31.12.2006

VUODEN VIIMEISEN PÄIVÄN KUNNIAKSI

väänsin putkivahvistimeni gainit täysille ja "halli säkenöi lämpöä - ei kuitenkaan auringonvalon lämpöä vaan pikemminkin liekkien hohkaa ja kullan hohtoa syvältä uunista". Näin kuinka lammentakana sauvakävelijä lensi perseelleen.

HEIKKOUS

on sitä, ettei kestä itsetarkoituksellisen pahuuden olemassa oloa ja on siksi kyvytön tutkimaan sen rakennetta. Tämä heikkous estää henkisen rikastumisen.

Toisenlaista heikkoutta on kyvyttömyys sietää pahaa-aavistamattomien kadotettujen sielujen seuraa. Tämä heikkous estää aineellisen rikastumisen.

Kuka mahtaa olla keksinyt kirjoittajakoulutuksen. Ei kenestäkään voi opettamalla tehdä kirjailijaa, jos hänellä on tallella ihmisen luontainen kyky olla huomaamatta heikkojen kärsimystä.

VAIKKA EHKÄISY ON KEKSITTY

on satunnainen seksi kuitenkin luonteeltaan symbolista lisääntymistä. Ihminen ei ole henkisesti vapautunut lisääntymisfunktiosta. Siksi toimenpiteen kauneus tai nautinnollisuus ei edelleenkään merkitse mitään verrattuna ajatellun jälkikasvun pärjäämisominaisuuksiin helvetillisessä maailmassa. Tämän planeetan kaunis nainen (antakaa meidän olla rehellisiä, ja seurata aistiemme ehdotonta käskyä) haluaa synnyttää aina sotilaita ja murhaajia, ei milloinkaan runoilijoita ja jumalia, olipa toimenpide reaalinen tai symbolinen.
Näin unta että minulla oli lemmikkinä pantteripoikue, suuria hermostuttavan sulavaliikkeisiä neulahampaisia karvapalloja. Valtaosan ajasta olin täysin rauhallinen, mutta uneen oli ripoteltu silmänräpäyksen kestoisia paniikkikohtauksia, joiden aikana pelkäsin kuolevani.

EI KÖYHÄT MUTTA KURJAT

"Sitten ilmaantui Sataman seudulle metsänvartijoita, joiden nähtiin työskentelevän viinirinteillä ja kukkuloilla. He näyttivät mittaavan maata uudelleen, sillä he kaivoivat kuoppia ja pystyttivät niihin paaluja, missä oli riimukirjoitusta ja eläinsymboleja. Tapa millä he liikkuivat pelloilla ja vainioilla, oli vielä järkyttävämpää katseltavaa kuin metsäsissien puuhat, sillä metsänvartijat kulkivat vanhan viljelysmaan läpi kuin se olisi ollut asumatonta nummea eivätkä välittäneet seurata tietä ja raja-aitoja. He eivät kunnioittaneet pyhäinkuvia edes tervehdyksellä. He kulkivat vauraan maan halki kuin se olisi ollut raivaamatonta ja siunaamatonta erämaata.
Näistä merkeistä saattoi päätellä, mitä ukolta joka vaani syvällä metsissä, oli vielä odotettavissa."
Ernst Junger: Marmorijyrkänteillä, s.55.

Tulkitsen, että kirjailija Junger piirtää tässä hienovaraisessa allegoriassa muotokuvan 30-luvun puolivälin saksalaisista kustannustoimittajista, ja heidän suhteestaan vallan ytimeen. Mutta tämä allegoria ja tulkinta siitä on vain paikallisesti määritelty, tähän nimenomaiseen kappaleeseen liittyvä. Tämän esimerkin ulkopuolella se ei välttämättä päde, sillä käsite "metsänvartija" saa uusia ulottuvuuksia, ja merkitsee seuraavassa yhtälössä jo jotakin aivan muuta. Jungerin romaani on nerokas, paras pitkään aikaan löytämäni.

"Syvä on viha, mihin kauneus painaa alhaisen sydämen."

30.12.2006

MIKSI PENTTI LINKOLA EI TAPA ITSEÄÄN

vaikka on aina ollut oikeassa, eikä ole elämänsä aika saanut nähdä muuta kuin rikosten jatkuvan?

Siksi että hän tosiaan on aina ollut oikeassa.

Vain rikolliset, kuten natsit tappavat itsensä, joutuessaan perikatoon.

Oikeassaolijoiden ei kannata tappaa itseään, vaan mieluummin taistella loppuun saakka. Kun sitten nämä saatanat* vihdoin tappavat heidät, heistä tulee marttyyrejä, ja ihmisten hillitön viha purkautuu. Saddam laski ainakin tämän asian täysin oikein.


*Tehkääpä huviksenne koe: ajatelkaa että kaikki ihmiset, joita ette tunne, tai joista ette tiedä, ovat saatanoita. Toimikaa sitten aivan varauksetta ja vilpittömästi heidän kanssaan luottaen sopimuksiin ja sanaan. Huomaatte, että he pyrkivät tahallaan loukkaamaan teitä, tekemään kaiken mahdollisen murtaakseen teidät henkisesti. Kun te jo valmiiksi olette hyväksyneet sen, että he ovat lihaksi tulleita saatanoita, ja myös antaneet sen anteeksi, ja kohtelette heitä vihaamatta ja vilpittömästi, luottavaisesti, huomaatte, että heidän pahimmatkaan ilkeydet, jotka aikaisemmin ihmetyttivät ja kammottivat, saivat teidät vuosiksi masennukseen, eivät enää juuri kosketa teitä lainkaan. Kauhu perustui siihen, että te luulitte ihmiskunnan olevan olemassa: mutta ihmiskuntaa ei enää ole. Mikään selitys ei ole se, että muka latteus, tylsyys ja yksinkertaisuus ovat luonteenlaaduista yleisimpiä. Ne ovat yleisiä vain siksi että niistä on tehty yleisiä. Toisinsanoen latteiden, tylsien ja yksinkertaisten ihmisten lisääntymistä on tuettu hienojen ihmisten kustannuksella. Moderni politiikka on eläinjalostusta eikä mitään muuta. Ja nykyisen kaltaisessa muodossa, päämääränä on jalostaa ihmisestä saatana. Nykyaikaiset kulttuurierot ovat eroja vain tämän helvetinplaanin toteutuksen tehokkuudessa. Yhtä kaikki, saatatte jopa aikanne kuluksi oppia ennustamaan näiden paholaisten käytöstä ja juonia. Mutta älkää missään tapauksessa näpäyttäkö takaisin ja paljastako sitä, että te ymmärrätte heidän tilansa. Jatkakaa tarkkailua, ja kirjoittakaa se kaikkien luettavaksi.

PORNOSIVUJA SELATESSA

oppii ainakin sen mitä tarkoittaa kauneus vailla tahtoa mihinkään muuhun kuin rikastumiseen. Nämä olennot ovat varastaneet tai huijanneet geeninsä, jättäneet sielun jonnekin esihistorian pimeään yksin ilman lihaa ja aivoja.

Logiikka, joka mittaa vain rahassa, johtaa ilmiöihin joiden ydin on porno. Hengen maailmassa käy täsmälleen samoin. Sikäli kuin pornonäyttelijät voivat puhua fyysisesti raskaasta työstä, voivat nykytietoyhteiskuntalaiset puhua henkisesti raskaasta työstä.

Ei-länsimaalaiselle nuorelle ihmiselle on vaikea selittää miksi porno on länsimaisen kulttuurin ytimessä. Miksi rakkaudelle, runoudelle, sydämelle, tunteille, ei ole länsimaisessa kulttuurissa varattu muuta kuin ironisoivan narrin rooli. Hän ei helposti usko, että länsimaissa yhteiskunnan ylimmissä kerroksissa, kirkossa, politiikassa, taiteessa, liike-elämässä ja mediassa pitää valtaa homoseksuaalinen yhteenliittymä. Entä missä vaiheessa tämä kehityskulku on saanut alkunsa?, sitä en minä osaa sanoa.

Politkovskaja oli ehkä vilpitön henkilö, mutta hän ei nähnyt länsimaita pintaa syvemmältä, ja oikeastaan juuri siksi hän ei ymmärtänyt Venäjää. Tämän takia Politkovskajasta pidetään lännessä, ei hänen vilpittömyytensä vuoksi. Täällä ei ketään rakasteta vilpittömyyden vaan käytettävyyden perusteella.

Nyt olen eksynyt tai kotiutunut väärille sivuille. Maturefarmarien terveiset tukkivat sähköpostini. Spämmi pitää huolen siitä ettei kukkaan netinkäyttäjä välty pornolta pelkkää viattomuuttaan. Vain nettiä hylkivä puritaani voi olla tajuamatta mikä länsimaailmaa pyörittää. Ensin luodaan kysyntä ilmaiskuvilla, sitten myydään oikeita tuotteita, eli seksiorjia. Samaa voisi yrittää runo- tai romaanispämmillä.
Etelä voi olla sulle hyvä paikka
hyvä taikavuori Kilimanjaro
muutama vuosi ladata akkuja
mihinkään ei kiire ei mihinkään
7 tai 14 vuotta, ihan sama
hengähtää hetki sulkea silmät
24 tai 48 vuotta yhdentekevää
asua paskamajassa ja miettiä ihmisiä
pitkää runoilijan päivää
Scottin saarella tai Huippuvuorilla
aina valoa aina ystäviä
ihanneyhteiskunta jonka ovella kolkutamme
kädettömät vammaisetkin hyväperseisiä
valhallassa satyyrien ja valkyyrioiden
katsella kuinka ihmiset keräävät luita
esihistoriallisten lintujen pensselein
ja pipetein annostelevat morfiinia
Andien taikavuorilla, päätä korkeammalla
ei siellä ole kellään energiaa vittuilla
ye ye, oil is getting end
ja kun läheinen tähti porottaa selkään
sun täytyy mennä maailmassa joka paikkaan
sun täytyy haravoida päiväntasaaja
kääntöpiiriltä kääntöpiirille
sit sä ehkä tajuut, mikä onnenpekka sä oot

SUOMI VUONNA 2007

Antautuneiden, takinkääntäjien ja loikkarien falski myrkyllinen halpamainen ironia sankareiden muistokirjoituksissa.

Todellisuudessa meillä ei ole mitään taistelua, jossa voisi antautua, vaikka häviäisimme ja uudelleensyntyisimme helvettiin kuinka monta kertaa.

Tarkoitan, että tässä joulupukin maassa, jossa jokainen infrastruktuurin ja tapakulttuurin muutos tuntuu olevan vain seuraus kansainvälisestä infrastruktuurin ja tapakulttuurin muutoksesta, pelkkä imitoitu jäljennös itse ilmiöstä, neutraali plagiaatti, johon ei milloinkaan liitetä vektoria osoittamaan, onko jäljennetty ilmiö positiivinen vai negatiivinen, ei ole mahdollista lopettaa taistelua näkyvän todellisuuden jähmettymistä vastaan.
Aivan samoin kuin tapakulttuurin joulupukki on jotain ammoin kuolleen elävän mielikuvituksen nykymuotoon vääristynyttä pinttynyttä likaa, voimme missä tahansa kuulla musiikkia, jota meille soittavat pystyynkuolleet, ammoinluutuneiden musiikkimuotojen oppineet apinat, joille mikään ei ole niin vierasta kuin luova hyppy, hyppy tuntemattomaan, itse ilmiö, todellisuus, elämä.

Tässä periferiassa, jossa apinat ovat muusikoita, aivokuolleet kirjailijoita, rumimmat sekasikiöt näyttelijöitä, kaikki elämä, itse ilmiö, itse alkuperä on tukahdutettu, ja helvetilliset kuolleiden kotilonkuorien plagioijat ovat kohotettu käsityömestareista kulttuurin idoleiksi.

Mutta tässä tosiaan on se ongelma, että mitään ei tapahdu. Jos luovia hyppyjä tapahtuu vain tekniikassa, joka on olemisen väline, eikä itse olemisessa, joka tekniikkaa käyttää, oleminen kaiken tekniikan keskellä alkaa näyttää räikeästi naurettavalta, räikeän häpeälliseltä: aivan kuin apuneuvot ja laitteet käyttäisivät ihmistä. En pysty selittämään minkä vaikutelman, minkä kirkuvan kauhun, tämä pysähdys tuottaisi täysin elävässä ihmisessä. Mutta vain harvat tarkkailijat ovat täysin eläviä. Sillä ihmiset näkevät sen mitä uskovat näkevänsä, he aina iljettävässä naurettavassa roolissaan, eivätkä kohtaa todellisuutta paljaana, nimettömänä, suojattomana, runoilijana. He tarvitsevat rauhoittaakseen itseään mittareita, mielipuolisia täysin sekaisin menneitä mittareita, mittaamaan sitä mitä ei voi mitata.

SADDAMIN VIIMEISET HETKET

Kosmisen apinamafian rumat sekasikiönnäköiset lynkkaajat pyörivät verenhimoisesti ylevän herrasmiehen ympärillä. Vaikka asia ei todellisuudessa olisikaan ihan näin banaali, on vastapuolelta karkea poliittinen virhe antaa sen näyttää siltä.

MAAN VANHA LAKI

Jos olisin miljonääri, keksisin taatusti vedenpitävät argumentit jokaisen pennini puolustamiseen. Luultavasti palkkaisin kokonaisen parhaiden taiteilijoiden armeijan puolustamaan rikkauttani, sen ehdotonta oikeutusta: sitä, että rikkauteni tuottaa hyvää ja kaunista.

Miljonääri, joka ei keksi vedenpitäviä argumentteja ansaitsee välittömän lynkkauksen.

AGENTTI VALHALLASSA

Todellisuudessa kaikki tapahtuu kirjailijoille yllätyksenä, koska se miten ihmismassojen olettaisi toimivan eroaa siitä miten he todellisuudessa toimivat. Yksittäisten henkilöiden moraalinen taso riippuu täysin yhteiskunnista joiden vaikutuksessa he ovat. On saman tekevää ovatko he yhteiskunnisaan sovinnollisia konformisteja, opportunisteja, anarkisteja, toisinajattelijoita, erakoita. Kaikki nämä valinnat ovat radikaalisti suhteessa yhteiskuntaan. He ovat yksi ja sama.

Suhde yhteiskuntaan voidaan kiistää vain assimiloitumalla toiseen yhteiskuntaan. Minulle tämä toinen yhteiskunta, jos joku täytyy valita, on Valhalla. Toivottavasti minua ei sieltäkin heitetä ulos, vain sen takia että on omat mielipiteet, sielu ja sydän. En ennusta kolmatta maailmansotaa, koska se olisi loogista ja toivottavaa, puhdistavaa. Kosmisen pahuuden omaksuneet massat ovat ilkeitä, paholaismaisia, jumalanvihaajia, eivätkä milloinkaan käyttäydy loogisesti.

29.12.2006

TOIVON ONNELLISTA UUTTA VUOTTA KAIKILLE.

Jaaha, kohta on lähtö hutsuleiden laulumaille.

KOULUTUKSEN LIIALLINEN ARVOSTUS

ilmenee aina silloin kun jokin yksi poliittisen väkivallan mankeli on vallannut kaikki institutiot ja pyrkii tekemään itsensä kiertämisen mahdottomaksi.

Koululaitos, ja varsinkin yliopisto ja korkeakoululaitokset, ovat pelkästään poliittisia suodattimia. Jos tiedoista ja asioista sinänsä olisi kyse, ne pystyisi opiskelemaan kymmenen kertaa helpommin kotona netin ja kirjojen kanssa, tai oppisopimustyössä. Ja ilman sosiaalista kiusaamista, kunhan vain muistaisi olla itse kerjäämättä sitä.

