avulla ylivertaista taituruutta on mahdollista osoittaa. Hämmentävintä Viidan pienissä, joskus vain muutaman säkeen pituisissa mestariteoksissa on se mitä runon keinoin sanotaan: itse aforismin ydin tuntuu aina tutulta, yllättävältä, merkitykselliseltä ja ennen muuta pohdinnan arvoiselta. Mutta onko se vain tunne? Entä jos kaiken sanoisi toisin sanoin, jäisikö jäljelle mitään? Kysymys saattaa olla siitä, että proosallinen kieli ei kykene saattamaan lukijassa käyntiin ajatteluprosessia, joka todella tavoittaisi ajatuksen ykseydellisen ytimen sen kaltaisissa kohteissa, joihin Viita tarkentaa. Selittävä ja osoittava kieli jäisi näissä tarkasti valituissa aiheissa likimääräiseksi, mutta runon metaforinen sanonta ratkeaa vain havaitsijan omaehtoisessa ajattelussa. Mitkä sitten ovat niitä erityisiä tarkasti rajattuja aiheita, jotka vaativat runon muodolta sen mitä Lauri Viita siltä vaatii? Varmasti on olemassa jokin vastaus, itse en sitä vielä tiedä.


(http://www.tsv.fi/TTAPAHT/028/varpio.pdf ... mielenkiintoista tässä kirjoituksessa on ehkä lopun viittaus nonsenseen ei-mimeettisenä kirjallisuustraditiona)

Tunnisteet: Hermes - yleisyhdistäjä, kirjallisuus, mitä voidaan tietää, Poetiikkapakki: runouspuhe ja yleinen estetiikka

 4:59 ip. 1 comments

  TÄLLAINEN OLISI NYT KESKUSTASSA Café Scientifiqué, 12 April 2007, 17:30-19:00 Café Morkku (Läntinen
teatterikuja 1).

Alan Prohm: SCANDAL AT NOTRE-DAME, THE AVANT-GARDE STARTS OVER

In 1950, three mangy Lettrist poets disrupted the Easter service at
Notre-Dame Cathedral. Instead of landing in an asylum and being
forgotten as the brief flurry of shock and scorn subsided, the
action’s
authors in fact succeeded in triggering a stormy fortnight of debate in
Parisian high culture, involving such figures as André Breton, Jean
Paulhan, René Char and Maurice Nadeau. Years later their action would
be
remembered as a moment of truth in the re-radicalisation of the French
literary avant-garde, and as a catalyst in the gradual formation of the
Situationist International.

Alan Prohm is an artist and theorist interested in the linked histories
of performative interventionism and the literary avant-garde. He teaches
courses on architectural theory and critical urbanist art practice at
the University of Art and Design Helsinki, and on experimental poetics
and the avant-garde at the University of Helsinki.

All are welcome, no entrance fee.
www.france.fi/ccf
www.britishcouncil.fi
www.heureka.fi

Tunnisteet: ilmoitustaulu

 10:09 ip. 0 comments

  RITA DAHLIN esitystä toissapäivän Linnunlaulun runoklubilla kuunteli mielellään. Uusi runokirja, Aforsimien aika, vaikuttaa lukemani perusteella selväpiirteiseltä ja mainiolta lisältä uusia keinoja etsivän eli hereilläseurattavan (vastakkaistermi: torkahdellenseurattavan) runouden alueella. Uudet keinot eivät Dahlin käytössä ole itseisarvo. Ne ovat selvä reaktio ja looginen seuraus tilanteesta, jossa näköpiiriin on ilmestynyt ilmiöitä ja niiden määrittelemiä totuusarvoja, joiden selvittämiseksi ja ilmaisemiseksi ei vanhan toisto ja uudelleensommittelu ole tehokkaimpia mahdollisia apuvälineitä.

