31.1.2007

Raportoin hyvän uutisen: nukuin hyvin ja näin kohtuullisen jännittävää unta. Oli Pellisen syntymäpäivät ja Richter soitti pianoa. Tämä tavallinen päivä ei ole vielä pystynyt pilaamaan selvää kuukausia odotettua virkistymistä.

Runoilijaystäväni muuttaa Torontoon, sattumalta Ilkka Kokkarisen kanssa samalle kadulle. Sanoin hänelle: Lähdette samaa matkaa töihin, kumpikin omalla kaupunkimaasturilla, eri suuntiin. Mutta kohtaatte kampusalueella, yliopistonkiviportaikossa, jota kohoatte liukuen (uusi rap-askellus, musiikkivideosta omaksuttu), mustien salkkujen piirtäessä ilmaan tuskin havaittavasti aallehtivaa paikkasignaalia.

HARMAGEDDONTUTKIMUSTA SYYTETÄÄN

liiallisesta intiimiydestä.

Ilmeisesti lasten- ja luonnonsuojelun nimissä ehdottamani jyrkät vaatimukset puhdistuksista, ymmärretään väärin joksikin muuksi kuin kiltin ihmisen hyväntahtoisuudeksi. Lausun vain objektiivisia tietoja, jotka kuka tahansa asiaa loogisesti ajatteleva huomaisi itsekin parin minuutin mietiskelyn jälkeen.

Ilmeisesti sadatteluni ja ruumiinominaisuuksiin kohdistuvat herjaukseni tulkitaan intiimiksi.
Tuntuu, että juuri näissä asioissa täytyy entisestään kasvattaa provosoivuutta, kun pelkkä vihjailu ei mene perille. Kirjoitettu sana ei tehoa. Sillä ei ole vaikutusta. Mikään ei mene perille. Kun näen konkreettisia tekoja, konkreettisia muutoksia kohti demokratiaa (edellyttää kaikkien diplomaattisten ja tiedonvälityksellisten suhteiden katkaisemista terroristivaltio Yhdysvaltoihin) voin miettiä herjauksen ja suoranaisen loukkaamisen hillitsemistä, ja omien todellisten ajatusteni verhoamista.

Päättäjille ja mediaväelle tiedoksi: verhotkaa helvettinne ja tehkää pikainen itsemurha (syanidi, katsokaa mallia elokuvasta Der Untergang), niin minäkin voin verhota vähän totuuden repivyyttä. Kehotan omatoimiseen ripeyteen: kello raksuttaa ja voin vannoa että tämä planeetta ei kaipaa teitä.

Kolmasosa lapsista olisi tulevaisuuden demokraattinen enemmistö, ellei heitä sitä ennen pakotettaisi itsemurhaan.

HARMAGEDDONTUTKUMUKSEN PERUSTEET 1 ov.

Kärsimys. Vain hyvinen ihmisten utooppisesta yhteisöstä puuttuu kokonaan kärsimys. Sairaus, onnettomuus, menetys tai kuolema eivät oikein ymmärrettyinä tuota kärsimystä. Aineellisessa todellisuudessa ei ole kärsimystä. Vain sielu voi kärsiä, kun siihen kohdistuu tahallinen väkivalta.

Luonnolliseen post-avaruusseikkailun yhteisöön kuuluu kärsimys. Absoluuttisen hyvät ja pahat ihmiset elävät yhteiskunnassa sekaisin, täsmälleen samanlaisissa ruumiissa, kykenemättä pitävästi tunnistamaan toistensa ominaisluonteita. Hyvät eivät ole hyviä hyödyntavoittelun takia, pahat eivät ole pahoja olosuhteiden pakosta. Hyvät ovat saavuttaneet hyvyytensä äärimmäisen taistelun ja työntekemisen kautta. Pahat ovat pahoja huvikseen. Hyvät jakautuvat kristuksenkaltaisiin, neitsytmariankaltaisiin ja pakanajumaliin. Pahat eivät jakaudu, vaan ovat kaikki Saatanoita.

Yhteiskunnan toiminta on seuraava. Huviksi ja virkistykseksi Saatanat jahtaavat kiväärein metsässä pakanallisia jumalia ja alastomia Kristuksia ja Neitsyt Marioita. Kun he saavat jonkun tapettua, he heittävät lihan koirilleen. Tämä on totta.

Pahojen ihmisten toiminnan päämäärä on huvi ja viihde: tuottaa Kristukselle mahdolisimman äärimmäisiä kärsimyksiä, häpäistä Neitsyt Maria mahdollisimman täydellisesti, kuristaa pakanajumalat. Pahat ovat kaikki ottaneet käteensä pedon merkin. Pedon merkkiä ei oteta vain yhtä kertaa, vaan se otetaan kolmesti. Kaikilla syntyvillä on kädessään pedon merkki. Mutta hyvät hankaavat sen itsestään pois äärimmäisellä työllä ja jatkuvalla rukouksella. Työ alkaa heti. Jo ulkosynnyttimien välissä hyvä ihminen on täysin paneutunut työn ponnistuksiin. Kehodossa paholaiselle tulevat tutuiksi kaikki demonit ja pahat henget, ja hän oppii Beelzebubin ja Pythian kaikki ilkeysanalyysit ja valhestrategiat. Jos hyvin menee, hän on kiduttanut Kristusta jo ennen toista ikävuottaan. Joskus he onnistuvat tappamaan vanhempansa, joskus vanhemmat skalapeeraavat lapsensa suutuspäissään, koska haluavat katsella telkkua.

Jos olento kymmenvuotiaana poikkeaa Kristuksesta hän on Antikristus. He ovat keskenään totaalisessa sodassa. Hyvillä on kaikki viisaus, pahoilla on kaikki voima.

Pahojen yhteiskunnallinen asema ja ammatti on tehdä näkevät sokeiksi. Hyvien päätyö on tehdä sokeat näkeviksi.

Harmageddonin lyyrikko kuvaa kuinka kaksi sauvakävelijää lulmisella tiellä näkevät ihmeen. Näkevät, havaitsevat, kuulevat, huomaavat, tulevat tietoisiksi.

INTERNETIN ROSKAPOSTI

ei eroa mitenkään suomalaisesta julkisen median harjoittamasta tiedonvälityksestä. Internettiin verrattuna ero on se, että varsinaista postia ei milloinkaan tule. Kannattaa lulkea Manuel Castellsin aiheeseen liittyvä juttu Le Monde Diplosta.

Tule, Oi Zeuksen rakkaus, totaalinen Puhdistus!

AHNEELLA SUOSSASUKELTAJALLA ON PASKAINEN LOPPU

"Tutkimusten mukaan joka kolmannella lapsella on lieviä masennusjaksoja ja vaikeasta masennuksesta kärsii ennen murrosikäänsä noin yksi prosentti lapsista.">>

Kun maa myydään halvalla, ja vapaista ihmisistä tehdään orjia, siinä monilla hypotalamuksen toiminta häiriytyy tai koko elin rikkoutuu. Mikä oli toisen maailmansodan historiallinen merkitys Suomelle? Tämä maa, jonka raja kulkee muutaman kymmenen kilometrin päässä euroopplaisesta sivistyksestä, Pietarin kulttuurimetropolista, liittoutuu kritiikittä natsikoirien kanssa. Naiset syötetään natseille kuin katukoirille. Natsiroskasakille annettaan vapaa läpikulkuoikeus. Mitä politiikkaa tämä on? Parempi olisi jos venäläiset olisivat jo silloin olisivat hoitaneet sen, mikä nyt täytyy hoitaa itse: puhdistukset.

Venäjällä eivät lapset syö masennuslääkkeitä. Olen parhaillaan laatimassa ääniteosta, jossa rinnastetaan suomalaisten ja venäläisten lastentarhojen äänimaisemia. Ylättävän todistusvoimaista karua materiaalia.

Selviäminen, luikerteleminen, suossa sukeltaminen on suomalaisen korkein julkinen arvo. Se on todella kummallisella tavalla ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että maa ei milloinkaan ole ollut taloudellisesti yhtä vauras kuin nyt. Kenenkään ei olosuhteiden pakosta tarvitse olla Saatana: he ovat sitä, koska se on heidän geneettinen olemus.

Rakkaus, kauneus, terveys, eivät herätä ulkomaisten lääketehtaiden tuotteilla täyteen pumpatussa Antti Kalliomäen sanoja "urheilu on aloitettava jo nuorena" hokevassa kolmekymppisessä keskiajanmittapuulla upporikkaassa sauvakäppäilijässä minkäänlaista reaktiota. Ne ovat vain sanoja toteaa hän, eivät todellisuutta.

Jos halutaan, että tällä maalla on tulevaisuus, on toimittava omantunnon äänen, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden periaatteiden mukaan. Me tarvitsemme vähintään demonstratiivisen puhdistuksen, ja ellei se auta on puhdistus ulotettava myös kansan syviin läpimätiin riveihin. On välttämätöntä, että 200 keskeistä korporatiivisen pääoman korruptoimaa poliitikkoa, median taustavoimaa, päätoimittajaa, urheilijaa ja idolsia tuomitaan henkisestä kansanmurhjasta kuolemaan ja teloitetaan julkisesti, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti. Jos tämä demokratisoitumiskehitys ei ole riittävää, ellei kansan ääni ala edelleenkään kuulua ja meno muutu täydellisesti toisenlaiseksi, on tuomittava ja teloitettava samasta rikoksesta 2000 lisää, ja jätettävä heidän ruumiinsa esille varoitukseksi. Paskan jauhamisen aika on tällä kansan niskanpäällä istuvalla geneettisen likaviemärin mätäpaisesakilla nyt kertakaikkiaan ohi. Mikään muu "parannus" kuin hallitsevaan luokkaan kohdistuvat oikeustoimet eivät voi enää pelastaa tätä maata. Tarkoitan lapsia. On pystyttävä tuomitsemaan rikolliset, varsinkin kun tuomitsematta jättäminen tuhoaa suuren osan viattomista ja parhaista ihmisistä. Teloittaminen on suosittu rangaistusmuoto, varsinkin USA:ssa, joten se, että tällaista rikokseen nähden lievää rangaistusta (vuosien kidutus olisi kohtuullista) ehdotan, ei varmaankaan ainakaan ketään amerikkalaisen nykykulttuurin ystävää loukkaa.

Olen täysin tosissani! Ja odotan kuinka kauan tämän maan vetelällä roskasakilla, näillä neideillä, näillä homohuorilla, jotka kehtaavat nimittää itseään ja toisiaan miesten nimillä, kestää ymmärtää tämän logiikan ehdoton pitävyys ja pääsemättömyys.

Sotarikollisille, huorille ja isänmaanpettureille on annettava maltillinen mutta ankaran oikeudenmukainen rangaistus. Heidät on opetettava käsittämään mikä on ihmiselämän todellinen arvo.

Näin pohdiskelen, lauleskelen, iloisesti hyräillen, viimeisiä tavaroita muuttokuormaan pakkaillessa. Suomen demokratiakehitystä on parasta seurata olosuhteista, joissa henkinen ja älyllinen toiminta on mahdollista.

30.1.2007

KESKENÄÄN ASIOIVIEN KASSAKONEIDEN ANSA

Prostitutio naisilla, miehillä sota, ovat ihmislajin äärimmäisiä tapoja pitää yllä normaalia aineenvaihduntaa, silloin kun elinympäristössä vallitsee täydellinen pimeys, pysähdys, jäätävä lumouksen ja kulttuurin poissaolo. Prostituio ei ole ammattilaisille vain miesten kulttuurisidonnaisten hypotalamuksen vaurioiden tieteellisen tarkkaa rahastamista, vaan samalla myös oman hormonitoiminnan turvaamista emotionaalisen holocaustin olosuhteissa. Miehille sota merkitsee tämän asiantilan ratkaisua antikulttuurisella tavalla. Miesten agressiot huoria, yleisellä yhteiskunnallisella emotionaalisella kaaoksella, lumouksettomuudella, ja niistä seuraavilla vakkavilla terveydellisillä ongelmilla kylmästi rahastavia kosmisia hirviöitä kohtaan, ovat erittäin ymmärrettäviä. Naiset ovat yleensä vakavammin oman aineenvaihduntansa armoilla, ja tiedostavat kosmista rakennetta, jossa ovat mukana, huomattavasti miehiä heikommin. Siksi naiset eivät aloita sotia, vaan pyrkivät vain maksimoimaan häikäilemättömyyden ja ihmisten terveydellisen hyväksikäytön.