MITÄ IHMETTÄ! TÄMÄ HARRI NORDELL

han on ihan löytö! Miksi en ole aiemmin lukenut hänen runojaan? Tämä on kai nyt jonkinasteinen häpeä.

"- Olen varma että nähtyäni 1970-luvulla Andrei Tarkovskin Peilin ja vähän
myöhemmin Solariksen, minusta löytyi rohkeutta uskoa omaan kirjoittamiseeni,
siihen erikoiseen maailmaan joka runoissani oli idulla. Tarkovski oli ehdoton
subjektivismin ja individualismin puolustaja ja ajattele - Neuvostoliitossa!
Peili ja Solaris johtivat siihen ajatukseen, että runo, elokuva, maalaus, mikä
tahansa taideteos kykenee osoittamaan, että vapaus on realiteetti. Nuorelle,
kirjoittamistaan aloittavalle ihmiselle oivallus oli henkeäsalpaava. Kaikki
salvat murtuivat! Tarkovski antoi suuremman esimerkin kuin mitkään runot,
Nordell kertoo." >>

SIIVELLÄ JOHDOSSA

Minulle on epäselvää seuraako ikävien asioiden tekemisestä lopulta mitään hyvää? Jos raha ei olisi kannustin, ihmiset joka tapauksessa lakkaisivat tekemästä ikäviä asioita ja keskittyisivät olennaiseen. Tärkein porkukka, eli kutsumustietoiset ihmiset, tekisivät joka tapauksessa sitä mitä pitääkin.

Siksi kysyn: kumpi on kannustavampi tilanne hyvien asioiden kannalta, se että tuloerot ovat mahdollisimman suuret vai se, että eroja ei ole lainkaan ja kaikki tulevat kohtalaisesti toimeen?
Olkaa rehellisiä. Nyt sikamaisimmat tyypit ansaitsevat kuitenkin tuhatkertaisesti sen mitä parhaat ja tunnollisimmat työntekijät.

Tuloerojen keinotekoinen luominen ja vahvistaminen on yllättävän tehokas poliittinen ase minkä tahansa ryhmän sisäinen solidaarisuuden heikentämiseksi. Jos ihmiset eivät pysty vahvoihin sidoksiin keskenään, he muuttuvat vastustuskyvyttömiksi ympäristön hitaille muutoksille.

Miten voi olla mahdollista, että ihmisten valtava enemmistö kestää helpommin sen, että huonoimmat tyypit ovat idoleita yhteiskunnan johdossa kuin sen, että he vain eläisivät heidän siivellään?

KUULUISUUS

Italialainen säveltäjä Giacinto Scelsi eli elämänsä erakkona Rooman kattohuoneistossa, ilman, että naapurit edes tiesivät hänen harrastavan musiikkia. Hän oli kuuluisa valokuvattomuudesta, siitä, että hänen musiikkinsa ihailijat eivät hänen elinaikanaan tunnistaneet häntä ulkonäöltä. Goethe alettiin jossain vaiheessa tuntea Saksassa nimeltä, mutta Italiassa hän sai rauhassa tehdä havaintoja todellisuudesta, ihmisten julkisuudenhenkilöitä kohtaan osoittaman nöyristelyn ja teeskentelyn häiritsemättä.

Pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua on se, että hän tulee maailmanlaajuisesti tunnetuksi. Seuraavaksi pahinta on kansallinen tunnettuus. Tällaiset henkilöt kohtaavat lähes kaikki tilanteet julkisessa roolissaan, joka vääristää heidän kohtaamansa todellisuuden. Tuo tila voi olla miellyttävämpi kuin houkkiokilveoittelijan todellisuus, mutta yhtäkaikki, se ei ole todellisuus. He ovat kaikista ihmisistä köyhimpiä, koska he ovat menettäneet ihmistodellisuuden ainoan luotettavan mittalaitteen, oman itsensä.

NEITSEELLISEN SYNTYMÄN IDEA

on keksitty siksi, että kukaan ei voisi esittää vapahtajasta rasistista mutta vakavastiotettavaa vastaväitettä: "Eihän tämän rodun siemenestä voi syntyä mitään ihmisellistä!"

Vicktor Malarekin kirjan Natashat mukaan Israelin palestiinalaisalueilla valtio tukee bordelleja, koska palestiinalaismiehet raiskaavat välittömästi omat poikansa ja tyttärensä, jos tie venäläisnaisilla täyteen pakattuun bordelliin joutuu uhatuksi.

Journalisti Malarekin ongelma on moraalinen päivittely. YK:n asiantuntijatkin nauravat hänen tyhmyyttään. Hänellä ei yksinkertaisesti ole kovin syvällistä käsitystä ihmisyyden luonteesta.

Vain muumioiden joukossa ihmisen seksuaalisten energioiden nuukah(dut)taminen ei johda silmittömän brutaaliin sotaan.

JOULUPUKKI

edustaa kaikkea sitä mitä on suomalaisuus: ennen muuta elämänilmiöiden alkuperän täydellisestä hukkumista, unohtumista tyhjien uneliaiden kaavojen ja tylsien tapojen muodostamaan huikaisevaan laimeuteen; toiseksi ylevän ja banaalin läpi-ironisesta liitosta.
Suomalaisessa luonteessa vaikuttaa periytyvänä uskomaton mihin-tahansa-tottumisen kirous.
Joulupukin alkuperä on yhdistelmä pyhää Nikolausta ja Coca-Cola mainosta, joiden väliseksi jo valmiiksi hävitty taistelu lapsenuskosta olisi tarkoitus muodostua. Alunperin on ehkä ajateltu: jos yli nelivuotias lapsi vielä uskoo lahjojen antajana enemmän pyhimykseen kuin amerikkalaiseen brändiin, hänet kiusataan ja nauretaan hengiltä. Nykyään ei tarvitse enää ketään kiusata. Joulupukki on suodatin, jolla tässä yhteiskunnassa vanhastaan erotettiin krematorioonheitettävät yksivuotiaana koulukypsistä jääkylmistä tietokoneen laskentakapasiteetilla varustetuista nihilistilapsista. Nykyään suodattunut pitkäänjalostettu geenetiikka jo pitävät huolen siitä, että kukaan ei joudu hukkaan; neitseellistä syntymää ei tapahdu; koira ja isäntä eivät enää voi olla mitään muuta kuin toisiinsa täydellisen tyytyväisiä; brändithän tatuoidaan jo kai vastasyntyneen ihoon.
Voi olla, että kiltteys on olemukseltaan kuin huono atooppinen iho. Parantuminen ei tarkoita kovaa paksua ihoa, vaan normaalia, pehmeää, kimmoisaa.

28.12.2006

Yksi ihminen voi nähdä enemmän kuin tuhat, jos nousee jakkaralle.

HERRA NUTZ

Kun harvoin lauluun puhkeaa oli pakko laulaa tämä marssi parikin kertaa.

KUKA TIETÄÄ TOTUUDEN?

Se, joka on elänyt myytit, elänyt ilot ja surut tiedottomasti, täynnä kysymyksiä, lukematta yhtään kirjaa, näkemättä yhtään elokuvaa, kuulematta mitään neuvoa tai varoitusta, vain elänyt, kysynyt ja kohdannut todellisen ekstaasit ja katastrofit Manalaan asti.

Sitä kutsutaan houkan kilvoitukseksi.

Se ei ole kadehdittavaa. Ei tarvitse kadehtia.
Ja Kristusta ei ole sopivaa kadehtia, vaikka hän ainoa kadehdittava ihminen onkin.

EPÄKUNNIOITUS

Tärkein asia, jonka Stockhausen tässä haastattelussa ilmaisee, on se, että todelliset taiteilijat eivät suhtaudu toistensa töihin epäkunnitoittavasti rikkoen, vaan ihaillen. Taiteilijat, jos todella ovat taiteilijoita, ymmärtävät tekevänsä samaa asiaa, ja siksi he kykenevät näkemään moninaisuuden tietoisuutta lisäävänä vahvistuksena. Sillä olennaisista eroista huolimatta he pystyvät kommunikoimaan keskenään: itseasiassa he ymmärtävät toisensa niin täydellisesti kuin ihminen voi. Teokset ymmärretään lahjana, jotka otetaan kiitollisuudella vastaan, ja jotka annetaan pyyteettä.

Kukaan todellinen taiteilija ei suhtaudu arvokkaaseen teokseen epäkunnioittavasti, kohottaakseen omaa arvoaan. Sellainen henkilö on taiteilijan vastakohta: hän ei ymmärrä pahuuden voimaa, joka maailmassa vaikuttaa. Sen sijaan että niin kuin runoilija etsisi parempaa suojaa pahuutta vastaan, hän aikookin itse käyttää pahuutta, ja heikentää toisten suojaa sitä vastaan. Todelliset taideteokset suojaavat meitä pahuudelta. On ymmärrettävä: ilman suuria henkiä ihmisillä ei ole pienintäkään toivoa taistelussa pahuutta vastaan. Ilman nerokkaita ihmisiä, kaikki on täysin varmasti menetettyä.

VISUAALINEN JA AUDITIIVINEN SAASTE

"Rupeaa tuntumaan siltä, että lööppijulkisuuden luonne on muuttumassa: samoja
aiheita jauhetaan selvästi pitempään kuin ennen." >>



Julkinen mainonta ja nämä lööpit ovat yhteiskuntamme häiritsevimpiä ja suurinta epäviihtymystä tuottavia ilmiöitä, liikennemelun, ilmansaasteiden, huonon arkkitehtuurin ja muun saman tasoisen tuotteen ohella.

Minusta tässä olisi pohdittava lakia uudelleen ja mietittävä kuinka paljon ihmisiä ylipäätään saa kiusata visuaalisesti ja auditiivisesti. Meidän yhteiskuntamme on sillä rajalla, että täällä kiusataan normaalihermoinenkin lähes hengiltä. En edes uskalla ajatella miltä herkästä ihmisestä voisi tuntua tämä poliittinen väkivalta, joka vaikuttaa rakenteellisena ja agressiivisena ympäristössämme.

Koko elämän laatu on näiden ilmiöiden seurauksena äärimmäisellä tavalla uhattuna. Sitä sietäisi miettiä. Miksi ihmisten luontaisen herkkyyden tahallinen turruttaminen ei ole rikos? Tai ainakin vältettävää toimintaa? Miksi ihmiset kestävät tätä väkivaltaa?

Myös häiriön häiritsevyysasteyya pitäisi arvioida: liikennemelu on käsitteellisesti, psykologisesti, kognitiivisesti paljon vähemmän häiritsevää kuin julkinen mainonta tai ravintoloissa ja kaupoissa (joissa on joskus pakko käydä ostoksilla tai syömässä) soiva äärimmäisen epämiellyttävä puhkikulunut äänitapetti.

Lööpit saavat puolestani olla mitä tahansa, kunhan ne eivät näy ollenkaan keskimääräisessä normaalissa kaupunkilaiselämässä. Esimerkiksi ravintoloissa lehtisaaste pitää olla niille varatuissa läpinäkymättömissä telineissä, eikä levällään pöydillä, joista ne saattavat osua silmiin (myös ravintolan ikkunan ohikulkijan) ja tuhota päivän täydellisesti.

Tunnustan, että myös joskus tarkoituksella, en pelkästään valinnanvaran puutteen takia luen näitä lööppilehtiä. Yritän niiden avulla päästä selville, mitä näiden ympärillä olevien ihmisten pään sisällä tapahtuu. Tarkemmin: miten pitkälle tämän yhteiskunnan aivoissa lihova kosminen cronenbergläinen tuhatjalkainen mato on kehittynyt. Sen lisäksi saan lukea käsittämättömistä rikoksista, joista jokainen on käynyt houkuttelevana omassa mielessäni tässä ympäristössä kulkiessani, mutta joiden tekemistä olen toistaiseksi välttänyt normaaliin tai normaalia voimakkaampaan itsehillintääni turvautuen.

Todellisuuden vedenpinta lähenee päivä päivältä itsehillintäni, jota tosiaan itse pidän tavallista vahvempana, viimeistä rajaa.

Taas on sanottava, vaikka tämä huomauttelu jo varmaan monia ärsyttää, että itänaapurissamme lööppijulkisuus ei näyttele mitään osaa ihmisten elämässä. Keltainen lehdistö, sen koko olemassa olo, on vain pienen kansanryhmän tiedosta. Juuri kukaan ei ole niistä lehdistä kiinnostunut. Hyvin monilla on oma elämä. Venäjällä julkkiksia ovat hienot taiteilijat, laulajat, viisaat ihmiset ja ruokottomat koomiset poliitikot, jotka laukovat häkellyttävyyksiään ilman häpeäntunnetta. Julkisuuden henkilöitä ei varsinaisesti tarvitse keksimällä keksiä. Pahuudella, ilkeydellä ja saastalla ei suoranaisesti irstailla niin kuin meillä tehdään. Ja nämä asiat vaikuttavat kuitenkin hyvin paljon vähemmän ohjaavasti ihmisten elämään kuin meillä nämä paljon inhottavammat asiat.

Venäjälläkin visuaalinen ja auditiivien saaste on kovin riittoisaa. Mutta sen häiritsevyysaste ei ole yhtä suuri kuin meillä. Populaarikultturissa asiat ensinnäkin tehdään venäjällä paljon paremmin kuin meillä. Laatu - ja tarkoitan ennen muuta laatu valitsemisessa, ei pelkästään tekemisessä, sillä suuriosa venäjällä kuuluvasta musiikista on länsimaista - on yksinkertaisesti toista luokkaa. Musiikissa makuasioilla ei ylipäätään ole mitään sijaa. Kaikki on objektiivista: henki määrää kaiken. Jos henki on väärä, on ihan sama miten kakka on tehty. Samoin, jos henki on oikea, on sama vaikka musiikki olisi äänitetty sanelukoneella. Laatu määrää kaiken. Kaikki on objektiivista.

Venäjällä on paljon vähemmän saman toistoa: kulttuurin aineenvaihdunta on nopeampi, asiat kuluvat nopeammin, uutta tulee nopeammin, ja se valitaan huolella. Kiusaaminen, vittuilu ja kakkahenki eivät ole se gägi. Ylipäätään venäjälle ei ihmistä yritetä kiduttaa kuoliaaksi, vaan esimerkiksi musiikki valitaan yleensä niin hyvin kuin osataan. Venäjällä ruokakaupoissakin soi huomattavasti ammattitaitoisemmin rakennettu mixaus kuin Suomessa edes parhailla klubeilla. Hip hop ja muut tekotrendikkäät amerikkalaiset pystyynkuolleet ja ajat sitten vanhentuneet kulttuurit ovat tuhonneet suomalaisten kyvyn käsittää tanssimusiikin ja käyttömusiikin luonteen. Hip hopin R&B ja muiden ainoa luonne on tylsistyttää rahaton kuoliaaksi. On uskomatonta miten täkäläinen nuoriso ei herää tästä onnettomasta hiophopkoomasta.

NUORTEN NAISTEN ABSOLUUTTINEN PAHUUS

"7. Rakkaus on naiselle täysin eri asia mitä se on miehelle. Jos nainen vain
sattuu olemaan edes kohtuullisen kaunis, hänen kädestään syödään koko hänen
nuoruusvuosiensa ajan. Miehestä tulee joko sirkuksen tirehtööri tai epätoivoinen
Raskolnikov.">>



On ongelmallista, että ihmiset joilla on varaa valikoida, eivät näköjään milloinkaan aseta toisen ihmisen rakastettavuutta hänen käytettävyytensä edelle. Siinä on jotain todella typerää.