Olen sanonut tämän aiemminkin: kysymys ei ole siitä, että jotain perinpohjaisesti uutta ja ihmisyyttä vääjämättä ja peruuttamatta muokkaavaa olisi viimeaikoina nähty auringon alla, vaan siitä, että ilmiöinnin uusilla sukupolvilla on uudet aseet ja mikä tärkeintä, ne ovat entistä paremmin suojautuneet vanhoilta aseilta. Tämä, että maailman asioilla ja ihmisillä on taipumus suojautua itsensä ilmaisemisen keinoilta, on kirjallisten keinojen uudistamisen tai ainakin tuoreena pitämisen ainoa syy. Kirjallisia keinoja ei siten uudisteta siksi, että jotkut antikvaariset havisijat, joilla ei, säälittävää kyllä, mahdollisesti ole kirjallisuuden ulkopuolista elämää, kyllästyvät tai yksinkertaisesti väsyvät johonkin tyyliin, keinoon, tapaan, muotoon jne (jolloin luonnollinen ratkaisu ei ole kirjallisten keinojen uudistaminen vaan ulkoilu, metsätyöt ja rumpujen soitto). Kirjallisia keinoja uudistetaan siksi, että vanhat keinot lakkaavat saavuttamasta totuutta tai mitään. Totuuden ilmentymisen vihollinen, paikallisen imperiumin perifeerian vallan vasallikerho, aika ajoin onistuu opettelemaan ja dekoodaamaan kirjallisen keinon, saaden haltuunsa immuniteetin sitä vastaan, ja niin ollen myös suojan päivänvaloa kestämättömille touhuilleen eli ns. rehelliselle työlle.

Palatakseni vielä Dahlin huomionarvoiseen kirjaan ja siinä nimirunoon, tai oikeastaan pitkään runoelmaan "Aforismien aika on ohi", tekisi mieli ajatella sitä lähinnä ensyklopedisen estetiikan eksemplaarina. Kollaasitekniikoin rakennettu säkeittäinen runo moduloi puhunnan rekistereitä ja aihepiirejä. Reksiteri vaihtuu kaiken aikaa, useammin kuin aihepiiri. Aihepiirin vaihdokset, jotka tapahtuvat kesken runon, huomaa selvinä kaarina, taitteina. Runossa on narratiivisuutta ja liikettä, mutta aikansa luettuaan ymmärtää, että tämä modulaatiopolku on loputon, ei kovin systemaattinen ja tuskin tulee johtamaan mihinkään suureen päämääränomaiseen juonipaljastukseen. Dahlin aiheet ovatkin enemmän poeettisten ideoiden rajattomasta maailmasta, mutta ne tuottavat myös vastaavuuksia tässä maailmassa, sellaisia, jotka ovat hakukonein kaivettavissa esiin Internetin kasvavista tekstimassoista. Aiheita on myös valikoita, niissä on tiettyä diskursiivisuutta ja keskustelevuutta sekä ajankohtaisuutta. Valituilla aiheilla on keskinäisiä suhteita, seuraussuhteita, dialogisiasuhteista... mutta ne saattavat olla vain näennäisiä, sillä polku on loputon joka tapauksessa. Siksi aiheet kenties voisikin järjestää tasa-arvoiseen aakkosjärjestykseen.

Tunnisteet: ensyklopedinen estetiikka, kirjallisuus, Poetiikkapakki: runouspuhe ja yleinen estetiikka, Rita Dahl, toisto