Kulttuuri on sodan vastakohta, ja se ratkaisee täsmälleen saman ongelman kuin sota: hypotalamuksen kollektiivisen toimintahäiriön. Kultuurin metafora on erotiikka, antikulttuurin metafora on seksi. Kulttuuriolosuhteissa ei esiinny lainkaan seksin myymistä, masennuslääkkeiden käyttöä, laihdutuslääkkeiden käyttöä, anoreksiaa, bulimiaa, pedofiliaa tai mitään näihin verrattavia suoraan kulttuuurin puuttumisesta loogisesti johtuvia ilmiötä.

Kulttuuri on aina koko yhteiskunnan läpäisevä, jokaisen yksilön totaalisesti läpäisevä, eikä milloinkaan vain jonkin rajatun ryhmän ominaisuus. Kulttuuri ei voi olla yhteiskunnan osa. Mikään marginaalissa piilotteleva ilmiö ei ole kulttuuria sikäli, että sillä ei ole vaikusta yhteisön yksilöiden hypotalamuksien keskimääräiseen toimintaan. Todellinen kulttuuri vaikuttaa välittömästi jokaisen sen vaikutukseen joutuvan henkilön aineenvaihduntaan. Jo yhdessä päivässä antikulttuurista kulttuuriin siirtyvässä henkilössä tapahtuvat aineenvaihdunnalliset muutokset ovat ällistyttävän suuria.

Kulttuuria ei voi syntyä olosuhteissa, joissa kulttuuria synnyttäviin ihmisiin kohdistetaan totaalinen poliittinen vaino ja taloudelinen painostus. Kulttuuri voi syntyä vain yhteiskunnan ja valtion ehdottomassa suojelussa.

Suomi on eräs maailman harvoja maita, joissa koko hypotalamuksen toiminta on onnistuttu täydellisesti ja kritiikittömästi kaupallistamaan. Näkökulmasta riippuen Suomi on maailman paras maa (antikulttuuri, jatkuva sotatila), tai maailman huonoin maa (kulttuuri, jatkuva ekstaasi). Meillä on mahdottomuuksien valtakunta laaja ja vapaa kuin meri, mahdollisuuksien valtakunta on lakkautettu. Tämä on yksipuoluejärjestelmä. Ilmaista iloa ei ole, vaikka ihmiset näennäisesti elävät ja kuluttavat, ja olisivat samalla energialla kykeneviä auttamaan toisiaan, lisäämään nergiaa, samoin kuin missä tahansa kulttuurissa tapahtuu paljon vähemmällä energialla.

MAAN HARMAAT RAKENTAJAT

Kun maata rakennetaan riittävän pitkään Jumalan tahtoa vastaan tai siitä huolimatta, ei ihme, että se käy raskaaksi, ja sille pitää koko ajan etsiä tunnustusta.

GRAAL ON HYPOTALAMUKSEN KAUPUNKI

Siinä vaiheessa kun naiset ovat jo hajonneet

jäätäviin leikkeihin ja ruumiin epätoivotut

muutokset alkavat hiljaa haluttomuudesta

pakkomielteistä, joihin haluttomuus vastaa,

masentuneet seisahtuneet marmoripatsaat

Vanhuus, Haluttomuus, Passio! ja Vankila

seisovat yhä Katajanokan jäänmurtajatukikohdassa.

Voi sodan jumalan hypotalamuksen talamus!

Kaikenlaisia kristuksia harhailee liikaa,

huorat ovat nähneet jo liian monta auttavaa

auttamatonta, tuntevat nimeltä kaikki.

Siinä vaiheessa kiusallisia puheenaiheita

on paljon liikaa ja helppoja ei yhtäkään, ja on

soudettavaa vettä vuorten yli, sokkeloisten kielten

sanoja uudelleennimettyjä elimiä, runollisesti

värit laitetaan toistensa nimiin. Äkkiä koko

maailmaan astuu kuin jokin lääke asioiden

kirkastunut kaikkityhjentävä yhteys.

29.1.2007

DARJA

Kun aamulla 5.30 menet ruokakauppaan
menet tietysti ensimmäiseksi tervehtimään
mestaria tiskin taakse, ja kysyt: "Mitä on
tämä taivaallinen ääni, joka avaa silmäni
näkemään aineiden muodon ja ihanuuden,
joka saa veden herumaan kielelle ja
nostaa pohjasta esiin painuneita arkkuja,
mielihaluja puhtaita, hohtavia kuin halogeeni?"
Hänen vastauksensa kirjoitat muistiin.
Sitten tanssit hyllyjen lomassa, kokoat
himoistasi pienen korillisen jotakin
mitä et voi vastustaa, unohtamatta
lahjaa. Aina on oltava lahja, joka tulee
itsestään esiin kun tapaat sattumalta
jonkun, niinkuin nyt tämän mahdollisuuksien
valtakunnankanslerin vaimoineen.
Automaattisesti purkautuvat säikeet ja kelat,
jokainen saa enemmän kuin antaa, suoraan
ilman mitään viraston leimaa, antaa vain kaiken
sen kauniin lahjan tulla välittömästi esiin.

AATOS ERKON AINEENVAIHDUNTA

Jos ihmisen suonissa virtaa Saatanan kusi, ei ole ihme että tuotekin näyttää vähän juosten kustulta syöpäoksennuksen ja paskan kikkelivanalta.

Puhdistukset olisivat helpompia kaikille, jos oikeat henkilöt tajuaisivat itse puhdistaa itsensä tältä planeetalta.

Se etu tästä odottelusta on, että kun hypotalamus nukahtaa (tai kokonaan tuhoutuu) ja hormonitoimintaa on vähän (aivoissa ei ollenkaan), miehen ja naisen välinen tasa-arvo on silminnähden täydellistä. Terveyden jumala Hygieia asuu hypotalamuksessa.

Korkokenkä muuten on eräs normaalin aineenvaihdunnan seuraus (tai ainakin lupaus siitä) naisella. Niitä näkee yllättävän paljon Sanomatalossa.

EI KAUNIS MUTTA LIHAISA GEENIVORO

afrodisia vapautettu
markkinavoimille
mahdollisuudet alistettu
pörssiin
huorien vapaakilpailu, öljynlumo
geopoliittisesti ehdollistettu
aineenvaihdunta

DEMOKRATIA: MORAALISEN MURTAMISEN AAPELUS

Demokraattinen päätöksenteko on keino, joilla luonnonvaroja omaavien kansallisvaltioiden yhteinäinen kulttuuri murennetaan, ja jolla yksilöt samoin kuin valtiontalous ja luonnonvarat alistetaan ulkoisille markkinavoimille.

Tämä tarkoittaa energian eli öljyn eli afrodisian virtaamista ulos polkuhintaan, ilman että mitään hyötyä luonnonvaroista saadaan itse valtioon. Ihmisistä ja valtioista tulee markkinavoimien pelinappuloita.

Situationistinen oikea siirto tässä erityistilanteessa on antidemokratia, energiayhtiöiden ja suurteollisuuden kansallistamine, valtion vahvistaminen. Mielenkiintoista kyllä tämän ajatuksen esittää anarkisti Noam Chomsky teoksessaan Ideologia ja valta. Tämän ajatuksen ovat tajunneet hienosti Kazakstanin kaltaiset tämän hetken maailman kehittyneimmät kulttuurivaltiot.

Myöskään Venäjältä, missä ajattelijoita riittää omastakin takaa, ja missä ilman Chomskyäkin pärjättäisiin mainiosti, ei ole jäänyt huomaamatta tämän siirron välttämättömyys.

Venäjän politiikka perustuu parempaan ja älykkäämpään analyysiin ja tietoon ihmisestä ja maailmasta kuin EU:n politiikka.

Suomen kaltaisten totalitaaristen oman kulttuurinsa halvalla myyneiden valtioiden kannattaa ja ehdottomasti pitää olla hiljaa älyttömine demokratiaininöineen. Niin kauan kuin täällä ei ole ollenkaan älyllistä toimintaa, on turvan pysyttävä kiinni läskikasoilla.

RÄHJÄÄVÄ SÄVY

Suomessa kun puhuu normaaleista asioita normaalisti, huomaa omaan ääneen ilemestyvän rähjäävän sävyn. Tämä johtuu siitä, että jo kuulijakunnan naamasta näkee, ettei kukaan ymmärrä mitään. Viikonlopun aikana useampi hyväätarkoittava henkilö ilmoitti soittavansa ambulanssin ja saattavansa minut hoitoon. Tämä vain siksi, että erehdyin puhumaan normaaleita asioita, joita yleensä puhun normaaliolosuhteissa makean naurun säestämänä.

Nyt on kova työrupeama edessä, ja pääsen lataamaan akkuja vasta perjantaina, jos armon hypotalamus sallii. Hätätapauksessa tietysti aiemmin. Parempi ottaa kyyti Pietariin kuin hullujenhuoneelle.

ZEUSJOUKKION HULLUKSITULO

Kammottava juttu.

Kuolemaaetsivä on tietysti mies, joka menee sonnien lankkukarsinaan asioimaan. Ainakaan meillä kotona ei sellainen olisi tullut kenellekään mieleen. Muistan kunnioittaneeni suuria sonneja terveellä kauhulla. Lehmissäkin oli pikkupojalle pitelemistä. Monesti saivat pahaa jälkeä aikaan hyökätessään puolitosissaan kurassa hyppivän pajunvitsan kanssa huitovan pikkupellen kimppuun.

LE MONDE DIPLO

on ensimmäinen koskaan tilaamani yleisaikakausilehti. Enkä joudu pettymään. Ensimmäinen numero on erittäin rautaista asiaa. Tämän verran meidän pimeydessä väkivalloin pidettyjen on velvollisuus tietää maailman todellisesta tilasta. Suuret kiitokset Suomen toimituksen väelle merkittävästä kulttuuriteosta.

HYPOTEESI: SUOMALAINEN NYKYPROOSA

on aihe joka ei liian suuria intohimoja herätä. En tiedä yhtäkään oikein mielenkiintoista tai lukemisenarvoista viime vuosikymmenenä debytoinutta suomalaista nykyprosaistia. Tämä voi johtua tietämykseni rajallisuudesta. Olen pelkkänä korvana.

Suomalaista kirjailijaa kuvaa parhaiten hyödyttömyys, parasiittimaisuus, jälkeenjääneisyys, aito tietämättömyys, haluttomuus antaa edes tiedonmurusia nykymaailmasta, kokonaisnäkemyksettömyys, narsismi ja ehdoton jyrkkä vihamielisyys sielua, lahjakkuutta ja älyä kohtaan. Ymmärtämättömyys ei kuulu suomalaisen kirjailijan ominaisuuksiin. Hän ymmärtää erittäin hyvin oman asemansa markkinakoneiston osana, kulutusta lisäävänä moraalisen rappeuttamisen vetäjänä ja idolina.

Suomalaisesta proosakirjailijasta ei ole mitään hyötyä maailmanhahmottamiseen, ei mitään hyötyä esteettisen nautinnon saamiseen, ei mitään hyötyä ideoiden maailmaan pääsemisen kannalta, ei mitään hyötyä mahdollisen valtakunnan löytämisen kannalta. He eivät tee työtä meidän puolesta vaan meitä vastaan. (Muistakaa, että puhun yleistäessäni aina valtavirrasta, normista, tilastollisesta mediaanista. Yleistäen voi ja on toisinaan myös hyödyllistä puhua. Yleistämisen kieltäminen on fasismin perustrategioita, samoin kuin epätarkka moralisoiva ihmiskuvaus.)