Ihmisten välisessä toiminnassa, eli sosiaalisuudessa voi olla jotain mieltä vain jalouden ja rakkauden pyhien ritarillisten periaatteiden ollessa voimassa.

Nykyihmiset, katuojasta kultturieliitin huipulle eivät oikein tunnu ymmärtävän näiden periaatteiden ratkaisevaa merkitystä. Kaikki tuntuvat olevan henkisesti samalla loputtoman itsehalveksinna kerjäläispolulla, jossa hyväksytään toisilta samaa falskiutta kuin itse ohjekirjan mukaan noudatetaan. Tarkoitat tätä helvetin käyttöoppasta, jota kuulemma mm. moni amerikan räppäri palvoo. Kirja sisältää lannistavia lakeja kotitarpeisiin.

Sellainenkin pieni asia kuin sähköpostiin vastaamatta jättäminen jossakin asiallisessa kysymyksessä, kertoo ihmisestä enemmän kuin ehkä suomalaisilla aivoilla pystyy nopeasti kuvittelemaan. Siinä on oikeastaan kovin vähän mitään tehtävissä sen jälkeen kun luottamus on kerran täydellisesti menetetty. Ei ole mitään tehtävissä: johtopäätös falskiudesta monistuu analogisesti kaikille toiminnan alueille.

Joskus tämän Helsingin kaupungin yössä epätoivoisesti riekkuessa tuntuu vahvasti siltä, että länsimaiset naiset ovat läpikotaisin sairaita. Otos on tietenkin pieni ja vinoutunut: eivät nämä edes liiku, vaan nyhjäävät kotona, kun luulevat, että kaikki juhlat ovat tylsiä siksi etteivät itse osaa järjestää juhlia tai edes valita sellaista musiikkia jota jaksaisi täysjärkinen ihminen kuunnella. Joskus tuntuu, että heidän astraaliruumiinsa muistuttaa David Cronenbergin Naked Lunchin limaisia mutantteja. Tuntuu, että mikään pohja tai seinä ei tule hävyttömyydessä vastaan näillä olioilla.

Poikkeuksia tietysti varmaankin on, mutta he eivät vain kovin voimakkaasti ole esillä, esittele hyveitään. Ja sitten kun hyveelliset esittäytyvät, he eivät milloinkaan tule yksi vaan joukolla. Aina on lukemattoman paljon tosi hyviä tyyppejä. Mutta ei ikinä yhtä, sitä jonka kanssa olisi kiva nussahdella. Älkääkä nyt, jumalattomat, alkako heti miettimään niitä Mersuja ja häitä, ja muuta saatananpalvontaa. Muistakaa: vesi ei soutamisesta kulu.

Toisaalta onneksi mikään tapakulttuuri ei sokaise silmiämme mutanttien todelliselta olemukselta. Röyhkeys, se että meidän tytöt sylkevät runoilijoita silmien väliin on myös onni onnettomuudessa: ei tarvitse kuvitella heistä mitään. Ei tarvitse elätellä mitään imbesillimäisiä Danten tai Petrarcan, italialaisten (voi taivas miten paljon vihaan tuota typerää kansaa ja maata... tai ehkä he eivät enää ole italialaisia... ehkä se ei enää ole italia) muumioiden houreita.

Länsimainen naisen ei nykyään enää osaa nauttia sensuaalisesti ennen keski-ikää - teini-iän jälkeen (koko teini-ikä käsite, joka on täysin kulttuurimme tuote, kuvottaa minua). Tämä on tuore ilmiö. Opiskeluaikani alussa elettiin täällä vielä traditionaalisessa maailmassa. Sitten tuli raha Helsinkiin ja naisia alkoi kiinnostaa häät enemmän kuin rehellinen nussiminen ja imeminen (noihin aikoihin sai vielä suhtkunnollista perussuihinottoa suomalaiseltakin tytöltä... luulen etten näissä havainnoissa heijastele pelkästään oman markkina-arvoni muutosta, vaan jotain yleisempää ilmiötä). Nykyään nuoret naiset osaavat laskea liian hyvin iälleen ja kauneudelleen markkina-arvon, jokaisessa tilanteessa. Nopeasti sitten vanhoina ja rumina, karmivaa kulutuselämää elähtäneenä ja eronneena, he osaavat olla todella inhimillisiä. Silloin he vasta arvostavat spermaa kasvoilla kun on ryppyjä joita makeinkaan noroina virtaileva neste ei enää voi silittää. Todella vaativasti ovat inhimillisiä. Eikä haittaa vaikka vähän menee spermaa silmään ja kaverit huomenna töissä kyselevät, että ihan koko yönkö nussit? Inhimillisyyden sijaan heidän pitäisi muistaa laskea oma markkina-arvonsa tarkasti ja oikein myös silloin kun nuoruuden vittuilut on vittuiltu.

Toivon, että ihmiset myös muistavat tämän ja kohtelevat toista ihmistä hänen todellisen arvonsa mukaisesti. Huomauta, että puhun naisista jotka ovat nyt 20-35 vuotiaita. Nyt yli 40 v naiset ovat käyttäytyneet nuorina toisen logiikan mukaan.

Mutta: sääli on sairaus! Eikö tämä ollut joku kansan suussa kulunut viisaus?

Täytyy pitää mielessä, että länsimaiden ohella on toisia todellisuuksia. Toisia sukupuoliin jakautumisen perustoja. Venäjällä on täysin toiset nautinnot ja sairaudet. Venäläinen nainen ainakin osaa nauttia. Heikoin venäläinen suihinotto on kokemusteni mukaan intohimoisempaa kuin paras nykysuomalainen. Laiska tai pakotettu miellyttäminen ja kiihkeä spermanjano ovat kaksi täysin eri asiaa. Jos on tottunut naislajiin, joka ei tiedä nautinnosta mitään, voi ensimmäinen kerta oikeaa afrodisiaa tuntua todella mieltä horjuttavalta irstaudelta. Sen täytyy olla kamalaa syntiä kun se tuntuu niin hellältä ja hyvältä, ja on niin avoimesti iloista, synkän muumiokäsittelyn jälkeen.

IKKUNASSA ON HUONE

Löysin ystäväni kirjoituspöydältä Pauliina Haasjoen esikoiskokoelman Ikkunassa on huone (Nihil Interit 1999). Yllätyin perusteellisesti: kämmenmittaisia keveänelegantteja, suuren tilan ja jännitteen runoja, joiden vaistonvarainen kieli tuo herkkyydessään mieleen nuoren Saarikosken. Tämä kirja täytyy hankkia.

27.12.2006

Miksi ihminen ei opi historiasta? Koska hän on kuolevainen, eikä opittu periydy, vaan kuolee hänen mukanaan.

Ihmisen perustila on aina täydellinen tietämättömyys. Harvinaista on se kun joku todella tietää jotakin mitä muut eivät tiedä. Silloin hänellä on jotain tärkeää ilmaistavaa. Muussa tapauksessa ei ole mitään tärkeää ilmaistavaa. Kysymys on aina sama: mikä on kunkin ihmisen ja kunkin ihmisryhmän ominainen tietämättömyyden muoto? Tietämättömyys on yhtä kuin persoona. Persoona on roska. Kaikkitietävällä ei olisi mitään persoonaa.
"kristisoida kaikkia institutioita niin, että rakenteellinen poliittinen väkivalta, jota ne aina harjoittavat agressiivisesti mutta verhotusti, tulee riisuttua paljaaksi niin, että institutioita vastaan voidaan ylipäätään taistella. Jos aiotaan muodostaa tulevaisuuden ideaalinen poliittinen järjestelmä, ilman että kohta kohdalta analysoidaan nykyinen poliittinen järjestelmä, on suurena vaarana samojen "miehittäjien" uudelleen muodostuminen, jopa näennäisen utooppisiin, yleviin ja anarkistisiin muotoihin."

Michel Foucault (vapaasti omin painotuksin suomennettuna)

MUUKALAISHYVÄKSYNTÄ I

Miesten huoneessa tummaihoinen
näyttävä punatukkainen kämmekkäkasvi
kasvikunnan sääski pihakeinun
kaikki mukavuudet jousto
tyyny vilvoittava varjo rento
keinahdus VIHERKUPPA
ELÄMÄNLANKA punainen
niskassa NÄYTTÄVÄ AMPPELI
monikulttuurinen Pohjois-Karjala
–projekti tuloksena yhtenäinen
Pohjois-Karjala

NAKED LUNCH

on parhaita näkemiäni Cronenbergin elokuvia. Huippukamaa.

Oikeisto ja vasemmisto.

26.12.2006

SALVADOR ALLENDE

Luin kummipoikani seikkaperäisen historiallisen tutkielman Chilen demokraattisesta sosialistipresidentistä Salvador Allendesta. Allenden kausi 1970-1973 jäi lyhyeksi toivon ajaksi Chilen historiassa. Mieltä kiinnitti USA:n vahva rooli poliittisessa salaliitossa, joka johti Allenden murhaan ja Pinochetin hirmuhallintoon.
  
Kummipoika ei suuremmin korosta Allenden nopeiden ja radikaalien uudistusten suhdetta hänen kohtalaisen pieneen reilun kolmanneksen äänimäärään. Uudistusten radikaali täytäntöönpano oli poliittisesti varomaton.
   
Vaikka USA:lla oli taloudellinen motiivi toimia niin kuin toimi, oli sen silmitön itsekkyys ja sokea tukahduttaminen niin sisä- kuin ulkopolitiikassa, vertaansa vailla 1900-luvun historiassa. USAn liberaalifasismi on ollut pitkään verrattavissa Hitler ja Stalin paniikkikohtausreaktioihin. Viime vuosisadan historia on kylmä intro maailman nykytilaan. Jokaisella vatiolla oli oma kansallinen väkivallan ja sadismin muotonsa. Kruunu tuosta vuosisadasta kuuluu USA:lle, jonka liberaalismi jatkaa taloussaartoja asettavana totalitarismina varsinaisten julkilausuttinen totalitarismien jälkeen.
   
Tuon ajan jenkkikirjailijoiden haastattelut kertovat paljon siitä minkälaisen sisäisen nationalistisen ristiriidan läpi heidän täytyi pakottautua, ja miten tuhoisaa se monille oli. Pilaantumisen sinfoniassa kaikki author-teoriat lakkaavat pätemästä. Burroughsin, Kerouackin, Ginsbergin ja Millerin kaltaiset kirjailijat onnistuivat toimimaan, johtui amerikkalaisen liberaalirautahäkin keskentekoisuudesta. Kun ulkoiset viholliset katosivat, niitä löydetään sisältä lisää. Nykyhetken amerikkalainen yhteiksunta on paljon pidemmällä siinä psykedeelisessä houressa, jota Burroughs kuvaa Alastomassa lounaassa, ja jota pornoteollisuus kasvavalla volyymilla realisoi.


http://www.youtube.com/watch?v=kQZ9Lv5pwwk
http://www.youtube.com/watch?v=ElQu4b-MRc4
http://www.youtube.com/watch?v=NIEXYn7vLBY&mode=related&search=
http://www.youtube.com/results?search_query=SALVADOR+ALLENDE&search=Search


Elokuvassa Metal - A Headbangers Journey (2005) italialaiset sukujuuret omaavaa amerikkalainen heavymetaljumala Ronnien James Dio sanoo, että hän otti käyttöön hevarien tunnetun sarvipääkäsimerkin mummoltaan, joka oli taikauskoinen ja suojautui sillä pahaasilmää (evil eye) vastaan kadulla. Samaa sanoo Balck Sabbathin Tony Iommi: pirunsarvimerkki on suojautumista ja joissain tapauksissa pahan silmän takaisin heijastamista.
   
Birminghamin teollisuusghettossa nuorelle Ozzylle tai Tony Iommille risti, oikeinpäin tai ylösalaisin (Iommi käyttää nykyään ristiä normaalisti oikeinpäin) merkitsi yksinkertaisesti suojelusta ympärillä vellovalta hahmottomalta pahantahtoisuudelta. Bändi halusi viestittää lähiympäristölleen: fuck you kapitalistit, orjat, lutkat ja seniilit. Brittiläisessä alkuperäisessä heviskenessä oli myös kristittyjä hevareita, jotka suhtautuivat Black Sabbathin touhuihin älyllisellä kriittisyydellä.
  
Haastatelluista vain skandinavisille hevareille, kuten norjalaisille blackmetalhevareille, pirunsarvimerkki on tervehdys eikä suojautuminen. Vastaavasti risti on ristillepanon ylistystä eikä sen kammottavuuden muistutus. Skandinaaviselle yleisölle pirunsarvimerkki on palvonnan osoitus.
    
Oldschool Venäjällä, jonne moderni ei koskaan saapunut, pirunsarvimerkkiä ei ikinä näytettäisi sille jota ihaillaan. Kysymys ei ole tervehdyksestä niin kuin ei ollut Dion oldschool mummollekaan. Ilmiö on kuvaava, sillä samalla tavalla kaikki klassiset eurooppalaiset symbolit ja merkitykset kääntyvät skandinaviassa ylösalaisin. Kaikki romaanit luetaan täällä ylösalaisin.
   
Amerikkalaisen kulttuurin kielteisimmät muodot ovat täällä jäljittelöyn kohteina. Ihminen, joka ei tutki pahuutta analyyttisesti on menettänyt yhteyden omaan itseensä. Sellainen ihminen tuottaa pahuuden logiikkaa vaistomaisesti ja tiedostamattomasti. Paholainen on jokaiselle kansalle omansa. Vain oman kansanluonteen mukaisen paholaisen tutkiminen analyyttisesti voi antaa kansalle selviytymiskeinot. Amerikkalaisen pahuuden tutkimus ei paljon auta meillä, koska meillä ei esiinny aivan samaa pahuutta kuin amerikassa. Maita voi kadehtia ja ulkonaisesti jäljitellä niin kauan kun kun ei tiedä millaisen paholaisen ne kätkevät syövereihinsä.
   
Suomalainen sivistyskulttuuri on kansallispahuudesta osittain tietämätön osittain se on sitä kätkemässä, että se EI TULISI voitetuksi. Eurooppalaiset itsenäisen kansat ovat tutkineet omaa pahuuttaa 2500 vuotta, mutta meillä sen olemassaoloa ei ole oikein edes myönnetty.
  
Kun varsinainen vastustaja ei ota löytyäkseen, taistelu kieroutuu hyvyyden voimien vastaiseksi. Se on terminaali vaihe, jossa kehon solut hyökkäävät terveiden solujen kimppuun. Apurahoja nauttiva kulttuurieliitti ei meillä siirrä rikkaa ristiin eksistentiaalisesti arvokkaan asian puolesta. Ulkoaohjatussa systeemissä ei enää ole omaa tahtoa.
    
Pahan kanssa ei voi kukaan, ei edes typerin, liittoutua. Pahan lumous on kirottu. Alistumisesta on palkkiona kansan häviö. Suomalaistenkin täytyy voittaa paholaisensa itse ja omaehtoisesti. Muuten joudumme elämään emotionaalisessa helvetissä, joka on pahempi kuin runoilijoiden kuvittelemat helvetit. Jokainen sivistyshanke ja palkitseminen täytyy nähdä tässä kontekstissa.
    