 9:17 ip. 28 comments

  ENSYKLOPEDIAN MUOTO on luontevin kirjallinen muoto jotenkin rajatulle, jatkuvasti laajenevalle, systemaattisesti läpikäytäväksi mahdottomalle aiheelle. Ensyklopediassa keskeisten rakenneosien, kuten artikkeleiden välillä vallitsee monen arvoisia ja tasoisia suhteita. Suhteiden esittämiseen ei käytetä ensisijaisesti esimerkiksi romaanikirjallisuudelle tyypillistä materiaalien läheisyyttä, peräkkäisyyttä, dialogisuutta, jatkuvuutta ja kerronnallisuutta. Ensyklopediassa suhteiden esittämiseen käytetään suoraa osoittamista eli ristiviitettä ja sarjamuotoa, epäsuoraa osoittamista eli hahmon tai rakenteen rinnastavaa samuutta, metaforaa, allegoriaa, analogiaa ja symbolia.
Ensyklopedia muodossa voidaan erikoistapauksessa hyödyntää myös romaanimuodon kerronnallista peräkkäisyyttä ja dialogisuutta. Tällöin kysymys on poeettisesta ensyklopediasta. Poeettisessa ensyklopediassa keskeiset rakenneosat eli (artikkelia vastaavat) kirjalliset pienoismuodot pyritään nimeämään niin tarkasti tekstin ominaisluonteen mukaisella tavalla, että aakkosjärjestykseen asetettuna nämä kirjalliset pienoismuodon synnyttävät kerronnallisuutta ja dialogisuutta, joka on verrattavissa perinteisen kerronnan tekniikoihin. Poeettinen ensyklopedia on siis luettavissa alusta loppuun ikään kuin kertomuksena. Mutta ensyklopedian hakusanamerkitys toimii siinä vain intertekstuaalisesti, itseriittoisesti, vain itseensä viitaten. Poeettisen ensyklopedian hakusanat ovat taideteoksen "maailman" painollisia sanoja ja käsitteitä, jotka saavat potentiaalisen merkityksensä vain taideteoksen hengestä jonka rakenneosia ovat. Poeettinen ensyklopedia muuttuu hakusanateokseksi vasta itsensä alusta-loppuun-lukemisen aikana, jolloin tekstissä esiin tulevia taiteellisesti ymmärrettyjä käsitteitä ja sanoja, voi etsiä ja tarkastella samasta tekstijatkumosta palaamalla eteen tai taakse päin. Lukeminen ei kuitenkaan vaadi tätä jatkuvaa palaamista ja ennustamista, niin kuin romaaninlukeminenkaan ei sitä vaadi. Maailman hahmottamisella ja aistimisella on kestonsa, kaikkea ei voi saada yhtä aikaa.

Tunnisteet: ensyklopedinen estetiikka, Poetiikkapakki: runouspuhe ja yleinen estetiikka

 8:43 ip. 0 comments

  RAKKAUSHAAVEITA siitä kuinka elän kaikista vieraimman
ja tuntemattomimman vastakohtani kanssa
joka on elävin vähiten eloton esine
täysin hallittava joka suhteessa tunnettu
samuus tai vastakohta ei viholliskuva
yhtenäinen kaiken tiedon lähde kaikkien
tunteiden ja opintojen jatkuva kohde
Kuinka elän kanssa tämän mitä ei voi tietää
minkä tunnen, minkä pelkään unohtavani
jos kuolen tai jos tämä kuolee, ellen osaa hoitaa
tätä jotakin mikä on vierainta elämää
tutuinta massayksinäisyyden maailmassa
tottumuksen kaiken kutovan vierauden
luotaantyöntävyydessä. Puhtaan veden
luopumisessa haaveita kuvasta: miten
elämä järjestyy kunhan alan oppia ymmärtää
paljon enemmän: paljon enemmän
aistittavaa aisteja vähitellen ylösnousevaa
Rohkeus ja vaisto palautuvat, rakkauden
jumalat ehdottomat kiduttavat, hämäriä
pyhimyksenkuvia kadonneisiin lajeihin
muinaisiin fosiileihin ja simpukankuoriin
kääriytyneitä muistioita keskellä luontoa
köyhyyden tuulessa hälvenneissä uhrisavuissa
mahdollisuuksissa aineissa aiheissa aisteissa
Mutta vaikea on valittaa tätä rakkauden
kaipauksen hulluutta kuvien keskellä
yksinäisyyttä auttajien keskellä, jotka kiltisti
eivät voi auttaa. Koska rakkaus on laiton
ei pienen ihmisen asialla, kohtuuton
kauhistuttava koska silmitön ja ehdoton
Rakkauden jumalille painovoimat ovat
leikkiä, lempeä ehkä jos ei näe mitä se on

Tunnisteet: mitä voidaan tietää, rakkaus, runo, samuus - ero - vastakohta

 5:31 ip. 2 comments

  SYDÄMEN MARKKINAVOIMAT Täysin vapaa markkinatalous tarkoittaa sitä, että markkinoita ei säätele enempää sydämen ääni kuin direktiivit. Sydämen ääni on se, mikä tekee eron markkina-arvon ja todellisen arvon välille. Protestanttisen etiikan synnyttämän harhaisen hypoteesin mukaan markkinoiden laki ja sydämen laki voisivat joissakin olosuhteissa olla yhtä.