Suomalaisen nykykirjailijan työnkuva ja rooli on sama kuin formulakuskin: masennuksen lisääminen, tyhjän toimittaminen ja rahalla vittuilu. Nämä inhopuritaanit eivät saa mahloja liikkeelle, vaan hyydyttävät, hidastvat, nukuttavat, puuduttavat, lamauttavat kaiken aineenvaihdunnan aivoissa ja koko ihmisruumiissa. He ovat ehdotukseni antikuttuurin määritelmäksi. He ovat elävää vittuilua, elävää hidastetta, estettä, betonia. Ei liene ihme, että nämä hyvännäköiset tytöt järjestäen tulevan kustannustoimittajien pöydille mainostoimistoista tai muualta kirjallisen kentän ja kritiikin ulkopuolelta. Vain tällaiset agentit (joiden tyhmyys on keinotekoista ja rakenteellista: heillä kaikillahan on laudaturin paperit) kehtaavat olla suomalaisen kirjallisuuden vaatimusten mukaisella mitäänsanomattomuuden ja korruption asteella. Henkinen korruptio on huomattavasti vakavampi asia kuin aineellinen korruptio. Niin kuin se, että väärintekevä ihminen, joka ei tunne totuutta ja oikeutta on vakavampi yhteiskunnallinen ongelma kuin ihminen, joka tuntee totuuden ja oikeuden, mutta tekee siitä huolimatta olosuhteiden pakossa väärin. Totuutta tuntematon tekee väärin, muttei olosuhteiden tai minkään muukan pakossa, vaan huvikseen. Ja tämä juuri on suomalaisen ihmisen henkinen ja moraalinen tila.

Jos ajatellaan kansainvälisen tason kilpaurheilua, tuntuisi oudolta strategialta, että maa yrittäisi pärjätä kisoissa liikkatuntien korttipelijoukkueella. Tuntuisi erittäin oudolta taktiikalta, että juuri korttipelureille syydettäisiin kaikki taloudelliset resurssit ja avustukset, koska he eivät muuten pärjää juoksussa liikunnallisten ja normaalipainoisten kanssa. "Että saa intoa jatkaa kirjoittamista" on tavallinen kirjallisuuspalkinnon voittajan puhe meillä. Omasta puolesta intoa saisi olla vähemmänkin silloin kun ei selvästi ole mitään sanottavaa ja annattavaa. Toisessa tapauksessa on erittäin vaikea löytää "intoa" jatkaa kirjoittamista, kun taloudellisen tilanteen ohella myös poliittinen, henkinen ja aineenvaihdunnallinen tilanne on mahdoton. Nykysuomesta lahjakkaan ja henkiseen kasvuun kykenevän ihmisen on siirryttävä maanpakoon, mikäli mielii saavuttaa omat mittansa. Muita mahdollisuuksia ei yksinkertaisesti ole. Kysymys ei ole antamisesta, yhteiskunnan tuesta. Ilman tukeakin pitäisi jotenkin ihmisen pystyä pärjäämään. Mutta jos kaikki rakenteet on tehty mahdottomiski, jos mahdollisuuksien valtakunta on kutistettu neulanpään kokoiseksi, on erittäin vaikea suojautua mielisairaiden tukijärjestelmien ja markkinavoimien provokaatiolta ja väkivallalta. Aito taiteellinen työ on tässä häirinnässä ja rakenteellisessa kiusanteossa täysin mahdotonta (tämän tietää jokainen, joka on joskus elänyt aidossa kultturissa ja taiteellisesti kannustavissa olosuhteissa).

Suomalainen kulttuuripolitiikka on sitä, että markkinavoimien lisäksi myös rahastot tukevat kaikin voimin lahjattomuutta, vaikka julkilausuttu periaate on: ei sosiaalisin perustein. Mutta niillä on eri motiivit: 1) markkinavoimien motiivi on kulttuurin tekeminen heikoksi aj vastustuskyvyttömäksi, ajattelukyvyttömäksi. Tässä työssä suomalaiskirjailijat ovat tärkeitä tekijöitä, ajattelukyvyttömyyden esitaistelijoita, 2) rahastojen motiivi on olla harmoninen osa yhteiskuntaa ja tukea sen "hyviä päämääriä" jotka ovat korporaatioiden yksin sanelemia. Suomessa ei lahjaton voi pärjätä lahjakkaalle, ellei saa kaikkia avustuksia, ja ellei lahjakkaalta evätä kaikkia elämän edellytyksiä. Täällä on niin karut poliittiset ilmasto-olosuhteet.

Ei ole kovin suuri ihme, että kulttuurimme taso on mitä on. Suomalaisilta puuttuu kokonaan kyky kunnioittaa arvokasta, kyky vihata ja halveksia huonoa. Jos tämän puolestani hävitykseen joutavan kansan (en todellakaan tunne näitä ihmisiä) luonteeseen todella kuuluu pakko aina valita pärjääminen ja alin suoriutuminen, kauniin ylevän ja innoittavan sijaan, en ihmettele näitä läskiarmeijoita ja aineenvaihdunnaltaan pysähtyneitä hiihtomiehiä. Ihmiselämä ei ole mitään sotaan aineenvaihduntaa vastaan. Lopetan runoillassa tapaamani filologimaisterinaisen (Helsingin Yliopisto) sanoihin: "Hajoo päiviiissss... öööhhyöhöyhyöh".

28.1.2007

VÄKIVALLATTOMUUDEN UMPIKIEROT SAARNAAJAT

Länsimaisen liberalismin hävyttömyyttä on vedota ihmisten moraaliin ja omaantuntoon, että he eivät ryhtyisi vallankumoukseen selvästi tuhoisaa rakenteellisesti väkivaltaista järjestelmää vastaan.

Tämä on läsimaisten ihmisen suurin häpeä. Venäjälle tuskin enää kehtaa matkustaa, kun joutuu selittämään miksi me emme kykene vallankumoukseen, vaikka koko 1900-luku ja koko kulttuurikritiikki suorastaan huutavat sen välttämättömyyttä. Miksi me siedämme tätä henkistä kansanmurhaa, vaikka kaikki tietävät, että me olemme väärässä ja EU on pelkkä poliittinen kääpiö. Joutuu korvat punaisena selittämään: "minä kyllä olisin... että minä olen anarkisti... että jos ja jos ja jos.... ".

Henkinen kansanmurha on aina totaalisempia ja vakavampi asia kuin fyysinen kansanmurha. Ensimmäinen askel kohti parempaa on henkisen kansanmurhan syyllisten tuomitseminen ja julkinen teloittaminen. Sanon Leninin sanoin: heitä on käsiteltävä yhtenä luokkana, eikä ihmistä yksilönä enää tässä vaiheessa saa katsoa, tuomiota annettaessa.

Venäläiset tuntevat meidän historian paremmin kun me itse. Heillä on asiasta tarkat ja analyyttiset kirjoitukset ja filosofiat. Heille on turha mennä opettamaan miten heidän on ajateltava ja mitä tehtävä. Tämä pitäisi oppia.

Venäjällä julkinen sananvapaus on huomattavasti korkeammalla tasolla kuin meillä. Venäjällä saa keskustella sivistyneesti ja muustakin kuin banaalista taloudesta. Televisiossa on jatkuvasti tasokkaita keskusteluja ja väittelyitä, joissa esiintyvät mielipiteen ovat rohkeampia kuin Suomessa edes valtamedianulkopuolella tai blogeissa näkee. Keskustelun ja kuttuurin taso on nykymaailman huippua, nimen omaan siinä mielessä, että koko kansa viljelee kulttuuria, ei vain älymystö, tai joku kourallinen mihinkään vaikutamaton ja missään näkymätön henkihieverissä kituva turha marginaali. Amerikkalainen kulttuuri ei ole edes olemassa venäläiseen verrattuna. Prai maailman johtavaa intellektuellia ei vielä tee kulttuuria, joka on kansan ominaisuus. Amerikassa ei enää ole kulttuuria. Näitä tosiasioita voi yrittää nöyrästi opiskella vaikkapa Pietarissa, joka on euroopan elävin k ulttuurikauounki. Hyvin vähän meillä on mitään opettavaan Pietarille. Netti pelaa sielläkin. Kaiken voi julkaista vapaasti, viiden miljoonan ihmisen tiedonvälitys toimii ultratehokkaasti, niin kuin hyvältä käyttöjärjestelmältä sopiikin odottaa.

Korvat punaisena joutuu selittämään, että meillä mikään ei toimi. Että meillä syödään lääkkeitä ja lihotaan. Että meillä on totaalisen paska meininki, paskat bileet. Että rahaa käytetään paljon, mutta hauskaa on helvetin vähän. Että rajoituksia ja kieltoja on paljon. Energiatalous on kuralla, kaikki on kallista, mahdollisuuksien valtakunta läpikotaisin kapitalisoitu. Mikään ei ole ilmaista, mikään ei ole iloista, mikään ei ole kevyttä. Ydinprosessit ovat totaalisesti jäässä. Että meidän pooliitikkomme ovat aivottomia rikollisia, joilla ei ole lainkaan herkkyyttä kuunnella kansan hyvinvointia ja vaatimuksia.

Mieten selittää tämä venäläiselle. Miten selittää tämä hillitön pelko ja ahdistus tässä sairauden ja pysähtyneen aineenvaihdunnan helvetillisessä sietämättömässä seniliteetissä? Miten selittää, että meidän ihmiset ovat niin huonoja, että he eivät TAJUA tehdä vallankumousta. Miten tämä tyhmyyden aste on mahdollinen?

Venäjällä katsotaan, että nämä naapurikansalaiset eivät ole mitään ihmisiä vaan orjia, että Stalin viisaudessaan heitä puhdisti. Seniileitä paskahousuja ovat, eivät näe sielun ja vapauden arvoa. Venäjällä pidetään kaikkia ulkomaalaisia jo nyt alempiarvoisian ihmisinä, kohdellaan melko välinpitämättömästi ja huonosti. Siinä on jokaisella kova homma todistaa, että minä en ole oman maani tyypillinen edustaja, että minä en sairasta kanssaihmisteni moraalista rappiota. Vaikka tosiasia on, etten minä vapaakaan siitä sairaudesta ole.

Kieli on tietysti todistusvoimainen, muttei välttämätön instrumentti. Venäjältä löytyy kosolti nationalistisia idiootteja, jotka edellyttävät ulkomaalaiselta täydellistä venäjänkielentaitoa. Sellaiset ihmiset kannattaa jättää omaan arvoonsa. Henkilö, joka ei katso ihmistä vaan jotain ulkonaista tuntomerkkiä, kuten kielitaitoa, ei ansaitse vähäisintäkään huomiota.

Osasimmepa kieltä miten hyvin tahansa, me lööppikansan aivopestyt putkiaivot emme kohta enää voi matkustaa Venäjälle, koska me emme yksinkertaisesti osaa käyttäytyä siellä ihmisten tavoin. On tajuttava, että lööppitodellisuus on vain meidän pahuudella irstailevaa todellisuutta, jota ulkopuolinen katsoo kauhuissaan ja säälien. Nämä reaktiot pätevät amerikkalaisiin yleisesti, jo muuallakin kuin vain Venäjällä, jossa he saavat kylmimmän suihkun ja heidän maineensa on huonoin.

Nyt USA:ssa puhutaan teennäisesti väkivallattomuuden puolesta, vastustetaan sotia, koska ymmärretään, että paskassa voi käydä huonosti jos Kiinalaiset ja Muslimit todenteolla suuttuvat. On sodanvastaisia mielenosoituksia ja palopuheista, joista kuulee selvästi, että kysymys ei ole aidosta väkivallanvastustamisesta (väkivallasta on jenkeille taloudellista suoraa hyötyä) vaan pelosta, että isommat voimat puuttuvat peliin ja parisataa miljoonaa ukkoa seisoo kohta kotiportilla.
Kiina ei ole sulkenut pois Yhdysvaltoihin kohdistuvan ydinasehyökkäyksen mahdollisuutta.

Hillittömän aineenvaihduntahäiriönsä kourissa amerikkalaiset ovat unohtaneet periaatteensa ja ennen muuta nöyryyden, joka on ainoa tie diplomatiaan ikivanhojen sivistys- ja kulttuurikansojen kanssa. Ilman nöyryyttä ja inhimillisesti arvokkaiden asioiden syvää henkistä tuntemusta ja kunnioitusta ei ole asiaa Bagdadiin, Iraniin enempää kuin Moskovaan.