Siksi on ymmärrettävä, että pirunsarvimerkkiä käytetään meillä, esimerkiksi julkisissa konserteissa, toisin kuin muualla. Meillä ei ole näkyvää vastavoimaa yhteiskunnallisella tasolla. Ainoaksi samastumiskoteeksi jätetään Saatana itse. Ja miten kammottavaa onkaan suistaa nuori ihminen tähän heikkouteen ja puolustuskyvyttömyyteen, tähän kulttuurisen aseettomuuden tyhjiöön, jossa käymme kohtuutonta sissisotaamme, vailla tukea.

Niitä, joiden järki on kirkas ja terävä, tunne puhdas ja vilpitön, ei voida estää: heidän pakko nähdä totuus. Heidän on pakko taistella.

http://www.youtube.com/watch?v=HtRWBPxh7OU
http://www.youtube.com/watch?v=dCcyXl2w13o

VENÄLÄINEN ANIMAATIO

http://www.youtube.com/watch?v=_Rzxy8IfOB8
http://www.youtube.com/watch?v=hqTPt4uJBjY
http://www.youtube.com/watch?v=jXK0z1V_whg&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=nfCpkeX5hl4
http://www.youtube.com/watch?v=7xtQUQCqmyU&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=SV1YMNit-LU&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=iIvmGZwyeeg

Gurdjieff
http://www.youtube.com/watch?v=mpALpgCIyxI&mode=related&search=

25.12.2006

MUZIKI

Evelyn Glennie & Fred Frith
http://www.youtube.com/watch?v=H3I8TTelv2I
http://www.youtube.com/watch?v=CSWFGE9YF-o&mode=related&search=

Mellotronapinat
http://www.youtube.com/watch?v=yrXtmKGkSa4
http://www.youtube.com/watch?v=IDyhncgfVPQ

HENRI CHOPIN
http://www.youtube.com/watch?v=mg3NrR7_jYk

Kluster
http://www.youtube.com/watch?v=3lkHvcsZ_nM

RF
http://www.youtube.com/watch?v=klnog_IKzTM&mode=related&search=

Hans Reichel
http://www.youtube.com/watch?v=1nEl79RjaYU
http://www.youtube.com/watch?v=oW5zv4IDSkc&mode=related&search=

Toru Takemitsu Litany
http://www.youtube.com/watch?v=7aoSMI8Ww84

Popol Vuh
http://www.youtube.com/watch?v=9q19C220Vvo
http://www.youtube.com/watch?v=BeXZBs3UTvc&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=ZmS9cEmiZ0k&mode=related&search=

Can
http://www.youtube.com/watch?v=N8RzLdf34Ow&mode=related&search=

George Crumb
http://www.youtube.com/watch?v=R_6u17Q3O_o

Shostakovits
http://www.youtube.com/watch?v=bxp2IphgE8w&mode=related&search=

Berlin school:
Klaus Schulze
http://www.youtube.com/watch?v=B-Ap5kR9LdQ&mode=related&search=
Tangerine dream
http://www.youtube.com/watch?v=sK_TnlFNnCM&mode=related&search=

Schnittke
http://www.youtube.com/watch?v=SxqKqUYNl7Y

Emerson, Lake & Palmer
http://www.youtube.com/watch?v=cqY1DgcU2Qk

Derek Bailey
http://www.youtube.com/watch?v=dCVrWaZk2jc&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=Dn_m8PzSWV0
http://www.youtube.com/watch?v=9XE2N4mxeRw&mode=related&search=

Bells
http://www.youtube.com/watch?v=8s8scf6Pdk0&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=MZ0TBxMcvHs

Monks
http://www.youtube.com/watch?v=6g2rl4w3cHA&mode=related&search=

Gomidas Vardapet
http://www.youtube.com/watch?v=vn-hyylJgjo&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=DnZLWYQ00kU

Terje
http://www.youtube.com/watch?v=InIg4srpUw8

Shakti
http://www.youtube.com/watch?v=7h2uL8lk2lM
http://www.youtube.com/watch?v=tc_YV_qqvKE

Mahavishnu (tämä olisi huippu jos saisi selvää)
http://www.youtube.com/watch?v=knTGngDsgxo
http://www.youtube.com/watch?v=oGNg9u-mwV4&mode=related&search=

Zorni & Dave Lombardo (kakkaa)
http://www.youtube.com/watch?v=5IThlUTqXyk&mode=related&search=

Holdsworth & Bruford & Jeff Berlin
http://www.youtube.com/watch?v=30c-wEGRwig&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=7mrSSX0QLh8&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=SSM-jMMuoiU&mode=related&search=

Bennink and Brötzmann
http://www.youtube.com/watch?v=4xXjCEz5n_E&mode=related&search=

Theremin
http://www.youtube.com/watch?v=Xn4TgYkqdi8
http://www.youtube.com/watch?v=G1otrlPuaMY&mode=related&search=

Sähkökitara
http://www.youtube.com/watch?v=ZV2OmoXQ934&mode=related&search=al%20di%20meola%20johnson%20vermont

SEKSUAALISUUS

on jotakin mitä me emme pääse pakoon. Kunnolliset ihmiset suhtautuvat toistensa seksuaalisuuteen myötätuntoisesti, kuin kroonisiin haavoihin joita täytyy hoitaa. Jos toista autetaan, se on tehtävä hellästi. Vastavuoroisuuden periaate on voimassa. Kunnolliset ihmiset eivät milloinkaan tee seksuaalisuudesta ikävää kiristysnuoraa haavoihin. Kunnolliset ihmiset eivät pyri hallitsemaan, vahingoittamaan ja masentamaan toisia omalla seksuaalisuudellaan.

NUORUUS EI OLE VERUKE

Suosittelen kaikille elokuvia:

- Oliver Hirschbiegel: Der Untergang (2004)
Ehkä hienoin koskaan näkemäni umpikujan rakentumisen analyysi. Syvää itsemurhan filosofiaa.

- Marc Rothemund: Sophie Scholl – Die letzten Tage (2005) http://fi.wikipedia.org/wiki/Sophie_Scholl
Joidenkin mielestä hienoin koskaan tehty Saksalainen elokuva. Ohjaajalta on tulossa 2007 uusi Munchenin 1970-luvun pornosceneä käsittelevä elokuva Pornorama: http://www.imdb.com/title/tt0808425/. Pornon analyysi on tällähetkellä tärkeimpiä alueita markkinaliberalismin vastaisessa sodassa.


Kirjoja:

- Ernst Junger: Marmorijyrkänteillä
Pastoraalina alkava unenomainen allegoria kansallissosialismin geneologisesta pahuudesta ja hillittömästä tyhjyyttä vasten kajastavasta tummasta lumouksesta.
Saksan kansallissosialismin historia on paljon monivivahteisempi kuin meillä on totuttu ajattelemaan. Ennen muuta on hyväksyttävä se tosiasia, että kansallissosialismi oli demokratian tuote. Ne ongelmat, -tämä markkinaliberalismin helvetillinen ahdistus- joihin kansallissosialismin tuhoisasta lääkkeestä toivottiin apua ovat yhä edelleen paljon monimutkaisempina ja satumaisen tuhoisina ratkaisematta.

Ensimmäisen ja toisen maailmansodan raivonpurkauksien mielettömyys oli siinä, että ne olivat kyvyttömiä kohtaamaan patoutuneen vihansa todellista syyllistä. Se mitä saatiin aikaan, on nähtävissä tänään: kuolettavalla tavalla henkisesti heikentynyt eurooppa.

24.12.2006

FILOSOFEJA

Charles Bukowski
http://www.youtube.com/watch?v=33g4I-mZVBc&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=q678-FPHvB0


Gilles Deleuze
http://www.youtube.com/watch?v=ii3D5PLc2fI


Foucault (ranskan Tommipommi)
http://www.youtube.com/watch?v=kAwWwQZ_3FQ


Chomsky Vs. Foucault
http://www.youtube.com/watch?v=5E3NRI_x2iA


Heidegger
http://www.youtube.com/watch?v=lMtSMIVl5PA
http://www.youtube.com/watch?v=67ORbxYEfng&mode=related&search=


William Burroughs
http://www.youtube.com/watch?v=C7Z_08o108E


René Girard e Gianni Vattimo
http://www.youtube.com/watch?v=bTw0zttTWUk


Freud
http://www.youtube.com/watch?v=UGuudVjw2gA&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=8axgCuXjGS4


Derrida
http://www.youtube.com/watch?v=kK-o5KEqmAM


Sartre
http://www.youtube.com/watch?v=4xd8P_2_uzg


Duras
http://www.youtube.com/watch?v=pGbqGsEOiuE


Pasolini
http://www.youtube.com/watch?v=5VvuqxN-A0Q&mode=related&search=


Guy debord
http://www.youtube.com/watch?v=BQ177tyFiNc


Cocteau
http://www.youtube.com/watch?v=wlIUfuqrKqw&NR


Jack Kerouac (aika vaikea puhua vakavasti kun keskustelukumppani jammaa muzakkia eikä kuuntele sanaakaan... ehkä tämä on jokin testi... jos kama on kovaa se kestää tämänkin)
http://www.youtube.com/watch?v=kQZ9Lv5pwwk


Henry Miller (kaupungissa, josta hän ei pidä)
http://www.youtube.com/watch?v=MuKdRr0ljPU&mode=related&search=

23.12.2006

Rauhaisaa joulua.

METAFYYSIKKO, HÖYHENSARJAN PORVARI

"Nykytyöläinen on kesytetty höyhensarjan porvariksi."

"Hienovarainen ero Jungerin ja kansallissosialistien välille avautuu tekniikanfilosofiassa. Der Arbeiter - tekniikkanäkemyksen mukaan vain työläinen pystyy kohtaamaan tekniikan elementaarisen voiman; porvari puolestaan kesyttää tekniikan ja käyttää sitä hyväkseen, mutta tarvitsee työläisen puskuriksi itsensä ja tekniikan väliin. Jos kansallissosialismi olisi ajattelussaan säilynyt alkuperälleen (vallankumoukselliselle antimodernismille ja antiporvarillisuudelle) uskollisena, sa olisi säilyttänyt työläisen asenteen tekniikkaan. Porvari joka yrittää kesyttää tekniikan elementaarisen mahdin, vaikkei kykene sitä suoraan kohtaamaan, joutuu huomaamattaa tekniikan palvelijaksi. Lopulta tekniikka irrottaa porvarin luonnosta, suojelee häntä toki luontoa vastaan, mutta samalla orjuuttaa hänet." Pauli Pylkkö: Lemuurien yö - Ernst Junger ja kansallissosialismi

On turha luulla että nykyaikana "työläinen" tai tarkemmin sanottuna metafyysikko, joka kykenee kohtaamaan tekniikan elementaarisen voiman ja elämään sen kanssa, olisi muuta kuin orja. Porvari on orja, ja kaikki muut ovat heidän orjiaan. Toisaalta on typerää syyttää tekniikkaa, kuten nykyään kuulee, pelkkää objektiivista elementaarista valloilleen päästettyä voimaa siitä, ettei itse (paremmantekemisen, laiskuuden tai vilpittömyyden puutteen takia) kykene kohtaamaan sitä. Kohtaamatomuus tuottaa sen, että jää itse voiman orjuuteen ja toiseksi, että tuo voima suuntautuu hengen negatiiviselle alueelle, agressioon.
Mutta vilpittömienkään asema ei ole parempi. Tarvitaan vallankumous... ketä tai mitä vastaan?

ANTEEKSIANTO

Mitä vähemmän me huomaamme toisessa ihmisessä puutteita,
sen enemmän hän huomaa puutteita meissä.

PIANO

Rubinstein (näin Beethovenia soitetaan)
http://www.youtube.com/watch?v=Otn1uEOT91g
http://www.youtube.com/watch?v=qLPydYbk0JM


Glenn Gould
http://www.youtube.com/watch?v=6GTeIMmkxw0
http://www.youtube.com/watch?v=Y0Jr3LUQGAU
http://www.youtube.com/watch?v=NRYcbatSA4k&mode=related&search=


Monk
http://www.youtube.com/watch?v=hEmFFzgGDFA


Banfeld
http://www.youtube.com/watch?v=w-NbPbyIk9M&mode=related&search=



Mitsuko Uchida
http://www.youtube.com/watch?v=huCn5MwVJ5s&mode=related&search=


Yuji Takahashi Herma
http://www.youtube.com/watch?v=fKu4MJNbsfI
http://www.youtube.com/watch?v=ER6WjTpl1gg&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=U9nzD5s8aYA&mode=related&search=


Michelangeli
http://www.youtube.com/watch?v=nfQ5hOOLk1o


Richter
http://www.youtube.com/watch?v=ExNZZ1qxTk8
http://www.youtube.com/watch?v=ZAm5vSm5bhk&mode=related&search=


Josef Hofmann
http://www.youtube.com/watch?v=CWF4KYcgGPo&mode=related&search=


Emil Gilels
http://www.youtube.com/watch?v=EtuMVBLEWJU&NR
http://www.youtube.com/watch?v=plDb8KYJ9_E


Arrau
http://www.youtube.com/watch?v=w7GftdLYSsI


Horowitz
http://www.youtube.com/watch?v=zS5LRRsNYZk


Dave Brubeck
http://www.youtube.com/watch?v=gHuTjlE7e_M&mode=related&search=


Pollini
http://www.youtube.com/watch?v=CrWxzv0OImA


Cecil Taylor
http://www.youtube.com/watch?v=cP5L8tjnB6w&mode=related&search=


Brendel
http://www.youtube.com/watch?v=UvCMso3dT4k&search=schubert%20piano%20sonata%20alfred%20brendel


Marc-André Hamelin
http://www.youtube.com/watch?v=xCwTgL9rWgg&mode=related&search=

BALETTI

Anna Pavlova
http://www.youtube.com/watch?v=pB8knC7ysyw


Maya Plisetskaya
http://www.youtube.com/watch?v=vZxgEQzwB_o&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=PXfpwe8YtL4&mode=related&search=


Nina Ananiashvili
http://www.youtube.com/watch?v=R4_lrFViFiQ&mode=related&search=


Anna Karenina
http://www.youtube.com/watch?v=z2V9PruVIqA


Merce Cunningham
http://www.youtube.com/watch?v=HPrgXbw6OFw
http://www.youtube.com/watch?v=lrsyJ7ijvXM


Samuel Beckett
http://www.youtube.com/watch?v=NdTjRumkT9k
http://www.youtube.com/watch?v=sCf515excHA
http://www.youtube.com/watch?v=yb-jk1v2PPE


John Cage
http://www.youtube.com/watch?v=jSXXeA_xE1M
http://www.youtube.com/watch?v=k6_JeOdXd5Q


Betrolt Brecht
http://www.youtube.com/watch?v=uux1g94gZtA


Heiner Muller
http://www.youtube.com/watch?v=glqRMOyW4qs&mode=related&search=


Karheinz Stockhausen hieno haastattelu
http://www.youtube.com/watch?v=mrzi4YNhvig
http://www.youtube.com/watch?v=3VJzmV4Kgi8
http://www.youtube.com/watch?v=v-1Vmr9xjg4


VARESE/BOULEZ
http://www.youtube.com/watch?v=RxYb44Czv1A


LUIGI RUSSOLO
http://www.youtube.com/watch?v=0cbdpO1t0uU
http://www.youtube.com/watch?v=R7TpbHxtvEo


ARATAUD
http://www.youtube.com/watch?v=u5n0Oyb9oo4
http://www.youtube.com/watch?v=88Mgqvsx5PI&mode=related&search=


Shirley Bassey
http://www.youtube.com/watch?v=l97Shn-v8yw


Kinskin niin kotoista raivoa
http://www.youtube.com/watch?v=hsaI7axfhOE
http://www.youtube.com/watch?v=PWYYzOW6GGo
http://www.youtube.com/watch?v=vIm662A-UYc
http://www.youtube.com/watch?v=QmkoHTtnLHo
http://www.youtube.com/watch?v=yBDEQe9CjOU
http://www.youtube.com/watch?v=n4oyFo0Ss5c
http://www.youtube.com/watch?v=rN91pRTwWTM

VENÄLÄINEN ROCK

Venäjä ei totisesti ole rock'n rollin, eikä varsinkaan heavy metallin, luvattu maa, mutta tässä joitakin näytteitä.