Protestanttisen etiikan kriisissä ja kuolinkamppailussa säädelty markkinatalous yrittää imitoida kömpelösti direktiiveihinsä jonkin keskimääräisen sydämen äänen. Lopputulos on monimutkainen, tehoton ja hidas rakenne, joka pyrkii sääntelyllä samastamaan ja vipuamaan liikevoiton yhdeksi jonkin keskimääräisen "yleisinhimillisen" sydämen äänen kanssa. Vaiennut läpikilpailutettu paatunut sydän kulkee pimeässä sääntelyn labyrintissä samaa osoitettua polkua, jota se olisi aiemmin voinut kulkea vapaudessa, jos se olisi osannut kuulla omaa ääntään. Pimeässä ahtaudessa etenemisellä ei ole sen kummempaa suhdetta kenenkään ihmisen pienen tai suuren sydämen ääneen, ja jos jälleen kerran mennään harhaan, kukaan ei huomaa sitä.

Tunnisteet: Poliittinen muistio, samuus - ero - vastakohta, usko ja uskonnot

 10:03 ip. 0 comments

  LINNUNLAULUN RUNOKLUBIN huhtikuun teemana on Runo, kone, kokeellisuus, esiintyjinä:

Kari Aronpuro
Rita Dahl
Karri Kokko
Janne Nummela

Juontajana toimii kirjallisuudentutkija Sakari Katajamäki.

Tilaisuus huomenna tiistaina 10.4.2007 klo 18 kirjailijatalo Villa Kivessä (Linnunlauluntie 7, Helsinki). Vapaa pääsy.

Tunnisteet: ilmoitustaulu, Rita Dahl

 10:30 ip. 0 comments

  KORJAAMO, LAUANTAI "Pietarin retro-disko klub Saint Petersburgissa Korjaamossa lauantaina 7. huhtikuuta klo 21-02

Pietarilainen dj Redisko (Denis Medvedev) on pietarilaisen alakulttuurin tahti jo lahes 20 vuoden ajan. Ennen ryhtymistaan dj:n soolouralle Denis ehti soittaa pitkaan koskettimia Dva Samaljota -yhtyeessa, jonka muiden jasenten kanssa han perusti Pietarin tunnetuimman underground-klubin Gribojedovin vuonna 1996. Klub Gribojedov taytti viime syksyna jo kunnioitettavat 10 vuotta ja on pystynyt sailyttamaan asemansa pietarilaisen nykykulttuurin keskuksena. Lisaa tietoa loytyy osoitteesta:
http://griboedovclub.ru

Klub Gribojedovin perinteisesti suosituin ilta on keskiviikon retro-disko, jota dj Redisko on isannoinyt jo viiden vuoden ajan. Dj Rediskon repertuaariin kuuluvat lahinna neuvostoaikaiset, 1960-70 -lukujen tanssihitit. "Koska Neuvostoliitossa seksi oli virallisesti kielletty, ei tuon ajan musiikissakaan ollut seksia. Seksin sijaan neuvosto-hitit valittivat korkeampia tunteita, kuten rakkautta, ystavyytta ja onnea", Dj Redisko perustelee musiikkilajin suosiota pietarilaisen nuorison keskuudessa.

Dj Redisko on haluttu esiintyja ympari valtavan Venajan maan. Han käy mm. säännolliseslisesti soittamassa Kamtsatkan niemimaalla Petropavlovsk-Kamtsatkan kaupungissa, jonne on Pietarista pidempi matka kuin New Yorkiin.

Pietarilaisen veteraani-muusikon Andrei Nuzdinin johtama trio "Puhuvat Papukaijat" esittaa cover-versioita niin ikaan tunnetuimmista neuvostoajan tanssihiteista, joihin lukeutuu myos the Beatles. Lisaksi ohjelmistossa on
biiseje seka Neuvostoliiton suosituimmalta rock-yhtyeelta Kinolta kuin suosituimpien neuvostoelokuvien savelia. Varta vasten Helsingin yleisolle "Puhuvat Papukaijat" esittaa Alla Pugatsovan kappaleen "Million Alyh Roz", joka Veera Teleniuksen suomenkielisena versiona "Miljoona Ruusua" oli 1980-luvun puolivalissa pitkaan Suomen suosituimpia lauluja.