Nämä länsimaiden juhlitut moukat voidaan muodollisesti ottaa vastaan, mutta heitä pidetään ihmiskunnan pohjasakkana, se on tosiasia.

Venäjällä, Kiinassa, ja islamilaisessa maailmassa länsimaiden kritiikki ei perustu propagandaan niin kuin neuvostoaikana, vaan todelliseen tietoon. Tämä on tärkeä näkökohta.
Internetin avulla ihmiset saavat todellista tietoa. Le Monde Diplon mukaan (joka ilmestyy myös venäjänkielisenä, ja jonka kirjoittajista moni on taustaltaan venäläinen) Venäjällä jo 1990-luvun markkinaliberalistikäännynnäisetkin suhtautuvat länteen kriittisesti ja valikoiden. He eivät halua omaksua lännestä mitään suoraan, vaan valikoiden ja suodattaen omiin tarpeisiinsa. Venäläisillä yrityksillä on jo nyt varaa käyttää länsimaisia suuryrityksiä alihankkijoinaan. Tässä kulttuurin kyvyssä suodattaa ja valioida vasta kohtaamme todella Venäjän vallankumouksen ja Neuvostoliiton henkisen merkityksen. Taistelu ei ollut turha. Ja kasvu on vasta alussa. Venäläisillä on nykyisin suurempi usko kuin ehkä milloinkaan aiemmin historiansa aikana siihen, että tulevaisuus ja historia on heidän puolellaan. Kiinan ja Intian nousu tukee tätä ajatusta. Lukemattomat eripuolilta maailmaa venäjälle saapuvat ulkomaalaiset, jotka tutustuvat nykyvenäjän kehitykseen pintaa syvemmältä, heidän ihmetyksensä ja lumoutumisensa, vakuuttaa myös venäläisiä osaltaan.

Näitä voimia vastaan ei kannata käydä soitellen sotaan. Meidän ei kannata täältä periferian täydellisestä pimeydestä alkaa lausua mitään typerän mielikuvituksemme kehiettelemiä oksennuspallomaisia julkilausumia siitä miten näiden ikivanhojen, ja nykyään voimakasta kulttuurista kukoistusta elävien kansojen on syytä asiansa hoitaa. Sieltä voi irrota kova nyrkki paskanjauhajan päähän.

MIRJA PYYKÖN SÖPÖYS

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=80&a=1081

- Hyvin pukeutunutta porukkaa mietiskelysessiossa.
- Vaikka kaikille ihmisille sisäinen metafyysinen todellisuus onkin yksi ja sama, kaikki ihmiset eivät enää ole tasavertaisia hahmottamaan sitä. Maailmassa on jo tapahtunut ihmislajin (ei rodun tai rotujen) kahtiajakautuminen. Länsimainen Niebelung on luultavasti jo geneettiselläkin tasolla menettänyt kaikki mahdollisuutensa olennaisen, eli metafyysisen todellisuuden monimutkaisten mekanismien analyyttiseen hahmottamiseen. Edes mikään hyvä tahto tai nöyryys ei auta kun lopputos on kuitenkin se ettei ole älyä eikä silmiä. Kärsimys ei siis mitenkään tällä idioottimaisuuden ja keinotekoisesti rakennetun sokeuden tasolla voi loppua (turhuuksia) mietiskelemällä, vaan ainoastaan silmittömään tervetulleeseen suihkunraikkaaseen väkivaltaan.

VENÄJÄSSÄ

ei ylipäätään ole kiinnostavaa se mitä se on keskimäärin jollekin keskimääräiselle hahmotustavalle, vaan ainoastaan se mitä se voi olla ainutkertaisena jollekin ainutkertaiselle hahmotustavalle. Tilastot eivät kerro venäjästä mitään.

Kaikissa kulttuureissa kiinnostavaa on vain se mikä voi olla mahdollista: miten laaja on mahdollisen valtakunta, miten etäällä on mahdollisen ja mahdottoman fraktaalinen raja.

Käyttöliittymän hyvyys, eli kulttuurin hyötysuhde, määräytyy mahdollisen valtakunnan koon suhteena käytettävissä oleviin aineellisiin varantoihin. Tällä suhteella on olemassa raja-arvo, jossa lumous katoaa tai palautuu elämän jokapäiväisyyteen.

Totaalisessa telluurisessa vastakkainasettelussa tulemme siis näkemään mahdollisen valtakunnan edustajat johtajanaan kuningas Kristus ja mahdottoman valtakunnan edustajat johtajanaan Niebelung. Joku porukka jotuu tältä planeetalta lähiaikoina pakkaamaan kamansa ja sanomaan heippa. Kaikkien kannattaa toivoa, että se on Niebelungin porukka*, joka lentää katon mukana ilmaan, sillä muussa tapauksessa myös planeetta tuhoutuu välittömästi, ja kaikkien täytyy sanoa heti - moikka.

Uskontoihin sisäänkirjattu usko tuonpuoleiseen ei ole muuta kuin kulttuurin tapa palauttaa kerran kadonnut lumous. Kadonneen lumouksen palauttaminen saattaa kestää sukupolvia, jolloin usko tuonpuoleiseen on ainoa kuviteltavissa oleva strategia. Rationaalisesti ajatellen on yhdentekevää onko olemassa jokin sielun tuonpuoleinen vai ei: tuonpuoleinen eli kaukainen tulevaisuus on kuitenkin jälkipolvien asuinsija. On totaalisen yhdentekevää seikkailevatko meidän saastaiset ja pilaantuneet sielumme siellä vai eivät. Toivottavasti eivät.

Pelastususko turvaa ennen muuta jälkipolvien elämää planeetalla maa. Meille itselle on täysin yhdentekevää miten meille käy kuoleman jälkeen, tai satummeko kuolemaan nyt heti vain jonkin ajan kuluttua skalpeertessamme taltalla Niebelungin kasvoja. Sillä, että käytämme kaiken voimamme Niebelungia vastaan on merkitystä vain tuleville sukupolville, jotka meidän taisteluponnistuksemme mukaan joka silmittömästi vihaavat tai rakastavat meitä. Pääasia, että aiheutamme vastustajalle niin paljon tuhoa kuin ikinä mahdollista. Mikään ei ole vähemmän merkityksellistä kuin meidän lumoukseton äärettömän typerä seniili, kaikessa pahaa tukeva, kaikessa hyvää halveksiva arvoton elämämme. Minkään muun asian kuin tulevaisuuden sukupolvien lumouksen ei pitäisi kiinnostaa meitä. Muussa tapauksessa voimme heittää lapsemme suoraan polttouunniin säästääksemme heidät pahemmalta, pidemmältä ja kiduttavammalta holocaustilta.


*Painotan, että minulla ei ole tiedossa mitään yleispätevää tapaa erotella Niebelungin porukka Kristuksen porukasta. Toisin sanoen, en tiedä keitä tai mitä ovat Niebelungit. Tämä tuskin hidastaa maailmanhistoriallista liikettä. Harmageddonia koskevassa raamatullisessa tiedonannossa sanotaan, että Niebelungeilla on vasemmassa kädessään pedon merkki. Joidenkin tietolähteiden mukaan tämä "tatska" muistuttaa muinaiskreikkalaista sielua merkitsevää symbolia. Katsotaan filmi loppuun.

27.1.2007

ADOLF HITLER: ERÄÄN HORMONAALISEN ONGELMAN LOOGINEN RATKAISU

Lumouksen poissaolon välitön biologinen seuraus on aineenvaihdunnan häiriötilat, sukupuolesta, iästä ja persoonallisuudesta riippuen ylipainoisuus, masentuneisuus, mania, narsistinenpersoonallisuushäiriö, psykopatia jne. Vain lumouksen läsnäollessa kehittyneen ihmisen hormoonitoiminta on normaalia.

Pelkkä vilkaisu länsimaiseen katukuvaan, väkijoukkoon, missä tahansa, ja sen vertaaminen vaikkapa Harkovan katukuvaan, todistaa paljon siitä mikä on lumouksen ja hormoonitoiminnan yhteys. Elämä länsimaissa on aineellisesti toki rajattomasti helpompaa kuin muulla, mutta vastaavasti se on hormonaalisella aineenvaihdunnan tasolla lähestulkoon mahdotonta.

Länsimainen lääketeollisuus elää lumouksen poissaolosta, varastetusta reininkullasta. Länsimainen lääketeollisuus on Niebelungien rikkauden kivijalkaa. On myös lukemattomia muita mekanismeja, joiden avulla lumouksen poissaolo tuottaa taloudellista hyötyä Niebelungeille. Nykyajan orjuus on aineenvaihdunnallista orjuutta, johon lääkkeet, ja obsessiiviset harrastukset kuten porno, huumeet ja maksullinen seksi ovat Niebelungin rahastamia patenttiratkaisuja. Viktor Malarekin raportoimat ja Michel Houellebecqin taiteellisesti esittämät poliittiset palopuheet "miehen oikeudesta nautintoon", ilotalojen perustamiset Jerusalemin palestiinalaisalueille, länsimaisten miesten seksiturismi Aasiaan jne. ovat tavallaan juuri kadonneen lumouksen hormonaalisten vaikutusten kompensointiin perustuvia.

Nykyinen kehityskulku johtaa vääjäämättömästi siihen, että uudestisyntyneestä Adolf Hitleristä tulee tämän hormonaalisen ongelman looginen ratkaisu. Harmageddon on puhtaasti aineenvaihdunnallinen ilmiö.

Itse en ole sodan vastustaja, vaan tervehdin hävitystä ilon kyyneleet silmissä. On aivan selvä asia, että Niebelungit täytyy tuhota tältä planeetalta, ja parasta on, jos he tuhoavat itse itsensä. Mikään puhe, mikään taide, mikään kirjallisuus, ylipäätään mikään muu kuin suora tehokas väkivalta ei voi parantaa niin täydellisiä idiootteja kuin Niebelungit nykyisellä kehitysasteellaan ovat.

Sodan ongelma on lähinnä siinä, että se ei ole kovin selektiivinen sen suhteen kuka on Niebelung ja kuka Graalin pyhittäjä. Miten pelastaa ihmiskunnan arvokas osa ja toisaalta tuhota viimeiseen mieheen ihmiskunnan lumoustatuhoava lika?

Harvoin olen saanut kuulla niin innoittunutta puhetta puhdistuksista, kuin Oleg Buryanin ateljeessa Moskovassa käydessäni. Buryan on todellinen puhdistusensyklopedisti, joka luultavasti voisi helposti kirjoittaa tiedoillaan laajan puhdistuksia käsittelevän historiateoksen.

Mongolit valloittaessaan Venäjän iskivät sillankupeeseen Kristuksen kuvan. Ohikulkijat heitettiin jokeen kuolleena tai elävänä sen mukaan sylkivätkö he Kristusta vai jättivätkö sylkemättä. Nerokasta, mutta tuskin toimii nykyiselle tasolle kieroutuneiden ilkimysten maailmassa.

Länsimaisen kulttuurin ongelma on se, että se ei kunnioita harvinaista, hyvää ja kaunista, vaan alistaa sen demokraattiseen tasa-vertaisuuteen pahan ja ruman kanssa. Länsimainen immutiteettijärjestelmä on tuhoutunut, ja yhteiskunnat eivät enää kykene lainkaa erottamaan elimistöön tunkeutuvia taudinaiheuttajia ja tuhoamaan niitä. Demokratia on tälllaisesa ympäristössä jonkinlainen HIV-virus, joka tuhoaa immuniteettijärjestelemää entisestään. Demokratia ja tasa-arvoihanne asettavat rottayksilön ja pandayksilön, benggalintiikeriyksilön ja hyttysyksilön tasa-arvoiseen asemaan niin, ettei rotan ja hyttysen vain tarvitsisi kokea ilkeässä ja mitättömässä kaunaisessa ja kateellisessa sielussaan yhtään alemmuudentunnetta ja mielipahaa. Kauniit eläimet tapetaan huoletta sukupuuttoon, koska se on demokraattinen päätös, ja takaa toimeentulon miljoonille pölypunkeille ja ilkeän visvaisille verenimijöille.