Кино - Viktor Tsoy
http://www.youtube.com/watch?v=2wca7cv0wnE&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=jo8vzn76zBc
http://www.youtube.com/watch?v=WSE7rbJypp0&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=weOEZFUVmbs&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=BHtyrkCZhow&mode=related&search=


Auktyon
http://www.youtube.com/watch?v=Ch3VuzsLFcU


Akvarium
http://www.youtube.com/watch?v=x1kXQD24_rI&mode=related&search=


пикник
http://www.youtube.com/watch?v=pMOUpdMLP4o
http://www.youtube.com/watch?v=ib8assF1zTc
http://www.youtube.com/watch?v=2hu9kQaYiME&mode=related&search=


Boris Grebenshikov
http://www.youtube.com/watch?v=sRwQc2SEjio&mode=related&search=


Iva Nova
http://www.youtube.com/watch?v=Td9kCMr6KGU


Zoopark
http://www.youtube.com/watch?v=TF9QYZQjb0o&mode=related&search=


ДДТ
http://www.youtube.com/watch?v=q2Vboe9QJAo&mode=related&search=


Наутилус Помпилиус
http://www.youtube.com/watch?v=HXyDAzTpQXM&mode=related&search=


Deadушки,
http://www.youtube.com/watch?v=qd3RaHU9wkM


НОЧНЫЕ СНАЙПЕРЫ
http://www.youtube.com/watch?v=zpij5mu4gpc


5nizza
http://www.youtube.com/watch?v=E_ztQ8sYlhQ&mode=related&search=



FOLK


Vladimir Vysotskij
http://www.youtube.com/watch?v=3pfcPziXY-0

Zhanna Bichevskaya
http://www.youtube.com/watch?v=rW9R4oUH64I&mode=related&search=

21.12.2006

LEIPÄ = SIRKUSHUVI: PERUSVÄÄNTÖÄ NAAPURISTA

Tässä vähän Uuuden Vuoden fiilistelyä. 2. päivä lähdemme valokuvaajan kanssa Harkoviin, sieltä Lvoviin, Karpaateille ja Transilvaniaan.

jokainen henki
on ällistyttävimpien impulssien uhri
jokainen henki
ällistyttävimpiä impulsseja saalistaa


SUPER!!!

1.
2.
3.
3.1 (For Those About To Rock!)
3.2
3.3
4.
5.
6.
7.
8.
9.
9.1
9.2
9.3
9.4
9.5
10.
11.
12.
13.
14.
15.
16.
16.
16.
16.
16.
16.1.
16.
16.
16.
16.
16.
16.

RAKKAUDEN BATAILLELAINEN TULKINTA

Rakkaus on mekanismi, joka takaa, että yksilöt, jotka ovat luopuneet jakautumisesta ja kehittyneet lisääntymään kahden sukupuolen avulla, erilaisten, jossain suhteessa jopa vastakodiksi tulleiden kaltaistensa kanssa, eivät mitätöisi sielunsa ja ruumiinsa kauneimpia piirteitä.

ON OLEMASSA KAHDET SÄÄNNÖT:

ihmisillä jotka elävät maasta, omansa,
ihmisillä jotka elävät lihasta omansa.

ON KAHDENLAISIA HUORIA:

niitä, jotka tietävät, että on toisetkin säännöt,
ja niitä, jotka pelaavat ainoilla tuntemillaan.
Edellämainitut ovat pahempia. He juuri testaavat
sinut, oletko ymmärtänyt ne toiset säännöt?
Eivät yksi tai kaksi kertaa, vaan elämäsi loppuun.
Jälkimmäiset pitävät sinua vain hulluna.

Voi sitä sankaria, joka ryhtyy näiden ihmisten
auttajaksi ja pelastajaksi!
Hyvin vanhat ihmiset harvoin ovat kiihkomielisiä rasisteja.
Kaikkien rotujen nuorukaiset ovat voimakkaampia ja kauniimpia kuin he.
Kaikkien rotujen nuorukaiset alkavat olla jo ilo heidän
aivan kuolevaisille silmilleen.
Kaikkien rotujen rakkaus, hellyys ja huolenpito
alkaa jo kelvata heille.

20.12.2006

ON JOTENKIN VAIKEA YMMÄRTÄÄ

että maailmankolkka näytti vielä ihan eilen tältä:

http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&a=02102

RUNOTORSTAIN HUONOIN RUNO

haasteeseen jos osallistuisi Marina Tsvetajevan kirjetyylillä, menestys olisi taattu. On epäselvää miksi nykylukijat sallivat ja juhlivat vain hetki sitten kirjoittaneissa, mutta niin menneiden aikojen runoilijoissa, kuten Tsvetajevassa tai Rilkessä sellata, mitä itse pitävät itsestäänselvästi huonoimpana mahdollisena runoutena. Tsvetajevan kirjetyyli on kyllä jossain niillä rajoilla, mitä itsekään pystyn lukemaan ääneen nauramatta. Tsvetajevan kirje Rainer Maria Rilkelle suomennos on julkaistu uudessa Parnassossa 7/2006. Luulen, että Rilkekin repesi tälle. Tämä epätoivo, tämä avunhuuto, on nykymittapuulla, ja kenties ikiaikaisestikin, todella huonoa runoutta.

18.12.2006

YKSILÖN HEIKKOUDET

ovat täysin riippuvaisia yhteisön yksilöiden yleisistä ominaisuuksista. Yhteisön perusominaisuudet määräävät täydellisesti sen mitkä ominaisuudet yksilössä näyttäytyvät heikkkouksina ja mitkä vahvuuksina. Jos esimerkiksi yhteisö on täysin frigidi, sadistinen, tai totaalisesti fyysisyydestä vieraantunut, on yksilön eroottisuus tietenkin vakava ongelma, väistämättä mielisairauteen johtava heikkous. Jos yhteisö on normaali, tai jopa terve, eroottisuudesta on äärettömän paljon hyötyä, koska se tuottaa yhteissölle suurten emotionaalisen potentiaalin.
Evoluutiotutkijoiden lempietanat kuolevat sukupuuttoon. Siksi ne kirjoittavat niin huonoa runoutta. Jos ne eivät huuda apua ja valita tuskaa, ne valehtelevat. Ne valehtelevat aina. Ne yrittävät pokkana olla niin kuin mitään erikoista ei tapahtuisi. Ne ovat tosi naurettavia.

AVUNHUUTO ON HUONOA RUNOUTTA

Runotorstain hengessä:



apua!
apua!
apua!
apua!
apua!
apua!


Eikö olekin avuton, säälittävä, naurettavan huono runo.

ARVI PERTUN FANTASTINEN

Lesonen.
Henkilön moraalinen taso määräytyy sen mukaan mihin hänen halunsa kohdistuu. Moraalisesti korkeatasoinen henkilö ei halua mitään heikkolaatuista tai huonoa, mutta toisaalta hän ei myöskään ole ennakkoluulojensa varassa minkään asian hyvyyden suhteen.
Eräiden lapsifilosofien mukaan maata nimeltä Venäjä ei 50 vuoden kuluttua ole olemassa. Niin tuntuivat väittävän myös lasten pessimistiset suuret silmät.
Brisbanen yliopiston surffauksen professori ja paikallinen farmari puhuivat keskenään römeällä äänellä nopeasti lähes tunnistamatonta kieltä. Farmari oli päiväkirjurina vanhan koulun miehiä. Mukana suuri vihko, johon kaikki asiat kirjattiin siististi ja pikkutarkasti käsin. Vihko ei koskaan joudu toisten luettavaksi, eikä sitä koskaan muuteta digitaaliseen muotoon. Tekstiä näytti syntyvän paljon, koko ajan. Pienviljelijän kädenpuristus oli ikimuistoisen jämäkkä. Siinä tuntui 300 000 hehtaarin vilejyspinta-ala Tyynen valtameren rannalla, 25 000 punalihaista laiduntavaa härkää. Paikkakunnan suurin maatila on pinta-alaltaan Sveitsiä suurempi.

14.12.2006

CIA:N ISKU

Oma veikkaukseni Politkovskajan ja KGB vakooja L:n murhien järjestäjäksi on CIA. Myös Suomen hallitus saattaa olla murhien taustalla.

Kaikki venäläiset vakuuttavat tahot ovat sitä mieltä, että Venäjän hallitus ei missään tapauksessa syyllistyisi noin alkeellisiin virheisiin. Missään tapauksessa ei murhattaisi myrkyttämällä käyttäen radioaktiivista ainetta. Jos hallitus olisi murhien takana, ne näyttäisivät liikenneonnettomuuksilta tai vastaavilta, ilman että olisi jälkeäkään murhaa puoltavista todisteista. Murhien ainoa motiivi on lietsoa Putinin vastaista mielialaa. lähinnä venäjän ulkopuolella.

13.12.2006

Pienet ovat ilot. Tulee mieleen. Vai ovatko ne niin pienet? Jos saisin pamputtaa naapuria. En nousisi perseeltäni. Jos saisin pamputtaa. No ketä? Amerikan presidenttiä. Olisin jo valmis näkemään vaivaa. Mutta ilman mielikuvitusta ei ole mindfuckia. Ja kenellä on mielkuvitusta? Runoilijalla tietysti. Ja kellä ei? Amerikan presidentillä tietysti ei ole. Hän on tämän maailman herra. Hän se pärjää ilmankin.

FASISMIN HAVAITSEMINEN

on joka hetki suhteessa kauneuden havaitsemiseen. Jos kauneutta ei voi havaita, fasismia ei voi havaita.
Ihminen löytää uuden nisäkkään ja kategorisoi sen, sijoittaa tarkasti valitulle paikalleen taksonomian portaikkoon. Samoin nisäkäs kategorisoi ihmisen.

TAVAT JA MORAALIT

Risto Ahdilla on Pienessä käsikirjassa hieno mietelmä tavoista ja moraalista. Kiteytettynä: tavaton ja moraaliton kantaa teoistaan kaiken vastuun, koska hänellä ei ole yhteisesti hyväksyttyä tapaa tai moraalia, joka ottaisi vastuun.

Kun kohtaa tavattoman ihmisen, tai ihmisen, jolla on kyllä jotkut ehkä piintyneetkin, mutta täysin käsittämättömän tavat, ei kannata yhtään miettiä onko syy itsessä, jos itse tai joku muu pahoittaa mielensä. Syy on aina tavattomassa. Tavattomia ovat kaikki ne, jotka eivät ole henkilökohtaisesti sopineet minun kanssani tavoista, tai käyttäytyvät muuten, kuin kaikkein hienotunteisimpien tapojen mukaisesti.

Minäkin olen hieman tavaton: lyön moukkia kyselemättä avokämmenellä poskelle. Otan kaiken vastuun.

EKSTAASI

Jos huumeidenkäytöstä ylipäätään on jotain hyötyä runoudelle, sen täytyy piillä siinä todellisessa erossa, jota huumatun tietoisuudentila edustaa suhteessa hänen arkitilaansa. Edellytys runouteen jäljentyvälle ekstaasille, eli tilojen tekijöiden diskriminaatiolle, on se, että pystyy havaitsemaan ja erottelemaan yksityiskohtaisesti kummankin tilan pienimmät osatekijät sekä emotionaalisesti vaikuttavat rakenteet.
Tuntuu selvältä, että riittävän voimakkaasti huumattu henkilö, joka on absorboitunut täysin keinotekoiseen mielentilaansa, ei kykene tekemään siitä tilasta yhtä tarkkoja ja yksityiskohtaisia havaintoja kuin henkilö, joka katselee ympäristöään selväpäisenä. Mielentila ei ole yhtä pysyvä, kuin fyysinen tila, siksi sen rakennetta on vaikeampi analysoida, jos rakenne ylipäätään on kiinnostava.
Ekstaasi, joka saavutetaan kahden toisistaan täydellisesti eroavan paikan välisenä siirtymänä, täytyy olla runoudelle hyödyllisempi apuväline kuin mikään huume.

VILPITTÖMYYS

Vilpittömyyttä ei voi selittää sellaiselle, joka ei ymmärrä mitä se on.

Klassinen luonnontieteilijä pyrkii selvyyteen todellisuuden rakenteissa olevista objektiivisista eroista ja samuuksista. Hän ihailee ensimmäisen asteen tietoa, joka on objektiivista, vailla inhimillistä arvotusta.

Sairastuneen humanismin toimija on kiinnostunut vain toisen asteen tietosta, eli erojen eroista: siitä miksi jollekin ihmiselle, tai jollekin joukolle, jokin objektivisesti samuus sisältää eron, tai objektiivisesti ero on samuus. Tai miksi jokin ero on tärkeämpi kuin toinen, vaikka objektiivisesti ne ovat yhtä tärkeitä. Sairastuneen humanismin toimijalle näkökyky on toissijainen ja negatiivinen piirre muissa ihmisissä, mutta itsessa positiivinen, kunhan vain ei näe liian hyvin, liikaa sellaista, josta ei ole itselle suoraa poliittista hyötyä.

Terveen humanismin edustaja on kiinnostunut ensimmäisen asteen tiedosta sinänsä, toisen asteen tiedosta sinänsä, ja näiden tietojen välisestä suhteesta erityisesti. Hän on tarkka havaitsemaan sen mitä on ja sen mitä ihmiset näkevät.

Luonteenpiirre, jota voisi kutsua vilpittömyydeksi, tarkoittaa sitä, että vaikka henkilöllä onkin käytössään paljon toisen asteen tietoa, hän ei oleta tai väitä ensimmäisen asteen tiedon johtuvan siitä.

Teknokratia on ennen muuta pakotie sairastuneesta sosiaalisuudesta, sairastuneesta sopimuksenvaraisuudesta, sairastuneesta humanismista, jonka produktiivisuuden kohde on hienostunut valheen ja manipulaation järjestelmä. Teknokratia on yhtä paha sairaus kuin sairastunut humanismi. Sairastuneen humanismin toimija ei ole kiinnostunut todellisuuden rakenteiden olemuksesta sinänsä, vaan pelkästään politiikkansa, välittömien halujensa hyödyllisenä apuvälineenä. Sairastuneelle humanistille todellisuus on nerokas apuväline manipulaatioon. Teknokraatti ei ole kiinnostunut mistään muusta kuin mitattavuudesta, joka siksi, että vain harvat asiat ovat mitattavia (mutta monet asiat laskettavia... ja monet eivät edes laskettavia), muuttuu tehokkaaksi poliittiseksi apuvälineeksi sairastunutta humanismia vastaan.