Korjaamon klub Saint Petersburgin retro-iltaa taydentavat lisaksi neuvostoaikaiset musiikkivideot ja elokuvanaytteet. Illan avaa pietarilaisessa rock-klubissa Mod aina torstaisin soittava dj Sami, jonka repertuaariin kuulu
kaikkea aina tilanteesta riippuen.

lisatietoja:
http://www.korjaamo.fi/"

Tunnisteet: musiikki

 3:48 ip. 0 comments

  AMMATTIVÄITTÄJÄT On käynyt niin, että olen alkanut arvostaa tohtoreita enemmän. Olen nimittäin havainnut tuon koulutustason takaavan keskimäärin omaani kouliintuneempaa esiintymistä epäilevän tai suorastaan vihamielisen yleisön edessä. Tohtorit ovat usein "cool", mitä itse en ole. Vaikeasti sulavia tai jopa uskomattomia väitteitä ei ole helppo esittää ja perustella verenhimoisen yleisön edessä. Tilanteessa suosittelen kääntymään tohtoreiden puoleen.

Tunnisteet: biografinen

 10:07 ip. 2 comments

  METODISTA RUNOUTTA? Nyt kun luin Tytti Heikkisen Kulttuurivihkoissa olleet ns. googlerunot uudelleen, aloin epäillä niitä väärennöksiksi. Esimerkiksi ensimmäisen runon hiekkarantatila on melkein liian aistillinen, realistinen ja lineaarinen ollakseen metodisesti tuotettu. Kielikuvat ja sanankäyttö ovat tietenkin yllättävää, mutta se on vain mielikuvitusrikkaan kirjoittajan ei hakukoneen ominaisuus. Tekstissä ei ole mitään flarf-elementtiä tai tiettyä tyyliä, joka paljastaisi lainauksen alkuperän... ei mitään sellaista mikä ei olisi taitavan kirjoittajan simuloitavissa. Epäilen siis Tytti Heikkistä väärennöksestä: hän on luultavasti kirjoittanut nämä nerokkaat hahmotäyteiset runot omasta päästään.

Tunnisteet: Google, Tytti Heikkinen

 8:27 ip. 1 comments

  MAAILMANUSKONNOT Päivän uutislainoja: "Naiset pelkäävät viikonloppuisin Helsingin yössä." "Tilanne on huono, jos ihmiset pelkäävät, vaikka pelkoon ei tilastojen mukaan olisi aihetta."

Tässä radiohaastattelussa Sami Hyrskylahti toteaa, että Suomessa pelätään paljon kaikenlaisia asioita. Pietarissa kukaan ei pelkää mitään. Olen havainnut saman ilmiön.

Eräs naispuolinen tuttavani mainitsi mielenkiintoisesta ilmiöstä. Matkustellessaan aasiassa, hän buddhalaisessa Thaimaassa oli tottunut hehkumaan aurinkona, olemaan avoin ja hymyilemään kaikille. Yllätyksen hän kohtasi Malesiassa, jossa "tietenkin islamilaisena maana hymyily ei ollut mahdollista". Miksi? Koska sillä tavalla kuulemma "joutuu todellisiin vaikeuksiin rakkaudenjanoon aikoja sitten nääntyneiden häirikkömiesten kanssa". Islamilaisissa maissa naiset käyttävät peittäviä huntuja juuri vapautuakseen peloista. Hunnun käyttö on pelkästään mukavuuskysymys. Sinänsä on ikävä, jos kanssaihmiset yhteiskunnassa ajattelevat ja tietävät toisistaan pelkästään pahoja asioita. Aiheetonta hymyilyä ei sallita. Ilmiö liittyy lumouksen katoamiseen.