Tässä faabelin maailmassa olisi helppo jakaa oikeutta Jumalan armottomalla (niin ihanalla ja suloisella) kädellä, mutta kun noiden elukoiden sielut ottavat ihmisen hahmon, ja rumimmat sielut vielä ryöstävät ympärilleen kaikista kauneimmat ihmislihat, saadaan sellainen poliittinen paskakeitto, että siinä olisivat tarkkasilmäiset mongolien puhdistusasiantuntijatkin ihmeissään.

Rukoilkaamme siis Jumalan suorittamaa puhdistusta. Tervehtikäämme ilon kyynelin sellaista vedenpaisumusta, joka armahtaa korkeintaan pyhimykset.

26.1.2007

VÄSYNYT EUROOPPALAINEN

http://victory.rusarchives.ru/catalogue/photo.php?photo_id=456&id=25

Kaikkien näiden vanhojen arvovaltaisten suurten kosmisten maan ankarassa painovoimassa solmuun tottuneiden (kun on pakko uskoa, että on maasta syntynyt) henkikansojen sielut näyttävät tältä. Ero on vain siinä, että toisiin pyhimpiin ovat tunkeutuneet kameramiehet, toisiin eivät.

KÄYTTÖLIITTYMIÄ VIRTAAVAAN VETEEN

http://www.vodoparad.com/template.php?url=text/vodoparad/hitparad_obj&vod_id=7

KATEGORIAT: MOTIIVITEKNIIKKAA

Kas uuteen Bloggeriin tuli tagit. Huomaan, että varsinainen kirjoitus tapahtuu tagien luomisessa ja liittämisessä. Tagit ovat motiiveja ja suodattimia. Niillä voi olla monenlaisia merkityksiä, ei vain esimerkiksi aihealueeseen liittyviä. Minkä tahansa tekstin piirteen, kuten esimerkiksi tyylin, näkökulman, position, voi käsittää motiiviksi. Kategoria voi olla myös jotakin abstraktimpaa, esimerkiksi poeettinen kuva, kokonainen runo tai teos, selitys, sitaatti tai määristelmä. En ole vielä ehtinyt määrittää tageja kuin muutamaan merkintään, mutta tulen tagittamaan luultavasti blogini kaikki 3002 merkintää. Sitten pääsee näkemään ja tekemään inventaariota siitä, mitä on tullut kirjoitettua.
Mukavaa työtä, ja filosofistakin, siinä mielessä, että se voi olla täysin hyödytöntä tai todella hyödyllistä sen mukaan miten hyvin sen ajattelee.

SUOMENKIELINEN LE MONDE DIPLOMATIQUE

n avaaminen tuo heti mieleen sen, kuinka Suomeen väkisin ja tarkoituksella imitoidut, mutta maailmalla kirotut ja vastaantaistellut median ja politiikan sairaudet, ovat meillä vapaaehtoisia ja itsetuotetun tyhmyyden tulosta. Meillä kaikki tyhmyys on nimen omaan metafyysisen ajattelun puuttumista, joka lähtee jo siitä, että on valittu väärä kansanluonteeseen täysin sopimaton valtionuskonto, joka estää kaiken luonteenomaisen ja vapaan liikkeen pinnanalaisen ja pinnan välillä. Suomalainen ei näytä tunteitaan, koska suomalainen ei kykene valitsemassaan väärässä kulttuurissa näyttämään tunteitaan. Saksalainen rationaalisuus on täydellistä metafyysisen ja fyysisen, syvyyden ja pinnan välistä harmonisointia. Suomalainen graalinetsintä on pelkkää hölmöläismäistä pinnan ja näkyvän järjestelyä, näkymättömän peittelyä, täydellistä huolettomuutta metafysiikasta, harmaantumista ja vanhenemista, toivomusluonteinen väite siitä, että iho ei vanhenisi silloin kun se on täysin liikkumaton, vaikka lapsikin tajuaa, että asia on täsmälleen päin vastoin.

LAHJATALOUDEN JA MARKKINATALOUDEN RAJALLA

Ja sinä vain rakastat, asut kuin rotta.
Ystäväsi ilakoivat saastassa, tekevät
rahaa ja nauravat tyhmyyttäsi.
Syytät tästä kurjuudesta rakkautta,
jonka kohtasit, jolta sait tyhjään elämääsi merkitykset.
Kuinka epäoikeudenmukaista kaikki!
Ei rakkaudella ole varaa lahjoittaa timantteja
jollaisia miljonäärit lahjoittavat toisille huorille.
Kuinka surkeaa!
Kiroat rakkauden idean!
Tunnustat, että sinua on vedetty nenästä,
etkä ole saanut mitään takuita.
Vannot, että tämä saa olla viimeinen kerta!
Niin rakkautesi kaikkoaa ja elämä kuluu loppuun.
Kalpeana raavit hiuksiasi ja entiset valituksesi
tuntuvat käsittämättömiltä.

AITOJEN SIELUNLIIKKEIDEN EROTTAMINEN TEESKENTELYSTÄ

Se että kuka tahansa voi tallentaa kuvansa, musiikkinsa, tekstinsä verkkoon toisten luettavaksi tulee olemaan taiteen pelastus.

Vähitellen me opimme pitävästi erottamaan imitoidun halun aidosta halusta.

Aidon halun nopea kohdistuminen jonnekin ulos sovitusta kontekstista ja diskurssista on täysin välinpitämätön sen suhteen mitän meidän odotetaan, toivotaan tai luullaan haluavan. Aito halu on odottamaton siirtymä kohti puhtaasti esteettistä hahmotusta. Aidon halun ilmaukset ovat aina esteettisiä.

Mimeettinen halu on aina seksuaalisen tyydytyksen etsimisen väline. Mimeettisen halun takana on aina kassakone, joka kommunikoi toisen naamioidun kassakoneen kanssa, pyrkimyksenä tinkiä siitä mikä on todellisuudessa halutun objektin todellinen markkina-arvo.

25.1.2007

PANORAAMOJA

Oleg Buryanin ateljee, jossa vierailin viikko sitten.

Meillä oli mielenkiintoinen keskustelu pseudomorfoosin, cargokultin ja kulttuurisen ekletistismin vastakkaisuudesta. Kaikki pari tuntia on nauhalla, kunhan vain ehdin purkaa sen. Buryan esitti, että venäläinen nykykylttuuri on läpikotaisin pseudomorfoottista. Kiistin näkemyksen jyrkästi, ja esitin oman postmodernin ekletismin teoriani. Lyhyesti sanottuna venäläinen kulttuuri omaksuessaan asioita ulkoa välittämättä niiden alkuperästä, ei tarkoita sitä, että alkuperä olisi tuntematon, vaan sitä, että asiat suodatetaan ja muunnetaan välittömästi omalle kielelle. Muunnos vastaa kaikessa suurinpiirtein latinankielisten aakkosten muuntamista kyrillisiksi. Eron korostaminen on enemmänkin symbolinen kuin hyötynäkökohtia silmälläpitävä toimenpide. Kyrillisistä aakkosista ei ole mitään muuta hyötyä kuin se, että niiden avulla voidaan suojautua paremmin Euroopan, Amerikan ja Aasian henkisiltä infektioilta.

Lisää panoraamoja

Koska keksitään videokamera, jolla voi tallentaa kolmiulotteista tilaa, 360VR panoraamaa, yhdistettynä tilaääneen. Esitys voi tapahtua cave -virtuaalihuoneess tai panoraamana, jota voi ohjata ohjauslaitteella.

Andrey Ilyinin panoraamakuvia Moskovasta.

Himmel über Moscau.

SILMÄT

Viikon fakta.
Tapahtuu aikakäänteisiä ihmeitä:
näkevät saavat sokeutensa takaisin.
Häviää löytyneitä välineitä,
kalunmuotoinen kermanekka,
simpukkamosaiikki, lintujen
hylätyt kylät, hauenpyrstöliitoksin
kasatut pöntöt. Sään vaikutus
lintujen liikehdintään, tukiasemien
vaikutus lauluun, päivämittaisia
iskusanoja, delta-modulaatiota, saranoita,
narinaa, holkkeja, varokkeita,
akustisia liitutauluja kädettömien kouluihin.
Kiinnipitimistä kallioilla, Prometheukselle
käsiraudat, latureita, sukellustorneja,
pogromeja, normeja, absurdeja habsburgeja
Stanislavskin asemalaiturilla. Heiluttavia
lipputankoja, asentoja, kasarmipihoja,
okulaareja, oksennuspusseja, kajuuttoja,
heiluttavia heilumattomia, kumottavia
kumoamattomia, arvattavia arvaamattomia,
järkyttäviä järkkymättömiä.

KÄÄNTEINEN SIEGFRID -MUUNNOS

Aseksuaalisuus on strategia objekteihin kohdistuvan halun hallitsemiseksi. Aleksei Plutser-Sarno raportoi venäläisten vankien tatuointien symboliikkaa käsittelevässä teoksessaan aseksuaalisuudesta vankilan vankien välisen vallankäytön normina. Koska vankila rajoittaa ja kontrolloi vankien seksuaalisuutta, vallankäytön huipulla ovat ne, jotka eivät kärsi siitä. Valtahierarkian pohjalla ovat seksuaalisesti levottomat, intohimoiset mutta vankilassa pakkomielteiset, Klaus Kinskin kaltaiset "tarvitsen rakkautta" -tapaukset.

Aseksuaalisuus on romantiikalle samaa kuin ateismi uskonnolle: se kieltää kauneuden ja himoittavuuden toiseudessa. Kummatkin ovat pohjimmiltaan sukua narsistiselle persoonallisuushäiriölle. Kummatkin perustuvat ajatteluvirheeseen, joka tuhoaa lopulta terveyden, sillä mädäntyviä haluja ei voi korvata mikään haluttomuuden viljelmä, tuhkakukka, poltettu muisto.

Venäjänkaltaisessa intohimon ja näyttämisenhalun kulttuurissa objekteihin kohdistuvia haluja ei voi hallita muuten kuin niiden täydellisellä kieltämisellä. Koska maailmalla ja sen resursseilla on rajansa, intohimon ja aineteodllisuuden samastaminen rajattomassa kasvussa johtaan ennemmin tai myöhemmin obsessioon, intohimon degeneroitumiseen pakkomielteeksi. Kulttuurin tehtävä on turvata intohimo ja suunnata rajaton kasvu alueelle, joka on osittain vapaa kriittisestä aineellisuudesta niin, että rajallisella voidaan saavuttaa rajoittamaton. Sielun ja aineellisen kytkös on topologisesti yksiselitteinen vain täydellisessä potenssissa, kuten tunneemme oman peniksemme fysiologiaa hieman tutkimalla. Vain juutalaiset haluavat leikata tuon liikkumavaran pois: siksi juutalainen rajaton kasvu on kytketty rajattomaan resurssien kasvuun. Maailman rajallisuuden kohtaamisen hetkellä juutalainen kohtaa obsession, kasvun ja kutistumisen välillä sykkivän atraktorin, ja kasvuun kohdistunut pakkomielle tuottaa mimeettisten halujen lumetehtaan.

Venäjällä kysymys ei milloinkaan ole mimeettisistä haluista, joiden hallintaan riittää halun keinotekoisuuden tiedostaminen. Niin sanottu venäläinen sielu ei ole mitään muuta kuin mielen ja ruumiin liikettä joka syntyy välittömän, syvä ja alkuperäisen halun synnyttämänä. Oikeastaan sielu ei ole venäläinen, venäläisten yksityisomaisuutta: mutta nykyisessä maailmassa vain venäläinen kulttuuri on onnistunut olemaan riittävän aggressiivisesti ja ehdottomasti suojeleva, ja säilyttämään sielun. Sielun hetkellinenkin suojattomaksi jättäminen tuhoaa sen lopullisesti. Siksi tyhmillä ja kulttuuristtomilla ihmisillä ei milloinkaan voi olla sielua, välittömien halujen tuottamaan positiivista mielen ja ruumiin liikettä.

