28.11.2007

DIPLOA LUKIESSA

Kun vaikka vain lukee Le Monde Diplon suomenkielistä pokkaria, jossa Ranskalaiset Marxilaiset taloustieteen gurut tekevät pikkutarkkaa selkoa globaalin maailman tilanteesta, tulee miettineeksi, miksi Suomessa vasemmistolaisiksi itsensä mieltävät tekevät niin vähän vakoilutyötä. Suomessa on vähänlaisesti tulipunaisia pankiireita, multimiljonäärejä tai yritysjohtajia. Joskus tuntuu, että Suomessa vasemmisto on vain rutiseva ja saamaton porukka, joka kadehtii oikeiston rahoja ja käyttää kaikkia muita paitsi rehellisiä keinoja.

Sellainen ei oikein sovi vasemmistolaisuuden kuvaan. Vasemmistolaisuus voi olla vain niiden asioiden paljastamista, joiden kätkeminen on oikeiston työtä. Vasemmistolaisuus ei voi olla mitään muuta kuin asioiden tarkempaa näkemistä: korkeampi tietoisuuden taso suhteessa oikeistoon. Tämä on synnynnäinen ominaisuus. Tarkemman näkökykynsä ansiosta nerokkaat ja viisaat ihmiset ovat tuomittu aina niin vasemmalle, että menevät melkein seinästä läpi. Usein he teeskentelvät jotakin muuta, varsinkin jos voivat rahan avulla peittää tosiolemuksensa. Millään muulla tavalla kuin todella käyttämällä synnynnäistä tarkempaa näkökykyään vasemmisto ei voi kuvitella pärjäävänsä. Suomessa taas vasemmistolaisuus on ponnahduslauta oikeistoon, yksi tie lisää, jota pitkin voi kiivetä. Todellisuudessa vasemmisto ei ole heikkojen ihmisten kierrätyskeskus, vaan tarkkanäköisten ihmisten liitto. Heikkojen ja vasemmistolaisten kohtalonyhteys syntyy siitä, että oikeiston aina uudelleen pystyttämät keskitysleirit tekevät tarkkanäköisistä heikoimpia. Keksitysleirien poistaminen ei kuitenkaan tee heikkonäköisistä vahvoja. Mutta se tekee oikeistolaisista heikkoja, koska tarkkanäköiset tulevat keskitysleirien ulkopuolella vahvoiksi.

Poliittinen ero on aina erilaisten havaintokykyjen välinen ero. Jos vasemmisto ei kykene ottamaan enemmän asioita huomioon kuin oikeisto, se ei ole todellinen vasemmisto.

Maailmanlaajuisesti oikeiston perinteinen strategia on omaksua vasemmiston keksimät argumentit, retoriikat ja välineet välittömästi omaan pakkiinsa. Mikään ei ole tehokkaampaa kuin antaa jarrujen maistaa omaa lääkettään. Oikeisto käyttää vastapuolensa retoriikkaa aina ironisesti. Terävintä oikeistolaista ironiaa ovat Saksassa lanseeratut keskitysleirit: antaa jumalan omien poikien kerrankin maistaa herrakansan lääkettä.

Toinen oikeiston tavallinen strategia on linnoittaa vasemmistopuolueiden tärkeät paikat omilla avoimilla satelliiteilla ja salatummilla agenteilla. Esimerkkejä löytyy lukemattomia, Paavo Lipponen ja Suvi-Anne Siimes pahimpina.

Teknologiabisnes on perinteisesti jäännöksettä oikeiston hallussa, eikä vasemmistopääomaa Suomesta löydy muualtakaan. Taiteen kenttä on täynnä oikeistoagentteja, joiden tehtävä on pitää vastavoimat, kaikki voimakas ja vaarallinen apurahoituksen ulkopuolella.

Kun ollan ilman pääomaa ja apurahoa, ja ilman minkäänlaista tukikohtaa, on aika naurettavaa puhua taistelusta. Vasemmiston avoimet edustajat ovat siirreltäviä harjoitusmaalitauluja, eivätkä mitään taistelijoita, ja he tietävät sen itsekin.

Vasemmistolainen vakoilu on nykyisellään tuntematon käsite. Teknillisessä korkeakoulussa ei varmastikaan ole sen historian aikana opiskellut yhtään oikeasti vasemmistolaista henkilöä. Vasemmisto on kyvytön omaksumaan oikeiston retoriikkoja. Vasemmisto on kyvytön kääntämään oikeiston osaamisalueita omalle, ymmärrettävälle kielelle. Huippuosaamiskeskuksissa oikeistolaiset kommunikoivat bittimössöin, jota terveellä vaurioitumattomalla järjellä varustettu ihminen on kyvytön ymmärtämään.

Tilannetta voisi parantaa toisen, tulipunaisen teknillisen korkeakoulun perustaminen Otaniemen viereen. Laitos tukisi tieteellistä toimintaa. Se olisi muuten samanlainen TKK, mutta se olisi atomi atomilta nykyisen TKK:n vastakohta, kaikki avaruuksien ja peilipintojen yli. Todellisen tiedon pimittämisen sijaan se tarjoaisi laadukasta opetusta. Se olisi huippuyliopisto, mutta sillä tavalla ennennäkemätön ja uusi, että ihmiset eivät sairastuisi siellä negatiiviseen tai positiiviseen masennukseen. Päärakennus olisi Rudolf Steinerin käsialaa.

Armeijalaitoksella on nykysuomessa kaksi tietä valittavana: laukkautus tai kahtiajako. Lakkautus tarkoittaa palkka-armeijan perustamista. Kahtiajako tarkoittaa tulipunaisen Suomen ja jäänvalkoisen Suomen erillisten armeijakuntien perustamista, ja myös pakollisen asevelvollisuuden palauttamista. Nykyiseen fasistiarmeijaan ei voi pakottaa viisaita ja terveitä ihmisiä.

2 kommenttia:

Mika kirjoitti...

Eipä tule minullakaan Suomesta mieleen mieleen kuin yksi oikeiston riveihin soluttautunut (tai oikeammin: siellä syntynyt) vasemmistolainen "vakooja": Christer Kihlman, joka on nähnyt sisältäpäin, mitä on olla suomenruotsalainen poroporvari. Hänen romaaninsa Kallis prinssi ja Gerdt Bladhin tuho ovat yhä pätevää yhteiskuntakritiikkiä ja suurta sanataidetta.

A kirjoitti...

Tää on mun suosikkitekstejä.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com