Maailmanuskonnot ovat menneen traditionaalisen maailman globaaleja puolueita, joiden avulla eri moraalisilla tasoilla olevat suuret väestöryhmät pitävät puoliaan huonompiaan ja parempiaan vastaan. Uskonnot ovat erilaisilla älyllisillä, eroottisilla, henkisillä ja moraalisilla kyvyillä varustettuja ihmisiä varten suunniteltuja. Jotkut uskonnot ovat henkisesti korkeatasoisempia kuin toiset, eikä mikään kulttuuri tai uskonto ole tasa-arvoinen toisen kanssa. Mitään relativismia ei ole olemassa, vaan uskonnot ovat absoluuttisesti lähempänä tai kauempana totuudesta. Jos kaikki uskonnot olisivat yhtä lähellä, hyvin lähellä totuutta, mitään syvällisiä kulttuurisia eroja ei olisi. Pinnalliset erot olisivat tietenkin paljon nykyistä suurempia, koska mimeettinen halu katoaisi kaiken halun kohdistuessa luonnollisesti totuuteen.

Tunnisteet: dystooppinen orientaatio, halu ja mimeettinen halu, lumous, totuus ja relativismi, usko ja uskonnot

 7:34 ip. 2 comments

  LAITAN TÄMÄN LINKIN tänne muistiin. Kuuluu kategoriaan "pakolliset". Via Herra Nutz.

Tunnisteet: Amerikka, analyysi

 9:28 ip. 0 comments

  KAMALAN VAIKEA MEEMI Anita haastoi.

Viisi suomenkielistä lempisanaani (ei kuitenkaan erisnimiä tai paikannimiä tms.)?

En osaa vastata tähän. Voisin valita viisi usein käyttämääni sanaa, mutta kysymys ei olisi lemmestä vaan maneereista. En ole rakastunut joihinkin sanoihin. Voisin kyllä hakea mielestäni suomenkielen sanoja, jotka ovat mielestäni erityisen mukavia, mutta niitä on kovin paljon ja niiden paremmuusjärjestykseen laittamiseen kuluisi ikä ja terveys. Yhdyssanat on suomenkielen vahvuus. Muistan jonkin vieraan kielen kohdalla, jollain kehitystasolla, tunteneeni viehtymystä joihinkin sanoihin enemmän kuin tosiin. Tämä johtui luultavasti sanavaraston ja maailmankatsomuksen suppeudesta. Eläinten nimet ovat suomeksi aika hienoja:

oliivipaviaani
husaariapina
vihermarakatti
sinisukeltaja-antilooppi
kalliohyppijä


Suomen kielen sana, joka on mielestäni äänteellisesti kaunein?

Mahdotonta vastata. Sopivilla taivutusmuodoilla melkein kaikista suomenkielensanoista saadaan kauniita. Hyvä kysymys olisi: Suomen kielen sana, joka on mielestäni äänteellisesti kaunis?

aavikkoilves


Viisi sanaa, joita tulen käyttäneeksi eniten työssä, arjessa tms?

Eniten? Kuka nämä kysymykset on laatinut? Suomenkielen frekvenssitaulukoista löytyneen vastaus. En tiedä. Ja, on, että, mutta, sillä.


Sanonta, sananlasku tai aforismi, joka merkitsee minulle eniten?

Maailma on sana.

...en tiedä


Viisi suomenkielistä sanaa, joita eniten inhoan?

sisältötuotanto
kuluttaja
laatuaika
työssäjaksaminen
tunneäly

... pelkästään niiden epäselvän ja harhaanjohtavan merkityksen takia.


Puhkikulunut fraasi, jonka tilalle pitäisi keksiä jotain uutta.

Englanti on maailman valtakieli.


Sana, jonka haluaisin kuulla useammin.

Rakas.


Uusin nykykielen sana, jonka olen oppinut.

tapahäviäjä

Tunnisteet: meemi

 8:28 ip. 0 comments

  300 000 Kas, kas, tällainenkin raja ylittyi.

Tunnisteet: bloggaaminen

 9:46 ip. 0 comments

  "Tuloksia pusertui, helmiä ei kehittynyt."
Samuli Paronen: Kuolismaantie

Tunnisteet: aforismi, lainaus, Samuli Paronen

 9:44 ip. 0 comments

  KUUN MAAKAUPPA on täydessä vauhdissa. Samat sijoittavat, jotka aiemmin luottivat sota-, lääke-, ja öljyteollisuuteen, hamuavat nyt kuuta taivaalta. Heidän lapsensa joutuvat elämään siellä.

Tunnisteet: ensykandi

 12:52 ap. 1 comments