Vilpittömimmänkin teknokratiaan rajoittumisen ongelma on se, että kohdistaessaan havaintolaitteensa koneen sijasta ihmiseen tai mihin tahansa elävään, se ei tunnusta mittalaitteidensa alkeellisuutta ja riittämättömyyttä, tietojensa olemattomuutta, eikä äärimmäisessä lapsellisuudessaan ymmärrä mekanismin todellista monimutkaisuutta, vaan muodostaa naurettavasti yksinkertaistetun käsityksen tuntemiensa metaforien avulla.

Teknokratia on pohjimmiltaan politiikkaa, eikä sillä ole mitään tekemistä tieteen kanssa, vaikka se tuottaakin hyödykkeitä, jotka ovat sen olemassaolon oikeutus ja vahvin poliittinen argumentti. Teknokratia on puhtaasti negatiivinen ilmiö: mutta sen tuottamat hyödykkeet ovat neutraaleja, eivät positiivisia tai negatiivisia, ennen kuin niitä käytetään jommalla kummalla tavalla. Sairastunut humanismi on läpikotaisin politiikkaa, eikä sen olemassaololle ole mitään muuta oikeuttavaa argumenttia kuin vilpillinen mimeettinen halu, jonka se kohdistaa aitoon humanismiin, haluten konservoida ja tukahduttaa sen. Sairastuneella humanismilla ei ole mitään tekemistä aidon humanismin kanssa, eikä se kelpaa minkään positiivisen asian lähtökohdaksi.

Ihmisen kyky olla vilpitön ei vielä tarkoita vilpillisyyden puuttumista. Päin vastoin ihminen, joka tietää mitä on vilpittömyys, kykenee pelottavampaan vilpillisyyteen ja toisten ihmisten hyväksikäyttöön. Vilpittömyyteen kykenevän ja kykenemättömän ero on siinä, että vain ensinmainittu kykenee erottamaan hyvän ja pahan: hänet voidaan pelastaa vaikuttamalla häneen ja hänen olosuhteisiinsa. Jälkimmäistä ei voida pelastaa. Vilpittömyyteen kykenemätön ei voi erottaa hyvää ja pahaa missään olosuhteissa.


Montague: Do you have any regrets, anything you might have done differently as you review your seventy years?

Cage: You mean, how would I re-create the past? Well, I said long ago that if I were to live my life over again, I would be a botanist rather than an artist. At that time the botanist Alexander Smith asked me why. And I said: "To avoid the jealousies that plague the arts. Because people think of art so often as self-expression." I don't, but so many people do. "And therefore, if their work is not receiving what they consider proper attention, they then feel unhappy about it and get offended." One of my teachers, Adolf Weiss, got very angry at me simply because I became famous. He was sure I was, in some way, being dishonest, because he had been honest all his life and he'd never become famous. So he was sure I was doing something wrong and evil. But when I said to Alexander Smith that I would like to change my life by being a botanist, he said that showed how little I knew about botany. Then later in the conversation I mentioned some other botanist, and he said: "Don't mention his name in my house!" So I think that all human activities are characterized in their unhappy forms by selfishness.

LUUSERITIETOISUUS JA RAKENTEELLINEN VÄKIVALTA

ovat yksi ja sama ilmiö. Kaikilla ihmisillä, jotka elävät rakenteellisen väkivallan koneistossa on erittäin kehittynyt luuseritietoisuus. Ihmiset jakaantuvat vain siinä suhteessa kahteen ryhmään, että toisia tuo tietoisuus kuvottaa, ja he pyrkivät taistelemaan noita rakenteita vastaan (tekemään poikkeuksia), toiset taas ukovat jotenkin joskus aineellisesti hyötyvänsä väkivallasta ja pyrkivät kaikin voimin vahvistamaan ja kannustamaan koneistoa (katsomatta mitään sormien läpi).

Henkilöllä, joka ei itse ole elänyt rakenteellisen väkivallan olosuhteissa, ei ole ollenkaan luuseritietoisuutta.

Suomi on äärimmäisen rakenteellisen väkivallan maa. Meillä väkivaltajärjestelmä uskotaan niin hienostuneeksi, läpinäkymättömäåksi, pysyväksi ja perustavaksi, että jopa kaikkia mahdollisia helpotuksia, suosionosoituksia ja rakenteellista jatkuvaa tukea häpeämättä nauttiva kulttuurieliitti ei pelkää kaikin voimin tukea väkivaltaa ylläpitäviä rakenteita. Vastaavasti he laiminlyvät kokonaan kritiikin ja kirurgian, joka kuuluisi terveemmässä, toimivassa yhteiskunnassa heidän tehtäviinsä. Sitä varten heitä elätetään, ettei työssäkäyvien, täysin toisenlaisilla asiolla raskautettujen yksityishenkilöiden tarvitsisi kantaa kokonaan harteillaan näitä heidän velvollisuuksiaan. Suomen kaltaisessa maassa nämä täysin häpeämättömät elätit identifioivat itsekin itsensä loisiksi. Todellisuudessa he eivät tietenkään ole mitään loisia, vaan mitä itsetietoisimpia väkivaltakoneiston työmyyriä: he tekevät ja ylläpitävät tyhjää siellä missä pitäisi olla todellista asiaa.

Tilanne maassa on erittäin hämmästyttävä. Se on äärettömän paljon pahempi kuin Stalinin Neuvostoliitossa. Meillä ei niinkään katoa tomumajoja; sieluja katoaa.

12.12.2006

PARADIGMAN ULKOPUOLELTA

"Eräässä kirjassa sanottiin, että vaikka Delfoin oraakkelille esitettyjä pyyntöjä ja kysymyksiä on säästynyt suuri määrä, niistä yksikään ei kuulemma ole kirjan ilmausta käyttääkseni "sielunhoidollinen". Jos näin todella on, muinaiskreikkalaisia ei ihailla turhaan.">>

Kreikkalaiset eivät ymmärtäisi nykyihmisten sielu- ja terapiamölinästä mitään. Siellä oli toisenlaisia ongelmia. Venäjällä on vähän sama. Ulkomaalaisten motiivit, selittämiset, kysymykset, intentiot, neuroosit, skitsoilut, kiinnostuksenkohteet, puheet, valitukset, tunnekuohut, kiitokset, myönnöt, poliittiset provokaatiot, kiistamiset, sydämenasiat, jyrkät kiellot, järkiperäiset teoriat, tunnustukset, mielipiteet, valheet, tavoitteet, päämäärät, oveluudet, vilpittömyydet jäävät venäläiselle ihmisellä aina täydelliseksi käsittämättömyydeksi. He eivät edes viitsi esittää, että he ymmärtäisivät siitä (tästä) sekasotkusta mitään. Venäläinen vaikenee aina. Ajattelee: ei kuulu minulle. Jatkaa sitten omia rauhallisia käytännöllisiä tai teoreettisia toimiaan kiinnostuksen kohteidensa parissa. Yrittää ohittaa puhtaasti käsittämättömyyksiä mokeltavan ulkomaalaisen mahdollisimman hienotunteisesti.

NUORUUDENHINNOITTELU

“ Tuntuu hullunkuriselta, kun Julia-ikäiset tytöt, jotka selvästi kiinnittyvät romanttisen rakkauden ideaaliin ja ymmärtävät hinnoitella nuoruutensa korkealle, eivät tahdo lukea kirjaa, joka voisi kertoa heistä. ” >>

Tässä on minusta (siis minusta) jotain ristiriitaista. Tulee mieleen, että ymmärtävätköhän nämä “romantikot” hinnoitella vanhuutensa sitten vastaavasti riittävän matalalle. Eli siis… sanoisin että tällä hennoitteluperiaatteella ei ole mitään tekemistä romanttisen rakkauden kanssa. “Nuoruuden hinnoittelu” on nimenomaan kaikkea muuta kuin romanttista. Nuoruudessa ei ole romanttiselle mielikuvitukselle mitään haastetta… tai mitään muuta kuin henkisyyden haaste, joka usein puutuu nuoruudesta (jos kohta usein täkäläisittäin myös muista ikäkausista).

Se että nykyihmiset* tuntuvat tällaisita asioista olevan sukupuoleen katsomatta sairaalloisen jokahetkisesti tietoisia, ja sillä tavalla sulkevat ulos kaiken vilpittömän, tai ns. todellisen kokemisen, ei ole tiedottomien nuorten yksilöiden vika, vaan sen yhteiskunnan vika, jota he tarkkoina virheettöminä taskupeileinä heijastavat. Yhteiskuntamme on siis tällainen: antiromanttinen, nekromanttinen.

Rationaalinen peruste sille, miksi nuoruutta ei kannata ylihinnoitella suhteessa muihin ikäkausiin, siis miksi yhteiskunnan kannataa tunnustaa muille ikäkausille kuuluva arvo, ja pyrkiä säilyttämään elämää niin, että nuo ikäkaudet myös voivat lunastaa tuon arvonsa, on se että nuoruus on aineellista omaisuutta, joka voidaan aina menettää. Kokonainen sukupolvi voi menettää nuoruutensa sodassa. Sota on mekanismi, jossa vanhat sairaat kenraalit saavat nautintoa nuoruuden ja elämän vitaalisten voimien tuhoutumisesta, niiden asioiden tuhoutumisesta, joiden suhteen he itse ovat olleet niin välinpitämättömiä sairaalloisessa kunnianhimossaan, kilpailussaan ja sosiopatiassaan. Sairaus tai vankeus, orjuus tai pahantahtoisesti suunniteltu pitkä kolutus voivat tuhota nuoruuden ja koko elämän siltä mihin se on tarkoitettu: runoudelta, erotiikalta, sensuaalisuudelta, hienotunteisuudelta ja rakkaudessalisääntymiseltä.


*Anteeksi nyt vain: en tunnusta minkään yleisinhimillisen piirteen välttämättä säilyvän historiankulussa tai paikansuhteen vakiona. Ihminen ei ole pakosti aina sama, ei ole mitään yleisiä välttämättömiä lakeja, jotka säilyvät, siitä huolimatta, että ihminen lakkaa itse niitä säilyttämästä. Mitä me tiedämme ihmisestä, tai ylipäänsä maailman todellisesta ensyklopedisesta luonteesta? Meillä on erilaisia esityksiä, kirjoitusta, kuvia, nuotteja, kaitafilmiä, elokuvaa, ääninauhoja, digivideoita tallentamassa aikoja ja paikkoja. Me voimme ottaa niitä silmiemme eteen ja vertailla. Mutta ne ovat vain yksittäisiä pisteitä, sekalaisia vertailukelvottomia näkökulmia, valintoja, lavastuksia; mitä dokumentaarisempia ja autenttisempia, sen merkityksettömämpiä metafyysisesti; mitä keinotekoisempia ja lavastetumpia, sen vähemmän ne kertovat näyttämän ja todellisuuden välisestä suhteesta. Näyttämö on parhaimmillaan voimakkaasti metafysiikan lakien alainen, kuten Wagnerilla, Ibsenillä, Tarkovskilla. Autenttisuus, dokumentti, taas harvoin tallentaa muuta kuin yksittäistapausta, objektiivista todellisuutta, fysiikan lakien alaista. Se mitä ei voida ilmaista, on metafyysisen tapahtumarikkauden ja fyysisen tapahtumarikkauden, ajasta ja paikasta riippuva suhde. Idealisen näyttämön ja konkreettisen todellisuuden välinen suhde.
Kun polttoaine on kokonaan loppunut ja unohtunut, voi vain ihmetellä henkilöauton epäkäytännöllisyyttä hevoskärrynä.

AINOA ARMO

Ihmisenä olemisen raskaus ei riipu siitä mitä maailmassa mahdollisesti tapahtuu, vaan siitä kuinka yksin joutuu olemaan oman näkökulmansa, havaintonsa ja ymmärryksensä kanssa.

Raskainta on olla yksin kauneimpien tai rumimpien asioiden äärellä. Ruminta ei voi edes havaita, havaitsematta ensin kauneinta.
Junttius on strategia muiden joukossa: sielua ja mystiikkaa vastaan.
Siksi murrekieliset kansankuvauksen ovat yleensä niin kuvottavia.
Intomielinen käytännöllisyys on vain tekosyy välttää metafysiikka, ja tehdä sielun tuhoamisesta syyntakeetonta, tiedostamatonta toimintaa.
Ihmisen mielen tiedostamaton on syntynyt käytännön tarpeita varten: samoja tarpeita varten kuin Auscwitzin krematoriot.
Olennaista ei ole se missä ympäristössä, aikakaudessa, todellisuudessa teos, elokuva, runo, maalaus, sävellys, ääni on syntynyt, vaan se, missä se tulee havaituksi. Mitä lavasteiden ulkopuolella oletetaan olevan. Mitä merkityksiä viittaussuhteisiin liitetään. Pahinkin keinotekoisuus, simulaatio, totuuden vääristely, toiveajattelu, propaganda, voi olla ravistelevaa realismia siellä, missä nuo toiveet ovat jo toteutuneet. Elokuvaan ei tarvitse vaihtaa kuin ihmisten puheääni ja kieli, ja kuvitelman koko olemuksen kammottavuus tai kauneus paljastuu. Teokseen sitoutuvien merkitysten piilevä salattu rikkaus tai kammottava äkkijyrkkä köyhyys paljastuu vasta siellä, missä todellisuus itsessään on jatkuvalla tapahtumisellaan vapauttanut ihmisjoukkojen kuvittelun ja kaipauksen kohdistumaan uusille tuntemattomille (ei turhamaisuuden vaan välttämättömyyden) tasoille.

PYYDÄN VIELÄ KERRAN ANTEEKSI KAIKILTA KOHTUUTTOMAN RAIVOKOHTAUKSEN VIATTOMIKSI TODISTAJIKSI JOUTUNEILTA!

miksi helvetissä pitää raivota kuin pelle?
miksi ei opi elämään?
vaarallisia passioita. no ei kai se auta
kuin analysoida ja kuvitella asettuen eri henkilöiden näkökulmiin
katsoa jos löytää Ksenofaneelta jotakin tästä.
onneksi on ystävissä itämaisen mestarin tyyneyttä.
on tullut raivottua jo ihan tarpeeksi
raivokuristin pitäisi virittää
ei tässä mitään uutista ollut. hävettää silti.
pitäisi osata keskittyä omiin muodonmuutoksiin
muistaa myös omien asioiden monet hyvät puolet.
stoalaisuus on nyt aika kaukana. häämöttää
kuukausien kurinalaisen työn takana.
pari kuukupillista stoalaisuuteen -- ei täyty. verinen sotalaisuus ->
peilityyni zen-stoalaisuus. stoa
ei ole pysäkki kuten tiedät. se on heti eikä koskaan.
kuukausia on jatkunut yhä hurjistuvaa merenkäyntiä.
oksettaa. siinä on patologisuutta,
joka pitää voittaa herooisesti ponnistellen,
mutta palkinto on varmasti sitten
tavallista suurempi jos onnistuu. tähän liittyy
aika monimutkaisia aspekteja, mutta periaate
on kuitenkin melko selvä ja hedelmällinen.
yöllä päädyin näkemään todella outoja unia.
en tiedä syönkö tällä haavaa joitain lääkkeitä, mutta
olen kuullut että niillä voi irrota tosiaan
mielenkiintoisia tai outoja unia. piru vieköön,
olen taas unohtanut lääkkeet...
Pietarissakin lomailu, se lääke, limittyy usein melkoiseen
sekoiluun. jatkuvassa hallusinaatioissa unohtuvat kuurit
naapurimaa on kova huume. menomatkalla tulee juteltua
suomalaisen vietnaminveteraanin kanssa. vaihdetaan
numeroita. sillä on 30 v tytär jonka se haluaisi esitellä.
eilinen johtui viikonloppuloman jälkeisestä
liiallisesta ylikierroksilla käynnistä, joka on ennen vajoamista
masennuksen loputtomiin kanaverkkoihin, tavallista.
kaikki oli siis lopulta leppoisaa, rentoa
pääkaupungin glökityksessä
pikkujoulutuksessa aamuntunneille
kovaa pikkupurtavaa ja hikoilua
kavereita, puhtaasti dokausreissu. perseetolalla.
perseenpalvonta on nyt saavuttanut tietyt
rajat (jotka on helppo taas ylittää)
Timolla aamuyöllä Taliskerlasillisella
riitti juttua, eikä yhtään kaduttanut.
mutta nyt
tuntuu uskomattoman ikävältä ajatella niitä
eilisiä juttuja. kovaa moraalista krapulaa täällä.