Venäläiset halut ovat siis arkkityyppisen tosia ja totaalisen pakottavia, vaihtoehtottomi ja riivaavia. Halun kohteet ovat tuntemattomia toiseuksia, syviä ja käsittämättömiä, ja niihin liittyvät mielikuvat ovat puhtaasti romanttisia. Halunkohteiden ominaisuuksista ei ole ollenkaan objektiivista tietoa... koska halu kohdistuu elävässä olennossa vain toiseen haluun joka on sielu, ja joka voi ilmetä yhtähyuvin villieläimien kiihkeissä vaistoissa, mutta ei positiivisesti niin kuin kädellisen pyrkimyksessä kauneuteen ja kohtaamistilojen rakentamiseen. Halun kohteet eivät ole salattuja, vaan ainoastaan tuntemattomia, samalla tavalla kuin avaruuskaan ei ole ihmiseltä salattu, vaikka kuitenkin tuntematon. Mikään salausavaimen tai koodinkäsittäminen ei tee venäläisen halun kohdetta ymmärrettäväksi, niin kuin mikään taikasana ei tee kosmosta tajuttavaksi.

Ainoa tapa hallita urbaanin kulttuurin synnyttämiä totaalisen hillittömiä haluja on luullakseni käänteinen Siegfrid -muunnos (keksin tämän teorian keskustellessani asiasta arkkitehti Alberto Foyon ja wagnertutkija Martti-Tapio Kuuskosken kanssa). Siegfridin metamorfoosi kulkee luonnotilasta urbaaniin. Luonnontilaa määrittää metsänhenget, jumalat ja villieläimet, joihin nuoren Siegfridin halu on kokonaan kohdistunut. Siegfrid ei tunne pelkoa. Mikään ei uhkaa häntä sisältä, koska hänen halullaan ei ole tasavertaista, mutta tuntematonta, romanttista kohdetta. Peloton Siegfrid yllytetään kohtaamaan Brunhilde, paikassa, jonne hänen suuttunut isänsä ylijumala Wotan on hänet kironut maallisen sankarin pelastettavaksi. Kun Siegfrid näkee ensimmäisen kerran Brunhilden, tämän kauneuden, ja työntäessään kätensä Brunhilden haaroväliin, kohtaa tämän munattomuuden, arvoituksellisen toiseuden, hänen metsänhenkiin ja eläimiin täysin kohdistunut eroottinen halunsa korvautuu urbaanilla seksuaalisella halulla. Ensimmäisen kerran Siegfrid tuntee pelon, joka astuu esiin hänen tietämättömästä sielustaan. Tarinan loppu on maallinen, urbaani, heikkojen ihmisten leiri.

Käännetty Siegfrid -muunnosta tarkoittaa metanmorfoosin portaiden kulkemista taaksepäin, Siegfridin ja Brunhilden ensitapaamisen hetkeen, ja seksuaalisen halun korvaamista alkuperäisemmällä, halun uudelleenkohdistamista karhuihin, ilveksiin, lohiin ja metsän nymfeihin.

On tärkeä huomata, että tämä muunnos ei tarkoita seksuaalisen halun kohdistamista johonkin sijaiskohteeseen, jota käytetään pelkästään apuvälineenä seksuaalisen halun tyydyttämiseksi. Kysymys on urbaanin seksuaalisen halun kokonaisvaltaisesta korvautumisesta paneroottisuudella. On täysin vastakkainen asia haluta objekteja ja niiden kauneutta sinänsä, kuin haluta niitä seksuaalisen tyydyttymisen välineinä ja symboleina. Halu voi olla suuntautunut objekteihin täysin vapaasti ainoastaan jos se pystyy aidosti vapautumaan urbaanin seksuaalisuuden totaalisesta riivaavuudesta.

Tämä kohdistuminen edellyttää etäisyyttä urbaaniin kulttuuriin. Se edellyttää villiä kahlitsematonta luontoa, ja on siksi luonnonsuojelun metafyysinen perusta. Tätä ydinkysymystä Akira Kurosawa käittelee elokuvassa Dersu Uzala. Kahlittu luonto on tunturimaisema, jonka peittää auton katolle lentäneen poron tuulilasia valuva veri. Kahlittu luonto on kloorilta maistuva pyhä vesi ortodoksikirkon kellarissa. Se on karkeita nyrkkisääntöjä ja avainsanoja planeetalle, sen mukaiseen kadotukseen. Ilman puhdasta ja rajoittamatonta luontoa urbaani seksuaalinen moderneissa ghetoissa mädäntyvä halu ei voi korvautua toisella, alkuperäisemmällä halulla. Vaginat, kuin muinaisten intohimojen esihistorialliset jäävuorenmuruset, kelluvat merenalaisten öljykenttien turvallisuudentunteessa. Kauniiden esineiden keskellä kuljemme täynnä nimetöntä hipelöimishalua, voimatta omistaa mitään.

24.1.2007

STEVEN MOYER

Things have taken a turn for the surreal.
Henkilö, omien jäävuoriensa näkyvin osa
koko kelluvan massansa erottuvin edustaja
silmissään lupaus näkymättömästä,
pinnanalaisesta maasta, asemasta
painottomuuden valtakunnasta.

Stadionintornissa viheltäminen kielletty,
putoaminen hienostunutta dekadenssia.

Henkilö, joka kuoli
äkilliseen sairaskohtaukseen
terveen paperit taskussaan.

HUTSULSKI NOTCHE

Valokuvia matkaltamme Pietari - Kiova - Ivano-Frankovsk - Karpaatit - Ivano-Frankovsk - Kiova -Harkova - Moskova - Pietari:
>>
>>

Materiaalia on paljon, joten arkistot täydentyvät vähitellen. Kohtuullisen hyvälaatuista psykedeelistä stereoäänimaisemaa on noin 68 tuntia. Laajoja äänitaideteoksia ollaan laatimassa ainakin työnimillä "Hihi haha" ja "Tuk tuk". Olemme jo suunnittelemassa äänitysretkeä, joka tulee käsittämään kaikki Venäjän kiinnostavat kaupungit, äänitykset tullaan suorittamaan lentokoneella siksakmaisesti poimien, samalla kun mesenaattimme, sveitsiläinen investointipankkiiri, pelaa paikalliset kasinot läpi. Ei silti etteivätkö kasinot (liian monta aamuyötä ja aamua tuli nytkin vietettyä Harkovan viehättävillä avokasinoilla) meitä kiinnostaisi, mutta asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen. Kasinot, joita Venäjällä on ehkä satojatuhansia, ovat häviävää kulttuuriperinnettä. Kohta astuu voimaan laki, jonka mukaan kasinot kielletään ja maahan perustetaan neljä Las Vegasin tapaista huvittelukaupunkia.

Matkamme oli tarkoitus alkaa 2.1, mutta pääsimme ulos Pietarin uudenvuodenjuhlista vasta 6.1. Jokainen kaupunki tuotti lähes ylittämättömiä esteitä, nautintoja ja pieniä maukkaita betoniporsaita poistumisemme tielle. Pahimpana esimerkkinä Ivano-Frankovsk, jossa kävimme jopa tutkimassa myytävänä olevia asuntoja, siinä vaiheessa jälkeenpäin ajatellen vielä pieneksi osoittautuneen ihmeen jälkeen.

Räikeä välittömästi jokaiselle havaittava ero Venäjän ja Suomen välillä on populaarikulttuurin elävyys, käytännössä koko äänimaisema. Venäläiset ovat hiebnosti tajunneet, että populaarikulttuuri on jatkuvaa metamorfoosi, joka ei siedä toistoa. Mikä tahansa toistettu populaarikulttuurin tuote, tuottaa rajattoman inhottavan vaikutelman. Mutta silloin kun mikään ei toistu ja kaikki on jatkuvasti joka hetki uudelleen elävää, populaarikulttuuri voi olla hyvinkin ekstaattista ja nautinnollista. On hyvin vaikea sanoa, miksi Suomessa ei milloinkaan voi esiintyä sen kaltaisia yhtyeistä, joita näin lauantaina Pietarin huipputyylikkäässä Che -kahvilassa (jossa tavallisesti syömme 8.30 am aamiaista, ellemme ole syöneet päivällistä 7.30 am).

Ensimmäisen, reggae-musiikkia soittaneen yhtyeen jäsenistä huokui diletanttisuus ja leikkimielisyys, kaikenlaisen narsismin ja itsensä tyrkyttämisen, yrittämisen ja poseeraamisen vastakohtana, mutta kuitenkin, jokainen soitettu nuotti oli elävä ja koskettava, niin, että yleisö, joka (ei ollut ikävällä tavalla jäykkä ja kriittinen, koska se) koostui lähinnä kosmisista kaunottarista, jollaisia ei eurooppalaisilla catwalkeilla tai muotikatalogeissa nähdä, ei kyennyt pitämään itseään kahvilan tuoleissa, vaan nousi pöytien väliin tanssimaan. Jälkimmäisen yhtyeen jäsenet olivat koulutettuja kovia ammattilaisia, mutta soittivat 80-luvun vähemmän tunettua poppia, eivätkä todellakaan millään ironisella retroasenteella, vaan aivan tosissaan. Taaskaan yleisö ei pysynyt viileästi nahoissaan, vaan pöydät kaatuilivat hillittömän bailauksen ryskeen alla. Tällainen lapsellinen vakavuus, rajaton hauskuus, äärimmäinen eroottisuus, ei mitenkään voi olla mahdollista Helsingissä, kai vain siksi, että sen ei tajuata antaa olla mahdollista.

Suomessa toistuu loputtomana kalanmaksaöljykuurina vuosikymmenientakainen seniliteetti, auditiivinen eurooppakeskussaattohoito. Meillä ei ole keksitty, että radioissaja ravintoloissa musiikkia soittavat siihen erikoistuneet lahjakkaat henkilöt siksi, ettei ihmisten kärsimys kasva mittaamattomiin ikävyyksien toistuessa, mikä seuraa välittömästi kun onnettomat ääliöt päästetään puikkoihin. Täällä uskotaan johonkin yhteen suhteellisen pinnalliseen asiaan, sen sijaan, että tajuttaisiin asioiden väliset suhteet ja niiden mielekäs rinnakkaisuus. Pinnallisuudessa, kuten heavymetal -kulttuurissa, ei ole mitään vikaa, päinvastoin, mutta pintaan ei kannata kovin ehdottomasti takertua. Pinnallisuuden idea on kiihkeä metamorfoosi. Vain syvyydessä on ykseyksiä ja pysyvää.

Joulupäivänä ruokaillessamme paikallisen vuoristokylän koulun keittolassa, kuulimme viereisen pöydän noin 75 vuotiaiden tyttöjen (mummojen?) puhuvan Beastie Boysin konsertista. Eräs tyttö (mummo?) oli matkustanut ulkomaille konserttiin ja kertoi vaikutelmiaan teekannun ääressä tulenpalavasti kiinnostuneelle yleisölle. Suomessa on julkisessa tilassa kuljettava aina laput korvilla ja mieluiten myös silmillä.

Venäjällä takapajuisimmatkin mummot diggaavat matkaradioistaan mieluiten samalla viikolla maailman musiikkipääkaupungeissa kuten Permissä, Ulan-Udessa tai New Yorkissa julkaistua materiaalia. Kokoajan kuulee jotakin erikoista hypertoimivaa meininkiä. Äänimaisemalta ei tarvitse suojautua iPodein niin kuin meillä, jossa ajattelamaton häiriötä ja kiusaa tuotetaan ehdoin tahdoin. Parhaat uralilaisyhtyeet ovat korketasoinen sekoitus vuoden 2200 teknistä osaamista ja Aleksander Rodchenkon hahmoalttiutta. Tuntuu että kehitys myös sisustuksessa, graafisessa suunnittelussa ja arkkitehtuurissa on Venäjällä (jonka vaikutuspiiriin Ukraina edelleen täysin kuuluu, kaikilta mielenkiintoisilta osiltaan) päätähuumaavaa. Jo nyt ollaan ehkä ylitetty 20 luvun avantgarden herkkyys ja luovuus. Russian project -arkkitehtuurilehden äärellä Il Liziskykin, Tatlinkin hiljentyisivät hartaan liikutuksen vallassa. Venäläinen on lapsi, koska sillä on varaa olla lapsi. Sen ei tarvitse kokoajan tiirailla maailmaa bunkkerista, kaiken maailman idioottien pahantahtoisen kritiikkiin varautuen. Ja lapsi on terve kun se leikkii.