11.12.2006

LUUSERILEIMAKIRVEILLÄHUITOJAT

Kun katselee tämän planeetan jotenkin jossain 1900-luvun harmageddonissa kuhisten lisääntyneistä lahjakkaita ja älyllisesti kieroja, varpaista hampaisiin uusimmalla teknologialla aseistautuneita omahyväisiä ja itsetyytyväisiä kansalaisia, täytyy ihmetellä, mistä ne voivat aina niin varmasti vaistota sen, kenen välttämättä täytyy karsiutua luonnonvalinnassa? Mistä ihmeestä ne voivat järkähtämättä tietää luonnon syvimmät mysteerit niin tarkasti, nämä luuserileimakirveillhuitojat? Mistä ne voivat aina nähdä sen, kuka on Kristus, ja että kristusjeesustelijan täytyy karsiutua luonnonvalinnassa evoluutioterosian hienoimpien tieteellisten ristillepanoperiaatteiden mukaisesti?

SUOMESSA VALLAN KRITIIKKI

on tehty mahdottomaksi, koska se saadaan aina näyttämään kateellisen panettelulta: kriitikko saadaan häpeämään.

Suomalaisessa ei-luuserissa ei ole pisaraakaan vilpittömyyttä tai aitoa tunnetta.

Esimerkiksi suomalaiseselle venäjäkeskustelulle on ominaista se, että täällä kotimaassaan aivan törkeää sikamaista iljettävää valtaa käyttävät moukat ja aivottomat imbesillit hämmästelevät ja ihmettelevät, ihmisoikeustuomioistuimiin, eläinoikeustuomioistuimiin, feminismiin ja humanisminperiaatteisiin kiihkeästi ja kovaäänisesti (hyi saatana noita karkeita ääniä) vedoten, kuinka maailmassa voi olla toisenlaisia vallankäytön perinteitä. Valta on valtaa, ja sitä aina käyttää joku. Vilpillisen ja tunteettoman hengen käyttämä valta on oikealta nimeltään, aina ja kaikkialla, väkivalta.

OUTOA TAHALLISTA SEKOILUA?

"Danielin hahmon yksi kirjallinen esikuva on Vladimir Nabokovin Lolitan Humbert Humbert, kyyninen pedofiili." >>

Olen moneen kertaan sanonut, että Stanley Kubrickin versio Lolitasta on taiteellisesti alkuperäistekstiä kiehtovampi. Kubrickin Humbert H. ei ole kyyninen eikä pedofiili. Tai: on sitä ihan yhtä vähän kuin Molieren Tartuffe kyyninen teeskentelijä. Saahan toki ihailla luonnonkauneutta ja olla intomielinen, olematta silti aivan välttämättä pedofiili tai teeskentelijä... tämänhän ymmärtää runoilijakin. Tietysti määre "kyyninen" riippuu kontekstista, sanojan näkökulmasta. Koiranraiskaajan mielestä "kyyninen" voi olla eläinsuojelija, joka ei ymmärrä hänen tekoaan. Lakimiehen mielestä "kyyninen" voi olla Humbert H., joka ei tavoittele maallista voittoa.
Se miltä asiat Lolitassa näyttävät, ei riipu teoksesta: mitään objektiivista perustetta mihinkään pedofiiliksi leimaamiseen ei anneta alkuperäistekstissä. Humbert H. näyttäisi pikemminkin olevan melkoinen romantikko. Kertoja saattaa silti olla epäluotettava. Nämä maailmankirjallisuuden oikeudenkäynnit eivät aina ole yhtä yksinkertaisia kuin siellä Suomen rosiksessa: näyttä boheemiltä romantikolta, siis on pedofiili. Kannattaa katsoa Kubrickia tarkemmin ja avartaa hieman näkökulmaa maailmaan. Tämä teos, se mitä siitä ajatellaan, kertoo enemmän katsojasta (lukijasta). Siksi kannattaa olla varovainen näiden valmiiksiannettujen, kirjallisuudenluennolla opittujen tulkintojen ja leimakirveen heiluttelun kanssa.

7.12.2006

VIIKONLOPPUNA

tarkoitus ei ole juhlia vaan ladata akkuja tarkasti perjantai-illasta maanantai aamuun.
Tuona aikana en toivo poistuvani budoaarista. Voi olla että mäyräkoira saa pentuja
ja palaan pentueen kanssa (nukutettuna matkalaukussa).
Olen antanut ohjeet aterioiden ja juomien suhteen. Toivomukseni on, ettei keskeytyksiä tule.

OLEMME PALANNEET LOPPUJEN LOPUKSI VAIN HIEMAN AJASSA TAAKSEPÄIN

vuoteen 1940, aikaan ennen televisiota, vuoteen 1890, aikaan ennen radiota, vuoteen 1540, aikaan ennen sanomalehtiä ja kirjapainoa. Tämän kaiken olemme menettäneet miehitysmiehille. Eikä asemamme ole objektiivisesti ottaen niinkään hyvä kuin munkeilla vuonna 1540. Me joudumme rakentamaan mielensisäiset aktiiviset suodattimet, ettemme joutuisi mielisairauteen altistuessamme julkisten paikkojen rikolliselle mainonnalle (joka pitäisi ehdottomasti lailla kieltää), sekä kaikelle sille joka heijastuu yhteiskunnasta puhtaasti negatiiviseksi muuttuneen television, radion, sanomalahden ja kirjapainon takaisinkytkentäsilmukkaan. Koska jokainen kontaktimme luostarin muurien ulkopuolelle on täynnä ylenmääräistä provokaatiota, rasitusta ja tuskaa, pyrimme astumaan kammiomme ulkopuolelle mahdollisimman harvoin ja lyhytkestoisesti. Sukupuolinen kanssakäyminen on meiltä poissuljettu, koska vastakkainen sukupuoli on valjastettu miehitysjoukkojen (Kenraali Saatanan alaisuudessa) neuvonantajiksi ja agentteiksi. Samaan aikaan munkkiveljet ovat kuitenkin siirtyneet suoraan tulevaisuuden utopiaan: heidän työnsä, Ctrl - C, Ctrl - V, on tullut salamannopeaksi ja vaivattomaksi. Kaikki mikä on verkossa on olemassa.

Se mitä tämä tarkoittaa miljoonan tai kymmenen miljoonan ihmisen luostarissa on täysin eri asia kuin tuhannen, sadan tai kahden ihmisen luostarissa. Kysymys ei ole vain kertaluokasta, hiukkasten moninkertaistumisesta, vaan koko ilmiömaailman, materian, muuttumisesta toiseksi, ikään kuin kvanttimekaaniikan ja klassisen analyysin välisestä erosta. Ero on täsmällisesti sanottuna siinä, että pienissä yksiköissä tyyli ja havainto määräytyvät täsmällisesti todellisuuden mukaan, mutta suurissa yksiköissä todellisuus muotoutuu taiteen mukaan, eikä päin vastoin (Oscar Wilde, Charles Bernstein). Meillä on jo keinot olla osa maailmanhenkeä, kysymys kuuluu: miten me pääsemme vieraan vallan miehittäjistä eroon? (Huh, onneksi pääsee huomenna Pietariin hetkeksi lepäämään ja parantamaan hermojaan tätä miehitysasiaa pohtimasta)

JEES

sano.

Metamorfoosi sisäänhengityksessä.

Tiettyä yhdennäköisyyttä & tyylipastissi.

PROOSAMME MESTARIT

oma listani on tässä (ottakaa huomioon, että lukeneisuuteni on pieni, mutta silmäillyt olen jonkin verran):

1. Jouko Turkka
2. Antti Hyry
3. Eino Leino
4. Volter Kilpi
5. Jyrki Pellinen
6. Erno Paasilinna
7. Pentti Haanpää
8. Lassi Nummi
9. Pentti Saarikoski

UUSIN PARNASSO

kannattaa ostaa/käydä lukemassa jo siinä julkaistun Olli Sinivaaran uuden runon takia. Runo on omistettu Charles Bernsteinille ja se kertoo Bernsteinin estetiikasta (Bernsteiniin hieman tutustuneelle) enemmän kuin pitkät esseet. Silti runo on täysin suomenkielinen, omalakinen ja omaperäinen: eräs innostavimpia lukemiani runoja pitkään aikaan. Sinivaara hyödyntää tyylikkäästi bernesteinläisittäin ei-absorptiivisia keinoja, katkoksia, näennäisiä epäjatkuvuuksia, virheellisiä sanoja ja kirjoitusmuotoja runon absorptiivisen tehon lisäämiseksi. Ja onnistuu hienosti luomaan intensiivisen tilan. Aivan konkreettisesti Sinivaara on keksinyt jotakin samaa mitä olen itsekin ollut keksimäisilläni jo pitkään: sanojen loppusointu voidaan saada kohdalleen myös kirjoittamalla sana väärin. Yksi tai kaksi kirjainta sinne tai tänne ei merkitse mitään kunhan riimi rimmaa. Suomenkielessä merkityksellinen loppusointu edellyttää käsitykseni mukaan noin kahden lopputavun rimmausta. Tämä tarkoittaa kesimäärin 4-5 kirjainta. Esimerkiksi kaksitavuisessa kuusikirjaimisessa sanassa varsinaiseksi merkitsijäoperaattoriksi jää sanan ensimmäinen kirjain: koituu, hoituu.
Hieman liikaa Sinivaaran runossa on makuuni jonkinlaista "turhaan toiveikkuuteen", romanttisuuteen, kohdistettua kyynistä ironiaa, lällätyksellistä eetosta, ja hienoista agressiivisuutta, jonka itse pyrin runojen sijaan suuntaamaan mieluummin tänne blogiin tai nyrkkeilysäkkiin. No, kiellettyä ei kirjallisuudessa ole juuri mikään (paitsi tietysti lehtikritiikin takia kirjoittaminen... tai mikä vielä pahempaa mummon, iskän, tohtoriaviovaimon, suvun tai ties minkä naapurin koiran hyväksynnän kerjääminen ja kuvottavan sikamaisen kunnianhimon välikappaleena oleminen).
Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniemi tuntuu hoitavan sivistyneen rautaisella otteella vaikeaa moniarvoisen ja -puolisen kirjallisuuden puolustajantetehtäväänsä läpimiehitetyn valtamediamme ankarassa puristuksessa, ja miehitysmiesten kovan pahantahtoisen kritiikin kohteena.

PARLAMENTARISMIN AGENTTITEORIA

Janne Länsipuro: “Mitä haittaa tälle rinnakkaistodellisuudelle on siitä, että lakien säätämiseen osallistuu henkilöitä jotka jakavat samoja ideaaleja? Miksi henkilö ei voisi sekä äänestää, että vallata taloa?”

Uskon, että tässä kummittelee pelko, jonka määrittelisin agenttiteoriaksi. Sen mukaan parlamentarismin historiallinen poliittinen moniarvoisuus ja todellinen edustavuus on nykyisessä neuvostoliiton jälkeisessä (n-liiton romahtaessa, kokoa maailmassa tuntui tietty vastavoiman katoaminen, kiikkulaudan nouseminen pystyyn, henkinen romahtaminen) maailmassa näennäistä. Roolijako on kuitenkin sama vanha. Agenttiteorian mukaan kaikki parlamentarismin edustajapaikat ja virka-asemat miehitetään yhdellä ja samalla ideologisella aineksella, joka vaihtaa vain suojaväriä, soluttautuen näin kaikkien todellisten eturyhmien ylärakenteeseen. Suodatin toimii kahdella tavalla: ammattipoliitikot käyvät pakosti joko pitkän aivopesun ja sosiaalisen opportunismin "koulun" tai sitten valitaan julkkiksia, jotka ovat käyneet toisaalla saman "koulun", ja ovat sen lisäksi ammattipoliitikkojen ohjailtavissa. "Koululla" tässä tarkoitetaan mankelia; mankelissa opitaan käyttämään älyä todellisten asioiden tutkimisen sijaan väkivallantekoihin toisia ihmisiä vastaan; mankelista on harva tullut ehjänä läpi. Tämän takia todellisia poliittisia näkemyseroja (näkökyvyn ero on ainoa ihmistenvälinen todellinen poliittinen ero) ei ole, asiakysymykset ovat ja pysyvät hienosäätönä, kaiken olennaisen ajattelun ulkopuolella.

Soluttautuakseen nykyisen kaltaiseen parlamentarismiin anarkistina, toisinajattelijana tai taloususkontoateistina, täytyy välttämättä olla kaksoisagentti. Se vaatii syvää tietoisuuden tasoa.

Epäluulo syntyy tästä agenttipelistä, epäilyksestä tietoisuuden tasoon. Jos vastakulttuurimme kirjallisuus ja ajattelu on alkeellisella tasolla, miten jollakin henkilöllä sitten voisi subjektiivisesti olla riittävä tietoisuus tähän agenttipeliin? Toisaalta agenttipelin luonne edellyttää läpinäkymättömyyttä ja varjeltuja salaisuuksia. Mutta jos ajattelu on yleisesti ottaen liian heikkoa, on vaikea synnyttää uskoa, että joku olisi analysoinuty ja purkanut koko MATRIXin yksin omaan salaiseen muistikirjaansa. Toisaalta, tietoisuus, joka tässä tapauksessa on vaikea saavuttaa, ei vielä takaa henkilöiden luotettavuutta, vilpittömyyttä, moraalia jne. Tietämättömyys takaa niitä vielä vähemmän (paitsi myyttisessä tapauksessa Parsifal).

Mutkistavana asiaan liittyy edustajien taloudellinen, lahjontaa muistuttava todellisuudesta vieraannuttava tilanne.

6.12.2006

GENE SIMONSIN KIELEN SALAISUUS

paljastui minullekin vihdoin. Miehen frenulum linguae, eli kielen alla oleva jänne on repeytynyt onnettomuudessa: onni onnettomuudessa. Kieli ei pysy ojennuksessa, kieleenpurentaa tapahtuu, mutta imago kestää. Tuon jänteen katkaisu on itseasiassa ihan rutiinitoimenpide lapsilla, joilla on vaikeuksia d tai r kirjaimen kanssa. Frenula, eli liikkuvan elimen kehoon sitova jänne, löytyy myös miehen ja naisen genitaalialueelta.

http://en.wikipedia.org/wiki/Lingual_frenulum
http://en.wikipedia.org/wiki/Frenulum

POLIITTINEN VASTUSTAJA OPETTAJANA

on pahin mitä älykäs ihminen voi kohdata. Opetuksen vähäinenkään omaksuminen edellyttisi suoranaista tyhmenemistä. Toisaalta omaehtoisesta opiskelusta rangaistaan, ja jo aluksi tehdään selväksi, että kiertotie johtaa yhteiskunnallilseen umpikujaan, ikuiseen murtomaahiihtoon umpihangessa edeltäjien luiden päällä tai niiden täydellisessä puutteessa.

VÄÄRÄT KÄSITYKSET

voivat olla täysin omaa syytämme tai jonkin pitkäkestoisen kulttuuripoliittisen puhdistuksen lopputulos. Ystäväpiirimme ei ole tarpeeksi laaja: meiltä puuttuu jollakin osa-alueella vakuuttava hovikriitikko.

KAIN JA ABEL

Ihmisenä olemisen tragedia on se, että toisen hengenlaadun, ei edes välitön uhkaavuus, vaan pelkkä olemassaolo, loukkaa häntä verisesti.

Loppuon verilöylyjen, rangaistuslaitosten ja totalitarismien historiaa.

DOSTOJEVSKISSA

ärsyttää umpiurbaniuden, luontotunteen täydellisen puuttumisen, lisäksi loputon huonedraama, mittaamaton lässytyksen määrä, ja vähäinen toiminnallisuus, joka kertoisi hahmoista jotakin todellista, turhan ja täysin epäuskottavan lässytyksen sijaan. Dostojevskin teksti, toisin kuin kuluneesti väitetään, ei ole kovin absorboivaa, koska se perustuu vain sille mielenkiinnolle, jota lukija kokee sosiaalisen tilanteen luomaan jännitykseen. Väittäisin, että tuota jännistystä ei voi edes täysin tavoittaa tuntematta henkilökohtaisesti tuon ajan venäläistä salonki- ja tapakulttuuria. Meidän aikamme ja maamme sosiaaliset ja seksuaaliset jännitteet ovat niin täysin erilaisia (vaikka kieltämättä jossakin pohjalla, ehkä jo meiltä kadonneena, on sama ydin).

Itsekin olen usein kova lässyttämään ja toimeliaisuudessani veltto. Vain hetkittäin logiikkani muuttuu päinvastaiseksi, toisen minuuden ottaessa ruumistemppelissä vallan. Ehkä vierastan Dostojevskissa liikaa itseni kaltaisuutta. Ehkä Dostojevski itse uskoo, että me välttämättä näemme miten luontotunteen valaisema hän on, vaikka onkin vangittu mustan kivihiilipölyisen kaupungin ilottomaan, totaalisen ankeaan kraateriin. Miten potentiaalisena lymyää terveys hänen kaupungin sairastuttamassa olemuksessaan.

Itsekin aina uskon, että huolimatta puheistani ja teoistani ihmiset, ne joista todella välitän, ymmärtävät minut oikein, ymmärtävät kuin Jumala miksi sanani ja tekoni ovat niin selittämättömässä jokahetkisessä ristiriidassa kaiken sen kanssa, mitä oikeasti tarkoitan, haluan, olen. Ehkä minustakin on tulossa se, mitä eniten pelkään?

Itse suhtaudun kaikkien ihmisten puheisiin ja tekoihin luontaisen hyväntahtoisesti. Tekstissä olen ehkä kulmikas ja raaka, mutta luonnossa olen sopuisa kuin vesi. Uskon aina, että ihmiset tekevät ja tarkoittavat usein päinvastaista tai ainakin jotain muuta kuin mitä todellisuudessa tekevät ja sanovat. Tällä muunnoksella saa tehtyä useimmista ihmisistä rakastettavia. Mutta vain luonnossa.

EN JAKSA OLLA IHMETTELEMÄTTÄ

ihmisiä, jotka pakkomielteisesti pyrkivät tunnistamaan kaikkien tekojen salatut intentiot ja motiivit. Näissä peleissä ihmiset ovat yleensä rajattomasti itseäni taitavampia, ja on olemassa paljon ihmisiä, jotka ovat mielestäni suorastaan kammottavia kyvyssään havaita toisten salatut motiivit ja pelata niiden mukaan. Tällaiset ihmiset yleensä itse harkitsevat jokaisen kädenheilauksenkin sijoitusmielessä. He eivät suinkaan, harkitsevaisia kuolevaisia kun ovat, sijoita sielunpelastukseen vaan ihmistenväliseen sosiaaliseen peliin, jossa maaplaneetan uudistuvia ja uusiutumattomia resursseja jaetaan 6 miljardin läsnäolijan kesken. Jotkut kutsuvat tällaista pitkälle jalostunutta piirrettä älykkyydeksi. Kieltämättä se vaatiikin ollakseen tehokasta, älykkyyttä samassa mielessä kuin shakkipeli vaatii älykkyyttä. Sielunpelastuksen näkökulmasta taas, tuo kaikki näyttää helposti älyttömyydeltä. Mutta logiikat, johdonmukaisuuksien ketjut jatkuvat kummassakin tapauksessa niin pitkälle hämäriin syvyyksiin, ettei lopullista totuutta tässä asiassa voi tietää. On siis uskottava ilman tietoa.

Ehkä tämän laskelmointiin, ja nimenomaan nopeaan sellaiseen, liittyvän havainnon järkyttämänä olen jo kauan sitten (mielestäni) luopunut tietoisesti salatuista motiiveista: pyrin paljastamaan motiivini mahdollisimman avoimesti. Kenellekään tämänkään blogin lukijoista ei varmastikkaan ole jäänyt epäselväksi, että olen suuri perseen ystävä.
En tiedä mahtaako johtua tästä, että nykyisin en juurikaan siedä hengenlaatua, jotka silti, että motiivini ovat täysin avoimet, epäilevät motiivejani, tai ainakin uskovat, että sanoillani ja teoillani on joitain tarkasti harkittuja piilomotiiveja.
En minä toimi niin. Minun tietoinen motiivini on perse. Minä suuntaan määrätietoisesti bordelliin, enkä kuluta aikaani jauhamalla paskaa imbesilleille, joille en viitsi edes teeskennellä, että olisin heistä seksuaalisesti tai vielä vähemmän missään muussa mielessä kiinnostunut. Pidän kilteitä ja hyvistä ihmisistä.
Minulla ei ole mitään muuta selkeää ja avointa päämäärää kuin bodelli. Tähän päämäärään tietenkin liittyy rahan ansaitseminen. Kaikki muut selkeät motiivit ja päämäärät ovat tietojeni ulkopuolella. Ei täällä ole mitään palkintoja, joita näkisin tarpeelliseksi tavoitella. Jos huoria saa ilmaiseksi, se on plussaa, mutta sellaisia etuseteleitä ei runoilijoille nykyisin jaeta. Kirjoitus ja taide -jos Jumala suo- on jotain ihan muuta. Maassaviihtymisen ainoa ja täysin välttämätön edellytys riittävä yksinäisyys ja filosofisesti kaikkein korkeatasoisin innoittava seura. Mutta ei se ole mikään päämäärä sekään.

PIdän eksistentialisteista, jotka kykenevät hahmottamaan olemassaolonsa päämäärän jonnekin näkyvän todellisuuden tuollepuolen, jonnekin tuntemattomaan, ja jotka siksi toimivat tässä maailmassa vilpittömästi, avoimesti ja totuudellisesti, mutta joiden toiminnan motiivi ei silti välttämättä ole tämän maailman mitatattavissaolevin tiedoin helposti perusteltavissa. En pidä ihmisistä, jotka ovat tuhonneet aivonsa mitä ahdistavimmissa ja epämiellyttävimmissä sosiaalisissa peleissä, ja jotka siksi, että itse ovat kantaneet tämän epäilemättä helvetillisen uhrin, kuvittelevat, että heidän lihaansa omaksumansa "pelisäännöt" koskettavat kaikkia ihmisiä. Ne eivät kosketa, eivätkö tule saamaan meikäläisiltä vähäisintäkään edes muodollista kunnioitusta. Kannattaa mysö huomata, että maailmassa ei ole mitään sellaisia sääntöjä. On vain fysiikan lait, Mooseksen taulut ja jotakin vaikutuksia, joista me emme voi saada objektiivista tietoa.

En pidä ihmeenä, että kaltaisiani "sääntöjenrikkojia" myös rajattomasti ja avoimesti vihataan. Sille asialle minä en voi yhtään mitään. Voin vain todeta, että minä en ole valinnut sitä elämänmuotoa ja kulttuuria, joka tässä maassa on vallitseva, minulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa.

TODELLINEN POLIITTINEN TAISTELU

ei milloinkaan ole ihmisten mielipiteiden tai asioiden välistä taistelua. Se on aina älykkyydeltään ja henkisiltä kyvyiltään eritasoisten ihmisten muodostamien ryhmien välistä taistelua. Ilmaistakseni objektiivisesti: se on havaintojen välistä taistelua. Heikkonäköisten ja tarkkanäköisten ihmisten välistä olemassaolon taistelua.
Ja kun politiikkaa jatketaan väkivallalla, voi vain ihmetellä sitä, miten voitokkaasti huonompi ominaisuus voi kilpailla paremman ominaisuuden kanssa.
Ja tällä kilpailulla ei ole mitään tekemistä luonnollisuuden, luonnonvalinnan tai evoluutioteorian kanssa. Ihminen turvautuu aina luonnottomuuksiin silloin kun luonnon luomat erot, rajoitukset ja järjestykset eivät häntä miellytä.

5.12.2006

KULTTUURIVIHKOJEN 6/2006

numerossa aina terävä Jouni Avelin kirjoittaa Lehtiverkossa hienon satiirin E niin kuin etymologia. Lukekaa. Tämä on niin hyvä, tätä ei voi selittää.
Kouluhan tämä on
se on selvä
diggaan
opettajista
Eilen
tapasin 21 v synttäreitään
juhlivan tyttöarkkienkelin
olo on taas vähän parempi
kuin eilen
(ikinä?)
En ole ehkä koskaan
nähnyt mitään ihmiskäden piirtämänä
selkeämpää kuin numerot
jotka tyttö asetteli muistikirjani
tyhjälle sivulle.
Tapasin lapsifilosofeja eilen
sain oppitunnin
Alexander Blokin ja Ivan Buninin
runoudesta.
Roma
oli joutunut vaikeaa asemaan
solmittuaan rakkausuhteen
investointiopankkiirin rouvaan
joka on luvannut erota aviomiehestään.
Nyt tämä lapsi
odottaa, kovin
surumielinen ja jylhä
on hänen runoilijankatseensa.
Toissailtana vierailin
Nostradamuksella,
lausuu ennustietoa yöt ja päivät.
Sain joitain tietoja
Antikristuksesta:
"Mies jolla on suonet
öljyputkia,
öljy pysähtyy suonissa."
Majatalon on vallannut
moskovalainen opiskelijaryhmä,
kaksi miehenkörilästä, kummallakin
viisi naista.
Olohuoneessa hauska näky:
miehet röhnöttävät katsomassa väkivaltaa,
naiset meikkaavat puoliympyrässä.
Pahoja ihmisiä ei voi pelastaa, sanoo Dima,
helvettiä ei voi poistaa, se on olemassa.
Halukkaiden on annettava mennä,
haluttomien joutua.
Hyvän voi teoriassa pelastaa jos voi
pelastaa maailman.
Se on kapea portti josta suomalainen
pujahtaa venäjälle, sanon. Ensin
on menetettävä kaikki tuonpuoleisessa,
että tämänpuoleisessa voisi saada kruunun,
sanoo Dima A:n ja I:n sivellessä ihovoidetta
hänen kasvoihin ja kaulaan.
Sisäpihalta kuuluu rumpujen soittoa.
Ajattelen lähteä etsimään rumpalia, mutta
juuri kun pääsen ulos hän lopettaa.
Hartaat pyhimysmassat
hiipivät ja kuiskivat,
levittävät jouluisia suitsukkeita.
Tämä on miljoonan ihmisen luostari.
Olen minibussissa kahdeksan karvahattuisen
jumaläidin kanssa, joita yksi mustatukkainen nuori
varusmies hytkyttää ja naurattaa.
Viisainta tehdä niin kuin muutkin: rukoilla.
Heikkoudet tekevät vastakohtien väliset liitot
mahdottomiksi.
Tämän kupolin alla en tunne pedon epäpyhää nälkää.
Se on jättänyt minut hetkeksi rauhaan.
Peto ei saa mitään hyvällä, ei mitään
ilman oveluutta, pahuutta.
Ja tuonpuoleisessa kehenkään ei voi luottaa:
se ei muutu vaikka sinä muutut.
Etkä sinäkään muutu.
CCCP
CORP
Lämpö on yksin kylmän sodan ylivoimainen
voittaja. Eikä siinä ole mitään poliittista ongelmaa.
Paitsi niille jotka paleltuvat kuoliaaksi.
Sopivassa, lähes huomaamattomassa lämmössä
elämän draama on joka hetki
rikkaampaa kuin siellä missä absoluuttinen
nollapiste on tehnyt kaiken liikkumattomaksi.
Se on se voitto.
Tässä runoudessa ei ole meille tuttuja suuria nimiä.
Ovatko naiset kauniita?
En sanoisi niin. Sanoisin, että he ovat autuaita.
Tanssilattialla naisen jokainen askel on
kuin skalppeeraisi miehen.
Diskon ulkopuolella serbialaiset
tuttuni joutuvat yllätyshyökkäyksen kohteeksi.
Yksi heistä tuupertuu vilkkaalle öiselle ajoradalle.
Hengestäpääsystäni varmana, taskunipohjalla
olevaa kyynelkaasusumutetta puristaen, nousen
autoon, jonka on tarkoitus kuljettaa meidät kaupungin
ulkopuolelle kohti vedenjättömaita.
Betonilähiön Help -diskossa sisäänpääsymaksu
alenee 200 r. kello yhdeksän aamulla, freesit
meikatut naiset tulevat viettämään HC -diskoon
aamupäivää. Kello yhdeltätoista syömme
Ninan kanssa sushilounasta alakerroksen
lähikaupan eteisessä ja rupattelemme siivoojamummon
kanssa. Palaamme jälleen tanssilattialle.
Paksutukkainen satyyrityttö viipyy
ystävättärensä kanssa WC:ssä, ja alan huolestua
siitä mitä he kiskovat nokkiinsa.
Puoleltapäivin väsyneennäköinen kimeä-ääninen
karhunkokoinen azerbaizanilainen
pysähtyy Tsigulillaan kuraisen silmänkantamattoman
pitkän suoran prospektin varteen, jossa Nina liftaa.
Autossa Nina näyttää minulle kännykästään
valokuvia ystävättärensä lemmikkikarhuista.
Ostamme apteekista kokonaisen vuoren yrttihauteita
ja lääkkeitä. Nina kotiutuu majapaikkaani kahdessa
minuutissa, keittelee hauteita ja juttelee kaikkien
kuin vanhojen tuttujen kanssa.
Minua katsotaan tietenkin pitkään
ja kysyvästi. Tim kerää pois ikkunalaudalla
lojuvat avaimet ja kehottaa katsomaan
tarkasti naikkosen perään. Lupaan pitää huolta.
Kierittelen sormella klitorista, ja
välillä nuolaisen peppua.
Ihme miten joku viitsii nähdä vaivaa
vain saadakseen runkkausapua.
Että koko elämän irvokkaan karnevaalin
voi aina nähdä yhdessä kuvassa.

Hae tästä blogista

"Käymälässä en käynyt, mutta ostin kokoelman runoja. Eikö se ole yksi ja sama?"
- Kejonen

"Minä puhun hyveestä, en itsestäni, ja kun moitin paheita, moitin ennen muuta omiani."
- Seneca

"käymälässä aamuisin kuolemanjälkeistä peliä"
- Krivulin

Blogiarkisto

Tietoja minusta

svenlaakso (at) yahoo.com