Venäläinen leikki keskittyy ennen muuta käyttöliittymiin... kaikkeen siihen, miten ihminen kohtaa välittömästi aineellisen maailman ja toisen ihmisen. Ja kohtaamisia tapahtuu kun niille annetaan mahdollisuus, poistetaan ihmisten välinen varautumine, luodaan sopivasti yhtenäistä kulttuuria, tehdään tiloista miellyttäviä ja mielentiloista alttiitaa, herkistämällä ne aistillisuuteen, hyvin valittujen materiaalien, äänten, valaoituksien, tuoksujen ja makujen avulla. Käyttöliittymiä on siis muuallakin kuin tietokoneissa. Esimerkiksi ihmisen on sielun käyttöliittymä maailmaan. On hyvä jos koppa toimii ja eikä terveys reistaile. Pitkästyminen on tunne, johon venäläinen luottaa kuin Jumalaan. Jos ei homma toimi, siitä huomautetaan, valitetaan, sanotaan. Hyvästä hommasta kiitetään, eikä mistä tahansa paskasta. Esimerkiksi suihku on käyttöliittymä, jonka ei aina tarvitse olla mallia MS Windows. Kävimme Harkovassa uskomattoman mielenkiintoisessa näyttelyssä, jossa oli esillä erilaisia toisistaan olennaisesti eroavia vaihtoehtoja käyttöliittymiksi valuvaan veteen, ts. ehdotuksia nykyisyyden suihkuiksi.

Myös hutsulitutkimus (hypoteesina suomenkielen sanan hutsu etymologia) tulee jatkumaan kiihkeänä tulevaisuudessa. Hutsulit ovat poliittisesti korrekti tutkimuskohde, koska toisen maailmansodan aikana he vihasivat tasapuolisesti Neuvostoliittoa ja Saksaa, ja taistelivat Ukrasinan miehityksen aikana sandwitch -tyyliin kahdella rintamalla, kahden toisiaan vastaan taistelevan vihollisen puristuksessa... siis ei mitään Lotta Svärd -hakristejä tai hakaristilippumerenä vellovaa Mannerheimintietä. Ei mitään saatananpalvontaa, vaikka perimätiedon mukaan hutsulit ovat saatanan tyttöjä ja poikia, ilkeitä ja tummia. Selvää liioittelua: nämä Draculan naapurit tuskin edes tietävät mikä Saatana on. Vielä kuusikymmenluvun puolessa välissä hutsulipartisaanit pitivät metsissä omaa lemuurien valtakuntaansa.

Voi olla, että hutsulitutkimuksen perusteisiin kuuluu New York -tutkimus. Ainakin mitä saattoi päätellä New Yorklaisen arkkitehdin Alberto Foyon katseista ja puheista, kun kiidimme hysteerisesti Harkovan yössä, aamussa, ja aamupäivässä. Ylipäätään suureksi ongelmaksi nousee riittämättömät tiedot maailmasta. Pitäisi kiertää pallo, voidakseen palata hutsulikylään, sanoakseen mitä se on.

Ukraina joka tapauksessa on provinssi verrattuna Venäjään, ja varsinkin Pietariin. Pietarin jälkeen kolmen miljoonan asukkaan Kiova on kuin pieni maalaiskylä, unisine tunkkaisine tunnelmineen... no mikään Helsinki Kiova ei sentään ole, kyllä Kiovastakin kunnon vääntöä löytyy. Mutta ei mitään Pietaria, jossa elämänmeno on mahdollisimman nautinnolliseksi ja taiteellisesti korkeatasoiseksi tehtyä shampanjaliukumäkeä (Pietarissa voi liukua myös ylämäkeen) nudistibanjasta nudistibanjaan, vesipuistosta vesipuistoon... jatkuvaa ihmisluonnonlakien ylittymistä, hihi hahaa ja ekstaasia. Alan vähitellen ymmärtää miksi missä tahansa entisen Neuvostoliiton alueella kun mainitsee sanan Pietari, ihmisen liikuttuvat kyyneliin ja alkavat kaihoisan muistelun... ja kadentimisen, jos olet itse juuri saapunut Pietarista, tuosta pyhästä kaupungista jonka nimen kuullessaan sylilapsikin terästää korviaan, ja tietää: Pietarissa kaikki on mahdollista!

Länsi Ukrainassa vallitsee suorastaan katolinen rauha, varhainen nukkumaanmeno, aamuherätykset kukonlauluun. Vakavamielinen Draculan naapurusto on entistä Itävalta-Unkaria, jonka ikuisiksi ajoiksi kestämään tehdyt rakennukset kai obsessiivisesti valavat suuret krusifiksit kaulassa kulkeviin ihmisiinkin jonkinlaista velvollisuudentuntoa valloittamaansa arkkitehtoonista kauneutta kohtaan. Lvovin itävaltalaisen jylhällä asemmalla, ja wieniläistyylisissä kahviloissa, on satunnaisella matkaajalla suuria vaikeuksia uskoa olevansa entisen Neuvostoliiton alueella. Vain naisten lähes lamauttava (eräs oravalaji jopa nukahtaa, jos sen aivoihin tulvii liikaa kiihottavaa informaatiota) eroottinen kauneus kavaltaa: tämä ei ole perversioidensa paskaan hukkunutta Eurooppaa vaan eroottista, Wagnerin lucidunta Mammolon tornissa tai kosmista utopiaa.

Käyttöjärjestelmä on venäläinen lunki opensource, mutta länsiukrainalaiset naiset ovat käsitykseni mukaan lähes antivenäläisen siveitä. Kysymys ei ehkä ole vielä länsimaisesta kapitalismista, jopa protestanttisuuden ilkeästä rikollisuudesta ja henkisestä kansanmurhasta, ei, ei siitä, vielä, toivoaksen, että naiset tukahduttavat luontaisen ilonsa ja halunsa pelkästään rahan takia. Ivano-Frankovskista ei kissojen ja koirienkaan kanssa löydy mistään hinnasta itseään myyvää naista.

Harkov on sitten lähes Venäjän sydänmaata, ja vääntö on normaalimpaa. Klubit, kasinot ja ravintolat ovat venäläisittäin auki normaalisti, joka päivä aamuun saakka. Tunnelma Harkovissa on kaikin puolin intohimoisempi ja eroottisempi kuin muualla Ukrainassa: ollaan siis jo Venäjällä, saa hengittää vapaasti... ei tulla sanomaan että "kiitos riittää", vaan normaalisti: lisää, enemmän, kovempaa, nopeammin! Äänimaailma Harkovin keskusaukiolla, joka on Euroopan suurin aukio, on hotellimme ikkunasta kuultuna huumaava. Hotellihuoneessamme on sopivasti preparoitu piano (lue: merkkiä Ukraina, vuosimallia -57). Käytävän toisella puolella on valheenpaljastuskeskus. Hotelli on remontissa, ja äänimaisema käytävässä on muutenkin aika mielenkiintoinen. Improvisoin pianolla ikkuna ja ovi auki, elämää tarttuu nauhalle... on administraattorin puhetta, ulkoa luistinradan ääniä, kaikenlaista torvea ja kirkonkellonkumua, trancemusiikkia kadulta, neuvostoanimaation soundrackia ja nuotanvetokohtaus, joissa kymmenet sukeltajanaiset ääntelevät ominaisella tavallaan käytävässä: hihi haha hihihi :) haha iiii tshi njam hihi uiuiui haha phiha uuui oooih aiih hiha tsih :).

Moskovassa, vain hulluimmat idet toteutetaan, mikään keskimääräinen tai tylsä, tai edes mahdolliselta näyttävä, ei voi siellä saada rakennuslupaa. Kaiken täytyy näyttää vähintään mahdottomalta ja luonnonlakeja rikkovalta. Hinnat tosin Moskovassa alkavat olla uusien rakennusten kattojen tasalla, eli pilvissä. Kovat hinnat runoilijoille, ainakin niiden pilvenpiirtäjien kattoyksityiskabineteissa, joissa paikallisten arkkitehtien kanssa vierailimme. Kallis kahvi. Tavallisen perheasunnon vuokra keskustassa on alkaen 4000 dollaria kuussa. Ostohinnat alkaen 7.5 miljoonaa dollaria. Autoilla ajetaan 120-150 km/h keskustan kaduilla.

Myös Moskova Kuten Bulgakovin romaaneista muistamme on yliluonnollisten, itseasiassa täsmälleen Bulgakovin kuvaamien tapahtumien näyttämö. Tässä euroopan suurimassa ja ehdottomasti mielenkiintoisimmassa kaupngissa mikään ei ole muuttunut, mutta asioita on vain enemmän kuin ennen. Moskovan Eurooppakeskus on jonkinlainen filosofian alkukoti, Kampinkeskus keskellä Moskovaa. Sieltä on hauska yrittää turhaan etsiä vaikkapa miesten taidealushousuja, joita voi löytää venäläisestä lähimarketistakin, tai silkkihalaatteja tai muuta käyttömuotia, jota ilman normaali ihminen ei voi elää. Se on tarkoituksella suunniteltu huonoksi halvaksi äärimmäisen epämiellyttäväksi. Se on nykyeuroopan henkisen elämän monumentti. On vaikea ymmärtää, että venäläiselle se on vain yksi hauska juttu, ikään kuin vitsi, miljardien pienten nautintojen joukossa. R&B musiikki ei venäläisessä suinkaan herätä ydinfysiikanlukuhaluja niin kuin itsessäni (että voisin rakentaa ydinpommin ja upottaa Amerikan mantereen), vaan uteliasta hilpeää kiinnostusta... tätä musiikkia kuunnellaan joskus kymmenenkin minuuttia, ja vasta sitten jätetään se lopullisesti, kun ollaan ymmärretty mitä se on, mitä se edustaa, ja mitä mahdollisuuksia se tarjoaa. Venäläiset eivät sulje pois mitään pelkästään ennakkoluulojen varassa, vaan he tutkivat aina, voivatko he ottaa jonkin vaikutteen omakseen, niin kuin he ovat omaksuneet sushi-ravintolat, joiden loistolla ei paljon ole tekemistä käpysen Japanilaisen kulttuurin kanssa. Kysymys ei ole pseudomorfoosista, vaan ekletismistä. Vaikute otetaan välittämättä sen alkuperästä ja hengestä, se muokataan omaksi, eikä missään vaiheessa ole tarkoituskaan imitoida niin tarkasti, että vaikutteessa aina oleva ulkomaalainen paskal likaisi oman kulttuurin nautittavuutta ja sensuaalisuutta. Mutta kuitenkin Moskovan Eurooppakeskuksessa, tuossa elämäntapamme museossa, ihmiset ovat väsyneitä, ilottomia, kuin eläviä kuolleita. Tulee mieleen: ovatko he palkattuja näyttelijöitä, ollaanko sisällä jossain Bulgakovin näytelmäkappaleessa. Koko paikka lemahtaa lottasvärdhakaristiltä.

Siitä kun lähtee liikkeelle ymmärtää asioiden suhteet. Yksi metroväli ja ollaan Vallankumouksenaukion metroasemalla. Matka maailmanympäri kestää siis minuutin. Se on rankka matka, jonka jälkeen päässä on ahdistavalla tavalla liikaa ajatuksia. Itse jouduin jonkinlaisen hysteerisen itkukohtauksen valtaan. Moskova on bisneksen pääkaupunki, maailman pornopääkaupunki, kiireen, kitkan, häväistyksen ja antikristuksen pääkaupunki, mutta toisaalta hitauden, painottomuuden, boheemiuden, magian, satumaisen ihanien loisteliaanviihtyisien kauppakeskusten ja vesipuistojen täyttämä rajattoman onnen hymyilevä tyyssija. Onni ja hilpeys johtuvat tietenkin siitä, että pääkaupungissa asuvat pääkaupungin tytöt. Venäjällä voitot ja tappiot, palkinnot ja rangaistukset, ovat aika paljon kauempana toisistaan kuin Suomessa, jossa niitä ei aina erota toisistaan.

Venäjällä naisten hierarkia on ehkä noin 5000 portainen, ja sen portaan ylimmät askelmat löytyvät moskovasta, joka on koko entisen Neuvostoliiton alueen mittaamattoman naiskauneuden suuri kokonaisesitys ja afrodisiaensyklopedia. Tapasimme Harkovassa 17 vuotiaita nuorukaisia, joista eräs poika sanoi käyvänsä aina kun matkustaa Moskovaan katsomassa Kremlin jalokivikokoleman. Aivan kaikkia venäläisiä naisia ei voi huoletta kutsua timateiksi, mutta Moskovasta löytyy nainen vastaamaan jokaista Kremlin jalokivikokoleman jalokiveä. Olennaista on juuri tämä: Venäjältä voi löytää, mitä ikinä sitten etsitkin. Olennaista ei ole se, mikä on keskimääräisen ihmisen tulotaso, tai jokin muu ominaisuus. Mitään keskimääräistä ihmistä ei ole! Se on absurdi käsite, jolle ei ole venäjällä mitään todellisuuspohjaa, niin kuin ei useimmille muillekaan meillä ja länsimaissa mantrana toistuville typerille ja turhille käsitteille. Moskovassa ei ole enää pitkään aikaan eletty individuaalisella tasolla sellaisessa kiusaamiskulttuurissa kuin meillä eletään vielä Internetinkin keksimisen jälkeen.

Moskova on itseään suuri venäläisyyden tai pitäisi oikeastaan sanoa neuvostoliittolaisuuden ensyklopedia. Kaikkea mitä oli Neuvostoliitossa on Moskovassa... koska kaikki mitä oli muualla piti olla Moskovasta kopioitua. Nykymoskoavassa on myös, ikään kuin pieninä huvittavina vitseinä vertailunvuoksi kaikkea sitä mitä on muualla maailmassa. Omina kappaleinaan esillä ovat ainakin 1) Hengen ihmisiin jakautuminen, 2) Rajaton kasvu, 3) Lajien obsessiot ja passiot, 4) Ominaisuuksien lajeiksijakautuminen, 5) Jumalten synty, 6) Hermessauvan kosketus, 7) Saddukeuksen vaihtaminen Aigiskilpeen, 8) Cornukopia.

Kaupunki on outo atraktori, jonka ulkopinnalla on alkukaaos, passion rajoittuminen maailman rajoihin. Maailman rajat ovat obsessionkehä, jota suunnaton halu (ei intohimo, koska tämän halun liike ei ole kasvuun, vaan värähtelyä kasvun ja kutistumisen rajalla) kiertää. Jatkuvasti tapahtuu uudenlainen ihmisten hierarkioiksijakautuminen, koostuminen ja sekoittuminen. Lajien synty. Outo ortodoksia. Lehvästöjen fraktaalituoksu. Moskova on jättimäinen tilojen kokonaisuus. Jos alkuperäisessä kaupunkisuunnitelmassa kaupungin kehä on jaettu 12 astrologiseen alueeseen. Kuvanveistäjä Oleg Buryan, jonka luona vierailimme sanoi, että astrologiset merkitykset jakavat kaupungin paikkojen luonteen kouriintuntuvasti yhä edelleen tänäkin päivänä. Eletään traditionaalisessa magian maailmassa, joka kohtaa modernit vieraat vaikutteet erikoisissa alkemiallisissa ilmiöissä.

Tässä tilastossa, sosiaaliset hierarkiat, tasot arvotukset määräytyvät aina hetkellisesti ja paikallisesti, riippuen siitä minkä merkin alueella liikutaan, ja siksi mielentilat vaihtelevat radikaalisti eivätkä muista toisiaan. Moskovalaisten kaunottarien suloudesta ja sielun pohjattomuudesta on hyvin vaikea sanoa tällä kokemuksella mitään enempää. Ovidius ja Petronius luultavasti osaisivat auttaa, jos voisi kysyä heiltä. Jatkotutkimukset, verhojen ja huntujen riisumiset ovat välttämättömiä. Maailma (ja samalla Ukraina, joka on rajalla, eikä rajan tällä puolella niin kuin Suomi) jakautuu tällä hetkellä yhä kiihtyvällä vauhdilla kahtia, sille ei voi mitään. Moskovasta on tulossa jättimäinen Nikolai Teslan ennustama henkinen plasmapallo, jossa tapahtuu maailman äärimmäisyyksien välinen läpilyönti, joka kääntää esiin uutta kipeästi odotettua tietoa ihmislajista, maailmanhengestä ja sielusta. Eikä tätä kehitystä kauaa pystytä paikalleen pysähtyneessä lännessä salaamaan. Väärä uskonto, väärä filosofia tappaa: mitä enemmän ihmisiä ympärillä, sen nopeammin.

Jossakin vaiheessa huomaamme olevamme taas normaalisti päiväjärjestyksessa, ja aloitamme päivän katsastamalla uuden giganttisen vesipuiston, jonka erinomaisessa kalaravintolassa lounastamme uppopaistettua karppia. Kaikki maksut toimivat elektronisella rannekkeella. Liukumäkiin noustaan erikoisnopeilla hisseillä. Äänimaisema on vuoden 2200 alkukevään satoa. Pääkaupungin tytöt bailaavat värillisten solariumstrobojen sykkeessä. Vedet valuvat, höyryt kohoilevat, kypsät runsaat sukeltajanaiset hierovat öljyjä miljardien pienten ekstaasien ja nautintojen pehmittämiin vartaloihinsa. Tuhannet nuoret hyperaktiivisesta aineenvaihdunnasta kärsivät tytöt kommunikoivat naurunhelkähdyksin ja grissandoin, ja telmivät kuin mainadit argonauttien repeilevissä verkoissa. Turkkilaisessa höyrysaunassa, joku 80-vuotias kundi väittelee kahden 13-15 vuotiaan Botticellin venuksen kanssa, jonkun italialaisen nykyrunoilijan tuotannosta. Raskaat tuliset miehet voimistelevat ja pehmittävät raavaita adonislihaksiaan. Arkisinta nykyisyyttä siis. Ei olennaista muutosta sitten Rodchenkon ja vallankumouksen päivien. Ja voi vain miettiä, kuinka paljon tätäkin kirjoittaessa olisi silmien ohi kiitänyt takaisinpalaamatonta kauneutta. Ehkä juuri sen takia venäjällä ei juuri nyt kirjoiteta klassista maailman kirjallisuutta: kenelläkään ei ole aikaa kirjoittaa romaania, jonka tapahtumat laukkaavat liian hurjalla vauhdilla eteenpäin tosiajassa. Kääntääkseni insinöörikielellä: taajuuskaista on liian laaja, muuntimen kellotaajuus ei riitä.

Aamulla 7.30 istumme kuten tavallista päivällisellä pienessä kahvilassa, tällä kertaa 18v bandiittiprinsessan seurassa, joka 90-luvulla oli isänsä mukana paennut Nigerian ihmissyöjien heimoon. Nigerialaiset olivat alkajaisiksi norsunluuihoiselle prinsessalle syöttäneet paljon jäätelöä, eivätkä pelkästään jäätelöä. Itselleni oli rehellisesti sanottuna yllätys se, että viereisessä pöydässä Anna Politakovskaja näytti niin hyväkuntoiselta kuin näytti. Ampumahaavasta ei näkynyt jälkeäkään.
Nämä lintu ja kala muistuttivat toisiaan enemmän kuin oman lajinsa kaukaisimpia edustajia. Kummallakin oli silmälasit ja kumpikin piti eniten keskimittaisista puista. Kummallakin oli toimiva selkäranka asentonsa perusta. Tässä hengen ja ruumiin jäsentelyssä, joka tuntui asettuvan leijumaan vapaasti kaiken aiemmin luonnostelemamme ylle, häiritsi eräs yksityiskohta: näiden yhteismitattomien olentojen välinen erikoinen seksi, vaurioitunut suhde luontoon. Romanttinen suhde, kuin vanhoilla kansoilla, joiden suuret monimutkaisiksi solmuiksi vääristyneet sielut unelmoivat vuosisatoja rodusta pimeissä peilillä pinnoitetuissa betonikatakombeissa. Mutta näillä kummajaisilla tuo viehtymys oli erilajisten välistä, luonnottomampaa, täysin tarkoituksetonta selkäytimen perinpohjaista mädättämistä, ilotonta ja riivattua. Jumalan kaikkivaltiaan käden yksinoikeudella tahdoimme puuttua piirteeseen, joka epäilemättä tulisi olemaan tällä lahkolla se musta piste, jota kukaan
ei olisi riittävän kestävä katsomaan läheltä. Työskentelimme kuusi päivää ongelman kimpussa ja saimme hämmästykseksemme todeta erikoistumista kalan vatsassa. DNA:sta ei totisesti voi rakentaa mitään toimivaa älyllistä näissä oloissa. Aina ilmestyy jokin kokonaisuus, elävä kirotun nokkela organismi, kuin pieni mies, joka tuntuu olevan kaikkien virhepäätelmien, epätäsmällisyyksien, reduktioiden ja huomiottajättämisten demoninen summa.

PIETARIN 90'

Tässä arkisto, jonka sisältöä penkomalla voi päästä käsitykseen siitä miltä nykyisen jo kohta klassiseksi taidemusiikiksi hienostuvan Pietarin klubiscenen esi-isät kuulostivat 90-luvulla:

http://archiveof90s.ru/

Hyvä esimerkki uudesta aallosta, ja myös siitä, missä tapahtuu eniten musiikillista kehitystä (Siperiassa) on Permiläinen Plastmacca, jonka näin livenä pari päivää sitten. Ennenkuulumattoman hienoa vääntöä. Toinen bändi, jonka uusin tuotanto tuntui ainakin autossa öisiä Harkovan katuja paahdettaessa erinomaiselta on Infected Mushroom (http://fi.wikipedia.org/wiki/Infected_Mushroom). Bändi on tosin Israelilainen.

23.1.2007

PÄIVITIN ITSENI

muinaisuudesta tähän päivään. Suosikkikappaleet raikaavat korvissani minne ikinä menenkin. Maskaan pois ikävät äänimaiset omilla persoonallisilla valinnoillani (lähinnä venäläisellä psykedelialla). Olen uuteen puhelimeeni erittäin tyytyväinen. Nokian dissaamista olen täten lopettelemassa. Tunnen suorastaan jonkinlaista nostalgista liikutusta siitä, että joskus hamassa nuoruudessa työskentelin vuoden Nokian Pitäjänmäessä GSM-keskusmodulitestaustyökalujen kehityksessä. Nykyiset tuotteet ovat hintalaatusuhteeltaan ja käytettävyydeltään ylivertaisia.

Sitäpaitsi kännykällä ja aivosyövällä ei ole vesiselvää yhteyttä: "ainoa viite matkapuhelimen mahdollisesta vaikutuksesta todettiin niiden joukossa, jotka olivat käyttäneet kännykkää ainakin kymmenen vuotta. Heillä oli hieman useammin kasvain samalla puolella päätä, jolla he olivat puhelinta yleensä pitäneet.">>

22.1.2007

älä tapa
herätä kuollutta
nautintoon
ettet joutuisi tappamaan
herätä villikissaa kesän
totuuteen
tuudita kevään
valheeseen
herätä kuolemalle
osaa
joka rakkauden kautta on
tullut eläväksi

12.1.2007

ADEMOKRATIA

Venajalla on kiitettavasti tajuttu (kaiken jalkeen) se tosiasia, ettei ruma ja paska tarvitse poliittista tukea parjatakseen. Kauneus ja rakkaus eivat ole itsestaanselvyyksia ihmisten maailmassa. Ellei niita aseteta etusijalle kaikessa, ne katoavat kaikessa. Kavin tanaan Bulgakovin kotimuseossa Kiovassa. Ihminen, joka ei tieda mita "nero" tarkoittaa (eika siksi tahdo kayttaa koko sanaa), ei osaa ollenkaan arvostaa kauneutta.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com